Viimeinen ateria

Helmikuun 2012 ruokahaasteeseen vastasi tällä kertaa 12 blogia, ja osallistujien kesken oli tarjolla ruokaa jokaiseen lähtöön. Sekä välipalat, alkuruoat, pääruoat ja jälkiruoat olivat kaikki edustettuina ja osallistujien ruoista saa koottua hyvän toimivan menyyn.  

Minulla on täten suuri kunnia ja ilo julistaa Elviksensydänkohtausvoileipä viimeiseksi ateriaksi. 

Ruokahaasteen viimeistä ateriaa käytiin äänestämässä huikeat 138 kertaa ja voittaja sai näistä 52 ääntä. Toiselle sijalla haasteessa ylsi Herneetkin rokkaa blogin Pippuriset häränsisäfileet kermakastikkeessa ja kolmanneksi tuli Vatsasekaisin kilinkolin blogi Mansikkatiramisullaan. 

Haasteen osallistuneet blogit sekä äänestyksen tulokset löytyvät tekstistäni mikä on paras viimeinen ateria.

Paljon onnea voittajalle, ja suuret kiitokset kaikille muille haasteeseen osallistujille, sekä niille jotka vaivautuivat äänestämään. 

Kulinaarimuruja blogilla on nyt vuorostaan kunnian järjestää maaliskuun 2012 ruokahaaste omassa blogissaan, joka tulee julkistaa viimeistään 5.3.2012 mennessä.

Kotitekoinen jogurtti

Kermaisen paksua kotona valmistettua jogurttia, maitohappobakteereilla hapatettua maitoa josta on muodostunut paksua jogurttia.

Olen satunnaisesti valmistanut jogurttia jälkikasvun muutettua kotoa nyt viime aikoina, olen nykyään paljon laiskempi kuin aikoinaan ja ennen vanhaan sitä tuli valmistettua kerta, parikin viikossa. Hieman vartuttuaan jälkikasvu alkoi ihmetellä kyläillessä mistä ihmiset saivat valmiiksi maustettua jogurttia, meillä kun aina sai vain maustamatonta naturellia jogurttia joka itse aina maustettiin. Annosjogurtit olivat vieläkin hämmästyttävämpiä kuin litran jogurttitölkit ja pakkaukset. Heille oli itsestään selvää että jääkaapista löytyi jogurttia valmiina, he myös olivat mukana sitä tekemässä mutta miten se jogurtti pääsi meidän jääkaapista kauppaan pieneen purkkiin oli ihme. Kun asianyhteydet olivat selvinneet paremmin, ehdotettiin minulle että ostaisimme sitä jogurttia kaupasta kuten kaikki muutkin ekäi sitä tarvitsisi aina itse maustaa.

Minulla on jo vuosi kymmeniä ollut käytössä oikea jogurttitermos, jossa irrotettava sisäosa jonka voi panna suoraan jääkaappiin hapattamisen jälkeen ja johon mahtuu noin litra jogurttia. Sen mukana tuli myös lämpömittarin on merkattu oikeat lämpötilat jolloin jogurtin hapatus alkaa parhaiten lisääntyä. Termos ei kuitenkaan ole välttämätön, tärkeintä on pitää maito ja se astia jossa hapatus tehdään hyvin jotta maidon lämpötila pysyisi samana niin pitkään kuin halutaan. Olen valmistanut jogurttia aidosta raaka-maidosta, kaupan tavallisesta punaisesta maidosta sekä kutun maidosta enkä ole itse valmistustavassa huomannut mitään eroja. Se mikä säätelee eniten on jogurttijuuren paksuus ja maku. On erilaisia bakteerikantoja kuten Asidofilus, Bifidus, Bulgarian jogurtti, Gefilus ja Lactobacillus reuterii nyt mainitakseni joitakin ja kaikki eriävät hieman toisistaan maultaan.

Näillä on myös terveysvaikutuksia jotka voi olla hyvä ottaa huomioon kun valitsee itselleen sen sopivan maitohappokulttuurin, siis jogurtin. Varmista kuitenkin aina että se jogurtti jolla aloitat jogurttikulttuurin sisältää vain ja ainoastaan maitoa, tai kermaa sekä hapatetta joka on sitä jogurttikulttuuria tai maitohappobakteerikantaa ja ettei siihen ole lisätty mitään liivatetta, karrageenia tai muuta sen sakeuttamiseksi.

Jogurtin hapatus on parhaimmillaan 40–45 asteen lämmössä, ja mitä korkeampi lämpö tässä välissä sitä happamampaa jogurtista tulee. Valmis jogurtti myös jatkaa hapantumista jääkaapissa koko ajan, joten vanhempi jogurtti on aina happamampaa kuin juuri valmistettu tuore eilinen jogurtti. Jogurttia voi valmistaa aivan naturellia maustamatonta, tai sen voi myös maustaa hillolla joka lisätään jo hapatusvaiheessa jogurtin sekaan. Itse valmistan aina maustamatonta koska jogurtti on paljon monikäyttöisempää maustamattomana, kuin hillolla maustettuna. Mansikkajogurttia kun ei oikein voi käyttää Tsatsikin valmistukseen.

Jogurttia voi valmistaa tavallisesta lehmän maidosta jonka olet ostanut kaupasta, se on silloin pastöroitua ja homogenisoitua, mutta se soveltuu ihan hyvin jogurtin valmistukseen. Jotta saa oikein paksua ja kermaista jogurttia on maidon ja jogurttijuuren lisäksi usein myös käytettävä maitojauhetta, joka hieman vaikeuttaa aisaa jos haluat valmistaa jogurttia esimerkiksi kutunmaidosta.

Kutunmaito sopii hyvin usein niille jotka eivät voi juoda tavallista lehmän maitoa sen laktoosipitoisuuden takia, koska minä en ainakaan tähän asti ole vielä löytänyt kutunmaitojauhetta suomesta, kaupasta joten tässä tapauksessa on joko tyydyttävä hieman juoksevampaan jogurttiin tai keitettävä maitoa kokoon, siis redusoida sitä ennen sen hapattamista. Jos redusoit maidon maitojauheen käytön sijaan, on hyvä suhde keittää kokoon 1½ litraa maitoa kunnes se on vähentynyt noin kolmannesosalla ja siitä on jäljellä vain litra. Maitojauhetta löytyy nykyään kaupasta laktoosittomanakin. Vuohenmaidossa on tietojeni mukaan 14 % vähemmän laktoosia kuin lehmän maidossa joten se soveltuu joillekin laktoosille herkille, samoin kuten joillekin sopii hapatettu maito.

Totean nyt tässä että jogurtin käydessä maidonsokerit, siis laktoosi, vähenen maitohappobakteerien toimesta ja tämä tarkoittaa että jotkut laktoosille herkät voivat syödä hapatettuja maitotuotteita koska ne sisältävät vähemmän laktoosia.

Jogurtin valmistuksessa pätee sama asia kuin muussakin säilönnässä, puhtaus on ehdoton asia, siinä ei saa joustaa yhtään jottei jogurttiin ajaudu ei haluttuja bakteereita niiden haluttujen maitobakteerien sijaan, tai lisäksi. Siksi kaikki apuvälineet kannattaa steriloida keittämällä.

Itse hapattaminen tapahtuu kuten jo mainitsin 40-46 asteen lämmössä, ja hapatus kestää kuudesta kahdeksaan tuntiin, joten voit hyvin valmistaa jogurttia illalla jolloin aamulla se on valmista, mutta huomaa, jogurtti ei tällöin vielä ole kylmää, vaan se pitää panna jääkaappiin jäähtymään ja kylmenemään. Mitä pidemmän ajan jogurtti saa hapattua tässä ideaali lämpötilassa, sitä paksumpaa siitä tulee.

Jogurtin bakteerit kuolevat liian korkeassa lämpötilassa, noin 60 asteen yläpuolella joten varo lisäämästä jogurttikulttuuria liian kuumaan maidon sekaan. Olen kuitenkin huomannut että maito kannattaa lämmittää lievästä liian kuumaksi, muttei kiehuvaksi, ja tämän jälkeen antaa sen jäähtyä kattilassa oikean lämpöiseksi ennen kulttuurin lisäämistä. Tällä tavalla tehtynä jogurtti alkaa jostain ihmeen syystä hapattua nopeammin ja paremmin, kuin maito joka lämmitetään juuri oikean lämpöiseksi.

Mitä kauemmin jogurttia sen valmistuksen jälkeen säilytetään jääkaapissa, sitä happamammaksi se koko ajan tulee ja se on suunnilleen yhtä hapanta kuin kaupasta ostettu noin viiden päivän jälkeen. Tämä tietysti vaihtelee sen jogurttikannan mukaan jota on käytetty.
 
