Marinoidut oliivit

Marinoituja vihreitä oliiveja. Valkosipulilla, balsamietikalla, timjamilla ja basilikalla maustettuja marinoituja oliiveja.

Ei kannata aina luottaa sokeasti siihen mitä toiset ihmiset sanovat. Makuihin tottuu ja siksi kannattaakin maistella kaikkea mitä ruokia tarjolla on saadakseen selville mihin mausteisiin on mieltynyt ja etsiä uusia mausteyhdistelmiä. Marinointi on helppoa kun tietää mistä mausteista itse pitää, se on myös oivallinen tapa ottaa selvää mistä mausteista pitää koska voit valmistaa pieniä eriä, ja vaikka jokin kokeilu menisikin hukkaan, olet vain valmistanut pieniä eriä niitä joka ei samalla tavalla harmita heittää pois.

Oliiveja löytyy kaupasta valmiiksi marinoituina mutta itse valmistettuina ne maistuvat paljon paremmilta eivätkä ole ollenkaan vaikeita valmistaa. Omatekoisten hyvä puoli on se että voit itse päättää mausteiden keskeisen suhteen, ja mitä mausteita käytät mutta jollet pidä oliivien mausta sinun ei kannata marinoida niitä koska ne tuskin maistuvat sinulle sen paremmin maustettuina kuin maustamattominakaan.

Marinoidut oliivit ja Fetajuusto ovat kivoja helppotekoisia pikkunaposteltavia joita voi valmistaa pari päivää etukäteen. Oliviien ja Feta-juuston marinointi perustuu samaan pitkälti samaan asiaan, kummatkin pannaan maustumaan öljyyn ja ne eroavatkin vasta siinä miten kauan niitä kannattaa maustaa. Kokemukseni mukaan Feta-juustolle riittää lyhyempi aika kuten vuorokausi korkeintaan pari kun taas oliivit sen sijaan vaativat hieman pidemmän ajan noin kahdesta kolmeen päivään ennen kuin niiden maun kaikki vivahteet tulevat oikeuksiinsa.

Kokonaisena marinoidut oliivit vain valitettavasti sisältävät kiviä joka on ennakoitava ne esiin kattaessa. Oliivien syönnin yhteydessä pitää olla jokin paikka mihin sijoittaa oliivien kivet ja cocktail-tikkuja helpottamaan niiden syömistä jollei harrasta sormin napostelua. Parhaat oliivit saadaan aikaan kun käyttää mahdollisimman vähän käsiteltyjä oliiveja, tällä tarkoitan että ne ovat kokonaisia, niistä ei ole poistettu kiviä ja ovat säilöttyjä suolaveteen. Koska oliivit ovat olleet suolaveteen säilöttyjä, niihin ei tarvitse marinointi vaiheessa lisätä mitään suolaa, jollei niistä halua erittäin suolaisia mutta oliiviöljyn, jossa ne marinoidaan, pitää aina olla ”hyvä laatuista” extra virgin oliiviöljyä, siis parhainta laatua kuin on varaa ostaa, ja sen on sinun mielestäsi oltava hyvän makuista. Jollet pidä oliiviöljyn mausta, sinun ei kannata marinoida oliiveja oliiviöljyssä mutta voit kokeilla samaa maustesekoitusta vaikkapa rapsi- tai rypsiöljyn kanssa.

Marinointiin käytetyt mausteet kannattaa olla kokonaisia ja ne rouhitaan silloin kuin niitä lisätään marinadiin, ei kannata käyttää valmiiksi rouhittua pippuria, se ei mitenkään aja samaa asiaa kuin tuore rouhittu pippuri. Kysymykseen josko käyttää kuivattua vai tuoretta yrttiä, kuten tässä, mainitsen vain että kokemuksesta hieman viisaampana basilika voisi olla tuorettakin mutta oregano jotenkin paranee kuivaamisesta eikä ole mielestäni yhtä hyvää tuoreena, joten käytin tässä kuivattua oreganoa ja basilikaa jota minulla on valmiiksi sekoitettuna jo maustepurkissa mutta laakerinlehden suhteen neuvoisin käyttämään tuoretta jos sitä vain on saatavilla. Itse marinoidut oliivit ovat kauniissa lasipurkissa kivoja tuliaisia sen tavallisen viinipullon sijaan kun menee vierailulle. Olen huomenna lähdössä kyläilemään pitkäksi viikonlupuksi, ja vien näitä oliiveja sinne tuliaisina mutta palaan taas hellan ääreen laittamaan ruokaa ja kirjoittamaan siitä lisää blogiini ensi viikon alkupuolella.

Marinoidut oliivit
vihreitä kokonaisia oliiveja
1-2 valkosipulin kynttä
extra virgin oliiviöljyä
1 tl oreganoa
2 tl basilikaa
2-3 tuoretta laakerinlehteä
6 maustepippuria
10 mustaa pippuria
Balsamietikkaa

Kaada oliivit lävikköön ja anna niiden valua. Kaada oliivit huolella puhdistettuun lasipurkkiin. Lisää purkkiin hienoksi silputtu valkosipuli, ohuiksi suikaleiksi leikattu laakerinlehti, oregano, basilika ja rouhittu mauste- ja musta pippuri. Lorauta päälle hieman tummaa Balsamiviinietikkaa ja täytä lasipurkki ylös asti kaikki oliivit peittäen oliiviöljyllä. Pane kansi tiiviisti päälle ja heiluta purkkia hellä varoen jotta mausteet sekoittuvat öljyyn. Kokonaiset oliivit eivät helposti rikkoonnu, mutta niitä ei kannatta kuitenkaan ravistella apinan raivolla. Pane purkki jääkaappiin pariksi päiväksi maustumaan, ja muista aina silloin tällöin kääntää öljyä ja oliiveja lasipurkissa. Nämä oliivit ovat maustettu maustepippurilla, joiden maku vahvistuu ajan kanssa. Jollet ole hyvin mieltynyt vahvan maustepippurin makuun, oliivit kannattaa syödä viikon sisällä niiden valmistamisesta. Muutoin ne pysyvät hyvinä viikkoja avaamattomassa purkissa, ja kaksi viikkoa avatussa purkissa.

Liemikeitto myvyillä

Vanhan ajan perinteinen liemiekeitto myvyillä. Lämmintä kirkasta kanalientä tai herkullista häränlientä mantelisten mykyjen kanssa. Herkullista liemikeittoa myvyillä alkuruoksi kuten ennen vanhaan.

Ennen vanhaa tarjottiin illalliskutsuilla usein lientä osana ateriaa. Se oli usein alkuruokana mutta joskus sitä on myös syöty keskellä ateriaa jotta se puhdistaisi makunystyröitä monen varsinkin monen ruokalajin illallisilla. Minun mielestäni on harmittavaa että tämä tapa on lähestulkoon kokonaan unohdettu. Valmis liemi on vaivatonta ottaa pakkasesta esille, vaikkei se ole vaikeata valmistaa siltä seisomaltakaan, ja lisätä siihen mausteita ja valmistaa mykyjä jotka ensin kypsytetään samassa liemessä jossa tarjoillaan.

Itse liemen maun voi tässä valita itse mutta, älä vain käytä kaupan liemikuutioita tai Fondia tähän, siitä ei tule läheskään yhtä herkullista kuin itse tehdystä saa. Tämä ruoka on ehdottomasti valmistettava omasta liemestä ja jollei sinulla nyt jo ole kotitekoista lientä pakkasessasi löydät lihaliemen, kalkkunaliemen ja kanaliemen ohjeet blogistani. Kaikki kolme käy hyvin tähän mykyjen kanssa, eikä kasvisliemikään ole hassumpaa ja sitä voi tarjoilla vegaaneille, varsinkin kotitekoista sellaista.

Minulle ei ole vielä tätä hetkeä ennen tullut mieleen kokeilla kalalientä mykyjen kanssa, joten se saa jäädä tulevaisuuteen. Tässä on vain muistettava että vegaanit eivät syö kananmunia joten näitä mykyjä ei heille voi tarjoilla. En ole henkilökohtaisesti kokeillut mykyjä joissa kananmuna olisi korvattu soijajauhoilla, mutta jotenkin se ie miellytä minun makunystyröitä näin sitä ajatellen. Suosittelisin sen sijaan korvaamalla munan parilla lusikalla vettä sekä joko pehmeätä voita tai öljyä. Rasvan määrää en valitettavasti osaa arvioida, se riippuen miten paljon rasvaa jauhot ja mausteet imevät itseensä.
Mykyjen taikina ei saa olla liian kuivaa, sen on oltava sen verran löysää jotta voit ne kätevästi liu’uttaa lusikasta liemeen kypsymään. Liemen sekaan voi tietysti panna muitakin mausteita kuin mainitsemani, mutta nämä olen todennut hyviksi tähän. Portviini sopii hyvin lihaliemeen, kuten konjakki tai Madeira. Kana- tai kalkkunaliemeen valitsen kuitenkin vaalean portviinin tai Calvadosin jottei sen vaalea väri sumene tai tummu ja mene hukkaan.

Tarjoile liemi mykyjen kanssa joko alkuruokana, tai väliruokana osana ”isoa illalliskokonaisuutta”. Se sopii myös oivallisesti välipalaksi tai myöhään yöllä syötäväksi jolloin se kannattaa tehdä valmiiksi odottamaan sen lämmitystä kotiin tullessasi.

Liemikeitto myvyillä
1 l lientä
½ dl portviiniä
suolaa
pippuria

Myvyt:
2 kananmunaa
noin 1 dl vehnäjauhoja
4 mantelia
½ tl jauhettua muskottipähkinää

Aloita tekemällä taikina myvyille. Kaada lientä kattilaan noin kymmenisen senttiä pohjasta ylös ja lämmitä liemi miedolla lämmöllä kunnes se vienosti poreilla. Riko muna kulhon ja raasta hienosti mantelit sen sekaan. Lisää jauhoja sekoittaen kunnes seos on paksua mutta vielä jotenkin juoksevaa. Jos mykytaikinasta tuli liian kuiva voit lisätä tilkan maitoa jotta se taas on notkeaa. Ota teelusikalla mykytaikinaa ja valuta sitä sillä varovasti poreilevaan liemeen. Älä kiirehdi ja täytä koko kattilaan myvyillä vaan keitä ne pienemmissä osissa. Myyt ovat kypsiä kun ne nousevat pinnalle kellumaan. Nosta valmiit myvyt reikäkauhalla kulhoon sivuun odottamaan. Lisää liemen sekaan tilkka portviiniä ja mausta se suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Keitä liemi ylös ja lisää sekaan myvyt lämpiämään. Tarjoile heti kuumana.

Proteiinitäyteiset jauhelihapihvit

Jauhelihapihvit kermakastikkeessa perunamuusin kera. Lisäproteiinilla ryyditettyjä jauhelihapihvejä ihanan kermakastikkeen ja perunasoseen kera.

Meillä jälkikasvulla oli jossain vaiheessa hyvin estynyt ruokavalio, ja käytetyn lääkkeen takia se kärjistyi vielä entisestään. Vain ja ainoastaan tarkkaan määritellyt ruoka-aineet olivat hyväksyttyjen listalla ja jouduin keksimään miten saisin lisättyä proteiinia ajoittain erittäin yksipuoliseen ruokavalioon ilman että se liikaa muutti ruoan makua tai sen koostumusta.

