Munia, munia vaiko munia?

Munia, kovaksi keitettyjä kananmunia, löysäksi keitettyjä munia, uppokeitettyjä sekä paistettuja munia, Tiedätkö mitä kananmunia syöt ja mille ne maistuvat?

Tuntuu vähän hölmöltä alkaa kirjoittamaan juttua kananmunista nyt näin joulun alla, se sopisi paremmin pääsiäisen tienoille, mutta juttu tulee silloin kun se tulee ja on vain silloin ajankohtainen, joten,  mitä kananmunia sinä käytät ruoanlaittoon ja leipomiseen? Kaupoista löytyy Luomu munia, Omega-3 munia, vapaan kananmunia ja virike munia nyt mainitakseni joitakin ja en nyt tässä kohdassa ota eettisesti kantaa miten munat on tuotettu ja missä oloissa munia tuottavat kanat elävät, vaikka sekin on tärkeä osa ostopäätöksen tekoa, vaan tarkoitan ostamiesi munien makua.

Vapaan kananmunia

Vapaan ulkona kulkevien kanojen normaali ravinto perustuu siitä mitä ne ulkoa syödäkseen löytävät kuten siemeniä ja jyviä, toukkia, matoja ja muita hyönteisiä ja niitä ruokitaan sen lisäksi myös viljalla. Häkkikanaloissa niiden on tyydyttävä siihen mitä niille annetaan ja olen huomannut halpojen kananmunien usein maistuvan kalalle ja mietin johtuisiko tämä joka mahdollisesti rehusta sisältää kala-jauhetta, kalaöljyä tai suurista määristä pellavan siemeniä koska pellavansiemenöljyllä on aika pistävä kalan haju ja maku.

Kalanmaku munissa

Koska tämä kalan maku kananmunissa, ei siis kalan maku kalan munissa, häiritsi minua, päätin ottaa asiasta selkoa. Halusin tietää kuvittelinko minä vain ”halpojen” kananmunien maistuvan kalalle ja mitä mahdollisia makueroja eri tavoilla tuotetuissa kananmunissa on joten ostin kaupasta kaikkia löytämiäni eri muna laatuja ja keitin kaikki munat samalla tavalla jotta ne olisivat verrattavissa. Syötyäni ja maisteltuani monen monta munaa totesin suureksi lohdukseni, etten vielä ole tulossa ihan hulluksi. Halvemmat kananmunat ihan oikeasti maistuvat kalalle, siis ainakin minun mielestäni, ja kalliimmat taas eivät. Koska nyt puhun puhtaasti kananmunien mausta, ja meillä kaikilla on eri makumieltymykset, ehdotan että sinäkin maistat kananmunia itse, ja sen jälkeen päättelet miten tärkeä niiden maku suhteessa hintaan sinulle henkilökohtaisesti on, vai onko sillä mitään merkitystä.

Muna-aamiaisen rippeet

Ennen tätä päätöstä haluan että vielä harkitset mitä munia syöt. Yhdysvaltojen maatalousviraston, siis USDA:n, vuonna 2007 tekemän tutkimuksen mukaan vapaana kulkevien kanojen munat ovat ravintosisällöltään meille parempia ja terveellisempiä. Niissä on 33 % vähemmän kolesterolia, 25 % vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja, 66 % enemmän A-vitamiinia, tuplasti omega-3 rasvahappoja ja kolme kertaa enemmän E-vitamiinia verrattuna häkkikanaloissa kasvatettujen kanojen muniin. Mother Earth News’in englanninkielisiltä sivuilta löytyy juuri tätstä asiasta artikkeli.

Minä ainakin tiedän nyt mitä kananmunia ostan kaupasta, varsinkin jos keitän tai paistan niitä, valmistan omelettia, munakokkelia, majoneesia tai suklaamoussea. Leipomisen suhteen totean, ettei kananmuna maulla mahdollisesti ole yhtä suurta merkitystä, koska se on vain yksi ainesosa, paitsi jos on tarkka makuaisti.
Tiedätkö sinä vielä mitä kananmunia sinä ostat ensi kerralla?

Ja jos olet niin onnellinen että sinulla on omia kanoja ja kanala, anna kanoillesi mahdollisuus liikkua ulkona.

Mausteiset kurpitsamuffinssit

Kurpitsamuffinsseja, isoja, kellertäviä suklaalla koristeltuja lämpimän joulun makuisia kurpitsa muffineja jotka sopivat hyvin tarjoilla vaikkapa punaisen glögin tai vaalean glögin kera näin pikkujoulu aikaan.

Mainitsinkin jo aiemmin että kurpitsasta on moneen, ja hillottua kurpitsaa valmistaessa keitän aina myös maustamattomia samankokoisia kuutioita kuin hillottuun kurpitsaan. Osan keitetyistä kuutioista pakastan sinällään, osan leikkaa vielä pienemmiksi kuutioiksi mutta suurimman osan soseutan jotta voin sitä myöhemmin hyödyntää esimerkiksi hilloon ja marmeladiin, keittoihin tai leipomiseen. Kurpitsan maku sopii hyvin niin sanottujen joulumausteiden, kuten neilikan, inkiväärin ja kanelin kera, ja muffinssit ovat kiva hieman erilainen tarjota glögin kera, tai osana kahvipöydän tarjontaa.

Mausteet kannattaa jauhaa itse jotta ne ovat tuoreita ja vahvoja maultaan. Muffinsseissa on kuorittuja paahdettuja kurpitsan siemeniä jotka voit joko ostaa kaupasta paahtamattomina ja käyttää sinällään ilman niiden paahtamista tai voit paahtaa ne itse. Kurpitsan käsittelystä löydät lisää resepteistä hillottu kurpitsa ja paahdetut kurpitsan siemenet. Tällä reseptillä saat 12 isoa muffinsia, tai sitten tuplasti pienempiä muffinsseja, joista tulee kivan näköisiä sulatetulla tummalla suklaalla koristeltuina. Muffinssit voi pakastaa mutta niitä ei kannata kuorruttaa suklaalla ennen kuin ne tarjoillaan.

Kurpitsamuffinssit

200 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
4½ dl jauhoja
1 ½ dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1tl soodaa
½ tl suolaa
1tl kanelijauhetta
1tl inkiväärijauhetta
1tl raastettua muskottipähkinää
1 dl kurpitsasosetta
1 dl paahdettuja kuorittuja kurpitsan siemeniä
tummaa suklaata (80% kaakaota) koristeluun

Voitele 12 muffinsi vuokaa, tai aseta vuokaan muffinssi vuoat. Voit myös paistaa muffinssit pienissä ”tavallisissa” muffinssi vuoissa. Vaahdota huoneen lämpöinen rasva ja sokeri. Lisää joukkoon huoneen lämpöiset munat yksitellen ja hyvin vatkaten. Taikinan juoksettumisen estät lisäämällä ruokalusikallisen jauhoja. Sekoita keskenään loput jauhot, leivinjauhe, sooda ja mausteet ja lisää ne taikinaan. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa taikinaa liikaa. Sekoita maito taikinaan. Lisää kurpitsan siemenet ja sekoita. Jaa taikinat 12 muffinssi vuokaan ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15–20 minuuttia. Tarkista muffinssien kypsyys ja anna niiden jäähtyä kokonaan ennen koristelua. Sulata suklaata vesihauteessa ja koristele sillä muffinssit valuttaen sulaa suklaata pienissä noroissa muffinssien päälle.

Lanttuloora eli perinteinen lanttulaatikko

Perinteinen lanttuloora, se vanhan ajan uunissa kypsytetty lanttulaatikko kuuluu porkkanalaatikon kanssa osana jouluun, mutta myös arkena karjalanpaistin lisukkeeksi.

Aloitan joulun valmistelun jo aikaisin syksyllä joskus syys- lokakuussa käymällä keittiössä läpi maustevarastot ja muut kuivamuonat. Teen tilannekatsauksen jonka jälkeen alan pikkuhiljaa ostaa sitä mitä puuttuu tai on loppumassa. Ostan myös niitä aineita, joita tiedän tarvitsevani vain jouluruokiin, joten minulle harvoin tulee paniikkia ja stressiä saada joulu valmiiksi ajoissa.

Tämä on minulla jo monta ollut vakiorutiini mutta, kuitenkin yllätyn joka vuosi ensimmäisenä adventti sunnuntaina ajan kulusta, ja että taas on se aika vuodesta jolloin vaihdetaan jouluverhoihin ja kaikki joulukoristukset haetaan kellarista. Samoihin aikoihin aloitan myös jouluruokien valmistuksen niistä jotka voi etukäteen pakastaa, jottei kaikkea ruokaa tarvitse valmistaa hiki hatussa parin viimeisenä päivän ennen joulua kaiken muun ohessa.

Voinokareet lanttulaatikon pinnalla

Lanttulaatikon valmistus

Koska vietin lapsuuteni ulkomailla meillä ei lapsuudessani ollut mitään valmiiksi keitettyä soseutettua lanttua, kuten täällä Suomesta löytyy kaupoista joten opin äidiltäni tekemään myös ”lanttulooran” alusta lähtien.

Oli vain kuorittava lantut ja keitettävä ne ja soseutettava ne itse joka kerta, ja tämä onkin syy miksi opin tekemään useimmat perinneruoat alusta lähtien. Meillä syötiin lanttulooraa muulloinkin kuin vain ruiskuoressa paistetun perinteisen joulukinkun kanssa, se on meillä edelleen perinteisesti yksi Karjalanpaistin lisukkeista perinteisen porkkanalaatikon kanssa, ja valmistan sitä pakkasen pari kolme kertaa vuodessa.

Lanttulloora kauniiseen astiaan jouluksi

Porkkanasta väriä lanttulooraan

Pari vuosikymmentä sitten kun perheeseen tuli lisäystä jouduin ottamaan selvää mistä joulu koostuu, kun vuorotellen olimme anoppilassa ja kotona jouluna, ja päädyin listaan jolla on kymmenisen ruokalajia, joista lanttuloora oli yksi. Minulle ei vain tule joulua ilman lanttulaatikkoa.

Oikeassa alkuperäisessä lanttulaatikossa ei ole ollenkaan porkkanaa, tämän niksin minä opin vasta jokin vuosi sitten kun sattumalta näin isäni tekevän lanttulaatikkoa. Hän lisäsi siihen yhden porkkanan lantun sekaan sitä’ valmistaessaan ”jotta se olisi edes jonkun väristä”, toisaalta aivan vaalean kellertävä lanttulaatikko on aika hyvän näköistä.

Isän oiva niksi, yksi porkkana lantun seassa

Lanttulaatikkoa voi hieman maustaa inkiväärillä jos siitä tykkää, se soveltuu hyvin yhteen lantun makeuden kanssa ja nataa sille tasapainoa. Jouluksi teen lanttulaatikon aina näin joulukuun alussa puoli valmiiksi kauniiseen uunivuokaan tavallisen alumiinisen rasian sijaan joissa tavallisesti pakastan lanttulaatikon. Pakastan joulun lanttulaatikon siinä samassa vuoassa jossa sen sulatan ja paistan, ja panen esille joulupöytään. Tällä tavalla säästyy hieman vaivaa ja ruoan näyttää herkullisemmalta pöydässä tarjolla kauniissa astiassa.

