Tofua kehäkukanterälehdillä

Paistettua makealla Sauternesilla, palmusokerilla ja kehäkukanterälehdillä maustettua tofua jälkiruoaksi, vegaania lämmintä jälkiruokaa.

Olen monen monta kertaa valmistanut lämmintä vegaania ruokaa, mutten tähän asti ole vielä julkaissut yhtäkään jälkiruokareseptiä vegaanina keksiviikkona ja tämäkin taitaa jäädä siksi ainoaksi tämän vuoden puolella. Aion myös joulukuussa huomioida vegaanin keskiviikon, mutta enemmän jouluruokien muodossa. Täältä löytyy myös vegaaneille sopivia jälkiruokia ”tavallisten” jälkiruokien seasta, mutta nyt on tullut vuoro ensimmäiselle lämpimälle vegaanille jälkiruoalle.

Harrastan paljon villejä yrttejä kesän ja kevään aikana ja otan niitä talteen monella eri tavalla myöhempään käyttöön ja tässä on yksi tapa jonka olen vuosien aikaan kehitellyt. Se sopii myös muiden kukkien kuin vain kehäkukkien hentojen terälehtien säilömiseen.

Kehäkukan terälehtien säilöminen

Kukkien terälehtien hilloaminen on vaikeita koska ne eivät kestä lämpöä ollenkaan, tämä on otettava huomioon kun valmistaa esimerkiksi mehua voikukasta tai mustanseljan terälehdistä, joten olen kehitellyt tavan säilöä kukkien terälehtiä niitä keittämättä. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea villit kasvit ja yrtit talteen koska samat periaatteet pätevät myös puutarhassa kasvaneiden kasvien kuten kehäkukan ja ruusun suhteen.

Ensin terälehdet pannaan viikoksi väkiviinaan, jonka jälkeen terälehdet ovat säilöttyjä, nyt sekaan lisätään valkoista sokeria, jottei kukkien terälehtien väri muutu tai tummu liikaa ja ne säilyvät kauniin oranssin kullanhohteisina säilömisestä huolimatta. Sokeria lisätään kunnes liuos paksuuntuu ja on vaikeasti juoksevaa jolloin terälehdet säilyttävät kauniin värinsä ainakin puoli vuotta, joskus jopa vuodenkin säilytettynä valolta suojattuna, mieluiten viileässä. Terälehtiä voi ottaa käyttöön teelusikalla, sokeri liuos jätetään lasipurkkiin. Tätä sokerilientä, jota ei ole keitetty voit käyttää maustetun siirapin tavoin, joko terälehdillä tai kun kukkia ei enää ole seassa. Siirappi on kuitenkin saanut makunsa kukista joten sitä voi hyödyntää jälkiruokiin.

Kehäkukan kerääminen

Yrtit kerätään aina kuivalla säällä, kosteita terälehtiä ei kannata ottaa talteen, ne voivat pahimmassa tapauksessa homehtua ja koko hilloke on pilalla. Kehäkukat kukkivat loppukesästä elokuussa, ja tähän käyttöön käy tavallinen kehäkukka oli se sitten kerrottu tai ei, kunhan se vain on oranssin värinen tai keltainen. kehäkukkiin pätee samat säännöt kuten villeinä kasvaviin yrtteihin ja kasveihin, joten sinun kannattaa lukea lisää niistää tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen.

Väkiviinana käytin taas samasta jo tekstissäni Limoncello sekä kuusenkerkkälikööri mainitsemastani syystä, joten jos aiot itse valmistaa hillottuja kehäkukanterälehtiä sinun kannattaa lukea se.

Tofun maustamiseen käytin vain kehäkukanterälehtiä, en siirappia, jota lasipurkkiin on muodostunut. Tämän siirapin käyttöön palaan myöhemmällä ajankohdalla. Palmusokerin puutteessa voit paistettuun Tofuun käyttää joko tummaa ruokosokeria tai hunajaa ja jollet ole vegaani voit myös paistaa tofun voissa.

Käytin tähän makeata valkoista Sauternes jälkiruokaviiniä, mutta myös muut makeat jälkiruokaviinit käyvät tähän. Myös palmusokeri antaa Tofulle omaa makeuttansa, mutta tässä se oikeasti on omintakeisen makunsa takia mukana antamassa annokselle omaa väriänsä. Palmusokeri on yleensä kovaa joten sen saa parhaiten raastettua sitä käyttäessä, ja morttelilla sitä murskaamalla menee kokilta vain hermot. Tällä reseptillä saat kivan lämpimän ja eksoottisen jälkiruoan neljälle, ja paistettu tofu kannattaa tarjoilla joko vispatun soijakerman tai soijajäätelön kera.

Hillotut kehäkukan terälehdet

2 dl tuoreita kehäkukan terälehtiä
1 dl väkiviinaa
2-3 dl sokeria

Kehäkukan terälehtien hilloaminen

Kerää kehäkukan terälehtiä kuivalla säällä, pane ne puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada väkiviina päälle kunnes kukat peittyvät. Anna terälehtien tekeytyä kaksi viikkoa. Lisää tämän jälkeen lasipurkkiin sokeria pienissä osissa, kunnes kaikki on liuennut vodkan sekaan. Terälehdet säilyvät seuraavaan satoon, jolloin voit valmistaa lisää hillottuja kehäkukan terälehtiä.

Paistettua tofu jälkiruoaksi

150 g tofua
ripaus savustettua suolaa
½ dl makeaa jälkiruokaviiniä
4 tl kehäkukan terälehtiä
2 tl palmusokeria
ripaus kardemummaa
1 rkl rypsiöljyä paistamiseen

Paistettua tofua

Ota tofu ulos jääkaapista noin puolisen tuntia ennen sen valmistusta jotta se ehtii tulla huoneenlämpöiseksi. Leikkaa tofu annospaloiksi ja kuivaa se talouspaperilla. Ripota tofun päälle ripaus suolaa ja paista se keskilämmöllä kunnes se on saanut vähän väriä. Käännä tofu pannulla ja paista myös toiselta puolelta. Kaada pannulle viiniä, lisää myös hienosti jauhettu kardemumma ja raasta palmusokeri pannulle. Sekoita nesteitä pannulla ja valele sillä tofua. Asettele tofu lämpimille lautasille ja lusikoin kehänkukan terälehtiä päälle. Tarjoile heti vispatun soijakerman tai soijajäätelön kera.

Spagetti Marinara

Äyriäispasta. Spagettia, katkarapuja ja sinisimpukoita kermaisessa vienosti chilillä ja valkosipulilla maustetussa kermakastikkeessa.

Tämä on nopea ja kiva tapa syödä pastaa, ja tämä tulee olemaan viimeisiä tekstejäni tämän vuoden puolella jotka eivät käsittele jouluruokaan paitsi huominen ja nyt mitä mahdollisesti välipäivinä ja itsenäisyyspäivänä ja sen yhteydessä vielä keksin. Tässä tapauksessa nyt sattui olemaan spagettia käsillä ja en tällä kertaa jaksanut alkaa itse valmistaa pastaa koneelle, mutta tähän sopii yhtä hyvin nauhapasta, siis tagliatelli. Jos käytät tuoreita simpukoita keitä ne Moules Marinière ohjeen mukaan, väärinpäin, nosta kypsät simpukat viereen ja pidä ne lämpiminä ja valmista kastike unohtamatta hyödyntää simpukoiden keitinlientä kastikkeeseen. Samaisessa tekstissä on myös muuta hyvää jota tietää kun käsittelee raakoja, vielä eläviä tuoreita simpukoita.

Jos käytät pakastettuja simpukoita ja katkarapuja lisää ne vasta loppuvaiheessa, ne eivät saa kiehua vaan niiden pitää vain sulaan ja lämmetä. Kiehuessaan sekä simpukat että katkaravut kutistuvat ja sitkistyvät pyyhekumiksi, jolloin niitä on ikävä syödä. Kätevänä vaihtoehtona on myös suolaliemeen säilötyt katkaravut ja simpukat jotka ovat jo valmiiksi kypsennettyjä ja kuorittuja, valuta niistä vain kaikki vesi pois ja lisää ne kastikkeen sekaan mutta älä kypsennä niitä sen enempää jottei ne sitkisty. Muistaakseni rasiassa on noin 150–200 grammaa katkarapuja tai simpukoita ja tämä riittää hyvin tähän kastikkeeseen, jolla saat hyvin ruokittua neljän hengen perheen.

Suolavedessä keittäminen on periaatteessa se mikä maustaa kaiken pastan ja spagetin, tässä tapauksessa spagetin kuitenkin jätetään hieman alikeitetyksi jonka jälkeen se saa kypsyä valmiiksi kastikkeessa jotta se imee itseensä kaiken maun ja kietoutuu kermaan. Munatonta ja vegaaneillekin sopivaa nauhapastaa valmistat itse helposti kotona seuraamalla ohjettani reseptissäni pasta fresca. Voit myös itse valmistaa "tavallisen" spagetin seuraamalla reseptiäni Nokkoscapellinia mutta olla käyttämättä siihen sitä nokkosta.

Valkosipulia ei ole freesattu sipulin kanssa, vaan se lisättiin vasta kerman seassa kastikkeeseen jotta sen maku olisi vieläkin miedompi. Chilinä käytin mietoa chiliä, mutta voit myös käyttää vähemmän tulista lajiketta, jollet halua kastikkeesta tulista. Opin ettei kalasta valmistetun pastan sekaan ei koskaan lisätä juustoraastetta, joten lisäsin tähän vain tuoretta korianterin silputtuna, sekä raastettua sitruunakuorta, joka tietenkin on Luomua. Voit lukea perustelun tähän tekstistäni Limoncello. Tavallisen kerman lisäksi tähän sopii myös kookoskerma, joka myös sopii laktoosille herkille jolloin sitruunankuoren sijaan limetin kuori sopisi paremmin kuvioon. Muuta hauskaa simpukoista ovat karppaajan gratinoidut simpukat sekä vihersimpukat sahramikastikkeessa ja jos pidät paremmin katkaravuista löytyy täältä myös liuta katkarapureseptejä, kuten muun muassa keväinen katkarapu cocktail parsalla, katkarapu toast tai Toast Skagen.

Äyriäispasta

oliiviöljyä
150 g sinisimpukoita
150 g katkarapuja
300 g spagettia
½ tl korianterin siemeniä
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
suolaa
1 mieto punainen chili
1 dl kalalientä
1 dl kermaa
1 dl valkoviiniä

Viimeistelyyn:
tuoretta korianteria
sitruunankuorta
mustaa pippuria

Keitä spagetti juuri ja juuri melkein kypsäksi suolatussa vedessä se pakkauksessa lukevan ohjeen mukaan. Murskaa korianterin siemenet, halkaise chili ja poista sen sisältä siemenet ja kalvot. Kuori sipulit ja hienonna ne. Kuullota sipuli ja chili läpinäkyväksi keskilämmöllä, älä anna niiden saada väriä. Hienonna valkoispuli ja huuhtele tuore korianteri. Pese myös sitruuna ja anna sen ja korianterin kuivahtaa. Kaada sekaan hienonnettu valkosipuli, korianterin siemenet ja kaada päälle loraus viiniä ja kalalientä. Lisää sekaan myös kerma ja anna kastikkeen kiehua kokoon kunnes se on paksuuntunut ja siitä on noin kolmannes jäljellä. Varo keittämästä kastiketta pohjaan, kerma myös kiehuu helposti yli. Valuta spagetti ja lisää se kermakastikkeen sekaan ja anna kastikkeen hautua keskilämmöllä kunnes melkein kaikki on kiehunut pois ja imeytynyt spagettiin. Älä unohda sekoittaan jottei spagetti pala pohjaan. Lisää äyriäiset spagetin sekaan ja sekoita hyvin pohjasta saakka. Tarkista maku ja mausta spagetti oman makusi mukaan suolalla ja mustalla vasta rouhitulla pippurilla. Hienonna korianteri ja raasta sitruunasta kuorisuikaleita. Asettele pastaa simpukoiden ja katkarapujen kera lämpimille syville lautasille ja viimeistele annokset sitruunankuorisuikaleilla ja hienonnetulla tuoreella korianterilla. Tarjoile ruoka viivyttelemättä.