Kuitenkin karkki, sipsit, keksit ja limpsat kelpasivat ja niitä olisi syöty ja juotu vaikka kuinka paljon. Mutta mielestäni tasapainoinen ruokavalio ei kuitenkaan koostu näistä, en edes laske niitä ravinnoksi, ne ovat vain harvinainen lisä johon valitettavasti me kaikki nykypäivän ihmiset olemme tottuneet.

Lisää proteiinia

Minun oli pakko kehitellä ”jotain joka antoi enemmän kuin sen ulkonäkö antoi ymmärtää”, noin ravintoarvojen suhteen jottei jälkikasvun kehitys ja kasvu tyssähtäisi kesken. Koska en usko keinotekoisiin ravintolisiin ja vitamiineihin nekään eivät olleet (eivätkä vielä tänä päivänäkään ole) mikään varteenotettava vaihtoehto. Mielestäni meidän on parempi syödä niin monipuolisesti kuin mahdollista, jotta saamme kaikki tarvitsemamme hiven- ja kivennäisaineet, vitamiinit sun muut luonnollisessa muodossaan meidän omasta tavallisesta joka päiväsestä ravinnostamme ja suureksi onnekseni olin nuoruudessani kasvissyöjä ja tutustuin jo silloin soijajauhoihin ja niiden käyttöön, ja juuri näistä soijajauhoista oli suuri apu pulmani ratkaisuun.

Pihvit vai pyörykät

Jauheliha pihvit ovat periaatteessa saman asia kuin lihapullat mutta pihvien taikina voi olla hieman löysempää kuin lihapullien. Pihvien ei samalla tavalla tarvitse pysyä koossa kuten lihapullat, joiden pitää paistua joka puolelta ja oltava pyöreitä. Pihvit vain paistetaan kypsiksi kummaltakin puolelta ja ne voivat täten hieman levitä pannulle. Sekä lihapullat että pihvit ovat siitä hienoja valmistaa koska ne voi itse säätää haluamallaan tavalla. Valitsemalla jauhetun lihan, oli se sitten kanaa, kalkkunaa, nautaa, lammasta, hirveä tai possua, kaikki antavat ruoalle oman makunsa ja erikoisen ominaisuutensa. Tähän voi tietysti käyttää kaupasta valmiiksi ostettua jauhelihaa, tai jauhaa sen itse kotona monitoimikoneessa kuten esimerkiksi kanamurekepihveissä. Tällä tavalla olet aivan varma mitä ruokasi sisältää.

Esivalmistele pakastamalla

Jos valmistat ison erän pihvejä tai lihapullia, ne kannattaa pakastaa ennen niiden kypsentämistä. Pakastaminen kuivattaa aina raaka-aineita. Tällä tavalla valmistat itse puolivalmiiksi omat ruokasi, jotka maistuvat paljon paremmilta vasta paistettuina, kuin mikrossa tai uunissa uudelleen lämmitettynä, jollet sitten pidä uudelleen lämmitetyn ruoan mausta. Ravintola-alalla tätä kutsutaan mise-en-place jota suomeksi sanotaan "misaukseksi" Valmista pihvit, tai lihapullat kohtaan jolloin ne muovaillaan valmiiksi ja pantaisiin pannulle /tai uuniin kypsymään. Kummatkin kannattaa pakastaa yksitellen joko leikkuulaudalla tai tarjottimella joka mahtuu pakastimeen. Nyt talvella taas on tietysti toinen vaihtoehto, voit pakastaa ne ulkona terassilla tai parvekkeella jos sinulla sellainen on. Kun lihapullat ja pihvit ovat pakastettu yksitellen, niitä on helpompi ottaa esille oikea määrä niitä käytettäessä

Jauhelihapihvit lisäproteiinilla

400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 laakerinlehti
4 maustepippuria
½ tl jeeraa (juustokuminaa)
½ tl korianterin siemeniä
suolaa
mustaa pippuria
1 kananmuna
1 dl soijajauhoja

Kermakastike

pihvien paistinrasvaa
2-3 rkl vehnäjauhoja
kermaa
perunan keitinvettä
suolaa
valkopippuria

tarjoiluun:
perunamuusia
vihreitä herneitä

Kuori sipuli ja pilko se hienoksi. Ruskista sipuli öljyssä paistinpannulla laakerinlehden, maustepippurien kanssa. Lisää juuri ruskistamisen lopulla hienoksi silputtu valkosipulin kynsi ja anna sen paistua mukana parisen minuuttia kunnes sen tuoksu tuntuu keittiössä. Anna sipulin jäähtyä pannulla. Poista sipulin seasta laakerinlehti ja pippurit kun se on kokonaan jäähtynyt. Sekoita sipuli kulhossa jauhelihan kanssa. Lisää kananmuna ja soijajauhot, ja lisää tilkka vettä jos taikina on liian kuivaa. Murskaa korianterin siemenet morttelissa hienoksi jauhoksi ja mausta pihvitaikina sillä, jauhetulla juustokuminalla, suolalla ja pippurilla. Sekoita taikina hyvin ja tarkista maku paistamalla pieni taikinan nokare paistinpannulla. Kun olet tyytyväinen makuun, anna lihapullataikinan tekeytyä puolisen tuntia viileässä. Tee kosteilla käsillä taikinasta tasakokoisia pihvejä. Voit käyttää esimerkiksi isoa tarjoilulusikkaa tai puukauhaa mittana jotta saat saman koon kaikkiin. Paista pihvit samassa pannussa jossa paistoit sipulin, mahdollisesti lisäten hieman öljyä. Kun pihvit ovat saaneet hieman väriä reunoista käännä ne, vähennä lämpöä ja anna niiden paistua kypsiksi. Jos valmistat ison määrä pihvejä syötäväksi samalla aterialla, tai evääksi töihin, kannattaa ne vain ruskistaa kunnolla pannussa ja panna uunivuokaan lämpimään uuniin kypsymään valmiiksi samalla aikaa kun paistat niitä lisää. Ota pihvit sivuun pannulta ja lisää siihen jauhot. Anna jauhojen ruskistua koko ajan vispilällä hämmentäen. Jatka kunnes jauhot ovat saaneet vaalean ruskean värin, jolloin lisäät perunoiden keitinlientä (perunoista jotka keitit perunamuusi varten) hämmentäen koko ajan jottei kastikkeeseen muodostu klimppejä. Lisää nestettä kunnes kastike on saanut halutun paksuuden. Lisää sekaan loraus kermaa ja mausta suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Tarjoile pihvit kastikkeen, mustaherukkahyytelön, pottumuusin ja keitettyjen herneiden kera.

Kampasimpukat omenalla paahdetuilla hasselpähkinöillä

Kampasimpukoita, halstrattuja kampasimpukoita sekä omenaa, paahdettuja hasselpähkinöitä tryffeliöljyllä maustettuna raikkaan salaatin kera.

Kampasimpukat ovat maultaan hieman makeita, joten ne vaativat jotain happoa tasapainottamaan niiden makua, joten yhdistin ne hapokkaan omenan kanssa. Niissä on myös hieman pähkinäinen vivahde joten tässä korostin sitä lisäämällä hasselpähkinää annokseen. Itse kokonaisuus taas vaati jotain mausteista joka kutsui hedelmäistä vadelma-viinietikkaa omenan kumppaniksi. Pekoninrasvassa paistettuihin kampasimpukoihin vastakohdaksi lisätään annokseen tryffeliöljyä jolloin maut rapean salaatin kanssa suussa sulautuvat yhteen makujen sinfoniaksi.

Nopea kypsennys

Kampasimpukoiden kypsennys kestää vain parisen minuuttia, hieman niiden valmistustavasta riippuen. Niitä ei kuitenkaan saa kypsyttää liian kauan ettei niistä tule ikävän kumisia ja sitkeitä. Ne ovat kypsiä kun niiden reunat ovat valkoisia mutta sisus vielä hieman läpikuultava, ja ne ovat jo ylikypsiä kun ne ovat kokonaan valkoisia joten kypsennä se aina juuri ennen niiden tarjoilua jos ne syödään lämpiminä.

Montako kampasimpukkaa annokseen

Pari korkeintaan kolme kampasimpukkaa syöjää kohti riittää alkuruoaksi varsinkin salaatin kera. Kampasimpukoita saa suurista ruokamarketeista pakastettuina, jollei kalakauppiaallasi ole niitä tuoreina. Nämä olisivat tietysti kaikista parhaita.  Kampasimpukat voi joko paistaa tai grillata, mutta tässä reseptissä niiden tärkeänä makuna on se pekonin rasva, jossa ne on paistettu. Itse annos ei siis sisällä yhtään pekonia mutta vaikka siinä kuitenkin on sen makua. Voit tiestysti korvata pekoninrasvan tavallisella oliiviöljyllä, mutta ruoan maku kärsii tästä eikä annoksen lopputulos mitenkää ole verrattavissa.

Makua pekoninrasvasta

Pekonin rasva on jotain mitä usein otan talteen ja säilytän jääkaapissa antamaan makua toisille ruoille joihin en itse pekonia lisää ja se on kiva maanläheinen kontrasti kalliille ja "hienolle" tryffeliöljylle. Pekonin rasva säilyy jääkaapissa noin viikon verran tiiviissä rasiassa. Salaattina taas suosittelisin tähän jotain hieman mausteisempaa, kuten Rucolaa, vesikrassia tai vuonankaalia jotta annos saa enemmän särmää ja syvyyttä. Tavallinen jäävuorisalaatti esimerkiksi latistaisi annoksen henkeä pahasti joten vältä käyttämästä sitä tähän.

Kampasimpukat omenalla ja hasselpähkinöillä

8-12 kampasimpukkaa
1 omena
kourallinen hasselpähkinöitä
1 salottisipuli
merisuolaa
mustaa pippuria
pekonin rasvaa (tai oliiviöljyä) paistamiseen
2 rkl tryffeliöljyä
2 rkl vadelmaviinietikkaa
salaattia
(hunajaa)

Huuhtele salaatti huolella ja anna sen valua lävikössä. Paahda hasselpähkinät kuivalla kuumalla pannulla, mutta varo niiden palamasta mustiksi. Sekoita kastike viinietikasta ja öljystä. Kuori sipuli ja hienonna se niin pieneksi kuin vain osaat ja lisää se kastikkeen sekaan. Pese omena ja kuutioi se, jätä kuorta, se antaa kivaa värilisää annokseen. Lisää omenakuutiot kastikkeen sekaan. Maista nyt vasta kastiketta, jos se on mielestäsi liian hapan lisää siihen teelusikallinen hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Asettele huuhdeltu, kuivaksi valunut salaatti valmiiksi lautasille. Pane paistinpannu lämpenemään. Kuivaa kampasimpukat varovaisesti talouspaperilla ja suolaa ja pippuroi ne. Paista niitä noin puoli minuuttia kummaltakin puolelta. Aseta simpukat lautasille salaatin kanssa. Ripottele lautasella omenanpaloja ja pähkinöitä ja lusikoi kastiketta päälle. Viimeistele vielä annos ripauksella vastarouhittua mustaa pippuria ja suolaa. Tarjoile joko lämpimänä alkuruokana (jolloin lämmität lautaset) tai kylmänä jolloin lautasia ei tarvitse lämmittää ja ruoan tarjoilua voi viivyttää tunnin verran jos niin olisi tarvis. Tässä on lupaava alku isommasta herkullisesta illallisesta joten sinun on paras jatkaa yhtä hyvin lämpimän ruoan suhteen.

