Mausteisia lihapullia parsakaalia ja pastaa

Arjen nopeat mausteiset lihapullat parsakaalilla ja pastalla. Herkullisen mausteisia jauhelihasta valmistettuja korianterilla ja juustokuminalla maustettuja lihapullia kevyenä versiona keitetyn parsakaalin ja Fusillipastan kanssa.

Kun ruoan tekee itse alusta loppuun, tietää myös mitä se sisältää, ja kun ryhtyy tekemään lihapullia, niitä kannattaa tehdä isompi satsi. Ja jos tekee isomman satsin lihapullia ne kannattaa tehdä uunissa pellillä paistinpannussa paistamisen sijaan.  Voit tehdä mausteiset lihapullat ja tarjoilla ne perinteiseen tapaan kastikkeen kera. Olen kokeillut kumpaakin tapaa valmista lihapullia ja yllätyksekseni unissa tehdyt olivat jostain syystä maukkaampia, vaikka tein lihapullat samasta taikinasta. 

Sanotaan että rasva sitoo itseensä enemmän makuaineita ja uunissa tehdyissä lihapullissa on vähemmän rasvaa, ja arvaisin että uunissa paistettujen lihapullien maku jotenkin tiivistyy entisestään ja siitä syystä sopii erinomaisesti näiden mausteisien lihapullien tekotavaksi. Voit tehdä tuplasatsin ja pakastaa niistä osan jäähtyneinä. Sika-naudasta tehdyt lihapullat säilyvät 3 kuukautta pakkasessa. 

Munatonta ja vegaaneillekin sopivaa nauhapastaa valmistat itse helposti kotona seuraamalla ohjettani reseptissäni pasta fresca. Voit myös itse valmistaa "tavallisen" spagetin seuraamalla reseptiäni Nokkoscapellinia mutta olla käyttämättä siihen sitä nokkosta. Tällä reseptillä saat ruokaa tavalliseen tapaan neljän hengen perheelle.

Lihapullat parsakaalilla

400 g Sika- nautajauhelihaa

1 punasipuli

2 valkosipulin kynttä

suolaa

2 tl maustepippuria

2 dl hienoksi silputtua tuoretta korianteria

1 tl jauhettua juustokuminaa (jeeraa)

1 kananmuna

1½ dl kauraleseitä

200 g parsakaalia

300 g pastaa

juustoraastetta
oliiviöljyä paistamiseen

Kuori sipuli ja pilko se hienoksi. Ruskista sipuli öljyssä paistinpannulla ja lisää puristettua valkosipulia juuri paistamisen lopussa ja anna jäähtyä. Sekoita jäähtynyt sipuli kulhoon jauhelihan kanssa. Lisää kananmuna ja leseet. Mausta suolalla, hienoksi silputulla korianterilla, juustokuminalla ja maustepippurilla ja sekoita lihapullataikina hyvin. Maun voit nyt tarkistaa paistamalla pienen nokareen taikinaa paistinpannulla. Kun olet tyytyväinen makuun, anna lihapullataikinan tekeytyä puolisen tuntia viileässä. Tee lihapulla taikinasta tasakokoisia pullia, ruokalusikka on hyvä apuväline jotta kaikista tulee samankokoisia. Pyöritä taikinasta kosteilla käsillä pyöreitä palloja joita kokoat leivinpaperilla uunipellille. Pane lihapullat uuniin 225 asteeseen 8-10 minuuttia. Tässä ajassa lihapullat saavat hyvän värin pintaan ja niistä valuu nestettä ulos.

Keitä pullien uunissa olon aikana Fusillipastaa hyvin suolatussa vedessä (”merelle maistuvassa keitinvedessä”), anna kiehua paketin ohjeiden mukaan, yleensä 8-12 minuuttia. Huuhtele parsakaali hyvin ja leikkaa se pieniksi puketeiksi. 5 minuuttia ennen kuin pasta on valmista lisää parsakaali keitin veteen ja anna sen kiehua mukana. Kaada pasta parsakaalin kera lävikköön valumaan kun se on valmista. Lisää pastan ja parsakaalin sekaan lihapullat ja juustoraastetta, ja sekoita hyvin. Koristele annos tuoreella korianterilla ja tarjoile heti.

Moules Marinière

Simpukat merimiehen tavalla. Valkoviinissä höyrytettyjä valkosipulilla ja persiljalla maustettuja simpukoita.

Olen pienestä tytöstä asti kerännyt reseptejä ja en ole varma montako reseptiä minulla kokoelmassani tänä päivänä on, sen vain olen huomannut, että koska reseptit ovat minulla alkuperäisellä kielellään, niitä on joskus ollut enemmänkin kuin vain se yksi ja ainoa.

Ruoanlaitto on ainaista kokeilua, ja kun luen reseptin voin jo siitä päätellä pidänkö lopputuloksesta vai en, reseptiä ei kuitenkaan kannata koskaan kokeilla ensimmäistä kertaa kun tulee vieraita syömään koska ei ole varma lopputuloksesta. Itse kokeilen aina reseptit kerran alkuperäismuodossaan, jonka jälkeen alan kehitellä siitä omaan makuuni, ja voin kehitellä samaan reseptiä vuosia kunnes saan sen hiottua täydelliseksi. Toisaalta on taas niitä reseptejä jotka vain ovat ihan täydellisiä aivan alkuperäisessä muodossaan eikä niitä kannata edes yrittää parantaa, tässä yksi sellainen. 

