Grillattuja kampasimpukoita ja latva-artisokkia

Grillattuja kampasimpukoita ja latva-artisokkia herkullisessa sardelli ja mantelikastikkeessa.

Kampasimpukat ovat ihania, ne ovat aika miedon makuisia ja maistuvat hieman pähkinäisen taskuravun ja merianturan sekoitukselle. Kampasimpukoista saa helposti näyttävää ruokaa, ja ne ovat nopeat kypsentää.

Nopea kypsennys

Niiden valmistus vaatii vain hieman kokilta, jottei niitä kypsennä liikaa jolloin niistä tulee sitkeitä ja kumimaisia ja sama pätee kaikilla äyriäisillä. Kampasimpukoiden kypsennys kestää vain parisen minuuttia, hieman niiden valmistustavasta riippuen. Pari korkeintaan kolme riittää hyvin jokaiselle alkuruoaksi salaatin kera. Kaikista helpointa on ostaa simpukat pakastettuina, jollet itse halua ostaa niitä tuoreina. Jos simpukoiden perkaaminen mietityttää, kalakauppias voi varmasti auttaa sinua sen kanssa, jos nätisti pyydät. Kampasimpukat vain grillataan nopeasti kuumalla grillipannulla ja tarjoillaan taivaallisen ihanan kastikkeen ja salaatin kera. Siinä on uuden vuoden alkuruoka.

Sardelli vai anjovis

Monessa ruokaohjelmassa sekoitetaan anjovikset ja sardellit, ne eivät ole sama kala, ja ne säilötään aivan eritavalla. Anjovikset ovat mausteliemessä olevat kilohaileja Itämerestä, kun taas sardellit ovat pieniä välimeren kaloja jotka suolataan ja säilötään oliiviöljyyn. Sinun ei kannatta käyttää sardelleja Janssoninkiusauksessa, eikä anjoviksia tähän kastikkeeseen, tulos ei kummassakaan tapauksessa ole odotettu, vaikken väitä että nekin voisivat toimia. Sardellit ovat varsin suolaisin joten kastikkeeseen ei tarvitse lisätä suolaa. Valitsin tarjoilla artisokat ja kampasimpukat salaatin kera, ja tässä käytin viinisuolaheinää.

Kaupassa oli tosi huono valikoima tuoreita yrttejä ja salaattilajikkeita, kaikki olivat nuutuneita ja vain viinisuolaheinä oli hyvä näköistä joten suunnittelemani alkuruoka muuttui kun en saanut haluamiani aineksia siihen jota alkujaan halusin valmistaa. Tästä voi vain oppia että on otettava sitä mitä on tarjolla ja sovellettava sen mukaan. Talvella ei välttämättä saa mansikoita, tai kesällä muusiperunoita, joten ruoka on valmistettava sesongin ja vuodenajan mukaan.

Sama asia oli artisokkien kanssa, niitäkään en saanut tuoreina kun niiden sesonki jo periaatteessa on ohi, joten tyydyin säilykepurkissa oleviin mutta tulos oli kuitenkin niin hyvä että olisin voinut jatkaa vain alkuruoalla koko illan. Artisokat kestävät hieman kauemmin grillata kuin simpukat joten aloita niistä. Tällä reseptillä saat alkuruokaa neljälle hengelle.

Grillattuja kampasimpukoita ja artisokkia mantelikastikkeella

8 kampasimpukka
4 latva-artisokkaa
1 ruukku salaattia

Mantelinen sardellikastike

4 sardellia
1 rkl valkoviinietikkaa
oliiviöljyä
kourallinen kuorittuja manteleita
savustettua merisuolaa
1 pieni salottisipuli
valkopippuria

Avaa artisokkapurkkia ja valuta niistä kaikki neste pois. Kuori sipuli ja pilko se niin pieneksi kuin vain suinkin pystyt. Pane sipulisilppu kulhoon johon lisäät sardellifileet. Sekoita sardellifileet haarukalla pieniksi sipulin sekaan. Murskaa kuoritut mantelin morttelissa pieneksi, melkein jauhoksi. Lisää mantelit sardellien sekaan ja sekoita. Lisää viinietikka ja hyvän makuista ja korkealaatuista oliiviöljyä kunnes olet saanut aikaan löysähkön kastikkeen. Peitä kastikekulho muovikelmulla ja pane se jääkaappiin maustumaan. Pane parila lämpenemään. Kuivaa artisokat varovaisesti talouspaperilla ja halkaise ne pituussuunnassa. Pane artisokat parilalle kunnes ne saavat kauniit grilliraidat. Kuivaa huolella kampasimpukat talouspaperilla ja grillaa myös ne, noin minuutti kummallakin puolella riittää. Asettele annokset lautasille, huuhdeltua salaattia jonka päälle asettelet artisokat ja simpukat. Lusikoi kastiketta päälle ja tarjoile alkuruokana. Jos haluat voit tarjota paahdettua leipää tai rapeata ranskanleipää tämän kera, mutta minun mielestäni tämä salaatti kevyenä itsenään on oivallinen alku isommalle illalliskokonaisuudelle.

Arjen nopea uunilohi

Uunilohta nopealla tavalla vihannesten kera. Uunissa kypsytettyä tuoretta merilohta punaisen paprikan ja tuoreen fenkolin päällä.

On myönnettävä että ruoanlaitto on suuri harrastus ja intohimoni, mutta kuitenkaan edes minä halua joka päivä viettää tuntikaupalla keittiössä hellan ääressä kokkaamassa, elämässä kun on muitakin asioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että laiskoina päivinä meillä ei syötäisi kunnolla.

Puolisoni osaa kyllä laittaa ruokaa, erittäin hyvää sellaista vielä, mutta hän ei valitettavasti vaativan työnsä takia jaksa harrastaa ruoanlaittoa muutoin kuin viikonloppuisin ja lomilla. Minä en kuitenkaan suostu syömään kaupasta ostettuja valmisruokia tai eineksiä, joten arkisin ruoat joko otetaan esille pakkasesta ja lämmitetään tai sitten valmistan nopeata ruokaa. Useimmiten tämä nopea ruoka koostuu paistinpannulla paistetusta kanan, lihan tai kalan palasta ja lisukkeineen. Ostan kaupasta usein ison palan kalaa tai lihaa kun ne ovat tarjouksessa, ja leikkaan ne kotona sopivan kokoisiksi annospaketeiksi jotka panen pakkaseen muovipusseissa.

Olen muuten vuosikausia miettinyt miksi Suomessa ei myydä kunnon pakaste- tai muovipusseja? En ole vielä löytänyt tähän tarkoitukseen laatuvaatimuksieni tasoisia tuotteita tästä syystä ostan aina ulkomailta muovipusseja tai pyydän ystäviä tuomaan tuliaisena pakastepusseja jotka kestävät minun käsittelyn keittiössä eivätkä repeä pakkasessa tai niitä sulattaessa.

Pakastetun kalan sulatus

Nämä liha- ja kala-annospaketit on helppo ottaa esille ja antaa sulaa suositusten mukaisesti vuorokauden jääkaapissa. Jollei etukäteen aamulla/edellisenä iltana osannut edellyttää jaksaako tänään kotiin tullessaan laittaa ruokaa, vai potuttaako kaikki töitten jälkeen tai jos muuten vaan on kiire, ja onnellisesti et omista mikroaaltouunia kuten en minäkään, voit suositusten vastaisesti sulattaa kalan huoneenlämmössä (tällöin raaka-aine menettää paljon nestettä sulaessaan). Toinen vaihtoehto on täysin kaikkien ohjeitten vastainen, jota saa vain ja ainoastaan käyttää jos olet kuolemaisillasi hirveään nälkään ja samalla murhanhimoinen.

Pakastekalan pikasulatus

Silloin on ruokaa saatava pöytään, ja nopeasti ennen kuin muu perhe kärsii hitaan ja tuskallisen kuoleman. Tällöin voi muovipussin sisältöineen upottaa kylmään veteen (jolloin se menettää vieläkin enemmän nestettä kuin edellä mainittu tapa) mutta sulaa nopeammin tai sitten jopa lämpimään veteen (ja tästä neuvosta saan varmasti kaikki ammattilaiset kimppuuni) jolloin se sulaa alta aikayksikön. Näiden pikasulatuksen jälkeen voit itse päätellä miten hyvää se tekee raaka-aineelle. Eikä saa unohtaa että pakasteita voi sulattaa uunissa, jolloin ne samalla kypsyy. Kypsytysaika kuitenkin on pidempi kuin sulalla kalalla.

Pakkaseen jemmatut ruokapaketit ovat muutenkin käteviä, kun jokin sunnuntai kauppa yllätyksenä onkin kiinni. Näin ei onneksi enää nykyään ole niin usein kuin ennen, jolloin jouduin pitämään suurta varastoa pakastettua ruokaa. Kesto suosikki nopeitten ruokien lisukkeena ovat meillä vihreät pavut, Haricots verts’it joita valmistan joko keitettynä sellaisenaan, valkosipulilla tai pekonilla höystettynä. Vihannessuikaleiden pikapaistaminen, siis wokkaus, on toinen suosikki. vaikka itse vihannesten kuorimiseen ja pilkkomiseen menee aikaa, on tulos aina parempi kuin pakastevihanneksia käyttäessä. Tai sitten minä yksinkertaisesti en osaa niitä valmistaa. Juureksia ja vihanneksia on kuitenkin vuoden ajasta riippuen helppo vaihdella ja samalla voi säätää vihannessekoituksen sellaiseksi josta itse pitää.

Nopea lohi uunissa

500 g merilohta
4 punaista paprikaa
1 sipuli
1 fenkoli
1-2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustaa pippuria

Voitele uunivuoka oliiviöljyllä ja pane lohi siihen. Mausta suolalla ja pippurilla ja pane uuniin 200 asteen lämpöön. Lohi on kypsää noin 15–20 minuutin päästä, hieman riippuen kalapalojen koosta. Kalan tietää olevan kypsää kun se ei enää jousta ja on jämäkkä sitä painaessa. Leikkaa paprikoista kannan kohta irti ja poista siitä siemenet. Huuhtele paprika ja fenkoli hyvin ja anna kuivahtaa. Kuori sipuli ja leikkaa se suikaleiksi. Tee samoin fenkolille mutta säästä lehtien vihreät tilliä muistuttavat oksat myöhempään. Leikkaa paprikat renkaiksi kärjestä alkaen. Paista sipuli, fenkoli ja paprika tilkassa oliiviöljyä kuumassa pannussa aika ajoin sekoittaen kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Lisää pannuun hienoksi pilkottu valkosipuli ja fenkolin vihreät lehdet juuri ennen kuin vihannekset ovat valmiita. Mausta suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Kokoa joko annokset jokaisen omalla lautaselle tai nosta lohi ylös uunivuoasta ja kaada vihannekset sen pohjalle ja pane lohi takaisin niiden päälle ja tarjoile vuoasta pöydässä keitetyn riisin kera.

Joulun jälkeinen pyttipannu

Pyttipannua joulukinkusta, hyvä tapa syödä kinkkua joulun jälkeen. Rapeaksi paistettua kullankeltaista perunaa, käristettyä joulukinkkua ja ruskistettua sipulia, joulun jälkeistä pyttipannua. Perinteinen pyttipannu jossa paistettua perunaa, sipulia ja kinkkua, tällä kertaa perunat viipaleina.

