Jouluinen hedelmälimppu

Aniksella ja fenkolilla maustettua hedelmäistä tumman aromaattista mallasleipää, jouluinen uuden vuodenlimppu. Itsestään piimällä hapatettua ja vuoassaan noussutta vaivaamatonta vaivatonta hedelmäistä tummaa aromikasta leipää.

Innostuin tässä joulun aikoihin helposti leivottavaan saaristolaisleipään ja innostuin leipomaan sitä vielä uudeksi vuodeksi lisää. Tällä kertaa kuitenkin lisäsin siihen lisää mausteita sekä käytin kuivahedelmiä antamaan leivälle hieman erilaista luonnetta muhevaa.

Tumman tumma hedelmäleipätaikina

Tämä hedelmäinen joululeipä sopii erinomaisesti mm maksapasteijan ja tomaattihyytelön kanssa tai joulukinkun ja omenasinapin kanssa yömyöhään huikopalana ja saat reseptillä kaksi normaalin kokoista vaivatonta vuokaleipää jotka hoituvat periaatteessa itsestään sekä taikinakulhossa että leipävuoassa uunissa.

Itse tein tämän leivän taas kerran hyvin tummaksi joten käytin mustaa siirappia mutta tähän hedelmäleipään voit käyttää sekä tummaa että vaaleaa siirappia, mitä tummempi siirappi sitä tummempi leipä. Sama koskee maltaita, jollet löydä mämmimaltaita voi korvata sen täysjyväruisjauhoilla tai tattarilla, mutta tällöin leipä ei tietenkään enää ole sama.

Käytin kuivahedelminä aprikooseja, karpaloita sekä keltaisia rusinoita mutta tähän leipään voit helposti hukata ylijääneet kuivahedelmät mitä ne sitten olivatkaan. Piimä hapattaa tämänkin leivän aivan samalla tavalla kuten saaristolaisleivän kun se saa huoneenlämmössä tekeytyä seuraavaan päivään puhtaalla keittiöliinalla peiteltynä. Piimän voit helposti itse tehdä ohjeeni mukaan. 

Panin hedelmäiset joululeipäni kylmään uuniin nousemaan samaan aikaan kuin uuni lämpiää, ja annoin leipien nousta ensiksi unissa 50 asteessa puolituntia jonka jälkeen nostin lämpötilaa 175 asteeseen jossa ne saivat kypsyä valmiiksi, noin 40 minuuttia vähän uunistasi riippuen. 

Kuivatut aprikoosit hedelmäleipään

Muista aina varmuuden vuoksi tarkistaa leipävuoassa leivottujen leipien kypsyys pistämällä leipään tikku sen keskelle. Nosta tikku ylös leivästä ja jos tikku on kuiva on leipä kypsää. Jos tikussa on vielä tahmeaa taikinaa on leipää kypsennettävä lisää uunissa. Leipä sisältää niin paljon makeutta joten se vaatimalla vaatii enemmän suolaa kuin tavallinen leipä jottei siitä tule aivan liian imelää. Tällä reseptillä saat kaksi hedelmäistä joululeipää.

Hedelmäinen joululimppu

5 dl piimää

2 dl mämmimaltaita

1 ½ dl kauraleseitä

1 rkl anista

1 rkl fenkolin siemeniä

1½ dl siirappia

2 tl suolaa

25 g tuorehiivaa

2½ dl ruisjauhoja

2½ dl kokojyvä speltjauhoja

1 dl keltaisia rusinoita

1 dl kuivattuja karpaloita

1 dl kuivattuja aprikooseja

Rouhi sekä anis että fenkolin siemenet morttelissa. Mittaa siirappi kattilaan ja lisää mausteet kattilaan ja kiehauta siirappi ylös. Ota kattila pois lämmöltä ja lisää piimä siirapin sekaan ja sekoita kunnolla. Anna piimäseoksen sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva isoon taikinakulhoon ja kaada kädenlämpöiseksi jäähtynyt piimäseos päälle. Leikkaa aprikoosit pienemmiksi paloiksi. Lisää kuivatut hedelmät taikinakulhoon ja lisää jauhoja pienissä erissä joka kerta sekoittaen kunnolla uuden erän jälkeen. Peitä kulho puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja anna taikinan tekeytyä pari tuntia, mielellään seuraavaan päivään huoneenlämmössä. Kaada taikina leipävuokiin, täyttäen vuoat noin 2/3 osaa. Pane leivät uuniin uunin keskitasolle ja anna niiden nousta uunissa 50 asteen lämmössä puolituntia. Nosta lämpö 175 asteeseen ja jatka kypsennystä 40–45 minuuttia. Ota limput uunista ja kumoa ne ritilälle voipaperille ylösalaisin, anna jäähtyä leivän ritilällä. 

Lämminsavustettu luumupossu

Lämminsavustettua possunpaistia, mehevää luumuilla täytettyä possunulkofileetä, kermaperunoita ja kaskinauriita. Tapaninpäivänä perinteistä luumuilla täytettyä lämminsavustettua porsaanlihaa kermaisilla valkosipuliperunoiden sekä uunissa paahdettujen hunajaisten kaskinauriiden kera.

Meillä tarjoiltiin aina kuivattuja luumuja joulukinkun kanssa, ja ihmettelin pienenä miksi. Aikuisena luulin ymmärtäväni että joskus tulee syötyä liikaa hyvin niukasti kuitua sisältävää ruokaa, ja usein tämä tapahtuu juuri joulun aikaan johon luumut ovat hyvänä apuna. Mutta vasta tänä vuonna sain tietää totuuden, sen mitä ne luumut siellä sen joulukinkun vieressä tekivät.