Mitä ruokakomerossasi kannattaa olla

Mitä raaka-aineita ruokakomerossa kannattaa olla jotta saa parhaiten valmistettua ruokaa. P apuja, hivaa, jauhoja, perunoita, sokeria, pastaa. Porkkanoita, leipää, mausteita, hapanjuurta, riisiä.

Minulta on jo useampaan otteeseen pyydetty kertomaan mitä kotona ruokakomerossa kannattaa pitää varastossa. Vastaukseni kysymykseen on että se tietysti riippuu jokaisen omista makutottumuksista, siis kuka on ja mitä syö, mutta lupasin kuitenkin kertoa mitä minä henkilökohtaisesti pidän tärkeänä pitää varastossa, jotta te nuoret juuri kotoa muuttaneet saisitte vähän osviittaa koska haluan blogissani antaa virikkeitä sekä vasta-aloittelijoille, että jo vähän kokeneemmillekin kotikokeille. Ja tästä samasta syystä kirjoitukseni vaihtelevat hyvin rajusti laidasta laitaan.

Kasvata ruokakomeroa pikkuhiljaa

Tämä kyseinen tämän päivän teksti on jo ollut tekeillä monen monta kuukautta, ja periaatteessa jo valmiina tylsänä listana mitä kaapissa on. Juttu jäi lojumaan koska minulla ei ollut siihen sopivia kuvia, mutta nyt ajattelin kuitenkin saada jutun valmiiksi ja pari kuvaakin sen seuraksi. Tässä tekstissä luettelen nyt (ainakin omasta mielestäni) hyvin tylsällä tavalla mitä mielestäni on ruokakomeron minimivaatimus jonka jälkeen kerron mitä itse tarvitsen toimiakseni keittiössä.

Raaka-aineet vaihtelevat hyvin vuodenaikojen myötä, kuten myös suosimieni ruokien kausien mukaan. Nämä minun käyttämäni lisäykset eivät mitenkään ole pakollisia hankkia. Ei heti, eikä koskaan jollet niitä itse näe pakolliseksi. Kun lisäät varastojasi, on parhainta vähitellen kerta kerralta ostaa vain yksi tai kaksi uutta ainesta, jolloin lajitelma pikkuhiljaa karttuu. Pitää vain muistaa että ostaa sellaista mitä varmasti käyttää, ettei kaapin perällä seiso turhia hyllyn täytteitä viemässä tilaa tärkeämmiltä aineksilta ja raaka-aineilta. Jos tällaisia hyllynlämmikkeitä löytyy kaapeistasi, ja niissä on vielä päivämäärät jäljellä, lahjoita ne mieluummin jollekin ystävällesi jonka tiedät tai luulet osaavan niitä käyttää.

Mausteet kaapissa

Maustekaappi on hyvin riippuvainen jokaisen omista makutottumuksista mutta tätä jokaisella pitäisi olla kotona jotta pystyy valmistamaan ”yhtään mitään” ruokaa. Suolaa, valkopippuria ja mustaa pippuria on "aivan must" ja minimi , mutta sen lisäksi olisi hyvä olla myös jotain yrttiä kuten basilikaa, oreganoa tai timjamia.

Minulla on tämän lisäksi maustekaapissani myös: kanelia jota kylläkin käytän harvoin ja valitusti, inkivääriä ja tähtianista, kardemummaa joita käytän usein varsinkin jälkiruokiin ja leivontaan. Fenkolin siemeniä varsinkin leipien leipomiseen. Korianterinsiemeniä, sinapinsiemeniä, cayennenpippuria, kuivattua chiliä, antamaan vähän potkua ruokiin ja kastikkeisiin. Kurkumaa, useimmiten antamaan hieman väriä muuten tylsään ruokaan. Kirveliä harvemmin mutta kuitenkin tarpeeksi usein jotta sitä on oltava.

Maustepippuria ja curryjauhetta menee usein, kuten myös timjamia. Juustokumina (jeeraa toiselta nimeltään) varsinkin liharuokiin, kuminan siemeniä kaaliin ja leivontaan, rakuunaa kastikkeisiin kuten esimerkiksi Bearnaisekastike. Basilikaa ja oreganoa vaaditaan melkein aina tomaatin kanssa. Muskottipähkinää tai muskotinkukkaa sopii hyvin pinaatin mausteena varsinkin keitossa, ja pottumuusissa. Laakerinlehtiä käytän usein ja ne ovat elintärkeä osa lienten valmistuksessa. Anista leipiin ja snapseihin, sahramia varsinkin Lucia päivän pulliin ja paprikajauhetta jota käytän yllättävän usein liharuoissa.

Ruokakomerossa kannattaa olla

Sipulia, valkosipulia ruoanvalmistukseen. Rypsi- ja oliiviöljyä paistamiseen, leipomiseen ja salaatinkastikkeisiin unohtamatta marinoimista. Viinietikkaa kastikkeisiin ja tomaattimurskaa säilykepurkissa, tietysti. Tonnikalaa aina säilöttynä vedessä (tonnikalan sisältämät elintärkeät omega-3 hapot liukenee öljyyn joka valutetaan pois ennen sen käyttöä).

Sokeria ja/tai hunajaa tarvitsee usein muuhunkin kuin leipomiseen ja teen tai kahvin makeuttamiseen. Vaniljasokeria ja leivinjauhetta varsinkin leipomiseen. Riisiä ja pastaa lisukkeeksi, vehnäjauhoja lettuihin, leipomiseen ja mm. kastikkeiden suurustamiseen. Teetä ja kahvia juodakseen ja liemikuutioita keittoihin ja kastikkeisiin. Ja tumman tummaa kaakaojauhetta.

Minulla taas yleensä tämän lisäksi on: sinappipulveria sinapin valmistamiseen, soodaa leipomiseen, linssejä (useimmiten punaisia mutta joskus myös vihreitä), kuivattuja papuja riippuen niiden saatavuudesta ja mitä olen viimeksi niitä ostaessani valmistanut, leseitä on aina hyvä lisätä leipoessa leipää saadakseen lisäkuitua, kaurahiutaleita tai neljänviljan hiutaleita puuroihin ja leivontaan, pähkinöitä naposteltavaksi, leivontaan ja ruokiin, liivatetta hyydyttämään, kuivattua hapanjuurta hapanleivän leipomiseen, rusinoita ja muita kuivattuja hedelmiä, leipiin, ja ruokiin, kuivattuja sieniä useimmiten suppilovahveroita keittoihin ja kastikkeisiin. Balsamiviinietikkaa salaattikastikkeisiin, yleensä sekä tummaa että valkoista, kokonaisia pellavan siemeniä aamiaismurojen sekaan ja leivontaan, ruisjauhoja ja grahamjauhoja leivontaan, soijajauhoja lisäämään proteiinia, tavallista tummaa ja vaaleata siirappia leivontaan.

Maustettuja viinietikoita ruoanlaittoon ja salaattikastikkeisiin (joista yksi on aina vadelmaviinietikka), maustettuja siirappeja makeuttamaan jälkiruokia (jotka vuoden ajasta ja vuodesta toiseen vaihtelevat), sardelleja kastikkeisiin antamaan makua, kapriksia osana perunasalaattia, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa englantilaiseen aamiaiseen ja Chili con carnen valmistukseen, erilaisia papuja ja linssejä joita käytetään ruoissa tilanteesta riippuen, jotain kokojyvää kuten ohraa, kvinoaa, tummaa riisiä, punnaista villiriisiä, mustaa riisiä tms, korppujauhoja leivittämiseen, leipomiseen ja jauhelihapihvien ja lihapullien osaksi. Korppujauhoja kannattaa muten valmistaa itse niiden ostamisen sijaan. Kuivata vain leipien kannat ja jauha ne monitoimikoneessa ja taas sinulla on tuoretta korppujauhoa.

Paistetut munat

Jääkaapissa

Ketsuppia, sinappia, tomaattipyreetä, juustoa, leikkeleitä siis meillä kutsuttuna leivänpäällistä (joko keitettyä tai savustettua kinkkua, salamia tms.), perunoita, hilloa, porkkanoita, maitoa, voita, appelsiinituoremehua, salaattiaineksia kuten salaattia, tomaatteja, kurkkua

Tuoretta leikattua ruohosipulia

Minulla taas yleensä jääkaapissa tämän lisäksi on: HP-kastike possun lisukkeeksi, mauste soijakastike antamaan suolaisuutta ja aasialaista makua, Dijonsinappia salaatin kastikkeisiin ja maustamaan ruokia, ruotsalaista karkeaa sinappia Hovimestarikastikkeeseen, omatekoista sinappia, voita ilman ei leivota, voilevitettä leivän päälle, tofua, kermaa tarvitsee tilkan kastikkeisiin tai omelettiin, kananmunia joista voi tehdä vaikka mitä ruokia, lettuja, kreppejä, leipoa jne.

Mehutiivistettä jollei omatekoista mehua enää ole varastossa, hiivaa tietysti leivänleipomiseen, anjoviksia Janssonin kiusaukseen tai Linnanpaistin kastikkeeseen, Pop’s Pimen chilitahnaa käytän hyvin usein. Pihlajan- tai viinimarjahyytelöä on kiva olla lihan lisukkeeksi. Minttukastiketta taas on oltava lampaan kanssa, suolasienistä on kiva tehdä sienisalaattia, Ja jääkaapissamme on myös vaihtelevasti hapankaalia, juureksia, kukkakaalia, parsakaalia ja kaalia joista on kiva ex tempore tehdä ruokaa. Lisukkeeksi punajuuria, suppilovahverohilloketta,  maustepäärynöitä. Vuodesta toiseen valmistan eri hilloja, vadelmahilloa, mansikkahilloa, omenamarmeladia ja sosetta, kurpitsahilloa, mandariinimarmeladia. Jääkaapista löytyy usein näiden hillojen lisäksi myös sekä mustikkahilloa että puolukkasurvosta.

Pakastimessa

Jääpaloja jotta juomista saa kylmiä kuumana kesäpäivänäkin. Juustoraastetta jota lisäät juustonjämistä koko ajan lisää samaan rasiaan kunnes käytät ne. Haricots verts on yksi suosikkejani joita ilman minun olisi vaikea olla. Vihreistä herneistä saa vaikka miten ihanan keiton valmistettua perunana kera, tai lisukkeena, maissia ruoan lisukkeeksi, pilkottua sipulia varalle jos sipuli on loppu, paprika suikaleista voi tehdä sekä Chili con Carnea että Chili sin Carnea ja paahtoleipää on oltava, siitäkin saa vaikka mitä muuta aikaiseksi tietysti unohtamatta tavallista paahdettua leipää hillon kera.

