Parsacappuccino

Kevyttä vaahdotettua vihreää parsacappuccinoa, kuohkeaa vaahdotettua parsakeittoa. Mitä parhain tapa hyödyntää ylijääneitä ja vähän orpoja parsan paloja herkulliseen keittoon.

Varsinkin nyt keväällä sitä tulee syötyä sitä tuoretta parsaa, mutta kaikki parsanosat eivät vain aina mene kaupaksi ja niitä parsan tyvestä poistettuja ihan hyviä ja syötäviä paloja jää yli. Voihan tietenkin parsan pätkiä ruokaan muttei se ole yhtä kaunista esteettisesti joten ne vain jäävät sinne tielleen, tähteeksi odottamaan tai pahassa tapauksessa ruokahävikiksi roskiin.

Ylijääneet parsanpätkät

Käytän näitä parsanpaloja kasvisliemen tai vihannesliemen keittämiseen samalla tavalla kuin maissin tähkiä kun niistä on leikkaamalla poistettu niiden jyvät. Käytän myös näitä parsanvarsipaloja parsakeittoon, soseutettuun sellaiseen ja keitän nämä parsan palat ja pakastan niitä keitinliemen kanssa jotta saan talvella parsakeittoa. Mutta on vielä yksi tapa, ja se on keittää näistä tuoreista parsanpaloista parsacappuccinoa, kevyttä vaahdotettua parsakeittoa ja tarjoilla sitä sateisena kevätiltana lämmikkeeksi, ta hienommalla päivällisellä alkuruoaksi, tai miksei amuse boucheksi.

Tuoretta vihreää parsaa cappuccinoon

Amuse bouche

Amuse bouche tarkoitta suomeksi sanatarkasti suun huvi, ja niitä on helppo valmistaa siitä mitä jääkaappiin on jäänyt tähteeksi. Tämä ei nyt varmaan kuulosta niin ravintolamaiselta asenteelta kotikokille, mutta tämä on yleinen tapa hyödyntää raaka-aineita ammattikeittiöissä.  Isäni oli keittiöpäällikkö ja aikoinaan Suomen kokkimaajoukkueen jäsen ja tiedän omasta kokemuksesta ja koska sekä vartuin ravintolakeittiöissä että olen ollut alalla, ettei ravintoloissa heitetä hyviä raaka-aineita menemään vaan että kaikki ruoka hyödynnetään. 

Parsanpätkä hävikistä herkuksi

Tämä kyseinen amuse bouche on pienen pieni makupala tai maistiainen ennen ruokailun alkua, tai ruokalajien välissä. Joskus sitä tarjoillaan kun keittiössä on kiirettä, vähän niin kuin hyvitykseksi tai hämäykseksi ja jottei ruokailijat huomaisi että ruoka myöhästyy, oli se sitten keittiön henkilökunnan tai salipuolen moka. Amuse bouche on kuitenkin parhaimmillaan pieni lupaus siitä mitä kokki keittiössä taitaa ja siihen on parsacappuccino paikallaan. Se tehdään juuri niistä ylijääneistä liian pitkistä varsipaloista jotka eivät mahdu annokseen sen ulkonäön takia. Mutta voi sen tietenkin valmistaa tähän tarkoitukseen varatusta kokonaisesta parsastakin. Ja mitä parhainta, parscappucion on mitä helpointa itsekin valmistaa kotona.

Salainen ainesosa, salottisipuli

Vaahdotettua parsakeittoa

Tässä nyt sattui olemaan vihreä parsaa mutta tämän parsacappucinon voit yhtä hyvin myös valmistaa valkoisesta ja sinisestä (tai violetista?) parsasta aivan samalla tavalla.

Parsat vain palasiksi tai raasteeksi ja ne kuullotetaan kypsiksi, lisätään maitoa tai kermaa ja keitto vaahdotetaan ja voila, olet saanut parsacappucinon. 

Olen huomannut että rasvaton maito jostain syystä vaahtoutuu parhaiten joten käytän itse sitä, mutta tehokkaalla sauvasekoittimella saat aikaiseksi kuohkeaa vaahtoa kermallakin. Hyvän ja kuohkean vaahdon salaisuus on että maidon on oltava kuumaa, mutta varo sitä jottet roiskuttele kuumaa kiehuvaa parsacappucinoa päällesi, tai pitkin keittiönseiniä ja kalustoa jos onnistut liikaa.

Parsanpätkät parsacappuccinoon

Voit valmistaa tämän parsacappuccinokeiton hyvissä ajoissa etukäteen samana päivänä ja lämmittää ja vaahdottaa uudelleen kun on aika tarjoilla se. Koska cappuccinot ovat niin pieniä saat tällä reseptillä tarpeeksi parsacappucinoa vihreästä parsasta kuudelle hengelle, jopa kahdeksalle jos tarjoilet ne pienistä kupeista.

