9. toukokuuta 2011

Keittiön minimivarustus

On aivan itsestään selvää että omassa keittiössä on kaikkein helpoin työskennellä, koska kaikki tavarat ovat (ainakin useimmiten) siellä missä pitääkin omalla paikallaan ja tiedät aina mistä mitäkin löytää, jollei joku avulias henkilö ole liian innokkaasti yrittänyt auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä ja keksinyt uuden loogisemman paikan jollekin apuvälineelle. Näitä keittiövempaimia on tarjolla joka lähtöön, on apuvälineitä siihen ja tähän, joista monet niistä aivan turhanpäiväisiä, mutta oikeasti sitä pärjää hyvin pitkälle kun on vain perusvarusteet keittiössä.

Terävä veitsi on a ja o, sitä ilman ei tule toimeen keittiössä. Veitsen tulee olla sopivan tuntuinen juuri sinun käteesi koska sinä sitä käytät, ja se ei saa olla liian iso eikä pieni. Kotioloissa pärjää periaatteessa kahdella veitsellä, isompi kokkiveitsi ja pienempi kuorimaveitsi. (Huomaa etten nyt tarkoita perunakuorinta vaan kuorimaveistä joka on eri asia) Myös leipäveitsi on hyvä lisä, muttei mitenkään välttämätön, ainakaan aluksi. Itse suosin puukahvaisia veitsiä, koska ne tuntuvat kädessäni hyvältä, ja perinteisesti monet kokit ovat käyttäneet saksalaisia Drei-eck kokkiveitsiä, joita minullakin on jo ollut reilut parisen vuosikymmentä kotona käytössä. Uudempi tuttavuus taas on Sveitsin armeijan taskuveitsiä valmistava Victorinox jotka myös ovat suuria suosikkejani. Jotta sinulla olisi paras hyöty veitsestäsi, sinun on teroittava sitä usein jotta se pysyy terävänä. Itse huollan keittiöveitseni tutulla suutarilla pari, kolme kertaa vuodessa ja siinä välissä teroitan niitä myös käsin kotona kivellä. Kokkiveitsiä ei koskaan saa pestä astianpesukoneessa vaan ne pitää aina pestä käsin, ja useimmiten huuhtelu haalealla vedellä riittää jos teet sen heti käytön jälkeen, eikä vetisen terään ole ehtinyt kuivua mitään kiinni. Tosin veitseen voi käyttää tavallista astianpesuainetta mutta älä koskaan jätä sitä likoamaan veteen, tällöin kahva voi vaurioitua ja pahimmassa tapauksessa monen toistetun liotuksen tuloksena irrota liitoksistaan. Jos on veitsiä, on oltava teroituskivi, ja tähän tarkoitukseen käy aivan tavallinen teroituskivi jolla käsin teroittaa omat veitset. Veitsien teroittaminen kuitenkin vaatii oman tekniikkansa, ja vaikka perin omat taitoni keittiöveitsien suhteen isältäni, ja tavalliset isoisältäni en aio tässä syventyä siihen. Yleensä teroitan veistä teroituskivellä juuri ennen sen käyttöä, jonka jälkeen huuhtelen sen ennen käyttöä. Ja veitsistä pääsen laastariin, tekevälle sattuu joten laastaria on hyvä olla lähellä saatavilla, jos sattuisi vahinko.

Mausteet taas ovat ihan oma lukunsa joihin palaan myöhemmin, mutta suola ja valko- sekä mustapippuri ovat perusmausteita ja vähintään niitä on oltava. Sillä pääsee jo pitkälle vaikka tekisi ruokaa luonnonhelmassa avotulen ääressä, asian jota muuten usein harrastan kesäisin. Avotulella kokkaus on aivan eri asia kuin kaasulla tai millä hellalla tahansa. Muuten voit lukea suositukseni mausteitten suhteen kirjoituksestani mitä ruokakomerossasi kannattaa olla. Varsinkin keittoa ja kastiketta voi olla vaikeata saada aikaiseksi ilman kattiloita pitää olla, ja jopa parilla saa paljon aikaiseksi. Yksi pienempi kattila kastikkeelle ja toinen isompi jossa keittää vihanneksia on minimi, mutta neljä on jo hyvä määrä jolla pärjää pitkälle ilman turhia kattiloiden tiskaamisia välissä.