Kuorittu lanttu työstetään spivan pieniksi kuutioiksi

Lanttulaatikko

1 kg lanttua
(yksi porkkana)
½-1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus jauhettua muskotinpähkinää
(jauhettua inkivääriä)
1-2 dl kermaa
ripaus sokeria
1 kanan muna
korppujauhoja

Kuori lanttu ja porkkana. Leikkaa lanttu parin sentin kokoisiksi kuutioiksi ja porkkana paloiksi ja keitä ne kypsäksi suolavedessä. Soseuta lanttu (jonka seassa porkkanan palat) joko sauvasekoittimella jos teet vain vähänlaatikkoa, tai monitoimikoneessa jos teet sitä isomman satsin. Anna lanttusoseen jäähtyä hiukan ennen kuin jatkat. Koska lanttulaatikkoon lisätään kananmunaa, soseen on oltava jäähtynyttä, jottei muna ala kypsyä ennen aikojaan. Lorauta lanttusoseeseen kermaa ja mausta se makusi mukaan suolalla, valkopippurilla, ripauksella sokerilla ja jauhetulla muskottipähkinällä. Sekoita joukkoon yksi kananmuna sosetta hyvin sekoittaen. Kaada maustettu lanttuseos uunivuokaan. Voit tehdä kuvioita lanttulaatikon pinnalle haarukalla jos haluat. Ripottele pintaan korppujauhoja pintaan ja pane pienen pieniä voi-nokareita korppujauhojen päälle. Paista lanttulaatikko uunissa 200 asteessa kunnes se on saanut pintaan kauniin kullanruskea värin. Tarjotaan heti uunista lämpimänä joko jouluna kinkun kanssa, tai karjalan paistin lisukkeena. Jos teet lanttulaatikkoa pakkaseen, älä paista laatikkoa valmiiksi vaan paista sitä vähän aikaa, anna jäähtyä ennen sen peittämistä ja pakasta se. Lanttulaatikon voit joko sulattaan ennen sen paistamista, tai panna suoraan uuniin sulamaan ja paistumaan, kunnes se on saanut kauniin värin pintaan. Tarjoile joko karjalan paistin, keitetyn kinkun tai joulukinkun kanssa.

Seesaminsiemenillä maustettua kaaliwokkia

Wokattua kaalia seesamin siemenillä maustettuna. Wokkia jossa mausteista häränlihaa, rapeita nopeasti paistettuja vihanneksia seesamin siemenillä höystettynä ja höyryävän ilmavan valkoisen riisin kanssa tarjoiltuna.

Kaali ja juurekset ovat nyt sesongissa ja meillä syödään suhteellisen paljon kaalia, varsinkin nopeasti wokissa paistettuna. Tällä tavalla valmistettuina vihannekset säilyttävät vielä rapeutensa ja monet hyvät ominaisuutensa. Wokkiruokia on helppo muunnella sen mukaan mitä milloinkin on kaupoissa saatavilla ja mitä milloinkin sattuu olemaan kotona ja tulos on joka kerta aivan erilainen. Vaikka tuoreitten vihannesten esivalmistelu vaatii enemmän aikaa, niiden makua ei voi verrata eineksiin. Tätä ei ole pako valmistaa juuri härän lihasta, sen voi yhtä hyvin valmistaa käyttäen kanan tai porsaan lihan suikaleita. Voit käyttää joko paahdettuja tai paahtamattomia seesamin siemeniä, niiden on kuitenkin parempi olla kuorimattomia koska siementen kuorissa on paljon meille terveellisiä aineita jotka menevät kuorimisessa hukkaan.

Wokin paistamiseen kannattaa käyttää ihan tavallista ruokaöljyä, rypsi-, rapsi- tai oliiviöljyä ja juuri ennen tarjoilua vasta lisätä seesaminsiemen öljyä jotta saat Aasialaisen vivahteen ruoalle. Ruoka maustetaan soijakastikkeella joten se ei tarvitse mitään lisää suolaa. Tästä riittää hyvin ainakin neljälle nälkäisellekin syöjälle.

Seesamin siemenillä maustettua kaaliwokkia
400 g häränlihan suikaleita
1 sipuli
pari porkkanaa
1 punainen paprika
½ kesäkurpitsaa
pieni pala palsternakkaa
kaalia
1-2 valkosipulin kynttä
½ tl chilitahnaa tai tuore chili
1-3 rkl soijakastiketta
2-4 cm tuoretta inkivääriä
½ tl Sezuanpippuria
öljyä paistamiseen
(2 rkl seesamiöljyä)
3-4 rkl seesamin siemeniä

Pese vihannekset joita ei tarvitse kuoria, kuten paprika ja kesäkurpitsa. Kuori inkivääri, porkkana ja palsternakka. Raasta inkivääri hienosti tai leikkaa se veitsellä ohuiksi tulitikuiksi. Leikkaa terävällä veitsellä kaikki vihannekset ohuiksi tikuiksi ja suikaleiksi. Lämmitä wokkipannu kuumaksi ja lisää siihen loraus öljyä. Paista ensin chiliä ja hienoksi raastettua inkivääriä parisen minuuttia jotta maut irtoavat öljyyn. Suolaa ja pippuroi lihasuikaleet ja paista niitä aika ajoin sekoittaen kunnes ne ovat saaneet väriä pintaa. Lisää hienoksi silputtu valkosipuli ja anna sen paistua pari minuuttia ennen kuin lisäät vihannekset. Paista vihanneksia koko ajan sekoittaen kunnes nekin ovat saaneet vähän väriä. Mausta ruoka soijakastikkeella oman makusi mukaan ennen tarjoilua ja lisää seesamiöljyä jos haluat. Koristele seesamin siemenillä ja tarjoile keitetyn riisin tai nuudelien kera.

Perinteinen karjalan paisti

Aito ja perinteinen karjalanpaisti. Karjalanpaisti uunissa perinteisesti hitaasti haudutettuna savipadassa.

Karjalanpaistia savipadassa

Vuosikymmen pari sitten Savipata oli muodissaan ja melkein joka kodissa valmistettiin sillä uunissa ruokaa. Nykyään tämä vaivaton tapa valmistaa ruokaa on melkein unohdettu koska se on ”out” mutta se on kuitenkin kaikista vaivattomin tapa saada Karjalanpaistia pöytään syödäkseen ja jos sinulla sattuu olla oma, tai olet perinyt omasi, sinun kannattaa pitää siitä hyvää huolta. Savipadan huoltaminen on helppoa, se on aina käytön jälkeen puhdistettava huolella ja siihen ei saa käyttää tiskiainetta, vaan ja ainoastaan puhdasta vettä ja harjaa.

Savipadan pitää aina saada kuivua läpikotaisesti ja se on säilytettävä ilmavasti, jottei se homehdu. Ennen sen käyttöä savipata pitää liottaa vähintään tunnin verran puhtaassa haaleassa vedessä, jotta se imee itseensä niin paljon vettä kuin vain mahdollista ja se pannaan aina kylmään uuniin. Jos vahingossa panet kylmän savipadan uuniin se suurimmalla toden näköisyydellä halkeaa. Koska pata pannaan kylmään uunin, on ruokien valmistusaika pidempi kuin se olisi muuten, ja padan ja uunin lämpiäminen riippuu padan kosteudesta, siis miten huokoinen se on ja miten paljon vettä se on imenyt itseensä, ja myös miten kauan uunilta menee lämpiämiseen padan uunin panemisen jälkeen.

Olen vuosien mittaan kokeillut monia tapoja karjalanpaistin valmistuksessa. Olen ruskistanut lihat ennen niiden uunissa hauduttamista, jauhonnut lihat ennen niiden ruskistamista, olen vaihdellut eri lihalaatujen määriä suhteessa toisiinsa ja maustanut sen eri tavoilla ja palaan aina saman lähtökohtaan, miten sen alun perin opin valmistamaan, savipadassa. Lihat vaan mausteiden kanssa savipataan uuniin kunnes hautuneet tarpeeksi ja valmista.

Uunissa haudutettua

Savipadassa lihan omat nesteet ja padan kosteus mureuttavat paistin aivan eri lailla kuin tavallisessa padassa, ja koska neste määrä padassa on hyvin alhainen, osa siitä haihtuu uunissa, liha ruskistuu padassa siltä osalta joka on nesteen yläpuolella. Äitini ei ole mikään lampaan syöjä, joten meillä lapsuuden kodissani lampaan osa usein jätettiin pois, ja voit sinäkin tehdä niin jos haluat, ja kaupasta saa tähän tarkoitukseen valmiiksi leikattua kuutiolihaa.

Kaikista parasta saat tietysti jos itse leikkaat lihat, parasta makua pataan saat hieman rasvaisemmista paloista, kuten kyljestä, lavasta tai niskasta. Itse pidän suhteesta 1/3 osaa jokaista lihalaatua kohti, jollet käytä lammasta suosittelisin 2/3 porsaan ja 1/3 härän lihaa koska porsaanlihassa on enemmän rasvaa, ja rasva tarkoittaa tässä tapauksessa enemmän makua. Savipataan voi myös lisätä pari valkosipulin kynttä jos niin haluaa, itse teen sekä valkosipulilla höystettyä että ilman sitä saadakseni vähän vaihtelua ruokaan. Voit lisätä kuoritut valkosipulin kynnet pataan samaan aikaan muitten aineksien kanssa.

Karjalanpaistia keltaisella mausteriisillä

Meillä kotona tarjottiin Karjalanpaisti joko perunamuusin, lanttulaatikon tai karjalan piirakoiden kera mutta tässä olen valinnut hieman erikoisemman lisukkeen, keltaisen Marokkolaistyyppisen maustetun riisin mantelien ja rusinoiden kera. Riisi saa kauniin värinsä kurkumasta, kurkuma ei liielti mausta riisiä vaan antaa siihen vain kauniin keltaisen värinsä, ja makean makunsa rusinoista.

Rusinat lisätään riisin keitin veden sekaan jotta riisiin tulee hieman makeutta, joka kivasti pyöristää muuten vähän karvaita mausteita ja mantelit antavat kivaa rouskuvaa vastapainoa muuten pehmeille aineksille. Tähän voit käyttää sekä kourittuja että kuorimattomia manteleita, itse pidän kuorimattomista manteleista kivan värivivahteensa takia. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan ruokaa neljälle hengelle, ja josta jää vähän ruokaa laiskan päivän varalle, jottei joka päivä tavitse olla ruokaa laittamassa.

