25. helmikuuta 2015

Ginger ale vesikefiiri





Vesikefiiri on minulle kiva uusi tuttavuus, ja olen jo kirjoittanut punaisen hapankaalin yhteydessä. Tätä samaa maustamatonta vesikefiiriä josta siemenet on siivilöity pois käytän reseptissäni punaista hapankaalia kaalin hapattamiseen.

Olen kokeillut vesikefiirin maustamista monella tapaa ja tämä on mielestäni kaikista parhain. Ginger ale. Tuoreella inkiväärillä maustettu juoma. Nyt löysin netistä suomeksi tutun henkilön kirjoituksen, Veikeän verson jutun vesikefiiristä josta voit lukea lisää aiheesta. Sama henkilö sattumalta on myös se jolta alkujaan sain vesikefiirin siemeneni. 

Mutta pari asiaa vesikefiiristä. Ole huolellinen puhtauden kanssa jottei sen sekaan muodostu vääränlaista ja ei haluttua kasvustoa. Kefiirin siemenet siivilöidään ja käytetään uudestaan ja uudestaan. Hyvin viihtyvä vesikefiiri sen kuin lisääntyy ja lisääntyy. Kefiirin siemenet pidetään pimeässä ja lämpimässä. Ja vesikefiiri käsitellessä ei pidä käyttää mitään muuta metallia kuin ruostumatonta terästä, joten lasi, muovi ja silikoni siivilä, lusikka tms. käy.

Inkiväärillä maustettu vesikefiirijuoma
Perusreseptissä vesikefiiriä tehdään ensin itse vesikefiiri kefiirisiemenistä, jolloin veteen lisätään siemenet ja sokeri. Hyvä suhde on puolet ruokosokeria ja puolet taloussokeria. Sokerina voi käyttää valkoista taloussokeria hätätapauksessa, mutta kokemukseni mukaan vesikefiirin siemen voi parhaiten ruokosokerista tai melassista, jonka voi silloin tällöin korvaa siirapilla. 

Hunaja sen sijaan ei toimi yhtä hyvin, ensinnäkin koska se sisältää kefiirille vääränlaisia sokereita mutta myös sen sisältämien antibakteeristen aineiden takia jotka voivat jollei tappaa osan kefiirikannasta, niin vähintään vähentää ja hidastaa sen toimintaa ja lisääntymistä. 

Vesi on myös asia joka kannattaa ottaa huomion. Parasta vesikefiiriä tulee puhtaasta lähdevedestä, mutta jollei sitä ole voit kyttää ihan tavallista kraanavettä. Filtteri suodatetusta vedestä ei tule sen parempaa, olen huomannut sen jopa vähän hidastavan kefiirin kasvunopeutta.

Kefiirin valmistukseen käytettävä astiaa ei tule sulkea tiiviisti vaan kefiirin pitää saada hengittää happea joten se on hyvä peittää joko harsolla tai vain laittaa kansi sitä sulkematta astian päälle jottei sinne päädy kissankarvoja tai pölyä. Itse käytän isoa reilun parin litran kokoista lasipurkkia.

Tämän makean veden annetaan lasipurkissa tekeytyä vesikefiiriksi lämpimässä ja pimeässä, ei siis valossa vaan esimerkiksi kaapissa jääkaapin yllä jossa on hieman huoneenlämpöä lämpimämpää. Kefiiri viihtyy ja lisääntyy parhaiten 20–30 asteessa, ja vesikefiirikantojen välillä on eroja, miten nopeasti ja ärhäkästi ne muuntavat sokerin kefiirijuomaksi. Lisää vesikefiiristä ja sen lisääntymisestävoit myös lukea englanniksi.

Vesikefiirin siemenet
Anna kefiirin siementen tehdä tehtävänsä ja juoman tekeytyä vuorokausi ja tarkista sen maku, jos se on mielestäsi liian makeaa anna sen käydä vielä toinen vuorokausi. Kun juoma on mielestäsi sopivan makeaa, hieman hapanta, siemenet siivilöidään pois joko muovisella tai ruostumattomasta teräksestä valmistetulla siivilällä ja siemenet käytetään uudelleen uudessa sokeriliemessä. 

