Pataruoasta piirakkaa vai paistetuin perunoin

Rapeita paistettuja perunoita ja Burgundin pataa, vai rapsakkaa mausteista Burgundin piirakkaa.

Olen tämän tammikuun ajan keskittynyt ruoan uusiokäyttöön, miten eri tavoilla hyödyntää sitä mitä jääkaapin perälle on jäänyt erilaisia ruoan tähteitä ja nyt tämä teksti mukaan lukien on vain tammikuun aikana kertynyt jopa 12 vinkkiä. Ja tämäkin teksti oikeastaan on kaksi vinkkiä koska tammikuun jälkeen jäi vähän samanlainen tunne kuin aina joulukuun jälkeen, en ehtinyt kirjoittaa ja kertoa kaikesta josta olisin halunnut, eikä mikään estä minua kirjoittamasta aiheesta tulevaisuudessa lisää.

Mutta nyt ajattelin ensimmäiseksi lämmittää Burgundin pataa paistettujen perunoiden kera. Tämä tapa hyödyntää sekä ylijääneitä keitettyjä perunoita että pataruokaa, jolloin kummatkin saat hyvin lämmitettyä samassa paistinpannussa, jollei ruokailijoita ole liian isoa joukkoa. Keitetyt kylmät perunat vain paloitellaan sopivan kokoisiksi paloiksi ja paistetaan rapeiksi samalla tavalla kuin reseptissäni Tortilla à la Provencale. Paista perunat rapeiksi joko ankan tai hanhen rasvassa, voissa tai öljyssä, riippuen siitä mitä rasvaa kukin itse milloinkin suosii, syystä tai toisesta.

Tämän jälkeen lämpöä alennetaan ja pannulle lisätään pataruoka, joka saa lämmetä perunoiden kera. Annos kannattaa viimeistellä tuoreella persiljalla, jos sitä sattuu olemaan käsillä. Tällä samalla tavalla voit hyödyntää esimerkiksi myös peuraraguuta ja Marengon kanaa. Paras paistinpannu tähän on tietenkin pinnoitettu tarttumaton paistinpannu, jota usein sanon teflonpannuksi paremman lyhyen sanan puutteessa. Tätä ruokaa voi hyvin jatkaa lisäämällä siihen muitakin vihanneksia, jollei pataruokaa ja perunoita ole tarpeeksi vaikka tarjoilet sen raikkaan vihersalaatin kera. Jollet pidä paistetuista perunoista voit hyödyntää pataruokia käyttämällä niitä piirakoihin, samaan tyylin kuten reseptissäni Tervaoluella maustettua kalkkunapiirakka.

Boeuf Bourguignon paistetuin perunoin
Boeuf Burguignonia
keitettyjä perunoita
voita/öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria

Kuori perunat jos ne on keitetty kuorineen, eikä niitä ole pesty. Paloittele perunat sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Lämmitä pannu kuumaksi. Lisää pannulle rasva ja anna sen sulaa. Lisää perunat pannulle vasta sen jälkeen kun rasva on lopettanut laulunsa. Paista perunat kuumassa pannussa rapeiksi. Älä unohda käännelle niitä, etteivät ne pala karrelle. Laske lämpöä miedoksi kun perunat ovat kauniin kullan ruskeita ja rapeita. Lisää pannulle pataruokaa ja sekoita lämpimien perunoiden kera. Anna padan lämmetä läpikotaisin, äläkä unohda sekoittaa sitä pannulla jottei sekään pala pohjaan kiinni. Tarkista ruoan maku ja lisää suolaa ja pippuria jos se mielestäsi sitä tarvitsee. Tarjoile perunat padan kanssa oitis lämpimiltä lautasilta raikkaan salaatin ja tuoreen leivän kera.

Uunikanaa mustalla riisillä

Uunissa paistettua kanaa, paahdettua mustaa riisiä sekä sieniä. Helppoa ja vaivatonta arkiruokaa joka melkein itsetään valmistuu uunissa, ja hyvä tapa uusiokäyttää ruokaa.

Tammikuun loppu alkaa jo häämöttää ja ajattelin vielä saada tähän mukaan yhden tavan jolla uusiokäyttää jo kerran keitettyä riisiä. Tässä tapauksessa mustaa ja punaista riisiä uunikana kera. Kaikista helpoin tapa valmistaa kanaa, tai broileria kuten sitä myös kutsutaan, on panna se uuniin ja tämä perustuu reseptiini uunissa paahdettua kanaa riisipedillä mutta tällä kertaa hyödynsin ylijäänyttä mustaa ja villiä punaista riisiä sekä sieniä jotka lisäsin kanan alle uuniin paahtumaan.

Uunissa valmistettu kana valmistuu uunissa aivan itsekseen kun sen on vain maustanut ja vaikka kanan kypsennysaika onkin aika pitkä, ei se ole työlästä ruokaa valmistaa, varsinkaan jos on sitä riisiä ja sieniä.

Kanan koipi-reisiä

Tämän helpon mutta herkullisen kana-aterian voit valmistaa arkipäivänä joko kanan koipi-reisi paloista tai sen juhlavamman version kokonaisesta linnusta aivan samalla tavalla, paisto vain hieman eroaa, ja se kannattaa tarkastaa pakkauksesta. Kokonaiseen lintuun menee noin 1-1½ tuntia hieman riippuen sen koosta, kanan koivet valmistuvat nopeammin. Jos valmistat ruoan pakastetusta kokonaisesta kanasta tuoreen sijasta, kannattaa se sulattaa yön yli jääkaapissa ennen sen valmistusta. Pakastettu kana sulaa jääkaapissa vuorokaudessa. Ruoan voit tietysti myös valmistaa koipireisipaloista, jolloin se kypsyy nopeammin uunissa.

Kuivattuja, tuoreita tai pakastettuja sieniä

Tähän voit käyttää kuivattuja nesteytettyjä sieniä, suppilovahverot ovat hyväksi todettuja tähän mutta muutkin sinet kuten esimerkiksi herkkutatit sopivat hyvin yhteen mustan riisin maun kanssa. Sulata pakastetut sienet, tai nesteytä kuivatut sienet mielellään yön yli valuta, ja lisää ne riisin kanssa samaan aikaan uunivuokaan. Tällä reseptillä ruokit vähintään neljän hengen perheen, kunhan valmistat joko kokonaisen kanan tai varaat jokaiselle oman ison koipireiden. Keitettyä riisiä tarvitset noin reilut sata grammaa jokaista syöjää kohden, se on jo kypsää ja tarvitsee vain lämmittää samalla hieman paahtuen pähkinäiseksi sienien kera ja sieniä noin sata grammaa nesteytettyä painoa, ei kuivaa sientä.

Paahdettua kanaa mustariisi ja sienipedillä

400 g kanaa
500 g keitettyä mustaa ja punaista riisiä
200 g metsäsieniä
suolaa
mustaa pippuria
oliiviöljyä voiteluun

Kuivaa kana talouspaperilla ja mausta se joka puolelta suolalla ja mustalla pippurilla. Voitele uunivuoka niukasti oliiviöljyllä ja pane kana vuokaan uuniin paistumaan 175 asteen lämpöön. Kanaa kannattaa valella siitä valuvalla nesteellä pari kolme kertaa sen paistamisen aikana. Lisää keitetty riisi ja sienet kun paistoaikaa on jäljellä noin puolisen tuntia ja anna riisin paistua uunissa lopun paistoaikaa. Se maustuu kanasta valuneella nesteellä ja paahtuu hieman. Nosta lämpö 225 asteeseen viimeisen vartin ajaksi, jollei kana vielä ole saanut kaunista paahteista pintaväriä. tarkista kanan kypsyys painamalla tikulla sen paksuimpaan kohtaan rinnasta (tai reidestä jos valmistat koipireisipaloja). Kana on kypsää, kun siitä valuva neste on kirkasta ja läpinäkyvää eikä enää punertavaa kuten raa’asta kanasta valuva neste. Paloittele kana annospaloihin, ja tarjoile sieniriisin ja vihersalaatin kanssa.

Lampaansatulaa härkäpavuilla

Kokonaisena uunissa paahdettua mehevää rosmariinilla maustettua lampaansatulaa ja tuoreella kirvelillä maustettua hitaasti haudutettua härkäpapumuhennosta ranskalaiseen tapaan.

Lammasta syödään täällä meillä Suomessa perinteisesti Pääsiäisenä, vaikka sen oikea sesonki on syksyllä, kun keväällä syntyneet lampaat pannaan lihoiksi. Meillä lammasta syödään pääsiäisen lisäksi useammin talvella kuin kesällä tai keväällä ja joskus putkeen tulee valmistettua montakin lammasruokaa, vaikken niitä kaikkia täällä julkaise, ainakaan peräkkäisinä päivinä.

Kokonaisena kypsennetty liha, kuten tässä valitsemani lampaansatula, on aina helpompaa kokille valmistaa, vaikka se onkin hiukan haasteellisempaa saada leikattua irti luusta, varsinkin jollei ole terävää veistä. Lammas kypsennetään aina vaalean punaiseksi, roseeksi, jolloin se on parhaimmillaan ja mehevää. Tällä kertaa tarjoilin lampaan varsin pelkistetyn papumuhennoksen kera, jonka valmistin härkäpavuista. Pavuissa on pari muistettavaa asiaa. Ne on aina liotettava runsaassa vedessä ennen niiden keittämistä. Älä käytä ollenkaan suolaa tässä vaiheessa, liota pavut aina suolattomassa vedessä. Liotusvesi kannatta vaihtaa pari, kolme kertaa papujen liotuksen aikana. Muista myös liottaa pavut viileässä paikassa, jotteivät ne idä ja ala käymään. Pavut sisältävät lektiinejä joten niiden on aina oltava aivan kypsiä, jotteivät ne aiheuta ruokamyrkytystä. Papumuhennos perustuu ranskalaiseen papumuhennokseen jonka perustana on mirepoix, porkkana, sipuli ja selleri jota usein käytetään vanhoissa perinteisissä ranskalaisissa ruoissa.

Rosmariini on mauste jota käytän hyvin maltillisesti, mutta tähän ruokaan lampaan lihan mausteena se sopii erittäin hyvin. Kuivattu rosmariini on parempaa, koska sitä on aina saatavilla ja sen maut ovat tiivistyneempi kuin tuore rosmariini. Härkäpavut kiehuvat kypsiksi noin tunnissa, jolleivät ne ole hyvin vanhoja jolloin niitä voi saada keittää pidempään, joskus jopa kaksi tuntia. Kirveli sopii erinomaisesti sekä herneiden että papujen mausteeksi, lisää tuoretta kirveliä vasta valmiin muhennoksen sekaan ja sekoita se.

