Keltainen Gazpachokeitto

Kypsiä keltaisia tomaatteja, keltaista paprikaa, hentoja sellerinvarsia, kuorittuja valkoisia manteleita ja vaaleksi kuorittua kurkkua kaikki sulassa sovussa soseutettuna ja maustettuna jääkaapissa jäähdytettäväksi ihanaksi kylmäksi keltaiseksi Gazpachokeitoksi.

Espanjalainen punainen Gazpacho ei kai kenelläkään ruoasta kiinnostuneelta ole mennyt ohi, mutta tiesitkö että Espanjassa valmistetaan myös sen vähemmän meilläpäin tunnettua serkkua, valkoista Gazpachoa siis Ajo blancoa? Olen vuosikymmeniä käyttänyt kumpaakin versiota kuumalla helteellä, vaikkei puoliso ole niinkään innostunut ”kylmästä sopasta” eikä valitettavasi vieläkään kun nyt keksin yhdistää ne kummatkin samaan, ja tehdä niistä keltaista Gazpachoa. Se kyllä kelpasi hyvin vieraallemme, saimme kaksistaan syötyä meilkein kaiken keiton jonka olisi pitänyt riittää kuudelle hengelle, ja tämä muun syömämme ohessa.

Gazpacho siis on maustettua, kylmään vihanneskeittoa, ja se voi suomalaisesta kuulostaa kummalliselle, tästä joko pitää heti, tai se vaatii hieman aikaa tottua sitä syömään, ja puolisoni ei vieläkään suostu sitä syömään, se yksi niistä harvinaisista joita hän ei syö vaikka miten kaikkiruokainen onkin. Oikeaan punaiseen Gazpachoon käytetään punaista tomaattia, paprikaa joka usein on sekä punaista että vihreätä, ja kurkkua kun taas Ajo blancoon käytetään manteleita. Kummassakin on oliiviöljyä, valkosipulia ja pari päivää vanhaa leipää sekä viinietikkaa. Ajo blancoa tarjoillaan usein vihreillä viinirypäleillä, melonilla tai kirpakalla vihreällä omenalla viimeisteltynä, mutta tässä valitsin tarjoilla keiton aivan omana itsenään, keltaisena Gazpachon ja Ajo blancon sekoituksena joten päätin tähän käyttää keltaisia tomaatteja, kuoria kurkun jotta siitä tulee vaalea eikä se lisää yhtään tummaa vihreätä keittoon, sekä lisätä siihen manteleita koska pidät niistä ja ne lisäävät tähän kivaa rapseakkaa suutuntumaa. Mantelien kannattaa sekä tähän, että tavalliseen Ajo blancoon aina olla kuorimattomia, niiden maku on parhaimmillaan kun itse kalttaat ne, siis kuorit, ne kiehauttamalla ja sitten vasta jauhat ne keittoon. Voit katsoa mantelien kalttaamisesta tarkemmin reseptistäni Joulun punaiset glögit.

Tätä Gazpachoa, valkoista Ajo blancoa sekä tavallista punaista Gazpachoa voit tarjoilla alkuruokana, tai osana seisovan juhlapöydän antimia. Punainen Gazpacho sopii myös aikuisille tilkalla vodkaa terästettynä, vähän Bloody Maryä muistuttavana drinkkinä, jota voi juoda joko lasista tai syödä lusikalla kulhosta tai syvältä lautaselta. Vodkalla terästetty Gazpacho se on hyvää vaihtelua ainaiselle Sangrialle jota aina tarjoillaan espanjalaisten ruokien yhteydessä. Tällöin vain kannattaa käyttää suhteessa vähemmän öljyä ja lisätä hieman vettä keittoon sen sijaan. Koska keitto jäähdytetään jääkaapissa, se ei välttämättä tarvitse jäitä, mutta näitä voi halutessaan lisätä keiton sekaan, varsinkin jos se aiotaan juoda lasista, ja se terästetään vodkalla.

Paprikana käytin vaaleita suippopaprikoita, kai ne suomeksi ovat valkoisia suippopaprikoita, kun niitä sattui kaupassa olemaan tyrkyllä, mutta voit hyvin kyttää tähän yhden keltaisen paprikan, mutta muista poistaa siitä kaikki karvaat valkoiset kohdat sen sisustasta. Alkuperäiseen reseptiini ei kuulu yhtään chiliä, muta voit tähän halutessasi lisätä hieman keltaista chiliä antamaan lisäpotkua jos sitä haluat.

Jollet halua keitostasi hyvin tulista muista myös poistaa keltaisesta chilistä kaikki sen siemenet sekä valkoiset kalvot, jossa sen tulisuus piilee, vaikka keltaiset chilit pääsääntöisesti eivät ole hirveän tulisia. Muista aina chiliä käyttäessä tarkistaa sen tulisuus sitä ja tämä on mahdollista vain sitä maistamalla, ja koska chilien tulisuus tietenkin riippuu niiden lajikkeesta, mutta myös väristä joka tässä tapakusessa usein myös tarkoittaa chilin kypsyyttä, ja sen kasvipaikasta riippuen, vain jos itse viljelet chiliä voit tietää että samasta kasvista peräisin olevat chilit ovat samanveroisia tulisuudeltaan. Useassa kohdassa käytän usein samaan Pop´s Pimen, koska se säilyy hyvin jääkaapissa, ja tiedän jokaisella kerralla miten tulista siitä tuli, mutta tähän se ei sovi koska tämän piti olla keltainen Gazpacho, eikä tavallinen punainen sellainen.
Kaikki käyttämäni vihannekset ovat tuoreita, tähän ei kannatta oikoa mitenkään, keittoa ei ole samanveroinen herkku jos valmistat sen purkkitomaateista.

Olen valmistanut Gazpachoa sekä tavallisesta kurkusta sekä avomaankurkusta enkä ole pahemmin huomannut mitään makueroa, vain että avomaankurkut ovat rapsakampia. Sellerinvarsien pitää tässä tapauksessa olla niin vaaleita kuin vain voivat olla, joten käytä niiden sisimpiä varsia. Keiton voi halutessaan myös koristella sellerin vaaleilla lehdillä. Leipä on parasta tähän kun se on pari kolme päivää vanhaa, aivan tuoreesta ei saa samaa aikaiseksi. Oliiviöljyn laatu määrää hyvin pitkälle mille Gazpacho maistuu, joten sijoita tähän sen verran rahaa että ostat parhainta ja kalleinta extra virgine oliiviöljyä mutta jollet pidä oliivinöljyn mausta voit korvata 2/3 osaa manteliöljyllä. Keitto vaatii hieman happoa ja sitä se saa viinietikasta, tällä kertaa sherryviinietikasta, ja sinun kannattaa käyttää vaaleata sellaista. Jollet sattumoisin löydä vaaleta sherryviinietikkaa voit korvata sen vaalealla balsamietikalla, mutta älä kerro kenellekään että neuvoin näin.

Keiton voi joko jättää karkeaksi jossa on sattumia, kuten itse sen valmistan, tai sen voi myös soseuttaa jonka jälkeen se siivilöidään aivan tasaiseksi. Mutta myös sauvasekoittimella pärjää hyvin, vaikka tällöin keitto on valmistettava pienemmissä osissa jotka yhdistetään soseuttamisen jälkeen. Tomaatit voin myös halutessaan kaltata, varsinkin jollei pidä tomaattien siemenistä ja ei halua aivan sileää, siivilän läpi soseutettua keittoa eikä pidä tomaatinsiemenistä, eikä sen kuorista. Monitoimikoneella keitto kylläkin yleensä tulee hyvin pienijakoista. Jos haluat erittäin ohutta keittoa voit lisätä siihen myös keitettyä, kokonaan jäähtynyttä vettä, tai kylmää kana- tai vihanneslientä. Gazpacho on aina parempaa sen saatua tekeytyä jonkun tunnin jääkaapissa, sille suositellaan vähintään paria tuntia jotta kaikki maut nivoutuvat yhteen ihanaksi keitoksi. Jos haluat keittoa illaksi suosittelisin sinua valmistamaan sen aamulla ennen töihin lähtöä, jotta se ehtii hyvin tekeytyä.

Mutta, Gazpachoa ei kuitenkaan kannata valmistaa päivää ennen, koska raa’an valkosipulin maku muuttuu ajan kanssa, ja ei parempaan suuntaan. Tästä saat kylmää keittoa noin kuudelle syöjälle, mutta keitto on niin hyvää että sillä on iso menekki, joten voi olla että sinun kannattaa valmistaa sitä isompi erä.

Keltainen Gazpacho
100 g manteleita
½ kg keltaisia tomaatteja
1 keltainen paprika
½ kurkku
2-3 sellerin vartta
200 g valkoista leipää
2 valkosipulinkynttä
(1 keltainen chili)
merisuolaa
2-3 dl oliiviöljyä
3-4 tl sherry viinietikkaa
tuoretta korianteria viimeistelyyn

Kiehauta vettä kattilassa ja kalttaa siitä mantelit. Kuori mantelit. Leikkaa leivästä kaikki reunat pois jotta keitosta tulee vaaleata, kuutioi leipä. Pane leipä kulhoon ja lisää vettä kunnes leipä nipin napin peittyy. Anna leivän kerätä itseensä nestettä kymmenisen minuuttia. Kuori ja hienonna valkosipulia pienemmäksi ja lisää se kuorittujen manteleiden kera monitoimikoneeseen. Jauha manteli ja valkosipuli niin hienoksi kuin ne saat. Kuori kurkku, ja pese selleri, paprika ja tomaatit. Anna valua lävikössä, niiden ei tähän tarvitse olla aivan kuivia. Huuhtele korianteri huolella ja pane se puhtaalle pyyhkeelle tai talouspaperille kuivumaan. Paloittele kurkku ja selleri karkeasti, leikkaa paprika ja tomaatit lohkoiksi ja lisää ne kaikki mantelien sekaan. Jos käytät chiliä, lisää sekin nyt karkeasti hienonnettuna. Anna koneen soseuttaa kaikki vihannekset mantelien sekaan. Purista käsin liika vesi pois liotetusta leivästä ja lisää se vihannesten sekaan. Lisää keiton sekaan koneen käydessä öljy ohuena vanana kunnes keitto on tarpeeksi ohutta. Sen pitää olla paksua mutta kuitenkin hitaasti juoksevaa, vähän kuten juoksevaa ranskankermaa muttei kuin piimää. Lisää suolaa ja viinietikkaa, tarkista keiton maku. Sekä suolan että etikan maun pitää maistua, mutta ne eivät kummatkaan saa ampua yli. Makujen pitää olla hyvässä tasapainossa. Kun keiton maku on mielestäsi kohdallaan kaada keitto kannuun, peitä se kelmulla ja anna sen tekeytyä jääkaapissa nelisen tuntia ennen sen tarjoilua. Tarjoile keitto jäähdytetyistä kulhoista tai syviltä lautasilta, tai tarjoile keitto laseista. Viimeistele keitto ohuella vanalla öljyä sen pinnalle, ja viimeistele se silputulla tuoreella korianterilla tai sellerinlehdillä. Tämän kylmän keiton silukeeksi sopii hyvin tuore leipä.

