Värikäs savukinkkupasta

Arjen nopea ja värikös savukinkkupasta. Nopea pastaruoka kinkusta, punaisesta paprikasta ja vihreistä herneistä. Silmiä hivelevän kaunis ja värikäs pasta, maukas savukinkku pasta joka tyydyttää suurenkin nälän ja valmistuu alta aikayksikön.

Aika on viime aikoina minulla ollut kortilla, on ollut niin paljon muuta tekemistä, etten valitettavasti ole pahemmin tällä viikolla ehtinyt paneutua ruoanlaitosta kirjoittamiseen, vaikka tietysti olenkin tehnyt ruokaa kotona. Kiireeni jatkuvat valitettavasti ensi viikolle asti ja viikonlopun vietän taas kerran muilla mailla, joten palaan taas sorvin, tai pikemmin hellan ääreen teille kirjoittamaan viimeistään ensi viikon puolessa välissä, siis keskiviikkona. Kiireitteni takia olen valmistanut ”vain samaa vanhaa ruokaa” jonka osaa unessakin tehdä ja saan nopeasti väännettyä lautaselle tarjolle sen enempää ajattelematta. Onko sitten väärin laitta ruokaa ajattelematta mitä tekee? 

Joskus on turvallista palata jo hyvin tunnettuihin ruokiin, niihin ruokiin joita lapsena söimme ja tunnemme parhaiten. Oikeastaan ruoanlaitto onkin juuri sitä, saman asian toistelua, kun osaa perusasiat, ja hyvin, voi alkaa improvisoida ja kokeilla uusia tapoja tehdä ruokaa ja maustaa ruokia uudella tavalla. On tosi asia että, jollei osaa keittää perunaa, ei voi tehdä perunamuusia, minä taas en osaa keittää kahvia. 

Siis oikeasti, osaan teoriassa keittää kahvia, ja joskus pakotettuna keitänkin kahvia mutta joka kerta kun kosken kahvinkeittimeen jotain uutta ja enne kokematonta tapahtuu. Useimmiten kahvit valuvat pitkin keittiötasoja tai kahvinporot kaatuvat pitkin lattiaa, joten elämää helpottamiseksi tulimme tulokseen, että minä en keitä kahvia. Minulla ei koskaan ollut tarvetta oppia keittämään kahvia koska en nuoruudessani juonut kahvia, muuta kuin kakkukahveilla . Puolisoni sen sijaan on aina ollut kahvinjuoja ja saa aikaiseksi erittäin hyvää kahvia joten minulla ei ole vieläkään ollut tarvetta paneutua kahvin keittämiseen. 

Mitä sitten ajan takaa tällä kahvin keittämisellä? 

Pointtini on, että harjoittelemalla oppii, ja mitä useammin on tehnyt asian, tai siis tässä tapauksessa, valmistanut jonkun ruokalajin, sitä paremmin sen osaa laittaa. Toistaminen voi olla tylsää mutta siinä oppii oikean järjestyksen missä mitäkin kannattaa tehdä, ja millä tavalla sen tekee, ja täten tulee paremmaksi ruoanlaittajaksi ja samalla itsevarmemmaksi kokiksi, koska näet itse ja maistat että osaat laitta ruokaa. 

Nopea ruoanlaittaja ei kyllä välttämättä ole hyvä ruoanlaittaja, kiireessä tulee hutiloitua, joten kannattaa keskittyä enemmän laatuun kuin nopeuteen ja määrään. Totean siis tässä että, minäkin oppisin keittämään kelvollista kahvia harjoittelulla. Nyt vain on niin että paneudun mieluummin kahvin sijaan laittamaan ruokaa koska minulla on jo erinomaisen taitava kahvinkeittäjä, ja tässä nyt vihdoinkin asia johon kaikkien koukeroiden kautta yritin päästä.

Munatonta ja vegaaneillekin sopivaa nauhapastaa valmistat itse helposti kotona seuraamalla ohjettani reseptissäni pasta fresca. Voit myös itse valmistaa "tavallisen" spagetin seuraamalla reseptiäni Nokkoscapellinia mutta olla käyttämättä siihen sitä nokkosta. tällä reseptillä saat ruokaa neljän hengen perheelle..

Nopea savukinkkupasta

200 g savukinkkua

300 g pastaa

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 punaista paprikaa

3 dl pakaste herneitä

oliiviöljyä

loraus kermaa

suolaa

mustaa pippuria

juustoraastetta

korianteria koristeluun

Keitä pasta sen paketissa olevan ohjeen mukaan hyvin suolatussa vedessä, siis keitinvesi ”maistuu merelle”. Kuori sipuli ja leikkaa se pikku sormen kynnen kokoisiksi paloiksi. Suikaloi kinkku ohuelti ja leikkaa suikaleet parin sentin pitkiksi paloiksi. Kaada kuumalla pannulle loraus öljyä ja anna kinkun ja sipulia saada vähän väriä. Pese paprika hyvin ja poista sen siemenkota ja leikkaa se peukalon kokoisiksi paloiksi. Lisää pannulle hienonnettu valkosipuli ja paprika ja anna paistua kymmenisen minuuttia sekoittaen. Lisää sekaan loraus kermaa ja anna kiehua kokoon parisen minuuttia. Lisää pakasteherneet pastan minuuttia ennen kuin pasta on kypsää. Valuta pastasta vesi lävikössä kun se on kypsää ja kaada takaisin kattilaan jossa sen keitit. Kaada kattilaan pastan ja herneiden päälle kinkkupaprika seos ja sekoita hyvin. Mausta suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Lisää annokseen juustoraastetta kun tarjoilet sen ja koristele tuoreella korianterilla.

Perinteinen Janssoninkiusaus

Suolainen janssoninkiusaus perinteisellä tavalla. Uunissa hitaasti kypsytettyä lämmintä, kermaisen pehmeätä perunaa sipulin ja anjoviksen kera suloisen suolaisena anjovisgratiinina. 

Janssoninkiusaus on taas yksi aliarvostettu perinneruoka, jota tulee harvoin syötyä ja jonka alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, on vain monen monta tarinaa. Aikaisin mainonta minun keittokirjoissani on Suuren keittokirjan vuoden 1934 painoksessa sivulla 30, nimeltään ”Irman anjovis”. 

Useimmiten silloin, kun pahasti tekee mieli Janssonia, on siinä tilassa juhlien jälkeen, ettei ruoanlaitto ole varsin järkevää. Mutta jos onnekkaasti on osannut edellyttää juhlien pituuden ja kosteuden oikein, on ihanaa saada vähän lämmikettä keskellä yötä kotiin tullessaan Janssonilta. Janssonin kiusausta voi onneksi tehdä puoli valmiiksi ja pakastaa sen päivän varalle jolloin sille on tarvetta joten taas kerran ruoka jota kannattaa tehdä enemmän kuin yhdeksi kerraksi. Sitten vain lämmittää uunissa suoraan pakkasesta. Ruotsissa Janssonin kiusaus mielletään joulupöydän osana jota ilman ei tule joulua, mutta myös iltamyöhäisenä jatkojuhlien suolaisena ruokana kuten myös meillä täällä Suomessa.

Anjovikset rivissä peerunoiden ja sipulin päällä

Janssonin kiusauksella on lukuisia reseptejä, joskus siinä käytetään kerma-maitoa, mutta mielestäni kerman rasvaisuus sopii paremmin yömyöhäisiin syöminkeihin ja tässä se tapa jolla itse sen sain Janssonin kiusauksen teon oppia, pitkän kaavan mukaan, joka eroaa "Irman anjoviksen" helpommasta kaavasta. Janssonin kiusausta ei kannata edes yrittää tehdä liian uudesta, tuoreesta perunasta, se ei onnistu ollenkaan, vaan se on aina valmistettava ”vanhoista talviperunoista” onnistuakseen. Resepti on noin neljälle, ei hyvin nälkäiselle ruokailijalle. Vai tavataankohan meillä vähän syöpötellä? Janssonin kuisaus on kuitenkin meillä kovassa kurssissa olevaa lohturuokaa.

Janssoninkiusaus

8-10 isoa talviperunaa

2 isoa sipulia

3 dl kermaa

1 prk anjovisfileitä liemineen

voita/öljyä paistamiseen

Kuori perunat ja leikkaan ne uhiksi suikaleiksi. Pane perunasuikaleet kylmään veteen likoamaan isossa kulhossa. Kaada perunat lävikköön ja vaihda niistä vesi. Huuhtele perunoita vaihtaen vettä kunnes vesi on läpinäkyvää ja niistä huuhtoutunut pois kaikki tärkkelys. Anna perunasuikaleista valua vedet pois ja paista niitä pienissä osissa kuumalla pannulla joko voissa tai öljyssä kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Älä unohda sekoittaa perunasuikaleita välillä. Kaada paistetut perunasuikaleet voilla voideltuun uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori sipuli ja silppua se hienoksi ja kun olet paistanut puolet perunoista ruskista sipuli. Kaada ruskistettu sipuli perunoiden päälle vuokaan ja levitä sitä tasaisesti. Avaa anjovis purkki ja valuta siitä kaikki liemi talteen. Levitä anjovis-fileitä tasaisin välein sipuli-perunoiden päälle vuokaan. Itse olen oppinut että anjovikset pitää olla rivissä viivoina tasaisin välein, mutta mitään teknistä syytä tähän ei ole, on vain kivaa tehdä ruokaa tutulla tavalla. Mausta taas vuokaa suolalla ja pippurilla. Paista nyt loput perunoista osissa kuumalla pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Kun vuoka on täysi ja kaikki perunat ovat saaneet hieman väriä, kaada päälle kermaa ja anjoviksen liemi. Pane vuoka uuniin kypsymään 225 asteen lämpöön kunnes pinta on kullan keltainen. Tarjoile heti uunista kuumana.