Mausteinen punajuurikakku

Punajuurikakku jossa inkivääriä, kanelia, kardemummaa, neilikkaa ja ripaus cayennenpippuria antamaan kipinän tulisuutta jossa keltainen appelsiinillä maustettu täyte.


Viime vuonna tein mausteisia kurpitsamuffineja pikkujouluaikaan ja ajattelin tänä vuonna jatkaa samalla linjalla, jouluinen leivos tai kakku mutta hieman epäortodoksisella tavalla ensimmäiseksi adventiksi, ja tänä vuonna päädyin syksyn kokeilujen jälkeen tähän, joulun mausteilla maustettuun punajuurikakkuun. Se hieman erilainen jouluherkku joka mielestäni sopii sekä joulun odotukseen joko vaalean glögin tai punaisen glögin seurana, mutta se sopii myös itse joulun juhlapyhiksi kahvin kanssa tarjoiltavaksi vaikka jälkiruokien seassa joulupöydässä.

Kakku on helppo leipoa, kaikki ainekset vain reilusti kulhoon ja sekaisin ja punajuuria saa kaupasta vielä pitkälle kevääseen, ne harvoin loppuvat ensimmäisenä ja tähän käytetään raakaa punajuurta raastettuna. Voisit tähän myös käyttää keltajuurta siis samaa kuin punajuuri mutta keltaisena joka maistuu aivan samalle ja eroaa vain väriltään ”tavallisesta” punajuuresta. Jos pidät punajuuresta voit myös kokeilla reseptiäni suklainen punajuurikakku ja jos pidät suklaakakuista kannatta sinun kokeilla Nanny Suen suklaakakkua.

Punajuuressa on paljon ravintokuituja ja tämä on hyvä tapa saada niitä lisää ”huomaamattaan” ja jos olet keliaakikko voit vaihtaa speltjauhot gluteenittomiin jauhoihin ja saat kuitenkin kivasti kuitua, joka voi keliaakikolle olla leivän ja leivoksien suhteen vaikeata lisäämättä mitään ksantaania tai psylliumkuitua sekaan. Itse kakku on laktoositon, mutta sen täytteessä on laktoosia sekä maitorahkassa että Philadelphia-juustossa.

Kakku maustetaan vahvasti joulunmausteilla, ja sen täyte saa makua pirteästä appelsiinin mehusta ja kuoresta jotka antavat kivaa kontrastia mausteisen pehmeälle kakulle. Huomaa taas kerran että sinun kannattaa käyttää Luomu appelsiinia koska kuorta käytetään, mutta jollei sinulla ole Luomu appelsiinia pese ja harjaa appelsiini huolellisesti, ja anna sen kuivua kokonaan ennen sen käyttöä. Jauha tai hierrä morttelissa kaikki kuivatut mausteet jollei ne ole jo valmiiksi jauhettuina, muskotinkukka on yleensä kokonaisena, ja kokonaisinahan ne säilyvät pidempään hyvinä.

Tämä on vähän tavallista pienempi kakku joka sopii leipoa joko pitkulaisessa leipävuoassa tai pienemmässä rengasvuoassa noin 20 senttiä halkaisijaltaan. Kakun voi pakastaa kokonaisena ja täytettynä, kunhan vain annat kakun sulaa hitaasti jääkaapissa. Huoneenlämmössä täyte tulee liian pehmeäksi ja voi valua pois kakun sisältä, tämän voisi estää lisäämällä sokeria täytteeseen (ennen kakun pakastamista) mutta tällöin siitä mielestäni tulee aivan liian makeaa.

Joulunmakuinen punajuurikakku
300 g punajuurta
1½ dl auringonkukkaöljyä
2½ dl speltjauhoja
1 dl mantelijauhoja
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl muskotinkukkaa
½ tl neilikkaa
1/3 tl cayennenpippuria
1 tl inkivääriä
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa

Kakun täyte:
200 g Philadelphiajuustoa
1 dl maitorahkaa
2 dl tomusokeria
1 tl hunajaa
1 appelsiinin kuori
2 rkl appelsiinimehua

Kakku:
Kuori ja raasta punajuuret hienosti kulhoon ja lisää öljy. Vispaa sokeri ja munat keskenään toisessa kulhossa, tästä ei tarvitse tulla mitään vaahtoa, ja käännä ne punajuurien ja öljyn sekaan. Jauha muskotinkukka. Sekoita kuivat ainekset ja mausteet keskenään ja lisää ne osissa sekoittaen taikinaan. Voitele kakkuvuoka ja asettele pohjalle voipaperia. Voitele voipaperikin päältä. Tämä helpottaa kakun irtoamista vuoasta. Paista kakkua uunissa 40–55 minuuttia 175 asteessa. Kokeile kakun kypsyyttä pistämällä siitä cocktailtikulla sen keskelle, jos tikkuun jää taikinaa ei kakun vielä ole kypsä vaan sitä pitää paistaa vielä vähän aikaa. Kakku on kypsä kun tikku on kuiva. Anna kakun jäähtyä kokonaan ennen kuin kumoat sen vuoasta.

Kakun täyte:
Huuhtele appelsiinin ja anna sen kuivahtaa. Anna juuston pehmetä noin puolituntia huoneenlämmössä. Raasta appelsiinistä sen kuori ja pane juuston kanssa kulhoon. Lisää sekaan sokeri. Puserra appelsiinista mehu kulhoon ja sekoita kunnolla. Leikkaa jäähtynyt kakku halki vaakatasossa kahteen kerrokseen ja levitä täyte kakun alapuolelle. Pane yläpuoli kanneksi ja tomuta tomusokerilla. Pane kakku jääkaappiin tekeytymään jotta täyte saa aikaa jähmettyä. Tarjoile pala kakkua joulun mausteisen glögin kera tai kahvin kanssa perinteisillä kahvikutsuilla.

Tjälknöl, pakkasenpurema paisti

Routapaisti, Tjälknöl, pakkasen purema routapaisti hitaasti uunissa kypsennettynä, yön yli maustunutta hirvipaistia.

Minulta kyseltiin jo aikoja sitten olenko koskaan valmistanut pakastettua paistia uunissa, ja koska olin sitä jo jälkikavun iän harrastanut lupasin julkaista reseptin samaiselle Tjälknölille, joten tässä se nyt on. Tjälknöl on pohjoisruotsista kotoisin oleva ruoka, sana tjäle tarkoitta pakkasta tai routaa ja knöl (tai Norlannin murteelle knul) on pahkura tai paremminkin möykky, pakkasmöykky. Etsin kaun tällä ruoalle niemä kunne se löytyi, routapaisti, roudan tai pakkasenpurema paisti.

Tarinan mukaan pohjoisruotsalaisen talonemännän piti sulattaa hirvipaistia jonka hän sitten unohti matalalle lämmöllä uuniin koko yöksi. Miettiessään miten sen saisi maustettua hän keksi upottaa sen suolaliemen ja tällä tavalla kypsennettynä lihasta tulee erittäin mureaa ja liha muistuttaa hieman paahtopaistia.

Tähän sopii hyvin käyttää mitä vain riistan lihaa kuten hirveä, peuraa mutta jollei ole riistaa voi tämän myös valmistaa häränlihasta. Parasta koko ruoassa on että se valmistetaan pakastetusta lihasta, vaikka sen valmistaminen uunissa kestää pitkään, on se kuitenkin vaivatonta ruoanvalmistusta. Liha vain uuniin matalalle lämmölle ja siellä se saa sulaa ja muhia yön yli. Tärkeintä lihan valinnassa on ettei se ole hyvin rasvaista ja käyttää luutonta lihaa hyvin putsattua paistilihaa joista on poistettua kaikki kalvot ja jänteet.
Itse isken paistin jäisenä illalla uuniin ja panen sen aamulla mausteliemeen maustumaan, jotta se on valmista syötäväksi iltapäivällä. Liha on kylmää, eikä sitä kannata lämmittää, ja se leikataan hyvin ohuiksi viipaleiksi joten se sopii aivan loistavan hyvin seisovanpöydän antimiin, tai miksei vaikkapa joulupöytään.

Paisti kannattaa kypsentää ritilälle jotta kaikki nesteet valuvat pois mutta jollei ole ritilää jolle panna paistia voi vuoasta kaataa pois nesteet ja pyyhkiä paistin ennen sen maustamista mausteliemessä. Kun paisti on ollut uunissa pari tuntia ja sulanut, voi sen sisään panna paistimittarin, jotta tarkalleen tietää milloin liha on kypsää, joskus kahdeksasta kahteentoista tuntia myöhemmin seuraavana aamuna. Oikeastaan tämä riippuu siitä miten kypsäksi haluat lihan, 60 astetta on punaista, 70 astetta liha on vaaleanpunaista ja 75 asteen kohdalla se on aivan läpikypsää.

Tämän jälkeen paisti suolataan antamalla sen tuntikaupalla maustua liemessä, johon jokainen oman makunsa mukaan voi lisätä mausteita. Tässä olen kokeillut monen monta tapaa maustaa lihaa ja tullut siihen tulokseen että kaikkein pelkistetyin maustaminen sopii parhaiten, vain hieman pippuria, laakerinlehteä, katajanoksia ja marjoja suolaliemen lisäksi. Käytä niin pientä astiaa paistin maustamiseen kuin vain mahdollista paistia kuitenkaan ahtamatta liian pieneen astiaan. Tämä jotta se on kokonaan upotettuna liemeen ja maustuu kauttaaltaan.

Tämä resepti sopii noin kilon tai puolen toista kilon paistille, ja isomman paistin kohdalla voit kerrata liemen. Tämä valmistustapa ei kuitenkaan välttämättä sovi paljon isommalle lihakipaleelle, ainakaan kotikeittiössä, sekä sen kypsentämine että maustaminen kestää niin kauan. Alkuperäisessä reseptissäni jolla ensimmäisen kerran pari vuosikymmentä sitten aloitin Tjälknölin valmistuksen annettiin maustumisajaksi kahdeksan tuntia jonka olen todennut aivan liian pitkäksi. Tällöin paistista tulee erittäin suolainen, joten useimmiten annan lihan maustua liemessä vain kolmesta viiteen tuntiin. Lihan voi lisätä joko jäähtyneeseen mausteliemeen, mutta sen voi myös panna suoraan lämpimään liemeen maustumaan. Kummatkin tavat käyvät hyvin, kun liemi on jäähtynyt kunnolla voi paistin siirtää jääkaapin viileään maustumaan. Tarkista paistin makua parin kolmen tunnin jälkeen, jollei liha ole mielestäsi tarpeeksi maustunutta pane se takaisin liemeen tunniksi pariksi. Tjälknölin kanssa sopii hyvin tarjoilla Verjusilla maustettuja grillattuja vihanneksia tai kylmää salaattia kuten esimerkiksi Cole slawia, Mangosalaattia, timjamilla maustettua punajuurisalaattia, mimoosasalaattia, tai perunasalaattia ja jollet voi syödä kananmunia sopii nopea yrttinen perunasalaatti paremmin sinulle.

