Voikukkamehua ja voikukkateetä. Kullankeltaista läpikuultavaa voikukan terälehdistä valmistettua mehua ja voikukkateetä. Kauniin keltaista, hyvin hienostuneen makuista vienosti lakritsille maistuvaa voikukkamehua. Kuka edes uskoo että tämä on valmistettu voikukasta, vihon viimeisestä rikkaruohosta? Voit lukea lisää villiyrteistä ja niiden talteen otosta tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen jossa olen käsitellyt asiaa syvemmin ja lisää voikukasta voit lukea lisää tekstistäni Voikukka jossa olen kertonut vähän lisää siitä.
Tämä mehu valmistetaan samalla periaatteella kuin mustan seljan kukkamehukin, kukkien terälehtien päälle kaadetaan kiehuvaa vettä jonka jälkeen mehu saa viipaloidun sitruunan kanssa vetäytyä seuraavaan päivään. Älä tässä kohdassa vain erehdy jättämään sitruunaa ja voikukkaa pidemmäksi ajaksi likoamaan, mehusta tulee hyvin kitkerää sitruunankuorien valkoisen kitkerän osan takia. Älä myöskään keitä voikukan terälehtiä, tällöin voikukan kauniin keltainen herkkä väri kaikkoaa taivaan tuuliin ja saat aikaiseksi kitkerää ruskeata lientä ihanan keltaisen ja herkullisen mehun sijaan.
Alkuperäisessä tanskalaisessa reseptissäni siihen käytettiin varsin paljon sokeria mikä mielestäni hukutti alleen voikukan varsin hienostuneen ja elegantin maun. Tästä syystä olen vuosien mittaan muokannut reseptiä ja tullut tähän tulokseen jossa on paljon vähemmän sekä sokeria että sitruunaa. Tällä samalla tavalla voit myös valmistaa voikukkasiirappia, lisäät vain enemmän sokeria kuin mehuun. Voikukanterälehdet eivät vain kestä keittämistä joten sokeri on liuotettava mehuun miedolla lämmöllä. Voikukasta tulee myös aivan mahtavaa viiniä, ja koska nykyään asun kaupungissa eikä minulla enää ole voikukkia saatavana puhtaasta paikasta niin suurina määrinä, joten en valitettavasti tätä nykyä voi valmistaa sitä.
Voikukan irroitetut terälehdet |
Kerää aina villit yrtit vähintään viidenkymmenen metrin päästä isoista teistä, ja käytä tervettä maalaisjärkeä muutenkin ettet kerää yrttejä läheltä vanhoja lantakasoja tai kaatopaikkoja. Kerää vain ehjiä ja vioittumattomia yrttejä. Usein yrtit ovat parasta kerätä ennen niiden kukkimista, mutta voikukkaa voit kerätä koko kesän ja kuivata. Itse kukka ei valitettavasti kuivu ja säily, joten sitä voi vain juoda keväisin. Yrttiteetä ei koskaan saa juoda pitkiä kausia aina vain samaa yrttiä. Yrttiteetä saa vain juoda kaksi viikkoa yhteen menoon jonka jälkeen jos sitä juo kuurimaisesti, jonka jälkeen pidetään yhtä pitkä tauko ilman teetä.
Voikukkamehu
250 g voikukkia1½ kg sokeria
2 sitruunaa
4 l vettä
Kerää vain juuri auenneita voikukkia, poista niistä varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukanterälehdet käteen. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, jos vihreätä jää paljon mehusta tulee kitkerämpää. Pese sitruunat ja viipaloi ne ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle, lisää sitruunat ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli. Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet siivilän läpi jossa on harsokangasta. Lisää mehuun sokeri ja kiehauta mehu ylös. Kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen kuona reikäkauhalla. Kaada mehu puhtaisiin pulloihin. Mehua voi pakastaa samoin kuten mansikka ja rapaperimehua. Mehu säilyy viikon verran jääkaapissa. Jos haluat säilyttää sitä pidemmän ajan, kannattaa siihen joko lisätä jotain säilöntäainetta, tai pakastaa se. Mehu säilyy hyvin pakkasessa, muista vain ettet täytä pulloa kokonaan, ettei se jäätyessään rikkoonnu.
Voikukkatee |
Voikukkatee
2 tl kuivattuja voikukanlehtiä2½ dl kiehuvaa vettä
1 tl hunajaa
Pane teelusikallinen kuivattua voikukkaa teekannuun per kupillinen. Kaada päällä kiehuvaa vettä ja anna teen vetäytyä kymmenen minuuttia, siivilöi tee ja juo se kuumana. Voikukalla on diureettinen vaikutus, joten sitä ei kannatta juoda illalla muuten yö voi kulua vessassa juoksemiseen nukkumisen sijaan. Teen voi halutessaan makeuttaan hunajalla, mutta maito ei siihen sovi.