Domaine les Salices Viognier 2014

Domaine les Salices Viognier 2014 on 100 % Viognier viinirypäleestä valmistettu ranskalainen valkoviini.  

Viinillä on kaunis keltainen loistava väri ja ihanan vieno ja aromaattinen tuoksu. Tuoksusta löytyy aprikoosia sekä hienon hieno tuoksahdus appelsiininkukkaa yhdistettynä ruusun jota vaan rakastan.

Viini on kuiva mutta miellyttävän pyöreä hedelmäinen ja pirteän sitruksinen maultaan jossa kevyesti paahdetun pähkinäinen maku ja pippurisuus pohjalla. Viini on osiltaan kypsytetty tammitynnyrissä mikä selittää sen kevyen pippurisen mausteisuuden. 

Viinissä on huimat 13 % alkoholia joka on valkoviineissä jonkin verran harvinaisempaa kuin punaviineissä. Viinin valmistaja on François Lurton, jonka perheessä on viljelty viiniä vuodesta 1897 lähtien viiden sukupolven ajan Bordeaux’n alueella. Domaine Les Salices 2014 Viognier on rajoitettua vuosikertaviiniä (Limited edition) joka tänä vuonna 20. huhtikuuta 2015 sai kultamitalin eteläranskan Languedoc-Roussillonin alueen viinikilpailussa.

Domaine Les Salices 2014 Viognier sopii erityisesti hyvin kalan, sekä rasvaisen kalan kuten lohen mutta myös esimerkiksi hauen kanssa. Se soveltuu kalan lisäksi oivallisesti kanan ja kalkkunan sekä salaattien ja kasvisruokien kumppaniksi. Kokeile tätä viiniä vaikka kesäisen salaatin, uunisiian ja siankärsämön tai marokkolaisen aprikoosikanan kanssa.

Ravintola C:n keittiössä

Vietin viime viikon koko tiistain Tampereen ravintola C:n keittiössä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ravintola C on avannut keittiön ovensa ruokabloggarille, ja lähdin edellytyksestä että kirjoittaisin Rieslingviikkoihin liittyvän jutun, mutta toisin taisi käydä. 

Tämä ei ole tarina siitä mitä herkullista ruokaa salin puolella syödään tai viiniä juodaan, tämä on kertomus ravintolakeittiöstä.

Ravintola C:ssä on tarkoitus vain tehdä hyvää ruokaa. Taitaa riippua siitä mitä hyvällä ruoalla tarkoittaa ja mitä itseltään vaatii.

Myönnän että tasokkaassa ravintolassa syöminen on kallista, mutta oletko sinä koskaan miettinyt mistä ravintola ruoan hinta tulee ja mistä kaikesta se koostuu? 

Olen varttunut alalla ja tiedän mikä työ elegantisti lautasille esille loihdittujen gurmee annosten takana on, ja miten pitkään niitä usein on keittiössä ennen ravintolan avaamista valmisteltu jotta kaikki annosten osat ovat ”mise-en place” ja valmiita asiakkaiden nautittaviksi. Ainakin täällä hinta-taso on paikallaan ottaen huomion sen mitä sillä saa.

Ja täästä syystä haluan avata asiaa enemmän suurelle yleisölle. Keittiöelämä ravintolassa ei ole mitään glamouria, se on kovaa ja hikistä työtä aamusta yömyöhään.

C:ssä suositaan puhtaita, luonnollisia aidosti tunnistettavia ja selkeitä makuja ilman kikkailuja käyttäen raaka-aineita joissa eettisyys, ekologisuus ja luonnonmukaisuus ovat merkittävä osa toiminnassa jollei jopa ensisijalla.

Kaikki ruoat valmistetaan paikanpäällä, kellarissa on kaksi kylmäkellarikomeroa, keittiön hyllyt ovat täynnä kuivattuja, jauhettuja tms. eri tavoin käsiteltyjä raaka-aineita valmiina käytettäviksi. 

C:ssä käytetään vain ja ainoastaan merisuolaa, hienoa sekä karkeaa, sekä käytetty kerma että voi ovat vähälaktoosisia ja kaikki leivät ja näkkileivät leivotaan paikalla.

