Soseutettu syntymäpäiväkakku

Tänä vuonna pääsiäinen jäi väliin. Sen varmasti huomasittekin. Äitini joutui viikkoa sitä ennen hätäleikkaukseen ja oli pitkään aivan tajunnan rajamailla. Samassa hän sai myös aivoverenvuodon. Pääsiäinen meni kuin ei olisi koskaan edes ollutkaan. 

Te jota seuraatte herkkusuun lautasella Instagrammissa, Facebookissa tai Twitterissä tiedätte paremmin mitä viime aikoina on tapahtunut koska olen siellä ollut aktiivisempi.

Vappua edeltävä lauantaina puoliso sai sydäninfarktin ja joutui sairaalaan ja sitten alkoi kahden sairaalan välillä sukkulointi. Blogi on ollut pitkään hiljaa kun yksityiselämässä on heitellyt ja lähiomaisilla on ollut hengenhätä. Olen viime aikoina vieraillut aivan liikaa sairaaloissa, kolmessa eri sairaalalla ja kahdessa eri kunnassa.

Olen ollut masentunut, ja huolestunut kun kummatkin lähimmäiset joista jälkikasvun lisäksi eniten välitän ovat olleet yhtä aikaa sairaalassa. Minua on ahdistunut kun en ole jaksanut tarpeeksi usein vierailla. Olen joutunut olemaan olevinani pirteä ja iloinen kun asiat ovat vain olleet niin masentavia. Olen nukkunut yksin kotona kaksi rauhatonta kissaa seurana, jotka ovat poukkoilleet yötä päivää edes takaisin huoneesta toiseen ihmetellen miksei se isä tule jo kotiin sieltä töistä?

Sitten olikin jo itse Vappu oli tulossa, jolloin on äidin syntymäpäivä ja äiti oli jo sen verran parempi että hän pysyi aivoverenvuodon jälkeen jo ajoittain tässä päivässä joten kysyin mitä hän halusi syntymäpäiväkseen. Äidin toivomukset olivat vaatimattomat, mansikkakermakakkua, Jaffaa ja vappupallo.

Äidin itse tekemä mansikkakermakakku

Mansikkakermakakku on joka vuotuinen syntymäpäiväkakku joten olisinhan minä sen voinut itsekin keksiä. Asiaan mutkisti vain se että äitini oli tällöin vielä soseutetulla ruokadieetillä, eikä hän vielä saisi vapuksi syödä kiinteää ruokaa ja kysyin itseltäni miten saisin kaikki oikeat maut mukaan soseena. Parin kissojen kanssa valvotun unettoman yön tuloksena oli aivan itsestään selvä oivallus, mansikkatrifle. Sehän on melkein kaikki sosetta.

Leivoin kaikkien äitini opettamien taitojen mukaan kakkupohjan, samanlaisen kuten reseptissäni täytekakku. Annoin kakkupohjan kuivua ja jauhoin sen morttelissa hienon hienoksi. Siivilöin vielä saamani jauhot varmuuden vuoksi jotta sain kakkujauhot aivan varmasti ihan sileiksi.

Keitin mansikoista hilloa jonka vienosti maustoin tuoreella mintulla ja sitruunamehulla, valutin liiat nesteet pois jotta saisin mansikkasoseesta tarpeeksi kiinteää käyttämättä mitään liivatetta tai muuta sakeuttamisainetta. Lisäsin sokerin mansikoiden sekaan ja soseutin mansikat sauvasekoittimella. Halkaisin vaniljatangon ja raaputin sen sisältä siemenet, lisäsin vispikermaan ja vispasin kuohkeaksi. 

Kiisseli mutta mikä?

Ainoa jonka esteettisistä syistä jätin pois kakusta oli suklaa, se olisi tehnyt mansikkatriflestäni liian ruskean. Tumman kaakaojauheen antioksidantit olisivat varman kuitenkin tässä tapauksessa olleet vain hyväksi. Kerrostin koko herkun varmuuden vuoksi muoviseen kertakäyttöastiaan ja lähdin aaton aamuna ostamaan äidille ilmapalloa.