Perinteinen Karjalanpaisti

300 g lampaan lihaa
300 g porsaan lihaa
300 g härän lihaa
1 iso sipuli
(1-2 kuorittua valkosipulin kynttä)
suolaa
mustaa pippuria
laakerinlehti

Marokkolaistyyppinen mausteriisi

4 dl riisiä
1 tl kurkumaa
suolaa
½ tl neilikkajauhetta
½ tl jauhettua kardemummaa
1 tl jauhettua inkivääriä
kourallinen rusinoita
kourallinen manteleita

Liota puhdas savipata vähintään tunti puhtaassa haaleassa vedessä. Jollet käytä valmista kuutiolihaa, leikkaa kaikki liha samankokoisiksi kuutioiksi, noin parisen sentin kokoisiksi. Kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Ota pata pois vedestä likoamasta ja lado siihen lihat sipulin kera. Mausta suolalla, mustalla ja maustepippurilla ja pane laakerin lehti sekaan. Sekoita hyvin ja pane padan kansi päälle. Pane pata kylmään uuniin ja lämmitä uuni 175 asteeseen. Paista kunnes padan pohjalla on vain niukasti nestettä ja lihat ovat saaneet kauniin värin pintaa. Tämä kestää hyvällä todennäköisyydellä parista tunnista neljään tuntiin, riippuen lihan määrästä ja miten mureata haluat paististasi. Voit paistoajan aikana käännellä lihoja padassa jos haluat niin mehut sekoittuvat vielä paremmin keskenään. Padassa on kuitenkin koko ajan oltava nestettä tallella, se ei saa kuivua kokonaan, silloin se voi haljeta. Keitä riisiä jonka maustat tavalliseen tapaa suolalla. Lisää keitinveteen myös kurkuma, kardemumma, neilikka ja inkivääri ja anna riisin kiehua melkein valmiiksi. Itse keitän riisin aina niin että kaikki vesi imeytyy siihen, hieman riisin laadusta riippuen, siis miten paljon vettä se imee itseensä, se on kattilassa suhteessa noin vettä riisin jyvien pintaan asti ja puolet vettä lisää riisin yläpuolelle. Keitä riisi miedolla lämmöllä kannen alla ja lisää rusinat riisin sekaan viitisen minuuttia ennen kuin riisi on valmista. Lisää mantelit vähän ennen kuin kaikki vesi on imeytynyt riisiin ja sekoita hyvin haarukalla jotta riisistä tulee ilmavaa. Tarkista Karjalanpaistin liemen suolaisuus ja lisää sitä jos se sitä tarvitsee. Kokoa annokset lautasille jos niin haluat, tai tarjoile suoraan pöytään jotta jokainen ruokailija voi ottaa ruokaa itse. Tarjoile Karjalanpaisti maustetun riisin kera jollet sen kanssa valitse tarjoilla perinteisempiä vaihtoehtoja kuten Karjalanpiirakat, pottumuusi tai lanttulaatikko.

Vihreätä avokadojäätelöä

Herkullisen vihreä avokadojäätelö. Jälkiruoaksi vihreää avokadojäätelöä hyppysellisellä sormisuolaa maustettuna tumman makean mansikkaisen basilikasiirapin kera.

Jos haluat tarjota vieraillesi uusia makuelämyksiä tässä on yksi mystinen kokemus josta ei ole paluuta. Tähän jäätelöön joko ihastuu ikuisiksi ajoiksi tai inhoaa sitä. Mausta ei kuitenkaan saa pääteltyä mistä jäätelö on valmistettu, jollei jo aiemmin ole maistanut avokadojäätelöä. Kokeile tarjoilemalla tätä jäätelöä kertomatta mitä se on ja pyydä heitä arvaamaan. Lyön vetoa että suurin osa luulee sen olevan banaania riippumatta sen vihreästä väristä. No onhan niitä toki vihreitä banaanejakin, joten banaani jäätelö voisi olla oikea vastaus mutta tämä on kuitenkin avokado-jäätelöä ja vakuutan sen olevan herkullista, ja kokeilin aika monta eri versiota siitä.

Jäätelöä avokadosta

Voi jotenkin vaikuttaa vähän kajahtaneelta valmistaa jäätelöä nyt kun talvi tekee tuloaan ja räntää sataa ja pakkasta on harva se päivä mutta kokeilin jo kesällä helteillä jäätelön tekemistä jäätelökoneella, ja silloin vallitsevilla olosuhteilla jäätelökone ei toiminut toivotulla tavalla. Moni jäätelö jäi tekemättä kesän 30 asteisten helteiden takia, vaikka niillä silloin olisi ollut suurin tarve, pakkaseen päätyi sen sijaan monta kertaa enemmän maustettua jääsohjoa. Jäätelön teossa on omat kikkansa. Jollei seos jonka jäädyttää ole tarpeeksi kuohkea tai liian rasvainen tulos on kiven kovaa ja vaatii liian kauan aikaa sulaakseen pehmeäksi jotaa sitä voi tarjoilla ja liika sokeri taas on ällöttävää. Kaikista parasta on kun itse raaka-aineet maistuvat omalle itselleen, mutta tässä jäätelössä se ei vaan onnistu, avokadon maku on hyvin banaaninen.

Kuulin avokadojäätelöstä ensimmäisen kerran joku vuosi sitten ja innostuin siitä heti koska pidän paljon avokadosta, ja halusin käyttää sitä muullakin tavalla kuin vain salaatti aineksena tai osana Guacamolea. Tässä on myös hyvä tapa hyödyntää avokadon terveysvaikutukset kuten sen sisältämät kertatyydyttämättömät rasvahapot, jollei satu pitämään sen mausta.

Ei liian rasvaista maitoa

Resepti tosiaankin on monen kokeilun tulos, enkä siihen suosittele käytettävän siihen liian rasvaista maitoa, jottei jäätelön sulatusaika pakastimesta ulos oton jälkeen olisi liian pitkä ja tulos vetinen. Jäätelön voi yhtä hyvin tehdä laktoosittomasta maidosta ja kermasta koska se ei mitenkään vaikuta lopputulokseen. Sitruunan mehulla ei ole tässä tarkoitus maustaa jäätelöä, se on vain ja ainoastaan lisä- tai sanotaan nyt apuaineena jotta jäätelössä olisi avokadon kaunis vihreä väri. Tähän ei kannata käyttää liian kypsiä ja jo hieman mustuneita avokadoja, silloin tulos ei ole hyvä. Ripaus suolaa tasapainottaa hyvin sokerin makeuden ja lopputulos on tarpeeksi kiehtova tyydyttääkseen vaativankin herkuttelijan. Voit tarjoilla jäätelön sellaisenaan mutta mansikkabasilikasiirappi maistuu hyvin sen kanssa tai kokeile sitä karamellisointujen omenalohkojen kera.

Avokadojäätelö

350 g avokadonlihaa n 3 pienestä keskikokoiseen
½ sitruunan mehu
2 dl maitoa
2 dl sokeria
2 ½ dl kermaa
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa

Lämmitä sokeria ja maitoa kattilassa kunnes kaikki sokeri on liuennut maitoon ja anna jäähtyä. Jos haluat nopeuttaa maidon jäätymistä voit panna kattilan kylmään veteen tiskialtaaseen jäähtymään. Vispaa kerma ja vaniljasokeri kuohkeaksi. Halkaise avokadot, poista niistä siemenet ja kuori ne. Purista avokadojen päälle sitruunamehu ja soseuta ne sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Sekoita vispaamalla avokado ja maito ja kun seos on tasaista lisää vispaamalla sen sekaan kerma. Kaada seos jäätelökoneeseen ja pane se pyörimään kunnes valmista. Jollei sinulla ole konetta, kaada seos astiaan ja pane se pakkaseen jäätymään kunnes se on jäätynyt ja tasaista, mutta muista vispata sitä puolen tunnin jotta siitä tulee kuohkeata. Jäätelön voi pakastaa mutta ota se ulos pakkasesta noin 15 minuuttia puoleen tuntia ennen tarjoilua jotta se pehmenee tarpeeksi jotta siitä voi lusikoida annoksen. Tarjoile jäätelö mansikkabasilikasiirapin kanssa ja ripottele hieman sormi suolaa päälle.

En enää syö mitään Pangasiusta

Turskaa on nykyään vaikeaa saada ja en aikaisemmin syksyllä löytänyt sitä edes viljeltynäkään vaikka sitä silloin etsin. Turska on nykyään valitettavasti sukupuuton partaalla johtuen liian suurista pyyntimääristä joten jouduin korvaamaan sen Pangasiuksella josta valmistin Aasialaistyylistä kalakeittoa.

Keitto maistui erinomaiselta mutta nyt jälkeenpäin epäilen kalan maun keitossa peittyneen muiden mausteiden alle. Kokeillessani sitä toisen kerran kala-gratiinissa ja viimeisen kerran ”au naturel” paistettuna omana itsenään, sain kummallakin kerralla kokea sen koko maun sävyt ja kaikki vivahteet ja en enää tämän jälkeen syö mitään Pangasiusta vaikka sitä tarjottaisiin.

Kala maistui aivan pohjamudalle, samoin kuten moni järvikala siika, kuha ja hauki joskus kesällä enemmän tai vähemmän voivat maistua. Kuten aiemmin jo mainitsin, Pangasius toiselta nimeltään hai-monni, on makeanveden kala, jota kaupallisesti viljellään altaissa joista pohjamudan maku ilmeisesti tarttuu ja hieman viisaampana en tämän kerran jälkeen enää erehdy ostamaan sitä. Suosittelen lämpimästi Pangasiuksen sijaan ostamaan ihan mitä vaan muuta valkoista kalaa. Valkoista järvikalaa kuten haukea, ahventa, merikalaa tai jopa pakaste seitiä jos siitä pidät.

Ota vain tavaksesi aina kauppiaalta varmista kalan alkuperä, mistä se on kalastettu, miten ja milloin se pyydystettiin ja ettei se vain ole sukupuuton uhan alainen kalalaji kuten esimerkiksi sampi, turska, meriantura, villilohi, ankerias, tai moni tonnikala laji.

WWF:n sivuilta löytyy tietoa tämän hetkisistä uhanalaisista lajeista ja myös Greenpeacen sivuilta, siellä on myös kiinnostava tiedote uhanalaisten kalojen myynnistä Pohjoismaissa.

Mausteinen tomaattiketsuppi

Punaista tomaattiketsuppia, mausteista silkkisen pehmeää makeaa herkullista kotitekoista gurmeeketsuppia. Tämä ei ole mitään Heinz'in tai Felixin ketsuppia vaan kotona tehtyä mausteista tomaattikastiketta, ketsuppia joka pelaa ihan omassa sarjassaan.

Ketsuppi on jotain mitä meillä ei kotona ole koskaan paljon syöty, paitsi sisareni joka oli hulluna ketsuppiin ja pienenä söi sitä leivänkin päällä mutta lapsiperheissä sillä voi olla arvaamattoman iso menekki. Ketsuppi ei ole mitään roskaruokaa, vaika niin usein luullaan. Sillä on todettu olevan suuri terveysvaikutus, ainakin sen sisältämän lykopeenin määrä on paljon korkeampi kuin tuoreissa, käsittelemättömissä tomaateissa.

