Viisimauste

Toiveena oli että kirjoittaisin viisimausteesta joten tässä kiinalainen viisi mauste koostuu kuten nimessä jo mainitaan viidestä mausteesta, tähtianiksesta Sizuanpipurista tai anispippurista toisella nimelllään, Kassia kanelista joa usemmiten Suomessa myydään kanelina ja joka ei ole sama asia, fenkolin siemenistä sekä neilikasta. Viisimaustetta saa helposti valmistettua kun jauhaa kaikki ainekset samassa suhteessa toisiinsa, morttelissa tai kahvimyllyssä.

Sezuanpippuri

Toiselta nimeltään anispippuri, ei ole sukua pippurille, vaikka sen nimi sitä voisi vihjailla. Sezuanpippuri on suosittu mauste kiinalaisessa Sezuanin maakunnan ruoissa. Sezuanpippuri on vähän pihkaista maultaan, samalla se maistuu vienosti neilikalle ja anikselle.  jollet löydä sitä valmiina kaupasta. Anispippuria löytyy etnisistä ruokakaupoista jollei marketissa sitä ole tarjolla.

Kassia kaneli

Kaneli joka tässä tapauksessa eivät ole meidän oma tuttu, Ceylonin kaneli, vaan kassia kaneli jota joskus käytetään aidon kanelin halvempana korvikkeena. Kassia kaneli sisältää myös vähän kumariinia, jota tavallisessa ”aidossa” kanelissa taas ei ole, joten sitä kannatta käyttää pihillä kädellä, samoin kuten tonkanpapuja. Olen itse allerginen juuri kassia kanelille joten käytän oikeasta reseptistä poiketen Ceylonin kanelia viisimausteessa.

Kiinalainen viisimauste

2-3 tähtianista
1 tanko kassiakanelia
3 tl fenkolinsiemeniä
2 tl neilikkaa
3 tl anispippuria

Jauha kaikki mausteet ja sekoita, säilytä tiivissä laispurkissa suojassa auringonvalolta.

Säilötyt sitruunat

Mama Jessie's Limon kreolin kielellä. Säilöttyjä sitruunoita voi tehdä monellakin tapaa, eikä tämä ei ole mikään marokkolainen vaikka niinkin voisi luulla, vaan kyseinen resepti on vasta äsken taas mieleen muistunut resepti. Netin ihmeellisessä maailmassa saa joskus yhteyden kauan sitten hävinneeseen vanhaan ystävään ja ruokia muistuu mieleen, ja parhainta koko asiassa on että voi taas kysellä niistä ruoista joita ei oikein enää itse muista miten ne valmistettiin. 

Mama Jessien säilötyt sitruunat ovat makumatka nuoruuteen melkein kolmen vuosikymmenen taakse Seychellien kauniille saarille Intian valtameressä. Silloinen anoppini Mama Jessie puristeli innoissaan sitruunoita ja pani mehun menemään, koska sille hän ei löytänyt mitään käyttöä. Ihmettelin mehun panemista hukkaan ennen kuin ehdotin että joisin sen, ja sehän sopi Jessielle.

Suolaan säilötyt sitruunat ovat hyvä tapa hyödyntää kun sitruunasta jää van kuoret jälkeen esimerkiksi sitruunalimonadin käyttöön. Vaikka käytät tähän luomusitruunoita, pese ne huolellisesti, ja muista pestä sitruunat ennen kuin käytät niistä mehun johonkin muuhun. Sitruunoita ei kuitenkaan kannata säilöä kokonaisina vaikkei olisi niiden mehulle käyttöä, vaan ne joko halkaistaan jos ne ovat hyvin pieniä tai leikataan neljään osaan jolloin niitä mahtuu lasipurkkiin tiheämmin ja enemmän jolloin tarvitset vähemmän suolaa. 