Kiedo hapatusastia lämpimään filttiin ja pane se esilämmitettyyn kylmälaukkuun. Kylmälaukut pitävät samoin kuten termoksetkin yhtä hyvin lämpöä kuin kylmyyttä. Kylmälaukkuun voi myös kaataa lämmintä vettä joka pitää hapatusastian oikean lämpöisenä.
Jogurtilla ja maidolla sekä maitojauheella on samat suhteet oli kysymyksessä sitten lehmän tai kutunmaito joten tällä reseptillä saat aikaiseksi kumpaakin. Ainoa vain on etten itse henkilökohtaisesti ole kokeillut rasvattomasta maidosta jogurtin valmistamista, joten en tiedä miten se onnistuu, vai onnistuuko ollenkaan tällä reseptillä.

En tosiaankaan pahemmin harrasta kevyt-tuotteita sen kummemmin kermassa, jogurtissa tai maidossa kuin missään muuallakaan. Jogurttijuuren saat esimerkiksi tavallisesta Bulgarian jogurtista, jollet valitse Luomu-jogurttia, makusi rataksiee asian, mitäs jogurtista sinä pidät. Maitojauhe tekee jogurtista paksumpaa, joten mitä enemmän maitojauhetta sitä paksumpaa jogurttia saat. Tämä koskee varsinkin jos aito käyttää jogurttia ruoanlaitossa kastikkeissa, marinadeissa tai Tsatsikissa. Juoksevaa jogurttia voi käyttää juomiseen, jolloin sitä ei tarvitse laimentaa vedellä ja paksummaksi valmista jogurtin saa sitä valuttamalla. Jogurttia voi myös käyttää jäätelön valmistukseen kuten esimerkiksi kuusenkerkällä maustettuun vuohenmaitojogurttiin.

Jogurtin valmistuksen aikana maidon sekaan ei saa joutua mitään muuta kuin sinne tarkoituksella lisättyä, ei siis kissankarvoja tms. Älä täytä hapatusastiaa liian täyteen, jogurtin tilavuus kasvaa sen hapantuessa kun se paksuuntuu, jos purkki on liian täynnä liian voi jogurtti valua yli äyräiden samalla tavalla kuten hapanjuuren kanssa jos isät valmistaa liian pienessä lasipurkissa. Ja kuori maidon vaahto pois pinnalta, sillä ei ole mitään virkaa jogurtissa.

Käytä vain tuoretta jogurttia juurena, jos jogurtti on liian vanhaa se ei välttämättä lähde käyntiin, eikä jogurttia synnykään. jollet heti valmista jogurttia voit samalla tavalla kuten hapanjuurtakin säilyttää sitä pakkasessa omassa purkissa. Ota vain huomioon että myös jogurtin tilavuus kasvaa sen pakastuessa joten purkkia ei saa täyttää liian täyteen, jottei se säätyessään pursua yli. Sulata jogurttijuuri hellävaroin jääkaapissa yön yli. Jogurtinjuuri voi pakastamisen jälkeen olla kokkareista mutta tällä ei ole väliä, jogurtin maitohappobakteerit alkavat taas toimia sopivassa lämpötilassa, samoin kuten pakastettu hapanjuuri leivälle. Valmistamastasi jogurtista saat uuden juuren jota voit säilyttää pari kolme päivää jääkaapissa, ja jollet aio valmistaa jogurttia pidempään aikaan kannattaa juurta pakastaa. Äläkä myöskään unohda ottaa sivuun osa jogurtista juureksi seuraavaan kertaan. Jogurtti säilyy noin viikon verran jääkaapissa.

Kotitekoinen jogurtti
1-1½ l maitoa
1 dl jogurttia
(1-2 dl maitopulveria)

Kaada maito kattilaan ja keitä sitä kokoon tai lisää maitojauhetta. Sekoita hyvin maito hyvin jottei siinä ole mitään klimppejä ja lämmitä maitoa kattilassa kunnes se on kuumaa. Anna maidon jäähtyä kunnes se on 46 astetta ja lisää juuri. Vispaa juuri hyvin maidon sekaan. Siivilöi pinnalta vaahto pois ja kaada maitoseos huolellisesti pudistettuun termokseen tai hapatusastiaan, ja peitä se hyvin, suojaa se jäähtymiseltä. Kurkista astiaan ja katos miten paksua jogurtista on tullut. Jatka hapattamista jollei se vielä ole paksua. Voit antaa jogurtin hapattua jopa yön yli, mielellään patterin päällä tai sen lähellä, tai hellan läheisyydessä. Nosta seuraavana päivänä jogurtti jääkaappiin jossa se säilyy noin viikon verran jääkaapissa, ja sen voi maustaa marjoilla, hedelmillä, hillolla tai hunajalla.

Siskonmakkarakeitto keittiömestarin tapaan

Herkullisia pieniä siskonmakkarapalleroita maukkaassa lihaliemessä haudutettuna. Siskonmakkarakeittoa jossa porkkanaa, palsternakkaa, selleriä, fenkolia sekä lanttua siskonmakkaran lisäksi.

Isä työskenteli kokkina ja keittiömestarina, äiti hoiti kotia ja arkipäivinä hän myös pääsääntöisesti hoiti ruokapuolen. Tämä ei tarkoita sitä äitini ruoka olisi ollut sen huonompaa tai parempaa kuin isän, sama ruokalaji maistui isän valmistamana aivan erilaiselle kuin äidin valmistamana. Heillä kummallakin oli ne ruoat joita me sisareni kanssa suosimme ja äidin lihapullat olivat aivan erilaisia kuin isän, en tiedä mistä ero johtui. Ne ruoat maistuivat kuitenkin aivan erilaiselle vaikka resepti olisi ollut aivan sama, tiedän tämän koska asiaa kokeiltiin enemmän kuin kerran ja ruokia vertailtiin. Vapaa-aikoinaan isä kuitenkin laittoi meillä ruokaa rentoutuakseen ja se ruoka oli perinteistä kotiruokaa. Ruoka oli samaa mitä äitinikin arkipäivinä valmisti ja siskonmakkarakeitto on siitä varsin hyvä esimerkki kuten myös se tapa miten opin valmistamaan vaalean lihaliemen ja tässä keitossa ne kummatkin yhtyvät toisiinsa. Ruoan suhteen ne ovat pienen pienet asiat jotka nostavat arkipäiväisen tavallisen keiton tähtikokin valmistamana tai hänen salaisia kikkojaan käyttäen nousee kotikokinkin keittiössä tähtikokin taivaallisiin korkeuksiin.

Tämähän on siskonmakkarakeitto, ja siihen käytetään siskonmakkaraa, ja se on suomalainen porsaanlihasta valmistettu raakamakkara. Siskonmakkaraa oli vaikeaa saada mistään ulkomailla, joten samaa keittoa olen valmistanut nimellä makkarakeitto useammin kuin siskonmakkaroista. Parhain siskonmakkarankorvike jonka olen löytänyt, on englantilainen tavallinen pork sausage joten suosittelen käyttämään sitä jos satutte asumaan englannissa. Suomesta kuin ei löydy pork sausagea aamiaiselle, joten korvaan pork sausagen siskonmakkaralla fry-upeissa. Lincoln tai Cumberland sausages ovat herkullisia mutta eivät sovi siskonmakkaran korvikkeeksi. Palaan aiheeseen makkarakeitto myöhemmin ajan kanssa myöhemmin mutta nyt takaisin tähän alkuperäiseen joka valmistetaan siskonmakkarasta. Jos haluaa siskonmakkarakeitostaan tähtikokkien herkkuruokaa on pari asiaa joista ei voi luistaa, niissä ei voi mitenkään oikoa. Nämä ovat lihaliemi, vihannesten käsittely ja makkara.

Ensimmäinen asia on että keitonliemi valmistetaan itse luista jossa luuydintä, sipulista ja vihanneksista. Joko liemi keitetään keittoa valmistaessa, tai otetaan jo valmista kirkasta vaaleaa lihalientä pakkasesta jonka olet aikaisemmin jo valmistanut. Liemi voi olla joko vihannesliemi tai lihaliemi, vaikka tähän kuitenkin suosittelisin lihalientä koska se antaa keitolle aivan erilaisen ulottuvuuden joka täydentää siskonmakkaran melko pelkistettyä ja puhdasta makua.

Siskonmakkarakeiton on tarkoitus olla kirkaskeitto, joten liemessä ei saa olla mitään epäpuhtauksia. Tämä tarkoittaa että liemen kiehuessa sen pinnalta kuoritaan pois kaikki siihen muodostunut vaahto ja kuona, tämä tarkoittaa myös että lihaliemi kirkastetaan, eikä sitä käytetä fondina, mikä taas on samea kirkastamaton perusliemi. Asia josta joihinkin teksteihin olen käyttänyt fondin sijaan liemisanaa, ja toisinpäin. Fondi on raaka-aineista kokoon keitetty samea neste jossa mukana vielä pieniä hiukkasia kun taas liemi on kirkastettu fondi, kirkas läpinäkyvä liemi. Siskonmakkarakeittoon käytetään vaaleaa kirkasta lientä, joten sen raaka-aineita ei paahdeta, kuten tummassa lihaliemessä jota esimerkiksi käytetään punaviinikastikkeeseen.