Kuningatarhillo ja vadelmahillo

Kuningatarhilloa jossa makeita mansikoita, auringon suutelemia vadelmia ja tumman kirpeitä mustikoita keitettynä sokerin kanssa kattilassa hilloksi ja toiseen makeita, aurinkolämpimiä vadelmia niin suuresti rakastamaani vadelmahilloon.

Täällä on viime aikoina touhuttu niin paljon marjojen ja niiden säilönnän parissa joten en ole ehtinyt kirjoitella ollenkaan, minulla olisi nyt aiheita kirjoittaa parikin kuukautta putkeen mitään uutta tekemättä, mutta tämähän olisi minulle epätyypillistä. En vain osaa olla laittamatta ruokaa, ja onhan sitä nyt tytön joskus syötäväkin.

Mutta takaisin tämän päivän aiheeseen, tämän kesän hillosatoon ja sen säilömiseen. Käytän usein samaa hyväksi todettua reseptiä, ja tässä käytin samaa vanhaa mamman mansikkahillon reseptiä hieman nykyaikaistettuna, hillosokerin kera ja olen tällä aivan identtisellä reseptillä tänä vuonna valmistanut sekä tavallista vadelmahilloa että ns. kuningatarhilloa, siis hilloa jossa on sekä vadelmaa, mansikkaa että mustikkaa. Mitä enemmän vettä, tai nestettä marjat sisältävät sitä vetelämpää hillosta tulee, joten olen vähentänyt veden lisäämisen hilloon niin paljon kuin suinkin, nyt vettä on vain sen verran ettei sokeri pala kattilan pohjaan. Olen tällä periaatteessa identtisellä reseptillä tänä vuonna valmistanut sekä tavallista vadelmahilloa että ns. kuningatarhilloa, siis hilloa jossa on sekä vadelmaa, mansikkaa että mustikkaa.

Kuningatarhillossa marjojen suhde on jokaisen oman mieltymyksen mukaan, ja itse pidät siitä että vadelmia on enemmän kuin mansikkaa ja mustikkaa vähiten. Tämä maun takia, ja toiseksi mustikka värjää hilloa liikaa enkä halua aivan tummaa marjahilloa ja sokeria käytän suhteessa juurin ¾ osaa marjoja kohden kuten tässä reseptissä lukee ja olen myös pienentänyt määrää koska emme nykyään enää kahdestaan tarvitse niin paljon hilloa kuin ennen jälkikasvun pesästä lentämistä. Nykyään valmistan mieluummin paria kolmea hilloa ja vaihtelen vuodesta toiseen, mamman mansikkahillo, ja vadelmahillo kylläkin ovat kestisuosikkeja joten niitä valmistan joko vuosi.

Pensaassa kasvaneita marjoja kuten vadelmia ja mustikoita ei kannata turhaan pestä, poistaa vain vahingossa mukaan tulleet roskat, kun taas mansikat on huuhdeltava kunnolla, nehän usein laahaavat maata ja ovat multaisia mutta anna mansikoiden kuivahtaa ennen niiden keittämistä jotteivät ne lisää liikaa vettä hilloon. Pienet marjat jätän kokonaisiksi mutta isot mansikat voin puolittaa tai paloitelle vielä pienemmäksi riippuen siitä mihin tarkoitukseen hillo tulee. Hillossa tärkeintä on että se on tarpeeksi paksua eikä vetelää, ja ettei se ole liian makeata. Toisaalta sokerilla on säilövä vaikutus joten sitä on oltava tarpeeksi jotta hillo säilyy.

Hillosokerissa muistaakseni kuitenkin on hieman kaliumbentsoattia säilöntäaineena joka on toiselta nimeltään E 212 ja monet tuntevat tämän säilöntä aineen nimellä Atamon tai Melatin jotka sisältävät tätä samaa E 212. Monet huuhtelevat lasipurkkinsa tai pullonsa ennen käyttöä tällä säilöntäiaineella ja on totta kaliumbentsoaatti tehokkaasti ehkäisee hiivan, homeiden ja joidenkin bakteereiden kasvua. Tätä kaliumbentsoaattia ilmenee luonnollisesti muun muassa pihlajanmarjoissa, puolukoissa ja karpaloissa jolloin se ei ole mikään lisä- tai säilöntäaine. Tietojeni mukaan asetyylisalisyylihapolle allergiset, siis aspiriinille yliherkät ihmiset voivat reagoida E212 ja tällöin sinun kannattaa hillosokerin sijaan käyttää tavallista taloussokeria hillon valmistukseen. Lisää säilötäaineista voit lukea Kotimaiset kasvikset sivuilla.

Kummatkin hillot, sekä vadelmahillo että kuningatarhillo, keitetään aivan samalla tavalla ja tärkeätä hillon säilyvyydelle on että lasipurkit joissa hillon aiot säilyttää ovat huolellisesti puhdistettuja, ja mielellään jopa steriloituja ettei niihin vain pääse bakteereja tai hometta pilaamaan hilloa. Muista myös olla koskematta purkkien ja sen kannen sisäpintoja. Itse panen aina hillopurkin kannen kiinni kun se on vielä lämmintä jotta purkkiin muodostuu tyhjiö, joka vieläkin paremmin estää hillon pilaantumiselta. Nämä määrät ovat tuoreilla marjoille mutta ne toimivat myös hyvin pakastemarjoilla, jos käytätä niitä. Voit myös kokeilla keittää mustikkahilloa jos mustikoita vielä metsästä löytyy, säilöä omenia myöhemmin syksyllä omenasoseena tai omenamarmeladia, taivaallista puolukkasurvosta, tai mausteista pihlajanmarja hyytelöä vielä myöhemmin syksyllä juuri ennen talven tuloa.

Vadelmahillo
500 vadelmia
325 g hillosokeria
½ dl vettä

Kuningatarhillo
400 g vadelmia
300 g mansikoita
300 g mustikoita
750 g hillosokeria
1 dl vettä

Kaada kattilaan sokeri ja lisää vesi. Anna sokerin sulaa ja lisää marjat. Keitä marjoja kymmenisen minuuttia ja kuori huolella pinnalle muodostunut vaahto pois. Kaada hillo kuumana puhtaisiin purkkeihin ja sulje se heti jotta tyhjiö muodostuu purkkiin sen jäähtyessä. Hillo säilyy huoneenlämmössä mutta auringolta suojassa ennen purkin avaamista. Hillo on syötävää vähintään vuoden verran, viileässä säilytettynä säilyvyys pitenee hiukan. Tämän jälkeen hillon laatu huononee ja sen värikin alkaa jo muuttua. Avattua hillopurkkia pitää aina säilyttää jääkaapissa, ja se kannattaa syödä noin kuukauden sisällä sen avaamisesta.

Aromaattiset mansikkaleivokset

Mansikkaleivoksia joissa täytteenä tuoreita mansikoita ja appelsiininkukkavedellä maustettua vaniljakastiketta. Rapeita mansikoilla ja appelsiin kukkavedellä maustettuja lehtitaikinaleivoksia. Nämä leivokset eivät ole mitään jokapäiväistä kevytherkkua eikä laihdutusruokaa vaan sulaa mielihyvää sille joka sitä tarvitsee.

Laiskana tyttönä olen oppinut jotkin oikotiet, vaikka ylpeänä valmistan ruokani alusta loppuun asti. Voitaikina on edelleen sellainen jossa usein, tai oikeastaan aina oikaisen vähän. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että käyttäisin voitaikinaa juuri sellaisen kuin se on ostettu, vaan muokkaan ja maustan sitä useimmiten jollain tavalla. Nyt halusin makeita mansikkaleivoksia pienellä vaivalla joten sulatin voitaikinan ja kaulin siihen hieman sokeria, taitoin taikinan ja lisäsin hieman lisää sokeria. Mutta sokeria ei kuitenkaan saa lisätä liikaa, eikä taikina saa tulla liian lämpimäksi, ideana on se että sokeri ja voi ovat lehtitaikinassa kerroksittain jotta siitä tulisi rapea.

Sokerin lisäyksen jälkeen taikina levyn jääkaappiin jäähtymään jotta se on kylmään ennen sen kaulimista. Voitaikina onneksi paisuu ja nousee uunissa kypsentyessä joten sen saa helposti leikattua kahteen leveys suunnassa leivoksen pohjaan ja kanteen, ja näiden kahden väliin sijoitetaan appelsiinivedellä maustettua paksua vaniljakastiketta ja mansikoita, jota peitetään leivoksen kannella. Ei siis liian vaikeata leivontaa edes näin tumpelolle leipurille kuin minä, vaikka nämä ovat hyvin näyttävä tarjoiltavaa.

Inspiraation näihin sain marokkolaisista tuulista joita meillä on kiettiössä isäni tuomana ollut joten maustin tämän tavallisen vaniljakstikkeen appelsiininkukkavedellä. Itse vaniljakastike valmistetaan samoin kuten reseptissäni mansikoita laventelikastikkeessa mutta laventelin sijaan käytetään pari lusikallista appelsiininkukkavettä jota saa ostettua etnisistä ruokakaupoista.

Mansikat kasvavat usein niin lähellä maata että omasta painostaan usein laahaavat maata, joten ne on aina muistettava huuhdelle huolella ennen niiden syömistä, joten huuhtele tässä marjat hyvissä ajoissa ennen leivoksien kokoamista jotta ne kuivuvat enne leivosten kokoamista eivätkä valu lautaselle kasaan.

Tähän kannattaa käyttää vain tuoreita kypsiä mansikoita, pakastetuista mansikoista ei tule yhtä hyvää. Ne ovat liian vetisiä eivätkä pysy koossa leivoksen sisällä. Voitaikina imee herkästi itseensä kaiken nesteen joten nämä mansikkaleivokset on koottava juuri ennen kuin ne on aika syödä, ne eivät kestä pitkää aikaa valmiina odottamassa, varsinkaan helteellä tai auringonvalossa. Leivosten koko on jokaisen leipurin oma asia, jotkut pitävät isoista leivoksista joten varaa tarpeeksi mansikoita suhteessa leivoksiisi. Tähän voit myös nyt kun on mustikkasesonki valmistaa mustikkaviinereitä tuoreista mustikoista.

Appelsiininkukkavedellä maustetut mansikkaleivokset
voitaikinaa
2 rkl sokeria
mansikoita
2 rkl appelsiininkukkavettä
vaniljakastiketta
tomusokeria

Sulata voitaikina puoliksi. Pane se pöydälle voipaperille, kauli sitä hieman ohuemmaksi ja sirottele ohut kerros sokeria päälle. Taita taikina kahteen ja kauli se taas samankokoiseksi kuin viimeksi. Sirottele taas sokeria päälle ja taita se ja kauli. Pane jääkaappiin jäähtymään. Valmista vaniljakastike laventelikastikkeen mukaan, lisää siihen appelsiininkukkavettä. Kastikkeen pitää olla paksua, eikä se saa olla liian löysää ja valuvaa. Anna kastikkeen jäähtyä kokonaan, se ei saa olla lämmintä. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa taikinasta haluamasi isoja paloja, neliöitä tai kolmikulmia ja pane ne voipaperille uunipellille. Sivele taikina munan valkuaisella joka sinulle jäi yli vaniljakastikkeen valmistuksessa ja paista ne uunissa kunnes ne ovat nousseet ja ovat kullan keltaisia päältä. Tämä kestää noin viitisentoista minuuttia. Ota pelti ulos uunista ja anna leivosten jäähtyä. Leikkaa jäähtynyt leivos kahteen osaan jotta siihen on sekä ala että yläosa kanneksi. Asettele leivosten pohjat vadille ja lusikoin kylmää appelsiininkukkakastiketta päälle. Asettele mansikat päälle ja peitä leivos kannella. Viimeistele leivokset tomusokerilla ja tarjoile ne heti.