Vihreä parsacappuccinokeitto

2-3 rkl oliiviöljyä

1 salottisipuli

150 - 200 g tuoretta parsaa

suolaa

valkopippuria

4 dl maitoa

tuoretta ruohosipulia viimeistelyyn

Huuhtele sekä parsanpalat että ruohosipuli huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Kuori salottisipuli ja hienonna se hienoksi silpuksi. Kuullota sipulisilppua kattilassa miedolla lämmöllä oliiviöljyssä kunnes se on pehmennyt ja on muuttunut läpikuutavaksi. Raasta parsa raastimella ja lisää sipulin sekaan. Anna parsan kypsyä sipulin mukana nelisen minuuttia. Ota pois lämmöltä ja anna vihannesten jäähtyä hieman. Siirrä ne monitoimikoneeseen ja lisää maito tai soseuta se sauvasekoittimella aivan sileäksi. Siivilöi pois parsaraaste siivilän läpi takaisin puhtaaseen kattilaan. Tarkista keiton maku ja mausta se suolalla ja vasta rouhitulla valkopippurilla oman makusi mukaan. Lämmitä keitto uudelleen keskilämmöllä sitä sekoittaen, jos sille on tarvetta ja vaahdota keittoon kuohkea vaahto sauvasekoittimella. Tarjoile parscappuccinot oitis heti lämpimänä isoista cappuccino tai teekupeista ja viimeistele ne tuoreella ruohosipulisilpulla ja pienen leipätikun kera.

Äveriään miehen kukkakaalikeitto

Kylmää kukkakaalikeittoa aidolla kaviaarilla. Äveriään miehen kermaista kukkakaalisosekeittoa aidolla kaviaarilla ja hummeriliemellä. Ei aivan niin kuin mestarikokit vaan vähän eri tavalla kuten suunniteltu.

Mietin tässä mitä siitä kaviaarista voisi tehdä joka oli jääkaapissa odottamassa vuoroaan ja silmään osui legendaarisen keittiömestarin Joel Robuchonin kermainen kukkakaalikeitto kaviaarilla ja hummerihyytelöllä. Kun aloin mietintämyssyssäni  korvan takana valmistelemaan ja miettimään ruoanlaittoa siitä löytyi netistä oikein hyviä valokuviakin mutten niitä enää löytänyt kun oli tarkoitus valmistaa itse ruoka joten se menikin sitten vähän eri tavalla kuin piti vaikka minulla oli vielä resepti käsillä. Mutta kokin juomalla samppanjalla on mahdollisesti voinut olla sormensa pelissä.

Kaviaaria kermaiseen kukkakaalikeittoon

Hummerilientä keittoon

Vaikka hummerihyytelö jäi väliin, tästä tuli vain kylmä keitto kaviaarilla, ei mitenkään huonompi keitto mutta mielestämme kaviaarin maku jäi hummerifondin sekä kukkakaalin jalkoihin, joten kyllä tämä on herkullista keittoa mutta kaviaarin käyttäminen tähän on vain haaskausta hyvällä raaka-aineella. Tästä johtuukin keiton nimi, äveriään miehen keitto, tämä on vain ruokaelitismiä eikä kaviaari pahemmin pääse oikeuksiinsa. Tavallinen siianmäti, joka sekin on hintavaa, toimisi tässä ihan yhtä hyvin, jollei jopa paremmin ja käytänkin sitä tähän seuraavalla kerralla. 

Ruoassa minua ehdottomasti kiehtoi eniten hummerinfondin käyttö yhdistettynä kaviaariin vaikkei se mennytkään suunnitellusti. Fondia minulla jo oli valmiina ennestään keitettynä ja pakastettuna aivan oikeilla mausteilla, ja josta pitäisi saada jotain aikaiseksi valmistettua ennen kuin tulee parasta ennen-päivä. Kermaisen samettiseen kukkakaalikeittoon taas olisi pitänyt käyttää kanalientä mutta se saikin seurakseen sen hummerifondin.

Hummerinkuorista hummerifondia

Kaviaaria viimeistelyyn

Keittoon olisi pitänyt käyttää kanalientä ja hummeriliemestä olisi tullut valkoviinin kera hyytelöä kaviaarille mutta niin se ei mennytkään, hyytelöimisen unohdin tässä kokonaan. Mietin vain miten se olisi toiminut jos olisin käyttänyt hummerifondia hyytelöön jolloin maku olisi ollut vieläkin voimakkaampi. Tämä olin jo päättänyt nähdessäni kuvan jossa kyseinen hyytelö oli minun makuuni aivan liian tummaa ollakseen tarpeeksi vaimeaa kaviaarille kumppaniksi. Puoliso joka ei ennen ollut maistanut kaviaaria oli jopa pettynyt sen makuun. 