Vaikka karppaajat yleisesti voivat syödä papuja on härkäpapu tähän yksi poikkeus, joten jos korvaat härkäpavut kahviherneillä, limanpavuilla tai mustasilmäpavuilla sopii tämä ruoka myös karppaajalle. Tämän lampaansatulan voisi myös tarjoilla ranskalaisen linssimuhennoksen kera, joka sopii paremmin karppaajalle. Ruoassa ei ole ollenkaan laktoosia, eikä myöskään gluteenia joten se sopii sekä keliaakikoille että laktoosille herkille. Yksi lampaansatula on noin puolen kilon pala ja se riittää hyvin neljälle ruokailijalle kun tarjoilet annoksen raikkaan lisukesalaatin kera, alkuruokana tästä riittää isommallekin seurueelle.

Paahdettu lampaansatulaa
500 g lampaan satulaa
suolaa
mustapippuria
1 tl kuivattua rosmariinia
oliiviöljyä paistamiseen

Härkäpapumuhennos:
200 g härkäpapuja
1 iso sipuli
2 porkkanaa
2 sellerin vartta
1 laakerinlehti
lihalientä
valkoviiniä
1 valkosipulinkynsi
½ pientä nippua tuoretta kirveliä
viimeistelyyn:
tuoretta kirveliä

Lampaan satula:
Ota liha ulos jääkaapista tunti ennen sen kypsentämistä jotta se on huoneenlämpöistä. Kuivaa lihan pinta talouspaperilla. Leikkaa rasvapintaan ristikkokuvio, mutta älä leikkaa rasvakerroksen läpi. Mausta liha yltympäri vasta rouhitulla mustalla pippurilla ja suolalla. Paista lampaan pinta kuumassa pannussa joka puolelta. Pane lampaansatula uunivuokaan. Hienonna kuivattu rosmariini pienemmäksi jos se on hyvin isoa. Ripottele rosmariinia lampaalle ja pane vuoka uuniin kypsentymään 175 asteen lämpöön noin kahdeksi kymmeneksi minuutiksi. Ota lammas ulos uunista ja peitä se foliolla. Anna lihan vetäytyä reilut kymmenen minuuttia. Kaada nesteet pois vuoasta ja ota ne talteen pieneen kulhoon. Jos nestettä on hyvin vähän voit lisätä tilkan voita sekaan ja antaa sen sulaa sekaan.

Härkäpapumuhennos:
Liota pavut reilussa vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois lävikössä ja kaada pavut kattilaan. Kaada päälle uusi vesi. Huuhtele kirveli huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Kiehauta pavut ylös ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä kunnes pavut ovat kypsiä, tämä kestää noin tunnin verran. Tarkista papujen kypsyys, pehmeät ovat kypsiä. Kuori sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Pienennä sipuli hienosti ja kuutioi myös porkkanat samankokoiseksi. Huuhtele sellerinvarret kunnolla ja kuutioi ne samalla tavalla kuin sipuli ja porkkanat. Lämmitä pata ja kuullota porkkana, sipuli ja sellerikuutiot tilkassa öljyä kunnes ne ovat kauniin läpikuultavia. Lisää sekaan hienonnettu valkosipuli ja anna sen paistua mukana parisen minuuttia koko ajan hämmentäen. Valuta lävikössä keitinvesi pois ja kaada pavut mirepoixin sekaan. Lisää pataan laakerinlehti ja kaada päälle lientä ja valkoviiniä kunnes nestettä on puoleen väliin papuja. Anna muhennoksen hautua miedolla lämmöllä kannen alla vartin ajan. Mausta papumuhennos suolalla ja mustalla pippurilla oman makusi mukaan. Hienonna kirveliä pienemmäksi terävällä veitsellä ja ripottele se papumuhennoksen päälle. Sekoita yrtti muhennoksen sekaan.

Annosten kokoaminen:
Leikkaa lihat irti satulasta seuraamalla luuta. Leikkaa terävällä veitsellä liha vinosti puolensentin paksuiksi viipaleiksi. Annostele lämmintä muhennosta lämpimälle lautaselle ja asettele lampaanviipaleita päälle. Lusikoi annoksen päälle lihanestettä, tiputtele päälle oliiviöljyä ohuessa norossa ja viimeistele annokset tuoreella kirvelillä.

Quesadilla

Rapeaksi paistettua tortillaa jonka välissä herkullista kypsytettyä Cheddar juustoa, tuoretta tomaattia sipulia, paistettua tuoreella punaisella chilillä maustettua tulista jauhelihaa.

Tammikuun ruoantähteistä syntyy muitakin herkkuja kuten juustotäytteinen tortilla ja se on yksi helpoimpia ja monipuolisimpia tapoja hyödyntää ja uusiokäyttää ruoantähteitä. Pari tortillaa ja se mitä jääkaapista milloinkin sattuu löytymään, ja tortilloja jää usein syömisen jälkeen yli, ainakin nykyään.

Quesadilla jauhelihalla ja tomaateilla

Pelkistetyimmässä muodossaan Quesadilla muodostuu vain kahdesta tortillasta jonka väliin on lisätty mausteita kuten Jalapeñoa ja juustoa ennen sen paistamista pannulla. tämä tapa antaa jokaiselle kokille lukemattomia mahdollisuuksia saada herkullista vaihtelua ruoantähteilleen perinteisen pyttipannu lisäksi ja tortilloista saa joka kerralla hieman erilaisia ne muuntaen mausteilla ja täytteellä.

Paistetut tortillat leikataan paistamisen jälkeen pienemmiksi paloiksi, meillä useimmiten aina kuuteen osaan, ja tällä saat pikkupurtavaa nopeasti ja helposti isommallekin joukolle juomien seuraksi. Voit paistaa tortillat joko öljyssä kuumalla pannulla, tai ilman öljyä pinnoitetulla pannulla jos haluaa välttää liika rasvan syömistä, ja tähän voi käyttää maissitortillojen sen suomessa yleisemmän vehnätortillan sijaan, jolloin ruoka sopii myös keliaakikoille ja laktoosiahan tässä ei ole jos juusto on kypsytetty, vegaani taas valitsee täyteen oman ruokavalionsa mukaan.

Hapankermaa quesadillan kera

Täytteenä juuston lisäksi sopivat monen monta jo kypsennettyä ruokaa kuten esimerkiksi kanasuikaleet, jauheliha, sipuli, maissi, pavut ja tuoreet vihannekset kuten tomaatti, sipuli, salaatti, kurkku, tuore korianteri nyt vain mainitakseni joitakin. Kokeile esimerkiksi tulisten kanafajitasten tähteitä Quesadillaan.

Cheddar juuston lisäksi tähän sopii myös muut kypsennetyt juustot tai savustettu juusto. Määrä käytettyä tuoretta Jalapenõa tai chiliä määrittelee ruoan tulisuuden, ja tämä määrä on jokaisen kokin päätettävissä. Ota tavaksi aina koemaistaa chiliä, jotta varmasti tiedät sen tulisuuden, sen sijaan että luotat kaupan määritelmiin.

Virheitä sattuu meille kaikille, ja kaupassa voi olla toinen tuote aivan väärässä paikassa väärällä etiketillä, mutta saman chililajikkeen tulisuus vaihtelee myös niiden kasvupaikan ja kasvuolosuhteiden mukaan joten alla mainittu chilin määrä on vain viite.

Paistettu quesadilla leikattuna

Jo kaksi Quesadillaa on jo riittävästi normaalinälkäisille ihmisille, kun taas kokemukseni mukaan teini-iässä olevat kasvavat pojat tarvitsevat koko ajan vähän enemmän kaikkea muonitusta. Pääruokana lisäksi sopii raikas vihersalaatti ja tarjoile lämpimät kokonaiset Quesadillat joko Guacamolen tai hapankerman kera pääruokana, tai paloiteltuna naposteltavana sormiruokana.

Juustoinen Quesadilla

2 tortillaa
1 dl juustoraastetta
1 tuore chili tai Jalapeño
öljyä paistamiseen

Paloittele chili ja poista sen sisustasta valkoiset kalvot ja siemenet, jollet halua Quesadillastasi tulista. Hienonna chili. Raasta juusto kulhoon ja sekoita sen sekaan chili. Pane paistinpannu kuumenemaan hellalle ja lorauta tilkka öljyä pannulle vasta kun se on lämmin. Paista toista tortillaa keskilämmöllä pannulla ja käännä se. Lisää täyte paistetulle tortillan pinnalle, älä levitä täytettä aivan reunaan asti. Lisää toinen tortilla täytteen päälle ja paista tortillaan kunnes se on saanut kauniin ruskean paistopinnan. Käännä tortilla varovasti ja paista samoin toiseltakin puolelta. Nosta Quesadilla pois pannusta ja paloittele se heti jos se syödään sormin. Tarjoile salaatin ja Guacamolen tai hapan kerman kera.

Mustan seljankukkatee

Hunajalla terästettyä mustanseljan kukkaa, raikasta sitruunaa ja piristävää tuoretta inkivääriä hunajan kanssa. Hyvää lämminät juomaa kun on flunssa, ja joka lämmittää ja piristää flunssaista oloa.

Minulla ei ääni vielä kanna, en ole enää kuumeinen ja on muutenkin jo vähän parempi olo ja mietin
vieläkin näitä vaihtoehtoisia lämpimiä juomia nyt kun niille on tarvetta. Viime syksyn sadon timjamilla maustettu mustaherukkamehu alkaa jo olla loppumassa, suureksi onneksi, koska se on alkanut tökkiä, pahasti. Mutta on sitä muitakin juomia tullut juotua nyt viime päivinä.

Mustan seljankukkaa

Suomessa musta selja ei taida kasvaa muuta kuin hyvin hitaasti ja kituuttaen, mutta sitä saa luontaiskaupoista ostettua kuivattuna. Suomessa kasvaa seljaa, jolla on punaiset marjat ja vähän samantyyppiset kukinnot, mutta se on myrkyllistä eikä se ole samaa kuin musta selja. Minulla on onneksi minulla hyvä ystävä, joka tarpeen tullessa noin vuoden, parin, välein kerää kukkia omista mustan seljapuskistaan. Ystäväni uskollisesti lähettää minulle kuivattua tyhjiöpakattuna, jotta meillä on mistä ottaa ja tästä olen hyvin kiitollinen. En tiedä miten muuten pärjäisin, kun vielä kamomillan lisäksi olen pahasti allerginen mesiangervolle, joka olisi hyvä kotimainen vaihtoehto mustan seljan kukalle.

Lisää mustasta seljasta ja mesiangervosta voit lukea lisää tekstistäni mustaherukka granita flunssaan. Joten jollet mistään saa mustan seljan kukkia voit korvata sen mesiangervolla, jollet sitten ole allerginen sille tai sen sisältämälle salisyylihapolle. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea tekstistäni luonnon yrtit ja sienet talteen käsittelen asiaa.