Säilötyt sitruunat kuten Seychelleillä

Sitruunoita voi käyttää sinällään, tai jos ne ovat mielestäsi liian suolaisia, poista liika suola niistä liottamalla. Tällä tavalla säilötyt sitruunat säilyvät jopa vuosia avaamattomina mutta myös sen jälkeen kun purkki on avattu. Lisää vain joka kerta purkin avattua ja se jälkeen kun ole ottanut ne sitruunat kuin haluat, lisää kylmää keitettyä vettä sekä karkeaa merisuolaa niin sitruunat pysyvät hyvinä. Säilytä avattu purkki jääkaapissa tai viileässä, avaamaton säilyy hyvin jopa vuosia huoneenlämmössä suojassa auringon valolta. Huomioi myös että tässä on paljon suolaa ja se syövyttää metallikansia joten paras jos sinulla on muovikansi säilöpurkille. Tällä reseptillä saat joko yhden ison lasipurkillisen täyteen tungettuja säilöttyjä sitruunoita tai pari pienempää purkillista.

Merisuolaan säilötyt sitruunat

1 kg sitruunoita

1-2 dl karkeaa merisuolaa

Pese sitruunat ja harjaa ne huolellisesti juuresharjalla. Anna sitruunoiden kuivua. Halkaise sitruunat ja purista niistä mehu ja käytä johonkin muuhun. Osan mehusta voit jättää nesteeksi. Leikkaa sitruunapuolikkaat neljään osaan pituussuunnassa, jos sitruuna ovat pieniä voit leikata ne puolikkaiksi. Lado sitruuna lohkot isoon huolellisesti puhdistettuun ja steriloituun lasipurkkiin kerroksittain karkean merisuolan kanssa. Täytä purkki piripintaan ja lisä päällimmäiseksi kerros suolaa. Jos sitruunoista on puristettu kaikki mehu pois lisää noin desin verran keitettyä jäähtynyttä vettä purkkiin jotta suola kostuu. Jos sitruunoissa on vielä mehua ei tätä tarvitse lisätä. Sulje lasipurkki tiiviillä kannella ja jätä se huoneenlämpöön tekeytymään kuukaudeksi. Tämän jälkeen sitruunat ovat valmiita syötäväksi mutta säilyvät viileässä säilytettynä purkki avattuna kuukausia, jopa vuoden jääkaapissa. Käytä sitruunoita lisukkeena tai osana ruoan maustamista.

Toffeevoi

Julkaisin juuri reseptin maksaa toffeevoilla ja sain paljon palautetta sen valmistamissesta joten kuten jo lupasin, tässä se nyt on ihana, paahtunut toffeevoi vähän paremmin selitettynä. Pien4estä mokast syntyikin mahtavan herkullinen maute ruokaan.

Olin valmistamassa kirkastettua voita, tai Gheetä ja unohdin voin kattilaan liian pitkäksi aikaa ja liian korkealle lämmölle ja sain aikaiseksi pähkinäistä sulatettua toffeevoita.

Harva niin helppo asia nostaa tavallisen ruoan taivaallisiin korkeuksiin niin helpolla ja simppelillä tavalla kuin ruskeaksi paahtunut pähkinävoi tai toffeevoi. Pähkinävoin miellän enemmän sen sulaneessa, juoksevassa muodossa, kun taas toffeevoita voi sivellä paahtoleivälle sen jäähdyttyä ja nauttia ihanasta toffeen mausta ilman sokerin makeutta. 

Pähkinäinen paahdettua toffeevoi

Se antaa kuitenkin aivan oman lisänsä ruokiin ja tavalliset ruoat muuntuvat aivan toisiksi, ne nousevat taivaallisen herkullisiin ulottuvuuksiin. Käytä toffeevoita siinä missä tavallista voita. Toffeevoihin voit käyttää sekä laktoositonta että tavallistanomraalisuolaista voita.Toffeevoi säilyy jääkaapissa parisen viikkoa tiiviissä rasiassa. Toffeevoin voi myös pakastaa jossa se säilyy pidemmän ajan kuin jääkaapissa säilytettynä ja saman ajan kuin tavallinen voi pakastettuna, noin puolisen vuotta.