Tjälknöl
1 kg luutonta hirveä

Mausteliemi:
5 dl vettä
1 dl suolaa
1 tl sokeria
10 katajanmarjaa
1 laakerinlehti
10 mustaa pippuria
pari katajanoksaa

Pane pakastettu liha ritilälle uunivuokaan. Pane se uuniin ja aseta lämmöksi 75 astetta. Anna paistin olla uunissa pari kolme tuntia ennen kuin lisäät sen sisälle mittarin. Anna liha kypsyä yön yli kunnes se on saavuttanut halutun kypsyyden. Tämä voi kestää pidempään kuin mainittu kaksitoista tuntia jos haluat läpikypsnä paistin. Kiehauta ylös vesi, suola, laakerinlehti, katajanmarjat, pippuri ja sokeri liemeen. Anna liemen kiehua nelisen minuuttia. Ota se lämmöltä ja lisää siihen katajanoksat. Pane paistin niin pieneen kulhoon kuin se vain mahtuu sitä litistämättä ja kaada liemi päälle. Aluksi paisti kelluu mutta ajan myötä se yleensä vajoaa pohjalle liemeen. Anna paistin maustua 3-5 tuntia. Nosta paisti ylös liemestä ja kuivaa se talouspaperilla. Viipaloi paisti ohuiksi viipaleiksi ja tarjoile sitä samaan tapaa kuin paahtopaistia. Paisti säilytetään kuivana jääkaapissa tiivisti kelmuun käärittynä, jossa se säilyy noin viikon päivät, jos sitä vain jää jäljelle.

Porkkanapikkelssi

Porkkanapikkelssiä, tällä kertaa pienen pieniä mausteisia erivärisiä porkkanoita mausteliemessä.

Olen monta kertaa miettinyt missä kohtaa laiskuuteni loppuu ja nyt tiedän sen. Vietin tässä taannoin suurimman osan lauantaipäivästä raaputtaen porkkanoita, kauniin vaalean keltaisia ja valkoisia pienen pieniä porkkanoita. Tiedäthän napostelu porkkanat? No ne ovat näihin verrattuna isoja, raaputtamistani porkkanoista oli vain harvat lyijykynän paksuisia, useimmat olivat vieläkin ohuempia ja kolmisen senttiä pitkiä ja huomasin että tässä kohtaa laiskuuteni kohtaa hulluuden ja menee överiksi, vai onko hulluus minulla sisua ja periksi antamattomuutta koska raaputtelin koko päivän maailman pienimpiä porkkanoita. Kokeilin myös perunakintaita raaputtelun veitsellä raaputtelin lomassa mutta miksi ihmeessä sitten raaputtelin porkkanoita, ja näin pieniä?

Ensinnäkin käytin valkoisia, keltaisia, violetteja ja satunnaisia tavallisia oransseja porkkanoita joita oli maassa tänä vuonna tullut viljeltyä ja jotka mielestäni olivat liian pieniä muulla tavoin syötäväksi. Toiseksi, pienet porkkanat ovat paremman makuisia kuin isommat, samoin kuten punajuuretkin ja halusin hillottuja porkkanoita. Olen käyttänyt tätä samaa reseptiä monesti aikaisemminkin, mutta edellisillä kerroilla minulla on ollut tavallisia isoja oransseja porkkanoita jotka olen leikannut lanteiksi. Alkuperäinen reseptini onkin nimeltään juuri pickled pennies, ja ne leikataan jotta ne saisi maustettua hyvin ja nopeasti. Tällä kertaa sain vain pari laipurkkia täyteen porkkanapikkelssiä, mutta ne ovatkin herkkua vailla vertaansa, pienempiä kuin corhichons’it, hillosipulit tai oliivit ja ne olivat, tai ovat, oikeasti vaivansa arvoisia pikkuherkkuja. Resepti on kilolle porkkanoita mutta itse tein tästä paljon, paljon pienemmän erän tänä vuonna koska halusin hyödyntää myös kaikista pienimmät kauniit ja epätavalliset keltaiset ja valkoiset porkkanat.

Olen tässä reseptissä vuodesta toiseen käyttänyt joko chiliä tai sinapin siemeniä, yksi kokonainen tai puolikas vihreä chili tai 1 tl sinapin siemeniä mutta inkivääri on ehdotonta, koska se vain sopii niin hyvin porkkanoiden kanssa yhteen ja myös kaneli että tähtianis korostava porkkanoiden omaa makeutta ja makua. Porkkanapikkelssiä voi käyttää siinä missä muitakin pikkelssejä, lisukkeen lihalle tai linnulle, mutta ne maistuvat erityisen hyvälle peurapateen lisukkeena Cornichons maustekurkkujen tai hillotun sipulin tapaan. Porkkanapikkelssi on myös kiva itsevalmistettu ruokalahja hyvälle ystävälle joko joululahjaksi tai tuliaisena kauniissa lasipurkissa, ja kaupasta saa porkkanoita, vaikkei ihan näin pieniä, jollei sinulla ole omia itse viljeltyjä porkkanoita.

Värikös miniporkkanapikkelssi
1 kg porkkanoita
vettä
suolaa

Mausteliemi:
2 dl väkiviinaetikkaa
3 dl vettä
4 dl sokeria
1 rkl suolaa
1 muskotinkukka
1 ti valkopippuria
3 cm tuoretta inkivääriä
10 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
1 tähtianis
1 tl sinapin siemeniä tai ½-1 tuoretta vihreää chiliä

Raaputa porkkanoista niiden kuoret, jos ne ovat isoja talviporkkanoita voit kuoria ne. Isot porkkanat leikataan puolen sentin paksuisiksi lanteiksi, pienet porkkanat voit jättää kokonaisiksi. Kiehauta liemi ja anna sen jäähtyä. Keitä porkkanat melkein kypsiksi suolavedessä. Kaada porkkanat lävikköön ja anna veden valua niistä samalla kun ne jäähtyvät. Jäähdytä porkkanat kylmässä vedessä jotta niiden väri säilyy ja kypsyminen loppuu nopeasti. Lado porkkanat huolella puhdistettuihin lasipurkkeihin ja kaada kylmä mausteliemi päälle. Sulje purkit tiiviisti ja säilytä viileässä pari kolme päivää. Kaada tämän jälkeen liemi pois porkkanoista ja kattilaan ja kiehauta se ylös uudestaan. Kuori liemestä vaahto pois ja anna sen jäähtyä kokonaan ennen kuin kaadat sen takaisin porkkanoiden päälle. Sulje lasipurkkien kannet tiivisti ja säilytä ne viileässä. Porkkanat ovat valmiita syötäväksi kolmen viikon maustumisen jälkeen ja säilyvät avaamattomina ensi vuoden satokauteen, jos niitä yhtään jää yli.

Tomaatti ja kukkakaalikeitto

Mausteista sametin pehmeää tomaattikeittoa yhdistettynä silkkisen pehmeään kukkakaalikeittoon tarjoiltuna valkosipulikorppujen kera.

Hyödynnän melkein kaiken ruoan jota meillä jää yli, joskus harvoin jotain unohtuu jääkaapin perukoille liian pitkäksi aikaa jotten enää uskalla käyttää sitä ruokaan. Sosekeitot ovat meillä suosikkeja, ne ovat täyttäviä ja helppoja valmistaa ja usein niistä jää vähän yli. Ei tarpeeksi jotta siitä saisi keittoa kuin yhdelle joten joskus yhdistänkin kaksi erikeittoa ja saan uuden aivan omanlaatuisen keiton aikaiseksi. Monet näistä yhdistetyistä uusiokäytetyistä keitoista menee aivan huomaamatta ohi, mutta toisinaan sieltä seasta nousee joku muitten yläpuolelle ja jää muistiin, kuten tämä tomaatti ja kukkakaalikeitto.

Käytin tähän reseptiäni samettista tomaattikeittoa ja kukkakaalisosekeittoa enkä olisi tullut ajatelleeksi chilin käyttöä kukkakaalikeitossa, mutta tässä kahdesta keitosta yhdistetyssä keitossa se toimi aivan loistavasti. Koska meille syödään näitä keittoja usein sairastaessa, oli tämäkin sellainen ja koska halusin oikeita valkosipulileipiä sen kanssa, unohdun kuumeissani leivät liian pitkäksi ajaksi uuniin ja sainkin aivan loistavia valkosipulikorppuja valkosipulileipien sijaan jotka maistuivat aivan ihanalta tämän keiton kanssa. Mutta jos haluat tavallisia valkosipulileipiä älä paahda niitä liian tummiksi ja rapeiksi uunissa, hieman vähempi aika riittää kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väri pintaan. Koska kyseessä on sosekeitto on sen lämmittämisessä varottava sen palamista pohjaan. Lämmitä aina sosekeitot matalalla lämmöllä äläkä unohda sekoittaa niitä usein ja pohjasta saakka. Keitto sopii hyvin joko arkiruoaksti ta alkuruoaksi, ja toipilaalle se on hyväksi todettu.

Kukkakaali ja tomaattikeitto:
Kukkakaalikeittoa
Tomaattikeittoa

Valkosipulikorput:
Patonkia
voita
1-2 valkosipulinkynttä
juustoraastetta

Kukkakaali ja tomaattikeitto:
Yhdistä keitot kattilassa ja lämmitä se miedolla lämmöllä aika ajoin sitä pohjasta saakka hämmentäen. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria jos se sitä mielestäsi tarvitsee.

Valkosipulikorput:
Ota voi ulos jääkaapista jotta se saa tarpeeksi aikaa tulla pehmeäksi. Kuori valkosipuli ja hienonna se ja sekoita pehmeän voin kanssa. Raasta juusto. Leikkaa patongista noin puolentoista sentinpaksuisia viipaleita joille levität ohuen kerroksen valkosipulivoita. Asettele leipäviipaleet voipaperille uunipellille ja ripottele juustoraastetta päälle. Paista valkosipulikorput rapeiksi ja tumman ruskeiksi 200 asteen lämmössä uunissa, noin varttitunti tai kaksikymmentä minuuttia. Tarjoile kukkakaali ja tomaattikeiton kanssa.

Chili sin Carne

Kahviherneitä, mustia papuja, valkoisia papuja ja linssejä tulisella chilillä ja aromaattisella jeeralla maustetussa tomaattikastikeessa. Vegaaniruoka tällä kertaa ilman soijaa tai tofua.

Chili con carne, tai chili, on monelle jo tuttu ruoka, mutta tiedätkö mitä on chili sin carne? Jos osaat espanjaa tiedät että se on sama asia mutta ilman lihaa, ja tähän vegaaniin keskiviikkoon se käy kuin nakutettu.

