Lumoavat ruusucannollit

Myllärin luomutuotteiden leivontakilpailu alkoi syyskuussa ja nyt lokakuussa aiheena on ”Lumoudu luomusta” ja itse lumouduin näistä ruusucannolleista. Kyseisessä reseptikilpailussa käytetään Myllärin luomujauhoja joista olen tätä kilpailua varten saanut tuotepaketin ja reseptikilpailun etenemistä voit seurata Myllärin Luomun Facebook-sivuilla.

Ruusucannolleihin olen taas kerran saanut innoituksen näkemästäni filmistä, tällä kertaa kummisetä-trilogiasta.  Meillä syödään usein jotai ruokaa jonka olen juuri nähnyt jossainfilmissä ja Kummisetäfilmeissä syödään cannolleja, milloin niitä viedään laatikollinen tappokeikalta kotiin, tai milloin niillä myrkytetään vanhuksia oopperassa. Itse resepti syntyi jo aikaisemmin kesällä jolloin muutenkin puuhastelin ruusujen kimpussa mutten vielä ole sitä viimeaikaisten kiireiden takia saanut kirjoitettua valmiiksi, ja onneksi se sopi tähän saumaan hyvin. Kuvat oli jo otettuna ja ruusucannollit herkullisen rapeine ja mantelisine kuorineen ruusunmakuisine täytteineen ovat nautittu jo aikoja sitten.

Ruusucannollit

Nämä omat cannollini eivät ehkä ole niitä aitoja cannolleja joiden kuoret keitetään öljyssä, vaan tämä on hieman kevyempi versio niistä jossa cannollin kuoret valmistetaan periaatteessa samasta taikinasta ja samalla tavalla kuin ohuen ohuet Tuiles keksit, tai langue de chat joiksi niitä myös kutsutaan ja joita usein käytetään jälkiruoissa. Kuorien taikinaan voi vaihtoehtoisesti käyttää joko kaksi kokonaista kananmunaa kuten reseptissä mainittuna tai kolme kananmunan valkuaista jos sinulla on niitä jäänyt yli. Joten tässä on taas hyvä tapa hyödyntää niitä ylijääneitä kananmunan valkuaisia sieltä pakastimesta sen sijaan että ne heittäisi pois.

Monessa reseptissä selitetään miten Cannollien kuoret vain lusikoidaan voipaperille pellille ja paistetaan uunissa. Tämä tapa ei toimi, koska ne eivät leviä uunissa kuten monessa reseptissä väitetään. Parasta on jos itse piirrät sopivan kokoiset kaksi ympyrää voipaperille ja levität taikinaa ohuen ohuelti sille lastalla tai paletilla, tai leikkaat jäätelörasiaan sopivan kokoisen reiän jonka asetat leivinpaperille ja levität reiän kohtaan lastalla tasaisen kerroksen taikinaa. 

Mantelilastuja kuorien taikinan päälle

Kuorien tulee olla niin tasapaksuja kuin suinkin, ja ohuita koska ne on vielä taitettava oikeaan muotoonsa niiden vielä ollessa kuumia, tarvitset joko apulaisen joka auttaa sinua, tai ne on tehtävä kaksi kuorta kerrallaan. Tähän Cannollien kuorien kokoon ja muotoon taittamiseen kannatta käyttää ohutta kaulinta tai tarpeeksi pientä pulloa. Itse taitan kuoret pullon tai kaulimen päällä ja anna niiden kovettua parikymmentä sekuntia jolloin taitan ne kokoon ja panen ne ritilälle jäähtymään ja kovettumaan oikeaan muotoonsa. Jäähtyneet kuoret eivät enää taivu vaan rapsahtavat poikki jos niitä yrittää muotoilla.

Cannollien täytteeseen käytetään Ricottaa joka ei oikeastaan ole mitään juustoa, vaan se on juuston valmistuksessa ylijääneestä herasta keittämällä saatua maitorahkan tyypistä tuotetta, joten jollet löydä aitoa italialaista Ricottaa voit korvata sen samalla määrällä maitorahkaa. Vaikkei se maitorahka nyt ole sitä samaa, toimii tämä niksi myös niille joilla on laktoosin kanssa ongelmia jos vielä käytät laktoositonta voita kuoriin. 

