Blinit karjalaiseen tapaan

Karjalaiset linnit. Perinteisiä tattarista hapanjuurella nostettuja karjalaisia blinejä. Linnejä tarjoiltuna karjalaiseen tapaan suloisen makean hunajan, kirpeän mausteisten suolakurkun ja samettisen hapankerman kanssa. Vaihtoehtoisesti keko sekameteliherkkuja blini päällä.

Iän karttuessa karjalaiset sukujuureni ovat tulleet minulle tärkeämmiksi, ja suhtautumiseni ruokaan karjalaisittain korostui entisestään isäni poismenon jälkeen jokin vuosi sitten. Suureksi ilokseni sain hiljattain tiedon että Ono-tädin reseptit ovat vielä tallessa käsinkirjoitetussa alkuperäismuodossaan, ja minulla on lähitulevaisuudessa aikomus tutustua tähän aarteeseen, kunhan kaikki asianomaisten tulemiset ja menemiset on saatu sovitettua yhteen sopiviksi.

Mamman alkoi joskus Tammikuun puolen välin paikkeilla oireilla blinejä pahasti. Tämä tapahtui sillä tavalla että vahingossa puheen sekaan siroteltiin aiheeseen varovasti viittaavia sanoja. Tammikuun edetessä vauhti kiihtyi ja vienoista viitteistä siirryttiin jo suoraan aiheeseen ja jollei tammikuun lopussa oltu vielä päästy toisi toimeen, oli puheen aiheena hyvin usein, jollei jopa melkein koko ajan, blinit, ja mitä niiden kanssa voisi mahdollisesti syödä. Tämän opin kantapään kautta, ja se on minulle iskostunut selkärankaan. Tiedän joka vuosi että nyt se alkaa, blinikausi, mutta minua ei ole enää mamma siitä muistuttamassa joka päivä, joten taas kerran olen ajautunut helmikuuhun ilman blinejä. Epäilen että nyt kymmenen vuoden jälkeen se alkaa olla osa perinnettä, että meillä blinit tulevat vasta helmikuussa, ja tämä sopiikin paremmin koska laskiainen on Pääsiäisen paastonaikaa edeltävä aika.

Blini kaikin herkuin

Nämä karjalaiseen tapaan hapanjuurella nostetut blinit ovat hyvin vaivansa arvoisia, ja meillä niitä tarjoillaan perinteisesti aina hunajan, suolakurkun ja smetanan kera varsinkin nyt helmikuussa mutta myös Pääsiäsenä. Tämä on meillä alkuruokana tarjoiltua herkkua, mutta blinit sopivat myös hyvin illanistujaisiin tai huikopalaksi myöhään illalla tai illemmalla yömyöhällä. Toisinaan ne tarjoillaan sekamelskan tapaan jolloin niiden päälle on koottu kaikki mahdolliset herkut.

Kovaksi keitettyjä kananmunia, kuutioitua suolakurkkua, säästelevästi hunajaa, ripaus raakaa hienonnettua sipulia ja joko silliä tai supersuolaisia sardelleja kauniisti aseteltuna blinin päälle kauniiseen kekoon. Yhdistelmä voi kuulostaa aika erikoiselle sen ensikertaa kuullen, ja vasta kun sitä itse maistaa voi todeta onko se hyvää, vai pahaa. Henkilökohtaisesti olen todennut sen mitä parhaimmaksi yhdistelmäksi herkkuja ja jotka sopivat erinomaisesti lämpimien blinien päälle.

Hapanjuurella nostetuista blineistä kertyneen kokemuksen perusteella suosittelen blinitaikinan hapattamista vähintään neljän tunnin verran. Olen kuitenkin huomannut ettei aika aina riitä jotta taikinan saa samaksi päiväksi, joten taikinan voi valmistaa päivää ennen kun käyttää hapanjuurta ja antaa sen nousta jääkaapissa yön yli. Voit valmistaa itse piimän näihin blineihin ohjeeni mukaan. Tavallisen hiivalla nostatetun blinitaikinan taas sen sijaan voit antaa tekeytyä tunnin, parin verran, huoneenlämmössä. Lisää vispatut valkuaiset vasta kun otat taikinan esiin huoneenlämpöön noin tunti ennen niiden paistamista.

Valmis käännettäväksi

Joissakin resepteissä neuvotaan kääntämään blinejä usein niiden paistamisen aikana. Kokemukseni sanoo kuitenkin toisin, blini valmiiksi yhdeltä puolelta ennen kuin se käännettään ja paistetaan toiseltakin puolelta kauniin väriseksi. Blinin pinta hyytyy ja kuivuu sen kypsyessä, ja niihin muodostuu reikiä. Käännä blini vasta kun se ei enää ole ollenkaan kostea jolloin blinit varmasti ovat myös keskeltä kypsiä.

Tattarijauhoja käyttäen saat blineistä aivan gluteenittomia joten ne sopivat myös keliaakikoille jolloin suosittelen reseptiäni perinteiset blinit jossa käytät ainoastaan tattarijauhoja, koska näihin käytetään sekä rukiista valmistettua hapanjuurta että osaksi vehnäjauhoja jotka ei sovi keliaakikoille. Ruisjuurta käytän siitä syystä että sitä aina on meillä kotona saatavilla, muodossa tai toisessa. Jos etsit laktoositonta vaihtoehtoa etkä siedä hapatettuja maitotuotteita tai ilman kananmunaa suosittelen sinua kokeilemaan vegaaneja lettujani, vaikkeivät ne olekaan blinejä. Smetanan voit itse valmistaa helposti, löydät ohjeen reseptistäni pihvi Stroganoff.

Ne voit myös paistaa ja tarjoilla samoin lisukkein kuten tässä suloisen makean hunaja, kirpeän masuteisen suolakurkun ja hapan kerman kanssa, kunhan vain korvaat perinteisen smetanan itsellesi sopivammalla tuotteella. Tällä reseptillä saat reilun parikymmentä paksua bliniä ja sillä ruokkii neljän hengen jos niitä tarjoilet pääruokana. Alkuruokana näistä hapanjuurella nostetuista blineistä on kuudesta jopa mahdollisesti kahdeksalle hengelle, vähän riippuen ruokailijoiden nälästä.

Blinit hapanjuurella
2 dl piimää
1 dl hapanjuurta
1 tl hiivaa
2½ dl tattarijauhoja
1 dl maitoa
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 kananmunaa

Paistamiseen:
voita

Lisukkeeksi:
suolakurkkua
smetanaa
hunajaa

Kaada piimä kattilaan ja lämmitä se miedolla lämmöllä kädenlämpöiseksi. Ota kattila lämmöltä, lisää siihen hapanjuuri ja sekoita kunnes se on liuennut maitoon. Kaada piimäseos isoon kulhoon ja lisää piimän sekaan tattarijauhot. Sekoita taikinaa kunnes se on sileää eikä siinä ole paakkuja. Peitä kulhon liinalla ja anna blinitaikinan hapattua neljä tuntia huoneenlämmössä tai vaihtoehtoisesti yön yli kuten yllämainittuna. Erota keltuaiset valkuaisista. Ota valkuaiset sivuun ja pane ne kulhoon odottamaan niiden lisäämistä. Lisää kuplivaan taikinaan keltuaiset, maito, suola ja vehnäjauhot ja sekoita kunnolla. Anna taikinan tekeytyä liinalla peitettynä puolisen tuntia. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele ne taikinaan varovasti juuri ennen blinien paistamista. Paista blinit miedolla lämmöllä blini- tai lettupannussa. Käännä blinit vasta kun blinin pinta on kuivaa ja siihen on muodostunut reikiä, tai huokosia, ja blinien reunat ovat saaneet vähän väriä. Käännä blinit ja paista vielä toiseltakin puolelta parisen minuuttia. Leikkaa suolakurkut pituussuunnassa puolen sentin paksuisiksi tikuiksi. Asettele lämpimälle lautasella blini ja sen päälle pari suolakurkkutikkua. Valuta päälle hunajaa ja viimeistele annokset hapankermalla, ja jos pidät tillistä, sopii se tähän erinomaisesti sekä maultaan että ulkonäöltään.

Vihreä hovimestarikastike

Tuoreella tillillä maustettua makeaa sinappikastiketta, hovimestarikastiketta tällä kertaa kauniin läpikuultavan vihreänä sen herkullisen suolaisen sametin pehmeän graavilohen tai äyriäsiten seuraksi.

Vahinkoja sattuu, ja toiset niistä ovat tyrmäävän herkullisia mutteivät välttämättä ruokahalua herättäviä. Toiset taas sattumalta niin silmiä hivelevän kauniita, että tekee koko ajan vain ottaa lisää ruokaa, huolimatta siitä miten täynnä on, aivan kuten tämä ihana vihreä hovimestarikastike.

En tiedä onko graavilohesta pitäminen perinnöllistä mutta näin ainakin voisi epäillä, vai onko se vain opittua toimintaa. Yksi mamman suurinta herkkua oli graavilohi, äitini pitää siitä kuten itse, mutta se on myös siirtynyt jälkikasvulle joten meidän jääkaapissamme ei graavilohi ole koskaan jäänyt pitkäikäiseksi, tai sanotaan nyt näin, harvemmin jäänyt yli ennen kuin nyt kun jälkikasvu on muuttanut omilleen.

Tarjoilen meillä usein graavilohen hovimestarikastikkeen kera, ja kerran 1990-luvun puolessa alussa tulin jostain ihmeen syystä valmistaneeksi sitä mikserissä. Tällöin kastikkeessa olevasta hienonnetusta tillistä tuli erittäin hienojakoista ja kokoa kastike värjääntyi sattumalta kauniin vihreäksi samaan aikaa kun mamma oli meillä käymässä. Mamma söi kalaa vihreän kastikkeen kera ja tivasi sisareltani kotiin Suomeen palattuaan sitä samaa vihreää kastiketta sitä samaa vihreätä kastiketta seuraavan kerran kun he söivät graavilohta. Sisareni, joka on ammattikokki, ei suureksi hämmästyksekseen voinut mitenkään keksiä mitä mamma tarkoitti eikä äidillänikään ollut yhtään sen parempia ehdotuksia. No tiesihän sekä äitini että sisareni hovimestarikastikkeen mutteivät he koskaan olleet kuulleet puhuttavan vihreästä sellaisesta, ainakaan tätä ennen.

Mamma jatkoi kerta toisensa tämän samana kastikkeen perään kyselyä joka kerta kalan yhteydessä ja jossain kohtaan systeri muisti minulta kysyä puhelimessa mitä kastiketta mamma mahtoi tarkoittaa vihreällä kalakastikkeella. En puhelimessa itsekään voinut keksiä mitä mamma tarkoitti joten asia jäi sikseen, joksikin aikaa. Seuraavalla kerralla kun mamma söi meillä graavilohta hän pyysi kovaan ääneen sitä vihreää kastiketta kalan kanssa, ja vasta tällöin yhdistin hovimestarikastikkeen kyseiseksi vihreäksi kastikkeeksi. Vihreäähän se oli viime kerralla ollut, eikä mammalla ollutkaan alkanut viirata päässä, kuten jo osa sukumme naisista oli alkanut pelätä. Ja näin tästä vahingossa ensimmäisen kerran kauniin vihreäksi muuttuneesta hovimestarikastikkeesta tuli meille vakioseuralainen graavilohelle.