Luumuilla täytettyä lämminsavustettua porsaanulkofileetä

Uusioperheissä vietetään usein joko jakonaista joulua jolloin on kiire paikasta toiseen, tai ilman lapsia joka toinen joulu. Siirsimme jopa kerran joulua käytännön syistä ja jälkikasvun sitä mitenkään huomaamatta joulukuun 28. päivään.  Tänä vuonna aikuistunut ja jo kotoa muuttanut jälkikasvu sen sijaan hyvissä ajoin hävisi ulkomaille viettämään joulua isällensä joten tänä vuonna olisi nyt taas kerran se toinen joulu, aikuisten oma joulu jonka iloisesti aina jätämme väliin itä mitenkään juhlimatta. Meillä kuitenkin olisi perinteinen tapaninpäivän päivällinen mutta tällä kertaa ilman jouluruokaa, ainakin niin minä raukka luulin.

Ihan muina miehinä, tai pikemminkin naisina äitini mainitsi samaan aikaan iloisesti pistäen mehevää lämminsavustettua luumuilla täytettyä possunpaistia suuhunsa että söimmekin juuri sitä äitini lapsuuden jouluruokaa, luumuilla täytettyä possunpaistia. Hän kertoi myös että itse asiassa joulukinkku ilmestyi meille joulupöytään vasta 1960-luvulla isäni puolelta heidän mennessään naimisiin. Mamma sen sijaan valmisti jouluksi aina luumuilla täytetyn possunpaistin ja tästä syystä meillä oli luumuja kinkun kanssa joulun ja jonka mamma ja pappa joka vuosi viettivät meillä. 

Glögissä nesteytyneet luumut pistetty täytteeksi

Joten sattumalta, tai alitajuisesti, valitsin meille tapaniksi ”ei-jouluruokana ” juuri sitä jouluruokaa, luumupaistini kuitenkin erosi hieman mamman perinteisestä koska lämminsavustin sen ensin.

Asiaan kuuluu että sain juuri ennen joulua uudenlaisen sähköisen lämminsavustimen maahantuojalta kokeiltavaksi, sain sen tavallaan joululahjaksi joten kiitos kaunis. Itse lämminsavustimeen palaan tässä kesällä paremmalla ajalla kun minulla on sen käytöstä enemmän kokemusta. Ensimmäinen kalan savustamiseni kuitenkin meni mönkään koska en innostuksissani ollut tarkistanut sen sähköjohdon pituutta parvekkeen pistokkeeseen, joten kalasta valmistettiin jotain aivan muuta uunissa. Nyt kuitenkin puolisoni oli ostanut minulle jatkojohdon parvekkeelle ulkokäyttöön joten pääsin vasta nyt Tapanina ensimmäistä kertaa kokeilemaan uuttaa vempaintani.

Helpompi tapa sitoa paisti, vain kiertää narua

Täytin porsaan ulkofileepaistin kokonaan halkileikkaamisen sijaan pistämällä siihen terävällä kuorimaveitsellä reikiä johon tungin luumuja. Perinteisemmän tavan täyttää possupaisti, jos pidät siitä paremmin, löydät reseptistäni aprikooseilla täytetty porsaanulkofilee jossa liha leikataan auki jotta sen täyttämistä varten. Luumut olivat tätä ennen saaneet nesteytyä ja imeä itseensä glögiä, joten tämä on hyvä paikka hukata sitä mahdollisesti joulusta ylijäänyttä glögiä mutta glögin puutteessa myös jokin makea viini tai omenasiideri käy luumujen nesteyttämiseen.

Sidoin täyttämisen jälkeen paistin jotta se pitäisi paremmin pyöreän muodon, tällä kertaa sidoin paistin vain kiertämällä narua sen ympärille viistosti edestakaisin paistin filee pituutta ja solmin sen. Jos haluat oppia miten paisti sidotaan kaikkien konstien mukaan kannatta sinun lukea tekstini paistin sitominen jossa olen syventynyt asiaan ja selittänyt menetelmän.

Maustoin possun ulkofileepaistin pelkistetyin maustein, vain pippuria ja suolaa koska minulla oli aikomus antaa lämmin savun antaa oman arominsa tälle ruoalle luumujen lisäksi.

Maahantuojan mukaan joka jo itse oli kokeillut savustinta jonkun kertaa kertoi minulle etteivät isot palat eivät kypsy kovalla pakkasella joten hän suosittelee että pakkasella savustetaan vain joko fileitä tai annospaloja. Savusta sidottua paistia sähköisessä lämminsavustimessa pakkasella puolituntia jos haluat miedon savunmaun, ja tunti jos haluat voimakkaan savunmaun. 

Kaskinauriit ennen kuorimista ja paahtamista

Totesin että tämän  savustuksen jälkeen kokonainen porsaanliha, kana, tms. pitää jatko kypsentää joko uunissa paahtamalla , padassa hauduttamalla tai paistin pannulla paistamalla. Joten pistin paistiin lihamittarin tunnin pakkasessa savustuksen jälkeen ja kypsensin sen loppuun jonka jälkeen se sai vetäytyä reilun vartin ennen sen leikkaamista. Huomasin myös että lihan suolaaminen kannatta tehdä pidempään kuin juuri ennen savustamista jottei se valu pois lihasta nesteiden mukana sitä savustaessa joten se kannatta suolata jo joko päivää ennen ja antaa tekeytyä jääkaapissa, tai tunnin parin ajan huoneenlämmössä.

Äitini pitää erityisen paljon kermaisista valkosipuliperunoista joten meillä on niitä tarjolla usein kun hän tulee syömään, näin tälläkin kertaa mutta jollei sinua innosta valkosipuliperunat voi niiden sijaan tarjoilla Hasselbackan perunoita tai timjamiperunoilla. Tämän lisäksi tarjoilin myös possupaistin kanssa uunissa paahdettuja hunajalla maustettuja nauriita. Tällä reseptillä saat lämmintä ruokaa noin kuudelle hengelle jolloin ei muuta tarvitsekaan tarjoilla. Osana isompaa ruokakokonaisuutta tästä riittää reilusti kahdeksalle ruokailijalle.