Keiton vihannesten pilkkominen on yksi asia jolla keiton perusulkonäkö eroaa tavallisesta. Toiset pilkkovat keittonsa porkkanat lantteina, perunat, sekö muut vihannekset kuutioina, sipuli hienonnetaan kun taas isä suikaloi vihannekset keittoihin Julienne, ohuiksi tulitikuiksi. Tämän jälkeen paloitellut vihannekset paahdetaan kuivalla kuumalla pannulla pienissä osissa jotta kaikki vihannekset vuorollaan saavat oman osansa nopeasta lämpökäsittelystä eikä vihannesten ole tarkoitus saada mitään väriä.

Tämä tarkoittaa että paloitellut vihannekset, oli ne sitten tikuiksi suikaloituja ja kuutioituja, paahdetaan kuivassa pannussa. Vihannekset karamellisoituvat pannussa, karamellisoituminen, sana joka nykyään on hyvin suosittu tarkoittaa sitä että vihanneksien maut tiivistyvät ja ne muodostavat enemmän sokeria, joka antaa niille aivan erilaisen maun kuin vain keitetyistä vihanneksista irtoaa. Vihanneksien ei kuitenkaan ole tarkoitus saada mitään väriä, tämä lämpökäsittely antaa kuitenkin niille aivan eri maun, ja keitto on yhtäkkiä aivan erilainen kuin se jonka valmistaa oikaisemalla pakastettujen keittovihannesten avulla.

Siskon makkara on tuore tuote, joten sitä ei kaupasta kannata ostaa liikaa etukäteen, kypsytetyllä makkaralla on pidempi säilyvyys kuin tällaisella raakamakkaralla, joka pilaantuu yhtä nopeasti kuin esimerkiksi jauheliha, ellei jopa nopeammin koska makkaraa on käsitelty enemmän kuin jauhelihaa, joka vain on jauhettu ja pakattu. Siskonmakkaraan liha on jauhettu, se on maustettu ja vaivattu sekoisin jonka jälkeen se on vielä pursotettu suolen sisään. Makkaran laatu ja maku on elintärkeä tälle keitolle. Makkaran on oltava sinun oman mielesi mukaan sitä parhaimman makuista.

Nyt pääsemmekin siihen asiaan mitä mietityttää, mitä siskonmakkara sisältää. Makkara sisältää vähän valmistajasta myös stabilointi ainetta, glukoosia, hapettumisenestoaineita, säilöntäaineita jne. ja siskonmakkarakeitossa ei ole maitoa tai laktoosia, eikä gluteenia jollei käyttämäsi makkara sitä sisällä. Kuitenkin pikaisen tuotevertailun jälkeen totean että pääsääntöisesti siskonmakkaran ei ainakaan pitäisi sisältää laktoosia tai gluteenia.

Makkara usein leikataan paloiksi isä taas puristi makkaransuolesta makkaramassan keiton sekaan pieninä pyöreinä pallukoina kypsymään, samaa tapa jota muuten myös äitini harrasti. Yhdestä siskonmakkarasta tulee noin neljästä viiteen makkarapallukkaa keittoon. Ne kypsyvät kokonsa takia hyvin nopeasti. Sama asia pätee myös vihanneksiin, mitä pienemmiksi ne on pilkottu, sitä nopeammin ne kypsyvät liemessä. Tämä keitto sisältää vain sen rasvan jota makkara sisältää eikä myöskään perunaa, jollet välttämättä halua käyttää sitä tähän. Ilman perunaa keitto sopii harkinnanvaraisesti myös karppaajille. Vähän riippuen veitsitaidoista, saat tämän keiton pöytään alle puolessa tunnissa, jos sinulla on jo valmista vaaleaa lihalientä. Tällä reseptillä saat tavalliseen tapaan ruokittua normaalin neljän hengen perheen.

Siskonmakkarakeitto
400 g siskonmakkaraa
1 palsternakka
2 porkkanaa
1 pala lanttua
1 fenkoli
1 sipuli
lihalientä
1 laakerinlehti
suolaa
valkopippuria

viimeistelyyn:
tuoretta persiljaa

Huuhtele persilja ja anna sen kuivahtaa. Kuori porkkanat, palsternakka, lanttu sekä selleri. Leikkaa vihannekset ohuiksi viipaleiksi ja tämän jälkeen tikuiksi, Julienne. Kuori sipuli halkaise se ja suikaloi ohuelti. Paahda vihannekset pienissä osissa kuumassa paistinpannussa pikaisesti ilman että en saavat mitään väriä. Sekoita tai heittele vihanneksia pannulla koko ajan. Siirrä paahdetut vihannekset kattilaan odottamaan. Kaada lihaliemi kattilaan ja lisää laakerinlehti. Anna keiton kiehua keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Purista makkaransuolesta pieniä tasapyöreitä pallukoita. Nämä jäävät keiton pinnalle kellumaan. Keitä keittoa lisää viidestä kymmeneen minuuttiin ja tarkista keiton maku. Mausta keitto oman makusi mukaan sekä valkopippurilla että suolalla. Viimeistele keitto hienonnetulla tuoreella persiljalla ja tarjoile se rapean leivän kanssa.

Lihamureke pinjansiemenillä

Punaviinillä ja suloisen suolaisilla sardelleilla maustettua lihamureketta jossa pinjansiemeniä ja luumuja. Räikeän punainen kastike sekä sekavan oloiset paistetut suikalevihannekset lisukkeena ja mustilla ryytineidon siemenillä viimeisteltynä.

Tämä mureke tuli mieleen viimeksi kun laiskuus iski, valmistin ison lihapullan koko sakille ja sen lisukkeeksi nopeasti paistettua naurista, sipulia, palsternakka sekä fenkolia hohtavan punaisen punajuurikastikkeen kera tarjoiltuna. Sain aikaiseksi kivan sekavan näköisen mutta mauiltaan monivivahteisen ruoan joka oli jymymenestys, vai pitäisikö nykyään sanoa jytky?

Blogista löytyy jo curryllä maustettu lihamureke sekä luumuilla täytetty lihamureke että suppilovahveroilla täytetty lihamureke ja nyt hiihtoloma aikoihin niitä ei voi olla liikaa joten tässä tulee taas yksi. Tämä on se toinen ja räikeämpi vaihtoehto hiihtolomalle, jolloin ruoan on oltava maittavaa mutta mutkattomasti valmistettua joskus hyvinkin puutteellisissakin olosuhteissa vieraassa lomamökissä. Olen hiihtolomilla laskettelun ohessa myös tapani mukaan tuttuun tapaan harrastanut ruoanlaittoa ja matkustellut aina hyvin varustettuna välttämättömimmät omat keittiövälineet mukanani.

Kuopuksen synnyttyä meillä oli kaveriporukan kesken tapana suunnitella koko viikon menyy lounaineen, kolmine ruokalajeineen iltaisin niiden sopivien viinien kanssa. Asia jota monen moni uuden vuoden aattona puheita pitävä arvohenkilökin kadehti mutta meillä menikin asian suunnitteluun montakin viikkoa jotta saimme yhteen sovitettua kaikki raaka-aineet joita meillä oli käytössä, kun sekä kalastajia että metsästäjiäkin oli mukana lasketteluporukassa. Kokoonnuimme Sama porukka kokoontui vuosittain yhteen, kolmesta eri maasta viettämään yhteistä laskettelulomaa. Asia joka valitettavasti nykyään on keskeytynyt vuosien mittaan tapahtuneiden suhdekoukeroiden takia. Samassa porukassa uusien puolisoiden lisäyksellä ei nykyään enää olisikaan yhtä hauskaa.

Lihamureke kuitenkin on helposti esiin loihdittava ja taattu menestys ja lomilla lihan voi ostaa valmiiksi jauhettuna sen itse jauhamisen sijaan jota muulloin suosittelen lämpimästä jotta tiedät mitä ruoaksi sisältää. Tämän lihamurekkeen taikina maustetaan punaviinillä, ja se saa räikeän punaisen värinkastikkeeseen kumppanikseen sekö punaviinistä että punajuurista, ja maku yhdistelmänä se on huikea omassa yksinkertaisuudessaan nopeasti paistettujen vihannesten kera.

Tämä ruoka sisältää kuitenkin sekä gluteenia että hiilihydraatteja korppujauhojen muodossa joten se ei sovi karppaajille eikä keliaakikoille ja laktoosia tässä ruoassa ei ole.

Sardellit ovat osa sekä mureketta että kastiketta, kumpikaan ei maistu sardelleille, mutta tämä ruoka ei sovi kalalle allergisille. Sardellit antavat ruoalla vain suolaista makua, sekä syvyyttä ja ne hajoavat olemattomiin eikä niitä millään löydä ruoan seasta. Pinjansiemenet taas ovat kivaa rapeaa suutuntumaa pehmeän lihamurekkeen keskellä. Punaviini ajaa murekkeessa nesteen osan, samalla kun se antaa murekkeelle hieman hapokkuutta hapanleivän kera, ja kummatkin tasapainottavat luumujen makeutta. Ja luumujen puutteessa voit käyttää rusinoita.

