Mokkajäätelö

Helteet eivät vain laannu joten kylmälle syötävälle on edelleen tarvetta ja tässä yksi nautinnollinen tapa kahville, vanhan ajan mokkajäätelö kuten se ennen vanhaan noin nelisen kymmentä vuotta sitten lapsuudessani vielä maistui.

Mammalla oli hyvä ja toimiva vanhan ajan mokkajäätelöresepti jota tässä olen vähän mukaillut nykyajan valmistustapoihin, perusasiat kuten raaka-aineet ovat samat, ja olen kokonaisten kahvipapujen sijaan tässä käyttänyt jauhettua kahvia ja vähän muokannut valmistustapaa vaivattomammaksi. Tässä munaseosta ei lämmitetä kuin mamman mokkajäätelössä, vaan opitulla tavalla lämmin kerma lisätään munaseokseen ohuina norona jolloin muna kypsyy miedolla tavalla.

Jauhamattomat kahvipavut jäätelöön

Kahvi on tässä jäätelössä tähti, ja kahvin laatu määrittelee miten hyvää mokkajäätelöstä tulee. Älä suotta käytä tähän mitään halpaa massakahvia vaan sijoita laadukkaampaan erikoiskahviin, erikoispaahtokahviin tai vaikka jopa tilakahviin. Tässä reseptissä pienelläkin laadulla on suuri vaikutus jäätelön laatuun, ja sen tulokseen sen herkullisena makuna.

Miten olisi esimerkiksi vietnamilainen Kopi Luwak tai thaimaalainen Black Ivory kahvi? Itse kyllä taidan enemmän kallistua Blue Mountain mokkajäätelön kannalle.

Kahvin tulee kuitenkin sopia maitokahviksi jotta sen maku pääsee oikeuksiinsa ja tähän sopii myös tummemmaksi paahdettu kahvi. Kahvin annetaan maustua vähintään kymmenen minuuttia, mutta mammana reseptissä se sai hautua jopa tunnin kokonaisten kahvipapujen kera. Tässä kermamaito uutetaan jauhetulla kahvilla joten tapahtuu nopeammin ja kahvin mahdollinen jälkimaun kitkeryys jää pois jäätelöstä.

Mokkajäätelön kerma uuttumassa kahvilla

Mitä enemmän rasvaa jäätelö sisältää, sitä hienompaa se oli ja ennen vanhaa mutta se myös tarkoittaa sitä että jäätelö tarvitsee pidempää aikaa kovettua ja jäätyä, joten jos korvaat osan kermasta vispikermalla tai maidolla saat jäätelöä hieman nopeammin. Vähemmän rasvaa ja terveellisempää, enemmän rasvaan ja mielen terveydellisempää ja nautinnollisempaa.

Voit käyttää tähän joko vain 8 keltuaista tai 6 kokonaista kanamunaa, muuten menetelmä on aivan sama. Itse halusin käyttää valkuaiset marenkeihin joihin minulla juuri nyt oli tarvetta, joten käytin itse tähän vain keltuaiset joka olisi enemmän mamman reseptin mukaista.

Jollei mokkajäätelö vaikuta tai etsit joitain enemmän lapsille sopivaa kylmää jäätelöherkkua kannatta sinun kokeilla esimerkiksi perinteistä vaniljalla maustettua vanhan ajan kermajäätelöä, mansikkajäätelöä jossa kokonaisia tuoreen mansikan paloja tai jos pidät paremmin vadelmista voit kokeilla vadelmajäätelöä joka löytyy reseptistäni vadelmainen hovijälkiruoka tai vadelmajäädykettä.

Mamman mokkajäätelöä espressosiirapilla

Hieman uskaliaimmille herkuttelijoille sopivaa tervajäätelöä, vihreää ja epätavallisempaa avokadojäätelöä ja jos haluat jotain hedelmäisempää sopii sinulle paremmin mangosorbetti tai Cantaloupe melonisorbetti. Raikkautta taas saat japanilaisesta vihreästä teestä valmistetusta senchateesorbetista tai mustaherukkagranitasta joka myös sopii flunssan parantamiseen ja kurkkukipuun. Kiireiselle tai jäätelöhädässä olevalla toimii pikanopea vadelmainen Instant icecream ja laktoosiongelmista kärsiville taas sopii kutunmaito jogurtista valmistettu kuusenkerkkäjäätelö. Tällä reseptillä saat jäätelöä noin 8-10 hengelle vähän riippuen heidän koffeiinin himosta ja jäätelön halusta.

Vanhan ajan mokkajäätelö

1 l vispikermaa

6 rkl jauhettua kahvia

1½ - 2 dl ruokosokeria

1 rkl vaniljasokeria

8 munan keltuaista

Mittaa kahvi kattilaan ja lisää puolet kermasta. Lämmitä kermaa kunnes se kiehahtaa, varo keittämistä sitä yli. Ota kattila lämmöltä ja peitä se kannella. Anna kahvin maustaa kermaa kymmenisen minuuttia korkeintaan vartin. Siivilöi kahvi kermasta harsokankaan läpi puhtaaseen kattilaan. Erottele munista keltuaiset kulhoon ja lisää sokeri sekaan. Vaahdota keltuaisia sokerin kanssa kunnes sokeri on liuennut keltuaiseen. Lisää kattilaan maustetun kerman sekaan vaniljasokeri ja kiehauta ylös. Nosta seos lämmöltä ja lisää kuumaa kermaseosta ohuena norona munaseokseen koko ajan sitä sekoittaen. Jatka kunnes ole lisännyt kaiken kerman munaseokseen ja jatka vispilöimistä kunnes seos on jäähtynyt hieman. Anna seoksen jäähtyä kokonaan huoneenlämpöiseksi ja sekoita sitä aika ajoin tai jäähdytä jäätelöseos joko asettamalla kattila jääveteen jäähtymään. Kaada jäätelömassa jäätelökoneeseen ja anna sen käydä kunnes jäätelö on valmista. Jollei sinulla le konetta kaada sopivan kokoiseen reilun litran, puolisen toista litra vetoiseen astiaan ja pane se pakastimeen kovettumaan. Ota jäätelö ulos pakastimesta pari, kolme kertaa pakastusaikana ja sekoita jäätelöä mielellään sähkövispilällä. Anna jäätelön jäätyä pakastimessa vähintään 4-6 tuntia, mielellään yön yli seuraavaan päivään. Jos säilytät jäätelön pitkään pakastimessa peitä se tiiviillä kannella tai muovilla. Ota jäätelö ulos pakastimesta noin vartti ennen sen tarjoilua jotta se ehtii hieman sulaa ja pehmetä, kesähelteillä jäätelön kannatta antaa sulaa jääkaapissa noin vartin, puolisen tuntia ennen sen annostelemista. Muovaa lusikalla palloja jäähdytettyihin annoslaseihin tai kulhoihin ja viimeistela espressosiirapilla tai rouhituilla kaltatuilla pistaasispähkinöillä.