Keittiömestari Ilkka Isotalo kerää itse omat villiyrtit metsästä, korjaa rikkaruohot talteen omasta puutarhastaan, kasvattaa kotipuutarhassa omenia, marjoja, yrttejä ja kukkia ravintolan käyttöön. 

Ravintola C mainostaa käyttävänsä lähiruokaa mutta harvemmat tietävät että Ilkka myös huolehtii siitä että hänen käyttämänsä raaka-aineet ovat eettisiä ja humaanisella tavalla tapettuja. 

Hyvänä esimerkkinä ennenkuin C:ssä vielä oli siirrytty pääosin kotimasiin raaka-aineisiin, käytettiin ruoissa ainoastaan käsin poimittuja kampasimpukoita jotta niiden kasvupaikkojen merenpohja pysyy elinkelpoisena. Tänä päivänä kotimaiset luottokalastajat pyytämän kalat otetaan hengiltä ”inhimillisellä” tavalla jotta niille ei aiheuteta turhaa kärsimystä ikijime menetelmällä. Kalat halvautetaan ja tapetaan parin minuutin sisään sen pyydystämisestä sen sijaan että ne hitaasti tukehtuisivat vedestä ylös nostettuna. 

Annosten esivalmistelut aloitetaan jo puolelta päivin pitkään ennen rravintola avaamista ja momentteja on useita, joitakin ruokia esivalmistellaan päiviä. Annosten esillepanoon panostetaan unohtamatta makua ja niiden yhteensopivuutta.

Useassa ravintolakeittiössä on kova meteli päällä, radio pauhaa kovalla, kokit huutelevat toisillensa ja salihenkilökunnalle tai keittiömestari on ollut hyvin samantyyppinen kuin televisoista maailman kuulut rivosuiset tv-kokit. 

Täällä ei huudeta. Tiskikone pauhaa kun se käy mutta muuten C:n keittiössä on mukavan rauhallinen meno päällä ja ihanan hiljaista. C:n keittiö on koko päivän ja illan ajan siisti, puhtaus on a ja o, ja kummatkin kokit pyyhkivät ja puhdistavat työpintoja jatkuvasti ajan uusien raaka-aineitten tultua valmiiksi odottamaan esillepanoa.

Koko henkilökunta tietää omat tehtävänsä mutta tekevät myös asioita joita ei välttämättä laskettaisi heidän työtehtävikseen, kuten esimerkiksi joidenkin annosten esille paneminen. Riippumatta asemasta kukin vuorollaan joka ehtii täyttää tiskikoneen, tai tyhjentää sen. Täällä yhteistyö ja samasta köydestä vetäminen on itsestään selvää.

C:ssä tarjoillaan nykyään aluksi tämän vuoden alusta kokeilutasolla ollutta ”vain yhtä menyytä” ja joka ainakin toistaiseksi koettu toimivaksi joten syytä ei toistaiseksi ole ollut muutoksiin. 

Menyy on niin laaja ja siinä on niin monta eri annosta jotka vaihtuvat ja elävät koko ajan vuoden aikojen ja raaka-aineiden saatavuuden ja tuoreuden mukaan, joten vaikka täällä söisi usein ruokiin tuskin edes ehtisi kyllästyä. 

Nytkin vaikka olin paikan päällä Rieslingviikkojen avauspäivänä oli yksi annos jo muuttunut pari kolme päivää myöhemmin, annokset elävät koko ajan.

C:llä seurustelu menyy jossa on noin parikymmentä annosta kestää 4-5 tuntia syödä, ja se tarjoillaan vain koko pöytä seurueelle. Tavallinen C:n menyy kestää noin kolmisen tuntia syödä kaikkineen annoksineen ja tässä se mitä viime viikon tiistaina 19.5.2015 tarjoiltiin ravintola C:ssä. Huomaa että kaikissa valokuvien annoksissa eivät vielä kaikki elementit ole paikallaan vaan niitä kootaan vasta.

Snäks. Rapeaa possunnahkaa. Sipulimajoneesia. Tuoretta koiranputkea.