Kotona tehtyä mietoa raakamakkaraa

Kotitekoista mietoa raaamakkaraa. Sipulilla, muskotinkukalla, inkiväärillä ja maustepippurilla maustettua raakamakkaraa joka maistuu sekä paistettuna, grillattuna että keitettynä.

Makkara on yksi asia joka voi arveluttaa syöjää, mitä se oikeasti sisältää? Olen tehnyt omaa makkaraa kotona jo parisen vuosikymmentä, aluksi tein sitä kaksi kertaa vuodessa jolloin sopimuksen mukaan sain naapurilta ostaa puolikkaan teurastetun possun juhannukseksi ja jouluksi ja toiselta naapurilta karitsan lihaa joka syksy. Me teemme nykyään kotona edelleen makkaraa vähintään pari kertaa vuodessa ja jauhamme siihen lihan itse. Voit tietysti käyttää valmista jauhelihaa mutta silloin et tiedä mistä jauhelihasi on tehty ja minä haluan tietää mitä makkarassani on ja siksi teen sitä itse. 

Rasvasta makua makkaraan

Makkaran teossa ei kannatta käyttää vähärasvaista lihaa, siinä kärsii sekä laatu että maku, lihanrasvaisuus on koko makkaran juju, rasva sitoo itseensä maku-aineita ja antaa sille siten maun. Jos sen sijaan haluat kevyttuotteita, suosittelen kaupan hyllystä etsimistä, tämä resepti ei ole sinulle tarkoitettu. Makkaranteko helpottuu kun on kotona lihamylly, mutta yhtä hyvin voi jauhaa lihan monitoimikoneessa, kuten kanan murekepihvi reseptissä tein ja raastaa perunat ja sipulin hienolla raastimella. Itse makkarakuoren täyttämisen voi tehdä käsin mutta makkaran täyttämisessä lihamylly siihen asennettavine irrotettavine makkaratorvineen on mielestäni korvaamaton. Makkaran kuori on teuraseläimen puhdistettua suolta, ja sitä saa valmiina puhdistettuna ostettua lihakauppiailta. Sinun kannattaa vaan etukäteen varmistaa suolen saatavuus kauppiaalta, ettet joudu tekemään maailman suurinta lihamureketta kotona, asia jolta olen pari kertaa nippa-nappa välttynyt.

Aloitin makkaran teon tällä helpolla siskonmakkaran tyyppisellä reseptillä johon vuosien mittaan olen saanut hienosäädettyä mausteet ja nämä makkarat tulevat parhaiten oikeuksiinsa kun haudutat raakaa makkaraa, mutta voit myös grillata tai paistaa niitä haudutuksen jälkeen. Makkarat voit pakastaa sekä raakana että haudutettuna joten mikset vaikkapa tarjoa omatekoista makkaraa joulupöydässä tänä vuonna?

Raakamakkaraa possusta

1½ kg perunaa

2 ½ kg porsaan lihaa

3 sipulia

2 rkl suolaa

2 tl jauhettua maustepippuria

1½ tl rouhittua valkopippuria

2 tl jauhettua muskotinkukkaa

1 tl jauhettua inkivääriä

noin 5 m makkarasuolta

Kuori sipulit ja perunat. Jauhe sipulit, perunat lihan kanssa, ja jos käytät lihamyllyä jauha ne kahteen kertaan. Lisää mausteet ja sekoita makkarataikina. Vaivaa makkarataikinaa kunnes se on kiiltävää ja kimmoisaa. Kokeile makkaran maku paistamalla miedolla lämmöllä pieni nokare taikinaa ja lisää mausteita jos tarvitsee. Täytä suolet taikinalla ja sido makkarat kosteutetulla puuvillaisella elintarvikenarulla. Varo saamasta makkaraan ilmakuplia, ilma makkaran kuoressa voi saada makkarat räjähtämään niitä kypsyttäessä. Tuoreen tällä tavalla valmistetun raa’an makkaran keittovettä ei tarvitse suolata, mutta voit lisätä keitinveteen sipulirenkaita, pari kokonaista maustepippuria ja laakerinlehden jos haluat lisämakua. Pistele haarukalla makkaroihin reikiä ennen niiden kypsyttämistä ja hauduta kokonaiset makkarat kattilassa ilman kantta 30 minuuttia. Tuore raakamakkara säilyy jääkaapissa suolavedessä pari kolme päivää, käytä ¼ dl suolaa joka litraa vettä kohden. Osan makkaroista voit pakastaa joko raakana tai haudutettuna sopivan kokoisina annoksina. Kun valmistat raakoja pakastettuja makkaroita, anna niiden ensin sulaa kokonaan jääkaapissa ennen niiden kypsentämistä suolatussa vedessä. Tarjoile haudutetut makkarat sinapin ja joko juuressoseen tai perunasoseen kanssa.

Kokonaisena paistettua inkiväärikanaa

Inkiväärillä maustettua uunikanaa. Miedosti timjamilla ja inkiväärillä maustettua uunissa kokonaisena paahdettua kanaa, helppoa ja eleganttia ruokaa tarjottavaksi.

Suureksi ilokseni tässä taannoin kaupassa löysin kuin löysinkin tuoreen kokonaisen kanan. Aikaisemmin silmiini oli vain sattunut jotain kokonaisena sotkettua kanaa ja iloisena ostoskassiin tällä kertaa ei mennytkään kalaa, kuten usein viime aikoina, vaan vaihteen vuoksi kanaa. Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, helpoin tapa valmistaa kanaa, on panna se uuniin koska se esivalmistelujen jälkeen valmistuu itsestään uunissa, kuten esimerkiksi uunissa paahdettu kana. 

Uunissa paahdettua

Inkiväärikana onnistuu vain ja ainoastaan kokonaisesta linnusta joten jollet löydä tuoretta sotkematonta lintua kaupasta, osta pakastettu kana sen sijaan. Pakastettu kana vain pitää sulattaa jääkaapissa vuorokauden ennen kuin sen voi paistaa uunissa. Kokonaisen linnun paistamiseen menee noin 1-1½ tuntia hieman riippuen sen koosta. Linnun täytettä ei syödä, se pannaan kanaan vain antaakseen makua, joten täytteen aineksia ei tarvitse kuoria. Mausteinen kana sopii hyvin Tomaattiavokadosalaatin kanssa syötäväksi.

Inkiväärikana uunissa

kokonainen kana (siis broileri)

4-5 cm tuoretta inkivääriä

1 pieni punasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

jokin oksa tuoretta timjamia

4 dl tummaa kokojyväriisiä

suolaa

mustaa pippuria

oliiviöljyä

Ota lintu hyvissä ajoin esiin jääkaapista jotta se ehtii lämmitä huoneen lämpöiseksi. Kuivaa kana talouspaperilla ja mausta se joka puolelta suolalla ja mustalla pippurilla. Voitele uunivuoka vähällä oliiviöljyllä, kanasta valuu rasvaa ja nesteitä joten vuoan voiteluun ei tarvitse paljoa öljyä. Leikkaa sipuli lohkoiksi ja inkivääri ohuiksi siivuiksi kuorineen päivineen. Täytä kana timjamilla, sipulin lohkoilla, kokonaisilla valkosipulin kynsillä ja inkiväärin viipaleilla. Pane kana uunivuokaan uuniin paistumaan 175 asteen lämpöön. Kanaa kannattaa valella siitä valuvalla nesteellä pari kolme kertaa sen paistamisen aikana. Keitä riisi suolavedessä, ja kaada se samaan vuokaan jossa kana jo on uunissa. Anna riisin paistua uunissa lopun paistoaikaa vähintään vartin ajan jotta se maustuu kanasta valuneella nesteellä ja paahtuu hieman. Viimeisen vartin ajan voit nostaa lämpöä 225 asteeseen, jollei kana vielä ole saanut kaunista ruskeata väriä. Voit kokeilla kanan kypsyyttä painamalla tikulla sen paksuimpaan kohtaan rinnasta. Kana on kypsää, kun siitä valuva neste on kirkasta ja läpinäkyvää eikä enää punertavaa kuten raa’asta kanasta valuva neste on. Paloittele kana annospaloihin, ja tarjoile riisin ja tomaattiavokadosalaatin kanssa. Koristele annos tuoreella timjamilla.

Etikkasilakat

Perinteiset etikkasilakat, silakoita mausteisessa etikkaliemessä. Rapeaksi paistettuja leivitettyjä tuoreita silakoita mausteisessa mausteliemessä. Hieman työlästä herkkua mutta ehdottomasti vaivansa arvoista sellaista.