Kesäkurpitsaspagetti

Paistettua valkosipulilla maustettua kesäkurpitsaa, keitettyä pastaa ja parmesaanijuustoa. Yksinkertaista ja varsin nopeasti valmistuvaa ruokaa kesän tuoreista raaka-aineista, Kesäkurpitsapastaa

Tänä vuonna kesä on ainakin tähän asti ollut aivan siedettävä, sää on ollut enemmän vaihtelevaa kun viime kesällä jolloin hellepäiviä mielestäni oli likaa. Tai oikeastaan niitä ei ollut liikaa, oli vain liian kuumaa, mutta tänä kesänä minun ei ole ollut pakko keskittyä vain kylmiin ruokiin, ja tässä onkin ihan hyvä kesään kuuluva nopea ruoka sateisen päivän varalle. Tämä on yksi pasta resepti lisää joka sopii tiukemmallakin budjetilla, ja siitä saa kivasti myös näyttävän ruokalajin kun se sekoittaa valmiiksi isolle vadille josta jokainen syöjä saa itse ottaa. Ja tätä voi tarjoilla myös kasvissyöjille, ja se sopii varsi hyvin alkuruoaksi Italialaispainotteiseen menyyhyn.

Kotona kaapissa oli tällä kertaa vain spagettia eikä nauhaspagettia, tagliatellia, jota tähän tavallisesti käytän. Varsinkin vihreä pinaatti tagliatelli sopii tähän erittäin hyvin, ja jos haluat itse valmistaa pastan alusta alkaen löydät neuvot reseptistäni Gorgonzolaa Capellinia ja nokkosta. Munatonta ja vegaaneillekin sopivaa nauhapastaa valmistat itse helposti kotona seuraamalla ohjettani reseptissäni pasta fresca. Ja jollei kesäkurpitsa säväytä voit kokeilla Pasta Puttanescaa. Käytin tähän tavallista sipulia, vaikka se oli tämän vuoden satoa, olisi tähän myös hyvin voinut käyttää myös kevät sipulia jota nyt on hyvin saatavilla ja kesäkurpitsa alkaa olla parhaimmillaan, joten sitä kannattaa nyt syödä.

Kesäkurpitsaa menee noin yksi kohtalaisen iso joka syöjää kohden, kesäkurpitsa sisältää paljon nestettä joka paistamisen aikana haihtuu joten itse kesäkurpitsasta jää vain vähän jäljelle ja ideana on että kesäkurpitsa on niin ohuelti viipaloitua että sen läpi melkein näkee joten voit hyvin käyttää tähän avuksi ns. raastinta, tai mandoliinia jollet halua harjoitella veitsenkäyttöä. Pasta ruoissa on otollisena osana aina juusto ja ikuinen kysymys on, mitä juustoa tähän käyttää, parmesaania vai Pecorinoa. Tämä on myös niitä harvoja pastaruokia jotka maistuvat yhtä hyvälle sekä kylminä että lämpiminä.

Pastaa kesäkurpitsalla
pastaa
kesäkurpitsaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
mustaa pippuria
merisuolaa
tuoretta timjamia
Parmesaani juustoa

Huuhtele kesäkurpitsa ja anna sen kuivahtaa. Keitä kattilassa suolattu vesi ylös ja pane siihen pasta kiehumaan. Anna pastan kiehua pakkauksen ohjeiden mukaan. Tämä on yleensä 8-12 minuuttia. Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi ja silppua ne niin hienosti kuin vain osaat. Leikkaa kesäkurpitsa niin ohuiksi suikaleiksi että ne ovat melkein läpinäkyviä. Lämmitä paistinpannussa tilkka öljyä ja lisää siihen sipuli ja kesäkurpitsa joka saa paistua miedolla lämmöllä. Paista kesäkurpitsaa kunnes se on saanut vähän väriä pintaan, tämä on makuasia miten paljon väriä haluat kesäkurpitsaasi. Lisää sekaan valkosipuli loppuvaiheessa ja anna sen paistua mukana pari minuuttia. Valuta spagetista lävikössä pois kaikki vesi, pane pasta takaisin kattilaan ja kaada kesäkurpitsa sekaan. Rouhi päälle mustaa pippuria ja sekoita kunnolla. Maista ja lisää suolaa jos se sitä mielestäsi tarvitsee. Tarjoile pasta kauniisti aseteltuna isolta vadilta tuoreella timjamilla viimeisteltynä josta jokainen voit itse ottaa ja raasta juusto vasta oman annoksen päälle.

Mansikat laventelikastikkeessa

Tuoreita mansikoita laventelilla maustetussa makeassa jälkiruokakastikkeessa. Mansikoita laventelikastikkeessa.

Tuoreet marjat ovat nyt parhaimmillaan, vaikka paras mansikka-aika alkaakin jo olla ohi mutta kyllä sieltä vielä löytyy mansikoita, vaikkei enää niin paljon joten ne kannattaa nyt syödä pois ja muutenkin hyödyntää ja ottaa talteen talven varalle. Tässä hyvä jälkiruoka jota voit syödä lämpimänä illalla tai suoraan jääkaapista kylmänä helteellä.

Meillä täällä pohjoisessa käytetään paljon vähemmän laventelia ruoanlaitossa kuin välimeren maissa, meillä laventeli on tutumpi tuoksuvissa yrttisekoituksissa ja pikku tyynyissä joita säilytetään vaatteiden seassa mutta varsinkin italiassa ja ranskassa laventelia käytetään enemmän myös ruoanlaitossa. Laventelia joko rakastaa tai inhoaa, mutta sen makuun voi myös tottua pikkuhiljaa, jos näin haluaa. Laventelia käytetään luontaislääketieteessä mm päänsärkyyn, ja olen vuosi kymmeniä ajoittain juonut laventeli teetä, teelusikallinen vain kiehuvaan veteen, jonka jälkeen se saa hautua kymmenisen minuuttia, hunajaa sekaan ja toisinaan tämä auttaa tavalliseen päänsärkyyn. Vähän samalla tavalla maidon annetaan tässä maustua sekä laventelilla että vaniljalla. Katso vain että käytätä ruokaan tarkoitettua laventelia, mieluiten Luomua, jollei sinulla satu itselläsi olemaan sitä puutarhassa. Voit lukea lisää villiyrteistä ja niiden talteen otosta tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen jossa olen käsitellyt asiaa syvemmin ja samat asiat koskevat tietenkin myös puutarhoissa ja puistoissa kasvaneiden kukkien ja yrttien suhteen.

Tässä kastikkeessa on oma kikkansa, kanan munaa ei saa lämmittää liikaa, samoin kuten Bearnaisekastikkeessakin, se juoksettuu kun keltuainen hyytyy liikaa eikä ole sekoitettu muihin kastikkeen aineisiin. Tässä kastikkeessa on myös maitoa, joka kiehuu yli hyvin herkästi joten ole varovainen lämmön suhteen, voit jopa valmistaa kastikkeen vesihauteessa jotta se varmasti ei kypsy likaa, jos olet epävarma. Tällöin maitokaan ei palapohjaan. Kastiketta voi tarjoilla lämpimänä, haaleana tai jääkaappikylmänä, ja se säilyy pari kolme päivää jääkaapin viileässä säilytettynä ja tämä sama kastike on vaniljakastike jos jätät laventelin pois ja voit valmistaa kastikkeen jo päivää etukäteen. Käytä tähän kermaa ja maitoa samassa suhteessa toisiinsa, tällöin kastikkeesta tulee hyvä. Kastikkeen saa nopeasti jäähtymään kun kattilan panee kylmään veteen jäähtymään, jääkaapissa ei ole hyvä jäähdyttää kuumaa ruokaa, muuta jääkaapissa olevat raaka-aineet kärsivät tästä.

Laventelikastike mansikoille

1 munan keltuainen
1 rkl sokeria
4 dl kermamaitoa
1 vaniljatanko
1 tl kuivattua laventelia
1 rkl maissijauhoja
1 tl kuivattua laventelinkukkaa

Huuhtele mansikat huolella ja anna niiden valua lävikössä. Erottele keltuainen valkuaisesta kattilaan ja pane valkuainen sivuun. Voit pakastaa valkuaisen myöhempään ajankohtaan. Halkaise vaniljatanko ja raaputa sen sisältä kaikki siemenet ja pane kattilaan tangon kanssa. Lisää kattilaan myös laventeli, maissijauhot ja kaada päälle kerma-maito. Lämmitä kastiketta miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes se on paksuuntunut. Kastikkeen pitää vielä olla juoksevaa mutta se ei saa olla liian paksua. Siivilöi pois laventeli ja vaniljatanko ja anna kastikkeen jäähtyä. Halkaise mansikat kahtia ja leikkaa isot mansikat pienemmiksi paremmin suuhun sopiviksi paloiksi. Levitä keskelle lautasta laventelikastiketta, asettele keko mansikoita päälle ja tarjoile.

Elävää ravintoa

Hyppiviä äyriäisiä, kiemurtelevia mustekaloja ja henkeä haukkovia kaloja. Tämä on osa aasialaista ruokakulttuuria joka tekee tuloaan, myös meille tänne Suomeen, tämä vielä elossa oleva ruoka.

Katselen mielelläni ruoanlaitto ohjelmia televisoista ja siellä näkyy joskus aivan hirveitä asioita. Aivan juuri tässä hiljattain katselin myös meillä täällä Suomessa tunnettua ruotsalaista naiskokkia kun hän keitti rapuja aivan liian alhaisessa lämpötilassa, ravut sätkivät pitkään sen jälkeen kun ne lisättiin keittoliemen sekaan. Tietämätön olisi voinut toimia näin mutta ei ammattikokki, jolla pitäisi olla vuosien kokemus ruoanlaitosta sekä ravintoloissa että televisoissa. Jokainen ammattilainen tietää että sekä ravut että muut äyriäiset kuten katkaravut ja hummerit pitää lisätä liemeen vasta kun se kiehuu kunnolla.

Valitettavasti en löytänyt tähän ohjelmaan mitään linkkiä mutta sattumalta minulla juuri sen jälkeen oli mahdollisuus ottaa osaa seminaariin, jossa käsiteltiin elävää gastronomiaa vaikka en mitenkään etukäteen olisi osannut arvata miten elävää ruokaa osassa ohjelmaa käsiteltiin. Koska en halua blogiini mitään lapsilta kiellettyä en ole lisännyt tähän tekstiini mitään linkkejä, jokainen voi itse oman harkintansa mukaan käydä katsomassa mitä haluaa netistä.

