Raakapihvi

Kylmää kesäruokaa helteellä, Steak tartare tai tartarpihvi. Raakapihvi on kesähelteillä ruokaa laiskan emännän mieleen kun ei edes tarvitse kypsentää sitä. Kylmä liha vain hienonnetaan tarpeeksi hienoksi ja oikeilla lisukkeilla se sopii myös 5:2 paastoon ruoaksi kuten esimerkiksi jättämällä ruisleivän syömättä ja valitsemalla hapankurkun maustekurkun sijaan.

Klassikko raakapihvi, Steak tartare kuten raakapihviä kutsutaan sekä englanniksi, on pitkä perinne, ja se on aina valmistettu syvällä härän sisällä sijaitsevasta lihasta jotta se ei olisi kontaminoitunut ja jotta sitä olisi turvallista syödä. Tästä syystä se valmistetaan härän sisäfileetä, joka on kaikista hienoin häränlihan pala, tai mahdollisesti sen ulkofileestä. Raakapihvin lähisukulainen on Carpaccion josta olen valmistanut version hevosen lihasta ja joka myös sopii kulmäksi ruoaksi kesähelteillä.

Raakapihvin valmistukseen on enemmän kuin kaksi eriävää koulukuntaa siis miten sen lihan saa hienonnettua sopivaksi raakapihviin. Osa kokeista vannoo raakapihvin terävällä veitsellä sisäfileestä raaputtamiseen, toinen puoli taas sen hakkaa sen pieniksi paloiksi veitsellä, kolmas jauhaa lihan lihamyllyssä kun taas kotikokilla on hyvä vaihtoehto monitoimikoneessa. 

Ja totean tässä nyt ottamatta mitenkään kantaa suuntaan toi toiseen ja menetelmien kätevyyteen, sen mitä veitsellä raaputtamalla mahdollisesti säästää tiskaamisessa, taas antaa saman verran takaisin käsivoimailua tiskaamisessa, joten miten kukin itse haluaa sitä voimistelua käsilleen harrastaa. Itse olen laiska emäntä joten käytän monitoimikonetta joka antaa raakapihville pehmeämmän koostumuksen kuin lihamylly.

Steak tartare lisukkeineen

Meillä raakapihvi tarjoillaan kuten isäni sen aikoinaan minulle opetti, liha keskellä lautasta ja kaikki muut raaka-aineet omassa keossaan erillään toisistaan lautasella. Tämä jotta jokainen voi itse sen sekoittaa sitä syödessään, ulkomailla olen sen nähnyt monesti jo valmiiksi sekoitettuna jolloin se periaatteessa tarjoillaan raakana Lindströmin pihvinä, onhan nyt raaka-aineet periaatteessa aivan samat.

Lisukkeena meillä on aakapihville kapriksia, hienonnettua sipulia, punajuurta, mauste- tai suolakurkkua. Raaka munan keltuainen kuuluu aina asiaan ja sen voi halutessaan jokainen ruokailija maustaa joko Tabascokastikkeella tai Worcestershirekastikkeella ja lisukkeena hapanjuuresta leivottua tummaa ruisleipää. Ilman sormisuolaa ja vasta rouhittua mustapippuria suoraan myllystä lihan pintaan se ei maistu millekään ja tämän lisäksi tarjoillaan vaihtoehtoisesti sen lisäksi myös ranskalaista Dijon sinappia sekä tuoretta raastettua piparjuurta.

Sisäfileetä putsataan

Raakapihvi on tuoretuote ja sitä ei saa, eikä pidä säilyttää pitkään valmiiksi jauhettuna ennen sen syömistä vaan se on kakista parasta juuri vasta hienonnettuna ja jääkaappikylmänä kesähelteillä. Voit myös antaa lihakauppiaan jauhaa lihan valmiiksi mutta se on ehdottomasti säilytettävä jääkaapissa koko ajan ja syötävä samana päivänä. Myös hienonnettu sipuli on tuoretuotetta, sitäkään ei voi silputa liian aikaisien etukäteen koska sen maku muuttuu nopeasti kitkeräksi sen ollessa kosketuksissa hapen kanssa. Sipulin mahdollisesti voisi panna sitruuna tai etikkaliemeen jääkaappiin joksikin aikaa mutta tulos on kuitenkin sama, sipulin maku muuttuu kitkeräksi ajan myötä. Sipuli voit käyttää oman mielesi mukaan omaa suosikkiasi oli se sitten salottisipuli, hopeasipuli, punasipuli tai tavallinen keltasipuli.