Kylmä alkukeitto. Tuoretta lipstikkaa. Kurkkua. Kotimaista kylmäpuristettua luomu rypsiöljyä. Luomu jogurttia.

Amuse bouche. Uunissa rapeiksi paahdettuja perunankuoria. Viiriäisen munia Sääksmäeltä uppokeitettyinä. Hollandaisekastiketta. Mesiangervoa viinietikassa. Punaista Tarhamaltsaa.

Moussea Pyhäjärven Säijäänselän kevätmateesta kolme kertaa savustetulla kermalla.  

Tillihyytelöä. Kurkkugraniteeta. Poltettua kurkunkuoriöljyä. Luomu jogurttia. Kuivattua pinaattia. Pikkukäenrieskan kukkia.  Maahumalaa.

Omenapuulla paikan päällä grillattua Paijaan tilateurastamon porsaan kylkeä Urjalasta. Kylmäsavustettuja ja pikkelöityjä suppilovahveroita. Uunissa olutmaltaissa kypsennettyjä porkkanoita. Krutonkeja hunaja Madeleine-leivoksista. Sinappivaahtoa. Kallioimarre vinaigretteä. Siankärsämöä. Ketunleipää.

Väliruoka ns. cleanse palate. Granité. Omenaa ja Väinönputkea. Kuivattua Väinönputkea.

Pyhäjärven kuhaa haudutettuna. Uunissa paahdettua maa-artisokkaa. Maa-artisokka pyreetä. Kriikunansiemenvoikastiketta. Pikkelöityä kuutioitua porkkanaa ja palsternakkaa. Villiä Peltokanankaalia. 

Karitsaa ylätalon tilalta Lavajärveltä. Biodynaamisesti Kangasalla viljeltyä ylivuotista maassa talvehtinutta voissa haudutettua palsternakkaa sekä palsternakka pyreetä. Kaalia. Nokkosemulsiota. Katajamysliä. Paahdettua sinapinsiemenkastiketta joka tarjoillaan pöydässä.

Mouhijärven herkkujuustolan valmistamaa Metsuria, punakittistä mäntyviiluun pakattua valkohomejuustoa. Talon omaa näkkileipää. Talon tomaattihilloa. Uusia tammenlehtiä.

Pieni makea alkujälkiruoka. Mesimarjasorbetti joiden marjat Haukiputaalta. Kaakaopapukeksimuruja. Laventelimarenkia.

Jälkiruoka. Raparperia kolmella eri tavalla. Raakaa raparperia, haudutettua raparperia sekä raparperi marenkia. Ternimaitojäätelöä. Mansikkakreemiä Rekolan tilan polkka mansikoista. Metsämansikkahilloa. Wilhelmiinakeksiä.

Tämän ruokalistan lisäksi tarjoiltiin joitakin vaihtoehtoisia annoksia niille jotka syystä tai toisesta eivät voineet syödä joitain menyyn annoksissa olevia raaka-aineita.

Risottoa. Korvasieniä. Riisiä. Viiniä. Friteerattuja vuohenputken lehteä

Vegaani annos. Tomaatilla ja siitakesienillä täytetty selleri-Cannelloni. Kylmäsavustettuja pikkelöityjä suppilovahveroita. Kuivattua tomaattia. Liemi poltetusta tomaatista joka kaadetaan pöydässä. Siankärsämöä. Ketunleipää.

Karamellisoitu sipulipiiras, karamellisoitua sipulipyreetä ja kuivattua sipulilastua joihin sipuli Huittulasta Sääksmäeltä. Tattivanukas. Timjamimurua. Ranskan kermaa.

En itse syönyt tai maistanut mitään annoksia, se ei harmita yhtään eikä se ollut syy käymiseeni, halusin nähdä C:n keittiömestarin Ilkka Isotalon työnsä parissa. 

Mutta tuli siinä ohessa maisteltua joitain vähän erikoisempia ja ennestään tuntematonta tai erikoisemmalla tavalla käsiteltyä elementtiä joistain annoksista, kuten esimerkiksi Tarhamaltsaa joka on yleinen rikkaruoho mutten ole sitä koskaan ennen tavannut punertavana, tai poltettua tomaattilientä, Kriikunan siementä, sekä pikkukäenrieskaa.