5:2 Paaston hummus

Pidän hummustahnasta ja olen nyt kesähelteillä kehittänyt oikean himon kylmällä hummukselle jota teen jääkaappiin välipalaksi ja naposteltavkaksi. Teen hummusta etukäteen ja jätän sen sinne jäähtymään ja viilenemään samaan paikkaan jossa myös säilytän sen dippivihannekset.

Lukiessani Michael Mosleyn 5:2paastokirjaa aloin miettiä miksi valmishummuksessa oli niin paljon kaloreita, ja kehitin oman kevyemmän version jonka mausta en ole liikaa tinkinyt sen keveyden takia, vaan se maistuu edelleen hummukselle, ja parasta tässä on se että sitä voi joka kerta vaihdella oman makunsa mukaan. Unohtamatta sitä tosiasiaa että tämä sopii myös vegaaneille.

5:2 paastoon sopiva hummustahna

Tämä on 5:2 paastoon sopivampi versiohummuksesta kun se jota normaalisti käytän, tässä samat mausteet mutta suurin osa öljystä on korvattu keitetyllä jäähtyneellä vedellä, ja siinä on myös ajoittain käytetty omenaviinietikkaa sitruunamehun sijaan jota syön melkein joka paastopäivä, ja usein myös seuraavana ruokapäivänäkin mutten samana kevyt versiona.

Hummus vihannestikuilla on hyvä välipala tai naposteltava kun tekee mieli varsinkin 5:2 paaston alussa, ja kuten minulla usein iltaisin vaikka se onkin jo vähentynyt ajan myötä ja vaihtelee päivästä toiseen. Nyt kesällä se on ihanaa kylmää syötävä, tietenkin isomman annoksen hummusta voisi syödä pääruokana jos vain vaihtelee sen kanssa vihanneksia kerrasta toiseen jottei siitä tule liian yksitoikkoista.

Tahinia kahviherneiden ja valkosipulin kera hummustahnaan

Dippaan tai kastan hummukseen raakoja porkkanoita, selleriä, paprikaa, raakaa kukkakaalia, retiisejä, kesäkurpitsaa, kurkkua jotka olen leikannut sopivan kokoisiksi tikuiksi jottei niitä tarvitse kastaa toista kertaa.  Kaksin kastaminehan ei ole sallittua jottei ihmiseltä toiseen suusta siirry bakteereja kulhoon josta kaikki dippaavat omain vihanneksiaan ja saavat tartunnan jos jollakin on flunssa tms.

Kaikista pelkistetyimmässä iltamyöhäisessä paastopäivän versiossa se koostuu vain kuoritusta porkkanasta jota dippaan omaan kulhoon ja jos kaloreita vielä on jäljellä päivän päätteeksi herkuttelen oikein viimeistelemällä hummusannokseni tilkalla öljyä ja seesaminsiemenillä.

Yhden naisen paastohummus ja porkkana

Maustan hummusta kerrasta toiseen vähän eritavalla, mutta itse hummustahna pysyy samana kevyenä ja hyväksi todettuna perusversiona, vain 137 kCal sadalta grammalta hummusta. Pidän siinä sekä Tahinin että oliiviöljyn miniminä, ja käytän muita tehosteita maun saamiseen kuten omenaviinietikalla, sitruunan tai limetin mehulla ja jatkan tahnaa keitetyllä kokonaan jäähtyneellä vedellä jotta saan siitä sen kevyemmän version. 

Vaihtelen myös kerrasta toiseen hummustahnan karkeutta sileämmästä karkeampaan jossa on enemmän sattumia. Maustan tahnan sekä valkosipulilla, suolalla ja chiliä jos haluan siihen vähän lisäpotkua ja vaihtelen korianterinsiemenien, jeeralla, paprikalla, sumakilla tai marokkolaisella Ras el Hanoutilla ja vaihtelen niitä yrttien kanssa. Käytän humukseen tuoreita yrttejä kuten ruohosipulia, basilikaa, minttua, oreganoa, korianteria ja todellakin, tämä on kevyempi versio jo julkaisemastani hummuksesta jossa nesteenä on käytetty öljyä.Mausteita käytetään suhteessa niin vähän etten aian laske niiden kalorimääriä kun käytän teelusikallisen sitä tai ripauksen tätä.

 

Kevyempää hummustahnaa 5:2 paastoon

5:2 paaston hummustahna

270 g kikherneitä

32 g tahinia

½-1 tl suolaa

½-1 tl mausteita

8 g valkosipulia

3 rkl sitruunamehua

2 tl oliiviöljyä

1 dl vettä

Esiliota kuivatut kahviherneet runsaassa vedessä ja keitä ne kypsiksi. Keitä vesi ja anna sen jäähtyä kokonaan, säilytä sitä vaikka jääkaapissa. Kaada niiden keitinvesi pois huuhtele ne ja anna niiden valua lävikössä. Tai avaa säilykepurkkia kypsiä kikherneitä, kaada niiden suolavesi pois ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Anna papujen valua lävikössä. Kaada pavut kulhoon, lisää sinne tahinia, purista sitruunamehua. Kuori valkosipuli ja hienonna se karkeasti ja lisää kulhoon. Surauta pavut mausteineen tahnaksi ja lisää vettä pikku hiljaa kunnes olet saanut tarpeeksi sileän ja juoksevan tahnan.  Peitä tahna tiivisti muovilla ja siirrä se jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi. Kuori ja pese dippivihannekset ja leikkaa ne sopivan kokoisiksi tikuiksi ja tarjoile ne hummuksen kera välipalaksi tai herkutteluhetkenä. Muista vain laskea vihannekset kalorimäärään. Saat tällä reseptimäärällä 137 kCal sisältävää hummusta jokaista 100 grammaa kohden.