Itse kefiirijuoma sen sijaan, se josta siivilöitiin pois ne kefiirinsiemenet maustetaan tuoreella hienoksi raastetulla inkiväärillä ja kaadetaan pulloihin, jotka suljetaan tiiviillä korkilla ja annetaan käydä lisää huoneenlämmössä. Tämän jälkeen juoma siirretään jääkaappiin jossa se säilyy jopa pari viikkoa ja tässä kohtaa juoma on jo juomiskelpoista. Juoman sokeri käy pikkuhiljaa pois ja juomasta tulee kuivempaa. Makea juoma on tuoretta ja mitä happamampi juoma sitä vähemmän se sisältää enää sokeria joten jollet halua ihan kuivaa vaan pidät paremmin makeasta älä anna juoman käydä liian kauan.

Vesikefiiri muodostaa hiilihappoa joten se kannattaa pullottaa patenttikorkilla varustettuun pulloon, jos haluaa pitää juoman kuplivana ja hiilihapotettuna. Juomaan muodostuu mm hiilihappoa joten käytä vesikefiiriin patenttikorkeilla varustettuja pulloja tms.
Tällä reseptillä saat noin kolme 75 senttilitran vetoista pulloa ginger alea.

Vesikefiiri ja Ginger ale tekeytymässä

Vesikefiiri Ginger ale


2 l vettä
1 dl vesikefiirin siementä
½ dl ruokosokeria
½ dl taloussokeria
15 cm tuoretta inkivääriä

Puhdista huolellisesti lasipurkki ja lisää siihen sokeri ja kefiirinsiemenet. Lisää huoneenlämpöistä vettä, aseta purkin suulle harso tai kansi löysästi ja aseta lasipurkki lämpimään ja pimeää tekeytymään vuorokaudeksi. Maista kefiiriä seuraavana päivänä ja jos se on mielestäsi liian makeaa anna sen käydä vuorokausi lisää. Siivilöi tekeytyneestä kefiiristä siemenet ja käytä ne uudelleen. Kuori tuore inkivääri ja raasta se hienosti. Lisää inkivääri kolmeen huolellisesti puhdistettuun lasipulloon ja kaada kefiiri päälle. Sulje pullot tiiviisti korkeilla ja anna niiden tekeytyä taas vuorokausi lämpimässä ja pimeässä. Voit antaa kefiirin käydä pidempään sitten kun olet todennut oman mieltymyksesi sen makeuden ja maustumisen suhteen. Siirrä tämän jälkeen ginger ale jääkaappiin jäähtymään jonka jälkeen se on valmista nautittavaksi. Inkiväärillä maustettu vesikefiiri säilyy jääkaapissa säilytettynä kaksi viikkoa.

16. helmikuuta 2015

Blogi 5 vuotta!




Meillä on suvussa valokuvahulluja ollut jo monessa sukupolvessa, sekä isän että äidin puolelta ja myönnän että minulla ainakin on tämä geeni, oli se sitten geenivirhe tai ei. Olen pienestä lähtien valokuvannut, kausittain ja vähemmän mutta kuvia olen aina napsinut kaikesta, oli se sitten paikallaan tai liikkui. Ja ruokaa.

Ruoan valokuvakselle ei aikoinaan ollut ymmärrystä perheessä ja vasta kun kehittelin blogini ideaa sain vastakaikua tuolle ruoan valokuvaamiselle. Nykyään se on jo talon tapoihin kuuluvaa, vaikka se joissain kohtaa hidastaa vieraiden ja ystävien kanssa käymistä, varsinkin juhlapyhinä. 

On ollut aikoja jolloin olen miettinyt bloggaamisen lopettamista, mutten ruoanlaittoa tai sen valokuvaamista. Viiden vuoden aikana on tapahtunut paljon, ja kirjoitinkin siitä jo tovin tekstissäni kirjoitusvirheitäkö ruokablogissa?, joten en niitä ala tässä toistamaan.