Chili con carne oli ensimmäisiä bravuurinumeroitani Bolognesekastikkeen jälkeen, ja valmistin sitä nuoren tyttönä aina vain kun minua pyydettiin laittamaan ruokaa, kunnes äitini sai mahataudin jonka jälkeen hän ei sitä enää suostunut syömään. Kukaan muu ei saanut oireita joten tiedämme ettei se johtunut ruoastani. Ruoka oli herkkujani, ja se on helppoa valmistaa joten se on suosikkina pysynyt. Kasvissyöjävuosinani valmistin myös tätä herkkua, mutta tietysti ilman lihaa.

Ja tässä pääsenkin asiaan jota ajan takaa. Uuden kasvissyöjän kannatta totutella soijanmakuun, kuten totesin tekstissäni soijakermaa ja valmistaa alussa melkein samanlaista kuin lihaa syödessään. Joten tähän ruokaan on kaksi vaihtoehtoista tapaa valmistaa, joko soijarouhetta käyttämällä ja se ruskistamalla kuten jauhelihan ruskistaisi, tai jättämällä soijarouheen kokonaan pois ja korvaamalla sen proteiinit vaihtoehtoisilla sellaisilla, kuten kahviherneillä, pavuilla ja linsseillä. Tämä versio käsittelen soijatonta versiota, mutta jos halut valmistaa tämän soijarouheella voit tarkistaa reseptistäni mausteinen chili con carne miten se tehdään, korvaat vain jauhelihan liotetulla soijarouheella, muuten menetelmä on aivan sama. Soijarouhetta ei ole edes pakko ruskistaa, jollei sitä halua. Mutta takaisin tähän tämän päivän soijattomaan chiliin.

Pavut on aina ennen niiden käyttöä liotettava jotta niiden kypsymisaika lyhentyy, ja se tapahtuu parhaiten tavallisessa vedessä, mutta älä vaan vahingossakaan lisää liotusveteen suolaa. Suolattu veden takia pavut eivät nesteydy tasaisesti ja niiden kuoret irtoavat rumasti. Liota papuja vähintään kaksi tuntia ennen niiden käyttöä, mutta niitä voi liottaa myös yön yli jollei käytä oikotienä valmiiksi liotettuja ja kypsennettyjä papuja suoraan säilyketölkistä. Itse liotin pavut joita käytin tähän, mutta reseptissä olen maininnut määrät liotetuissa määrissä, siis tölkeissä. Linssejä ei välttämättä tarvitse liottaa, ne kypsyvät nopeammin kuin pavut. Lisää pavuista ja niiden käsittelystä voit lukea tekstistäni papuja ja maissia talteen talven varalle. Muista vain aina kaataa liotusvesi pois niin vältyt liioilta ilmavaivoilta. Toinen tapa on lisätä vähän tavallista kuminaa (Carum carvi) ruokaan, joka vähentää ilmavaivojen muodostumista. Ruoka on maustettu juustokuminalla, toiselta nimeltään jeera (Cuminun cyminum) joka ei ole sama asia.

Jos olet chilin ystävä kannattaa sinun itse valmistaa chilitahnaa jotta sitä aina on käsillä. Tähän reseptiin käy sekä kuivattu chilijauhe, chilitahna kuten myös tuore chili jonka voi valita tulisuuden mukaan. Muista vain tarkistaa tuoreen chilin tulisuus sitä maistamalla, jotta paremmin osaat arvioida miten määrän jotta saat halutun tulisuuden chiliin. Meillä Chiliin kuin chiliin, oli se sitten con carne tai sin carne, kuuluu myös aina paahdetut suolapähkinät antamaan sitä rouskuvaa kontrastia muuten pehmeälle padalle. Käytän tähän joko paahdettuja maapähkinöitä tai cashewpähkinöitä, jotka ovat suolattuja, joten niiden suolaisuus on otettava huomioon padan maustamisessa jottei siitä tule liian suolaista.

Tällä padalla saat ruokaa monelle päivälle, pataruoat vain parantuvat ajan myötä. Ruoka säilyy jääkaapissa viikon verran, mutta sitä voi myös pakastaa sopivan kokoisissa osissa laiskan päivänä varalle. Lämmitä chili miedolla lämmöllä sitä aika ajoin sekoittaen jottei se vain pala pohjaan. Meillä tämä ruoka tarjoillaan chili aina perinteisesti rapean lämpimän patongin ja hapankerman kanssa mutta maustamaton jogurttikin käy tähän hyvin jollet ole vegaani, jolloin tähän on parempi käyttää pehmeätä silkkitofua jonka olet sauvasekoittimella soseuttanut samettiseksi, tai soijajogurttia.

Chili sin Carne
2-3 valkosipulin kynttä
3 eriväristä paprikaa
1 prk tomaattimurskaa
1 prk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 prk mustia papuja
1 prk kahviherneitä
2 dl punaisia linssejä
1 sipuli
2 dl cashewpähkinöitä
chiliä maun mukaan
½ tl kanelia
suolaa
mustaa pippuria
1 tl juustokuminaa
loraus punaviiniä
oliiviöljyä

Huuhtele paprikat ja anna niiden kuivahtaa lävikössä. Kuori sipuli ja silppua se, kuori myös valkosipulin kynnet ja hienonna ne. Halkaise paprikat ja poista niiden sisältä siemenkodat ja valkoinen kalvo. Suikaloi tai kuutioi paprikat tasakokoisiksi paloiksi. Kuullota padassa chili, sipuli ja paprika öljyssä ja lisää juuri lopussa valkosipuli, kaneli ja jeera sekoittaen kunnes valkosipulinen tuoksu on valloittanut koko keittiön. Varo polttamasta mausteita pohjaan. Kaada mustat pavut ja kahviherneet lävikköön ja valuta niiden vedet pois. Kaada pataan tomaattimurska, loraus viiniä ja valutetut pavut ja kiehauta ylös. Anna padan hautua kannen alla puolisen tuntia jos käytät säilykepapuja, muuten papujen on keihuttava kypsiksi. Pavut ovat kypsiä kun ne ovat pehmeitä. Linssit kypsyvät kahdessa kymmenessä minuutissa joten lisää ne vasta papujen ollessa melkein kypsiä, tai samaan aikaan papujen kanssa jos käytät säilykepapuja. Lisää pataan pähkinät ja valkoiset pavut tomaattikastikkeineen kaikkineen ja anna padan lämmetä valkoisten papujen lisäämisen jälkeen pata ei enää saa kiehua ettei pavut kiehu rikki. Tarkista padan maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja mustalla pippurilla. Tarjoile lämpimistä kulhoista uunilämpimän rapean patongin kera.

Juhlava herkkupasta

Syksyn sadon juhlava herkkupasta. Pähkinäisiä herkkutatteja ja paahdettua maa-artisokkaa, mehevää häränsisäfileetä ja karamellisoitunutta salottisipulia samettisen pehmeässä kermakastikkeessa tarjoiltuna al denteksi keitetyn Pennen kanssa.

Tietysti paras vaihtoehto on aina tuoreet raaka-aineet kuten tuore suoraan maasta juuri ruokaa varten ylös kaivettu maa-artisokka, tuore häränsisäfilee, tuoreet herkkutatit mutta myös juhlavaan ruokaan voi hyödyntää sitä mitä on käsillä ja uusiokäyttää sitä mitä jääkaapista löytyy, kunhan vain raaka-aineet ovat ne oikeat. Käytin tähän tuoretta häränsisäfileetä, mutta tähän voisi myös hyödyntää ylijäänyttä paahtopaistia, pippurista paahtopaistia, hirvipaistia, paahdettuja maa-artisokkia tms. mutta myös häränlihasuikaleet käyvät jolle muuta ole käsillä. Jos käytät jo kypsennettyä lihaa ei sen tarvitse ruskistua kunhan se vain saa olla kastikkeen seassa lämmetäkseen kunnolla.

Valitsin ruokaan Penne pastan ja tähän voisi tietysti käyttää muutakin pastaa kuin penneä, mutta kastike valuu juuston kanssa pennen sisälle joten suosittelen jotain pastaa jossa on reikä johon kastike voi pesiytyä ja maustaa sen kietoutumalla sen ympärille ja sisälle. Maa-artisokat olivat tuoreita suoraan maasta, joten viittaan niiden käsittelyyn reseptissäni uunissa paahdettuja maa-artisokkia ja maa-artisokkasosetta. En valmista usein kermakastikkeita pastalle, mutta tässä tapauksessa hyvä ystävä joka on vannoutunut kermakastikkeen ystävä tuli syömään, joten tein pastalle hyvin kermaisen juustokastikkeen.

Sekä maa-artisokissa että herkkutateissa on kivan pähkinäinen maku joka korostuu kivasti parmesaanijuustolla. Parmesaanijuusto on suolaista, joten tarkista ruoan maku vasta viimetipalla, ja lisää suolaa vasta juuri ennen tarjoilua, jottei ruoasta tule liian suolaista. Ylimääräinen suola on mahdotonta saada pois ruoasta, joten suolaa mieluummin kevyemmällä kädellä ruoan alkuvaiheessa.

Käytin tähän pakastettuja herkkutatteja joita minulla oli pakastettuna voissa paistettuna, jos käytät tuoreita tatteja ruskista ne kevyesti voissa sipulin ja maa-artisokkien kera. Lisää sienistä ja niiden käsittelystä voit lukea reseptistäni perinteiset suolasienet ja kastike koivunpunikkitatista. Juustona käytin tähän ruokaan Pecorinoa joka on vuohenmaidosta valmistettua Parmesaanin tyyppistä kypsytettyä juusto mutta hätätapauksessa muukin kypsytetty juusto käy. Voit lukea lisää juustoista Raholan syötävien sanojen sivuostolta. Tällä reseptillä saat lämpimän ruoan neljälle ruokailijalle, mutta alkuruokana tai väliruokana siitä riittää 6-8 hengelle ja jos jätät lihan pois sopii tämä ruoka myös kasvissyöjille muttei vegaaneille.

Syksyn sadon juhlava herkkupasta
200 g häränfileetä
300 g Penneä
200 g maa-artisokkia
200 g tuoreita herkkutatteja
2 salottisipulia
2 dl kermaa
1 dl juustoraastetta
suolaa
mustaa pippuria

Viimeistelyyn:
tuoretta persiljaa

Huuhtele persilja huolellisesti ja anna sen kuivahtaa lävikössä tai talouspaperilla. Keitä spagetti hyvin suolatussa, merelle maistuvassa vedessä. Anna kiehua paketin ohjeiden mukaan joka on yleensä noin 8-12 minuuttia. Puhdista herkkutatit ja viipaloi ne. Kuori tai raaputa maa-artisokat ohjeen, paloittele ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja pidä ne sitruunalla maustetussa kylmässä vedessä kunnes on aika paistaa ne. Kuori sipulit ja viipaloi ne hienosti. Valuta artisokat vedestä ja paista sienet, sipuli ja artisokat voinokareessa. Suokaloi häränliha ja lisää sekin pannulle ja anna ruskistua. Älä unohda sekoittaa välillä. Lorauta päälle kerma ja anna kastikkeen vähän aikaa kiehua kokoon. Valuta keitinvesi pastasta mutta ota desilitra sitä talteen. Lisää pasta ja talteen otettu keitinvesi pannulle kastikkeen sekaan ja anna sen kiehua kokoon kunnes pasta on kermaista ja kastike on sakeaa. Raasta päälle parmesaanijuusto ja sekoita kunnolla. Annostele pasta lämpimille lautasille ja viimeistele annokset persiljansilpulla.