Keitä enemmän teetä kerralla

Yleensä keitän kokonaisen kannun, tai karahvin yrttiteetä jota sitten juon kunnes se loppuu. Karahvissa on hyvä valmistaa jääteetä, koska nämä mainitsemani juomat flunssaan voit myös juoda kylmänä, jos näin mieluummin haluaa. Muista vain lisätä tarpeeksi hunajaa kun tee vielä on lämmintä. Hunaja ei flunssaiselle ole vain makeutusaine, vaan tässä tapauksessa se on lääke jolla on antiseptisiä vaikutuksia. Mustan seljan kukka edistää hikoilemista, ja sekä tavallinen nuha että sitkeämpi flunssa parantuu nopeammin mitä enemmän sitä juo ja saa nesteet liikkumaan. Joten nenän niistämisen lisäksi vessassa juokseminen on vain hyväksi.

Sitruunaa ja hunajaa

Tämän teen määrät ovat noin yhteen kupilliseen yrttiteetä, ja on hyvä antaa teen hautua vähintään viisi minuuttia, korkeintaan kymmenen minuuttia ennen sen juomista. Älä liota sitruunaa tämän jälkeen liian pitkään, se antaa juomalle kitkerän maun vähän ajan päästä. Inkivääriä ei välttämättä tarvitse kuoria, riittää kun se vain on huolellisesti pesty. Inkivääri antaa teelle aika tulista potkua, joten sen määrä kannattaa huomioida sen mukaan miten tulista juomaa itse kukin milloinkin haluaa. Sitruunan kannatta olla Luomua, ja myös samalla tavalla kuten inkivääri huolellisesti pesty, koska sitä liotetaan teessä antamassa sille makua. Sitruunaa voi myös lisät teen sekaan sitruunamehun muodossa sen liottamisen sijaan. Purista tällöin mukaan tuoretta sitruunamehua samalla kun lisäät hunajan ennen teen juomista mutta varo lisäämistä sitä liikaa. Sitruuna on teessä mukana vain sivumakuna.

Lämmin seljankukkatee

mukillinen vettä
2 tl kuivattua mustan seljan kukkaa
1 sitruunaviipale
1 pala tuoretta inkivääriä
1-2 tl hunajaa

Viipaloi inkivääri ohuelti. Pane se kattilaan ja kaada vesi päälle. Anna veden kiehahtaa ylös, sammuta lämpö mutta jätä kattila liedelle ja peitä kattila kannella. Anna inkiväärin vetäytyä kannen alla viidestä kymmeneen minuuttiin. Lisää kattilaan selja ja sitruuna, ja sekoita. Anna teen vetäytyä reilu viisi minuuttia ja siivilöi tee mukiin ja lisää hunaja. Juo seljatee kuumana ja lisää hunajaa oman makusi mukaan.

Falafel härkäpavuilla

Kikherneistä ja härkäpavuista valmistettuja juustokuminalla, korianterilla ja valkosipulilla maustettuja öljyssä paistettuja rapeita kullan keltaisia pihvejä, Falafelpihvejä avokadosta valmistetun Guacamolen kera.

Falafel, kikherneistä valmistettuja pieniä öljyssä keitettyjä palleroita jotka tällä kertaa palleroiden sijaan muotoilin pihveiksi ja tarjoilin avokadotahnan kera. Käytin myös kahviherneiden lisäksi härkäpapuja falafeltaikinaan. Mieleeni muistui muuten juuri että sana hummus tarkoitta kikhernettä vaikka koko ruokaa, kikhernetahnaa kutsutaan samalla nimellä.

Flunssan takia tarjoilin tällä kertaa Falafelit Guacamolen kera, tahinikastikkeen ja pitaleipien sijaan. Sekä tahinikastikkeessa että Guacamolessa on valkosipulia ja tuoretta sitruunamehua, jotka kummatkin ovat suotuisia nuhan ja flunssan parantamiseen. Lohduttavaa on että nämä voi syödä sormin välittämättä ruokailutavoista suoraan lautaselta omassa sängyssään peiton lämmössä. Guacamolen väri vain on enemmän ruokahalua kiihottavaa kuin Tahinikastike mutta voit jos haluat valmistaa nämäkin Falafelpihvit pullina ja tarjoilla ne pitaleipien ja tahinikastikkeen kera. Reseptissä mainitut papujen määrät ovat kuivia papuja ja pavut pitää aina liottaa runsaassa vedessä. Vettä ei pidä suolata, tällöin pavut nesteytyvät epätasaisesti ja tulvat ryppyisiksi. Lisää suola papuihin aina vasta kun ne kypsennetään. Tällä reseptillä saat ruokaa neljälle toipilaalle. Nämä Fafalelpihvit sopivat myös vegaaneille ja laktoosiherkkyydestään kärsiville. Pihvit sisältävät vehnäjauhoja joten keliaakikot voivat korvata ne joko perunajauhoilla tai riisijauhoilla.

Falafelpihvit härkäpavuilla
3 dl kikpapuja eli kahviherneitä
2 dl härkäpapuja
3 valkosipulin kynttä
1-2 tl suolaa
1 rkl korianterin siemeniä
2 tl jeeraa
½ tl leivinjauhetta
1-2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl seesaminsiemeniä
öljyä keittämiseen

Falafelpihvit härkäpavuilla
Liota pavut yön yli runsaassa vedessä ja valuta niistä vesi lävikössä. Jauha pavut monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Kuori ja hienonna sekä sipuli että valkosipuli. Murskaa korianterin siemenet morttelissa. Lisää papujen joukkoon hyvin sipuli, valkosipuli, jeera, jauhetut korianterin siemenet, jauhot ja leivinjauhe. Jauha vielä massaa tasaiseksi. Kaada taikina kulhoon ja sekoita sen sekaan seesamin siemenet. Peitä kulhon muovikelmulla ja jätä taikina tekeytymään noin puoleksi tunniksi. Muovaa taikinasta käsin pihvejä ja paista ne kuumassa öljyssä kunnes ne alkavat saada väriä reunoilta. Käännä ne ja jatka keittämistä toiselta puolelta. Falafelpihvien on tarkoitus olla rapeita ja kauniin kullanruskean värisiä. Tarjoile pihvit vihreän salaatin ja juuri valmistetun Guacamolen kera.

Lämmintä juomaa flunssaan

Kamomillateetä ja hunajaa, timjamilla terästettyä mustaherukkamehua, ruusunmarjateetä karpalosiirapilla, lämmintä inkivääriteetä. Tuoretta Pestoa, tulista chilillä maustettua kanakeittoa ja samettista tomaattikeittoa. Kaikki nämä ovat hyväksi todettuja flunssaa potevalle, mutta myös niille jotka kovasti yrittävät olla saamatta sitä flunssaa.

Tällä kertaa olen taistellut flunssa vastaan jo pari viikkoa, sekä puoliso että jälkikasvu ovat jo sen poteneet, ja nyt taitaa valitettavasti olla minun vuoroni. Ajatukseni eivät tosin vielä taida olla aivan hitaalla koska saan kirjoitettua melkein ymmärrettävää tekstiä.

Kamomillateetä

Parhain lääke flunssaa on kuuma kamomillatee ja hunaja, kiehauta vesi ja anna kamomillan hautua viitisen minuuttia, korkeintaan kymmenen. Lisää hunajaa mukiin, reilusti hunajaa ja juo tee kuumana. Älä anna kamomillateen hautua kymmentä minuuttia pidempään, se ei tämän jälkeen enää maistu hyvälle, eikä sen tehokaan parane siitä. Minä olen kamomillalle allerginen, joten minun on käytettävä muita keinoja.

Piparminttuteetä

Yskään tehoaa hyvin pipariminttutee, ja sitäkin saa nykyään ostettua melkein jokaisesta ruokakaupasta hunajan kanssa. Kuurimaisesti yrttiteetä voi juoda kolme, jopa neljäkin kertaa päivässä, muttei koskaan kauemmin kuin korkeintaan kaksi viikkoa jonka jälkeen ne eivät enää toimi. Tämän kahden viikon jälkeen on pidettävä kahden viikon tauko ennen kuin kuuria voi, tai edes kannattaa uusia. Ja tämä tosiaankin koskee kaikkia yrttikuureja, oli se sitten missä muodossa tahansa. Ja jollei flunssasi ole vielä parantunut kahdessa viikossa kannattaa ottaa lääkäriin yhteyttä, koska tavallinen flunssa kestää noin viikon päivät.

Inkivääriä ja ruusunmarjaa

Jos olet allerginen kamomillalle, tai olet jo kyllästynyt sen juomiseen, voit kokeilla lämmintä inkivääriteetä tai ruusunmarjateetä karpalosiirapilla. Tämän lisäksi myös mustaherukkagranita flunssaa vastaan on hyvä vaihtoehto josta saa suurta mielihyvää kun kurkku on kipeä, ja varsin sopiva tapa nauttia lääkkeistä. Lämmin juoma on ihanaa, kun yskittää ja aivastelee joten juon mielelläni timjamilla maustettua mustaherukkamehua ja jollei sinulla ole timjamilla höystettyä musteherukkamehua, voit lisätä joko tuoretta timjamia tai kuivattua mehun sekaan kun lämmität sen ja siivilöidä pois ennen sen juomista.

Ruoaksi keittoa

Tomaattikeitto taas on hieman ruokaisampaa, ja silläkin on terapeuttinen vaikutus kuten myös tuoreella Pestolla, tulisella kotitekoisella kanakeitolla ja sitruunainella inkivääri ja avokadosalaattilla toipilaalle joita kannatta syödä vasta sitten kun ruokahalu alkaa taas palata. Joten muista juoda paljon nesteitä kun se flunssa taas iskee. Syödä voit vasta sitten kun voit jo vähän paremmin.

Raparperipiirakka punaherukoilla

Vihreää raikkaan kirpeää raparperia, sokeroitua punaista punaherukkaa rapeassa kardemummalla maustetussa piirakassa vaniljakastikkeen kera.

Olen nyt tammikuun syventynyt uusiokäyttöön, miten hyödyntää ruoan tähteitä ja saada niistä uusia ruokia niiden poisheittämisen sijaan, ja huomasin että on aika kauan sitten kun tänne päätyi mitään jälkiruokia, ja koska kesään on toistaiseksi vielä pitkä matka, vaikka päivät jo huomattavasti ovat pidentyneet, ajattelin tyhjentää pakastimesta kesästä muistuttavia herkkuja. Siellä on aina raparperia ja tällä kertaa myös punaherukkaa jotka yhdistin tähän herkulliseen piirakkaan, jonka yhtä hyvin voisi valmistaa kesällä tuoreista raaka-aineista. Perinteisesti meillä tätä on viime vuosina syöty jossain Pääsiäisen vaiheilla, jolloin viimeistään alan tyhjentää pakastinta marjoista tehden tilaa tulevan kesän sadolle.

Pakastan raparperin puolen toista sentin paloissa, jotka ovat käteviä käyttää esimerkiksi tässä piirakassa tai kiisseliin. Hätätapauksessa sekä raparperin että punaherukat voi käyttää suoraan pakastimesta kohmeisina. On vain otettava huomioon että tällöin piirakan kypsennysaika on pidempi kuin sulaneesta raparperista ja marjoista valmistettu. Sokerin määrä täytteessä vaihtelee sen mukaan miten happamia raparperi ja punaherukat ovat, joten se on kerrasta toiseen arvioitava. Paras tapa tähän on tietenkin maistaa täytettä, niin teidät varmasti miten hapanta, tai makeaa se on.