Pyttipannu valmistettuna joulun kinkusta kuuluu meillä osana joulun viettoa. Tätä ruokaa syödään meillä joulun ja uuden vuoden välisenä aikana ja se voi kuulostaa vähän tylsälle. Pyttipannun ei kuitenkaan tarvitse olla tylsää, ainekset voi pilkkoa eri tavalla kuin ”vain ja ainoastaan aina” ne kuutioimalla, ja sen lisukkeita voi vaihdella. Pyttipannua ei välttämättä edes tarvitse valmistaa mistään ylijääneistä ruoan tähteistä, vaan siihen voi käyttää aivan tuoreet ainekset, mutta nyt on kyse joulun ruokien hyödyntämisestä.

Hienompi ja juhlavampi versio pyttipannusta on Kellarimestarin pyttipannu sekä Rydbergin pihvi. Joulukinkku on jo kypsennetty, joten sen tarvitsee ainoastaan saada hieman väriä ja rapeutta pintaan, perunoita on suurimalla todennäköisyydellä jäänyt yli, joten ne vain paistetaan rapeiksi ruskistetun sipulin kera ja tarjoillaan paistetun kananmunan kera ja jos vielä on jäljellä hieman rosolliakin lisukkeeksi, ateria on valmis.

Jos sinulla vielä on joulukinkkua tämän jälkeen tallessa, suosittelisin että pakastat sen sopivan kokoisissa osissa jotka voit myöhemmin ottaa esiin, tai valmistat hernekeittoa siitä ja sen potkasta. Tällä reseptillä saat lämmintä arkiruokaa neljälle hengelle.

Joulun jälkeinen Pyttipannu

6 isoa keitettyä perunaa
200-300 g joulukinkkua
1 sipuli
oliiviöljyä (tai voita) paistamiseen
4 kananmunaa
rosollia (tai punajuurta) lisukkeeksi
merisuolaa
maustaa pippuria

Kuori sipuli ja suikaloi se ohuelti. Ruskista sipuli kuumassa pannussa tilkassa oliiviöljyä.
Suikaloi kinkku ohuelti ja lisää se sipulin sekaan saamaan vähän väriä ja kunnes se on rapeata. Ota sipuli ja kinkku pannulta sivuun odottamaan. Leikkaa keitetyt perunat puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja paista niitä kuumassa pannussa kunnes ne ovat rapeita ja saaneet kauniin paistuneen pinnan kummaltakin puolelta. Lisää sipuli ja kinkku sekaan ja sekoita. Mausta suolalla ja mustalla pippurilla oman makusi mukaan ja asettele pyttipannu lautasille odottamaan sillä aikaa kun paistat kananmunat. Asettele paistetut munat pyttipannun päälle ja tarjoile rosollin tai säilykepunajuurten kera.

Lohirosollicocktail alkuruoaksi

Rosollicocktail graavilohella ja piparjuurikermalla, Lohi ja rosollicocktail. Rosollia graavatun lohen kanssa sekä piparjuurella maustetun vaaleanpunaisen vispikerman kera. Mikä ihanin joulun jälkeinen rääppiäisherkku.

Rosolli kuuluu meillä täällä Suomessa osana jouluun, ja minun mielestäni rosolli on täydellistä jo omana itsenään, se ei vaadi mitään vaihtelua kun sitä syö vain nämä kolme päivää vuodessa mutta joskus rosollia jää joulun pyhien yli vielä jääkaappiin.

Rosolli säilyy jääkaapissa viikon päivät, se vain paranee vain päivästä, parista jääkaapissa ja siitä voi hyvin valmistaa piparjuurikerman kanssa vaikkapa alkuruoan uuden vuodenaaton juhliin. Tähän cocktailiin soveltuu hyvin kylmäsavulohi, kuusenkerkillä graavattu, korianteri graavattu tai seljankukka graavattu lohi.

Kerma kannattaa aina vispata vasta juuri kun sen käyttää, se on aina parhaimmillaan juuri kun se on vastavispattua, eikä sen seassa olevan raastetun piparjuuren makukaan kärsi. Rosollin sekaan kannattaa lisätä varsi selleriä jotta saa hieman vaihtelua rosolliin, ja voit koristella cocktailin sen vihreillä lehtiosilla tai tillillä. Tällä reseptillä saat hyvin alkuruoan neljälle.

Lohirosollicocktail

6-8 dl rosollia
1 sellerin varsi
4 viipaletta  kylmäsavulohta tai graavilohta

Piparjuurikerma

1 dl vispikermaa
1-2 tl punajuuren lientä
2-3 cm tuoretta piparjuurta

Piparjuurikerma
Kaada kerma kulhoon ja lisää sen sekaan teelusikallinen punajuuren maustelientä. Vispaa kerma kuohkeaksi. Raasta tuoretta piparjuurta hienosti. Lisää se vispatun kerman sekaan varovasti nostamalla jottei kermaa lässähdä. Kaada kerma tarjoilukulhoon ja tarjoile se rosollin kera. Voit valmistaa piparjuurikerman jo pari tuntia ennen sen tarjoilemista, mutta säilytä se silloin kylmässä tiivisti peitettynä, jottei siihen tartu makua muista ruoista jääkaapissa säilytyksen aikana.

Lohi-rosollicocktail
Leikkaa lohesta ohuita suikaleita. Lusikoi annoslaseihin kerroksittain rosollia jonka sekaan sijoitat lohen suikaleita ja piparjuurikermaa. Aloita cocktail panemalla alimmaiseksi kerros rosollia ja päättele koko koreus kerroksella piparjuurikermaa jonka koristelet lohisuikaleilla ja oksalla tilliä, jos sitä pidät.

Kalkkuna ja kastanjapihvit

Kalkkunapihvit tähteeksi jääneestä täytetystä kalkkunasta ja sen täytteestä. Kauniin kullan ruskeaksi paistettuja, meheviä pihvejä kalkkunasta, maukasta syötävää herkullisen karpalokastikkeen ja perunamuusin kanssa.

Sekä joulun että muiden isompien juhlien jälkeen jää yleensä ruokia yli, ruokaa jota olisi kiva hyödyntää, jos vain tietäisi miten. Meillä on jo vuosia valmistettu Itsenäisyyspäivän perinteisen kalkkunaillallisen jäljelle jääneestä kalkkunasta ja sen täytteestä pihvejä. Kalkkunasta, joka jo kerran on kypsennetty sen sisällä olevan täytteen kanssa, kannattaa hyödyntää ja niistä tulee herkullisia pihvejä. Kaikki ainekset, paitsi kanan muna jota lisäät kalkkunan lihan ja sen täytteen sekaan tehdessäsi pihvejä, ovat jo kerran kypsennettyjä joten pihvit valmistuvat nopeasti ja jos sinulla on vielä jäljellä karpalokastiketta, se maistuu hyvälle kalkkunatäyte pihvien kera. Tällä reseptillä saat maukasta arkiruokaa neljälle hengelle.

Kalkkuna ja kastanjapihvit

4-6 dl kalkkunan lihaa
4-6 dl  kalkkunan kastanjatäytettä
1 kanan muna
(mausteita)
(suolaa)
oliiviöljyä (tai voita) paistamiseen

Leikkaa kalkkunan liha pienemmiksi suikaleiksi ja sekoita sitä täytteen kanssa. Sido ainekset toisiinsa raa’alla kananmunalla ja sekoita hyvin. Kalkkunantäyte on jo valmiiksi maustettua, mutta jos se jostain syystä mielestäsi nyt on liian mausteetonta voit lisätä hieman mausteita pihvien taikinan sekaan. Jos lisäät mausteita (esimerkiksi chili voisi sopia tähän hyvin) paista nyt pieni nokare taikinaa paistinpannulla ja tarkista niiden maku. Lisää mausteita jos ne sitä tarvitsevat muuten voi kosteilla käsillä muovailla pihvejä leikkuulaudalle tai lautaselle. Peitä pihvit muovikelmulla ja pane ne jääkaappiin tunniksi tekeytymään. Pihvit pannaan jääkaappiin jotta ne pysyvät paremmin koossa paistamisen aikana. Paista jääkaapista suoraan kylmät pihvit miedolla lämmöllä tilkassa oliiviöljyä kunnes ne ovat rapeita ja saaneet kauniin värin. Tarjoile kuumina rapean salaatin ja perunamuusin kera. Jos sinulla vielä on karpalokastiketta tallessa, maustuu sekin hyvälle pihvien kanssa.

Perinteinen ruiskuoressa paistettu joulukinkku

Joulukinkku, se perinteisesti uunissa ruiskuoressa kypsytetty joulukinkku. Mehevä kinkku joka jouluksi perinteisesti hitaasti kypsennetään uunissa ruiskuoreen kiedottuna.

Meillä joulun perinteinen kinkku on paistettu uunissa ruiskuoressa. Ruiskuorella peitetty unissa paistuva kinkku omaa aivan omanlaisen tuoksun. Tätä tuoksua minulla oli ikävä kasvisyöjä aikoinani, ja kehittelin tapoja jolla saisin saman rukiisen tuoksun kotiin. Yksi oli leipoa mamman joululimppuja. Ruiskuoren tarkoitus on pitää kinkussa nesteitä, maun antamisen lisäksi, ja se ei kuivu yhtä paljon uunissa kuin ilman ruiskuorta valmistettu kinkku. Ruiskuoren voi joko syödä, varsinkin siitä valuneiden nesteiden kanssa kun se otetaan uunista ulos ja sitä maistellaan ensikertaa, mutta se on myös kätevä kuori jonka alla säilyttää kinkkua. Koska pidän niin paljon ruiskuoressa paistetun kinkun mausta, minun on myönnettävä, etten koskaan ole edes kokeillut valmistaa kinkkua paistopussissa.

Jollet halua valmistaa kinkkua jouluksi voit keittää sen, maustetun keittokinkun ohjeen mukaan tai vaihtoehtoisesti valmistaa norjalaista Juleribbeä. Meillä ei kinkkua sen paistamisen jälkeen kuorruteta vaan se syödään ihan oman itsensä makuisena, kylmänä joulupöydässä kotitekoisen sinapin, lanttulaatikon ja porkkanalaatikon kera. Sisareni taas kuorruttaa oman joulukinkkunsa vaikka meillä oli samat joulut lapsena.

Lapsuuden perheessäni isä oli pitkiä aikoja toisella paikkakunnalla töissä ja palasi myöhään jouluksi kotiin aatonaattona. Tästä syystä meillä jo silloin paistettiin kinkkua yöllä, perinne jota olen jatkanut itsekin. On kivaa yöllä tulla kylmästä sisään jouluyön messun jälkeen ja saada maistella valmista kinkkua lämpimänä suoraan uunista ennen nukkumaan menoa.

Kinkkujen laadussa on onneksi valinnanvaraa, kinkkua on jokaisen makuun ja uuniin sopivan kokoista. Kaupoissa on tarjolla pieniä, isoja ja kamalan isokokoisia jotka eivät edes joka miehen, tai naisen uuniin mahdu, ja niitä saa myös perinteisinä harmaasuolattuina, mikä on meidän suosikkimme nyt kun minulla ei enää ole tilaa itse suolata kinkkua kotona.

Ruiskuoressa kypsytetttyä joulukinkkua

Pakastetun kinkun sulattaminen 

Kinkun pitää aina sulaa kylmässä, iso kinkku voi vaatia kaksi jopa kolme päivää sulaakseen kokonaan. Voit tässä käyttää samaa tapaa sulattaa, ja suolata kinkkua kuin selitin itsenäisyyspäivän kalkkuna illallisen esivalmisteluissa. Ennen sen paistamista sen on myös oltava huoneenlämmössä lämpiämässä parisen tuntia, ison kinkun jopa vuorokausi, jotta sen paistoajan voi laskea. Kinkun lämpö ei kuitenkaan saa nousta yli 10+ astetta, parhainta on kun lämpö on + 4 -+10 välissä. Paras apuväline kinkun paistoon on tietysti lihamittari, mutta ilmankin sitä onnistuu.