Pakastimessa näiden lisäksi

Hapanjuurta tiiviissä purkissa ja anjoviksia pakastettuna 2-3 eriin muovikelmussa, kastikkeen varalta. Lientä monen monessa muodossa, samee kirkastamatonta kanafondia, kalkkunafondia, lihafondia sekä kirkastettua vaaleaa vasikanlientä ja kalalientä pakastettuna jääkuutioina pussissa, tai pakastettuna sopiviin eriin rasioissa. Suolasieniä hieman riippuen sienivuodesta, ja muita sieniä lajinsa mukaan, pakastettuna pusseissa sopivan kokoisissa erissä.

Kurpitsaa soseena jälkiruokiin, keittoihin ja leivoksiin, munanvalkuaisia ja keltuaisia kummatkin eriteltynä toisistaan. Ne säilyvät reilun vuoden kunhan ja joissakin ruoissa tarvitaan vain yhtä tai toista ja näin saat säilytettyä niitä kunnes tarvitse niitä. Muista vain merkitä montako niitä on, ja milloin ne pakastettiin. Minulla on pakkasessa aina pinaattia, pidän siitä varsinkin paistetun lohen kanssa ja siitä voi valmistaa pinaattikeittoa unohtamatta pinaattipiirasta. Punaviiniä ja valkoviiniä pakastettuna jääkuutioina. Näitä pakastettuja viinikuutioita on hyvä olla niinä kertoina kun kotona ei satu olemaan viiniä mutta kuitenkin haluaa viinikastikkeen. Tilliä, ruohosipulia, persiljaa keittoihin. Pakastetut yrtit nuukahtavat pahasti pakastamisesta eivätkä sovi ruokien koristeluun. Marjoja ja soseita jälkiruokiin jne.

Tagliatelle verdi con pollo e Gorgonzola

Kanaa Gorgonzolakastikkeessa vihreän pinaatti tagliatellen kera. Kermaista pinaattipastaa ja kanaa sinihomejuustoisessa paksussa kermakastikkeessa.

Meillä tämä ruoka menee nimellä Tagliatelle verdi, siis vihreätä Tagliatelle nauha pastaa ja meillä se tarjoillaan aina kanan ja Gorgonzolajuustokastikkeen kanssa. Meillä kotona tätä ruokaa on jo valmistettu niin monta vuotta, etten edes muista mistä se sai alkunsa. Voisi jopa kuvitella että tämä on aito italialainen resepti, mutta en ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt mitään viitteitä sellaisesta ja tämä pasta on ollut jo jonkun vuoden yksi suosikeistani johon palaan takaisin ja kausittain syön useastikin. Se on helppoa ja tyydyttävän nopeasti valmistettua lohturuokaa arkena.

Pinaatti pastaa

Pidän hyvin paljon pinaatista, ja Tagliatelle verdi on tästä syystä meillä ruoissa usein vieraileva raaka-aine, ja se sopii varsin hyvin juuri sinihomejuustoihin. Pastaa voisi varmasti tarjoilla ilman kanaa, mutta sitä lisäämällä tästä tulee arkiruoka alkuruoan sijaan. Mahdollisesti lisäisin Rucolaa ja saksanpähkinöitä annoksen sekaan saadakseni siitä vieläkin täydellisemmän. Kaupoista saa tuorepastaa, joten jollet itse valmista pastaa niin tuorepasta kelpaa hyvin tähän. Munatonta ja vegaaneillekin sopivaa nauhapastaa valmistat itse helposti kotona seuraamalla ohjettani reseptissäni pasta fresca. Voit myös itse valmistaa "tavallisen" spagetin seuraamalla reseptiäni Nokkoscapellinia mutta olla käyttämättä siihen sitä nokkosta.

Pastan keittäminen

Tuore pasta on siitä hyvää että se valmistuu kuivattu pastaa vieläkin nopeammin, pari kolme minuuttia vain riittää tuoreelle, kun kuivattua saa keittää 8-10 minuuttia ennen kuin se on kypsää. Pastaa keittäessä on kuitenkin aina muistettava että sen keitinveden on maistuttava merelle, siis sen on oltava tarpeeksi suolaista jotta tulos on parhain mahdollinen.

Kananrintaa tai suikaleita

Voit tähän käyttää joko kaupasta ostettuja valmiita suikaleita, tietysti maustamattomia sellaisia. Voit myös ostaa kanan rintafileitä ja paloitella ne itse sopivan kokoisiksi paloiksi, tai hyödyntää jo valmiiksi keitettyä kanaa, kuten kanakeitto ja liemireseptissä jonka vain lämmität kastikkeen seassa. Tällä reseptillä tuttuun tapaan ruokaa neljälle.

Vihreää tagliatellea ja kanan Gorgonzolakastikkeessa
400 g kanan rintaa tai suikaleita
400 g vihreää tagliatellia
suolaa
mustaa pippuria
50-100 g Gorgonzolaa
2 dl Creme fraichea
oliiviöljyä paistamiseen

Suikaloi kananliha ja suolaa ja pippuroi se. Paista kana kuumassa pannussa tilkassa oliiviöljyä. Alenna pannun lämpöä. Paloittele juusto pieniksi ja lisää se kanan sekaan Creme Fraichen kanssa sulamaan miedolla lämmöllä. Kiehauta ylös suolattu vesi ja lisää pasta se sekaan. Anna kiehua ylös (varo sen kuohahtamasta yli) ja anna kiehua kolmisen minuuttia. Valuta pastasta lävikössä keitinvedet ja lisää se kastikkeen sekaan. Sekoita kunnolla, tarkista maku ja lisää mausteita jo ruoka sitä tarvitsee. Annostele jokaisen omalle kuumalla syvälle lautasella ja tarjoile annos heti.

Maailman helpoin täytekakku

Täytekakkua, mansikkahillolla täytettyä kermakakkua, perinteistä syntymäpäiväkakkua päivän sankarille.

En todellakaan ole mikään leipuri, osaan vain pyörittää leivät tuosta noin vaan mutta kaikki leivokset ja kakut ovat aina olleet vaivan takana. Olen tietenkin vuosien mittaan leiponut jos yhden, tai toisenkin kakun, mutta en varmaan koskaan tule olemaan tyytyväinen kakkuihini.

Olen kaikki vuodet noudattanut samaa helppoa reseptiä jonka äidiltäni pikku tyttönä opin. Kakkuun pannaan yhtä paljon kanan munaa kuin sokeria ja jauhoja. Suhde on aina sama, ja helpoiten saat mitattua kaikki ainekset käyttämällä kahta kuppia tai pientä kulhoa. No miksi sitten kaksi kuppia eikä desilitra mitta esimerkiksi?

Sokerikakun leipominen

Yleensä on vain yksi desilitra mitta, ja se sotkeutuu kun siinä mitataan kananmunien määrä. Sen jälkeen se on tiskattava ja kuivattava ennen kuin siinä voi mitata munien sekaan menevän sokerin. No miksi en voi mitata niitä toisinpäin, no joo, mittaa ensin jauhot johonkin josta ne sitten kaadat kakkutaikinan sekaan kun on niiden vuoro, ja mittaa ensin sokeri kulhoon jonka sekaan lisäät munat. Näin tämä onnistuisi vain yhdellä kupilla, mutta minä kun olen tottunut tekemään sen kahdella kupilla, minä jatkan näin vanhasta tottumuksesta. Jos taas olet oikein seikkailunhaluinen voit käyttää kolmea kuppia. Mutta huomaa, jos käytät kuppeja desilitra mitan sijaan, niiden on oltava samankokoisia.

Itse kakku on helppo valmistaa, ainekset oikeassa järjestyksessä toistensa kanssa sekaisin ja uuniin, mutta täytteen ja sen koristelu antaa minulle aina päänvaivaa joten ajaudun hyvin usein toistamaan samaa teemaa. Kesällä koristelen kakut mansikoilla, talvella taas usein säilykepersikoilla ja täytteenä taas käytän usein hilloa tai hedelmäsosetta, kuten omenaa tai banaania. Ja päälle vielä vaniljalla maustettua vispikermaa. Käytän aina säilykehedelmiä omassa liemessään, en halua niihin mitään sokerilientä, täytekakut ovat mielestäni jo muutenkin aivan liian makeita.

Kaikista vaikeinta on valmistaa kakku joka pitää kuljettaa johonkin juhliin, ja kotona kakku on vielä hyvän näköinen mutta perillä tarjoilupaikassa se on voinut saada pari töyssyä kermaan. Maussa ei kyllä ole vikaa, vain ulkonäkö on kärsinyt hieman mutta mitä sille nyt voi.

Anna kakun tekeytyä

Kakusta tulee aina paras kun se on valmistettu päivään ennen sen tarjoilua, silloin se on saanut tarpeeksi aikaa vetäytyä, sen kosteutus on tasapainottunut ja se kannattaa viimeistellä vasta koristella samana päivänä kun se syö. On kuitenkin varottava kostuttamasta kakkua liikaa, ei ole mitään ällömpää kuin vetelä kermakakku josta nestettä valuu ulos kakkulautaselle, puhumattakaan kakun mausta, sitä voisi melkein kutsua kakkukeitoksi ja rakkaan puolisoni sisar on tässä taitolajissa erittäin ansioitunut.

Täytekakku

1 kuppi kananmunia
1 kuppi sokeria
1 kuppi vehnäjauhoja
voita voiteluun
korppujauhoja
mansikkahilloa täytteeksi
vispikermaa päälle
vaniljasokeria
säilyke persikoita liemessä
 