Aasialaisessa keittiössä raaka-aineiden tuoreuden näyttäminen asiakkaille on jotenkin mennyt överiksi. Ravintoloissa tarjoillaan asiakkaiden huviksi sätkiviä eläviä eläimiä, mereneläviä kuten kaloja ja katkarapuja tai paremmassa tapauksessa vain sekunteja sitten tapettua mutta vielä sätkiviä sellaisia. Tämä selitetään sillä että se on kulttuurista riippuvaa, ja tässä kohdassa ymmärrän hyvin kasvissyöjät, nämä jotka harjoittavat tätä toista elävää ravintoa joka ei enää lautasella hypi henkensä edestä. Tutkimusten mukaan kalat voivat tuntea kipua hyvin samantapaisella tavalla kuin nisäkkäät, ravuista taas en tiedä, simpukoista vielä vähemmän ja minua mietityttää nyt voinko enää syödä raakoja ostereita.

Oletko koskaan kuullut ruoista kuin ”drunken shrimp” juopuneita katkarapuja, siis katkarapuja jotka ovat elävinä pantu alkoholiin uimaan jossa ne sätkivät ja ne syödään raakana ja elävinä? Niitä voidaan myös liekittää elävinä, flambeerata, ovathan ne jo sopivasti alkoholissa, tuikataan vain vähän tulitikulla tuleen.

Entä ”eating alive octopus”, jo nimi sanoo kaiken, eläviä mustekaloja? Kohtalaisen pieniä sellaisia mutta jotka kuitenkin on tiukasti kiedottava syömäpuikkoihin jotta ne saa nieltyä itse siihen tukehtumatta. Ja vaikka mustekalan lonkeron leikkaisi irti tässä kohdassa sen ollessa elävänä lautasella, lonkero sätkii vielä jonkin aikaa, joten sen syöminen voi olla yhtä hengenvaarallista kuin japanilaisten niin rakastama Fugu, raaka myrkkykala jonka syömiseen kuolee kymmeniä (joidenkin lähteiden mukaan noin sata) japanilaista vuodessa.

No nämä eivät minulle olleet mitenkään uusia asioita, mutta Yin and Yang fish taas oli. "Fried fish eaten alive" jossa kala uppokeitetään öljyssä sen vielä eläessä, sen päätä suojellaan tämän friteerauksen aikana jotta se pysyy hengissä. Tämän jälkeen se tarjoillaan lautasella elävänä, haukkoen henkeä ja usein hapanimelällä kastikkeella maustettuna.

Joten missä menee eläinrääkkäyksen raja? Onko eetistä syödä ostereita tai simpukoita raakana, nehän ovat silloin eläviä. Vai onko raja raaoissa elävissä katkaravuissa? Missä sitten?

Kuusenkerkkä vuohenmaito jogurttijäätelö

Vuohenmaitojogurtista valmistettua jäätelöä joka maustettu kevään kuusenkerkkäsiirapilla. Kuusenkerkillä maustettua jogurttijäätelä joka sopii myös niille jotka ovat laktoosille herkkiä

On hyvä osata hyvä perusjäätelö resepti jota sitten voi tuunata haluamallaan tavalla, tässä on hyvä sellainen, ja tämä sopii myös niille jotka välttävät tavallista valkoista sokeria, koska tässä sokeri on korvattu hedelmäsokerilla, joka on vähän parempaa verensokerin suhteen. Jäätelö myös sisältää hunajaa, tämä jottei jäätelöstä tuli niin kovaa mutta myös jäätelön vispaaminen, siis se ilma joka siihen lisätään vaikuttaa jäätelön pehmeyteen, tai kovuuteen, miten sen nyt ottaa. Joten jos valmistat jäätelön käsin ilman jäätelökonetta sinun kannattaa käydä usein vispaamassa jäätelöä pakkasessa sen jäätymisaikana, tämä pakkasessa alituinen käyminen ei kylläkään energiankulutuksen näkökulmasta ole hyvä, joten jos olet suuri jäätelöfani sinun kannatta investoida jäätelökoneeseen.

Minulla on ollut omani jo reilut kaksi kymmentä vuotta, ja se alkaa vähän jo vedellä viimeisiään. Valitettavasti koneeni on jo niin vanha ettei siihen löydy enää lisäosia, joten uusi taitaa olla piakkoin tarpeen. Jäätelössä on tällä kertaa käytetty vuohenmaidosta valmistettu jogurttia, maustamatonta sellaista, mutta voit tämän puutteessa hyvin käyttää tavallista lehmän maidosta valmistettua jogurttia, tai vaikkapa laktoositonta tai soijamaidosta valmistettua sellaista. Voit myös itse helposti valmistaa jogurttia.

Tämä jäätelö on nyt laiskuuden vuoksi maustettua vain vaniljasokerilla, johon on sekoitus vaiheen lopussa lisätty kuusenkerkkäsiirappia ja tee tämä viimeiseksi ennen jäätelön pakkaseen panemista jotta siihen jää kunnon raidat. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea lisää villiyrteistä ja niiden talteen otosta tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen jossa olen käsitellyt asiaa syvemmin. Mutta jäätelön voi maustaa juuri sillä kuin itse haluaa voit kokeilla vaikkapa Limoncelloa, karpalosiirappia, Glögillä maustettua kirsikkasiirappia tai mansikkabasilikasiirapilla jollet mieluummin halua kokeilla mansikkajäätelöä tai avokadojäätelöä, Senchateesorbettia tai Mangosorbettia.

Kuusenkerkällä maustettu jogurttijäätelö

3 munan keltuaista
½ dl hunajaa
½ dl hedelmäsokeria
2 dl jogurttia
2 dl vispattua kermaa
1 rkl vaniljasokeria
½ dl kuusenkerkkäsiirappia

Erottele muista keltuaiset ja valkuaiset ero kulhoihin. Valkuaiset voi pakastaa jollet käytä niitä parin päivän sisään, ne säilyvät jääkaapissa jonkun päivää. Sekoita isossa kulhossa sokeri, hunaja ja keltuaiset, vispaa ne kuohkeaksi, ei valkoiseksi vaahdoksi. Lisää vispattu kerma ja jogurtti kummatkin erikseen varovasti pohjasta asti nuolijalla sekoittaen jotteivät ilma tule ulos jäätelöstä.Kaada seos jäätelökoneeseen ja anna sen käydä loppuun kunnes jäätelö on valmista. Siirrä jäätelö rasiaa jossa sen säilytät syömiseen asti ja lisää siihen ohuena nauhana kuusenkerkkäsiirappia sitä sekoittaen. Säilytä jäätelö pakkasessa tiiviissä rasiassa jollet syö sitä heti.

Club sandwich

Paahdettua kokojyväleipää jonka välissä grillattua kanaa, rapeaksi paistettua pekonia, salaattia ja uunissa paahdetuilla kirsikkatomaateilla maustettua majoneesia. Mahtava ja maittava lounas tai välipala.

Kuumalla helteisellä säällä suosin kylmiä ruokia ja meillä yksi kesän suosikeista on voileipäkakku. Olinkin jo sitä valmistamassa tässä ja olin päässyt noin puoleen väliin kun se vähän ennen aikaisena joutui yllätysvieraiden nälkäisiin suihin, ja koska en ollut ehtinyt koristella ja viimeistellä kakkuani vielä ennen vieraiden ilmestymistä en sitten välittänyt edes viimeistellä sitä ja unohdin tyystin valokuvata, joten se voileipäkakku saa nyt sitten odottaa kunnes säät taas ovat suotuisat kylmää ruokaa haluaville ja koska täyte on mainitsemisen arvoinen omassa yksinkertaisuudessaan joten jatkan sitten sillä mitä itse söimme myöhemmin voileipäkakun sijaan.

Club sandwich on jokaisen hyvän hotellin baarin ruokalistalla, se vain kuuluu suurien kansainvälisten baarien ja hotellien maailmaan ja se on periaatteessa aina sama, vähän samaan malliin kuin McDonald’s, sitä tietää etukäteen mitä tilaa. Minulle Club Sandwich opetettiin valmistamaan yhteen kerrokseen vähän poiketen nykymaailman tavallisemmasta versiosta, double-deckeristä, siis kolmikerroksisesta voileivästä. Nimi tähän tulee siitä että voileivässä on täytettä kahdessa kerroksessa, kaksikerroksinen. Club sandwichissä on perinteisesti aina samat ainekset, mutta usein löytyy myös mukaelmia siitä, mutta se mainitaan aina listalla. Luin jostain että Club sandwich oli Windsorin herttuan ja herttuattaren herkkuja, ja itse herttuatar valmisti niitä voileipiä vierailleen.

Nykyään voileipä useimmiten on kolme kerroksinen johon pannaan alimmaiseen kerrokseen grillattua kalkkunaa tai kanaa ja toiseen väliin BLT, bacon-lettuce-tomato, siis pekonia, salaattia ja tomaattia. Koska kolmikerroksinen voileipä on niin korkea, ja se ei mahdu tavallisen ruokailijan suuhun kokonaisena, ja koska se myös pysyy huonosti, leipä yleensä pannaa pysymään cocktailtikuilla, jotka on hyvä muistaa irrottaa ennen syömistä, ja myös ilmoittaa asiasta vierailleen jos valmistaa kolmikerroksisia voileipiä.

Club Sandwichiin leipä kuuluu aina sivellä majoneesilla mutta siihen voi myös lisätä sinappia, ja tarkkaavainen huomaa jo että majoneesissa on sinappia. Jos valmistat leipiä retkiruoaksi niihin kannattaa ensin voidella ohuella voikerroksella jottei majoneesi imeydy liikaa leipään. Kostea leipä rikkoontuu helposti ja leivästä tulee vaikeasti syötävä. Usein club Sandwichin lisukkeena tarjoillaan perunasalaattia tai ranskan perunoita ja brittien saarilla sitä tarjoillaan hyvin usein Cole slaw salaatin ja/tai sipsien kera.

Mutta nyt takaisin tähän voileivän valmistukseen, koska meiltä jostain ihmeen syystä oli tomaatit loppu jääkaapista, voisin arvata että se mahdollisesti johtui siitä että juuri paahdoin ne kaikki uunissa samalla tavalla kuten uunissa paahdetut kirsikkatomaatit, joita viime vuonna vahingossa sain valmistettua ja joita nykyään valmistan aika usein. Tällä kertaa vain maustoin tomaatit hieman eritavalla johon palaan vielä myöhemmin. Mutta tuloksena oli ettei tomaatteja ollut saatavilla kun halusin tehdä voileivän ja joudin soveltamaan sen alkuperäisreseptistä eroten majoneesin kohdalla maustamalla tomaatin puutteessa uunissa paahdetuilla tomaateilla sekä samaan aikaan uunissa paahdetulla valkosipulilla.  Ja tämän voileivän kohdalla minun on sanottava, vaikka sen itse sanonkin että leipä vei kielen mennessään, jo voileipää ajatellessa ja sitä suunnitellessa vesi herahti kielelle, mutta ase makunautinto joka siitä oli tuloksena, sitä en osaa sanoin kuvata, se on vain itse maistettava.