Kinkun suolaaminen

Ennen vanhaan suolasin ne aina itse, kun sain naapurista possun puolikkaan marraskuun lopussa. Silloin minulla oli mahdollista valmistaa paljon muitakin herkkuja jouluksi kuten raaka-makkaraa, sylttyä ja maksapasteijaa. Kinkun suolaaminen on helppoa, se pystyy jokainen tekemään itse jos tietää mitä on suola. Kinkun suolaaminen itse on vain aikaa vievää, tarvitset tuoreen kinkun, sille sopivan kokoisen astian jossa se suolata kokonaan upotettuna liemeen ja kaikista tärkeintä, tarpeeksi tilaa kylmässä tilassa. Kaupungissa asuessa jääkaapissa tuskin on tilaa itse suolata kinkkua, mutta selitän kuitenkin miten itse sen olen oppinut tekemään jotta voit suolata sen itse ensi vuonna.

Harmaasuolattu kinkku

(n. 5 - 8 kg kinkulle)
1,8 kg karkeata merisuolaa
1 dl sokeria
10 l vettä

Joulukinkku ruistaikinakuoressaan odottaa uunia

Keitä suolaliemi, kuori sen pinnalle kerääntyvä kuona pois huolella ja anna jäähtyä. Upota kinkku kokonaan liuokseen ja pane sen päälle pannaan painoksi jotain, esimerkiksi lautanen, jotta se pysyy nesteessä koko suolauksen ajan ja eikä pulpahda pinnalle. Tämän kokoisen kinkun on oltava suolaseoksessa kaksi viikkoa, joten sen suolaaminen on aloitettava tarpeeksi ajoissa. Mitä isompi kinkku, sitä kauemmin sen suolaaminen tällä menetelmällä kestää. Jos suolaliuos samenisi ennen aikojaan, keitä uusi suolaliuos ja vaihda se vanhan tilalle.

Kun suolausaika on tullut umpeen, tarkista kinkun suolaisuus leikkaamalla sitä pala. Paista pala paistinpannussa ja maista sitä, onko tarpeeksi suolainen vai pitääkö kinkkua suolata lisää. Joskus suola ei ole ehtinyt imeytyä kinkun sisustan asti ennen sen paistamista, ja sen sisälle jää pieni erivärinen pyöreä sisusta, joka ei ole suolainen. Tämä ei mitenkään vaikuta itse kinkun makuun, jollei tämä alue ole hyvin suuri, se on vain pieni värivirhe. Ota valmiiksi suolattu kinkku ylös suolaliuoksesta ja liota sitä kylmässä vedessä 6 tuntia jotta kinkun ulkopuoli, joka on tullut kaikesta suolaisemmaksi, ei olisi liian vahvasti suolattu.

Kypsän joulukinkun ruskeaksi paahtunut ruiskuori

Kinkun kypsennys ruiskuoressa

Jos käytät pakastettua kinkkua, niin se on otettava pakkasesta sulamaan jo vähintään vuorokausi ennen sen paistamista. Ota aina kinkku esiin huoneenlämpöön ennen uuniin laittamista. Itse liotan vanhasta tottumuksesta aina kinkkua tunnin verran jotta siitä lähtee enimmät suolat pintakerroksista, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kuivaa kinkku huolellisesti talouspaperilla ennen kuin peität sen ruiskuorella. Paista kinkku kokonaisena kaikki rasvat ja kamara paikallaan, ja jos se on verkossa sekin voi jäädä paikalleen paistamisen ajaksi.

Joulukinkku ruiskuoressa

valmiiksi suolattu kinkku
2-4 kg ruisjauhoja
3-9 dl vettä

Tee ruisjauhoista ja vedestä taikina. Taikinan voi joko kaulia pöydällä, tai muotoilla suoraan kinkun päälle käsin. Peitä kinkun kokonaan taikinalla muttei aivan uunivuokaan asti, jätä pieni rako uunipellin ja kinkun väliin niin kuori pysyy paremmin kasassa paiston aikana. Anna kuoren hiukan kuivahtaa ennen kinkun uuniin panemista. Lämmmitä uuni 300 asteeseen ja pane kinkku lämpimään uuniin puoleksi tuntia, jotta sen ruiskuori ehtii jähmettyä, eikä valu kinkun päältä alas. Laske tämän jälkeen uuni 125 asteesen ja anna sen paistua kypsäksi. Kinkun paistamisen aikana kinkusta valuu usein paljon nesteitä ulos. Suurin osa tästä on suolaista vettä ja rasvaa kinkun kamaran alta. Tätä kinkusta valunutta rasvaa ei saa kaataa viemäriin, se voi tukkia sen rasvalukolla ja joulun aikaan ei ole hauskaa soittaa putkimiehelle. Muista tarkistaa kinkusta valuva neste, ja ota se talteen jottei se valu uunin pohjaa pitkin uunista lattialle. Ruiskuori voi joskus paistamisen aikana revetä, tai alkaa valua alas. Sitä voi paikata paistamisen aikana tuoreella, kostealla ruistaikinalla jota kannattaa olla tätä varten hieman valmiina. Jatka paistamista ensimmäisen puolen tunnin jälkeen 125 asteessa kunnes mittari sanoo sen olevan kypsä. Pane lihamittari kinkkuun ruiskuoren läpi sen paksuimpaan kohtaan (se ei kuitenkaan saa olla kosketuksessa luuhun) ennen kuin panet sen uuniin. 80 astetta mittarissa tarkoittaa kypsää kun on porsaanlihasta kyse, mutta jos haluat mureaa ylikypsää voit jättää kinkun vielä uuniin tunniksi pariksi, mutta pane uunin lämpö pois. Anna kinkun jäähtyä huoneenlämmössä kuoren alla. Irrota kinkusta kuori, poista verkko jos siinä sellainen on ja leikkaa kamara ja liiat rasvat pois kinkusta. Säilytä jäähtynyt kinkku kylmässä oman kuorensa alla jonka peität alumiinifoliolla. Leikkaa kinkusta tarjolle ohuita viipaleita ja tarjoile sinapin, lanttulaatikon ja porkkanalaatikon kera jouluna. Paras hernekeitto valmistuu joka vuosi vain joulun kinkusta.

Joulun hedelmäkakku

Hedelmäkakku jouluksi. Mmm...tummaa mausteista konjakilla kostutettua makeata kakkua jossa ihania, mehukkaita hedelmäsattumia rusinoiden ja kuivahedelmien muodossa pähkinöiden lisäksi. Pieni palanen kakkua teen kera on pala taivasta maan päällä näin kiireisenä joulun aikaan.

Hedelmäkakku englannista

Äitini leipoi joka joulu hedelmäkakkua mutta se sisältää valitettavasti cocktailkirsikoita ja sukaattia joista en oikein koskaan ole osannut innostua. Ensimmäisen mahtavan hedelmäkakun tapasin 1980 luvun alussa, josta lähtien olen kehitellyt Delia Smithin Christmas Cakea, toivoen että joskus ennen kuolemaani saisin sen aivan valmiiksi, täydelliseksi ettei reseptissä olisi enää mitään muuttamisen varaa. Englantilaisen joulun hedelmäkakut ovat työläitä valmistaa, ja jotta ne saisi jouluksi syömävalmiiksi, ne on leivottava jo syys- lokakuussa. Marraskuussakin leivottu voi vielä jouluksi välttää, mutta joulukuussa sitä ei enää mitenkään ehdi saada valmiiksi jouluksi, ainakaan samana vuonna. Miksi nämä hedelmäkakut sitten kestävät niin kauan valmistaa, aineet vain lätkästään kulhoon, sekoitetaan ja paistetaan tuntikaupalla uunissa?!?

Konjakkia kakkuun

Niinhän sinä luulet, ei se niin helppoa ole. Vasta kun kakku on saatu uunista, alkaa se aikaa vievä osio, kakun juottaminen känniin. Siis kirjaimellisesti, kakkua kostutetaan pienillä määrillä konjakkia tasaisin välein pitkän aikaa, ja se tarvitsee oman määränsä sitä konjakkia jotta siitä tulee hyvää. Tässä vanha sääntö ”yksi pullo kokkiin, toinen pullo kastikkeeseen” ei päde, hedelmäkakku on sitä vielä ahneempi. Parasta näissä kakuissa on että niissä on yhdistelty sekä kuivattuja hedelmiä että pähkinöitä, ja tämä yhdistelmä taitaa olla minun suurimpia heikkouksiani, no ainakin verrattavissa juustoon. Mutta, tätä kakkua voi suureksi onnekseni myös syödä juustojen ja lasillinen portviinin kera. Tai vain itsekseen höyryävän kuuman teen kanssa, mikä ihana välipala.

Hedelmäkakun kypsytys

Hedelmäkakku on siitä kivaa, että sen maku vain paranee ajan kanssa, varsinkin jos se on "tarpeeksi juotettu" konjakilla. Tunnen joitakin harvoja ihmisiä jotka alkavat seuraavan hedelmäkakun valmistamisen silloin kun edellinen on valmis syötäväksi. Kun ensimmäisen kerran kuulin tästä, en ollut sitä uskoa, se vaikutti aivan uskomattomalta. Ystävättäreni hääkakku oli jo pääsiäisenä valmis, vaikka itse häitten päivämäärä oli elokuussa, silloin vasta ensimmäisen kerran ymmärsin kakun kostutuksen tärkeyden. Vuosikymmeniä kehittelin tätä Delia Smithin reseptiä, lisäsin siihen sitä ja tätä, ja kostutin sitä konjakilla kuten neuvottiin, ja tulos oli joka vuosi loistava, aivan mahtava. Minä rakastan hedelmäkakkua, ja varsinkin jouluksi sitä on aina saatava, sitten sitä voi säilyttää pitkälle kevääseen, jos sitä riittää.

Nopeampi versio hedelmäkakusta

Tarkkaavainen lukija on nyt jo varmaan kysynyt itseltään että miten sitten ehtii saada nyt vasta leivotun hedelmäkakun valmiiksi jouluksi? Tästä keksinnöstä minun on kiitettävä Nigella Lawsonia. Kokeilin hänen tapaansa oikaista perinteisen hedelmäkakun suhteen ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten, ja koska tulos oli niin loistava, luovutin suosiolla pitkän kaavan mukaan valmistetut kakut.

Nyt noudatan hänen reseptinsä neuvoja käyttäen omia jo hyväksi todettuja mausteita, hedelmiä ja pähkinöitä ja saan paljon lyhyemmässä ajassa aikaiseksi saman ja poistin samalla kaakaojauheen josta en pitänyt. No, se ajaa melkein saman asian, liippaa niin läheltä että se jo reilusti menettelee, ja joulun jälkeen voin sitten juottaa kakkua enemmän, jos niin haluan.

Kuivahedelmiä ja pähkinöitä kakkuun

Vaihtelen joka joulu kakun hedelmiä, mutta pidän kuitenkin kakun hedelmäpitoisuuden samana. Tänä vuonna lisäsin kakkuun superfoodiksi kutsuttuja Goji marjoja, sekä valkoisen silkkipuun marjoja jotka ostin Koivistolta Tampereen kauppahallista sekä itse hillottuja appelsiininkuoria. Muista aina käyttää Luomua kun on kyse hedelmien kuoresta, kuten tässä reseptissä käytetään appelsiinia ja sitruunaa. Hedelmät kannatta aina ostaa kokonaisina jos vain mahdollista, pieneksi silputut kuivatut hedelmät pilaantuvat nopeammin ja voi itse säädellä hedelmä-sattumien kokoa kakussa.