Vaikka pidän ruoanlaitosta, en kuitenkaan halua aina ja joka päivä viettää tunteja keittiössä hellan ääressä. Toisinaan tulee laiskoja päiviä jolloin ei ollenkaan huvita tehdä ruokaa. Rakastan paistettuja silakoita mutta silakan paistamista seuraavana päivänä minua harvemmin huvittaa edes ajatella ruoanlaittoa, joten paistan kerralla tarpeeksi paljon silakoita jotta niitä jää yli tähänkin ruokaan.

Ensimmäisen kerran kun tapasin etikkasilakoita lautasellani, pohdin mikä panee ihmisen pilaamaan jo hyvän ruokalajin tällä tavalla. Tämä oli ennen kuin maistoin niitä. Vasta niitä maistettuani tulin tulokseen että joskus voi aivan loistavan ruoan jalostaa vieläkin paremmaksi. Etikkasilakat ovat mielestäni varsin hyviä kesähelteillä, mutta voi niitä valmistaa esimerkiksi jouluksi tai muuten vain osaksi seisovaan juhlapöytään.

Etikkasilakat

1,2 kg paistettuja silakoita
4 dl vettä
2 rkl 24 % väkiviinaetikkaa
2 rkl sokeria
1½ tl suolaa
1 tl murskattua valkopippuria
1 tl murskattuja maustepippureita
4-5 oksaa tuoretta timjamia
1-2 laakerinlehteä
1 punasipuli

Tähän käytettävien paistettujen silakoiden on oltava kokonaan jäähtyneitä. Lämmintä kalaa ei saa panna liemeen, eikä lämmintä lientä saa kaataa kalan päälle. Kuori ja leikkaa sipuli renkaiksi. Pane kaikki liemen ainekset kattilaan ja kiehauta se ylös. Anna liemen jäähtyä ja kaada se kulhoon silakoiden päälle. Pane silakat liemessä jääkaappiin yön yli maustumaan. Silakat säilyvät viikon jääkaapissa etikkaliemessään. Tarjoile silakat sillin tapaan keitettyjen perunoiden ja tuoreen punasipuli renkaiden kanssa tai maukkaan ruisleivän tai näkkileivän päällä.

Paistetut silakat

Perinteiset paistettu silakay, voissa perinteisesti paistetut leivitetyt silakat. Meheviä tuoreista silakoista valmistettuja silakkapihvejä perunamuusin kera.

Tämä syksy on jostain ihmeen syystä kulunut hyvin kalaisissa merkeissä, ostoksilta on usein päätynyt jotain kalaa ostoskassiin ja kalaahan pitäisi syödä 2-3 kertaa viikossa saadakseen tarpeeksi terveellisiä Omega 3-rasvahappoja. Tällä kertaa ostoskassiin sukelsi tuoretta silakkaa, tai toiselta nimeltään hailia, joka on Itämeressä elävä silli, joka eroaa sillistä vain siinä että jää pienemmäksi ja vähemmän rasvaiseksi kuin Atlantista pyydetty lajitoveri.

Paistetut silakat ovat aika työläitä valmistaa, ja niitä tulee paistettua valitettavan harvoin, pari kolme kertaa vuodessa. Ne eroavat silakkapihveistä siinä että pihveissä kahden paistetun silakan väli täytetään ja että ne myös usein paistetaan uunissa pellillä. Kun nyt lähtee paistamaan silakoita saa onneksi samalla kerralla tehtyä kahta herkkua, joten jatkoa tulossa huomenna tähän silakka-juttuun. 

Silakan leivitys

Kaikista helpointa on hankkia valmiita silakan fileitä, niin säästyy parilta aikaan vievältä sotkumomentilta, silakoiden suolistamiselta ja fileoinnilta. Silakkafileet leivitetään ennen niitä voissa rapeaksi paistamista, ja tässä leivityksessä piilee ruoan maun vaihtoehdot. Kalan leivitykseen voit käyttää tavallista korppujauhoa, tai hapan leivästä tehtyä korppujauhoa tai kolmantena vaihtoehtona silakan leivittämiseen, ruisjauhoja. Monessa leivittämisreseptissä suositellaan jauhojen maustamista suolalla ja pippurilla. Itse suosin raaka-aineen maustamista ennen leivittämistä, varmistaen ettei silakat maustu epätasaisesti. Valmistan melkein joka vuonna paistettuja silakoita kesähelteillä, mutta tänä vuonna se jostain syystä jäi väliin. Paistetut silakat höystettynä parilla tipalla tuorepuristettua sitruunamehua ovat herkkua majoneesilla voidellun näkkileivän päällä.

Silakkapihvit

500 g tuoreita silakan fileitä

korppujauhoa tai ruisjauhoja

suolaa

valkopippuria

voita

Huuhtele silakat ja kuivaa ne huolellisesti talouspaperiin ja mausta suolalla ja pippurilla. Käännä silakat korppujauhoissa kumminkin puolin ja paista voissa keskilämmöllä paistinpannulla kunnes kullan ruskeita. Tarjoa paistetut silakat pottumuusin ja sitruunan lohkon kanssa.

Graavattua vai riimisuolattua?

Graavilohta, graavattua lohta, graavattua häränlihaa vai riimihärkää.

Onko väärin sanoa graavattua häränlihaa, pitäisikö sen olla riimihärkää? Miksi vain kala voisi olla graavattua ja liha aina riimisuolattua? Minulle tässä taannoin selitettiin että vain kala voi olla graavattua ja liha on vain ja ainoastaan riimisuolattua, siis riimihärkää, mitään muuta ei ole.

Onko oikeasti näin? Mitä mieltä sinä olet?

Rimmattu

Mietin asiaa tovin, ja koska en hyväksy mitään itse ottamalla selvää jos olen yhtään epävarma jostain asiasta, googlasin vähän. Suomalaisten lähteiden mukaan jotka löysin käsittelevän asiaa, muun muassa kotisivulta Raholan syötävistä sanoista, ja Molekyyligastronomia Blogista riimisuolauksen ja graavauksen ainoa ero on sokeripitoisuus suola-sokeri-seoksessa jota käytetään. 

Graavattu

Graavaus on tuoresuolaamista, ja siinä käytetään sekä suolaa että sokeria, ja sokerin osuus suolaa kohden riippuu makutottumuksista kun taas riimihärkä ja riimisuolaaminen tulevat ruotsin kielestä, ”rimmad”, ”rimsaltad”, joka tarkoittaa reunasta suolattua, vain pinnalta suolattua joka usein suomeksi on käännetty kevyesti suolaamisella. Ruotsissa riimisuolataan sekä kalaa että lihaa. Siellä myös graavataan sekä lihaa että kalaa ja tässä ovat graavatun lohen resepti ja graavatun häränlihan resepti jotka olen julkaissut Blogissani.

Kanan murekepihvit

Kanapihvit, meheviä kanan jauhelihasta valmistettuja meheviä murekepihvejä. Kevyempi vaihtoehto tavanomaiselle jauhelihalle.

Monesti jauhetun lihan alkuperä arveluttaa, siis mitä osaa lihaa siihen on jauhettu. Kana nugettien, pullien ja pihvien on väitetty sisältävän roimasti kanan nahkaa jota jauhettu lihan kanssa jotta saataisiin valmistettua tuotetta halvemmalla. No jos jauhelihasi arveluttaa sinua mitenkään, on hyvä tapa varmistaa mitä siinä on. 

Jauha itse jauhelihasi

 Kätevin tapa tähän on tietysti lihamylly jota kaikki eivät omista, eivät edes käsin veivattavaa vanhaa mallia, toisena vaihtoehtona on hieman tavallisemmin kodissa oleva yleiskone. Liha vain koneeseen niin kyllä sen veitset jauhavat, tai oikeastaan leikkaavat, lihan pieneksi. Tämä onnistuu siis minkä tahansa lihan kohdalla, oli sitten kysymys kanasta (tai broilerista sana jota en suostu käyttämään), kalasta, possusta, lampaasta tai naudasta. Tietysti voisit tehdä tämän reseptin jo jauhetusta kananlihasta, mutta minä vaan olen viehättynyt panemaan kaiken samalla koneeseen ja antaa sen pyörittää kaiken yhteen samalla kertaa.

Kanamurekepihvit

500 g kanan rintaa

2 kanan munaa

1 punasipuli

2-3 kuivattua chiliä

2 valkosipulin kynttä

2 viipaletta leipää

maitoa

½ nippu tuoretta korianteria

pari oksaa tuoretta timjamia

suolaa

maustepippuria

oliiviöljyä

Otan kanan munat ja kananliha esiin puolisen tuntia ennen kuin alat valmistamaan pihvejä. Liota leivän viipaleita kulhossa maidossa kymmenisen minuuttia. Kuori sipuli ja leikkaa se neljään viipaleeseen. Silppua valkosipuli hienosti. Pane kana, maidossa liotettu leipä, munat, chili, sipuli, pari kolme oksaa timjamia ja puoli nippua tuoretta korianteria monitoimikoneeseen ja pyöräytä koneessa kunnes sileää massaa. Mausta suolalla ja maustepippurilla ja paista kokeeksi pannulla oliiviöljyssä pieni nokare pihvitaikinaa tarkistaen maun. Kun maku on mielestäsi kohdallaan, paista pihvejä miedolla lämmöllä tilkassa oliiviöljyä paistinpannulla. Pihvitaikina on melkoisen löysää joten se kannattaa valuttaa isolla lusikalla paistinpannulle jonka jälkeen pihviä voi varovasti painaa litteämmäksi. Odota pihvien kääntämistä kunnes pihvien reunat ovat saneet ruskean värin ja paista toiseltakin puolelta. Koristele pihvit tuoreella timjamilla ja tarjoile Cole slawin kanssa.

