Mitä rasvaa levität leipäsi päälle?

 

Voita, tavallista meijerivoita, margariinia vai kevyt margariinia. Mikä on terveellisintä? Mitä sinä levität leivällesi ja miksi?

Kun haluaa välttää lisäaineita alkaa lukea ruokien sisällysluetteloa kaupoissa. Mitä pidempi lista aineksia tuote sisältää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se sisältää lisäaineita, vaikkeivät ne aina olisi mainittu E-koodillaan. Wikipedia mukaan lisäaine on aine jota lisätään elintarvikkeisiin lisäämään niiden säilyvyyttä, makua, väriä, rakennetta tai muuta ominaisuutta ja ennemmin tai myöhemmin eteen tulee kysymys; entäs mitä leivän päälle?

Olen itse jo reilut kaksi vuosikymmentä suosinut oikeata kuten ennen vanhaan sanottiin, meijerivoita sitä syystä mitä se sisältää ja mistä se on valmistettu, hapanta kermaa ja suolaa. Tässä voissa vain on yksi paha haitta, se ei levity leivän päälle suoraan jääkaappi kylmänä ja on siksi pidettävä esillä koko päivän jotta se olisi pehmeätä kun se pitää levittää leivän päälle, ja on myös arvioitava miten paljon voita pitää olla esillä. Mutta, tämä voin esillä pitäminen taas ei ole hyvä asia. Voi härskiintyy pian huoneenlämmössä, mikä tarkoittaa sitä että sen terveellisyys vähenee koko ajan se ollessa esillä ja, ajan kanssa voihin voi jopa muodostua meille haitallisia aineita. Joten jokin voilevite on parempi vaihtoehto, kun on vähän laiska. Mutta mitä tämä levittyvä voilevite sitten sisältää?

Sekä kaupoissa että televisoissa mainostetaan nyt paljon Arla Ingmannin Ingmariinia ja päätin verrata Valion Oivariinia ja huvikseni myös saman rasvaista Becelargariini tuotetta ja päätin tässä nyt keskittyä vain rasvaosaan.

Voi sisältää nykyisten säännösten mukaan vähintään 80 % rasvaa ja 15 % vettä. Becelistä löytyi netistä sisällysluettelo Kanadan sivuilta, mieleeni jäi vain jäytämään, miksei sitä löydy suomenkielisiltä sivuilta? Becel sisältää mm 53% vettä, 30% rypsi- ja auringonkukkaöljyjä sekä 2,5% modifioituja palmu- ja palmunydinöljyä pakkauksessa kuitenkin lukee että levite sisältää 60% rasvaa. Mistä ne loput rasvat ilmestyvät pakkaukseen?

Arla Ingmanin Ingmariinia valmistetaan kermasta, kovettamattomasta kasviöljystä. Rasvaa on 75 % joista 51 % on maitorasvaa ja 24 % kasviöljyä. Tämä Ingmariini on Ruotsissa nimeltään Bregott ja Ruotsin Arlan sivuilta löytyi tuoteselosteesta tieto että tämä kasvirasva on rapsiöljyä.

Valion entinen Voimariini nykyiseltä nimeltään Oivariini taas on valmistettu voista ja kovettamattomasta kasviöljystä ja sisältää 80 % rasvaa. Koska en löytänyt tietoa mitä öljyä käytetään, otin sähköpostitse yhteyttä valioon ja kysyin mitä kasvirasva he käyttävät tässä Voimariinissa ja sain vastauksesi että rypsiöljyä mutten löytänyt viitteitä missä suhteessa voihin ja unohdin tarkentaa vielä sen mikä nyt vähän harmittaa, mutta mitä sitä voi. Mutta Oivariinin pakkauksesta voi kuitenkin lukea että 33 g tästä rasvasta on tyydyttyneitä rasvahappoja ja tyydyttämättömiä rasvahappoja on myös 33 g.

Ja rypsiöljyssähän, vai onko se rapsiöljyä? Eihän siinä ole mitään pahaa, vai onko?

