Paistettua ankanrintaa Haricots verts'eillä

Paahdettua ankanrintaa, vihreitä rapeita valkosipulilla maustettuja tarhapapuja ja mehukasta pasitettua tomaattia. Voiko arkiruoka olla tämän nopeampaa tai herkullisempaa.

Yksinkertaiset maut ovat useimmiten myös herkullisimmat, ja tässä tapauksessa raaka-aineita ei ole montaa vaikka lopputulos on ihana, herkullinen tomaattinen kastike ankanrinnan ja vihreiden papujen lisukkeena.
Tämän annoksen voit hätätapauksessa nälän yllättämänä valmistaa suoraan pakastetusta ankanrinnasta, mutta se on kuitenkin helpompi valmistaa sulaneesta ankanrinnasta. Pakastetusta valmistaessa ei saa tehtyä kauniita kuvioita nahkaan. Sitä on myös vahdittava paremmin sen kärähtämisen varalta, sekä tarkistettava että se on tarpeeksi kypsä eikä ole jäänyt vielä kohmeiseksi sisältä joten käsittelen tässä nyt tuoreen, tai jääkaapissa sulaneen ankan rinnan valmistamisen. Ankan rinnan paistaminen aloitetaan aina kylmällä pannulla nahkapuoli alaspäin pannulla. Tämä siksi että tarpeeksi paljon rasvaa sulaa pannulle antamaan makua ruoalle, ja tässä koko ruoan juju on sen paistinliemi. Jos rasvaa valuu hyvin paljon pannulle, kannattaa sitä ottaa talteen. Ankan rasvassa paistetut perunat ovat taivaallista herkkua ja sopisivat tähänkin lisukkeeksi. Riittää kun pannuun jää noin 3-4 ruokalusikallista nestettä.

Ankka tarjoillaan useimmiten vaalean punaisena, siis medium miinuksena, mutta jollet pidä näin punaisesta linnusta, tai pelkäät vaikkapa salmonellatartuntaa, paista linnunliha kypsäksi. Linnun kypsyyden tietää kun sitä painaa, jos se joustaa paljon on se vielä raakaa. Jos se joustaa vähän on se medium ja jos se ei jousta ollenkaan se on läpikypsää. Ankanlihasta valuu sen kypsennyksen aikana nestettä, ja tämä lihaneste on myös osa tämän ruoan mausta, joten kun lintu lepää sivussa ennen sen leikkaamista, kaada siitä valuvat nesteet takaisin paistinpannuun.

Tämä ruoka on enemmän kesä- tai syysruokaa jolloin tomaatit ovat parhaimmillaan ja kun sitä valmistaa muina vuoden aikoina on huomioitava ettei talvitomaatit aina kypsy tarpeeksi jotta niissä olisi tarpeeksi makeutta. Ne voivat myös olla hieman kuivia ja niissä ei ole tarpeeksi nestettä. Vihreät pavut ovat tärkeä osa tätä ruokaa, ja ne ovat parhaimmillaan kesällä kun niitä saa tuoreena. Tuoreet pavut eivät välttämättä tarvitse mitään ryöppäystä ennen niiden paistamista. Pakastetut vihreät pavut taas ovat jo valmiiksi ryöpättyjä ennen niiden pakastamista, joten ne voi lisätä suoraan pannulle sulamaan ja paistumaan. Jos papuja on paljon voi olla tarpeellista nostaa ankka ja tomaatit sivuun siksi aikaa kunnes pavut ovat sulaneet, ja jatkaa paistamista vasta sen jälkeen. Tämän ruoan juju on tomaattien ja ankan rinnan rasvan ja siitä valuneiden nesteiden sekoitus, joka maustaa koko ruoan. Joten jos huomaat että tomaatit ovat hyvin kuivia, eikä niistä irtoa paljoakaan nestettä voi pannulle lisätä lorauksen valko- tai roseeviiniä jatkamaan lientä. Muista varata yksi tomaatti ja noin puolikas kaksi kolmas osaa ankanrintaa (riippuen niiden koosta) jokaista ruokailijaa kohden, joten tällä reseptillä ruokit neljän.

Paistettua ankanrintaa Haricots verts'eillä
2 ankanrintaa
400 g Haricots verts
1 valkosipulin kynsi
4 tomaattia
1 salottisipuli
3-4 oksaa tuoretta timjamia
merisuolaa
mustaa pippuria
patonkia

Kuivaa ankan rinnat talouspaperilla. Leikkaa terävällä veitsellä nahkaan viiltoja noin neljänkymmenenviiden asteen kulmaan sentin välein. Älä viillä liian syvää lihaan asti vaan leikkaa vain nahkaan viillot. Tee samoin toiseen suuntaan jotta nahkaan muodistuu ruudukkokuvio, kuten esimerkiksi reseptissäni Norsk juleribbe. Tämä kuvio tehdään jotta nahasta tulee kaunis, ja myös siksi että siihen imeytyisi paremmin mausteet. Mausta ankka suolalla ja pippurilla. Aseta rintapalat nahka alaspäin kylmälle pannulle ja anna lihan lämmitä pannulla sen kanssa. Paista miedolla lämmöllä kunnes lintu on saanut kauniin ruskean värin ja rasvaa on valunut pannulle. Jos rasvaa on valunut paljon pannulle, nyt on aika poistaa se. Pese tomaatit ja puolita ne vaakatasossa. Pane tomaatin pannulle leikkauspinta alaspäin paistumaan ja riivi timjamin oksista lehdet ja lisää ne tomaattien kanssa pannulle. Anna ankan rinnan nahan paistua rapeaksi ennen kuin käännät sen ja paistat toisenkin puolen. Käännä lintupalat ja paista kolmisen minuuttia toiseltakin puolelta. Lusikoi linnun päälle mausteista rasvaa paistamisen aikana ja muista myös valella tomaattejakin rasvalla. Käännä tomaatit kun ne ovat saaneet tumman paistopinnan. Kuori sipuli ja valkosipuli ja leikkaa kummatkin hienosti. Nosta lintupalat sivun odottamaan ja anna sen vetäytyä foliolla peitettynä ennen sen leikkaamista. Lisää sipuli pannulle ja anna niiden saada vähän väriä unohtamatta sekoittaa niitä. Lisää pavut pannulle ja paista niitä aikajoin niitä sekoittaen. Varo ettei pavut pala tummaksi mutta sulavat kunnolla, varsinkin jos käytät pakaste papuja. Kuori valkosipuli ja hienonna se, lisä pannulle papuja sekoittaen lopun paistoaikaa. Mausta pavut suolalla ja pippurilla. Leikkaa ankasta puolen sentin paksuja viipaleita viistoon. Asettele papuja keoksi lämpimälle lautaselle, ja asettele myös tomaatit papujen sekaan. Asettele päällimmäiseksi ankanrinnan viipaleet, lusikoin paistinlientä päälle ja koristele annos tuoreen timjamin oksilla. Tarjoile heti rapean ranskan leivän kera. Patongin palalla saat ranskalaiseen tapaan hyödynnettyä kaiken herkullisen kastikkeen lautaselta.

Carpaccio hevosen sisäfileestä

Klassinen Carpaccio. Ohuen ohutta hevosen sisäfileetä maukkaan suolaista majoneesikastiketta tarjoiltuna kapristen, parmesaanijuustolastujen ja Rucolan kera. Kiva ruoka nautinnollinen herkku kuumina kesäiltoina mutta sopii muulloinkin tarjoiltuna, varsinkin alkuruokana.

Kuulemani tarinan mukaan Carpaccio syntyi Venetsiassa Harryn baarissa, samassa paikassa jossa myös Hemingway oleili usein. Carpaccio tarkoitta nykyään kaikkea ohuelti viipaloitua, oli se sitten lihaa, kalaa tai hedelmiä. Carpacciota tarjoillaan useimmiten alkuruokana mutta alkuperäisesti, ja edelleenkin, sitä tarjoillaan kylmänä pääruokana Harryn baarissa Venetsiassa. Carpaccio on siis raakaa likaa, ja kaikkien sääntöjen mukaan se on häränlihaa mutta tässä valitsin tehdä Carpaccion hevosen sisäfileestä. Tämä on hyvä ruoka kyseenalaistaa vieraiden tietämystä ruoan raaka-aineista, jos siihen joskus jostain syystä tulisi tarvetta. Harva osaa erottaa häränlihaa hevosesta. Maultaan hevonen on makeampaa ja väriltään se on hivenen punaisempaa ja tummempaa kuin härkä. Koska hevosen liha häränlihaa makeampaa sitä kannattaa suolata ja pippuroida hieman enemmän kuin maustaisit härän lihaa, muuten annoksesta tulee liian. Hevonen on muutenkin vähän kyseenalainen tarjoiltava, kaikki eivät edes syö hevosta, minulla itsellänikin on asenneongelmia. Maku on ihana, vain mielleyhtymä ratsastaa hevosella ja syödä sitä tökkii sen yhteydessä.

Kuitenkin, Carpaccio on ihanan herkullista syötävää, oli se sitten hevosesta tai härästä valmistettua. Hyvä ruoka joka helppo valmistaa, ei tarvitse miettiä miten paljon sitä kypsentää kun sitä ei kypsennetä ollenkaan ja tässä pääsenkin koko ruoan ytimeen. Lihan on ehdottomasti oltava hyvälaatuista, ja aivan tuoretta. Tämä Carpaccio, siis liha, syödään raakana eikä sitä kypsytetä ollenkaan ja tästä syystä lihan laatu ja tuoreus on entistä tärkeämpää. Jos et ole tottunut syömään raakaa lihaa voit marinoida lihan hetken sen päälle puristetulla sitruunamehulla, jonka jälkeen vasta maustat sen suolalla ja pippurilla ennen kastikkeen levittämistä. Monet taas suosittelevat lihan pinnan maustamista ja nopeaa paistamista, kuten esimerkiksi Jamie Oliver uransa alkuaikoina sarjassa Oliver’s twist reseptissään "Seared carpaccio of beef" mutta tällöin lihaa ei enää ole Carpaccio, siis raakaa. Sana Carpaccio ei siis tarkoita raakaa lihaa, vaan sen kerrotaan olevan yhden taiteilijan sukunimi ja tämän taiteilijan maalaama taulu oli Ciprianin omistamassa Harryn baarissa jolloin Carpaccio ruokana keksittiin.

Monessa reseptissä suositellaan lihan pakastamista tunniksi pariksi jotta sen leikkaaminen helpottuisi. Tämä on totista totta, onhan kohmeinen liha helpompaa leikata, kuin pehmeä ja notkea lihan pala. Mutta maku kuitenkin kärsii tästä, oli se pakastamisen hetki miten lyhyt tahansa. Jollet erota eroa maussa, tai jostain syystä ole niin tarkka siitä, voit huoletta pakastaa lihan ennen sen leikkaamista. Tärkeintä kuitenkin viipaleiden leikkaamisen onnistumiseen on hyvin terävä veitsi, ja varana laastaria jos vahinko sattuisi. Sisäfilee leikataan niin ohuiksi viipaleiksi kuin vain mahdollista oli se sitten huoneenlämmintä tai pakkasesta kohmeista. Näitä viipaleita voi myös ohentaa ennestään lihanuijalla. Tämä lihan nuijiminen myös murentaa lihaa lisää joten voit joko nuijia lihaa tai olla sen tekemättä, riippuu oikeastaan veitsenkäyttötaidoistasi miten menettelet. Pane lihasuikaleet muovikelmun väliin kun nuijit niitä, niin paikat pysyvät puhtaampina ja voit huoletta moukaroida lihaa ronskimminkin ja päästää höyryjä pihalle, jos sille sattuisi olemaan tarvetta.

Oppimani reseptin mukaan kastikkeeseen käytetään majoneesia joka on valmistettu oliiviöljystä, mutta tämä oliiviöljy ei saa olla vahvan makuista. Jollet ole hyvin ihastunut oliiviöljyn makuun voit korvata osan siitä viinirypäleen siemenöljyllä, joka on miedomman makuista. Ja sinä joka olet jo hieman harjaantuneempi ruoanlaittaja ja osaat lukea reseptin rivien välistä että siinä on majoneesia, älä oikaise. Tämä Carpaccion kastike kannattaa aina valmistaa itse, tulos ei ole edes kelvollinen kaupasta ostetulla majoneesilla enkä tässä nyt edes suosittele kotitekoista pika majoneesia jonka teet sauvasekoittimella vaan sekoitat majoneesikastikkeen alusta asti käsin, vispilällä. Tätä majoneesia jää aina hieman yli, joten sitä ylijäänyttä voi käyttää vaikkapa Aioliin.Tästä reseptistä riittää neljälle harjaantuneelle ruokailijalle, tai jos vain maistellaan uusia makuja se riittää isommalle seurueelle. Perinteisesti Carpaccion on tarjoiltu vaalean vehnäleivän kera mutta suomalainen tumma hapanleipäkin sopii aivan mainiosti sen kera.