Tuliaisena kotiin sain pari vinkkiä ruoanlaitosta, ja tiedän nyt vihdoinkin mihin mikroa käytetään! Mikrolla lämmitetään kätevästä montakin lautasta yhdellä kertaa joten meillekin voi jopa tulevaisuudessa olla tulossa mikro.

Kiitos Atte, Matti, Christina ja Ilkka, kiitos vielä kerralleen että jaksoitte kanssani ja sain seisoa tiellänne keittiössä, kysellä tyhmiä ja valokuvata ruokianne!

Voikukkahillo

Kauniin keltaista, hyvin hienostunutta ja aromaattista hilloa. Ihanaan kevään aurinkoa jota on ilo levittää aamiaisleivälle sekä nyt tuoreena että keskellä talvea.

Kerää vain juuri auenneita voikukkia kokonaisina. Poista niistä hilloa varten kotona varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Voikukan terälehdet sekä mehuun että hilloon kerätään auenneista kukinnoista, ylikukinneet tai ei vielä auennut eivät maistu samalle niistä mehuun tulee heinämäinen etkä saa mukaan voikukan kukan aromaattista vienosti salmiakille maistuvaa luonnetta. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, jos vihreätä jää paljon mehusta tulee kitkerämpää.

Tämä hillo valmistetaan periaatteessa samalla tavalla kuin voikukkamehu kaatamalla kukkien terälehtien päälle kiehuvaa vettä jonka jälkeen mehu saa viipaloidun sitruunan kanssa vetäytyä seuraavaan päivään. Tämän jälkeen siitä keitetään hilloa, ja vasta ivan loppu vaiheessa lisättään voikukan teralehtiä.

Älä tässä kohdassa vain erehdy keittämään voikukan terälehtiä, tällöin voikukan kauniin keltainen herkkä väri kaikkoaa taivaan tuuliin ja saat aikaiseksi kitkerää ruskeata lientä ihanan keltaisen ja herkullisen mehun sijaan. Voikukanterälehdet eivät vain kestä keittämistä joten terälehdet on liuotettava mehuun aivan lopussa. 

Lisää reseptejä jossa olen käyttänyt voikukkaa löytyy blogista hakusanalla voikukka ja jos olet innostunut villiyrteistä ja niiden hyödyntämisestä kannattaa sinun myös lukea tekstini  voikukasta sekä villiyrteistä ja niiden talteen ottamisesta.

Tällä reseptillä saat (tietenkin vähän hillopurkkien koosta riippuen) kolmesta neljään purkkia voikukkahilloa.

Hillo voikukan terälehdistä

200 g tuoreita auenneita voikukan terälehtiä

7 dl vettä
300 g hillo-marmeladisokeria

1 luomu sitruuna

1 dl tuoreita voikukan terälehtiä seuraavana päivänä

Kerää vain juuri auenneita voikukkia kuivalla aurinkoisella säällä. Pane voikukat runsaaseen veteen jotta kaikki mahdollinen lika niistä vajoaa kulhon pohjaan ja myös mahdolliset hyönteiset häviävät niistä, anna niiden liota noin vartti ja tee se joko ulkona tai aukinaisen ikkunan vieressä. Kaada kukat lävikköön ja anna niiden kuivahtaa. Ota osa kukista kokonaisina sivuun, ja säilytä jääkaapissa tiiviissä astiassa tai muovipussissa seuraavaan päivään. Poista kukinnoista varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Pane terälehdet isoon lämpöä kestävään kulhoon tai muuhun astiaan. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, vihreästä mehu saa kitkerän maun. Pese ja harjaa sitruuna ja viipaloi se ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle, lisää sitruunaviipaleet ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli kylmässä. Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet kattilaan siivilän läpi jossa on harsokangasta. Lisää voikukkamehuun sokeri ja kiehauta mehu ylös. Kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen kuona reikäkauhalla. Riivi eilisestä olleista voikukista pois vihreät osat. Ota hillo pois lämmöltä ja lisää tuoreet voikukan terälehdet hillon sekaan. Sekoita lusikalla kunnes terälehdet ovat kyllästyneet nesteestä eivätkä enää kellu hillon pinnalla. Kaada hillo huolellisesti pestyihin ja steriloituihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiiviisti kun hillo vielä on lämmintä. Anna jäähtyä kokonaan ja säilytä pimeässä suojassa auringonvalolta. Voikukkahillo säilyy hyvin huoneenlämmössä vuoden, ja sen väri tummuu ajan myötä kirkkaan keltaisesta kullan kellertäväksi. Avattu hillo säilytetään jääkaapissa ja syödään parin viikon sisään.