Kesäinen maustevoi ruohosipulin kukinnoista

Villiyrtit ovat nyt suosittuja ja niitä kerätään ja hyödynnetään ruokaan suurella innolla, mutta ei kuitenkaan kannata unohtaa viljeltyjen kasvien kukkia. Ruohosipulinkukat nypitään pois ruohosipulin varsista ja heitetään kompostiin aivan samalla tavalla kuin raparperin kukat. Mutta nämä ruohosipulinkukat voisi poisnyppimisen sijaan hyödyntää aromivoissa ja syödä grillatun lihan tai lämmin savustetun kalan kanssa.

Kaikista helpoin ja pelkistetyin on monesti parasta ja kaikki yrtit kannatta aina pestä huolellisesti jottei niissä ole multaa, ja niiden on myös annettava kuivua kokonaan varsinkin kun niitä käytetään maustevoissa tai öljyissä. Tämä varsinkin jos sinulla nyt on ruohosipulinkukintoja ja valmistat sitä kukkavoita isomman määrän ja pakastat siitä osan. Vesi voin seassa ei muutenkaan ole suotavaa ja se vain laimentaa maustevoin makua. Tällä tavalla saa talteen osan kesän kauniista kukista ja voi käyttää niitä pitkälle syksyyn ja jopa keskellä talvea grillipihvin päällä. 

Ruohosipulin kukinnot ja varret maustevoihin

Parin päivän sisään syötävä ja käytettävä aromivoi kannatta tehdä pieneen kulhoon tai rasiaan, pakastettava maustevoi taas kannattaa panna makkaraan ja pakastaa muovipussin sisällä. Se säilyy pakastettuna noin puolen vuoden ajan. Jollei voimakkaran tekeminen ole sinulle ennestään tuttua kannatta sinun lukea lisää aromivoista ja niiden tekemisestä muista teksteistäni jotka löydät tunnisteella mausteet tai maustevoi, osa niistä on myös koottuna sivulla kesän herkut.

Ruohosipulinkukintojen pitää vain olla kokonaan auenneita, ja ne on myös kerättävä kuivalla säällä. Ruohosipulin kukat ovat lyhyen varren päässä rykelmässä, ja tämän rykelmän keskellä on pieniä pallukoita jotka voi poistaa esteettisistä syistä, ne eivät sinänsä vaikuta aromivoin makuun. Kukkien sekaan voi myös lisätä ruohosipulinvartta jolloin voista tulee sekä voimakkaammin ruohosipulin makuista että se kauniimman ja värikkäämmän ilmeen. 

Ruohosipulinkukkavoita villisian sisäfileellä

Käytän aromivoihin vain tavallista suolattua voita, mutta jos sinulla on ongelmia laktoosin kanssa voi tähän hyvin käyttää laktoositonta voita, se toimii aivan samalla tavalla. Tällä reseptillä saat aromivoita isommalle seurueelle kuin tavalliselle neljälle. Yksi annosaromivoita on noin ruokalusikallisen, parin verran vähän muun ruoan määrästä ja koostumuksesta riippuen.

Ruohosipulinkukkavoi

150 g voita

1 dl ruohosipulisilppua ja sen kukintoja

ripaus vasta jauhettua valkopippuria

Ota voi ulos jääkaapista temperoitumaan huoneenlämpöön jotta sen on tarpeeksi pehmeää kun sekoitat mausteet siihen. Varo kuitenkin kesähelteillä jättämästä voita huoneenlämpöön jottei se sula kokonaan ja pilaannu. Huuhtele ruohosipuli huolellisesti ja anna sen kuivua kokonaan. Revi hellästi irti ruohosipulin kukinnot varsista ja pane ne kulhoon. Hienonna varret leikkuulaudalla veitsellä tai keikkaa ne saksilla hienon hienoksi. Lisää kulhoon pehmennyt voi, ripaus vasta jauhettua valkopippuria ja sekoita kaikki ainekset keskenään maustevoiksi. Tarkista maustevoin maku ja lisää valkopippuria jos se sitä mielestäsi tarvitsee. Kääri pakastettava maustevoi voipaperiin makkaraan ja pane voimakkara pakastimeen muovipussissa. Siirrä lähipäivinä käytettävän ruohosipulinkukkavoi tarjoiluastiaan, peitä se tiivisti muovilla ja pane jääkaappiin pariksi, kolmeksi tunniksi kovettumaan. Ruohonsipulikukkavoi on tuoretuote, sitä ei kannata säilyttää liian pitkään jääkaapissa. Se on aina parhaimmillaan samana tai viimeistään seuraavana päivänä sen valmistamisesta, tämän jälkeen sen maku muuttuu eikä se enää ole yhtä aromaattinen.

Gubbröra

Ruotsalainen vanhojen herrojen sillikaviaari, gubbröra, suloisen suolaista silliä kylmässä ruohosipulilla maustetussa majoneesikastikkeessa. Herkkua näkkileivän päälle tai uusien perunoiden seuraksi juhannuksena, unohtamatta sen sopivuutta vuoden kohokohtaan, joulupöytään.

Minun on myönnettävä että pidän sillistä, olen ollut aivan hullu silliin ja minulla taitaa olla eniten sillireseptejä suhteessa raaka-aineeseen, meillä oli aikoinaan yhtenä vuonna 23 eri tavalla maustettua silliä joulupöydässä. Mutta olen iän myötä vähän rauhoittunut sen sillin suhteen joten sillireseptejä päätyy tänne blogiin suhteellisen harvoin ja nekin vain kesällä tai jouluksi vaikka usein teen silliä. Minulla oli tarkoitus julkaista tämä resepti jo juhannuksena mutta netin hitauden ja tökkimisen takia jouduin juhannusaattona jättämään sen julkaisematta ja julkaisemisen vasta täksi päiväksi.