Carpaccio hevosesta
200 g hevosen sisäfileetä
200 g Parmesan juustoa
1-2 nippua Rucolaa
3-4 rkl kapriksia
savustettua merisuolaa
rouhittua mustaa pippuria

Majoneesikastike:
1 munan keltuainen
1 tl valkoviinietikkaa
1-1½ dl mietoa oliiviöljyä
1-2 sardellifilee ja hieman sen öljyä
1-2 tl tuoretta sitruunamehua
maitoa

Aloita kastikkeesta. Erottele munan keltuainen ja valkuainen. Valkuainen rasiaan jossa voit pakastaa toiseen kertaan ja keltuainen kulhoon. Lisää kulhoon viinietikka ja vispaa keltuainen ja etikka yhteen. Jatka koko ajan vispaamista ja lisää öljyä tippa pari kerrallaan. Vispaa seosta koko ajan kunnes öljy on seonnut keltuaisen sekaan. Hitaasti öljyä voi lisätä vähän enemmän kerrallaan ja antaa öljyn valua ohuena norona seokseen. Lisää öljyä pikku hiljaa kunnes olet saanut paksun kiiltävän majoneesin. Ota noin puolet majoneesista talteen, tämän voit käyttää johonkin muuhun ruokaan viikon sisällä, kunhan säilytät majoneesin jääkaapissa. Ota sardellifileet ja riko se haarukalla pieneksi. Lisää kulhoon jäljelle jääneen majoneesin sekaan sitruunamehua ja sardellit. Sekoita hyvin vispilällä. Lisää vähän maitoa kunnes kastike juoksevaa mutta pysyy puulusikan selkäpuolella. Tarkista kastikkeen maku ja mausta sitä pippurilla, ja lisää suolaa jos se sitä tarvitsee. pane kastike jääkaappiin maustumaan tunniksi, mieluiten pariksi. Leikkaa liha niin ohuiksi viipaleiksi kuin vain suinkin osaat ja nuiji niitä lihanuijalla vielä ohuemmiksi jos niin tahdot. Asettele liha joko isolle lautaselle josta kaikki ruokailijat saavat ottaa itse, tai jokaiselle omat annokset omille lautasille. Suolaa ja pippuroi liha runsaalla kädellä kuitenkaan sitä liioittelematta. Valuta kapriksista liika suolavesi pois. Lusikoi kastiketta ohuina noroina lihan päälle ja koristele kapriksilla. Huuhtele Rucola ja anna sen kuivua lävikössä. Höylää juustoa päälle ja asettele lihan päälle. Viimeistele annos kuivanneella Rucolalla ja tarjoile heti, annos maistuu parhaimmalta kylmänä.

Croque Monsieur

Lämmin juustoleipä grillistä kinkulla, Croque Monsieur. Lämmin paahdettu kinkkutäytteinen juustoleipä. Meillä täällä Suomessa Croque Monsieur kai suomeksi menisi nimellä grillattu juusto-kinkkuleipä, vai olisiko se kuitenkin lämmin kinkku-juustoleipä?

Nämä nopeat lämpimät, grillatut leivät sopivat varsin hyvin nyt talvella hiihtolomaansa viettäville, sekä meille muille jotka tulemme lenkiltä sisään kylmästä. Se on myös nopea välipala koulun jälkeen tai naposteltava illalla saunan jälkeen. Meillä jälkikasvu oppi varsin varhain itse valmistamaan näitä leipiä ja innostus jatkuu vain edelleen. Meille näitä leipiä tehdään useimmiten kun olemme sairaita, ja ne sopivat sitten vietävän hyvin tomaattikeiton keravaikka muutkin keitot, varsinkin soseutetut sellaiset sopivat hyvin. Leivät ovat älyttömän helppotekoisia, ja sitä tarvitaan varsinkin kun aivot eivät toimi täydellä. Jotain ruokaa jota voi ilman aivojakin saada aikaiseksi joten jollet ole ennen kokkaillut, tämä on hyvä ruoka jolla aloittaa. Sen voin sekä omasta kokemuksesta että jälkikasvua ruoanlaittoa seuranneena vannoa.

Voileipägrilli on ihan oiva kapine, mutta sitä voi vain käyttää siihen yhteen asiaan, valmistaa grillattuja voileipiä ja jos niitä valmistaa usein, sanotaan nyt kerta pari viikossa, anteeksi, kuin kuukaudessa niin kannattaa investoida voileipägrilliin. Minä taas en henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt tätä voileipägrillin hankintaa vaan olen vuosikymmeniä jo tyytynyt vohvelirautaan, sillä on enemmän kuin tämä yksi käyttötarkoitus, sillähän voi myös valmistaa vohveleita, mihin voileipägrillistä ei ole. Oletko koskaan koittanut? No en ole minäkään, ja jo voileipägrilliä katsoessa tulee tulokseen, ettei se taida onnistua, ainakaan hyvin. Vohvelirautoja meillä onkin sitten perheessämme kulunut loppuun monta viimeisen parin kymmenen vuoden aikana. Keittiökaappini pursuavat mitä kummallisimpia laitteita joita käytän kerran pari kun se hankin, ja sitten jäävät kaapin perukoille unholaan ja en halua sinne lisää vempeleitä ottamaan turhaan hyllytilaa. Ja suosittelen siksi vohvelirautaa lämpimien voileipien valmistamiseen, mutta asiaan.

Croque Monsieur, mistähän lie on saanut nimensä kuin että rapea se on, kuten nimestä jo kuulee. Tämä pieni halpa lämmin herkku jota usein söin kahvilassa opiskeluaikoinani. Croque Monsieurissä on aina juustoa, se kiva ja valuva juttu ja kinkkua. Itse suosin savustettua kinkkua, mutta kyllä keitettykin sopii. Juuston suhteen vaan kannattaa olla tarkka. Liian rasvainen juusto valuu pois leivän välistä ja menee hukkaan. Tässä pätee sama idea kuin Uunilenkkimakkaran valmistuksessa. Siksi esimerkiksi tavalliset Gouda ja kerma-juustot eivät sovi tähän, vaan suosin tässäkin Edam juustoa, koska se ei valu liikaa. Voithan tietenkin myös käyttää kevyt-juustoa, jos sitä jostain syystä haluat käyttää. Koska nyt kuitenkin puhumme ranskalaisesta herkusta, siellä on tietenkin Dijon sinappia, vaikkei sitä alkujaan ollut kun kyseinen voileipä keksittiin jossain Pariisin kahvilassa 1900 luvun alussa. Croque Monsieuristä on useita variaatioita joilla kaikilla omat nimensä, tunnetuin Croque Madame joka on sama paitsi että sen päällä on paistettu kananmuna.

Jollei sinulla ole voileipägrilliä, eikä vohvelirautaa ei hätää. Pärjäät hätätapauksessa hyvin paistinpannulla ja uunilla. Kokoa voileipä kuten ohjeessa neuvotaan ja paista se kummaltakin puolelta kauniin kullankeltaiseksi. Tämän paistamisen jälkeen leivän sisällä oleva juusto ei vielä ole sulanut joten leipä pannaan nyt keskikuumaan uuniin, noin 175 astetta on hyvä lämpötila. Anna leivän lämmitä kunnes juusto sen sisällä on sulanut jonka jälkeen se on valmis. Usein näihin leipiin käytetään paahtoleipää mutta mikään ei kiellä käyttämästä tavallista leipää, muoto vain ei ole yhtä sopiva voileipägrilliin joka saattaa olla syy siihen. Tämä resepti on yhdelle leivälle, nälkäinen voi syödä niitä parikin keiton kera. Tässä joitakin keittovaihtoehtoja joita suosittelen lämpimästi: Samettinen tomaattikeitto, Vihreä parsasosekeitto, Pinaattikeitto, Potage jardinière, Keltainen kukkakaalisosekeitto, Parsakaalisosekeitto ja  Kukkakaali sosekeitto,

Croque Monsieur
2 viipaletta paahtoleipää
juustoa
savukinkkua
Dijonsinappia
voita

Asettele leipäviipaleet leikkuulaudalle. Voitele kumpikin viipale kevyesti voilla. Levitä kummankin viipaleen päälle juustoa. Aseta kinkkua toisen leipäviipaleen päälle ja sivele se sinapilla. Aseta toinen leipäviipale kinkun päälle kanneksi juustopuoli alaspäin. Grillaa leipää kunnes se on saanut kauniin ruskean värin pintaan ja juusto on sulanut sen sisustassa. Leivät on helppo syödä sormin kun leikkaat ne pienemmiksi paloiksi joko viistosti kulmista tai keskeltä kahtia. Nauti kuumana keiton kanssa välipalana tai kevyenä lounaana.

Valita virheellisestä tuotteesta

Kaupan väärin merkitty possunlapa tai kirkuvan punaisen possunlihan tarina loppu.

Ostin siis possun lapaa, joka ei ollut harmaasuolattua kuten sen etiketti antoi ymmärtää, joten otin yhteyttä kauppiaaseen ja siihen se sitten tyssäsi. Ei kuulunut mitään vähään aikaan.

Tämän jälkeen otin yhteyttä kuluttajavirastoon ja sain neuvoja miten menetellä, ja samalla minulta tarkistettiin että minulla oli kuitti tallessa tositteena että olin ostanut tuotteen. Minulla oli valokuvia tuotteesta, pakkauksen tarraetiketti ja itse tuote tallessa, se punainen possun lapa pakkasessa jos asia menisi laboratoriokokeisiin asti. Tämän keskustelun jälkeen täytin lomakkeen kuluttajaviraston sivuilta, tulostin sen ja lähetin sen postitse lähetin Lielahden Citymarkettiin kirjeen. Sain vastauksen kauppiaalta sähköpostitse viikon sisällä, tässä alla hieman lyhennettynä:

”Me kauppana vastaamme myymiemme tuotteiden laadusta, silti inhimilliset erehdykset ovat mahdollisia joka tässäkin valitettavasti on käynyt. Olen pahoillani ylimääräisestä vaivasta ja harmista ja toivon että saamme palvella teitä jatkossakin. Pyytämänne korvaus on maksettu antamallenne tilille”

Joten ihan kiva tulos vaikka vähän alussa näytti takeltelevan, tämä valitus. Sain rahani takaisin ja nyt on kysymys mitä ostan näillä possunlapa rahoilla. Tämän tarinan opetus on että jos ostamassasi tuotteessa on jokin virhe, ota yhteyttä siihen joka on sen myynyt. Anna palautetta koska se auttaa meitä kaikkia kuluttajia saamaan parempaa palvelua. Virheitä sattuu meille kaikille.

Myyjällä on vastuu myymiinsä tuotteisiin, oli se sitten ruokakauppa, kahvila, leipomo tai ravintola. Sinun ei tarvitse olla yhteydessä kenenkään muun kanssa kuin siihen yhtiöön jonka kanssa olet asioinut ja jolta ostit tuoteen. He ovat vastuussa sinulle myymästään tuotteesta. Kuluttaja-asiavirastoon voi tietenkin olla yhteydessä muissakin asioissa eikä vain ja ainoastaan ruoka asioissa, mutta koska blogini käsittelee ruokaa, ja vähemmässä määrässä juomia, keskityn nyt vain niihin.

Jollei tämä yhteydenotto edistä asiaa mitenkään tai myyjä ei halua keskustella asiasta kanssasi, käy kuluttajaviraston kotisivuilla ja lue sieltä miten sinun kannattaa jatkossa menetellä. Kuluttajaviraston sivuilta löytyy puhelinnumero minne voi soittaa ja kysyä neuvoja, voit sivuilla täyttää kyselylomakkeen jonka jälkeen sinuun otetaan yhteyttä ja saat neuvoja. Kuluttajaviraston sivuilla on valmis lomake jonka voit täyttää ja lähettää joko sähköpostitse yhtiölle, tai täyttää tulostaa ja postittaa. Tässä lomakkeessa lukee alimmaisena: Odotan yrityksenne vastausta kahden viikon kuluessa. Jollei tämän ajan sisällä kuulu mitään, ota yhteyttä kuluttajaneuvojaan.

