Mitä tänään ruoaksi?

Fasaania, pitkään kypsytettyä juustoa, tuoretta hapanleipää, ilmakuivattua Pata negra kinkkua, tuoretta vihreätä parsaa, keitettyjä munia, graavattua lohta, uunissa rapeaksi paahdettua kanaa, pähkinäistä mustaa villiriisiä, punaviinkastiketta, keitettyjä keltiaisia porkkanoita, savustettua haukea, punaisia mehukkaita omenoita, Pernodilla maustettuja etanoita, hapankaalia, pannulla paahdettuja hasselpähkinöitä, riimihärkää, rapeita uunituoreita voitaikinasta leivottuja croissanteja, kylmää kuivaa valkoviiniä, vihreää huumaavalle tuoksuvaa tuoretta basilikaa, auringon kypsyttämiä punaisia tomaatteja, suolakurkkua ja tuoretta salaattia suoraan omasta kasvimaasta.

Sanotaan ettei suutarin lapsilla ole kenkiä ja juuri näin se oli keittiömestarinkin kotona. Meillä oli aina jääkaappi täynnä vaikka mitä herkkuja, kamalalle haisevia ihanan herkullisia juustoja, palvattuja lihankimpaleita, kalaa ja äyriäisiä, tuoreita vihanneksia mutta joka kerta kun jääkaappiin kurkkasi sieltä ei koskaan ”löytynyt mitään syötävää”. Meillä ei ollut mitään valmisruokaa tai eineksiä kotona, ruoka valmistettiin aina alusta asti itse tapa jonka itsekin omin ja harrastan.

Jokaisen kokin on aina aloitettava oppimalla perusasiat, eikä kukaan mitenkään voi aloittaa valmistamalla konstikkaita kastikkeita jollei ensin hallitse sipulin silppuamista ja kananmunan erottelemista keltuaisiin ja valkuaisiin kuten Masterchefissä jo kerran todettiin.
 Omeletin valmistus on yllättävän hankalaa, siksi se onkin monesti kokin kompastuskivi ja usein innostuneena kokkina kun on jo hieman ruoanlaitosta oppinut tapaa unohtamaan kaiken perustan ja lentelee taivaissa, tässä hyvänä esimerkkinä Jamie Oliver.

On vuosien mittaan ollut iloa seurata miten hän alkuaikojensa korkealennosta vihdoin on palannut takaisin maankamaralle. Aluksi hän oli innoissaan kaikesta konstikkaista ja uusista raaka-aineista, sekoitteli vimmalla monen montaa asiaa ruokiinsa saamatta siitä mitään sen kummempaa aikaiseksi kunnes kehittyi hänen nykyiseen ruoanlaittoonsa. Hän palasi takaisin aivan perusasioihin, puhtaisiin makuihin ja simppeliin konstailettomaan ruokaan. Ja kuitenkin hän näyttää edelleen näin monen vuoden jälkeen olevan aivan yhtä innoissaan ruoanlaitosta.

Toisin kuin luulisi, en omista montaakaan keittokirjaa, en tarvitse paljon inspiraatiota keksimään mitä tänään syötäisiin. Laski juuri tässä kaikki keittokirjani kirjahyllystä saaden tuloksen alle kaksikymmentä joista viisi käsittelee vain ja ainoastaan drinkkejä. Tosin digitaalinen keittokirjani on vähän paisunut siitä mistä vuonna 1993 sen aloitin.

Yksi kirjoista joita usein käytän ovat Werner-Söderströmin painama Anna Olsonin keittokirja II, Hyvä ruoka vuodelta 1922.  Sieltä löytyy hyviä perusreseptejä, joita voi alkaa muokata kun ne hallitsee, samoin kuten tämä toinen käyttämäni Otavan kustantama Jenny Åkerströmin Suuri Keittokirja, vuodelta 1934 joka meillä on suvussa peritty sekä isän että äidin äidiltä joten sekä minulla että sisarellani on omat kirjat. Epäilen että se oli aikoinaan hyvinkin suosittu kirja, tai sitten tämä oli karjalaisille jotenkin ominainen, tämä Suuri keittokirja.

Monen monta kertaa mietin mitä minulla on jääkaapissa ja alan siitä suunnitella mitä näistä raaka-aineista saisi valmistettua ja keksin vähintään kaksi tai kolme eri vaihtoehtoa. Kuitenkin aloittaessani ruoanlaiton nämä vaihtoehdot voivat ruoan käsittelyn ja valmistamisen aikana muuttua. Vaikka aluksi puhuin jostain aivan muusta ruoasta aloittaessani ruoanlaiton, tulos ei välttämättä ole se mitä aikaisemmin mainostin tämän päivän ruoaksi.

Valmistan siitä usein ns. ”yllärin” puolisolle evääksi mukaan töihin, ja monta kertaa hänen yllärinsä on paljon parempaa kuin se mistä ruoka lähti, ja on myönnettävä että joskus olen ollut hänen yllärilleen vähän kade, varsinkin suurien juhlien jälkeen, mutta näin ovat hänen myös hänen työkaverinsa.

No mitä nyt sitten ajan tällä takaa?

On haastavaa ja innoittavaa uusiokäyttää ruokaa, siis valmistaa ruokaa ylijääneestä ruoasta, ja koska joulukuu aina loppuu kesken, enkä ehdi saada sinne kaikkea mitä jouluruoista voisi pyhien jälkeen valmistaa sekä muita ruokia kun on nyt tämän viime vuoden aikana kertynyt ja vaikken kaikkia tänne saa mahtumaan, ajattelin keskittyä uusiokäyttöön nyt uuden vuoden alussa tammikuussa.

Ja samalla toivotan teille, kaikille lukijoilleni, Onnellista uutta ruokavuotta 2012!

Sahramilohi ruusukkeet

Sahramilla maustetussa valkoviinissä haudutettuja lohiruusukkeita Uudeksi vuoden aatoksi.

Voisi vaikuttaa että olen viime aikoina vain valmistanut ruokaa riisistä jossain muodossa ja maustanut sen sahramilla, mutta totuus on se että nämä lohiruusukkeet valmistuivat jo paljon ennen joulukuuta, mutta ne sopivat vasta nyt tänne muiden ruokien sekaan. Tarjoilin nämä lohiruusukkeet perunoiden kera, mutta keitetty riisi sopii aivan yhtä hyvin lohen kanssa.

Alkujaan käytin tähän haalean vaaleanpunaista villiä Itämeren lohta, mutta koska se nykyään on uhanalainen kalalaji, valmistan tämän nykyään aina Norjalaisesta viljellystä merilohesta. Parhaiten ruusukkeiden, tai oikeastaan ohuiden kokonaisten viipaleiden leikkaaminen onnistuu kalafileistä joissa vielä on nahka tallella, mutta mahatonkin filee käy hyvin jos osaan käyttää veistä.

Käytä tähän jotain hyvää kuivaa valkoviiniä, ja se voi mielellään olla sitä samaa jota aiot tarjoilla ruoan kera. Ruoka ei koskaan ole sen parempaa kuin sen raaka-aineet, ja kehnoa viiniä käyttämällä ruoastakaan ei tule häävi. Ei ole huolta käyttää viiniä vaikka tarjoilee ruokaa lapsillekin, tässä tapauksessa viinin alkoholi kiehuu pois liemen kokoon keittämisen aikana. Sipuli jää liemen sekaan jotta se nataa oman makunsa kastikkeelle, mutta jotta se myös itse maustuu sahramilla ja viinillä ja se tarjoillaan ruusukkeiden lisukkeena. Voit lukea reseptistäni paistettua tofua ja hillottuja kehäkukan terälehtiä miten voit itse ensi kesänä ottaa talteen ja hillota kehäkukan terälehtiä ruoan raaka-aineeksi.

Lohta tarvitset noin 100–150 grammaa jokaista syöjää kohden ja tällä reseptillä saat lämpimän ruoan neljälle aikuiselle, ja lämpimänä alkuruokana tämä riittää noin kuudelle hengelle. Voit samoilla mausteilla myös keittää kokonaisen lohifileen ja tarjoilla sen tämän kastikkeen kera.

Sahramilla maustetut lohiruusukkeet

400-600 g lohta
1 Sipuli
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl vettä
½ tl valkopippuria
½ tl suolaa
ripaus sahramia
loraus kermaa

Viimeistelyyn:
kourallinen tuoretta korianteria
2 rkl hillottuja kehäkukan terälehtiä

Kuori sipuli ja viipaloi se ohuelti. Mittaa kattilaan viini ja vesi ja lisää sen sekaan suola, pippuri ja sahrami. Anna liemen lämmetä poreilevaksi. Leikkaa lohesta noin puolen sentin paksuisia pitkiä viipaleita. Varo rikkomasta kalaa jotta ruusuista tulee kauniita. Kiedo lohiviipaleet yksitellen ruusuiksi etusormen ympärille ja kiinnitä ne cocktailtikulla keskeltä. Lisää poreilevan liemen sekaan sekä sipulisuikaleet että lohiruusukkeet ja anna kalan kypsyä pari kolme minuuttia ja nosta sitten ruusukkeet reikäkauhalla ylös. Pane ruusukkeet sivuun, peitä ne alumiinifoliolla ja pidä ne lämpiminä. Keitä kokoon liemi kunnes vain kolmas osa siitä on jäljellä, nosta ylös sipulisuikaleet ja pidä en lämpiminä sen aikaa kun viimeistelet kastikkeen. Lisää liemen sekaan loraus kermaa ja tarkista kastikkeen maku. Mausta se suolalla ja valkoisella pippurilla oman makusi mukaan jos se sitä vielä tarvitsee.

Annoksien viimeistely:
Huuhtele korianteri huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Asettele sipulia keskelle lämpimille lautasille ja nosta päälle lämpimänä pidetyt lohiruusukkeet. Lusikoi päälle sahramikastiketta ja viimeistele annokset tuoreilla korianterin lehdillä sekä hillotuilla kehäkukan terälehdillä. Tarjoile oitis keitettyjen perunoiden tai keitetyn riisin ja raikkaan vihreän salaatin kera.