Ranskassa Steak Tartare tarjoillaan usein tartarkastikkeen kanssa, joka on samantyyppinen kuin remouladekastike. Itse en ole oikein vielä tähän ikään vielä oppinut remouladekastikkeen ja tartarkastikkeen eroa ja käytänkin niitä kumpaakin iloisesti samana asiana. Voit lukea lisää tartarkastikkeesta ja sen erosta remouladekastikkeeseen tekstistäni remouladekastike.

Parasta kastikkeen käytössä on että sen voi, ja se myös pitää tehdä hyvissä ajoissa ennen sen tarjoilua jotta se ehtii tekeytyä kunnolla ja maustua valmiiksi jääkaapissa.

Jos olet 5:2 paastolla niin sinun on hyvä tietää että maustekurkussa on valmistajasta vaihtelevasti 60–83 kaloria, suolakurkku 20 kaloria kun taas hapatetussa kurkussa on tietojeni mukaan vain 9 kaloria kun taas tuoreessa kurkussa on 10 kaloria. Sama koskee punajuurta, tai kuten tässä tapauksessa keltajuurta jonka kalorit ovat keitettyinä enemmän kuin etikkapunajuurena. 

Keltasipulia raakakypsytetaan miedossa etikkavedessä

Ainoa kompastuskivi on munan keltuainen joka sisältää suhteessa kokoonsa paljon kaloreita, mutta raakapihvi ei ole raakapihvi ilman raakaa munan keltuaista joten sitä ei kannata kaloreiden vuoksi jättää pois. Lisukkeeksi raakapihville kannatta 5:2 paastoa noudattavan valita vihreä salaatti jotta saa vähän kuituakin ruoasta. Äläkä vain unohda punnita ja merkitä muistiin kaikkia raaka-aineita.

Lihan annoskoko on noin sata grammaa, tämän enemmän raa’an lihan syönti alkaa ainakin minulla jo tökkiä, ja sata grammaa on paremmin suhteessa sen yhden muna keltuaisen kanssa. Muista pakastaa valkuaiset ja käyttää ne myöhemmin johonkin toiseen ruokaan. Tällä reseptillä saat tavallisesta poiketen raakapihviä lisukkeineen vain yhdelle, mutta resepti on helppo kertoa kahdella tai neljällä jos ruokailijoita on enemmän kuin yksi.

Lisää 5:2 paastokokemustamme voit lukea kirjoituksistani 5:2 paastoruokia, possua ja linssimuhennosta, paperiuunilohi fenkolilla ja parsalla, grillattua possunulkofileetä fenkolisalaatilla, merisuolalla pariloitua lohta ja pinaattia paastopäivänä. Teksteistä löytyy paasto aikana tehtyjä huomioita sekä muuta hyvää tiedettävää 5:2 paastodieetistä. Hakusanalla 5:2 paasto löydät blogista ruokia jotka helposti ovat muunneltavissa ja vaa’an avulla käyttökelpoisiksi ja tähän pätkäpaastoon sopiviksi. Punnitset vain raaka-aineet vaa’alla yksitellen ja kerrot niiden kaloripitoisuuden sillä ja lasket yhteen koko annoksen kalorit. Muista vain aina punnita ruoat kypsinä ja ilman rasvaista nahkaa.

 