Kysymys on mitä teen sille punaiselle possun lihalle joka minulla edelleen on pakkasessa...

Samettinen tomaattikeitto

Tomaattikeittoa, lämmintä punaista yrteillä ja chilillä maustettua tomaattikeittoa. Samettista tomaattikeittoa, tulisella chilillä, timjamiyrtillä ja valkosipulilla maustettuna.

Nyt on myönnettävä että flunssa taitaa olla sitkein pitkään aikaan, se ei oikein osaa päättää parantuisiko se vai jatkaako vielä vähän pitempään joten ruoat ovat pitkään jo jatkuneet samalla tavalla, jotain lämmintä keittoa ja paljon kuumaa teetä hunajalla terästettynä. Tomaattikeittoa saa valmiina kaupasta. Sitä on jo valmiina pussissa vain lämmitystä vailla, tomaattikeittoa on jauheena pussissa johon vain lisätään vettä ja kiehautetaan joten miksi sitten ollenkaan vaivautua valmistamaan sitä itse, olisi se sitten miten helppoa hyvänsä? Tähän voisin vastata että siksi kun sen voi, mutta todenmukaisempi vastaus on, että siksi kun siitä tulee paremman makuista. Valmiskeitto on kuitenkin jo maustettu, ja voihan sitä säätää lisäämällä omia mausteita, mutta kotona tehty tomaattikeitto on aivan lisäaineeton, ja lisäaineita kaupasta ostetussa valmiskeitossa on. Miten usein luet ostamiesi einesten sisältöluettelon?

Koska flunssa on ilmeisen varmasti iskenyt otteensa minuun keskityn tänään vain toipilaan tomaattikeittoon, ja miten sen nopeinten ja parhaiten saa aikaiseksi. Keitto on muulloinkin maukasta syötävää kun tulee ulkoa pakkasesta sisään hiihtolenkin jälkeen. Joten kun valmistat tätä keittoa ruoaksi, esimerkiksi välipalaksi tai alkuruoaksi hetkenä jolloin se ei ole toipilaalle tarkoitettu, siihen kannattaa lisätä loraus konjakkia ja tilkka kermaa. Konjakin voi jättää lisäämättä jos keitto on tarkoitettu lapsille. Vaikkei keitossa keittämisen jälkeen enää ole alkoholia, lapset eivät välttämättä pidä konjakin mausta.

Keiton voisi tietysti valmistaa tuoreista tomaateista, jolloin sopivin vuoden aika keitolle olisi kesällä jolloin sitä kannattaa tehdä pakkaseen varastoon. Omat viljellyt tomaatit kaltataan ja annetaan kiehua. Soseutetaan ja siivilöidään jonka jälkeen tomaattisose saa jäähtyä ennen sen pakkaseen siirtämistä. Jollei ole omatekoista paseerattua tomaattia pakkasessa, ja koska tomaatit eivät ole parhaimmillaan nyt talvella kannattaa käydä kaupassa ostamassa sitä valmiiksi paseerattua tomaattia. Keiton voi valmistaa soseuttamalla kaikki ainekset jotta se on sairaallekin helppoa nieltävää tai jättää ne kivoiksi sattumiksi niinä kertoina kun keittoa tarjoillaan välipalana tai alkuruokana eikä vain flunssalääkkeenä.

Pop’s pimen on mauste jonka mainitsen usein, ja tässä tapauksessa se on vieläkin sopivampi koska se sisältää raakaa valkosipulia ja inkivääriä joiden terveysvaikutteista kannattaa hyötyä kun on nuhainen. Chilikin panee nesteet liikkumaan ja tukkoisesta nenästä alkaa valua joten nenäliinat esiin kun syöt tätä keittoa. Jollet pidä tomaattikeitosta voit kokeilla tulista kanakeittoa tai avokado-inkivääri salaattia toipilaalle.

Samettinen tomaattikeitto
paseerattua tomaattia
2 rkl tomaattipyreetä
oliiviöljyä
1 salottisipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1/3 rkl chilitahnaa
1 tl timjamia
1 tl basilikaa
1 laakerinlehti
suolaa
mustaa pippuria
(kermaa ja konjakkia)

Kuori sipuli ja pilko se. Jos aiot soseuttaa keiton sauvasekoittimella sipulin voi leikata hieman suurpiirteisemmin kuin muuten. Hienonna myös valkosipuli. Lämmitä öljy kattilassa ja kuullota siinä sipuli sekoittaen. Lisää valkosipuli, chilitahna ja tomaattipyree kun sipuli on läpikuultavaa. Anna seoksen paistua kattilassa parisen minuuttia kokoa ajan sekoittaen. Kaada paseerattua tomaatti kattilaan ja lisää kanalientä puolet tomaatin määrästä ja anna keiton kiehua ylös. Mausta keitto suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Samettinen keitosta tulee kun sekoitat sen sauvasekoittimella ja kaikki sipulin palat murskaantuvat. Muista vain poistaa laakerinlehti keitosta ennen sauvasekoittimen käyttöä. Kaada keittoa mukiin ja nauti se kuumana. Annostele keitto syvältä lautaselta flunssakauden ulkopuolella. Voi lisätä kermaa joko suoraan keiton sekaan, tai vispattuna sen pinnalle ja koristella sen tuoreen timjamin oksalla.

Fasaaninkoipia kirsikkapunakaalilla

Fasaania sellerisoseella ja kirsikoilla maustetulla punakaalilla. Paahdettua fasaanin koipea, kirsikoilla ryyditetyn punakaalin ja samettisen sellerisosen kanssa.

Sairaana ollessa ei tule käytyä paljonkaan kaupassa, ei jaksa eikä muutenkaan huvita joten sairaana olo on usein hyvä ajankohta tutkit mitä pakkasesta voi löytyä. Olen yleensä aika hyvin ajan tasalla siitä mitä minulla milloinkin on pakkasessa jemmassa, joten sekoan paremminkin silloin kun joku on käynyt varastojani vähentämässä minulle ilmoittamatta. En tarkoita ettei kukaan muu saisi meillä tehdä mitään keittiössä minun tietämättäni, tarkoitan vain että haluan tietää mitä meillä on kaapissa ja mikä milloinkin loppuu jotta voin hankkia sitä varastoon. Kuitenkin sairaana kotona ollessa syntyy mitä kummallisimpia ruokayhdistelmiä ja ruokia. En tiedä johtuuko tämä ruokavaraston rajoittuneisuudesta, vai mahdollisesti kuumeesta ja että pää on tukossa.

Fasaanin koivista on helppo saada herkkua, ja kaikki fasaanin liha, siis koivet, kypsyvät samassa ajassa eikä tarvitse arvailla milloin mikäkin fasaanin osa on kypsää. Se joka itse metsästää voi paloitella fasaanin ja pakastaa koivet erillään muusta fasaanista jollei valmista ruokaa koko linnusta. Kokonaista pakastettua fasaania käyttäessä kannatta sen antaa sulaa jääkaapissa omassa pakkauksessaan yön yli. Kaikkea ei tarvitse käyttää samalla kertaa, sulatettu fasaani säilyy hyvin päivän parikin jääkaapissa, koko viikonloppu herkuttelu fasaanista valmistetuilla herkuilla kuulostaa varsin rappiollisella, joten sitä kannattaa kokeilla, varsinkin jos olet jo tutustunut fasaaniin ja pidät sen mausta. Mutta, sulatettua fasaania (tai mitään muutakaan pakastettuna ollut ruoaksi tarkoitettua raaka-ainetta ei saa pakastaa uudelleen). Tässä käsittelen nyt vain fasaanien koipien valmistusta, mutta koko linnun voi kypsentää ihan samalla tavalla katso vain paloittelun suhteen ohjeet reseptistäni fasaania hapankirsikkakastikkeessa.

Käytin tähän punakaalia mutta esimerkiksi savoijinkaalikin sopisi aivan loistavasti tähän, annoksen väri ei kuitenkaan olisi yhtä näyttävän punainen. Kaalin sekaan voi käyttää kanalientä tai lientä valmistettuna samalla tavalla kuin reseptissäni fasaania kirsikkakastikkeessa jollei sinulla satu olemaan fasaanilientä pakkasessa jo odottamassa sen käyttöä.

Fasaaninkoipia kirsikkapunakaalilla
fasaanin koipia
voita
1 punasipuli
mustaa pippuria
merisuolaa
200 g punakaalia
ripaus kuminaa
1-2 dl hapankirsikoita
kanalientä

Leikkaa sipulia ja kaali ohuiksi suikaleiksi. Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja paista sipulia ja kaalia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Mausta kaali suolalla ja pippurilla ja lisää vähän lientä sekaan. Anna liemen haihtua kaalin sekaan keskilämmöllä. Kuivaa fasaanin koivet talouspaperilla ja mausta se suolalla ja pippurilla. Ruskista koivet voissa kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin. Pane ne vuoassa uuniin 200 asteen lämpöön 15 minuutiksi. Lisää kaalin sekaan kumina ja kirsikat. Sekoita kaalia ja anna sen lämmitä. Ota fasaanin koivet ulos uunista ja anna sen vetäytyä alumiinifolion alla viitisen minuuttia ennen syöntiä. Asettele annokset valmiiksi lämpimille lautasille, kasa punakaalia keskelle jonka päälle sijoitat fasaani koivet. Tarjoile fasaani raikkaan vihersalaatin kera jolloin annos sopii myös niille jotka välttelevät hiilihydraatteja jostain syystä tai sellerisoseen kera jolloin se sopii niille jotka haluavat syödä ”normaalisti” ja hiilihydraatteja.

Mustaherukka Granita flunssaan

Mustaherukka Granita, timjamilla, inkiväärillä ja mustanseljan kukilla maustettua jäistä granitaa. Kylmää kurkkukipua lieventävää mehujäätä hileinä mustaherukkamehusta.

Monilla meidän kaapeissa olevista ruokatarvikkeista ja mausteista on terveysvaikutuksia ja tässä on mustaherukasta valmistettu Granita, jota voi tarjoilla flunssaa potevalle toipilaalle kuten vieraille illallisella.Me aikuiset voimme saada itsemme juomaan pahan makuisiakin juomia, yrttiteetä kun vain olemme itsellemme selittäneet sen terveysvaikutukset, mutta perheen pienokaiset voivat olla hieman valikoivampia tämän suhteen, joten makea hyvän makuinen Granita on oivallinen tapa ujuttaa lääkettä pienokaisiin, ja samalla kylmä lievittää kipeätä kurkkua. Usein neuvotaan syömään jäätelöä kun kurkku on kipeä, ja tämän onkin ihan hyvä neuvo, jollei siinä ole maitoa. Maidolla on liman eritystä kiihdyttävä vaikutus joten sitä sopii välttää nuhaisena tai flunssaisena joten maidoton (ja kermaton) sorbetti on paljon parempi vaihtoehto, jollet tee itse ja ostat valmista kaupasta.

Tätä Granitaa voi itse jäätelökoneessa, mutta se hoituu ilman konettakin tai tämän voi valmistaa ihan tavallisena mehujäänä. Mehu pannaan pakkaseen, sitä sekoitetaan haarukalla jäätymisen aikana jolloin isot jäähileet rikkoontuu ja muodostuu hienojakoista jääsohjoa, siis Granitaa. Granita käsin tehdessä kannattaa kuitenkin pitää mielessä mehun tilavuuden kasvamisesta kun valitsee astian jossa sen pakastaa. Astian pitää olla tarpeeksi liian iso aloitusvaiheessa jotta pakastettu Granita mahtuu siihen eikä valu yli äyräiden.

Suomesta ei valitettavasti saa mustanseljan marjoja, jotka olivat alkuperäisessä reseptissäni joten tässä tapauksessa on tyydyttävä toiseksi parhaaseen mitä täältä saa, siis mustaherukkaan. Musta herukassa on paljon C- ja B-vitamiineja ja sitä käytetään luonnonlääketieteessä apuna muun muassa yskän lievitykseen ja perinteisesti flunssaan ja nuhaan. Käytä omaa kotitekoista mustaherukkamehua jos sinulla sattuu sitä olemaan, mutta kaupasta ostettukin käy mainiosti. Parasta on lisäaineeton ja sokeroimaton mehu, jolloin voit lisätä mehun sekaan enemmän hunajaa, joka tässä tapauksessa toimii sekä makeutusaineena että sen antiseptisten vaikutuksien takia.