Ruotsalainen vanhojen herrojen sillikaviaari, gubbröra

Gubbröra on vanha kestosuosikki, ja siksi usein unohdettu koska se on niin itsestään selvä ruoka, ja tämä on ex-anoppini bravuurinumero, hyvin samantyyppinen kuin mamman sillikaviaari tai sillikaveri joksi sitä kutsumme perheen kesken ja Ruotsissa hyvin monet herkut nautitaan perinteisesti sekä juhannuksena että jouluna, ja gubbröra sopii erittäin hyvin joulupöytään. Juhannuksena kuitenkin suosittelen sen syömistä uusien perunoiden kera, silloin se on parhaimmillaan. 

Gubbröra on joko matjessillistä tai anjoviksesta valmistettua sillikaviaaria jossa on kovaksi keitettyjä kananmunia ja on maustettu sipulilla ja ruohosipulilla, ja on hyvä vaihtoehto sille joka vuotiselle sillille kermaviilin ja ruohosipulin kera ja joita syödään uusien keitettyjen perunoiden kera juhannuksena. Olen samoilla raaka-aineilla myös tehnyt matjesssillipiiraan joka on hyvä vaihtoehto juhannuksen sillille ja uusille perunoille ja sopii muutenkin hyvin juhliin seisovan pöydän antimien lomaan.

Jotkut käyttävät gubbröran myös kapriksia mutta itse olen niitä vastaan ja jätän ne mieluummin pois kuten ex-anoppi sen aina teki. Maustan gubbröran nykyperinteisten mukaisesti vain tillillä ja ruohosipulilla sipulin lisäksi. Punasipuli taas voi vaihtaa tavalliseen keltaiseen sipuliin jolloin väristä tulee kalpeampi tai kevät sipuliin jolloin gubbrörasta tulee vihreämpää.

Juhannuksen matjessilliä kermaviilin ja ruohosipulin kera

Alun perin gubbröra valmistettiin anjoviksista ja itse käytän siihen osana anjoviksia matjessillin läsäksi. Anjovis ei siis ole sama asia kuin sardelli, englannin kielen anchovy on suomeksi sardelli ja itse käytän gubbröran maustamiseen anjoviksen lientä tai matjessillin lientä vähän samalla tavalla kuin Janssonin kiusaukseen lisätään anjoviksen lientä korostamaan anjoviksen makua kiusauksessa.

Ennen siihen käytettiin myös persiljaa mutta nykyajan kiireinen elämän tyylin on muuntanut gubbrörankin kiireiden mukaiseksi ja vaihtanut sen anjoviksen matjesilliin ja persiljan tilliin ja ruohosipuliin uusein nakutottumusten mukaisesti. Muodikkain tapa tarjoilla gubbröraa, joka oikeasti on nyt taas muodissa oleva vanha perinteinen tapa, on sekoittaa gubbröran sekaan mätiä. Hyvä vaihtoehto mädille on Kallen mätitahna jota saa yleisesti ostettua kaupoista mutta tietenkin siihen voi myös sekoittaa tuoreita muikun, siian tai kirjolohen mätiä ja viimeistellä vielä annokset mädillä kun ne tarjoillaan. Hapankerman voi halutessaan korvata kermaviilillä, on vain muistettava että kermaviili ohenee mitä enemmän sitä sekoittaan, joten jätä gubbröran sekoitukset vähäksi jos käytät kermaviiliä.

Munahakkelusta gubbröraan

Uusia kylmiä keitettyjä perunoita voi myös tarjoilla gubbröran pohjana jolloin saa näppärästi uusiokäytettyä perunat gubbröran sormiruoan tai kanapeen muodossa ja sen alusena. Gubbröra, tämä vanhojen herrojen sillikaviaari, ukkomössö, tai äijämössö muuttuu nubbesallad’iksi, siis ryyppysalaatiksi (nubbe on suomeksi snapsilasissa oleva ryyppy) kun siihen lisää kylmiä keitettyjä perunoita. Nämä ovat niitä seisovan pöydän vanhoja herkkuja joita herrasmiehet harrastivat jotta saivat hyvän tekosyyn juoda lisää snapsia. Mikä sen parempi syy juoda lisää kirkasta viinaa pienen pienestä snapsilasista kuin janottava ja suolainen silli.

  

Näkkileiväksi gubbröran kanssa sopii sekä rukiinenhapannäkkileipä että vehnäinen hapannäkkileipä ja suomalaisittain tähän sopii hyvin perinteinen hapanleipä tai saaristolaisleipä.

Oleellinen osa gubbrörasta on kovaksi keitetyn kananmunan lisäksi majoneesia, ja tähän voit valita käytätkö pikanopeaa sauvasekoittimella valmistettua kotimajoneesia vai aitoa käsipelillä valmistettua majoneesia. Aidon majoneesin reseptin löydät tekstistäni artisokkamajoneesi jossa majoneesi maustetaan maa-artisokilla. Muuten menetelmä on aivan sama, ja voit valmistaa majoneesin ilman artisokkaa.

Öinen gubbröraleipä

Kalorien metsästäjät ja rasvakammoiset korvaavat majoneesin ja hapankerman raejuustolla, jolloin tämä ruoka sopii myös 5:2 paastodieetin pariin kunhan vain muistata punnita kaikki raaka-aineet ja tämän pohjalta määritellä annosten kalorimäärät. Tällä reseptillä saat riittävästi gubbröraa neljälle hengelle, tai jopa kuudelle jos se tarjoillaan alkuruokana tai saan isompaa ateriakokonaisuutta jouluna tai juhannuksena.