Hovimestarikastiketta ei voi valmistaa kuin oikeista raaka-aineista ja kastikkeen maku perustuu suurimmilta osiltaan tillin lisäksi oikeaan sinappisekoitukseen. Aidossa hovimestarikastikkeessa on aina osa makeaa karkeata skoonelaista sinappia sekä osa ranskalaista makeuttamatonta Dijonsinappia. Tämän lisäksi hieman sokeria korostamaan kastikkeen makeutta ja suolaa tasapainottamaan tätä ja öljyä kastikkeen nesteenä. Joissakin uudemmissa resepteissä olen nähnyt oliiviöljyä rapsiöljyn sijaan, mutta oliiviöljyllä on liian pistävä ja karvas maku joka muuttaisi tämän kastikkeen sielua. Skoonelaista karkeaa sinappia, Grov skånsk senap, voi ostaa Ruotsinmatkalta mukaan, tai vaihtoehtoisesti, vaikken nyt pahemmin haluaisi mitenkään mainostaa, saa Ikean ruokaosastolta tähän tarkoitukseen ihan kelpoa sinappia. Kastike ei ole mitään laihdutusruokaa, ja se ei myöskään sovi karppaajille, mutta se on suussa sulavan herkullista ja se sopii erinomaisesti graavilohen kera. Ja vaikka normaalisti vältän tillin liioiteltua käyttämistä on se tähän pakollinen, ilman tilliä kastike ei ole hovimestarikastike. Kastike sisältää suurilta osiltaan öljyä rypsiöljyn muodossa, ja tätä kastiketta voi halutessaan hieman keventää jatkamalla kastiketta joko vedellä, joka ei muuta kastikkeen makua, vaikka se sen koostumusta muuttaakin, tai kermaviiliä mutta tällöin kastike ei enää ole aito hovimestarinkastike.

Tämä satsi on suurempi kuin aikaisempi reseptini hovimestarinkastike koska mikserissä on vaikeampaa valmistaa pientä erää. Jos nestettä on liian paljon, ei tillistä välttämättä saa tarpeeksi hienojakoista jotta se värjäisi hovimestarikastikkeen vihreäksi eikä perinteisessä kotikäyttöön tarkoitetussa sauvasekoittimessa ei yleensä ole tarpeeksi vääntöä. Vihreä hovimestarikastike sopii hyvin korianterilla graavatun lohen, seljankukkagraavatun lohen tai kuusenkerkällä graavatun lohen kanssa tarjoiltavaksi kuten myös kylmäsavustetun lohen, ja tämä määrä kastiketta on riittävä noin kahdeksasta kahteentoista annokseen.

Vihreä hovimestarikastike
4 rkl karkeaa Skoonelaista sinappia
4 rkl Dijonsinappia
2 rkl sokeria
½ tl suolaa
½ tl valkopippuria
1 nippu tuoretta tilliä
2 rkl viinietikkaa
2 dl rapsiöljyä

Huuhtele tilli ja anna sen kuivua kunnolla talouspaperilla. Irrota kuvasta tillistä kaikista paksuimmat varret jotta vain tillin hennot oksat ovat jäljellä. Hienonna tilli joko saksilla tai vetisellä karkeasti ja pane se mikseriin. Lisää sinappi ja viinietikka ja hienonna kaikki kauniin vireäksi seokseksi. Lisää mausteet ja öljy ja sekoita kaikki kunnolla. Kaada vihreä hovimestarikastike kulhoon ja tarjoile se graavilohen kera. Kastike säilyy jääkaapissa säilytettynä hyvin muovilla peitettynä viikon päivät.

Helmikuun 2012 ruokahaaste

Herkkusuun lautasella voitti Tammikuun 2012 ruokahaasteen Marskin nauriskeitolla blogissa Kotona tehtyä, joten minulla on nyt ilo ensimäistä kertaa emännöidä ruokahaastetta Helmikuun 2012 ruokahaasteen muodossa.

Helmikuun kisasta tulee tiukka, vaikka osallistumisaika on tällä kertaa lyhyempi, kuu loppuu jo 29. päivä vaikka tänä vuonna on karkausvuosi joka pidentää helmikuuta päivällä, on kisassa tällä kertaa lisäpanosta.

Helmikuussa vietetään ystävän päivää, Helmikuussa alkaa laskiaistiistain jälkeen myös pääsiäistä edeltävä 40 päivän perinteisesti paasto, joten ajattelin yhdistää nämä kaksi aihetta helmikuun ruokahaasteeseen.

Julistan täten Helmikuun 1012 ruokahaasteeksi - Viimeinen ateria.

Mitä söisit viimeisellä ateriallasi rakkaimpasi kanssa? Mitä sinä valitset ruoaksi jos edessäsi olisi viimeinen ateria pitkään, pitkään aikaan tai se mitä syöt on viimeinen syömäsi ateria ikinä? Mitä söisit mieluiten?

Ota rohkeasti ruokahaaste vastaan ja osallistu kilpailuun koska tällä kertaa se kannattaa. Helmikuun 15. päivä Herkkusuun lautasella ruokablogi täyttää kaksi vuotta. Juhlistaen sitä arvotaan pienenä bonuksena yksi 100 Euron ravintolalahjakortti Haikon kartanoon kaikkien helmikuun 2012 ruokahaasteeseen osallistuvien blogien kesken.

Porvoossa sijaitseva Haikon kartano luetaan yhdeksi Suomen parhaimmista viiniravintoloista, ja viimeksi joulukuussa 2011 se sijoittui 15. sijalle Suomen parhainten viiniravintoloiden kerman seassa. Haikon kartanon lahjakortit ovat pääsääntöisesti voimassa vain 6 kk, mutta nyt voittaja saa pidennetyn voimassaoloajan, 12 kk jotta mahdollisuus nauttia ateriasta Haikon kartanossa ei varmasti menisi voittajan sivu suun.

Helmikuun 2012 ruokahaasteen säännöt:
Helmikuun 2012 ruokahaasteeseen voivat täten osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt ja blogisi ei välttämättä tarvitse olla ruokablogi. Voit osallistua ruokahaasteeseen vain yhdellä ruoalla ja mikäli resepti ei ole omasi, siitä kuuluu mainita reseptin yhteydessä. Haasteeseen ilmoittaudutaan 3.-21.2.2012 välisenä aikana ja se tapahtuu ilmoittamalla kilpailuruokasi nimi ja sen osoite tämän tekstin kommentteihin. Huomioi, että myös haastepostauksen on oltava julkaistu blogissasi ilmoittautumisaikana. Osallistuessasi ruokahaasteeseen annat automaattisesti luvan lähetetyn linkin takaa löytyvien kuvien käyttöön yhteenvedossa ja niiden koon muuttamiseen haasteruokien äänestyksessä. Ruokahaasteeseen määräajassa ilmoitettujen ohjeiden yhteenveto julkaistaan 22.2.2012, jonka jälkeen alkaa äänestys. Äänestys päättyy 28.2.2012 ja kuukauden ruokahaasteen voittaja julkistetaan blogissa helmikuun viimeisenä päivänä, karkausvuoden kunniaksi 29.2.2012. Ruokahaasteen järjestäjä ei itse osallistu kyseiseen ruokahaasteeseen eikä sen äänestykseen. Helmikuun 2012 ruokahaasteen voittaja saa kunnian järjestää maaliskuun 2012 ruokahaasteen omassa blogissaan. Uusi haaste tulee julkaista viimeistään 5.3.2012, ja jollei uutta haastetta kuulu määräaikaan mennessä, siirtyy järjestelyvastuu eteenpäin toiseksi tulleelle.

Helmikuun 2012 ruokahaasteen bonuksen säännöt:
Kaikkien helmikuun 2012 ruokahaasteen määräajassa ilmoittautuneiden blogien kesken arvotaan yksi 100 Euron ravintolalahjakortti Haikon kartanoon Porvoossa. Lahjakortin arvonta suoritetaan samana päivänä kuin itse helmikuun ruokahaasteen äänestys alkaa, 22.2.2012 random.orgin sattumanumerogeneraattorin avulla osallistujien ilmoitusjärjesnumerot arvontalippuina ja lahjakortin voittaja ilmoitetaan ruokahaasteen äänestyksen alkamisen yhteydessä.

Terveyttä täysmaidosta?

Tyydyttämättömiä rasvahappoja, kovaa rasvaa, tyydyttyneitä rasvoja, monityydyttämättömiä rasvoja, voita, margariinia, ankan rasvaa, maitorasvaa, kevyt margariinia.

Kaikkien ruokasuositusten mukaisesti meidän tulisi syödä vähemmän ns. ”kovia rasvoja” joita pääsääntöisesti ravinnossamme saamme maitotuotteista ja lihasta ja meidän pitäisi syödä enemmän ”pehmeitä kasvisrasvoja” kuten kasvisöljyjä. Sinun kannatta myös lukea tekstini mitä rasvaa levität leipäsi päälle koska siinä käsittelen joitakin tähän asiaan liittyviä.

Mutta onko tämä koko totuus?

Suomalaisen tutkimuksen mukaan jossa tutkittiin kasvisterolien vaikutusta aortanläpän stenoosiin, siis aortan läpän ahtauma, todettiin että kasvisteroleilla näyttäisi olevan sairautta pahentava ominaisuus koska myös ne samalla tavalla kuin kolesteroli, kiinnittyvät plakeiksi verisuonissa ja sydämenläpissä. Olet varmaan nähnyt mainoksia joissa meille tuutin täydeltä suositellaan näitä kasvisteroleja.

Ruotsissa tehtiin kiinnostava 12 vuotta kestänyt tutkimus jonka aikana verrattiin maataviljelevien ja kaupunkilaisten miesten ruokatottumuksia, ja tulokset olivat varsin yllättäviä. Tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että päivittäinen hedelmien ja marjojen syöminen runsaan rasvaisten käsittelemättömien maitotuotteiden syöminen vaikuttaisi vähentävän sydän ja verisuonitautia.

Huomaa siis, ei vähärasvaisten ns. light ja rasvattomien maitotuotteiden, vaan rasvaisten, täysirasvaisten! Ja tutkijat pohtivat voisiko tämä johtua siitä että maanviljelijät usein juovat maitonsa raakana, siis suoraan lehmästä raakamaitona sitä homogenisoimatta tai pastöroimatta.

Totean, taas kerran, että luonnollinen ja käsittelemätön ravinto vaikuttaa edelleen olevan parasta meille ihmisille ja että sanonta ”An apple a day, keeps the doctor away” taitaakin olla todempaa kuin sitä on osannut arvata varsinkin raakamaidon ja raakakerman kanssa yhdistettynä.

Mitä mieltä sinä olet rasvasta ja sen terveellisyydestä? Pitääkö syödä kovia rasvoja vai pehmeitä rasvoja? Vai onko rasvoissa ja miten ne toimivat ruoansulatuksessamme enemmän kuin vielä tiedetään, tai myönnetään?

Kasvissyöjän letut

Rapeita paistettuja vegaaneja lettuja. Vaihtoehtoisia laktoosittomia ja gluteenittomia öljyssä paistettuja lettuja jotka eivät sisällä kananmunaa.

Vegaani keskiviikko jatkuu meillä edelleen, ja nyt kun alkoi helmikuu ja kohta on laskiainen ja lettujen ja räiskäleiden aika, on tänään vuorossa vegaaneillekin sopivat letut ja koska on kyse vegaanista ruoasta käytetään näissä letuissa soijamaitoa tavallisen lehmänmaidon sijaan joten ne ovat myös laktoosittomia. Tämä tarkoittaa etteivät ne myöskään sisällä kananmunaa, joten ne ovat hyvä vaihtoehto myös kanamunalle allergisille.