Mitä enemmän hunajaa, sitä parempi. Hunajan määrä tässä reseptissä määräytyy sen mukaan onko mustaherukkamehussa sokeria vai ei, ja miten paljon sitä on. Hunajalla taas on oma vaikutuksensa ja sitä ei saa koskaan keittää jotta vaikuttavat aineet eivät tuhoudu. Ja huomioi ettei hunajaa suositella alle 1-vuotiaille lapsille sen mahdollisesti sisältämien Clostridium botulinum bakteeri itiöiden takia. Kaikki yli 1 vuotiaat voivat, aikuiset mukaan lukien, yleisten suosituksien mukaan käyttää hunajaa päivittäin.

Timjami sisältää tymolia jolla on antiseptinen vaikutus ja lievittää kurkkukipua. Timjami on myös tehokas yskänlääke, ja sitä on vuosisatoja käytetty limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Voit tässä käyttää joko kuivattua timjamia suoraan kapista, tai tuoretta yrttiä, teholla ei ole eroa. Tuoretta yrttiä käytetään enemmän, koska kuivattu yrtti on tiivistynyt ja luovuttaa määrältään suhteessa enemmän sekä makua että terveyttä edistäviä aineita.

Mustan seljankukka on sen marjojen kera perinteisesti nuhaan ja kuumeeseen käytetty luonnonrohto. Se edesauttaa hikoilua ja voi auttaa jopa poskiontelon tulehduksiin, varsinkin ennalta ehkäisevänä kuurimaisena ja hoitona. Mustan seljankukat sisältävät myös rutiinia kuten ruusunmarja joten sitä voi käyttää samalla tavalla Couperosan hoitoon. Kuivattua mustan seljankukkia löytyy yleensä luontaistuotekaupoista mutta jollet onnistu löytämään kuivattua seljankukkaa voit sen sijaan käyttää mesiangervoa, kunhan et vain ole sille allerginen. Mesiangervossa on myös hieman asetyylisalisyylihappoa, joten samat varotoimet kuten karpalolla. Mesiangervoa en ole pahemmin tavannut muualla kuin luontaistuotekaupoissa kuivattuna satunnaisesti, joten tässä on hyvä yrtti jota voit ensi kesänä kerätä varastoon ja kuivata talven flunssakauden varalle.

Fenkolin siemenillä on, samoin kuten timjamilla, on hyvä liman irrottava vaikutus ja sitä on keskiajoilta asti käytetty bronkiitin ja yskän hoitamiseen. Fenkoli on myös yleinen leipämauste, ja jota usein käytetään mausteena Italialaisissa makkaroissa. Tuore inkivääri on tässä suositeltavaa kuivatun ja jauhetun inkiväärin sijaan. Kuivattu inkiväärillä ei ole aivan yhtä hyvä vaikutus siihen kuumeiseen oloon ja kurkkukipuun, kuin tuoreella. Inkivääri vauhdittaa myös ääriverenkiertoa ja aineenvaihduntaa, joka tässä tapauksessa on hyvä asia, paraneminen nopeutuu, eikä välttämättä palele niin paljon kuin muussa tapauksessa. Kanelilla ja sitruunalla, ei tässä ole muuta suurempaa virkaa kuin parantaa makua. Sitruunan mehua ei kuitenkaan saa lämmittää, jottei se kitkeröidy ja sen raikas maku säilyy.

Kuten kaikilla luonnonyrttien kuureilla tätä lääkinnällistä Granitaa ei koskaan saa syödä kahta viikkoa kauemmin, ja jollei flunssasi ole reilun viikko kuluessa vielä mennyt ohi, suosittelen että käyt lääkärin luona. Tavallisen nuhakuumeen ja flunssan pitäisi olla viikossa ohi. Yrteillä ja luonnonlääkkeillä ei koskaan saa korvata lääkärin määräämiä reseptilääkkeitä, mutta niistä voi hyvä apu flunssan ensioireiden torjumisessa ja myös sen parantamisen nopeuttamisessa. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea blogistani yrtit ja mausteet, jossa tekstissäni luonnon yrtit ja sienet talteen käsittelen asiaa. Noin puolitoista desilitraa kolme kertaa päivässä on hyvä annostus flunsaa vastaan. Mustaherukka Granita ei ole huonompi jälkiruokana muulloinkin kuin flunssakautena, ja silloin sen kanssa voi tarjoilla hieman vispattua kermaa. Nuhakuumeeseen kerma kun taas ei sovi niin hyvin.

Mustaherukka Granita
1 tl kuivattua timjamia
2 rkl kuivattuja seljankukkia
1 tl fenkolin siemeniä
2-3 cm tuoretta inkivääriä
1 kanelitanko
4 dl vettä
½ sitruunan mehu
1-2 dl hunajaa
4½ dl mustaherukkamehua

Pese inkivääri ja leikkaa se ohuiksi tikuiksi. Kuoret voivat jäädä. Rouhi fenkolia ja kanelia hiukan morttelissa. Mittaa puolet vesi kattilaan ja lisää inkivääri, timjami, seljankukat, fenkoli ja kanelitanko sekaan. Kiehauta vesi ylös kannen alla ja ota kattila pois lämmöltä. Anna teen vetäytyä kymmenen minuuttia. Siivilöi teestä yrtit ja anna sen jäähtyä puolisen tuntia, koko ajan kannella peitettynä. Sekoita mustaherukkamehun sekaan hunaja ja sitruunasta puristettu mehu. Kaada mehu siivilöidyn ja hieman jäähtynee teen sekaan. Anna seoksen jäähtyä kunnolla ja pane se joko pakkaseen jäätymään pariksi tunniksi tai jäätelökoneeseen, joka hoitaa homman itse. Jollei sinulla taas satu olemaan jäätelökonetta, ei hätää. Tällä tavalla se hoituu ilmankin. Kaada Granita laakeaan astiaan, jossa on kansi. Pane astia pakastimeen ja anna sen aluksi olla siellä tuntu. Käy tämän jälkeen sekoittamassa Granitaa haarukalla puolentunnin tunnin välein jotta säähileet särkyvät. Sekoita aivan pohjasta asti. Parfait on valmista 3-4 tunnin pakastamisen jälkeen. Lusikoi Granitaa lasiin ja nauti sen terveysvaikutuksista. Se säilyy hyvin pakkasessa jopa kuukausia, mutta sen koostumus ei pysy kauan yhtä hyvänä joten suosittelen sen syömistä parin kolmen päivän, korkeintaan viikon, sisään. Jos Granita on jäätynyt kovaksi voit antaa sen sulaa kymmenisen minuuttia ennen sen annostelua.

Ruusunmarjatee karpalosiirapilla

Kuumaa punaista ruusunmarjateetä pirteän karpalosiirapin kera. Oivallinen ja hyväksi todettu tapa parantaa flunssaa potevan oloa.

Flunssa on iskenyt otteensa meistä täällä kotona, joten tietenkin ajatukseni ovat paitsi olleet hyvin hitaalla ja aika kohmeiset, se on keskittynyt tähän flunssan parantamiseen ja nesteiden juomiseen.

Olen aina jankuttanut sekä jälkikasvulle että puolisolle, että sairaana ollessa syöminen ei ole niin tärkeää, kaikista tärkeintä on saada tarpeeksi nesteitä. Kuumeisena tämä voi joskus olla vaikeaa, mutta nesteitten saaminen piristää kuitenkin sairasta, ja vauhdittaa samalla parantumista. Mitä enemmän juo, sitä enemmän nesteet liikkuvat mutta juomiin on saatava tarpeeksi vaihtelua, ettei niitä kyllästy juomaan. Kaikista parasta on kun juoma nesteen lisäksi myös edesauttaa parantumista. Kaikista paras kokeiltu keino on juoda kuumaa kamomillateetä joka on terästetty hunajalla. Sekä hunajassa että kamomillassa on tulehdusta vähentäviä aktiivisia aineita, ja hunajaa on jo vuosituhansia käytetty antiseptisen vaikutuksensa takia. Hunaja ei tässä tapauksessa ole mikään mauste vaan se täydentää ja edesauttaa kamomillan parantavaa vaikutusta. Kamomillalla on myös rahoittava vaikutus, joten kannattaa kokeilla sen juomista iltaisin jos on nukahtamisvaikeuksia.

Monet pitävät maidosta teessään mutta pääsääntöisesti se ei sovi yrttiteehen joten älä lisää kamomillateehen maitoa. Meijerituotteilla, kuten maidolla, juustolla ja voilla on limantuotantoa edistävä vaikutus, joten niitä ei kannata syödä, tai juoda, kun potee flunssaa, ne tekevät olon vain netistä tukalammaksi. Kamomillateetä kannatta kokeilla, kuitenkin sitä saa juoda vain kahden viikon kuurina. Yrtti teetä ei koskaan saa juoda kahta viikkoa pidempää kuuria, joten jollei flunssasi ole vielä parantunut tässä ajassa kannattaa ottaa lääkäriin yhteyttä. Tavallinen flunssa on normaalisti ohi viikossa.

Oli kamomillatee sitten miten hyvää flunssaiselle kuin tahansa, se ei valitettavasti kuitenkaan sovi meille kaikille. Itse olen hyvin allerginen kamomillalle, jonka huomasin vasta sitä juotuani tuhdin kuurin reilut viitisen vuotta sitten. Hyvä ettei henki lähtenyt, ja olen sen siitä lähtien korvannut sen muilla juomilla. Jos olet allerginen kamomillalle, tai olet jo kyllästynyt sen juomiseen voit kokeilla Inkivääri teetä. Se tehdään samalla tavalla kuten Ginger Ice Tea, se sopii myös hyvin flunssan torjumiseen ja parantamiseen se vain nautitaan lämpimänä, eikä jäähdytettynä kuten reseptissä neuvotaan, muuten se valmistetaan aivan samalla tavalla.

Kolmas vaihtoehto on ruusunmarjatee karpalosiirapilla. Ne jotka ovat lukeneet tekstejäni jo jonkin aikaa, ovat huomanneet että valmistan usein siirappia ja tähän on hyväkin syy. Siirappi on erittäin monikäyttöistä, sen säilyvyys on erittäin pitkä ja se vie vain vähän tilaa ruokakomeron hyllyllä. Luontaisterapeuttina tiedän miten meidän tavallisesti käyttämiämme mausteita voi käyttää muutenkin kuin vain ruoan maustamiseen. Monella mausteella on terveyttä edistävä ja jopa parantava vaikutus.

Karpalo sisältää paljon C-vitamiinia ja antioksidantteja, ja se tehostaa vastustuskykyä. Karpalo sisältää sama vaikuttavaa aineita kuin Sianpuolukka, joten karpalosta on myös hyvää apua ehkäisemään virtsatientulehduksia. Joten jos sinulla on taipumuksia tähän, voit kokeilla karpalosiirappia karpalomehun lisäksi. Karpalosta on myös uutta tutkimustietoa että se hillitsee mahahaavan aiheuttavia helicobacteri pylorin lisääntymistä ja voi estää mahanhaavan muodostumista. Kaikkien näiden karpalon hyvien vaikutusten lisäksi on myös hyvä tietää että se sisältää hieman asetyylisalisyylihappoa, siis sitä samaa ainetta kuin aspiriini. Joten jos olet allerginen, aspirinille sinun ei kannata syödä karpaloita tai juoda sen mehua suurissa määrissä. Joten jos osasit lukea mitä kirjoitin rivien väliin, karpalolla on lievä kuumetta alentava vaikutus joka tässä tapauksessa on hyvä asia, kun puhutaan nuhakuumeesta. Karpalo siirappiin voit käyttää kaupasta ostettuja pakastekarpaloita joljei sinulla satu olemaan itsekerättyjä pakkasessa.


Ruusunmarjan vaikutuksen ovat meille suomalaisille hieman tutumpia. Ruusunmarjasosetta on käytetty vuosikymmeniä pikkulasten ruoissa sen sisältämän C-vitamiinin takia. C-vitamiinia suositellaan yleisesti flunssan hoitoon. Ruusunmarja sisältää karoteenia joka on esiaste A-vitamiinille jota myös tarvitsemme, varsinkin nyt talvella. Ja niillä joilla on taipumusta couperosa ihoon, voi olla apua ruusunmarjasta, koska se sisältää rutiinia jota käytetään katkenneiden hiussuonien hoitoon. Kaupan ruusunmarjateessä on usein sen lisäksi kiinanruusua, siis hibiskusta. En tiedä onko tämä alkujaan ollut vain sen kauniin punaisen värin takia, mutta niin kauan kuin olen ruusunmarjateetä juonut, siinä on aina myös ollut kiinanruusua. Kiinanruusulla on myös hyvä yhteisvaikutus ruusunmarjan kanssa tätä nuhaa vastaan. Ruusunmarja teetä saa yleisesti kamomillateen lisäksi sekä ruoka- että luontaistuotekaupoista.