Herkkusuun lautasella ruokablogissa on viiden vuoden aikana ollut yli 1.000.000 sivunäyttöä, ja olen kirjoittanut yli 1.000 ruokaa käsittelevää tekstiä. Te lukijat olette kirjoittaneet melkein 2300 kommenttia kirjoituksiini. Ja mieleen tulee koko ajan vieläkin käsittelemättä olevaa asiaa ja uusia asioita tulee koko ajan mieleen, joita haluan jakaa kanssanne!

Ja tosiaankin, ajankulu yllätti minut itsekin, joten tämä keittokirja-arvonta ei ole ennaltaan suunniteltu vain tänään impromptu hetken mielijohdosta keksitty. 

Joten arvon nyt viiden blogivuoden ja yli miljoonan sivunäytön kunniaksi: Vera Jordanovan ”Don’t miss a bite”-keittokirjan. Vaikka nimestä voisi toisin luulla, on kirja suomeksi ja olen saanut sen kustantajalta lahjaksi, joten jos sinulla ei vielä ole tätä keittokirjaa kannattaa sinun ehdottomasti osallistua arvontaan.


Olen selannut kirjan läpi ja voin vain todeta että on todella upeita kuvia, tekee mieli heti alkaa kokatta herkullisia reseptejä. Ja parempi luovuttaa kirja sen haluavalle, kun itse sen unohdin jo toiviksi kirjahyllyyn.

Voit osallistua arvontaan ilmoittamalla nimesi ja sähköpostin tämän tekstin kommentteihin lauantaihin 28.2.2015 klo 23.59 mennessä. Arvon kyseisen kirjan kommentoijien kesken sunnuntaina 1.3.2015. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti kommenttina ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen ja jollei voittajaa jostain syystä löydy viikon kuluessa arvon kirjan uudestaan jäljellä olevien kommentoijien kesken.

12. helmikuuta 2015

Päärynäinen katkarapucocktail





Isäni harrasti monesti juhlien ja tilaisuuksien tarjoiluruoissaan helppoja salaatteja sekä luonnollisesti äyriäisiä, kun niitä tuotti maahankin, ja tämä resepti, tai pikemminkin sen uusi päivitetty versio on hänen perujaan. Alkuperäisessä reseptissä isäni käytti omenaa mutta puolison omena-allergian ottaen huomioon olen korvannut sen päärynällä hyvällä tuloksella ja lisäsin myös sekaan fenkolia. 

Käytä tähän ehdottomasti kypsiä päärynöitä, niissä on aivan erilainen makeus ja pyöreys maussa kuin puoliraaoissa. Kypsä päärynä vaan vuotaa nestettä enemmän joten olen ratkonut sen ongelman antamalla päärynäpalojen olla talouspaperilla jolloin liiat nesteet imeytyvät siihen. Tällöin majoneesi ei vety liikaa. Käytän tähän tietenkin kotitekosta majoneesia ja olen sen käytön suhteen säästeliäs jottei cocktailista tule liian löysää lusikoitavaa.

Päärynäinen katkarapucocktaili kuohuviinillä
Saman katkarapucocktailin voit myös tehdä ilman majoneesia jolloin saat cocktailista kanan muna allergikoille sopivan, käytä silloin kastikkeena tavallista vinaigretteä jonka löydät edellisen linkin takaa. Jos käytät vinaigretteä kannattaa se lisätä vasta aivan ennen annoksen tarjoilua jottei hedelmistä valu ulos liikaa nesteitä. Majoneesin suhteen taas ei ole samaa ongelmaa, vaan voit tehdä salaatin valmiiksi kulhoon tunteja ennen tarjoilua ja vasta annostella tarjoilun alla.

Tämän katkarapucocktailin tai salaatin voi tarjoilla joko jokaiselle omassa annoslasissaan tai kaikille laiskan emännän tapaan isosta kulhosta josta jokainen saa itse ottaa haluamansa määrän. Päärynäinen katkarapucocktail sopii alkupalaksi, hiukopalaksi telkan eteen ja sen lisäksi seisovan pöydän antimiin kevään juhlatilaisuuksiin.