Ja mitä olisi kokki ilman paistinpannua. Toiset ruoat ovat helpompia valmistaa teflon-pannussa kuten munakkaat, munakokkelin ja letut, mutta vanha perinteinen valurauta sopii hyvin lihan paistamiseen. Tähän oin myös lisätä ns. grillipannun tai parilan, joista kumpikaan ei ole välttämätön, mutta voi olla kiva olla jos harrastaa paljon lihaa paistin muodossa tai pihvejä. Kun ostaa uuden teflon paistinpannun kannattaa investoida hieman laadukkaampaan pannuun, jotta se kestää kulutusta pidempään. Saan usein uuden paistinpannun joulu- tai syntymäpäivälahjaksi kun edellisestä alkaa aika jättää, mikä mielestäni on tosi romanttista. Vaikkei se kaikista naisista sitä olekaan. Teflonia ei saa naarmuttaa, silloin se on mennyt pilalle ja pitää ostaa uusi tilalle joten käytä siihen vain puisia tai muovisia, silikonisia välineitä.

Siivilä jossa valuttaa keitinliemet tai liiat nesteet pois ja vispilä tulee olla, aivan tavallinen perusmalli mutta tämän lisäksi sauvasekoitin on oivallinen apuväline, vaikkei siitä ihan kaikkeen ole. On hyvä olla pari kulhoa joissa sekoittaa taikinaa, vispata kermaa ja sekoittaa salaattia ja nyt en puhu mistään tarjoilukulhoista vaan ainoastaan keittiövälineistä. Myös riivinrauta, vai onko se raastinrauta, on hyvä olla. Mummoriivinrauta on ihan ok, siinä on kivasti valinnan vara, sillä saa sekä karkeaa porkkanaa ja vähän hienompaa juustoa ja jopa muskotinpähkinän raastaa sillä kivasti vaikka pienempiäkin rastimia on tehty. Perunankuorin, siis ei kuorimaveitsi, mikä on pienen pieni mutta terävä keittiöveitsi.

Patalappuja ja kintaita on hyvä olla, jottei polta käsiään ruokaa laittaessa. Niitä kokemukseni mukaan ei koskaan voi olla liikaa. Jos vahinko sattuu ja poltat itsesi, niin kaiken opitun vastaisesti palanutta kohtaa ei kannata panna kylmään jäiseen veteen. Pane se sen sijaan kuumaan veteen, niin kuumaan kuin vain sietää. Palanut sormi on paras panna aluksi lämpimään veteen ja vaihtaa vettä pikku hiljaa lämpimämpään kunnes palannut tunne on mennyt ohi. Tämä kestää hyvän tovin, ja palanut kohta jomottaa koko ajan kunnes se yhtäkkiä vain lakkaa. Tällä tavalla lämpimällä vedellä, siis kaiken opitun ja järjen vastaisesti, lämminvesi ja kuumavesi vähentävät palohaavan muodostumista ja parhaimmassa tapauksessa se voi jopa hävitä tyystin. Tämä vaikka poltit näppisi ihan oikeasti ja kunnolla. Kun palanut kohta on lopettanut jomottamisen siihen voi lisätä tavallista voidetta, ja jollei tällaista ole käsillä, vaikka se keittiössä olisi suotavaa, voi hädässä käyttää tavallista voita tai oliiviöljyä. Huomioi vain ettei se saa olla maustettua sellaista.

Keittiöpyyhe on elintärkeä, jotain johon pyyhkiä kädet kun ne on pessyt, minkä alla leipä saa nousta joten näitäkin on hyvä olla enemmän kuin vain yksi tai kaksi. Unohtamatta puuvillanarua jolla sitoa paistit, talouspaperia, muovikelmua alumiinifolio jotka ovat korvaamattomia lisiä keittiössä. Leikkuulauta jonka päällä leikata on hyvä olla, ja niitä kannattaa ostaa enemmän kuin vain se yksi. Kaikista parhainta olisi pitää liha, kala ja lintu eri laudoilla. Hyvällä hygienialla riittää kyllä pitkälle ja pesen muoviset leikkuulautani usein tiskikoneessa. Puisia leikkuulautoja suosin salaatille ja leivälle, ja niillä on kivaa panna vaikkapa juustotarjotin esille.