Moules Marinière, joka suomeksi tarkoittaa ”simpukoita merimiehen tapaan”, helppo ja hyvä resepti neljälle joka on samassa muodossa kuten silloin kun sen ensimmäisen kerran tein, olen vain vuosien mittaan kääntänyt tekotavan päälaelleen. Simpukat pitäisi oikeasti keittää ensin ja ottaa sivuun odottamaan siksi aikaa kun niiden lientä keitetään kokoon, minä teen päinvastoin. Teen ensin liemen jonka keitän kokoon, sitten lisään simpukat jotka saavat kiehua kypsiksi, jonka jälkeen keitän lientä lisää kokoon jos se sitä vaatii. 

Simpukoiden käsittely

Kaikista tärkeintä simpukoiden valmistamisessa on tarkastaa etteivät ne ole pilaantuneita. Pane simpukat tiskialtaaseen kylmään veteen. Harjaa ne kaikki kunnolla joka puolelta ja poista niistä parta joka pilkottaa kuorien välistä. Sen saa helposti irti vain vetämällä siitä kunnolla. Olen itse erittäin pikkutarkka simpukoiden puhdistamisessa ja saan samalla tarkastettua jokaisen simpukan kunnon, jotta vältyttäisiin ruokamyrkytykseltä. Kaikki simpukat jotka eivät ole visusti kiinni tai niiden kuori on rikkoutunut, ovat syömäkelvottomia ja ne on heitettävä pois! Kun olet putsannut simpukat pane ne lävikköön valumaan. Voit käyttää tässä reseptissä joko tuoreita sinisimpukoita, joita nykyään löytyy useimmista ruokakaupoista kun ne ovat sesongissa, tai sitten ostaa pakastettuja jotka sinun on sulatettava ennen niiden valmistamista. 

Simpukat syödään helpoiten sormin apuna yksi simpukan kuori joka on irrottanut paristaan. Tällä luonnon itse ”desainaamalla” lusikalla on helppo sekä irrottaa simpukanlihat kuoristaan ja lusikoida ihanaa lientä suuhunsa, ja tuoreen patongin palalla saat loputkin liemet pyyhittyä talteen lautaselta. Muista vain varata kaikille syöjille kunnon lautasliinat tai tarpeeksi paperiserviettejä.  Vegaaneille voit vaihtoehtona ravuille tarjoilla keitettyjä latva-artisokkia vinagrettekastikkeella. Tällä reseptillä saat isomman alkuruoan tai lämpimän ruoan neljälle, pienempäbän alkuruokana tästä riittää jopa kuudelle.

Muista siis, elävän simpukan kuori on visusti kiinni ja sen kuori on ehjä. Keitetyn simpukan kuori taas on auennut, ja jos simpukan kuori on kiinni, sitä ei saa syödä.

Simpukat merimiehen tapaan

1½ kg sinisimpukoita

3 salottisipulia

1 valkosipulin kynsi

2½ kalalientä

1 dl valkoviiniä

1 tl suolaa

1 ripaus rouhittua mustaa pippuria

2 dl kermaa

½ nippua tuoretta persiljaa

2 rkl voita

Kuori sipulit ja pilko ne hienosti. Sulata voita isossa kattilassa johon varmasti kaikki simpukat mahtuvat samaan aikaan kiehumaan ja freesaa sipuli pehmeäksi aika ajan hämmentäen. Sipulin ei pidä saada väriä, sen pitää vain pehmetä. Juuri ennen kuin sipuli alkaa olla valmista, lisää sekaan hienoksi silputtu valkosipuli ja anna sen paistua mukana pari minuuttia. Kaada kattilaan liemi, viini, kerma, reilusti silputtua persiljaa (muista vain säästä osa siitä tarjoiluun) ja mausteet. Anna liemen kiehua kokoon kunnes pohjalla vain on pari senttiä lientä. Lisää simpukat kattilaan ja anna kiehua reilut 5 minuuttia kannen alla. Heiluta kattilaa edestakaisin levyllä pari kertaa jotta simpukat sekoittuvat kattilassa. Nosta kypsät simpukat ylös, ja poista niiden joukosta syömäkelvottomat simpukat. Keitetyt simpukat jotka eivät ole auenneet ovat kuolleita ja syömäkelvottomia ja ne on heitettävä pois!  Asettele syötävät simpukat joko tarjoilukolhoon tai syville lautasille joilta ne syödään, ja pidä ne lämpiminä jos lientä edelleen keitettävä kokoon. Simpukoista valuu aika paljon nestettä keitinliemeen joten liemi voi vaatia lisää kokoon keittämistä, mutta tämä on makuasia, miten sakeaa haluaa liemestä. Jos liemi kelpaa sellaisenaan, kaada sitä simpukoiden päälle, koristele annos tuoreella silputulla persiljalla ja tarjoile oitis rapean patongin kanssa joko illanistujaisissa tai alkuruokana jolloin siitä riittää jopa kuudelle syöjälle.

Viinisuositus: Tarapacá Sauvignon Blanc Chardonnay Viognier valkoviini.

Soseutettu linssikeitto

Herkullista vegaania linssikeittoa, uudelleen muokattuna ja soseutettuna tähteistä uusiokäytettynä.

Viime viikon lopulla oli nälkäpäiväkeräys ja olin silloin suunnitellut mistä halusin kirjoittaa, mutta netti-yhteyteni tökki juuri silloin joten en saanut mitään julkaistua.

Ruoanlaitto on hauskaa, ja varsinkin tuoreista raaka-aineista mutta vielä haasteellisempaa on hyödyntää valmistaa ruokaa jonka jo olet valmistanut ja saada hyvää. Kaikista helpoin keino tähän on soseuttaa keitto jonka olet tarjoillut ennen, kuten tämä Linssikeitto ja hieman muunnella sitä.