Mangosalaatti lihan lisukkeeksi

Raikas mangosalaatti. Mehevää mangoa punasipulin kanssa timjamilla maustettussa vadelmaviinaigrettessä. Raikas vaihtoehto perunasalaatille kesällä grillatun ruoan lisukkeena.

Mangoa suolaisena

Mango mielletään meillä yleisimmin hedelmäsalaatissa ja jälkiruoissa, mutta mikään ei estä käyttämästä Mangoa myös suolaisessa salaatissa. Mango on subtrooppisessa ilmastossa kasvava makea hedelmä, jolla hieman pihkainen maku. Mangossa on erittäin paljon karoteenia, joka on vitamiini A:n alkuaste.

Mangon käsittely

Kypsä Mango kannattaa säilyttää viileässä, mutta ei kuitenkaan jääkaapissa. Mangossa on hedelmän keskellä iso siemen tai kivi, jonka helpoiten saa poistettua leikaten veitsellä siemenen kummaltakin puolelta kun hedelmä on nostettu pystyyn. Mangon kypsyyden oppii tuntemaan sen vahvasta tuoksusta, ja mangoa tuntuu myös kypsänä pehmeältä kun sitä painaa varovasti peukalolla.

Tähän salaattiin ei kannata käyttää ylikypsää Mangoa jotta se ei murenisi rumiksi säikeiksi. Voit tarjota salaatin sellaisenaan grillatun lihan, paahtopaistin, grillatun härän sydamen, Spare-ribsien, uunissa paahdetun grillikyljen, uunissa paistetun kanan kanssa tai alkuruokana kun lisäät siihen Rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua tyyppiä Serranoa tai Parman kinkkua ja paahdettuja pinjan siemeniä.

Mangosalaatti

2 kypsää mangoa
1 punasipuli
tuoretta timjamia
vadelmaviinietikkaa
oliiviöljyä
merisuolaa
mustaa pippuria

Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Kaada kulhoon vadelma-viinietikkaa ja lisää sipulirenkaat vähäksi aikaa marinoitumaan. Mitä kitkerämpi ja vahvempi sipuli sitä pidempään sitä pitää marinoida. Kokeile sipulin makua vähän ajan päästä ja kun sipuli on mielestäsi tarpeeksi mietoa lisää mango. Leikkaa mango siemen kummaltakin puolelta. Leikkaa mangon lihaan ristikuvio ja irrota hedelmäliha kuoresta. Lisää mango sipulin sekaan kulhoon, riivi päälle tuoreen timjamin lehtiä, lorauta sekaan reilu loraus hyvää oliiviöljyä ja mausta oman makusi mukaan merisuolalla ja mustalla pippurilla. Sekoita kunnolla ja tarkista maku ennen kuin tarjoilet salaatin lihan tai linnun lisukkeena.

Aprikoosilla täytetty porsaanulkofilee

Aprikoosipossu. Uunissa paahdettua kuivatuilla aprikooseilla täytettyä porsaanulkofileetä. Ihanan maukas ja makuja täynnä oleva porsaan ulkofilee on juhlavaa tarjottavaa vaikkapa sunnuntai lounaalla kun tulee sukua käymään. 

Aprikooseilla täytetystä lihasta tulee murea paisti ja kun tämän yhdistää inkiväärillä maustettujen porkkanoiden ja valkosipulilla ryyditetyllä kesäkurpitsalla olet saanut aikaan sunnuntai lounaan joka on suussa sulava makuelämys jota ei heti unohdeta. Nämä lisukkeet ovat niin meheviä, ettei tähän ruokaan tarvitse valmistaa mitään kastiketta, käytä sen sijaan uunipellille valunutta nestettä jonka siivilöit ja joka on täynnä makua.
Tällä reseptillä saat ruokaa neljästä kuudelle ruokailijalle.

Aprikoosilla täytetty porsaanulkofilee

1,5 kg porsaan ulkofileetä
2-3 dl kuivattuja aprikooseja

600 g perunoita 
200 g porkkanoita
tuoretta inkivääriä

2 kesäkurpitsaa

valkosipulia

timjamia

suolaa
mustaa
pippuria
oliiviöljyä
voita

Ota liha ulos jääkaapista noin tunti ennen sen paistamista. Leikkaa lihaan pituussuuntaan syvä viilto terävällä veitsellä sen keskelle seuraten lihan reunan pyöreää muotoa. Täytä viilto kuivatuilla aprikooseilla ja sido paisti puuvilla narulla joka kestää lämpöä. Narut kannattaa sitoa parin kolmen sentin välein. Mausta liha ulkopuoli reilulla suolalla ja pippurilla. Laita liha perunoiden kanssa öljytylle uunipellill ja seuraa paahdettujen perunoiden valmistusohjetta. Perunat kypsyvät noin 45 minuutissa. Valele sekä perunoita että lihaa välillä paistoajan aikana siitä valuneella nesteellä jotta ne saavat kauniin ruskean pintavärin. Porsaan lihaa pitää paistaa noin tunti kiloa lihaa kohden, mutta voit myös käyttää lihamittaria jonka pistät lihan sisälle. Porsaan liha on valmista kun sen sisälämpötila on 85 astetta. Kuori porkkanat ja valmista ne Inkivääriporkkanoiden ohjeen mukaan. Kun liha on valmista, ota se ulos uunista vetäytymään 20 minuuttia ennen sen leikkaamista. Pese kesäkurpitsat hyvin ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi keikoiksi. Paista kesäkurpitsaa kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Kesäkurpitsa kutistuu paistuessaan reilusti kun siitä poistuu nestettä. Kun kesäkurpitsa on saanut kauniin ruskean värin lisää sekaan hienoksi silputtu valkosipuli ja anna valkosipulin paahtua parisen minuuttia koko ajan sekoittaen jotta se antaa makunsa kesäkurpitsalle. Mausta kesäkurpitsa suolalla ja mustalla pippurilla makusi mukaan. Poista lihasta narut ja viipaloin se annospaloiksi. Tarjoile aprikoosilla täytetty porsaanulkofilee viipaleet uunissa paahdettujen perunoiden, inkivääriporkkanoiden, kesäkurpitsan ja paistinliemen kanssa.

Tulinen valkokalakeitto

Valkoista kalaa, haukea tai turskaa tulisella chilillä, tuoreella inkiväärillä, korinaterilla ja soijakastikkeella maustetussa ihanassa liemessä. Mausteinen vähän epätavallisempi keitto.

Lapsilla on usein ruokarajoitteita jossain vaiheessa, niin myös minulla. Näistä rajoitteista me kuitenkin yleensä kasvamme ulos iän myötä, itse inhosin varsinkin porkkanoita ja sieniä pienenä. Tässä taannoin kaupassa tuli mieleen ”valkoinen kala”, kun löysin kaupasta pakastettuja Pangasius fileitä ja mietin mikä kala se oikein on. Jälkikasvuni ei yhteen aikaan suostunut syömään muuta kuin valkoista kalaa, mutta luettelin siihen perään heti että lohi lasketaan valkoista kalojen joukkoon. Sama oli sienien kohdalla, sieniä ei sitten syöty, paitsi kantarelleja ja herkkusieniä, niitä kun ei laskettu sieniksi.

Valkoista kalaa

Olin jo jossain vaiheessa vuosia sitten ulkomailla tavannut tämän kyseisen Pangasiuksen, mutten muistanut missä yhteydessä ja olin jotenkin sitä mieltä että se olisi ollut merikala tyyneltä valtamereltä mutta se muistikuva osoittautuikin aivan vääräksi. Pangasius onkin näköjään Thaimaasta lähtöisin makean veden kala, joka täällä meilläkin pohjolassa on nykyään yleistymässä merikalojen, varsinkin turskan, saannin vähyyden takia. Pangasiuksella googlatessa ilmeni monta nimeä kuten Haimonni, Siamilainen haikala, Mekongin kissakala ja hai-kissakala mainitakseni joitain ja sitä viljellään useasti altaissa. Kala on puoli rasvainen, neutraalin makuinen valkolihainen kiinteä kala jossa tuskin ruotoja, ja joka joidenkin lähteiden mukaan on verrattavissa turskaan tai jopa merianturaan ja esimerkiksi Ranskalaiset ovat hyvin mieltyneitä tähän kalaan.

No koska turskaa oikeasti olisin halunnut, ja sen vaihtoehtoa seitiä en sitten syö, en pakastettuna enkä varsinkaan tuoreena, ja turskan huonon saatavuuden takia sitä on vaikeaa löytää, halusin jotain saman tyypistä joten päädyin ostamaan Pangasiusta. Joten tämä valkoinen kala päätyi hieman Aasialaisesti ryyditettynä keittoon joka nyt, kun kelit ovat uhkaavasti kylmentyneet talven puolelle, lämmittää ihanasti ja antaa kivasti potkua arkipäivään. Keitto sopii myös hyvin flunssan hoitoon, chili ja inkivääri antavat hyvää potkua nuhalle. Suolan sijasta maustoin keiton japanilaisella soijakastikkeella, josta se sain kivan ruskehtavan värinsäkin. Kalan voi panna vihannesten sekaan suoraan pakkasesta, joten keitto valmistuu nopeasti. Tällä reseptillä saat keittoa neljälle hengelle.