Hummerifondin voit helposti itse valmistaa reseptini mukaan, valehummerikeittoa joka on sama resepti jota käytän oli keitossa aitoa hummeria vai muita merenelävien rapujen, katkarapujen kuoria tms.

Fenkoli toimii kaviaarin kanssa

Kirvelin vaihdoin fenkolin tilliin koska sitä sattui olemaan käsillä, mutta pidän myös fenkolin vihreiden lehtien ja kaviaarin makuyhdistelmästä.  ja sanon sen että se soveltuu erittäin hyvin yhteen kaviaarille kumppaniksi, joten jos haluat koristella kaviaaria valitsen voimakkaamman tillin sijaan vienompaa fenkolin lehtiä. 

Tässä kukkakaalikeitossa käytetään klassiseen perinteiseen tapaa kananmunan keltuaista ja voit säilyttää erotellun valkuaisen tiiviissä rasiassa jääkapissa missä se säilyy kolmisen päivää, tai pakastaa sen jolloin se säilyy hyvänä jopa vuoden.

Valkoista kukkakaalia keittoon

Keitossa on se hyvä puoli että sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen jääkaappiin jäähtymään, jopa edellisenä päivänä. Tällöin kukkakaali keitetään kypsäksi ja soseutetaan mutta maissitärkkelys ja kerma lisätään vasta juuri enne tarjoilua seuraavana päivänä. Keitto on mainio kesähelteillä kun mieli vain vaatimalla vaatii kylmää ruokaa. Joten tällä reseptillä kylmää keittoa omalla tavallani vähän Joel Robuchonin inspiroimana soveltaen vähän niin kuin sinne päin alkuruoaksi neljälle tai kuudesta jopa kahdeksalle jos sen sijaan tarjoilet keiton väliruokana pieneimpinä annoksina.

Kermainen kukkakaalikeitto kaviaarilla

50 g kaviaaria

300 g kukkakaalia

6 dl hummerifondia

1 munan keltuainen

1-2 dl paksua kermaa

1 tl maissitärkkelystä

suolaa

valkopippuria

viimeistelyyn:

fenkolinlehtiä

Huuhtele fenkolin lehdet huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Paloittele kukkakaali pienimmiksi puketeiksi, jätä kourallinen puketteja sivuun. Kaada kattilaan kukkakaalipuketit, hummeriliemi, ripaus suolaa sekä curryjauhetta ja anna kukkakaali kiehua kypsäksi keskilämmöllä. Tämä kestää noin kaksikymmentä minuuttia. Leikkaa jäljelle jääneistä kukkakaalin paloista ohuita viipaleita pituussuunnassa ja pane ne mukaan keittoon kymmeneksi minuutiksi kypsymään. Nosta kukkakaali viipaleet erilleen pieneen kulhoon odottamaan keiton viimeistelyä. Lisää kulhoon tilkka keitinlientä ja anna viipaleiden jäähtyä. Peitä kulho tiivisti muovilla ja siirrä kukkakaali viipaleet jääkaappiin odottamaan keiton viimeistelyä. Erottele keltuainen valkuaisesta pieneen kulhoon. Säästä valkuainen talteen myöhempää käyttöä varten. Lisää kulhoon maissitärkkelys keltuaisen kanssa ja sekoita ne huolellisesti haarukalla keskenään. Soseuta keitetty kukkakaali hummeriliemineen joko sauvasekoittimella tai mikserissä ja lisää keltuainen sekaan. Lisää koko ajan sekoittaen kermaa kunnes keitto on tarpeeksi juoksevaa muttei liian ohutta. Lisää keiton sekaan ripaus valkopippuria sekä suolaa ja soseuta keitto siivilän läpi jotta se on aivan tasainen. Peitä keitto tiivisti muovilla ja pane se jääkaappiin jäähtymään kylmäksi. Tarkista vasta kylmän keiton maku, sen suolaisuus ja maut muuntuvat ja maistuvat aina eri tavalla keiton jäähdyttyä. Kylmä keitto vaatii aivan erilaisen suolaisuuden kuin lämmin keitto. Annostelen kylmää kukkakaalikeittoa kulmille lautasille tai keittokulhoihin. Asettele keittoon kukkakaaliviipale ja sen päälle kaviaaria. Viimeistelen annokset fenkolinlehdillä ja tarjoile keitto joko kylmänä alkukeittona tai väliruokana.

Mustaseljagranita

Aidon mustanseljankukkia, raikasta tuoretta sitruunaa ja piristävää tuoretta inkivääriä hunajalla maustettuna jäähileitten muodossa, flunssaa lievittävää jäistä Granitaa.