Voit valmistaa tätä ruusunmarjateetä karpalosiirapilla yhden mukin kerrallaan, tai kerralla valmistaa kokonaisen kannullisen. Tässä ruusunmarjateetä karpalosiirapilla voi jouda lämpimänä, tai sen voi antaa jäähtyä, se maistuu kummassakin tapauksessa hyvälle ja auttaa flunssan parantamista. Voit käyttää sitä jopa kesällä kuumana hellepäivänä jäiden kera. Kuurimaisesti tätä teetä voi juoda kolme, jopa neljäkin kertaa päivässä, muttei koskaan kauemmin kuin korkeintaan kaksi viikkoa. Ja tämä tosiaankin koskee kaikkia yrttitee kuureja.

Karpalosiirappi
karpaloita
ruokosokeria

Karpalo siirappi valmistetaan aivan samalla tavalla kuin raparperisiirappi. Kiehauta karpalot niukassa vedessä ja anna niiden kiehua kunnes karpalot ovat pehmenneet ja luovuttaneet mehunsa. Siivilöi mehu takaisin kattilaan ja lisää sokeria kunnes mehu on aika paksua. Kiehauta siirappi ylös ja se on valmista. Kaada kuuma siirappi huolella puhdistettuun pulloon. Karpalosiirappi säilyy huoneenlämmössä vuosia mutta jotta sen terveysvaikutteet olisivat vielä tallessa, se kannattaa käyttää vuoden sisällä sen valmistuksesta. Se ei kuitenkaan voi hyvin suorasta auringonvalosta, joten säilytä se varjossa. Älä lisää siirappia kiehuvaan nesteeseen jos aiot käyttää sitä lääkinnällisesti flunssaa vastaan.

Ruusunmarja tee karpalosiirapilla
ruusunmarjateetä
karpalosiirappia

Kiehauta vesi ja kaada se teepussin päälle. Anna teen hautua kymmenen minuuttia. Poista pussi ja sekoita teen sekaan karpalosiirappia oman makusi mukaan. Sekoita siirappi hyvin teehen, ettei se jää mukin pohjalle makaamaan. Siirapista pitää tulla sekä makeutta että hieman happoa ja karvaisuutta karpalon takia. Nauti joko kuumana tai anna sen hieman jäähtyä.

Taivaallisen kermaiset porsaankyljykset

Porsaankyljyksiä kermakastikkeessa. Paistettuja porsaankyljyksiä ihanan paksussa kermakastikkeessa paahtoleivän kera. Nopeaa ja tehokasta ruoanlaittoa arkeen kuitenkaan sen mausta tinkimättä.

Tässä on ruoka jota söimme usein lapsuuden perheessäni. Maailman herkullisin kermakastike, samalla kun se on varsin helppo ja hyvin nopea arkiruoka valmistaa. Mutta mikään laihdutusruoka se ei ole. En ole varma tämän ruoan alkuperästä mutta siinä voisi olla vaikutteita oopperavoileivästä, kummassakin liha asetetaan leivän päälle mutta tässä ruokalajissa on herkullisin kermakastike ja itse kastike on koko ruoan juju, se ns. piece de resistance. Monesti kuva ei anna ruoalle oikeutta, tässä taas yksi esimerkki siitä, ja totean itsekseni että olen viime aikoina jostain syystä harrastanut ruskeita ruokia jotka ovat aivan mahdottomia saada kuvauksellisesti esille.


Porsaankyljykset paistetaan voissa samassa pannussa kun ne kypsytetään kermassa ja tästä kermasta muodostuu kastike aivan itsestään. No ei nyt ihan itsestään, kerma kiehuu helposti yli, joten jollet ole kokenut kokki sinun on vahdittava kermaa kiehumasta yli. Tässä on kyse sen oikean määrän kermaa ja hellanlevyn lämpötilan löytäminen suhteessa paistinpannuusi, se lämpö missä sinä vaaratta voit keittää sitä kermaa ilman sen ylikiehumiseen riskiä. Pannun tilavuus, kyljyksien määrä ja lieden kuumuus määrää tämän. Voin voi tietysti korvata öljyllä mutta kastikkeesta ei silloin tule sama. Paahtoleivän voi tietysti mausta riippuen paistaa voissa jos näin joku haluaa, kuten Toast Skagenissa mutta alkujaan meillä käytettiin tuoretta vehnästä leivottua paahtoleipää.

Sittemmin olen useimmiten korvannut tämän vehnäisen paahtoleivän hieman rouhevammalla joka sisältää kokojyvää ja ”moniviljaa” tai muuten enemmän kuitua. Paahtoleivän voi miedosti paahtaa jos niin haluaa, ja varsinkin jos se on suoraan pakkasesta otettu ulos sitä yhtään sulattamatta etukäteen. Kyljyksiä ja leipää tarvitset yhden per syöjä joten tällä reseptillä voit valmistaa niin monta annosta kuin vain paistinpannusi antaa periksi, ja tuplan jos sinulla sattuu olemaan kaksi pannua missä paistaa. Leipä on tarkoitettu kastikkeen syömiseen, jo joskus leipää voi mennä enemmän kuin se arvioitu yksi palanen syöjää kohti.

Taivaallisen kermaiset kyljykset
4 porsaan kyljykstä
4 viipaletta paahtoleipää
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
voita paistamiseen

Kuivaa kyljykset talouspaperilla ja mausta ne sekä suolalla että pippurilla. Paista kyljykset keskilämmöllä kauniin ruskeiksi kummaltakin puolelta. Lorauta pannuun kermaa ja anna kastikkeen tekeytyä. Samalla kun kerma kiehuu kokoon, se myös saa makua kyljyksistä ja kyljykset kypsyvät. Maista kastiketta ja mausta se suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Asete leivänviipale lämpimälle lautaselle ja pane kyljys sen päälle. Lusikoi kastiketta päälle ja tarjoile heti.

Kirkuvan punaisen possunlihan tarinan alku

Possu ei ollut sitä mitä pakkausessa luvattiin. Pinnalta kauniin ruskeaksi paahtunutta possua, sisältä petollisen punaista ja sangen sitkeää lihaa.

Useimmiten ostamassamme ruoassa ei ole mitään vikaa, mutta kun sellainen harva tapaus sattuu eteesi, anna palautetta asiallisella tavalla. Valitettavasti se voi olla sangen vaikeaa, varsinkin jos kyseinen raaka-aine on ostettu isosta marketista. Olen huomannut että mitä suurempi kauppa, sitä vaikeampi on saada annettua palautetta tai valittaa jostain asiasta ja epäilen että suurin osa asiallista palautetta jää tekemättä, juuri tämän hankaluuden takia.

Kaava tuntuu olevan seuraavanlainen; ensin tulee valitus johon viitataan kintaalla, vastuu ei ole meidän, ota yhteyttä tuottajaan aivan samalla tavalla kuin ennen vanhaan lapsina hiekkalaatikossa, ”en se ollut mä”. Useimmat kuluttajat unohtavat asian tämän jälkeen tai eivät yksinkertaisesti enää jaksa tai halua valittaa lisää joten suurin osa asioista jää käsittelemättä. Pienemmät kauppiaat ovat kokemukseni mukaan paremmin asiakasmyönteisiä, he ottavat huolta asiakkaansa tarpeista aivan eri tavalla ja he "palvelevat" asiakasta. Heidän kanssaan voi möys keskustella eikä palautteen antaminen ole hankalaa. Ison kaupan omistajaan taas voi olla hyvin vaikea saada yhteyttä ja ei puhelin eikä sähköposti aina helpota asiaa mitenkään, kauppias voi vain toisen kerran vinkata sillä kintaalla, olla vastaamatta s-postiisi kun kyselet lisää. Hänhän jo vastasi kyselyysi, eikä hänen tarvitse enää välittää.

Ostin tässä viime viikon lopulla Tampereen Lielahden Citymarketista Possun lapaa, joka oli tarjouksessa. Se oli paketoitu kaupassa ja siinä oli kaupan oma hintalappu. Etiketissä luki ”Porsaan lapa, suolattu” viimeinen päivämäärä jne. kuten normaalisti on tapana. Kotiin tultuani kypsensin porsaan lavan uunissa. Koska se oli jo suolattu, en lisännyt siihen mitään muita mausteita. Halusin paahtaa possunlihan ylikypsäksi jotta siitä tulisi hyvin mureaa, ja tarjoilla sen tulisen maustekastikkeen kera, johon lihan suikaleita voisi kastaa.

Paahdoin lihaa tavalliseen tapaan sen puolitoista tuntia kuin se painon puolesta vaati kypsyäkseen ja toisen tunnin lisää, koska se ei ottanut mureutuakseen kuten normaalisti. Lihaa leikatessa huomasin että se oli vielä aivan kirkuvan punaista sisältä, se ei menettänyt väriään kypsennyksessä ja muuttunut harmahtavaksi, joten päättelin että lihassa on oltava nitriittiä, tämän etiketissä mainitun suola lisäksi. Lihaa maistettiin jolloin se todettiin sitkeäksi joten se jätettiin syömättä. Onneksi tässä ei nyt ollut kyseessä mikään aine, jolle joku läsnä oleva olisi ollut allerginen. Vieraille oli kuitenkin nopeasti keksittävä muuta syötävää, vaikkei se nyt kuulu itse tarinaan.

 Koska tuotteen etiketissä luki vain suolattu, edellytin että kyseessä olisi ns. harmaasuolattu, siis nitriititön liha joten ostin sen. Muussa tapauksessa se olisi saanut jäädä hyllyyn vaikka minulle olisi ”maksettu” sen ostamisesta. Minä vältän lisäaineita ruokavaliossani, joten nitriitti on yksi niistä aineista joita vältän. Vain ja kun itse harkinnanvaraisesti ostan jotain leikkelettä tms. jossa tätä nitriittiä on, olen itse tehnyt päätöksen syödä sitä.

Illallista seuraavana aamupäivänä panin s-postissa kyselyn tälle kyseiselle kauppiaalle, jossa kerroin mitä oli tapahtunut ja kyselin lihasta ja sen mahdollisesta nitriittipitoisuudesta. Sain kauppiaalta varsin nopean vastauksen, parissa tunnissa, jonka ripeyttä kiitän. Hän kertoi minulle että heidän lihamestarinsa mukaan kyseinen possunlapa oli Poutun harmaasuolattua ja että minun pitäisi ottaa Pouttuun yhteyttä saadakseni lisätietoa tuotteesta.

Miksi minun, siis kuluttajan pitää ottaa yhteyttä kaupan tuottajaan? Eikö kyseisellä kaupalla todellakaan ole mitään vastuuta siitä mitä he myyvät? Varsinkin kun kyseinen liha oli heillä pakattua ja siinä oli heidän etikettinsä.

Otin kuitenkin samalta istumalta s-postilla yhteyttä Pouttuun. Viikonlopun jälkeen minulle vastattiin, etteivät he ole valmistaneet kyseistä tuotetta. Heillä on vain ns. punasuolattua jossa nitriittiä ja että heidän lihansa pakataan heidän omiin pakkauksiinsa jossa tämä on merkitty. Pikaisella googlauksella löysin vain Poutulla porsaanlapaa, tätä samaa joka on punasuolattua. HK:lla ja Atrialta en possunlapaa löytänyt ollenkaan joten jää kysymys; mistähän tämä suolattu porsaan lapa oikeasti on kotoisin? Ja mihin minun nyt pitää ottaa yhteyttä?!? Kauppias ei enää vastaa s-postikyselyihini, hänhän kylläkin voi olla lomalla, joka sinänsä on aivan järkeenkäypää, onhan nyt hiljempaa aikaa joulun jälkeen ja ennen pääsiäistä.

Juuri nyt tämä onneton punainen possunliha on jääkaapissa eristyksissä odottamassa tuomiotaan ja siirrän se kohtapuoliin pakkasen puolelle jossa se saa odottaa lopullista tuomiotaan, tämä asia nääs ei tähän jää. Haluan tietää kuka on vastuussa myydystä tuotteesta, kenen valmistama kyseinen tuote oikeasti on, ja mitä se sisältää koska se on niin punainen. Kivaa olisi myös saada rahat takaisin, ja vähän sokeria päälle koska illallistuokio ystävien kera lässähti todella pahasti, mutta tätä viimeisintä kuitenkin epäilen.