Sahramipannukakku

Uunissa paistettua sahramilla maustettua pannukakkua, vispikermaa ja makeaa hilloa. Helppoa ja vähän erikoisempaa jälkiruokaa jota on helppoa valmistaa isollekin joukolle vaikka nyt Uuden vuoden aattona.

Tämä sahramilla maustettu sahramipannukakku on alkujaan Ruotsista Gotlannin saarelta, josta se sittemmin on levinnyt muuallekin päin Ruotsia ja nykyään se on osa joulupöydän herkkuja. Meillä sitä taas valmistetaan ympärivuoden, mutta jostain syystä sen syönti sijoittuu joulun tai laskiaisen aikaan. Perinteisessä Gotlantilaisessa sahramipannukakussa käytetään riisiä vehnäjauhojen sijaan, mutta olen monta kertaa oikaissut maustamalla tavallisen pannukakkutaikinan sahramilla ja vaikkei se ole yhtä maittavaa kuin alkuperäinen sahramipannukakku se kyllä menettelee hyvin jälkiruokana.

Joissakin resepteissä tähän lisätään myös vaniljasokeria mutta tällöin se ei ole perinteinen sahramipannukakku. Voit lukea lisää sahramin ja vaniljan käytöstä sekä niiden perusteista reseptistäni Ris à la Malta. Laktoosittoman saat tästä herkusta helposti käyttämällä laktoositonta maitoa sekä kermaa mutta kanamunaa tästä ei voi poistaa, se ei silloin olisi sama jälkiruoka. Ja koska sahramipannukakussa on käytetty riisipuuroa sopii se myös keliaakikoille. Mantelit kalttaa helposti itse, voit lukea tarkemmin miten se tehdään reseptistäni joulun punaiset glögit.

Riisipuuron keität samalla tavalla kuin reseptissäni riisipuuroa ja veskunavelliä ja mausteet voi sekoittaa puuron sekaan joko lämpimänä tai kylmänä joten tähän voisi myös hyödyntää sitä joulun jälkeistä ylijäänyttä riisipuuroa. Sahramipannukakkua voi tarjoilla lämpimänä suoraan uunista mutta se maistuu yhtä hyvältä vähän jäähtyneenä, ja se on kylmänä myös loistavaa retkiruokaa. Hillona voit käyttää luumuhilloa, kurpitsahilloa, kuningatarhilloa tai mustikkahilloa ja tällä reseptillä saat jälkiruokaa 6-8 hengelle.

Sahramipannukakku
4 dl riisipuuroa
5 g sahramia
½ dl sokeria
100 g kaltattuja manteleita
2 dl maitoa
2 dl vispikermaa
4 kananmunaa

Voiteluun:
voita

Keitä riisipuuro reseptin mukaan. Voitele uunivuoka tai pelti voilla. Leikkaa kaltatut mantelit pienimmiksi paloiksi. Sekoita kulhossa mantelit, sahrami, sokeri, kerma ja maito puuron sekaan. Puuro voi olla joko lämmintä tai kylmää. Vispaa munat kevyesti rikki pienessä kulhossa ja sekoita ne kunnolla sahramitaikinan sekaan. Kaada taikina vuokaan ja paista se uunissa 200 asteen lämmössä 35–40 minuuttia kunnes se on saanut kauniin värin pintaan. Tarjoile sahramipannukakkua hillon ja vispikerman kanssa.

Joulun perinteinen lipeäkala

Samettisen kermaista maitokastiketta ja läpikuultavaa hyllyvää lipeäkalaa keitettyjen perunoiden ja vihreiden herneiden kera. Onko tämä herkkua vai ajanhaaskausta ja joka vuotinen riesa?

Lipeäkala on taas yksi niistä asioista jotka jakavat ihmiset kahteen, joka lipeäkalasta pitää tai sitten ei edes siedä sitä. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. En itsekään lapsena pitänyt lipeäkalasta, se vie aikaa ennen kuin totuin siihen ja sen syöntiin, se oli joka jouluinen suuri koettelemus ja riesa. Mutta meillä maistettiin aina kaikkea, ja samaa käytäntöä ylläpidettiin jälkikasvun suhteen.

Isäni äiti kuoli joulun aikoihin ja tämä sattui olemaan se mitä isänä silloin viimeksi ennen syntymääni hänen kanssa söi. Perinteisesti tämä on meilläkin ollut joulun tienoilla syötyä ruokaa, mutaa joskus toisinaan kun sitä syötiin, varsinkin kun vielä olin pieni, tiesin että isällä oli äitiään ikävä. Ja tästä kyseisestä asiasta vitsailtiin joka kerta kun meillä syötiin lipeäkalaa, että isällä muka on ikävä äitiänsä. Oli miten oli, lipeäkala sattui kuitenkin olemaan mamma suurta herkkua, ja varsinkin kun sen oli valmistanut isäni, koska vain hän osasi valmistaa aidon, paksun kermaisen Bechamelkastikkeen, siis maitokastikkeen. Bechamelkastiketta olen käyttänyt täällä blogissa ennenkin, vaikka se oikeasti oli serkkunsa muodossa Mornaykastikkeena resepteissäni kreikkalainen Moussaka ja uunissa gratinoitua kukkakaalia mutta myös reseptissäni Moussakatornit jossa käänsin perinteisen Moussakan päälaelleen.

Lipeäkala on vanha perinneruoka jota meillä täällä pohjoismaissa on syöty jo keskiajalta asti. Lipeäkalaa on varmasti syöty jo pitkään ennen keskiaikaa mutta sen käytöstä ei ole keskiaikaa ennen säilynyt mitään kirjallista mainintaa tai tarkkaa tietoa. Kuivattu kala on helpompaa kuljettaa, se painaa vähemmän kuin tuore kala, ja kuivatulla kalalla on aivan mahtavan pitkä säilyvyys tuoreeseen kalaan verrattuna joka lämpimällä säällä on tunteja.

Lipeäkalaa kattilassa

Meidän perheessä on kaksi perinteistä paastopäivää vuodessa, jouluaatto ja pitkäperjantai jolloin meillä syödään keskiaikaisen perinteen mukaan vain kalaa. Keskiaikana paastopäivinä ei kylläkään saanut syödä edes maitotuotteita, ja sekä meidän pitkänperjantain kulibjakassa että jouluaaton lipeäkalassa on kummassakin maitotuotteita. Kulibjakassa on voitaikinaa ja se kostutetaan voisulalla joka on maustettu lihaliemellä ja lipeäkalan kanssa meillä tarjoillaan maitokastiketta, joka sisältää sekä maitoa että voita.

Jotta kuivatusta kalasta tulisi syötävää nesteytetään sitä emäksisessä liuoksessa, siis lipeässä, viikkojen ajan. Jos kuivakalan lipeämisen aloitti viimeistään Annan päivänä, 9. Joulukuuta ehti sen saada ajoissa jouluksi valmiiksi. Lipeäkala on kaikista ruoka-aineista eniten emäksinen, joten sitä sopii syödä joulun aikaan ja sen avulla neutralisoida mahan happoja joita rasvaisesta ruoasta johtuen voi erittyä liikaa. Lipeäkala sisältää huiman määrän proteiinia ja vain hyvin vähän rasvaa, mutta tämä voista valmistettu Bechamelkastike lisää kyllä tämän ruoan rasvamäärää.

Lipeäkala eriää tavallisesta raa’asta kalasta siten että se on erittäin haurasta käsiteltävää, ja se rikkoontuu hyvin helposti, joten käsittele sitä hellävaroin. Lipeäkala on kypsää kun se on 70 astetta ja jos lipeäkalaa kypsentää lisää tämän jälkeen, on se ylikypsää ja rikkoontuu se vieläkin helpommin. Lipeäkala on perinteisesti ennen ollut koljasta, turskasta tai seitistä kuivatettua kalaa. Nykyään merien loppuun kalastuksen vaaran myötä on siirrytty muihin yleisemmin esiintyviin kaloihin ja yleisin meilläpäin on nykyään Molva joka on turskalle sukua. Olen monesti miettinyt miksi lipeäkalasta joskus on vain rippeet jäljellä sen kypsennyksen jälkeen, ja kuulin joskus teorian että jollei lipeäkala ole tarpeeksi huolellisesti liotettu puhtaassa kylmässä vedessä sen lipeämisen jälkeen, on tuloksena erittäin hyytelömäistä lipeäkalaa joka kutistuu melkein olemattomiin kypsennyksen mukana ja pahimmissa tapauksissa siitä poistuu kaikki nesteet ja jäljellä on vain kalannahka.

Meillä maustetaan lipeäkala aina maustepippurilla, mutta myös mustapippuri käy hyvin ja sen kanssa syödään keitettyjä perunoita ja samettisen pehmeätä valkokastiketta. Ruotsissa tarjoillaan lipeäkalan kanssa perinteisesti keitettyjä vihreitä herneitä, ja Etelä-Ruotsissa Skoonessa sinappikastikkeen kanssa mutta valkoinen maitokastike, Bechamel, on myös siellä suosituin kastike lipeäkalan kera. Norjassa taas olen syönyt lipeäkalaa vihreiden herneiden tai hernesoseen, raastetun piparjuuren, voisulan ja paistetun rapean pekonin kanssa keitettyjen perunoiden lisäksi. Mutta myös Portugalissa että Espanjassa syödään perinteisesti norjalaista kuivakalaa, Bacalao tai Bacalhau varsinkin talvella.

Tummunut hopealusikka

Kypsennetty lipeäkala kannatta valuttaa lävikössä juustoharson tai puhtaan keittiöpyyhkeen läpi, ja siitä valuvaa nestettä ei kannatta käyttää kalaliemenä, kuten tavallisesti keitetyn kalan lientä voisi hyödyntää. Lipeäkalan neste valutetaan vain pois eikä sitä käytetä mihinkään. Tällä reseptillä saat tarpeeksi lipeäkalaa neljälle syöjälle mutta paljon enemmän pakollisiin vuosittaisiin maistamisrituaaleihin.