Supernopeat lihapullat

Pintamaustettuja lihapullia herkullisessa sipulikastikkeessa keitetyn spagetin kera. Nämä ovat laiskan tytön hätäisen supernopeat lihapullat, joka on taatusti nopein tapa jolla saat valmistettua syötäviä kotitekoisia lihapullia.

Jostain ihmeen syystä inhoa lihapullien pyörittämistä joten meillä useammin syödään littanoita lihapullia, siis jauhelihapihvejä. Mutta lihapullalla on ihana muoto, ja jostain käsittämättömästä syystä on miellyttävämpää syödä lihapullaleipiä kuin jauhelihapihvileipiä, joten olen kehitellyt tätä nopeaa oikotietä jolla valmistaa "ihan syömäkelvollisia lihapullia" jo jonkun aikaa. Nämä valmistaa kahdessakymmenessä minuutissa.

Nämä eroaa tavallisista lihapullista siten että oikaistaan missä jauhelihasta valmistettaisiin perinteinen lihapullataikina, eikä sen tarvitse turvota ja tekeytyä. Ruoassa on kaikki perinteiset lihapullan ainekset, paitsi korppujauhot ja kananmuna, joten tämä ruoka myös keliaakikoille ja kananmuna allergikoille jos valitset oikean gluteenittoman pastan johon ei ole käytetty munaa. Lihanokareet puristellaan hätäisesti kokoon, mutta voi tietenkin halutessasi myös muotoilla lihapullat kostein käsin, pintamaustetaan ja paistetaan paistinpannulla kunnes ne saavat kivan värin pintaan.

Lihapullien ei tarvitse olla tasaisia, ne eivät kuitenkaan pysy samalla tavalla koossa paistinpannulla kuin lihapullat jotka sisältävät kananmunaa ja korppujauhoja, joten niitä ei kannata heitellä pannulla. Käännä vain lihapullat yksitellen lusikalla tai paistinlastalla kunnes ne ovat joka puolelta saaneet kauniin värin pintaan. Kypsiä niiden ei tarvitse tässä vaiheessa olla koska lihapullat kypsennetään hauduttamalla valmiiksi paistetun sipulin, spagetin ja mausteiden kanssa jolloin ne maustuvat lisää. Mausteet ovat vain paistinnesteessä, keitetyssä spagetissa sekä lihapullien pinnalla. Ja vaikkei tämä ole esteettisesti kaunista, kannatta lihapullat halkaista niitä syödessä, ja sekoittaa spagetin kanssa jotta kastike makujen maustaa lihapullat myös halkaisupinnalta.

Aina kun on kyse jauhelihasta olisi tietenkin parasta olisi jauhaa liha itse, mutta kaupasta ostettukin käy vauhdikkaalle jos on hyvin kiire, ja sika-nauta on parasta koska siinä on rasvaa. Vaikkei saisi panna kylmää lihaa paistinpannulle suoraan paistumaan voi sen hätätapauksessa tehdä, kunhan ei vain lisää liikaa kylmää lihaa paistinpannulle, jolloin liha alkaa ruskistumisen sijaan kiehua ja sitkistyy. Joten kaupasta tullessasi, älä pane jauhelihaa jääkaappiin vaan jätä se pöydälle kunnes alat sitä kypsentämään. Voit tietenkin myös käyttää vain häränlihaa mutta tällöin se vaatii enemmän rasvaa ruskistettaessa. 400 gramman jauhelihalla ruokit neljän hengen jolloin tarvitset 300 grammaa kuivaa spagettia.

Kypsennetyt lihapullat säilyvät 3 kuukautta pakkasessa, mutta näitä tuskin kannatta pakastaa laiskan päivän varalle, koska ne ovat jo niin nopeita valmistaa. Näitä lihapullia taas ei kannata valmistaa uunissa, jollei halua niistä rasvattomia, mutta koska rasva on juuri se joka nämä lihapullat maustaa, en suosittelisi sitä.

Spagetti kiehuu samaan aikaa kuin saat lihapullat ruskistettua, jonka jälkeen spagetti kaadetaan paistinpannulle maustumaan, muista vain jättää tilkka spagetinkeitinvettä jottei pannusta tule aivan kuiva. Munatonta ja vegaaneillekin sopivaa nauhapastaa valmistat itse helposti kotona seuraamalla ohjettani reseptissäni pasta fresca. Voit myös itse valmistaa "tavallisen" spagetin seuraamalla reseptiäni Nokkoscapellinia mutta olla käyttämättä siihen sitä nokkosta. Jos karppaat ovat nämä lihapullat sopivia, käytä vain vihreitä papuja, parsakaalia tai kukkakaalia spagetin sijaan.

Jollei sinulla ole niin kiire voit kokeilla reseptiäni mausteiset lihapullat parsakaalin kera tai perinteiset lihapullat, jollet laiskana mielummin valmista lisäproteiinilla ladattuja jauhelihapihvejä lihapullien sijasta.

Laiskan tytön supernopeat lihapullat
400 g Sika-nautajauhelihaa
300 g spagettia
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
suolaa
rouhittua mustaa pippuria
oliiviöljyä tai voita


Muovaa lihasta sopivan kokoisia lihapullia, ne voivat jäädä epätasaisiksi. Keitä spagetti hyvin suolatussa vedessä (”veden pitää maistua merelle ”), anna kiehua paketin ohjeiden mukaan joka on yleensä noin 8-12 minuuttia. Mausta lihapullat suolalla ja pippurilla. Ruskista lihapullat paistinpannulla keskilämmöllä. Ota ne sivuun kun ne ovat saaneet hyvän värin, niiden ei tarvitse vielä olla kypsiä. Kuori sipuli ja suikaloi se ohuelti. Kuori valkosipulin kynnet ja hienonna ne. Ruskista sipuli öljyssä tai voissa paistinpannulla ja lisää hienonnettu valkosipuli juuri paistamisen lopussa. Kaada keitetty spagetti lävikköön, ota noin 1 dl keitinvettä talteen ja anna lopun valua pois. Lisää lihapullat, valutettu spagetti, sen keitinvesi pannulle ja anna veden kiehua kokoon ja spagetin maustua. Sekoita aika ajoin. Tarkista maku ja mausta lisää suolalla ja mustalla pippurilla. Asettele spagettia ja lihapullia lämpimille lautasille ja tarjoile oitis vihersalaatin kera. Muista kertoa kaikille ruokailijoille että lihapullat ovat vain pintamaustettuja ja että ne kannattaa halkaista jotta ei maustuvat myös sisältä.

Tervajäätelöä paahdetuilla saksanpähkinöillä

Tervasiirapilla raidoitettua herkullista kotitekoista vaniljajäätelöä ja paahdettuja saksanpähkinöitä.

Jokin aika sitten minulta pyydettiin tervasta valmistettuja ruokia, ja olen tässä nyt jonkin aikaa kokeillut sitä sun tätä ja viimeisin oli tervajäätelöä jota tarjoilin jälkiruoaksi paahdettujen saksanpähkinöiden kera.

Perinteinen kermajäätelö valmistetaan lämmittämällä muna keltuaisia ja kermaa kunnes se sakenee  vaniljakastikkeeksi mutta jotta myös laktoosille herkät voisivat valmistaa jäätelöä samalla reseptillä valitsin hieman helpomman oikotien jossa myös valkuaiset hyödynnetään. Kerma vispataan ja sekoitetaan kananmunien ja sokerin kanssa ja koska seosta ei lämmitetä on tähän helpompaa käyttää vaniljasokeria, vaikka voit myös halutessasi raaputtaa vaniljatangosta siemenet seoksen sekaan. Tällä tavalla saat helposta valmistettua perusvaniljajäätelön jonka voit maustaa oman makusi mukaan. Huomaa vain että kerman on oltava vispikermaa jotta saat se kuohkeaksi. En ole vielä kokeillut tätä reseptiä muilla kuin laktoosittomalla vispikermalla joten olisi kivaa saada palautetta toimiiko se myös soijakermalla tai tms.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut jäätelön valmistuksesta jossa olen selittänyt jäätelökoneella ja käsin valmistetun jäätelöitten valmistusmenetelmät, joten sinun kannatta myös lukea reseptini kuusenkerkällä maustettua vuohenjogurttijäätelöä, avokadojäätelöä ja mansikkajäätelöä. Ja jos pidät enemmän sorbetista voit kokeilla senchateesorbettia tai mangosorbettia ja jos satut potemaan flunssaa kannatta sinun ehdottomasti kokeilla mustaherukkagranitaa sitä lievittämään.

Jäätelö on helppoa valmistaa, oli sitten jäätelökone tai ei. Seos valmistetaan ensin jonka jälkeen jäätelö saa hyytyä, ja vasta kun jäätelö alkaa olla valmista, se sekaan lisätään tervasiirappia jotta se tulee raidalliseksi, kuten englanniksi sanottaisiin ripple. Jäätelö jonka sukunimi on ripple koostuu aina jäätelöstä jonka sekaan on lisätty maustettua siirappia, ja tässä tapauksessa se vain sattuu olemaan tervassiirappia. Tervsnapsia löytyy Alkosta ihan pikku pulloissakin, 6 tai 4 cl pulloissa ja tähän ei tarvitse sen enempää kuin yhden pienen pullon. Siirapin on oltava tarpeeksi paksua jotta se soveltuu tähän jäätelön raitaan, jos se on liian ohutta häviää se eri tavalla vaniljajäätelön sekaan. Jos olet oikein tykästynyt tervamakuu voit kaataa siirapin jäätelön sekaan jo sen valmistusvaiheessa ja jättää raidoittamisen väliin, tai tehdä sekä että raidat että tervan maun jäätelöön.

Voit valmistaa tämän jäätelön voi joko aikuiseen makuun ja jättää keittämättä pois alkoholia siirapista, tai keittää alkoholin pois siirapista jolloin se sopii myös lapsille. Toisena lasten vaihtoehtona voit käyttää tervapastilleja jotka sulattaan veteen ja lisää sokeria oman makunsa mukaan, itse vain innostuin tästä aikuisten versioista enemmän. Toisaalta terva ei välttämättä ole nykylasten makuun ollenkaan. Jos haluat siirapin sisältävän snapsin alkoholin lisää tervasnapsi vasta kun olet saanut sokerin liukenemaan veteen, ja jollei alkoholilla ole väliä voit lisätä tervasnapsin heti alussa sokerin kanssa liukenemaan veteen. Tällä satsilla saat hieman enemmän tervasiirappia kuin jäätelöön tarvitsee, jäätelöön tarvitaan noin desilitran verran. Kaada ylimääräinen tervasiirappi huolellisesti puhdistettuun pulloon, sulje tiiviillä korkilla ja säilytä se huoneenlämmössä mutta auringonvalolta suojattuna.