Mittaa isoon kulhoon yhtä paljon sokeria kuin kananmunia. Vispaa sähkövispilällä ne paksuksi, ilmavaksi seokseksi. Tähän asiaan ei kokemukseni mukaan sauvasekoitin oikein toimi odotetulla tavalla. Vispaa muna-sokeri-seosta kunnes voit sen pintaan kirjoittaa kultasi nimen taikinaa vispilöistä valuttamalla. Jos kultasi nimi on pari kolme kirjainta, käytä hänen kumpaakin nimeänsä. Kun nimen kaikki kirjaimet pysyvät pinnalla näkyvissä yhtäaikaa, taikinaa on vispattu tarpeeksi. Lisää nyt jauhot pienissä osissa. Tähän ei saa käyttää sähkövispilää, joko tavallinen vispilä tai ns. nuolija on paras. Sirottele jauhoja taikinan pinnalle ja kääntele ne nuolijalla taikinan sekaan. Varo sekoittamasta likaa ettei taikina lässähdä, mutta kaikki jauhot on kuitenkin saatava tasaiseksi sekoitettua sen sekaan. Tässä voi käyttää apuna ns jauhosirotinta, muttei se ole välttämätöntä, pikemminkin hauska sivujuoni kakun teossa. Jatka lisäämistä jauhoja kunnes kaikki on taikinan seassa ja se on tasaista. Tarkista että kulhon pohjaan ei ole jäänyt jauhoja. Tämä on useimmiten syy jos kakusta löytyy jauhopaakkuja. Voitele kakkuvuoka pehmeällä voilla, mieluiten vuoka jossa on irrotettava pohja ja reunat. Parhaiten teet sen ottamalla talouspaperiin voinokareen jolla tasaisesti sivelet koko vuoan sisältä. Sirottele vuokaan korppujauhoja ja kääntele vuokaa kunnes se on tasaisesti leivitetty. Karista liiat korppujauhot pois vuoasta. Kaada kakkutaikina vuokaan ja paista sitä noin 30–45 minuuttia, hieman riippuen uunistasi ja vuoan koosta. Anna kakun ehdottomasti olla uunissa ihan rauhassa ensimmäisen puoli tuntia, jos uuniluukun avaa liian aikaisin kakku voi lässähtää pannukakuksi. Kakun kypsyyden saat parhaiten selville pistämällä cocktail-tikun kakun keskelle. Jos tikku on kuiva kun vedät sen ylös kakusta, kakku on kypsä mutta jos siihen jää yhtään taikinaa sen paistamista on jatkettava. Kun kakku on valmista ota se uunista ja anna sen jäähtyä kymmenisen minuuttia vuoassa ennen kuin käännät sen. Levitä voipaperi kakkuvuoan päälle ja sijoita joko tarjotin tai leikkuulauta sen päälle. Käännä kakku ylösalaisin pannulappuja käyttäen ja anna sen jäähtyä näin. Puolen tunnin, tunnin päästä kakku on irronnut vuoasta. Leikkaa jäähtynyt kakku kerroksiin riippuen sen paksuudesta. Tavallisesti kaksi kerrosta riittää mutta jos kakku on hyvin paksu (korkea) sen voi jakaa kolmeen kerrokseen joiden väliin tulee täytettä. Valuta persikoista siivilässä pois neste mutta ota se talteen. Aseta kakun alin kerros kakkulautaselle kakkupaperin päälle. Sekoita pienessä kulhossa 1/3 vettä ja persikoiden lientä ja kostuta sillä ruokalusikkaa käyttäen varovasti kakkua. Levitä mansikkahilloa kakku pohjan päälle ja sijoita seuraava kerros paikalleen. Kostuta tämäkin kerros samalla tavalla ja jatka tällä tavalla kunnes kakun päällimmäinen kerros on paikallaan. Kostuta myös se. Peitä kakku muovikelmulla ja anna sen vetäytyä ja maustua jääkaapissa seuraavaan päivään. Persikan voit säilyttää tiiviissä rasiassa myös jääkaapissa. Kaada kerma kulhoon ja lisää sekaan pari teelusikallista vaniljasokeria. Vispaa kerma kunnes se on paksua, muttei siitä kuitenkaan vielä ole tullut voita. Levitä veitsellä kakun päälle tasainen kerros kermaa ja koristele tämä päällinen persikoilla. Leikkaa persikat viuhkan muotoisiksi ja levitä viuhkat kermalle. Lusikoi loput kermat pursotinpussiin ja koristele sillä kakun reunat. Viimeistele kakku pursottamalla kakun reunaan kermaruusuja tai pitsireunus. Säilytä kakku hyvin peitettynä jääkaapissa (jottei jääkaapissa olevien muitten ainesten haju tai maku tartu kermakannuun) kunnes on aika tarjoilla se.

Vispikermalla kuorrutettua täytekakkua

Juustolla kuorrutettu lenkkimakkara

Uunimakkara tai uunilenkki, tämä juustolla ja ketsupilla kuorrutettu uunissa paistettu rakas lenkkimakkara, niin arkinen mutta niin herkullinen ruoka. Niin monen tärkeän valinnan takana, ennen kuin sen saa valmiiksi ja lautaselle syötäväksi.

Makkaraa

Suomessa makkaraa on joka lähtöön, on nakkimakkaraa, saunamakkaraa, lenkkiä ja grillimakkaraa. Jokaisella makkaratehtaalla on samat tuotteet ja mietin johtuuko makkaran valinta siitä mistä päin Suomea on kotoisin, vai olemmeko vieläkin perinteisempiä ja ostamme aina sitä samaa jota äitimme lapsuudessamme osti kotiin? Lenkkimakkaran valinta on yksityinen, siihen en mitenkään puutu koska minulla on itselläni oma suosikki jota aina käytän. Olen toki kokeillut toisiakin kuin tätä kyseistä merkkiä mutta tulos ei ole sama, olen tässä hyvin piintynyt tapoihini. Ja sehän on makuasia.

Uunissa juustolla kuorrutettua lenkkimakkaraa

Juustoa

Mutta, makkaran jälkeen juuston valinta on tärkein kun valmistaa uunilenkkiä ja kolmantena tule ketsuppi. Jotkut juustot eivät pysy paikallaan mihin sen sitten paneekaan. Ne valuvat aina alas ja kasaantuu lammikoksi vuoan pohjalle, oli makkara sitten leikattu pituussuunnassa jotka täytetty juustolla tai siinä on monta poikittaista juustotäytteistä lovea. Juusto. Siksi esimerkiksi tavalliset Gouda ja kerma-juustot eivät sovi tähän, vaan suosin Edam juustoa, koska se ei valu liikaa. Voithan tietenkin myös käyttää kevyt-juustoa, mutta ne ovat mielestäni liian kumimaisia ja maultaan latteita, joten meillä ei niitä käytetä.

Ketsuppia

Seuraavaksi tärkein on sitten tietenkin ketsupin valinta, kuten jo mainitsin. Tässäkin me hyvin usein olemme jo huomaamatta sidoksissa johonkin brändiin, suosituimmat kait lienevät Heinz ja Felix. Mutta vaihtoehtoja on, voit esimerkiksi itse valmistaa ketsuppia punaisista tomaateista mutta myös vihreistä tomaateista voit valmistaa vihreää ketsuppia. Ketsupin pullon valinnassa kannattaa vain suosia sellaista pulloa jossa on melko pieni reikä, jotta siitä saisi kauniisti valutettua ketsuppia uunilenkkinsä päälle.

Se perinteikäs ja rakastettu Coleslaw

Lenkkimakkaran käsittely

No nyt kun olet jo tehnyt kolme tärkeätä valintaa, pääsemme seuraavaan kiperään kysymykseen, johon jo aikaisemmin vihjailinkin. Mihin suuntaan leikkaat lenkin? Suositko sen leikkaamista yhdellä viillolla sen pituus suuntaan jonka täytät valitsemallasi juustolla, vai leikkaatko siihen monta pientä viiltoa sen poikkisuuntaan ja täytät ne juustolla? Tämäkin on tottumuskysymys, ja hieman siihen kai vaikutta sekin, että vain yksi ainoa viilto on helpompi tehdä. Se ei ole yhtä aikaa vievää leikata monta viiltoa makkaraan jotka kaikki, yksi kerrallaan täyttää juustolla. Ja on pienempi riski vahingossa nirhata sormiansa.

Uunilenkin lisukkeet

Nyt on jo tehty tärkeät valinnat makkaran, juuston ja ketsupin suhteen. Ja myös miten makkara leikataan ja täytetään. Mitä sitten sen kanssa söisi? Meillä uunilenkki useimmiten syödään pottumuusin kanssa, johon usein on lisätty keitettyä parsakaalia perunoiden keittoajan lopussa, ja soseutettu perunoiden kanssa pottumuusin osana. Yksi kokonainen lenkkimakkara riittää tavallisesti neljälle hengelle, mutta syöpöille ahmateille ei edes ison salaatin kera ja salaattina meillä suositaan Coleslaw’ia.

Juustolla kuorrutettu lenkkimakkara

1 lenkkimakkara
Edamjuustoa
ketsuppia
öljyä

Poista makkaran kuori ja leikkaat se valitsemallasi yllä mainitulla tavalla. Pane makkara uunivuokaa joka on ohuelti sivelty öljyllä. Sijoita makkara vuokaan ja täytä sen viilto/viillot valitsemallasi juustolla. Valuta ketsuppipullosta ketsuppia juuston ja makkaran väliin, ja hieman juuston ulkopuolelle makkaran päälle. Paista uunissa noin 45 minuuttia kunnes makkara on saanut kauniin värin, ketsuppi tummennut (mutta ei kärähtänyt mustaksi) ja juusto on kullan ruskeata. Tarjoile makkara parsakaalilla maustetun pottumuusin ja Coleslawin kera. Ja älä unohda panna ketsuppipulloa pöytään jos joku haluaa sitä lisää.

Maukas paahtopaistisalaatti lounaaksi

Paahtopaistisalaatti lounaaksi tai evääksi. Salaatti jossa paahtopaistia, tomaattia, sipulia ja raikasta vihreää salaattia makeassa hunajalla makeutetussa sinappikastikkeessa. Hyvä tapa höydyntää sunnuntain ylijäänyttä paahtopaistia lounaaksi tai evääksi töihin.

Voileivät ovat tietysti herkkua kun paistia jää yli, mutta salaatti on toinen hyvä vaihtoehto josta myös pidän. Myönnän että salaatit enemmän kuuluvat kesään ja lämpöön, mutta sitä on kiva syödä joskus vaihteeksi kevyenä lounaana tai alkuruokana keiton sijaan.

Kevyt salaatti tai piirakka

Naiset usein hairahtavat kaidalta tieltä sitä edes tietämättään. Salaatit ja piirakat ovat suosittuja vaihtoehtoja lounaaksi mutta tässä on kuitenkin tiedettävä mitä sen kanssa syö. Monesti salaattikastikkeet ja piirakanpohjat ovat ne jotka tekevät kevyestä ateriasta tukevamman kuin osaamme uskoa. Salaatinkastikkeisiin lisätään makeutusaineita ja ne tosiaankin sisältävät öljyä mikä sekin sattumoisin on rasvaa, oli se sitten ns. terveellistä rasvaa tai ei. Voitaikinasta ja murotaikinasta tehdyt piirakanpohjat taas sisältävät sitä samaa rasvaa, tyypillisesti hieman epäterveellisemmässä muodossa kuin salaatinkastikkeessa.

Joten tässä esimerkki salaatista, joka ei välttämättä ole se vähäkalorinen tai rasvaton vaihtoehto jos sitä etsit. Salaatista saa jo vähillä aineksilla näyttävät, usein pulmani on että salaatin koko paisuu liian isoksi suhteessa syöjämäärään.

Lisää salaattikastike vasta viimetipassa

Valmista salaattia voi säilyttää päivän jääkaapissa, jollei sen sekaan ole lisätty kastiketta. Sen jälkeen en enää suosittele sen syömistä. Kaikki salaattikastikkeet vetävät vihanneksista nesteitä ulos ja ne sekä kuihtuvat että tummuvat rumiksi nopeammin joten ota tavaksesi aina kaataa kastike salaatin päälle vasta viime tipassa, tai anna jokaisen ruokailijan ottaa sitä itse haluamansa määrä ruokailun yhteydessä. Salaattikastiketta voi säilyttää viikonpäivät jääkaapissa, meillä kastikkeet usein ovat valmiina puhtaassa pullossa tai pienessä lasipurkissa odottamassa käyttöä.

Tässä olen käyttänyt tavallista jäävuorisalaattia mutta esimerkiksi vesikrassi tai Rucola kävisi hyvin sen lisäksi. Jotkut sanovat että salaatti pitäisi aina repiä sen leikkaamisen sijaan ja ole kokeillut kumpaakin menetelmää pienentää salaatinlehtiä mutten ole huomannut mitään mikä puhuisi kummankaan tavan suosimista.