Tulinen kalakeitto

200 g valkoisen kalan fileitä
8 dl kalalientä
2 porkkanaa
pala lanttua
1 sipuli
2-3 rkl soijakastiketta
½ nippua tuoretta korianteria varsineen
1-2 cm tuoretta inkivääriä
Pop's chilitahnaa oman maun mukaan

Kuori sipuli, lanttu ja porkkanat. Leikkaat porkkanat puolen sentin paksuisiksi lanteiksi, ja suikaloi lanttu ja sipuli hienoksi parin sentin pitkiksi tikuiksi. Pane sipuli, porkkana ja lanttu kattilaan veteen kiehumaan. Lisää kala ja kalaliemi sekaan ja anna keiton lämmitä miedolla lämmöllä jotta kalaa ehtii sulaa ja kypsyä. Kuori inkivääri ja leikkaa se tulitikun ohuiksi tikuiksi. Leikkaa korianterin varret puolen sentin pituisiksi pätkiksi, lehdet voit joko jättää kokonaisiksi tai hieman silputa. Mauste keitto veitsenterällisellä chilipastaa, korianterilla, inkiväärillä ja lisää loraus soija-kastiketta sekaan ja anna keiton hautua parisen minuuttia. Tarkista maku ja lisää soijaa jos se mielestäsi on tarpeen. Koristele keitto tuoreilla korinaterin lehdillä ja tarjoile höyryävän kuumana.

Juustolla kuorrutetut täytetyt paprikat

Täytetyt uunipaprikat. Uunissa juustokuorrutettuja punaisia Bolognesekastikkeella täytettyjä paprikoita, jokaiselle ruokailijalle omansa tai kaksi riippuen niiden koosta. Hyvä tapa uusiokäytöllä hyödyntää tähteeksi jäänyttä jauhelihakastiketta.

Uunipaprikat

Uunissa valmistetut täytetyt paprikat ovat näyttävä ruokalaji, ja jos vielä jääkaapista sattuu löytymään jauheliha kastiketta ja jo valmiiksi keitettyä riisiä, saa kivasti hyödynnettyä yli jäänyttä ruokaa uudella, helpolla tavalla. Koska kaikki ruoat ovat jo valmiiksi kypsennettyjä, täytetyt paprikat valmistuvat nopeasti lämpimässä uunissa. Jollei jääkaapista löydy apua tähän on helppoa valmistaa jauhelihakastike ja keittää vähän riisiä sen seuraksi. Paprikoita löytyy monen värisiä ja jokaisen makuun, itse vain satun pitämään eniten punaisesta paprikasta ja tämä tekee ruoasta joka kerta hieman erilaisen, riippuen minkä väristä paprikaa käytät. Samalla tavalla voit myös täyttää chilihedelmiä ja ruoka sopii etukäteen tehtäväksi esimerkiksi alkuruoaksi kun on tulossa vieraita, lämmitätä vain uunissa kun vieraat ovat tulleet.

Alkuperäisessä reseptissä josta itse aloitin täytettyjen paprikoiden tekemisen paprikaa pitää keittää 5 minuuttia vedessä ennen sen täyttämistä ja uunissa paistamista, mutta olen todennut tämän aivan turhaksi vaivaksi. paprikat vain uunivuokaan ja sillä siisti. Paprikat pitää vain pestä hyvin ja poistaa siemenet. Täytettä voi panna kukkuralleen ennen juustoraasteen lisäämistä. Voit myös täyttää paprikat soijarouheesta tehdyllä tomaattikastikkeella saaden täten kasvisruoan. Tässä reseptissä käytän riisiä jauhelihakastikkeen lisäksi, ja karppaajat (siis vähän hiilihydraatteja sisältävää dieettiä noudattavat) voivat käyttää punaisia linssejä riisin sijaan. Täytetyt paprikat voit tarjota joko alkuruokana, varsinkin chilit sopivat hyvin alkuruoaksi jolleivät ole liian tulisia ja ”tapa makunystyröitä” ruokailun alussa tai vihersalaatin kanssa lämpimänä ruokana. Laske noin yksi iso paprika jokaista ruokailijaa kohden.

Täytetyt paprikat

4 paprikaa
3-4 dl  jauhelihakastiketta
1-2 dl keitettyä riisiä (tai keitettyjä punaisia linssejä)
2 dl juustoraastetta
oliiviöljyä

Pese paprikat hyvin ja anna niiden kuivua. Leikkaa paprikat kahtia pituussuuntaan ja poista siemenet. Voitele uunivuoka oliiviöljyllä ja pane paprikat vuokaan. Sekoita 2/3 osaa jauhelihakastiketta ja 1/3 osa riisiä keskenään ja täytä paprikat seoksella. Sen pitää olla aika kuivaa tässä vaiheessa, ettei kaikki täyte valu paprikasta pois. Peitä paprikat juustoraasteella ja paista uunissa 250 asteessa kunnes juusto on sulanut paprikan päällä ja saanut kauniin kullan keltaista. Tarjoile oitis.

Maksaa paistetun sipulin kera

Paistettua naudan maksaa ja sipulia. Kuumalla pannulla paahdetut maksapihvit hitaasti haudutetun makean sipulin kera.

Olin nuoruudessani kesän töissä yöportieerina hotellissa, ja söin silloin tietenkin illalla hotellin henkilökunnan ruokaa. Yleensä ruoka oli hyvää, mutta toisinaan se taas oli mieleenpainuvan loistavan hyvää, varsinkin vanha kokki-täti, nimeltään Signe, teki kaikista parhaimmat paistetut sipulit ja kysyin häneltä monta kertaa turhaan miten hän sai sipulinsa niin hyvän makuisiksi. Lopulta hän myöntyi jakamaan salaisuutensa kanssani ja sain kuulla että hänen salainen mausteensa oli sokeri, jota hän aina lisäsi ripauksen kun sipulit olivat saaneet kauniin värin. 

Sokeria sipuliin

Sokeri karamellisoi sipulin ja korostaa vielä entisestään jo makean sipulin makeaa makua, joka mielestäni sopii hyvin maksan kanssa, joka sekin on hieman makea maultaan. Tämä sama tapa paistaa sipulia sopii myös hyvin sipulipihvin kanssa, menetelmä on täsmälleen sama. Sipuli kutistuu kosolti sen pitkästä paistoajasta johtuen, joten sitä kannattaa varata noin 2-3 sipulia ruokailijaa kohden, tietysti hieman riippuen sipulin koosta, ja miten mieltynyt on sipuliin. 

Jos pidät sipulista kannatta sinun myös kokeilla reseptiäni suomalainen sipulikeitto jossa ranskalainen sipulikeitto valmistetaan suomalaisittain oluella ja ruisleivällä.

Viipaloi maksa

Maksa kannattaa ostaa joko kokonaisena palana kaupasta ja itse leikata sopivan paksuiksi viipaleiksi, tai ostaa valmiiksi viipaloitua maksaa. Itse suosin kokonaista maksaa, jotta saan itse poistettua siitä kaikki mahdolliset kalvot. Valmiiksi viipaloidusta maksasta kun ei aina poisteta kalvoja, ja ne jätetään usein kaupassa viipaloidun maksan reunaan. Maksankalvon irrottaminen onnistuu helpoiten siten että tunget sormesi kalvon alle ja vedät sen yhdessä kappaleessa irti, ne irtoavat ihan helposti. Tällä reseptillä saat maksapihvit neljän hengen perheelle kun tarjoilet opaistetun maksan perunasoseen ja raikkaan vihreän salaatin kera.

Maksapihvit paistetulla sipulilla

500 g maksaa

 4 isoa sipulia

suolaa

mustaa pippuria

valkopippuria

voita

sokeria

Kuoritut ja viipaloidut sipulit ruskistetaan voissa pannulla miedolla lämmöllä. Tämä kestää kauan mutta on odottamisen arvoista. Sipulia kannattaa aika ajoin vähän hämmennellä, jottei sipuli pala pohjaan ja saa väriä epätasaisesti. Kun sipuli on kauniin ruskeaa, sen sekaan lisätään ripaus sokeria joka saa sulaa sipulin sekaan koko ajan sipulia sekoittaen. Mausta paistettu sipuli valkopippurilla ja suolalla mielesi mukaan. Kuivaa maksapihvien pinta talouspaperilla ja mausta ne suolalla ja mustalla pippurilla. Voit joko jauhottaa pihvit vehnäjauhoilla tai olla niitä jauhottamatta, tämä on makuasia. Paista maksa paistinpannulla voissa miedolla lämmöllä. Maksan suositellaan olevan läpikypsää, vaikka jotkut haluavat sen olevan vähän vaaleanpunaista sisältä, joten sinä päätät miten kauan paistat maksaa. Tarkasta maksan kypsyys leikkaamalla pihvin läpi niin näet sisuksen värin. Kun pihvit ovat kauniin värisiä pinnalta, ja ne ovat mielestäsi tarpeeksi kypsiä, tarjoile perunamuusin, paistetun sipulin ja puolukkahillon tai puolukkasurvoksen kera.