Savustettu luumuilla täytetty possunpaisti

1½-2 kg porsaanulkofileetä

1 dl kuivattuja luumuja

2-3 tl suolaa

1-2 tl rouhittua mustapippuria

Paahdetut uuninauriit:

500 g nauriita

1 rkl hunajaa

loraus öljyä tai voinokare

Lisukkeeksi:

valkosipuliperunoita

Pane luumut kulhoon ja kaada päälle glögiä. Anna luumujen imeä nestettä noin puolisen tuntia, tunnin ajan. Leikkaa lihan alapuolelle syviä viiltoja terävällä veitsellä ja pistä viiltoon luumu. Viillä lihaan riveissä ja vähän vinottain viereen. Käännä paisti ympäri ja viillä rasvaan ohuita viiltoja pintaan epätasaisesti mutta samaan suuntaan poikkisyin lihaa. Sido paisti ohjeen mukaan, tai kierrä sen ympärille vain narua jotta se saa pyöreän muodon. Mausta liha runsaalla suolalla mutta tavalliseen tapaan mustapippurilla. Jätä liha huoneenlämpöön reiluksi tunniksi maustumaan ja temperoitumaan huoneenlämpöiseksi. Pane possunpaisti lämminsavustimeen ja savusta sitä puolesta tunnista tuntiin. Nosta possupaisti uunivuokaan ja kypsennä se loppuun uunissa 175 asteen lämmössä kunnes se on saavuttanut 85 asteen sisälämpötilan. Valmista kermaperunat ohjeen mukaan. Kuori nauriit ja paloittele jos ne ovat isoja, pienet voit paahtaa uunissa kokonaisina. Pane kuoritut nauriit uunivuokaan ja lisää uunivuokaan voinokare tai loraus neutraalin makuista öljyä sekä hunajaa. Pane nauriit uuniin 175 asteeseen kermaperunoiden kanssa ja anna nauriiden paahtua noin tunti, tai kunnes ne ovat saaneet kaunista värin pintaan. Ota liha ulos uunista ja anna sen vetäytyä noin vartin verran. Ota naurisvuoka ulos uunista ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Poista naru liha ympäriltä ja leikkaa lihasta noin sentin paksuja viipaleita ja tarjoile kermaisten valkosipuliperunoiden, paahdettujen nauriiden ja raikkaan vihreän salaatin kanssa.

Viinisuositus: Matua Marlborough Pinot Noir punaviini.

Omenainen sellerikeitto

Sellerikeitto omenalla, vai omenakeitto sellerillä. Silkin pehmeä omenainen soseutettu sellerikeitto alkuruoaksi tai samettisen paksua lämmintä keittoa hiihtolenkin jälkeen talvella palatessa takaisin sisään lämpöön.

Pidän hyvin paljon sellerisoseesta ja meillä on sitä hyvin usein tarjolla lisukkeena ruoalle kuin ruoalle ja usein se esiintyy ruokapöydässämme seurana riistalla. Mutta jokin aika sitten näin televisiossa selleriomenakeiton, vai onko se omenasellerikeittoa? Mietin heti että sitä on kokeiltava ja ettei se voi mennä pieleen koska omena sopii erittäin hyvin yhteen sellerin kanssa ja olen tästä hetkestä lähtien halunnut valmistaa tätä keittoa, ei vain ole ollut sille otollista hetkeä kuin vasta nyt.

Tämä kyseinen omenasellerikeitto oli soseutettu ja luulin nähneeni tämän keiton valmistuksen Martha Stewart show’ssa jokin vuosi sitten mutta nyt kun etsin keittoa Marthansivuilta en löytänyt sitä siletä ollenkaan, joten josko vaikka muistan asian aivan väärin, missä keiton ensimmäiseksi näin eikä sitten kai keitto ollutkaan Marthan.

Omenia

Idea kuitenkin oli niin helppo ja tulos maukas että minun on pakko jakaa tämä kanssanne. Keitossa jonka jossain aikoinaan näin, oli valmistettu vain mukulaselleristä ja omenasta mutta puolison takia lisäsin tähän myös perunaa jotta puolisokin sai sosekeittoa. Puolisoni on allerginen omenalle joten saan aina joko valita milloin syön omenaa tai valmistaa hänelle oman version ruoasta joka sisältää omenaa, kuten esimerkiksi jouluksi rosollin joka vuosi ja samasta syystä valmistan omenasinappiakin vain itselleni pienissä erissä. 

Juuriselleri on täällä Suomessa joskus vähän hakosessa, sitä löytää vain pienen pieniä ja valmiiksi pilkottuja muoviin käärittyjä sellerin paloja. Tähän tarvitset joko ison palan, tai kokonaisen mukulasellerin, peruna antaa keitolle vain hieman paksuutta ja sen maun on tarkoitus jäädä vain taustalle säestämään selleriä ja omenaa. Jos käytät hyvin isoja omenia riittää vain yksi, muuten tähän uppoaa kaksi omenaa. Omenanlajike ei ole tärkeää muuta kuin että se saa olla jokin kirpeähköä lajiketta jottei keitosta tule liian imelän makea. Omena raastetaan keiton sekaan aivan viimehetkessä jottei se tummene rumaksi eikä keitto tummu vaan säilyttää kauniin helakan vaalean värinsä.

Voin voit korvata joko laktoosittomalla voilla jollet voi syödä laktoosia tai miedolla kasvisöljyllä jolloin keitosta tulee myös vegaaneillekin sopivaa syötävää ja jos käytätä liemikuutioita tai fondia pullosta lisää vettä kunnes neste juuri ja juuri peittää vihanneskuutiot. Tällä reseptillä saat lämmintä sosekeittoa arkiruokana neljälle hengelle tai alkuruoaksi kuudelle hengelle kun tarjoat sen osana isompaa ruokakokonaisuutta lämpimän ruoan ja jälkiruoan kanssa.