Tarjoile päärynäistä katkarapucocktailia rapean patongin tai vasta paahdetun leivän sekä kuohuvan viinin kera, esimerkiksi J P Chenet Ice sopii loistavasti. Se säestää kivasti päärynän mehukasta ja pyöreän hedelmäistä makua. 

J P Chenet Ice Edition
Huomasin juurit teksti kirjoittaessa että JP Chenet’in Ice kuohuviini kuuluukin tilausvalikoimaan. Löysin sen Nokian Alkosta uuden vuoden alla, joten se kannattaa kaiketi tilata hyvissä ajoin ennen tilaisuutta ja voi tässä tapauksessa nyt esimerkiksi ystävänpäiväksi olla vähän liian lyhyt varoitusaika, mutta se kannattaa pitää mielessä kevään muita juhlia varten.

Tällä reseptillä saat isomman alkuruoan neljälle tai pienemmän kuudelle. 

Päärynäinen katkarapusalaatti


2 päärynää
300 g katkarapuja
20 cm kurkkua
1 pieni fenkoli
1-2 rkl sitruunamehua
3-4 rkl majoneesia
Tuoretta tilliä tai fenkolintilliä koristeluun

Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa vuorokauden. Valuta sulaneista katkaravuista liika vesi lävikössä. Huuhtele tilli ja anna sen kuivahtaa. Teen samoin fenkolille. Kuori kurkku, halkaise se pituus suunnassa ja poista sen sisustasta sen siemenet lusikalla. Paloittele kurkku kuutioksi ja lisää ne lävikköön katkarapujen kanssa. Kuori päärynä ja leikkaa siitä samankokoisia kuutioita kuin kurkusta. Jos päärynä luovuttaa paljon nesteitään anna sen kuivahtaa tovin talouspaperilla, muuten lisää päärynästä valumaan liiat nesteet samaan lävikköön katkarapujen kanssa. Halkaise fenkoli, ja halkaise vielä puolikkaat jotta saat neljä palaa ja leikkaa pois sen kova sisusta. Kuutioi fenkoli suunnilleen samankokoisiksi paloiksi kun kurkku ja päärynä. Mittaa pieneen kulhoon majoneesi ja purista sen sekaan ruokalusikallinen tuoretta sitruunamehua. Tarkista majoneesin sitruunainen maku ja lisää suolaa, jauhettua valkopippuria sekä sitruunamehua kunnes maku on paikallaan. Varo lisäämästä majoneesiin liikaa sitruunamehua jottei majoneesista tule liian löysää. Kokoa ainekset isoon kulhoon ja lisää sitruunalla maustettu majoneesi ja sekoita kunnolla. Peitä kulho tiiviisti muovia ja pane salaatti jääkaappiin pariksi tunniksi ennen sen tarjoilua. Annostele päärynäistä katkarapucocktailia kauniisiin annoslaseihin, viimeistele annokset tillillä ja tarjoile unohtamatta rapeaan leipää lisukkeena.

7. helmikuuta 2015

Kirjoitusvirheitäkö ruokablogissa?





Blogini eniten kommentoitu asia on alusta lähtien aina ollut yksi ja sama asia. Se on jatkunut koko blogini viiden vuoden ajan, ja viime aikoina siitä kommentoiminen on vain yltynyt.

Blogin pitämisen paras asia on palaute, on aina yhtä hauskaa että kommentoidaan, mutta ei niinkään se että taas vielä kerran kommentoidaan sitä yhtä ja samaa asiaa.

Somessa on viime aikoina keskusteltu siitä saako blogin kirjoittaja tehdä kirjoitusvirheitä kuten esimerkiksi Taneli Pasasenkirjoituksessa. Ja minä sanon että saa. Blogin kirjoittaja saa tehdä kirjoitusvirheitä. Vaikka kirjoitusvirheet häiritsevät minuakin, varsinkin omassa blogissani.

Myönnän että minulla on ongelmia ja pyydän vielä taas kerran anteeksi kirjoitusvirheitäni.