Tartarpihvi

80–100 g härän sisäfileetä

1 munan keltuainen

2-4 rkl hienonnettua sipulia

1-2 tl Dijonsinappia

2-4 rkl mauste- tai etikkakurkkua

2-4 rkl etikkapunajuurta

1 rkl kapriksia

sormisuolaa

mustapippuria

1-2 tippaa Worcestershirekastiketta

kourallinen Rucolaa

Valuta kapriksista, etikkakurkusta ja punajuuresta mausteliemi siivilässä. Kuori sipuli ja hienonne se hienon hienosti. Liota sipulia miedossa viinietikkavedessä tai tuoreella sitruunamehulla maustetussa vedessä viitisen minuuttia jos se on hyvin vahvaa maultaan. Putsaa sisäfilee ja poista siitä kaikki kalvot terävällä veitsellä. Hienonna sisäfilee joko lihamyllyssä, veitsellä tai monitoimikoneessa. Asettele lautasen keskelle raakapihvi. Erottele keltuainen, ota talteen valkuainen myöhempää käyttöä varten ja asettele keltuainen lautaselle omassa kuoressaan raa’an lihan viereen. Tiputa keltuaiseen tippa Worcesterkastiketta jollet paastoa. Asettele raakapihvin viereen kapriksia, hapankurkkua, punajuurta sekä sipulia kaikki omassa keossaan. Lisää lautaselle teelusikallinen sinappia. Rouhi myllystä mustapippuria pihvin päälle ja ripottele sen päälle sormisuolaa. Viimeistele annos Rucolalla ja tarjoile se oitis heti kylmänä ruisleivän kanssa sille joka ei paastoa, ja raikkaan vihreän salaatin kera 5:2 paastoajalle.

Marskin Vorschmack

Perinteinen suomalainen klassikko ruoka, Vorschmack. Pitkään haudutettu vanhan ajan perinteinen silli ja lihamureke uuniperunoiden, hapankurkun, punajuurien ja smetanan kanssa.

Söin jokin aika sitten Savoyn reseptin mukaan valmistettua marskin Vorschmackia ja minulle muistui mieleen aivan itsestään selvä pääsisäisruoka jonka olin jostain ihmeen syystä unohtanut, tai pikemminkin sen mitä herkkua siitä tähteeksi jääneestä lampaanlihasta voi valmistaa, koska Vorschmack on syntynyt ruoantähteiden uusiokäytöstä.

Vorschmackia uuniperunassa

Vorschmack oli papan herkkuruokaa jota isäni monta kertaa varta vasten vain hänelle valmisti, ja yhdistämällä sen vielä marskin ryyppyyn, jota vielä silloin ei ollut Alkossakaan myynnissä ja jota isäni sai jonkun tuttavan kautta Alkosta, teki vanhan miehen mielen iloiseksi. Mieleeni on ikuistettu se ketteryys jolla vanha upseeri vielä vanhoilla päivillään loikkasi ylös ruokapöydän äärestä tuolinsa taakse suoraan ryhdikkäästi seisomaan, nappasi pikkuruisen piripintaan täytetyn snapsilasin pöydältä käteensä. Ryhdistyi vieläkin enemmän jos se vain olisi ollut mahdollista ja koukisti kyynärpään suoraan vaakatasossa kyljestä ulos, kopautti kantapäät yhteen ja huikkasi snapsin alas kurkusta kerralla, nopeasti ja tyhmästi ratsuväen tapaan, kuten mamma tapasi sitä kutsua. 

Pappa ei ollut mikään viinamies, hän tosiaan otti vain yhden tai joskus kaksi jopa kaksi ja joi lasillisen, pari punaviiniä ruoan kanssa. Mutta olenkin kuullut että hänellä oli paha krapula jos hän oli koskaan ottanut yhtään sen enempää. Sainkin tottua pienestä pitäen punaviininmakuun mammalla ja papalla kestä viettäen, pieni punkkutilkka lasin pohjalle aperitiivina. 

Hienonnettua pääsäislammasta Vorschmackiin

Mutta taisin eksyä vähän siitä Vorschmackista koska minulle tulee kyyneleet silmään edelleen kolmisen kymmentä vuotta papan kuoleman jälkeen joka kerta kun mieleen muistuu pappa, tai asioita joista hän piti.

Marski oli suuri herkkusuu ja ruoasta nauttija, ja pidän hänen filosofiastaan että kaikki hyödynnetään uudestaan, ja sitä olen täällä blogissakin ylläpitänyt, ruoka hyödynnetään ja ruoasta meillä valmistetaan aina jotain uutta tai muuta josta Vorschmack on hyvä esimerkki. 

Perinteinen liha-sillimureke

Vorschmack on suomalainen klassinen lammasruoka, tai pikemminkin lammas-sillimureke ja tämä resepti on oma mukailemani marsalkka Mannerheimin pitkäaikaisen keittäjän mukaan marskin itsensä suosimasta Vorschmackista. Olen aikaisemmin täällä blogissa julkaisut marskin nauriskeiton joka sinun kannatta myös lukea jos sinua kiinnostaa marskin suosimat ruoat. 