Raparperi sisältää oksaalihappoa, joten sen kanssa kannatta aina nauttia jotain kalsiumia sisältävää ruokaa ja tässä tapauksessa vaniljakastike sisältää kalsiumia maidon muodossa. Laktoosittomaksi saat vaniljakastikkeen sekä murotaikina käyttämällä siihen laktoosittomia maitotuotteita. Vaniljakastikkeen valmistat helpoiten seuraamalla reseptiäni Trifle, jossa seuraat vaniljavanukkaat ohjeita käyttäen vain puolet perunajauhojen määrästä. Vaihtoehtoisesti vaniljakastiketta voi myös valmistaa reseptini Mansikat laventelikastikkeessa mukaan, jolloin laventelia ei käytetä kastikkeessa. Tällä reseptillä saat jälkiruokaa 6-8 hengelle, kakkukahveilla muoden herkkujen lisäksi siitä riittää useasti isommallekin joukolle.

Piirakanpohja:
100 g voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl jauhettua kardemummaa

Piirakantäyte:
3 dl raparperia
1 dl punaherukoita
1 rkl perunajauhoja
3-5 rkl sokeria

Ota voi huoneenlämpöön jotta se pehmenee. Vaahdota voi ja sokeri valkoiseksi ja vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita keskenään jauhot, kardemumma ja leivinjauhe ja lisää taikinan voivaahtoon. Levitä taikina kevyesti voidellun ja irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita raparperi ja marjat jauhojen ja sokerin kanssa kulhossa. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle. Kypsennä piirakka 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä vähän aikaa ennen sen tarjoilua ja tarjoa talvella haalean tai kesällä jääkaappikylmän vaniljakastikkeen kera.

Marskin nauriskeitto

Hitaasti vaaleassa vasikanliemessä haudutettua soseutettua naurista, rapeita voissa paahdettuja tähtiä ja tuoretta rakuunaa viimeisteltynä tryffeliöljyllä. Marskin nauriskeitosta hieman uudistettu versio.

Olen aina rakastanut nimeä kaskinauris, se jotenkin maalaa sieluni silmien eteen niin romanttisen kuvan kaskenpoltosta jostain Gallen-Kallelan taulusta. Näen myös miten se nauris muka kasvaisi siellä sen kaskenpolton keskellä, ei sen jälkeen. Tämä kuva myös jotenkin yhtyy tuhkanauriiseen, tuhkassa kypsennettyä naurista, jossa kokonaiset nauriit haudataan kuuman tuhkan alle kypsymään, herkku jota harrastan kesäisin ja jota minulla valitettavasti ei ollut mahdollisuutta valmistaa tähän hätään.
Tammikuun ruoanhaasteessa, jota tällä kertaa emännöi kotona tehtyä ruokablogi, haastettiin ruokablogit valmistamaan viime vuoden, siis 2011 vihanneksesta lantusta ja nauriista sekä myös vuoden 2012 vihanneksesta tuoreyrtistä ruoka.

Päätin heti että osallistun ruokahaasteeseen, mutta mietin kauan mitä tekisin ja valinta oli vaikea, nauris kun on minulle mieliherkkua, mutta jota talven sijaan syön enemmän kesällä ja alkusyksystä kun se on tuoretta ja parhaimmillaan. Naurishan on lantun esi-isä, se josta lanttu aikoinaan jalostettiin ja käsittelin tätä tavallaan, ja vähän kaukaa haettuna, tekstissäni mitä leipäsi päälle levität.

Toiseksi mietin mitä yrttiä nauriin, tai lantun, kanssa sopisi ja todettuani että rakuuna on hyvä yrtti nauriin kanssa jonka jälkeen päädyin lopulta Marskin nauriskeittoon. En edes muista mistä tämä resepti on minulle alkujaan päätynyt, mahdollisesti aikoinaan jostai aukakausilehdestä. Tiedän kuitenkin että kiinnostukseni Marskia kohtaan oli suuri 1980-luvun alussa a kun kuulin papan tavanneen hänet joskus sota-aikoina, ja että sen lisäksi olemme jotenkin sukua.

Keiton nauriita keitetään kaksi tuntia, ja ne myös soseutetaan siivilän läpi mutta nykyään kun on sauvasekoittimet käytössä ainakin soseuttaminen on helpottunut. Koska en pahemmin pidä persiljasta olen sen tässä vaihtanut rakuunaa, josta pidän hyvinkin paljon. Se sopii myös mielestäni hyvin kitkerän makean nauriin hieman lakritsimaiseen makuun korostaen sitä.

Kitkeryyttä olen myös hieman vaimentanut lisäämällä keittoon teelusikallisen hunajaa, joka sekoitetaan vasta aivan viime tipassa keittoon. Sitä ei lämmitetä, joten sen terveysvaikutukset eivät häviä. Marskin nauriskeitto viimeistellään nauristähdillä, jotka alun perin ovat olleet keitettyjä. Tässä paistoin raa’at nauristähdet rapeiksi voissa paistinpannulla keittämisen sijaan, jotta ne saivat keiton nauriista eroavan koostumuksen ja maun. Tähtien ei kannata olla liian paksuja jos paistat ne, jos taas valitset keittää ne, on niiden oltava noin sentin paksuisia, jotteivät ne hajoa niitä keittäessä.

Alkuperäisessä reseptissäni myös sakeutetaan keitto munan keltuaisilla, joka nykypäivänä on vähän harvinaisempi tapa sakeutta keittoa, varsinkin kotioloissa, joten voit tässä halutessasi oikaista ja jättää munankeltuaiset pois jolloin keitto sopii myös kasvissyöjälle, muttei kuitenkaan vegaanille. Laktoosittomaksi keiton saa taas hyväksi todetulla tavalla, korvaamalla kerman ja voin laktoosittomalla voilla sekä kermalla. Alkuperäisen reseptin vaalean lihaliemen sijaan käytin vaaleampaa vasikanlientä ja voit sen sijaan voit myös käyttää kanalientä tai kalkkunalientä.

Naurispalojen sekaan lisätään maustekimppu kiehumaan, joka tässä tapauksessa koostuu varsisellerin lehdistä, purjosta ja tuoreesta rakuunasta. Kimppu sidotaan narulla ja poistetaan keiton seasta. Se luovuttaa vain makunsa eikä anna keitolle ruskeita värilaikkuja. Keitto saa uuden ulottuvuuden ja kohoaa gourmet tasolle kun viimeistelet sen tiputtelemalla tryffeliöljyä sen pinnalle ennen tarjoilua. Tällä reseptillä saat keittoa tarpeeksi neljälle lämpimänä ruokana, alkuruokana keitto riittää kuudelle ruokailijalle leivän kanssa tarjoiltuna. Muista vain tällöin leikata kuusi nauristähteä keiton koristeluun neljän sijaan.

Marskin nauriskeitto
700 g nauriita
50 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
1½ l vasikanlientä
maustekimppu lehtiselleristä, purjosta ja rakuunasta
2 munan keltuaista
2 dl kermaa
suolaa
1-2 tl hunajaa
Voita tähtien paistamiseen

Viimeistelyyn:
nauristähtiä
tuoretta rakuunaa
tryffeliöljyä

Huuhtele yrtit huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Kuori nauriit, leikkaa yhdestä nauriista neljä viipaletta ja ota niistä piparkakkumuotilla tähtiä. Pidä tähdet vedessä jotta ne eivät kuivu. Paloittele loput nauriit ja hauduta paloja voissa. Lisää vehnäjauhot ja hauduta niitä muutama minuutti. Lisää kuuma liemi ja maustekimppu. Kypsennä miedolla lämmöllä 2 tuntia. Ota maustekimppu pois ja soseuta keitto. Kuumenna keitto taas kiehuvaksi. Ota kattila lämmöltä. Vatkaa pienessä kulhossa kerma ja keltuaiset hunajan kanssa. Kaada seos keittoon koko ajan hyvin sekoittaen. Tarkista keiton maku ja mausta se suolalla oman makusi mukaan. Valusta vesi pois nauristähdistä ja kuivaa ne. Paista ne kullankeltaisiksi voinokareessa kuumassa pannussa. Annostele keittoa lämpimille syville lautasille. Koristele keitto nauristähdillä ja tuoreilla rakuunan lehdillä viimeistele keitto tryffeliöljyllä.

Mandariinikanaa kurpitsansiemen kuskusilla

Uunissa paahdettua kanaa miedosti chilillä ja neilikalla maustettua mandariinikastikkeella ja kevyttä kurpitsansiemen kuskusia.

Kanaa tulee helposti aina valmistettua samalla tavalla, ja nyt kun sitrushedelmät ovat parhaimmillaan kannattaa niistä hyötyä muutenkin kuin vain valmistamalla mantelista mandariinimarmeladia. Tämän mandariinikanan voit helposti valmistaa joko kokonaisesta kanasta jonka paahdat uunissa, tai nopeammin se valmistuu kun ruskistat rintafileitä jotka saavat kypsyä valmiiksi uunissa samaan aikaan kuin mandariinikastike valmistuu pannulla. Kastike on helppo ja vaivaton valmistaa, se siivilöidään joten sen aineksia ei välttämättä tarvitse kuoria kunhan ne vain ovat puhtaita eivätkä ole multaisia.

Minun on nyt tunnustettava etten ole hirveän monen monta kertaa käyttänyt pika kuskusia, tälläkin kertaa sain vain kaupasta mukaan väärän pakkauksen tavan omaisten täysjyväkuskusin sijaan. Olen tottunut aina keittämään kuskusryynit marokkolaisittain couscoussieren avulla, tai siis höyryttämään kuskuskeittimellä, mikä on oma taitolajinsa ja palaankin tähän asiaa paremmalla ajalla kun minulla taas on oikeita ryynejä kotona. Ounastelen kuitenkin että höyrykattila voisi ajaa samaa asiaa couscoussieren kanssa mutta tästäkään minulla ei ole kokemusta.

Kuskusryynit valmistetaan yleisesti vehnästä joten tämä ruoka ei missään muodossa sovi keliaakikoille jollet sitten kaupasta löydä hirssistä valmistettua kuskusia. Nämä esikeitetyt kuskusryynit, eivätkä muuten täysjyväryynitkään, maistu millekään joten veden sijasta ne voi nesteyttää liemellä ja tässä tapauksessa tähän sopisi hyvin joko kalkkunaliemi tai kanaliemi, mutta myös vihannesliemi käy. Ja pikakuskusryynit kypsyvät melkoisen nopeasti kiehuvan veden avulla, tai no niiden annetaan turvota kiehuvassa vedessä. Ne ovat jo kypsennettyjä. Noin puolitoista kertaa vettä kuivaa kuskus ryyniä kohden, joten neljälle ruokailijalle 4 desiä kuivaa kuskusia per nuppi tekee 6 dl kiehuvaa vettä mutta tämä kannatta tarkistaa kyseisen pakkauksen kyljestä. Neljällä isolla kanan rintafileellä saat ruokittua neljän nälkäisen ruokailijan, mutta lämpimänä ruokana alkuruoan jälkeen lisukkeina ison salaatin ja keitettyjen vihreiden papujen kera siitä riittää parille hengelle lisää.