Palatakseni takaisin tähän lisäaine kysymykseen, on vaikeata ottaa vastuuta omasta ruokavaliosta ja vältellä määrättyjä aineita jos ruokakauppojen tuotemerkinnät puuttuvat kokonaan, tai ovat puutteellisia. Tällöin ei auta vaikka me olisimme miten tietoisia tahansa siitä mitä syömme koska me olemme tässä tapauksessa toisten meille antamien tietojen varassa.

Kuka siis on vastuussa siitä mitä meille kaupassa myydään?

Täältä löydät lisätietoa lisäaineista.

Täydellinen Dry Martini

Aperitiivinä tyädellinen Dry Martini. Giniä, kuivaa vermouthia ja oliivi unohtamatta sitruunaa.

Juoma on oleellinen osa ateriaa, varsinkin nautittuna ravintolassa mutta myös kotona, ja se kannattaa ottaa huomioon eikä vain satunnaisesti heitellä jotain kehiin. Ruoan kanssa juotu juoma voi joko nostaa itse syödyn annoksen ja koko aterian taivaallisiin korkeuksiin, jos ne osaa yhdistää. Usein tämä ei ole ongelman ydin, vaan se mitä on juonut ennen ateriaa, tämä niin sanottu aperitiivi siis alkudrinkki

Aperitiivi tarkoittaa ruokahalua edistävää tai herättävää juomaa, vastakohtana digestiivi joka taas on ruoansulatusta edistävä aterian jälkeinen juoma, johon palaan joskus myöhemmin. Aperitiivin tarkoitus on siis herättää ruokahalua ja perinteisesti monta cocktailia tarjoillaankin ennen ruokailua. Tässä piilee yksi ainoa pieni pulma, kova alkoholi, siis viina, turruttaa makunystyröitä ja tämän yhden vaikka miten pienen cocktailin jälkeen et enää pysty maistamaan mitä syöt yhtä hyvin. Joten, jos oikeasti haluat nauttia ateriasi kaikista makuvivahteista ja sen ulottuvuuksista, älä pilaa sitä juomalla vahvoja alkoholijuomia sitä ennen. Unohda Dry Martini ja Whisky Sour ennen ateriaa.

Tämä sanottuna haluan nyt esitellä teille täydellisen Dry Martinin. Dry Martini koostuu ginistä ja Vermouthista jossa dry-osa koostuu ginistä ja Martini taas kuivasta Vermouthista. Mitä enemmän giniä suhteessa Vermouthiin Martini sisältää, sitä kuivempi se on. Dry martinissa se on 1/3 Vermouthia ja 2/3 giniä.

Gini

 Hollantilaiset keksivät geneverin josta sittemmin englantilaiset kehittelivät tämän meille tänä päivänä tutun ginin. Gini on viljasta poltettua viinaa, joka keitetään toiseen kertaan sen mausteiden ja yrttien kanssa jolloin tulos on giniä. Valmistajat vaalivat salaisia reseptejään joten vain jotkut hyvin maistuvat mausteet ovat suuren yleisön tiedossa. Ginin yksi tunnetuimpia ainesosia on katajanmarja, mutta se mitä monet eivät tiedä on että katajanmarja on luontaislääke, joten sitä sopii varoa jos on munuaisissa vikaa. Ginin laatu määrää minkä makuinen Dry Martinista tulee joten jos haluat nauttia juomastasi valitse sen mukaista laatua.

Vermutti

Vermouth taas on valkoista viiniä johon on lisätty yrteillä ja mausteilla maustettua viinaa. Tämän jälkeen Vermouthia on kypsytetty jopa neljä vuotta tynnyreissä ennen sen pullottamista. Vermouthia valmistetaan Ranskassa ja Italiassa, ja ranskalaiset Vermouthit kuten esimerkiksi Noilly Prat ovat kuivempia kuten maailman laajuisesti paremmin tunnetummat italialaiset serkkunsa Cinzano ja Martini. Vermouthiin lisätty sokerimäärä taas määrittelee onko se kuiva vai ei, joten suosittelen että käytät kuivaa ranskalaista Vermouthia. Vermouth itsessään jäitten kera on oivallinen aperitif, oli se sitten kuivaa tai makeata.

Kaikissa drinkeissä kuten myös Dry Martinissa on myös jäitä tärkeänä osana niiden valmistusta. Näitä jäitä ei aina ole tarkoitus jättää lillumaan juomaan, ja Dry Martinin tapauksessa niiden ainoa tarkoitus on jäähdyttää lasia ja itse cocktailinsekoitus astiaa. Juoma sekoitetaan ja jäät siivilöidään aina pois Dry Martinista kun se kaadetaan lasiin. Lasin valinta on yksi tärkeä osa cocktailin esille panossa, ja olen oppinut että martinit tarjoillaan aina Cocktail-lasissa, tai martini lasissa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Dry Martini 

On aina sekoitettu, se ei ole ravistettu ja sitä ei siis missään nimessä ravistella. Vain James Bond haluaa Martininsa ravistettuna, ja sekin on vodka Martini, ei Dry Martini. Olen kokeillut kumpaakin versiota vierivieressä enemmän kuin kerran, ja todennut ettei niiden maussa ole eroa. Tämä ravistettu version on vain James Bondin kirjailijan, Ian Flemingin, keksintöä jolla ei sinänsä ole mitään käytännön tarkoitusta. Mahdollisesti voisin kuitenkin kuvitella että ravistettu Dry Martin jäähtyy nopeammin kuin sekoitettu kuumassa ilmastossa, mutta tässäkin on vain kyse sekuntien erosta. Dry Martinissa on myös aina oliivi, mielellään cocktailtikkuun kiinnitettynä ja se on sen tunnus. Alkuperin Dry Martinissa oli yksi ainokainen oliivi, mutta olen nähnyt niitä joissa on kolme oliivia samaan tikkuun pujotettuna. Oliivinlaatu vaikuttaa tietenkin drinkin makuun, ja jos oliivi on huono ja maistuu pahalta se ei maistu hyvälle. Tavallisinta on käyttää paprikalla tai paprikatahnalla täytettyjä oliivia. Sardellilla (usein myös väärin kutsuttuna anjoviksena), valkosipulilla tai Peperonilla täytetty oliivi ei käy tähän, se ei maistu hyvälle, mutta mantelilla tai mahdollisesti sitruunankuorella täytetty oliivi sopii jos niistä pidät. Yrttitäytteisiä oliiveja taas en vielä tähän päivään asti ole Dry Martinissani kokeillut. Martinin loppusilaukseksi sen pinnalle puristetaan sitruunan eteeristä öljyä, niin sanottu lemon zest. Sitruunankuorta ei sen puutteessa kannata korvata appelsiinikuorella, se on aivan karmeata ja koko juoma menee pilalle.

Kun kaikki ainekset on oikealla tavalla sekoitettu, jäähdytetty ja jäät siivilöity pois, kaadettu lasiin, lisätty oliivi ja puristettu öljyt pinnalle on tulos täydellinen Dry Martini. Helppoa eikö vain? Voi kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta kun olet tehnyt näitä jonkun parisen sataa, taidat sen varmasti, jopa unissasi.

Dry Martinilla on monta serkkua, siis variaatiota jotka vähän eroavat toisistaan joko raaka-aineissa, niiden suhteessa tai koristelussa. Kaikki kuitenkin ovat sekoitettuja, ei ravistettuja.

Gibson 

On periaatteessa sama kuin Dry Martini, siinä siis on giniä ja kuivaa Vermouthia mutta ginin suhde Vermouthiin on hieman suurempi. Oliivi taas on korvattu hillosipulilla eikä sen pinnalle puristeta sitruunaöljyä.

Vodka Martini

Ulkonäössä taas ei mikään erota sitä Dry Martinista, vaan se on sen maku ja se mistä se on valmistettu joka ratkaisee. Vodka Martini on periaatteessa samanlainen mutta siinä gini on korvattu vodkalla, oliivi ja sitruunaöljy samalla tavalla kuin Dry martinissa. Nykyään Vodka Martineja maustetaan vaikka millä likööreillä mutta tämä on se niiden alkuperä, se mistä ne ovat lähtöisin ja vuosien mittaan kehittyneet.

Sweet Martini 

Tässä taas on giniä ja makeata Vermouthia joka koristellaan kirsikalla oliivin sijaan, eikä siinäkään ole pinnalla sitruunan öljyä.

Naked Martini 

Tämä on kaikista helpoin Martini versio. Naked Martini, siis suomeksi alaston Martini. Se on koko drinkki pelkistettynä vain giniä ja jäitä Whiskylasissa.

Dirty martini

 Martini johon lisätään vähän oliivin nestettä kutsutaan Dirty Martiniksi, likaiseksi Martiniksi.

Täydellinen Dry Martini

4 cl korkealaatuista, hyvän makuista giniä
2 cl Noilly Prat vermouthia
oliivi
1 sitruuna
jäitä

Täytä cocktail-lasi jäillä jotta se jäähtyy. Kaada jäitä myös sekoituslasiin. Anna kummankin jäähtyä parisen minuuttia ennen kuin jatkat. Mittaa cocktailin ainekset ja kaada ne jäiden sekaan sekoituslasiin. Sekoita martinia lusikalla pari kolme kierrosta sekoituslasissa. Kaada cocktail-lasista jäät pois ja siivilöi martini lasiin sekoituslaista. Kiinnitä oliivi cocktailtikun kärkeen ja pane se lasiin. Leikkaa terävällä pikkuveitsellä sitruunankuoresta ohut noin 2 x 2 senttiä kokoinen pala. Ota pala etusormen ja peukalon väliin suorana niin että keltainen puoli on ulospäin. Sijoita sitruunankuori martinin pinnan lähelle ja purista kuoripalaa sen reunoista niin että valkoinen puoli litistyy ja kuoresta ruiskahtaa sitruunaöljyä juoman pinnalle. Heitä kuoripala pois, sitä ei koskaan panna lasiin, tämä ei ole mikään hedelmäsalaatti. Jotkut väittävät että kuoren pitää olla juoman seassa, jotta näkisi että se on tehty oikeaoppisesti. Sitruunan öljy on kuitenkin näkyvissä pinnalla, jollei ole sokea, mutta sokea taas varmasti tunteen sitruunan tuoksun joka sinulta voi jäädä huomaamatta. Ota nyt lasi käteen ja nuuhkaise Dry martiniasi, se tuoksuu vienosti sitruunalle. Nyt se on täydellinen, ja se on valmis nautittavaksi.

Toast Skagen

Skagen Toast tai Toast Skagen.Tuoreita katkarapuja, majoneesia, tuoretta tilliä ja muikunmätiä rapean voissa paistetun leivän päällä, ruotsalainen klasikko alkuruoka.

Tänään olen pitänyt blogiani 365 päivää, joten huomenna blogilleni tulee ikää 1 vuosi. Olen siis ensimmäisen vuoden aikana saanut julkaistua 245 tekstiä, vaikka tavoitteeni oli julkaista tekstiä vain joka toinen päivä. Tämän ensimmäisen bloggausvuoteni viimeinen päivä sattuu aika sopivasti yhteen ystävänpäivän kanssa joten ajattelin esitellä teille, ystävilleni ja lukijoilleni kaikista eniten rakastetuimman reseptini.

Kun minulta kysytään mistä ruoasta pidän eniten alan luetella kaikkea mitä rakastan, ja olen todennut jo aikoja sitten että makumieltymykseni ovat kausittaisia. Riippuu vuoden ajasta mistä pidän, mutta jotkut suosikit ovat jääneet tullakseen ja tässä yksi niistä. Toast Skagen, tai Skagen Toast, miten sen nyt haluaa sanoa, kummatkin kyllä ovat aivan yhtä oikein. Se ei ole tanskalaista alkuperää, vaikka sen nimen perusteella voisi uskoa. Kuulemani tarinan mukaan tämä alkupala ilmestyi ensimmäistä kertaa purjehduskisan aikana 1965. Vene, jolla tämän ruoan keksijä oli, oli tuulen tyynnyttyä pahasti häviämässä kilpailun joten miehistön mielialaa piti hieman piristää. Koska keittiössä ei ollut mitään muuta kuin niitä aineksia joista tämä koostuu kokki kokosi niistä leivät ja tarjoili. Nimeksi hän kertoi Skagen Toast kun sitä kysyttiin ja sittemmin se ilmestyi ravintola Richen ruokalistoille Tukholmassa joka samainen kokki, Tore Wretman, oli töissä ja myös omisti. Tore Wretman oli aikoinaan myös Tukholman Oopperakellarin keittiömestari.