Öljynä voit käyttää sitä öljyä jonka mausta parhaiten pidät, ja suosittelen jättämään oliiviöljyn tästä pois, sillä se on liian kitkerän makuista paistamiseen, varsinkin jos haluat makeita lettuja. Myös soija itsessään on vähän kitkerää joten oliiviöljy vain vahvistaisi tätä makuvivahdetta ja makeat letut eivät maistuisi yhtä hyvälle. Soijajauhot ajavat tässä tapauksessa kananmunan sijaa. Soijamaidon sijaan voit hyvin myös käyttää kauramaitoa tms., ja jos haluat valmistaa tavallisia lettuja kannatta sinun käyttää reseptiäni letut. Ja jos halut valmistaa pinaattilettuja kannatta sinun lukea reseptini pinaattiletut ja soveltaa se tähän vegaaniin peruslettutaikinaan.

Jauhoina olen vegaaneissa letuissa kokeillut spelttiä ja täysjyvä vehnäjauhoja, mutta myös tattaria joka sopii erinomaisesti lettuihin. Niin kauan kuin jauhojen määrä on sama, voi jauhojen lajikkeen itse päättää, tai vakkapa sekoitella pari kolmea eriä kuten esim. ohraa, spelttiä, riisiä, tattaria tms. Muista vain ottaa huomioon että karkeammat jauhot tarvitsevat enemmän nestettä kuin hienot jauhot joten lettuja et saa aikaiseksi vain leseillä, ne eivät pysy hyvin koossa niitä paistettaessa, puhumattakaan niiden mausta. Suosittelisin tähän taikinaan noin puolet jotain karkeampia jauhoja hienojen jauhojen lisäksi.

Gluteenittomia vegaaneja lettuja saat käyttämällä riisi tai maissijauhoja, ei siis maissitärkkelystä, mikä on eri asia. Koska vegaaneissa letuissa ei ollenkaan ole kanamunaa, eivät ne pysy aivan yhtä hyvin koossa niitä paistaessa kuin tavalliset letut, joten niitä kannattaa paistaa hieman matalammalla lämmöllä kuin kananmunaa sisältäviä ”tavallisia” lettuja. Sama koskee näitä gluteenittomia lettuja, sekä gluteeni että kanamuna antavat lettutaikinalle sitkoa jota gluteenittomat jauhot taas eivät anna.

Näitä lettuja voi valmistaa sekä suolaisena että makeana versiona mutta kun valmistat makeita lettuja kannatta taikinaa lisätä jo alkuvaiheessa ennen taikinan turpoamista pari ruokalusikallista vaahterasiirappia.
Lettutaikinan kannatta antaa turvota vähän enemmän kuin tavallisen pettutaikinan, jotta se pysyy paremmin koossa. Lettutaikinan voi valmistaa etukäteen edellisenä päivänä ja säilyttää jääkaapissa yön yli, kunhan sen vain ottaa ulos huoneenlämpöön reilun tunti ennen lettujen paistamista. Tällä reseptillä saat lettuja vähintään neljälle ruokailijalle.

Vegaanit letut
6 dl soijamaitoa
2½ dl jauhoja
4 rkl soijajauhoja
1 tl merisuolaa
öljyä paistamiseen

Mittaa kuivat ainekset isoon kulhoon ja lisää soijamaito. Sekoita kunnolla kunnes taikina on tasaista ja anna sen turvota puolisen tuntia. Paista letut miedolla lämmöllä öljytilkassa lettupannussa. Tarjoile lämpimät letut mansikkahillon tai vadelmahillon kera.

Pataruoasta piirakkaa vai paistetuin perunoin

Rapeita paistettuja perunoita ja Burgundin pataa, vai rapsakkaa mausteista Burgundin piirakkaa.

Olen tämän tammikuun ajan keskittynyt ruoan uusiokäyttöön, miten eri tavoilla hyödyntää sitä mitä jääkaapin perälle on jäänyt erilaisia ruoan tähteitä ja nyt tämä teksti mukaan lukien on vain tammikuun aikana kertynyt jopa 12 vinkkiä. Ja tämäkin teksti oikeastaan on kaksi vinkkiä koska tammikuun jälkeen jäi vähän samanlainen tunne kuin aina joulukuun jälkeen, en ehtinyt kirjoittaa ja kertoa kaikesta josta olisin halunnut, eikä mikään estä minua kirjoittamasta aiheesta tulevaisuudessa lisää.

Mutta nyt ajattelin ensimmäiseksi lämmittää Burgundin pataa paistettujen perunoiden kera. Tämä tapa hyödyntää sekä ylijääneitä keitettyjä perunoita että pataruokaa, jolloin kummatkin saat hyvin lämmitettyä samassa paistinpannussa, jollei ruokailijoita ole liian isoa joukkoa. Keitetyt kylmät perunat vain paloitellaan sopivan kokoisiksi paloiksi ja paistetaan rapeiksi samalla tavalla kuin reseptissäni Tortilla à la Provencale. Paista perunat rapeiksi joko ankan tai hanhen rasvassa, voissa tai öljyssä, riippuen siitä mitä rasvaa kukin itse milloinkin suosii, syystä tai toisesta.

Tämän jälkeen lämpöä alennetaan ja pannulle lisätään pataruoka, joka saa lämmetä perunoiden kera. Annos kannattaa viimeistellä tuoreella persiljalla, jos sitä sattuu olemaan käsillä. Tällä samalla tavalla voit hyödyntää esimerkiksi myös peuraraguuta ja Marengon kanaa. Paras paistinpannu tähän on tietenkin pinnoitettu tarttumaton paistinpannu, jota usein sanon teflonpannuksi paremman lyhyen sanan puutteessa. Tätä ruokaa voi hyvin jatkaa lisäämällä siihen muitakin vihanneksia, jollei pataruokaa ja perunoita ole tarpeeksi vaikka tarjoilet sen raikkaan vihersalaatin kera. Jollet pidä paistetuista perunoista voit hyödyntää pataruokia käyttämällä niitä piirakoihin, samaan tyylin kuten reseptissäni Tervaoluella maustettua kalkkunapiirakka.

Boeuf Bourguignon paistetuin perunoin
Boeuf Burguignonia
keitettyjä perunoita
voita/öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria

Kuori perunat jos ne on keitetty kuorineen, eikä niitä ole pesty. Paloittele perunat sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Lämmitä pannu kuumaksi. Lisää pannulle rasva ja anna sen sulaa. Lisää perunat pannulle vasta sen jälkeen kun rasva on lopettanut laulunsa. Paista perunat kuumassa pannussa rapeiksi. Älä unohda käännelle niitä, etteivät ne pala karrelle. Laske lämpöä miedoksi kun perunat ovat kauniin kullan ruskeita ja rapeita. Lisää pannulle pataruokaa ja sekoita lämpimien perunoiden kera. Anna padan lämmetä läpikotaisin, äläkä unohda sekoittaa sitä pannulla jottei sekään pala pohjaan kiinni. Tarkista ruoan maku ja lisää suolaa ja pippuria jos se mielestäsi sitä tarvitsee. Tarjoile perunat padan kanssa oitis lämpimiltä lautasilta raikkaan salaatin ja tuoreen leivän kera.

Uunikanaa mustalla riisillä

Uunissa paistettua kanaa, paahdettua mustaa riisiä sekä sieniä. Helppoa ja vaivatonta arkiruokaa joka melkein itsetään valmistuu uunissa, ja hyvä tapa uusiokäyttää ruokaa.

Tammikuun loppu alkaa jo häämöttää ja ajattelin vielä saada tähän mukaan yhden tavan jolla uusiokäyttää jo kerran keitettyä riisiä. Tässä tapauksessa mustaa ja punaista riisiä uunikana kera. Kaikista helpoin tapa valmistaa kanaa, tai broileria kuten sitä myös kutsutaan, on panna se uuniin ja tämä perustuu reseptiini uunissa paahdettua kanaa riisipedillä mutta tällä kertaa hyödynsin ylijäänyttä mustaa ja villiä punaista riisiä sekä sieniä jotka lisäsin kanan alle uuniin paahtumaan.

Uunissa valmistettu kana valmistuu uunissa aivan itsekseen kun sen on vain maustanut ja vaikka kanan kypsennysaika onkin aika pitkä, ei se ole työlästä ruokaa valmistaa, varsinkaan jos on sitä riisiä ja sieniä.

Kanan koipi-reisiä

Tämän helpon mutta herkullisen kana-aterian voit valmistaa arkipäivänä joko kanan koipi-reisi paloista tai sen juhlavamman version kokonaisesta linnusta aivan samalla tavalla, paisto vain hieman eroaa, ja se kannattaa tarkastaa pakkauksesta. Kokonaiseen lintuun menee noin 1-1½ tuntia hieman riippuen sen koosta, kanan koivet valmistuvat nopeammin. Jos valmistat ruoan pakastetusta kokonaisesta kanasta tuoreen sijasta, kannattaa se sulattaa yön yli jääkaapissa ennen sen valmistusta. Pakastettu kana sulaa jääkaapissa vuorokaudessa. Ruoan voit tietysti myös valmistaa koipireisipaloista, jolloin se kypsyy nopeammin uunissa.

Kuivattuja, tuoreita tai pakastettuja sieniä

Tähän voit käyttää kuivattuja nesteytettyjä sieniä, suppilovahverot ovat hyväksi todettuja tähän mutta muutkin sinet kuten esimerkiksi herkkutatit sopivat hyvin yhteen mustan riisin maun kanssa. Sulata pakastetut sienet, tai nesteytä kuivatut sienet mielellään yön yli valuta, ja lisää ne riisin kanssa samaan aikaan uunivuokaan. Tällä reseptillä ruokit vähintään neljän hengen perheen, kunhan valmistat joko kokonaisen kanan tai varaat jokaiselle oman ison koipireiden. Keitettyä riisiä tarvitset noin reilut sata grammaa jokaista syöjää kohden, se on jo kypsää ja tarvitsee vain lämmittää samalla hieman paahtuen pähkinäiseksi sienien kera ja sieniä noin sata grammaa nesteytettyä painoa, ei kuivaa sientä.

Paahdettua kanaa mustariisi ja sienipedillä

400 g kanaa
500 g keitettyä mustaa ja punaista riisiä
200 g metsäsieniä
suolaa
mustaa pippuria
oliiviöljyä voiteluun

Kuivaa kana talouspaperilla ja mausta se joka puolelta suolalla ja mustalla pippurilla. Voitele uunivuoka niukasti oliiviöljyllä ja pane kana vuokaan uuniin paistumaan 175 asteen lämpöön. Kanaa kannattaa valella siitä valuvalla nesteellä pari kolme kertaa sen paistamisen aikana. Lisää keitetty riisi ja sienet kun paistoaikaa on jäljellä noin puolisen tuntia ja anna riisin paistua uunissa lopun paistoaikaa. Se maustuu kanasta valuneella nesteellä ja paahtuu hieman. Nosta lämpö 225 asteeseen viimeisen vartin ajaksi, jollei kana vielä ole saanut kaunista paahteista pintaväriä. tarkista kanan kypsyys painamalla tikulla sen paksuimpaan kohtaan rinnasta (tai reidestä jos valmistat koipireisipaloja). Kana on kypsää, kun siitä valuva neste on kirkasta ja läpinäkyvää eikä enää punertavaa kuten raa’asta kanasta valuva neste. Paloittele kana annospaloihin, ja tarjoile sieniriisin ja vihersalaatin kanssa.