Toffeevoi

100 g voita

Pane voi kattilaan ja anna sen sulaa miedolla lämmöllä. Voi alkaa kuplia ja maitoproteiinit alkavat erottua sulaneesta voista. Anna voin paahtua kunnes maitoproteiinit ovat saaneet vähän ruskeaa väriä, noin 3-5 minuuttia. Varo polttamasta voita liikaa, liian tummaksi paahdettu voi maistuu kitkerältä. Kaada juokseva paahtunut pähkinävoi rasiaan ja anna sen jäähtyä kokonaan, jäähtyessään voi kovettua ja sitä voi säilyttää jääkaapissa.

Siankärsämötee

Siankärsämö on vanha lääkekasvi ja sitä on perinteisesti käytetty muun muassa kuumeeseen ja sen on todettu parantavan pintaverisuonten verenkiertoa laajentamalla niitä sekä tyrehdyttämään verenvuotoja. Siankärsämöä onkin käytetty ulkoisestisekä  ihonhoitoon ja haavoihin sekä voiteena että kylpyihin ja hauteisiin. Sitä on myös sisäisesti käytetty ruokahaluttomuuteen, ruoansulatushäiriöihin, ummetukseen sekä ilmavaivoihin ja Siankärsämö sopiikin hyvin rasvaisten ruokien mausteeksi. 

Siankärsämöä on aikoinaan myös käytetty oluen valmistuksessa humalan puutteessa, varsinkin sotien aikoina ja sitä käytetään myös kasvivärjäykseen ja sillä saa kauniita vihreän keltaisia sävyjä.

Kotilot siankärsämön kukinnoissa

Ruoan mausteena käytän Siankärsämön hentoja vihreitä lehtiä, sekä siankärsämön kukintoja Lehdet ja kukinnot kerätään juuri kun kukat ovat auenneet ja jotka voi joko käyttää tuoreena ruokamausteena tai kuivata ilmavasti myöhempää käyttöä varten.  

Olen käyttänyt sitä muun muassa Nannan rikkaruohosalaatissa,  foliossa paistetun uunisiian mausteena sekä mustan teenkorvike teehen. Siankärsämöllä on pikantti mausteinen hieman neilikkainen maku, ja sitä voi käyttää pienissä määrin mausteena esim. salateihin, keittoihin tai säilykkeisiin.

Huomaa ettei yrttejä saa käyttä pitkäaiakisesti ja jatkuvasti. Älä liioittele siankärsämön käyttöä syömällä sitä liian usein tai liian paljon koska sillä on lääkinnällisiä vaikutuksia joita et välttämättä halua, varsinkin jos käytät siankärsämöä vain mausteena ja maustat sillä vain ruokaasi. 

Hämähäkin seittiä siankärsämön lehdissa

Jotkut voivat olla allergisia siankärsämölle, jolloin se voi aiheuttaa ihottumaa, siankärsämön liikakäytöstä voi myös saada huimausta tai päänsärkyä. Ja jos olet allerginen kamomillalle tai päivänkakkaralle, ole varovainen siankärsämön käytön suhteen koska ne ovat leheistä sukua toisilleen ja voit myös olla allerginen siankärsämölle. Jos haluat harrastaa villiyrttiejä ruoanlaitossa tai lääkinnällisesti suosittelen että luet lisää tekstistäni Opi tuntemaan villiyrttien kasvipaikat sekä villiyrtit ja kasvit talteen. 

Siankärsämöa varjossa kuivumassa

Koko maanpinnan yllä kasvavaa kasvia voi käyttää lääkekäyttöön. Siankärsämöä voi säilöä joko kuivaamalla sitä, mutta sitä voi myös pakastaa jollet valmista siitä uutetta uuttamalla siankärsämöä joko veteen esimerkiksi teehen, tai alkoholiin siankärsämöuutteeksi tai kasviöljyyn siankärsämö-öljyksi. Voit lukea lisää yrttiuuttieden valmistuksesta tekstistäni yrttiuutteiden valmistus.

Lääkekäyttöön uutteisiin tms. kasvia voi kerätä koko kesän juhannuksesta syyskuuhun. Itse käytän kuivattua siankärsämöä muun muassa haavojen sekö palohaavojen hoitoon koska se sisältää aineita jotka vähentävät kutinaa ja lievästi lievittävät kipua.