Tämä on hyvä voileipä kun sinulla jääkaapissa sattuu olemaan jo valmiiksi grillattua tai keitettyä kanaa, ja suosittelen että kypsennät kanasi itse etkä käytä kaupasta ostettua grillattua broileria, siinä on aivan eri maku ja tähän voileipään pitää olla kanan oma maku joten voit kypsentää lintusi joko reseptini Uunissa paahdettua kanaa riisipedillä tai inkiväärikanaa ja jos haluat välttää liikaa rasvaa voit samalla reseptillä saada keittoa, lientä ja lintua salaatteihin ja voileipiin. Voit halutessasi käyttää tuoretta tomaattia tähän, mutta tämä paahdetuilla kirsikkatomaateilla höystetty majoneesi on herkkua jota lämpimästi suosittelen.
Tällä ohjeella saat syötettyä itsesi.

Club Sandwichvoileipä

kanaa
2 viipaletta kokojyvä paahtoleipää
2 rkl majoneesia
salaattia
mustaa pippuria
2 siivua pekonia
1 rkl paahdettuja kirsikkatomaatteja

Huuhtele salaatti huolellisesti ja anna sen kuivua lävikössä. Paahda leipäviipaleet kevyesti ja anna niiden jäähtyä hieman. Lusikoi kirsikkatomaattia pieneen kulhoon ja murskaa niitä kevyesti haarukalla. Lisää sekaan majoneesia ja sekoita hyvin. Mausta majoneesi suolalla ja vasta rouhitulla mustalla pippurilla oman makusi mukaan. Majoneesikastikkeen pitää olla hieman maustettua jotta se maustaa muutkin ainekset. Paista pekoni rapeaksi ja anna siitä valua liiat rasvat talouspaperille. Sivele kummallekin leipäviipaleille ohut kerros majoneesia, levitä salaattia toisella niistä. Leikkaa kana ohuiksi viipaleiksi ja lisää kerros sitä salaatille. Lisää pekoni kanan päälle ja lisää toinen leipäviipale kanneksi. Jos teet Double-deckerin, levitä majoneesia myös kolmannelle viipaleelle, mutta ane tälle salaattia ja kanaa, ja toiseen väliin BLT, siis pekonia, salaattia ja tomaattia joka tässä tapauksessa on majoneesissa. Kiinnitä Double-decker ennen leikkaamista kulmista cocktail-tikuilla. Leikkaa terävällä veitsellä leipä joko kahteen palaan vinottain, tai neljään palaan ja tarjoile heti. Club sandwich on aina parhaimmillaan juuri valmistettuna.

Papaijasmoothie

Kypsää, makeata papaijaa, kirpeätä vuohenmaitojogurttia, tuoretta minttua ja basilikalla maustettua basilikasiirappia. Ihana kylmä nestemäinen aamiainen, välipala tai jälkiruoka.

Nyt kesällä en ole pahemmin jaksanut saada mitään tekstejä julkaistua, on ollut ihanaa vain olla, ruokaa kuitenkin olen koko ajan laittanut, ja myös kuvannut. Vain niistä kirjoittaminen on jäänyt sikseen. Smoothie on marjoista, vihanneksista tai hedelmistä soseutettu kylmä juoma ja on koostumukseltaan samantapainen kuin milkshake ja jos sen ainekset valitsee oikealla tavalla se pysyy terveellisenä eikä sen juomisesta tarvitse olla huono omatunto, vaikka se maistuukin ihanan makealle ja vaarallisen herkulliselle. Smoothien alkujaan kuitenkin oli enemmän terveysjuoma kuin makea jälkiruoka mutta sen voi säätää oman mielensä mukaan haluamaansa tarkoitukseen. Meillä smoothie juodaan usein kuumana kesäpäivänä joko välipalana tai kokonaan ateriankorvikkeena, jolloin lisään soijajauhoja juoman sekaan, tämä vain silloin kun ei muuten jaksaisi tehdä mitään. En suosittele smoothieta ateriankorvikkeeksi kuin hätätapauksessa laiskuuden iskiessä.

Meillä smoothie usein syntyy maidosta tai jogurtista marjojen ja hedelmien lisäksi, ja tässä valitsin käyttää vuohenmaitojogurttia jolla kiva maku joka sopii hyvin yhteen papaijan makeuden kanssa mutta sen puutteessa voi käyttää tavallista jogurttia, laktoositonta jogurttia tai soijajogurttia. Papaijan on ehdottomasti oltava kypsä, raa’asta hedelmästä tämä ei onnistu, se ei maistu millekään ja hedelmää tuskin saa soseutettua. Raaka papaija on erittäin kovaa. Kypsän papaijan tunnet sen tuoksun, se tuoksuu makealle ja herkulliselle papaijalle mutta voit myös todeta sen kypsyyden sitä kevyesti sormella painamalla sen tyvestä. Jos hedelmä on pehmeä se on kypsää, jos se on kova se ei vielä ole valmis syötäväksi. Mintun suhteen suosittelen sinua lukemaan tekstini keäisistä drinkeistä, Caipirinhasta, Mojistosta ja MInt Julepista jossa käsittelen asiaan minttu, ja mikä on mintun ja piparmintun ero.

Smoothien voi myös lisätä makeutusainetta omien makutottumustensa ja tässä halusin hyödyntää viime vuoden sadon mansikkabasilikasiirappia, koska uusi sato on jo tullut ja pullot ja lasipurkit on nyt viimeistään tyhjennettävä jotta tämän vuoden sato saataisiin säilöttyä. No ei tämä ole aivan totta, totuus on se että en joka vuosi nykyään enää valmista jokaista meillä käytettyä säilöttyä herkkua. Koska nykyään olemme vain kaksistaan emme tarvitse aivan yhtä suurta määrää hilloa kaappiin, joten vaihtelen nykyään vuodesta toiseen mitä ja miten säilön. Toisia useammin kuin toisia, mutta mamman mansikkahillo sekä mamman omenamarmeladi kyllä periaatteessa kuuluu jokaisen kesän ja syksyn askareisiin.

Tällä reseptillä saat smoothie kahdelle hengelle ja jäitä tähän kannattaa käyttää vain jollet ole etukäteen jäähdyttänyt papaijaasi jääkaapissa. Smoothie on aina joutava heti valmiina, sekä sen laatu että maku kärsii aina lasissa seisomisesta, ainekset erottuvat toisistaan ja laskeutuvat kasaan lasin pohjalle. Voit myös kokeilla viime vuotista reseptiäni mansikkasmoothieta.

Papaija Smoothie
1 papaija
3 dl jogurttia
pari oksaa tuoretta minttua
Mansikkabasilikasiirappia
3 rkl soijajauhoja
jäitä

Halkaise papaija ja poista lusikalla sen mustat siemenet. Leikkaa papaija pariin lohkoon ja poista sen kuori terävällä veitsellä. Huuhtele mintun oksat ja anna niiden kuivahtaa. Jätä yksi oksan latva koristeluun ja pienennä loput veitsellä karkeasti. Paloittele papaija pienemmäksi ja pane se te tehosekoittimeen hienonnetun mintun, jogurtin, vaniljasokerin ja soijajauhon kanssa. Sekoita kunnolla, kaada lasiin ja lisää jäitä. Mausta hunajalla tai mansikkabasilikasiirapilla oman makusi mukaan, koristele mintun oksalla ja tarjoile heti jääkylmänä.

Basilika ja timjamiyrttiöljy

Tuoreesa basilikasta ja timjamistaa valmistettua mausteöljyä, lasipulloon säilöttyä auringon energiaa talven pimeyttä sulostuttamaan.

Halusin palata jo mainitsemaani asiaan koska olen saanut siitä kyselyjä. Nyt kesällä itse on viljellyt yrttejä, ja kaupassa myös on saatavilla hyvälaatuisia yrttejä, niitä kannattaa panna talteen talven varalle. Tuoreet yritti kun tuppaavat talvella olla aika nuutuneita eivätkä parhaimmillaan varsinkaan jos vielä pakkanen on saanut niitä reunasta nipistettyä. Oliiviöljy soveltuu parhaiten maustettuun yrttiöljyn valmistukseen, se ei hapetu liian nopeasti kuten esimerkiksi manteliöljy, pellavansiemenöljy tms. joita ei yrttiöljyihin kannata käyttää. Toinen vaihtoehto oliiviöljylle yrttiöljyjen valmistukseen on rypsi- tai rapsi.

Käytin tätä öljyä valmistaessani Savusiikatornia Juhannuksen alla, ja myös tällä kertaa grillatun parsan vinaigrette kastikkeessa. Tässä öljyssä tuoretta timjamia, mutta voisti yhtä hyvin käyttää jo mainitsemaani Tarha-ajuruohoa tai sen villiä serkkua, Kangas-ajuruohoa josta aikaisemmin valmistin maustevoita. Itse kuivaan joka vuosi myös tätä kangas-ajuruohoa talven varalle.

Tuoreyrttiöljy

Pese yritit huolella kun käytät niitä yrttiöljyyn, ja anna niiden kuiva tämän huuhtelun jälkeen kokonaan. Jos öljyyn vahingossa joutuu vettä, voi se alkaa käydä ja tulos ei ole odotettu. Vain kuivaa yrttiä saa lisätä öljyyn, jos haluaa sen säilyvän. Jos käytätä öljyn heti ns. "tuoreöljynä" viikon sisään ei vähäinen vesi tee mitään haittaa, se vain laimentaa öljyn makua ja se ei ole öljyä vaan seassa on vettä, mutta viinietikan kanssa sitä voi käyttää esim. salaatinkastikkeisiin jne. Hyvin ja pidempään säilyvän öljyn kanssa on taas oltava huolellisempi, yrttien on oltava kuivia, vesi ei sekoitu öljyn kanssa. Tuoreen yrttiöljyn teet periaatteessa samalla tavalla, sitä ei vain tarvitse panna ikkunalle tekeytymään kuukaudeksi, vaan se on käyttövalmista heti. Mitä enemmän auringon paistetta yrttiöljy saa osakseen, sitä parempi on tulos. Tästä syystä sateisina ja pilvisinä aikoina valmistetut yrttiöljyt eivät ole yhtä hyvälaatuisia makunsa ja aromin suhteen, kuin auringon paisteen saama sama tuote.

Voit vaikka kokeilla valmistaa samasta erästä öljyä ja yrttiä kaksi pulloa, yksi joka saa aurinkoa ja toinen jonka pidät vaikkapa keittiönpöydällä saman ajan. Siivilöi kummatkin ja kokeile kumpi mielestäsi on parempaa. Sauvasekoitin, tai huhmare, on oivallinen apuväline, jolla saat helposti yritit murskattua tarpeeksi hienoksi. Oikeastaan tässä lienee yrttiöljyn paradoksi, mitä hienommin pilkottuja yrttejä sitä paremmin niistä irtoaa niiden vaikuttavia aineita, mutta sitä vaikeampi saada ne öljystä siivilöityä pois. Toisin kuin maustettua viinietikkaa, öljyä kun ei saa valuttua kahvifiltterin läpi.