Lisäsin keittoon kermaa ja pari perunaa jotka ensiksi keitin kypsiksi ja lämmitin muun keiton kanssa jonka jälkeen soseutin sen. Jos keiton ainekset ovat tarpeeksi pieniä, kuten tässä tapauksessa Kvinoa, ne eivät välttämättä soseudu vaan jäävät sosekeiton sekaan kivoina sattumina. Käytä tähän vegaaneille sopivaa soijakermaa tai kookoskermaa niin saat sekä laktoosille herkille että vegaaneille sopivan keiton.

Linssikeitto soseutettuna

pari isoa perunaa

Linssikeittoa

kermaa

suolaa

Kuori perunat ja paloittele ne pieniksi paloiksi. Keitä miedosti suolatussa vedessä kypsiksi ja kaada linssi-keitto sekaan lämpiämään. Keittoja ei saa lämmittää lian kovalla, ne voivat silloin palaa pohjaan. Kun keitto on lämmintä, soseuta se sauvasekoittimella, lisää sekaan loraus kermaa ja maista keittoa, lisää suolaa jos se tarvitsee sitä. Tarjoile keitto heti kuumana ruisleivän kanssa.

Kahdet pikkuleivät samasta taikinasta

Suklaapikkuleipiä sekä makeita maustekeksejä. Pikkuleipiä, pienillä suklaamurusilla maustettuja ja mausteisia pikkuleipiä, kummatkin samasta taikinasta vähällä vaivalla leivottuna.

En ole hirveän perso makealle, mutta joskus kuitenkin minullekin iskee makean nälkä ja silloin on saatava jotain hyvää. Usein pikkuleipien resepteistä tuleen liian monta pikkuleipää jotka kaikki ovat saman makuisia joten mietin tovin miten saada samasta taikinaerästä enemmän irti ja päätin kokeilla suklaamuropikkuleipiä ja mausteisia pikkuleipiä samalla vaivalla. Lähtökohtana minulla oli periaatteessa tavallinen murotaikina johon lisäsin hunajaa maun vuoksi. 

Jaoin valmiin taikinan kahteen osaan joista yhteen lisäsin tummaa suklaata pieninä paloina. Toisesta puolikkaasta taas halusin vähän mausteisempaa ja lisäsin sen sekaan reilusti mausteita ja tulos oli hyvä. Tällä tavalla ei sinun tarvitse leipoa pakasta täyteen yhtä ja samaa lajia, vaan voit joka kerta valmistaa pienemmän satsin ja tarjota ne vieraille uuni tuoreina. 

Kaupoista ja leipomoista saat täydellisen näköisiä pikkuleipiä, ja mielestäni kotitekoisten pikkuleipien pitää olla kotona tehdyn näköisiä, käsintehdyn näköisiä jossa on sormenjälkiä tai eivät ole aivan täydellisen pyöreitä. Tästä erästä saat kymmenisen kappaletta kumpaakin makua ja jos pidät erittäin mausteisista pikkuleivistä voit tuplata maustemäärät kokonaisiin teelusikallisiin.

Pikkuleipätaikina

200 g voita

1½ dl ruokosokeria

1 kanan muna

1 tl vaniljasokeria

5 dl vehnäjauhoja

1 rkl hunajaa

Suklaapikkuleivät

50 g tummaa suklaata (80 % kaakaota)

Makeat maustekeksit

½ tl jauhettua muskottipähkinää (tai muskotinkukkaa)

½ tl jauhettua inkivääriä

½ tl jauhettua kardemummaa

Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi. Lisää yksi kakan muna ja sekoita hyvin. Lisää vaniljasokeri, hunaja ja vehnäjauhot ja sekoita taikina. Jaa taikina kahteen ja mausta toinen pieneksi leikatuilla suklaan palasilla, sekoita ne hyvin taikinan sekaan.

Toisen sekaan sekoita muskotti, inkivääri ja kardemumma. Tätä taikinaa kannattaa sekoitella hieman enemmän jotta mausteet sekoittuvat hyvin. Levitä taikinaa pöydälle käsillä, taittele se sitten kerroksittain jotta mausteet leviäisivät enemmän. Levitä taikina uudestaan pöydälle ja käännä taikinaa päällekkäin kerroksittain jonka jälkeen taas levität taikinaa pari kolme kertaa. Taikina on helppoa käsitellä ja se pysyy hyvin kasassa. 

Muovaile kummastakin taikinasta rulla, jonka leikkaat 10 palaan. Pyöritä taikinapalasta pallo jonka litistät pellille leivinpaperille. Voit käyttää sormia tai vaikkapa haarukkaa muotoilemaan leipiä. Paista pikkuleivät keskellä uunia 200 asteen lämmössä kunnes ne ovat kauniin keltaisia, noin 10–14 minuuttia riippuen uunista. Nosta pikkuleivät ritilälle jäähtymään.

Sormisalaatti pekonista ja vuohenjuustosta

Suolainen sormisalaatti alkupalaksi. Salaatti jossa saksanpähkinöitä, vuohenjuustoa, rapeaksi paahdettua pekonia, tuoretta basilikaa ja raikkaan vihreitä salaatinlehtiä. Mikä ihana makunautinto napostella salaatti paljain sormin.

Olen hyvin mieltynyt syömään sormin, ja tämä salaatti alkoi halusta syödä sormin mutta ilman leipää. Jääkaapista sattui löytymään ihanaa ja juuri oikean kypsää vuohenmaidosta valmistettua Camembert- tyyppistä juustoa joten päätin paistaa sen seuraksi vähän pekonia. 