Tuoretta siankärsämöä

Siankärsämöä voi ulkoisen käytön lisäksi lievissä tapauksissa  käyttää sisäisestiitselääkintään yrttiteenä, siankärsämöteen muodossa, mutta vain väliaikaisesti lyhyenä kuurina. Jolleivät oireet lievene parissa kolmessa päivässä, suosittelen että otat yhteyttä lääkäriin jatkohoidon suhteen.

Siankärsämötee

2 tl kuivattua siankärsämöä
3-4 dl vettä
1-2 tl hunajaa

Mittaa vesi kattilaan ja kiehauta se ylös. lisää yrtti kattilaan ja peitä se tiivillä kannella. Anna siankärsämön hautua vedessä10 minuuttia. Siivilöi yrtti pois, kaada mukiin ja mausta se hunajalla koska se sitä tarvitsee ja nauti juoma heti kuumana. Tätä teetä voit juoda kaksi kertaa päivässä korkeintaan kahden viikon pitkänä kuurina.

5:2 Paaston hummus

Pidän hummustahnasta ja olen nyt kesähelteillä kehittänyt oikean himon kylmällä hummukselle jota teen jääkaappiin välipalaksi ja naposteltavkaksi. Teen hummusta etukäteen ja jätän sen sinne jäähtymään ja viilenemään samaan paikkaan jossa myös säilytän sen dippivihannekset.

Lukiessani Michael Mosleyn 5:2paastokirjaa aloin miettiä miksi valmishummuksessa oli niin paljon kaloreita, ja kehitin oman kevyemmän version jonka mausta en ole liikaa tinkinyt sen keveyden takia, vaan se maistuu edelleen hummukselle, ja parasta tässä on se että sitä voi joka kerta vaihdella oman makunsa mukaan. Unohtamatta sitä tosiasiaa että tämä sopii myös vegaaneille.

5:2 paastoon sopiva hummustahna

Tämä on 5:2 paastoon sopivampi versiohummuksesta kun se jota normaalisti käytän, tässä samat mausteet mutta suurin osa öljystä on korvattu keitetyllä jäähtyneellä vedellä, ja siinä on myös ajoittain käytetty omenaviinietikkaa sitruunamehun sijaan jota syön melkein joka paastopäivä, ja usein myös seuraavana ruokapäivänäkin mutten samana kevyt versiona.

Hummus vihannestikuilla on hyvä välipala tai naposteltava kun tekee mieli varsinkin 5:2 paaston alussa, ja kuten minulla usein iltaisin vaikka se onkin jo vähentynyt ajan myötä ja vaihtelee päivästä toiseen. Nyt kesällä se on ihanaa kylmää syötävä, tietenkin isomman annoksen hummusta voisi syödä pääruokana jos vain vaihtelee sen kanssa vihanneksia kerrasta toiseen jottei siitä tule liian yksitoikkoista.

Tahinia kahviherneiden ja valkosipulin kera hummustahnaan

Dippaan tai kastan hummukseen raakoja porkkanoita, selleriä, paprikaa, raakaa kukkakaalia, retiisejä, kesäkurpitsaa, kurkkua jotka olen leikannut sopivan kokoisiksi tikuiksi jottei niitä tarvitse kastaa toista kertaa.  Kaksin kastaminehan ei ole sallittua jottei ihmiseltä toiseen suusta siirry bakteereja kulhoon josta kaikki dippaavat omain vihanneksiaan ja saavat tartunnan jos jollakin on flunssa tms.

Kaikista pelkistetyimmässä iltamyöhäisessä paastopäivän versiossa se koostuu vain kuoritusta porkkanasta jota dippaan omaan kulhoon ja jos kaloreita vielä on jäljellä päivän päätteeksi herkuttelen oikein viimeistelemällä hummusannokseni tilkalla öljyä ja seesaminsiemenillä.

Yhden naisen paastohummus ja porkkana

Maustan hummusta kerrasta toiseen vähän eritavalla, mutta itse hummustahna pysyy samana kevyenä ja hyväksi todettuna perusversiona, vain 137 kCal sadalta grammalta hummusta. Pidän siinä sekä Tahinin että oliiviöljyn miniminä, ja käytän muita tehosteita maun saamiseen kuten omenaviinietikalla, sitruunan tai limetin mehulla ja jatkan tahnaa keitetyllä kokonaan jäähtyneellä vedellä jotta saan siitä sen kevyemmän version. 