Tässä ajassa kaikki yrttien maut ja aromit irtoavat yrteistä ja auringonvalon vaikutuksesta liukenevat öljyyn. Kuukauden päästä öljyn seasta siivilöidään juustoharson läpi pois kaikki yrtit ja yrttiöljy on valmista. Tällä tavalla valmistettu yrttiöljy säilyy ilmatiiviissä pullossa ja valolta suojattuna huoneenlämmössä noin vuoden ajan. Yrttiöljyä voi säilyttää huoneenlämmössä mutta avattu pullo kannattaa säilyttää jääkaapissa. Rapsiöljystä valmistetun öljyn voi säilyttää jääkaapissa ja käyttää heti, oliiviöljy taas kannattaa ottaa esiin jääkaapista hetki ennen sen käyttöä, koska se sakkautuu. Kaikista parhainta on jos kaaday öljyn tummaan lasipullon, lasin tumma väri suojaa öljyä valolta.

Basilika ja timjamiyrttiöljy
5 dl oliiviöljyä
1 nippu tuoretta basilikaa
1 nippu tuoretta timjamia

Pese yritit kunnolla ja anna niiden kuivua kokonaan. Silppua yrtit joko vetisellä hienosti leikkuulaudalla, tai sauvasekoittimella tilkan öljyn kanssa. Kaada vain yritit öljyn sekaan lasipurkkiin tai pullon ja pane tämä kuukauden ajaksi ikkunalaudalle auringonvaloon seisomaan. Hölskytä purkkia kerta, pari päivässä tämän tekeytymisjana aikana. Pane suppilo kauniiseen ja huolella puhdistettuun (ja kuivaan) lasipulloon suppilolla. Asettele suppiloon harsonkangasta kolmin kerroin. Kaada öljy harsokankaan läpi pulloon jolloin harsokangas siivilöi kaikki yrtin palat pois öljystä. Säilytä tiiviisti suljettu pullo huoneenlämmössä, ja avaamisen jälkeen jääkaapissa.

Kanaa omena ja sellerisalaatilla

Grillattua kanaa, vihreää varsiselleriä, omenaa ja vihreää minisalaattia. Porkkanan ja punajuuren versoja kanan lisukkeenna tulisella chilillä maustetulla hunajavinaigrettellä höystettynä .

Meillä syödään kesäisin hyvin paljon salaattia, varsinkin kuumalla säällä ja vaikka kuinka yrittää vaihdella salaatin raaka-aineita sitä aika ajoin juuttuu toistamaan samaa juttua, varsinkin jos sää on niin kuuma ettei järki enää kulje. Lämpimällä säilytän jääkaapissa myös säilykkeitä jotta ne olisivat valmiiksi kylmiä kun niitä käytetään salaatteihin ja usein miellä on jo valmiiksi grillattua kanaa jääkaapissa odottamassa ruoka-aikaa. Jo valmiista aineksista saat nopeasti koottua salaatin, ja jos vielä salaatinkastikekin on valmista niin aterian eteen ei tarvitse miettiä päätään puhki.

Sinun kannatta ehdottomasti kypsentää oma kanasi joko uunissa kanaa riisiperillä tai inkiväärikanaa reseptini mukaan, tai nopeasti grillata kanaa, jollet käytä kanasuikaleita jotka nopeasti kypsennät paistinpannussa tilkassa oliiviöljyä. Kaupasta ostetulla broilerilla on aivan eri maku ja se ei mielestäni sovi tähän.

Harvennetut taimet salaattiin

Salaattina voit käyttää sitä salaattia josta pidät, itse käytin hieman jo isoksi kasvanutta mikrosalaattia joka alkaa jo paljon muistuttaa tavallista salaattia vain hieman pienemmässä koossa, sekä hyödynsin myös kaikki harventamani punajuuren ja porkkananversot, jotka maistuvat juuri sille itselleen, punajuurelle ja porkkanalle. Kuten jo totesin tekstissäni ituja ja versoja, minisalaatteja ja versoja viljellään varta vasten huippuravintoloille, joten miksi me kotona emme käyttäisi tätä hyväksemme.

Selleristä kannatta myös käyttää sen lehdet, ne maistuvat samalle kuin itse varret ja antavat salaatin ulkonäölle lisää kontrastia ja myös voikukan lehdet sopisivat tähän erittäin hyvin tämän hunajaisen kastikkeen kera. Koska kastikkeessa on Saksanpähkinäöljyä, voisi tähän myös lisätä saksanpähkinöitä, varsinkin paahdettuja saksanpähkinöitä mutta, tämän jouduin itse tästä jättämään pois kun kaapissa ei niitä sattunut olemaan tähän hätään.

Salaattikastiketta varalle

Tämä on niin ihana salaattikastike että sitä kannatta valmistaa isompi satsi jääkaappiin, jossa se säilyy viikon verran. Tämän salaattikastikkeen juju on makean, tulisen ja suolaisen suhde, kastikkeen on tarkoitus olla hieman tulinen jota hunajan makeus tasapainottaa, mutta kastikkeen ei kuitenkaan ole tarkoitus olla imelä joten se vaatii oman mittansa suolaa jotta siitä täydellinen. Muista vain säilöä vinaigrette huolellisesti puhdistettuun lasipurkkiin tai pulloon, ja hölskytä kastiketta ennen sen käyttöä.

Itse säilytän salaattikastikkeet kauniissa pullossa jossa sen voi panna esille suoraan pöytään josta jokainen voi itse ottaa haluamansa määrän salaattiin. Periaatteessa tämä salaatti sopii niille jotka välttävät liikoja hiilihydraatteja, paitsi että kastikkeeseen kuuluu hunajaa, joten jos jätät hunajan pois kastikkeesta, vaikka mieluummin suosittelisin sinua korvaamaan se tavallisella vinaigretellä. Hunaja voi olla aivan tavallista koska kastikkeessa on saksanpähkinäöljyä ja chiliä ja ne eivät välttämättä anna periksi pienille hienostuneille makuvivahteille.

Kana ja sellerisalaatti
2 grillattua kanan rintaa
1 vihreä omena
4-5 sellerin vartta
2 kevät sipulia
1 punainen paprika
salaattia

Chilihunajavinaigrette:
1-2 tl hunajaa
1 dl saksanpähkinäöljyä
½ dl vadelmaviinietikkaa
mustaa pippuria
½ tl chiliä
ripaus suolaa

Chilihunajavinaigrette:
Mittaa pieneen kulhoon viinietikka ja öljy, lisää hunajaa ja chili ja sekoita kunnolla. Maista kastiketta ja lisää hunajaa jos haluat kastikkeesta makeamman. Lisää suolaa ja vasta rouhittua mustaa pippuria oman makusi mukaan, mutta muista että suolan pitää maistua hunajan ja chilin ohella. Kastikkeen ei tarvitse tekeytyä vaan se voi heti sekoittaa salaatin sekaan.

Selleri-kana-salaatti:
Huuhtele salaatit ja vihannekset huolella. Halkaise paprika ja poista siitä sen kanta ja siemenet. Anna vihannesten valua lävikössä ja vähän kuivahtaa. Leikkaa sipuli puolen sentin paksuisiksi renkaiksi, ja kuutio paprika karkeasti suunnilleen samankokoisiksi paloiksi ja pane salaattikulhoon. Paloittele myös kana noin sentin kokoisiksi kuutioiksi ja lisää kulhoon. Kuori omena jos niin haluat, muuten voit käyttää sen kuorineen jolloin se antaa lisää väriä salaatille. Kuutioi omena samankokoisiksi paloiksi kuin paprika. Lisää paprika kulhoon ja lisää kastiketta päälle. Omena tummuu hapen yhteydessä joten se tarvitsee kastiketta jottei se tummu rumaksi. Sekoita salaatti ja lisää salaatin lehdet, jos ne ovat isoja voit pienentää ne joko käsin repimällä tai veitsellä leikkaamalla. Mausta salaatti mustalla pippurilla ja suolalla oman makusi mukaan ja asettele se kauniisti lautasille. Viimeistele annos ripottelemalla mustaa pippuria lautaselle ja lusikoimalla vähän kastiketta salaatin päälle ja ympärille. Tarjoile salaatti joko alkuruokana tai kevyenä kylmänä kesälounaana rapean patongin kera.

Grillatut häränlihavartaat

Marinoitua häränlihaa mauniisti pujotettuna bambuvartaisiin ja nopeasti wokattuja tuoreita kauden vihanneksia suikaleina. Lyhyesti sanottuna grillattuja marinoituja häränlihavartaita vihannespedillä, ruokaa Juhannukseksi.

Tähän aikaan vuodesta ruokakauppojen hyllyt ovat pullollaan marinoidusta lihasta joista monet ovat jo tikkuunkin pujotettuja ja aivan ennen juhannusta näin ensimmäistä kertaa myös varraslihaa kaupassa. Tämä oli siis sitä samaa häränliha kuutioita joita käytämme karjalanpaistina jonka seassa on myös porsaanlihaa. Olen itse jo vuosia käyttänyt juuri tätä kuutioitua lihaa jotka olen grillannut vartaissa, ja koska liha on hieman sitkeämpää sorttia, sehän on tarkoitettu hauduttaa jotta se tulee oikein mureaksi ja sitä on helppo syödä, se kannattaa ennen grillaamista marinoida.

Miten marinoida

Te jotka olette jo jonkin aikaa lukeneet blogiani tiedätte että olen vastaan valmiiksi marinoitua lihaa, ja te jotka vielä ette ole tutustuneet filofosiaani valmistaa ruoka alusta asti itse, voitte lukea tekstini marinoitua kanaa jotta ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta kyllä marinoin lihaa, kotona itse joten tässä yksi hyväksi todettu tapa marinoida häränlihaa. Lihan koostumus määrittelee aina lihan marinoimisajan, mitä sitkeämpi pala sitä pidempi maustumisaika on pääsääntö, joten jos käytät kuutiolihaa voit marinoida sen yön yli jääkaapissa, härän filee taas ei tule sen kummemmaksi kuin jos sen antaa maustua parisen tuntia, sehän on jo mureaa, tai ainakin sen pitäisi olla. Tällä samalla tavalla voit myös marinoida härän ulkofileetä jos niin haluat, voit myös kokeilla reseptiäni korianteri marinadi lihalle tai miksei marokkolaisia kebakkoja tai mustia ribsejä.

Grillivartaiden kypsyminen

Grillivartaiden valmistusta ja sommittelua kannatta vähän miettiä ennen niiden grillaamista. Grillivartaita saa jopa ostettua kala- ja lihakauppiailta valmiina, mutta niissä mielestäni on aina yksi ja sama vika. Kaikki ainekset eivät kypsy samassa ajassa, joten joskus porsaanliha on vielä puoliraakaa kun sipuli ja paprika jo alkavat olla mustaksi kärventyneitä.

Tästä syystä itse suosin grillivartaita joissa vain samaa raaka-ainetta, tai todetusti samassa ajassa kypsyviä aineksia ja monesti meillä vihannekset ja eri lihalajit ovat saaneet omat vartaansa. Onhan se myönnettävä että varras jossa on sekä vihanneksia että lihaa on miellyttävämpää silmänruokaa, ainakin raa’assa muodossaan ennen niiden grillissä mustaksi kärventämistä kunnes suussa toteaa lihan edelleen olevan raakaa.

