Perinteiset vanhan ajan rapeat piparkakut. Rakkaudella ja huolella leivotut mausteiset vanhan ajan piparkakut. Leivottu samalla reseptillä suvussamme jo seitsemisen kymmentä vuotta.
Olen kokeillut monta eri piparkakkureseptiä mutta mitkään eivät olleet edes verrattavissa näihin joten jouduin vain hyväksymään että siitä on vaivalloinen saada tarpeeksi ohueksi. Jauhojen määrää vähentämällä tulee pehmeämpiä piparkakkuja, (tämä on vinkki teille jotka etsitte pehmeitten pipareiden reseptiä) ja oikealla määrällä jauhoja taas äidistä tuli hermoraunio. Montaakin kikkaa kokeiltiin vuosikymmenien mittaan, kaksi sukupolvea äitejä yritti joka joulu ratkoa tätä pulmaa tahollaan ja kolmas ja vanhin äiti, äitini äiti, ehdotteli vanhoja jo pariin kertaan kokeiltuja tapoja uusina.
Piparkakkutaikinan vaikeudet
Paras keksimämme oli kaulita piparit kahden voipaperiarkin välissä mutta tämäkin on, varsinkin kiireessä, mutta näin saimme kuitenkin piparkakkumuotilla leikattuja pipareita. Hienostelu piparkakut teimme muotin mukaan, kun taas massatuotanto ”mun-tekee-kauheasti-mieli-syödä-miljoona-piparia” taas joko delegoin jälkikasvulle leivottavaksi tai leikkasin veitsellä. Muovasin taikinasta rullia ja höyläsin taikinasta juustohöylällä tai veitsellä ohuita viipaleita.Levitin pellille voipaperille pitkiä taikinapötköjä jotka kaulin parin kolmen millin paksuisiksi viiden sentin leveiksi nauhoiksi, ja paistamisen jälkeen leikkasin ne vinosti ennen jäähtymistä. Kaulin taikinaa koko pellin kokoon voipaperille ja leikkasin ne uunista tultua vinoiksi neliöiksi, salmiakki-ruuduiksi. Kaikissa näissä on puolensa, ja mikään niistä ei ole perinteisen piparkakun näköinen. Mutta pitääkö piparkakkujen aina olla muotilla leikattuja? Varsinkaan, jos itse taikina on niin herkullinen, ettei sen mausta halua tinkiä.
Pastakoneella piparkakkuja
Puoliso, joka vuosikausia on sivusta sijaiskärsijänä seurannut pipareiden kimpussa rehkimistä, ehdotti kerran (kai enemmän vitsinä kuin tosissaan) pastakoneen käyttämistä, kun se jo lojui valmiiksi esillä keittiössä. No tietysti mietin, ettei siitä tule mitään, mutta kokeilla piti kumminkin, ja voin nyt jälkeenpäin kertoa että olen leiponut näitä piparkakkuja jopa pastakoneella. Idea ei kuitenkaan ole hassumpi, ei ollenkaan niin hullu, kuin miltä se aluksi kuulostaa. Taikinan työstäminen on hieman erilaista kuin pastan tekeminen, koska piparitaikina on pehmeämpää ja venyy enemmän kuin pastataikina. Se vaatii eritekniikan mutta kyllä sen nopeasti oppii, ja jos sattuu kotona olemaan pastakone, tämä voi olla haastava tapa valmistaa piparit hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla.Väärin menikin oikein
Ratkaisun suureen pulmaani herkullisen mutta vaikeasti leivottavaan taikinaan kanssa sain vasta nyt, kun viikonloppuna valmistamani piparkakkutaikina vahingossa unohtui keittiöön yöksi huoneenlämpöön, vastoin kuten alkuperäisessä reseptissä lukee, ”anna vetäytyä viileässä yön yli”. En tiedä mitä tapahtui, ja olisi kiinnostavaa saada siihen ihan oikea tieteellinen selitys, mutta nyt kerrankin piparien leipominen oli hauskaa!Valmista piparkakkutaikina etukäteen
Piparkakkutaikinan voi onneksi valmistaa paljon ennen kuin ne on tarkoitus leipoa, taikina säilyy kuukausikaupalla pakastettuna. Taikinaa voi sen lisäksi säilyttää viikon jääkaapissa, mutta suosittelen käytännönsyistä sen pakastamista sopivissa leipomisosioissa jotka tarpeen tullen on helppo ottaa esiin jääkaappiin sulamaan. Sulata aina tämä piparkakkutaikina jääkaapissa vuorokauden ajan ennen leipomista. Kokemukseni mukaan taikina kuitenkaan ei saa olla huoneenlämpöistä sitä leivottaessa, sen pitää olla kylmää jotta sen saa helposti leivottua, joten säilytä se jääkaapissa ja ota siitä esiin sopivan kokoisissa osissa. Olen oppinut ettei pipareita koskaan saa panna lämpimälle uunipellille odottamaan uuniin menoa, vaan ne pitää koota valmiiksi leivinpaperille tarjottimelle tai pöydälle odottamaan ennen niiden siirtoa uunikuumalle pellille.Tämä on vanhan ajan piparkakkutaikinan resepti, ajalta jolloin niihin ei ollut mitään lisäaineita, joten käytä vain ja ainoastaan aitoa siirappia ja meijerivoita. Sekä laktoosittomat että Hyla tuotteetkin käyvät kunhan niissä vain ei ole mitään lisättyjä sakeuttamisaineita tms. Tällä reseptillä saat tehtyä noin 100 piparia tietenkin vähän riippuen niiden koosta. Alkuperäisessä Otavan Suuren keittokirjan reseptissä vuodelta 1934 taikinassa käytetään jauhetun pomeranssinkuoren sijasta hienoksi silputtua pomeranssinkuorta, joten voit joko käyttää sitä tai saman määrän hillottua appelsiininkuorta.