Kotitekoinen ketsuppi

Oman ketsupin tekeminen on vaivattomampaa kuin moni uskoo ja olen sitä aika ajoin vuosien mittaan valmistanut koska haluan välttää turhia lisäaineita ruoassani ja kotitekoinen ketsuppi säilyy aivan yhtä hyvin kuten esimerkiksi kaupasta ostettu Heinzin ketsuppi, kun sen umpioi. Mutta jos ketsuppia menee paljon, sitä ei välttämättä kannatta vaivautua umpioimaan ketsuppia, koska se säilyy hyvin jääkaapissa kuukausia pullossa avaamattomana. Avattu pullo kuitenkin pitää käyttää pikimmiten, jottei sen laatu kärsi tai ettei se jopa pilaannu. Itse suosin ketsupille lasipulloja koska ne ovat helpoiten puhdistettavissa ja kestävät hyvin lämpöä. Vanhat ketsuppipullot ovat tähän mainioita mutta jollei niitä löydy kotoa voit käyttää muitakin pulloja, itselläni kertyy aika moinen määrä viinietikkapulloja jotka soveltuvat tähän mainiosti. Sinun kannatta myös kokeilla reseptiäni tomaattihyytelö joka on hyvää vaihtoehto ketsupille. Tämän lisäki ketsuppia voi myös valmistaa vihreistä tomaateista, vihreää ketsuppia reseptini mukaan.

Sain reilu vuosi kymmenen sitten haltuuni Heinzin ketsupin ”salaisen reseptin” Amerikasta jonka nykyään löytää jo netistä sille jonka sen halajaa. Heinzin ketsuppi sisältää maissi- tai tärkkelyssiirappia, jotka kuuluvat niihin aineisiin joita ruoassani vältän, joten valmistan ketsuppini joko tavallista siirappia tai sokeria käyttäen. Tärkkelyssiirapilla kuitenkin on hieman sakeuttava vaikutus, joten sitä lisäämällä ketsupin keittoaika lyhentyisi huomattavasti. Ketsuppia valmistaessa on kaksi vaihtoehtoa, joko valmistaa ketsuppinsa oikaisemalla jo valmiista tomaattisoseesta, tai keittää sen alusta alkaen tomaateista kuten tässä. Kokeile tätä herkullista ketsuppia Bolognese-kastikkeen tai spagetin kera ihan ilman mitään muuta tai makaroni-laatikon, uunimakkaran tai herkkuhampurilaisten kera.

Tomaattiketsuppi

1,5 kg tomaatteja
150 g punasipulia
5 dl Balsamiviinietikkaa
1 tl suolaa
200 g vaahterasiirappia
2 tl kuivattua basilikaa
1 laakerinlehti
3-4 valkosipulin
10 maustepippuria
10 mustaa pippuria
6-8 kuivattua pikku chiliä
loraus oliiviöljyä

Kuori sipuli ja valkosipuli ja hienonna ne. Kuullota sekä sipuli että valkosipuli tilkassa oliiviöljyä kunnes ne ovat läpikuultavia. Älä anna niiden saada yhtään väriä. Pese tomaatit hyvin ja leikkaa ne pienemmiksi paloiksi. Tomaatit menevät rikki keittäessä, ja viimeistään kun ne soseutetaan siivilän läpi. Sido mausteet pieneen harsoon jotta saat ne helposti poistettua myöhemmässä vaiheessa. Pane tomaatit ja maustepussi kattilaan ja kiehauta sitä noin puolisen tuntia ilman kantta kunnes seos on pehmeää. Nosta maustepussi sivuun (mutta säästä se) pieneen kulhoon. Soseuta tomaatit sauvasekoittimella ja purista se siivilän läpi kulhoon. Kannattaa painella tomaatteja puulusikalla jotta vain kuoret ja siemenet jäävät siivilään ja sose valuu astiaan. Huuhtele kattila huolella jottei siihen jää yhtään tomaatin siemeniä tai kuoria. Kaada tomaattisose takaisin kattilaan, pane maustepussi takaisin sekaan ja lisää viinietikka, siirappi ja suola. Annan seoksen kiehua ylös ja keitä sitä kokoon miedolla lämmöllä ilman kantta noin 1½ - 2 tuntia aika ajoin hämmentäen jottei ketsuppi pala pohjaan kiinni. Keitä huolellisesti puhdistetut pullot ja niiden korkit. Kun ketsuppi on valmista, kaada se kuumana suoraan pulloihin. Täytä pullot noin 2½ sentin päähän korkista ja pane korkit paikoilleen. Jollet halua umpioida ketsuppia voit kiertää korkit kokonaan kiinni ja ketsuppi on nyt valmista. Jos umpioit ketsupin kierrä korkit puoli kiinni ja sijoita ne kattilaan jossa keitit pullot ja korkit. Täytä kattila vedellä noin 5 senttiä korkeista ja anna kiehua. Nosta pullot ylös vedestä reilun kymmenen minuutin keittämisen jälkeen, kierrä korkit kiinni ja anna jäähtyä. Avattu ketsuppi säilyy parhaiten jääkaapissa mutta umpioidut pullot voit säilyttää huoneen lämmössä. Tämä tomaattikastike on oivallinen osa Englantilaista aamiaista kuten sopii myös spagetin kanssa tarjoiltavaksi.

Hummerikeitto

Bisque d'Homard, hummerikeitto, samettisen pehmeä hummerista valmistettua keitto, klassinen alkuruoka. Herkullisen höyryävää kuumaa silkin pehmeää hummerikeittoa, tai tässä tapauksessa oikeastaan valehummerikeittoa.

Minä pidän keitoista, ja kastikkeista ja äitini ja isoäitini ruoanlaitossa oli vain yksi ja ainut vika, ja se ei ollut ruoan maku, vaan he kummatkin valitettavasti säästelivät likaa sitä kaikista edullisinta ainesosaa, vettä. Minusta keitoissa ei ollut tarpeeksi lientä ja keitot olivat liian täynnä muita ainesosia kuten lihaa, kalaa, vihanneksia ja liemi puuttui. Nyt onneksi saan itse päättää miten paljon lisää vettä tai lientä lisään keittoihin ja kastikkeisiin.

Hummerikeiton valmistus

Hummerikeitto on usein ravintoloissa valmistettu ravun, katkarapujen tai hummerin kuorista koska näistä parhaiten irtoaa äyriäisten maku joten kun syöt rapuja tai katkarapuja niiden kuorista kannattaa aina keittää lientä.

Tiedän, onhan tämä työlästä ja aika sottaista hommaa mutta se kuitenkin kannattaa, keitoista tulee aivan toisenlainen kun sen valmistaa kotitekoisesta liemestä kuin kaupasta ostetusta. Hummerikeitto on varsinkin nyt oivallista alkuruokaa ja sen saa helposti valmistettua kun on jo aikaisemmin tehnyt siihen liemen. Itse pakastan lientä jääpalamuoteissa ja kerään pieniin muovipusseihin jotta minulla on lientä valmiina pakkasessa kun sitä tarvitsen.

Rapuleimi

Liemi kannattaa aina keittää ilman suolaa, jottei siitä tule liian suolaista, ja liikaa suolaa ei mitenkään saa korjattua vaikka monta kikkaa siihen on olemassa, mikään näistä ei kuitenkaan ainakaan minun kokemukseni mukaan toimi moitteettomasti. Muita mausteita kuten pippuria tai chiliä kuten myös muita vihanneksia kuin alla mainittuna, esimerkiksi fenkolia ja palsternakkaa, voi kuitenkin käyttää jo liemen keitto vaiheessa jotta sen makuun saa syvyyttä.

On kuitenkin lientä keittäessä muistettava että kaikki sen maut tiivistyvät sen kokoon keittämisen myötä joten sitä ei kannata maustaa liikaa, maun saa kuitenkin aina tarkastettua keiton viimeistely vaiheessa juuri ennen sen tarjoilemista jolloin suola kannattaa lisätä. Voit käyttää keitossa kerman sijasta smetanaa keittoon jotta saat siihen hieman happaman vivahteen, jos siitä pidät. Meillä valmistetaan samaa keittoa sekä tavallisella kermalla että hapankermalla riipuen siitä kumpaa milloinkin sattuu olemaan jääkaapissa. Smetanan voit itse valmistaa helposti, löydät ohjeen reseptistäni pihvi Stroganoff.

Rapuliemi ravunkuorista

hummerin, ravun tai katkaravun kuoria
1 sipuli
2 laakerinlehteä
2 porkkanaa
3-4 varsisellerin vartta
2-3 rkl tomaattipyrettä
10 kokonaista valkopippuria
50 g voita

Hummerikeitto

2-3 dl ravunlientä
2-3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
2-3 rkl konjakkia
2 dl kermaa tai smetanaa
ripaus valkopippuria
cayennenpippuria
paprikajauhetta
suolaa
hummerin lihaa koristeluun

Aloita tekemällä keiton liemi. Sulata pari ruokalusikallista voita suuressa kattilassa. Murskaa ravunkuoria hieman pienemmäksi ja lisää ne voin sekaan kattilaan. Lisää silputtua sipulia, kuorittu, viipaloidut porkkanat ja selleri sekä mausteet (paitsi suola) kuorien sekaan. Ruskista ravunkuoria kattilassa kymmenisen minuuttia aika ajoin sekoittaen jottei kuoret pala pohjaan ennen kuin lisäät tomaattipyreen. Jatka ruskistamista parisen minuuttia kuoria koko ajan sekoittaen ennen kuin lisäät vettä rapukuorien yläpintaan asti. Keitä lientä tunnin verran ja siivilöi liemi. Kuoret ja sen seassa olevat mausteet voit panna roskiin kun niistä on valunut kaikki talteen otettava liemi. Keitä lientä kokoon kattilassa kunnes siitä on jäljellä noin litran verran. Nyt voit joko käyttää liemen heti keiton valmistukseen, tai panna liemen pakkaseen odottamaan parempaa tarjoiluhetkeä. Sulata kattilassa voita ja lisää sekaan vehnäjauhot. Kuullota jauhoja pari minuuttia koko ajan vispilällä sekoittaen. Lisää kattilaan sekä ravunliemi että kerma ja anna keiton hautua miedolla lämmöllä 10–15 minuuttia. Mausta keitto paprikajauheella, cayennenpippurilla, konjakilla, suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Annostele lämmin keitto lautasille ja koristele se hummerinlihalla tai kuorituilla katkaravun pyrstöillä tai smetanalla ja tillin oksalla. Tarjoa keittokuumana alkuruokana lämmitetyiltä keittolautasilta rapean ranskanleivän kanssa.

English breakfast

Lämmin englantilainen perinne-aamiainen; english breakfast jossa rapeaksi paistettua pekonia ja siskon makkaroita, kullan keltaista samettisen pehmeää munakokkelia, mausteisia herkkusieniä, meheviä punaisia paistettuja tomaatteja, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa paahtoleivän ja maitoteen kanssa.