Viimeksi kun flunssa ”taas kerran yllätti” ja sitkeään vaivasi, ja joka vuosi se "yllättää" samalla tavalla kuten talvikin. Flunssan aikana join kumminkin taas paljon mustanseljankukkateetä, teetä joka oli valmistettu mustan seljan kuivatuista kukista, tuoreesta inkivääristä sekä sitruunasta ja makeutettu hunajalla. Tämän teen makeutin hunajalla jotta sain teestä irti kaikki sen sisältämien raaka-aineitten terveysvaikutukset Join tätä teetä paljon, niin paljon että se jokunen kerta jäi pöydälle turhaan odottamaan juontia.

Vaikka myös jäätee on hyvää juomaa flunssaan jolloin nesteitä tarvitsee, voi tätä jäähtynyttä teetä hyvin hyödyntää valmistamalla siitä Granitaa. Granita onkin asia jonka jo mainitsin viime vuonna flunssan yhteydessä. Silloin mainitsin mustaherukasta ja mesiangervosta valmistettua Granitaa, jolle tämä on oivallinen vaihtoehto vaikka se ei välttämättä väriltään ole hyvin vakuuttava. Tee on kalpean vaalean keltaista joten jäähileinä se on melkein vitivalkoista. Mutta tässä tapauksessa ulkonäkö pettää. Granita on niin jäätelömäistä joten sillä saa helposti lääkittyä pienetkin potilaan helposti, varsinkin jos ja kun kurkku on kipeä, kylmä jäähileistä valmistettu granita lievittää kummasti kurkkua.

Keitä mustanseljan kukkateetä koko kannullinen, niin saat siitä sekä kuumaa juotavaa heti, mutta sen jäähtyessä saat siitä Granitaa. Mustan seljankukkateen raaka-aineitten syystä voit lukea lisää tekstistäni mustan seljakukkatee. Granita säilyy hyvin pakkasessa jopa kuukausia, mutta sen koostumus ei pysy kauan yhtä hyvänä joten suosittelen sen syömistä parin kolmen päivän, korkeintaan viikon, sisään. Jos Granita on jäätynyt kovaksi voit antaa sen sulaa kymmenisen minuuttia ennen sen annostelua. Tällä annoksella saat reilun annoksen Granitaa, muista että jää tarvitsee enemmän tilaa kuin neste, joten granita paisuu jäätyessään pakastimessa. Tämä Granita sopii myös hyvin jälkiruoaksi sekä väliruoaksi osaksi isompaa ateriakokonaisuutta jolloin sitä voi käyttää väliruokana neutralisoimaan makuaistit. Jälkiruokana tällä reseptillä saat annokset neljästä kuudelle ruokailijalle, väliruokana siitä riittää join kahdeksasta kymmenelle hengelle.

Seljankukkagranita

1 l vettä
2 rkl kuivattua mustan seljan kukkaa
½ sitruunan mehu
5 cm tuoretta inkivääriä
3-5 rkl hunajaa

Viipaloi inkivääri ohuelti. Pane se kattilaan ja kaada vesi päälle. Anna veden kiehahtaa ylös, sammuta lämpö mutta jätä kattila liedelle ja peitä kattila kannella. Lisää kattilaan selja ja inkivääri. Anna teen hautua vähintään viisi minuuttia, korkeintaan kymmenen minuuttia. Siivilöi pois yrtit ja lisää hunaja sen sekaan sekoittaen kunnes se on liuennut teen sekaan. Halkaise sitruuna ja purista sen mehu teen sekaan ja anna teen jäähtyä kokonaan. Kaada jäähtynyt tee laakeaan astiaan ja pane se joko pakkaseen jäätymään pariksi tunniksi. Käy tämän jälkeen sekoittamassa Granitaa haarukalla puolentunnin tunnin välein jotta säähileet särkyvät. Sekoita aivan pohjasta asti. Granita on valmista 3-4 tunnin pakastamisen jälkeen. Lusikoi Granitaa lasiin ja nauti sen terveysvaikutuksista. Tarjoile Granita heti jäähdytetyistä laseista.

Vihannesportulakkasalaatti

Raikas  tuoreilla vadelmilla ja pistaasipähkinöillä ryyditettyä vihannesportulakka salaattia kypsytetyn vuohenjuuston ja hunajaisen vinaigretten kera tarjoiltuna. Tämä salaatti on jäähyväiset kesälle tämä vuoden viimeisenä kesää muistuttavana päivänä, nythän ollaan jo syyskuussa.