Mandariinikanaa ja kuskusia kurpitsansiemenillä
4 kananrintafileetä
4 mandariinia
2 salottisipulia
3 neilikkaa
2 kuivattua pientä chiliä
2 valkosipulinkynttä
4 dl kuskusryyniä
3 dl kanalientä
3 dl vettä
suolaa
mustapippuria
2 dl kurpitsansiemeniä
öljyä paistamiseen

Huuhtele mandariinit ja anna niiden kuivua. Ota kana ulos jääkaapista jotta se saa lämmetä huoneenlämmössä noin tunti ennen sen kypsennystä. Kuivaa linnun pinta talouspaperilla, ja mausta se suolalla ja mustalla pippurilla. Paista kananrinnat kauniin ruskeaksi pannulla öljytilkassa. Ota kana ylös pannulta ja pane se vuokaan uuniin kypsymään valmiiksi 200 asteeseen. Kypsennysaika riippuu aina rintaleikkeiden koosta, mutta siihen menee noin reilusta puolesta tunnista jopa neljäänkymmeneen minuuttiin. Leikkaa mandariinit puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ota sivuun yksi mandariini jolla lopuksi viimeistelet annokset. Paloittele sipuli karkeasti ja pane se mandariinin, chilin, neilikan ja valkosipulin kanssa pannulle. Anna niiden kypsyä pannulla sen aikaa kun kana on uunissa kypsymässä. Ainekset voivat jopa saada väriä pannulla. Ota sivuun puoli desiä kurpitsansiemeniä annosten viimeistelyyn. Mittaa kuskusryynit kulhoon kurpitsansiemenien kanssa lisää puoli teelusikallista suolaa ja sekoita hyvin. Kaada kiehuva vesi jonka seassa on liemi päälle ja anna ryynien turvota pakkauksen ohjeen mukaan tarvittava aika. Sekoita kuskusia jotta ryynit irtoavat toisistaan. Ota kana uunista ja anna sen levätä folion alla viidestä kymmeneen minuuttiin. Viipaloi lintu terävällä reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi. Siivilöi kaikki kastikkeen ainekset kulhoon ja purista kaikki jäljelle jäänyt mehu mandariineista. Mausta kastike suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Asettele kanaviipaleet lämpimälle lautasella ja annostele kuskusia viereen. Leikkaa jäljellä olevat mandariiniviipaleet neljään osaan ja asettele ne annoksiin. Lusikoi annosten päälle kastiketta ja tarjoile oitis vihreän salaatin kera.

Hapankaali porkkanalla

Kotona itse hapatettua kaalia, herkullista ja terveellistä hapankaalia.

Nyt ei oikeastaan ole oikea vuoden aika hapattaa kaalia, eikä tämä sinänsä ole mitään ruoantähteiden uusiokäyttöä mutta joskus tekevälle sattuu. Raastoin liikaa kaalia, siis aivan liikaa kaalia kaalilaatikkoa tehdessäni, ja suhteessa riisin ja jauhelihan kanssa laatikosta olisi tullut kasvisruoka, joten päätin siinä sivussa sivutuotteena saada aikaiseksi myös hapankaalia kun en muutakaan keksinyt.

Kaali hapattumassa

Hapankaali on siis maitohappobakteereilla hapatettua kaalia, ja kaalinlehdissä on luontaisesti paljon maitohappobakteereja joten kaalilla on kaikista helpoin aloittaa hapatettujen ruokien valmistuksen saloihin syventyminen. Ja parhain ajankohta tähän hapankaalin valmistukseen tutustumiseen vasta-aloittelijalle olisi tietenkin kesä kun uusikaali on tullut. Tällöin kaali on paljon pehmeämpää ja helpommin käsiteltävää.

Hapankaalia on montaa lajia, ja sen laji riippuu maitohappobakteereista sekä siinä käytetyistä mausteista ja vain sinun keittiössäsi valmistuu juuri tämän laista hapankaalia, koska maitohappobakteerin kanta on paikkasidonnainen mutta se myös riippuu kaalinlehtien omista maitohappobakteereista, samoin kuten hapanjuurikin on riippuvainen siitä mikroilmastosta jossa se aikoinaan on pantu alulle. Hapankaalin valmistaminen voi kuulostaa hankalalta, varsinkin nyt talvella kun kaali on kovempaa kuin kesällä se vaati enemmän sen käsillä työstämistä, mutta tulos on kuitenkin sen vaivan arvoinen.

Hapatettu kaali imeytyy elimistössämme helpommin kuin tavallinen kaali, ja se sisältää probiotteja jotka edesauttavat ruoansulatusta ja suoliston hyvien bakteerien kasvua. Hapatuksen aikana kaalissa myös muodostuu enemmän B-vitamiineja, muun muassa B12 joista voi olla puutetta varsinkin kasvissyöjillä. Hapankaalin sanotaan myös edesauttavan raudan ja kalkin imeytymistä ruoasta. Sen lisäksi että hapankaalin sisältämät maitohappobakteerit edistävät mahan oikeata bakteerikantaa, väitetään niiden myös auttavan erilaisissa allergioissa.

Ja karppaajille pienenä tiedonjyväsenä, hapatetussa kaalissa on vieläkin vähemmän hiilihydraatteja kuin tavallisessa käsittelemättömässä kaalissa, eikä se samalla tavalla nostata verensokeria. Se sisältää suhteessa myös enemmän sekä antioksidantteja että vitamiineja, mutta unohtamatta sen ravintokuituja, eikä ei hapankaali myöskään samalla tavalla aiheuta ilmavaivoja kuin tuore raaka tai muilla tavoilla kypsytetty kaali. Olin jostain myös lukevinani että maailman ympäripurjehtija James Cook käytti aikoinaan hapankaalin jotta merimiehet saivat tarpeeksi C-vitamiinia eivätkä kärsineet keripukista kuten muut yleensä merimiehet niihin aikoihin.

Tärkeintä hapankaalin valmistuksessa on, kuten kaikessa säilönnässä, taas kerran puhtaus, ja tässä on lasipurkkien oltavat ehdottoman puhtaita, mutta myös itse kaalin on oltava kunnolla pestyä. Mullassa asuvat bakteerit eivät ole hapankaalille hyväksi, joten niitä ei missään tapauksessa saa joutua kaalin sekaan, tämä on itsestään selvää. Maitohera on toinen raaka-aine jota ilman hapankaalin hapatus kestää paljon kauemmin, joten sitä kannatta käyttää, vaikkei se ole pakollista, jollei ole kiire tai tilanpuutteessa pitäisi nopeasti saada syötävää hapankaalia. Tämän on siis oltava maitoheraa, tässä tapauksessa ei soijahera käy, toisin kuin leivänleipomisessa jossa sitä voi käyttää. Heraa saat valmistaessa juustoa, esimerkiksi reseptissäni valkosipulijuusto ja isän Tsatsiki, kummassakin reseptissä valutetaan maitotuotteesta heraa, ja tämä kyseinen hera jota ei käytetä itse ruokaan on se ainesosa jota käytetään tähän kaalinhapatukseen. Mitä pidempään kaali saa tekeytyä, sitä aromaattisempaa siitä tulee.

Samoin kuten suolasienten valmistuksessa tässä käytetään hyväksi jotain painoa jotta kaali pysyy nesteen pinnan alla, samoin kuten sienet, mutta olen huomannut että jos kaalia työstää tarpeeksi kauan muodostuu tarpeeksi nestettä jotta se reilusti riittää peittämään kaalin purkissa. Hapankaaliin voit yhtä hyvin käyttää sekä punakaalia että valkoista kaalia, minulla nyt vain sattui olemaan tätä valkoista talvikaalia liikaa hienonnettuna ja parasta tulee kun käytät luomukaalia. Kaalin voi maustaa eritavoilla, siihen käytetään usein kuminaa, katajanmarjaa, kruunutilliä, tillinsiemeniä kuten myös valkosipulilla, piparjuurella ja sinapinsiemenellä joilla kaikilla paitsi tillillä sattuu olemaan säilöntää edistävä vaikutus.

Hapankaali porkkanalla
1 kg kaalia
2-3 rkl merisuolaa
1 rkl katajanmarjoja
½ tl kuminansiemeniä
2 rkl maitoheraa
1 porkkana

Puhdista kaali ja suikaloi se ohuen ohueksi. Voit myös raastaa kaalinkannan karkeasti ja sekoittaa kaalisuikaleiden sekaan isossa kulhossa tai vadissa. Sirottele kaalin sekaan karkea merisuola ja hiero kaalia paljain käsin kunnes se alkaa itkeä ja siitä valuu ulos nestettä. Jatka kaalin työstämistä kunnes kaali on pehmennyt ja siitä on valunut ulos nestettä. Murskaa katajanmarjoja ja kuminaa morttelissa. Kuori ja raasta porkkana karkeasti ja lisää se katajanmarjojen ja kuminansiementen kanssa kaalin sekaan. Lisää nyt myös hera sekaan ja sekoita kunnolla. Pane kaalisekoitusta huolellisesti puhdistettuihin lasipurkkeihin kunnes purkit ovat 4/5 täynnä ja sijoita purkkiin kunnolla puhdistettu paino jonka olet keittämällä sterilisoinut. On tärkeätä että kaikki kaali on nesteen alla jotta se happanee halutulla ja oikealla tavalla. Sulje purkit tiiviillä kannella ja jätä ne huoneenlämpöön pariksi kolmeksi päiväksi. Siirrä tämän jälkeen purkit viileämpään tilaan, noin +15–17° asteen lämmössä ja anna niiden kypsyä tässä viileässä kahdesta kolmeen viikkoon. Tämän jälkeen hapankaalia jälkikypsytetään vähintään 4-6 viikkoa jääkaapissa tai yhtä kylmässä paikassa jonka jälkeen hapankaali on valmista syötäväksi. Jollei sinulla ole viileää voit siirtää hapankaalin suoraan jääkaapin kylmään, tällöin hapankaalin kypsyminen vain kestää kauemmin. Valmis hapankaali säilyy kylmässä säilytettynä seuraavaan satokauteen, ja tällä tarkoitan nyt seuraavaan kesään joka tässä tapauksessa on reilun puolen vuoden päästä. Avattu purkki joka myös säilytetään kylmässä taas sen sijaan kannatta syödä viikon sisällä.

Yrttinen paputahna leivälle

Limetillä maustettua ruusupaputahnaa joka on tuoreella oreganolla ja timjamilla, salottisipulilla sekä ja pienellä ripauksella chiliä maustettu jotta se saa vähän potkua.