Paahtopaistisalaatti kahdelle

½ kerää jäävuorisalaattia
1 sipuli
2 tomaattia
10 cm kurkkua
100-200 g paahtopaistia

Hunajavinaigrette:
1 rkl vadelmaviinietikkaa
2 rkl hyvää oliiviöljyä
1 tl hunajaa
1 tl Dijonsinappia
ripaus suolaa
mustaa pippuria

Pese kurkku, tomaatti ja huuhtele salaatti huolella ja anna niiden valua kuivaksi lävikössä. Kuori sipuli ja leikkaa se kahtia ja leikkaa siitä ohuita viipaleita. Sekoita kastike ainekset kulhossa (tai lasipurkissa) ja lisää sipuli siihen vähäksi aikaa kypsymään (jolloin se tulee miedommaksi) jos se on hyvin vahvan itkettävää. Leikkaa valunut salaatti suuhun sopivan kokoisiksi paloiksi. Viipaloi kurkkua ja leikkaa tomaatit pienemmiksi lohkoiksi jotka puolitat. Lisää salaattiainekset kulhoon ja sekoita. Leikkaa paahtopaisti joko ohuiksi suikaleiksi tai paloiksi ja lisää salaatin sekaan. Tarjoile heti, salaatti kärsii aina odottamisesta.

Ruispuolukkapuuro aamiaiseksi

Puolukkapuuroa, puolukalla maustettua ruispuuroa. Kuitutäyteistä aamiaispuuroa, herkkua jolla päivä alkaa hyvin.

Puuro, kuka siitä pitää ja kuka inhoaa, asia jakaa mielet aika tarkkaan ja se ei siitä mitenkään muutu ja puolisoni ei todellakaan ole puuroihmisiä, sen olen vuosien mittaan oppinut. Itse syön melko usein puuroa, varsinkin lounaaksi yksin kotona ollessani. Olen pienestä tytöstä pitäen rakastanut kaurapuuroa ja valmistan nykyään usein puuroni käyttäen vain kauraleseitä tai neljän viljan hiutaleita, joista puuro valmistuu nopeasti. Olen niin tottunut ettei tämä parempi puoliskoni syö puuroa, kuin vain ja ainoastaan ne pari kertaa hyvänä esimerkkinä jälkikasvulle, joskus vuosia sitten. Kysyn kuitenkin joka kerta kohteliaasti haluaako myös hän puuroa kunnes koittaa se yksi yllättävä päivä jolloin vastaus kaikkia odotuksiani vastaan onkin myöntävä. Olen aivan tyystin unohtanut että hänhän syö hyvinkin ruispuuroa. No, minäkin pidän ruispuurosta mutta olen vain tottumuksen orjana syönyt kaurapuuroa unohtaen tämän, joten meillä tulee nyt hiukan ruista kehiin tästä lähtien.

Ruispuuro

Itse idea ruispuuron valmistamiseen alkoi siitä että jääkaapissa oli puolukkasurvosta, ja se piti hyödyntää johonkin joten miksei puuroon. Tämä kyseine puuro ei ole mitään jota valmistaa joka arkiaamu, se kestää aivan liian kauan valmistaa mutta sillä voi hyvin helliä itseään viikonloppuina. Puuron on myös hyvä tapa lisätä ravintoomme kuitua.

Puuron valmistus

Kokemukseni mukaan puuron tulokseen vaikutta eniten se missä vaiheessa itse puuro-aines lisätään veden sekaan, lisätäänkö se kylmään vai kuumaan veteen, tai nesteeseen. Puuron keittämisessähän voi myös vaihdella mitä nestettä käyttää, hyvänä esimerkkinä riisipuuro, tai vispipuuro toiselta nimeltään lappapuuro, joita en kumminkaan käsittele tässä.

Puuroa vai velliä

Jos puuroon haluaa tasaisen ulkomuodon ja pehmeän ”vellimäisen” koostumuksen, puuro-aines pitää lisätä kylmään veteen, ja jos haluaa hieman karkeampaa koostumusta, se lisätään kuumaan veteen. Tämä kuitenkin kohtuudessa, jos puuroa keittää tuntikaupalla on samantekevää miten mitäkin lisäsi puuroon, kaikki koostumus on jo kiehunut mössöksi.

Itse olen aina oppinut että suola lisätään heti veteen kun puuron keittäminen aloitetaan, ja vielä ei ole tullut mitään järkevää syytä vaihtaa tätä hyväksi todettua tapaa. Suolan voi kuitenkin lisätä vasta loppuvaiheessa kuten joissakin resepteissä suositellaan ja tässä toistan vai mitä Ruisrouhepaketin kyljessä puuron valmistamisesta mainitaan. Reseptissä mainitaan myös sokeri, joka mielestäni on ylimääräinen tieto, jokainen valitkoon itse miten puuronsa syö, voisilmällä, maidolla vai kermalla ja miten sen makeuttaa jos se sitä tarvitsee.

Ruispuolukkapuuro

1 l vettä
2 dl puolukkasurvosta
4 dl ruisrouhetta
½ tl suolaa

Kaada rouhe ja puolukkasurvos kiehuvaan veteen. Anna kiehua miedolla lämmöllä 45 minuuttia. Mausta valmis puuro suolalla ja sokerilla.

Pippurinen paahtopaisti punajuurikastikkeella

Pippurista paahtopaistia mausteisella punajuurikastikkeella. Mustalla, valkoisella, vihreällä, roseella ja kiinalaisella anispippurilla maustettua uunissa kypsennettyä paahtopaistia mausteisen punajuurikastikkeen kera.

Pippuripihviä

Pippuripihvi on monella tuttu ravintolasta, ja sitä on helppo valmistaa kotonakin. Minun taas on myönnettävä että olen heikko paahtopaistin suhteen, pidän siitä koska se on niin vaivatonta valmistaa, ja sitä voi niin helposti muunnella helposti jottei aina tule syötyä sitä samaa vanhaan ja paahtopaisti on upea liharuoka tarjoilla. Suosin sitä koska se tarvitsee vain hieman esivalmisteluja ennen kuin se itsestään paistuu uunissa.

Mitä pippuria

Pippuria on montaa eri lajia, monet niistä eivät edes oikeasti ole pippuria, vaikka niin nimestä vois luulla. Niin maustepippuri, roseepippuri ja anispippuri eivät oikeasti ole pippureita vaikka niiden nimistä niin voisi luulla. Sekä roseepippuri että maustepippuri on tullut meille Etelä-Amerikasta, vaikka joidenkin lähteiden mukaan roseepippuria on kahta lajiketta, joista toinen löytyy Intian valtameren saarilta.

Anispippuri

Anispippuri taas on ollut Kiinassa Sezuanin maakunnassa jo vuosisatoja käytetty mauste, jota kutsutaan myös Sezuanpippuriksi, ja joka nyt vasta viime vuosikymmeninä on alkanut levitä maailmalle. Tässä reseptissä olen sivuttanut roseepippurin, mutta jos itse pidät siitä lisää sitä pippurien sekaan, minä kun en siitä välitä en sitä lisää tähän. Toinen asia on savustettu suola, se antaa kivasti savun aromia, vaikkei itse ruokaa olisi savustettua ja se sopii tähän erittäin hyvin pippurien kanssa.

Anispippuri

Mausteiden määrää on vähän vaikea määrittää. Riippuu lihanpalasta miten paljon sen päälle mahtuu ja tarttuu rouhittuja mausteita, joten määrät ovat tässä viitteellisiä. Jos lihapala on pieni, mausteita kuluu vähemmän, jos taas isompi, niitä tarvitaan runsaammalla kädellä lihan pintaan.

 

Paahtopaistin kypsennys

Lihan paistoaika riippuu aina lihapalan koosta, miten lämmintä se oli uuniin pantaessa, ja kuinka punaisena lihansa haluaa syödä.

Jollet ennen ole ennen valmistanut paahtopaistia, sinun kannattaa käyttää paistimittaria apuvälineenä. Se sijoitetaan aina keskelle lihaa ja sen paksuimpaan kohtaan lihan sisälle. Mittari ei saa tulla ulos lihasta eikä koskettaa mahdollisiin luihin silloin se antaa väärän lukeman. Ja jos tässä lihapalassa on luita, se ei ole paahtopaistia jota olet ostanut, mutta voihan tällä tavalla valmistaa muutakin lihaa kuin ja vain ainoastaan paistia.

Punajuurta kastikkeeseen

Kastikkeen valitsin taas kerran tehdä punajuuresta, siitä saa vaan niin järkyttävän punaisen kastikkeen, itse paahtopaistin ei edes tarvitse olla punaista, vaan jos haluaa voi siitä valmistaa aivan kengänpohjan ja kuitenkin tällä karmean punaisella kastikkeella luoda harhakuvan raa’asta lihasta ja tarjoiltuna pippurisen Rucolan ja miedon perunagratiinin kanssa, yhdistelmä on suussa sulava. Tällä saat tarjoiltavaa neljälle hengelle, jos ruoka on osa suurempaa ateriakokonaisuutta riittää tästä sujuvastu jopa kuudelle hengelle.

Pippurinen paahtopaisti

800 g härän ulkofileetä tai paahtopaistia
1 tl valkopippuria
1 tl mustaa pippuria
1 tl anispippuria
1 tl maustepippuria
1 tl viherpippuria
(roseepippuria)
2 tähtianista
10 neilikoita
savustettua merisuolaa
voita ja öljyä paistamiseen

Mausteinen punajuurikastike

paistinpannun nesteet
1 salottisipuli
1 porkkana
1 valkosipulin kynsi
pari oksaa tuoretta timjamia
1-2 rkl vadelmaviinietikkaa
vettä
2 laakerinlehteä
2 punajuurta
2 lehtisellerin vartta
1-2 tl hunajaa
suolaa
mustaa pippuria
kylmää voita

Pippurinen paahtopaisti:
Ota liha jääkaapista esiin hyvissä ajoin jotta se ehtii saada huoneen lämmön ennen sen valmistamista. Lihaa ei koskaan saisi valmistaa kylmänä. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Rouhi neilikat, pippurit ja tähtianikset morttelissa. Sirottele rouhittu pippuri ja savustettu suola tasaisesti leikkuulaudalle. Kuivaa huoneenlämpöinen liha huolella talouspaperilla ja kierittele siihen kaikki mausteet. Mausteita pitää olla joka puolella lihapalaa. Ruskista liha joka puolelta kuumalla pannulla voi ja öljyseoksessa. Pane paisti uuniin voideltuun vuokaan kunnes lihamittari näyttää 65 astetta. Ota liha ulos uunista ja anna sen rauhassa vetäytyä vähintään kymmenisen minuuttia ennen kuin se leikataan.