Ruotsalainen Gubbröra

120 g matjessillifileitä

50 g anjoviksta

1 punasipuli

4 kananmunaa

2-3 rkl Kallen kaviaaritahnaa tai mätiä

1 nippu tilliä

1 nippu ruohosipulia

1 dl majoneesia

½ dl ranskan kermaa tai kermaviiliä

suolaa

(sitruunamehua)

valkopippuria

Valmista majoneesi ohjeen mukaan. Huuhtele kevätsipuli jos on kesä ja käytät sitä, tilli ja ruohosipuli ja anna niiden kuivua kokonaan. Keitä kanamunat koviksi kymmenisen minuuttia. Kaada keitinvesi pois ja anna niiden höyryyntyä kuiviksi kattilassa ja kaada kylmää vettä päälle. Anna kananmunien jäähtyä vedessä kokonaan. Kuori sipuli jos se on talvisipulia. Hienonna sipuli hienon hienoksi ja pane talvisipuli pieneen kulhoon jossa lusikallinen viinietikkaa ja anna sen raakakypsyä vedessä noin vartin verran. Valuta etikkavesi sipulista. Hienonna kevätsipuli taas sen sijaan ilman mitään raakakypsytystä hienon hienoksi. Riko kylmäksi jäähtyneet kananmunat kulhossa haarukalla hienoksi silpuksi. Leikkaa silli tai anjovikset pieniksi kuutioiksi ja pane kulhoon. Lisää hienonnettu sipuli kulhoon kalan ja muna kanssa. Silppua tilli ja ruohosipuli mutta jätä sekä ruohosipulia että tilliä gubbröran viimeistelyyn.  Lisää kulhoon majoneesi, mäti sekä hapankermaa ja sekoita kaikki varovasti sekaisin keskenään. Tarkista gubbröran maku ja mausta se oman makusi mukaan valkopippurilla ja lisäsuolalla jos se sitä tarvitsee. Pane gubbröra vähintään puoleksi tunniksi, mielellään pariksi tunniksi tiivisti muovilla peitettynä jääkaappiin tekeytymään enne sen tarjoilua. Tarjoile gubbröra näkkileivän, saaristolaisleivän tai keitettyjen uusien perunoiden kera ja viimeistele annokset tillillä ja ruohosipulilla sekä mädillä jos niin haluat.

Villisian pihlajanmarjaribsit

Grillattuja pihlajanmarjoilla maustettuja villisianripsejä. Pihlajanmarjaglazella valeltuja grillattuja villin metsäsian ripsejä sekä juhannukseen kuuluvia uusia perunoita tällä kertaa uunissa paahdettuina hunajanauriiden kera.

Parasta kaikesta on että ribsit kypsennetään valmiiksi jo etukäteen, joten niiden grillaaminen ei vie aikaakaan. Kylkiliha keitetään ensiksi kokonaisena suolatussa mausteliemessä ja se saa sen jälkeen jäähtyä. Tällä tavalla taataan että liha on läpikotaisesti kypsää. Lihan voi keittää parikin päivää etukäteen ennen juhannusta ja vasta juhannusaattona grillata lihan jolloin se saa pintaan ne kauniit grilliraidat sekä tulisen makean kirpakan tahmean kastikkeen, glazen. 

Korvaa villisika possulla jollet löydä villisikaa

Grilliribsit voi halutessaan leikata yksittäisiksi jotta niiden grillaaminen helpottuu, tai grillata ne kokonaisina paloina koko kylkirivinä. Ne ovat vain käytännössä ja kotioloissa helpompia keittää pienemmissä paloissa jollei ole tarpeeksi isoa kattilaa. Jollet nyt juhannukseksi saa mistään villisian lihaa voit tähän hyvin korvata villisian porsaanlihalla, se kypsyy ja toimii aivan samalla tavalla, vaikka maussa onkin eroa.

Jos olet perso grilliripseille ja pidät niistä kannatta sinun myös kokeilla mustia ja tahmeita black spareribsejä, tulisia possunripsejä, appelsiiniriisejä tai lampaan mausteisia grilliribsejä. Ja lisää juhannuksen juhlintaan sopiviakesäherkkuja löydät sivulta jolle olen linkkeineen kerännyt.

Makuja suomen luonnosta

Halusin näihin villisian grilliribseihin vähän pohjoismaista ja perisuomalaista makumaailmaa ja valitsin maustaa villisian kastikkeen pihlajanmarjoilla. Tämä koska niitä oli vielä pakastimessa jäljellä viime syksystä ja nyt pitäisi tehdä tilaa jo uudelle sadolle. Pakastettujen pihlajanmarjojen puutteessa voit tähän käyttää pihlajamarjahyytelöä tai hilloa ja noin desilitra puolitoista on riittävän määrä tähän kastikkeeseen. 

Pihlajanmarjat kulhossa sulamassa

Kastikkeessa käytin pihlajanmarjojen lisäksi myös sinapin siemeniä tulisuutta varten, katajanmarjoja sekä kangasajuruohoa sitä yrttisyyttä antamaan sekö korostamaan niitä suomen villejä makuja luonnosta. Sinapin siemenet ovat must, ilman niitä tämä ruoka ei ole samaa, mutta jollet löydä villinä kasvavaa kangasajuruohoa voit korvata sen tavallisella timjamilla joka on sen sukulainen ja maultaan hyvin läheinen. Kuivattua timjamia tarvitset noin teelusikallisen, tuoretta taas pari reilua ruokalusikallista. 

Myös kastikkeen voi valmistaa etukäteen, vaikka edellisenä päivänä koska se sivellään ribsien pintaan kun ne grillataan. Nauriiden ja perunoiden paahtamisen voit myös tehdä grillissä, vihannkset vain vuokaan uuniin 175 asteen lämpöön paahtumaan ja hunajaa päälle ja ne ovat valmiita. 

Kaskinauriit uunivuoassa uusia perunoita odottamassa

Tällä reseptillä saat herkullisella pihlajanmarjalla, kangasajuruoholla ja katajanmarjoilla maustettuja villisian ripsejä neljälle ruokailijalle, jos tarjolla on muutakin riittää tästä noin kuudelle, jopa kahdeksalle hengelle osana seisovan pöydän lisukkeiden, grilliherkkujen, lisukesalaattien ja muun tarjonnan lomassa. 