Tämä tarkoittaa enemmän työtä, mutta se on viisi tähtisen lopputuloksen arvoista työtä. Kannatta myös huomioida kuivattujen hedelmien laatu, etteivät ne ole vanhoja, viimevuoden satoa vaan tuoreita, tämän vuoden satoa. Hedelmäkakun voit valmistaa heti, tai hedelmät voivat kostuttaa konjakilla 48 tuntia ennen itse kakun valmistusta, kuten minä nykyään teen. Tämä on nopein oikotie jotta saa mehevän, konjakilla kostutetun hedelmäkakun jouluksi.

Hedelmäkakku

200g sulttaanirusinoita
200 rusinoita, puolet vaaleita ja puolet tummia
100 g kuivattuja aprikooseja
50 g Gojimarjoja
60 g kuivattuja karpaloita
50 g valkoisen silkkipuun marjoja
50 g hillottuja appelsiinin kuoria
150 g kuivattuja luumuja
50 g paahdettuja hasselpähkinöitä
50 g paahdettuja manteleita
90 g hillottua inkivääriä
50 g saksanpähkinöitä
1 Luomu sitruunankuori
2 dl konjakkia (tai Calvados’ta)
2 tl nelimaustetta jauhettuna
1 tl suolaa
1 tl maustepippuria jauhettuna
175 g tummaa Muscovadosokeria
1 3/4 dl hunajaa
1 appelsiinin mehu (tai 1 dl appelsiinimehua)
175 g voita
3 kananmunaa
150 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

Punnitse hedelmät, appelsiinin kuoren, marjat ja pähkinät. Pane ne kulhoon nelimausteen, jauhetun maustepippurin ja kaada konjakki päälle. Peitä muovikelmulla ja anna kostua tunti pari, tai voi jättää ne huoneenlämpöön kahdeksi vuorokaudeksi. Tällöin hedelmät voivat alkaa käydä, mutta se on vain suotavaa ja antaa lisäaromia. Lisää konjakissa lionneet hedelmät kattilaan johon lisäät voin, appelsiininmehun, sokerin ja hunajan. Lämmitä seos miedolla lämmöllä kunnes se pulputtaa vähän ja anna sen jatkua kymmenisen minuuttia. Ota kattila lämmöltä ja anna seoksen jäähtyä reilut puoli tuntia. Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja vuoraa n 24 sentin halkaisijaltaan oleva kakkuvuoka jossa irrotettavat reunat ja pohja rypsiöljyllä sivellyllä voipaperilla. Tee pohja yhdestä osasta, ja reunat pari senttiä yli vuoan reunojen korkeuden. Vuoraa reunat parilla paperilla, on helpompi saada ne paikalleen kuin sovitelle yhtä palasta koko reunan ympäri. Voipaperin reunat pitää olla vuoanreunaa korkeammat, jottei kakku valuisi reunoja yli uunissa noustessaan. Riko munat pieneen kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Sekoita munat, jauhot, sooda ja leivinjauhe hedelmäseokseen. Sekoita seos kunnolla tasaiseksi. Kaada seos kakkuvuokaan ja paista kakku tunti kolme varttia kahteen tuntiin uunissa keskitasolla. Kokeile kakun kypsyys tikulla. Kun kakku näyttää kiiltävältä mutta tahmealta, ja jos tikkuun kakun keskeltä koittaessa jää tahmeaa taikinaa mutta reunoilta tikku jää kuivaksi, kakku on kypsää. Ota kakku uunista ja anna sen jäähtyä kokonaan vuoassa ritilällä. Säilytä kakku ilmatiiviissä rasiassa. Se säilyy huoneenlämmössä viikkoja ja sen voi myös pakastaa.

Joulun perinteinen rosolli

Perinteinen joulurosolli, punajuurisalaatti joulupöytään. Meheväksi maustunutta rosollia miedon vaaleanpunaisen piparjuurikerman kanssa tarjoiltuna. Se perinteinen lisuke joulun kylmälle kalalle lisukkeeksi.

Joulu perustuu niin monesta muustakin osatekijästä ruoan lisäksi. On jouluvaloja, koristeita, jouluohjelmia, hyasinttien tuoksua, glögiä, piparkakkuja, uunissa paistuva kinkku ja muu ruoantuoksu ja tietysti musiikki. Joulumusiikki vain jotenkin on itsestään selvä, sitä kuuluu joka lävestä kaupassa, radiossa ja televisiossa mutta nämä eivät ole niitä minun perinteisiä joululaulujani, niitä joita minä ole tottunut "tuutin täydeltä" kuuntelemaan jouluna.

Kymmenisen vuotta sitten, ennen kuin mp3-soittimet olivat yleistyneet, meidän CD-soitin oli epäkunnossa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa. Minä en ollenkaan sinä vuonna kuullut "minun tavallisia" joululaulujani. Television suomalaiset joululaulut eivät valitettavasti luo minulle aivan samaa tunnelmaa, vaikka olin musiikkiluokalla ja edelleen osaan kaikki vanhat perinteiset laulut ulkomuistista. Kyllä joulu sinäkin vuonna tuli taloon, lopulta ja pitkän odotuksen jälkeen, mutta kaikki sitä edeltävä joulun valmistelu tuntui tavallista työläämmältä ja vaivalloisemmalta. Sinä vuonna se joulun odotus puuttui, joulu vain jotenkin yllättäen tulla tupsahti ovesta sisään ja en kokenut sitä tavallista joulun ”esiin loihtimista” vaan se piti ”manata esiin” sieltä jostain kaappien perukoilta. Nyt minulla onneksi on kaikki joulumusiikki kätevästi pienessä muodossa mp3-soittimessa joka kulkee aina mukana.

Rosollin aineksia

Rosolli kuuluu meillä erottamattomana osana jouluun, se versio ilman silliä. Naapurimaassamme Ruotsissa rosolli kulkee nimellä sillisalaatti ja siihen on lisätty juuri sitä minkä nimestäkin ymmärtää, silliä ja useimmiten siihen käytetään Matjessilli-fileitä. Tämä on ihan hyvää, vaikken siitä jouluksi juuri perusta. Katselin tässä juuri joulukuun alussa televisiosta kokki Kolmosen ideoita joulun ruoista. Olen hyvin samoilla linjoilla hänen kanssaan lähiruoan suosimisen suhteen mutta en kuitenkaan ole, ainakaan vielä tänä vuonna, valmis luopumaan joulun riisipuurostani ohrapuuron sijaan.

Aito perinteinen rosolli

Kokki Kolmosen mainitsi, että ensin valmistetaan rosollia vain punajuuresta, porkkanasta ja perunasta Jouluaatoksi. Joulupäivänä sen sekaan lisätään kalaa ja sipulia, ja Tapanina taas lisätään lihaleikkeitä. Tällä tavalla rosollin maku muuttuu päivästä toiseen, se on vaivaton tapa saada vaihtelua rosolliin, jouluna kun sitä syö kolme päivää peräkkäin. Mutta, minun mielestäni rosolli on täydellistä jo omana itsenään, se ei vaadi mitään vaihtelua kun sitä syö vain nämä kolme päivää vuodessa. Tosin meillä sitä tuppaa olla sitten koko komppanialle tarjota, en oikein hallitse ”pienen määrän ruokaa” valmistamista.

En vieläkään osaa tarkalleen arvioida lukuisten eri raaka-aineiden menekkiä silputessa niitä pieniksi. Nämä ruokalajit tuppaavat paisumaan isoiksi, ja voisin usein ruokkia ”koko komppanian” mutta tästä ei sinänsä ole pahemmin haittaa juuri jouluna. Meillä on kahtena Tapaninpäivän lisäksi ”avoimet ovet” jolloin ”vakituisen kutsun” saanut väki voi ilmoittamatta tupsahtaa syömään. Syy, miksi me aina syömme samaan aikaan.

Rosolli jo sekoaisin ja maustumaan päivää ennen

Anna maustua päivän pari

Rosolli paranee vain päivästä, parista jääkaapissa. Se ei mielestäni koskaan ole parhaimmillaan samana päivän kuin sen valmistaa, se tarvitsee aikaa, jotta punajuurten liemi maustaa sen ja värjää kaikki ainekset. Rosolli voi tehdä pari päivää etukäteen ennen joulua, se odottaa kiltisti aikaansa jääkaapissa kunnes on aika syödä se ja ei tarvitse valmistaa kaikkia ruokia jouluaattona. Meillä rosolli on valmistettu säilötyistä punajuurista, itse keitettyjen tuoreiden sijaan joten tässä asiassa voisi kai sanoa että oion vähän, vaikka se kuuluu meidän perheen perinteisiin. Punajuurten lisäksi siihen tulee joko suola- tai maustekurkkua. Säilötyt punajuuret ovat aika makeita joten suolakurkku sopii paremmin tasapainottamaan rosollin makua, jottei siitä tule liian makeata. Hienovaraisen makuvivahteen saa käyttämällä valkosipulikurkkuja, jos niitä on saatavilla.

Piparjuurikerma

Rosolli syödään sääntöjen mukaan kalan kanssa, meillä sitä syödään graavikalan kanssa, ja sen kanssa tarjoillaan hennon vaaleanpunaista vispattua piparjuuri kermaa, mutta mikään ei estä sen syömistä vaikkapa kinkun kanssa, jos siitä pitää. Minä en itse halua että kerma on liian tumman punaista, joten lisää kerman sekaan vain tipan punajuurten maustelientä sen värjäämiseksi.

En muista valmistiko isäni rosollin kanssa piparjuurikerma vai olenko itse sen vuosien saatossa siihen lisännyt mutta mielestäni se sopii hyvin rosollin ja graavikalan kanssa. Jollet pidä piparjuuren mausta, jätä se lisäämättä kerma sekaan. Kermaa ei kannata koskaan vispata etukäteen, se on aina parhaimmillaan juuri kun se on vastavispattua, joten vispaa kerma mieluummin pienissä erissä jokaisena päivänä lisää se sijaan että käytät eilistä, jo vähän juoksettunutta ja jo esillä pöydällä ollutta. Ruoat pilaantuvat nopeammin kuin ne ovat esillä huoneenlämmössä, niitä ei tästä syystä saa seisottaa katettuna esille tuntikausia. Ota mieluummin esiin pieni erä ruokia, jonka jälkeen otat esiin lisää jos ne loppuvat kesken.

Omenaa vai ei rosolliin

Meillä kotona valmistetaan aina kahta rosollia, sitä aitoa ja ehtaa tavaraa, ja toista jossa allergioitten takia ei ole ollenkaan omenaa. Tämä on helppoa ennakoida jo rosollin valmistusvaiheessa, tekee sen kaiken valmiiksi samassa kulhossa lukuun ottamatta omenaa ja lisää punajuurenlientä. Jonka jälkeen ottaa osan sivuun jonka säilyttää erikseen omassa purkissa, ja lisää jäljelle jääneen sekaan omenan.