Nämä rypsi- ja rapsiöljy ovat minulla henkilökohtaisesti niin sekaisin, etten tiennyt niiden eroa ennen kuin kaivelin asiaa vähän enemmän, ja ne menevät edelleenkin sekaisin. Suomen margariinitiedotuksen sivuilla lukee että rypsin ja rapsin ainoa ero on että rypsi on sukua nauriille, rapsi taas on sukua lantulle. No lanttu kuitenkin risteytettiin kaalista ja nauriista, joten ne ovat kummatkin läheistä sukua toisilleen. Sivuilla myös luki että rypsin ja rapsin öljyn koostumuksessa ei ole eroja. Jostain sain kuitenkin selville että Rapsi englanniksi on ”Rape”, ja se on sama kuin ”Canola” ja rypsi on taas ”Turnip rape” eli naurisrapsi. No mitä sitten tällä tiedolla vielä? Voit googlata itsekin ja lukea asiasta lisää jollei tämä riitä.

Rypsiöljy voi enimmillään sisältää 4-5 % erukahappoa joka on moni tyydyttämätön omega-9 rasvahappo, mutta meille myrkyllinen rasvahappo. Vanhat rypsikannat saattoivat sisältää jopa 40–65% tätä myrkyllistä eruka rasvahappoa ja sekä EU:n että Suomen lainsäädännössä on määritetty että erukahappoa ei saa olla kuin enintään 5 % ravinnossamme. Tämä tarkoittaa siis etteivät rapsi- tai rypsiöljyt saa sisältään tätä Erukahappoa tämän enempää, ja että rapsi- tai rapsiöljyt pitää merkitä INCI nimellään Brassica olifiera jos ne eivät sisällä erukahappoa, ja taas INCI nimellään Canola, jos niissä on sitä.

No nyt meni ainakin minulla puurot ja vellit sekaisin, mutta tosiasia on että jos haluat tietää mitä panet leipäsi päälle, voit valmista itse voilevite, ja jos nyt sitten ryhdyt tässä kannattaa vielä ottaa huomioon ne meille niin tärkeät Omega 3 rasvahapot. Kaikista eniten omega-3 rasvahappoja on rasvaisessa kalassa, ja kalanmakuinen voi ei ainakaan olisi minun makuuni. Mutta sitä on myös pellavan siemenissä, ja täällä pohjolassa kasvaneessa pellavassa on enemmän sekä linoleenihappoa että antioksidantteja kuin etelämmässä kasvatetussa pellavansiemenessä. Ainakin jotain hyötyä tällä pohjoisessa asumisessa. ALA, siis alfa-linoleeni happo on lyhyt ketjuinen rasvahappo ja kalasta saatavat rasvahapot taas ovat pidempiä, joita kehomme suosii koska ne ovat jo valmiina sellaisinaan kuin ne hyödynnetään helpoiten. Kehollamme on myös valmiudet muuntaa nämä lyhyet rasvahapot pidemmiksi mutta ALA rasvahapon terveydellisestä vaikutuksesta ei ole vielä tarpeeksi tietoa, koska suurin osa Omega rasvahappoja koskevat tutkimukset ovat tehty kalasta peräisin olevilla rasvahapoilla, EPA ja DHA:lla

Pellavansiemenöljyn on aina oltava kylmäpuristettua ja tummassa pullossa jos se on aiottu ihmisravinnoksi. Pellavansiemenet eivät voi hyvin lämmittämisestä ja keitetyt pellavansiemenöljyt ovatkin omiaan taidemaalarille taulujen maalaamiseen. Kylmäpuristettu pellavansiemenöljy härskiintyy helposti, joten se on säilytettävä valolta suojassa ja viileässä, siis jääkaapissa. Tämä öljyn hapettuminen on pellavansiemenöljyn pahin viholainen ja avattua pulloa kannattaa joko säilyttää ylösalaisin jääkaapissa, tai panna pulloon pieniä lasihelmiä (tietysti puhtaita ja joka käyttökerran jälkeen uudelleen puhdistettuja) jottei pullossa ole tilaa hapelle. Tällöin öljyn säilyvyys pitenee huomattavasti. Pellavansiemenöljyä ei myöskään saa lämmittää 50 astetta enempää, se pilaantuu siitä joten se ei sovellu leipomiseen, paistamiseen eikä keittämiseen. Pellavaöljyllä on pähkinäinen ja hieman kalaisa maku, joka usein lyö läpi sitä käyttäessä, jos sitä lisää liikaa. Pilaantuessaan pellavansiemenöljy, ja tämä pilaantuminen vielä nopeutuu huomattavasti auringonvalosta, sen väri haalenee, se paksuuntuu ja sen haju ja maku vahvistuvat entisestään, kunnes se lopulta hapen vaikutuksen ansioista on muuntunut kovaksi, ei läpinäkyväksi vahaksi nimeltään Linoksiiniksi. Linoksiinia käytetään Linolilattian valmistuksessa joten voit itse päätellä miten terveellistä tätä Linoksiinia, siis härskiintynyttä pellavansiemenöljyä olisi syödä.