Nigella on mustia sipulille maistuvia siemeniä, ja ne ovat kiva tapa viimeistellä ja samalla maustaa annoksia. Joskus Nigellan siemeniä virheellisesti kutsutaan mustiksi seesaminsiemeniksi, mitä ne eivät ole. Nigella on suomeksi ryytineito tai musta kumina, joskus siitä käytetään virheellisesti nimeä Rooman kuminaa, joka taas vuorostaan on jeera, ja sekään ei ole kumina, vaikka se englanniksi on cumin.

Ruoka valmistuu helposti omassa rauhassaan uunivuoassa tai leipävuoassa mutta toiminta valmiille ja ahkerammalla henkilölle suosittelen tätä samaa tapaa maustaa lihapulliin, kepakkoihin tai jauhelihapihveihin. Tällä reseptillä saat ruokittua normaalin neljän hengen perheen, vähän lisäämällä lisukkeita perunasoseella, leivällä ja salaatilla tästä riittää jopa noin kuudelle hengelle.

Pinjansiemenillä ja sardelleilla maustettu lihamureke:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 dl punaviiniä
600 g jauhelihaa
1½ dl hapanleipää
4 sardellia
1 dl pinjansiemeniä
kourallinen kuivattuja luumuja
1-2 tl kuivattua basilika
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
öljyä voiteluun

Sekavat lisukevihannekset:
1 iso sipuli
1 palsternakka
1 fenkoli
3 porkkanaa
1 nauris
1 selleri
1 valkosipulinkynsi
suolaa
oliiviöljyä paistamiseen
nauriin lehtiä viimeistelyyn

Räikeän punainen kastike:
Mirepoix; selleriä, porkkanaa ja sipulia
rasvaa lihamurekkeesta
1 valkosipulinkynsi
2 sardellia
1 tl kuivattua oreganoa
1 punajuuri
1 dl punaviiniä
suolaa
mustapippuria

viimeistelyyn:
nauriin lehtiä
ryytineidon siemeniä

Pinjansiemenillä ja sardelleilla maustettu lihamureke:
Raasta hapanleipä ja kaada se kulhoon. Lisää viini sekä sardellit ja anna hapanleivän imeä itseensä nestettä. Sekoita kunnolla ja anna leivän tekeytyä kymmenisen minuuttia. Leikkaa luumut pieniksi paloiksi. Lisää kulhoon liha, pinjansiemenet, luumunpalat sekä mausteet ja muna. Sekoita kaikki kunnolla keskenään. Taikinan voi antaa tekeytyä jääkaapissa tunnin parin jos haluaa. Muovaile taikinasta voideltuun uunivuokaan mureke, tai pane se öljyttyyn leipävuokaan. Paista mureketta uunissa 175 asteessa kolmet vartista tuntiin kunnes se on valmista. Ota mureke ulos uunista ja annan sen vetäytyä vähintään vartin enne sen leikkaamista. Leikkaa murekkeesta noin sentin paksuisia viipaleita.

Sekavat lisukevihannekset:
Leikkaa nauriin lehdet irti ja pese ne huolellisesti ja anna kuivahtaa. Kuori kaikki vihannekset. Suikaloi sipuli ja fenkoli, ja leikkaa sekä porkkana, selleri, palsternakka ohuiksi tikuiksi. Paista kaikki sekaisin kuumalla pannulla öljytilkassa kunnes vihannekset ovat saaneet hieman väriä pintaan. Mausta oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Viimeistele annokset nauriin lehdillä ja tarjoile ne oitis.

Räikeän punainen kastike:
Kuori ja paloittele juurekset pieniksi. Kuori sipuli ja valkosipuli ja hienonna kummatkin, valkosipuli aivan pieneksi. Kuullota vihannekset pehmeiksi tilkassa öljyä. Lisää lopussa valkosipuli sekaan ja anna sen paistua mukana kunnes sen tuoksu on levittynyt keittiöön. Kaada päälle viini, lisää oregano sekä sardellit ja anna kastikkeen kiehua. Keitä kokoon mutta varo keittämästä kastiketta aivan kuivaksi. Lisää hieman vettä jos siihen on tarvis. Siivilöi kastike ja lisää sekaan murekkeesta valunut este.

Annosten kokoaminen:
Leikka murekealat kahteen samankoiseen osaan ja asettele ne vierekkäin lämpimille lautasille mureketta. Lisää viereen paistettuja vihanneksia ja lusikoi sekä viereen että ympärille punaista kastiketta. Koristele annokset nauriin lehdillä ja viimeistele ne ripottelemalla ryytineidon siemeniä annokselle. Tarjoile annokset perunamuusin, ja raikkaan vihersalaatin kera.

Kirkas vaalea lihaliemi

Ydinluista ja vihanneksista keitettyä lihalientä, kirkasta vaaleaa vasikanlihalientä joka sopii sekä keittoihin että kastikkeeseen.

Kirkastamaton fondi

Monessa asiassa aloitan jonkin ruoan parissa ja ajatukset liitävät siihen liittyviin asioihin, kuten tämä kirkas vaalealihaliemi ja syy miksi se päätyy nyt tähän tällä päivälle selviää myöhemmin kun sen yhteys ilmestyy tänne. Olen koonnut reseptiini kalalientä kaikki liemiä käsittelevät tekstini ja sieltä kannattaa lukea lisää liemistä, jos syventyminen liemen valmistukseen vähänkin kiinnostaa sinua. Fondi on kokoon keitetty samea perusliemi, liemi taas tarkoittaa kirkastettua fondia ja käytän valitettavasti joskus näitä sanoja vähän väärin.

Paahdetut vihannekset kiehumassa

Vaalea lihaliemi eroaa tummasta lihaliemestä siten ettei sen raaka-aineita kuten vihanneksia, luita ja lihaa paahdeta tummiksi pannulla eikä uunissa. Toiseksi vaalean lihaliemi keitetään oikeasti vasikasta, joten sen nimi oikeaoppisesti on vasikanliemi.

Tässä vaaleassa vasikanlihaliemessä luuydintä sisältävät putkiluut sekä keittolihaa pannaan kylmään veteen lämpiämään ja vesi kiehautetaan ylös. Nesteen sekaan lisätään myös vihanneksia ja mausteita antamaan makua. Kypsän lihan voi käyttää toiseen tarkoitukseen, kuten esimerkiksi lihakeittoon. Liemen pinnalta kuoritaan reikäkauhalla pois kaikki siihen muodostunut vaahto ja muut kuona-aineet. Täma pinnalle muodostunut vaahto muodostuu suurrimmaksi osaksi hyytynyttä proteiinia sekä rasvaa. Tämä kuitenkin tekee fondista sameaa ja kummatkin on positettava jos haluaa kirkasta lientä samean fondin sijaan.

Kirkaste lisätty liemeen

Kaikkiin liemipohjiin käytetään taas kerran perinteistä mirepoix'ta selleriä, porkkanaa sekä sipulia. Selleri voi olla joko juuriselleriä tai varsiselleriä, kummatkin sopivat hyvin. Pääsääntöisesti mitä pienemmäksi kaikki raaka-aineet ovat paloiteltu, sitä enemmän niistä irtoaa makua liemipohjaan, jota myös kutsutaan fondiksi. Vihannesten ei kuitenkaan kannata olla soseutettuja, vain pieniksi paloiteultuja jotta niitä on helpompi käsitellä. Nämä paloitellut vihannekset paahdetaan kuivalla kuumalla pannulla. Vihannesten ei tällöin ole tarkoitus saada mitään väriä, vain niiden maun on tarkoitus syventyä tämän lämpökäsittelyn myötä joka antaa niille aivan eri maun kuin paahtamattomilla vihanneksilla suoraan pakastepussista on.

Paahdetut vihannekset lisätään liemeen sekaan mausteiden kera ja kaikki saa kiehua pari kolme tuntia. Siivilöi valmis perusliemi pari kertaa, mielellään harsoliinan läpi ja anna sen jäähtyä kunnolla. Jäähtyessä liemessä erottuu rasva kellumaan pinnalle ja muu neste sen alle. Kuori liemen pinnalle muodostunut rasva pois ja jollei liemi vielä tämän jälkeen ole kirkasta kirkastetaan liemi munan valkuaisella.

Vaalea lihaliemi
1 kg ydinluita
2 porkkanaa
2 sipulia
pala selleriä
tuoretta persiljaa
1 laakerinlehti
10 mustapippuria

Kirkastamiseen litraa lientä kohden:
1-2 kananmunaa
1 munankuoret

Kirkaste kiehumassa

Pane luut kylmään veteen isoon kattilaan ja kaada kylmää vettä päälle. Kiehauta vesi ylös ja anna luiden kiehua puolisen tuntia. Kuori reikäkauhalla pinnalta kaikki vaahto pois. Kuori vihannekset ja paloittele ne tasakokoiksi kuutioiksi tai suikaloi ne tikuiksi. Paahda vihannekset osissa kuumalla pannulla ilman että ne saavat yhtään väriä. Lisää vihannekset ja mausteet liemeen ja anna sen kiehua lisää pari tuntia keskilämmöllä, liemi ei saa kiehua liian kovalla. Siivilöi pois luut, vihannekset ja mausteet. Vihannekset ovat nyt tehneet tehtävänsä ja ne voi heittää pois. Luuytimen voi halutessaan syödä. Jatka liemen koko keittämistä kunnes 1/3 osa on jäljellä. Nyt olet saanut aikaiseksi liemipohjan.