Sydän mielessä grillin äärellä

Sydänmerkki otti yhteyttä kesän herkullisin reseptikisan tiimoilta jossa etsitään ideoita maukkaaseen ja terveelliseen kesäruokaan, ja tämä reseptikisa lähellä sydäntäni puolison ohitusleikkauksen takia. Tarkoitus oli kehitellä paras mahdollinen ateriakokonaisuus käyttämällä vähintään yhtä lueteltua Atrian ja Raision Torino – tuotetta sydänystävällisyys mielessä ja päädyin käyttämään reseptissäni Atria Perhetilan 280g Naturel Broilerin Ohut Fileeleikettä merisuolalla sekä Atria 300 g Viljaporsaan Fileepihvi Naturel.

Olisin niin mielelläni halunnut kehitellä oikeat grillijuhlat mutta se ei nyt tässä tilanteessa olisi ollut järkevää kun olen yksin kissojen kanssa kotona enkä ole juhlatuulella kun sekä puoliso että äiti ovat sairaalassa. Mutta toivoa on, äiti on jo paranemaan päin ja kuntoutuksessa ja puoliso oli viime perjantaina leikkauksessa ja pääsee suurimmalla toden näköisyydellä jo maanantaina kotiin.

Ennen ohitusleikkausta puoliso oli kaksi viikkoa kotona odottamassa sydämen ohitusleikkausta ja söi silloin melkein ainoastaan kalaa, ja ruokavalio oli aivan erilainen kuin se johon nyt on totuttava leikkauksen jälkeen.

Olen aina maininnut resepteissäni että suolaa (ja pippuria) oman makusi mukaan, ja se pätee tässäkin reseptissä. Chili on toinen asia johon olen puolison sairauden takia joutunut miettimään chilin käytön uudestaan, ei siksi etteikö sitä voisi käyttää, vaan sen että itse haluan enemmän kuin hän joten olen alkanut lisätä chiliä vasta lopussa, jo jokainen saa lisätä itse miten paljon tulisuutta haluaa.

Valitsin tehdä sekä possunlihavartaat että kanavartaat, ja koska jouduin sattuneesta syystä grillaamaan sisällä parilalla, mietin pitkään miten saisin ruoanvalmistuksen toimimaan ilman että koko parilapannu olisi taas palanut karrelle marinadeista ja glazesta, ja keksin että tämän maustamisen voi tehdä itse grillauksen jälkeen, jolloin sokeri ei pala mustaksi, kunhan vain sivelee mausteet lihan pinnalle nopeasti ennen lihan jäähtymistä, ja pitää lihavartaat lämpiminä syöntiin asti. Toiseksi tämä tapa on myös hyvä jos ruokailijoiden seassa on allergisia, he voivat syödä samalla tavalla grillattuja vartaita mutta heidän vartaansa jätetään sivelemättä mausteilla.

Lisukkeiksi valitsin Coleslaw tyyppisen salaatin jossa perinteisen kaalin, sipulin ja porkkanan lisäksi myös fenkolia sekä appelsiinia. Appelsiinin voit halutessasi joko fileoida tai vain kuoria ja viipaloida salaatin sekaan. Muista vain ottaa sen mehu talteen salaattiin. Kastikkeena majoneesia kevyempi vinaigrette ja jossa käytetty Extra Virgin oliiviöljyä sekä omenaviinietikkaa, ja toisena lisukesalaattina grillatun vihreän parsan lisäksi italialaistyylisen Panzanella salaatin jossa on papuja kuitujen takia ja myös vinaigrettekastike mutta Malbec viinietikalla jossa aivan mahtava pähkinäinen maku. 