Tervajäätelöstä joko pitää tai ei voi sitä sietää ollenkaan, ja sen kanssa on vähän hankalaa keksiä mitä lisukkeeksi, ja keksin tähän hätään vain paahdetut saksanpähkinät. Terva on kuitenkin niin vahva maku että sen kanssa sopii vain hyvin pelkistetyt maut ja en suosittele sen kanssa chilillä maustettuja liekitettyjä persikoita tai karamellisoituja omenalohkoja tähtianiksella ja basilikalla. Näissä kummassakin tapauksessa maut "tappavat toisensa" ja tulos on silkkaa sillisalaattia. Tällä reseptillä saat jälkiruokaa neljälle jotka pitävät tervajäätelöstä, maistiaisiksi tästä riittää isommallekin joukolle.

Tervajäätelö paahdetuilla saksanpähkinöillä
saksanpähkinöitä

Tervasiirappi:
6 cl tervasnapsia
1 dl ruokosokeria
1 dl vettä

Tervajäätelö:
1 tl vaniljasokeria
4 kanan munaa
1 dl ruokosokeria
4 dl vispikermaa
½-1 dl tervasiirappia

Tervasiirappi:
Mittaa sokeri ja vesi kattilaan, lisää tervasnapsi ja lämmitä miedolla lämmöllä kunnes kaikki sokeri on liuennut veteen. Sekoita jottei sokeri pala pohjaan. Anna siirapin jäähtyä kokonaan jotta se on aivan kylmää kun se lisätään jäätelön sekaan raidaksi.

Tervajäätelö:
Paahda saksanpähkinät kuivalla pannulla miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes ne ovat saaneet kivan paahtuneen värin. Varo polttamasta niitä liikaa. Anna niiden jäähtyä. Vispaa kananmunat kulhossa kuohkeaksi vaniljasokerin ja sokerin kanssa. Vispaa kerma kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa mutta varo vispaamasta kermasta voita. Yhdistä varovasti vaahdot toisessa kulhossa keskenään, kulhon pohjasta kääntäen. Kaada seos jäätelökoneeseen ja anna jäätelön valmistua koneessa, tai kaada seos laakeaan astiaan ja pakkaseen. Kun jäätelö on koneessa valmista, siirrä jäätelö astiaan ja kaada sekaan ohut noro tervasiirappia. Sekoita varoen jottei siirappia sekoitu liikaa jäätelön sekaan vaan että se jää raidaksi. Sama pätee pakkasessa jäädytetyn jäätelön suhteen. Pane jäätelö pakkaseen odottamaan sen syöntiä.

Annosten kokoaminen:
Asettele jäätelöä kylmennettyihin kulhoihin tai laseihin, asettele paahdettuja pähkinöitä päälle ja viimeistele annokset valuttamalla ohuita noroja tervasiirappia jos niin haluat. Tarjoile heti.

Sinapilla hunnutettu possunpaisti

Sinapilla, luumuhillolla ja sipulilla hunnutettua porsaanlihaa, uunissa paahdettua maa-artisokkaa ja paahdettuja perunoita ja hyörytettyjä vahapapuja päärynäkastikkeella.

Possunliha ja aprikoosit sekä possu ja omena ovat hyväksi todettuja yhdistelmiä mutta porsaanlihan kanssa sopii myös luumu ja päärynä ja tällä kertaa käytin luumuhilloa ja tuoreita päärynöitä ruokaan. Alkuperäisessä reseptissäni porsaanlihan maustettiin myös salvialla, mutta koska minä en koskaan ole ollut innostunut salviasta olen aikojen alusta jättänyt sen pois, mutta jos pidät erityisesti salviasta käytä sitä toki porsaanlihan peitteeseen. Kastikkeeseen hyödynnetään taas kerran uunivuokaan valuneet nesteet jotka keitetään kokoon. Paahdetut perunat valmistat helpoiten reseptini pääsiäisen lammas paahdetuin perunoin.

Sinappina käytin karkeata ei liian makeata, eikä liian tulista sinappia, samaa kuin reseptissäni hovimestarikastike, mutta voit myös käyttää karkeata vanhanjana Dijonsinappia, jos sitä kaupasta löytyy.
Porsaanliha kypsyy noin tunnissa jokaista kiloa kohti, mutta tarkista lihan kypsyys lihamittarilla. Possunliha on kypsää kun mittari näyttää 80 astetta. Pistä mittari keskelle lihaa siten ettei se koskaan kosketa luita. Tämän kokoiselle lihalle kypsennysaika on noin tunti ja vartti päälle. Uunivuokaa ei tarvitse voidella rasvalla, lihasta, sipulista ja päärynöistä valuu niin paljon nesteitä ettei se ole tarpeen. Tämä tarkoittaa myös ettei kastikkeessa olla paljon rasvaa, koska se koostuu vain vuokaan valuneista nesteistä jonka seassa on vain porsaanlihasta valunut rasva. Kastike saa paksuutensa soseutetusta päärynästä ja sipulista.

Tässä käyttämäni maa-artisokat jotka paahdoin uunissa, olivat melko tuoreeltaan suoraan maasta joten niiden kuoret oli helppo kintailla raaputella pois mutta jos maa-artisokat ovat olleet kauan kaupan hyllyllä voi ne olla pakko kuoria perunankuorijalla. Maa-artisokat tummuvat nopeasti hapen yhteydessä, joten pidä kuoritut maa-artisokat veden kylmässä vedessä ja lisää siihen tilkka jotain hapanta kuten esimerkiksi sitruunamehua tai viinietikkaa. Maa-artisokan raaputetut kuoret myös tummuvat niitä uunissa paahdettaessa.

Maa-artisokat sisältävät inuliinia joka on hiilihydraatti, mutta joko ei elimistössämme imeydy joten jopa karppaajat voivat huoletta syödä maa-artisokkia, niillä ei ole vaikutusta verensokerin nousuun ja se sopiikin myös diabeetikoille. Inuliini on liukenevaa ravintokuitua ja se on myös ns. prebiootti, mikä tarkoittaa että se edesauttaa maitohappobakteerien kasvua ruoansulatuskanavassa.

Tämä on hyvää suolessa asuville bakteereille, mutta suuret määrät maa-artisokkaa ruoassa voi harjaantumattomalle herkuttelijalle aiheuttaa ilmavaivoja. Inuliinia käytetään nykyään paljon elintarviketeollisuudessa mm makeutusaineena mutta myös sakeuttamisaineena kevyttuotteissa koska se sopii myös diabeetikoille.

Joten inuliinia on monesti lisätty mm jogurtteihin, jäätelöihin ja laihdutustuotteisiin. Inuliinilla ei suureksi yllätyksekseni vieläkään ole omaa e-numeroa ja se merkitään usein tuotepakkauksiin kuituna, ravintokuituna, inuliinina tai oligofruktoosina. Inuliinia on maa-artisokan lisäksi luontaisesti mm myös parsassa, mustajuuressa, voikukanlehdissä, sikurijuuressa, sipulissa, valkosipulissa ja purjossa. Hieman lisää maa-artisokista voit lukea reseptistäni suppilovahveroilla kuorrutettu hirvenpaisti.

Tällä reseptillä saati ruokittua 6-8 henkeä kun tarjoilet raikkaan salaatin se lisäksi mutta karppaajien kannatta unohtaa paahdettujen perunoiden syöminen. Tarjoillin sinapilla hunnutetun possunpaistin kanssa myös hyörytettyjä vahapapuja muiden lisukkeiden lisäksi.

Sinapilla ja sipulilla hunnutettu porsaanpaisti:
1½ kg porsaan paistia
1 sipuli

Possunhuntu:
1 sipuli
4 rkl karkeata sinappia
2 rkl luumuhilloa
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustaa pippuria
(1 tl kuivattua salviaa)

Mausteet vuokaan:
2 päärynää
3 timjamin oksaa
1 sipuli

Kastike:
1 dl kanalientä
1 dl valkoviiniä
suolaa
mustaa pippuria

Paahdetut maa-artisokat:
Maa-artisokkia
oliiviöljyä

Sinapilla ja sipulilla hunnutettu porsaanpaisti:
Ota liha ulos jääkaapista hyvissä ajoin ennen sen kypsentämistä jotta se ehtii lämmitä. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Pese päärynät ja anna niiden kuivahtaa. Kuori ja paloittele karkeasti yksi sipuleista. Sekoita monitoimikoneessa sinappi, sipuli, luumuhillo, suola ja pippuri. Asettele liha uunivuokaan ja levitä sipuliseos liha päälle. Leikkaa toinen sipuli ohuiksi suikaleiksi, ja leikkaa päärynät karkeasti pienemmäksi ja pane ne vuokaan possun kanssa. Paahda possua vartti uunissa ja laske tämän jälkeen lämpötila 175 asteeseen ja anna possua paahtua kunnes se on kypsää. Ota possu ulos uunista ja anna sen vetäytyä vartin verran folion olla.

Päärynäkastike:
Kaada kaikki vuoassa oleva kattilaan. Lisää sekaan viini ja kanaliemi ja kiehauta ylös. Anna kastikkeen kiehua kokoon kunnes noin kolmasosa on jäljellä. Ota kattila pois lämmöltä siivilöi kastike kulhoon. Soseuta päärynä ja sipuli siivilän läpi puulusikalla kastikkeen sekaan niin hyvin ja tarkalleen kuin vain pystyt. Maista kastiketta ja mausta se suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Pidä lämpimänä enne annosten kokoamista.

Uunissa paahdetut maa-artisokat:
Kuori tai raaputa artisokat huolellisesti, pane kuoritut artisokat kylmään veteen jossa on sitruunamehu tai ruokalusikallinen viinietikkaa jottei artisokat tummu. Paloittele maa-artisokat pienemmiksi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pane artisokat uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä ja paahda uunissa reilu puoli tuntia kunnes artisokat ovat pehmeitä ja saaneet väriä pintaan. Tämä kestää noin reilun puolituntia, sekoittele artisokkia pari kertaa uunissa paahtamisen aikana jotta kaikki saavat vähä väriä pintaan. Mausta suolalla ja pippurilla ennen annosten kokoamista.

Annosten kokoaminen:
Leikkaa lihasta viipaleita ja asettele ne lämpimille lautasille. Asettele viereen höyrytettyjä vahapapuja, maa-artisokkia ja paahdettuja perunoita, lusikoi kastiketta päälle ja tarjoile raikkaan salaatin kera.

Kellarimestarin pyttipannu

Ruskistettua häränlihaa, paistettua perunaa ja karamellisoitunutta sipulia.

Pyttipannun nyt tietää jokainen, mutta se on mielestäni aivan turhaan aliarvioitua ruokaa koska siihen käytetään yleensä sitä mitä on jäänyt yli, hyvänä esimerkkinä joulukinkku (joka meilla vielä tänään valmistetaan perinteisessä ruoskuoressa), makkara tai muu liha sekä eilisiä keitettyjä perunoita. Meillä äitini oli hyvin mieltynyt pyttipannuun, ja hän keitti perunoita pyttipannua varta vasten keskellä yötä, jos sille päälle sattui. Olen huomannut että, vaikken itse sitä harrastanut kuin satunnaisesti jälkikasvun synnyttyä, tämä taitaa yösyöminen olla geneettistä, koska se on jo siirtynyt kolmanteen polveen. Tai sitten se on vain muuten tarttuvaa.