En ole vielä tavannut yhtä herkullista ja muistiin painuvaa Vorschmackia kuin oman isäni valmistamaa, hän se osasi sitä valmistaa. Tämä resepti ei kuitenkaan ole isäni vaan yksi niistä joita joskus aikoinaan jostain haalin kokoelmiini. Tämän, kuten monen muunkin väitetään olevan marskin omaa käsialaa, mutta tämä on mahdollisesti kaiketi aidoin Marskin Vorschmack, koska tällä tavalla ruoan valmisti Mannerheimin Ida Lehtinen joka tietojeni mukaan oli marskin pitkäaikainen keittäjä. Ihan hyvän Vorschmackin löydät myös Chez Jasun ruokablogista.

Lampaanpaistia lihamyllyssä Vorschmackiin

Nykyään tarjoiltu Vorschmack on minun makuuni usein aivan liian rasvaista, niin rasvaista että siitä valuu ulos liikarasvaa, Vorschmack ei kuitenkaan saa olla liian kuivaa ja vähärasvaista ja tämä liikarasvan ja liian kuivan Vorschmackin tasapainottelu on hyvin kinkkistä johon vaikuttaa sekä se miten suuressa määrässä voita ruskistat lihaa, mutta myös se miten rasvaista se liha on jota tähän käytät. 

Lammasta ja vasikkaa

Vorschmack on siis alkujaan lampaanlihan ja vasikan liha tähteistä valmistettua ruokaa, ja näin on tämäkin. Mutta voit halutessasi myös valmistaa Vorschmackia kypsentämättömästä lihasta, ja jopa jauhelihasta jos haluat oikaista ja sinulla on kiire. Jos kypsennät lihan Vorschmackia varten jätä se puolikypsäksi, siis roseeksi joten ylijäänyt paahtopaisti on hyvä vaihtoehto sille vasikan paistille. Älä kuitenkaan käytä porsaanlihaa, se tekee Vorschmackista liian rasvaista. Jauhelihaa käyttäessä lihan voi ruskistaa, pilkkoa sillin pienemmäksi ja sauvasekoittimella tai monitoimikoneella sekoittaa Vorschmackin sopivaksi uunia varten. Itse vanhoillisena suosin lihamyllyä ja perinteisempää tapaa valmistaa Vorschmackin.

Suolasilliä lihamyllyssä Vorschmackiin

Suolasilliä

Vorschmackiin tulee lihan lisäksi silliä, suolaista silliä ja jos olet ostanut tönkkösuolattua silliä on sitä syytä liottaa piimässä yli yön jääkaapin viileässä. Nykyisin onneksi kaupasta saa ostettua valmiiksi liotettua Islannin silliä joka sopii tähän ruokaan suoraan paketista, ja sen neste kannattaa myös hyödyntää tähän ne sopivat tähän sinällään ilman liotusta. Tönkkösuolatut sillifileet kannatta liottaa joko piimässä tai vedessä yön yli. Sillin saa suoraan paketista jauhettua lihamyllyssä lihan kanssa pikkuhiljaa käsipelillä ujuttaen silliä myllyyn joten sillä tarvitse sotkea käsiään. 

Tätä silli ja lihamureketta haudutetaan padassa pitkään ja tarjoillaan uuniperunoiden kera, sekä etikkapunajuurilla (tässä tapauksessa raidallisilla sellaisilla), hapankurkulla ja runsaskätisellä isolla keittolusikallisella smetanaa ja jonka voit itse valmistaa ohjeen mukaan jonka löydät reseptistäni pihvi stroganoff.

Korppujauhoina suosittelen ruiskorppujauhoja, tai että raastat ruisleipää varta vasten tähän ruokaan. Ruis antaa ruoalle aivan erilaisen rouhean maun kuin valkoisesta leivästä valmistetut korppujauhot.

Raitajuuria ja hapankurkkua lisukkeeksi

Ainoa oma lisäykseni tähän reseptiin on chilitahnan käyttö sekä pienen pieni lisäys valkosipulista, mutta voit jättää ne pois jos haluat perinteisen Vorschmackin. Toisena vaihtoehtona voit myös käyttää sardelleja jollei suolasilliä ole, varsinkin jos valmistamasi erä on pienempi kuin reseptissä mainittu. Jollet voi käyttää laktoosia voit tähän korvata voin ja kerman oluella ja jollain neutraalinmakuisella öljyllä.

