Kananmuna ja majoneesileipä, Egg and mayonnaise sandwich. Herkullinen voileipä jossa kovaksi keitettyjä kananmunia, majoneesia ja vesikrassia kahden ruispaahtoleipäpalan välissä. Vain kourallinen yhteen koottuja aineksia joka kuitenkin on mitä ihanin kylmä retkieväsleipä, luonas tai välipala lämpimänä kesäpäivänä.
Kesä on ihanaa aikaa tavalla jolla talvi ei sitä voi olla, kesällä voi lähteä retkelle luontoon ottaen ruoat mukaan. Piknik ei ole aivan sama asia talvella vaikka pitkät hiihtoretket vaativat omat eväänsä makkaran grillauksineen, on se aivan eri asia. Se ei ole verrattavissa kesän leppoisiin piknikkeihin ja kaikista parhainta piknik-ruokaa ovat voileivät kaikissa muodoissaan. Niin, minun kai on nyt myönnettävä että kaikista suurin paheeni on voileivät, ja suurin heikkoukseni taas on voileipäkakku. Voileipäkakku on oikeastaan monta voileipää jotka ovat pinottu päällekkäin, eivätkä ne edes ole vaikeita valmistaa. Mutta jotenkin nyt hairahduin asiasta, voileivästä jolla aloitin, ja tällä kertaa retkieväsvoileivästä. Eri maissa leipä mielletään aivan eri tavalla. Ranskalainen mieltää leipänsä ”pain” siis rapeaksi patongiksi, suomalainen taas ruis- tai hapanleiväksi ja englantilaisille ” bread” taas on valkoista vehnästä leivottua leipää jota meilläpäin kutsutaan paahtoleiväksi. Englannissa tämä leipä, on vain hieman isompaa kokoa kuin ne kääpiöpaahtikset joihin olemme tottuneet.
Englannissa nämä voileivät, joita täällä kutsutaan kolmioleiviksi ja joiden kopioita saa ostettua jopa bensa-asemilta muovilaatikoista, ovat hyvä vaihtoehto nopealle lounaalle, kun ostaa ne tuoreena voileipäkaupasta jossa ne valmistetaan kun ne tilaat, ja tiedät mitä tilaat. Englannissa leivät leikataan paikanpäällä joko suoraan kahteen osaan, tai vinottain kolmioiksi, joten niiden nimi kai kuuluisi olla kerrosleipä, ja nämä vinosti leikattu kai sitten ovat näitä kolmioleipiä. Ja koska tässä tekstissä käsittelen kerroksittain pinottuja leipiä joiden välissä on täytettä, en tavallisia voileipiä, joiden päälle on pantu jotakin, ja puhun tästä syystä vain leivän täytteestä. Tavallisin englannissa voileivissä käytetty leipä on ”white bread”, ja tätä ei tarvitse mainita erikseen, jos tilaat leivän saat sen aina tällä leivällä mutta reilut parikymmentä vuotta on vaihtoehtona myös ollut ”on rye”, tummaa leipää joka leivottu rukiista ja tämän päivän aiheeni, munaleipä, on mitä parhainta ruisleivällä. Täällä suomessa käytän vielä tummempaa vaihtoehtoa tälle herkkuleivälle, ruispaahtoleipää ja jollei sitä ole ollut saatavilla olen käyttänyt monivilja paahtoleipää. Tästä nimeämättömästä saksalaisesta halpa kauppaketjusta saa ihan hyvän kokoisia paahtoleipiä, vaikka tarjolla on vain valkoinen paahtoleipä ilman kuituja, tai valkoinen leipä johon on lisätty kuituja leseiden muodossa joten suosin näitä vähän pienempi kokoisia leipiä niiden maun takia. Voit myös itse leipoa paahtoleipää seuraamalla reseptiäni paahtoleipää.
Vaikka voileipä on niin arkipäiväinen juttu, on sen valmistaminen etukäteen, jotta se pysyy sellaisena kuin haluat sen pysyvän jonkin aikaa, varsinkin jos sen retkievääksi valmistat, se on jo tyystin eri juttu. Voileivistä kiistellään paljon pitääkö niihin myös levittää voita, ja tähän vastaan että se riippuu mihin tarkoitukseen leivät valmistetaan, milloin ja miten ne on tarkoitus syödä. Joskus halutaan että itse leipä kostuu sen täytteestä ja tämä on jopa suotavaa, kuten esimerkiksi voileipäkakussa, mutta eväsleivässä se ei taas ole välttämättä ole yhtä hyvä. Tästä syystä eväsleivät kannattaa voidella voilla, tai voilevitteellä.
Tämä ohut rasvapinta estää kosteuden, ja tässä tapauksessa tarkoitan nyt majoneesin, leviämistä liian nopeasti itse leipään. Toinen asia joka kylmäsäilytyksen lisäksi joka myös hidastaa eväsleivän liian nopeaa kosteutusta, on leivän tuoreus. Aivan tuore leipä imee itseensä paljon kosteutta, ja nopeasti tuore leipä on myös pehmeämpää, ja ei välttämättä pysy yhtä hyvin koossa, kun taas pari päivää vanha leipä, varsinkin suojattuna ohuella voikerroksella ei kostu samaa vauhtia.
Voileipien määrä riippuu miten paljon täytettä panet voileipiin. Kuten jo mainitsin tuore leipä ei kestä yhtä paljon täytettä, kun jo pari päivää vanha leipä kestää hieman enemmän täytettä kuitenkin pysyen koossa ja pitäen muotonsa. Tästä saat täytettä noin 4-6 kerrosleipään, joten leipäviipaleita tarvitset tuplamäärän. Kääri retkievääksi tarkoitetut munamajoneesi leivät yksitellen sopivan kokoisiin voipaperi paloihin ja säilytä ne kylmälaukussa kunnes on aika syödä ne. Muita varteenotettavia eväsleipiä ovat paahtopaisti voileipä ja BLT-sandwich, siis pekoni-salaatti ja tomaattileipä jollet halua juhlistaa retkeä voileipäkakulla.
Munamajoneesivoileipä
4 kanan munaa1 dl majoneesia
voita tai voilevitettä
8-12 kpl viipaletta paahtoleipää
1 nippu vesikrassia
merisuolaa
valkopippuria
Leikkaa krassi irti ja pese se hyvin. Jos teet retkievästä, anna krassin kuivua kokonaan lävikössä ennen sen käyttöä. Keitä munat koviksi, keitä ylös vesi ja lisää munat ruokalusikalla kiehuvaan veteen. Anna munien kiehua kymmenen minuuttia. Kaada kattilasta kaikki vesi pois ja anna kaiken höyryn kuivua munista ennen kuin lisäät kattilaan kylmää vettä. Kuori munat ja riko ne kulhossa haarukalla. Revi käsin vesikrassi hienommaksi kulhoon ja lisää sekaan majoneesi. Mausta munaseos suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Levitä leipäviipaleille ohut kerros voita ja lisää täytettä muttei ihan reunoihin asti. Paina varovasti toinen leipäviipale kanneksi ja leikkaa leivät joko suorasti kahteen osaan tai vinosti kolmion muotoisiksi. Tarjoile suolaisena iltapalana tai välipalana jollet ota niitä mukaan retkelle.