Mausteinen punajuurikastike:
Huuhtele porkkanat, punajuuret ja sipuli huolella ja anna niiden kuivahtaa. Suikaloi kuorimaton sipuli ja leikkaa kuorimattomat punajuuret lohkoiksi. Viipaloi porkkana ja lehtisellerinvarret. Mitä hienommaksi pienennät vihannekset, sitä enemmän makua kastikkeeseen niistä irtoaa mutta niitä ei kuitenkaan kannata raastaa. Ruskista sipulia ja punajuurta pannulla jossa juuri ruskistit lihan. Lisää sekaan hienoksi silputtu valkosipuli ja anna sen paahtua mukana parisen minuuttia. Kaada sekaan loraus viinietikkaa, puolisen litraa vettä ja lisää mukaan laakerinlehti, timjami. Anna aineksien kiehua kokoon. Parhainta olisi jos kastikepohja saisi kiehua kokoon kunnes vain kolmas osa siitä on jäljellä, mutta lihan uunissa paistoaika ja sen uunista ulostulon jälkeinen vetäytyminen rajoitta tätä. Siivilöi kastike kattilaan ja lisää siihen suoraan jääkaapista kylmiä pieniä voipaloja. Älä sekoita kastiketta vispilällä vaan heilauta voi kastikkeen sekaan heiluttelemalla kattilaa varovasti edestakaisin levyllä. Kastike sakeutuu kylmästä voista mutta varo lisäämästä sitä likaa. Määrätyssä pisteessä kastike on kyllästetty voilla ja se alkaa hylkiä sitä. Tällöin kastike alkaa paksuuntumisen sijaan juoksettua jonka jälkeen se voi olla vaikea pelastaa ja saada takaisin kokoon. Mausta kastike oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Jos kastike mielestäsi on liian hapanta, voit pyöristää sen makua lisäämällä siihen hieman hunajaa.

Tarjoilu:
Viipaloin liha ohuesti ja tarjoile lisukkeiden ja punajuurikastikkeen kanssa tai tarjoile Ratatouillea lisukkeena.

Rusinoilla ja pähkinöillä täytetyt kierrepullat

Pullat, pähkinöillä ja rusinoilla täytetyt kierrepullat. Suoraan uunista lämpimiä rusinoilla ja hasselpähkinällä täytettyjä pehmeitä kierrepullia.

Kaikki ovat aina kehuneet äitini korvapuusteja ja ne varmaan ovatkin hyviä mutta itse kun en pidä kanelista en ole koskaan osannut arvostaa niitä sen paremmin kuin paljoa muutakaan joka sisältää kanelia, tai ”kamelia” kuten edelleen sitä kutsun.

Ei kanelia

Vaikka nykyään käytän kanelia ruoanlaitossa, en kuitenkaan perusta siitä paljoakaan ja käytän sitä osana jotain ruokaa jota ilman ruokalaji ei olisi sama, kuten esimerkiksi Englantilaiset maustepäärynät, Moussaka, glögi tai piparkakut. Se on mauste joka löytyy sieltä makujen seasta jostain perältä mutta se ei koskaan saa olla ruoan hallitseva maku. Vaikken perusta kanelin päälle pidän kuitenkin pullista, mamman kardemummalla maustetut voisilmäpullat olivat täydellisiä. Ne olivat ihania uunista suoraan lämpiminä maitolasin kera ja niissä ei koskaan ollut kanelin kanelia.

Silloin taannoin lapsuudessani pullia hallitsivat korvapuustit, mamman voisilmäpullat olivat säännön ainoa poikkeus. Pullat sisälsivät silloin aina sitä kaikkien rakastamaa kanelia, ja pullassa edes voinut olla muuta täytettä, tai maustetta, kuin kanelia ja Dallas-pullia ei ollut täälläpäin nähtykään. Teini-iässä makeannälkäni ollessa huipussaan ja olin pakotettu kehittelemään paremman täytteen kierrepullille kuin sen tavallisen. Tai jos nyt ollaan oikein tarkkoja, aloin jo silloin kokeilemaan ruoanlaiton rajoja yhdistelemällä makuja ja kokeilemalla mikä sopii minkä kanssa.

Millä korvata kaneli

Kokeilin pullin periaatteessa vaikka mitä. Hilloa, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä toimivat silloin ja edelleen, mutta paras kokeilemani yhdistelmä oli tämä, sama jota edelleen käytän, rusinoita, vaniljasokeria ja pähkinöitä. Jälkikasvun vielä ollessa pieniä jouduin leipomaan näitä varsin usein, ja koska ne ihan oikeasti ovat vastustamattoman herkullisia, syön niitä aina enemmän kuin pitäisi. Tietyistä syistä joudun edelleen vielä joskus, nyt jälkikasvun muutettua pois kotoa, leipomaan pullia. Ja ne ovat mielestäni edelleen yhtä vastustamattoman hyviä, ne on vain kaikki syötävä loppuun, jos niitä yhtään jää yli vieraitten lähdettyä. Tällä reseptillä saat leivottua noin 24 normikokoista pullaa, tuplasti jos teet niistä pienenpieniä.

Kierrepullat

50 g voita
2 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
½ dl sokeria
½ tl suolaa
1 dl Grahamjauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
voita
pähkinöitä
rusinoita
vaniljasokeria
ruokosokeria
1 kananmuna sivelyyn
raesokeria koristeluun

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää maito voin sekaan kun se on sulanut ja lämmitä käden lämpöiseksi. Murenna hiiva kulhoon ja kaada voi-maito seos päälle ja sekoita hyvin kunnes kaikki hiiva on liuennut siihen. Lisää 4½ dl jauhoista, sokeri ja suola. Vaivaa taikinaa kunnes se on kimmoista ja helposti irtoaa kulhon reunoista. Lisää jauhoja jos taikina on liian löysää, sen pitää olla saman tuntuista kuin tavallisen pullataikinan, muttei ihan yhtä kuivaa ja kovaa. Anna taikinan nousta 10 minuuttia puhtaan keittiöpyyhkeen alla. Ota taikina jauhotulle pöydälle kun se on noussut valmiiksi mutta varo lisäämästä likaa jauhoja jotten pullista tule kuivia. Ota voi ulos jääkaapista jotta se pehmenee. Kauli taikinasta suorakaide ja voitele se ohuelti pehmeällä voilla. Sirottele päälle ruokosokeria teelusikalla ja samalla tavalla vähän vaniljasokeria. Lisää itse täyte, rusinoita ja pähkinämurskaa tasaisesti taikinalevylle. Kääri levy kokoon ja leikkaa rullasta parin sentin paksuisia viipaleita. Sijoita kierrepullat joko yksittäisiin paperivuokiin tai suoraan voipaperille uunipellille. Anna pullien nousta toinen kerta pyyhkeen alla parisen kymmentä minuuttia. Vispaa muna pienessä kulhossa ja sivele pullasudilla munaseosta jokaisen pullan pintaan. Sirottele pullien koristeeksi raesokeria ennen niiden uuniin menoa. Paista pullat uunissa 250–275 asteen lämmössä 6-8 minuuttia, tai kunnes ne ovat saaneet kauniin kiiltävän kullan ruskean pinnan. Anna pullien jäähtyä ritilällä pyyhkeellä peitettynä. Pullat voi leipoa hyvin etukäteen, ja ne voi hyvin pakastaa. Parhaimmillaan ne kuitenkin ovat tuoreina uunilämpiminä kylmän maidon, tai kahvin kanssa tarjoiltuina.

Mausteinen punakaalipiirakka

Kaalipiirakkaa punakaalista. Mehevää, mausteista punakaalia rapeassa voitaikinakuoressa. Helppoa ja mausteista punakaalipiirakkaa, mahtava evääksi tai muuten vaan naposteltavaksi.

Joskus saan idean jota alan haudutella ja kehitellä mielessäni tekemättä yhtään mitään keittiössä. Palaan asiaan kerrasta toiseen jonka jälkeen yksi päivä kokeilen mitä ajatuksestani tulee oikeassa elämässä. Toisinaan kehittely taas kestää vuosikausia ennen kuin pääsen haluamaani määränpäähän, ruokaan joka on se mistä olen unelmoinut ja mitä olen kaivannut. Pidän kaalista, ja kaalilaatikosta ja olen nyt jo vuosia unelmoinut täydellisestä kaalipiirakasta ja ajan mittaan on tullut tehtyä yhtä sun toista piirakkaa jossa kaalia mutta se oikea ei ole vielä onnistunut kuten sen olen ajatellut.

Aloitan usein ruoanlaiton etukäteen ilman määränpäätä ja tietämättä mitä siitä tulee. En aina päätä mitä ruokaa valmistan vaan se muotoutuu itsestään itse ruoanlaiton aikana. Nyt viimeksi tein taas kaalipiirakkaa ja tulos ei ollut ollenkaan se, tai edes sinnepäin mihin tähtäsin mutta tulos ei kuitenkaan ollut huono, vaan jopa niin hyvä että se kannattaa jakaa muillekin. Piirakka ei ollut yhtä hyvä lämpimänä kuin vasta seuraavana päivänä kun maut olivat saaneet tulla täyteen kukkaan.

Voitaikinaa

Voitaikinaa ei ollenkaan ole vaikeata valmistaa, sen on vain työlästä ja aikaa vievää ja olen tästä syystä hieman oikonut ostamalla sen valmiina kaupasta vaikka niissä kaikissa on valitettavan paljon lisäaineita voin, jauhojen, veden ja suolan lisäksi. Asia johon varmasti ennemmin tai myöhemmin on tulossa muutos.

Kaalia piirakkaan

Piirakan täyte on itse asiassa saman kuin kaalilaatikossa, ja sen täyte valmistetaan periaatteessa samalla tavalla. Olen vain tässä käyttänyt punakaalia tavallisen valkoisen kaalin sijaan ja täyte on maustettu erilailla. Ja nämä mausteet ovat se joka tekee itse piirakan. Piirakan voi syödä lämpimänä, mutta suosittelen sen syömistä vasta seuraavana päivänä, ja sitä ei kannata lämmittää uudelleen vaan se kannattaa tarjoilla huoneenlämpöisenä, ollen täten oivallista retkiruokaa tai osana seisovanpöydän kevään ja kesän juhlien tarjoilua. Ja parasta kaikesta, tätä ei edes kannata valmistaa samana päivänä vain hyvissä ajoin etukäteen ennen juhlia.

Voit joko leipoa kaalipiirakan yhtenä isona piirakkana, tapa jota itse laiskan naisena suosin, tai suuressa innokkuuden puuskassa voit valmistaa ison kasan suloisen pieniä suussa sulavia mausteisia piirakoita.

Täytteen suhteet ovat yhtä paljon keitettyä riisiä kuin ruskistettua jauhelihaa kun taas ruskistettua kaali pitää olla kaksinkerroin tämän määrän. Tässä käytin itse naudan jauhelihaa mutta lampaan jauheliha maistuisi tässä yhtä hyvin. Piirakka kypsyy nopeasti uunissa, tietysti hieman riippuen sen koosta, koska täyte on jo kypsennetty valmiiksi, vain itse piirakankuoren on kypsyttävä.