Padassa haudutettu

Vorschmackin voit joko kypsentää uunissa uunivuoassa, tai kannellisessa padassa uunissa tai hellalla. Hyvän Vorschmackin salaisuus piilee sen pitkään hauduttamisessa sekä sen rasvaisuuden ja suolaisuuden välinen tasapaino. Voisi kuvitella että kahteen kertaan, tai jopa kolmeen kertaa kypsytetty ruoka olisi kuivaa ja kovaa purtavaa mutta näin ei ole ja tämä tarkoittaa sitä että Vorschmackin voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja lämmittää kun on aika tarjoilla se samaan aikaan uuniperunoiden kanssa.

Uunissa pitkään paahdettuja uuniperunoita lisukkeeksi

Lisukeperunoiden salaisuus piilee siinä että ne paahdetaan ylikypsiksi uunissa, noin puolitoista tuntia. Nämä perunat voi paahtaa ihan kuorineen ja vain huolellisesti pestyinä, enkä ole huomannut suurta eroa ovatko ne uuniperunat käärittyjä folioon, haudattuna merisuolaan vai kypsennetäänkö ne vain kuorineen. Nykyään en vaivaudu edes pistämään niihin mitään reikiä. Ei edes uunivuokaan ei tarvitse vuodella, pestyt perunat vain vuokaan ja parin sadan asteeseen uuniin paahtumaan. Laske noin yksi iso uuniperuna jokaista ruokailijaa kohden ja paahda niitä 200 asteen lämmössä reilu tunti, puolitoista tuntia. Tällä reseptillä saat Vorschmackia 10 hengelle, siis melko ison satsin josta voi pakastaa osan jos haluat.

Aito Vorschmack

1 kg lampaan ja vasikan paistia
2–3 sipulia
voita paistamiseen
3 sillifileetä
2-3 rkl tomaattipyreetä

 ½-1 tl valkopippuria
1 dl konjakkia
2 dl raastettua ruisleipää
3 dl kuohukermaa

 (suolaa)
(1 valkosipulin kynsi)

( 1 tl chilitahnaa)

Lisukkeeksi:

maustepunajuuria

hapankurkkua

smetanaa

uuniperunoita 

Leikkaa paistiliha karkeasti pienemmiksi paloiksi jotka sopivat lihamyllyyn. Kuori sipuli ja paloittele sekin pienemmiksi paloiksi ja jauha ne lihapalojen ja sillifileiden kanssa hienoksi lihamyllyssä isoon kulhoon. Sekoita kaikki kunnolla keskenään ja mausta seos suolalla ja pippurilla (sekä chilitahnalla). Ruskista liha ja silliseos voissa paistinpannulla pienissä osissa. Varo käyttämästä liikaa rasvaa, voit valuttaa osan lian rasvan ruskistetun lihan seasta ja käyttää sitä uudelleen pannulla. Lisää ruskistetun lihan sekaan konjakki, korppujauhe ja kerma. Sekoita kaikki kunnolla keskenään ja kaada seos joko uunivuokaan jonka peität foliolla tai kannelliseen pataan. Hauduta Vorschmackia 4-6 tuntia 150 asteen lämmössä uunissa, tarkista ettei Vorschmack vain haudu kuiviin ja lisää vettä jos sille on tarvetta, Vorschmackin ei kuitenkaan tule olla liian kosteaa. Tarjoile lämmintä Vorschmackia paahdettujen uuniperunoiden, punajuuren, hapankurkkujen ja kanssa.

Woosterkastike

Worcestershirekastike tai Worcesterkastike, englantilainen perinteinen maailman kuulu maustekastike. Nyt kotitekoisena versiona nimellä Woosterkastike, koska se ei ole aitoa vaan esikuvastansa mukailtuna.

Olen aina halunnut tietää miten ruoka valmistetaan, ja halun kokeilla itsekin raaka-aineiden valmistusta kuten nyt omaa Woosterkastiketta. Nimen se sai siitä ettei se ole aitoa ja oikeaa Worcestershirekastiketta mutta myös siksi että se lausutaan Woostersauce samalla tavalla kuten Fotheringhay lausutaan "fongeij" tai Loughborough "loffboro".