Tähän voi myös fetan sijaan käyttää tuorechevreä jonka voit helposti itse valmistaa kotona seuraamalla reseptiäni chevre kutunmaitojuusto.

Koska käytin salaatinkastikkeeseen vadelmaviinietikkaa, salaatin sekaan sopisi myös tuoreet vadelmat, pakastetuista vadelmista taas tulee liian pehmeitä niiden sulettua, joten ne eivät toimi tässä.

Saksanpähkinöitä

Paahdetut Saksanpähkinä olisivat myös olleet hyviä seassa, varsinkin kun salaatin kastikkeessa oli saksanpähkinä öljyä mutta niitä valitettavasti ei ollut kotona varastossa joten pärjäsin hyvin niitä ilman. Voit tietenkin syödä salaatin joko lounaaksi tai alkuruokana rapean patongin kanssa, itse vietin herkutteluhetken keskellä päivää välipalan merkeissä. Tällä reseptillä saat alkuruokaa neljölle hengelle, pienempinä annoksina siitä riittää isommallekin porukalle jos se on osa isompaa sormiruokakokanaisuutta esimerkiksi brunssilla tai kokkareilla.

Sormisalaatti pekonilla ja chevrellä

200 g pekonia

150 g Camembert juustoa tai vuohenjuustoa

1 ruukku Romainesalaattia

1-2 dl tuoreita vadelmia

kourallinen paahdettuja Saksanpähkinöitä

½ nippua tuoretta basilikaa

musta pippuria

2 rkl Saksanpähkinäöljyä

1 rkl vadelmaviinietikkaa

Huuhtele salaatti hyvin ja anna sen kuivahtaa lävikössä. Paista pekoni rapeaksi paistinpannulla tipassa oliiviöljyä. Pane pekoni talouspaperille odottamaan jotta siitä imeytyy liiat rasvat. Sekoita kastike viinietikasta ja öljystä. Asettele kulhoon valmiita sormipaloja, jokaisen salaatinlehden päälle pekonia, pala juustoa, basilikaa, vadelmia ja saksanpähkinöitä. Rouhi päälle mustaa pippuria ja lusikoi kastiketta jokaisen sormipalan päälle. Nauti surutta sormin.

Linnanpaisti isän tapaan

Padassa kypsytettyä Linnapaistia, keitettyjä perunoita taivaallisen herkullisen kastikkeen kera. Tämä on oikea vanhan ajan sunnuntaipäivällinen joita meillä syötiin lapsuudessani kotona isän valmistamana.

Suurimman osan ruoanlaittotaidostani olen saanut seuraamalla vierestä jonkun muun ruoanlaittoa, ja suureksi onnekseni meillä suvussa niitä on ollut enemmän kuin yksi hyvä esimerkki. Mammani oli suuri herkkusuu ja aikoinaan hyvä kokki, ja kummatkin vanhempani olivat aikoinaan keittiönammattilaisia. Isäni oli pitkiä aikoja töissä toisella paikkakunnalla ja tuli kotiin vain viikonlopuiksi, hän kuitenkin kuin minä itse, piti ruoanlaitosta ja laittoi ruokaa rentoutuakseen ja ne kerrat kun isäni viikonloppuisin valtasi keittiön, vanhempani usein kiistelivät samasta kysymyksestä; montako kattilaa yhteen pieneen kastikkeeseen tarvitaan? 

Ymmärrän miksi, koska useimmiten isäni jälkien siivoaminen keittiössä jäi äitini askareeksi, hän kun halusi keittiönsä määrättyyn järjestykseen. Omassa keittiössä on kaikkein helpoin työskennellä, tavarat ovat (ainakin useimmiten) siellä missä pitää, omalla paikallaan, tietää mistä mitäkin löytää, jollei joku avulias henkilö ole liian innokkaasti yrittänyt auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä ja keksinyt uuden loogisen paikan jollekin apuvälineelle. Olen oppinut tekemään Linnan paistin padassa, hieman aikaan vievää koska paistin keittoaika on pitkä, mutta tulos on kuitenkin odotuksen arvoinen, varsinkin kastike on aivan mahtava ja sama tulosta et saa muulla tavalla ja mahdollinen ylijäänyt kylmä paisti on ihanaa ruisleivän päällä. Tällä reseptillä saat riittävästi lämmintä ruokaa noin kuudelle hengelle sununtailounaalle.