Näitä apuvälineitä ilman tuskin tulisin toimeen, vaikkeivät ne silti ole välttämättömiä vasta aloittelevalle kokille. Nämä apuvälineet voi hankkia ajan kanssa, jos kokee niitä tarvitsevansa. Ensimmäisenä monitoimikone ja sauvasekoitin joita ilman ruoanlaitto olisi paljon työläämpää kuin se nyt on. Valurautapata on hyvä olla pataruoille muttei mitenkään välttämätön, ja savipadassa valmistuvat vaivatta karjalan paisti, ja muut pataruoat, tai kana, ihan itsestään. Ja keittiössä on hyvä olla pari uunivuokaa ja sakset joilla hienontaa yrttejä tai avata ruokapakkauksia. Wok-pannu on kiva, mutta sen sijasta voi hyvin käyttää tavallista paistinpannuakin. Höyrytinosa kattilaan jottei vihanneksia aina tarvitse keittää vedessä johon liukenee niiden hivenaineita. Ja veden keitin taas on hyvä lisä, ei vain teeveden keittämiseen vaan se on nopeuttanut ruoanlaittoa kovasti, panen hellan päälle samaan aikaan kun keitän keitinveden jonka kaadan kattilaan, ja tällä tavalla kiehuminen alkaa heti ja saat ruoan nopeammin valmiiksi ja pöytään ruokkimaan nälkäisiä. Espresso-keitin tavallisen kahvinkeittimen lisäksi on kiva varsinkin jos on oma kahvimylly. Jauhamme toisinaan itse kahvimme ja käytän samaa myllyä myös joidenkin mausteiden jauhamiseen. Kahvipapujen paahtamista en ole varsinaisesti kovin paljoa harrastanut, vain ulkona avotulen ääressä, en kotona keittiössä.

Juustohöylä ei ole mitenkään välttämätön, muuta kuin mahdollisesti juustoon. Euroopassa monessa maassa ei vieläkään tunneta juustohöylää ja siellä juusto edelleen leikataan veitsellä. Keittokauha on kätevä, sillä on hyvä tarjoilla keittoa tai kastiketta, ja reikäkauha taas on hyvä liemen, hillon tai keiton valmistuksessa mutta hätätapauksessa isolla lusikallakin pärjää ihan hyvin. Suppilo on taas hyvä apuväline, muttei välttämätön. Silla saa mehut ja muut nesteet pulloihin, hillot ja säilykkeet purkkeihin vähemmällä sotkulla kuin ilman. Tölkinavaaja on hyvä olla, aivan perusmalli käy. Mutta jos käytät paljonkin tölkkejä ruokiin, kannattaa sinun ostaa seinään ruuvattava malli. Veitselläkin saa avattua jos osaa oikean tekniikan, mutta vain hätätapauksessa, koska veitsen terä kärsii tästä menettelytavasta pahasti.

Käytän pääsääntöisesti kokonaisia mausteita jotka jauhan morttelissa tai huhmare. Tuore rouhittu musta pippuria ei voi edes verrata vanhaan, hyllyssä jo jonkin aikaa seisonutta valmiiksi rouhittua pippuria. Tarvitset myös muovisia ja puisia paistinlastoja, haarukoita lusikoita ja kauhoja ja niitä on hyvä olla jokunen. Puisia välineitä ei kuitenkaan pidä pestä tiskikoneessa, ja ne voivat parhaiten jos niitä ei jätetä lillumaan ruoan sekaan ja sen mukana kiehumaan. Pese puiset välineet haalealla vedellä ja käsitiskiaineella. Kaulin on kätevä olla jos leivot paljon, mutta tavallinen pullokin käy tähän. Lasi pullot on monta kertaa todettu hyviksi hätäavuksi kun ei ole ollut kaulinta saatavilla ja samasta syystä desilitra mitta on hyvä olla. Minulla on pihdit joilla poistan kalan ruodot. Itse käytän ihan tavallisia pihtejä, mutta näitä pihtejä ei käytetä mihinkään muuhun kuin kalaan ja ovat jo reilut kaksi vuosikymmentä olleet osa keittiövälineistöäni.