Varustaudu vain näihin maistamisrituaaleihin keittämällä paljon perunoita ja valmistaen enemmän valkokastiketta se lisukkeeksi. Perunoita tarvitset noin 150–200 gramma jokaista ruokailijaa kohden jos he syövät myös lipeäkalaa, muuten sekä perunoiden että valkokastikkeen menekki on paljon suurempi. Tosesimme juuri tänä jouluna että lipeäkalaan tottuminen vie keskimäärin 48 vuotta ja suurin haitta lipeäkalan syömisessä no jos käyttää hopeisia aterimia että ne mustuvat rumiksi heti kättelyssä.

Mummon perinteinen lipeäkala

1½- 2 kg lipeäkalaa
maustepippuria
suolaa

Bechamelkastike:

4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
8-10 dl maitoa
suolaa
valkopippuria

Lipeäkala:
Huuhtele lipeäkala ja anna sen valua lävikössä. Pane kala kattilan pohjalle nahkapuoli alaspäin, lisää kattilaan 2 litraa vettä jokaisen lipeäkala kiloa kohti, ja lisää 3 tl suolaa samaa määrää kalaa kohden. Kypsennä kala miedolla lämmöllä kannen alla noin kaksikymmentä minuuttia ja valuta nesteet pois lävikössä ennen tarjoilua.

Bechamelkastike:
Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä, se ei saa tummua. Lisää jauhot sekaan koko ajan sekoittaen, jauhojen ei pidä saada yhtään väriä. Kypsennä voi-jauho-seosta parisen minuuttia koko ajan vispaten. Lisää maitoa kattilaan pienissä erissä, älä lisää kaikkea yhtä aikaa. Vispaa kastiketta jottei siihen muodostu kokkareita ja lisää taas vähän maitoa. Kaikkea maitoa ei välttämättä tarvitse lisätä jos haluat oikein paksun kastikkeen. Sekoita maito kastikkeeseen ja anna jauhojen kypsyä viitisen minuuttia. Ota kastike lämmöltä mausta kastike oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla.

Tarjoilu:
Valuta nesteet pois kypsennetystä kalasta, siirrä se joko tarjoiluvadille josta jokainen voi itse ottaa haluamansa määrän tai annostele jokaiselle omat annokset valmiiksi. Mausta lipeäkala maustepippurilla suoraan pippurimyllystä. Tarjoile lipeäkala Bechamelkastikkeen, keitettyjen perunoiden ja keitettyjen vihreiden herneiden kera.

Ris à la Malta

Samettisen kermaista vaniljalla maustettua riisipuuroa jossa fileoitua appelsiinia kauniin läpikuultavan punaisen mansikkakastikkeen kera.

Tämän merkeissä toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja rauhallista joulua ja palaan joulun pyhien jälkeen taas koneen ääreen kirjoittamaan ruoasta. Ris à la Malta on ruotsalaisessa joulupöydässä ”must” jota ilman ei tule joulua, ja se tarjoillaan yleensä hyvin jäähdytettynä suoraan jääkaapista punaisen mehukastikkeen kera. Ruoan nimen alkuperästä ei ole tietoa mutta voisi on ainakin epäillä että se juontuu ranskan kielen ”Riz á l’amande”, siis manteliriisistä ja miksi näin selittyy kohta.

Riisin tulo Europpaan

Maurit toivat riisin viljelyn tullessaan valloittajina Gibraltarin salmen yli Pohjois-Afrikasta Espanjaan 800-luvulla ja keskiajalla yhdistelmä riisi ja manteli olivat hyvin usein käytettyjä yhdessä paastosääntöjen takia. Kolme päivää viikosta oli paastopäiviä, jolloin ei saanut käyttää maitotuotteita. Maito korvattiin paastopäivinä mantelimaidolla, ja tästä johtuen voin ymmärtää ruoan nimen, maitoriisiä. Keskiajalla riisi oli kallista ja hienoa, ja se maustettiin silloin usein sahramilla ja koska tämä ruoka sisältää vaniljaa joka ilmestyi meille vasta Kolumbuksen löydettyä Amerikan 1400-luvun lopulla, joten tätä ruokaa on uudistettu uusien mausteiden löydyttyä ja on myönnettävä että makea riisipuuro vaniljalla maustettuna on nerokas keksintö.

Vaniljalla maustettua

Tämän ruoan voit valmistaa hyödyntämällä ylijäänyttä riisipuuroa jolloin helpointa on käyttää vaniljasokeria ja lisätä se kerman sekaan. Jos keität riisipuuroa varta vasten Ris a la Maltaan kannattaa siihen käyttää vaniljatankoa, joka halkaistaan, siemenet raaputetaan maustamaan riisipuuroa. Vaniljatangon puuttuessa voit korvata sen käyttämällä neljä ruokalusikallista vaniljasokeria, ei vanilliinisokeria, joka on eri asia eikä yhtä voimakkaasti vaniljamakuinen.

Tonkanpapuja

Vaihtoehtoisesti voisi tämän myös maustaa tonkanpavuilla, jolloin 2-3 teelusikallista tonkanpapu-uutetta on riittävästi. Lisää tonkanpavuista ja sen uutteen valmistamisesta voit lukea reseptistäni tonkanpavuilla maustettua päärynäpiirasta ja tutulla tavalla laktoosittomaksi saat ruoan käyttämällä sekä laktoositonta vispikermaa että maitoa, mutta myö laktoositon maitojauhe käy tähän erittäin hyvin.

Appelsiinia riisin sekaan

Käytin tähän tuoreita appelsiineja, mutta tähän voisi käyttää oikotietä ja käyttäen säilöttyjä mandariineja, jolloin niitä ei myöskään tarvitse fileoida, mutta maku ei ole sama kuin tuoreilla appelsiineilla. Lisää siitä miten tuoreet sitrushedelmät fileoidaan voit lukea reseptistäni appelsiiniankka. Mandariineja ei pidä olla liikaa, vain niiden pitää olla mehukkaita hedelmäisiä sattumia makean vaniljalla maustetun riisipuuron seassa.

Mehukastiketta

Perinteisesti Ris à la Maltan kanssa tarjoiltu mehukastike on mansikkaa, vadelmaa tai sekamehua ja sen valmistaa tietysti omasta mehusta, ja sen voi tarjoilla joko lämpimänä tai kokonaan jäähtyneenä. Kastike säilyy jääkaapissa viikon päivät tiivistä muovilla peitettynä kannussa jossa se on kaatovalmiina ruoan päälle ja voit tähän käyttää esimerkiksi tavallisen mansikka- tai vadelmamehun lisäksi mustaherukkamehua, raparperimehua tai mintulla maustettua mansikkamehua. Tällä reseptillä saat 6-8 hengelle jouluista jälkiruokaa jota lapset ja lapsimieliset voivat omatoimisesti syödä myös aamiaiseksi ja välipalana.

Perinteinen maltalainen riisi

1 kg riisipuuroa
2-3 dl vispikermaa
3 appelsiiniä
2-3 rkl sokeria
2 vaniljatankoa

Maltan riisin mansikkakastike

4 dl mansikkamehua
6 dl vettä
3 rkl perunajauhoja

Mansikkakastike

Sekoita perunajauhot tilkkaa vettä ja sekoita ne kunnolla. Lisää jauhoseos nauhana mehuun koko ajan vispaten. Annan kastikkeen lämmitä miedolla lämmöllä kunnes kastike on saostunut. Kaada kastike kannuun ja anna jäähtyä tai tarjoile kastike heti lämpimänä kylmän Ris à la Maltan kera.

Ris à la Malta

Halkaise vaniljatangot ja raaputa niiden siemenet irti. Lisää siemenet ja halkaistut tangot riisin sekaan ja keitä puuro ohjeiden mukaan. Anna puuron jäähtyä kokonaan ja ongi ylös vaniljatankojen puolikkaat. Vaahdota kerma ja sekoita sen jäähtyneen riisipuuron sekaan. Kuori kaikki appelsiinit terävällä veitsellä ja poista applesiinilohkoista kaikki valkoinen. Fileoi kaikkia appelsiinit mutta ota yhden fileet sivuun viimeistelyä varten. Sekoita appelsiinilohkot riisin sekaan. Mausta riisi sokerilla (ja vaniljasokerilla) ja anna sen jäähtyä kokonaan. Säilytä ruoka jääkaapissa tiivisti kelmulla peitettynä kunnes on aika syödä se, ja viimeistele ruoka jäljelle jääneillä appelsiininlohkoilla. Tarjoile ruoka omasta kulhostaan josta jokainen saa itse ottaa ja kaataa kannusta kastiketta päälle.

Glögiparfait glögisiirapilla

Tai suomeksi glögijäädyke ja yksi niitä laiskan ja kiireisen tytön nopeita joulureseptejä koska tämän valmistat vain kolmesta aineksesta, jollet halua siitä hyvin makeaa jolloin joudut lisäämään siihen sokeria. Ja jollet lisää tähän sokeria saat valmistettua jäädykkeen suoraan pakkaseen ilman mitään lämmitystä tms.

Joulukuun ruokahaaste on glögi ja ajattelin tällä glögijäädykkeellä ottaa osaa kisaa jota ChocoChili emännöi ja aiheena on glögi, ja mikä olisi sen jouluisempaa kuin glögi, ja nyt kun joulu jo alkaa olla ovella ei ole mitään hauskempaa kuin saada nopeasti väsättyä jotain hyvää kasaan, joka ei välttämättä ole se aivan tavallinen jouluruoka.

Tämä on aikuisille tarkoitettu glögiparfait joten se sisältää alkoholia ja siihen on hyvä syy. Alkoholi estää parfait kovettumista liikaa, mutta alkoholia ei saa olla liikaa. Liian suuri alkoholisisältö estää jäädykettä kovettumasta tarpeeksi ja se jää vain hileeksi, mikä sinänsä on hyvä jos parfaitin sijaan haluaa valmistaa esimerkiksi Granitaa.