Linnanpaisti

n 1 kg härän paistia

1 iso sipuli

2 porkkanaa

laakerinlehti

2 anjovista

2-3 rkl voita

½ dl kermaa

3-4 rkl vehnäjauhoja

mustaa pippuria, sekä rouhittuja että kokonaisia

valkopippuria

merisuolaa

Ota liha ulos huoneenlämpöön hyvissä ajoissa ennen sen valmistusta, noin tunti ennen. Pyyhi liha kuivaksi talouspaperilla ja mausta se huolella joka puolelta suolalla ja rouhitulla mustalla pippurilla. Kuori sipuli ja porkkana ja leikkaa kummatkin pieniksi paloiksi. Ruskista paisti padassa nokareessa voita, paista joka puolelta kunnes se on saanut kauniin värin, tämä on ainoa kerta jolloin lihaa saa yhtään väriä pintaan. Nosta liha hetkeksi sivuun lautaselle ja ruskista sipuli ja porkkana padassa. Pane liha takaisin pataan ja kaada päälle niin paljon vettä että paisti peittyy kokonaan. Lisää mukaan laakerinlehti, anjovikset, kokonaiset mustat pippurit ja anna kiehua kannen alla noin 1 ½ tuntia. Muista kääntää paistia pari kertaa sen kypsennyksen aikana. Nosta kypsä paisti keitin liemestä ylös, kiedo se folioon vetäytymään. Siivilöi keitinliemi ja kiehauta se sakeammaksi. Sulata voita sulatetaan kattilassa johon lisäät vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen. Varo lisäämästä likaa jauhoja, jauhojen pitää olla kuplivasta voista kosteita, ne eivät saa olla kuivia. Jos lisäät likaa jauhoja ja se tulee kuivaksi, lisää sekaan vähän voita. Anna jauhojen kypsyä pari minuuttia jauhojen saamatta väriä koko ajan sekoittaen, kastikkeen pitää olla vaaleaa. Lisää sekaan keitinlientä koko ajan vispilällä sekoittaen kunnes olet saanut aikaan paksun kastikkeen. Lisää sekaan loraus kermaa ja vähän lisää keitinlientä jos kastikkeesi on hyvin paksua. Mausta kastike valkopippurilla ja suolalla oman makusi mukaan. Ota paisti ulos kääreestään ja viipaloi se. Tarjoa linnanpaistia kastikkeen, keitettyjen perunoiden ja porkkanoiden sekä mustaherukkahyytelön, pihlajanmarjahyytelön tai puolukkasurvoksen kanssa.  

Sienikastike vaaleasta orakkaasta

Herkullista sienikastiketta vaaleaorakkaasta, mahtava vaaleaorakaskastike metsän tuoreista sienistä.

Olen pienestä asti tottunut keräämään sieniä. Varsinkin isäni oli innostunut sienten kerääjä, kokki kuin ammatiltaan oli, ja opin häneltä suurimman osan mitä sienistä tiedän. En aina tiedä sienien nimiä, mutta tiedän mitkä sienet meillä kerättiin talteen mihin tarkoitukseen ne sopivat ja mitä niistä valmistettiin. Vuosien mittaan olen kyllä hankkinut sienikirjoja, vanhin sienikirja joka minulla on, on Mamman vanha sienikirja joka on samalta vuodelta kuin itse synnyin. Sittemmin jotkin sienet ovat saaneet uusia latinalaisia nimiä, kun niiden sukulaissuhteita on saatu tarkistettua paremmin.

Nykyään minulla on kymmenisen vuotta vanha valokuvilla varustettu aika kattava uusi sienikirja metsässä samoilu takkini taskussa, aina valmiina siellä sieneen lähtöä varten, mutta pidän kuitenkin eniten vanhasta, piirretystä Mamman versiosta jota usein syksyisin selailen. Tänä kesä oli hyvin pitkään kuuma, eikä satanut paljoakaan joten aloin jo huolestua sienisadon takia. Asian on jo sittemmin parantunut ja nyt sieniä onneksi löytyy metsästä. Odotan vielä innolla kunnes suppilovahverot ilmestyvät ja saan niitäkin talteen. 

Sienikastike

Sienikastiketta kuin sienikastiketta on erittäin helppoa valmistaa, eikä se vaadi paljon vaivaa saada hyvää aikaiseksi. Tämä sama resepti pätee kaikkiin sieniin joista kastiketta kannattaa tehdä, tässä olen käyttänyt Vaaleaorakasta, mutta sen puutteessa tavalliset herkkusienetkin kelpaavat. Yleisesti sienikastikkeet tehdään kermaan jolloin kastiketta keitetään kokoon, tai maitoon jolloin ne suurustetaan jauhoilla mutta tässä olen käyttänyt helpompaa kaavaa, hapankermaa, jolloin kastikkeeseen saa kivan hieman happaman maun, ja sitä ei tarvitse keittää kokoon yhtä kauan kuin kermaa vaikka se on yhtä täyteläistä. Vaalea orakkaasta voit myös valmistaa keiton seuraamalla reseptiäni vaaleaorakaskeitto.

Olen jostain joskus saanut päähäni ettei sieniä kannata suolata ennen niiden paistamista, koska suolan sanotaan vetävän nesteitä raaka-aineista, kuten esimerkiksi munakoison ja kurkun itkettäminen Moussakan ja Tsatsikin teossa, joen suolaan ne vasta niiden paistuttua. Voit maustaa sienikastikkeen timjamilla, varsinkin jos jos teet sen herkkusienistä vaaelaorakkaan sijaan. Vaalea orakkaiden makua ei kannata peittää millään, ne ovat maukkaita itse omana itsenään. Smetanan voit itse valmistaa helposti, löydät ohjeen reseptistäni pihvi Stroganoff.

Sienikastike Vaaleaorakkaasta

300 g vaaleaorakasta

1 sipuli
2 dl  smetanaa tai Creme Fraichea

mustaa pippuria

merisuolaa

paistamiseen voita

Puhdista sienet hyvin ne harjaamalla, niitä ei kannata pestä kuin vain viimeisenä vaihtoehtona. Leikkaa sienet ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja suikaloi sipuli ohuen ohuiksi viipaleiksi. Paista sienet paistin pannulla nokareessa voita kunnes kaikki neste on haihtunut aika ajoin sekoittaen. Kun sienien neste on haihtunut, lisää sipuli joukkoon ja ruskista sieniä ja sipulia pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Lisää sekaan hapan kermaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa kastike lihan joko lihan lisukkeena lämpimänä ruokana tai paahtoleivän päällä alkuruokana tai herkkuna illanistujaisissa.