Lampaansatulaa härkäpavuilla

Kokonaisena uunissa paahdettua mehevää rosmariinilla maustettua lampaansatulaa ja tuoreella kirvelillä maustettua hitaasti haudutettua härkäpapumuhennosta ranskalaiseen tapaan.

Lammasta syödään täällä meillä Suomessa perinteisesti Pääsiäisenä, vaikka sen oikea sesonki on syksyllä, kun keväällä syntyneet lampaat pannaan lihoiksi. Meillä lammasta syödään pääsiäisen lisäksi useammin talvella kuin kesällä tai keväällä ja joskus putkeen tulee valmistettua montakin lammasruokaa, vaikken niitä kaikkia täällä julkaise, ainakaan peräkkäisinä päivinä.

Kokonaisena kypsennetty liha, kuten tässä valitsemani lampaansatula, on aina helpompaa kokille valmistaa, vaikka se onkin hiukan haasteellisempaa saada leikattua irti luusta, varsinkin jollei ole terävää veistä. Lammas kypsennetään aina vaalean punaiseksi, roseeksi, jolloin se on parhaimmillaan ja mehevää. Tällä kertaa tarjoilin lampaan varsin pelkistetyn papumuhennoksen kera, jonka valmistin härkäpavuista. Pavuissa on pari muistettavaa asiaa. Ne on aina liotettava runsaassa vedessä ennen niiden keittämistä. Älä käytä ollenkaan suolaa tässä vaiheessa, liota pavut aina suolattomassa vedessä. Liotusvesi kannatta vaihtaa pari, kolme kertaa papujen liotuksen aikana. Muista myös liottaa pavut viileässä paikassa, jotteivät ne idä ja ala käymään. Pavut sisältävät lektiinejä joten niiden on aina oltava aivan kypsiä, jotteivät ne aiheuta ruokamyrkytystä. Papumuhennos perustuu ranskalaiseen papumuhennokseen jonka perustana on mirepoix, porkkana, sipuli ja selleri jota usein käytetään vanhoissa perinteisissä ranskalaisissa ruoissa.

Rosmariini on mauste jota käytän hyvin maltillisesti, mutta tähän ruokaan lampaan lihan mausteena se sopii erittäin hyvin. Kuivattu rosmariini on parempaa, koska sitä on aina saatavilla ja sen maut ovat tiivistyneempi kuin tuore rosmariini. Härkäpavut kiehuvat kypsiksi noin tunnissa, jolleivät ne ole hyvin vanhoja jolloin niitä voi saada keittää pidempään, joskus jopa kaksi tuntia. Kirveli sopii erinomaisesti sekä herneiden että papujen mausteeksi, lisää tuoretta kirveliä vasta valmiin muhennoksen sekaan ja sekoita se.

Vaikka karppaajat yleisesti voivat syödä papuja on härkäpapu tähän yksi poikkeus, joten jos korvaat härkäpavut kahviherneillä, limanpavuilla tai mustasilmäpavuilla sopii tämä ruoka myös karppaajalle. Tämän lampaansatulan voisi myös tarjoilla ranskalaisen linssimuhennoksen kera, joka sopii paremmin karppaajalle. Ruoassa ei ole ollenkaan laktoosia, eikä myöskään gluteenia joten se sopii sekä keliaakikoille että laktoosille herkille. Yksi lampaansatula on noin puolen kilon pala ja se riittää hyvin neljälle ruokailijalle kun tarjoilet annoksen raikkaan lisukesalaatin kera, alkuruokana tästä riittää isommallekin seurueelle.

Paahdettu lampaansatulaa
500 g lampaan satulaa
suolaa
mustapippuria
1 tl kuivattua rosmariinia
oliiviöljyä paistamiseen

Härkäpapumuhennos:
200 g härkäpapuja
1 iso sipuli
2 porkkanaa
2 sellerin vartta
1 laakerinlehti
lihalientä
valkoviiniä
1 valkosipulinkynsi
½ pientä nippua tuoretta kirveliä
viimeistelyyn:
tuoretta kirveliä

Lampaan satula:
Ota liha ulos jääkaapista tunti ennen sen kypsentämistä jotta se on huoneenlämpöistä. Kuivaa lihan pinta talouspaperilla. Leikkaa rasvapintaan ristikkokuvio, mutta älä leikkaa rasvakerroksen läpi. Mausta liha yltympäri vasta rouhitulla mustalla pippurilla ja suolalla. Paista lampaan pinta kuumassa pannussa joka puolelta. Pane lampaansatula uunivuokaan. Hienonna kuivattu rosmariini pienemmäksi jos se on hyvin isoa. Ripottele rosmariinia lampaalle ja pane vuoka uuniin kypsentymään 175 asteen lämpöön noin kahdeksi kymmeneksi minuutiksi. Ota lammas ulos uunista ja peitä se foliolla. Anna lihan vetäytyä reilut kymmenen minuuttia. Kaada nesteet pois vuoasta ja ota ne talteen pieneen kulhoon. Jos nestettä on hyvin vähän voit lisätä tilkan voita sekaan ja antaa sen sulaa sekaan.

Härkäpapumuhennos:
Liota pavut reilussa vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois lävikössä ja kaada pavut kattilaan. Kaada päälle uusi vesi. Huuhtele kirveli huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Kiehauta pavut ylös ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä kunnes pavut ovat kypsiä, tämä kestää noin tunnin verran. Tarkista papujen kypsyys, pehmeät ovat kypsiä. Kuori sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Pienennä sipuli hienosti ja kuutioi myös porkkanat samankokoiseksi. Huuhtele sellerinvarret kunnolla ja kuutioi ne samalla tavalla kuin sipuli ja porkkanat. Lämmitä pata ja kuullota porkkana, sipuli ja sellerikuutiot tilkassa öljyä kunnes ne ovat kauniin läpikuultavia. Lisää sekaan hienonnettu valkosipuli ja anna sen paistua mukana parisen minuuttia koko ajan hämmentäen. Valuta lävikössä keitinvesi pois ja kaada pavut mirepoixin sekaan. Lisää pataan laakerinlehti ja kaada päälle lientä ja valkoviiniä kunnes nestettä on puoleen väliin papuja. Anna muhennoksen hautua miedolla lämmöllä kannen alla vartin ajan. Mausta papumuhennos suolalla ja mustalla pippurilla oman makusi mukaan. Hienonna kirveliä pienemmäksi terävällä veitsellä ja ripottele se papumuhennoksen päälle. Sekoita yrtti muhennoksen sekaan.

Annosten kokoaminen:
Leikkaa lihat irti satulasta seuraamalla luuta. Leikkaa terävällä veitsellä liha vinosti puolensentin paksuiksi viipaleiksi. Annostele lämmintä muhennosta lämpimälle lautaselle ja asettele lampaanviipaleita päälle. Lusikoi annoksen päälle lihanestettä, tiputtele päälle oliiviöljyä ohuessa norossa ja viimeistele annokset tuoreella kirvelillä.

Quesadilla

Rapeaksi paistettua tortillaa jonka välissä herkullista kypsytettyä Cheddar juustoa, tuoretta tomaattia sipulia, paistettua tuoreella punaisella chilillä maustettua tulista jauhelihaa.

Tammikuun ruoantähteistä syntyy muitakin herkkuja kuten juustotäytteinen tortilla ja se on yksi helpoimpia ja monipuolisimpia tapoja hyödyntää ja uusiokäyttää ruoantähteitä. Pari tortillaa ja se mitä jääkaapista milloinkin sattuu löytymään, ja tortilloja jää usein syömisen jälkeen yli, ainakin nykyään.

Quesadilla jauhelihalla ja tomaateilla

Pelkistetyimmässä muodossaan Quesadilla muodostuu vain kahdesta tortillasta jonka väliin on lisätty mausteita kuten Jalapeñoa ja juustoa ennen sen paistamista pannulla. tämä tapa antaa jokaiselle kokille lukemattomia mahdollisuuksia saada herkullista vaihtelua ruoantähteilleen perinteisen pyttipannu lisäksi ja tortilloista saa joka kerralla hieman erilaisia ne muuntaen mausteilla ja täytteellä.

Paistetut tortillat leikataan paistamisen jälkeen pienemmiksi paloiksi, meillä useimmiten aina kuuteen osaan, ja tällä saat pikkupurtavaa nopeasti ja helposti isommallekin joukolle juomien seuraksi. Voit paistaa tortillat joko öljyssä kuumalla pannulla, tai ilman öljyä pinnoitetulla pannulla jos haluaa välttää liika rasvan syömistä, ja tähän voi käyttää maissitortillojen sen suomessa yleisemmän vehnätortillan sijaan, jolloin ruoka sopii myös keliaakikoille ja laktoosiahan tässä ei ole jos juusto on kypsytetty, vegaani taas valitsee täyteen oman ruokavalionsa mukaan.

Hapankermaa quesadillan kera

Täytteenä juuston lisäksi sopivat monen monta jo kypsennettyä ruokaa kuten esimerkiksi kanasuikaleet, jauheliha, sipuli, maissi, pavut ja tuoreet vihannekset kuten tomaatti, sipuli, salaatti, kurkku, tuore korianteri nyt vain mainitakseni joitakin. Kokeile esimerkiksi tulisten kanafajitasten tähteitä Quesadillaan.

Cheddar juuston lisäksi tähän sopii myös muut kypsennetyt juustot tai savustettu juusto. Määrä käytettyä tuoretta Jalapenõa tai chiliä määrittelee ruoan tulisuuden, ja tämä määrä on jokaisen kokin päätettävissä. Ota tavaksi aina koemaistaa chiliä, jotta varmasti tiedät sen tulisuuden, sen sijaan että luotat kaupan määritelmiin.

Virheitä sattuu meille kaikille, ja kaupassa voi olla toinen tuote aivan väärässä paikassa väärällä etiketillä, mutta saman chililajikkeen tulisuus vaihtelee myös niiden kasvupaikan ja kasvuolosuhteiden mukaan joten alla mainittu chilin määrä on vain viite.

Paistettu quesadilla leikattuna

Jo kaksi Quesadillaa on jo riittävästi normaalinälkäisille ihmisille, kun taas kokemukseni mukaan teini-iässä olevat kasvavat pojat tarvitsevat koko ajan vähän enemmän kaikkea muonitusta. Pääruokana lisäksi sopii raikas vihersalaatti ja tarjoile lämpimät kokonaiset Quesadillat joko Guacamolen tai hapankerman kera pääruokana, tai paloiteltuna naposteltavana sormiruokana.

Juustoinen Quesadilla

2 tortillaa
1 dl juustoraastetta
1 tuore chili tai Jalapeño
öljyä paistamiseen

Paloittele chili ja poista sen sisustasta valkoiset kalvot ja siemenet, jollet halua Quesadillastasi tulista. Hienonna chili. Raasta juusto kulhoon ja sekoita sen sekaan chili. Pane paistinpannu kuumenemaan hellalle ja lorauta tilkka öljyä pannulle vasta kun se on lämmin. Paista toista tortillaa keskilämmöllä pannulla ja käännä se. Lisää täyte paistetulle tortillan pinnalle, älä levitä täytettä aivan reunaan asti. Lisää toinen tortilla täytteen päälle ja paista tortillaan kunnes se on saanut kauniin ruskean paistopinnan. Käännä tortilla varovasti ja paista samoin toiseltakin puolelta. Nosta Quesadilla pois pannusta ja paloittele se heti jos se syödään sormin. Tarjoile salaatin ja Guacamolen tai hapan kerman kera.