Mamman omenamarmeladi ja omenasose

Perinteisesti vanhan ajan tapaan syksyn omenasadosta valmistettua herkullista miedosti vaniljalla maustettua omenasosetta sekä omenamarmeladia  samalla reseptillä.

Kaneliomenia

Mamma teki ihanan mansikka hillonsa lisäksi myös ihanaa omenamarmeladia ja muistan kuin Pappa aamuisin levitteli sitä paahtoleivälleen. Mamman omenamarmeladi oli niin paksua että sen pystyi veitsellä leikkaamaan viipaleiksi ja jollei ole niin onnekas että puutarhasta löytyy omenapuita, tai tunne ketään jolla olisi omenia jakaa muillekin, saa kaupasta ostettua omenia halvalla näin syksyisin.

Olen itse samalla reseptillä keittänyt omenamarmeladia reilun pari vuosikymmentä ja alkuperäinen resepti löytyy Otavan painamasta ”Suuresta keittokirjasta vuodelta 1943 reseptinä numero 724 sivulta 945 sivulta, jota vuosien mittaan olen itse soveltanut ja myös vähän muokannut lisäämällä siihen vaniljamaun.

Halkaistu omena

Itse marmeladin salaisuus piilee happamissa omenissa, mitä happamammista omenista marmeladin tekee, sitä paksumpaa marmeladia. Omenat sisältävät luonnostaan pektiiniä, joka tekee marmeladista sakeaa. Makeista omenista ei kannata edes vaivautua tekemään marmeladia, ne sopivat paremmin omena soseeksi joka ei säily yhtä hyvin kuin marmeladi. Itse olen lisännyt marmeladiin vaniljan makua, käyttäen paria vaniljatankoa, mutta myös 2-3 rkl vaniljasokeria toimii yhtä omenakiloa kohti vaniljatangon puutteessa. Marmeladi säilyy hyvin jääkaapissa vuosia kun se tehdään huolella puhdistettuihin lasipurnukoihin, sose taas alle vuoden jollet umpio sitä. Sekä marmeladi että omenasose maistuvat hyvin lihan lisukkeena, varsinkin porsaanlihan kanssa. Tässä "Suuresta Keittokirjasta" skannattu resepti omine lisäyksineni muun maussa mausteista. Itse omenahillo on maukasta mutta joskus siihen haluaa lisää jotain, ja sen saa helposti vanijlaa lisäämällä joko vaniljatangolla tai vaniljasokerilla.

Omenamarmeladi ja sose

omenia

vettä

Omenamarmeladi

1 kg sosetta

½ kg sokeria

vaniljaa

Omenasose

1 kg sosetta

sokeria maun mukaan

2 vaniljatankoa tai 2-3 rkl vaniljasokeria

Marmeladiin ja soseeseen voi käyttää pudonneita hedelmiä, jos kolhiutuneet kohdat leikataan pois. Jos sose puristetaan siivilän läpi, voi hedelmät jättää kuorimatta, jos kuoret eivät ole kitkeriä. Siemen­kodat otetaan mukaan, niistä tulee soseeseen hieno mantelinmaku. Omenat leikataan lohkoiksi ja pannaan hillokattilaan. Vettä kaade­taan päälle, mutta vain hedelmien tasalle, ja hedelmiä keitetään, kunnes ne soseutuvat, ja puristetaan sitten heti siivilän läpi. Sose punnitaan ja sokeri sekoitetaan joukkoon. Tässä vaiheessa lisään vaniljan omenasoseen sekaan. Leikkaa vaniljatanko puoliksi pituussuuntaan terävällä veitsellä ja raaputa veitsellä sen siemenet pois. Sekoita sekä tanko että vaniljan siemenet omenasoseen joukkoon. Tässä vaiheessa on päätettävä tekeekö marmeladia, vai sosetta.

Omenamarmeladi: 
Sosetta keitetään lakkaa­matta hämmentäen. Jotta se säilyisi hyvin, sitä on keitettävä, kunnes se putoaa kokkareina kauhasta. Se on silloin kiinteydeltään marmeladin kaltaista. Nyt poistetaan vaniljatanko soseen seasta ja sose kaadetaan hyvin puhdistettuihin purnukoihin. Kansi tiiviisti kiinni ja anna jäähtyä kokonaan ennen kuin siirrät purkit kylmään.

Omenasose: 
Soseeseen pannaan sokeria maun mukaan, ja sitä ei tarvitse keittää kokoon.

Nyt poistetaan vaniljatanko soseen seasta ja sose kaadetaan hyvin puhdistettuihin purnukoihin. Kansi tiiviisti kiinni ja anna jäähtyä kokonaan ennen kuin siirrät purkit kylmään. Sose, jota ei saa keittää yhtä paljon kokoon, ei säily koko talvea. Soseen voi myös Suuren keittokirjan mukaan umpioida, joka pidentää sekä soseen että marmeladin säilyvyyttä ja se ”Säilyy näin kuinka kauan tahansa”. Jos umpioit soseen, kaada se purnukoihin ja steriloi purkit kansi kiinni uunissa 80 asteen lämmössä 30 minuuttia. Anna purkkien jäähtyä ennen kuin siirrät ne viileään.

Perinteinen läskisoosi

Perinteisesti käristettyä suolattua porsaankylkeä sakeassa tumman ruskeassa kastikkeessa perunamuusin kanssa.

Ennen kun olin lähdössä viikonlopuksi muille maille, mietin mistä halusin kirjoittaa, suunnittelin kirjoituksia jotka halusin ajastettuna poissa ollessani julkaista blogissani mutta sitten aika jotenkin vain loppui kesken ja ideani jäivät, en ehtinyt kirjoittaa siitä mistä halusin ja sitten kiireessä valitettavasti unohdin koko jutun. Tänään taas ne samat ideat eivät enää ole yhtä ajankohtaisia kuin perjantaina ennen lähtöäni, joten palaan tänään helan ääreen perinneruokien pariin ja mikä voisi olla supisuomalaisempaa ruokaa kuin läskisoosi? 

Meillä kotona läskisoosi tarjottiin yleensä perunasoseen kanssa, ja olen tässä pitkin syksyä odotellut pitkään jotta voisin valmistaa pottumuusia ja sen kanssa läskisoosia. Läskisoosia kun tulee syötyä liian harvoin ja se on yksi niistä harvoista perheresepteistä joihin en ole tehnyt mitään omia muutoksia. Läskisoosin resepti vaan on täydellinen itsessään, se ei tarvitse mitään parantelua.

Kastikkeen jauhot paistinrasvassa ruskistumassa

Ruskea peruskastike

Vaikka muutin takaisin Suomeen jo yli 10 vuotta sitten, yllätyn edelleen joka kerta kaupassa samasta asiasta, mistään ei vaan millään löydy valmiiksi suolattua porsaansivua. Suolaamaton liha tietenkin vaatii hieman enemmän kokilta kun valmistaa läskisoosia, suolan tasapainottelua. Miten paljon on tarpeeksi suolaista ja milloin tulee likaa? Tämä meidän on vain jokaisen opittava itse, suolan määrä riippuu meidän jokaisen omista makutottumuksistamme. Liika suola on mahdotonta poistaa ruoasta joten kannattaa suolata porsaan kylkiviipaleet kevyellä kädellä ja vasta kastikkeen teossa mahdollisesti lisätä sitä, jos se vielä on tarpeen. Läskisoosin ruskea kastike tehdään aivan samalla tavalla kuin perinteisiin lihapulliin tai nakkikastikkeeseen.

Läskisoosi

400 g porsaan kylkeä viipaleina

2-3 rkl voita

suolaa

valkopippuria

2-3 rkl vehnäjauhoja

Ota liha ulos jääkaapista hyvissä ajoin jotta se ehtii tulla huoneen lämpöiseksi ennen sen paistamista. Suolaa jokainen lihaviipale ja paista se kauniin ruskeaksi voissa. Ruskista liha pienissä osissa jottei paistinpannu viilene liiasta lihasta, ja liha ala kiehua ruskistumisen sijaan. Ota ruskistettu liha sivuun kulhoon odottamaan. Kun kaikki liha on ruskistettu on kastikkeen teon aika. Lisää paistinpannuun rasvan sekaan pari ruokalusikallista jauhoja ja anna niiden saada väriä. Hämmennä jauhoja koko ajan ja varo niiden palamasta. Jauhojen pitää saada runsaasti väriä, niiden pitää olla tumman ruskeata mutta ne eivät saa palaa mustiksi. Juuri kun jauhot alkavat kärytä uhkaavasti ne ovat valmiit. Kaada pannuun joko lämmintä vettä, tai kaikista mieluiten perunoiden keitinvettä ja hämmennä kastiketta vispilällä. Jatka sekoittamista kunnes kastikkeessa ei ole enää yhtään klimppejä ja lisää nestettä jos kastike on liian paksua. Kun kastike on sopivan paksua lisää siihen lihaviipaleet ja anna läskisoosin hautua kymmenisen miedolla lämmöllä. Mausta kastike suolalla ja pippurilla ja tarjoile joko pottumuusin tai kuoriperunoiden ja puolukkasurvoksen kera, tai kokeile uunissa paahdettuja valkosipulisia punajuuria tai maustepunajuuria sen kera.