Olen nyt jo monta vuotta miettinyt lisäisinkö rosollin sekaan myös keitettyä selleriä, mutta mainittuani tästä ideastani muitten jouluna syövien kanssa, olen toistaiseksi joutunut panemaan tämän vielä hautumaan. Ilmeisesti muutkin meidän kotiväestä, minun itseni lisäksi, on vanhoillinen (vai olisiko kysymys jopa piintyneisyydestä tässä tapauksessa) jouluruokien suhteen ja haluaa sitä samaa vanhaa, sitä perinteistä mihin on jo totuttu, joka vuosi. Jos joku käyttää rosolliin keitettyä selleriä, olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksista siitä. Itse kun en pääse sitä vielä, ainakaan vähän aikaa suostuttelematta, kokeilemaan.

Omenien suhteen suosittelen että valitset jonkin lajikkeen josta pidät, älä kuitenkaan valitse liian makeata lajiketta, tähän sopii sen sijaan jokin ”hapokas” omena. Omenoita ei välttämättä tarvitse kuoria, ja jollet kuori niitä, ne on pestävä hyvin. Minä suosin kuorimattomia omenia, niistä saa kivaa purtavaa muuten rosollin pehmeiden ainesten sekaan. Rosolliin kannattaa käyttää suurin piirtein yhtä paljon porkkanaa, punajuurta ja suolakurkkua mutta tätä hieman pienempi määrä perunaa, vähemmän sipulia ja omenaa kuin porkkanaa jne.

Joulun perinteinen rosolli

3 perunaa
3 porkkanaa
1 omena
punajuuria
suolakurkkua
1 sipuli

Piparjuurikerma rosollille

2 dl vispikermaa
1-2 tl punajuuren lientä
4-6 cm tuoretta piparjuurta

Joulurosolli

Kuori porkkanat ja keitä tai höyrytä ne kokonaisina kypsiksi. Keitä perunat kuorineen. Anna jäähtyä. Kuori sipuli ja silppua se hienosti. Kuori keitetyt perunat ja leikkaa ne ja porkkanat samankokoisiksi kuutioiksi. Leikkaa punajuuri ja suolakurkku samoin. Sekoita kaikki kulhossa ja lisää punajuuren maustelientä kunnes kaikki ainekset ovat saaneet vähän väriä. Väri tummuu ja maut sekoittuvat jääkaapissa säilyttämisen aikana. Rosollin voit mielellään valmistaa jo päivän pari ennen sen syömistä. Tarjoile korianteri graavatun tai seljankukka graavatun lohen ja piparjuurikerman kera joulupöydässä.

Piparjuurikerma

Kaada kerma kulhoon ja lisää sen sekaan teelusikallinen punajuuren maustelientä. Vispaa kerma kuohkeaksi. Raasta tuoretta piparjuurta hienosti. Lisää se vispatun kerman sekaan varovasti nostamalla jottei kermaa lässähdä. Kaada kerma tarjoilukulhoon ja tarjoile se rosollin kera. Voit valmistaa piparjuurikerman jo pari tuntia ennen sen tarjoilemista, mutta säilytä se silloin kylmässä tiivisti peitettynä, jottei siihen tartu makua muista ruoista jääkaapissa säilytyksen aikana.

Mamman perinteiset joululimput

Mamman perinteinen joululimppu. Tumma siirapista tahmea vanhan ajan kuminalla sekä hillotulla appelsiinikuorella maustettu piimällä leivottu rukiinen joululimppu, leipä jota ilman meillä ei tule joulu.

Meillä on suvussamme leivottu leipää samalla reseptillä jouluksi jo seitsemisen kymmentä vuotta mutta että se on meillä ollut perinne jo näin kauan oli minulle yllätys, itse luulin sen ilmestyneen joulupöytään vasta 1970-luvun alussa, josta minulla on siitä ensimmäiset omat mielikuvani jouluruokien valmistuksesta.

Perinneresepti

Tämä tumma, makea siirapilla maustettu limppu on meillä ollut kestosuosikki ja epäilen että se alkuperin on Otavan Suuresta keittokirjasta vuodelta 1934. Sieltä se löytyy nimellä Oulun limput äitini suureksi yllätykseksi, hän kun luuli että se taas oli hänen isoäitinsä perintöä. Oli miten oli, limput ovat maukkaita vaikka vaivalloisia valmistaa, ne tarvitsevat aikaa mutta ovat sen arvoisia ja jollet innostu mamman joululimpuista voit sen sijaan kokeilla hyvin samantyyppista saaristolaisleipää tai viikunaleipää jota usein leivon pääsiäiseksi.

Viipale mamman joululimppua

Leseitä leipään

Innostuin suuresti ruokakuitujen terveysvaikutuksesta noin pari kymmentä vuotta sitten ja olen korvannut osan tämän alkuperäisreseptin hienoista vehnä- ja ruisjauhoista kokojyvällä, kokojyvärouheella tai leseillä. Samoihin aikoihin nämä mammaan joululimput olivat ainoita asioita jotka toivat joulun tuoksut kotiin, en edes minä kun kasvissyöjä olin, paistellut vain tunnelman ja huvin vuoksi kinkkua ruiskuoressa. Mutta minä haluan edelleen leipääni enemmän puruvastetta kuin vain hienoista ”aivan tyhjistä valkoisista” jauhoista saa, ja toiseksi haluan varmistaa helpolla tavalla vatsani toimivan, se kun voi jouluna hieman tavallisesta poikkeavasta ruokavaliosta riippuen mennä rutiineistaan sekaisin.

Ei vielä noussut valmiiksi

Anna leivän tekeytyä yön yli

Olen leipiä leipoessani oppinut että ruisleivästä aina tulee maukkaampi jos sen taikina saa levät yön yli ennen kuin se leivotaan, joten teen taikinan melkein valmiiksi, jätän osan vehnäjauhoista lisäämättä taikinaan ja jätän sen kulhoon yön yli pyyhkeen alle tekeytymään. Täysjyvärouhe ja grahamjauhot voivat vain hyvin, tästä yön yli tekeytymisestä, koska ne ovat karkeita ja niillä kestää kauemmin imeä itseensä kosteutta kuin hienoksi jauhetuilla jauhoilla. Seuraavana aamuna lisään suurimman osan jauhoista (osan säästän itse leipomiseen) vaivaan jauhot taikinaa ja jätän nyt taikina vasta nousemaan liinan alle. Kun taikina on saanut nousta kaksinkertaiseksi, joskus tämä kestää kaksikin tuntia, riippuen miten lämmintä keittiössä milloinkin on, jonka jälkeen vasta leivon itse limput.

Mausteet siirapin kanssa kattilassa

Olen kuitenkin tämän reseptin jauhojen määrästä huomannut sen, että nykyajan jauhot jotenkin eroavat viime vuosisadan alussa käytetyistä jauhoista. Jos nämä joululimput leivotaan tarkalleen alkuperäisen reseptin mukaan, niistä tulee hyvin löysiä ja ne ”valuvat pitkin peltiä” uunissa muodostaen leveitä, matalia leipiä. Joten, jos taikina ei mielestäsi tunnu tarpeeksi notkealta tällä määrällä jauhoja, lisää hienoja jauhoja kunnes taikina ponnahtaa kun sitä vaivaat. 

Joululimpun mausteet

Tärkeä osa näissä limpuissa on niiden mausteet, kumina ja hillotut appelsiinin kuoret. Tulos ei ole sama jos tuoreena rouhitun kuminan sijaan käytätä jauhettua kuminaa. Osa kuminansiemenistä pitää jäädä kokonaisiksi, mutta niiden rakennetta on kuitenkin hieman käsitelty morttelissa niitä jauhamalla pienemmiksi, jolloin niistä erittyy kuminan eteeristä öljyä.

Kuminaa ja kandeeratua appelsiininkuorta leipään

Perinteiset joululimput

50g hiivaa

5 dl piimää

2½ dl siirappia

1 rkl suolaa

2 rkl hillottua appelsiininkuorta

2 rkl kuminaa

300 g vehnäjauhoja

300 g ruisjauhoja

100 g kokojyvä ruisrouhetta

100 g grahamjauhoja

Uunissa sivelyyn:

1 dl haaleaa vettä

½ dl siirappia

Rouhi kokonaiset kuminan siemenet morttelissa. Osa voi jäädä kokonaisiksi mutta niitä pitää pienentää jotta maku irtoaa niistä. Leikkaa hillotut appelsiininkuoret pari kolme milliä paksuiksi ja noin sentin pitkiksi suikaleiksi. Keitä siirappi ja mausteet ylös kattilassa aika ajoin sekoittaen. Varo lämmittämästä liikaa, siirappi kuohahtaa raivokkaasti yllättäen ylös, roiskien siirappia pitkin keittiötä jollet vahdi sitä tässä vaiheessa. Ota siirappi pois lämmöltä ja lisää piimä siirapin sekaan kunnolla sekoittaen. Anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Älä lisää liian kuumaa seosta hiivan sekaan, se tappaa hiivan. Voit panna kattilan ulos jäähtymään jos sinulla on kiire. Liuota hiiva isoon taikinakulhoon tilkkaan vettä ja kaada siirappi-piimä-seos päälle. Sekoita hyvin ja lisää jauhoja pienissä erissä koko ajan kunnolla sekoittaen. Jätä noin puolet vehnäjauhoista seuraavaan päivään leipien leipomiseen. Taikina on nyt tässä vaiheessa aika löysää, mutta älä huolestu, niin sen pitääkin olla. Peitä kulho puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja anna taikinan tekeytyä yön yli huoneenlämmössä. Lisää seuraavana päivänä puolet jäljellä olevista jauhoista taikinan sekaan ja sekoita se hyvin. Vaivaa taikinaa kulhossa kunnes se alkaa irrota reunoista. Ota taikina pöydälle ja vaivaa sitä käsin kunnes se on alkanut saada sitkoa, se ei tartu pöytään kiinni ja sitä voi venytellä ilman että se repeää. Lisää jauhoja jos taikina on hyvin löysää, taikinan ei pitäisi tässä vaiheessa enää liisteröityä pöytään kiinni. Pane taikina takaisin kulhoon kun siinä on kunnon sitkoa, peitä liinalla ja anna sen nousta kaksinkertaiseksi, noin kahden tunnin ajan. Tämän jälkeen taikinasta leivotaan joko yksi iso pyöreä leipä (se on suunnilleen koko uuninpellin kokoinen) tai kaksi pitkulaista limppua. Peitä leivät liinalla ja anna niiden nyt nousta valmiiksi, noin tunnin verran mutta joskus se vaatii kahden. Paina leipää sormella jotta siihen tulee pieni kuoppa, jos kuoppa ponnahtaa takaisin heti, taikina on noussut valmiiksi mutta jos reiän umpeutuminen kestää kauemmin, anna leivän nousta lisää liinan alla. Sekoita vei ja siirappi ja sivele sillä leivät ennen niiden uuniin menoa. Paista leivät uunissa 200 asteen lämmössä uunin keskitasolla noin tunnin ajan, yksi kokonainen kokopellin leipä kestää reilusti yli tunnin. Sivele siirappivedellä limppuja uunissa paistamisen aikana vähintään kolme kertaa. Tämä antaa niille tumman, tahmean pinnan. Kokeile 45 minuutin päästä onko leipä kypsää. Nosta leipä ylös pelliltä ja koputa sitä pohjaan, jos kun kopahdus on kumea, on leipä valmista. Ota limput uunista ja anna niiden jäähtyä ritilällä ilman liinaa. Limput ovat siirapilla valelusta tahmeita, siksi ne kannattaa kääriä alumiinifolioon, jotteivät ne tartu kiinni joka paikkaan kiinni. Säilytä limput muovipussissa huoneenlämmössä. Limput voi valmistaa etukäteen ja pakastaa, mutta ne kannattaa jo viipaloida ennen sitä. Pakastuksen jälkeen ne voivat murentua pahasti niitä leikatessa.

