16. helmikuuta 2011

Kirkuvan punaisen possunlihan tarinan alku


Possu ei ollut sitä mitä pakkausessa luvattiin. Pinnalta kauniin ruskeaksi paahtunutta possua, sisältä petollisen punaista ja sangen sitkeää lihaa.

Useimmiten ostamassamme ruoassa ei ole mitään vikaa, mutta kun sellainen harva tapaus sattuu eteesi, anna palautetta asiallisella tavalla. Valitettavasti se voi olla sangen vaikeaa, varsinkin jos kyseinen raaka-aine on ostettu isosta marketista. Olen huomannut että mitä suurempi kauppa, sitä vaikeampi on saada annettua palautetta tai valittaa jostain asiasta ja epäilen että suurin osa asiallista palautetta jää tekemättä, juuri tämän hankaluuden takia.

Kaava tuntuu olevan seuraavanlainen; ensin tulee valitus johon viitataan kintaalla, vastuu ei ole meidän, ota yhteyttä tuottajaan aivan samalla tavalla kuin ennen vanhaan lapsina hiekkalaatikossa, ”en se ollut mä”. Useimmat kuluttajat unohtavat asian tämän jälkeen tai eivät yksinkertaisesti enää jaksa tai halua valittaa lisää joten suurin osa asioista jää käsittelemättä. Pienemmät kauppiaat ovat kokemukseni mukaan paremmin asiakasmyönteisiä, he ottavat huolta asiakkaansa tarpeista aivan eri tavalla ja he "palvelevat" asiakasta. Heidän kanssaan voi möys keskustella eikä palautteen antaminen ole hankalaa. Ison kaupan omistajaan taas voi olla hyvin vaikea saada yhteyttä ja ei puhelin eikä sähköposti aina helpota asiaa mitenkään, kauppias voi vain toisen kerran vinkata sillä kintaalla, olla vastaamatta s-postiisi kun kyselet lisää. Hänhän jo vastasi kyselyysi, eikä hänen tarvitse enää välittää.

Ostin tässä viime viikon lopulla Tampereen Lielahden Citymarketista Possun lapaa, joka oli tarjouksessa. Se oli paketoitu kaupassa ja siinä oli kaupan oma hintalappu. Etiketissä luki ”Porsaan lapa, suolattu” viimeinen päivämäärä jne. kuten normaalisti on tapana. Kotiin tultuani kypsensin porsaan lavan uunissa. Koska se oli jo suolattu, en lisännyt siihen mitään muita mausteita. Halusin paahtaa possunlihan ylikypsäksi jotta siitä tulisi hyvin mureaa, ja tarjoilla sen tulisen maustekastikkeen kera, johon lihan suikaleita voisi kastaa.

Paahdoin lihaa tavalliseen tapaan sen puolitoista tuntia kuin se painon puolesta vaati kypsyäkseen ja toisen tunnin lisää, koska se ei ottanut mureutuakseen kuten normaalisti. Lihaa leikatessa huomasin että se oli vielä aivan kirkuvan punaista sisältä, se ei menettänyt väriään kypsennyksessä ja muuttunut harmahtavaksi, joten päättelin että lihassa on oltava nitriittiä, tämän etiketissä mainitun suola lisäksi. Lihaa maistettiin jolloin se todettiin sitkeäksi joten se jätettiin syömättä. Onneksi tässä ei nyt ollut kyseessä mikään aine, jolle joku läsnä oleva olisi ollut allerginen. Vieraille oli kuitenkin nopeasti keksittävä muuta syötävää, vaikkei se nyt kuulu itse tarinaan.

 Koska tuotteen etiketissä luki vain suolattu, edellytin että kyseessä olisi ns. harmaasuolattu, siis nitriititön liha joten ostin sen. Muussa tapauksessa se olisi saanut jäädä hyllyyn vaikka minulle olisi ”maksettu” sen ostamisesta. Minä vältän lisäaineita ruokavaliossani, joten nitriitti on yksi niistä aineista joita vältän. Vain ja kun itse harkinnanvaraisesti ostan jotain leikkelettä tms. jossa tätä nitriittiä on, olen itse tehnyt päätöksen syödä sitä.

Illallista seuraavana aamupäivänä panin s-postissa kyselyn tälle kyseiselle kauppiaalle, jossa kerroin mitä oli tapahtunut ja kyselin lihasta ja sen mahdollisesta nitriittipitoisuudesta. Sain kauppiaalta varsin nopean vastauksen, parissa tunnissa, jonka ripeyttä kiitän. Hän kertoi minulle että heidän lihamestarinsa mukaan kyseinen possunlapa oli Poutun harmaasuolattua ja että minun pitäisi ottaa Pouttuun yhteyttä saadakseni lisätietoa tuotteesta.

Miksi minun, siis kuluttajan pitää ottaa yhteyttä kaupan tuottajaan? Eikö kyseisellä kaupalla todellakaan ole mitään vastuuta siitä mitä he myyvät? Varsinkin kun kyseinen liha oli heillä pakattua ja siinä oli heidän etikettinsä.

Otin kuitenkin samalta istumalta s-postilla yhteyttä Pouttuun. Viikonlopun jälkeen minulle vastattiin, etteivät he ole valmistaneet kyseistä tuotetta. Heillä on vain ns. punasuolattua jossa nitriittiä ja että heidän lihansa pakataan heidän omiin pakkauksiinsa jossa tämä on merkitty. Pikaisella googlauksella löysin vain Poutulla porsaanlapaa, tätä samaa joka on punasuolattua. HK:lla ja Atrialta en possunlapaa löytänyt ollenkaan joten jää kysymys; mistähän tämä suolattu porsaan lapa oikeasti on kotoisin? Ja mihin minun nyt pitää ottaa yhteyttä?!? Kauppias ei enää vastaa s-postikyselyihini, hänhän kylläkin voi olla lomalla, joka sinänsä on aivan järkeenkäypää, onhan nyt hiljempaa aikaa joulun jälkeen ja ennen pääsiäistä.

Juuri nyt tämä onneton punainen possunliha on jääkaapissa eristyksissä odottamassa tuomiotaan ja siirrän se kohtapuoliin pakkasen puolelle jossa se saa odottaa lopullista tuomiotaan, tämä asia nääs ei tähän jää. Haluan tietää kuka on vastuussa myydystä tuotteesta, kenen valmistama kyseinen tuote oikeasti on, ja mitä se sisältää koska se on niin punainen. Kivaa olisi myös saada rahat takaisin, ja vähän sokeria päälle koska illallistuokio ystävien kera lässähti todella pahasti, mutta tätä viimeisintä kuitenkin epäilen.

Palatakseni takaisin tähän lisäaine kysymykseen, on vaikeata ottaa vastuuta omasta ruokavaliosta ja vältellä määrättyjä aineita jos ruokakauppojen tuotemerkinnät puuttuvat kokonaan, tai ovat puutteellisia. Tällöin ei auta vaikka me olisimme miten tietoisia tahansa siitä mitä syömme koska me olemme tässä tapauksessa toisten meille antamien tietojen varassa.

Kuka siis on vastuussa siitä mitä meille kaupassa myydään?

Täältä löydät lisätietoa lisäaineista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...