Omenasellerikeitto

1 sipuli

1 juuriselleri

3 perunaa

2 rkl voita

vihanneslientä

1 iso omena

1-2 tl suolaa

½ tl valkopippuria

Kuori sipuli ja hienonna se pieneksi. Kuullota sipulia voissa miedolla lämmöllä kunnes se on tullut pehmeäksi ja kauniin läpikuultavaksi. Kuori perunat ja juuriselleri ja kuutioi ne noin parin sentin paloiksi. Lisää kattilaan peruna ja selleri sekä vihanneslientä kunnes juurespalat nippa nappa peittyvät ja keitä vihannekset keskilämmöllä kypsiksi. Kaada keitinliemi siivilän läpi kulhoon ja ota sivuun, tarvitset sitä kohta. Kuori omena, raasta se ja lisää omenaraaste kattilaan. Soseuta vihannekset joko sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Kaada sose takaisin kattilaan ja lisää soseen sekaan keitinlientä kunnes olet saanut tarpeeksi paksun ja hieman juoksevan keiton. Mausta keitto suolalla ja valkopippurilla ja tarjoile heti lämpimänä syviltä lämpimiltä lautasilta tai keittokulhoista tuoreen leivän kanssa.

Maukasta joulua!

Toivotan teille kaikille rauhallista ja oikein maukasta joulua!

Otan itse pakosta pienen joululoman, loman joka jo ennen joulua sairauden takia otti varaslähdön, ja palaan taas sorvin ääreen, tai siis tässä tapauksessa hellan ääreen, joulunpyhien jälkeen kun voin paremmin ja taas jaksan keskittyä ruokaan ja ruoasta kirjoittamiseen.

Ideoita joulun ruokien höydyntämiseen ja niiden uusiokäyttöön löydät klikkaamalla tunnistetta uusiokäyttö blogin vasemmassa sivupalkissa. Mutta myös vuoden 2012 tammikuun kirjoituksissa jolloin syvennyin jouluruokien uusiokäyttämiseen löytyy paljon ideoita mitä tehdä jouluruokien tähteistä.

Puolukkainen vispipuuro

Perinteinen vispipuuro, tai lappapuuro puolukasta. Vispipuuro perinteisesti valmistettuna puolukasta ja mannaryyneistä, terveellinen ja kevyt jälkiruoka muulloinkin kuin vain jouluna.

Vispipuuro on hyvin perinteinen ja suomalaisti erikoinen jälkiruoka, jota olen monta kertaa tarjoillut vieraille kun on ollut kyseessä suomalainen ruoka. Puolukat, tai lingonberries, kuten niitä englanniksi kutsutaan, ovat hyvin eksoottisia ulkomaalaisten mielestä. Vispipuuro oli myös aikoinaan papan mieliruokaa, ja mietin että kun sitä aikoinaan papan lapsuudessa valmistettiin jo yli salavuotta sitten aikaan jolloin ei vielä ollut sähkövispilää ja puuroa vispattiin käsin varpuvispilällä, tällöin sitä käsivoimaa oli kokilla kuin kokilla oltava, ja ymmärrän tosiaankin miksi kotitalouksissa, pienissäkin eikä vain varakkaimmissa, oli tarvetta kotiapulaiseen tai keittiöpiikaan. 

Vispipuuroa kermamaidolla

Vispipuuro on terveellinen jälkiruoka vähän riippuen minkä kanssa sen syöt, onko se paksua kermaa, kermamaitoa, täysmaitoa, kevytmaitoa tai jopa rasvatonta maitoa, mutta sen terveellisyys riippuu myös siitä miten makeaa ja millä vispipuurosi makeutat. Itse halun että vispipuurossa on vielä jäljellä puolukan kirpeyttä ja tapani mukaan käytän sokeria vain hyvin säästeliäästi. Ruokosokerissa sekä Muscovadosokerissa on eniten hivenaineita ja vitamiineja, mutta ne valitettavasti tummentavat vispipuuron eikä siitä tule niin vaaleanpunaista kuin siitä pitäisi, asia joka on otettava huomioon makeutusaineen valinnassa.

Vispipuuro, tai lappapuuro kuten pappa sanoi sopii myös välipalaksi tai aamiaiseksi ja on yhtä helppoa valmistaa etukäteen jääkaappiin, samalla tavalla kuin joulun riisipuuro  kanssa jotta kaikki halukkaat voivat itse ottaa välipalaa tai aamiaista omatoimisesti. Jouluisena aamiaisena voin myös suositella piparkakkuaamiaista joka toimii omatoimisena aamiaisena ja välipalana sekä lapsille että aikuisille.

Vispaamaton vispipuuro ja pitkään vispattu vispipuuro

Vispipuuron salaisuus on sen vispaaminen, ja mitä pidempään sitä vispaat sitä kuohkeammaksi ja ilmavammaksi se tulee. Puuro sisältää vain puolukoita, vettä, sokeria sekä mannaryynejä joten siinä ei ole ollenkaan laktoosia, gluteenia kuitenkin koska mannaryynit tässä tapauksessa ovat vehnästä valmistettuja.

Mannapuuro näyttää aina aluksi petollisen vetelältä mutta varo lisäämästä liikaa mannasuurimoita puuroon ettet joudu käyttämään seitsemää kattilaa sen keittämiseen kuten isäni aikoinaan Perhosta juuri valmistuneena nuorena kokkina kuten tekstissäni suklaapuuro jo kerroin.

Vispipuuroon kelpaa voit sekä puolukkahillo, tuoreet puolukat silloin kun niitä on tarjolla, kuivatut että pakastetut puolukat. Hillo on jo valmiiksi makeutettua, ja kuivatut puolukat ovat vain ensin liotettava ennen kuin niistä saa keitettyä mehua lappapuuroon. Puolukat vain veteen kiehumaan mehuksi, marjat siivilöidään ja mannaryynit lisätään mehun sekaan kiehumaan puuroksi jonka jälkeen vispaaminen alkaa. Sitten vispipuuroa vispataan, vispataan ja vispataan. Kaada vispipuuro siihen astiaa josata sen suunittelet tarjoilla, tämä voi olla sekä iso tarjoilukuloh että annoslasit. 