Joulun suklaaherkut

Jouluksi suklaaherkkuja moneen makuun. Tummaa suklaata jossa kuivattuja hedelmiä ja marjoja. Tummaa suklaata jossa pähkinöitä, tumma suklaata joss sahramilla maustettujen biscottien muruja ja ihania, suussa sulavia glögi-ryffeleitä.

Olen jo reilut pari vuosikymmentä harrastanut tummaa suklaata. Mitä tummempaa sitä parempi ei välttämättä ole totta, itse asiassa 99 % kaakaota sisältävät suklaalevyt ovat aika karvaan makuisia. Ne ovat niin kuvia että en pystyt sitä syömään kuin yhden ainoa palan, ja sen painikkeeksi tarvitsen vahvaa kahvia, mielellään espressoa mutta suklaat joissa reilut 80 % ovat jo erittäin herkullisia.

Inkiväärisuklaa

Englannissa harrastetaan paljon juhlasesongin, siis joulun sesongin tuotteita. Näin myös suklaan, ja Thornton’s’in hillotulla inkiväärillä maustettu tumma suklaa on kaikista ihaninta mitä maan päältä suklaana voi saada. Yhdistelmä kitkerää tumma suklaata ja makea, lämmin hillottu inkivääri on aivan taivaallinen yhdistelmä joka parantaa pahimmankin kaamos-masennuksen, ainakin minulla. Thornton’s’in suklaata ei tietysti ole Suomesta saatavilla, ainakaan minun tietääkseni, joten olen joka jouluksi Suomeen palaamiseni jälkeen itse valmistanut tummaa suklaata jossa hillottua inkivääriä. Nyt lauantain kävin Tampereen kauppahallissa Koivistolla ostamassa varastoon kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, ja myös ihanan ihanaa hillottua inkivääriä.

Biscottisuklaata

Pidän muutenkin paljon yhdistelmästä kuivatut hedelmät, pähkinät ja tumma suklaa joten jouluksi tulee aina valmistettua jotakin omaa ”design-suklaata” riippuen siitä mitä milloinkin sattuu olemaan kotona, tai mistä juuri milloinkin olen innostunut. Tänä vuonna valmistin suklaata jossa sahramilla maustettujen biscottien muruja, toista jossa kuivattuja karpaloita, hillottua appelsiinin kuorta, hillottua inkivääriä ja rusinoita.

Mulperinmarjoja suklaaseen

Kolmanteen panin saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä ja manteleita, ja viimeiseksi tein sen jossa hillottua inkivääriä josta pidän, ja johon tänä vuonna vielä lisäsin kuivattuja mulperin marjoja, siis silkkipuun marjoja. Mulperinmarja on siis marja siitä puskasta mitä silkkitoukat syövät jottaa saamme silkkiä. Näitä marjoja on erivärisiä ja ne on niin sanottua ”superfood’ia”, siis niillä on suotuisa vaikutus meidän terveyteemme. Maistoin jo kesällä näitä ja tulin nyt siihen tulokseen että niiden makea, pähkinäinen, hieman lakkaa muistuttava maku sopisi hyvin inkiväärin kanssa.

Glögillä maustetut tryffelit

Kaiken kruunaukseksi valmistin vielä suussa sulavan herkullisia glögitryffeleitä. Tryffeleistä voi tehdä joko neliöitä tai lusikalla muotoilla palloja, jotka kieritellään kaakaojauheessa ennen tarjoilua. Glöginä voit käyttää viiniglögiä jos valmistat tryffelit aikuisille syötäväksi, tai alkoholitonta jos ne on lapsillekin tarkoitettu. Sekä punainen glögi että vaalea glögi sopii näihin, väri kun ei näy suklaan seasta. Käytin näiden joulusuklaiden valmistukseen eri paljon kaakaota sisältäviä suklaalevyjä, päivittäistavarakaupasta saa nykyään ostettua monen eri tuottajan tummaa suklaata, ja tumma suklaa sisältää vähintään 40 % kaakaota. Omatekoiset suklaat ovat myös mainio tuliainen, tai ruokalahja muulloinkin kuin vain jouluksi.

Inkivääri ja mulperinmarja suklaa

125 g tummaa suklaata
2 rkl hillottua inkivääriä
½ dl kuivattuja valkoisia mulperinmarjoja

Hedelmäsuklaa

125 g tummaa suklaata
1 rkl hillottua appelsiininkuorta
1 rkl kuivattuja karpaloita
1 rkl rusinoita
1 rkl hillottua inkivääriä

Pähkinäsuklaa

125 g tummaa suklaata
1/3 dl saksanpähkinöitä
1/3 dl manteleita
1/3 dl hasselpähkinöitä

Sahramibiscottisuklaa

125 g tummaa suklaata
kourallinen sahramilla maustettujen biscottien muruja

Kaikki neljä yllä mainittua suklaata valmistetaan samalla tavalla. Murenna tai leikkaa liian isot mausteet sopivan kokoisiksi paloiksi. Esimerkiksi pähkinät voivat olla liian isoja, kuten inkiväärinpalat ja biscotit. Riko suklaa pienemmiksi paloiksi ja sulata se vesihauteessa. Pane suklaa kulhoon jonka panet kattilan päälle jossa lämmintä vettä. Suklaa ei saa koskaan olla suorassa kosketuksessa lämmön kanssa, eikä siihen saa lisätä vettä, silloin se juoksettuu ja tryffelien valmistuksesta ei tule mitään. Sulata suklaa miedolla lämmöllä, mitä pienempiä paloja, sitä nopeammin se sulaa. Vuoraan laakea astia tai vuoka voipaperilla jonka sivelet ohuelti öljyllä. Älä käytä tähän oliiviöljyä vaan jotain miedon makuista öljyä kuten rypsiöljyä tai manteliöljyä. Ripottele astian pohjalle haluamasi mausteet ja kaada sulanut suklaa päälle aloittaen keskeltä. Kaada suklaata hitaasti keskustan jälkeen kiertäen reunoja niin suklaan mausteet eivät kasaannu sulan suklaavirran takia. Anna suklaan jäähtyä viileässä, ja leikkaa vinoiksi paloiksi kuumalla veitsellä. Veitsen voi lämmittää lämpimällä vedellä, mutta muista vain pyyhkiä vesi pois ennen leikkaamista. Tämä suklaa säilyy huoneenlämmössä, ja voi olla esillä koko joulun ajan, jos sitä siihen riittää.

Joulun glögitryffelit

250 g tummaa suklaata
50 g voita
80 g hunajaa
1 dl kermaa
1 dl vaaleata tai punaista glögiä
reilu kourallinen rusinoita
reilu kourallinen mantelilastuja
öljyä vuoan sivelyyn
100 % kaakaojauhetta koristeluun

Riko suklaa pienemmiksi paloiksi ja sulata se vesihauteessa. Pane suklaa kulhoon jonka panet kattilan päälle jossa lämmintä vettä. Suklaa ei saa koskaan olla suorassa kosketuksessa lämmön kanssa, eikä siihen saa lisätä vettä, silloin se juoksettuu ja tryffelien valmistuksesta ei tule mitään. Sulata suklaa miedolla lämmöllä, mitä pienempiä paloja, sitä nopeammin se sulaa. Vuoraan laakea astia tai vuoka voipaperilla jonka sivelet ohuelti öljyllä. Älä käytä tähän oliiviöljyä vaan jotain miedon makuista öljyä kuten rypsiöljyä tai manteliöljyä. Lisää sulaneen suklaan sekaan hunaja, kerma ja glögi. Ota kulho vesihauteesta kun seos on tasainen. Lisää rusinat ja mantelilastut ja sekoita hyvin. Kaada tryffelimassa vuokaan ja anna sen jäähtyä joko jääkaapissa tai ulkona kylmässä. Kun tryffelimassa on jäähtynyt, voit joko kuutioida sen tai muovailla massasta munia kahdella lämpimällä lusikalla. Kierittele tryffelit 100 % kaakaojauheessa ja asettele valmiit tryffelit vadille tarjolle. Säilytä tryffelit jääkaapissa.

Joulun sinapit

Joulun helppotekoinen joulunsinappi sekä glögisinappia. Ihanaa itsetehtyä sinappia joulupöytään kinkun seuraksi, juuri niin väkevää ja tulista sinappia kuin itse sen haluat olevan.

Meillä on viime vuosisadan alusta ollut suvussa käytössä salainen sinappiresepti, jota nyt jo käytetään viidennessä polvessa. Resepti on alun perin äitini isoisältä ja jälkikasvu on ”joutunut valmistamaan” sitä joka joulu jo pienestä pitäen siitä lähtien kun osasi sekoittaa kulhossa mitään. Nyt en valitettavasti ole valmis paljastamaan tätä suvun salaisuutta, ainakaan vielä, on mahdollista että vielä muutan mielipiteeni jokin päivä tulevaisuudessa. Mutta sitä odottaessa voit myös kokeilla reseptiäni ranskalainen omenasinappi näiden kahden sinapin lisäksi.

Väkevää sinappia

Suomalainen sinappi on hieman liian makeata minun makuuni, joten olen kehitellyt pari vaihtoehtoista sinappia jotka eivät ole aivan yhtä makeita, ja joissa on vähän enemmän ytyä. Vaikka teillä ei suvussa olisikaan mitään salaista sinappireseptiä, voit itse alkaa perinteen valmistaa samaa sinappi joka joulu, ja pitää sen reseptin salassa kaikilta muilta. Sinappi on hyvin yksinkertaista valmistaa, mutta jos aika alkaa loppua mutta kuitenkin haluaa jotain persoonallista sinappiin voit sen helposti valmistaa yhdistämällä vain paria sinappilajia toisiinsa ja maustaen sen oman makusi mukaan. Vain sinun oma luovuus ja mielikuvitus, mitä kaupasta tai kotoa kaapista löytyy, on rajana.

Glögisinappia

Jos pidät glögistä, on glögisinappi on oiva valinta, jos taas pidät tavallisemmasta sinapista mutta kuitenkin haluat siihen oman säväyksen voit valmistaa helppotekoista joulusinappia ohjeen mukaan. Tämä resepti on vain summittainen ohje, ruokaa on sitä valmistaessa aina maistettava, ja maustaa kaikki ruoka sinun oman makusi mukaan. Tähän voit käyttää ihan tavallista sinappia ja vanhan ajan karkeata Dijonsinappia, jotka ovat sinapin runko, joiden sekaan lisäät mausteita saadaksesi siitä ”oman” makuista. Jos käytät sinappi jossa ei ole paljon sokeria, voit maustaa sen hunajalla.

Säilytä avattu sinappi jääkaapissa

Tämä sinappi säilyy jääkaapissa kunnes sen sisältävien aineksien viimeinen päivämäärä menee umpeen, tai sinapin säilyvyys avattuna jääkaapissa, joten älä unohda tarkistaa tätä alkuperäispakkauksista.

Joulun glögisinappi

1 rkl keltaisia kokonaisia sinapin siemeniä
½ dl rusinoita
vettä
1½ rkl Colemanin sinappijauhetta
1½ rkl vanhan ajan Dijonsinappia
1 rkl Creme fraichea
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl vaaleata glögiä

Keitä ylös rusinat ja sinapin siemenet kattilassa tilkassa vettä. Ota kattila lämmöltä, siivilöi pois vesi ja jäähtyä. Sekoita kulhossa sinapit muitten ainesten kanssa ja mausta glögillä. Kaada sinappi kauniiseen lasipurkkiin jossa sen katat tarjolle joulupöytään. Glögisinappi säilyy jääkaapissa noin viikon verran koska se sisältää hapankermaa.