Anna liemipohjan jäähtyä kokonaan. Kuori pinnalta pois rasva. Erottele munasta keltuainen, sen voit pakastaa toiseen kertaa, ja valkuaiset pieneen kulhoon ja huuhtele munankuoret. Kaada liemipohja kattilaan, vispaa kulhossa vispaa valkuaiset ja murskaa pestyn munan kuoret kevyesti ja lisää nekin muun fondin sekaan. Kiehauta ylös fondi hitaasti miedolla lämmöllä sitä vispaten. Peitä fondi kannella kun se kiehuu ja anna sen vetäytyä puolisen tuntia. Liemeen muodostuu keitettyä valkuaista joka taas siivilöidään pois harsokankaan läpi ja fondista onkin tullut kirkasta lihalientä jota voi käyttää kirkkaisiin keittoihin ja kastikkeisiin.

Spagettikurpitsaa ja rapeaa lohta

Kullankeltaista uunissa pitkään paahdettua spagettikurpitsaa, viimeistelty kypsytetyllä juustolla gratinoimalla ja kuumalla pannulla tummaksi paistettua rapeaa lohta. Karppaajallekin sopivaa ruokaa.

Kokeilin viime syksyllä monen monta kertaa valmistaa spagettikurpitsaa enkä oikein saanut sitä onnistumaan haluamallani tavalla, se oli liian miedon makuista, siitä puuttui se jokin joka panee minun makuhermoni sykkimään mutta syksyn viimeisellä pitkään pihdatun spagettikurpitsan kanssa se vasta onnistuikin. En tiedä johtuiko tämä että kurpitsa oli niin pitkään saanut odottaa vuoroaan, olisiko se jo ylikypsä, vai mikä tällä kertaa meni oikein. Aiemmilla kerroilla olin hyvin pettynyt, kokeilin jokaista minulle ehdotettua tapaa ja vasta tämä oli herkkua.

Käytin tähän lohta jonka paiston aivan rapeaksi kuumalla pannulla oliiviöljyssä, mutta tähän sopii myös hyvin pekoni, koska se oli se joka minulle alun perin antoi idean. Puoliso ei vielä tälläkään kerralla oikein lämmennyt spagettikurpitsasta, vaikka se hänenkin mielestään oli paljon parempaa.

Aikaisimmissa kokeiluissa totesin jo että spagettikurpitsaa ei saa jättää liian veteläksi, vaan sen voi vain hyvää pienestä valutuksesta sen uunissa kypsennyksen jälkeen, muta toinen asian joka paransi kurpitsan makua oli se että se kypsennettiin ylikypsäksi, sitä paahdettiin liikaa jolloin sen nesteet tiivistyivät kokoon, ja se maistuikin jo jollekin. Toinen asia on että paahtamisen aikana kurpitsaan myös muodostui enemmän sokereita, ja tämän asian sain tällä kertaa vaimennettua käyttämällä vahvaa pitkään kypsennettyä ja maukasta juustoa. 

Kolmanneksi säilytin Spagettikurpitsaani hyvin pitkään viileässä, sen sanottiin säilyvän kuukausia, pitkälle syksyyn ja jopa talveen, ja näin asia oikeasti on. Ajan myötä spagettikurpitsa kuitenkin pilaantuu, joten kokeile spagettikurpitsan kuorta ettei siinä ole mitään tummempia väripoikkeamia joista se on pehmennyt. Sen on myös tunnuttava painavalle suhteessa omaan kokoonsa. Spagettikurpitsa kasvaa maata vasten, joten suosittelen sinua lukemaan reseptini lipulia kurpitsan käsittelyn suhteen jottei mitään ristikontaminaatioita siirry mullasta  apuvälineisiin kuten vetisiin sekä leikkuulautoihin.

On myönnettävä että pidän paljon rapeaksi paistetusta lohesta, sitä esiintyy täällä jo monessa reseptissä ja täältä löytyy rapeaksi paistettua lohta nokkostimbaalilla, vuohenputkitattari tagliatellinkera, sekä kermassa haudutetun pinaatin kera ja nyt on vuorossa rapeaa lohta paahdetun kurpitsaspagetin kera.

Lohen voit paistaa fileenä jossa nahka jäljellä, tai ilman nahkaa. Lohi voi myös olla perhoseksi leikattuna, tai kokonaisena, lohikyljyksenä jossa sekä nahka että keskiruoto jäljellä. Lohen voi leikata ja paistaa sentin paksuina suikaleina tai paistaa kokonaisena palana, tärkeintä kuitenkin on että lohen pinta saa kunnolla väriä ja että se on rapeaa. Lohen voit halutessa sekoittaa spagettikurpitsan sekaan, tai tarjoilla kurpitsa lohen sivussa sen lisukkeena. 

Tämä ruoka ei sisällä laktoosia koska tässä käytetään kypsytettyä juustoa, se ei myöskään sisällä gluteenia, mutta tämän lisäksi se sopii myös oivallisesti karppaajille koska se ei sisällä hiilihydraatteja. Kurpitsasta tulee suhteellisen vähän syötävää joten se sopii lämpimän ruoan lisukkeeksi, tai hiilihydraattitietoisen ruokavalioon. Yhdetä isosta spagettikurpitsasta saat lisuketta joko neljälle hengelle, tai lämpimänä ruokana kahdelle.

Rapeaa lohta paahdetun spagettikurpitsan kera

200 g lohta

1 spagettikurpitsa

2 dl raastettua kypsennettyä juustoa

merisuolaa

mustaa pippuria

oliiviöljyä

Lämmitä uuni 225 asteeseen, halkaise kurpitsa pituussuunnassa ja raaputa lusikalla pois siemenet ja kaikki pehmeä sen sisustasta. Aseta kurpitsa öljyllä voideltuun uunivuokaan ja sivele kurpitsan sisusta ja sen leikkauspinta öljyllä. Ripottele päälle runsaasti suolaa ja rouhittua mustaa pippuria. Käännä kurpitsa leikkauspinta alas vuokaan päin ja paahda uunissa reilu tunti, jopa puolitoista tuntia. Ota kurpitsa ulos uunista ja anna sen jäähtyä kunnes voit ongelmitta käsitellä sitä paljain käsin. Raaputa haarukalla kurpitsasta pitkiä spagetinmuotoisia nauhoja. Pane kurpitsa lävikköön ja anna sen valua jonka aikaa. Pane valunut kurpitsa kevyesti voideltuun uunivuokaan, raasta juusto ja sekoita kurpitsan sekaan. Paista uunissa kunnes juusto ja kurpitsa ovat saaneet kauniin värin noin kymmenisen minuuttia, vartin ajan. Leikkaa lohi halutulla tavalla, mausta se suolalla sekö valkopippurilla ja paista lohi rapeaksi öljyssä kuumalla pannulla. Mausta kurpitsa suolalla ja mustalla pippurilla oman makusi mukaan, sekoita ja tarjoile oitis rapeaksi paistetun lohen kanssa.

Äidin merimiespihvi

Mehevää oluessa pitkään haudutettua häränlihaa, muhevaa tummaksi ruskistettua sipulia ja viipaloitua perunaa padassa. Toiselta nimeltään patapihvi jossa ruskistettua häränpihviä, perunoita ja sipulia lempeästi pitkään haudutettuna oluessa. Helppoa ja maittavaa tosimiesten ruokaa ja meillä tämä ruoka on aina esiintynyt merimiespihvinä, mutta voi olla että tunnet sen paremmin sen toisella nimellä, patapihvinä.

Aloitin tosissani reseptien kokoamisen esikoisen syntymän jälkeisenä aikana, halusin jättää perinnöksi kaikkien niiden ruokien reseptit joita meillä lapsuudessani syötiin ja silloin asuessamme vielä ulkomailla tämä oli nykyistäkin tärkeämpää, antaa jälkikasvulle perintönä suomalaisuus, ja jollei millään muulla tavalla niin kielen lisäksi vähintään ruokien kautta. Nyttemmin asian on levinnyt käsistä, se jo netissä ja muittenkin ulottuvilla jälkikasvun lisäksi. Mutta asiaan, se mikö minua edellen joka kerta yllättää on muistaa jokin ruoka jota siellä vielä ei ole, jokin ruoka joka vain jostain yhmeen syystä jäi sieltä alkuperäisestä kokoelmastani pois ja, merimiespihvi on yksi niistä.

Ja sinä joka jo luit reseptini keittiömestarin haukikeitto tiedät mistä asia johtuu. Haukikeiton lisäksi merimiespihvi oli toinen niistä ruoista joita meillä ”aina” syötiin, joka toinen päivä, ruoka jota silloin monen monta kertaa valmistinkin, nykyään jo reilut kolmekymmentä vuotta sitten ja joka sen jälkeen jostain ihmeen syystä on jäänyt aivan unholaan. Olen syönyt merimiespihviä mutten ole sitä kotona pahemmin itse valmistanut sitten teini-iän kun sen alkujaan opin valmistamaan ja tämä resepti on alkujaan minulle ilmestynyt äitini koulukirjasta, Otavan Tyttöjen keittokirjasta vuodelta 1953. Sieltä se löytyy sivulta 102 nimellä patapihvi.