Vietin juuri ensimmäisen yöni omassa sängyssä kahden olohuoneen matolla nukutun yön jälkeen ja oli se oma sänky sitten niin ihana paikka nukkua. En nukkunut olohuoneen lattialla koska olimme puolison kanssa tapelleet, vaan koska kissamme olivat tapelleet. Meillä on kaksi kissa, kolme vuotta vanha tyttö ja kuutisen kuukautta vanha poika kissa, joka nyt ilmeisesti on tullut isoksi pojaksi ja koska kissat ovat hyvin herkkiä uusille hajuille joten sukukypsä poikamme sitten ilmeisesti haisee tytön mielestä erilaiselle kuin ennen, ja siitäkös sitten syntyi tappelu. Kaksi yötä kunnes tyttö lähti jälkikasvulle kyläilemään kunnes pikkumies saadaan leikattua

Fry-up

Katselin tässä heti aamulla herättyäni Jamie Oliverin ruokaremonttia ja koska hän yrittää valistaa Englantilaisia syömään paremmin ja terveellisemmin, laittamaan ruokansa itse sen sijaan että syövät nouto-ruokaa, joten ajattelin että Englantilainen kunnon tuhti aamiainen maistuisi nyt sen tasapainoksi. Britit itse kutsuvat aamiaistansa ”fry-up’iksi” ja sitähän se on, periaatteessa kaikki paistetaan ja syödään lämpimänä.

Perinteisesti siihen kuulu paistettu muna, englantilaisia porsaanliha makkaroita, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, tomaattia, pari kolme paistettua siivua pekonia, herkkusieniä ja paahtoleipää jotka tarjoillaan teen kanssa. Suomesta ei löydy englantilaisia makkaroita, ns. Porksausages, enkä niitä tähän hätään lähtenyt itse valmistamaan, vaikka valmiudet ja resepti ovat hallussa, olen hieman joutunut mukailemaan englantilaista aamiaistani suomalaisen makuun käyttämällä siskomakkaroita, joissa on aika samantapainen makuvivahde.

Toiset aamiaisen osat taas olen päättänyt maustaa oman makuni mukaan, jottei kaikki maistuisi samalle ja paistetun munan sijaan olen valinnut munakokkelin koska se sopii paremmin kokonaisuuteen. Parasta tässä ruoassa on se että suurin osa sen ainesosat voivat olla kaapissa kotona säilykepurkeissa valmiina odottamassa käyttöä. Tietysti on parasta jos sinulla on tuoreita herkkusieniä ja tomaatteja, mutta säilyketomaatit ja herkkusienet kelpaavat pitkälle Englannissa. Minulle on kerran yhdessä hotellissa Brightonissa, ja hotelli oli olevinaan paremmasta päästä, tarjoiltu aamiaisella kokonaisia säilyketomaatteja jotka olivat lämmitetty omassa mehussaan. Pekonia voi säilyttää pakastettuna, joten itse asiassa vain makkarat vaativat hieman ennakoimista koska ne maistuvat parhaiten tuoreina.

Mitä pannulle?

Meillä kotona tämä fry-up usein tarjoillaan lämpimänä ruokana, ei siis aina välttämättä aamiaisena vaikka kutsummekin sitä aamiaiseksi. Se on aika tuhtia tavaraa ja sopii hyvin esimerkiksi brunssiksi, joka siis on aamiaisen ja lounaan välimuoto. Englannissa lasketaan yleensä että jokainen ruokailija syö pari kolme pekoniin siivua, puolikkaan tomaatin, yhden herkkusienen jos ne ovat isoja, enemmän jos ne ovat hyvin pieniä, yhden paistetun munan (sama pätee munakokkeliin muna per syöjä + yksi pannulle lisäksi), yhdestä kahteen makkaraa (pork-sausages'it ovat erittäin pieniä raaka-makkaroita), pari kolme ruokalusikallista papuja ja paahtoleipää niin paljon kuin haluavat ja jaksavat syödä, normaalisti arvioisin yhdestä kahteen leipäviipaleeseen per nuppi.

Kaiken tämän lisäksi tarjoillaan myös joko HP-kastiketta tai ketsuppia ja kaikki huuhdellaan alas kuumalla makealla maitoteellä. Englantilaisen aamiaisen valmistamisessa on omat kikkansa, aloitetaan tietysti siitä mikä kestää pisimmän aikaa valmistaa ja jo valmiit ruoat pannaan uuniin jotta ne pysyisivät lämpiminä kunnes joko tarjoilet aamiaisen samalta vuoassa pöytään, jossa kaikki ruokailijat voivat itse ottaa mitä haluavat, tai saat koottua jokaiselle oman annoksen lautasille tarjoiltaviksi.

English breakfast tai Fry-up

pekonia
Siskon makkaroita
kanan munia
kermaa
herkkusieniä
tomaatteja
valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
paahtoleipää
voita
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
timjamia

Pese tomaatit ja leikkaa ne puoliksi. Paista tomaatin puolikkaita leikkauspinta pannun pintaa vasten kunnes ne ovat saaneet kivan värin. Siirrä tomaatit vuokaan uuniin paistumaan lisää 175 asteeseen. Avaa paputölkki ja pane ne kattilaan miedolle lämmölle lämpiämään, ja ala unohda sekoitella papuja aika ajoin jotteivät ne kiehu pohjaan. Papuja ei saa lämmittää liian kovalla lämmöllä koska ne muusantuvat silloin ja tässä olisi tarkoitus tarjoilla ne kokonaisina kastikkeessaan. Jos käytät säilykesieniä, valuta niistä ensin pois neste. Jos käytät tuoreita herkkusieniä, huuhtele ne ja anna kuivua ennen valmistusta. Paista tuoreet herkkusienet oliiviöljyssä pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Purkkisieniä ei tarvitse paistaa. Mausta sienet timjamilla, suolalla ja pippurilla ja pane ne uuniin odottamaan kypsymään lisää. Voit hyvin panna ne samaan vuokaan tomaattien kanssa. Paista siskonmakkarat öljyssä pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja pane ne uuniin odottamaan syöntiä. Vaikka siskonmakkara on raakamakkaraa, se kypsyy varmasti uunissa odotellessaan. Tee nyt munakokkeli, tai jos et halua munakokkelia paista jokaiselle syöjälle muna. Munakokkeli valmistetaan periaatteessa samalla tavalla kuin omeletti, ainoa ero on että munakokkeli ei saa ottaa yhtään väriä joten sitä on koko ajan sekoitettava sen paistuessa. Vispaa kermaa ja munat, mausta suolalla ja pippurilla. Sulata voita ja öljyä paistinpannussa, kaada munaseos pannulle ja paista miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Ota pannu lämmöltä kun seos on kokonaan hyytynyt. Paista pekoni kuumalla pannulla kunnes se on saanut kivan värin ja on niin rapseakkaa kuin sen halut olevan. Nyt voit joko koota jokaiselle oman annoksen tai lisätä kokkelin ja pekonin vuokaan muun ruoan sekaan ja tarjoilla ruoat pöydässä. Tarjoile vasta paahdetun paahtoleivän, höyryävän kuuman teen ja ketsupin kanssa.

Sahramilla maustetut biscotit

Sahramibiscottit, sahramilla maustetut pähkinäiset biscottit, italialaiset sahramikorput. Kullan keltaisia, makean rapeita sahramisia appelsiinilla ja hasselpähkinällä höystettyjä biscotteja.

Biscotti on korppu

No mikä nyt sitten onkaan biscotti? Juu se on korppu ja tässä kohdassa juuri sahramilla, hillotuilla appelsiinin kuorilla ja hasselpähkinöillä maustettu korppu, keksejä tai pikkuleipiä. Biscotti ovat perujaan jo keskiajan Italiasta, ja itse sano juontuu latinan ”panis biscoctus”, joka tarkoittaa kahdesti kypsennettyä leipää. Tätä käytettiin jo antiikin armeijoiden muonituksessa ja näistä kehittyi myöhempien aikojen laivakorput.

Korppu on siis kahdesti leivottuja pikkuleipiä joiden säilyvyys on pitkä, jollei nyt ihan ”ikuinen” mutta tiiviissä purkissa ne säilyvät kuukausia. Biscotit ovat makeita pikkuleipiä jotka perinteisesti Italiassa tarjotaan juoman kera, usein vino Santon kanssa, joka on makea viini ja johon biscotteja kastetaan. Nykyään biscotit usein tarjoillaan kahvin kera jälkiruokana tai pikemminkin sen sijaan. Kokeile biscotteja vaikkapa Limoncellon kera.

Olen usein vuosien mittaan tehnyt näitä biscotteja eri muunnelmin, olen kuitenkin aina käyttänyt sahramia koska se mielestäni sopii erittäin hyvin rapeisiin kekseihin varsinkin nyt kun joulu tekee tulojaan. Jostain ihmeen syystä juuri nyt, kun luonto alkaa olla pimeimmillään ja synkimmillään, tarvitsen sitä etelän tuulahdusta jostain ja etsin aurinkoista makua ruokiin. Periaatteessa kaikki kuivatut hedelmät ja eri pähkinät ovat hyviä biscoteissa, varsinkin pistaasipähkinät antavat vihreällä värillään säväyksen näihin ja hillottu appelsiinin kuori taas maustaa niitä hieman hienovaraisemmin ja tästä reseptistä tulee noin 40 biscottia.

Sahramibiscotit

50 g sahramia
100 g voita
1 dl sokeria
1 iso kanan muna
3½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl pistaasi- tai hasselpähkinöitä
1 rkl hillottuja appelsiinin kuoria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Vispaa sokeri ja muna kuohkeaksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Leikkaa appelsiinit kuoret ohuiksi sentin pitkiksi suikaleiksi. Lisää kananmunaseokseen sahrami, voi, jauhot pähkinät ja appelsiinin kuoret sokeri ja sekoita huolella. Nosta taikina jauhotulle pöydälle ja muotoile kaksi noin 30 sentin pituista pötköä. Pane pötköt leivinpaperille uunipellille ja paista uunissa 15–20 minuuttia. Leikkaa pötköt pellillä vinosti 2 sentin paksuisiin paloihin jo ennen kuin ne jäähtyneet ja käännä ne ylös sivulleen paperille. Pane biscotit takaisin uuniin ja anna niiden ”jälki-kuivua” uunissa 75 asteen lämmössä vähintään 40 minuuttia, tai anna niiden olla jälkiuunissa, siis lämpimässä uunissa joka ei enää ole päällä ja joka jäähtyy itsestään, yön yli. Sahramiset biscoto maistuvat hyvin Limoncellon kera.

Beaujolais Nouveau ja Villages 2010

Beaujolais Nouveau ja Villages. Se ei ole mehua, se on viiniä, punaista viiniä ja hieman vetistä mutta kyllä sitä juoda voi.

Marraskuun kolmantena torstaina minä suunnistan Alkoon heti kuin vain mahdollista. Tällöin saapuu uusi Beaujolais Nouveau, joita olen suurella mielenkiinnolla maistellut  jo reilut kaksi vuosikymmentä. Alkujaan tämä oli myynti-kikka jotta Bourgognen viininviljelijät saisivat myytyä viininsä ja sittemmin on tullut muitakin viinejä jotka myydään ja juodaan jo heti tuoreena.