Huomasin juuri kun googlasin papuja, koska halusin tietää papujen suomalaisia nimiä, ettei taida löytyä hyvää kuvallista tiedonlähdettä. Wikipediankin suomenkielinen teksti pavuista on vain tynkä.
Liota pavut suolattomassa vedessä vähintään 8 tuntia ja keitä ne tämän jälkeen kypsiksi, edelleen suolattomassa vedessä noin tunnin ajan kunnes ne ovat pehmeitä. Laiskana voit taas oikaista ja ostaa jo valmiiksi keitettyjä papuja kaupasta.

Muista vain aina huudella säilykepavut vedellä ja antaa niiden veden valua lävikössä ennen niiden käyttämistä. Tässä reseptissä papujen määrä on valmiiksi keitettyjä papuja, joten kuivattuja papuja tarvitsee vähemmän, noin puolet kuivattuja papuja liotettuihin verrattuna. 1 dl kuivattuja papuja on noin 3 dl keitettyjä papuja papulajikkeesta riippumatta. Muista aina keittää pavut kypsiksi ennen niiden syömistä vältätä näin saamasta ruokamyrkytystä raakojen papujen sisältämien lektiinien takia.

Tässä käytin ruusupapuja, mutta tähän sopii mitkä tahansa mutkin pavut vain valkoisia en ole tähän toistaiseksi kokeillut. Ihanan kauniit kuivatut kuvioidut pavut muuttuvat valitettavasti keitettynä melko tasaisen värisiksi ruskean punertaviksi pavuiksi. Asia joka joskus harmittaa suuresti, mutta tässä tapauksessahan pavut soseutetaan joten ulkonäkö kuitenkin kärsii.

Tuoreet yrtit voivat nyt talvella olla hyvinkin nuutuneita, eikä niistä silloin ole paljonkaan iloa. Ja jos näin on, kannatta reseptissä mainitut tuore timjami ja oregano korvata kuivatulla yrtillä. Noin teelusikallinen kuivattua yrttiä vastaa mainitsemaani kourallista tuoretta yrttiä. Huomaa kuitenkin ettei maku ole aivan sama näillä kahdella paputahnalla. Kuivattu yrtti tarvitsee aina vähän aikaa ennekuin sen maku puhkeaa täyteen kukkaan, joten anna yrttien ensin maustua ja imeä itseensä kosteutta puputahnasta ennen kuin mahdollisesti lisäät niitä tahnan sekaan.

Suolan määrä on yksilöllinen, ja tahnasta voi kokonaan jättää suolan pois, ja antaa jokaisen itse sirotella sormisuolaa ottamansa tahnan päälle sitä syödessä. Periaatteessa tähän käytetään öljyä tahnan ohennukseen, mutta jos se sinusta kuulostaa liian rasvaiselta voit korvata osan öljystä vedellä, kunhan se vain on etukäteen keitetty ja jäähtynyt kokonaan ennen sen tahnaan lisäämistä.Tässä yrttisessä paputahnassa ei ole oliiviöljyn karvasta sivumakua, mutta jos pidät siitä enemmän voit tietysti käyttää oliiviöljyä auringonkukkaöljyn sijaan.

Riippuen siitä mihin tahnaa käytät, se myös ohennetaan sopivaksi joten tarkkaa öljyn määrää ei voi sanoa. Tämä myös riippuu papujen kuivuudesta. Paksu paputahna pysyy hyvin leivän päällä, kun taas hieman juoksevampi on parempaa dippikastikkeena. Tarjoile tahnaa joko dippikastikkeena tai vegaanina leivänpäällisenä, ja tämä papusose sopii erityisen hyvin kurpitsansiemenleivän päälle.

Yrttinen paputahna leivälle
300 g keitettyjä papuja
½ puolikas punaista chiliä
1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli
1-3 dl auringonkukkaöljyä
suolaa
limetin mehu
kourallinen tuoretta oreganoa
kourallinen tuoretta timjamia
Rucolaa

Valuta pavut keitin vedestä ja anna niiden jäähtyä mieluiten kokonaan. Huuhtele timjamin ja oregano huolellisesti ja anna niiden kuivua kokonaan. Pese myös Rucola mutta pidä se erillään muista yrteistä. Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipuli hienosti. Hienonna myös chili, ja poista se sisustasta siemenet ja valkoiset kalvot jollet halua tahnasta tulista. Kaada pavut, chili, sipuli ja valkosipuli kulhoon. Riivin kuivien yrttien varsista lehdet irti. Halkaise limetti ja purista sen mehu papujen sekaan. Soseuta kaikki sauvasekoittimella, lisää vähän öljyä ohuessa norossa jotta pavut soseentuvat kunnolla. Tarkista tahnan maku, ja viimeistele sen maku suolalla oman makusi mukaan. Levitä tahnaa leipäviipaleella ja viimeistele se kuivahtaneella tuoreella Rucolalla.

Lenkkimakkara makaronimuhennoksella

Rapeaksi paistettua lenkkiä kotona valmistetun ketsupin ja kermaisen makaronimuhennoksen kera. Suomalainen makkara, hyvässä muussa seurassa kuin tavallisen perunan.

Tämä on hyvä ruoka jossa voi hyödyntää ylijäänyttä makaronia, mutta makaronit voi myös keittää muhennokseen varta vasten. Idea on sama kuin reseptissäni pariloitua lohta ja tillimuhennettuja perunoita, tässä vain käytetään makaroneja perunoiden sijaan. Eikä myöskään mausteta tillillä. Makaronien muhentaminen sinänsä ei ole vaikeaa, vaikeaa on saada se oikea tasapaino makean ja suolaisen välille kuitenkin liioittelematta valkopippurilla. Valkopippuria pitää olla vain hiven, jotta sen juuri ja juuri maistaa kastikkeen kermaisen suolaisuuden ja makeuden seasta.

On kaksi tapaa joilla voi valmistaa muhennettuja makaroneja, joko hyvin laiskasti keittämällä makaronit maidossa toivoen että makaronien oma tärkkelys liukenee maitoon sakeuttaen muhennoksen. Tällöin on kaikkein vaikeinta pitää lämpö tarpeeksi matalana jottei makaronit pala pohjaan mutta myös keittoaika on pidempi kuin toisella tavalla jossa makaronit ensin keitetään kypsiksi jonka jälkeen vasta valmistetaan muhennos. Olen vuosien mittaan käyttänyt kumpaakin, vähän riippuen siitä mitä milloinkin on ollut saatavilla kotona, ja todennut että maukkainta tulee tällä viimeisellä mainitsemalla tavalla. Tällöin periaatteessa valmistetaan Bechamelkastike, joka tässä kuitenkin tehdään vähän toisella tavalla kuin olen sen aikaisemmin kuvaillut reseptissäni mummon perinteinen lipeäkala että kreikkalainen moussaka, vaikka se siinä oikeastaan oli Mornaykastike.

Kastikkeen voi oman valintansa mukaan valmistaa laktoosittomasta maidosta, tällöin on vain varottava maidon kiehumista liian pitkään, jolloin se voi juoksettua. Muuten maidon suhteen sanoisin että jos haluat terveellisyyttä vähärasvaisen kastikkeen muodossa, tämä ei ole vaivansa arvoinen. Vain jos kastikkeessa on tarpeeksi rasvaa, ja tämä sekä voin että maitorasvan muodossa tulee siitä tarpeeksi kermaista ja herkullista. Liika rasva ei kuitenkaan ole hyväksi, tällöin kastike juoksettuu ja myös makkarassa on rasvaa, joten tämä kanssa kannatta tarjoilla raikasta mutta myös ketsuppi maistuu tämän kanssa. Muhennoksen voi halutessaan maustaa raastetulla muskottipähkinällä.

Tämä on taas niitä ruokia jossa kaikkein vaikeinta on valita se oikea lenkkimakkara, joten sen jätän jokaisen omalletunnolle koska makkaran valitseminen nykyään on tietolaji. On tiedettävä mistä kyseinen lenkkimakkara on valmistettu, onko makkarassa rypsiporsasta, viljapossua vai mitä possua.

Muuta hauskaa jota voit lenkkimakkarasta kokeilla tämän paistetun lenkkimakkaran ja muhennettujen makaronien lisäksi ovat suomalainen lenkkimakkaraspagetti sekä juustolla kuorrutettu uunilenkki ja jos pidät makaroneista kannattaa sinun kokeilla makaronilaatikkoa aikuiseen makuun. Tähän tarvitset kuitenkin noin puolentoista desin verran kuivia makaroneja ja 100-150 g makkaraa jokaista aikuista ruokailijaa kohden, joten tämä resepti riittää hyvin neljän hengen perheelle jollei perheessä ole kasvavia teini-ikäisiä poikia, jolloin menekki voi olla jopa tupla normaalin verrattuna.

Paistettu lenkkimakkara:
500–600 g lenkkimakkaraa
Voita tai öljyä paistamiseen

Muhennetut makaronit:
6 dl makaroneja
5 dl maitoa
2½ rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita
1-2 tl suolaa
1 tl-1 rkl sokeria
½ tl valkopippuria

Paistettu lenkkimakkara:
Poista makkarasta sen kuori. Halkaise makkarat pituussuunnassa ja leikkaa puolikkaat kolmeen ai neljään yhtä pitkään osaan. Halkaise myös nämä makkaranpalat pituussuunnassa kahteen yhtä isoon osaan. Ruskista makkaranpalat kauniin ruskeiksi ja rapeiksi keskilämmöllä joko voissa tai öljyssä. Pidä makkarat lämpiminä jollet saa paistettua kaikkia samalla pannulla.

Muhennetut makaronit:
Keitä makaronit kypsiksi suolatussa vedessä. Kaada vesi pois lävikössä. Vispaa jauhot pienessä kulhossa tilkkaan maitoa. Sekoita kunnes seos on tasainen. Kaada loppu maito kattilaan ja lisää voi. Vispaa jauhosekoitusmaidon sekaan kattilaan ja lämmitä sitä miedolla lämmöllä noin viitisen minuuttia aika ajoin sekoittaen. Lisää valutetut makaronit sekaan, ja sekoita varovasti rikkomatta makaroneja. Mausta kastike suolalla, sokerilla ja jauhetulla valkopippurilla oman makusi mukaan. Asettele paistettu makkara lämpimille lautasille ja lusikoi muhennettuja makaroneja viereen. Tarjoile annokset lämpiminä ja ketsuppia ja salaattia niiden kanssa.

Ruokaisa pekonivuoka

Kahdella tavalla valkosipulilla maustettuja kermaperunoita, rapeaksi paistettua pekonia, läpinäkyväksi kuullotettua sipulia ja kauniin ruskeaksi paahtunutta kypsytettyä juustoa pinnalla. Huokeaa ja helppoa herkkuruokaa joka sopii tiukkaankin ruokabudjettiin.