Mustan seljankukkatee

Hunajalla terästettyä mustanseljan kukkaa, raikasta sitruunaa ja piristävää tuoretta inkivääriä hunajan kanssa. Hyvää lämminät juomaa kun on flunssa, ja joka lämmittää ja piristää flunssaista oloa.

Minulla ei ääni vielä kanna, en ole enää kuumeinen ja on muutenkin jo vähän parempi olo ja mietin
vieläkin näitä vaihtoehtoisia lämpimiä juomia nyt kun niille on tarvetta. Viime syksyn sadon timjamilla maustettu mustaherukkamehu alkaa jo olla loppumassa, suureksi onneksi, koska se on alkanut tökkiä, pahasti. Mutta on sitä muitakin juomia tullut juotua nyt viime päivinä.

Mustan seljankukkaa

Suomessa musta selja ei taida kasvaa muuta kuin hyvin hitaasti ja kituuttaen, mutta sitä saa luontaiskaupoista ostettua kuivattuna. Suomessa kasvaa seljaa, jolla on punaiset marjat ja vähän samantyyppiset kukinnot, mutta se on myrkyllistä eikä se ole samaa kuin musta selja. Minulla on onneksi minulla hyvä ystävä, joka tarpeen tullessa noin vuoden, parin, välein kerää kukkia omista mustan seljapuskistaan. Ystäväni uskollisesti lähettää minulle kuivattua tyhjiöpakattuna, jotta meillä on mistä ottaa ja tästä olen hyvin kiitollinen. En tiedä miten muuten pärjäisin, kun vielä kamomillan lisäksi olen pahasti allerginen mesiangervolle, joka olisi hyvä kotimainen vaihtoehto mustan seljan kukalle.

Lisää mustasta seljasta ja mesiangervosta voit lukea lisää tekstistäni mustaherukka granita flunssaan. Joten jollet mistään saa mustan seljan kukkia voit korvata sen mesiangervolla, jollet sitten ole allerginen sille tai sen sisältämälle salisyylihapolle. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea tekstistäni luonnon yrtit ja sienet talteen käsittelen asiaa.

Keitä enemmän teetä kerralla

Yleensä keitän kokonaisen kannun, tai karahvin yrttiteetä jota sitten juon kunnes se loppuu. Karahvissa on hyvä valmistaa jääteetä, koska nämä mainitsemani juomat flunssaan voit myös juoda kylmänä, jos näin mieluummin haluaa. Muista vain lisätä tarpeeksi hunajaa kun tee vielä on lämmintä. Hunaja ei flunssaiselle ole vain makeutusaine, vaan tässä tapauksessa se on lääke jolla on antiseptisiä vaikutuksia. Mustan seljan kukka edistää hikoilemista, ja sekä tavallinen nuha että sitkeämpi flunssa parantuu nopeammin mitä enemmän sitä juo ja saa nesteet liikkumaan. Joten nenän niistämisen lisäksi vessassa juokseminen on vain hyväksi.

Sitruunaa ja hunajaa

Tämän teen määrät ovat noin yhteen kupilliseen yrttiteetä, ja on hyvä antaa teen hautua vähintään viisi minuuttia, korkeintaan kymmenen minuuttia ennen sen juomista. Älä liota sitruunaa tämän jälkeen liian pitkään, se antaa juomalle kitkerän maun vähän ajan päästä. Inkivääriä ei välttämättä tarvitse kuoria, riittää kun se vain on huolellisesti pesty. Inkivääri antaa teelle aika tulista potkua, joten sen määrä kannattaa huomioida sen mukaan miten tulista juomaa itse kukin milloinkin haluaa. Sitruunan kannatta olla Luomua, ja myös samalla tavalla kuten inkivääri huolellisesti pesty, koska sitä liotetaan teessä antamassa sille makua. Sitruunaa voi myös lisät teen sekaan sitruunamehun muodossa sen liottamisen sijaan. Purista tällöin mukaan tuoretta sitruunamehua samalla kun lisäät hunajan ennen teen juomista mutta varo lisäämistä sitä liikaa. Sitruuna on teessä mukana vain sivumakuna.

Lämmin seljankukkatee

mukillinen vettä
2 tl kuivattua mustan seljan kukkaa
1 sitruunaviipale
1 pala tuoretta inkivääriä
1-2 tl hunajaa

Viipaloi inkivääri ohuelti. Pane se kattilaan ja kaada vesi päälle. Anna veden kiehahtaa ylös, sammuta lämpö mutta jätä kattila liedelle ja peitä kattila kannella. Anna inkiväärin vetäytyä kannen alla viidestä kymmeneen minuuttiin. Lisää kattilaan selja ja sitruuna, ja sekoita. Anna teen vetäytyä reilu viisi minuuttia ja siivilöi tee mukiin ja lisää hunaja. Juo seljatee kuumana ja lisää hunajaa oman makusi mukaan.

Falafel härkäpavuilla

Kikherneistä ja härkäpavuista valmistettuja juustokuminalla, korianterilla ja valkosipulilla maustettuja öljyssä paistettuja rapeita kullan keltaisia pihvejä, Falafelpihvejä avokadosta valmistetun Guacamolen kera.

Falafel, kikherneistä valmistettuja pieniä öljyssä keitettyjä palleroita jotka tällä kertaa palleroiden sijaan muotoilin pihveiksi ja tarjoilin avokadotahnan kera. Käytin myös kahviherneiden lisäksi härkäpapuja falafeltaikinaan. Mieleeni muistui muuten juuri että sana hummus tarkoitta kikhernettä vaikka koko ruokaa, kikhernetahnaa kutsutaan samalla nimellä.

Flunssan takia tarjoilin tällä kertaa Falafelit Guacamolen kera, tahinikastikkeen ja pitaleipien sijaan. Sekä tahinikastikkeessa että Guacamolessa on valkosipulia ja tuoretta sitruunamehua, jotka kummatkin ovat suotuisia nuhan ja flunssan parantamiseen. Lohduttavaa on että nämä voi syödä sormin välittämättä ruokailutavoista suoraan lautaselta omassa sängyssään peiton lämmössä. Guacamolen väri vain on enemmän ruokahalua kiihottavaa kuin Tahinikastike mutta voit jos haluat valmistaa nämäkin Falafelpihvit pullina ja tarjoilla ne pitaleipien ja tahinikastikkeen kera. Reseptissä mainitut papujen määrät ovat kuivia papuja ja pavut pitää aina liottaa runsaassa vedessä. Vettä ei pidä suolata, tällöin pavut nesteytyvät epätasaisesti ja tulvat ryppyisiksi. Lisää suola papuihin aina vasta kun ne kypsennetään. Tällä reseptillä saat ruokaa neljälle toipilaalle. Nämä Fafalelpihvit sopivat myös vegaaneille ja laktoosiherkkyydestään kärsiville. Pihvit sisältävät vehnäjauhoja joten keliaakikot voivat korvata ne joko perunajauhoilla tai riisijauhoilla.

Falafelpihvit härkäpavuilla
3 dl kikpapuja eli kahviherneitä
2 dl härkäpapuja
3 valkosipulin kynttä
1-2 tl suolaa
1 rkl korianterin siemeniä
2 tl jeeraa
½ tl leivinjauhetta
1-2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl seesaminsiemeniä
öljyä keittämiseen

Falafelpihvit härkäpavuilla
Liota pavut yön yli runsaassa vedessä ja valuta niistä vesi lävikössä. Jauha pavut monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Kuori ja hienonna sekä sipuli että valkosipuli. Murskaa korianterin siemenet morttelissa. Lisää papujen joukkoon hyvin sipuli, valkosipuli, jeera, jauhetut korianterin siemenet, jauhot ja leivinjauhe. Jauha vielä massaa tasaiseksi. Kaada taikina kulhoon ja sekoita sen sekaan seesamin siemenet. Peitä kulhon muovikelmulla ja jätä taikina tekeytymään noin puoleksi tunniksi. Muovaa taikinasta käsin pihvejä ja paista ne kuumassa öljyssä kunnes ne alkavat saada väriä reunoilta. Käännä ne ja jatka keittämistä toiselta puolelta. Falafelpihvien on tarkoitus olla rapeita ja kauniin kullanruskean värisiä. Tarjoile pihvit vihreän salaatin ja juuri valmistetun Guacamolen kera.

Lämmintä juomaa flunssaan

Kamomillateetä ja hunajaa, timjamilla terästettyä mustaherukkamehua, ruusunmarjateetä karpalosiirapilla, lämmintä inkivääriteetä. Tuoretta Pestoa, tulista chilillä maustettua kanakeittoa ja samettista tomaattikeittoa. Kaikki nämä ovat hyväksi todettuja flunssaa potevalle, mutta myös niille jotka kovasti yrittävät olla saamatta sitä flunssaa.

Tällä kertaa olen taistellut flunssa vastaan jo pari viikkoa, sekä puoliso että jälkikasvu ovat jo sen poteneet, ja nyt taitaa valitettavasti olla minun vuoroni. Ajatukseni eivät tosin vielä taida olla aivan hitaalla koska saan kirjoitettua melkein ymmärrettävää tekstiä.

Kamomillateetä

Parhain lääke flunssaa on kuuma kamomillatee ja hunaja, kiehauta vesi ja anna kamomillan hautua viitisen minuuttia, korkeintaan kymmenen. Lisää hunajaa mukiin, reilusti hunajaa ja juo tee kuumana. Älä anna kamomillateen hautua kymmentä minuuttia pidempään, se ei tämän jälkeen enää maistu hyvälle, eikä sen tehokaan parane siitä. Minä olen kamomillalle allerginen, joten minun on käytettävä muita keinoja.

Piparminttuteetä

Yskään tehoaa hyvin pipariminttutee, ja sitäkin saa nykyään ostettua melkein jokaisesta ruokakaupasta hunajan kanssa. Kuurimaisesti yrttiteetä voi juoda kolme, jopa neljäkin kertaa päivässä, muttei koskaan kauemmin kuin korkeintaan kaksi viikkoa jonka jälkeen ne eivät enää toimi. Tämän kahden viikon jälkeen on pidettävä kahden viikon tauko ennen kuin kuuria voi, tai edes kannattaa uusia. Ja tämä tosiaankin koskee kaikkia yrttikuureja, oli se sitten missä muodossa tahansa. Ja jollei flunssasi ole vielä parantunut kahdessa viikossa kannattaa ottaa lääkäriin yhteyttä, koska tavallinen flunssa kestää noin viikon päivät.

Inkivääriä ja ruusunmarjaa

Jos olet allerginen kamomillalle, tai olet jo kyllästynyt sen juomiseen, voit kokeilla lämmintä inkivääriteetä tai ruusunmarjateetä karpalosiirapilla. Tämän lisäksi myös mustaherukkagranita flunssaa vastaan on hyvä vaihtoehto josta saa suurta mielihyvää kun kurkku on kipeä, ja varsin sopiva tapa nauttia lääkkeistä. Lämmin juoma on ihanaa, kun yskittää ja aivastelee joten juon mielelläni timjamilla maustettua mustaherukkamehua ja jollei sinulla ole timjamilla höystettyä musteherukkamehua, voit lisätä joko tuoretta timjamia tai kuivattua mehun sekaan kun lämmität sen ja siivilöidä pois ennen sen juomista.