Hiiligrillillä grillaaminen

Grillaamisesta yleensä haluan vain antaa yhden neuvon, ja tämä koskee eniten hiiligrilliä, koska suosin niitä mutta periaate on sama kaasugrillissäkin. Älä pane mitään kylmään grilliin, anna grillille aikaa ensin lämmetä. Hiiliä käyttäessä on taas annettava kaiken tulen on palaa loppuun jotta saadaan aikaiseksi kunnon tasainen hiillos. Ruokaa grillatessa siis grillissä ei saa olla tulenlieskoja, vain ja ainoastaan hiillosta. Isäni opetti minulle miten hiilet parhaiten saa syttymään. Olen monen monta kertaa kokeillut muitakin tapoja, mutta palaan aina kaikista uusista hullutukista takaisin alkuperäiseen, tavallisiin puuhiiliin ja sytytysnesteeseen.

Grillihiilien sytyttäminen

Parhain tapa saada hiilet syttymään on kaataa niistä sopivan suuri keko keskelle grilliä, ruiskuttaa sytytysnestettä tasaisesti päälle yltympäri ja antaa sen imeytyä hiiliin noin varttitunnin tai jopa puolen tunnin ajan. Tässä kyllä ilman kosteus vaikuttaa asiaa, joskus on parasta sytyttää grilli heti, ja tällä tarkoitan nyt kaatosadetta. Tätä tapaa en kuitenkaan suosittele kokemattomille grillimestareille. Tämän jälkeen hiilet sytytetään ja niiden annetaan palaa. Grilli roihuaa aluksi aika lailla, joten varo ihmeessä hiuksia ja kulmakarvoja sytyttäessäsi grilliä.

Anna hiilien palaa kunnes sinne on alkanut muodostu tätä halumaamme hiillosta. Auta hiilloksen muodostumista joko puhaltamalla tai palkeilla lisäämällä ilmankiertoa jollei tuuli auta sinua tässä. Nyt kun olet saanut hiilikeon aikaiseksi on aika saada grilliin tasainen hiillos, ja sen saat aikaiseksi siirtämällä hiilet tasaiseksi kerrokseksi grilliin, mutta älä unohda käyttää jotain kättä pidempää jottet polta itseäsi, kaikki eivät voi siirtää palavia hiiliä sormillaan. Kun hiilet on siirretty on tärkeätä huolehtia siitä että hiilet jatkavat palamista uusilla paikoillaan joten puhalla lisää ilmaan kunnes olet saanut aikaiseksi tasaisen hiilloksen jonka jälkeen itse grillaus voi alkaa.

Totta kuitenkin on, että grillauksen aikana raaka-aineista valuva rasva voi syttyä palamaan mutta tämä on eri asia kuin että hiilet vielä palavat. Vaikein asia hiilellä grillaamisessa on hiilien määrän arvioiminen, ja tähän asiaan auttaa vain kokemus. Jokainen grilli on erilainen, ja ne vetävät eri tavalla, myös eri puuhiilet eroavat toisistaan, joten tähän voin vain neuvoa että ulos ja grillaamaan. Itse raaka-aineet kypsyvät samassa ajassa kuin paistinpannulla tai uunissa, mutta tämä koskee vain jos lämpö on tarpeeksi korkea.

Liian vähän hiiliä, ja jos vielä ritilä on asetettu liian korkealle hiilistä tulos ei ole haluttu. Sama koskee liian kuuma hiillos tai liian alhaalla oleva ritilä. Hiilien määrästä vielä, kunnon hiilloksen saamiseen voi mennä puolisen tuntia, ja folioperunat kestävät noin tunnin kypsyä joten hiilien määrä on suhteutettava siihen mitä grillillä milloinkin valmistat kuten jo aikaisemmin mainitsin.

Vartaina voit käyttää metallisia jos sinulla niitä on, muuten kannattaa kaupasta ostaa bambutikkuja joihin lihan helposti saa varrastettua. Muista vain liottaa tikkuja vedessä ennen lihan pujottamista niihin. Monet sanovat että tämä tehdään jottei tikut palaisivat vartaita grillatessa, mutta toinen syy on että liha on paljon helpompaa saada pujotettua kosteaan tikkuun kuin rutikuivaan, ja jollet usko niin kokeile vaikka.

Näiden vartaiden seuraksi valmistin nopeasti wokissa tämän kauden uutta satoa, porkkanoita, varsiselleriä, kevät sipulia ja makeita herneitä. Jollei sinulla ole herneitä voit käyttää pakastettuja ns. mange-tout, siis vihreitä herneitä kokonaisina palossa. Paprikana voit käyttää sen väristä mistä eniten pidät. Vihannekset valmistetaan vasta viime hetkellä ennen ruoan tarjoilua ja jollei sinulla satu olemaan wokkia voit yhtä hyvin valmistaa vihannekset paistinpannulla. Inkivääri jota käytin tässä tapauksessa oli kuivattua jauhetta mutta tähän voisit hyvin myös käyttää tuoretta inkivääriä, noin viitisen 3-5 senttiä riittää hyvin riippuen miten tulista ruoastasi haluat ja jollei tämä hemaise tarpeeksi voit kokeilla reseptiäni Verjusilla maustetut grillatut vihannekset jotka myös sopivat hyvin näiden grillivartaiden kera.

Tällä määrällä lihaa ruokit noin neljä henkeä, jos lisukkeita on enemmän sama riittää noin kuudelle mutta vain jolleivät he ole ”kuolemaisillaan nälkään”. Marinadia kokon keittämällä saat siitä halutessasi hyvän ruokaan sopivan kastikkeen jollet mieluummin kokeile Aunty Andrean grillikastiketta.

Marinoidut häränlihavartaat:
400 g häränlihaa
1-2 valkosipulinkynttä
½ tl chiliä
½ tl inkivääriä
oliiviöljyä
½ dl Verjusia
punaviiniä
laakerinlehti
10 maustepippuria
1 tähtianis

Wokatut kauden vihannekset:
1 nippu porkkanoita
4 varsisellerin vartta
1 nippu kevät sipulia
makeita herneitä
1 iso paprika
suolaa
mustaa pippuria
tuoretta korianteria

Murskaa morttelissa maustepippuri ja tähtianis. Kuori ja silppua valkosipuli hienoksi. Pane murskatut mausteet ja valkosipuli kulhoon jossa marinoit lihan. Lisää sekaan muut mausteet ja kaada päälle loraus öljyä ja viiniä. Sekoita kunnolla. Kuutioi liha jollet ole ostanut sitä valmiiksi kuutioituna ja lisää se marinadin sekaan maustumaan. Sekoita lihaa kunnolla, ja sekoittele sitä pari kertaa maustumisen aikana. Peitä kulhon muovikelmulla ja pane se jääkaappiin. Liota bambuvartaat kylmässä vedessä reilun puolituntia. Pujota liha vartaisiin ja mausta ne suolalla. Huuhtele vihannekset kunnolla ja anna niiden valua lävikössä. Leikkaa porkkanat ja selleri pituussuunnassa puolen sentin paksuisiksi tikuiksi ja paloittelen ne suuhun sopivan pituisiksi. Halkaise sipulit, isot voit leikata neljään osaan, myös pituussuunnassa ja leikkaa ne samanpituisiksi paloiksi kuin porkkanat ja selleri. Lorauta kuumaan wokkiin oliiviöljyä ja paista vihannekset siinä nopeasti, niiden pitää saada hieman väriä pintaan mutta niiden pitää kuitenkin säilyttää rapeutensa. Mausta vihannekset oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Grillaa vartaat grillissä niin kypsiksi kuin haluat ja kokoa annokset lautasille, alimmaiseksi keko vihanneksia ja vartaat päälle. Viimeistele annokset silputulla tuoreella korianterilla. Isommalle joukolle voit asetelle vihannekset tarjolle isolla vadilla jonka päälle sijoittelet lihavartaat.

Espanjalainen Paella

Mausteista Chorizomakkaraa, paprikaa, kanaa ja äyriäisiä simpukoiden ja katkarapujen muodossa sekä aromaattista sahramilla maustettua riisiä, tämä on Espanjalainen Paella.

Tässä valitsin valmistaa Paellan kauden kevät sipuleilla tavallisen kuivatun viime vuoden keltasipulilla lisäsin sekaan myös kahviherneitä antamaan vähän lisää proteiinia ruokaan. Paellan riisi osa valmistetaan aika samalla tavalla aluksi kuin risotto, riisinjyvät kuullotetaan läpinäkyviksi öljyssä sipulin ja valkosipulin kanssa kunnes lisätään nestettä jonka jälkeen paellan valmistus eroaa risotosta, riisin annetaan vain olla pannulla sitä hämmentämättä jotta riisi saisi hieman paahtunutta makua pannun pohjasta.

Nesteenä tässä käytetään perinteisesti kanalientä, kuten monessa muusakin ruoassa mutta myös vihannesliemi käy hyvin ja lisäsin myös lorauksen valkoviiniä antamaan vähän hapokkuttaa. Ruoka on niin rasvainen, siinä on paljon vihanneksia tuomaan siihen makeutta joten siihen on lisättävä jotain happoa jotta maut tasapainottuvat ja nivoutuvat yhteen hyväksi sinfoniaksi.

Yksi paellan tärkeimmistä aineksista on Chorizo makkara, tässä kohdassa sen kypsennetty ja ilmakuivattu versio. Kaiken aluksi Chorizoa kuullotetaan oliiviöljyssä jotta siitä irtoaisi maut, ja tämä maku on sahramin kanssa koko ruoan pohja sävel. Sekä simpukoita että katkarapuja löytyy pakasteena, ja niitä on helppo käyttää varsinkin tähän vähän työlääseen ruokaan, mutta ne voi myös kypsentää raaoista muun ruoan ohessa. On vain muistettava että äyriäiset ja simpukat kypsyvät viidessä minuutissa jonka jälkeen niitä ei enää saa kypsentää jotteivät ne tulisi kumimaisiksi ja epämiellyttäviksi syödä. Raa’at simpukat ja äyriäiset ovat raakoina hieman läpikuultavia ja niistä näkee kun ne ovat kypsiä. Niiden liha muuttuu läpinäkyvästä valkoiseksi ja se ei enää ole läpikuultava, ja rapujen ja hummerien kuoret muuttuvat punaisiksi. Pakastetut versiot voi lisätä vain ruoan sekaan sulamaan, jolloin me myös antavat ruoalle makua, ja kun ne ovat lämminneet on aika tarjoilla ruoka.

Ensimmäisessä versiossa josta aloitin paellan valmistamisen oli paprikaa, kanaa ja katkarapuja mutta myös versiota joissa on käytetty kania ja etanoita on olemassa, ja kannattaakin kokeilla niitä jos sille tarjotaan mahdollisuus, varsinkin etanasta ja kotilot ovat herkullisia sahramiriisin kanssa.

Oikaisin tässä käyttämällä kahviherneitä suoraan purkista jottei minulle tällä kertaa tullut niiden liottamista ja keittämistä joka kestää vuorokauden. Kahviherneitä pitää ensin liottaa vedessä yön yli, jopa vuorokausikin on hyvä, ja muista olla suolaamatta vettä jotta tulos on parhain mahdollinen, jonka jälkeen kahviherneet kypsennetään keittämällä ne suolavedessä tunnin ajan, tai kunnes ne ovat pehmenneet ja ovat kypsiä.