Parfait, tai jäädyke eroaa siis jäätelöstä ja sorbetista sillä ettei sitä tarvitse mitenkään enää sekoitella sen jäätymisvaiheessa, se vain kaadetaan vuokaan ja sen annetaan jäätyä, tai pakastua. Joten voit pakastaa parfaitin joko annosvuoissa, perinteisesti leipävuoassa tai isossa rengasvuoassa. Voit myös leikata "kakkupaloja" isosta pyöreästä jäädykkeestä ja jollei sinulla ole silikonivuokaa käytössä kannattaa jäädykkeen vuoka voidella ohuella öljykerroksella, tai vuorata vuoka muovikelmulla samalla tavalla kuten reseptissäni nieriämousse.

Glöginä voit tähän käyttää siihen valmista kaupasta tai siis Alkosta ostettua glögiä jos niin haluat, vaikka suosittelisin että käytät itse valmistettua punaista glögiä tai joulun vaaleata glögiä. Tämän lisäksi tähän nopeaan ja helppoon parfaitiin käytetään vain munanvalkuaisia ja kermaa. Muista vain tarkastella maku kun olet sekoittanut kaikki ainekset ennen jäädykkeen pakkaseen panemista, ja maista myös että jäädyttyään parfaitin makeus laimenee hieman kun se jäätyy.

Ja jos haluat jäähdykkeestäsi makeampaa lisää siihen myös hieman sokeria, 1-2 dl riittää. Tämän teet helpoiten lämmittämällä glögiä sokerin kanssa miedolla lämmöllä kunnes kaikki sokeri on liuennut glögiin. Anna vain makeutetun glögin jäähtyä ennen sen lisäämistä valkuaisten sekaan. Voit myös valmistaa glögisiirappia kuten reseptissäni kirsikka krepit ja käyttää sitä parfaitin tarjoiluun.

Glögiparfait on hyvä tapa saada hyödynnettyä ylijäänyttä glögiä joulun jälkeen, mutta samalla saat käytettyä esimerkiksi ne Bearnaisekastikkeen valmistuksesta ylijääneet kanan munan valkuaiset jotka sinulla on pakkasessa. Munan valkuaiset sulavat jääkaapissa yön yli jonka jälkeen ne ovat valmiita käytettäväksi ja laktoosittomaksi saat jäädykkeen jos käytät laktoositonta vispikermaa. Tällä reseptillä saat jouluista jälkiruokaa kuudelle hengelle tai miksei vanhan vuoden loppumisen juhlintaan Uudenvuoden aattoiltana.

Glögiparfait
1½ dl glögiä
2 munan valkuaista
3 dl vispikermaa

Viimeistelyyn:
½ dl mantelilastuja
1-1½ dl glögisiirappia
1 dl rusinoita

Glögiparfait:
Vatkaa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahdon sekaan glögiä tippa tipalta koko ajan sekoittaen vaahtoa. Vatkaa toisessa kulhossa kerma kovaksi muttei rakeiseksi ”voiksi”. Sekoita vispattu kerma glögillä maustetun vaahdon sekaan. Sekoita kunnolla. Kaada parfait vuokaan, peitä se muovilla tai tiiviillä kannella ja anna sen jäätyä 3-4 tuntia pakkasessa tai kunnes se on kovaa.

Viimeistely:
Paahda mantelilastut kuivassa pannussa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes ne ovat saaneet kauniin kullankeltaisen värin reunoista. Varo polttamasta niitä kitkeriksi. Pane rusinat kulhoon ja kaada glögisiirappia päälle. Anna rusinoiden tekeytyä kymmenisen minuuttia. Leikkaa jäädykkeestä paloja ja asettele ne kylmille lautasille. Ripottele paahdettuja mantelilastuja parfaitin ympärille. Lusikoi mantelilastujen päälle glögisiirappia, tomuta annoksen päälle kanelia pienen siivilän läpi jos siitä pidät ja tarjoile annokset oitis jottei parfait sula liikaa.

Machateetryffelit

Tummia suklaatryffeleitä jotka maustettu Machalla, japanilaisella vihreällä teellä.

Joka vuosi valmistan jotain suklaaherkkua jouluksi ja tänä vuonna valmistin machateellä maustettuja tummia suklaatryffeleitä. Vaikka suklaatryffelit kuulostavat epäterveelliselle syötävälle on näillä ihanilla herkullisilla tryffeleillä enemmän hyviä vaikutuksia kuin haitallisia jos niitä syö kohtuuden rajoissa eikä liioittele ja ahmi kaikkia kerralla koska ne vain ovat niin herkullisia.

Teellä on paljon hyviä vaikutuksia terveyteemme, ja vihreässä teessä niitä on vieläkin enemmän koska teetä ei ole samalla tavalla käsitelty kuin mustaa teetä. Vihreätee sisältää paljon antioksidantteja ja sen väitetään vähentävän veren kolesterolia. Myös tummalla suklaalla on hyvä vaikutus terveyteemme, ja tästä voi lukea enemmän reseptistäni tumma inkiväärinen suklaakakku. Käytin näihin tryffeleihin tummaa 80 % kaakaota sisältävää suklaata, mitä enemmän kaakaota suklaa sisältää sitä terveellisempää se on. Siinä on vähemmän rasvaa, ja se ei sisällä niin paljon sokeriakaan kuin vaaleampi suklaa. Maitosuklaata en periaatteessa käytä koskaan, mutta lämpimää kaakaota voisi kai sanoa maitosuklaaksi.

Macha on japanilaista jauhettua vihreätä teetä. Se on melko kitkerää maultaan, joten tähän n lisättävä vähän sokeria ja vaikka itse en kuitenkaan pidä hyvin makeasta, valmistan nämä joulusuklaat koko seurueelle joten niissä on hieman enemmän makeutta kuin lisäisin niihin jos valmistaisin niitä vain itselleni. Jos pidät vihreästä teestä voit myös kokeilla reseptiäni senchatee-sorbetti josta voit lukea lisää vihreän teen terveysvaikutuksista.

Käytin tähän taas kerran manteliöljyä voipaperin sivelyyn koska se ei ole suklaan kanssa liian kitkerää tai vahvanmakuista kuten esimerkiksi oliiviöljy olisi tässä tapauksessa. Liika kitkeryys, jota jo on machassa, ei olisi hyväksi näille tryffeleille. Jollei sinulla ole manteliöljyä tai jotain muuta pähkinäöljyä, voit käyttää jotain miedon makuista öljyä kuten esimerkiksi rypsi-, viinirypäleensiemen- tai auringonkukkaöljyä.

Useimmiten suklaa sulatetaan aina kulhossa vesihauteen päällä mutta tällä kertaa lämmitin kerman ja kaadoin sen suklaan päälle. Homma hoituu helpommin ja pienemmällä vaivalla, mutta myös nopeammin kuin ei tarvitse olla huolissaan ja varoa suklaan palamista. Voit käyttää näihin tryffeleihin tavallista voita jossa on suolaa. Makeus vaatii ripauksen suolaa jotta se korostuu, eikä ole yhtä imelä kuin ilman suolaa. Laktoosittomiksi saat tryffelit kun valitset laktoosittoman kerman sekä voin, tryffeleiden valmistustapa ei mitenkään muutu tästä. Laktoosittomat tryffelit onnistuvat aivan yhtä hyvin kuin tavallisesta voista ja kermasta valmistetut ja kanamunaa tryffelit eivät sisällä ollenkaan, eikä myöskään gluteenia. Vaihtoehtoisesti voi vegaaneille käyttää kookosrasvaa ja kookoskermaa maidon ja kerman sijaan.

Valitsin taas kerran laiskuudessani kierittää tryffelit tummassa 100 % kaakaota sisältävässä kaakaojauheessa, mutta nämä tryffelit voi yhtä hyvin päällystää sulatetulla suklaalla: tällöin suklaa kannatta sulattaa joko mikrossa, tai vesihauteessa. Pistä tryffeli cocktailtikun nokkaan ja kasta se sulaan suklaaseen. Anna niiden kovettua ritilällä tai voipaperilla ennen kuin pakkaat ne tiiviiseen rasiaan ja säilytät ne jääkaapissa kunnes on aika syödä ne. Voit Macha-tryffeleiden lisäksi myös valmistaa myös glögitryffeleitä, kummatkin sopivat hyvin joululahjaksi suklaaherkuille persolle ystävälle, ja sinulla on vielä hyvin aikaa saada ne valmistettua ennen joulunpyhiä. Näitä voi myös valmistaa jouluna, kunhan vain olet varannut raaka-aineet valmiiksi kotiin.

Machateetryffelit
250 g tummaa suklaata
50 g voita
50 g ruokosokeria
2 dl kermaa
½ tl machateetä
öljyä vuoan voiteluun

Ota voi ulos jääkaapista jotta pehmenee. Riko suklaa pienemmiksi paloiksi kulhoon. Lisää suklaan sekaan pehmeä voi nokareina. Mittaa maito kattilaan, lisää sokeri ja tee ja sekoita. Kuumenna kuumaksi mutta älä anna sen kiehua. Kaada teellä maustettu maito suklaan päälle ja sekoita. Anna kaiken suklaan sulaa maidon lämmöstä. Vuoraa laakea astia tai vuoka voipaperilla ja sivele se ohuelti öljyllä. Kaada tryffelimassa vuokaan ja anna sen jäähtyä joko jääkaapissa tai viileässä pari tuntia. Kun tryffelimassa on jäähtynyt, voit joko kuutioida sen tai muovailla massasta munia kahdella lämpimällä lusikalla. Kierittele tryffelit kaakaojauheessa ja asettele valmiit tryffelit vadille tarjolle. Säilytä valmiit tryffelit tiiviissä rasiassa jääkaapissa.