Ruoaksi keittoa

Tomaattikeitto taas on hieman ruokaisampaa, ja silläkin on terapeuttinen vaikutus kuten myös tuoreella Pestolla, tulisella kotitekoisella kanakeitolla ja sitruunainella inkivääri ja avokadosalaattilla toipilaalle joita kannatta syödä vasta sitten kun ruokahalu alkaa taas palata. Joten muista juoda paljon nesteitä kun se flunssa taas iskee. Syödä voit vasta sitten kun voit jo vähän paremmin.

Raparperipiirakka punaherukoilla

Vihreää raikkaan kirpeää raparperia, sokeroitua punaista punaherukkaa rapeassa kardemummalla maustetussa piirakassa vaniljakastikkeen kera.

Olen nyt tammikuun syventynyt uusiokäyttöön, miten hyödyntää ruoan tähteitä ja saada niistä uusia ruokia niiden poisheittämisen sijaan, ja huomasin että on aika kauan sitten kun tänne päätyi mitään jälkiruokia, ja koska kesään on toistaiseksi vielä pitkä matka, vaikka päivät jo huomattavasti ovat pidentyneet, ajattelin tyhjentää pakastimesta kesästä muistuttavia herkkuja. Siellä on aina raparperia ja tällä kertaa myös punaherukkaa jotka yhdistin tähän herkulliseen piirakkaan, jonka yhtä hyvin voisi valmistaa kesällä tuoreista raaka-aineista. Perinteisesti meillä tätä on viime vuosina syöty jossain Pääsiäisen vaiheilla, jolloin viimeistään alan tyhjentää pakastinta marjoista tehden tilaa tulevan kesän sadolle.

Pakastan raparperin puolen toista sentin paloissa, jotka ovat käteviä käyttää esimerkiksi tässä piirakassa tai kiisseliin. Hätätapauksessa sekä raparperin että punaherukat voi käyttää suoraan pakastimesta kohmeisina. On vain otettava huomioon että tällöin piirakan kypsennysaika on pidempi kuin sulaneesta raparperista ja marjoista valmistettu. Sokerin määrä täytteessä vaihtelee sen mukaan miten happamia raparperi ja punaherukat ovat, joten se on kerrasta toiseen arvioitava. Paras tapa tähän on tietenkin maistaa täytettä, niin teidät varmasti miten hapanta, tai makeaa se on.

Raparperi sisältää oksaalihappoa, joten sen kanssa kannatta aina nauttia jotain kalsiumia sisältävää ruokaa ja tässä tapauksessa vaniljakastike sisältää kalsiumia maidon muodossa. Laktoosittomaksi saat vaniljakastikkeen sekä murotaikina käyttämällä siihen laktoosittomia maitotuotteita. Vaniljakastikkeen valmistat helpoiten seuraamalla reseptiäni Trifle, jossa seuraat vaniljavanukkaat ohjeita käyttäen vain puolet perunajauhojen määrästä. Vaihtoehtoisesti vaniljakastiketta voi myös valmistaa reseptini Mansikat laventelikastikkeessa mukaan, jolloin laventelia ei käytetä kastikkeessa. Tällä reseptillä saat jälkiruokaa 6-8 hengelle, kakkukahveilla muoden herkkujen lisäksi siitä riittää useasti isommallekin joukolle.

Piirakanpohja:
100 g voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl jauhettua kardemummaa

Piirakantäyte:
3 dl raparperia
1 dl punaherukoita
1 rkl perunajauhoja
3-5 rkl sokeria

Ota voi huoneenlämpöön jotta se pehmenee. Vaahdota voi ja sokeri valkoiseksi ja vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita keskenään jauhot, kardemumma ja leivinjauhe ja lisää taikinan voivaahtoon. Levitä taikina kevyesti voidellun ja irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita raparperi ja marjat jauhojen ja sokerin kanssa kulhossa. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle. Kypsennä piirakka 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä vähän aikaa ennen sen tarjoilua ja tarjoa talvella haalean tai kesällä jääkaappikylmän vaniljakastikkeen kera.

Marskin nauriskeitto

Hitaasti vaaleassa vasikanliemessä haudutettua soseutettua naurista, rapeita voissa paahdettuja tähtiä ja tuoretta rakuunaa viimeisteltynä tryffeliöljyllä. Marskin nauriskeitosta hieman uudistettu versio.

Olen aina rakastanut nimeä kaskinauris, se jotenkin maalaa sieluni silmien eteen niin romanttisen kuvan kaskenpoltosta jostain Gallen-Kallelan taulusta. Näen myös miten se nauris muka kasvaisi siellä sen kaskenpolton keskellä, ei sen jälkeen. Tämä kuva myös jotenkin yhtyy tuhkanauriiseen, tuhkassa kypsennettyä naurista, jossa kokonaiset nauriit haudataan kuuman tuhkan alle kypsymään, herkku jota harrastan kesäisin ja jota minulla valitettavasti ei ollut mahdollisuutta valmistaa tähän hätään.
Tammikuun ruoanhaasteessa, jota tällä kertaa emännöi kotona tehtyä ruokablogi, haastettiin ruokablogit valmistamaan viime vuoden, siis 2011 vihanneksesta lantusta ja nauriista sekä myös vuoden 2012 vihanneksesta tuoreyrtistä ruoka.

Päätin heti että osallistun ruokahaasteeseen, mutta mietin kauan mitä tekisin ja valinta oli vaikea, nauris kun on minulle mieliherkkua, mutta jota talven sijaan syön enemmän kesällä ja alkusyksystä kun se on tuoretta ja parhaimmillaan. Naurishan on lantun esi-isä, se josta lanttu aikoinaan jalostettiin ja käsittelin tätä tavallaan, ja vähän kaukaa haettuna, tekstissäni mitä leipäsi päälle levität.

Toiseksi mietin mitä yrttiä nauriin, tai lantun, kanssa sopisi ja todettuani että rakuuna on hyvä yrtti nauriin kanssa jonka jälkeen päädyin lopulta Marskin nauriskeittoon. En edes muista mistä tämä resepti on minulle alkujaan päätynyt, mahdollisesti aikoinaan jostai aukakausilehdestä. Tiedän kuitenkin että kiinnostukseni Marskia kohtaan oli suuri 1980-luvun alussa a kun kuulin papan tavanneen hänet joskus sota-aikoina, ja että sen lisäksi olemme jotenkin sukua.

Keiton nauriita keitetään kaksi tuntia, ja ne myös soseutetaan siivilän läpi mutta nykyään kun on sauvasekoittimet käytössä ainakin soseuttaminen on helpottunut. Koska en pahemmin pidä persiljasta olen sen tässä vaihtanut rakuunaa, josta pidän hyvinkin paljon. Se sopii myös mielestäni hyvin kitkerän makean nauriin hieman lakritsimaiseen makuun korostaen sitä.

Kitkeryyttä olen myös hieman vaimentanut lisäämällä keittoon teelusikallisen hunajaa, joka sekoitetaan vasta aivan viime tipassa keittoon. Sitä ei lämmitetä, joten sen terveysvaikutukset eivät häviä. Marskin nauriskeitto viimeistellään nauristähdillä, jotka alun perin ovat olleet keitettyjä. Tässä paistoin raa’at nauristähdet rapeiksi voissa paistinpannulla keittämisen sijaan, jotta ne saivat keiton nauriista eroavan koostumuksen ja maun. Tähtien ei kannata olla liian paksuja jos paistat ne, jos taas valitset keittää ne, on niiden oltava noin sentin paksuisia, jotteivät ne hajoa niitä keittäessä.

Alkuperäisessä reseptissäni myös sakeutetaan keitto munan keltuaisilla, joka nykypäivänä on vähän harvinaisempi tapa sakeutta keittoa, varsinkin kotioloissa, joten voit tässä halutessasi oikaista ja jättää munankeltuaiset pois jolloin keitto sopii myös kasvissyöjälle, muttei kuitenkaan vegaanille. Laktoosittomaksi keiton saa taas hyväksi todetulla tavalla, korvaamalla kerman ja voin laktoosittomalla voilla sekä kermalla. Alkuperäisen reseptin vaalean lihaliemen sijaan käytin vaaleampaa vasikanlientä ja voit sen sijaan voit myös käyttää kanalientä tai kalkkunalientä.

Naurispalojen sekaan lisätään maustekimppu kiehumaan, joka tässä tapauksessa koostuu varsisellerin lehdistä, purjosta ja tuoreesta rakuunasta. Kimppu sidotaan narulla ja poistetaan keiton seasta. Se luovuttaa vain makunsa eikä anna keitolle ruskeita värilaikkuja. Keitto saa uuden ulottuvuuden ja kohoaa gourmet tasolle kun viimeistelet sen tiputtelemalla tryffeliöljyä sen pinnalle ennen tarjoilua. Tällä reseptillä saat keittoa tarpeeksi neljälle lämpimänä ruokana, alkuruokana keitto riittää kuudelle ruokailijalle leivän kanssa tarjoiltuna. Muista vain tällöin leikata kuusi nauristähteä keiton koristeluun neljän sijaan.

Marskin nauriskeitto
700 g nauriita
50 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
1½ l vasikanlientä
maustekimppu lehtiselleristä, purjosta ja rakuunasta
2 munan keltuaista
2 dl kermaa
suolaa
1-2 tl hunajaa
Voita tähtien paistamiseen

Viimeistelyyn:
nauristähtiä
tuoretta rakuunaa
tryffeliöljyä

Huuhtele yrtit huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Kuori nauriit, leikkaa yhdestä nauriista neljä viipaletta ja ota niistä piparkakkumuotilla tähtiä. Pidä tähdet vedessä jotta ne eivät kuivu. Paloittele loput nauriit ja hauduta paloja voissa. Lisää vehnäjauhot ja hauduta niitä muutama minuutti. Lisää kuuma liemi ja maustekimppu. Kypsennä miedolla lämmöllä 2 tuntia. Ota maustekimppu pois ja soseuta keitto. Kuumenna keitto taas kiehuvaksi. Ota kattila lämmöltä. Vatkaa pienessä kulhossa kerma ja keltuaiset hunajan kanssa. Kaada seos keittoon koko ajan hyvin sekoittaen. Tarkista keiton maku ja mausta se suolalla oman makusi mukaan. Valusta vesi pois nauristähdistä ja kuivaa ne. Paista ne kullankeltaisiksi voinokareessa kuumassa pannussa. Annostele keittoa lämpimille syville lautasille. Koristele keitto nauristähdillä ja tuoreilla rakuunan lehdillä viimeistele keitto tryffeliöljyllä.

Mandariinikanaa kurpitsansiemen kuskusilla

Uunissa paahdettua kanaa miedosti chilillä ja neilikalla maustettua mandariinikastikkeella ja kevyttä kurpitsansiemen kuskusia.

Kanaa tulee helposti aina valmistettua samalla tavalla, ja nyt kun sitrushedelmät ovat parhaimmillaan kannattaa niistä hyötyä muutenkin kuin vain valmistamalla mantelista mandariinimarmeladia. Tämän mandariinikanan voit helposti valmistaa joko kokonaisesta kanasta jonka paahdat uunissa, tai nopeammin se valmistuu kun ruskistat rintafileitä jotka saavat kypsyä valmiiksi uunissa samaan aikaan kuin mandariinikastike valmistuu pannulla. Kastike on helppo ja vaivaton valmistaa, se siivilöidään joten sen aineksia ei välttämättä tarvitse kuoria kunhan ne vain ovat puhtaita eivätkä ole multaisia.