Pakastepuolukat

Vispipuuro jää astiaan ja jäähtyy siihenmutoon kuin se jätetään samalla tavalla kuten esimerkiksi suklaamousse. Tällä kertaa keksin valmistaa puolukan rippeistä ja kuorista makusiirappia, puolukan jämä vain vesitilkan kattilaan sokerin kanssa ja kiehautetaan puolukkasiirapiksi ja annetaan jäähtyä. Tällä reseptillä saat jälkiruokaa, välipalaa tai aamiaista noin kuudelle hengelle.

Perinteinen vispipuuro

400 g puolukoita

1 l vettä

1-2 dl sokeria

1 tl suolaa

1½ dl mannaryynejä

Keitä puolukat sokerin kanssa vedessä mehuksi. Siivilöin mehusta pois marjat ja kaada mehu takaisin kattilaan. Purista puulusikalla kaikki mahdollinen puolukoista siivilän läpi kattilaan. Ota puolukat rippeet sivuun. Kiehauta ylös mehu ja Lisää mannasuurimot kiehuvaan mehuun. jatka keittämistä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Mausta puuro suolalla ja kaada kuuma puuro isoon kulhoon. Vispaa puuroa sähkövatkaimella kunnes siitä on tullut kauniin vaaleanpunaista, ilmavaa ja kuohkeaa. Kaada vispipuuro tarjoilukulhoon ja anna sen jäähtyä. Tarjoile vispipuuroa sokerin ja kermamaidon kanssa. Säilytä vispipuuro jääkaapissa jossa se säilyy pari, kolme päivää tiivisti muovilla peitettynä.

Skottilainen hedelmäkakku

Vaalea skotlantilainen pähkinäinen hedelmäkakku. Rusinoilla, aprikooseilla, manteleilla sekä saksanpähkinöillä maustettu helppo hedelmäkakku. Skottilainen vaivaton hedelmäkakku joka hoitaa itse itsensä uunissa, ja joka on parhaimmillaan kun se on vasta leivottua, joten sen voit hyvin valmistaa samana päivänä vaikka Tapanin päivän joulukahveille.

Tämä kakku alkoi aikoinaan elämänsä meidän keittiössä skotlantilaisena hedelmäkakkuna, Forfar fruit loaf’ina, Forfarin hedelmäkakkuna, mutta siitä on vuosien mittaan tullut nopea ja helppo skottilainen hedelmäkakku. Kaikkea on ”vain yksi”, teelusikallista, 100 grammaa, desilitraa. Alkuperäisessä reseptissä tähän käytettiin vain manteleita sekä rusinoita ja korintteja mutta käytän tähän sitä mitä kaapista löytyy, ja tämä on myös joulun jälkeen hyvä tapa saada hyödynnettyä niitä pähkinöitä ja kuivahedelmiä joita joulun jälkeen on jäänyt yli. Tässä käytin keltaisia isoja rusinoita, korintteja sekä kuivattua aprikoosia ja manteleita saksanpähkinöiden lisäksi. Jos sinulla on enemmän aikaa voit myös kokeilla reseptiäni joulun hedelmäkakku tai jos olet oikein makean nälkäinen kannattaa sinun valmistaa Pan pepato.

Kakkuvuokaan kurpattu voipaperi

Olen englantilaisten kakkujen suhteen aina ollut aika taikauskoinen ja aina vuorannut kakkuvuoat kevyesti voidellulla voipaperilla kuten resepteissä mainitaan, mutta tällä kertaa halusin kokeilla miten kokon kurpatulla voipaperilla vuorattu kakkuvuoka toimii, tapa josta olen esimerkkejä viime aikoina nähnyt, ja totean vain että palaan ehdottomasti takaisin perinteiseen tyyliin ja vuoraan tästedes kakkuvuoat kuten ennenkin. En pidä siitä että kakun reunat tulivat epätasaisiksi ja kakku vinoksi, joten tämä oikotie ei sovi minulle.

Kakussa on niin paljon makeaa sekä sokeria että kuivattuja hedelmiä joten siitä tulee helposti liian imelää ja se vaatimalla vaatii hieman suolaa tasapainottamaan makeuttaan, ja vaikka käytät tähän suolattua sokeria ei se riitä, joten lisää kakkuun myös puolisen teelusikallista suolaa. Muuten kakun mausteet ovat pelkistetyt, vain ja ainoastaan kuivahedelmiä ja pähkinöitä.

Kuivatut aprikoosti hedelmäkakkuun

Kakku on hieman normaalia pienempi, joten se sopii herkutteluun pienemmässä seurueessa, vain jopa kaksin. Kakun leipominen vaatii vain sekoitusta ja vuokaan kaatamista, huomaa kuitenkin että kakkutaikinaa vaikuttaa olevan liian vähän, mutta tämä asia kyllä korjaantuu kunhan kakku pääsee uuniin kypsymään. Tällä reseptillä saat noin 4-6 sopivan kokoisen hedelmäkakun Leivottuna noin 1 litran vetoisessa leipävuoassa, kuten brittien saarilla kakut, tai leivät joiksi niitä usein nimitetään tai vaihtoehtoisesti pienessä 18 sentin läpimittaisessa irtoreunaisessa kakkuvuoassa. Ja jos tarvitset isomman kakun tarjolle tuplaa resepti ja kypsennä se isommassa vuoassa kuin tässä mainittu. Kakku on parhaimmillaan samana päivänä kun se on paistettu.

Skottilainen hedelmäkakku

100 g voita

100 g sokeria

1 kananmuna

100 g jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl maitoa

100 g rusinoita

100 g korintteja

100 g manteleita ja pähkinöitä

Ota voi ulos jääkaapista temperoitumaan huoneenlämpöiseksi. Rouhi mantelit ja pähkinät karkeasti pienemmiksi paloiksi. Leikkaa myös isot kuivahedelmät pienemmiksi. Voitele ja vuoraa kakkuvuoka voipaperilla. Vaahdota muna sokerin kanssa kulhossa. Lisää muna ja sekoita kunnolla. Lisää jauhot osissa ja lisää leivinjauhe viimeistenjauhojen mukana. Sekoita maito taikinan sekaan kunnolla sekoittaen. Lisää hedelmät ja pähkinät taikinaan ja sekoita kaikki kunnolla. Kaada kakkutaikina vuorattuun kakkuvuokaan ja tasoita kakkua hieman. Paista kakkua uunissa 1½ tunnista 2 tuntiin 180 asteen lämmössä keskitasolla uunissa. Kypsennysaika vähän vaihtelee uunista toiseen, kokeile kakun kypsyyttä pistämällä tikku sen keskelle, jos tikku on kuiva kun vedät sen kakusta on kakku kypsää, jos tikussa on tahmeaa taikinaa jatka kypsentämistä. Anna kakun hieman jäähtyä vuoassa ennen kuin kumoat sen voipaperille ritilälle jäähtymään. Kakku on herkullista hieman jäähtyneenä melkein suoraan uunista.