Kinkunlientä ja ruiskuorta

Herkullisen rapeaa kinkun ruiskuorta joka kastetaan maukkaaseen kinkunliemeen

Meillä perinteisesti paistetaan kinkku ruiskuoressaan, ja se pannaan myöhään jouluaaton iltana uuniin tietysti vähän riippuen kinkun koosta vuodesta toiseen. Alkujaan tämä perinne alko siitä että isä vasta yömyöhään kotiin tullessaan kinkku mukanaan aaton aattona, se pantiin silloin heti uuniin, joten meillä joulukinkku on valmistunut aina joko yömyöhään tai aamuvarhain ja sitä perinnettä oli helppo jatkaa koska me panemme kinkku uuniin kypsymään illalla ja käymme jouluaattona, keskiyön messussa ja kirkosta palatessa kinkku on kypsää, mutta myös jouluaaton paaston on loppunut, ja kinkkua voi jo maistaa.

Muistan kun yhtenä vuonna jälkikasvu oli erityisesti pyytänyt että kirkon jälkeen ja kinkun maistelun lomassa olisi voinut saada avata joitakin lahjoja mutta kinkkua maistettuaan oli jo unohdettu kaikki joululahjat, koska uni maittoi paljon paremmin, hyvä että sänkyyn päästiin ennen nukahtamista.

Niin, tosiaan, meillä alkaa joulunvietto vasta joulupäivänä, joten minulla on suomen olosuhteisiin verrattuna yksi päivä lisää valmistella joulua, ja samalla meillä on aikaa myös vierailla jälkikasvun omien puolisokokelaittensa kodeissa appivanhempien katsastuksessa, puoliso vanhemmillaan jne joten kiirettä riittää kumminkin.

Isä piti kinkunpaistinliemestä, meillä oli sitä lapsuudessani mutta jossain vuosien mittaan se perinne hävisi ja oikeastaan on exän syy että minä sitä osaan edes laittaa. Hän halusi joululeipää liemensä kanssa, meillä taas on aina käytetty kinkun kuorta tähän, joten tässä käytän sitä mutta voit hyvin käyttää esimerkiksi mamman joululimppua liemeen kastamiseen.

Kinkusta valuu sitä kypsentäessä paljon nesteitä. Osa tästä on rasvaa ja sen lisäksi kinkusta valuu myös suolaista nestettä. Ota talteen kaikki kinkusta valunut neste ja erittele siitä rasva pois, sen teet helpoiten kannussa jossa rasva kellu pinnalla, ja liemi jää pohjalle. Kaada pinnalta rasva pois, ota se talteen ja pane se kompostiin menevien jätteiden sekaan. Rasvan voi myös kuria lusikalla pinnalta kun liemi on jäähtynyt jolloin rasva on valkoisena liemen pinnalla.

Maustan aina lientä lisää, lisään siihen joulun mausteita, mutta myös jotain nestettä koska muuten liemestä tulee liian suolaista. Nesteenä olen käyttänyt olutta ja viiniä, mutta olen myös lisännyt vettä jottei liemestä tulee liian väkevää. Tänä voit siis käyttää sekä uunissa kypsytetyn kinkun lientä että keitetyn kinkun lientä, keittokinkun lientä on vain vähän keitettävä kokoon ennen kuin siinä on tarpeeksi makua. Tämä kinkunliemen ja veden suhde voi vaihdella kinkun suolaisuuden mukaan joten käytä tässä kohdassa tervettä maalaisjärkeä ja mainitsemani määrät ovat summittaisia taas kerran. Lientä voi lämmittää uudestaan ja käyttää samaa lientä koko joulunpäivät, kunhan vain muistat jäähdyttää liemen nopeasti panemalla sen ulos, ja säilytät sen myös kylmässä seuraavaan käyttekertaan kunnes taaas lämmitätä sen miedolla lämmöllä.

Kinkkuliemi

4 dl kinkun paistolientä
3 kokonaista neilikkaa
1-3 rkl konjakkia
1 muskotinkukka
2-3 dl vettä
6 maustepippuria
2 laakerinlehteä
1-3 dl punaviiniä tai olutta
½ tl inkivääriä
1 tl kuminan siemeniä
1 rkl hillottuja appelsiinin kuoria

Ota talteen kinkun paistin liemi, kuori siitä rasva tai keitä kinkkulientä kokoon jos keitit kinkun. Pane liemi kattilaan, lisää vettä, viiniä tai olutta ja mausteet kokonaisina. Keitä lientä kokoon puolisen tuntia ja tarkista maku. Lisää vettä jos maku on liian väkevä ja suolainen. Anna liemen jäähtyä kokonaan ja kuori pinnalta pois kaikki rasva sen jäähdyttyä. Lämmitä liemi miedolla lämmöllä ja kasta liemeen kinkun ruiskuorta tai mamman joululimppua.

Joulun tähtitortut

Jouluksi kullankeltaisia rapeita voitaikinasta leivottuja tähtitorttuja, joissa makea luumusoseella täytetty torttusydän. Joulun perinteiset tähtitortut voitaikinasta ja luumusoseella.

Tämä on taas kerran niitä ruokia jotka juoduin oppimaan alusta lähtien miten ne tehdään. Voitaikinaa sai kyllä kaupasta ostettua, mutta en ole vieläkään tottunut että Suomessa kaupasta saa ostettua valmista luumusosetta jota voisi käyttää joulutorttuihin. En ole koskaan edes maistanut tätä valmista luumusosetta vaan valmistan edelleen joka joulu oman soseen, ja se on yllättävän helppoa.

Joulutortut luumuhillolla

Meillä joulutorttuihin tuli aina luumusosetta mutta perinteisesti tähän on aikaisemmin myös käytetty omenasosetta. Tähän sopisi myös tonkanpavuilla maustettu luumuhillo, varsinkin jos sitä vähän keittää kokoon tai sekoittaa kuivatuita luumuista valmistettua luumusosetta luumuhillon kanssa.

Muita vaihtoehtoja torttujen makuun luumusoseen ja luumuhillon lisäksi ovat esimerkiksi kurpitsahillo ja mustikkahillo. Meillä torttujen luumusose maustetaan aina tilkalla tuoretta sitruunamehua, näin soseesta ei tule ylen makeaa mutta torttujen luumusoseen voi maustaa jos niin haluaa, tähän sopii mm kaneli ja neilikkaripaus ja omenasosetta voi maustaa myös kanelilla, kardemummalla sekä vaniljalla.

Luumut vain ensiksi veteen likoamaan niukkaan veteen kulhossa vähintään pariksi tunniksi kunnes ne ovat imeneet itseensä vettä eivätkä enää ole niin kuivia ja sitkeitä. Tämän jälkeen luumut kiehautetaan sokerin kanssa ja soseutetaan ja luumusose on valmis torttuihin käytettäväksi. Tällä samalla periaatteella voisi hyvin myös valmistaa luumukiisseliä jos käyttäisi vähän enemmän nestettä ja lisää suurustaa kiisselin perunajauhoilla.

Parasta näissä joulutortuissa on että luumusose säilyy verrattavan pitkään jääkaapissa säilytettynä, ja voit helposti leipoa lisää joulutorttuja pienissä erissä kun niille on tarvetta esimerkiksi yllätysvieraiden ilmestyttyä ovelle. Joulutortut ovat kaikista parhaimpia suoraan uunista vielä vähän lämpiminä, joten leivo niitä mieluummin lisää kuin ison satsin kerralla. Torttuja voisi tietenkin leipoa valmiiksi pakkaseen, mutta tällöin ne eivät mitenkään edes ole verrattavissa tuoreiden vastapaistettujen joulutorttujen kanssa. Ja vaikket muuta osaisi leipoa tai ehdi itse jouluksi valmistaa, kannattaa tuoreiden tähtitorttujen eteen nähdä vaivaa.

Kanelilla tomutettu tähtihpohja

Täytettä jokaiseen tähteen menee noin teelusikallinen, korkeintaan kaksi. On muistettava ettei sosetta, tai hilloa, saa olla liikaa. Sose ei myöskään saa olla liian löysää. Soseella ja hillolla on tapana nousta yliäyräiden kun niitä kuumennetaan uunissa, ja liian suuri määrä sosetta sotkee vain uunin ja uunipellit turhaan. Myös taikinan voi maustaa, leikkaa taikinaneliöt valmiiksi ja tomuta kanelilla ennen hillon lisäämistä tortun keskelle.
Muista kuitenkin kiinittää jokainen tähden kärki cocktailtikkuun jotta tähdet pysyvät kauniisti koossa eikä repeile auki.

Valmis paistettavaksi

Jos sinulla on kiire ja haluat joulutorttujen maun mutta ulkonäöllä ei niin ole väliä, ei sinun ole välttämättä leivottava torttuja tähtien muotoisiksi, voit yhtä hyvin valmistaa joulukierteitä samalla tavalla kuin reseptissäni mantelipiparkakkukierteet. Levitä vain voitaikinalle ohutkerros luumusosetta, kääri tiiviistä rullalle ja leikkaa rullasta vajaan sentin paksuisia paloja. Asettele kierteet voipaperille, sivele ne kevyesti vispatulla munalla ja paista ne uunissa. Tomuta luumukierteet tomusokerilla kun ne ovat jäähtyneet. Joulutorttuihin käytetään usein taikinaleikkuria apuvälineenä, mutta homma hoituu yhtä hyvin kuorimaveitsellä jolla leikkaa taikinaa. Tällöin tähtien hieman säröinen reuna jää sileäksi mutta sillä ei ole mitään vaikutusta makuun, vain ainoastaan ulkonäköön.