Taivutetut Cannollikuoret jäähtymässä

Ruokakaupoista löytyy nykyään Ricottaa, ja jos ei löydä muuta kuin hyvin kuivaksi valutettu Ricottaa kannattaa sen sekaan lisätä pehmeäksi vispattua vispikermaa jotta siitä tulee tarpeeksi ilmavaa täytteeseen. Tässä Cannollien täyte maustetaan ruususiirapilla joka on asia jonka valmistamisessa on omat salansa ja joihin palaan vähän myöhemmin. Cannollien täytteessä on ruususiirapin lisäksi myös kuivattuja ruusunterälehtiä. Kuivaan itse ruusunterälehtiä jotta tiedän että ne ovat myrkyttömiä ja luomua, ja minulla on niitä varastossa kolmesta erivärisestä ruususta. 

Jos ostat ruusunterälehtiä varmista että ne ovat tarkoitettuja syötäväksi ja ettei niiden kasvatuksessa ole käytetty mitään myrkkyjä koska kukkakaupan ruusut eivät ole tarkoitettu syötäviksi. Voit itsekin kerätä ja kuivata ruusunterälehtiä tai valmistaa niistä ruususiirappia, kerää ne omasta puutarhasta jotta tiedät ettei niitä ole myrkytetty.

Kuivattuja ruusunterälehtiä

Jollet löydä ruususiirappia kaupasta tai itse valmista sitä ohjeeni mukaan kun sen saan julkaistua, voit korvata sen ruoanlaittoon tarkoitetulla ruusuvedellä jota nykyään löytyy etnisistä ruokakaupoista. Cannollit kannattaa täyttää vasta juuri hetkeä enne niiden tarjoilua koska Ricottatäyte on niin kosteaa että kuoret pehmenevät noin puolessa tunnissa. Voit kuitenkin valmistaa kuoret hyvissä ajoissa etukäteen, parikin päivää ennen ja säilyttää niitä tiiviissä rasiassa. Ricottatäytteenkin voi tehdä etukäteen ja vain pursottaa kuoriin juuri ennen tarjoilua. Tällä reseptillä saat ruusucannolleja noin kymmenelle hengelle.

Cannollikuoret

100 g voita

1 dl sokeria

2 kananmunaa

1½ dl Myllärin luomuvehnäjauhoja

1 dl mantelilastuja

Ruusuinen cannollitäyte

400 g Ricottaa

8 rkl tomusokeria

1 rkl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljauutetta

½ dl kuivattuja murennettuja ruusunlehtiä

½ dl pistaasipähkinöitä

 2-3 rkl ruusulikööriä, ruusuvettä tai ruususiirappia

Viimeistelyyn:

kuivattuja ruusunterälehtiä

tomusokeria

Cannollileivosten kuoret

Ota voi ulos jääkaapista temperoitumaan huoneenlämpöiseksi jotta se on tarpeeksi pehmeää taikinaan. Mittaa sokeri kulhoon ja lisää pehmeä voi. Vispaa sokeri voin kanssa pehmeäksi ja lisää jauhot ja sekoita kunnolla. Riko kananmunat kulhoon ja sekoita kaikki tasaiseksi taikinaksi. Piirrä voipaperille läpimitaltaan kaksi 10–12 sentin ympyrää ja levitä näiden ympyröiden sisälle tasaisesti taikinaa. Ripottele niiden päälle mantelilastuja. Paista cannollikuoret 200 asteen lämmössä uunissa  noin 6 minuuttia tai kunne ne ovat saanet kullanruskeaa väriä pintaa. Varo polttamasta kuoria, ne palavat helposti, varsinkin jos ne eivät ole tasapaksuja. Nosta kuoret heti lämpiminä paistilastalla pienen pullon tai kaulimen päälle. Muotoile ne varovasti heti pyöreään muotoonsa. Ota kuori kerrallaan käteen ja taivuttele niiden reunat yhteen ja pane ne ritilälle jäähtymään ja kovettumaan.

Ruusucannollien täyte

Kalttaa pistaasit samalla tavalla kuin mantelit kaltataan reseptissäni joulun punaiset glögit. Anna pistaasien kuivua kokonaan. Pane Ricotta kulhoon, lisää vaniljauute tai vaniljasokeri, sokeri ja ruususiirappia ja vispaa se sähkövispilällä kuohkeaksi. Jos Ricotta on hyvin kuivaksi valutettua kannattaa sen sekaan lisätä pehmeäksi vispattua vispikermaa kunnes sen koostumus on kuin löysää perunamuusia mutta vielä pitää muotonsa eikä valu kasaan. Rouhi pistaasit pienemmiksi paloiksi leikkuulaudalla terävällä veitsellä ja lisää Ricottan sekaan. Murenna suoraan täytteeseen ja sekoita kaikki huolellisesti yhteen. Täytä pursotinpussi täytteellä, leikkaa sen kärkeen reikä josta helposti saat pursotettua täytettä ja pursota kuoret täyteen ruusun makuista täytettä. Tomuta ruusucannollien päälle siivilän läpi tomusokeria ja murenna niiden päälle kuivattuja ruusunterälehtiä ja tarjoile ne heti ruusuliköörin ja kahvin kera.