Mutta takaisin tähän pyttipannuun, meilläkin siihen kotona usein hyödynnettiin sitä mitä jääkaapista milloinkin löytyi mutta isä valmisti myös hienompaa ja juhlavampaa versiota johon käytettiin häränsisäfileetä. Pyttipannu, myös tavallinen, tarjoiltiin aina paistetun valkuaispeiton alta ja tämä ei vain esteettisistä syistä. Valkuainen toimii myös lämmön eristäjänä ja pyttipannu pysyy paremmin lämpimänä. Lisukkeina oli aina punajuurta ja tässä tarjoilin pyttipannun raidallisten maustepunajuurien kera. Jokaiselle ruokailijalle oli myös ikioma raaka munankeltuainen, jonka itse sai sekoittaa ruokaansa. En ole koskaan hankkinut munakuppeja, vaikka usein syönkin keitettyjä munia, ja olen hyvällä menestyksellä käyttänyt pieniä sakekuppeja tähän tarkoitukseen munakuppien sijaan. Pienet shotti- tai snapsilastikin käyvät tähän, ja samalla saa lasin siihen snapsiin jota tämän kanssa voi tarjoilla, kokeile vaikkapa seljankukkasnapsia tai kuusenkerkkäsnapsia. Olut on hyväksi todettu juoma pyttipannun kanssa, oli se sitten kellarimestarin pyttipannua tai tavallista pyttipannua, mutta tähän sopii myös puolitäyteläinen punaviini.

Monet paistavat kaikki pyttipannun ainekset sekaisin pannulla mutta tätä ei välttämättä ole paras tapa. Varsinkin tässä hieman juhlavammassa versiossa kaikki ainekset kannattaa paistaa erikseen, ja jos valmistaa isoja eriä voi ne pitää lämpiminä uunissa kunnes kaikki on valmista. Sama asia pätee jos käyttää pientä paistin pannua. Pannulle ei pidä panna liikaa yhtä aikaa kypsymään, tällöin pannun lämpötila laskee liikaa ja ruskistamisen sijaan ainekset kiehuvat sitkeiksi, joten on paista kaikki pienissä erissä ja pidä ne lämpimänä.
Koska kellarimestarin pyttipannu on se hienompi ja kalliimpi versio pyttipannusta, joten tähän käytetään vain ja ainoastaan voita paistamiseen jotta saadaan aikaiseksi se oikea hienostunut maku. Reseptistäni nokkosperunamuusi löydät neuvoja miten parhaiten keität perunat.

Lihan ja perunat voi kypsentää korkeammalla lämmöllä kuin sipulin, se kannattaa ruskista miedolla lämmöllä jotta se hitaasti saa kauniin ruskean värin ja on karamellisoitunut herkullisen makeaksi. Tämän voi valmistaa yhdessä paistinpannussa, mutta nopeinten ruoka valmistuu jos sinulla on pari kolme paistin pannua apunasi, mutta tällöin ruoka myös vaatii enemmän taitavuutta pitää montaa palloa ilmassa samaan aikaan.
Vain valkuainen kannatta paistaa matalalla lämmöllä, jottei se saa liikaa väriä. Tavalliseen paistinpannuun tarvitset noin neljä valkuaista mutta iso paistinpannu vaatii ainakin kuusi jotta saat kokonaisen kauniin valkoisen peitteen pyttipannullesi. Sekä peruna että liha kannatta ulkonäön vuoksi paloitella samankokoiseksi, mutta sipulin voi hienontaa pienemmäksi, ja jos haluaa voit tähän lisätä hienonnetun valkosipulinkynnen sipulin sekaan juuri ennen kuin se on kypsennetty valmiiksi antamaan vähän lisämakua.

Tämä on sitä juhlaruokaa, vaikkakin helppoa ja vaivatonta sellaista, ja tällä reseptillä saat juhlavan ja herkullisen pyttipannun neljälle, jota kelpaa tarjoilla vaikkapa anopille tai pomolle kun he tulevat syömään. Se on kuitenkin aivan liian hyvää jotta sitä osaa arvostaa liian kosteitten ja pitkien juhlien jälkeen aamuyöllä, siihen sopii paremmin joko Janssonin kiusaus tai tavallinen pyttipannu.

Kellarimestarin pyttipannu
600 g häränsisäfileetä
10 isoa perunaa
2 sipulia
4 kananmunaa
suolaa
mustaa pippuria
voita paistamiseen
persilja viimeistelyyn

Keitä perunat kuorineen kypsiksi, kaada keitinvesi pois ja anna niiden kunnes voit kuoria ne polttamatta näppejäsi. Pienennä perunat sentin kokoisiksi kuutikoiksi ja paista ne kauniin ruskeiksi kuumalla paistin pannulla voinokareessa. Sekoita perunoita jotta ne saavat kauniin värin joka puolelle. Mausta perunat suolalla ja vasta rouhitulla mustalla pippurilla. Ota perunat sivuun pannulta ja pidä ne lämpiminä isolla vadilla tai uunivuolla uunissa. Kuori sipulit ja hienonna ne. Ruskista sipuli kevyesti voissa aika ajoin sekoittaen miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja sekoita sipuli perunoiden sekaan ja pidä lämpimänä. Viipaloi liha sentin paksuiiksi viipaleiksi, leikkaa viipaleet sentin leveiksi suikaleiksi ja leikkaa suikaleet sentin kokoisiksi kuutioiksi. Paista lihaa voissa kunnes se on saanut kauniin ruskean pinnan ja mausta se suolalla ja mustalla pippurilla. Sekoita perunoiden sekaan ja pidä edelleen lämpimänä. Erottele valkuaiset pieneen kulhoon ja pidä keltuaiset kuorissaan. Kaada valkuaiset pannulle, kierittele pannua jotta valkuainen leviää tasaisesti koko paistinpannulle. Aja anna sen hyytyä kokonaan kunnes valkuainen on aivan valkoinen ja siitä ei enää näy mitään läpi, eikä se hylly hyytelömäisesti. Ripottele pyttipannun päälle persiljasilppua ja asettele valkuaispeitto sen päälle. Anna jokaisen ruokailijan itse ottaa pala valkuaispeitettä ja sen alta pilkottavaa pyttipannua ja tarjoile maustepunajuurien ja raa’an keltuaisen kera.

Beaujolais Nouveau ja Villages 2011

Beaujolais nouveau ja Beaujolais villages, tuoretta punaviiniä, tämän vuoden sadon uutta viiniä.

2011 Beaujolais Nouveau Art’s

Tänä vuonna sekä Beaujolais Nouveaun että Villagesin samalta tuottajalta, Les Grands Chais de France. Nouveau viini oli muovipullossa, ja voin vain todeta että ikävöin vieläkin viinikorkkia. Tämä oli toista villagesia täyteläisempää, ja tässä oli se Beaujolaisin kuuluva pieni helmeilevä hiilihappo ja uuden viinin hapokkuus joka on Beaujolaisille tyypillistä. Tämä hapokkuus ja helmeily eivät kuitenkaan saa olla liian pistäviä ja läpitunkevia. Tässäkin viinissä erottui vadelma ja se oli vuoden Villagesia miellyttävämpää.
Arvosana: 4

2011 C’est la Vie Beaujolais Villages Primeur

Hyvin kevyt ja tällä kertaa voin yhtyä mehumaisuuteen, tyypillisen Beaujolaisin helmeily puuttuu, kevyen vadelmainen maku, ja kevyen mausteinen. Viini ei tällä kertaa vesitettyä ohutta litkua, vaan vähän laimeaa. Siitä puuttuu viime vuoden täyteläisyys, ja maku oli puhdas ja se erottui kivasti Nouveausta ja viini oli parempaa kuin viime vuonna. Viinit eivät tänä vuonna olleet liian samanlaisia, kuten parina edellisenä vuonna, vaikka tuottaja oli sama.

 Arvosana: 3+

Löydät kaikki Suomessa maistamani Beaujolais Nouveaut sekä Beaujolais Villages viinit vuodesta 1999 lähtien sivulta Beaujolais Nouveau.

Ja pyydän lukijoiltani jo etukäteen anteeksi, tämä on se ainoa päivä vuodesta kun kirjoitan mitään nettiin kun olen maistellut viiniä, joten mahdollisesti korjailen myöhemmin tekstiini eksyneitä virheitä ja linkkejä.

Tofua ja haudutettua kyssäkaalia

Pikaisesti paistettua tofua, paahdettua valkosipulia ja soijakermassa haudutettua kyssäkaalia.

Tämä ruoka on helppoa ja yksinkertaista syksyn sadosta, soijakermassa haudutettua kyssäkaalia. Mutta jollet pidä soijakermasta etkä ole vegaani kannatta sinun käyttää tähän ruokaan tavallista kermaa, tai laktoositonta sellaista. Soijakermaan me jouduimme lisäämään sinihomejuustoa jotta soijakerman kitkerä maku muuttui siedettäväksi. Lisää tästä kermasta voit lukea tekstistäni soijakermaa, ja reseptini tofua ja soijamaitoa avulla opit miten itse valmistat tofua.

Samalla reseptillä voit myös valmistaa soijakermaa, jos lisäät soijamaidon määrää vähemmän vettä. Muuten ruoka toimi hyvin, ja tottuneelle soijakerman käyttäjälle tämä on loistava ruoka. Se taas joka ei ole kasvissyöjä, tai ei muuten pidä soijakermasta, voit korvata soijakerman tavallisella kermalla. Tämä on myös loistava lisuke lihalle esimerkiksi perunagratiinin sijaan.

Keitin ensin kyssäkaalia suolavedessä jotta se kypsyisi nopeammin, sitä ei edes kannata kokonaan kypsentää kermassa. Kerma maustetaan vain suolalla ja valkoisella pippurilla jonka jälkeen se saa kiehua kokoon. Jos kyssäkaalia jää yhtään yli voi sitä seuraavana päivänä lämmittää uunissa, jolloin pinta saa kivan gratinoituneen värin. Noin parikymmentä minuuttia, puolisen tuntia 175 asteessa pitäisi ajaa asian, kyssäkaali saa kivan värin pintaan ja lämpiää syömäkelpoiseksi.

Tofu paistetaan kevyesti jotta se saa väriä pintaan, mutta jotta se samalla lämpiää. Tämä tapahtuu samassa ajassa kuin valkosipuli paahtuu samalla paistinpannulla. Ja vain rapeata vihersalaattia lisäksi niin on jo ateria. Käytin tähän syksyn viimeisiä salaatinlehtiä, ne hennot pienet lehdet jotka ovat vielä elossa. Rucola kukkii vain edelleen eikä sille toistaiseksi vielä näy loppua, päivät ovat vielä niin lämpimiä. Jollei sinulla ole omaa salaatti voit tähän käyttää Rucolaa, tai jotain sidesalaattia, siis roomansalaattia kuten Lollo rossoa tms. mutta kyllä Rucolakin käy.