Pottumuusi

Aitoa perinteistä pottumuusia, perunoista valmistettua perunasosetta. Samettisen pehmeää perunamuusia jossa maitoa ja aitoa voita ja vain suolaa sekä valkopippuria mausteena. Tämä ei ole mitään Mummon muusia suoraan pahvipakkauksesta kiehuvaan veteen sekoitettuna vaan ehtaa muusia.

Vaikka nyt yleisesti luulisi että ruokaa harrastava osaisi tehdä perunasosetta, ajattelin kuitenkin panna tähän reseptin vasta-alkajalle. Itse en syö pulverimuusia, olen mieluummin ilman perunasosetta jos tarjolla on jauheesta valmistettua tapetti-liisteriä. Jos pidät pulverista tehdyn perunasoseen mausta niin hyvä, minä taas en siitä välitä ja maku on jokaisen oma eikä sillä ole kiistelemistä mikä maistuu kenen mielestä paremmalle kuin sinulle, sinä itse päätät.

Tässä ohje miten teet perunamuusia, tai ”mokkoa” kuten mamma tapasi sanoa, kuten itse sen aikoinani sain oppia. Muusin tekemisessä oikea perunalajike on koko juju, perunamusiin kannattaa vain käyttää joko niin sanottua yleisperuna tai muusiin tarkoitettua jauhoista perunalajiketta joita kaupoista löytää punaisessa pussissa. Keitetyt perunat voivat muusata survimella, sähkövispilällä tai perunapuristimella. Sauvasekoitin ei tähän tarkoitukseen sovi ollenkaan, se tekee perunasta liian hienojakoista ja tuloksena on liisteriä. Perunamuusissa saa mielestäni olla hieman sattumia, ja perunamuusin makua voi vaihdella lisäämällä siihen jotain yrttiä, esimerkiksi persiljaa, basilikaa tai keitettyä pinaattia nokkosta tai parsakaalia. Tällä reseptillä saat lämmintä perunamuusia ruoan lisukkeeksi neljälle ruokailijalle.

Perunamuusi

400 g perunoita
½ tl jauhettua muskottipähkinää
2-3 dl maitoa
2-3 rkl voita
suolaa
valkopippuria

Kuori perunat ja keitä ne suolavedessä. Perunat kiehuvat kypsiksi noin 20–25 minuutissa vähän riippuen niiden koosta ja myös eri lajikkeiden välillä on eroa. Kokeile perunan kypsyyttä tikulla (tai haarukalla). Kun peruna on raaka, se on kova keskeltä ja luistaa pois tikusta, kun peruna taas on kypsä, se jää tikkuun kiinni ja on pehmeä. Lisää kattilaan nokare voita ja soseuta perunat. Tämä on se vaihe joka määrittää miten paljon sattumia muusiin tulee, perunoita ei saa soseutettua enää lisää jos sinne jäi likaa sattumia. Kun perunat on soseutettu niin hienoksi kuin haluat, mausta muusi muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla ja lisää maitoa muusia sekoittaen kunnes muusi on saanut haluamasi paksuuden. Koska muusiin lisättiin kylmää maitoa, on se nyt kiehautettava ylös. Pane kattila takaisin miedolle lämmölle hellalle, koko ajan sitä sekoittaen jottei se pala pohjaan. Muusia ei voi keittää kokoon jos lisäsit likaa maitoa vaan tämä on muusin paksuus. Anna muusin lämmitä kunnolla kunnes yksi ilmakupla poksahtaa muusin pinnalla, nyt se on valmista ja pitää ottaa pois hellalta ja voit tarjoilla sen.

Bolognese-spagettivuoka

Arjen nopea pastavuoka Bolognesekastikkeella. Uunissa kahdella juustolla kuorrutettua Bolognesekastiketta ja spagettia, hyvä tapa hyödyntää Bolognesen tähteet ja uusiokäyttää ne.

Ruoanlaitto on hauska ajanviete ja harrastus, ja siitä on se hyöty että aina on jotain mitä syödä, mutta mitä tehdä jos valmistaa liikaa ruokaa? Ei ole hauskaa syödä samaa ruokaa monta päivää peräkkäin. Tietysti voi pakastaa osan ylijääneestä ruoasta mutta sitä voi myös hyödyntää hieman maustamalla samaa ruokaa lisää jotta saa sen erilaiseksi. Toisinaan taas ei kannata kuin lisätä jotain ja lämmittää uudestaan kuten moni keitto, esimerkiksi Borstskeitto vain paranee uudelleen lämmittämisestä.

Tässä on hyvä tapa hyödyntää sekä ylijäänyttä jauhelihakastiketta että spagettia (tai pastaa) ja jollei spagettia jäänyt voit keittää sitä lisää kastikkeen seuraksi, helppo ja nopea ruoka arkipäiväksi.

Bolognesevuoka

Bolognesekastiketta

keitettyä spagettia

oliiviöljyä

Aurajuustoa

juustoraastetta

Voitele uunivuoka öljyllä. Kaada vuokaan spagetti ja kastike. Jos kastike on hyvin paksua, lisää hieman kiehuvaa vettä sekaan. Kastiketta on oltava tarpeeksi jotta spagetti kostuisi siitä, eikä kuivuisi kovaksi uunissa. Sekoita kastike ja spagetti keskenään ja lisää Aurajuustoa sekaan. Ripottele raastettua juustoa päälle ja lämmitä uunissa reilu puoli tuntia 200 asteen lämmössä kunnes juusto on sulanut ja ruoan pinta on saanut kauniin ruskean värin. Tarjoile salaatin kanssa.

Uunissa paahdettu kana riisipedillä

Uunikanaa riisillä. Uunissa kokonaisena hitaasti paahdettua kanaa, broileria, ja samassa uunivuoassa paahdettua keitettyä riisiä.

Kaikista helpoin tapa valmistaa kanaa, tai broileria kuten sitä myös kutsutaan, on panna se uuniin. Koska en pidä sanasta broileri, joten käytän tässä broilerista sanaa kana. Uunissa valmistettu kana valmistuu periaatteessa aivan itsestään, vaikka itse valmistusaika onkin aika pitkä, varsinkin jos paistat kokonaisen linnun. Uunissa paahdettu kana on yleinen lauantai tai sunnuntai lounas, varsinkin Britanniassa jossa se menee nimellä ”Roast Chicken”.

Tämän helpon mutta herkullisen kana-aterian voit valmistaa arkipäivänä joko kanan koipi-reisi paloista tai sen juhlavamman version kokonaisesta linnusta aivan samalla tavalla, paisto vain hieman eroaa, ja se kannattaa tarkastaa pakkauksesta. Kokonaiseen lintuun menee noin 1-1½ tuntia hieman riippuen sen koosta, kanan koivet valmistuvat nopeammin. Jos valmistat ruoan pakastetusta kokonaisesta kanasta, se kannattaa sulattaa ennen sen valmistusta. Pakastettu kana sulaa jääkaapissa vuorokaudessa mutta onneksi nykyään joistain isomista ruokakaupoista löytyy tuoreita kokonaisia kanoja, siis broilereja. Vaihtoehtona tälle perusmaustetulle mutta silti herkulliselle uunikanalle voin suositella tätä hieman mausteisempaa inkiväärikanaa.

Uunikana riisipedillä

1 kana
4 dl riisiä

suolaa

mustaa pippuria

oliiviöljyä

Kuivaa kana talouspaperilla ja mausta se joka puolelta suolalla ja mustalla pippurilla. Voit panna kanan suoraan jääkaapista uuniin, mutta silloin on huomioitava että sen paistoaika on pidempi, suosittelen että otat kanan esille huoneen lämpöön lämpiämään hyvissä ajoin ennen sen valmistusta. Voitele uunivuoka vähällä oliiviöljyllä, kanasta valuu rasvaa ja nesteitä joten vuoan voiteluun ei tarvitse paljoa öljyä. Pane kana vuokaan uuniin paistumaan 175 asteen lämpöön. Kanaa kannattaa valella siitä valuvalla nesteellä pari kolme kertaa sen paistamisen aikana. Keitä riisi suolavedessä, ja kaada se samaan vuokaan jossa kana jo on uunissa. Anna riisin paistua uunissa lopun paistoaikaa, se maustuu kanasta valuneella nesteellä ja paahtuu hieman. Viimeisen vartin ajan voit nostaa lämpöä 225 asteeseen, jollei kana vielä ole saanut kaunista ruskeata väriä. Tarkista kanan kypsyys pistämällä tikulla, tai haarukalla, sen paksuimpaan kohtaan rinnasta (tai reidestä jos valmistat koipireisipaloja). Kana on kypsää, kun siitä valuva neste on kirkasta ja läpinäkyvää eikä enää punertavaa kuten raa’asta kanasta valuva neste on. Paloittele kana annospaloihin, ja tarjoile riisin, vihersalaatin ja puolukkasurvoksen, mustaherukkahyytelön, pihlajanmarjahyytelön tai Lipulin kanssa.