Graavisiika

Jouluksi perinteistä graavisiikaa. Valkopippurilla ja mustapippurilla maustettua graavattua siikaa joulupöytään. Graavisiikaa osaksi joulupöydän kylmiä kalaherkkuja kylmäsavulohen ja graavilohen lisäksi, herkkua saaristolaisleivän päälle.

Graavisiikaa saaristolaisleivällä

Siian graavaus

Siika graavaantuu vuorokaudessa joten graavisiian ehdit vielä hyvin tehdä itse kotona jouluksi. Useimmat suomalaiset graavisiika reseptit joita olen netistä löytänyt ovat käyttäneet roseepippuria, ja tämä sopii hyvin jos sattuu pitämään roseepippurista toisin kuin minä. Mietin mikä maku mielestäni olisi sopivampi graavisiialle. Perinteisesti graavilohi maustetaan valkopippurilla ja tillillä, mutta en pahemmin välitä tillistäkään ja käytän sitä hyvin säästeliäästi muuhun kuin lohen graavaukseen, joten jatkoin etsimistä kunnes palasin takaisin ajassa. 

Löysin vanhan perinteisen ja hyvin pelkistetyn siian graavausreseptin mamman vanhasta keittokirjasta, jossa käytettiin vain suolaa sekä mustapippuria ja katajanmarjaa. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt minua vaan halusin yhdistää valkopippurin perinteisen miedon maun mustapippurin kirpeämmän ja muhevamman aromaattiseen makuun joten käytin sekä valkopippuria että mustapippuria. Jos pidät tillistä voit maustaa siian parilla oksalla tuoretta tilliä jonka leikkaat silpuksi kalojen väliin.

Mausteet kalanlihalle

Siian graavauksessa menetellään aivan samalla tavalla kuten graavilohenkin suhteen, kala fileoidaan ja raakamaustetaan tai marinoidaan, joka tässä tapauksessa tarkoittaa että se raakakypsennetään suolassa ja sokerissa pippurin kanssa. Itse pidän sokerista kalan graavauksessa, se santaa pehmeämmän koostumuksen kuin vain suolaa käytettäessä.

Pakasta tuore villikala

Syy eiliseen tekstiini kalan raaka-kypsytyksestä ja siihen käytettävän tuoreen raa’an kalan pakastamisesta oli tietenkin tämä graavattu siika jonka tekstiä työstin kun asiaa mietin, joten jollet ole lukenut eilistä tekstiä suosittelen sinua tekemään sen, varsinkin jos olet itse pyydystänyt siian jonka aiot graavata. Siian suolaamisen ajasta taitaa olla enemmän mielipiteitä kuin monesta muusta asiasta. Saaristolaiset vannovat parin tunnin suolaamiseen, kuin toiset antavat siian suolaantua kylmässä yön yli, ja jotkut jopa kaksikin vuorokautta. Kahdessa vuorokaudessa tällä määrällä suolaa kuitenkin siiasta tulee liian suolaista, joten jos graavaat siikaa kaksi vuorokautta vähennä suolan määrää.

Kilo tuoretta siikaa

Pääsääntöisesti fileoin graavattavat kalat kotona itse, eniten siksi että tarvitse harjoitusta mutta myös koska haluan hyödyntää kalan rippeet kalaliemeen, sekä antaa meidän pikku kisuille kalaherkkua sen ohella. Mutta jollet osaa tai halua fileoida itse kalaa, pyydä kalakauppiasta tekemään se sinulle jo kaupassa. Kalaliemen keittämisen salat olen paljastanut reseptissäni kotitekoinen kalaliemi, johon olen koonnut muitakin liemireseptejä. Muista vain ottaa sen verran esille jääkaapista jonka arvioit syötävän kerralla. Kala ei voi hyvin huoneenlämmössä ja se pilaantuu nopeammin kuin koko ajan jääkaapissa säilytettynä. Graavisiikaa voi pakastaa graavauksen jälkeen ja se säilyy noin kolme kuukautta pakastettuna vaikka sen koostumus tietenkin muuttuu, ja samalla myös vähän maku kärsii. Tällä reseptillä saat noin 6-8 annosta graavattua siikaa joulupöytään.

Katajainen graavisiika

1 kg tuoretta siikaa

½ dl suolaa

1 rkl sokeria

3-4 katajanmarjaa

2 tl valkopippuria tai mustapippuria

(pari oksaa tilliä)

Anna kalan sulaa jääkaapissa noin puolisulaksi jos olet pakastanut siian ja se on villinä pyydystettyä. Puhdista fileet mutta jätä nahka paikalleen, leikkaa evät sivuista pois mutta jätä pyrstö. Poista kaikki näkyvät ruodot pihdeillä, löydät ruodot helposti kun etenet kalaa pyrstöstä päähän varovasti painamalla kalanlihaa ruotojen kohdalla rivissä eteenpäin. Murskaa pippurit ja katajanmarjat morttelissa karkeasti. Sekoita kulhossa sokeri, suola ja murskatut mausteet. Sirottele kalalihan päälle ja hiero mausteita kalaan asettele kalafileet liha vastakkain vuokaan tai muovipussiin ja pane se jääkaappiin tekeytymään yön yli, korkeintaan kaksi vuorokautta. Käännä kalaa pari kertaa jääkaapissa maustumisen aikana. Leikkaa kala ohuiksi siivuiksi vinottain päästä päin aloittaen ja edeten pyrstöön päin. Asettele ohuen ohuet viipaleet kauniisti tarjoiluvadille vain sen verran kuin arvioit syötävän kerralla. Tarjoile graavisiikaa leivän päälle, se sopii erityisen hyvin saaristolaisleivän päälle, tai osaksi joulupöydän kylmiä kalaherkkuja kylmäsavulohen ja graavilohen lisäksi. Säilytä graavisiika jääkaapissa tiivisti muoviin käärittynä. Graavisiika säilyy noin viikon päivät jääkaapissa säilytettynä.