On ollut kiireinen syksy

Pyydän anteeksi pitkää hiljaisuuttani. Ei, en aio lopettaa blogiani, en ole lopettanut sen päivitystä, olen vain ollut pienellä mutta pitkähköllä tauolla.. 

Minulla on ollut niin kiire etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään, en ole edes ehtinyt vastata kaikkiin kommentteihin kun on ollut vähän muita asioita jotka menneet edellä  vaikka olen kuvannut samaan tahtiin kuin ennenkin. 

Tänä syksynä minulla on ollut kiirettä aivan eri lailla ja eri syistä kuin osasin kesän alussa arvatakaan ja pitkään hiljaisuuteen blogissa on hyvä syy, ja syyn siihen löydät lukemalla lokakuun Iirislehdestä sivulta 37 mutta palaan tähän asiaan vielä ajan kanssa myöhemmin kun on sen aika. 

Pavut äidin kasvimaahan

Äidin kasvimaahan pantiin maanparannusmielessä tänä vuonna papuja monessa muodossa ja papuja tuli runsaasti, sain käydä papuja noukkimassa viikon välein jotteivät ne menneet pilalle, papuja tuli niin paljon ettei pakastimeen oikein muutakaan mahdukaan. Onneksi olemme vielä jatkaneet puolison kanssa 5:2 paastoa joten papuja on tullut syötyä. 

Erittäin hienoja olivat mustat pavut, jotka valitettavasti menettävät kauniin tumman violetin värinsä ryöppäyksessä.

Mustia papuja raakoina ja ryöpättyinä

Tomaatteja ei tänä vuonna viljelyssä edes ollutkaan, ja chilit ovat nyt vasta kun siirsin ne sisälle jokin viikko sitten alkaneet tehdä nuppuja, joten chileistä on tänä vuonna toivoa vaikkakin ne ovat myöhässä ja ikkunalaudalla kasvaneita. Viime vuonna chilit parvekkeella hukkuivat tuholaisiin ja jäivät liian pitkään ulos ja paleltuivat. 

Olemme puolison kanssa ehtineet käydä sienimetsässä, ja löysimme sieltä jo joitakin suppilovahveroita, muuten sienisyksy on täällä ollut kehno, on ollut liian kuivaa muille sienille meidän sienimetsässämme. 

Pikaisesti sain paloiteltua tämän syksyn karitsan lihoiksi ja pantua pakastimeen kaikkien ryöpättyjen papujen seuraksi jossa vielä suurin osa villisikaa odottaa pataan pääsyä, joten kyllä täällä vielä kokataankin muttei ehkä enää aivan samaan kiivaaseen tahtiin kuten aikaisemmin. 

Habanerochiliä sisällä kasvamassa

Vorschmacktäyteperunat

Marskin Vorschmackilla täytetyt uuniperunat, kahdesti kuorrutetut lampaan lihasta valmistetulla Vorschmackilla täytetyt uunissa kuorrutetut perunat, hyvä tapa hyödyntää ruoantähteitä sekä uuniperunoiden muodossa että lampaanlihan muodossa.

Tänä syksy vain pursuaa kaikenlaisia kilpailuja ja tämä on seuraava sarjassa reseptikilpailuja ruokabloggaajille, tällä kertaa Pohjoismaalaiset ruokabloggaajat Suomesta, Ruotsista ja Norjasta kilpailevat matkasta Chileen tutustumaan Cono Surin viinitilaan paikanpäällä.

Olen jo aikaisemmin tutustunut Cono Surin viineihin, en kuitenkaan paikanpäällä vaan viinimaistajaisissa parisen vuotta sitten näihin samoihin aikoihin ja voit lukea siitä lisää tekstistäni Cono Surin viinitalo. Tästä syystä oli erittäin hauskaa saada kutsu kilpailuun jossa piti yhdistää alkuruoka, lämmin ruoka tai suolainen leivos jossa pääraaka-aineena käytetty joko perunaa, lohta, lammasta tai omenaa joko Cono Surin Pinot Noir punaviiniin tai Cono Surin Riesling valkoviiniin. 