Kotitekoista woosterkastiketta

Salainen resepti

Worcestershirekastike on klassikko ruoanlaitossa ja sille on monta valmistajaa mutta mielestäni ainoa ja oikea on  Lea Perrinsin Worcestershiresauce. Yllätyin ilosesti kun löysin netistä kirjoituksen kastikkeesta 80 vuotta salaisena pysynyt alkuperäinen Lea Perrinssin Worcestershirekastikkeen ja sen salaiset ainesosat paljastettiin, mutta vain osiltaan. Tämä pani hautomisen alulle. Haudoin kastikkeen valmistusta pitkään kunnes viime vuonna ainainen innostukseni ja halu itse kokeilla otti ylivallan (muu perhe sanoisi tätä pakkomielteeksi). Silmän räpäyksen mielijohteesta ryhdyin toimeen ensimmäisen Worcestershirekastike kokeiluni kanssa ja koska aitoa ja kokonaista oikeaa reseptiä ei löydy mistään sovelsin itse loput päättelykyvyllä. 

Tuumasta toimessa huomasin reilun kolem kuukauden päästä ettei kastikkeen valmistaminen olekaan niin yksioikoista kuin ensin kuvittelin lukiessani siitä. Kastikehan oli jo alkujaan syntynyt virheesta joten ei sen nyt niin vaikeaa pitäsi olla saada onnistumaan ja kokelut jatkuivat. Woosterkastiketta on tehty nyt jonkun verran jotta sain sen vihdoin maistumaan haluamallani tavalla. Ja vaikeinta oli saada kastikkeesta myös oikealla tavalla tummaa kuten esimerkkinsä, Lea Perrins’sin Worcestershiresauce. 

 

Woosterkastike lasipurkissa käymässä

Maustekastike fermentoidaan

Mausteet saavat käydä kolme kuukautta kylmässä jääkaapissa, tai on vieläkin parempi jos sinulla on kylmäkellari tai jokin muu viileä paikka joka ei ole aivan yhtä kylmä kuin jääkaappi. Itse joudun tyytymään siihen toistaiseksi kun asun kerrostalossa ilman kylmäkellaria. Käymisen aikana maustekastike on sameaa mutta käymisen loputtua se kirkastuu.

Ja vaikka kastikkeessa olisi kaikki mukana alusta asti käymässä, on tulos vaalea maustekastiketta joten päädyin lopulta lisäämään tamarindin sekä soijakastikkeen vasta loppuvaiheessa kun muut ainekset ovat käyneet loppuun, muuten väristä ei tule samaa tummaa kuin alkuperäisessä, ja tämä tumma väri oli se mitä tavoittelin kastikkeelle.

Täynnä makua

Aito Worcesteshirekastike on aika ohutta ja vetistä vaikka se on täynnä tiivistynyttä makua. Yllätyin suuresti oman Woosterkastikkeeni täyteläisestä mausta vaikka se ensimmäisellä kerralla oli väärän väristä, vaalean meripihkan väristä. Totesin kuitenkin heti että omaa värivirheellistä Woosterkastikettani voi käyttää aivan samalla tavalla kuten aitoa Worcestershirekastikettakin tai omaa Woosterkastike ruokiin kuten esimerkiksi Caesarin salaatti, Osterit Kilpatrick, Rydbergin pihvi. Welsh rarebit lämmin juustovoileipä tai lämmin Bokchoysalaatti lisukkeeksi. 

Vaalea valmiiksi käynyt woosterkastike

Joten vain värin säätäminen vaati lisää kehittelyä ja koska Worcestershirekastiketta ei mene niin paljoa vuodessa etteikö sitä ehtisi tehdä uutta. Joten tällä meidän kulutuksella tästä reseptimäärästä näyttäisi riittävän hyvin vuodeksi ja minulla on nyt ensimmäinen onnistunut oikeanvärinen tumma Woosterkastike ollut jonkun aikaa käytössä ja suunnittelen uuden erän valmistusta vasta ensi syksyllä.

Sardellia muttei anjovista

On tärkeää että käytät tähän sardellia etkä anjovista joissa ei ole sama suolaisuus. Anjovikset ovat muutenkin eri tavalla maustettuja kuin sardellit jotka ovat vain suolattuja oliiviöljyssä, anjoviksissa on muitakin mausteita kuten esimerkiksi santelipuuta sekä humalaa.

Huomaa että Woosterkastike sisältää anjoviksia joten se ei ole vegaaneille sopivaa, mutta ei myöskään keliaakikoille koska sen valmistukseen on käytetty sekä soijakastiketta että mallasviinietikkaa jotka kummatkin sisältävät gluteenia.