Vihannesportulakka, englanniksi Purslane, on vanha viljely vaikka se on täällä meilläpäin ollut unohduksissa pitkään ja tekee vasta nyt takaisinpaluutaan ruokapöytään. Portulakka viljeltiin pohjolassa jo keskiajalta. Jo tanskalainen munkki ja yrttilääketieteilijä Henrik Harpestraeng mainitsi sen kasvistossaan 1200-luvulla vaikka monet väittävät että se tuli tänne pohjolaan vasta 1600-luvulla.

Tuoretta portulakkaa

Portulakka on raikas sitruunaisen kirpeä vienosti mangolle ja hivenen suolalle maistuva paksulehtinen punertava kasvi jossa joskus voi havaita kalanmakua. Sen tuoreet pulleat lehdet sisältävät runsaasti A-, C- ja E-vitamiineja sekä Omega-3 alfalinoleenihapon muodossa, samaa jota löytyy myös pellavansiemenistä ja tämä Omega-3 on se syy miksi portulakka joskus maistuu vienosti kalalle. Vihannesportulakassa on kaikista lehtivihanneksista eniten Omega-3 rasvahappoja ja a-vitamiinia, asia joka on vegaaneille hyvä tietää. Portulakka sisältää myös terveellisiä antioksidantteja punaisten beetasyaanien muodossa. 

Portulakan ainoa huonopuli on että se sisältää pinaatin ja Mangoldi tapaan myös oksaalihappoa, joten sen syömisen yhteydessä kannatta huolehtia runsaan nesteen nauttimisesta, varsinkin jos on ongelmia munuaiskivien kanssa. Huomaa myös että yöllä vihannesportulakka muodostaa omenahappoa joka päivän aikana muuntuu glukoosiksi, joten aikaisin on aamulla kerättyä vihannesportulakka on kirpeämpää kuin myöhemmin päivällä kerätty portulakka. 

Oli portulakka sitten kerätty mihin päivän aikaa tahansa on sekä se että vadelmat hieman kirpeitä joten se joka ei pidä kirpeästä voi lisätä hunajaa salaattikastikkeeseen enemmän kuin sen mitä reseptissä on mainittuna.

Kaltatut pistaasipähkinät

Lisänä salaattiin käytin villirucolaa sekä mausteisempaa lajiketta jonka nimeä en nyt jostain syystä löydä mistään mutta jota olen jo pari vuotta viljellyt parvekkeellani. Mainitsin kuitenkin Rucolan määrän ruukkuina koska niitä jokainen voi ostaa ruokakaupasta koska tämä ruukun salaattimäärä vaihtelee vuoden aikojen mukaan. 

Kesällä samasta ruukusta samalla hinnalla saa enemmän ja talvella taas ne ovat paljon pienempiä, mutta koska tämä salaatti sisältää tuoreita vadelmia eikä sitä ole tarkoitettu talvella syötäväksi vaan nautittavaksi nyt kesän viimeisinä hetkinä ennen kuin kesäsäät taas tältä vuodelta ovat taas ohi. Myönnän kyllä että itsekin joskus teen tätä herkullista salaattia talvellakin alkuruoaksi jos minulla vielä on tallessa kesällä yksitellen pakastettuja kauniita isoja vadelmia. Ota vadelmat ulos pakastimesta noin kymmenisen minuuttia ennen niiden salaattiin lisäämistä jotteivät ne ole aivan jäisiä kun lisäät ne salaatin sekaan.

Salaatin rippeet

Salaatissa on myös pitkään kypsytettyä kutunjuustoa se ei kuitenkaan ole Pecorinoa vaan käytä tähän jotain Appenzeller tai Goudan tyyppistä valkoista kutunmaidosta, valmistettua juustoa. Pistaasipähkinät kannattaa kaltata ennen niiden käyttöä jottei niissä ole karvaan makuisia paperimaisia punertavia kuoria. 

Teet sen helpoiten seuraamalla reseptiäni joulun punaiset glögit. Ja oliiviöljyn suhteen haluan vain sanoa sen verran että sen kannattaa olla parhainta laatua kylmäpuristettua oliiviöljyä kuin vain suinkin ruokabudjettisi sallii, koska se antaa salaatille oman makunsa ja näin hienostuneeseen salaattiin ei sovi halpa ruoanlaittoon tarkoitettu oliiviöljy, se pilaisi salaatin. 

Viinietikkana olen taas valinnut käyttää vadelmalla maustettua vadelmaviinietikkaa jotta se korostaa tuoreiden vadelmien herkullista makua ja jota myös salaattikastikkeen hunaja korostaa. Hunajana suosittelisin jotain hieman kukkaista makua, kuten esimerkiksi horsman hunajaa mutta jollet saa sitä käsiisi akasiankukka hunajakin käy.