Hienommassa versiossa merimiespihvi tietenkin valmistetaan sisä- tai ulkofileestä mutta arkipäivinä tähän voi käyttää huokeampinakin lihapaloja, kunhan se vain on häränlihaa. Merimiespihvi on uunissa kypsennettyä ruskistettua häränlihaa, sipulia ja perunoita kerroksittain uunivuoassa, tai padassa. Ruoka on haudutettu oluessa, ja tästä syystä sen määrää ei kannata liioitella, jotten ruoasta tule liian kitkerää ja jotta se vielä olisi myös lapsien makuun sopivaa. Halutessaan vain lihan maustaa myös chilillä ja valkosipulilla, jos haluaa ruoan hieman aikuisempaan makuun. Ruoka ei maistu samalla vaikka miten lihaa hauduttaisi oluessa ja yhdistäisi sen keitetyn perunan kera, jokin perunan, ruskistetun, lihan ja sipulin liitossa oluen kanssa tekee tästä varsin herkullisen, ja erikoisemman arkiruoan.

Tämä on hyvä ruoka jossa saa päästellä höyryjä, varsinkin jos itse nuijii lihaviipaleet ohuemmiksi. Pane liha löyhästi muovikelmun väliin niin että sillä on tilaa liikkua ja nuiji liha ohuemmaksi. Lihan nuijiminen myös mureuttaa lihaa ja tällä tavalla myös huokeampi lihapala pääsee kunniaansa.
Riippuen lihalaadusta lihaa ja sipulia voi etukäteen hauduttaa paistinpannussa jojoa lihaliemessä, vedessä tai oluessa. Kaiken nesteen annetaan haihtua kunnes liha on ihanan suussa sulavan mureaa ja liha sitä pannusta nostaessa melkein irtoaa omista säikeistään ja tippuu takaisin pannulle. Mureamman lihan hauduttaminen taas voit jättää väliin, mutta itse pidän hyvin mureasta ja ylikypsästä lihasta merimiespihvissä joten valmistan sen tällä tavalla, vaikka se ei olekaan se oikea ja alkuperäinen tapa.

Nesteenä tähän käytetään olutta, ja vaikka olut olisi kitkerää riittää ruskistetun sipulin omat sokerit kuitenkin tasapainottamaan oluen humalan kitkeryyttä ja tästä syystä ruokaa tarvitsee suolata runsaammalla kädellä kuin esimerkiksi valkosipuliperunoita tai kermaperunoita. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin olutta, pilsnerityyppistä, mutta tähän voisi hyvin käyttää myös tummaa, makeampaa olutta, kuten Stoutia tai Guinnessiä jolloin sipuli ei välttämättä vaadi sokerin lisäämistä.

Olut sisältää gluteenia, joten tämä ruoka ei sovi keliaakikoille. Vaihtoehtona oluelle voisi myös käyttää kuivaa perinteistä menetelmällä valmistettua omenasiideriä, ei siis mitään light tai kevytsiideriä. Siideri ja viini eivät kumpikaan vuorostaan sisällä gluteenia ollenkaan joten ne sopivat keliaakikoille. Huomaa että vaikka ruokaan käytetään olutta, vai vaihtoehtoisesti se korvataan siiderillä, ei se sisällä ollenkaan alkoholia ja on täten sopiva sekä lapsille että niille jotka jostain syystä eivät halua tai voi nauttia alkoholia. Kaikki alkoholi kiehuu, tai haihtuu, kypsennyksen aikana pois ruoasta, ja se luovuttaa vain ruoalle omintakeisen makunsa antaen sille lisää syvyyttä. Omenasiideriä voi helpoisti valmistaa itse seuraamalla reseptiäni omenasiideri.

Merimiespihvi sisältää hyvin vähän rasvaa, vain sen mitä liha sisältää voin lisäksi jossa sekä liha että sipuli ruskistettiin, ja vaikkei se kuulukaan alkuperäisversioon, voi ruoan loppuvaiheessa voi se joka niin haluaa voi padan sekaan lorauttaa tilkan kermaa jotta siitä tulee hieman täyteläisempää ja voit hyvin valmistaa ruoan sekä padassa että uunissa, vuoassa.

Uunissa ruoka valmistuu paistinpannulla ruskistetusta ja haudutetusta lihasta ja sipulista. Ruokaa kypsennettäessä on vain muistettava ettei ruoka saa kuivua likaa, joten se kannatta peittää foliolla. Folio estää liian nesteen haihtumisen, mutta se myös suojaa ruoan pintaa liialta palamiselta ja ruskistumiselta. Unissa 200 astetta on hyvä lämpö hauduttamiseen. Voit myös hauduttaa merimiespihviä matalammassa lämmössä useamman tunnin jolloin se kypsyy itsekseen uunissa esimerkiksi kun olet itse ulkona hiihtolenkillä tai mäessä laskettelemassa. Merimiespihviä ei kuitenkaan kannata valmistaa liian pitkää aikaa etukäteen, jottei liha saa uudestaan lämmitetyn lihan makua.

Ruskista liha, ja hauduta sitä nesteessä ja pidä se kokoajan lämpimänä. Lämpöä vain kypsentämisajan lopussa nostaa takasin kahteen sataan asteeseen. Nesteen määrä voi olla hieman suurempi jos ruokaa haudutetaan pidempään kuin tunti, tai kaksi. Merimiespihviin kuuluu valuvaa nestettä, ei sinänsä mitään kastiketta vaan paremminkin kostuketta, jota jokainen voi itselleen omalla lautaselleen lusikoida lisää omien mielihalujen mukaan. Toiset pitävät kastikkeista ja lusikkaruoasta, toiset taas haluavat ruokansa kuivempana. Tällä reseptillä saat ruokittua neljä raavasta miestä, mutta se riittää noin kuudelle normaalinälkäiselle henkilölle. Tarjoile merimiespihvi, tämä ruokaisa muheva miestenruoka, raikkaan salaatin, hapanleivän ja suolakurkkujen kera.

Merimiespihvi
750 g naudanlihaa
2 isoa sipulia
2 kg perunoita
3 dl olutta
1 laakerinlehti
suolaa
mustaa
pippuria

Ota liha ulos huoneenlämpöön ja anna sen temperoitua. Viipaloi liha puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja nuiji ohuemmaksi lihanuijalla. Mausta sen suolalla ja mustalla pippurilla ja ruskista ne padassa voinokareessa. Ota liha sivuun kulhoon jotta saat siitä valuvat nesteet talteen. Kuori ja halkaise sipulit. Viipaloi ohuiksi puolikuiksi ja rukista ne lempeällä lämmöllä voinokareessa. Lisää liha ruskistetun sipulin sekaan ja kaada pannulle olutta ja lihalientä kunnes lihanpalat juuri ja juuri peittyvät. Lisää laakerinlehti ja hauduta matalalla lämmöllä vähintään puoli tuntia kannen alla. Tunti pari on vieläkin parempaa, tässä ajassa liha mureutuu entisestään, kun sitä vielä haudutetaan perunoiden kanssa lisää. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuelti. Kaada liha ja sipuli sivuun padasta, ota talteen kaikki nesteet ja poista laakerinlehti. Lado pataan kerros perunaa, mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää kerros lihaa ja sipulia. Lisää kerros perunoita ja mausta ja niin edelleen. Toista tätä kunnes koko pata on täynnä. Lisää pataan olutta ja vettä kunnes nestettä on noin kolmasosa perunan korkeudesta. Anna padan hautua kansi kiinni tunnin ajan keskilämmöllä. Tänä aikana nesteitten on tarkoitus haihtua ja imeytyä perunoihin samalla kypsentäen ne, tällöin myös liha mureutuu ennestään. Anna merimiespihvin kypsyä kunnes perunat ovat kypsiä ja suurin osa nesteestä on imeytynyt perunoihin antaen ruoalle ruskeaa väriä. Tarjoile merimiespihvi kuumana suoraan padasta lämpimillä lautasilla suolakurkun, raikkaan vihersalaatin sekä tuoreen hapanleivän kera. Ja koska ruoassa on käytetty olutta maustamiseen, sopii se tähän varsin hyvin ruokajuomaksi.

Mikä on paras viimeinen ateria?

Nyt on vihdoin tullut aika äänestää voittaja Helmikuun 2012 ruokahaasteen viimeinen ateria.

Ruokahaaste innoitti tällä kertaa 12 blogia ottamaan vastaan haasteen mitä he söisivät viimeisellä ateriallaan ja mukana kisassa on tällä kertaa kattavasti välipaloja, alkuruokia, lämpiminä ruokina sekä lihaa että kalaa mutta myös kasvisruoka, sekä jälkiruokaa.

Nyt on vain äänestettävä omaa suosikkiaan.