Jätä käymiselle tilaa

Anna maustekastikkeen vain käydä tavallisessa lasipullossa jääkaapissa kolme kuukautta. Kastikkeesta näkee hyvin milloin sen käyminen on loppunut, se ei enää kupli tai kuohu vaan on hiljentynyt mykäksi. Älä varmuuden vuoksi täytä pulloa aivan täyteen asti vaan jätä pulloon tilaa maustekastikkeelle käydä ja kuplia, koska sitä se tekee, varsinkin alussa ja voimakkaasti jos unohdat sen huoneenlämpöön. Kastike siivilöidään käymisen jälkeen kaikista mausteista, ja tästä syystä ne eivät saa olla jauhettuja vaan kokonaisia. 

Valmis Woosterkastike

Tamarindia ja soijaa

Tässä vaiheessa lisätään vasta soijakastike lisätään tamarindisoseen kanssa ja kastike saa sen tutuksi tulleen tumman värinsä. Huomaa että tässä tarkoitan soijapavusta fermentoitua soijakastiketta, sen värisoijaa joka ei ole sama asia.Tämän jälkeen kastike saa mielellään vielä olla ja tekeytyä parin viikon ajan, jonka jälkeen se viimeistään on valmista käytettäväksi. Muista aina huolehtia sekä raaka-aineiden että pullojen huolellisesta puhdistamisesta ja steriloinnista jotta onnistut kastikkeen valmistuksessa eikä maustekastike mene vikaan. Tässä reseptillä saat noin 3-4 dl Woosterkastiketta.

Woosterkastike

2 valkosipulinkynttä

1 sipuli

1 tl kokonaisia neilikoita

6 sardellia

1 rkl sinapinsiemeniä

1 rkl maustepippuria

1 tl paratiisipippuria

3 kuivattua punaista chiliä

2 muskotinkukkaa

1 sitruuna

1 maustekurkku

2 sellerin vartta

2 rkl black treacle (tai tummaa siirappia)

1 dl mallasviinietikkaa

2 tuoretta laakerinlehteä

½ -1 dl soijakastiketta

1-2 rkl tamarinditahnaa

(1-2 tl suolaa)

Pese sitruuna sekä sellerinvarret huolellisesti ja anna niiden kuivua kokonaan. Kiehauta puolisen litraa vettä ja anna sen jäähtyä kokonaan. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Pane sipuli ja valkosipuli suppilon avulla huolellisesti puhdistettuun ja steriloituun lasipulloon tai lasitölkkiin. Lisää pulloon neilikat, muskotinkukka, pippurit sekä chilit. Lisää pulloon musta siirappi sekä mallasetikka. Leikkaa laakerinlehti hienoiksi suikaleiksi ja kuutio sekä selleri että maustekurkku pieneksi. Lisää pulloon maustekurkku sellerin kanssa sekä laakerinlehti. Raasta sitruuna kuori hienosti, halkaise sitruuna ja purista sen mehu pulloon ja lisää myös sitruunakuoret. Kaada keitettyä ja jäähtynyttä vettä pulloon kunnes kaikki ainesosat peittyvät reilusti. Pullo ei saa olla kuin noin puoli täynnä tai kaksi kolmasosaa täynnä jotta kastikkeella on tilaa käydä. Sulje pullo korkilla ja siirrä se jääkaappiin tai viileään ruokakellariin käymään kolmeksi kuukaudeksi. Pullo käy aika voimakkaasi alussa, joten varmista ettei maustekastike käy yli ja valu ulos pullosta. Siirrä maustekastike isompaan pulloon jollei se mahdu pieneen. Siivilöi kaikki mausteet kastikkeesta ja kaada meripihkan värinen Woosterkastike uuteen puhtaaseen lasipulloon. Lisää Woosterkastikken sekaan soijakastike, tamarindi sekä suolaa jollei se ole tarpeeksi suolaista. Sulje korkilla ja hölskytä kastike kunnolla sekaisin. Nyt kastike on valmista käyttöön mutta sen voi antaa tekeytyä lisää vielä pari viikkoa viileässä jotta maut tasaantuvat ja kietoutuvat toisiinsa. Säilytä Woosterkastike jääkaapin viileässä.