Piparkakkujen koristelu
Piparit on kiva myös niiden paistamisen jälkeen koristella. Kaikista helpoin tapa on tomuttaa ne tomusokerilla jolloin niillä näyttää olevan lumikerros. Tämä sokerilunta ei kuitenkaan kannatta lisätä pipareiden päälle kuin vasta viime tipassa ennen niiden syömistä. Saksalaiset harrastavat pipareiden koristelemista kuorituilla manteleilla jolloin puolikas manteli painetaan piparkakkuun ennen sen uunissa paistamista.Piparit voi myös niiden jäähdyttyä sivellä sakealla sokeriliemellä jolloin ne saa kivan kiiltävän pinnan, tai koristella ne perinteisellä sokerikuorrutuksella. Tämä kuorrutus koostuu nesteestä ja tomusokerista. Tavallisin nesteenä käytetty on tietysti vesi, joka sekin käy mutta minulle opetettiin että joko tuore sitruunamehu (josta saa kivan makuvivahteen kuorrutukseen) tai kananmunan valkuainen on paras. Sokeria menee noin 3-4 osaa nesteeseen verrattuna, ja kuorrutus ei saa olla liian kuivaa jotta saat sen helposti pursotettua pipareille. Jos kuorrutukseen lisätään väriä, myös tämä pieni nestelisäys tipalla parilla on otettava huomioon ja mahdollisesti lisätä hieman tomusokeria.
Perinteiset vanhan ajan joulupiparkakut
140 g siirappia140 g fariinisokeria
140 g voita
1 kananmuna
425 g vehnäjauhoja
2 tl soodaa
tilkka vettä
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl inkivääriä
Piparkakkujen kuorrutus
1 osa sitruunan mehua tai munan valkuaista3-4 osaa tomusokeria
(1-2 tippaa väriä)
Kiehauta siirappi paksupohjaisessa kattilassa ja lisää sen sekaan sokeri sulamaan. Lisää joukkoon kylmä voi ja kananmuna sekaan. Kaada seos kattilasta kulhoon ja sekoita sitä. Lisää mausteet ja noin 1/3 osa jauhoista. Lisää sooda tilkkaan vettä pienessä kulhossa ja sekoita se. Sooda sekoitetaan veden sekaan, jottei piparkakuista tulisi mustapilkkuisia ja rakkulaisia. Kaada sooda taikinan sekaan ja sekoita. Ota taikina pöydälle ja vaivaa siihen pöydällä hieman lisää jauhoja, mutta säästä kuitenkin osa jauhoista pipareiden leipomiseen. Taikinan pitää saada hieman sitkoa jotta pipareista tulee hyviä. Pakkaa taikina muovipussiin tai purkkiin ilmatiiviisti ja jätä se huoneenlämpöön maustumaan yön yli. Tämän jälkeen taikinan pitää antaa jäähtyä joko yön yli, tai 4-6 tuntiin jääkaapissa ennen sen leipomista. Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulla leivinpöydällä aina pieni pala kerrallaan, tällöin kauliminen on helpompaa. Ota muotilla piparikuvioita ja laita kuviot leivinpaperille ja paista pari kolme koepiparia. Jos piparit ovat liian pehmeitä, lisää hieman jauhoja ennen leipomisen jatkamista. Kuumenna pelti uunissa ja vedä täysi leivinpaperi pipareineen kuumalle pellille. Paista 200–225 asteisessa uunissa sen keskitasolla 4-6 minuuttia. Vahdi, etteivät piparit pääse palamaan ja muista että mitä pienemmät piparkakut sitä nopeammin ne paistuvat. Älä pane samalle pellille ei erikokoisia piparkakkuja, pahimmassa tapauksessa isot jäävät raaoiksi ja pienet. Irrota piparit paistinlastalla voipaperista heti niiden uunista tultua mutta anna niiden hieman jäähtyä paikallaan pellillä ennen ritilälle siirtämistä jossa annat niiden jäähtyä jotta niistä tulee rapeita. Kuorruta tai koristele piparit niiden jäähdyttyä jos niin haluat. Säilytä ne tiiviissä purkissa jotta ne pysyisivät rapeina ja tarjoa niitä glögin kanssa.