Pommes frites

Aidot ranskanperunat tai ranskikset, pommes frites van french fries. Öljyssä kahteen kertaan keitetyt perunat, ranskan perunat.

En ole koskaan onnistunut tekemään hyviä ranskalaisia perunoita pakasteita käyttäen mutta osaan kyllä tehdä oikeita ”ranskiksia”. Ranskan perunoilla on turhan huono maine roskaruokana, jos valmistat ne itse, ne ovat paljon terveellisempiä kuin valmistuotteet pakastealtaasta. 

Perunasuikaleet

Ensiksi, pakastealtaan ranskalaiset eivät välttämättä ole valmistettu kokonaisesta perunasta, joten ne eivät maultaan edes ole verrattavissa kotitekoisiin, tuoreisiin kokonaisesta perunasta tehtyihin. Toiseksi, ”ranskikset” ovat hiukan työläitä ja aikaa vieviä valmistaa, joten niitä ei tule syötyä liian usein. 

Oikea öljy keittämiseen

Kolmanneksi, ranskalaisten perunoiden terveellisyys riippuu eniten öljyn laadusta, siis siitä missä ne on uppokeitetty. Keittoöljy kuten esimerkiksi Oliivi-, rypsi- tai rapsiöljy sisältää paljon kertatyydyttyneitä rasvahappoja joten näiden öljyjen syttymispiste on korkea, ne kestävät hyvin korkeita lämpötiloja ja ne tarvitsevat vielä korkeamman lämpötilan ennen kuin ne alkavat kärytä. 

Nykyään ranskalaisille perunoille suositellaan hieman alhaisempaa keittolämpöä kuin vain jokin vuosi sitten, uusien tutkimustietojen haitallisten akryyliamidien muodostumisesta perunan uppopaistamisen. Hyvien ranskan perunoiden salaisuus piilee kuitenkin niiden sekä niiden ”pesemisessä” että niiden kaksi kertaa keittämisessä. 

Perunat pestään

Öljyn lämpötila tärkeä

Keittämisessä kannattaa käyttää lämpömittaria apuvälineenä, koska ensimmäisellä kerralla perunat keitetään hieman alhaisemmassa lämpötilassa, 160 asteessa ja toisella lämpöä nostetaan 180 asteeseen. Ensimmäisen keittokerran voit tehdä hyvissä ajoissa ennen tarjoilua, mutta toista ei kannata tehdä kuin vasta juuri ennen tarjoilua jotta perunoista tulisi rapeita. Perunoiden kannattaa myös, jos vain mahdollista, antaa jäähtyä kunnolla ennen toista keittokertaa, tämä menetelmä lisää vielä ennestään perunoiden rapeutta. Jos öljy kuumenee liikaa ja syttyy palamaan, tukehduta palo padan kannella, öljyn ei missään tapauksessa saa kulkeutua yhtään vettä!

Tässä resepti perunoille neljälle syöjälle. Tällä tavalla valmistetut ranskalaiset eivät ole niin rasvaisia ja voit friteerata perunat joko valkoisina (kuorittuina) tai kuorineen (Ranch style), vähän riippuen muusta ruoasta jonka kanssa ne tarjoat. Keittämisessä käytetty öljy kannattaa ottaa talteen sen jäähdyttyä. Siivilöi öljystä perunan palat ja säilytä sitä pullossa jääkaapissa. Voit käyttää samaa öljyä jopa kymmenen kertaa mutta se kannattaa kuitenkin mieluiten ja käyttää loppuun viikon sisällä.

Perunat kuivumassa puhtaalla keittiöpyyhkeellä

Ranskanperunat

¾ - 1 kg perunaa

1 l rypsiöljyä keittämiseen

1-1½ tl merisuolaa

Pese perunat hyvin jos valmistat ne kuorineen, muuten kuori ne, ja leikkaa ne ohuiksi 1 sentin paksuisiksi tikuiksi tai lohkoiksi. Tärkeintä kuitenkin on että kaikki perunatikut ovat samankokoisia jotta ne kypsyvät samassa ajassa. Liota perunat kylmässä vedessä 1 tunti (korkeintaan 8 tuntia) huoneenlämmössä ennen niiden keittämistä. Liotusaikana perunoista häviää tärkkelystä ja niistä tulee rapeampia, eivätkä ne liisteröidy kiinni toisiinsa keittämisen aikana. Kuivaa perunat huolellisesti joko talaouspaperilla tai puhtaalla keittiöpyyhkeellä ennen niiden keittämistä, jottei öljyn sekaan kulkeudu yhtään vettä. Lämmitä öljy 160 asteiseksi paksupohjaisessa padassa (tai kattilassa) ja keitä perunoita osissa. 

Kerran öljyssä keitetyt ranskikset

Perunoita on tarpeeksi yhteen keittokertaan kun et enää näe padan pohjaa perunoilta. Nosta valmiit perunat reikäkauhalla joko siivilään kulhon päälle valumaan tai talouspaperille lautaselle. Perunoiden pitää olla pehmeitä ja vaaleita, eikä niiden pidä saada yhtään väriä vielä tässä vaiheessa. Anna perunoiden jäähtyä keittokertojen välissä niin niistä tulee rapeampia. Nosta öljyn lämpöa 180 asteeseen ja keitä ne toisen uudestaan. Nyt voit keittää hieman enemmän perunoita kerrallaan kuin viimeksi ja perunoiden pitää saada kaunis kullan keltainen väri. Nosta valmiit perunat reikäkauhalla öljystä ja anna niiden taas valua hetken samalla tavalla kuten viimeksi. Nyt perunoiden pitää pysyä lämpiminä tarjoiluun asti. Suolaa perunat oitis ja tarjoile ne pihvin ja Bearnaisekastikkeen kera tai Belgialaisittain majoneesin kera tai hyvän dippikastikkeen kera.