Maidonvaahdotin on kiva lelu jolla vaahdottaa maitoa keitetylle Espressokahville kun haluaa Lattea. Lihanuija, taas on ihana tapa saada työstettyä aggressiot pois, hakata lihaa tuusan nuuskaksi, ja sitten vielä saada ihanat Wienerleikkeet työn palkaksi. Mikä mahtava tapa yhdistää huvia ja hyötyä. Lihanuijalla voit myös pienentää keksejä tai pähkinöitä jollei satu olemaan monitoimikonetta. Vaaka voi olla hyvä punnitsemiseen kun leipoo tai valmistaa makkaraa ja ilman lihamyllyä ja sen makkaratorvea en saisi makkaroita valmistettua. Sekä jäätelö- että pastakone ovat kivoja lisiä joilla voi halutessaan leikkiä. Pastan voi yhtä hyvin kaulita tavallisella kaulimella ja leikata veitsellä ja jäätelö valmistuu ihan hyvin käsin. Paistimittari taas on hyvä olla, jotta tietää onko liha tai kinkku kypsää, pähkinänsärkijä pähkinöille mutta se on myös kätevä hummerin syöntiin.

Aivan hyödyttömien keittiön apuvälineitten ja tarvikkeiden joukkoon kuuluu mielestäni esimerkiksi valkosipulipuserrin, enkä ollenkaan käytä valkosipulinpuserrinta. Kokeilin vuosien mittaan niin monta erilaista mallia ja hintaluokkaista valkosipulipuserrinta, eikä mikään vastannut vaatimuksiini, siis kestänyt melkein päivittäistä käyttöä tarpeeksi kauan ollakseen hinta-hyöty-suhteessa rahansa arvoisia, joten olen jo reilut kymmenen vuotta käyttänyt vain keittiöveistä valkosipulin silppuamiseen. Se on yhtä helppoa ja nopeaa, jos omaa oikean tekniikan. Ja taikinapyörä on taas vähän hyödytön, veitsellä tekee saman. Veitsellä leikkaa ihan hyvin taikinan, vaikkei saa samaa, hieman aaltoilevaa reunaa. Munaleikkuria taas en ole oikein koskaan ymmärtänyt, enkä Pizza-leikkuria. Ja OBH Nordican nyt Sami Hyypiän televisiossa suuresti mainostama öljy- ja viinietikkasumutin on aivan hyödytön. Voitin tällaisen pullon joulun rääppiäiskuva kisassa blogissa Jokapäiväistä leipää kuvallani Lohi-rosolli-cocktail tammikuun alussa, ja olen sitä siitä lähtien kokeillut sitä ja yrittänyt keksiä mihin tarkoitukseen siitä olisi. Jokin pullossa mättää, joten älä haaskaa rahojasi tähän turhanpäiväiseen kapineeseen. Ja viimein sitten se mielestäni kaikista turhin keittiökapine, jota häälahjaksi ehdotettiin mutta en huolinut, enkä sellaista vieläkään keittiööni ota, mikroaaltouuni.

2 kommenttia:

  1. voi että mä niin tykkään tästä blogista! :) jep, valkosipulipuserrin on turhin ja raivostuttavin kapine ikinä... Hei, tää voi olla vähän tyhmä kysymys, mutta mistä tietää että paistinpannu alkaa olla historiaa?

    VastaaPoista
  2. hei nuuba, valurautapaistinpannu ei periaatteessa koskaan ole loppu, tai joo, kun sen pohjaan on kulunut tai huonosta huollosta johtuen kulunutreikä, siihen asti sen voi aina saada kunnostettua käyttökelpoiseksi, mutta arvelin että halusit tietää milloin se teflonpannu tai ns. "non-stick"-pannu on lopuillaan. tämä on silloin kun paistinpannun pohja on naarmuuntunut ja siihen alkaa tarttua ja jäädä kiinni ruokaa ja se palaa pohjaan. hyvä esimerkki, munakokkeli tarttuu pohjaan ja se saa "kyosennyksestä väriä" jota sen ei pitäis saada. nämä kyseiset naarmut ovat paistinpannun pinnoituksesa eivätkä siis johdu huonosta tiskaamisesta, joak toisinaan voi olla syynä :) tästä syystä teflonpannussa ei saisi käyttää metallia, kun se tuhoaa pinnan...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...