Vaikkei tämä ruoka sinänsä ole mitään uusiokäyttöä jota lupasin harrastaa nyt tammikuussa, ajattelin että se sopii tänne tammikuun ruokien sekaan. Pitäähän sitä syödä muutakin kuin vain vanhaa ruokaa, oli se sitten miten haastavaa ja jännittävää tahansa uusiokäyttää ruoan tähteitä ja tämä pekonivuokani on huokeaa ruokaa jota on helppoa valmistaa, suurellekin joukolle ja se perustuu valkosipuliperunoihin, mutta siinä on sen lisäksi myös rapeaksi paistettua pekonia, ja hieman sipulia jos siitä pitää.

Ruoka syntyi alkujaan opiskeluvuosinani, se alkoi tavallisesta mutta herkullisista valkosipuliperunoista joista halusin vähän ruokaisammat. Keksin lisätä rapeaksi paistettua pekonia ja tällä perunavuoalla ruokittiin monta kertaa paljon väkeä, ruoka on huokean hintaista ja siitä riittää pitkälle varsinkin jos tarjoilee sen hyvän punaviinin, rapean patongin ja vihreän salaatin kera. Vaikeammaksi ruoka muuttu jos päätät itse ensin valmistaa savupekonin ruokaan.

Sipulin voit joka ruskistaa jos pidät ruskistetun sipulin voimakkaasta mausta, itse kuullotan sen vain läpinäkyväksi yhden valkosipulin kynnen kanssa. Vuokaan lisätään tämän kuullotetun valkosipulin lisäksi kaksi raakaa, hienonnettua valkosipulinkynttä jotta ruoka saa syvemmän valkosipulin ulottuvuuden. Tähän voi myös käyttää timjami mausteena, varsinkin tuoretta timjamia kannatta lisätä pekonin sekaan kun se ladotaan uunivuokaan, se antaa ruoalla kivaa vehreyttä. Käytä tähän jauhoisia perunoita, tai yleisperunoita. Kovamaltoisesta perunasta ei tässä tule hyvää ja lisää mietteistä perunasta voit lukea tekstissäni nokkosperunamuusia ja kesällä tämän ruoan voi hyvin valmistaa uusista perunoista ja reseptissäni valkosipuliperunota nopeutetulla tavalla voit katsoa miten voit noeputtaa tämänkin ruoan valmistusta soveltaen sitä tapaa tähän ruokaan. Kermaperunoiden ravintosisältä löytyy Finelin sivuilta, mutta siinä ei ole mukana pekonia jota tässä on.

Perunoiden pinnalle voi myös rastaa juustoa, mutta tämä kannattaa lisätä vasta uunissa paistamisen lopussa, jottei juusto pinnalla turhaan pala karrelle. Juuston pitää vain sulaa ja saada kaunista väriä. Mikä tahansa juusto käy, mutta kypsytetty maukas juusto sopii parhaiten. Huomaa vain että sekä pekonissa että juustossa, varsinkin pitkään kypsytetyssä juustossa on suolaa, joten sen määrä on arvioitava ruokaa valmistaessa jottei ruoasta tule liian suolaista. Suolaa on helpompi lisätä ruokaan, en ole vielä mistään löytänyt tapaa jolla suolaa saisi poistettua ruoasta. Vuoka maustetaan sekä valkopippurilla että mustalla, tämäkin jotta helpoiten ruoka saa syvemmän maun, eikä vain maistu perunalle. Kerman sijaan voit myös käyttää kerma-maitoa ja laktoosittomaksi saat ruoan käyttämällä laktoosittomia maitotuotteita tavallisten sijaan. Jos mieluummin syöt kalaa pekonin sijaan voit myös kokeilla reseptiäni perinteistä lohilaatikkoa. Tällä reseptillä ruokit neljästä kuuteen henkeä.

Ruokaisa pekonivuoka
1 kg perunoita
n 200 g savupekonia
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
4-5 oksaa tuoretta timjamia
5-6 dl kermaa
2-3 tl suolaa
¼ -½ tl mustaa pippuria
oliiviöljyä paistamiseen
2-3 dl juustoraastetta

Huuhtele timjami huolellisesti ja anna sen kuivua kokonaan. Kuori sipuli ja hienonna se. Suikaloi pekoni ohuiksi puolen sentin leveiksi suikaleiksi ja paista ne rapeiksi kuumalla pannulla. Hienonna valkosipulin kynnet. Ota pekonit sivuun ja kuullota sipuli pekoninrasvassa pannussa miedolla lämmöllä läpinäkyväksi. Lisää yksi valkosipulinkynsi pannulle aivan lopussa jotta sekin saa hiota vähän ja valkosipulin tuoksu leviää keittiössä. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuelti. Voitele uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja lado alimmaiseksi vuokaan puolet perunoista. Ripottele päälle pekoni, sipuli ja loput valkosipulista tasaiseksi kerrokseksi. Riivi timjamista lehdet ja ripottele nekin tasaisesti vuoan pinnalle. Mausta myös suolalla ja pippurilla ja lado loput perunat päälle. Kaada vuokaan kermaa kunnes 2/3 osaa perunoista peittyy ja paista uunissa 45 minuutista 1 tuntiin 175 asteen lämmössä kunnes kerma on imeytynyt perunoihin. Lisää pinnalle juustoraastetta kun oin puoli tuntia paistoaikaa on jäljellä, jos juusto tummuu liikaa pidentyneen paistoajan takia, peitä se voipaperilla lopuksi paistoajaksi. Tarjoile perunavuokaa raikkaan vihersalaatin ja rapean patongin kera.

Cyrryinen lihamureke tomaattikastikkeella

Sekä purjosipulilla, punaisella paprikalla että runsailla mausteilla ryyditettyä lihamureketta maukkaan tomaattikastikkeen kanssa, hyvää ja maukasta perusruokaa sekä arjeksi että laiskaksi viikonlopuksi.

Rakastan lihapullia vaikka niin harvoin niitä jaksan pyöritellä joten jauhelihapihvejä ja lihamureketta tulee valmistettua paljon useammin. Pienemmällä vaivalla saa enemmän aikaiseksi ja tämä on taas näitä vaivattomia ja nopeasti kokoon vaivattuja laiskan tytön reseptejä jonka jauhelihataikina on monesti hyväsi todettu sekä lihamurekkeeseen, lihapulliin että jauhelihapihveihin. Lihapullat valmistat tästä taikinasta samalla tavalla kuin reseptissäni perinteiset lihapullat, ja jauhelihapihvit taas kuten reseptissäni proteiinitäyteiset jauhelihapihvit.

Jotta mureke saa väkevämmän ja tummemman maun käytin tähän hapanleivästä jauhettua korppujauhoja. Kerään kokoon leipää jonka annan kuivua ja jonka sitten jauhan isommassa erässä. Säilytä korppujauhot aina tiiviissä rasiassa tai lasipurkissa. Ne säilyvät noin puolesta vuodesta vuoteen, riippuen onko leivän leipomiseen käytetty yhtään rasvaa vai ei.

Tavallisen sipulin sijaan käytin tässä lihamurekkeessa purjosipuli, jolla on hieman makeampi ja miedompi maku. Voit tietysti käyttää tähän tavallistakin sipulia tai punasipulia jos niin haluat. Tässä olen käyttänyt tulista Habaneroa sisältävää Pop’s Pimen chilitahnaa jota meillä aina on valmiina jääkaapissa. Lisää chililajikkeista voit lukea Raholan syötävien sanojen sivuilta. Lihamureke sisältää kananmunaa, mutta voisit tähän myös käyttää niitä valkuaisia joita sinulla on tallessa pakastimessa. Tähän lihamurekkeeseen riittää yksi valkuainen, korkeintaan kaksi.

Lihamureke valitettavasti sisältää myös gluteiinia koska siinä on korppujauhoja, muta valitsemalla gluteenittomia korppujauhoja se soveltuu myös keliaakikoille. Kastikkeessa taas ei ole gluteenia ollenkaan. Tavallisesta poiketen käytin tähän kerman sijaan tavallista vettä, koska itse mureketaikinassa on tarpeeksi rasvaa, mutta myös siksi että tämä on tavallista arkiruokaa yhtään hienostelematta, mutta halutessasi voit korvata veden jäähtyneellä liemellä. Tässä murekkeessa kuitenkin on niin paljon makuja ja mausteita jottei liemi mielestäni ole pakollista. Vaihtoehtoisesti voisi häränlihan sijasta käyttää hirven tai lampaanlihaa. Jollei tämä resepti nappa voit kokeilla joko reseptiäni suppilovahveroilla täytettyä lampaanlihamureketta tai luumuilla täytettyä lihamureketta. Tällä reseptillä saat ruokittua sen tavallisen neljän hengen perheen kuten useimmissa muissakin resepteissäni. Mutta, jos tarjoilet ensin alkuruokaa, ja tämän jälkeen jälkiruokaa riittää tästä isommallekin joukolle ruokailijoita jos niitä yllättäen sattuisi ovesta tulla tupsahtamaan.

Cyrryinen lihamureke
200 g porsaanlihaa
400 g häränlihaa
1 pieni purjosipuli
2/3 punainen paprika
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Curryjauhetta
½ tl chilitahnaa
2 tl jeeraa
1 tl suolaa
1 tl mustaa pippuria
1½ dl hapanleipäkorppujauhoja
1½ dl vettä
1 kananmuna
oliiviöljyä paistamiseen ja voiteluun

Punainen tomaattikastike:
2-3 rkl murekkeesta valunutta rasvaa
1 prk tomaattimurskaa
½ prk vettä
1/3 punainen paprika
1 pieni sipuli
1 tl savustettua paprikaa
1 laakerinlehti
suolaa
valkopippuria

Cyrryinen lihamureke:
Halkaise purjosipuli ja pese se huolellisesti. Huuhtele purjoa alaspäin lehtiin pitäen sitä juurista kiinni jotta multa valuu pois eikä purjon sisälle. Pese myös paprika ja anna kummankin kuivahtaa. Halkaise paprika ja poista se sisustasta siemenet ja valkoiset kalvot. Hienonna sekä 2/3 osaa paprikasta että purjo hienosti ja kuullota kummatkin läpikuultaviksi oliiviöljytilkassa keskilämmöllä. Säästä 1/3 osa paprikaa kastikkeeseen. Kuori valkosipuli ja hienonna se. Lisää lopuksi valkosipuli pannulle purjon ja paprikan kanssa ja anna valkosipulin paahtua pari minuuttia. Ota pannu lämmöltä ja kaada sipulin päälle neste ja anna sen jäähtyä vähän aikaa. Mittaa korppujauhot kulhoon ja kaada sipuli ja paprika sekaan ja lisää muut mausteet hyvin sekoittaen. Anna korppujauhojen turvota nesteessä noin puolituntia. Vispaa kananmuna rikki pienessä kulhossa ja lisää se jauhetunlihan kanssa turvonneiden korppujauhojen sekaan. Sekoita lihamassa huolellisesti kunnes se on tasaista ja notkeaa. Tee massalle paistokoe, ota pieni pala sitä ja paista se ja tarkista sen maku. Muotoile kosteilla käsillä lihasta lihamassasta mureke niukasti öljyttyyn uunivuokaan. Paista mureke uunissa ¾-1 tunti 200 asteen lämmössä. Valele siitä valuneella nesteellä pari kolme kertaa paistamisen aikana. Pinnan pitää saada kaunis ruskea paahtunut väri, jos se saa liikaa väriä peitä se joko voipaperilla tai foliolla lopuksi paistoaikaa. Anna murekkeen levätä folion alla reilut kymmenen minuuttia ennen sen viipaloimista.