Inkivääriporkkanat

Inkiväärillä mausteut lisukeporkkanat. Herkullisia ja meheviä keitettyjä tuoreella inkiväärillä maustettuja porkkanoita, hyvä lisuke lämpimälle ruoalle oli se sitten kalaa, kanaa tai lihaa.

Oranssi porkkana

Meille on tänä päivänä itsestään selvää että porkkana on oranssin värinen, mutta kuinka moni tietää että porkkanoita on myös valkoisia, keltaisia, punaisia ja sinisiä ja violetteja porkkanoita?
Meille tuttu oranssi porkkana jalostettiin Hollannissa joskus 1500–1600 luvulla, ja tarinan mukaan porkkanan oranssi väri symbolisoi Hollannin itsenäistymistä ja sen kuningashuonetta. Oranssit porkkanat saavat värinsä niiden sisältämästä betakaroteenista joka on antioksidantti ja A vitamiinin alkuaste.

Porkkanan terveysvaikutuksista

Tutkimuksien mukaan porkkanalla sanotaan olevan sekä vanhentumista hidastava että syöpää torjuva vaikutus. Porkkanat tulisi aina keittää kokonaisina, jotteivät niiden ravintoaineet menisi hukkaan liutessaan keitinveteen ja saisimme hyödynnettyä niiden terveysvaikutuksen. Vaikka porkkana on terveellistä, sen syöntiä ei kuitenkaan kannata liioitella, suositellaan enintään 2-3 porkkanaa päivässä. Jos syö liikaa porkkanoita iho muuttuu kellertäväksi, ja tomaattien syömisen sanotaan lieventävän ihon kellerrystä. Olen sivusta katsojana todennut että iho oikeasti tulee kellertäväksi jos syö suuria määriä porkkanaa, mutta tomaatin syömisen vaikutusta tähän on uudempi tieto jota taas en ole vielä itse saanut mahdollisuutta todeta.

Porkkana on kaksivuotinen kasvi joka ensimmäisenä vuonna kasvattaa juuren, jotta sillä olisi seuravana kesänä tarpeeksi voimia kukkia ja siementää. Porkkanoiden lisääntymisen harmiksi me vain syömme juuri tämän ensimmäisen vuoden juuret. Porkkanoita kannattaa säilyttää viileässä, mutta jääkaapissa pitää varoa tomaattien ja porkkanan säilytystä vierekkäin. Porkkanat muuttuvat kitkerän makuisiksi tomaattien erittämästä etyleenistä, joten ne kannattaa säilyttää erillään toisistaan omissa muovipusseissaan.

Keitetyt porkkanat maistuvat aina samalle, joten mietin miten saisin ne maistumaan vähän erilaiselle kuin tavallisesti ja lisäsin vähän inkivääriä antamaan makua.

Inkivääriporkkanat

porkkanoita
voita
valkosipulia
timjamia
tuoretta inkivääriä

Ota voi ulos jääkaapista pehmenemään. Kuori pala inkivääriä ja raasta se hienosti. Kuori valkosipulin kynsi ja silppua se hienosti. Sekoita hyppysellinen timjamia, inkivääri ja valkosipuli voihin, ja jos on aikaa, anna maustevoin kovettua jääkaapissa. Kuori porkkanat ja keitä ne miedosti suolatussa vedessä. Leikkaa keitetyt porkkanat paloiksi ja anna maustevoin sulaa niiden päälle. Sekoita hyvin ennen tarjoilua lisukkeena lihan kanssa. Samaa maustevoita voit myös käyttää lihan kanssa.

BLT Sandwich

BLT, bacon-lettuce-tomato sandwich siis suomeksi pekoni, tomaatti ja salaatti voileipä. Rapeaksi paistettua pekonia, meheviä punaisia tomaattiviipaleita, raikasta vihreää salaattin ja majoneesia kahden leipäviipaleen välissä kerrsoleivässä. 

Olen hyvin mieltynyt voileipiin, voisi jopa sanoa että söisin mieluummin voileipiä kuin ruokaa, mutta ei asia ihan niin yksioikoinen ole. Bacon-lettuce-tomato-sandwich, pekoni-salaatti-tomaatti on klassinen voileipä Anglosaksisissa maissa ja nyt meille tänne Suomeenkin on rantautunut ”kolmioleivät” joita on helposti saatavilla muun muassa bensa-asemilla ja lähikaupoissa. 

Englannin kielen sana sandwich tarkoittaa kerrosleipää, ja se koostuu yleensä kahdesta leivän viipaleesta joiden väliin on pantu jotain täytettä mutta kolmikerroksiset leivätkään eivät ole epätavallisia. Tarinan mukaan Sandwichin neljäs jaarli oli himopeluri, ja koska ei halunnut pelin kesken poistua pelipöydästä vaikka hänellä oli nälkä, hän tilasi miespalvelijaltansa tuomaan ”lihaa kahden leivän pala välissä” ja siitä tavan sanotaan syntyneen, ”tuo minulle samanlainen kuin Sandwichille” koska tällä tavalla pystyi jatkamaan peliä ja syömään likaamatta sormiaan ja pelikortteja rasvalla.

Sanwichejä syödään vielä nykyäänkin välipalana, ja ainakin britit syövät niitä usein sipsien kera. Tavallisesti sandwichit tehdään valkoisen paahtoleivän väliin mutta itse kun haluan saada vähän enemmän vastusta, valitsen yleensä jonkun leivän jossa on vähän enemmän kuitua ja makua, kuten Graham- tai jotain kokojyvä- tai moniviljapaahtoleipää jonka voi joko käyttää sinänsä tai paahtaa kevyesti. Kun leivot paahtoleipäsi itse voit valita mitän se sisältää, teen sen helposti seuraamalla reseptiäni paahtoleipää.

BLT Sandwich

pekonia

tomaattia

salaattia

majoneesia

paahtoleipää

Jos haluat paahtaa leivän, se kannattaa tehdä ensimmäiseksi, jotta leipä ehtii jäähtyä ennen voileivän kokoamista. Paista pekonit rapeiksi ja anna niiden liika rasva imeytyä talouspaperille lautasella. Pese tomaatit ja salaatinlehdet. Anna salaatinlehtien valua lävikössä. Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Levitä leiville majoneesia ja kokoa leivät, järjestys ei sinänsä ole määrätty, vain leivän sisältämät ainekset. Pane leivälle tomaattia, salaattia ja pekonia ja viimeiseksi pane toinen leivänpala kanneksi päälle. Leivät voi nyt joko syödä sellaisenaan, tai leikata kahteen osaan joko vinosti saaden ”kolmioleivän” tai suoraan kahdeksi suorakaiteeksi. Tee leipiä retkelle evääksi, tai tarjoa niitä lounaaksi tai välipalana.

Haudutettua lohta valkoviinikastikkeessa

Lohta, lempesäti valkoviinissä haudutettua lohta valkoviinikastikeella keitettyjen perunoiden kera.

Tämän annoksen hienous piilee sen kastikkeessa, ja hyvällä kastikkeella saa loihdittua hyvin arkipäiväisestäkin ruoasta juhlavaa. 

Beurre blanc-kastike

Tämä valkoviinikastike perustuu ranskalaiseen Beurre Blanc kastikkeeseen, jota olen vähän muokannut vuosien mittaan. Oikea Beurre Blanc kastike tehdään periaatteessa samalla tavalla kuin Bearnaisekastike, mutta tässä oikaisen hieman ja suurustan kastikkeen vehnäjauhoilla. Lohta tarvitset noin 100 grammaa joka ruokailijaa kohden ja voit tietysti valmistaa muutakin kalaa kuin lohta tällä tavalla. Esimerkiksi haudutettu kuha tai hauki maistuu myös hyvin valkoviinikastikkeen kera. Tällä reseptillä saat ruokaa tavalliseen tapaan neljän hengen perheelle.

Lohta valkoviinikastikkeessa

500 g lohta
2 dl  kalalientä

1 dl valkoviiniä

1 dl kermaa

nokare voita

2-3 rkl vehnäjauhoja

suolaa

jauhettua valkopippuria

ruohosipulia koristeluun

Lohen hauduttaminen onnistuu helpoiten isossa kattilassa. Vettä pitää olla vain niin paljon että kala juuri ja juuri peittyy veden pinnan alle, kaada siis vettä kattilaan suunnilleen saman verran vettä kuin lohen viipaleet ovat paksuja. Neste tietenkin myös nousee hieman kun lisäät kattilaan kalan hautumaan. Leikkaa lohesta annospaloja ja hauduta ne kattilassa 10 minuuttia miedolla lämmöllä suolatussa vedessä. Sulata nokare voita pienessä kattilassa miedolla lämmöllä, voin ei pidä saada väriä vaan sen pitää jäädä vaaleaksi. Lisää sekaan pari lusikallista jauhoja ja sekoita kastikepohjaa vispilällä. Kaada kattilaan pari desiä lientä, ja loraus sekä viiniä että kerma koko ajan sekoittaen jotta näet miten paksua kastikkeesta tulee. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä pari minuuttia. Mausta kastike suolalla ja valkopippurilla oman makusi mukaan. Nosta kala varovasti reikäkauhalla ylös keitin vedestä ja kokoa annos. Tarjoile kala kastikkeen ja keitettyjen perunoiden kanssa ja koristele annos hienoksi silputulla ruohosipulilla.