Villisian grilliribsit

800 g ribsejä

1 tl maustepippuria

1-2 tl suolaa

 1 laakerinlehti

½ tl mustapippuria

Pihlajanmarjaglaze

½ l pihlajanmarjoja

5 katajanmarjaa

1 tl kangasajuruohoa

1 tl keltaisia sinapin siemeniä

1 pala tuoretta inkivääriä

1 sipuli

3-4 valkosipulinkynttä

1-2 rkl hunajaa

1-2 tl omenaviinietikkaa

tilkka oliiviöljyä

Hunajapaahdetut kaskinauriit ja uudet perunat

400 g kaskinauriita

400 g uutta Siikliä

1 sipuli

1 rkl hunajaa

voinokare

suolaa

Viimeistelyyn

tuoretta kangasajuruohoa

kourallinen metsäorvokin kukintoja

Grilliribsien esikypsennys

Pane liha kylmänä isoon kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä, lisää mausteet ja kiehauta se ylös. Anna lihan hautua miedolla lämmöllä noin pari tuntia, reilu kolme tuntia jos haluat lihasta oikein mureaa. Kuori keitinveden pinnalle muodostunut vaahto ja kuona pois. Anna lihan jäähtyä omassa liemessään ja siirrä jääkaappiin odottamaan vuoroaan. Lihan voi säilyttää sekä omassa liemessä jos jääkaapissa on hyvin tilaan, tai tilan puutteessa nostaa sen liemestä ylös ja säilyttää tiiviissä rasiassa tai muoviin käärittynä. 

Pihlajanmarjagrillikastike

Huutele kangasajuruoho jos se on tuoretta ja anna sen kuivahtaa. Kuori sipuli ja valkosipuli ja hienonna ne karkeasti. Kuori myös inkivääri ja paloittele se samalla tavalla. Kuullota sipulia, valkosipulia, sinapin siemeniä sekä inkivääriä miedolla lämmöllä kattilassa kunnes sipuli on läpikuultavaa ja pehmennyt. Murskaa katajanmarjoja morttelissa pienemmiksi. Lisää kattilaan pihlajanmarjat, kangasajuruoho sekä katajanmarjat. Lisää kattilaan litra vettä ja keitä kokoon kastiketta. Keittämisen aikana voit murskata marjoja pienemmäksi jos haluat. Anna kiehua kunnes olet saanut aikaiseksi marjasohjon jossa sinulla on noin puolet nesteestä jäljellä. Siivilöi marjat sipuleineen toiseen puhtaaseen kattilaan. Lisää kattilaan hunajaa ja omenaviinietikkaa ja keitä kokoon kastiketta kunnes sinulla on siitä reilut pari desiä jäljellä ja siitä on tullut paksua. Tarkista kastikkeen maku, se pitää olla samalla makeaa sekä hapanta muta jossa aromaattinen tulinen potku ja lisää suolaa, omenaetikkaa ja hunajaa oman makusi mukaan jos niille on tarvetta. Ota kastike sivuun ja anna sen odottaa vuoroaan.

Hunajapaahdetut nauriit ja uudet perunat uunissa

Pese nauriit ja perunat huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Asettele nauriit ja perunat uunivuokaan, halkaise isot nauriit kahtia. Kuori sipuli ja paloittele se karkeasti lohkoiksi. Lisää uunivuokaan voinokare ja lohkottu sipuli. Paahda vihanneksia uunissa 200 asteen lämmössä reilu puoli tuntia, kolme varttia jos haluat nauriista hyvin tummaksi paahtuneita ja makeaksi karamellisoituneita. Valele nauriita pari, kolme kertaa kypsennyksen aikana vuokaan valuneilla nesteillä. Lisää viimetipassa ruokalusikallinen hunaja vuokaan. Mausta vihannekset suolalla ja mustapippurilla ennen niiden tarjoilua ja valele ne hyvin vuoan nesteillä.

Annosten kokoaminen

Leikkaa grilliribsit annospaloiksi ja sivele ne glazella. Grillaa ne kuumalla hiilloksella kunnes ne ovat saaneet kauniit grilliraidat ja ovat kauniiksi karamellisoituneita pinnasta. Asettele lämpimille lautasille ribsejä sekä hunajapaahdettuja nauriita ja perunoita sipulin palojen kanssa. Ripottele lusikalla kastiketta annosten päälle ja ympärille. Viimeistele annokset tuoreilla orvokin kukinnoilla ja tarjoile annokset oitis lämpiminä.
Villisian pihlajanmarjaribsien kanssa joimme Rawson´s Retreat Shiraz Cabernet punaviiniä.

Pihasauniomansikat

Joka vuosi alkukesän mansikat voivat olla vähän happamia, tämä tietenkin vaihtelee mansikoiden lajin mukaan. Happamat mansikat eivät ole hauskaa syötävää varsinkaan juhannuksena mutta tänä vuonna sää näyttäisi olla suotuista että saamme makeita mansikoita jo juhannukseksi, mutta jollei näin käy, tai haluat vain vaihtelua mansikoihin mausta ne pihasaunoilla vähän samaan tyyliin kuin viime vuonna sahramilla maustetut mansikat.

Villi pihasaunio

Pihasaunio on monelle tuttu näky vaikkei kaikki edes sitä tiedosta että se on Pihasaunio, se pienen pieni vihreä päivänkakkara ilman valkoisia terälehtiä jota nykyään kasva rikkaruohon melkein joka paikassa. Vielä harvempi tietää että Pihasaunio on hyvin aromaattinen ja makea maultaan ja että sitä voi syödä. Olenkin sitä jo käyttänyt pihasaunoilla maustettuun mansikkalikööriin viime vuonna, ja tänä vuonna marinoin kesän ensimmäiset mansikat juhannukseksi sillä.

Pihasaunioo ja mansikoita

Itse pihasaunion lehdet ovat hyvin neutraalin makuisia mutta kukintojen maku muistuttaa miedosti ananasta jonka seassa on porkkanaa ja vähän makeaa mangoa. Tällä omalla kivalla maullaan Pihasaunio säestää kivasti mansikan omaa makua, ja vispikerman kanssa tarjoiltuna jälkiruoka omassa yksinkertaisuudessaan takaa menestyksen, jollei anoppi tai oma äiti ole ehdottomasti vastaan rikkaruohon syöntiä kuten omani. 

Mielestäni on parempi syödä rikkaruohot nälkäisiin suihin sen sijaan että repii ne irti maasta hyödyttöminä ja heittää kompostiin. Huomaa että vain pihasaunoin kukinto maistuu mainitulle ananakselle, sen tilliä muistuttavat hennot lehdet eivät maista yhtä vahvasti, joten kerää vain kukintoja. Villiyrttien keräämisen suhteen mistä ja miten niitä kerätä viittaan tekstiini luonnon yrtit talteen joka sinun kannattaa lukea jos olet kiinnostunut villiyrttien hyödyntämisestä ruoanlaitossa. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan jälkiruokaa, siis pihasaunoilla maustettuja tuoreita kesämansikoita neljälle hengelle.