Vaihtelen myös kerrasta toiseen hummustahnan karkeutta sileämmästä karkeampaan jossa on enemmän sattumia. Maustan tahnan sekä valkosipulilla, suolalla ja chiliä jos haluan siihen vähän lisäpotkua ja vaihtelen korianterinsiemenien, jeeralla, paprikalla, sumakilla tai marokkolaisella Ras el Hanoutilla ja vaihtelen niitä yrttien kanssa. Käytän humukseen tuoreita yrttejä kuten ruohosipulia, basilikaa, minttua, oreganoa, korianteria ja todellakin, tämä on kevyempi versio jo julkaisemastani hummuksesta jossa nesteenä on käytetty öljyä.Mausteita käytetään suhteessa niin vähän etten aian laske niiden kalorimääriä kun käytän teelusikallisen sitä tai ripauksen tätä.

 

Kevyempää hummustahnaa 5:2 paastoon

5:2 paaston hummustahna

270 g kikherneitä

32 g tahinia

½-1 tl suolaa

½-1 tl mausteita

8 g valkosipulia

3 rkl sitruunamehua

2 tl oliiviöljyä

1 dl vettä

Esiliota kuivatut kahviherneet runsaassa vedessä ja keitä ne kypsiksi. Keitä vesi ja anna sen jäähtyä kokonaan, säilytä sitä vaikka jääkaapissa. Kaada niiden keitinvesi pois huuhtele ne ja anna niiden valua lävikössä. Tai avaa säilykepurkkia kypsiä kikherneitä, kaada niiden suolavesi pois ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Anna papujen valua lävikössä. Kaada pavut kulhoon, lisää sinne tahinia, purista sitruunamehua. Kuori valkosipuli ja hienonna se karkeasti ja lisää kulhoon. Surauta pavut mausteineen tahnaksi ja lisää vettä pikku hiljaa kunnes olet saanut tarpeeksi sileän ja juoksevan tahnan.  Peitä tahna tiivisti muovilla ja siirrä se jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi. Kuori ja pese dippivihannekset ja leikkaa ne sopivan kokoisiksi tikuiksi ja tarjoile ne hummuksen kera välipalaksi tai herkutteluhetkenä. Muista vain laskea vihannekset kalorimäärään. Saat tällä reseptimäärällä 137 kCal sisältävää hummusta jokaista 100 grammaa kohden.

Kesäinen maustevoi ruohosipulin kukinnoista

Villiyrtit ovat nyt suosittuja ja niitä kerätään ja hyödynnetään ruokaan suurella innolla, mutta ei kuitenkaan kannata unohtaa viljeltyjen kasvien kukkia. Ruohosipulinkukat nypitään pois ruohosipulin varsista ja heitetään kompostiin aivan samalla tavalla kuin raparperin kukat. Mutta nämä ruohosipulinkukat voisi poisnyppimisen sijaan hyödyntää aromivoissa ja syödä grillatun lihan tai lämmin savustetun kalan kanssa.

Kaikista helpoin ja pelkistetyin on monesti parasta ja kaikki yrtit kannatta aina pestä huolellisesti jottei niissä ole multaa, ja niiden on myös annettava kuivua kokonaan varsinkin kun niitä käytetään maustevoissa tai öljyissä. Tämä varsinkin jos sinulla nyt on ruohosipulinkukintoja ja valmistat sitä kukkavoita isomman määrän ja pakastat siitä osan. Vesi voin seassa ei muutenkaan ole suotavaa ja se vain laimentaa maustevoin makua. Tällä tavalla saa talteen osan kesän kauniista kukista ja voi käyttää niitä pitkälle syksyyn ja jopa keskellä talvea grillipihvin päällä. 