Vorschmackperuna lisukkeineen

Sain pullon kumpaakin viiniä kotiin lähetettynä maistiaisiksi yhden pullon jotta paremmin pääsisin viineihin ja niiden makuun kiinni ja päätin yhdistää Cono Surin Bicicleta Pinot Noirin lampaaseen ja siitä valmistettuun Vorschmackiin joka meillä on vakiovieraana pääsiäisen jälkeisenä herkkuna ja joka tällä kertaa oli kaksi kertaa uunissa paahdetun uuniperunan täytteenä lisukkeineen. Pääset äänestämään Herkkusuun lautasella ruokablogin Vorschmackperunoita klikkaamalla linkkiä ja voi seurata kilpailun etenemistä Cono Sur Nordicin sivuilla.

Tällä tavalla saavat jopa pääsiäisen jälkeiset kertaalleen uusiokäytetyt Vorschmackin tähteet uutta kyytiä uuniperunoiden kanssa ja niistä syntyy aivan ihanaa lämmin ruoka tai jopa pieni välipala juhlien alkupalaksi tai sormisyötävää pikkupurtavaa riippuen siitä miten suuria perunoita ruokaan käyttää. Tätähän ei tietenkään ole pakko tehdä tähteistä vaan sen Vorschmackin voi valmista juuri näitä perunoita varten, löydät ohjeen reseptistäni Marskin Vorschmack. Varsinkin uuniperunat maistuvat paremmalle jos kypsennät ne uunissa varta vasten tätä ruokaa varten.

Reseptistäni Pihvi Stroganov löydät ohjeen miten voit itse valmistaa smetanaa tai vuolukermaa jota ei aina löydä varsinkin jos asut ulkomailla. Blogista löytyy myös raidallisten punajuurten resepti tekstistäni raidalliset maustejuuret. Tällä reseptillä saat Vorschmakperunoita alkuruoaksi neljälle hengelle, tai pienemmistä perunoista sormisyötävää isommalle seurueelle.

Vorschmackperunat

4 uuniperunaksi sopivaa perunaa

½ l Vorschmackia

1 punainen chili

2 munan keltuaista

Vorschmackperunoiden lisukkeeksi

1 prk smetanaa

3-4 kpl suola- tai maustekurkkua

2-3 kpl etikkapuna-, kelta- tai raitajuurta

pieni nippu tuoretta minttua

Huuhtele tuore minttu ja anna sen kuivahtaa. Pese perunat huolellisesti ja pistä niihin joko haarukalla tai terävällä kuorimaveitsellä pieniä reikiä. Kääri perunat folioon ja kypsennä perunat uunissa pehmeiksi 200 asteen lämmössä noin kolmesta vartista tuntiin. Pienemmät perunat kypsyvät nopeammin ja voit peittää koko uunivuoan foliolla ja paistaa perunat sen alla. Halkaise perunat tai leikkaa niistä lakit pois pituussuunnassa ja kaavi lusikalla osa sisustaa pois, älä koverra perunoita liian tyhjiksi niissä pitää vielä olla koossa pysyvät reunat. Murskaa perunansisukset isossa kulhossa haarukalla tai perunanuijalla. Huuhtele chili ja halkaise se, poista sen sisustasta siemenet ja valkoiset kalvot jollet halua perunoista liian tulisia. Lisää kulhoon Vorschmack hienonnetun chilin kanssa. Erottele munat ja kaada keltuaiset Vorschmackin sekaan ja sekoita kaikki huolellisesti keskenään. Tarkista Vorschmackin maku ja säädä se oikeaksi oman makusi mukaan. Täytä koverretut perunat Vorschmacktäytteellä, muotoile niiden pinnat pyöreiksi ja pullottaviksi. Kypsennä perunoita uudelleen uunissa 15–20 minuuttia 225 asteen lämmössä tai kunnes Vorschmack on saanut kauniin paahtuneen pinnan. Leikkaa suolakurkku ja punajuuri kuutioiksi. Asettele lämpimät perunat lautaselle, lusikoi smetanaa sen päälle ja ripottele suolakurkkua ja punajuurta niiden päälle. Viimeistele annokset tuoreilla mintunlehdillä ja tarjoile lämpimät Vorschmackperunat oitis lisukkeineen raikkaan salaatin ja Cono Sur Bicicleta Pinot Noirin kera alkuruoaksi.