Pihasauniomarinoidut mansikat

1 l tuoreita mansikoita

1 dl pihasaunion kukintoja

4-5 rkl tomusokeria

Huutele pihasaunoin kunnolla runsaassa vedessä ja anna kaiken lian vajota kulhon pohjalle. Nosta pihasaunoin puhtaalle keittiöliinalla kuivumaan. Huuhtele mansikat huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Pane kokonaiset pienet tai pienemmiksi pilkotut isot tuoreet mansikat kulhoon.  Sirottele mansikoiden päälle tomusokeria. Lisää kulhoon pihasaunion kukinnot ja sekoita kaikki kunnolla keskenään mutta varo rikkomasta mansikoita. Anna mansikoiden maustua pihasaunoin kanssa viidestä kymmeneen minuuttiin. Tänä aikana mansikat hikoilevat nestettä sokerin vaikutuksesta ja maustuvat pihasaunoista. Sekoita varovasti mansikoita uudestaan ennen tarjoilua. Tarjoile pihasaunoilla maustetut tuoreet mansikat heti miedosti vaniljalla maustetun vispikerman tai ranskan kerman tai vanhan ajan vaniljalla maustetun kermajäätelön kanssa.

Limettikanaa vihreillä pavuilla

5:2 paastodieetti jatkuu vaikken jostain syystä ole muistanut siitä mitään viime aikoina kirjoittaa. Olemme tähän asti paastonneet maanantaisin ja perjantaisin mutta käytännönsyistä paasto päätettiin siirtää torstaihin, jottei se sekoita juhannuksen juhlintaa ja herkuttelua. Lisää täst paastosta voit lukea hakemalla blogista tunnisteella 5:2 paasto. Eilen oli viimeisin paastopäivä, ja kun oli vähän viileämpää söimme uunissa kypsennettyä itämaiden tapaan tulisella punaisella chilillä ja limetillä maustettua kananrintaa.

Kanan voi kypsentää uunissa omassa rasvassaan uunivuokaan mitenkään voitelematta, tai jos niin haluaa ne voi myös kattilassa hauduttaa kypsiksi. Kananrinnat ovat sen verran paksuja etten suosittelisi niiden grillaamista niitä mitenkään litistämättä tai pienemmiksi paloiksi leikkaamatta.

Kanarinnat vain uuniin vuokaan kypsymään suolalla ja pippurilla maustettuina, ja kypsänä ne maustetaan limettikastikkeella joka kaadetaan sekä kanapojan että vihreiden keitettyjen papujen päälle. Kastikkeeseen käytetään sekä limetin kuorta sekä mehua ja se maustetaan tuoreen inkiväärin ja punaisen tuoreen chilin lisäksi myös valkosipulilla. Valkosipuli saa raakakypsyä limetin mehussa jottei sen maku ole liian kitkerää tai väkevää. 

Valkosipulin raakakypsytys limetinmehussa

Limettikanan lisukkeena oli vielä sivussa salaattia jossa punaista paprikaa, jäävuorisalaattia sekä purjosipulia mutta josta en ilmeisesti muistanut ottaa mitään kuvaa. Vaikkei minulla laihtumista vielä oikein huomaa vyötärön kohdalta on rintavarustus jo kutistunut ja voin pikapuoliin vaihtaa kuppikokoa pienempään. Tällä kertaa näytöllä puolison isompi ateria joka on osa 800 kCal päivämäärästä joka on neljäsosa hänen normaalista kalorimäärästään. Teen kastikkeet samassa kulhossa ja ne jaetaan tasan, mutta annostelen puolisolle isomman annoksen kanarintaa, vihreitä papuja sekä salaattia.

Tämän ruoan voi tarjoilla kylmänä salaattina, jolloin papujen annetaan jäähtyä jäävedessä jotta ne säilyttävät kauniin vihreän värinsä, ja kanapojan voi antaa jähtyä ja maustua kastikkeessa viipaloituna ja tarjoille vasta jäähtyneenä. Tällä tavalla limettikanasalaatti ospii myös esimerkiksi piknikille evääksi.

Tulista limettikanaa vihreillä pavuilla

Kcal / 100 g	g/ml		Kcal
105	180	kananrintaa	189
25	150	vihreitä papuja	38
106	8	valkosipulia	8
12	30	limettiä	4
43	10	chiliä	4
80	4	inkivääriä	3
30	80	paprikaa	24
14	100	salaattia	14
23	10	purjoa	2
823	10	oliiviöljyä	82
		kilokalorit:	369

Tulista limettikanaa 5:2 paastona

Ota kanarinnat huoneenlämpöön temperoitumaan jo tunti ennen niiden kypsennystä. Kuivaa kananrinnat talouspaperilla ja mausta ne suolalla, teelusikallisella fenkolin siemenillä ja mustapippurilla. Asettele kanapalat uunivuokaan ja kypsennä ne uunissa 175 asteen lämmössä. Kypsennysaika riippuu vähän rintaleikkeiden koosta, mutta noin reilu puolisen tuntia kolme varttia tai kunnes kana sisälämpötila on 75 astetta. Pese limetti huolellisesti kuumassa vedessä ja raasta sen kuori ohuiksi suikaleiksi. halkaisen limetti ja purista sen mehu pieneen kulhoon. Kuori valkosipulin kynnet ja viipaloi ne ohuelti ja pane ne limettimehuun raakakypsymään. Lisää kulhoon myös limetin raastettu kuori. Huutele chili ja hienonna se pienen pieneksi ottaen huomioon miten tulisen ruoastasi haluat. Kuori tuore inkivääri teelusikalla ja raasta se hienoksi kastikkeen sekaan. Huuhtele salaatti, paprika ja purjosipuli ja anna niiden kuivahtaa. Keitä pavut runsaassa mutta miedosti suolatussa vedessä ja valuta papujen keitin vesi pois lävikössä. Suikaloi salaatti ja purjosipuli. Lisää salaattikulhoon oliiviöljyä, valkoviinietikkaa, musta pippruia ja suolaa ja sekoita. halakise paprika ja poista sen sisustasta sen siemenet ja valkoiset kalvot ja suikaloi se. Lisää salaattu, purjo ja paprika salaattikulhoon ja sekoita. Poista kananrinnasta sen nahka ja viipaloi sen parin sentin paksuiksi paloiksi. Annostele papuja lämpimälle lautaselle ja asettele kanarintaa päälle. Lusikoi runsaasti kastiketta kanan ja papujen päälle. Kananpojan voi halutessaan antaa maustua vähän pidempään ja jäähtyä kastikkeessen ennen sen esille asettelua. Tarjoile annokset oitis lämpimänä sateisena kesäpäivänä salaatti omassa kulhossaan sen sivussa.