Beaujolais Nouveau on siis tuore-viiniä, ja se valmistetaan Gamay-viinirypäleistä. Sitä ei kannata säästää ja kypsyttää koska se ei välttämättä parane vaan se on valmistettu juuri nyt, heti juotavaksi. Alkon sivuilla suositellaan viiniä kuuden kuukauden sisällä juotavaksi. Joinakin vuosina Beaujolaisit ovat loppuneet jo samana päivänä kun ne ovat tulleet myyntiin ja täällä Suomessa valitettavasti Alko määrää mitä me saamme maistaa ja joka vuosi ilmestyy kaksi viiniä, Beaujolais Nouveau ja Beaujolais Villages.

Toisin Pariisissa jossa kävelemällä vain baarista toiseen, voi maistaa eri tuottajien viinejä tänään, ja siellä on tänään juhlat kaduilla, joten kadehdin hieman juuri nyt Pariisissa olevia. Totta kyllä on että, jos maistaa viinejä, niin silloin sylkee viinin maistamisen jälkeen ulos, sitä ei juoda ollenkaan ja näin makunystyrät pysyvät vielä vireessä monenkin maistelun jälkeen. Toisin on kun maistelee ja juo sen mitä maistaa, silloin tuskin kolmannen viini lasillisen jälkeen enää osaa erotella viinejä toisistaan, ainakaan minä en, mutta voi se silti olla kivaa varsinkin oikeassa seurassa.

Tänään teen siis poikkeuksen sääntöön, en koskaan kirjoita mitään tietokoneella kun olen juonut alkoholia ja tämä tulee toistumaan juuri tänä päivänä joka vuoden marraskuun kolmantena torstaina. Olen siis jo maistanut kumpaakin Beaujolaista ja en voi sanoa muuta kuin, petyin taas kerran. Alko on tapansa mukaan saanut taas kerran kaksi hyvin samanlaista viiniä myyntiin, maussa on eroja mutta pieniä. Tämä vuosi ei mielestäni ole parhaita vuosia, kummatkaan viinit eivät maistu ”mehulle” kuten usein väitetään mutta nämä ovat mielestäni hyvin vetisiä, jotenkin laimennettuja maultaan. Niistä puuttuu syvyys ja se kiva helmeilevä hiilihappo joka yleensä Beaujolaisissa on. Kuvailisin että kummatkin viinit jotenkin maultaan ovat ”vaaleita”, en osaa sitä sen paremmin selittää, ja viime vuonna ne kummatkin olivat ”tummempia” kuin tavallisesti. Jos nyt arvostelen näin jälkikäteen, niin viime vuonna oli paremmat viinit, vaikkeivät ne silloinkaan olleet mitään huippuja, siis nämä Alkon myymät Beaujolais Nouveau viinit. On kylläkin myönnettävä että kummankin viinin maku paranee kun ne saavat hengittää vähän aikaa korkit auki ennen kuin niitä juodaan ja ne kannattaa myös tarjoilla hieman viilennettyinä, ei siis jääkylminä. Noin pari astetta lämpimämpinä kuin jääkaapissa tavallisesti on.

Suurin pettymykseni oli että kummatkin viinit ovat pullotettuja kierrekorkkipulloon. Yksi suuri osa viinin nauttimisesta on juuri kun avaa pullon korkkiruuvilla ja se sanoo ”Pop”. Tiedän että luonnon korkki on kallista, teidän myös että viinit pysyvät paremmin kierrekapselipulloissa, laadun voi taata aivan eri tavalla kuin luonnon korkkipulloissa, niihin ei tule ns. korkki-vikaa, mutta kuitenkin ikävöin vanhoja kunnon korkkeja ja korkkiruuvin käyttämistä. Onneksi se ei vielä ole hävinnyt kaikista viineistä ja nyt sitten näin tänään.

Kummankaan viinitalon kortisivuilta ei löytynyt mitään tietoa heidan tämän vuotisesta Beaujolais viinistä, joten joudin tässä turvautumaan Alkon sivuilta löytyvään tietoon, ja huomatkaa, tämä ei ole mainosta, jonka varmasti ymmärrätte kun luette mitä mieltä niistä olen. Lisää Beaujolais Nouveausta voit lukea niille omistetulta sivulta.

Mutta jos vihdoinkin pääsisin asiaan, ja tapani mukaan annan pisteet 1-5, jossa 5 on paras mahdollinen, pisteet ovat seuraavat.

Mommesin Beaujolais Nouveau
Alkon sivujen mukaan: ” Kevyt, pehmeä, vadelmainen, kevyen kirsikkainen, hennon mausteinen”. Minun mielestäni maku oli vedellä jatkettu, hapan muistuttaa salaattikastiketta ja Beaujolais Nouveaun tavallinen pieni helmeily puuttui. Kirsikan pystyin mahdollisesti jotenkin tunnistamaan ja löytää sieltä jostain perältä tai seasta, mutta vadelma meni minulta aivan ohi. Tämä ei ole mitään mehua, jollei hapanta sellaista, ja mietin mitä sen kanssa voisi syödä, jollen teen tästä kastiketta.

Arvosana: 2

Pierre Dupond Beaujolais Villages
Alkon mukaan. ”Kevyt, pehmeä, vadelmainen, karpalohilloinen, hennon banaaninen, kevyen mausteinen”. Minun mielestäni tämä viini oli edelliseen verrattuna hieman pehmeämpi ja pyöreämpi, siinä oli hapekkuutta mutta syvyys puuttui ja kuten edellisessä, Beaujolais Nouveaun tavallinen pieni helmeily puuttui. Vadelma meni tästäkin jotenkin minulta ohi, karpalon voin tunnistaa ja banaania? Jos minun pitäisi valita näistä kahdesta yksi, suosittelisin kuitenkin tätä. Voin sitä hyvin juoda ja tarjoilisin sitä jopa vieralle.

Arvosana: 3

Beaujolais Nouveau

Olen seurannut Beaujolais Noveaun tarjontaa täällä Suomessa nyt vuosikymmenen ajan joten tähän asiaan palaan vielä päivän mittaan...kun olen ensin saanut haettua viinit Alkosta ja maistettua ne. Voit lukea Beaujolais Nouveau ja Beujolais Villages viineistä lisää Beaujolaisviini sivultani jolle olen koonnut ne kaikki.

Nopeat timjamiset porsaankyljykset

Timjamilla maustettuja nopeita porsaankyljyksiä. Arjen nopeaa rapeaksi paistettua possua vihreillä pavuilla, arkiruokaa nopeasti pöytään.

Yksi tapa maustaa lihaa, on maustaa rasva jossa sen paistat ja maustetulla öljyllä saat vaivatta uutta makua jo vanhaan tuttuun. Tällä tavalla saat aikaan miedon vivahteen eikä mausta lyö itseänsä likaa läpi vaikka sattuisi olemaan vahva mauste.

Mausteöljyä

Mausteöljyn voit joko tehdä itse, tai ostaa kaupasta esimerkiksi valkosipulilla tai yrteillä valmiiksi maustettua öljyä. Tässä olen valinnut appelsiinisen mausteöljyn jonka sisältävän timjamin lisäksi lisäsin vielä tuoretta timjamia paistinpannulle antamaan lisävivahteen makuun tavallisille porsaan kyljyksille. Näin saat valmistettua oivallista pikaruokaa, ruoka on valmista jo vajaassa parissa kahdessa kymmenessä, joko pekonilla tai valkosipulilla maustetut Haricots vertsit ja salaatti vain lisukkeeksi.

Porsaankyljykset timjamilla

4 porsaankyljystä
tuoretta timjamia
suolaa
mustaa pippuria
mausteöljyä

Ota liha ulos jääkaapista puolisen tuntia ennen sen valmistamista jotta se ehtii ”temperoitua”, siis saada huoneen lämmön. Mausta kyljykset suolalla ja pippurilla. Kaada kuumaan paistinpannuun loraus öljyä ja lisää sinne pari tuoretta timjamin oksaa. Lisää pannulle kyljykset timjamin päälle ja anna paistua kauniin ruskeaksi. Käännä kyljykset ja paista toiseltakin puolelta. Valele kyljyksiä mausteisella öljyllä paistamisen aikana aika ajoin jo paistetulta puolelta. Kokoa annokset lämpimille lautasille, alimmaiseksi kasa joko valkosipuli Haricots vertsejä tai pekoni Haricots vertsejä jonka päälle asetat kyljykset, lusikoin vähän paistin rasvaa päälle ja tarjoile salaatin kera.

Uunissa paahdettu kurpitsa

Uunissa paahdettua kurpitsaa makella vinaigrettellä. Lisukkeeksi hitaasti uunissa paahdettua kurpitsaa ja valkosipulia mausteisella vaahterasiirappivinaigrettelle höystettynä.

Kurpitsasta on moneen, ja yksi vaivaton tapa valmistaa siitä maukasta lisuketta lihan tai linnun kanssa on paahtaa sitä uunissa, jossa se periaatteessa ihan itsekseen valmistuu. Joissakin resepteissä mausteet ja liemi sekoitetaan heti vihannesten sekaan uunivuokaan, mutta varsinkin kanelin eteeriset ominaisuudet menevät uunin lämmössä hukkaan joten ne on parempi lisätä vasta viimeiseksi ennen tarjoilua. Kaneli sopii hyvin kurpitsan kanssa yhteen, kuten myös vaahtera siirappi joita tässä olen käyttänyt kumpaakin balsamiviinietikan kanssa antamaan kurpitsalle makua. Voit vaahterasiirapin sijaan käyttää hunajaa saman verran. Ja käytin tässä myös tavallisen sipulin lisäksi myös punasipulia jotta sain enemmän väriä annokseen ja tästä riittää noin neljälle syöjälle.

Uuni kurpitsa

1 kg kurpitsaa
4-5 valkosipulin kynttä
2 isoa sipulia
1 tl fenkolin siemeniä
suolaa
mustaa pippuria

Vaahterasiirappivinaigrette

2 tl kuivattua basilikaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 dl oliiviöljyä
½ dl Balsamietikkaa
2 rkl vaahterasiirappia
suolaa
mustaa pippuria

Ala pesemällä kurpitsa. Halkaise kurpitsa ja kaiva sen sisustasta ulos kaikki säikeet ja siemenet käytäen isoa lusikkaa. Jollet paahda siemeniä, voit heittää ne sisustan säikeiden kanssa kompostijätteeseen. Leikkaa kurpitsa pienemmiksi paloiksi ja kuori palat terävällä veitsellä. Leikkaa kurpitsa kymmenisen senttiä pitkiksi ohuiksi suikaleiksi. Kuori sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi jättäen niihin kannat jotta ne pysyisivät paremmin koossa uunissa kypsennyksen aikana. Pilko valkosipuli hienosti. Kaada uunivuokaan aimo loraus öljyä ja lisää sipuli, kurpitsan palat ja valkosipuli ja sekoita kaikki hyvin keskenään. Paahda uunissa 225 asteen lämmössä kunnes vihannekset ovat saaneet kiva tumman pinnan, tämä kestää noin 25–45 minuuttia riippuen miten tummia haluat kurpitsasta. Sekoita vihanneksia vuoassa pari kolme kertaa paahtamisen aikana. Sekoita kulhossa Vinaigrette ja mausta se suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Kaada Vinaigrette kurpitsan päälle sen tultua uunista, sekoita hyvin ja tarjoile heti lihan tai linnun lisukkeena.