Skagen Toast on tuoreita katkarapuja majoneesissa aseteltuna voissa paistetun pyöreän leivänpalasen päällä ja koristeltuna muikun mädillä ja vain hyvät raaka-aineet takaavat annoksen herkullisuuden. Käytä voita, kotona tehtyä majoneesia, tuoreita katkarapuja jos vain mahdollista ja muikun mätiä. Niin, tietysti tästä tulisi kaikista paras jos vain, ja kun saisi tuoreita katkarapuja, mikä voi Suomessa olla hieman hankalaa. Joten tuoreiden katkarapujen puutteessa on tyydyttyvä toiseksi parhaaseen, joko pakastettuihin katkarapuihin tai suolaliemessä säilöttyihin katkarapuihin joita nykyään löytyy melkein joka kaupasta. Huomaa vain että nämä ns. tuoreet suolaliemessä olevat katkaravut ovat jo kerran olleet pakastettuja, joten niitä ei enää kannata pakastaa toista kertaa. Hanki niin isoja katkarapuja kuin vain suinkin löydät, muttei kuitenkaan jättikatkaravun pyrstöjä, ja jos katkaravut ovat pakastettuja anna niiden sulaa jääkaapissa yön yli. Katkaravut kannattaa vasta kuoria aivan viime tipassa ennen annoksen valmistusta. Itse kuorin ravut ja panen ne lävikköön, jotta ylimääräinen neste valuu niistä pois. Niitä ei kuitenkaan saa huuhdella, ettei maku häviä viemäriin veden mukana. Liemessä säilöttyjen katkarapujen liemi kannattaa antaa valua pois siivilässä tai lävikössä.

Leivän palasta otetaan pyöreällä muotilla palat jotka paistetaan kullankeltaisiksi voissa, ja jollei sinulla satu olemaan pyöreätä muottia kotona voit käyttää tähän sopivan kokista lasia jolla ota leivästä pyöreän palan.Tätä ylijäänyttä leipää ei muuten kannata heittää pois, vaan voit antaa sen kuivua jonka jälkeen jauhat niistä korppujauhoja. Leivänpalat on ehdottomasti paistettava voissa, meijerivoissa kuten ennen vanhaan sanottiin. Et tässä tapauksessa voi käyttää margariinia, tulos ei edes ole hyvä, saati sitten verrattavissakaan siihen mihin nyt tähdätään. Joten nauti nyt tämän kerran ruoastasi ja siitä mitä panet suuhusi. On myös muistettava että leivän on annettava jäähtyä sen rapeaksi paistamisen jälkeen. Jos lisäät katkaravut ja majoneesin liian kuuman leivän päälle tulos voi pahimmassa tilanteessa olla munakokkelin tapaista mössöä jossa seassa katkarapuja ja paremmassa tapauksessa annos vain valuu pois leivän päältä eikä pysy keossa.

Koko annoksen kruunaa muikun mäti, enkä suosittele myös tämänkään raaka-aineen vaihtamista. Muikun mäti on kuitenkin aika kallista tavaraa, ja sitä saa helpoiten käsiinsä pakastettuna vaikka asuisi pienemmällä paikkakunnalla. Mutta miten sitten vain käyttää osa tästä purkissa olevasta pakastetusta mädistä?

Helpoin tapa on antaa mädin sulaa jääkaapissa kunnes se on vielä jäistä ja kohmeita, mutta siitä voi jo ottaa lusikalla, tai veitsellä leikaten paloja. Lusikoin haluamasi määrä toiseen purkkiin, jossa annat se sulaa valmiiksi, ja pane ostamasi mätipurkki takaisin pakkaseen odottamaan otollisempaa ajan kohtaa. Määrä jota tähän tarvitset, on noin kaksi teelusikallista. Tavoistani poiketen olen tällä kertaa tillin välttelyn sijaan lisännyt sen koristeellisena osana ruokaa, vaikkei siitä alkuperäisessä versiossa ollut tietoakaan. Olen myös valinnut säästää katkaravut kokonaisina jotta annos on näyttävämpi ja koska tänään on ystävänpäivä, on resepti myös sovitettu vain kahdelle syöjälle.

Toast Skagen
200 g katkarapuja
n 40 g muikunmätiä
1-2 rkl majoneesia
2 palaa paahtoleipää
voita paistamiseen
tuoretta tilliä
sitruuna

Ota leivästä pyöreällä muotilla palat. Paista leivänpalat voissa miedolla lämmöllä kunnes ne ovat kummaltakin puolelta kauniin kullan keltaisia. Asettele paistetut leivät lautasille ja anna niiden jäähtyä. Kaada kuoritut katkaravut kulhoon, lisää majoneesi sekaan ja sekoita kunnolla. Asettele katkaravut lusikan avulla keoksi leivän päälle. Lusikoi mätiä päällimmäiseksi annokseen ja koristele tillinoksilla ja ohuella sitruunan palalla. Nauti heti rakkaasi kanssa.

Perinteinen bortskeitto keltajuurista

Perinteinen Borts, Borstshkeitto tällä kertaa keltainnen sellainen jossa punajuuren sijasta käytetty keltajuurta. Maultaan yhtä herkullinen kuin tavallinen Borts mutta kuitenkin erivärinen ruokakokemus.

Borts keitto valmistetaan useimiten punajuurista ja punajuuret ovat nimensä mukaan punaisia, mutta niillä on samaa lajia oleva toinen juures joka on keltainen, keltajuuri. Nämä keltajuuri ja punajuuri eroavat vain väriltään, muuten ne maistuvat aivan samalle, ja värjäävätkin melkein yhtä hyvin niitä käsitellessä. Uskomatonta mutta totta, tämä vaalea keitto maistuu aivan yhtä paljon aidolle Bortskeitolle kuin punainen serkkunsa! Kiehuessaan keltajuuri luovuttaa niin paljon väriä liemeen että se on yhtä vaaleata ja läpikuultavaa kuten kattilassa oleva vierustoverinsa kaali joten tässä taas kerran ruoka jolla voit yllättää ystäväsi. Tarjoile tätä vaaleata versiota Bortsista ja kysy heiltä osaavatko he arvata mitä se on. Keiton väri on niin hämäävä että vain hyvin harva osaa arvata mitä se on, edes sitä maistettuaan. Taas kerran hyvä esimerkki siitä miten me oletamme että asiat ovat määrätyllä tavalla.

Borts-keittoni on tähän asti aina ollut punaista mutta kun nyt viime aikoina olen muutenkin hellan ääressä leikkinyt ruoalla keltajuuren kanssa tuli mieleen tietenkin myös Borts-keitto.Bortsin ainekset leikataan ohuiksi suikaleiksi, joka sanotaan Julienneksi. Tämä on aika työläs tapa leikata paljon vihanneksia, vaikkapa 10 litran kattilan täydeltä, jollei ole harjaantunut veitsen käyttäjä, joten voi hyvin ottaa monitoimikoneen avuksesi, vaikka suikaleet tällöin useimmissa koneissa ovat paksumpia kuin Julienne, siis tikkuja. Toinen erittäin hyvä syy monitoimikoneen käyttöön on sormenpäiden varjelu. Minulla on valitettavana aika ajoin pahana tapana huolimattomuudessani leikata saman vasemman etusormen kynttä, (yleensähän niitä on vain se yksi) ja leikkaan aina samasta kohdasta viistosti kynnen pinnan suuntaisesti mutta vaihtelevan syvästi sormenpäähän.

Bortsia ei siis koskaan kannata valmistaa samalle päivälle, vaikka se silloinkin on hyvää, mutta herkullista se vasta on parin päivän jääkaapissa olon jälkeen. Ja pakastamisesta Borts vain kehittyy paremmaksi. Tämän keiton voi helposti säätään myös vegaanille, tai kasvissyöjälle, käytät vain kasvislientä alla mainitun kanaliemen sijaan. Valitsin tähän keittoon kanaliemen koska se ei ole yhtä tummaa kuin lihaliemi, ja sopii keittoon paremmin, keiton värin kun pitää tällä kertaa olla kullankeltainen.

Olen tällä kertaa myös jättänyt lisäämättä makkaran ja vaihdoin tavallisen mustan pippurin valkopippuriin, nekään ei kumpikaan sopisi tämän keiton värimaailmaan. Mahdollisesti kanalihaa voisi lisätä sen makkaran sijaan jos haluaa keitosta vähän lihaisamman. Muuten keiton valmistus tapahtuu muuten aivan samalla tavalla kuin Bortskeitto reseptissäni, paitsi tietenkin se soseuttaminen, sen voi joko tehdä tai olla tekemättä jollet sitten harrasta sosekeittoja laihduttamismielessä. Keitto on kummassakin tapauksessa herkullinen. Keltaiset porkkanat olisivat olleet oivallisia tämän keiton sekaan, jolloin värimaailma olisi pysynyt aivan haalean keltaisena mutta minulla ei ollut niitä kotona juuri nyt. Smetanan voit itse valmistaa helposti, löydät ohjeen reseptistäni pihvi Stroganoff.

Kuminaa, siis tavallista kuminaa, jota usein käytetään leivän maustamiseen, (ei siis tämä jeera tai juustokumina joka on aivan eri asia) on aina hyvä lisätä kaaliruokiin. Kumina tässä tapauksessa kyllä on osa mausteista joiden pitää maistua, mutta toisissa ruoissa sitä on hyvä lisätä, vaikkei sen maun pidä maistua vain sen vaikutuksen takia. Kumina vähentää mahdollisia ilmavaivoja, joita kaalilla on tapana joskus joillekin aiheuttaa. Käytän itse useimmiten kokonaisia mausteita keitoissa, mutta sinä voit hyvin käyttää jauhettua valkopippuria kokonaisen sijasta. Kuminan siemeniä kannattaa vähän murskata morttelissa ennen niiden keittoon lisäämistä.Tällä reseptillä saat lämmintä keittoa neljälle.

Keltainen Bortskeitto

300 g keltajuuria
pari keltaista porkkanaa
pala lanttua tai naurista
1 iso sipuli
200 g kaalia
1 valkosipulinkynsi
kanalientä
timjamia
laakerinlehti
kuminaa
valkopippuria
suolaa
omenaviinietikkaa

tarjoiluun:
smetanaa

Keltajuuret, porkkanat ja sipuli kuoritaan ja suikaloidaan kaalin kanssa ohuiksi suikaleiksi, tai tikuiksi. Freesaa sipuli kattilassa tilkassa oliiviöljyssä, se ei saa ollenkaan ottaa väriä eikä ruskistua vaan sen pitää olla läpikuultavaa. Hienonna valkosipuli niin pieneksi kuin vain voit ja lisää se pariksi minuutiksi sipulin sekaan pehmenemään, sekään ei saa ottaa väriä. Lisää kattilaan keiton muut vihannekset ja kaada vettä ja lientä päälle kunnes vihannekset peittyvät. Jos käytät lientä veden ja liemen suhde on noin 50–50. Lisää keiton sekaan vähän suolaa, kuminaa, kokonaisia valkopippureita, timjamia ja laakerinlehti. Tässä vaiheessa voit myös lisätä sitä mainitsemaani kananlihaa. Anna keiton kiehua pari kolme tuntia, tarkista mausteet ja lisää suolaa ja pippuria jos se mielestäsi sitä tarvitsee jonka jälkeen keitto saa jäähtyä. Pakasta keittoa sopivan kokoisissa erissä ja anna osan keittoa tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään ennen kuin tarjoilet sen. Lisää keittoon hiukan viinietikkaa ja lämmitä se miedolla lämmöllä. Annostele keitto syvälle lautaselle ja pane lusikallinen smetanan keiton pinnalle juuri ennen syömistä. Tarjoile keitto maukkaan hapanleivän kanssa.

Pistaasipähkinöillä täytetyt kanankoivet

Aurinkokuivatuilla tomaateilla, valkosipulilla ja pistaasipähkinöillä täytettyjä ruskeaksi paahdettua kanankoipia Balsamikastikkeella.

Joskus saan idean ja aloitan sen toteuttamisen keittiössä ja vauhdin kiihtyessä unohdan miten väsynyt olen, ja kun olen saanut tämän jonkin loistavan idean jo puoleen väliin mustankin miten väsynyt olenkaan, mutta on vain paahdettava loppuun asti, eihän illallistaan voi jättää kesken ja tässä on oivallinen esimerkki siitä. Tämän ruoan valmistamista en suosittele kenellekään pitkän työpäivän jälkeen.