Vadelmaparfait

Kotitekoinen vadelmajäädyke. Mahtavan kermainen ja raikasta vadelmaparfait. Hieman kirpeä vadelmaunelma ranskan kermalla. Vadelmaista jäädykettä, vaivattomasti omassa vuoassaan pakastimessa jälkiruoaksi jäädytettyä herkkua kesän helteisiin.

Ruoka ja Dansukker järjestävät tänä suomen makeimman jäätelökilpailun jossa piti valmistaa jäätelöä, sorbettia tai parfait’a ja käyttää Dansukkerin glukoosisiirappia jossa oma reseptini Vadelmaparfait on mukana. Sain kyseistä glukoosisiirappia kotiin lähetettynä jäätelön valmistusta varten ja monen kokeilun jälkeen päätin osallistua kilpailuun omalla vadelmajäädykkeelläni.

Se kuva jota äänestetään kilpailussa

Sekä koejäätelöannosten että kyseisen vadelmajäädykkeen valokuvaaminen oli haastavaa koska se tapahtui juuri alkukesän helteiden aikaan ja jäädyke suli sulamistaan koko ajan. Jouduin valmistamaan jäätelöannoksia kerta toisensa jälkeen, kunnes sain joitakin hyviä otoksi joissa jäätelö ei ollut liian sulanutta. 

Tämä jäätelöreseptikisa on taas niitä johon joutuu osallistumaan koska kävijät saavat äänestää voittajan, joten pyydänkin teitä käymään äänestämässä reseptiä jäätelökilpailun sivuilla. Äänestysaika jatkuu 13.7.2013 asti jonka jälkeen voittaja ilmoitetaan 15.7.2013

Vadelmaparfait pistaasipähkinöillä

Vadelmajäädykereseptini salaisuus on että se valmistetaan samalla tavalla kuin marenkimassa, lämmintä sokerisiirappia lisätään vatkatessa valkuaisvaahtoon joka maustetaan, ja uunin sijaan ja kypsennyksen sijaan pannaan pakastimeen jäätymään vuokaan. 

Ja koska tähän käytetään vain munan valkuaisia voi keltuaiset pakastaa myöhempää käyttöä varten. Voit käyttää pakastettuja keltuaisia esimerkiksi grillipihvin kumppaniksi klassiseen Bearnaisekastikkeeseen, sikurin kanssa syötävään artisokkamajoneesiin, kalan kanssa Hollandaisekastikkeeseen, Pasta Carbonaraan tai Pääsiäisen pashaan. Munan keltuaiset säilyvät pakastettuina vuoden ajan.

Jäädykkeen voi tehdä joko ison koko seurueelle silikonivuoassa tai muovikelmulla vuoratussa leipävuoassa josta on helppoa leikata viipaleita tai tehdä jokaiselle oman annoskokoisen vadelmajäädykkeen, tai parfait’n kauniiseen lasiin. 

Vadelmajäädykettä vadelmilla

Tätä parfait'a ei kuitenkaan ole pakko tarjoilla jäädykkeenä vaan sen voi myös antaa sulaa jääkaapissa noin kymmenisen minuuttia tai vartin jolloin se toimii samalla tavalla kuin jäätelö ja lusikoida siitä palloja annoskulhoihin. Tällä reseptillä saat vadelmajäädykettä kuudelle hengelle jälkiruoaksi. Tällä reseptillä saat vadelmajäädykettä kuudelle hengelle jälkiruoaksi.

Vadelmajäädyke

500 g vadelmia

1 dl glukoosisiirappia

1½ dl vettä

100 g sokeria

3 munan valkuaista

3 dl ranskan kermaa

2 tl vaniljasokeria

Huuhtele tuoreet vadelmat ja anna niiden kuivahtaa. Mittaa sokeri, glukoosisiirappi ja vesi kattilaan ja kiehauta se ylös. Sekoita seosta ja kunnes kaikki sokerin on liuennut veteen ja ota pois lämmöltä. Soseuta vadelmat sauvasekoittimella ja siivilöi siemenet siivilän läpi kulhoon. Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa valkuaiset kulhossa kovaksi vaahdoksi. Pane keltuaiset säilöön odottamaan kunnes niille on tarvetta toisessa ruoassa. Tiputtele lämmintä sokerisiirappia kattilasta koko ajan vatkaten valkuaisten sekaan ohuena norona, jatka vatkaamista kunnes seos on kuohkeaa ja jäähtynyt. Lisää vadelmasose valkuaisvaahdon sekaan koko ajan vispaten kunnes seos on tasainen. Vaahdota ranskankerma kovaksi vaahdoksi. Aluksi ranskan kerma tulee ohuemmaksi ja luiruksi mutta vähän ajan vispaamisen jälkeen se taas paksuuntuu. Lisää vispattu ranskankerma sekoittaen vadelmaseokseen kunnes olet saanut tasaisen punaisen jäädykemassan. Kaada vadelmajäädyke vuokaan ja pane pakkaseen, pakasta vadelmajäädykettä 3-4 tuntia ti kunnes siitä on tullut kovaa. Kumoa jäädyke tarjoiluvadille ja anna jokaisen itse leikata siitä sopivan kokoinen pala itselleen tai anna vadelmajäädykkeen sulaa noin vartin ja ota siitä jäätelöpalloja ja tarjoile ne.