Isän päivänä pihviä isälle

Paahtopaistia ja wokkivihanneksia isälle isänpäivänä. Kokonaisena uunissa kypsennettyä paahtopaistia ja sen kanssa punaviinikastiketta ja Itämaisesti maustettuja nopeasti Wokkipannussa paistettuja vihanneksia, joko perunan kanssa tai ilman sitä, tänään asiasta päättää isä onhan nyt Isien päivä.

Kyselin alustavasti tuttavapiirissä, mitä isät mieluiten haluaisivat syödä Isän päivänä, ja yksi mielinen vastaus oli, että he haluisivat syödä hyvän pihvin. Pihviä ei ole kiva valmistaa suurelle joukolle joten laiskana tyttönä päädyin kokonaisena paistettuun lihanpalaan ja wokattuihin vihanneksiin jottei koko päivää menisi keittiössä ruokaa väsäämässä.

Paahtopaisti uunissa

Wokki valmistuu hetkessä esivalmisteluiden jälkeen, sen reseptin löydät tästä alta ja paahtopaisti paistuu itsekseen uunissa sen esipaistamisen jälkeen ja punaviinikastikkeen voit tehdä valmiiksi etukäteen. Jollet halua valmistaa punaviinikastiketta alusta alkaen voit sen valmistamiseen käyttää joko lihaliemikuutioita tai pullossa valmista Fondia ellet mieluummin halua punaviinillä deglaseerata, siis nesteellä irrottaa maut paistinpannusta lihan paistamisen jälkeen, ja keittää sitä kokoon hieman ja tarjota sen kastikkeena. Jotta saisit kaiken valmiiksi tarjoiltavaksi samaan aikaan, sinun kannattaa alkaa lihasta, jonka jälkeen siirryt kastikkeen valmistukseen ja jonka kiehumisen aikana pilkot vihannekset wokkausta varten. Kun kastike on valmista wokkaat vain nopeasti vihannekset, maustat ne ja ateria on valmis.

Itämaisesti maustetut Wokkivihannekset

punasipulia
punaista paprikaa
varsiselleriä
kaalia
kesäkurpitsaa
1-2 valkosipulin kynttä
tuoretta inkivääriä
½ tl chiliä
soijakastiketta
rypsiöljyä paistamiseen

Kuori ja suikaloin vihannekset aika ohuiksi tikuiksi ja suikaleiksi. Lämmitä pannu kuumaksi ja lisää siihen loraus öljyä. Paista ensin chiliä ja hienoksi raastettua inkivääriä parisen minuuttia jotta maut irtoavat öljyyn. Paista vihannekset nopeasti koko ajan sekoittaen ja mausta ne viimeiseksi ennen tarjoilua soijakastikkeella oman makusi mukaan. Tarjoile se heti kuumana viipaloidun paahtopaistin, punaviinikastikkeen ja perunoiden kanssa, jos isä niitä haluaa.

Mausteinen keitetty kinkku

Keitetty kinkku, mausteinen omassa liemessään keitetty joulukinkku. Mausteisessa liemessä kokonaisena keitettyä, pullean pyöreätä höyryävän kuumaa suussa sulavan ohuiksi siivuiksi leikattua kinkkua.

On kivaa voida hyödyntää kaupan tarjous kun kinkkua halvalla löytää muulloinkin kuin jouluna. Jouluksi perinteisesti paistetaan kinkku uunissa, mutta se voi yhtä hyvin keittää jos vain on tarpeeksi iso kattila. Kyseinen kinkku oli pujotettu joustavaan verkkoon jotta se pysyisi muodossaan kypsentämisen, ja tämä verkko kestää hyvin sekä uunissa paistamisen että keittämisen. Naapurimaassamme Ruotsissa kinkkua on vuosikymmeniä yritetty saada kaikkein juhlapyhien osaksi ja siellä myydään juhlakinkkua jo Pääsiäisenä ja yritetään ujuttaa kinkku jopa osaksi Juhannusta.

Kinkun keittäminen

Lihan keittämisessä on sama niksi kuin sen uunissa paistamisessa, noin tunnin verran joka lihakiloa kohti ja lihalämpömittari on tässä oivallinen apuväline, sillä näkee tarkalleen milloin kinkku on kiehunut valmiiksi. Itse pidän hieman ylikypsästä kinkusta, joten annan yleensä keitetyn kinkun jäähtyä keitinliemessään jälkeenpäin. Kinkkuja löytää verkkoon käärittyinä joissa ne voi valmistaa.

Kinkkuja on harmaasuolattuja, ja näitä minä suosin itse, joten jos olet tottunut kauniin vaaleanpunaiseen kinkkuun jossa nitraatteja lisättynä, tämä tekemäni kinkku näyttää tylsän harmaalta. Ennen vanhaan suolasin itse joulukinkun, mutta se onkin aivan oma, ja aika pitkä tarina ja tilaa vievä tehdä kotona, kinkun harmaasuolaus nimittäin, nykyään joudun tilanpuutteessa tyytymään valmiiksi suolattuun kinkkuun jouluisin.

Voi jotenkin tuntua hullulle keittää suolattua kinkkua suolatussa keitinvedessä, mutta kokemukseni mukaan liian suuri osa suolasta poistuu kinkusta sen keitinveden mukana ja tästä syystä kinkku kannatta keittää suolatussa vedessä. Paras maku tulee kun panee kylmän lihan kylmään veteen lämpiämään. Kinkusta riittää moneen, se on hyvää kylmänä viipaloituna leivän päällä leikkeenä, tai lämpimänä ruokana tarjottuna joko porkkanalaatikon, lanttulaatikon tai perunasoseen kanssa.

Keitetty joulukinkku

Noin 2 kg kinkku
merisuolaa
2 porkkanaa
1 iso sipuli
6 kokonaista, kuivattua neilikkaa
iso nippu tuoretta timjamia
2 laakerinlehteä
3 kuivattua chiliä
1 tl kokonaisia mustaa pippureita
1 tl kokonaisia maustepippureita

Pane kinkku isoon kattilaan. Kuori sipuli ja porkkanat. Leikkaa porkkanat paloiksi ja sipuli viipaleiksi ja lisää kattilaan. Kaada kattilaan vettä ja mausta se suolalla ja lisää muut mausteet. Kuori veden pinnalta pois siihen muodostunut vaahto reikäkauhalla. Anna kiehua tunti per liha kiloa tai kunnes lihamittari, jonka olet työntänyt lihan paksuimpaan kohtaan sen sisälle, näyttää 85 astetta. Nyt voit joko ottaa kinkun pois keitinliemestä jäähtymään, tai antaa sen jäähtyä liemessä jolloin siitä tulee ylikypsää ja se saa vielä enemmän makua mausteista. Tarjoile kinkku lämpimänä tuoreen pottumuusin tai lanttulaatikon, porkkanalaatikon ja salaatin kanssa tai jäähtyneenä kylmänä leikkeleenä osana seisovan pöydän herkkuja.

Paahdetut kurpitsan siemenet

Paahdettuja kurpitsan siemeniä, sekä makeita että suolaisia. Tahmean makeita jouluisilla mausteilla höystettyjä ja suolaisia tulisia paahdettuja kurpitsan siemeniä.

Kurpitsaa säilöessä kannattaa samalla paahtaa niiden siemenet niiden poisheittämisen sijaan, mutta voit yhtä hyvin ostaa kaupasta kurpitsan siemeniä ja paahtaa ja maustaa ne itse. Voit joko paahtaa siemenet valkoisine kuorineen tai kuoria ne ja paahtaa vain niiden vihreän siemenen. Kaupasta löytyy yleensä vihreitä valmiiksi kuorittuja kurpitsan siemeniä.

Paahda kuivalla pannulla

Ensin ”peruspaahdan” kurpitsan siemenet kuiviltaan jotta voin käyttää siemeniä muun muassa naposteluun ja leivän leipomiseen. Valmistan myös sekä suolaisia että makeita maustettuja kurpitsan siemeniä joita paahdan hieman lisää mausteseoksen kanssa. Siemenet voi yhtä hyvin syödä paahtamattakin, ja ne sisältävät suhteellisen runsaasti fosforia muihin pähkinöihin ja siemeniin verrattuna ja hieman enemmän proteiinia kuin maapähkinät ja vetää tässä asiassa vertoja monelle juustolle. Nämä makeat paahdetut kurpitsan siemenet maistuvat varsin jouluisille ja sopivat hyvin naposteltaviksi tuleviin joulun ajan pitoihin. Siemeniä ei ole pakko maustaa heti niiden paahtamisen jälkeen vaan siemenet voi ensin paahtaa ja säilyttää ennen niiden lisämaustamista. Paahdetut siemenet, ja pähkinät, säilyvät lyhyemmän aikaa kuin paahtamattomissa siemenissä, tai pähkinöissä, koska niiden sisältämä öljy on lämmitetty joten se härskiintyy, tai hapettuu, nopeammin.

Kurpitsan käsittely

Katso Lipulin reseptistä, siis hillotun kurpitsan reseptistä miten käsittelet kurpitsaa ja saat siemenet otettua talteen kurpitsasta. Puhdista siemenistä kaikki säikeet joissa ne ovat olleet kurpitsan sisustassa kiinni. Huuhtele siemenet huolella lävikössä ja anna niistä valua kaikki vesi siivilässä ollessaan. Vaikka olisit miten tarkka hyvänsä siemeniä puhdistaessa niihin jää kuitenkin aina pienen pieniä säikeen paloja ja ne eivät mitenkään haittaa lopputulosta. Säikeitten jämät irtoavat pannussa paahtaessa ja näyttävät ohuen ohuilta läpinäkyviltä paperinpalasilta tai hyönteisen siiviltä. Leivitä siemenet puhtaalle keittiöpyyhkeelle, joko isolle lautasella tai tarjottimelle, kuivumaan ja anna niiden kuivua kunnolla. Tämä kestää aika kauan koska siemenet ovat aika limaisia, joten anna niiden rauhassa kuivua yön yli. Talouspaperi ei ole hyvä käyttää tähän, se voi liimaantua siemenien pintaan liian visusti kiinni niiden kuivuessa. Muista sekoittaa siemeniä aika ajoin kuivumisen aikana jotta ne eivät jää kiinni toisiinsa.