Äänestämään pääset sivun alareunassa olevalla lomakkeella ja voit äänestää Helmikuun 2012 ruokahaasteessa Viimeinen ateria tiistaihin 28.2.2012 asti. Voittaja julkistetaan keskiviikkona 29.2.2012, jonka jälkeen haasteen voittajalla on vuorostaan kunnia järjestää maaliskuun 2012 ruokahaaste omassa blogissaan.

Onnea kaikille ruokahaasteeseen osallistuville!

Tässä kaikki 12 ruokahaasteeseen osallistujaa ruokakuvineen ilmoitusjärjestyksessä:

1. Sauvajyvänen: Jääpaisti 

 

2. Tee ite parempaa - Hirvirullat juustotäytteellä 

3. Vatsasekaisin Kilinkolin - Mansikkatiramisut ystävälle 

4. Kärähtäneet - Porsaan ribsit ja chili-coleslaw 

5. Ankerias Vipunen - Viimeinen onigiri 

6. Kulinaarimuruja - Elviksen sydänkohtausvoileipä 

7. Ahmija - Sianpääsylttyä ja alatoopia 

8. Heleen’s hobbies - Risotto alle mele, noci e gorgonzola 

9. Herneetkin rokkaa - Pippuriset häränsisäfilepihvit kermakastikkeessa 

10. Les Deux Grenouilles - Lotte avec Épinards braisées et Beurre Blanc 

11. Kaikki äitini reseptit - Etanat vuohenjuuston kera 

12. Äijäruokaa – Kolmen juuston pihvit 

Ruokahaasteeseen osallistuvien blogien lisäksi minulla on myös tänään suuri kunnia ilmoittaa lisäbonuksen voittaja. Helmikuun 2012 ruokahaasteen lisäbonuksena arvottiin Herkkusuun lautasella ruokablogin 2-vuotispäivän juhlistamiseksi 100 Euron ravintolalahjakortti perinteikkääseen Haikon kartanoon kaikkien ruokahaasteen osallistuvien kesken.

Random.org suuressa viisaudessaan valitsi voittajaksi ilmoitusjärjestyksessä ruokahaasteeseen osallistujan numeron: 6. Kulinaarimuruja. Onnea voittajalle!

----
Ja täältä voi lukea miten palkintoreissu Haikkoon meni. ( Linkki lisätty 12.12.2012 )

Herkullisia ruokablogeja

Viisi herkullista ja nautinnollista ruokablogia Blogistanissa.

Sain kirjeitä keittiöstä blogilta pienen prenikan ja ajattelin jakaa sen eteenpäin vinkkaamalla viidestä hyvästä ruokablogista.

Kaikki blogit eivät mainosta lukijoillaan, oli kyse blogeista joilla on alle 200 lukijaa, ja tästä syystä jokunen muuten varteen otettava jää mainitsematta. Oli myös vaikeaa rajoittaa valintaani kun hyviä ruokablogeja on nykyään niin monta, mutta näitä olen satunnaisesti jo jonkun aikaa seurannut ja oli nyt kivaa saada hyvä tekosyy suositella niitä muillekin ja annan täten viidelle ruokablogille "Herkullinen ruokablogi" suosituksen.

Omenamintulla on mahtavan upeita kuvia

Ketunkeittiöstä on jo pitkään blogattu ruoasta

Äijäruoan ”paha setä” taas herättää mielipiteitä, sekä hyvässä että pahassa.

Yrttipurkista löytyy vegaania ruokaa ja juttua sen tiimoilta

Sorsanpaistaja on jo pitkään blogannut, kivoja ja uusia otteita klassisista resepteistä

Olen henkilökohtaisesti tavannut kaikki mainitsemani bloggaajat, jotkut jopa pariinkin kertaan. Joihinkin olen tutustunut enemmän, toiset taas olen nähnyt ohimennen jossain tilaisuudessa. Sattumalta emännöin nyt samaan aikaan helmikuun 2012 ruokahaastetta, jonka äänestys on alkanut, joten älkää ottako tätä henkilökohtaisesti jos mainitsen, tai olin mainitsematta, teidät.

PS

Saat vapaasti linkittää kuvaan, jos haluat itse suositella herkullisia ruokablogeja.

Hernekeitto linsseillä

Perinteistä vihreätä hernekeittoa laskiaiseksi jossa vihreiden herneiden lisäksi myös vihreitä linssejä, maukasta yrttiöljyä ja linssinversoja.

Laskiainen on meillä niin syvästi perinteisiin kiinni juurrutettua, varsinkin ruoan suhteen joten ajattelin haastaa itseni joka vuosi julkaisemaan uuden hernekeittoreseptin, ja tässä tulee nyt jo meillä vanha klassikko, vihreä linssi ja hernekeitto jossa on linssien versoja joka sattumalta myös on blogini 550. postaus.

Tämä keitto pohjautuu hyvin vahvasti tavalliseen vihreistä herneistä valmistettuun keittoon, josta olen ottanut itse liemen, ja jonka olen maustanut hieman uudella tavalla ja lisännyt herneiden lisäksi myös vihreitä linssejä. Keksin tämän keiton kerran kun olin saanut lisättyä vähän liikaa vettä, lue siis pari kolme litraa liikaa, ja mietin mitä keitolle voisi tehdä joten siivilöin reikäkauhalla lientä ja panin pakkaseen talteen ja keitin siihen hernekeiton jossa myös linssejä. Samalla periaatteella voit myös valmistaa samaa keittoa vegaanille jättämällä lihaliemen ja kinkunpotkan pois. Vegaaneilla voit vaihtoehtoisesti hernekeiton sijaan tarjoilla keltaista paprikakeittoa tai linssikeittoa nyt laskiaisena.

Ja siitä joulukinkusta tuli taas mieleen asia jota en ole tainnut ennen muistaa mainita, ainakaan joulukinkun yhteydessä koska asia on minulle niin itsestään selvä. Olen monesti varmasta maininnut majoneesia sisältävän ruoan yhteydessä ettei sitä saa pitää kauan esillä koska se menee pilalle. Joulukinkun kohdalla on aivan sama asia. Mieti tätä, joulukinkku kypsennetään päivää ennen kuin se syödään, ja sitten se otetaan koko kinkku esille jokaisena joulupäivänä kun sitä syödään. Se voi olla esillä monen monta tuntia, jolloin sen lämpötila nousee jääkaapin kylmästä useita asteita. Tämä tarkoitta sitä että kinkun säilyvyys vähenee, se ei voi olla hyvää ja turvallisesti syötävää yhtä kauan kuin kinkku joka valmistettiin samana päivänä, mutta joka koko ajan on ollut jääkaapissa kylmässä.

Jos aiot valmistaa joulukinkustasi hernekeittoa, on se jo päätettävä alussa. Monen päivänä huoneenlämmössä esillä ollut kinkku ei ole yhtä hyvää, joten leikkaa jo alussa kinkusta se osa jonka aiot käyttää hernekeittoon ja pane se sivuun odottamaan, tai vielä parempaa pakasta se heti kun kinkku on jäähtynyt. Koska tässä keitossa on herneiden lisäksi myös linssejä, voisi tähän käyttää porsaan savustettua potkaan jota tavallisesti vältän hernekeitossa, koska ne eivät mielestäni sovi yhteen yhtä hyvin kuin linssien kanssa. Myös keitety possunpotka käy mainioisti hernekeiton valmistukseen.

Linssejä ei herneistä poiketen tarvitse liottaa, ja ne myös happanevat herneitä paljon nopeammin, joten lisää ne keittoon vasta keittämisen yhteydessä. Keitto maustetaan kirvelillä, ja voit tässä käyttää joko kuivattua tai tuoretta mutta huomaa että tuoretta kirveliä tulee käyttää reilusti enemmän kuin kuivattua yrttiä. Jollet löydä kirveliä kaupasta, voit korvata sen rakuunalla jossa samoin kuten kirvelissä, on häivähdys aniksen makua.

Tavallisesta hernekeitosta poiketen en tähän käyttänyt kokonaista pippuria vaan valitsin maustaa sen lopussa valmiiksi jauhetulla valkopippurilla. Viimeistelin vihreiden linssien versoilla, jotka olin versottanut tätä keittoa varta vasten, jotta keitossa olisi enemmän kuin vain yksi linssien ulottuvuus. Keittoon on käytetty sekä kuivattuja vihreitä linssejä että vihreiden linssien tuoreita versoja mutta voit hyvin käyttää tähän yhtä hyvin herneenversoja joita voi ostaa valmiina kaupasta. Mutta vihreiden linssien tai herneiden versojen puutteessa voit viimeistellä keiton tuoreella kirvelillä tai rakuunalla. Pieni herkuttelulisä tulee viimeistelemällä keitto omatekoisella basilikatimjamiöljyllä tai sitruunaruoho inkivääriöljyllä jos haluat keittoon tuimasti potkua piristämään kylmää talvipäivää, mutta jos haluat vähän hienostelua menettelee myös kaupasta ostettu tryffeliöljy.