Jollei sinulla ole Malbec viininetikkaa tai et löydä sitä kaupasta voit käyttää tavallista punaviinietikkaa. Papuina voi käyttää joko valmiiksi kypsennettyjä tölkkipapuja omien makutottumuksiesi mukaan, tai kokeilla pakastealtaasta uutta papusekoitusta jossa pavut vain kiehautetaan ja annetaan jäähtyä panzanellaan. 

Grillattua paprikaa saa ostettua valmiina kaupasta jollei itse halua sitä grillata. Paprika vaan grilliin tai uuniin 300 asteeseen kunnes se on saanut hiiltynyttä pintaa. Paprika kulhoon joka peitetään tiiviisti muovikelmulla ja paprikan annetaan olla muovin alla höyrystymässä. Tämän jälkeen kun sormet pystyvät koskemaan paprikaan sen kuori irtoa helposti ja se kuutioidaan salaattiin.

Aterian hiilihydraatit tulevat Panzanellan toissa päiväsestä kokojyväleivästä sekä lisukkeena tarjoiltavan folioperunan muodossa jonka tietenkin unohdin uuniin joten se valitettavasti jäi pois annoksesta ja valokuvaamatta. Puhtaaksi harjatut perunat vain folioon ja grilliin noin tunniksi, kolmeksi vartiksi kypsymään, ne voi kypsentää jopa hiilloksella jos käytät hiiligrilliä. Ja niiden mausteeksi ruohosipulilla maustettua kermaviiliä.

Pane bambutikut likoamaan lämpimän veteen ainakin puolituntia ennen kuin pujotat niihin lihat niin ne eivät pala yhtä helposti grillauksen aikana. Ja huomaa että vartaat maustetaan vasta grillauksen jälkeen sivelemällä niihin maustesekoitukset.

Ruoatt ovat laktoosittomia paitsa kermaviili johon voit valita laktoosittoman kermaviilin, ja vain Panzanellassa on gluteenia, ja voit siihen käyttää gluteenitonta leipää jos se on sinulle ongelmana. Tahini sen sijaan tehdään seesaminsiemenistä joka on hyvä tietää jos olet niille allerginen.

Huomaa että lautasmallilla jossa lihaa neljäs osa lautasesta on lihaa ja loput vihanneksia sekä hiilihydraatteja. Tämä tarkoittaa sitä että tällä reseptillä saat ruokittua vähintään 6 jopa 8 henkeä lisukkeineen jos he vain pysyvät lautasmallissa. Tietenkin myös lautasen koolla on osansa asiaan, isommalta lautaselta syö enemmän kuin pienemmältä.