Helppotekoinen joulusinappi

1 dl tavallista sinappia
1 dl Dijonsinappia
2-3 rkl Colemanin sinappijauhetta
½-1 tl jauhettua inkivääriä
½-1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl suolaa
1 rkl Balsamiviinietikkaa
(sokeria tai hunajaa)
rypsiöljyä

Sekoita sinapit kulhossa, lisää mausteet (mutta ei öljyä) ja sekoita hyvin. Maista sinappia ja lisää mausteita jos se sitä mielestäsi tarvitsee. Lisää sokeri tai hunajaa jollei sinappi mielestäsi ole tarpeeksi makeata. Sinappiin on nyt lisätty sinappijauhetta joten se on entistä paksumpaa. Lisää sekaan ohuessa norossa rypsiöljyä koko ajan sekoittaen kunnes se on saanut mieleisesi paksuuden. Kaada kauniiseen lasipurkkiin, josta sen myös panet esille. Kierrä purkin kansi kiinni ja säilytä se viileässä. Sinapin voi valmistaa vaikkapa viikon etukäteen, ja sen maku vain parantuu kun se saa maustua viileässä pari kolme päivää ennen sen käyttämistä.

Joulun perinteinen riisipuuro veskunavellillä

Perinteinen riisipuuro rusinakeitolla jouluksi. Valkoista samettisen pehmeää maitoon keitettyä riisipuuroa rusinakeiton kanssa tarjoiltuna, se on meillä joulun perinteinen jälkiruoka jota ilman ei tule joulua.

Riisipuuro ja "veskunavelli" kuuluvat perinteisesti meillä jouluun. Meillä tämä rusinakeitto menee nimellä "veskunavelli", mutta vasta tänä syksynä sain tietää että sen oikea nimi on väskynävelli. Veskunat on luumuja, ja niitä tässä keitossa ei yhtään ole, vain ja ainoastaan rusinoita. No, meillä tämä ei mitenkään vaikuta rusinakeiton nimeen, se tulee aina meillä olemaan veskunavelliä.

Sekametelisoppaa

Joskus isäni valmisti jouluksi "seka-meteli-soppaa" veskunavellin sijaan, mutta tästä minä en koskaan samalla tavalla innostunut, vaikka pidänkin paljon kuivatuista hedelmistä, ja joka vuosi valmistan hedelmäkakun jouluksi. Taidan kai olla aika vanhoillinen ruokani suhteen, varsinkin perheen perinne ruokien suhteen.

Nyt, neljäntenä adventtisunnuntaina, voit jo hyvissä ajoin etukäteen valmistaa riisipuuroa ja väskynävelliä, kummatkin säilyvät hyvin viikon päivät jääkaapissa ja ovat vielä syötäviä Tapanin päivänä koska se on sunnuntai.

Manteli riisipuuroon

Meillä lapsuuteni kodissa puuroa syötiin vasta jouluaattona, myöhään illalla. Meillä riisipuuron sekaan lisättiin joka joulu yksi ainokainen kaltattu manteli. Se, joka löysi sen puuronsa seasta, sai toivoa jotakin. Toivomustaan ei koskaan saanut paljastaa kenellekään jotta se toteutuisi, mutta en tiedä toimiiko tämä koska en lapsena koskaan löytänyt mantelia puurostani. Jostain ihmeen syystä sen löysi aina pappa, ja hänen kuolemansa jälkeen on perinne jatkunut, minä vaan en koskaan löydä sitä mantelia puurostani, vaikka sinne olisin lisännyt enemmän kuin sen yhden mantelin.Ohjeen miten kaltata manteleita löydät reseptistäni joulun punaiset glögit.

Riispuuuroa aamiaiseksi tai välipalaksi

Jouluna, kun tapana on syödä vähän tavallista enemmän ja on niin paljon muita herkkuja joita syö, on hyvää olla riisipuuroa ja väskynävelliä valmiina jääkaapissa. Ne sopivat hyvin syötäviksi kylminä suoraan jääkaapista, eikä kenelläkään tule mitään paineita valmistaa niitä kumpiakaan mihinkään määrättyyn aikaan. Meillä syötiin riisipuuroa aamiaiseksi tai välipalaksi ja kokemuksella voin sanoa että on käytännöllistä kun jokainen pystyy itse vapaasti niitä ottamaan jääkaapista kun mieli tekee. Siinä on yksi asia vähemmän josta huolehtia jouluna. Itse puuron keittämiseen menee aika tovi, ja minä haudutan sitä miedolla lämmöllä reilun tunnin verran, lisäten siihen koko ajan hieman lisää nestettä, samalla tavalla kuin risottoa keitettäessä tehdään.

Voit riisin sekaan panna kanelitangon mukaan, josta se saa kivaa makua, mutta itse kun en pahemmin välitä kanelista, joten minä jätän se suosiolla pois. Kokonaisen kanelitangon käyttöön on kuitenkin käytännön syy, se on helppo onkia valmiin puuron seasta pois. Kaneli on luovuttanut makunsa, mutta sitä ei näy missään.

Rusinakeitto

Itse väskynävelli on helppoa, se ei mitenkään ole aikaan vievää saada valmiiksi. Kuivatut rusinat veteen likoamaan vähäksi aikaa jonka jälkeen se kiehautetaan ylös tuoreen sitruunamehun ja sokerin kanssa ja saostetaan perunajauhoilla. Perunajauhoja menee 2-3 ruokalusikallista per litraa vettä, äläkä unohda laskea myös sitruunan mehua mukaan nestemäärään.

Jotkut maustavat myös väskynävellinsä joulun mausteilla, tähän sopii esimerkiksi ripaus kanelia tai inkivääriä, mutta meillä sitä ei ollut enkä sitä siihen lisää. Mausteet voivat olla jauhettuja koska vellistä tulee hieman sameaa, ja niitä ei ruoan ulkonäön takia tarvitse poistaa keiton seasta. Rusinoiden ei välttämättä tarvitse olla tavallisia tummia, vain rusinakeitosta saa näyttävän jos vaihtelee niitä ajoittain vuodesta toiseen.

Erivärisiä rusinoita

Yhtenä vuonna tavallisia, toisena kullankeltaisia tai kolmantena vihreitä, tai miksei kaikkea kolmea lajiketta yhtä aikaan. Koska väskynävelli sisältää sitruunanmehua, siitä ei tule aivan kirkasta, kuten muuten perunajouhista valmistetut kastikkeet, joten sen voi valkoisen taloussokerin vaihtoehtona makeuttaa joko hunajalla jolloin siitä tulee kellertävän väristä tai ruokosokerilla jolloin siitä tulee vaalean ruskeata. Riisipuuron voi syödä joko lämpimänä, haaleana tai ihan kylmänä mutta väskynävelliä ei kuitenkaan enää saa lämmittää sen valmistamisen jälkeen, koska siinä on perunajauhoja, jotka juoksettuvat niiden uudesti lämmittämisestä. Joten väskynävelli on joko valmistettava silloin kun sitä tarjoilee jos haluaa sen lämpimänä, tai antaa sen jäähtyä ja tarjoilla sen vasta kylmänä.

Perinteinen riisipuuro

2 dl puuroriisiä
7 dl vettä
suolaa
5 dl maitoa
1 kaltattu manteli
1 kanelitanko

Joulun perinteinen väskynävelli

3 dl rusinoita
1 l vettä
½ sitruunan mehu
sokeria tai hunajaa
2-3 rkl perunajauhoja per litra nestettä
(jauhettua inkivääriä tai kanelia)

Joulun perinteinen riisipuuro

Kaada riisinjyvät kattilaan (ja kanelitanko jos haluat maustaa puuron sillä) ja lisää ripaus suolaa. Kaada päälle kylmää vettä kunnes riisi juuri ja juuri peittyy. Anna riisin liota vedessä noin tunnin ennen kuin keität sen, tämä nopeuttaa keittoaikaa hieman. Pane kattila levylle ja kiehauta se ylös jonka jälkeen puuroa pitää hautoa matalalla lämmöllä lopun ajan kypsymisajasta. Sekoita riisiä aika ajoin jottei se jää kiinni kattilan pohjaan, ja lisää sen sekaan nestettä kun se sitä tarvitsee. Riisipuuro tarttuu helposti pohjaan kiinni, jollei sitä sekoita tarpeeksi usein, ja se palaa muutenkin herkästi pohjaan. Voit kokeilla riisin kypsyyden maistamalla sitä. Lisää viimeisinä kertoina maitoa veden sijan ja anna sen melkein kokonaan imeytyä riisiin ennen kuin lisäät sitä lisää. Nosta kattila levyltä (ja nouki puuron seasta pois kanelitanko jos sitä käytit) ja kaada puuro kulhoon josta sen tarjoilet. Tarjoile joko lämpimänä tai anna sen jäähtyä ennen kuin tarjoilet sitä väskynävellin kera. Anna puuron jäähtyä kokokaan ennen kuin peität sen muovikelmulla. Säilytä riisipuuro jääkaapissa.

Joulun perinteinen väskynävelli

Pane rusinat kylmään veteen likoamaan tunniksi pariksi. Rusinoiden kannattaa antaa imeä itseensä nestettä ja pullistua jotta ne eivät myöhemmässä vaiheessa tekisi sitä, jottei väskynävellistä yllättäen tulisi liian paksua perunajauhon lisäyksen jälkeen. Lisää keiton sekaan puolikkaan sitruunan mehu ja valitsemasi makeutusaine (ja jauhetut mausteet jos niitä haluat käyttää) jotka luettelin tässä yllä jos niitä haluat käyttää. Varo saamasta sitruunan siemeniä keiton sekaan, niistä tulee kitkerämaku joka ei sovi tähän ruokalajiin. Maista että keitto on mielestäsi sinulle sopivan makuinen, ei liian makea eikä liian kirpeä. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan vettä kulhossa. Sekoita hyvin ja ota keitto pois levyltä. Kaada perunajauheseos ohuena nauhana väskynävellin sekaan koko ajan vispilällä vispaten. Nosta kattila takaisin levylle ja kiehauta keitti ylös. Kaada väskynävelli kulhoon tai kannun josta sen tarjoilet. Tämän jälkeen en suosittele väskynävellin lämmittämistä vaan anna sen jäähtyä kunnolla huoneenlämmössä (tai ulkona) ennen kuin peität sen muovilla ja panet sen jääkaappiin. Väskynävelli säilyy viikon jääkaapissa. Vispaa väskynävelliä vispilällä vähän ennen sen tarjoilemista, rusinoiden on tapana kerääntyä keiton pohjaan. Kaada väskynävelliä joulun riisipuuron päälle ja nauti.

Englantilaiset maustepäärynät

Maustepäärynöitä englannista, hillottuja päärynöitä lihalle tai kanalle lisukkeeksi. Makean kirpeitä, pehmeitä kanelilla ja inkiväärillä maustettuja hillottuja päärynöitä. Erinomainen lisuke riistalle ja muulle lihalle, näyttävä itse tehty ruokalahja ystävälle jouluksi kauniissa lasipurkissa.