Kaksi kertaa öljyssä keitetyt perunat

Nanny Sue´s Chocolatecake

Mahtavan herkullinen suklaakakku makealla sokerikreemitäytteellä. Tummista tummin suklaakakku jossa syntisen makea valkoinen täyte. Yhtä ei voisi syödä ilman toista, täydellinen yhdistelmä, ihanan syntisen herkullinen suklaakakku, Kakku "to die for".

Ensimmäisen kerran kun vierailin Britanniassa 1981, tapasin tuttavien suvun kautta aidon Englantilaisen Ladyn, Suen. Ymmärsin vasta jälkeenpäin kuka ja mitä hän oikeasti oli, mutta jo ennen sitä hän teki sekä minuun että suuren vaikutuksen. 

Tumma suklaakakku

Vieraillessani hänen kotonaan minulle tarjottiin aivan mahtavaa suklaakakkua. Kitkerää tummaa suklaata jota melkein sairaan makea sisusta tasapainottaa. Minulla ei ole aavistustakaan mistä hän oli saanut alkuperäisen reseptinsä, vai oliko se oikeasti hänen oma. Valitettavasti Sue kuoli pian tapaamisemme jälkeen, joten en koskaan saanut mahdollisuutta tarkentaa reseptin alkuperää. Sain kuitenkin kakun reseptin ja se oli suvussa salaisuus melkein 25 vuotta. Leivoin kakkua vain harvoin ja ainoastaan juhlatilaisuuksiin pyynnöstä. Nykyään kakun resepti ei enää perheessämme ole mikään salaisuus, koska jokainen perhepiirissä siitä kiinnostunut on saanut reseptin lahjaksi ja joten voin nyt hyvin paljastaa sen netissäkin. 

Olen vuosien mittaan kokeillut eri tapoja tehdä tätä kakkua, miten kakun parhaiten tekisi ja missä järjestyksessä ainekset pitäisi lisätä. Olen etsinyt sitä oikeaa tapaa tehdä kakkua ja tullut siihen tulokseen että sitä ei ole. Ainekset vain kulhoon, sekoitus ja se on siinä. Vain ja ainoastaan kerran kakku on epäonnistunut, ja sekin oli pilaantuneen kanan munan vika. Ei voisi olla sen helpompaa. Pidän suolaisen ja makean yhdistelmästä ja käytän itse vähäsuolaista voita kakun täytteeseen mutta voit hyvin itse käyttää suolatonta voita jos niin haluat. 

Kakku säilyy hyvin pakkasessa valmiina täytettynä jopa kuukausia ja sitä ei ole pakko säilyttää jääkaapissa koska se säilyy myös huoneenlämmössä kesähelteelläkin pari kolme päivää ennen kuin se on syöty loppuun.

Nanny Sue´s Chocolate cake

1 1/4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1 dl tummaa kaakaojauhetta

2 rkl tummaa siirappia

2 kananmunaa

1 ½ dl maitoa

1 ½ dl maissiöljyä

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

voikreemitäyte

225 g voita

500 g tomusokeria

1-2 rkl maitoa

viimeistelyyn:

tomusokeria

Sekoita kaikki kakun ainekset kulhossa vispilällä. Anna kakkutaikinan levätä 5 minuuttia kulhossa. Voitele kakkuvuoka jossa irrotettava reuna voilla tai öljyllä. Vuoraa myös kakkuvuoka voipaperilla jonka olet voidellut, pyöreä pohja ja reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista kakku uunissa 175 asteessa noin 40 minuuttia, vähän riippuen uunista. Koita kakun kypsyys pistämällä siihen tikku, jos tikku on kuiva eikä siihen ole jäänyt yhtään taikinaa kun poistat sen kakusta, kakku on kypsä. Jos kakku alkaa näyttää hyvin tumalta pinnalta, peitä se palalla voipaperia lopuksi paistoajaksi. Anna kakun jäähtyä vähän aikaa ennen kuin poistat vuoan ja voipaperipalat. Ne kannattaa kuitenkin poistaa ennen kuin kakku on kokonaan jäähtynyt. Sekoita kulhossa sähkövispilällä voi, tomusokeri ja maito täytteeseen. Leikkaa kakkuun kaksi kerrosta, levitä täyte alimman kerroksen päälle ja pane kansi päälle. Koristele tomuttamalla siivilän läpi tomusokeria kakun päälle.

Perinteinen kaalilaatikko

Kaalilaatikko, se perinteinen riisillä jossa mehevää ruskistettua kaalia, keittyä riisiä ja sipulia. Kaalilaatikko tavalla jolla sen opin.

Kaalilaatikko on niitä harvoja perinnereseptejä joita en ole pahemmin muunnellut, joskus lisään kylläkin sekaan timjamia ja valkosipulia mutta tämä ei ole mikään vakiintunut toimintatapa. Kaalilaatikon voi tehdä kahdella tavalla, joko pitkän kaavan mukaan jossa kaali, sipuli ja jauheliha ruskistetaan, tai vaihtoehtoisesti kaali keitetään lihaliemessä. Kummatkin tavat olen todennut syömäkelpoisiksi ja tällä viimeisellä tavalla tehtynä kaalilaatikosta ei tule yhtä rasvaista kuin kaalin ruskistamalla. 