Tässä minun on myönnettävä etten tiedä tarkkoja määriä luumuja suhteessa veteen tai sokeriin, olen aina valmistanut luumusoseen näppituntumalla. On kuitenkin tärkeää ettei sokeria ole liikaa, ja että vettä on vain niukasti, jottei soseesta tule liian löysää. Joulutortuissa oikaisen mielelläni ja käytän kaupasta ostettua valmista voitaikinaa, laiska kun olen. Täällä Suomessa voitaikinaa saa useimmiten valmiina levyissä, ja näistä levyistä tulee noin kolmesta neljään joulutorttua, vähän riippuen miten ohutta voitaikinasta kaulii. 500 gramman voitaikinapakakkausessa on 5 voitaikinalevyä joista saat leivottua 15 joulutorttua.

Tähtitortut

500 g voitaikinaa

Luumusose:

2 dl kuivattuja luumuja
3 dl vettä
½-1 dl sokeria
1-2 rkl sitruunamehua

Sivelyyn:
1 kananmuna

Viimeistelyyn:
tomusokeria

Luumusose:
Pane kuivatut luumut likoamaan veteen vähintään tunniksi pariksi. Kaada luumut kattilaan, ja lisää sokeri. Kaada luumujen liotusvettä kattilaan kunnes sokeri on kosteaa. Lisää vettä jollei liotusnestettä ole tarpeeksi. Kiehauta luumuseos, varo sitä palamasta pohjaan. Soseuta luumut ja lisää sekaan tilkka tuoretta sitruunamehua. Sekoita kunnolla. Anna soseen jäähtyä kunnolla ja säilytä se tiiviissä purkissa tai rasiassa jääkaapissa.

Joulu tortut:
Sulata voitaikina sen pakkauksessa olevan ohjeen mukaan voipaperilla. Leikkaa suorakulmasta kaksi neliöö ja leikkaa jokaisen neliön kärjestä viilto sen keskikohtaa päin. Jätä keskelle kokonaista taikinaa tortun keskustaa varten. Asettele hiukan luumusosetta tortun keskelle ja taittele yksi kärjistä tortun keskustan päälle. Tortut ovat näyttävämpiä jos taitat aina saman puoliskon kärjistä keskelle. Kiinnitä kaikki neljä siipeä cocktailtikulla kärjistään päällekkäin soseen päälle. Asettele tortut voipaperille uunipellillä ja sivele tortut kevyesti rikkivispatulla kananmunalla. Paista tortut 225 asteen lämmössä keskellä uunia noin 10–15 minuuttia kunnes tortut ovat saaneet kullankeltaisen kauniin värin. Poista heti cocktailtikku tähdistä ja anna torttujen jäähtyä voipaperilla ritilällä ja sirottele niiden päälle tomusokeria siivilän läpi ennen niiden tarjoilua.

Papaijamarmeladi

Aamiaiseksi makeaa papaijasta valmistettua marmelaatia paahtoleivän tai tuoreen sämpylän päälle. Hedelmällistä ihanuutta myös lettujen ja köyhien ritareiden kera, kauniiksi herkulliseksi joululahjaksi hyvälle ystävälle, tai tuliaiseksi.

Aloitin tämän resepti kehittelyn mikroaaltouunissa valmistettavasta reseptistä jonka aikoinaan sain tutuilta Seyhelleillä ja koska minulla ei koskaan ole ollut mikroa, eikä tule olemaan niin kauan kuin itse saan päättää keittiöni välineistöstä, oli minun alusta alkaen kehiteltävä resepti perinteiseen marmeladin valmistukseen sopivaksi, siis kattilassa keitettäväksi.

Koska tähän marmeladiin käytetään vain rajoitetusti sokeria papaijan oman makeuden lisäksi on papaijan ehdottomasti oltava kypsää.  Papaija voi jopa olla ns. ylikypsä kunhan se vaan ei ole tummunut rumaksi hedelmälihasta. Tummunut papaija ei enää ole saman makuinen, samoin kuten tummuneissa banaaneissa maku on muuttunut. Keitetty papaija muuttuu läpikuultavaksi kypsyessään ja se myös tummuu kauniisti.

Keitetty papaija on tumman aprikoosinväristä ja maistuu aika samanlaiselle kuin kvittenhillo ja olen sitä käyttänyt monen monta kertaa hillokkeena juuston kera, vaikka useimmiten syön sitä paahdetun leivän tai uunituoreen croissantin päällä. Koska tässä hillossa on myös appelsiininkuorta, hillottua sellaista, ei tämä ole hilloa ja juuri appelsiininkuoren lisäämisen myötä se muuttuu marmeladiksi.

Papaija sisältää entsyymiä jolla on lihaa mureuttava vaikutus. Tämä papaiini pilkkoo tehokkaasti proteiineja sekä myös lihan sitkeitä kuiturakenteita imeytyviksi aminohapoiksi, joten tätä marmelaati, tai tuoretta kypsää papaijaa voi lisätä lihan marinadeihin curryyn ja kastikkeisiin tms.

Appelsiinin mehu ja sen kuori korostavat suolan kanssa papaijan omaa makua, mutta marmelaatia voi myös maustaa oman makunsa mukaan, tähän sopii appelsiinin lisäksi tietysti myös muut sitrushedelmät kuten limetti tai sitruuna, mutta myös neilikka, inkivääri, muskotinkukka, tonkanpavut tai tuore minttu sopivat myös hyvin mausteiksi.

Voit tässä hyödyntää sen appelsiinin kuoren josta puristat mehut marmeladin sekaan hillottujen appelsiinin kuorien sijaan. Muista vain että aina kun käytät sitrushedelmien kuorta, sinun kannattaa ostaa Luomua, jotteivät kuoret sisällä mitään torjunta-aineita. Vähän papaijan koosta riippuen tämä reseptissä mainittu määrä yksi kilo papaijaa on noin kolmisen papaijaa kuorittuna ja ilman siemeniä.

Papaijamarmeladi
1 kg papaijan paloja
2 ½ dl ruokosokeria
1 appelsiinin mehu
3 rkl hillottua appelsiininkuorta
ripaus suolaa

Halkaise papaija ja koverra lusikalla sen siemenet ja kaikki vaalea sen sisustasta. Nämä siemeniä ympäröivät vaaleat kalvot ovat karvaan makuinen eikä sovi hilloon. Kuori papaija perunankuorijalla, pienennä papaija karkeasti ja pane kattilaan. Punnitse papaija ja lisää sokeri, appelsiinin mehu ja kuori sekä mausteet ja anna papaijan kypsyä läpikuultavaksi miedolla lämmöllä, noin puolisen tuntia kunnes kastike on paksuuntunut, vähän riippuen papaijan kypsyydestä. Sekoita marmeladia aika ajoin pohjasta asti. Yleensä papaija on tähän mennessä soseutunut kattilassa joten sitä ei tarvitse soseuttaa, mutta jos haluat aivan tasaisen marmeladin voit toki soseuttaa sen monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella, muuten voit jättää sattumia siihen. Kaada lämmin marmelaati huolellisesti puhdistettuihin lasipurkkeihin. Pane kansi kiinni ennen kuin marmeladi on jäähtynyt jotta lasipurkkiin muodostuu itsestään tyhjiö joka auttaa säilömisessä. Anna marmeladin jäähtyä kokonaan ja säilytä se viileässä.

Piparkakku aamiainen

Piparkakut piimässä on myös lapsille sopiva piparkakkuaamiainen, kylmää piimää jossa piparkakkumurusia.

Meillä on joulun aikaan perinteisesti syöty riisi puuroa ja veskunavelliä, kuten meillä väskynävelliä on kotona jostain syystä kutsutaan, aamiaiseksi mutta toinen hyvä vaihtoehto nopealle ja vaivattomalla aamiaiselle on murustaa piparkakkuja kotitekoisen piimän tai miksei kotitekoisen jogurtin päälle. Näin saa myös hyvin hyödynnettyä ne piparkakut jotka mahdollisesti jäävät joulunpyhien jälkeen yli. Ja varsinkin lapset pitävät tästä koska osaavat itse helposti valmistaa itselleen aamiaista.

Ja tässä minun on myönnettävä että sorrun tähän aamiaiseen aivan liian usein joulunaikoihin ja myös joulun jälkeen jos piparkakkuja enää on yhtään jäänyt talteen. Tämä on oivallinen tapa hyödyntää niitä pipareita jotka jostain syystä menivät leipomisessa rikki, tai niiden ulkonäkö muuten ei ollut toivottu. Palaneita pipareita tähän ei kylläkään kannata käyttää, ne joutavat vain roskiin.

Tähän voit käyttää vanhan ajan perinteisiä piparkakkuja, mausteisia vanhan ajan piparkakkuja sekä helposti leivottavia piparkakkuja tai mantelipiparkakkukierteitä mutta paremman puutteessa myös kaupasta ostetut piparkakut käyvät.

Mamman Sillikaveri

Suloisen suolaista silliä sinapilla maustetussa herkullisessa kermaisessa kastikkeessa, herkku toiselta nimeltään sillikaviaari.

Tämä on niitä asioita joita ilman minulle ei tule joulua, mamman sillikaveri, kuten sitä meillä kutustaan, mamman joululimpun lisäksi, ja siihen minulle liittyy kaksi suurta mysteeriä joihin kumpaankin sain selvyyden viimeisen kymmenen vuoden aikana vasta Suomeen takaisin muutettuani.

Lapsuudessani meillä aina jauhettiin sillikaveri lihamyllyn läpi jouluksi ja en edes ollut osannut kuvitella että sillikaveria olisi voinut valmistaa millään toisella tavalla, kunnes isäni kerran valmisti tätä samaa ruokaa eikä jauhanutkaan sitä. Vasta silloin minulle selvisi että meillä sillikaveri oli jauhettu vain koska äitini ei siedä kalanruotoja. Tämä oli myös suurin syy miksi meillä edes oli lihamyllyä kotona. Meillä syödään nykyään veitsellä hienonnettua sillikaveria äitini suosiman jauhetun sijaan, ei siksi että maussa olisi mitään suurta eroa, mutta pidän enemmän veitsellä hienonnetun sillikaverin koostumuksesta.