Raaka kala pakastettava

Tiesitkö sinä että Evira suosittelee raa’an kalan pakastamista 24 tuntia ennen sen graavamista, marinoimista tai sushina syömistä?

Ajankohtaiset käsillä olevat asiat muistuttavat toisinaan asioista joita on miettinyt pidempään vuoden mittaan mutten ole muistanut ottaa sen enempää selkoa ja tässä hyvä esimerkki siitä, joten tänään vain pienen pieni tietoisku näin joulun kiireiden alla, koskien kalaa, varsinkin graavattua, marinoitua sekä kylmäsavustettua kalaa. 

On myönnettävä että tästä asiasta tiedotetaan huonosti koska asiasta on huonosti saatava tietoa enkä muista siitä mitään koskaan (ainakaan suomeksi) lukeneeni ennen kuin aloin sitä tietoa etsiä, ja tämä on asia johon toivoisin parannusta. Olen muistaakseni jo joskus jossain aikaisemmassa kirjoituksessani ilmaissut tämän kalan raa’an kalan pakastamisen tarpeen ja miettinyt miten sen kanssa oikeasti on. Eksyin muun muassa sekä aamulehdensivuille että Eviran sivuilla lukemaan asiasta. 

Raaka nieriä

Eviran tosiaan suosittelee että kaikki kalaa joka ns. raakakypsytetään kuten esimerkiksi Ceviche sitruunamehussa, graavattu kala kuten graavilohi, graavisiika, sekä kylmäsavustettukala, suolattu kalan mäti sekä marinoimalla maustettu kala mutta myös raaka kala kuten esimerkiksi sushissa ja sashimissa. Huomaa että nyt puhun ainoastaan kotona valmistettavasta ruoasta ja käsiteltävästä kalasta, ja nämä Eviran suositukset koskevat raakana käytettyä villinä kalastettua syötävää kalaa jota ei lämmitetä tai kypsennetä yli 60 asteen sisälämpötilaan vähintään minuutiksi. Vastuullinen kalateollisuus noudattaa jo tätä käytäntöä kalan pakastamisen suhteen.

Periaatteessa kaikki itse kalastettu villikala, oli se sitten järvikalaa tai merikalaa ja jotka graavataan tai kylmäsavustetaan sekä niistä mahdollisesti saatu mäti tulee pakastaa -20 °C vähintään 24 tunniksi. Tämän lisäksi kylmäsavustettava silli, makrilli, kilohaili ja luonnonvarainen lohi (jos se vain on kestävällä tavalla uhattuja kalakantoja varjellen pyydettyä) sekä kaikki raakana marinoitavat kalat on pakastettava samalla tavalla jollei niitä kypsennetä.

Lämminsavustettu kirjolohi

No nyt kun tämä Eviran suositus on selvennetty ihmettele varmaan mistä ihmeen syystä ne raa’at kalat sitten on pakastettava? Kaloilla voi olla loisia jotka voivat välittyä ja tarttua ihmiseen, varsinkin petokaloilla.  Löytämieni tietojen mukaan Suomessa kaloissa esiintyy vain lapamatoa sekä sukkulamatoa jotka voivat tarttua ihmiseen. Lapamatoa voi esiintyä ahvenessa, hauessa, mateessa sekä kiiskessä kun taas sukkulamatoa voi olla sillissä sekä makrillissa. Kalan kypsentäminen yli 60 asteeseen sisälämpötilaan tuhoaa mahdolliset loiset kaloissa jolloin ne on turvallisia syödä ilman tartuntariskiä. 

Silakan ja Suomessa viljellyn kirjolohen sekä siian loisriski on kuitenkin niin pieni ettei näitä kalalajeja välttämättä tarvitse pakastaa. Norjan viljeltyä lohta, eikä muutenkaan kasvatettua ja viljeltyä kalaa kuitenkaan tarvitse pakastaa suositusten mukaan koska ne ovat Eviran valvonnan alaisia ja ne tarkastetaan EU-säädöksien mukaan.  Joten silakkaa, norjalaista lohta, kirjolohta sekä siikaa ei tarvitse pakastaa ennen niiden raaka-kypsennystä esimerkiksi graavamalla.

Raa'at silakat kasassa

Saaristolaislimput

Makeaa mausteista saaristolaisleipää mamman tavalla, saaristolaislimppua. Mamman mausteisen ja rukiisen joululimpun sekä tumman, makean ja mehevän maltaisen aromaattisen saaristolaisleivän risteytys. Hieno joululeipä pula-ajan tapaan petulla ryyditettynä. 

Olen leiponut mamman joululimppua joka joulu, ja vasta viime aikoina miettinyt mistä sen resepti on kotoisin. Huomasin vasta parisen vuotta sitten että meidän mamman joululimppu on Oulun limppua, ja tänä vuonna juuri hiljattain taas sen että tämä Oulun limppu taas on hyvin samanlainen kuin saaristolaisleipä, ainoa ero on sekä kaljamaltaiden että leseiden käyttö sekä mausteiden puuttuminen ja että taikina on vähän löysempää, joten huomasin että olen joinakin vuosina tietämättä leiponutkin hyvin saaristolaisleivän tyyppistä leipää mamman joululimppujen muodossa.  