Mutta takaisin tähän voihin, tai voilevitteeseen, koska tämä pellavansiemenöljy on aika vahvan makuista, ei sitä kannata lisätä liikaa ja tämä ¼ desilitraa jokaista 200 grammaa voita kohden jättää tilaa vielä ¾ desilitraa öljyä. Rypsi- tai rapsiöljyssä on suhteessa eniten sitä omega-3 rasvahappoa seuraavaksi pellavansiemenöljyn jälkeen joten voit joko käyttää sitä, hampunsiemenöljyä, saksanpähkinäöljyä tai auringonkukansiemenöljyä. Jos haluat voilevitteestäsi kevyen version voit lisätä hieman vettä sekaan. Muista kuitenkin että vesi ja rasva eivät sekoitu hyvin, joten on vieläkin tärkeämpää, että vesi on saman lämpöistä kuin voi ja öljy, ja muista myös että vedestä jää pieniä pisaroita voilevitteen sekaan, jollei sitä sekoita tarpeeksi hyvin. Voilevitteen sekoittamiseen soveltuu niin monitoimikone (jos määrä on suuri) kuin mikseri, sähkövispilä tai sauvasekoitin. Levitteen suhteen on kuitenkin yksi asia joka on huomioitava tarkasti. Voi on ollut huoneenlämmössä ja pehmennyt, sen säilyvyys on siten lyhentynyt hieman. Tätä voita ja siihen lisättyä öljyä on myös vaahdotettu, siis siihen on lisätty ilmaa. Seoksen volyymi, siis tilavuus, kasvaa vatkaamisen aikana, joten sekä voita että öljyä on tahallaan hapetettu ja pilaantuu nopeammin kuin tavallinen meijerivoi. Tämä tarkoittaa sitä että tällä voilevitteellä on vain viikon pituinen säilyvyys, ja se lyhenee vain entisestään jos unohdat sen esille pöydälle pitkiksi ajoiksi.

Saman voilevitteen voit tehdä tavallisesta mutta myös laktoosittomasta voista. Tavalliseen voihin voi lisätä hieman enemmän öljyä kuin alla on mainittuna, jopa 1 -1½ desiä, koska se käyttäytyy erilailla kuin laktoositon voi. Voin sekaan lisätessä öljyä muuttuu tietysti voin suolaisuuskin vähemmäksi. Tämä suolattomuus ei välttämättä ole mikään ongelma, koska jostain ihmeensyystä pellavan siemenöljy korostaa suolaista makua, ja sitä ei välttämättä tarvitse lisätä ollenkaan. Tämä voilevite on suoraan jääkaapista leivän päälle levitettävissä. Jäin vain tähän miettimään että syömmekö enemmän suolaa jos tuotteessa on paljon suolaa, vai vältämmekö syömästä sitä koska se on suolaista, mutta suola on asia johon palaan vielä myöhemmin.

Oma voilevite
¼ dl pellavansiemenöljyä
¾ dl kasviöljyä
200 g voita
(½ tl merisuolaa)
(½ dl vettä)

Kaikki ainekset pitää olla huoneenlämpöisiä jotta ne sekoittuisivat hyvin joten ota ne esiin tunti pari ennen voilevitteen valmistusta. Vatkaa pehmeätä voita ja aloita lisäämällä pellavansiemenöljyä se sekaan ohuena norona koko ajan sekoittaen. Jatka vatkaamista ja lisää myös muu öljy ohuena norona vatkaten. Jatka vain koko ajan vatkaten ja lisää huoneenlämpöinen vesi ja suola. Sekoita seosta kunnes se on tasainen. Kaada puhtaaseen kannelliseen rasiaan ja anna sen kovettua jääkaapissa. Noin kuuden tunnin päästä voirasvaseos on kovettunut valmiiksi. Älä unohda ettei sitä saa käyttää paistamiseen tai leipomiseen, koska se sisältää pellavansiemenöljyä. Voilevite säilyy viikon päivät hyvänä jääkaapissa.