Peruspaahdetut kurpitsan siemenet

kurpitsan siemeniä

Paahda siemeniä miedolla lämmöllä kuivassa paistinpannussa tai wok-pannussa. Sekoittele siemeniä paahtamisen aikana jotta ne saavat tasaisen paahdon kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin. Tämä kestää noin kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä jos aiot syödä ne maustamattomina, muuten jatka ne maustamalla alla olevilla vaihtoehdoilla.

Suolaiset paahdetut kurpitsan siemenet

manteliöljyä
chilipulveria tai cayennepippuria
suolaa

Kaada pannuun loraus öljyä ja sekoita siihen mausteet suolaa lukuun ottamatta. Lisää kurpitsan siemenet ja paahda niitä viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Suolaa siemenet oman makusi mukaan kun ne ovat maustuneet valmiiksi pannussa. Voit tarjota siemenet joko suoraan lämpiminä naposteltavina tai antaa niiden jäähtyä ja tarjota ne vasta kylminä.

Makeat paahdetut kurpitsan siemenet

1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia
1 tl jauhettua inkivääriä
½ tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa

Kaada pannuun ruokalusikallinen hunajaa tai vaahtera-siirappia ja sekoita siihen mausteet. Lisää kurpitsan siemenet ja paahda niitä viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Siemenet voi tarjota joko suoraan lämpiminä tai kylminä naposteltavina.

Mansikkainen jogurtti hampun siemenillä

Mansikkainen jogurttiaamiainen. Raikasta jogurttia, makeaa mansikkahilloa sekä rapeita hampun siemeniä. Oivallinen ja laiska jälkiruoka, aamiainen tai miksei välipala.

Lapsena, ja varsinkin teini-iässä, olin varsin perso kaikelle makealle. Söin äidiltäni salaa jäisiä pikkuleipiä suoraan pakkasesta ja joskus jopa tyhjensin tyystin hänen pikkuleipä varastonsa. Nykyään syön hyvin valikoidusti makeata ja tästä syystä riippuen suureksi harmikseni tänne päätyy hyvin vähän leivonnaisia ja jälkiruokia vaikka haluaisin tehdä blogistani kaiken kattavan ruoanvalmistuksen osien suhteen.

Tässä yksi päivä löysin kaupasta hyvin paksua kermaista jogurttia jota söin aamiaiseksi. Kaadoin jogurttia syvälle lautaselle ja etsin ruokakomerosta mitä sen kanssa syödä. Minulle se oli tämän päivän aamiainen mutta sen voisi myös erinomaisesti tarjota jälkiruoaksi vain hieman pienentäen annosta, varsinkin jollei halua mitään hirveän makeata. Käytin jogurtin ihan omana itsenään maustamattomana ja yhdistin siihen mansikka-basilika-siirapin jonka päälle ripottelin hampun siemeniä.

Omega-3 rasvahappoja

Hampun siemenet ovat yksi niin sanotuista Superfood’eista, ja ne sisältävät tietojeni mukaan meille kaikki 8 elintärkeätä aminohappoa. Siis kaikki ne aminohapot joita oma kehomme ei itse pysty tuottamaan ja meidän on saatava ruoasta. Hampun siemenissä on kolme kertaa enemmän E-vitamiinia kuin pellavansiemenissä ja sanotaan myös että ne sisältävät Omega-3 rasvahappoa parhaimmassa suhteessa verrattuna Omega-6 rasvahappoon jota me länsimaissa yleisesti saamme liika ravinnostamme.

Hampun siemenille suositellaan parin tunnin liottamista ennen niiden käyttöä jotta ne pehmenisivät, ne olisi myös voinut paahtaa, mutta itse lisäsin ne kuivina jogurtin päälle koska pidän rouskuttamisesta ja en myslin ollessa loppu löytänyt mitään sen sijalle sopivaa jogurttini kanssa. Jogurtin voit helposti itse valmistaa, voit lukea tästä tarkemmin tekstistäni kotitekoista jogurttia.

Mansikkainen jogurtti hampun siemenillä

maustamatonta jogurttia
hampun siemeniä
Mansikkabasilikasiirappia tai mansikkahilloa

Koko jutun juju on kermainen, paksu jogurtti. Jollei kaupasta löydy hyvin paksua jogurttia ja lähelläsi ei ole saksalaista halpakauppa ketjun myymälää, voit valuttaa sitä jonkun tunnin kahvifiltterinläpi jääkaapissa kuten Tsatsikin reseptissä neuvotaan. Lusikoi paksua jogurttia annoskulhoihin tai laseihin, ja valuta päälle siirappia ohuessa vanassa. Viimestele annos sirottelemalla hampun siemeniä päälle. Jos valitset paahtaa hampun siemenet menettele samalla tavalla kuten paahdetut kurpitsan siemenet kuivapaahdetaan, löydät sen täältä. Tai jos haluat liottaa hampun siemenet ennen niiden käyttämistä anna niiden valua kunnolla lävikössä ennen niiden käyttöä. Tarjoile annokset oitis koska annoksen ulkonäkö kärsii pahasti lämmöstä ja odottamisesta.

Pinaattikeitto

Kevään perinteinen pinaattikeitto. Tuoretta pinaattia kermaisessa perinteisessä pinaattikeitossa löysäksi keitetyn kananmunan kanssa tarjoiltuna.

Sain tässä juuri taannoin ennen pakkasia korjattua talteen viimeiset viljelemäni pinaatit, ja sitä tehdessäni mietin miksi miellän pinaatin syömisen ja pinaattikeitto kevääseen, eihän pinaattia ole sen enempää keväällä tuoreena kuin talvellakaan, nokkosta kylläkin löytyy heti keväällä, ja siitä saa sekä hyvää keittoa että piirakkaa. Pinaattikeittoon voi hyvin lisätä nokkosta kun sillä on sesonki, tai sitä on joko pakastettuna tai kuivattuna, mutta nyt tällä kertaa en sattunut olemaan nokkostuulella joten jätin sen.

Keitto pinaatin lehdistä

En pidä pinaattikeitosta jossa pinaatti on silputtu tuntemattomaksi vihreäksi sohjoksi vaan haluan hieman krouvimman koostumuksen pinaattikeittooni ja aikaisemmin se oli ongelma talvella kun omat pinaattivarastot olivat loppuneen ennen kuin suureksi onnekseni kokonaisena pakastettuja pinaatinlehtiä ensimmäistä kertaa ilmestyi tunnetun saksalaisen halpakauppaketjun myymälöihin, josta sitä yleensä ostan varastoon koska sitä ei joka myymälästä aina löydy mitä ilmeisimmin kaudesta riippuen.

Pinaattikeiton mausteet

Meillä kotona pinaattikeitto oli aina melko makeaa, jollen jopa sanoisi hyvin makeaa ja tässä ruokalajissa valmistuksen vaikein osio on tasapainotella sopivasti suolaisuuden ja makeuden välimaastossa. Pinaatin kanssa sopii varsin hyvin muskottipähkinä, yhdistelmä jota hyvin usein käytetään ruoanlaitossa ja meillä pinaattikeitto maustettiin aina jauhetulla muskotinpähkinällä. Jauhettu muskotinpähkinä on taas kerran mauste joka kannattaa jauhaa, tai raastaa, vasta kun sitä käyttää jottei sen maku väljähdy, kuten jauheelle nopeammin kuin kokonaiselle mausteelle aina ajan mittaan käy. Lapsuudessani keitto tarjottiin aina kovaksi keitetyn kanana munan kera, mutta itse pidän keiton sekaan valuvasta munan ruskuaisesta ja aloin jossain vaiheessa tarjoilla keiton löysäksi keitetyn munan kera kovaksi keitetyn sijaan.

Voit valmista keiton sekä pakastetusta pinaatista kuin tuoreesta kun se on sesongissa ja sitä on saatavilla, menetelmä on periaatteessa sama. Pakastettu pinaatti sulatetaan voissa miedolla lämmöllä kun taas tuore huuhdeltu ja kuivaksi valutettu pinaatti paistetaan kokoon voissa. Tuoretta pinaattia käyttäessä pitää vain muistaa että se kutistuu kuihtuessaan lämmössä ja tästä syystä myös sen menekki voi arvaamattoman vaikea arvioida tottumattomalle ruoanlaittajalle. Tuoreesta pinaatista kannattaa poistaa liiat kovat ruodut ja varret ennen sen valmistamista, ja toinen vaihtoehto tuoreelle pinaatille, olisi ryöpätä se ennen sen keittoon lisäämistä. Pinaattikeittoa sopii hyvin tarjota lämmittävänä arkiruokana, kevyenä lounaana tai alkuruokana. Tällä reseptillä saat lämmintä pitaattikeittoa neljälle.

Perinteinen pinaattikeitto

300 g pinaattia
4 dl kanalientä
2-3 rkl voita
4 dlmaitoa
2-3 rkl vehnäjauhoja
2-3 rkl sokeria
valkopippuria
muskottipähkinää
kirveliä
4 kananmunaa

Sulata nokare voita miedolla lämmöllä kattilassa. Voin ei pidä saada yhtään väriä, sen pitää vain sulaa. Lisää sekaan pakastettu pinaatti ja anna sen sulaa kannen alla. Älä unohda sekoitta pinaattia välillä. Jos käytät tuoretta pinaattia, lämpöä voi olla enemmän, lisää pinaatti kattilaan ja anna sen kiehua kokoon kattilassa kannen alla. Kun on pinaatti on kutistunut ja kiehunut kokoon, lisää sekaan puolisen litraa kananlientä ja suurusta keitto. Mittaa kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja pieneen purkkiin jossa on tiivis kansi ja kaada puolisen desiä maitoa sekaan. Pane kansi kiinni ja ravistele purkki kunnes suurus on sileää ja siinä ei enää ole klimppejä. Kaada suurus koko ajan hämmentäen keiton sekaan. Keiton pitää tässä vaiheessa olla aika paksua koska siihen lisätään vielä maitoa. Anna keiton hautua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Keitä kanan munat. Lämmitä keitinvesi kiehuvaksi ja lisää munat veteen ruokalusikalla. Keitä munia 7 minuuttia jos haluat löysiä ja 10 minuuttia jos haluat niistä kovia. Kun munat ovat keitetty, kaada vesi pois kattilasta ja anna munien kuorien ja kattilan pohjan höyryyntyä kuivaksi. Kun höyryäminen loppuu kaada munien päälle hieman kylmää vettä ja anna munien olla kylmässä vedessä pari minuuttia ennen kuin kuorit ja halkaiset ne. Lisää pinaattikeiton sekaan maitoa kunnes se on saavuttanut haluamasi paksuuden ja mausta se oman makusi mukaan suolalla, sokerilla, valkopippurilla, ripauksella kirveliä ja vasta raastetulla muskottipähkinällä. Kokoa annokset, kaada keittoa lautaselle ja aseta munan puolikkaat keitonpinnalle ja koristele ne ripauksella kuivattua kirveliä ja suolaa. Tarjoile keitto lämpimänä hyvän ruisleivän kera, kokeile vaikkapa pähkinäistä päärynäleipää tai tavallista hapanleipää.