Tummia määmmimaltaita

Eniten saaristolaisleivän reseptissä minua kiehtoi se että leipä vain jätetään taikinakulhoon yön yli nousemaan ja tekeytymään. Tämän tekeytymisen aikana saaristolaisleipä myös hapantuu vaikkei siihen käytäkään mitään taikinajuurta avuksi, ja tämä hapattaminen on piimän ansioita. Piimähän on valikoiduilla maitobakteereilla hapatettua maitoa. 

Tämän jälkeen taikina kumotaan vain leipävuokiin ja paistetaan, tyystin vaivaamatta joten päätin tänä vuonna mamman joululimppujen sijaan valmistaa kaksi saaristolaisleipään mamman joululimppujen tapaan ja vähän etuajassa koska saaristolaisleivän pitää tekeytyä pari, kolme päivää. Hassuinta saaristolaisleivässä on että se vasten kaikkia neuvoja leivän säilytystä vastaan neuvotaan pitämään jääkaapissa. Leivät eivät pidä tästä vaan menevät pilalle nopeammin jääkaapissa säilytettynä kuin huoneenlämmössä, mutta minulla tosiaan ei ole tästä vielä mitään kokemusta joten en voi toistaiseksi vielä väittää vastaan.

Mietin vielä että tähän voisi jouluksi lisätä joitain vieläkin perinteistä ja käytin osan vehnäjauhoista pettua. Nykyään pettu on hienoa, ja se lisää leivän ravintoarvoja lisäämällä muu muassa kuituja leipään. Lisää petusta voit lukea tekstistäni pääsiäisen pettuleipä. Korvaa jauhoja leipätaikinasta vain korkeintaan 1-2 dl petulla jotteivät ne aiheuta ruoansulatusvaivoja.

Pettua leipään kuten pula-aikoina

Piimä on aitoa piimää, ei mitään kevyt piimää mutta piimänä voit tietenkin käyttää sitä mikä sinulle parhaiten sopii. Yllätyin taas kerran ruokakaupassa piimähyllyn monenkirjavasta tarjonnasta, ja mietin edelleen miksi jokaisella tuottajalla on oltava samaa piimää. Mutta tämä sama mystinen asia pätee myös maidon ja jogurttien suhteen.

Saaristolaisleipää valellaan sen kypsentämisen aikana aivan samaan tapaan kuin mamman joululimppuja, ja joissakin resepteissä siirapin seassa on myös kahvia, jos olen asian ymmärtänyt oikein saadaan tällöin vieläkin tummempaa leipää, mustaleipää.  Tarkista aina vuoassa leivottujen leipien kypsyys pistämällä leipään tikku sen keskelle. Nosta tikku ylös leivästä ja jos tikku on kuiva on leipä kypsää. Jos tikussa on vielä tahmeaa taikinaa on leipää kypsennettävä lisää uunissa.

Valelin saaristolaislimppujani niiden kypsennysaikana jonkun kertaa vahvan kahvin ja tumman siirapin sekoituksella. Ja käytin tähän taas tapani mukaan tumman siirapin sijaan mustaa siirappia, Black Treacle, jota olen myös käyttänyt NannySue’s Chocolatecake, espressokakkuun, sekä mämmimallasleipään jota leivoin pääsiäiseksi ja joka muistuttaa myös näitä saaristolaislimppujani mamman tapaan. Jollei sinulla ole tummaa siirappia voit hätätapauksessa käyttää tähän leipätaikinaan vaaleaa siirappia ja sivellä limppuja kahvisiirappisekoituksella jolloin pinnasta tulee niin tumma kuin on tarkoituskin. 

Saaristolaispettuleivän taikina valmiina vuokaan

Tahmeaa siirappia valuu leipiä valellessa vuoan ja leivän väliin, tämä tarkoittaa sitä että leipä liimaantuu vuokaan tiivisti kiinni joten jollet vuoraan leipävuokaa voipaperilla ja voitele sitä voisulalla on leivät hirveän vaikeita saada kumottua vuoasta ulos. Kääri jäähtyneet limput joko alumiinifolioon tai voipaperiin ja pane käärityt limput muovipussiin. Limput ovat siirapista tahmeita, ja niitä on näin helpompi käsitellä. Tällä reseptillä saat kaksi saaristolaisleipää mammaan tapaan maustettuna ja petulla ryyditettynä.

Mamman saaristolaislimput

5 dl piimää

2 rkl hillottuja appelsiininkuoria

2 rkl kuminaa

1½ dl tummaa siirappia

2½ tl suolaa

2/3 tuorehiivapakettia (n. 35 g)

1½ dl mämmimaltaita

½ dl olutmaltaita

1 ½ dl vehnäleseitä

½ dl pettua

2 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

leipien voiteluun:

1½ tummaa siirappia

1½ dl vahvaa kahvia 

Rouhi kokonaiset kuminan siemenet morttelissa ja leikkaa hillotut appelsiininkuoret pienen pieniksi kuutioiksi. Mittaa siirappi kattilaan, lisää sekä kumina, suola että appelsiinikuoret ja kiehauta siirappi ylös. Ota kattila pois lämmöltä ja lisää piimä siirapin sekaan ja sekoita kunnolla. Anna piimäseoksen sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva isoon taikinakulhoon ja kaada kädenlämpöiseksi jäähtynyt piimäseos päälle. Lisää jauhoja pienissä erissä koko ajan uuden erän välissä kunnolla sekoittaen. Peitä kulho puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja anna taikinan tekeytyä vuorokauden yli huoneenlämmössä. Vuoraa leipävuoat voipaperilla ja voitele voipaperi kevyesti voisulalla ja kaada taikina vuokiin. Paista leivät uunissa 150 asteen lämmössä uunin keskitasolla noin kaksi tuntia. Sivele siirappivedellä limppuja uunissa paistamisen aikana vähintään pariin, kolmeen otteeseen. Ota limput uunista. Kumoa leipävuoat ritilälle voipaperin päälle ylösalaisin ja anna jäähtyä ritilällä vuoissaan. Kääri jäähtyneet limput joko alumiinifolioon tai voipaperiin, pane käärityt limput muovipussiin ja pane limput pariksi, kolmeksi päiväksi jääkaapin viileään tekeytymään.