Se miten tummaksi haluaa kaalilaatikkonsa on makuasia ja se riippuu siitä mihin on tottunut, eikä siitä ole kiistelemistä. Meillä lapsuuteni kodissa tehtiin kahdenlaista kaalilaatikkoa, isän tai äidin tekemää, jotka periaatteessa erosivat toisistaan vain kaalin tummuudessa. Isä halusi kaalin melkein palaneena ja hyvin tummana, äitini taas oli tottunut vaaleampaan kaaliin. Ylijääneestä kaalilaatikosta valmistat nopeasti herkullisen kaalipiirakan voitaikinan kera.

Kaalilaatikko

1 keräkaali

2 sipulia

400 g naudan jauhelihaa

2 dl riisiä

suolaa

mustaa pippuria

voita/öljyä paistamiseen

Keitä tavallista riisiä suolavedessä. Kuori ja silppua sipuli hienosti. Ruskista se jauhelihan kanssa paistinpannulla voissa/öljyssä kunnes niistä on haihtunut kaikki nesteet ja sekä sipuli että liha on kauniin ruskistunutta. Ota sipuli ja liha sivuun isoon kulhoon odottamaan. Leikkaa kaali pieniksi ohuiksi suikaleiksi ja ruskista pannulla osissa. Kun riisi on kiehunut valmiiksi sekoita se sipulin, kaalin ja jauhelihan kanssa jonne myös sekoitat osissa ruskistetun kaalin. Mausta suolalla ja pippurilla ja pane uunin paistumaan 225 asteeseen kunnes pinta on saanut väriä. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja puolukkasurvoksen tai pihlajanmarja hyytelön kanssa.

Suolaiset Sconesit basilikatahnalla

Suolaiset pikkuskonssit. Scones, joissa rapeaksi paistettua pekonia, paahdettua sipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja suolaisella tuoreella basilikalla maustetulla Fetajuustotäytteellä.

Tällä kerta sconssit ovat muutuneet hieman italialaisittain. Scones, tai skonssit paahdetulla sipulilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettuja vihreällä fetajuustotahnalla täytettyinä. Ihana suolainen suupalan kokoinen herkku iltapäivätee hetkiin.

Makuja Italiasta

Mietin kauan miten saisin hyvin yhdistettyä pekonin, Fetajuuston tai chevren, basilikan ja tomaatin kanssa yhteen pieneen suussa sulavaan suolaiseen palaan ja ajattelin kokeilla rrittityylistä Sconesia, vaikka oikeastaan olen vastaan fuusiota eri keittiöiden välillä, ja tulos oli yllättävän onnistunut heti ensi kerralla. Tässä on siis periaatteessa samat ainekset kuin pizzassa, leipää, juustoa ja tomaattia mutta höystettynä pekonilla, sipulilla ja basilikalla. Koko leivän juju on äreän vihreä Fetajuusto joka on saanut värinsä basilikasta, juustotahnaa voi käyttää muuallakin kuin Sconesien välissä. 

Tähän voi myös fetan sijaan käyttää tuorechevreä jonka voit helposti itse valmistaa kotona seuraamalla reseptiäni chevre kutunmaitojuusto.

Kannattaa kuitenkin käyttää aitoa vuohenmaidosta tehtyä Fetajuustoa ja ilman tuoretta basilikaa tästä ei tule hyvää. Ja jos olet oiken työteliäs voi tähän fetan sijaan käyttää tuorechevreä jonka voit helposti itse valmistaa kotona seuraamalla reseptiäni chevre kutunmaitojuusto. Tähän ei periaatteessa tarvitse lisätä suolaa, leivonnaisen suolaisuus tuleen juustotahnasta ja pekonista. 

Suolaiset Sconesit

280 g vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/8 tl suolaa

½ tl sokeria

75 g voita

1 kanan muna

1 ¼ dl maitoa

½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja

80 g pancettaa tai pekonia

½ pientä punasipulia

oliiviöljyä

Basilikajuustotahna

1 prk Creme fraichea

½ nippua tuoretta basilikaa

100 g chevrejuustoa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori sipuli ja silppua se hienosti. Suikaloi pekoni ohuesti, noin 2-3 mm suikaleiksi. Ruskista sipuli ja pekoni tilkassa oliiviöljyä ja anna jäähtyä. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi. Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sokeri ja suola. Lisää sekaan voi ja sekoita sitä käsin kunnes taikina näyttää kauraryyneille. Sekoita kanan muna ja maito toisessa kulhossa ja kaada jauhoseokseen. Lisää sipuli, tomaatti, pekoni ja hienosti leikattu basilika. Sekoita vähän mutta varo liioittelemasta ettei taikina sitkostu likaa, siihen pitää jäädä sattumia. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa sitä hiukan. Taikina on aika tahmeaa ja niin sen pitääkin olla. Kauli taikina 3 cm paksuiseksi levyksi ja ota siitä muotilla pyöreitä kakkuja. Pane Sconesit voipaperille pellille, sivele niitä maidolla ennen paistamista uunin keskiosassa noin 15 minuuttia tai kunnes Sconesit ovat kullankeltaisia. Annan Sconesien jäähtyä ritilällä. Silppua basilika ja sekoita se sauvasekoittimella Fetajuuston kanssa. Lisää Creme Fraichen ja sekoita seos kunnolla. Anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia. Mitä kauemmin juustotahna saa maustua, sitä suolaisemmaksi se tulee joten sitä ei kannata tehdä kovin aikaisin etukäteen. Leikkaa Sconesit ylä- ja alaosaan ennen tarjottimelle asettelua ja täytä juustotahnalla.