Basilikan ei tässä salaatissa olen kuin vain mausteisena tausta makuna säestämässä Rucolan sinappista tulisuutta. Käytän hyvin usein salaateissa joko tavallista sipulia tai kevät sipulia varsineen, mutta tässä tapauksessa myös purjosipuli vois tulla kysymykseen jos siitä pidät. Tällä reseptillä saat herkullisen pikku nautinnon alkuruoaksi tuttuun tapaan neljälle ruokailijalle menneen kesän muistoksi.

Vihannesportulakkasalaatti

100 g kypsytettyä vuohenjuustoa

100 g tuoreita vadelmia

5 dl Vihannesportulakkaa

1-2 ruukkua Rucolaa

2-3 oksaa tuoretta basilikaa

1 kevätsipuli

1 dl pistaasipähkinöitä

suolaa

mustaa pippuria

Vadelmavinaigrette:

1 rkl vadelmaviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

1-2 tl hunajaa

Kalttaa pistaasipähkinät samalla tavalla kuten mantelit samalla tavalla kuten olen selittänyt reseptissäni joulun punaiset glögit ja anna niiden kuivahtaa talouspaperilla. Huuhtele vihannesportulakka, Rucola sekä basilika huolellisesti vedessä ja anna niiden kuivua kokonaan joko puhtaalla keittiöpyyhkeellä tai kuivaa ne salaattilingossa. Huuhtele myös sipuli ja anna sen kuivahtaa. Huuhtele myös vadelmat jos ne sattuisivat olemaan likaisia. Valmista vinaigrette salaattikulhoon ohjeen mukaan mutta käytä vadelmaviinietikkaa ja hunajaa siihen. Leikkaa koko sipuli varsineen ohuiksi suikaleiksi tai renkaiksi ja pane ne kulhoon salaattikastikkeeseen maustumaan. Leikkaa juustohöylällä juusto ohuiksi viipaleiksi ja leikkaa liiat pitkät viipaleet suupalan kokoisiksi. Revi salaatti sopivan kokoisiksi paloiksi, ja irrota portulakan varsista suurimmat lehdet, käytä myös portulakan kukinnot jos niitä on sekä kärkien lehtiruusukkeet. Riivi basilikan lehdet varsista, irrota myös basilika kärjen lehtiruusukkeet. Pane juusto, basilikan suikaleet, kaltatut pistaasit, sinappikaali sekä portulakka kulhoon ja sekoita. Annostelen salaatit lautasille tai tarjoiluvadille ja viimeistele salaatti ripottelemalla sen päälle tuoreet vadelmat sekä sormisuolaa ja vasta rouhittua mustapippuria suoraan myllystä. Tarjoile salaattia alkuruoaksi tuoreen ranskan leivän kanssa tai ilman leipää väliruoaksi.

Pekoniosterit

Pekoniin käärittyjä ostereita miedosti valkosipulilla maustetussa öljyssä paahdettuina.

Olen hyvin tykästynyt espanjalaistyyliseen naposteluun, tapaksiin, joita voisin voileipien lisäksi syödä koko ajan. Muu perhe ei vain ole tänä vieläkään suostunut, puolisini on luvannut että saan kehitellä koko viikonlopulle vaikkapa vain pieninä herkullisia naposteltavia herkkupaloja, joten valmistamalla massiivisen määrän pienen pieniä herkkupaloja ja cocktailpaloja ka kanapeita voi säästyä koko viikon lopun ruoanlaitolta. Tätä herkkuviikonloppua en toistaiseksi vielä ole ajan puutteesta saanut toteutettua, mutta etsin edelleen mitä herkkuja siihen sisällyttäisin ja tässä on hyvä esimerkki. Pekoniin käärityt osterit, helppoa ja vaivatonta naposteltavaa. Ja jos haluat haasteita voi titse riimiruolata ja kylmäsavustaa oman pekonisi joka porsaan kyljestä tai villisian kyljestä seuraamalla reseptiäni.

Pekoniosterit pannulla

Käytin tähän tuoreita ostereita jotka ensin höyrytin kypsiksi, ja laiskana emäntänä säästyin osterien avaamiselta. Tämän jälkeen käärin osterit pekoniviipaleeseen ja paistoin ne kuumalla pannulla. Osterin käsittelyn suhteen sinun kannattaa lukea tekstini perinteiset osterit sekä chiliosterit, jotka muuten myös sopivat tapaksina.