Ruohosipulin kukinnot ja varret maustevoihin

Parin päivän sisään syötävä ja käytettävä aromivoi kannatta tehdä pieneen kulhoon tai rasiaan, pakastettava maustevoi taas kannattaa panna makkaraan ja pakastaa muovipussin sisällä. Se säilyy pakastettuna noin puolen vuoden ajan. Jollei voimakkaran tekeminen ole sinulle ennestään tuttua kannatta sinun lukea lisää aromivoista ja niiden tekemisestä muista teksteistäni jotka löydät tunnisteella mausteet tai maustevoi, osa niistä on myös koottuna sivulla kesän herkut.

Ruohosipulinkukintojen pitää vain olla kokonaan auenneita, ja ne on myös kerättävä kuivalla säällä. Ruohosipulin kukat ovat lyhyen varren päässä rykelmässä, ja tämän rykelmän keskellä on pieniä pallukoita jotka voi poistaa esteettisistä syistä, ne eivät sinänsä vaikuta aromivoin makuun. Kukkien sekaan voi myös lisätä ruohosipulinvartta jolloin voista tulee sekä voimakkaammin ruohosipulin makuista että se kauniimman ja värikkäämmän ilmeen. 

Ruohosipulinkukkavoita villisian sisäfileellä

Käytän aromivoihin vain tavallista suolattua voita, mutta jos sinulla on ongelmia laktoosin kanssa voi tähän hyvin käyttää laktoositonta voita, se toimii aivan samalla tavalla. Tällä reseptillä saat aromivoita isommalle seurueelle kuin tavalliselle neljälle. Yksi annosaromivoita on noin ruokalusikallisen, parin verran vähän muun ruoan määrästä ja koostumuksesta riippuen.

Ruohosipulinkukkavoi

150 g voita

1 dl ruohosipulisilppua ja sen kukintoja

ripaus vasta jauhettua valkopippuria

Ota voi ulos jääkaapista temperoitumaan huoneenlämpöön jotta sen on tarpeeksi pehmeää kun sekoitat mausteet siihen. Varo kuitenkin kesähelteillä jättämästä voita huoneenlämpöön jottei se sula kokonaan ja pilaannu. Huuhtele ruohosipuli huolellisesti ja anna sen kuivua kokonaan. Revi hellästi irti ruohosipulin kukinnot varsista ja pane ne kulhoon. Hienonna varret leikkuulaudalla veitsellä tai keikkaa ne saksilla hienon hienoksi. Lisää kulhoon pehmennyt voi, ripaus vasta jauhettua valkopippuria ja sekoita kaikki ainekset keskenään maustevoiksi. Tarkista maustevoin maku ja lisää valkopippuria jos se sitä mielestäsi tarvitsee. Kääri pakastettava maustevoi voipaperiin makkaraan ja pane voimakkara pakastimeen muovipussissa. Siirrä lähipäivinä käytettävän ruohosipulinkukkavoi tarjoiluastiaan, peitä se tiivisti muovilla ja pane jääkaappiin pariksi, kolmeksi tunniksi kovettumaan. Ruohonsipulikukkavoi on tuoretuote, sitä ei kannata säilyttää liian pitkään jääkaapissa. Se on aina parhaimmillaan samana tai viimeistään seuraavana päivänä sen valmistamisesta, tämän jälkeen sen maku muuttuu eikä se enää ole yhtä aromaattinen.

Voikukkakaprikset

Riesana kasvavan voikukan nupuista herkkua, voikukan nuppukapriksia joita voit köyttää aivan samalla tavalla kuin oikeita kapriksia. Tämä on kiva uusi tapa saada hyödynnettyä ja taltutettua voikukkaa omasta nurmikosta, kun tarpeeksi usein nyppii talteen voikukat nuput ei se kuki samalla tavalla, ja samalla voikukan lehtiäkin voi kerätä talteen salaattia varten.

Kaprishan on kasvin kukinto, tai kaprisköynnöksen kukan nuppu joka säilötään ennen sen kukkaan puhkeamista ja jota me syömme kapriksena, meille kapris tulee yleisimmin välimeren alueelta mutta meillä täällä pohjolassa on parikin melkein yhtä hyvä ainesta josta tehdä kapriksia, tai ainakin sille korviketta.