Näistä kanankoivista irrotetaan luut, ne täytetään ja rullataan rullalle, ruskistetaan pannulla ja kypsytetään uunissa. Kivaa askartelua lauantaipäivänä kun on vapaalla, ei niin kivaa rättiväsyneenä arki-iltana. Unohtamatta että jollet ole taitava paloittelemaan kanaa, tai veitsesi ei tällä hetkellä ole tarpeeksi teräviä jotta uskallat kokeilla, vie veitsesi teroitettavaksi ja jätä se koiven leikkeleminen lihakauppiaalle. Anna hänen irrottaa luut kanan koivista niin säästyt siltä vaivalta. Se on kuitenkin helppoa tehdä itse, vaatii vain vähän harjoitusta ja on hyvä haaste etevällekin kotikokille.

Yhdestä koivesta riittää yhdelle nälkäiselle syöjälle, muuten siitä voi saada jopa kaksikin syöjää jos lisukkeita on riittävästi. Täytettä ei kannata levittää likkaa koipien sisään, se valuu ulos kun koivet kieritään rullalle. Noin reilu tai puolitoista ruokalusikallista täytettä riittää yleensä, jolleivät koivet ole hyvin isoja. Hyvänä apuvälineenä tässä ruoassa on joko elintarvikenaru, tai cocktailtikut joilla kanankoivet kootaan yhteen niiden kypsennyksen ajaksi. Lisää koipien sitomisensta voit lukea tekstistäni paistin sitominen. Voit käyttää koipiin sekä tuoretta basilikaa, tai kuivattua mutta kuivatun yrtin tiivistyneet maut ovat tarpeen täytteessä jotta se pääsee oikeuksiinsa, koipien täytehän on tässä ruokalajissa se juju. Kaupan pakkauksissa on yleensä kolme koipi-reittä joten tällä reseptillä saat tavallisesta piketen ruokaa kolmelle.

Kanankoipia pistaasitäytteellä

3 kanan koipi-reittä

Pistaasi ja tomaattitäyte

½ dl pistaasipähkinöitä
5-6  aurinkokuivattua tomaattia
1 valkosipulinkynsi
2-3 rkl korppujauhoja
suolaa
mustaa pippuria
basilikaa
1 kananmuna

Balsamikastike

luut ja muut rippeet
1 sipuli
1 iso porkkana
1 laakerinlehti
(ylimääräinen täyte)
3 rkl tummaa Balsamietikkaa
1 kuivattu chili
3 neilikkaa

oliiviöljyä paistamiseen
voita kastikkeeseen

Ota kana ulos jääkaapista jotta se ehtii lämmetä, sitä on epämiellyttävä käsitellä aivan kylmänä. Leikkaa tomaatit pieniksi ja silppua valkosipuli. Sekoita tomaatti, valkosipuli ja korppujauhot kulhossa. Jos tomaatit ovat säilöttyjä oliiviöljyyn voit lorauttaa tilkan tätä kulhoon. Sekoita ja lisää muna. Tarkista täytteen maku itsellesi sopivaksi ja anna sen turvota hetki. Leikkaa kanankoiven takapuolelta (tai sisäpuolelta, riippuu vähän miten sen näkee) luun päälle viilto. Leikkaa lihaa irti luusta sitä seuraten kunnes luut ovat irti. Pane irrotetut luut kattilaan jossa ruskistat niitä silputun sipulin ja porkkanapalojen kera tilkassa oliiviöljyä. Lisää kattilaan vettä kunnes kaikki ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää myös mausteet paitsi viinietikka, ja anna liemen porista. Levitä kanankoivet nahkapuoli alaspäin leikkuulaudalle. Levitä koivelle ohuelti täytettä, rullaa se tiiviille rullalle ja sido se joko narulla, tai kiinnitä tikuilla. Mausta rullat suolalla ja pippurilla ja ruskista ne tilkassa öljyä kuumassa pannussa. Siirrä koivet joko vuokaan, tai siirrä ne paistinpannussa uuniin (jos sen kahva kestää uuninlämpöä) 175 asteeseen kypsymään valmiiksi. Koivet kypsyvät noin puolessa tunnissa, mutta tarkista varmuuden vuoksi niiden kypsyys pistämällä niitä tikulla. Kun rullat ovat kypsät ota ne ulos uunista ja anna niiden vetäytyä reilut kymmenen minuuttia ennen niiden leikkaamista. Siivilöi liemi toiseen kattilaan ja kaada sen sekaan aimo loraus Balsamietikkaa. Anna liemen kiehua kokoon vähän aikaa. Ota kastike lämmöltä ja lisää siihen voita jääkaappikylmänä pienissä. Anna voin sulaa sekaan itsestään, älä vispaa tai hämmennä, heiluttele kattilaa vain varovasti. Tällä tavalla kastike sakeutuu, ja samalla se maustuu suolalla. Kastikkeen pitää olla vähän ohutta. Tarkista kastikkeen maku, mausta se pippurilla ja lisää suolaa jos se sitä mielestäsi tarvitsee. Leikkaa koivista irti narut, tai irrota tikut ja leikkaa rullat noin puolentoista parin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kokoa annokset lämpimille lautasille. Viipaloitua koipirullaa, keitettyä riisiä, ja lusikoi kastiketta päälle ja tarjoile sen kera vesikrassi ja retiisisalaattia.

Uunissa paahdetut keltaiset juurekset

Uunissa paahdettuja keltaisia juureksia. Paahdettua porkkanaa, keltajuurta, palsternakkaa ja nauriita inkiväärillä ja vaahterasiirapilla maustettuna. Hyvä lisuke lihalle tai linnulle.

Ajoittain sitä ajautuu samoihin vanhoihin uriin. Joskus tuntuu, ettei perunan, riisin ja pastan lisäksi ole mitään muita lisukkeita ruoalle. Varsinkin meillä täällä pohjoismaissa ollaan jotenkin ajauduttua siihen samaan ja tuttuun, perunaan. En nyt väitä etteikö peruna olisi hyvää, olen kasvanut kodissa jossa suosittiin perunaa monta sukupolvea, ja pidän perunasta mutta minulla on vähän toisia ajatuksia perunan riisin ja pastan lisäksi. Niitä on tylsää syödä päivästä päivään ja vihanneksia ja juureksia on runsain mitoin. Vaihtelua siis on, jos vain vähän miettii ja uskaltaa kokeilla.

Nyt talvella on juureksia runsain mitoin mutta niillä on verrattavan pitkä kypsytys aika, jos nyt esimerkiksi vertaa sitä riisin ja pastan kymmenisen minuuttiin. Ne kypsyvät kuitenkin itsekseen uunissa pienellä esivalmistelulla ja parilla uunissa pellillä vihannesten sekoittelulla ja valelulla. Juurekset voi paahtaa joko vain juuri kypsiksi, tai niitä voi paahtaa pidempään kunnes ne ovat saaneet tummemman värin ja niiden sisältämät sokerit ja maut ovat tiivistyneet entisestään, tämä on makuasia. Paahdetut juurekset ovat kuitenkin aika makeita, ja ne ovat tylsiä jolleivät ne saa makeudelleen mitään vastapainoa kuten tässä pienestä inkiväärin tulisuudesta.

Inkivääri taas on siitä salakavala mauste, ettei sen maku heti kättelyssä tunnu suussa, se hiipii sinne makuaistiin viiveellä, vasta hetken päästä. Paras tapa saada sen tulisuus taitettua on lisätä vähän jotain makeata, kuten tässä tapauksessa vaahterasiirappia vaikka paahdetut juurekset jo ovatkin makeita. Kun paahdat juureksi uunissa, niitä ei välttämättä tarvitse pitää erillään muusta ruoasta omassa vuoassaan vaan voit ihan hyvin panna ne samalle pellille lihan tai kanan kanssa. Tällä tavalla sekä valmistamasi liha että vihannekset saavat makua toisistaan ja tulos on parempi kuin olisit kypsentänyt ne erikseen. Tällä reseptillä saat lisuketta neljälle hengelle.

Keltaiset uunijuurekset

4 keltajuurta
3 porkkanaa
1 pala palsternakkaa
1 keskikokoinen nauris
1 sipuli
1-2 tl inkiväärijauhetta
½- 1 dl vaahterasiirappia
loraus oliiviöljyä
suolaa
mustaa pippuria

Kuori ja paloittele juurekset samankokoisiksi paloiksi ja asettele uunivuokaan tai pellille. Sipulin voit joko jättää kokonaiseksi tai halkaista sen jos se on iso. Sekoita vaahterasiirappia ja öljyä kulhossa. Lisää siihen inkiväärijauhetta, hieman suolaa ja pippuria ja sekoita. Kaada maustesekoitus juureksien päälle ja sekoita ne hyvin jotta juurekset ovat maustuneet kaikkialta. Paista uunissa 175 asteessa 45 minuuttia. Sekoita juureksia pellillä ja valele niitä pellille valuneella nesteellä pari kolme kertaa kypsentämisen aikana. (jos pellillä on lihaa sekin saa lisämakua näistä nesteistä, joten valele sitäkin samalla kun avaat uunin luukun). Juurekset ovat kypsiä kun ne ovat pehmeitä. Mausta juurekset lopuksi suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Tarjoile lämpiminä lihan, kanan tai kalan lisukkeeksi.

Mitä lasissasi on?

Eikö ole inhottavaa katsoa jonkun toisen lasia ja ottaa samalla kulaus omasta ja se ei olekaan sitä samaa mitä sillä toisella oli? Oli se sitten jäävettä, Coca Colaa, viiniä, tai olutta. Itse juoma on nyt tässä yhteydessä samantekevää, mutta tämä mielleyhtymä jota nyt haen, ei ole. Tulee aika pettynyt olo, kun ei juokaan sitä mitä luulee, vaikka aivan hyvin itse tiesit koko ajan mitä omassa lasissasi oli.

Olen monta kertaa tilannut katkarapuvoileivän ja punaisen viinin kanssa, koska pidän siitä yhdistelmästä. Voin toki myös juoda sen kanssa valkoviiniä, mutta tämä yhdistelmä suolaisia tuoreita katkarapuja, keitettyjä kananmunia, majoneesia ja punaviiniä on mielestäni aivan taivaallinen. Ja sen pitää tietenkin olla valmistettu tästä yhdestä määrätystä rypäleestä, tämän punaviinin. Vain ja ainoastaan yhden kerran on ravintolassa tarjoilija esittänyt vastalauseensa tästä kyseisestä tilauksesta, ja ilmoittanut ettei punaviiniä juoda kalan kanssa. Voisin tähän listata vaikka mitä tulee mieleeni kuten: ”asiakas on aina oikeassa”.

No joo, periaatteessa asiakas on oikeassa, mutta jotkin ruoat eivät vain sovi yhteen toistensa kanssa, ja määrätyt viinit vaativat itsellensä vastavertaiset kumppanit jotta ne tulisivat oikeuksiinsa. Jotkin viinit ja ruoka-aineet tappavat toisensa ja niistä maksetut, joskus isotkin rahat, menevät tällöin aivan hukkaan. Periaatteessa kalan ja äyriäisten kanssa kannattaa juoda valkoviiniä, ja lihan kanssa taas juoda punaviiniä, silli taas on kalaa ja sen kanssa on parempi juoda olutta ja snapsia. Mutta, meillä on kaikilla erilaiset makutottumukset. Me pidämme eri asioista ja sinun pitää tietää mistä pidät ja mistä et. Ja jollet sitä vielä tiedä, sinun kannattaa ottaa siitä selvää. Esimerkiksi yksi ystäväni ei siedä omenia tai sitrushedelmiä. Hän ei siis ole allerginen niille vaan hänen vatsansa vain menee niistä sekaisin, joten on aivan turhaa tarjoilla hänelle parsaa sitruunavoilla, tai appelsiini-ankkaa tai omenatorttua vaniljakastikkeella. Sama kuin juottaa laktoosi-intolerantille kulutusmaitoa ja itse en paremmin välitä kanelista, vaikka sitä joskus käytänkin.

Joten joo, jollet tiedä mitä ravintolassa tilaat ja mitä juomaa sen kanssa juoda, kuuntele toki tarjoilijan suosituksia, mutta jos olet jo perillä omista mieltymyksistäsi niin tilaa toki mitä mielesi tekee. Mutta jos olet yhtään epävarma ravintolassa (tai Alkossa) ruoan ja juoman yhdistelmästä, kysy. Se ei ole tyhmyyttä vaan älykkyyttä, ja se vaatii rohkeutta, myöntää tämä oma tietämättömyys. Tyhmyyttä on olla tietävinään jotain ja esittää pitävänsä jostain mitä syö irvistellen, maksoi se mitä maksoi.