Toinen suuri salaisuus oli että sillikaverinkastike on se sama kermainen salaattikastike jotta mamma lapsuudessani usein valmisti, varsinkin kesällä mökillä. Ja tämän keksin vasta kun sattumalta löysin alkuperäisen reseptin mamman keittokirjasta sitä selatessani, samasta keittokirjasta jota usein ruoanlaitossa käytän ja joka minulla oli jo ollut vuosikymmeniä. Tämän keittokirjan reseptin mukaan aito tönkkösuolattu tynnyrisilli liotetaan ensin piimässä viileässä noin vuorokauden, jottei sen suolaus ole liian vahvanmakuinen, ennen kuin siitä voi valmistaa sillikaveria.

Islannin sillliä

Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä jos käyttää tavallista Islannin silliä, sen voi vain paloitella hienosti ja sekoittaa kastikkeen sekaan. Varmista vain että ostat valmiiksi fileoitua silliä. Sillin fileointi ei ole mitään hauskaa muiden pakollisten joulukiireiden lomassa, silli on hyvin liukasta ja rasvaista ja se luistaa kivasti sormien välistä ja tämän homman parissa voi rauhalliseltakin kokilta mennä herne nenään, ja pahasti. Sillissä on hyvin paljon Omega-3 rasvahappoja, joten sitä kannatta syödä muiden rasvaisten jouluruokien lisäksi. Alkuperäinen resepti puhuu kahdesta sillifileestä mutta olen hyvällä menestyksellä valmistanut tätä nyt joka vuosi yhdellä vakuumipakatulla kevyt suolatulla Islannin sillipakkauksella jossa on noin puolitoista sillifileetä. Silli on kohtuullisen suolaista joten suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä sillikaverin sekaan, jollei sitä itse koe aivan välttämättömäksi.

Sipulit sinappikastikkeeseen

Kastike on suolaista mutta samalla tulista ja makeaa ja siinä käytetään keitettyjä kananmunan keltuaisia, ja nämä ylijääneet kovaksi keitetyt valkuaiset voit hyvin hyödyntää sekoittamalla ne vaikkapa rosollin sekaan. Tätä ruoka ei ole koskaan tarvinnut mitään parantelua, se sopii yhtä hyvin kesällä juhannuksena kuten joulunakin, jotka ovat ne kaksi juhlaa vuodessa kun meillä tätä herkkua vaivaudutaan tarjoilemaan jottei sen viehätys katoa tyystin. Sillikaveria ie kannata valmistaa liian pitkään etukäteen, joka edellisenä päivänä tai samana päivänä kuin seon tarkoitettu syötäväksi. Sillikaveria koostumus alkaa jo seuraavana päivänä vähän erottua toisistaan, mutta tämä ei mitenkään vaikuta sillikaverin makuun.

Sillikaveri sopii hyvin leivän päälle, mutta keitetty perunakin on herkullista ja se on kiva lisä joulupöydän kalaherkkujen seassa. Sillikaveri säilyy hyvin koko jouluviikon, ja sitä voi vielä syödä Uuden vuoden aattonakin, jos sitä vain on enää yhtään jäljellä. Tällä reseptillä saat suolaista herkkua joka riittää vähintään 6-8 hengelle jos se tarjoillaan alkuruokana keitettyjen perunoiden kera, osana muita suolaisia herkkuja siitä riittää isommallekin joukolle.

Sillikaviaari

1 sipuli
2 sillifileetä

Sillikaverin kastike:
2 kanan munaa
1 rkl sokeria
1-3 tl sinappijauhetta
2 rkl etikkaa
1 dl kermaa
merisuolaa
valkopippuria

Keitä kananmunat koviksi, noin kymmenen minuuttia. Anna munien jäähtyä kokonaan ennen kuin kuorit ne. Irrota munasta keltuaiset ja pane ne kulhoon. Riko keltuaiset haarukalla ja lisää kulhoon sokeri, etikka ja sinappijauhe. Sekoita ainekset keskenään huolellisesti ennen kuin lisäät kerman jonka jälkeen taas sekoitat kaiken hyvin. Tarkista kastikkeen maku ja mausta se suolalla ja valkoisella pippurilla oman makusi mukaan. Kastikkeen tulee olla aika vahvan makuista jotta se soveltuu sillin kaveriksi. Suikaloi silli ohuelti ja hienonna se niin hienoksi kuin itse haluat, tai jauha se lihamyllyssä aivan hienoksi. Sekoita sipuli ja silli kulhossa kastikkeen kanssa. Kaada sillikaveri kulhoon, peitä se tiiviisti muovilla ja säilytä se jääkaapissa kunnes on aika tarjoilla se joulupöydässä keitettyjen perunoiden kera.

Jouluruokaa vegaanille

Mietin tässä mitä ruokaa tarjoilisin vegaanille jouluna, koska sellainen meille nyt mahdollisesti on taas kerran tulossa käymään, ja päädyin miettimään mitä joulun perinteisistä ruoista saisi helposti muunneltua vegaanille tai lakto-vegetaristille, siis maitotuotteita syövälle kasvissyöjälle sopivaksi.

Sekä keltaisen porkkanalaatikon että perinteisen oranssin porkkanalaatikon ja lanttulaatikon valmistaa helposti ilman voita, kananmunia ja kermaa korvaamalla voin öljyllä. Soseutat vain juurekset öljytilkan kanssa, ja suihkuttaa pinnalle öljyä korppujauhojen päälle. Kananmuna jätetään tässä tapauksessa pois, sille ei mielestäni ole mitään hyvää korviketta, eikä oikeastaan edes hyvää syytä lisätä sitä, jos tekee soseesta tarpeeksi kovaa eikä laimenna sitä liikaa keitinliemellä. Kerman voit korvata joko soijakermalla tai kookosmaidolla jos niistä pidät, tai vain lisätä keitinlientä kunnes sose on tarpeeksi juoksevaa, muttei liian juoksevaa.

Tofukermassa haudutettu kyssäkaali sopii hyvin, kuten vihreä hernesose leivän päälle, ja Tofusta saa oikeille mausteilla vaikka mitä lihatyyppistä jos niin haluaa. Paistettu tofu maustettuna samalla tavalla kuten reseptissäni tofua ja linssimuhennosta maistuu hyvin hämäävästi makkaralle, ja herkkusienillä maustettu Baba ganoushilla on myös hyvin lihaisa maku mutta myös uunissa paahdetut jättiherkkusienet menevät melkein lihasta. Leiväksi jouluna sopii tietysti vain mamman joululimput.

Rosolli on kasvisruokaa, ja sen kumppaniksi ei välttämättä tarvitse käyttää mitään soijakermaa kermaa, vaan kunhan itse rosolli on tarpeeksi kosteaa ja saanut mausta ja muhia valmiiksi pari päivää ja jos haluat rosollihyytelöä valmistat hyytelön tietysti Agar-agarista. Juustolla kuorrutettuja paprikoita voi hyvin valmistaa käyttäen soijarouhetta tai okaraa jauhelihan sijaan ja kuorruttaa paprikat kasvisperäisellä juustolla, mutta myös kesäkurpitsapullat ja falafel sopivat hyvin vegaanille, vaikkeivät nyt ole erikoisen jouluisia ruokia.

Kinkun olen monesti sekä nähnyt että maistanut lantusta valmistettuna, ja tänä vuonna tuskin sitä valmistan mutta tässä miten olen ennen sen tehnyt. Ensin lanttu keitetään jonka jälkeen se kuorrutetaan sinapilla ja korppujauhoilla uunissa samaan tapaa kuin joulukinkkukin. Se muistuttaa kinkkua mutta mielestäni jos on valinnut kasvisruokavalion ei mielestäni kinkku ole enää vaihtoehto kuin parina ensimmäisenä vuotena ennen kuin on kokonaan saanut ”perinteiset ruoat pois mielestä” ja ajatusmaailmansa tottumaan kasvisruokavalioon. Tämähän on oikeasti vain asennekysymys.

Jälkiruoaksi suosittelen joulun marmeladeja valmistettuna käyttäen agar-agaria, ja Pan Pepatossa ei ole munaa eikä voita tai muita maitotuotteita joten se sopii loistavasti vegaanillekin unohtamatta itse valmistettuja joulun suklaaherkkuja joista kaikki paitsi glögitryffelit sopivat vegaaneille. Perinteinen riisipuuro veteen tai kookosmaitoon keitettynä sopii myös vegaanille veskunavellin kanssa ja Lucianpäivän sahramipullat voit leipoa korvaamalla voin ½ dl miedon makuisella öljyllä ja sivellä pullat vedellä munan sijaan. Ja vaalea glögi sekä punainen glögi sopii kaikille joulunviettäjille, resepteistä löytää kummallekin myös alkoholiton versio.

Mausteiset vanhan ajan joulupiparkakut

Ihania tummia ja mausteisia piparkakkuja joissa sitruunaa, muskotinkukka, tähtianista, mustaa pippuria ja maustepippuria perinteisen inkiväärin, kanelin ja kardemumman lisäksi.

Tänänn on Pyhän Lucian päivä ja meillä perinteisesti tänään leivotaan aian sahramilla maustettuja joulupullia mutta koska se resepti on jo täällä valitsinkin tämän päivän reseptiksi maustiesset piparkakut. Se on vanhan ajan piparkakkutaikinan resepti, ajalta jolloin niihin ei ollut mitään lisäaineita, joten käytä vain ja ainoastaan aitoa siirappia, meijerivoita ja kermaa. Sekä laktoosittomat että Hyla tuotteetkin käyvät kunhan niissä vain ei ole mitään lisättyjä sakeuttamisaineita tms.