Voikukan nuppuja kapriksiksi

Kapriksia voikukasta

Samalla kun voikukan nupuista tekee ihania kapriksia, saa samalla hyödynnettyä voikukan terveysvaikutuksia, mutta kuten olen ennenkin maininnut, älä syö samaa villiyrttiä liian pitkään, tai usein koska useilla niistä on lääkinnällisiä vaikutuksia, ja se ei välttämättä ole tarkoitus kun on kyse niiden köytöstä ruokana, tai osana ruokaa sen maustamisessa. Lisää voikukasta voit lukea tektistäni voikukka.

Kaikki villikasvit samoin kuten salaatti ja muut viljellyt kasvit huuhdelleen aina runsaassa vedessä, tämä jotta niissä piilevä multa saada pois, mutta myös koska tässä on kyseessä kukinnot, joissa joskus vaikkeivät ne vielä ole auenneet hyönteisiä. Hyönteiset eivät viihdy vedessä ja kiipeävät pois kukinnoista. 

Voikukan nuppuja

Kerää vain voikukan nuppuja jotka ovat vielä aivan kiinni, vähän jo auenneet aukeavat lisää lämmöstä kun niitä säilöt. Kerää niin pieniä nuppuja kuin vain suinkin, tämä jotta voikukan nupussa olisi parhain vielä tiivistynyt aromi jäljellä. Kerään voikukan nuppuja kuten muitakin villikasveja aina vain aurinkoisella ja kuivalla säällä, ja paikasta joka ei ole liian lähellä isoja teitä. 

Voikukan nuppukaprikset

Paras aika kerätä voikukan nuppuja on aikaisin aamulla ennenkuin nuput päiväksi aukeavat. Jollet pidä voikukan hieman kitkerästä mausta voi kukan nuput halutessaan ryöpätä samalla tavalla kuten sieniä ennen niiden suolaliemeen panemista, mutta tämä on mielestäni vähän turhaa koska voikukka kapriksissa on mielestäni juuri se juju että ne ovat samalla suolaisia, hieman kitkeriä ja viinietikasta happamia. Tällä reseptillä saat joko ison tai pari pienempää lasipurkillista voikukannuppukapriksia.

Voikukannuppukaprikset

3 dl vettä

2 tl merisuolaa

3 dl voikukannuppuja

5 valkopippuria

1 neilikka

3 dl omenaviinietikkaa

1-2 tl ruokosokeria

Kerää vielä kiinni olevat voikukan nuput kuivalla aurinkoisella säällä. Pane voikukan nuput runsaaseen veteen jotta kaikki mahdollinen lika niistä vajoaa kulhon pohjaan. Poista nupuista niiden varret jos niihin on sitä jäänyt ja pane ne lävikköön valumaan. Kiehauta ylös vesi ja lisää suola, ja sekoita lusikalla kunnes suola on liuennut kiehuvaan veteen. Pane voikukan nuput isoon huolellisesti puhdistettuun lasipurkkiin ja kaada kiehuva suolavesi niiden päälle ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sulje purkki tiiviillä kannella ja siirrä voikukannuput jääkaappiin kolmeksi päiväksi tekeytymään. Kaada voikukannuput siivilään ja valuta pois suolavesi. Siirrä voikukat uuteen huolellisesti puhdistettuun edellistä hieman pienempään lasipurkkiin johon ne juuri ja juuri mahtuvat ja jossa ei ole liikaa lisätilaa niiden lisäksi. Lisää lasipurkkiin pippuri ja neilikka. Kaada omenaviinietikka kattilaan, lisää sokeri ja kiehauta se ylös ja kaada se voikukkanuppujen päälle lasipurkkiin. Varmista että nestettä on riittävästi ja että kaikki voikukan nuput ovat viinietikan alla. Sulje lasipurkki tiiviillä kannella ja anna jäähtyä taas huoneenlämpöiseksi, siirrä tämän jälkeen voikukkakaprikset viileään paikkaan tekeytymään pariksi, kolmeksi viikoksi. Tämän jälkeen voikukkakaprikset ovat valmiita käytettäväksi siinä missä tavalliset kapriksetkin. Voikukkakaprikset säilyvät vuoden, jopa kaksi viileässä säilytettynä suojassa auringonvalolta. Avaamaton purkki kannattaa hyödyntää kuukauden sisään.