Minun on nyt tunnustettava etten ole hirveän monen monta kertaa käyttänyt pika kuskusia, tälläkin kertaa sain vain kaupasta mukaan väärän pakkauksen tavan omaisten täysjyväkuskusin sijaan. Olen tottunut aina keittämään kuskusryynit marokkolaisittain couscoussieren avulla, tai siis höyryttämään kuskuskeittimellä, mikä on oma taitolajinsa ja palaankin tähän asiaa paremmalla ajalla kun minulla taas on oikeita ryynejä kotona. Ounastelen kuitenkin että höyrykattila voisi ajaa samaa asiaa couscoussieren kanssa mutta tästäkään minulla ei ole kokemusta.

Kuskusryynit valmistetaan yleisesti vehnästä joten tämä ruoka ei missään muodossa sovi keliaakikoille jollet sitten kaupasta löydä hirssistä valmistettua kuskusia. Nämä esikeitetyt kuskusryynit, eivätkä muuten täysjyväryynitkään, maistu millekään joten veden sijasta ne voi nesteyttää liemellä ja tässä tapauksessa tähän sopisi hyvin joko kalkkunaliemi tai kanaliemi, mutta myös vihannesliemi käy. Ja pikakuskusryynit kypsyvät melkoisen nopeasti kiehuvan veden avulla, tai no niiden annetaan turvota kiehuvassa vedessä. Ne ovat jo kypsennettyjä. Noin puolitoista kertaa vettä kuivaa kuskus ryyniä kohden, joten neljälle ruokailijalle 4 desiä kuivaa kuskusia per nuppi tekee 6 dl kiehuvaa vettä mutta tämä kannatta tarkistaa kyseisen pakkauksen kyljestä. Neljällä isolla kanan rintafileellä saat ruokittua neljän nälkäisen ruokailijan, mutta lämpimänä ruokana alkuruoan jälkeen lisukkeina ison salaatin ja keitettyjen vihreiden papujen kera siitä riittää parille hengelle lisää.

Mandariinikanaa ja kuskusia kurpitsansiemenillä
4 kananrintafileetä
4 mandariinia
2 salottisipulia
3 neilikkaa
2 kuivattua pientä chiliä
2 valkosipulinkynttä
4 dl kuskusryyniä
3 dl kanalientä
3 dl vettä
suolaa
mustapippuria
2 dl kurpitsansiemeniä
öljyä paistamiseen

Huuhtele mandariinit ja anna niiden kuivua. Ota kana ulos jääkaapista jotta se saa lämmetä huoneenlämmössä noin tunti ennen sen kypsennystä. Kuivaa linnun pinta talouspaperilla, ja mausta se suolalla ja mustalla pippurilla. Paista kananrinnat kauniin ruskeaksi pannulla öljytilkassa. Ota kana ylös pannulta ja pane se vuokaan uuniin kypsymään valmiiksi 200 asteeseen. Kypsennysaika riippuu aina rintaleikkeiden koosta, mutta siihen menee noin reilusta puolesta tunnista jopa neljäänkymmeneen minuuttiin. Leikkaa mandariinit puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ota sivuun yksi mandariini jolla lopuksi viimeistelet annokset. Paloittele sipuli karkeasti ja pane se mandariinin, chilin, neilikan ja valkosipulin kanssa pannulle. Anna niiden kypsyä pannulla sen aikaa kun kana on uunissa kypsymässä. Ainekset voivat jopa saada väriä pannulla. Ota sivuun puoli desiä kurpitsansiemeniä annosten viimeistelyyn. Mittaa kuskusryynit kulhoon kurpitsansiemenien kanssa lisää puoli teelusikallista suolaa ja sekoita hyvin. Kaada kiehuva vesi jonka seassa on liemi päälle ja anna ryynien turvota pakkauksen ohjeen mukaan tarvittava aika. Sekoita kuskusia jotta ryynit irtoavat toisistaan. Ota kana uunista ja anna sen levätä folion alla viidestä kymmeneen minuuttiin. Viipaloi lintu terävällä reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi. Siivilöi kaikki kastikkeen ainekset kulhoon ja purista kaikki jäljelle jäänyt mehu mandariineista. Mausta kastike suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Asettele kanaviipaleet lämpimälle lautasella ja annostele kuskusia viereen. Leikkaa jäljellä olevat mandariiniviipaleet neljään osaan ja asettele ne annoksiin. Lusikoi annosten päälle kastiketta ja tarjoile oitis vihreän salaatin kera.

Hapankaali porkkanalla

Kotona itse hapatettua kaalia, herkullista ja terveellistä hapankaalia.

Nyt ei oikeastaan ole oikea vuoden aika hapattaa kaalia, eikä tämä sinänsä ole mitään ruoantähteiden uusiokäyttöä mutta joskus tekevälle sattuu. Raastoin liikaa kaalia, siis aivan liikaa kaalia kaalilaatikkoa tehdessäni, ja suhteessa riisin ja jauhelihan kanssa laatikosta olisi tullut kasvisruoka, joten päätin siinä sivussa sivutuotteena saada aikaiseksi myös hapankaalia kun en muutakaan keksinyt.

Kaali hapattumassa

Hapankaali on siis maitohappobakteereilla hapatettua kaalia, ja kaalinlehdissä on luontaisesti paljon maitohappobakteereja joten kaalilla on kaikista helpoin aloittaa hapatettujen ruokien valmistuksen saloihin syventyminen. Ja parhain ajankohta tähän hapankaalin valmistukseen tutustumiseen vasta-aloittelijalle olisi tietenkin kesä kun uusikaali on tullut. Tällöin kaali on paljon pehmeämpää ja helpommin käsiteltävää.

Hapankaalia on montaa lajia, ja sen laji riippuu maitohappobakteereista sekä siinä käytetyistä mausteista ja vain sinun keittiössäsi valmistuu juuri tämän laista hapankaalia, koska maitohappobakteerin kanta on paikkasidonnainen mutta se myös riippuu kaalinlehtien omista maitohappobakteereista, samoin kuten hapanjuurikin on riippuvainen siitä mikroilmastosta jossa se aikoinaan on pantu alulle. Hapankaalin valmistaminen voi kuulostaa hankalalta, varsinkin nyt talvella kun kaali on kovempaa kuin kesällä se vaati enemmän sen käsillä työstämistä, mutta tulos on kuitenkin sen vaivan arvoinen.

Hapatettu kaali imeytyy elimistössämme helpommin kuin tavallinen kaali, ja se sisältää probiotteja jotka edesauttavat ruoansulatusta ja suoliston hyvien bakteerien kasvua. Hapatuksen aikana kaalissa myös muodostuu enemmän B-vitamiineja, muun muassa B12 joista voi olla puutetta varsinkin kasvissyöjillä. Hapankaalin sanotaan myös edesauttavan raudan ja kalkin imeytymistä ruoasta. Sen lisäksi että hapankaalin sisältämät maitohappobakteerit edistävät mahan oikeata bakteerikantaa, väitetään niiden myös auttavan erilaisissa allergioissa.

Ja karppaajille pienenä tiedonjyväsenä, hapatetussa kaalissa on vieläkin vähemmän hiilihydraatteja kuin tavallisessa käsittelemättömässä kaalissa, eikä se samalla tavalla nostata verensokeria. Se sisältää suhteessa myös enemmän sekä antioksidantteja että vitamiineja, mutta unohtamatta sen ravintokuituja, eikä ei hapankaali myöskään samalla tavalla aiheuta ilmavaivoja kuin tuore raaka tai muilla tavoilla kypsytetty kaali. Olin jostain myös lukevinani että maailman ympäripurjehtija James Cook käytti aikoinaan hapankaalin jotta merimiehet saivat tarpeeksi C-vitamiinia eivätkä kärsineet keripukista kuten muut yleensä merimiehet niihin aikoihin.

Tärkeintä hapankaalin valmistuksessa on, kuten kaikessa säilönnässä, taas kerran puhtaus, ja tässä on lasipurkkien oltavat ehdottoman puhtaita, mutta myös itse kaalin on oltava kunnolla pestyä. Mullassa asuvat bakteerit eivät ole hapankaalille hyväksi, joten niitä ei missään tapauksessa saa joutua kaalin sekaan, tämä on itsestään selvää. Maitohera on toinen raaka-aine jota ilman hapankaalin hapatus kestää paljon kauemmin, joten sitä kannatta käyttää, vaikkei se ole pakollista, jollei ole kiire tai tilanpuutteessa pitäisi nopeasti saada syötävää hapankaalia. Tämän on siis oltava maitoheraa, tässä tapauksessa ei soijahera käy, toisin kuin leivänleipomisessa jossa sitä voi käyttää. Heraa saat valmistaessa juustoa, esimerkiksi reseptissäni valkosipulijuusto ja isän Tsatsiki, kummassakin reseptissä valutetaan maitotuotteesta heraa, ja tämä kyseinen hera jota ei käytetä itse ruokaan on se ainesosa jota käytetään tähän kaalinhapatukseen. Mitä pidempään kaali saa tekeytyä, sitä aromaattisempaa siitä tulee.

Samoin kuten suolasienten valmistuksessa tässä käytetään hyväksi jotain painoa jotta kaali pysyy nesteen pinnan alla, samoin kuten sienet, mutta olen huomannut että jos kaalia työstää tarpeeksi kauan muodostuu tarpeeksi nestettä jotta se reilusti riittää peittämään kaalin purkissa. Hapankaaliin voit yhtä hyvin käyttää sekä punakaalia että valkoista kaalia, minulla nyt vain sattui olemaan tätä valkoista talvikaalia liikaa hienonnettuna ja parasta tulee kun käytät luomukaalia. Kaalin voi maustaa eritavoilla, siihen käytetään usein kuminaa, katajanmarjaa, kruunutilliä, tillinsiemeniä kuten myös valkosipulilla, piparjuurella ja sinapinsiemenellä joilla kaikilla paitsi tillillä sattuu olemaan säilöntää edistävä vaikutus.

Hapankaali porkkanalla
1 kg kaalia
2-3 rkl merisuolaa
1 rkl katajanmarjoja
½ tl kuminansiemeniä
2 rkl maitoheraa
1 porkkana

Puhdista kaali ja suikaloi se ohuen ohueksi. Voit myös raastaa kaalinkannan karkeasti ja sekoittaa kaalisuikaleiden sekaan isossa kulhossa tai vadissa. Sirottele kaalin sekaan karkea merisuola ja hiero kaalia paljain käsin kunnes se alkaa itkeä ja siitä valuu ulos nestettä. Jatka kaalin työstämistä kunnes kaali on pehmennyt ja siitä on valunut ulos nestettä. Murskaa katajanmarjoja ja kuminaa morttelissa. Kuori ja raasta porkkana karkeasti ja lisää se katajanmarjojen ja kuminansiementen kanssa kaalin sekaan. Lisää nyt myös hera sekaan ja sekoita kunnolla. Pane kaalisekoitusta huolellisesti puhdistettuihin lasipurkkeihin kunnes purkit ovat 4/5 täynnä ja sijoita purkkiin kunnolla puhdistettu paino jonka olet keittämällä sterilisoinut. On tärkeätä että kaikki kaali on nesteen alla jotta se happanee halutulla ja oikealla tavalla. Sulje purkit tiiviillä kannella ja jätä ne huoneenlämpöön pariksi kolmeksi päiväksi. Siirrä tämän jälkeen purkit viileämpään tilaan, noin +15–17° asteen lämmössä ja anna niiden kypsyä tässä viileässä kahdesta kolmeen viikkoon. Tämän jälkeen hapankaalia jälkikypsytetään vähintään 4-6 viikkoa jääkaapissa tai yhtä kylmässä paikassa jonka jälkeen hapankaali on valmista syötäväksi. Jollei sinulla ole viileää voit siirtää hapankaalin suoraan jääkaapin kylmään, tällöin hapankaalin kypsyminen vain kestää kauemmin. Valmis hapankaali säilyy kylmässä säilytettynä seuraavaan satokauteen, ja tällä tarkoitan nyt seuraavaan kesään joka tässä tapauksessa on reilun puolen vuoden päästä. Avattu purkki joka myös säilytetään kylmässä taas sen sijaan kannatta syödä viikon sisällä.