Minulle on ehdotettu oikolukijaa ongelman ratkaisuksi, ja sellainenkin pitäisi olla jossain olemassa, esikoinen vain ei oikolue tai korjaa virheitäni tarpeeksi innokkaasti. Yksi ongelma oikoluvun puutteeseen on kai aineiston suuruus, onhan täällä jo tekstejä yli tuhat.

Vahvuuteni ei olekaan oikeinkirjoitus, minulla on asiaa ja tietoa ruoasta jota haluan jakaa koska minulle on vuosikymmenien mittaan karttunut niin iso määrä omakohtaista käytännön osaamista juuri ruoanlaiton ja ruoan raaka-aineiden suhteen. Ja kokeilen kaiken itse koska haluan tietää miten se tehdään, ja kokea sen itse sen tekemisen ilon.

Synnyin ja vartuin ravintola-alalla, kummatkin vanhempani olivat alalla tavatessaan toisensa, ja voisi jopa melkein sanoa että minut tehtiin keittiössä. Meillä on kotona aina keskusteltu ruoasta ja sen valmistuksesta, se on ollut koko suvun yhteinen mielenkiinnon aihe ja olen itse laittanut ruokaa jo reilusti yli 40 vuotta. Olen ravintola-alan ammattilainen mutta myös luontaisterapeutti, ja ruoan terveysvaikutukset ovat kiinnostaneet minua jo 1980-luvulta lähtien, jolloin olin kasvissyöjä.

Jos olet tutustunut yhtään syvemmin blogiini, olet varmaan huomannut että teen kaikki ruoat itse alusta lähtien, harrastan niin sanottua slowfoodia. Minulla on koko ajan jotain meneillään keittiössä. 




Vahvuuteni ei olekaan oikeinkirjoitus, minulla on asiaa ja tietoa ruoasta jota haluan jakaa koska minulle on vuosien mittaan karttunut niin iso määrä omakohtaista käytännön osaamista juuri ruoanlaiton ja ruoan raaka-aineiden suhteen.

Saat etsiä toista suomalaista ruokablogia jossa on yhtä kattavasti ja syventävästi kirjoitettu miten ruoka valmistetaan ihan alusta asti kotona, ilman mitään oikoteitä kaupan hyllystä. Paloittelen lihan itse, teen makkaroita, leivon leivät, hapatan jogurtin ja hapankaalin, hapatan piimän ja juoksutan maitorahkan, pyöräytän vuohenjuuston, savustan lohen ja pekonin, valmistan omenasiideriä ja Worcestershirekastiketta, keitän liemetkastikkeisiin ja teen viinietikkaa omenasta. Kaikki kotona itse.

Mutta takaisin siihen mikä teitä lukijoita eniten vaivaa. 

Kirjoitusvirheisiini.


Vaikka aikoinaan synnyinkin suomenkieliseen perheeseen, muutimme ulkomaille kun olin pieni, eikä suomi enää ole äidin kieleni, koska asuin reilun neljännes vuosisadan ulkomailla.

Minulla on myös lukihäiriö itse tuotetun suomen kirjoituksen suhteen, jota nopeat sormet jotka huitovat vähän miten sattuu eivät ollenkaan edesauta. En välttämättä itse enää näe suomeksi kirjoittamia tekstissä piileviä virheitä, tulen sokeaksi tekstille kun olen lukenut sen tarpeeksi monta kertaa ja näen vasta vähän ajan päästä kirjoitusvirheet kun luen tekstin uudestaan. 

Valitettavasti itse aikoinaan valitsin ruokablogin kirjoittamisen suomeksi, enkä millään muulla neljällä kielellä joiden kanssa minulla ei ole samoja ongelmia, koska koin sen kivaksi haasteeksi.



Joten sanon vain näin teille joita kirjoitusvirheeni häiritsevät: 

Suosittelen että siirrytte lukemaan jotain toista laadukkaampaa ja paremmin kirjoitettua blogia jota viitsitte lukea tai kirjoitatte itse paremman yhtä kattavan ruokablogin vieraalla kielellä samassa ajassa kuin minä olen nämä tekstit saanut aikaiseksi.
 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...