Nämä pekoniosterit voit tietenkin myös grillata kuumalla hiilloksella, jolloin ne saavat kivan savuisen maun. Pannulla paistaen ne vaan saavat helposti lisäsyvyyttä käyttämättä valkosipulilla maustettua öljyä. Tämän öljyn maustat itse kuorimalla valkosipulinkynnen ja painamalla sen lyttyyn veitsen lappeella leikkuulautaa vasten, lisää tämän jälkeen lytätty valkosipulinkynsi pannulla öljyn kanssa ja paista pekoniosterit siinä. Tällä tavalla saat helposti vienon valkosipulivivahteen ostereihin. Voit tähän myös käyttää tuoreitten osterien sijaan säilykeostereita, esimerkiksi savustetut osterit käyvät tähän erittäin hyvin ja saat samalla savunmakua niitä grillaamatta.

Pekoniin käärityt osterit

Pekoni kääritään osterien ympäri, noin puolikas pekoniviipale osteria kohden riittää, ja pekoni kiinnitetään osteriin cocktailtikulla. Nämä cocktailtikut ovat myös hyvänä apuna kun ostereita napostelee pitkin iltaa jonkun cocktailin kera, tai miksei sangrian tai juhlaboolin kanssa.

Osterien menekki riippuu vähän siitä miten paljon muuta samanaikaista tarjottavaa sinulla on, mutta arvioisin että jos sinulla on tapaksia suupalana alkupalan sijasta, tarvitset noin kaksi pekoniin käärittyä osteria jokaista ruokailijaa kohden. Yhdessä pekonipaketissa on noin 7-8 pekoniviipaletta joten ne riittävät 14-16 osterin käärimiseen. Viimeistele pekoniosterit tarjottimelle, tai annokseen lautasella, tuoreella rakuuna tai basilikasilpulla.

Pekoniosterien lisäksi voit myös tarjoilla graavihärkäänektariinilla, pieniä tomaattimunakkaita, pieniä parsabruchettoja tai bocadilloja, kuten niiden nimi olisi espanjaksi, lohitahnakanapeita sekä vegaaneille sopivaa grillattua munakoisoa ja grillattua kesäkurpitsaa nyt mainitakseni joitain varteen otettavia ja herkullisia suupaloja jotka sopivat juhliin seisovan pöydän tarjontaan. Tällä reseptillä saat kaksi pekoniosterin neljälle ja jos tarjontaa on enemmän voit laskea vain yhden, puolitoista osteria jokaista ruokailijaa kohden kun tarjolla muitakin herkkuja.

Pekoniosterit

8 osteria

4 pekoniviipaletta

 tuoretta rakuunaa tai basilikaa

musta pippuria

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä paistamiseen

Huutele basilika, tai rakuuna jos sitä käytät, ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Avaa tuoreet osterit ja höyrytä ne kypsiksi kannen alla höyryttimessä. Osterit ovat kypsiä noin viidessä minuutissa, tiedät että osterit ovat kypsiä kun ne avaavat kuorensa. Irrota osterit kuoristaan ja leikkaa pekoniviipaleet kahteen osaan. Kääri puolikas pekonin viipale jokaisen yksittäisen osterin ympärille ja kiinnitä pekoni osteriin cocktailtikulla. Kuori valkosipulinkynsi ja litistä se leikkuulautaa vasten veitsen lappeella. Lämmitä pannu ja lisää sille loraus öljyä ja litistetty valkosipuli. Lisää pannulle myös osterit ja paista ne kauniin ruskeiksi. Käännä ostereita pannulla paistamisen aikana jotta ne saavat kauniin ruskean paahtuneen värin joka puolelta. Suikaloin rakuuna, tai basilika, hienosti ja sirottele sitä ja vasta rouhittua mustapippuria pekoniosterien päälle. Tarjoile heti kuumana, tai anna niiden jäähtyä haaleiksi ne maistuvat hyville myös jäähtyneinä joten niiden tarjoilemisella ei ole kiirettä.

Sorbetti Cantaloupe melonista

Tuoretta Cantaloupe melonia, aromaattista ruusuvettä ja kullankeltaista läpikuultavaa hunajaa. Cantaloupe melonista valmistettua hunajalla makeutettua ja ruusuvedellä maustettua sorbettia jälkiruoaksi.

Tuntuu jotenkin vähän hölmöltä kirjoittaa jäätelöstä, tai pikemminkin jäätelön serkusta sorbetista kun vielä ei ole kesä mutta kevät etenee vääjäämättä joten sen kylmän jäätelön vuoro on aikaisemmin kuin osaammekaan odottaa ja tämä Cantaloupe melomista valmistettu ruusuvedellä maustettu sorbetti on oivallista, ja helposti valmistettua jälkiruokaa isollekin joukolle pääsiäisen tulevina pyhinä.