Tomaattikastike:
Hienonna paprika ja sipuli. Kuullota kumpaakin murekkeesta valuneessa nesteessä kattilassa keskilämmöllä kunnes ne ovat saaneet vähän ruskeaa värin reunoihin. Kaada päälle tomaattimurska, vesi ja lisää sekaan mausteet. Anna kastikkeen porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Nouki ylös laakerinlehti ja soseuta kastike joka sauvasekoittimella tai siivilän läpi puulusikalla. Maista kastiketta ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla.

Annoksien kokoaminen:
Leikkaa murekkeesta sentin paksuisia viipaleita. Asettele viipale mureketta lämpimälle lautaselle, lisää viereen keitettyjä tai paahdettuja perunoita, lusikoi ympärille tomaattikastiketta ja lisää viereen vihreää tomaattichuneytä. Tarjoile annokset oitis raikkaan vihersalaatin kera.

Mantelinen mandariinimarmeladi

Kitkerän makeaa ruokosokerilla makeutettua mandariinimarmeladia jossa rapeita sattumia mantelista.

Nyt talvella on pari asiaa joista voi iloita. Vaikka se ei vielä oikein näy, on ulkona jo valoisampaa. Toiseksi nyt on sitrushedelmien parasta sesonkia ja niitä kannattaa hyödyntää tavalla tai toisella ja tässä on yksi tapa saada aurinko ja iloa heti aamiaispöytään keittämällä ihanaa manteleilla ryyditettyä mandariinimarmeladia.
Sitrushedelmistä valmistettu marmeladi on aina sekä makeaa että kitkerää, ja vain oma maku määrää miten kitkerää marmeladistaan jokainen tekee.

Varsinkin Espanjassa käytetään usein yhdistelmää appelsiinimarmeladi jossa on manteleita, joten lainasin tämän idean omaan mandariini marmeladiin mantelilastujen muodossa. Näistä marmeladi saa kivaa suuntuntumaa ja rapeutta, ja nämä mantelilastut voit tietysti joko paahtaa tai olla paahtamatta. Paahtamalla en mandariinimarmeladi saa uutta ulottuvuutta. Mandariineissa on harvemmin siemeniä mutta jos käytät klementiinejä kannatta siemenet poistaa ja sitoa sideharsoon ja keittää mandariinein seassa antamassa makua marmeladille.

Itse pidän enemmän kitkerästä kuin makeasta, joten toisiaan valmistan tätä marmeladia vähemmällä sokerilla. Tällöin marmeladin säilyvyysaika tietenkin lyhenee, ja huomattavasti, joten kannattaa tarkkailla marmeladin kuntoa. Se voi jopa tiiviissä avaamattomassa lasipurkissa alkaa kukkimaan kauniisti homeella, jolloin ihana herkku onkin muuttunut syömäkelvottomaksi ja jopa myrkylliseksi. Toisin kuin ennen vanhaan uskottiin, homehtunutta hilloa ei voi enää pelastaa, se on jo mennyttä. Ei auta että keität sen uudestaan, se on heitettävä pois.

Tälle marmeladille on kaksi vaihtoehtoista tapa valmistaa se, joko käyttämällä hillosokeria jossa on pektiiniä, tai olla käyttämättä hillosokeria. Vaihtoehtoinen sokerin käyttö onkin jo paljon hauskempaa, koska tässä voit itse päättää mitä ja minkä makuista sokeria tähän käytät, kunhan määrät vain ovat samat. Hunaja ei samalla tavalla toimi säilömisessä, muuta kuin makua antamassa.

Itse käytin tähän ruokosokeria, joka on syy että marmeladini on paljon tummempaa kuin siitä saat käyttämällä hillosokeria tai tavallista valkaistua taloussokeria jossa ravintoaineet tyhjien kalorien lisäksi hiilihydraattien muodossa ovat vähissä. Hillosokerilla vaan saa jämäkämpää marmeladia kuin tavallisella sokerilla joka ei sisällä pektiiniä, joten se on makuasia.

Mandariinit käytetään kuorineen kaikkineen, joten sinun kannattaa mieluiten käyttää Luomu mandariineja, mutta jollet niin on erittäin tärkeätä että mandariinien kuoret pestään kunnolla. Leikkaa ohuen ohuita viipaleita. Marmeladi säilyy vähintään kuusi kuukautta viileässä säilytettynä mutta avattu purkki kannattaa säilyttää jääkaapissa ja syödä loppuun niin pian kuin suinkin, mielellään parin viikon sisään.

Mantelinen mandariinimarmeladi
1 kg mandariineja
1 dl mantelilaastuja
1 ½ kg sokeria
1 ½ l vettä

Pese ja harjaa mandariinit kunnolla lämpimällä vedellä ja anna niiden kuivahtaa. Leikkaa mandariinit pituussuunnassa kahtia ja viipaloi ne ohuiksi. Ota siemenet sivuun ja sido ne juustoharsoon. Pane mandariinisuikaleet ja mantelilastut kattilaan ja anna kiehahtaa ylös. Keitä miedolla lämmöllä reilut kaksi kymmentä minuuttia jonka jälkeen lisäät sokerin kattilaan hämmentäen. Sekoita kunnolla ja kiehauta taas kerran ylös. Anna marmeladin hautua miedolla lämmöllä kolme varttia. Kuori pinnalta vaahto pois reikäkauhalla jos sinne sitä muodostuu paljon ja sekoita marmeladi aika ajoin. Poista siemenpussi marmeladi seasta. Kaada kuuma marmeladi huolellisesti puhdistettuihin ja steriloituihin lasipurkkeihin. Sulje tiiviillä kannella heti ja anna jäähtyä kokonaan ennen kuin siirrät purkit viileään.

Isoäidin parhaat pikkuleivät

Pinnalta rapeita mutta sisältä vähän sitkeän tahmeita siirappipikkuleipiä, meidän isoäidin pikkuleipiä.

Suurin paheeni teini-iässä oli kaikki makea, ei sinänsä karamellit tai makeiset mutta jäätelö, leivokset ja pikkuleivät ja tämä asia sai äitini valitettavan usein epätoivon partaalle. Ei se että olisin ollut lihava, olin nuoruudessani langan laiha vaikka söin kuin kaksi hevosta vaan kaikki äitini leipomat pikkuleivät hävisivät pakastimesta jälkiä jättämättä. No, siis joo, kai jostain nyt murusia löytyi muttei sen enempää johtolankoja ja meillä oli vain kaksi epäiltyä, sisareni ja minä itse. Sisareni taas oli nuoruudessaan enemmän karamellien ja makeisten perään joten johtopäätös oli helppo tehdä, vain minun kiinni saaminen näyttäytyi hankalaksi.

Elimme aikaa jolloin seitsemän kahvileivän tarjoileminen oli minimi, kaikki muu olisi ollut etikettivirhe, ja paha sellainen, joten äitini leipoi monen montaa erisorttia pikkuleipiä. Nämä isoäidin pikkuleivät olivat ne pikkuleivät joista eniten pidin, ja vieläkin pidän, ja ne ovat mielestäni edelleen parhaimmillaan suoraan jäisinä pakastimesta, vaikken sitä tarjoilutapaa välttämättä muille suosittele.

Nämä ovat kuitenkin helppoja ja nopeita leipoa, ja jouduin näitä leipomaan korvatakseni ne jotka pakkasesta olin salaa suihin popsinut, vaikka tällöinkin suurin osa pikkuleivistä päätyi jonnekin muualle kuin äidin pakastimeen. Kaikki ainekset kulhossa sekaisin taikinaksi, taikinapötkö vain tasoitellaan ja pikkuleipäpötköt paistetaan uunissa jonka jälkeen leikataan paloiksi ja ne säilyvät hyvin pakastettuna tiiviissä rasiassa, jollei ole salassa syöjien riskiä. Pikkuleivät voi paistaa joko 175 asteen tai 200 asteen lämmössä, lämmöstä riippuen 13–20 minuuttia. Korkeammalla lämmöllä paistoaika lyhenee, ja pikkuleivistä ei tule yhtä sitkeitä kuin matalammalla lämmöllä. Makuasia josta ei ole kiistelemistä.

Meillä on perinteisesti aina käytetty vaaleaa siirappia näihin pikkuleipiin, mutta voit halutessasi käyttää myös tummaa siirappia jos niin haluat. Muita hyväksi todettuja reseptejä ovat sahramilla maustetut biscotit sekä kahdet pikkuleivät samasta taikinasta ja jos etsit gluteenittomia pikkuleipiä kannattaa sinun kokeilla reseptiäni gluteenittomat inkiväärikeksit. Tällä reseptillä saat noin 60–70 isoäidin pikkuleipää riippuen vähän miten ohuita pötköjä teet, ja miten leveitä pikkuleipiä taikinapötköistä leikkaat. Nämä pikkuleivät ovat kivoja tuliaisena kauniissa lasipurkissa tai rasiassa tai muuten vain lahjana henkilölle joka rakastaa pikkuleipiä.

Isoäidin parhaat pikkuleivät
200 g voita
2½ dl sokeria
1 munankeltuainen
1 rkl siirappia
1 tl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
5 dl vehnäjauhoja

Ota voi ulos jääkaapista jotta se pehmenee huoneenlämmössä. Vatkaa kulhossa voi ja sokeria vaahdoksi. Erottele valkuainen keltuaisesta ja ota valkuainen talteen pakastamalla se myöhempään ajankohtaa kun sitä tarvitset. Lisää sokerivoin sekaan munan keltuainen ja siirappi. Sekoita kunnolla. Lisää muut kuivat ainekset ja vaivaa kulhossa taikina. Jaa taikina kuuteen osaan. Pyörittele jokaisesta osasta pötkö ja asettele ne voipaperille uunipellille. Tasoittele pötköt puolen sentin korkeiksi leveiksi nauhoiksi voipaperille. Muista jättää väliä taikinanauhojen väliin jotteivät ne leviä uunissa pellillä kiinni toisiinsa. Paista pötkylät uunissa 200 asteen lämmössä keskellä uunia 13-20 minuuttia kunnes ne ovat saaneet vähän väriä pintaan mutteivät ole tummuneet liikaa. Leikkaa pötkylät heti uunista tulon jälkeen vinosti pari senttiä leveiksi pikkuleiviksi. Anna jäätyä ritilällä kokonaan ennen kuin pakastat ne. Tarjoile isoäidin pikkuleipiä osana kahvipöydän seitsemää sorttia kahvileipää.