Piparkakuissa kuuluu aina olla vähintään kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja kardemummaa ja olen vuosien mittaan hienosäädellyt tätä taikinaa lisäten siihen hieman mausteita joten voit leipoa pipareita joko perinteisen alkuperäisen reseptin tai tämän minun oman, hieman maustetumman version mukaan. Taikinan mausteet kannatta aina jauhaa morttelissa juuri silloin kuin niitä käyttää, kokonaisina mausteet säilyvät kauemmin käyttökelpoisina kaapissa. Tähtianikset voit joko jauhaa muiden mausteiden mukana, tai poistaa ne kokonaisina ennen jauhojen lisäämistä. Pipareihin saa kivan säväyksen kun lisää sen taikinaan raastetun sitruunan kuorta, tai voit kokeilla vaahterasiirappia taikinaan, kummastakin saa kivan yllättävän makuvivahteen. Käytin tähän tavallisen vaalean siirapin sijaan tummaa, joten pipareista tulee tummempia kuin perinteisistä vanhan ajan piparkakuista joka on hyvää huomioida niitä paistaessa. Kuorrutuksen suhteen sinun kannattaa katsoa reseptiäni vanhan ajan piparkakut.

Piparkakkutaikinan voi onneksi valmistaa paljon ennen kuin ne on tarkoitus leipoa, taikina säilyy kuukausikaupalla pakastettuna. Taikinaa voi sen lisäksi säilyttää viikon jääkaapissa, mutta suosittelen käytännönsyistä sen pakastamista sopivissa leipomisosioissa jotka tarpeen tullen on helppo ottaa esiin jääkaappiin sulamaan. Sulata aina tämä piparkakkutaikina jääkaapissa vuorokauden ajan ennen leipomista. Kokemukseni mukaan taikina kuitenkaan ei saa olla huoneenlämpöistä sitä leivottaessa, sen pitää olla kylmää jotta sen saa helposti leivottua, joten säilytä se jääkaapissa ja ota siitä esiin sopivan kokoisissa osissa. Olen oppinut ettei pipareita koskaan saa panna lämpimälle uunipellille odottamaan uuniin menoa, vaan ne pitää koota valmiiksi leivinpaperille tarjottimelle tai pöydälle odottamaan ennen niiden siirtoa uunikuumalle pellille.Tällä reseptillä saat ne samat noi sata piparkakkua, tietysti vähän riippuen miten isoja pipareita leivot.

Mausteiset vanhan ajan joulupiparkakut

200 g voita
2 ½ dl sokeria
1 dl kermaa
1 dl tummaa siirappia
7 dl vehnäjauhoja
50 g grahamjauhoja
2 tl soodaa
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
2 tl inkivääriä
½ tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua muskotinkukkaa
3 kpl tähtianista
2-3 tl kardemummaa
½ tl mustaa pippuria
½ tl maustepippuria
½ sitruunan raastettu kuori

Kiehauta siirappi ja mausteet jauhettuna ja kokonaiset tähtianikset jollet jauha niitä ja muut mausteet jauhettuna paksupohjaisessa kattilassa. Siivilöi pois tähtianis jos käytit kokonaisia, ja anna seoksen jäähtyä. Hiero voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää voi-sokerivaahtoon jäähtynyt siirappiseos, kerma ja jauhoit joihin sooda on sekoitettu. Sekoita taikina huolellisesti. Pakkaa taikina muovipussiin tai purkkiin ilmatiiviisti ja jätä se huoneenlämpöön maustumaan yön yli. Tämän jälkeen taikinan pitää antaa jäähtyä joko yön yli, tai 4-6 tuntiin jääkaapissa ennen sen leipomista ja ota pala taikinaa ulos jääkaapista vasta juuri ennen sen leipomista. Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulla leivinpöydällä aina pieni pala kerrallaan, tällöin kauliminen on helpompaa. Ota muotilla piparikuvioita ja laita kuviot leivinpaperille. Kuumenna pelti uunissa ja vedä täysi leivinpaperi pipareineen kuumalle pellille. Paista 200 asteisessa keskitasolla uunissa 4-6 minuuttia. Vahdi, etteivät piparit pääse palamaan ja muista että mitä pienemmät piparkakut sitä nopeammin ne paistuvat. Samalle pellille ei pidä panna erikokoisia piparkakkuja, pahimmassa tapauksessa isot jäävät raaoiksi ja pienet palavat ja terävät kulmat ja ohuet kuviot palavat helpoiten uunissa. Irrota piparit paistinlastalla voipaperista heti niiden uunista tultua mutta anna niiden hieman jäähtyä paikallaan pellillä ennen ritilälle siirtämistä jossa annat niiden jäähtyä jotta niistä tulee rapeita. Säilytä ne tiiviissä purkissa jotta ne pysyisivät rapeina ja tarjoile niitä joulun vaalean glögin tai punaisen glögin kanssa.

Rosollihyytelö

Joulun perinteinen rosolli uudessa muodossa, rosollihyytelönä.

Tämä on meillä ollut hyvä vaihtoehto joulupöydässä siihen tavalliseen perinteiseen rosolliin, tai rosollin hyödyntämiseen ja uusiokäyttöön joulunpyhien jälkeen. Mutta se on myös ollut kiva alkuruoka joulunaikaisilla päivällisillä, rosollihan säilyy noin viikon päivät jääkaapissa.

Käytin tähän hyytelöön liivatetta, ja tässä halusin leikattavan hyytelön johon käytetään 1 ½ liivatelehteä jokaista desilitraa nestettä kohden. Lusikoitavaan hyytelöön taas tarvitset yhden liivatelehden jokaista desilitraa nestettä kohden. Pane liivatteet likoamaan kylmään veteen kymmeneksi minuutiksi, jonka jälkeen liika vesi puristetaan pois liivatteesta ja se sekoitetaan hyytelössä käytettävään nesteeseen. Yleisin neste tässä rosollihyytelössä meillä on ollut punajuuren lientä jota olen hieman jatkanut jäähdytetyllä, keitetyllä vedellä tai aikuisille sopivana olen käyttänyt kuivaa valkoviiniä veden sijaan. Lapsille sopivan saat hyytelöstä jos keitätä alkoholin viinistä pois, ja annat sen jäähtyä ennen sen käyttämistä. Sinun ei kannata käyttää punajuuren lientä laimentamattomana, se on yleensä liian makeaa eikä sovellu tähän. Liotettu liivate lisätään lämpimään nesteeseen, jossa se sulaa ja sekoittuu siihen, jonka jälkeen itse rosolli lisätään nesteen sekaan ja se kaadetaan muottiin jossa se saa hyytyä jääkaapissa muovilla peitettynä. Punajuuriliemen sijaan voit myös hyödyntää rosollin omaa lientä. Punajuuret voi itse säilöä rosolliin käyttämällä reseptiäni raidalliset maustepunajuuret, joka sopii myös tavallisten punajuurien säilöntään.

Vegaaneille sopivaksi valmistat hyytelön tietysti agar-agaria käyttämällä, jolloin agar-agar sekoitetaan kylmään nesteeseen jonka on kiehuttava miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Anna tämän jälkeen nesteen jäähtyä ja sekoita se rosollia kanssa ja kaada joko isoon hyytelömuottiin, kakkuvuokaan tai annosvuokiin. Lisää Agar-agarista voit lukea reseptistäni joulun makeat marmeladit.

Hyytelövuoka kannatta kuitenkin varotoimenpiteenä vuorata muovikelmulla ennen rosollin sinne kaatamista, jotta hyytelön saa helpoiten poistettua muotista. Jos unohdit muovin voit lämmittää muottia upottamalla sen lämpimään veteen pariksi kolmeksi sekunniksi niin se yleensä irtoaa. Ainoana haittana tällä menetelmällä on että hyytelö hieman sulaa ja hyytelö voi mennä lyttyyn. Muovin käytöstä taas voi olla se haitta ettei levitä sitä tarpeeksi tasaisesti muottiin, ja muovin rypyt näkyvät hyytelön pinnassa. Lisää tästä voit lukea reseptistäni herkullinen nieriämousse.

Käytin tähän jo valmista rosollia, ja koska rosolli paranee vain päivästä, parista jääkaapissa joten se kannatta valmistaa pari päivää ennen sen syömistä, ja tässä tapauksessa hyytelö tarvitsee myös oman aikansa jotta se hyytyy ja on syötävää. Rosollin kanssa tarjoillaan meillä perinteisesti vaaleanpunaista vispattua piparjuuri kermaa, joten lisää kerman sekaan vain tipan punajuurten maustelientä sen värjäämiseksi ja sitä pursotetaan rosollihyytelön päälle. Älä vispaa kermaa liian pitkään etukäteen, se on aina parhaimmillaan juuri kun se on vasta vispattua. Tällä reseptillä saat rosollihyytelöä vähintään kuudelle syöjälle yhdessä kakkuvuoassa. Ja piparjuurikerman ja rosollin valmistuksen suhteen viittaan reseptiini joulun perinteinen rosolli.

Rosollihyytelö:
1 l rosollia
4 dl vettä
4 rkl punajuuren lientä
4 liivatelehteä

Rosollihyytelö:
Liota liivatteita pienessä kulhossa kylmässä vedessä 10 minuuttia. Kuumenna kattilassa miedolla lämmöllä vesi (tai viini) johon olet lisännyt punajuuren lientä. Purista liivatteista liiat nesteet pois ja lisää ne veden sekaan ja anna niiden sulaa. Älä vispaa vispilällä jottei nesteeseen muodostu kuplia, mutta voit puulusikalla tms. sekoittaa nestettä. Ota neste pois levyltä ja anna sen vähän jäähtyä. Vuoraa hyytelövuoka tai kakkuvuoka muovikelmulla. Yritä saada se leviämään muottiin tasaisesti ilman ryppyjä. Kaada rosolli vuokaan ja valuta päälle hyytelö niin että kaikki rosolli peittyy. Peitä vuoka muovilla ja pane se jääkaappiin hyytymään yön yli. Kumoa rosolli lautaselle tai vadille ja tarjoile sen kanssa piparjuurikermaa. Tarjoile rosollihyytelöt alkuruokana graavikalan kanssa kuten kuusenkerkällä graavattu lohi, mustanseljan kukalla graavattu lohi tai korianterilla graavattu lohi tai iso rosollihyytelö osana joulupöydän herkkuja.