Sorbetti on jäädytettyä makeutettua mehua, hedelmä tai marjasosetta ja se siihen ei käytetä ollenkaan maitotuotteita. Sorbetin voi myös valmistaa viinistä ja joskus sorbetit sisältävät munan valkuaista, muttei keltuaista ja sorbetissa käytetään toisinaan jotain likööriä. Sorbettia sekoitetaan sen jäätymisen aikana ja tämä on se asia joka tekee sorbetista samettisen pehmeää kylmään suuhun lusikoitavaa. Italiaksi Granita joka ranskaksi on granité on karkeampi versio sorbetista jota taas ei sekoiteta vaan se rikotaan pieniksi paloiksi, rakeiksi, jos sorbettia tai granitaa pakastaisi sitä sekoittamatta siitä tulisi vain kivenkova mehujääpala.

Ruusuvesi on hyvin yleinen tapa maustaa arabimaissa, varsinkin jälkiruokia, mutta ruusuja käytettiin myös täällä Euroopassa mausteena hyvin paljon keskiajalla. Tämä kyseinen ruusuvesi on valmistettu ruoanlaittoon, ja sitä ei siis voi korvata kasvovedellä ja tämän mainitsen vain siksi että sain tästä asiasta juurin kyselyn vähän aikaa sitten. Ruusuvettä löytyy joskus luontaistuotekaupoista sekä isoista marketeista. Varmasti sitä löytyy etnisistä kaupoista. Minun ruusuveden että appelsiininkukkaveden käyttöni lisääntyi vielä entisestään isän Marokon aikojen myötä, ja yllätyin tänään siitä etten vielä täällä ollut julkaissut mitään reseptiä missä olen käyttänyt ruusuvettä, vaikka sitä melko usein käytän, varsinkin jälkiruokiin ja juomiin. Tätä nykyä täältä blogistani löytyy vain appelsiinikukalla maustetut mansikkaleivokset sekä appelsiini Carpaccio. Tämä todistaa sen etten julkaise täällä kaikkea mitä me kotona syömme vaikka melkein kaiken valokuvaankin vaikka kaikki tutut niin luulevat.

Jollei sinulla ole jäätelökonetta voit helposti valmistaa jäätelöä seuraamalla reseptiäni avokadojäätelö. Lisää kovaksi vaahdotetut munan valkuaiset vispaten ne sorbetin sekaan vasta kun sorbetti on jo jäähtynyt samalla tavalla kuten alla. Tämä on niitä reseptejä johon voit käyttää niitä pakastettuja munan valkuaisia joita sinulla mahdollisesti on joskus jäänyt yli, ja jollei ole voit erotelle valkuaiset keltuaisista ja pakastaa keltuaiset toiseen kertaa kun niitä tarvitset.

Sama resepti on myös todettu toimivan yhtä hyvin kurpitsalla, joten jos sinulla ei ole tuoretta kurpitsaa saatavilla, ota se esiin se soseutettu kurpitsa jos sinulla sitä on valmiina pakkasessa. Kurpitsaan käyttäisin kuitenkin mieluummin vaniljatankoa tai uutetta mausteena Cantaloupe melonin niin hyvin sopivan ruusuveden sijaan. Ruusuvesi ja kurpitsa ei mielestäni oikein toimi yhdessä.

Tämä sorbetti ei ole hyvin makeaa, joten se tarjoillaan kandeeratun Cantaloupe melonin kanssa. Se joka on oikein persomakealle lusikoi vielä päälle kandeerauksen sivutuotteena muodostunutta melonisiirappia. Täällä tavalla valmistettuun sorbettiin sopii hyvin vesimeloni, Cantaloupe tai hunajameloni ja reseptillä saat noin kuusi isoa jälkiruoka-annosta. Pienempiin jälkiruokiin tai väliruoaksi tästä riittää noin kahdeksalle ruokailijalle.

Ruusuvedellä maustettu melonisorbetti

600 g melonia

3 munan valkuaista

3 rkl hunajaa

2 tl ruusuvettä

Viimeistelyyn:

kandeerattua melonia

melonisiirappia

Kuori ja paloittele meloni parin senti kuutikoisi. Soseuta meloni monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella kunnes se on tasaista sosetta. Lisää sekaan ruusuvesi ja hunaja ja anna koneen käydä noin puoli minuuttia. Jäähdytä melonisorbetti jääkaapissa ja kaada se jäätelökoneeseen. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää lisä lusikallinen kerrallaan jäätelökoneeseen. Anna koneen käydä loppuun ja siirrä sorbetti säilytysrasiaa ja pakastimeen ja anna sen jäätyä 3-4 tuntia ennen sen tarjoilemista. Leikkaa kandeerattua melonia ohuen ohuiksi viipaleiksi. Lusikoi sorbettia jokaisen omiin annoslaseihin ja viimeistele annokset ripottelemalla kandeeratun melonin paloja. Lusikoi päälle melonisiirappia ohuena norona jos haluat makeat annokset. Tarjoile annokset heti jottei sorbetti sula liikaa.