Yrttinen paputahna leivälle

Limetillä maustettua ruusupaputahnaa joka on tuoreella oreganolla ja timjamilla, salottisipulilla sekä ja pienellä ripauksella chiliä maustettu jotta se saa vähän potkua.

Huomasin juuri kun googlasin papuja, koska halusin tietää papujen suomalaisia nimiä, ettei taida löytyä hyvää kuvallista tiedonlähdettä. Wikipediankin suomenkielinen teksti pavuista on vain tynkä.
Liota pavut suolattomassa vedessä vähintään 8 tuntia ja keitä ne tämän jälkeen kypsiksi, edelleen suolattomassa vedessä noin tunnin ajan kunnes ne ovat pehmeitä. Laiskana voit taas oikaista ja ostaa jo valmiiksi keitettyjä papuja kaupasta.

Muista vain aina huudella säilykepavut vedellä ja antaa niiden veden valua lävikössä ennen niiden käyttämistä. Tässä reseptissä papujen määrä on valmiiksi keitettyjä papuja, joten kuivattuja papuja tarvitsee vähemmän, noin puolet kuivattuja papuja liotettuihin verrattuna. 1 dl kuivattuja papuja on noin 3 dl keitettyjä papuja papulajikkeesta riippumatta. Muista aina keittää pavut kypsiksi ennen niiden syömistä vältätä näin saamasta ruokamyrkytystä raakojen papujen sisältämien lektiinien takia.

Tässä käytin ruusupapuja, mutta tähän sopii mitkä tahansa mutkin pavut vain valkoisia en ole tähän toistaiseksi kokeillut. Ihanan kauniit kuivatut kuvioidut pavut muuttuvat valitettavasti keitettynä melko tasaisen värisiksi ruskean punertaviksi pavuiksi. Asia joka joskus harmittaa suuresti, mutta tässä tapauksessahan pavut soseutetaan joten ulkonäkö kuitenkin kärsii.

Tuoreet yrtit voivat nyt talvella olla hyvinkin nuutuneita, eikä niistä silloin ole paljonkaan iloa. Ja jos näin on, kannatta reseptissä mainitut tuore timjami ja oregano korvata kuivatulla yrtillä. Noin teelusikallinen kuivattua yrttiä vastaa mainitsemaani kourallista tuoretta yrttiä. Huomaa kuitenkin ettei maku ole aivan sama näillä kahdella paputahnalla. Kuivattu yrtti tarvitsee aina vähän aikaa ennekuin sen maku puhkeaa täyteen kukkaan, joten anna yrttien ensin maustua ja imeä itseensä kosteutta puputahnasta ennen kuin mahdollisesti lisäät niitä tahnan sekaan.

Suolan määrä on yksilöllinen, ja tahnasta voi kokonaan jättää suolan pois, ja antaa jokaisen itse sirotella sormisuolaa ottamansa tahnan päälle sitä syödessä. Periaatteessa tähän käytetään öljyä tahnan ohennukseen, mutta jos se sinusta kuulostaa liian rasvaiselta voit korvata osan öljystä vedellä, kunhan se vain on etukäteen keitetty ja jäähtynyt kokonaan ennen sen tahnaan lisäämistä.Tässä yrttisessä paputahnassa ei ole oliiviöljyn karvasta sivumakua, mutta jos pidät siitä enemmän voit tietysti käyttää oliiviöljyä auringonkukkaöljyn sijaan.

Riippuen siitä mihin tahnaa käytät, se myös ohennetaan sopivaksi joten tarkkaa öljyn määrää ei voi sanoa. Tämä myös riippuu papujen kuivuudesta. Paksu paputahna pysyy hyvin leivän päällä, kun taas hieman juoksevampi on parempaa dippikastikkeena. Tarjoile tahnaa joko dippikastikkeena tai vegaanina leivänpäällisenä, ja tämä papusose sopii erityisen hyvin kurpitsansiemenleivän päälle.

Yrttinen paputahna leivälle
300 g keitettyjä papuja
½ puolikas punaista chiliä
1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli
1-3 dl auringonkukkaöljyä
suolaa
limetin mehu
kourallinen tuoretta oreganoa
kourallinen tuoretta timjamia
Rucolaa

Valuta pavut keitin vedestä ja anna niiden jäähtyä mieluiten kokonaan. Huuhtele timjamin ja oregano huolellisesti ja anna niiden kuivua kokonaan. Pese myös Rucola mutta pidä se erillään muista yrteistä. Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipuli hienosti. Hienonna myös chili, ja poista se sisustasta siemenet ja valkoiset kalvot jollet halua tahnasta tulista. Kaada pavut, chili, sipuli ja valkosipuli kulhoon. Riivin kuivien yrttien varsista lehdet irti. Halkaise limetti ja purista sen mehu papujen sekaan. Soseuta kaikki sauvasekoittimella, lisää vähän öljyä ohuessa norossa jotta pavut soseentuvat kunnolla. Tarkista tahnan maku, ja viimeistele sen maku suolalla oman makusi mukaan. Levitä tahnaa leipäviipaleella ja viimeistele se kuivahtaneella tuoreella Rucolalla.

Lenkkimakkara makaronimuhennoksella

Rapeaksi paistettua lenkkiä kotona valmistetun ketsupin ja kermaisen makaronimuhennoksen kera. Suomalainen makkara, hyvässä muussa seurassa kuin tavallisen perunan.

Tämä on hyvä ruoka jossa voi hyödyntää ylijäänyttä makaronia, mutta makaronit voi myös keittää muhennokseen varta vasten. Idea on sama kuin reseptissäni pariloitua lohta ja tillimuhennettuja perunoita, tässä vain käytetään makaroneja perunoiden sijaan. Eikä myöskään mausteta tillillä. Makaronien muhentaminen sinänsä ei ole vaikeaa, vaikeaa on saada se oikea tasapaino makean ja suolaisen välille kuitenkin liioittelematta valkopippurilla. Valkopippuria pitää olla vain hiven, jotta sen juuri ja juuri maistaa kastikkeen kermaisen suolaisuuden ja makeuden seasta.

On kaksi tapaa joilla voi valmistaa muhennettuja makaroneja, joko hyvin laiskasti keittämällä makaronit maidossa toivoen että makaronien oma tärkkelys liukenee maitoon sakeuttaen muhennoksen. Tällöin on kaikkein vaikeinta pitää lämpö tarpeeksi matalana jottei makaronit pala pohjaan mutta myös keittoaika on pidempi kuin toisella tavalla jossa makaronit ensin keitetään kypsiksi jonka jälkeen vasta valmistetaan muhennos. Olen vuosien mittaan käyttänyt kumpaakin, vähän riippuen siitä mitä milloinkin on ollut saatavilla kotona, ja todennut että maukkainta tulee tällä viimeisellä mainitsemalla tavalla. Tällöin periaatteessa valmistetaan Bechamelkastike, joka tässä kuitenkin tehdään vähän toisella tavalla kuin olen sen aikaisemmin kuvaillut reseptissäni mummon perinteinen lipeäkala että kreikkalainen moussaka, vaikka se siinä oikeastaan oli Mornaykastike.

Kastikkeen voi oman valintansa mukaan valmistaa laktoosittomasta maidosta, tällöin on vain varottava maidon kiehumista liian pitkään, jolloin se voi juoksettua. Muuten maidon suhteen sanoisin että jos haluat terveellisyyttä vähärasvaisen kastikkeen muodossa, tämä ei ole vaivansa arvoinen. Vain jos kastikkeessa on tarpeeksi rasvaa, ja tämä sekä voin että maitorasvan muodossa tulee siitä tarpeeksi kermaista ja herkullista. Liika rasva ei kuitenkaan ole hyväksi, tällöin kastike juoksettuu ja myös makkarassa on rasvaa, joten tämä kanssa kannatta tarjoilla raikasta mutta myös ketsuppi maistuu tämän kanssa. Muhennoksen voi halutessaan maustaa raastetulla muskottipähkinällä.

Tämä on taas niitä ruokia jossa kaikkein vaikeinta on valita se oikea lenkkimakkara, joten sen jätän jokaisen omalletunnolle koska makkaran valitseminen nykyään on tietolaji. On tiedettävä mistä kyseinen lenkkimakkara on valmistettu, onko makkarassa rypsiporsasta, viljapossua vai mitä possua.

Muuta hauskaa jota voit lenkkimakkarasta kokeilla tämän paistetun lenkkimakkaran ja muhennettujen makaronien lisäksi ovat suomalainen lenkkimakkaraspagetti sekä juustolla kuorrutettu uunilenkki ja jos pidät makaroneista kannattaa sinun kokeilla makaronilaatikkoa aikuiseen makuun. Tähän tarvitset kuitenkin noin puolentoista desin verran kuivia makaroneja ja 100-150 g makkaraa jokaista aikuista ruokailijaa kohden, joten tämä resepti riittää hyvin neljän hengen perheelle jollei perheessä ole kasvavia teini-ikäisiä poikia, jolloin menekki voi olla jopa tupla normaalin verrattuna.

Paistettu lenkkimakkara:
500–600 g lenkkimakkaraa
Voita tai öljyä paistamiseen

Muhennetut makaronit:
6 dl makaroneja
5 dl maitoa
2½ rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita
1-2 tl suolaa
1 tl-1 rkl sokeria
½ tl valkopippuria

Paistettu lenkkimakkara:
Poista makkarasta sen kuori. Halkaise makkarat pituussuunnassa ja leikkaa puolikkaat kolmeen ai neljään yhtä pitkään osaan. Halkaise myös nämä makkaranpalat pituussuunnassa kahteen yhtä isoon osaan. Ruskista makkaranpalat kauniin ruskeiksi ja rapeiksi keskilämmöllä joko voissa tai öljyssä. Pidä makkarat lämpiminä jollet saa paistettua kaikkia samalla pannulla.

Muhennetut makaronit:
Keitä makaronit kypsiksi suolatussa vedessä. Kaada vesi pois lävikössä. Vispaa jauhot pienessä kulhossa tilkkaan maitoa. Sekoita kunnes seos on tasainen. Kaada loppu maito kattilaan ja lisää voi. Vispaa jauhosekoitusmaidon sekaan kattilaan ja lämmitä sitä miedolla lämmöllä noin viitisen minuuttia aika ajoin sekoittaen. Lisää valutetut makaronit sekaan, ja sekoita varovasti rikkomatta makaroneja. Mausta kastike suolalla, sokerilla ja jauhetulla valkopippurilla oman makusi mukaan. Asettele paistettu makkara lämpimille lautasille ja lusikoi muhennettuja makaroneja viereen. Tarjoile annokset lämpiminä ja ketsuppia ja salaattia niiden kanssa.