Nämä mausteiset hillotut päärynät ovat alun perin englannista niiltä ajoilta kun 1980-luvulla olin vuosikausia kasvissyöjä ja silloin joulu tuli vähän eri asioista kinkun valmistuksen sijaan. Nyttemmin syön taas sekä kinkkua että lihaa mutta kuitenkin, edelleen jatkan tätä jäännettä kasvissyöjä ajoiltani kaksikymmentä vuotta myöhemmin.  Valmistan edelleen joka vuosi  näitä ihania päärynöitä juuri joulun alla, vaikka ne sopisi paremman valmistaa aiemmin syksyllä päärynöiden paremman saatavuuden takia.

Jouluiset mausteet

Päärynöihin voi käyttää kuivattua inkivääriä paloina, (silloin kolme kuivattu palaa inkivääriä riittää hyvin) mutta pidän itse tuoreesta inkivääristä ja varsinkin inkivääripalojen mausta niiden maustuttua tässä liemessä joten käytän aina sitä. Tuoretta inkivääriä käyttäessä pitää kuitenkin muistaa, ettei liioittele inkiväärin määrällä ja kuivattua inkivääriä käyttäessä ne ovat vain mausteliemen osa, eivätkä välttämättä ole hyvän makuisia syödä. Näiden päärynöiden ei missään tapauksessa ole tarkoitus olla tulisia, vaan niiden pitäisi sen sijaan olla hienostuneita ja täyteläisen mausteisia.

Kypsiä päärynöitä

Päärynöiden ei tarvitse tätä varten olla aivan kypsiä, koska ne niitä keittäessä pehmenevät aivan tarpeeksi. Niitä ei myöskään tarvitse kuoria, ne ovat näyttäviä kuorineen, varsineen kokonaisina lasipurkissa. Jollei sinulla ole tarpeeksi isoja lasipurkkeja johon säilöä päärynät kokonaisina, ne kannattaa jo ennen keittämisvaihetta leikata pienemmiksi, paremmin purkkeihin sopiviksi paloiksi. Itse leikkaan päärynät useimmiten neljään osaan jos ne ovat isoja, jotta ne paremmin mahtuisi purkkeihin. Pienet jätän kokonaisiksi. En kuitenkaan suosittele päärynöiden leikkaamista pienempiin osiin enään niiden keittämisen jälkeen, koska niihin käsin koskettelu voi vaarantaa niiden säilyvyyden. Avaamaton purkki säilyy jopa vuosia viileässä, ja vuoden avaamattomana huoneenlämmössä.

Päärynät mausteliemessä

Mausteliemestä voi sen kokoon keittämisen jälkeen siivilöidä mausteet pois jos niin haluaa, mutta mielestäni ne ovat kauniita päärynöiden seassa joten jätän ne aina päärynöiden sekaan. Kanelitangon käytön suhteen haluan viitata tekstiini ”Lipulista”, siis hillotusta kurpitsasta. Nämä hillotut päärynät ovat hyvä vaihtoehtoinen lisuke hyytelön sijaan lihan tai riistan kanssa tarjoiltuna. Tänä vuonna korvasin osan viinietikasta Balsamiviinietikalla ja sain paljon tavallista tummemman liemen, mutta maku jalostui entisestään joten suosittelen Balsamiviinietikkaa osaksi alkuperäisen valkoviinietikan sijaan.

Maustepäärynät lasipurkissaan

Maustepäärynät

1 kg päärynöitä
½ l omenaviinietikkaa
1 tl katajanmarjoja
20 kokonaista neilikkaa
3 kanelitankoa
5 cm tuoretta inkivääriä (tai kolme palaa kuivattua inkivääriä)
225 g ruokosokeria

Pese päärynät hyvin ja anna niiden hieman kuivahtaa. Kaada paksupohjaiseen kattilaan sekä etikka että sokeri ja kiehauta liemi ylös. Lisää päärynät, joko kokonaisina tai paloiteltuna. Jollei päärynät peity kokonaan liemellä, voit lisätä vettä kunnes ne juuri ja juuri peittyvät liemeen. Keitä päärynöitä miedolla lämmöllä 20 minuuttia kannen alla. Siirrä kuumat päärynät reikäkauhalla huolelle puhdistettuihin lasipurkkeihin jossa ne saa odottaa lientä. Liemi pitää keittää kokoon jotta sen määrä vähenee noin kolmasosaan alkuperäisestä ja mausteitten maut tiivistyvät entisestään. Siivilöi mausteet liemestä jos niin haluat ja kaada se päärynöiden päälle purkkeihin kunnes liemi peittää päärynät ja sulje purkit heti. Koska lasipurkit suljetaan kuumina, niihin muodostuu tyhjiö, joka parantaa niiden säilyvyyttä. Annan purkkien jäähtyä huoneenlämmössä ennen kuin siirrät ne viileään jossa ne säilyvät avaamattomina jopa vuoden. Säilytä aina avattu päärynäpurkki jääkaapissa, siellä se säilyy vielä kuukauden päivät avattuna.

Perinteinen porkkanalaatikko

Porkkanalaatikko perinteisesti jouluksi. Pinnalta rapeaksi paistunutta ja sisältä pehmeätä perinteistä porkkanalaatikkoa, suoraan uunilämpimänä joulukinkun tai Karjalan paistin lisukkeeksi.

Perinteisessä porkkanalaatikossa, jonka alun perin opin valmistamaan, käytetään vain sokeria ja pippuria mausteena. Porkkanalaatikko valmistettiin meillä alkujaan aina keitetystä riisistä, mutta aloin itse tekemään sen puuroriisistä, jotta saisin hyödynnettyä porkkanoiden keitinveden jota käytän puuroa keittäessä. Alkuperäisessä reseptissäni käytettiin myös vispattua kermaa, mutta tämän olen huoletta sivuttanut jo vuosikymmeniä enkä ole huomannut mitään eroa lopputuloksessa.

Porkkanalaatikko hyvissä ajoin pakkaseen

Valmistan aina porkkanalaatikkoa puolivalmiiksi ennen joulua. Pakastan sen siinä samassa vuoassa jossa sen sulatan ja uunissa paistan, ja panen esille joulupöytään, samoin kuten lanttulaatikonkin. Tällä tavalla säästän aikaa ja vaivaa ja ruoka on hauskempi kattaa pöytään juhlapyhänä kauniissa astiassa. Loput porkkanalaatikosta valmistan tavallisissa alumiinivuoissa ja panen ne pakastimeen, josta niitä on helppo ottaa esille niitä tarvittaessa.

Porkkanalaatikko ei kuitenkaan ole meillä suuri suosikki joulupöydässä, mutta toisaalta sitä menee ympäri vuotta Karjalanpaistin lisukkeena kuten myös lanttulaatikkoa. Mietin kauan mikä porkkanalaatikossa oli vikana, ja tulin siihen tulokseen että porkkanalaatikko on vähän tylsää, ja halusin vähän parannella sitä joten teen usein myös keltaisista ja valkoisista porkkanoista valmistettua porkkanalaatikkoa, keltaista porkkanalaatikkoa jota sinun kannattaa myös kokeilla jos vain mahdollista.

Porkkanan säilytys 

Säilytän myös yleisesti porkkanat jääkaapissa, kuten myös tomaatit (vaikka hyvin tiedän ettei niin pitäisi tehdä). Tomaatit muodostavat etyleenikaasua jonka vaikutuksesta porkkanat tulevat hieman kitkeriksi. Tämän keksittyäni olen huolellisesti säilyttänyt porkkanat ja tomaatit erikseen suljetuissa pusseissa jääkaapissa, ja porkkanat eivät enää ole yhtä kitkeriä ja porkkanalaatikonkin maku parani samalla.

Uudistaakseni porkkanalaatikon makua hieman mutta kuitenkin samalla varoen muuttamasta sen perinteistä makua käytän hunajaa sokerin sijasta ja lisäsin vähän inkivääriä ryydittämään mielestäni ”loppuun kulunutta tylsää” porkkanalaatikkoa.  Jos haluat vaihtelua tavalliseen porkkanalaatikkoon, voit valkoisen riisin sijaan käyttää kokojyväriisiä ja ripotella laatikon päälle ruisleivästä tehtyä korppujauhoa tavallisten vaaleitten sijaan tai valmistaa keltaista porkkanalaatikkoa. Ja jos olet oikein  seikkailullisella mielellä, lisää porkkana-riisiseoksen sekaan pari ruokalusikallista hienoksi silputtua hillottua appelsiinin kuorta. Porkkana ja appelsiini ovat niin sanottu "match made in heaven", ja ne sopivat erittäin hyvin toistensa kanssa yhteen.

Porkkanalaatikko

1 kg porkkanoita
porkkanoiden keitinvettä
3 dl puuroriisiä (tai kokojyväriisiä)
1 l maitoa
suolaa
1-2 rkl hunajaa (tai sokeria)
1 dl kermaa
1 kananmuna
korppujauhoja (tai ruiskorppujauhoja)
voita
valkopippuria
(1-2 tl inkivääriä)

Kuori porkkanat ja leikkaa ne parin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja keitä ne kypsäksi suolavedessä. Kaada porkkanat siivilään ja ota vesi talteen. Soseuta porkkanat joko sauvasekoittimella jos teet vain vähänlaatikkoa, tai monitoimikoneessa jos teet sitä isomman satsin vielä kun ne ovat lämpimiä. Anna soseen jäähtyä hiukan ennen kuin jatkat. Porkkanalaatikkoon tulee myös kananmunaa, ja soseen on ennen sen lisäämistä oltava jäähtynyttä, jottei muna ala kypsyä ja hyytyä ennen aikojaan. Keitä riisistä puuro ohjeen mukaan, itse lisään vähän vettä ja annan sen imeytyä riisiin ennen kuin lisään vettä (samalla tavalla kuten risottoa valmistaessa). Käytän tähän myös porkkanankeitinliemi tähän ja lisään lopuksi maitoa puuroon. Anna puuron jäähtyä. Jos käytät tavallista riisiä tai kokojyväriisiä keitä se myös niin että neste imeytyy riisiin ja hyödynnä tähän myös porkkanan keitinliemi. Sekoita porkkanasose riisin kanssa ja lorauta sekaan kermaa ja mausta se makusi mukaan suolalla, valkopippurilla, parilla ruokalusikalla hunajaa ja jauhetulla inkiväärillä. Jos valmistat porkkanalaatikon riisipuurosta, kermaa ei välttämättä tarvitse lisätä koska puurossa on jo hieman maitoa. Riko yksi kananmuna pieneen kulhoon jossa vispaat sen rakenteen rikki, tämä helpottaa munan lisäämistä soseen sekaan. Lisää muna ja sekoita se soseeseen huolella. Kaada maustettu porkkana-riisi-seos uunivuokaan. Ripottele pintaan korppujauhoja pintaan. Tee haarukalla kuvioita laatikon pintaan ja asettele pienen pieniä voinokareita sinne tänne korppujauhojen päälle. Paista porkkanalaatikko uunissa 200 asteessa kunnes se on kauniin kullanruskea pinnasta. Jos aiot pakastaa porkkanalaatikon, sitä ei kannata kypsyttää valmiiksi vaan paista sitä vain kunnes se on saanut hieman väriä pintaan. Anna sen jäähtyä kunnolla ennen sen peittämistä ja pakastamista. Voit joko sulattaa sen kokokaan ennen sen uunissa paistamista, tai panna sen suoraan uuniin sulamaan ja paistumaan, kunnes se on saanut kauniin värin pintaan ja kypsynyt valmiiksi. Tarjoile porkkanalaatikko heti uunista lämpimänä Karjalan paistin lisukkeena lanttulaatikon kera tai jouluna  kinkun kanssa.