Käytin tähän aina kanan koipi-reisiä jotka mielestäni ovat kanan parhain ja maukkain kohta, ja paloittelin jokaisen koiven kolmeen osaan samalla tavalla kuten selitän reseptissäni Coq au vin. Paellan työläin osa on kaikkien sen raaka-aineiden pilkkominen, muuten ruoka hoitaa periaatteessa itse itsensä. Parasta olisi valmistaa paella avotulella siihen tarkoitetulla pannulla, mutta minulla ei tällaista enään ole joten joudun tyytymään isoon paistinpannuun ja uunivuokaan ja sen voi myös valmistaa uunissa isolla uunipellillä, jos ruokailijoita on tulossa paljon. Uunissa paellan valmistaminen vain tarjoaa yhden pulman jos haluaa Paellaansa tämän rapean riisipohjan ja tällöin kannattaa käyttää uunin alalämpöä jotta sen saa, ja tämä vaatii kokeilua koska jokainen uuni eriää toisestaan joten halutun tuloksen saaminen vaatii harjoittelua. Hellalla tai avotulella tämä rapea pohja valmistuu itsestään kunhan vain malttaa olla sekoittamatta riisiä pannulla.

Ruoassa on kaikki joten sen kanssa ei tarvitse tarjoilla mitään muuta kuin hyvää leipää ja jotain maukasta juotavaa, ja tähän sopii hyvin jokin valkoviini. Paellaa voi jokainen ruokailija korkeintaan maustaa sitruunamehulla oman makunsa mukaan. Uunissa haudutettuna riisin kypsyminen ja nesteen imeytyminen kestää noin vajaan tunnin verran 200 asteen lämmössä.

Kevät sipuli on miedompaa kuin kuivattu talvisipuli jota yleensä käytämme ruoanlaittoon, joten kevät sipulia tarvitsee suhteessa enemmän kuin keltaista sipulia jotta se antaa tarpeeksi paljon makua.

Porkkanat ovat tämän kauden satoa joten pesin ne vain ja paloittelin sitten haluamallani tavalla.
Riisin pitää olla pitkäjyväistä jottei se puuroonnu ja pysyy irtonaisena eikä siihen muodostu kokkareita. Tällä reseptillä saat ruokaa noin 6-8 syöjälle ja tervetuliaisjuomaksi sopii hyvin Sangria jokaa muutenkin on hyvä juoma näin kesällä.

Kesäinen Paella

3 kanan koipireisipalaa
16 simpukkaa
1 nippu kevät sipulia
5 dl riisiä
aimo loraus oliiviöljyä
2 punaista paprikaa
500 g vihreitä makeita herneitä
4 vartta varsiselleriä
4 porkkanaa
½ g sahramia
suolaa
1-2 tl chilitahnaa
3-4 valkosipulin kynttä
5 dl kanalientä
3 dl kuivaa valkoviiniä
200 g keitettyjä kahviherneitä
sitruunalohkoja tarjoiluun
persiljaa viimeistelyyn

Ota kana ja Chorizo ulos jääkaapista tunti ennen sen valmistamista. Pese vihannekset ja anna niiden kuivahtaa. Paloittele kanankoivet ohjeen mukaan, mausta ne suolalla ja pippurilla joka puolelta. Leikkaa Chorizosta sentin paksuisia viipaleita. Lorauta paistinpannulle aimo loraus öljyä ja pane makkara sille. Anna makkaran lämmitä pannulla ja saada vähän väriä. Ota makkaranpalat sivuun odottamaan. Rukista kanapalat öljyssä kunnes ne ovat saanee kauniin värin. Ruskista kana osissa, jottei pannu jäähdy liikaa jolloin keität kanaa sen ruskistamisen sijaan. Kuori valkosipuli ja hienonna sen pienen pieneksi. Ota kananpalat myös sivuun odottamaan. Kuori porkkanat ja paloittelen ne tikuiksi, Julienne. Suikaloi myös paprika ja leikkaa varsiselleri tikuiksi. Kuullota vihannekset nopeasti pannussa ja ota ne sivuun. Viipaloi kevätsipuli puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi, vihreät varret mukaan lukien ja kuullota sipuli läpikuultavaksi miedolla lämmöllä, lisää sekaan valkosipuli juuri lopussa pariksi minuutiksi jotta siitäkin irtoaa maut ja sen tuoksu leviää keittiöön. Kaada sekaan riisi ja hämmennä riisiä pannulla. Kuullota riisi läpinäkyväksi. Lisää sekaan chiliä ja sahramia ja kaada päälle kanalientä. Lisää sekaan myös suolaa. Pane kananpalat takaisin riisin sekaan ja anna niiden kypsyä loppuun riisin seassa. Riisiä ei nesteen lisäämisen jälkeen pitäisi sekoittaa, mutta voit halutessasi sekoittaa riisiä, jollet halua Paellan pohjaan paahtunutta osaa.

Raparperi ja inkiväärimuffinssit

Isoja muffinsseja joissa uunissa paahdettua raparperia ja hillottua inkivääriä, jonka päällä myrkyn vihreä mansikkainen basilika ja inkiväärikuorrute.

Raparperi kausi on nyt edennyt siihen pisteeseen että se on alkanut menettää kauniin punaisen värinsä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö sitä voisi hyödyntää ruoassa, varsinkin jälkiruoissa ja leivoksissa.
Aloitin tämän reseptin kehittelyn reseptistä vuosia sitten jossa käytettiin tuoreita raparperipaloja, tämä oli hankalaa ja tyhmää koska muffinssi vuoat piti täyttää liikaa, ne sotkivat sekä uunin valuessaan uunipelliltä alas ja keittiön, joten kehittelin raparperin ensipaahtamisen uunissa, jonka jälkeen vasta raparperi lisätään taikinan sekaan.

Sattumalta nämä muffinssit ovat gluteenittomia, jos käytät spelttijauhojen sijaan tattaria, joka soveltuu hyvin yhteen rapaperin ja inkiväärin maanläheisten makujen kanssa. Tämä muffinssitaikina on tavallista löysempää, ja taikinassa on sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa jotta ne nousisivat hyvin. Jos haluat matalampia muffinsseja voit suosiolla jättää lisäämättä leivinjauheen. Ruokasooda sopii paremmin happamiin taikinoihin, ja tässä se tosiaankin ajaa asiansa. Käytin taikinaa myös voin sijaan manteliöljyä, mutta en valitettavasti älynnyt korvata voita millään, joten kuorrute ei ole laktoositon jollet käytä siihen laktoositonta voita. Aineitten järjestys ei taas tässä merkitse paljoakaan, koska voin sijasta käytetään öljyä, muuta kuin että kannattaa alkaa sekoittamalla sokeri ja kanan munat jonka jälkeen muut ainekset lisätään samassa järjestyksessä kuin ne ovat listattu reseptiin.

Inkiväärisiirappia saa ostettua kaupasta, mutta samalla sitä saa kun ostaa siirappiin, tai oikeammin sokeriliemeen, säilöttyä inkivääriä, ja sitä käytin tähän reseptiin. hapankermana voit käyttää smetanaa tai ranskan kermaa, tai vaikkapa piimää. Kaikki ajavat saman asian, antavat vähän kosteutta taikinalle.

Rapaperi ja inkiväärimuffini

Nämä muffinssit ovat vasta parhaimmillaan seuraavana päivänä kun niiden maut ovat saaneet aikaa nivoutua yhteen jolloin ne säestävät toisiaan paremmin. Toiseksi muffinssien kannattaa olla jäähtyneitä ennen kuin niiden päälle pursotetaan sokerikuorrutus, se joka on koko homman juju. Yhdistin tähän kuorrutukseen sekä mansikan ja basilikan että inkiväärin maun, ja tulos oli aivan mahtava. Käytin kotitekoista basilikalla maustettua mansikkasiirappiani, nyt kun uusi kausi on alkanut ja vanhasta on päästävä eroon jotta uutta satoa saa mahtumaan kaappiin.

Muffinssit ovat hyvin maukkaita ilman kuorrutustakin, joten jollet pode suurta sokerin puutostilaa voit jättää kuorrutuksen tekemättä. Lastenjuhliin nämä muffinssit voivat olla vähän liian väkeviä niiden sisältävän inkiväärin takia. Saat tällä reseptillä valmistettu noin kaksitoista “amerikkalaista” isoa muffinssia jos käytät sekä leivinjauhetta että soodaa, jos käytät jompaakumpaa on taikina riittävä vain noin yhdeksälle tai kymmenellä muffinssille.

Raparperimuffinssit
400 g raparperia
1 dl ruokosokeria

Muffinssit:
2 kanan munaa
1 dl ruokosokeria
½ dl mansikkabasilikasiirappia
½ dl inkiväärisiirappia
2½ dl spelttijauhoja
1 dl kauraleseitä
1 dl maissijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 dl piimää
½ dl manteliöljyä
1 tl suolaa
½ dl hillottua inkivääriä

Kuorrutus:
50 g voita
3 rkl mansikkabasilikasiirappia
1 rkl inkiväärisiirappia
4-6 dl tomusokeria
1-3 tippaa vihreätä väriä

Raparperin paahtaminen:
Pese raparperi hyvin, anna sen kuivahtaa ja paloittele se noin sentin pätkiksi. Pane raparperi uunivuokaan ja sirottele päälle desilitra sokeria. Anna raparperin paahtua uunissa reilut puoli tuntia 200 asteen lämmössä. Älä sekoittele raparperia ollenkaan paahtamisen aikana. Jos raparperi alkaa kuivua tai palaa kiinni pohjaan voit lisätä vuokaan tilkallisen vettä. Raparperi kuivuu ja kutistuu hieman paahtamisen aikana ja sen maku tiivistyy ja se makeutuu. Anna raparperin jäähtyä vuoassa.

Muffinssit:
Sekoita sokeri ja munat kulhossa vispaten. Hienonna inkivääri pieniksi paloiksi. Lisää kulhoon inkivääri, jäähtynyt raparperi, siirappi ja hapankerma. Sekoita hyvin. Sekoita toisessa kulhossa kuivat ainekset keskenään ja lisää ne ensimmäiseen kulhoon. Lisää viimeiseksi öljy ja sekoita. Lusikoi taikinaa isoihin muffinssivuokiin. Älä täytä vuokia kokonaan, jätä vähän varaa vuokaan muffinssille nousta. Paista
Muffinssit uunissa 225 asteen lämmössä noin 15–17 minuuttia, kunnes muffinssit ovat nousseet hieman ja saaneet vähän väriä pintaan. Anna muffinssien jäähtyä kunnolla ennen niiden kuorrutusta.

Kuorrute:
Ota voi ulos jääkaapista ja anna sen pehmetä huoneen lämpöiseksi. Pane voi kulhoon ja lisää sekaan siirappi, tippa tai pari vihreätä talousväriä jos halut kuorrutuksesta myrkynvihreätä ja sekoita sekaan tomusokeria kunnes kuorrutus on saanut tarpeeksi paksun koostumuksen. Lusikoi kuorrutepursotinpussiin ja pursottele sitä muffinssien päälle haluamallasi tavalla. Voit koristella muffinssit kirsikoilla tai nonparelleilla jos niin haluat. Kuorrutuksen ei tarvitse kuivua vaan muffinssit ovat heti valmiita syötäväksi.