Hernekeitto linsseillä
300 g kuivattuja herneitä
200 g vihreitä linssejä
Joulukinkkua potkalla (tai possunpotka ja lihalientä)
1 sipuli
1 laakerinlehti
1-2 tl kirveliä
valkopippuria
suolaa

Viimeistelyyn:
timjamibasilikayrttiöljyä
vihreiden linssien versoja

Huuhdo herneet kylmässä vedessä ja pane ne isoon kattilaan likoon runsaaseen veteen yön yli. Älä käytä veteen suolaa. Lisää vettä jos herneet ovat hyvin janoisia nesteytyessään. Lisää kylmään herneen liotusveden kokonainen possunpotka tai joulukinkun potka ja kiehauta ylös. Anna kiehua noin tunnin verran ja kuori kaikki vaahto pinnalta reikäkauhalla tai isolla lusikalla. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää linssit, laakerinlehti, pippureita sekä kirveli. Lisää myös suolaa mutta älä vielä turhaan viimeistele keittoa. Anna keiton kiehua pari kolme tuntia kunnes herneet varmasti ovat kypsiä. Nosta liha ylös ja paloittele se. Nosta myös ylös luut keitosta. Leikkaa liha pieniksi paloiksi ja lisää ne keittoon. Tarkista keiton maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla. Huuhtele linssienversot huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Lusikoin keittoa lämmitettyihin keittokulhoihin tai lautasille, lisää versot päälle ja viimeistele timjami ja basilikaöljyllä. Tarjoile keitto oitis kuumana rapean leivän kera.

Possunpotkaa juuressoseella

Hitaasti liemessä haudutettua possunpotkaa, lempeän samettista pehmeää keitetyistä porkkanoista, lantusta ja perunoista soseutettua juuressosetta ja sinappia. Täyteläistä ja maittavaa ruokaa, jota nyt sopii syödä kun on kylmää ja talvi.

Tämä ihana pitkään haudutettu luistaan irtoaava pitkään ylikypsäksi omassa liemessään keitetty possunpotka jonka lisukkeena herkullista juuressosetta on perinteistä kotiruokaa Ruotsissa. Perinteisesti siihen aikoinaan, viikinkien aikoina, käytettiin naurista ja porkkanaa, mutta nykyään kun on lanttua sekä perunaa saatavilla, käytetään juuressoseeseen perunaa, lanttua sekä porkkanaa joka tekee soseesta hieman pehmeämpää. Vain lantusta ja porkkanasta valmistettu sose voi olla vähän kokkareista ja karkeaa, varsinkin jollei sitä soseuta huolella. Sekä porkkana että lanttu tarvitsevat pidemmän ajan kypsyä kuin peruna, joten perunat lisätään muitten vihanneksien sekaan kiehumaan vasta myöhemmin.

Possunlihan on tässä oltava ylikypsää, sitä on haudutettava niin kauan että se itsestään alkaa irrota luista ja alkaa hajota. Lihan ei kuitenkaan ole tarkoitus rikkoontua keitinliemeen. Lihan on tarkoitus pysyä koossa, mutta hajota itsestään kun siihen koskee sitä syödessä. Tämä on ihanaa talviruokaa, sopivaa syötävää vanhuksille tai niille jotka ovat juuri olleet hammaslääkärillä toimenpiteissä tai joilla on muuten vaikeaa syödä ja pureskella ruokaa. Tämä oli mamman suurta herkkua, joka jota monen monta kertaa hänelle valmistin. Silloin kun vielä oli naapurissa possuja, ja vakiotilauksena oli possunpuolikas sekä juhannukseksi että jouluksi. Potkan keitinliemi kannattaa hyödyntää ja keittää se kokoon ja lihaliemeksi, tai fondiksi, ja se sopii hyvin huomiseen perinteiseen hernekeittoon.

Tällä kertaa käytin kuitenkin tavallisesta mustasta ja maustepippurista poiketen pitkääpippuria. Jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät pitkäpippuria ja se oli keskiajalla hyvin suosittua ja haluttua maustetta ja korvasi usein kalliimman mustanpippurin. Pitkäpippuri näyttää vähän pitkiltä haavankävyiltä, tai kovettuneilta mustilta ja pitkiltä pavunkissoilta.

Pitkäpippurissa on hieman nahkainen tuoksuu jossa selvästi tunnistaa selvästi tervan ja savuisen vivahteen. Pitkällä pippurilla on aika väkevä, hieman tulinen maku kun sitä maistaa paljaaltaan, ja maun pohjalla tuntuu vähän eukalyptusta ja sen jälkimaku pidempi kuin mustan pippurin.

Pitkääpippuria kutsutaan muilla kielillä mm poivre longue, bengal pepper, balinese pepper sekä ayurvedisessä lääkinnässä sen nimi on pippali. Pitkäpippurin tulee paremmin esiin murskattuna tai rouhittuna mutta pitkään keitettynä sen voi lisätä myös kokonaisena keitinliemeen.

Piperiini on se ainesosa joka pippureissa on tulista, vai väkevää ja pitkäpippuri sisältää enemmän Piperiiniä kuin mustapippuri. Piperiini voi suurina annoksina pitkiä aikoja nautittuna aiheuttaa ihon auringonvalolle herkistymistä ja pitkäpippurilla on joissakin tutkimuksissa havaittu lievästi antidepressiivinen vaikutus samalla tavalla kuten mäkikuismassa, jolla myös on ihon auringonvalolle herkistävä vaikutus. Pitkäpippurilla on myös ruoansulatusta parantava vaikutus. Pitkäpippuria käytetään tänään varsinkin intialaisessa ruoassa, Marokkolaisessa keittiössä maustesekoituksissa ras al hanoutissa, lisäksi sekä Etiopiassa indonesialaisessa ja malesialaisessa ruoassa. Ja jollet löydä pitkäpippuria voit korvata sen maustepippurilla, vaikkeivät niiden maut olekaan toistensa vertaisia.

Tässä käytin kuivattua timjamia tuoreen puutteessa, ja timjami sopii erinomaisen hyvin juuri nauriin sekö lantun kanssa. Kuivatun sijaan voit käyttää tuoretta timjamia, ja arvioisin että kymmenisen kitukasvuista talvikalpeaa oksaa on riittävä määrä. Maustettua lientä kannattaa hyödyntää annoksessa kostukkeena, ja sen loput kannattaa keittää kokoon ja säästää lihaliemenä toiseen kertaan pakastamalla se jääkuutioina joita on helppo ottaa pakastimesta esille.

Tämä ruoka koostuu pelkistetyistä puhtaista perusmauista, possunlihaa, juureksia, keitinlientä jossa neilikoilla rei’itetty sipuli, laakerinlehti, timjamia sekä pippuria. Se on kaikista helpoin ja yksinkertaisin potkaruoka, potka vain kiehumaan mausteet sekaan, juurekset omaan veteen ja soseeksi, ei sen helpompaa voisi olla, eikä olekaan. Talonpoikaisruokaa joka tarjoillaan ainoastaan sinapin kera. Tällä reseptillä saat riittoisasti ruokaa neljälle hengelle.

Possunpotkat:
1-1/4 kg possunpotkaa
½ tl suolaa vesilitraa kohden
4-5 l vettä
3 pitkää pippuria
1 laakerinlehti
1 sipuli
15 neilikkaa
1 tl kuivattua timjamia

Juuressose:
1 kg lanttua
2-3 porkkanaa
5-6 perunaa
2 dl juureksien keitinlientä
nokare voita

Possunpotkat:
Pane potkat isoon kattilaan ja kaada kylmää vettä päälle. Noin nelisen litraa pitäisi riittää kahteen potkaan. Kuori sipuli ja paina siihen neilikat. Murskaa pitkäpippurit morttelissa. Lisää kattilaan mukaan neilikalla maustettu sipuli, laakerinlehti, suolaa oikeassa suhteessa veden määrään, timjami ja pippuri ja anna kiehahtaa ylös. Keitä potkia miedolla lämmöllä. Keitä potkia puolesta toisesta tunnista kahteen. Keitä tunti lisää jos haluat potkista oikein mureita jolloin liha alkaa itsestään irrota luista. Leikkaa lihat paloiksi ja asettele palat lämmitetylle vadille josta jokainen saa itse ottaa haluamansa määrän.

Juuressose:
Kuori lanttu ja porkkanat ja paloittele ne karkeasti. Kaada päälle vettä kunnes juurekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä juurekset kypsiksi miedosti suolatussa vedessä noin kaksikymmentä minuuttia. Kuori perunat, paloittele ne ja lisää muiden juureksien sekaan ja anna perunoiden kiehua kypsiksi, noin kaksikymmentä minuuttia lisää. Kaada juurekset lävikköön kulhon ylle. Anna niiden valua ja ota liemi talteen. lisää voinokare juuresten sekaan ja Soseuta ne. Lisää juuresten keitinlientä kunnes sose on saman paksuista kuin perunasose. Tarkista soseen maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile juuressose paloitellun potkan ja sinapin kanssa lämpimiltä lautasilta tuoreen hapanleivän ja vihersalaatin kera.