Kevyesti paistettu tofu:
300 g tofua
1-2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
vadelmaviinietikkaa
suolaa
valkopippuria

Soijakermassa haudutettu kyssäkaali:
1 kyssäkaali
suolaa
valkopippuria
2 dl soijakermaa

Viimeistelyyn:
salaattia
oliiviöljyä
vadelmaviinietikkaa

Soijakermassa haudutettu kyssäkaali:
Kuori kyssäkaali, poista siitä kaikki vihreä. Paloittele kyssäkaali sopiviksi suupaloiksi. Keitä ne miedosti suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi, tämä kestää noin vartin, korkeintaan kakis kymmentä minuuttia. Valuta lävikössä pois vesi kyssäkaalista, voit ottaa keitinveden talteen ja hyödyntää sitä jossain muussa ruoassa. Kaada kyssäkaali takaisin kattilaan ja lisää kerma. mausta kerma suolalla ja pippurilla ja anna kerma kiehua kokoon. Sekoita aika ajoin jottei kyssäkaalin kerma pala pohjaan.

Kevyesti paistettu tofu:
Huuhtele salaatinlehdet ja anna niiden kuivahtaa lävikössä. Kuori valkosipulin kynnet ja viipaloi ne ohuelti. Leikkaa tofu annospaloiksi. Lämmitä pannu ja lisää sille loraus oliiviöljyä. Lisää pannulle tofu ja viipaloita valkosipuli. Varo polttamasta valkosipulia, jos se tummuu liikaa, tai palaa sen maku muuttuu hyvin kitkeräksi. Tämä pannulla oleva öljy maustaa myös tofua, joten sama kitkeryys siirtyy myös tofun makuun. Jos valkosipuli jostain syystä kärähtää, poista se heti tofun kanssa pannulta ja aloita alusta uudella valkosipulilla. Paista tofun pintaa kummaltakin puolelta ja mausta tofu suolalla ja pippurilla. Pane salaatinlehdet kulhoon ja lisää sekaan teelusikallinen viinietikkaa ja kaksi öljyä. Sekoita kunnolla. Asettele haudutettua kyssäkaalin lämpimälle lautaselle ja lisää kevyesti paistettu tofun se viereen. Lusikoi pannulta paistinöljyä ja valkosipulia tofun päälle ja viimeistele annokset tuoreella salaatilla.

Soijakermaa vai tavallista kermaa?

Kokeilimme 100 % vegetabiilista, siis kasvisperäistä, soijakermaa.

Kyseinen kerma sopii Alprosoyan mukaan sekä "kuumennukseen että kylmänä ruokiin lisättäväksi" mutta että se ei sovellu vispattavaksi, koska se ei paksuunnu sitä vispatessa, tähän tarkoitukseen tarvitset vispaantuvan soijakerman. Pakkauksessa mainostetaan että kyseistä soijakermaa voi ”nauttia kaikissa mieliruoissaan mausta tinkimättä” ja ”ruoanlaittotapoja muuttamatta”.

Soijakermassa kyllä on hyvin suotuisaa syötävää verrattuna tavalliseen kermaan, se sisältää 2 g proteiinia, 1,6 g hiilihydraatteja joista kaikki ovat sokereita, ja sen sisältämä rasva on suurilta osin monnityydyttämättömiä rasvoja, 10,8 g joista vain 2,2 g ovat tyydyttyneitä rasvoja, kolesterolia tuotteessa ei ole lainkaan. Kaloreita soijakermassa oli 174 kCal tai 716 kJ per sataa grammaa.

Tavallisessa kuohukermassa kun samat arvot 100 grammalta kermaa ovat 1400 kJ tai 340 kCal energiaa, 2 g proteiinia, rasvaa 35 g joista 19 g tyydyttyneitä rasvahappoja, 3 g laktoosia, ja sehän on sokeria joka tarkoittaa että nämä kuohukermassa olevat hiilihydraatit ovat laktoosin muodossa olevia sokereita. Kermassa ei ollut mitään muuta kuin sitä itseään, siis kermaa. Vertailu ei oikeasti mitenkään ole hyvä, koska tuotteet eivät ole verrattavissa toisiinsa. Aito kerma sisältää paljon enemmän rasvaa kuin soijakerma, pointtini on mistä tuote on valmistettu ja mille se maistuu.

Suurin osa soijakermasta oli auringonkukkaöljyä 15,4 % ja kuorittuja soijapapuja 4 %, mutta se sisälsi myös glukoosisiirappia, merisuolaa ja aromia. Tuote sisältää myös valmistajan kotisivuilla olevien tietojen mukaan tokoferooli-uutetta, joka on E-vitamiinia jota on luonnostaan soijapavuissa, joka toiselta nimeltään on E 306, näin myös lisäaineena käytettyä soijalesitiini, joka toiselta nimeltään on E 471 jota myös luonnostaan esiintyy soijapavussa. Soijakerman paksuus tuli karrageenista, guarsiemenjauhoista (siis guarkumista) joka toisella nimellään on E 412 ja ksantaanikumista joka taas toiselta niemeltään on E 415. Mikään mainitsemistani E-koodeista ei ollut pakkauksessa mainittuna E-koodi nimellään, joten voi sitten kai sano että tuote ei sisältänyt ollenkaan E-lisäaineita. Mistä pääsemmekin hyvään puheenaiheeseen.

Mikä on lisäaine? Onko se E-koodilla mainittu aine jota on lisätty johonkin tuotteeseen, vai onko se aine jota on lisätty tuotteeseen jotta se ominaisuudellaan muuttaa tuotteen koostumusta? Onko E-koodilla mainittu aine tuotteessa aina lisäaine, vaikka sitä olisi tuotteessa ilman mitään siihen lisäämistä? Hyvänä esimerkkinä appelsiinissä luontaisesti esiintyvä askorbiinihappo, joka on C-vitamiinia, ja nimeltään E300.

Mutta takaisin tähän soijakermaan josta kaikki alkoi. Ensimmäisen kokeilun jälkeen totesimme ettei se valitettavasti ole meidän juttumme. Kerma maistui liikaa soijamaidolle, ja sen kitkeräjälkimaku jäi pörräämään kermakastikkeeseen. Maistoimme ja totesimme ettei meistä kumpikaan sitä syö jollei kerma kitkeryyttä jollain tavalla naamioida ja päädyimme siihen sinihomejuustoon, jota silloin sattui olemaan jääkaapissa.

Minun on tunnustettava että epäilin kerman makua jo alusta lähtien, ja varasin kyseistä juuston tätä varten.
Tästä huolimatta ei soijakerma toistaiseksi ainakaan sovi meidän huushollimme, mutta se on hyvä vaihtoehto sille joka kokopäiväisesti harrastaa vegaania ruokavaliota vakaumukseltaan tai sydänystävällisen ruoanvaliona kolesterolin alentamisen takia. Minä tuskin vielä luovun juustosta tai muiden maitotuotteiden käytöstä joten soijakermat saavat jäädä kauppaan niille jota sitä paremmin tarvitsevat vaikka soijakerman tuottamiseen kuluisi vähemmän luonnon maa-alaa ja niistä muodostunut hiilijalanjälki olisi paljon pienempi.

Tiesitkö muuten että yhden ainoan lehmän vuosittaiset märehtimiset ja metaanipäästöt lisäävät kasvihuonekaasuja saman verran kuin 10.000 kilometriä henkilöautolla ajettuna?

Raidalliset maustepunajuuret

Pienen pieniä raidallisia punajuuria makeassa mausteliemessä.

Tänä vuonna punajuuret eivät oikein onnistuneet, ja nostin ne ylös maasta aivan liian aikaisin, mutta mistä sitä olisi voinut tietää että leuto syksy jatkuu pitkälle marraskuuhun asti. Punajuuret myöhästyivät samasta syystä kuin porkkanat, ne kylvettiin liian myöhään koska siemenet saapuivat oikean kylvämisajankohdan jälkeen. Sain kuitenkin joitakin raidallisia punajuuria, vaikka ne olivatkin pieniä. Raakoina niistä näkee parhaiten niiden raidat ja kypsennettynä raidat häviävät punajuurien vaalean punan sekaan ja tuskin enää näkyvät. Tulos on kuitenkin häkellyttävän vaaleita punajuuria, sanoisinko jopa pinkkejä punajuuria, joka muuten sattuu olemaan puolison lempivärejä.

Jollei sinulla ole omaa kasvimaata, voit hyvin ostaa kaupasta tavallisia punajuuria ja käyttää tätä samaa reseptiä niiden säilömiseen. Resepti on hyväksi todettu niiden säilömiseen ja ne ehtivät nyt hyvin viileässä tekeytyä ja voit käyttää niitä joulun rosolliin. Omenaviinietikkaa voit itse helposti valmistaa ohjeen mukaan. Maustepunajuuret ovat myös kiva itse valmistettu ruokalahja hyvälle ystävälle joko  voit itse valmistaa ja antaa sekä joululahjaksi tai tuliaisena.

Punajuuret säilötään makeahkoon mausteliemeen jossa ne saavat tekeytyä ja maustua valmiiksi ja vaikka ne reseptin mukaan jo seuraavana päivänä syötäviä kannattaa niiden kuitenkin antaa maustua purkeissa joten yritä jakaa mausteet tasan lasipurkkeja kohti. Totean kuitenkin omien punajuurien koosta, pienet punajuuret ovat maukkaampia kuin isommat jotka voivat olla aika vetisiä maultaan joten ajattelin kuitenkin säilöä ne tavallisella punajuuri reseptilläni. Perinteisen keittämisen sijaan kypsensin kuitenkin juurikkaat uunissa kuorineen ja kuorin ne vasta kypsinä. Tällöin juurikkaisiin jää kaikki väri, kuoret irtoavat helposti eivätkä kädet sotkeennu. Koska juurikkaat olivat hieman erikokoisia paloittelin jotta ne maustuisivat tasaisesti mausteliemessä, ja koska en saanut maasta kokoon kolmea kiloa punajuuria, oli oma satsini pienempi kuin tämä hyväksi havaittu alkuperäisreseptini.

Raidalliset maustepunajuuret
3 kg tasakokoisia punajuuria
1 l vettä
1½ dl omenaviinietikkaa
6 dl sokeria
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl kokonaista valkopippuria
1 tl kokonaisia neilikoita
1 pala piparjuurta
½ tl sinapinsiemeniä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa

Huuhtele punajuuret huolella mutta älä turhaan kuori niitä. Pane punajuuret uunivuokaan ja kypsennä niitä 30–45 minuuttia 175 asteen lämmössä uunissa. Ota punajuuret uunista pois ja peitä vuoka tiivisti alumiinifoliolla. Anna punajuurien höyryyntyä folion alla kymmenisen minuuttia. Kuori punajuuret, kuori irtoaa helposti vaikka punajuuret olisivat ehtineet jäähtyä. Sekoita mausteliemi paitsi timjami ja piparjuuri, lisää sekaan punajuuret pienet kokonaisina ja isommat voit paloitella. Kiehauta liemi ylös ja anna punajuurien kypsyä siinä lisää viitisen minuuttia. Nosta punajuuret reikäkauhalla huolellisesti puhdistettuihin lasipurkkeihin, lisää timjami ja piparjuuripala. Kaada lämmin liemi punajuurien päälle ja sulje lasipurkit tiivisti. Anna jäähtyä ja säilytä viileässä. Punajuuret ovat valmiita syötäväksi kun ovat tekeytyneet yön yli viileässä mutta ne vielä parempia kun annat niiden maustua noin viikon päivät. Punajuuret säilyvät seuraavaan satoon kunhan säilytät ne valolta suojattuna viileässä. Avattu purkki kannatta hyödyntää parin viikon sisään, ja ehdottomasti säilyttää jääkaapissa.