Possun grillivartaat

Atria 300 g Viljaporsaan Fileepihvi Naturel

1 dl ketsuppia

1 tl viisimaustetta

1 valkosipulinkynsi

ripaus valkopippuria

Kanavartaat

Atria Perhetilan 280g Naturel Broilerin Ohut Fileeleikettä

3 rkl tahinia

1 valkosipulinkynsi

3 rkl sitruunamehua

1 tl hunajaa

Panzanella

3 viipaletta kokojyvä Ciabattaa tai vehnäistä kokojyväleipää

1 punasipuli

400 g erivärisiä kirsikkatomaatteja

2 isoa tomaattia

2 grillattua punaista paprikaa

3-4 dl papuja

½ nippu tuoretta basilikaa

3-4 isoa oksaa lehtikaalia

ripaus sokeria

ripaus suolaa

rouhittua mustapippuria

1 nippu tuoretta Rucolaa

3 rkl Malbec viinietikkaa

6 rkl oliiviöljyä

Kaalisalaatti fenkolilla ja appelsiinilla

1 kerä uuden sadon kaalia

1 iso Fenkoli

2 porkkanaa

1 iso keltasipuli

1 appelsiini

1 tl kuminaa

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl omenaviinietikkaa

Lisukkeeksi

2 nippua vihreää parsaa

6-8 uuniperunaa

1 dl kevytkermaviiliä

½ nippu ruohosipulia

1 iso sitruuna

Chilitahnaa tai chiliöljyä, suolaa ja pippuria tarjoiluun

Huuhtele yritit ja vihannekset ja anna niiden kuivahtaa. Halkaise kirsikkatomaatit ja leikkaa isommat tomaatit pienemmiksi suupalan kokoisiksi paloiksi ja pane ne kulhoon panzanellaa varten. Kuori punasipuli, leikkaa kahtia ja leikkaa puolikkaat pituussuunnassa kolmeen osaan. Suikaloi sipulin puolikkaat. Kuutio grillattu paprika ja lisää myös se kulhoon tomaattien. Mausta panzanellaa ripauksella sokeria ja suolaa ja sekoita. Voit pusertaa osaa tomaateista kulhossa jotta niistä tulee lisänestettä Panzanellan. Lisää salaattiin punaviinietikka ja oliiviöljy ja sekoita. Kuutioi kuivahtanut toissapäiväinen leipä ja lisää salaatin sekaan. Sekoita ja anna nesteiden mehustua ja kostuttaa leipä huoneenlämmössä noin tunti, pari. Pese ja harjaa perunat ja kääri ne folioon. Anna perunoiden kypsyä grillissä noin 45 minuuttia tunti kunnes ne ovat pehmeitä ja kypsiä. Pese parsat ja poistaa niiden tyvestä puinen kohta napsauttamalla ne poikki. Kuori porkkanat ja kuori keltasipuli. Raasta porkkanat karkeasti ja suikaloin sipuli hienon hienosti terävällä veitsellä tai mandoliinilla. Tee sama kaalille ja fenkolille. Sekoita kaikki ainekset salaattikulhossa. Kuori appelsiini ja joko fileoi se kulhon päällä tai viipaloi se. Jos viipaloit kaada mehut kulhoon. Sekoita salaattikastike omenaviinietikasta ja öljystä, mausta ripauksella suolaa ja mustapippurilla. Rouhi kumina morttelissa ja lisää kulhoon. Sekoita kaikki ja pane kaali-fenkolisalaatti jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Leikkaa ruohosipuli hienoksi ja pane kulhon, lisä kermaviili ja sekoita. Pane ruohosipulilla maustettu kermaviili jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Leikkaa kummankin lajin lihaviipaleet kolmeen tasaleveään suikaleeseen. Paloittele suikaleet tasakokoisiksi paloiksi. Pujottele 8 bambuvartaaseen kumpaakin lihalajia varten tasa paljon paloja jokaiseen vartaaseen. Litistä lihaa jotta lihapalat ovat tiiviisti kiinni toisissaan. Valmista maustekastikkeet sekoittamalla ainekset keskenään mutta katso ohje kanavartaiden kastikkeen valmistuksen suhteen reseptistäni Sabran Falafel, jossa käytän samaa kastiketta sillä erolla että tässä on myös hunajaa. Lisää hunaja vasta kun olet saanut kastikkeen kokoon. Laimenna kastikkeet vedellä jos ne ovat kovin paksuja, niiden tulee olla vähän paksumpia kuin piimä. Grillaa lihat kuumalla grillillä vartaita käännellen kunnes ne ovat saaneet kauniin paahtuneen pinnan. Nosta vartaat lämmöltä ja sivele ne omilla mausteseoksellaan ja pidä lämpiminä. Grillaa parsat kunnes ne ovat saaneet kauniit grilliraidat. Halkaise sitruuna ja pane se leikkauspinta grilliritilää vasten. Grillaa sitruunaan noin puoli minuuttia kunnes se on saanut kullan ruskeita raitoja pintaa ja on paahtuneen näköinen. Tiristä grillatuista sitruunoista mehua parsojen päälle. Tarkista Panzanellan tila sekoittamalla sitä ja katso onko leipä imenyt itseensä nesteet. Jos on lisää puolikas satsi salaattikastiketta. Hienonna lehtikaali ja Rucola, nypi basilikan lehdet varsista ja lisää Panzanellan sekaan ja sekoita. Ota perunat pois grillistä ja asettele kaikki herkut tarjolle pöytään kulhoissaan ja omille vadeilleen ja aloita grillijuhlat.