Punakaalipiirakka

1 pieni punakaali
1 punasipuli
200 g jauhelihaa
riisiä
voita/öljyä paistamiseen
pakastettua voitaikinaa
suolaa
mustaa pippuria
½ tl jauhettua jeeraa
1 tl jauhettua inkivääriä
½ tl jauhettua neilikkaa
½ tl jauhettua paprikajauhetta
kananmuna sivelemiseen

Kuori ja silppua sipuli hienosti. Ruskista se jauhelihan kanssa paistinpannulla voissa/öljyssä kunnes niistä on haihtunut kaikki nesteet ja sekä sipuli että liha on kauniin ruskistunutta. Ota sipuli ja liha sivuun kulhoon odottamaan. Suikaloi kaali ohuelti ja ruskista se pannulla. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja lisää pannulle hieman vettä. Lisää mausteet ja sekoita. Anna nesteen haihtua melkein kokonaan ennen kuin lisäät riisin muitten aineksien sekaan. Täyte ei saa olla liian vetistä, sen pitää pysyä koossa mutta se ei saa olla puuroa. Jos täyte on liian kosteata, piirakan pohja ei kypsy kunnolla ja piirakka ei tästä syystä pysy koossa. Asia joka voi olla harmillinen jos sitä syö juhlissa. Maista täytettä, ja muista että sen maku vahvistuu entisestään. Kaikkien makujen pitää kuitenkin maistua täytteen seasta. Jolleivät ne mielestäsi maistu, lisää hieman mausteita niitä kuitenkaan liioittelematta. Varsinkin inkivääri on salakavalaa tavaraa, se tuntuu monesti vasta jälkeenpäin. Sulata voitaikina sen pakkauksen ohjeiden mukaan. Kauli voitaikinasta voipaperille liitäen voitaikinalevyjä yhteen yksi levy joka peittää uunin pellin. Sijoita kylmä täyte keskelle tätä taikinalevyä. Jätä reunoille tilaa jotta saat taitettua taikinan reunat piiraan päälle. Jollei taikina riitä voit kaulita yhden palan jolla peität piirakan ja taitat vain piirakanpohjalevyn sivut ylös sen alle. Koristele piirakka taikinan palasilla jos siitä pidät ja sivele se vispatulla munalla. Paista uunissa 225 asteen lämmössä kunnes taikina on saanut kauniin kullan keltaisen värin. Ota piirakka ulos uunista ja anna sen jäähtyä pellillä. Kääri piirakka se jäähdyttyä muovikelmuun ja säilytä se jääkaapissa. Ota piirakka esille jääkaapista puolisen tuntia ennen sen tarjoilua ja tarjoile se rapean vihersalaatin kera.

Kanakeittoa myvyillä ja lientä samalla vaivalla

Kalaliemi ja kanakeitto samalla vaivalla. Keitettyä kanaa, porkkanoita, selleriä, palsternakkaa, sipulia ja maustettua kanalientä jossa ui herkullisia mykyjä, kanakeittoa. Sekä herkullista kanalientä että kanakeittoa jossa mykyjä samassa kattilassa samalla vaivalla valmistettuna.

Kanakeitto

Amerikkalaisissa filmeissä tarjoillaan usein kanakeittoa sairaille ja toipilaille ja luin jostain jonkin vuosi sitten että kanakeitossa pitäisi ihan oikeasti olla jotain mikä olisi meille terveellistä, en vain muista oliko se mitenkään enemmän terveyttä edistävää verrattain mihinkään muuhun ruokaan. Kuitenkin kanakeitto on ihan hyvää syötävää, vaikkei olisikaan sairas ja myvyillä sen saa enemmän ruokaisaksi ja täyttävämmäksi.

Kaupan liemet ja fondit

Tässä aivan hiljattain kävin kävin lähistön kaikissa kaupoissa tarkastamassa mitä siellä myytävät liemikuutiot ja Fondit sisältävät. Luin suureksi hämmästyksekseni että jokaisessa oli kasvisöljyä niin Luomu-tuotteissa kuin ”tavallisissa”. Kasvisöljy jota useimmiten käytetään ruokateollisuudessa, jollei se ole erikseen eriteltynä mitä kasvisöljyä se on, on juuri palmuöljyä. Viimeaikoina on tullut uutta tutkimustietoa rasvojen terveellisyydestä ja otan tässä nyt vain kantaa siihen miksi liemikuutioissa on palmuöljyä ollenkaan? Toinen asia joka minut yllätti, oli että monissa liemikuutioissa ja fondeissa oli natriumglutamaattia, msg:tä ja päätökseni valmistaa itse ruokani niin pitkälle kuin mahdollista vain vahvistui taas kerran, koska haluan välttää kaikkia lisäaineita.

Kotitekoinen kanaliemi

Joten sinunkin kannattaa vain jos mahdollista suosia kotitekoista lientä, se ei ole mitenkään vaikeata valmistaa itse, liemi kestää vain aikaa kiehua ja tiivistyä tarpeeksi jotta sen voi pakastaa järkevän kokoisissa erissä.

Samalla vaivalla, jos vain on mahdollista, kannattaa keittoa valmistaessa ottaa kaikki siitä irti kun sen lisäksi, tai pikemminkin sen ohella, saa valmistettua maukasta kanalientä. Kanaliemen valmistusmenetelmä on periaatteessa sama kuin lihaliemen tai kalkkunaliemen valmistus, paitsi ettei kanaliemen vihanneksia ja ei luita paahdeta, ja tässä itse kananliha käytetään keittoon. Keitto tai tässä tapauksessa liemi, kannattaa valmistaa kokonaisesta pakastetusta kanasta (broileriksi en sitä edelleenkään suostu kutsumaan) jollei tuoretta maustamatonta kanaa löydy kaupasta. Lintu vain kokonaisena kylmään veteen kiehumaan mausteiden ja vihannesten kera. Kaikista parasta on että voi ottaa kanan suoran pakastimesta ja alkaa keittää sitä.

Mykyjä keittoon

Taas kerran luettuani mamman keittokirjaa sain hyviä ideoita ja halusin valmistaa tämän kanakeiton kanssa, tai osana sitä, vähän perinteisiä mykyjä. Mykyjä syötiin paljon ennen vanhaan ja niitä voi syödä joko keitossa osana sitä, tai mykyjä voi tarjota liha- tai kanaliemessä omana ruokana esimerkiksi alkuruokana isompaa kokonaisuutta. Itse myvyt koostuvat periaatteessa jauhoista ja kostukkeesta ja tässä valitsin kaikista helpoimman, kanan munan ja maustoin myvyt keittokirjan ohjeiden mukaan raastetuilla manteleilla ja lisäsin niihin myös muskottipähkinää. Mykyjä eivät tarvitse ollenkaan suolaa koska ne keitetään liemessä, josta ne myös saavat makua.

Myös keiton voi pakastaa, mutta suosittelin kuitenkin valmistamaan tuoreita mykyjä joka kerta pakastetun keiton kanssa. Sekä keiton että mykyjen maku vain paranee parin päivän jälkeen jääkaapissa joten voit valmistaa sen hyvissä ajoin jos tarjoat sen illallisilla alkuruokana. Se on myös hyvä ja maukas arkiruoka jonka voit valmistaa isossa erässä ja pakastaa pienemmissä sopivissa annoserissä: Otat vain esiin sopivan kokoisen erän, sulatat ja lämmität jonain päivänä kun sinulla on kiire tai ruoanlaitto ei sinua muuten pahemmin huvita. Jos jostain syystä joudut suolattomalle kana-riisi dieetille, voit keittää kanasi tällä tavalla ja saada siitä maukkaan ilman suolaa, lisää riisin sekaan vain hiukan lientä.

Kanaliemi

kokonainen kana
2 laakerin lehteä
2 porkkanaa
pala lanttua
pala palsternakkaa
pari vartta varsiselleriä
1-2 valkosipulin kynttä
1 tl kuivattua lipstikkaa
1 iso sipuli
12 mustaa pippuria
2 kuivattua pikku chiliä
(pari oksaa tuoretta timjamia)

Pese vihannekset hyvin ja paloittele ne pieniksi ja lisää veteen mausteiden kanssa. Lisää vettä kattilaan kunnes kana ja vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Huomaa ettei lientä mausteta suolalla vielä tässä vaiheessa vaan vasta kun sitä köytetään ruokaan. Keitä lientä kunnes kana on kypsää jolloin se nostetaan sivuun hieman jäähtymään. Kun kana on tarpeeksi jäähtynyttä jotta voit käsitellä sitä irrota luista kaikki liha ja ota sivuun. Pane luut nahan ja rustojen kanssa liemen sekaan kiehumaan lisää tunniksi pariksi. Siivilöi liemi ja mutta älä ollenkaan soseuta vihanneksia vaan anna niiden valua siivilässä itsestään jotta liemestä tulisi niin kirkas ja läpinäkyvä kuin mahdollista. Pois siivilöidyt vihannekset ja luut voit panna kompostijätteen sekaan. Kaada liemi takaisin joko uuteen puhtaaseen kattilaan tai samaan puhdistettuun kattilaan ja keitä lientä kokoon kunnes siitä on noin 1/3 jäljellä ja anna sen jäähtyä. Kanan rustoissa on erittäin paljon gelatiinia, joten liemi voi jäähtymisen aikana tulla hyytelömäiseksi. Rasva on itse lientä kevyempää ja nousee liemen pinnalle. Kuori lusikalla liiat rasvat pois liemen pinnalta kun se on jäähtynyt. Nyt olet saanut aikaiseksi kanaliemipohjan, jonka voit säilyttää joko jääkaapissa jossa se säilyy reilun viikon verran tai pakastaa sen jääkuutioina ja pakastimessa jossa se säilyy seuraavaan käyttökertaan jopa puolisen vuotta. Keittoon ei tarvitse panna kaikkea kanalihaa vaan sitä voi käyttää esimerkiksi leivänpäällisenä, risotossa tai salaateissa.

Kanakeitto myvyillä

1 l kanan lientä
1-2 kanan rintaa
2 porkkanaa
1 valkosipulin kynsi
1 punasipuli
2-3 cm tuoretta inkivääriä
pala joko lanttua tai palsternakkaa
sellerin vihreitä lehtiä
suolaa
valkopippuria

Myvyt

kanalientä
2 munaa
noin 1 dl vehnäjauhoja
4 mantelia
½ tl jauhettua muskottipähkinää

Aloita tekemällä myvyt. Kaada lientä kattilaan noin kymmenisen senttiä pohjasta ylös ja lämmitä liemi miedolla lämmöllä kunnes se vienosti poreilla. Riko muna kulhon ja raasta hienosti mantelit sen sekaan. Lisää jauhoja sekoittaen kunnes seos on paksua mutta vielä jotenkin juoksevaa. Jos mykytaikinasta tuli liian kuiva voit lisätä tilkan maitoa jotta se taas on notkeaa. Ota teelusikalla mykytaikinaa ja valuta siitä mykytaikinaa poreilevaan liemeen. Älä kiirehdi ja täytä koko kattilaan myvyillä vaan keitä ne pienemmissä osissa. Myyt ovat kypsiä kun ne nousevat pinnalle kellumaan. Nosta valmiit myvyt reikäkauhalla kulhoon sivuun odottamaan. Nyt on itse keiton aika; kuori vihannekset ja leikkaa terävällä veitsellä kaikki vihannekset ohuiksi tikuiksi ja suikaleiksi. Kuori valkosipuli ja viipaloi se ohuen ohuesti. Kuori myös inkivääri ja leikkaa se niin ohuiksi tulitikuiksi kuin vain suinkin osaat. Lisää suikaloidut vihannekset, valkosipuli ja inkivääri kiehuvaan liemeen jossa keitit myvyt. Anna vihannesten kypsyä liemessä noin 20 minuuttia. Huuhtele varsisellerin lehdet hyvin ja pienennä se veitsellä. Lisää keittoon varsisellerin vihreät lehdet, keitetty kanan liha ja myvyt ja anna niiden lämmitä keitossa. Mausta nyt makusi mukaan keitto suolalla ja valkopippurilla ja tarjoile se kuumana soppakulhoista tai syviltä lautasilta tuoreen rapean leivän kera.