Ajoin pitkän matkan tyystin väärään suuntaan jotta sain haetuksi äidille juuri sopivan pallon, en mitään modernia foliopalloa vaan vanhan ajan vaalean punaisen kumipallon joka erikoiskäsiteltiin ennen sen täyttämistä jotta se säilyisi pitkään. Ja voin näin nyt jälkeenpäin sanoa että se kannatti, koska kyseinen ilmapallo on edelleen tänä päivänä hyväkuntoinen ja leijailee edelleen äitini sängynpäädyssä kiinnisidottuna.

Äitini oli vapunaattona jo sen verran parantunut ja pitkät tuokiot tietoinen ympäristöstään että oli alkanut itse syödä. Hän ilostui pallostaan ja sai syötyä suurimman osan ruoista itse kun kannustin häntä mansikkakakulla.

Huomasin että ruokailutilassa äitini oli ainoa jolla oli muoviastiat josta hänelle tarjottiin ruoka. 

Voin hyvin sielunsilmillä nähdä miten äitini on paiskannut ei miltään, tai sille, se sana jota hän käytti edellisellä kerralla kun vierailin. Se sana ei nyt oikein sovi ruokablogiin eikä ruoan yhteyteen yleensä.

Vispipuuro mutta minkä makuinen?

Ruoka ja tuoksut ovat ne asiat jotka antavat meille eniten virikkeitä ja aktivoivat muistia asioista ja paikoista ja tämä oli asia jota harmittavan huonoin tuloksin kerta kerran jälkeen yritin sairaalan henkilökunnalle selittää.

Ongelma on se ettei äitini makumaailma ole vain ja ainoastaan ”nakit ja muusi” tai Saarioisen makaronilaatikko, ei niissä sinänsä mitäään vikaa. Mutta taso mihin äitini ruoan suhteen on tottunut on sama kuin olen itse kotoa tottunut, äitinihän sitä oli silloin valimassa ja minullle opettamassa ja jonka voi täältä blogista nähdä. Varsinkin te jotka olette jo jonkin aikaa lukeneet blogiani, olette varmaan jostain rivien välistä lukeneet tai jopa jostain tekstistä arvanneet, että sekä äitini että isäni olivat aikoinaan ravintola-alalla mutten ole aikaisemmin tainnut mainita että isäni aikoinaan oli suomen kokkimaajoukkueen jäsen. 

Mitä itse olet mieltä soseutetusta porkkanasta, lantusta ja potusta sekaisin ja ilman mitään mausteita? Lämmintä pehmeää mössöä. Jos ihminen on saatava takaisin elävien ja itsenäisesti toimivaksi, eikö olisi parempi toimia kuten pienten lasten kanssa kun heitä pikkuhiljaa totutellaan yksi maku kerrallaan ja tarjoilla ne edes eri kipoista.

No äiti sai ruokansa omatoimisesti syötyä vapun aattona ja meille ilmoitettiin että nyt äiti siirretään kuntoutusyksikköön. No sehän oli hyvä asia, että äiti on parantunut sen verran että hänen kuntoutuksensa alkaa, mutta olisihan siitä voinut ilmoittaa etukäteen?! 

Ei edes kaurapuuroa sosedieetillä

Sain sisareltani myöhemmin tietää että hänelle oli soitettu siirrosta mutta meille jotka olimme paikanpäällä ei ilmoitettu mitään vaikka olimme listalla omaisia joille ilmoittaa. Onneksi olimme äitiä katsomassa jo aikaisin joten äiti lähti matkaan uutta paikkaa kohti mansikkakakku mukanaan.

Meiltä taas matka jatkui seuraavaan sairaalaan jossa puoliso oli sydänosastolla. Puolisolla ei ollut asiat enää niin huonosti kuin ehkä olisi osannut odottaa. Pallolaajennus ei tullut kysymykseen joten jää jäljelle vain sepelvaltimoiden ohitusleikkaus ja hän onkin jo nyt päässyt kotiin odottamaan leikkausta. 

Niin, siitä päästäänkin puolison sydäninfarktiin ja uuteen ruokavalioon . Tämä ei tarkoita että siirryn tyystin sydänystävälliseen dieettiruokaan blogissa, mutta nyt minulla on syy ottaa huomioon myös sydänystävällinen ruokavalio. Nyt ennen ohitusleikkausta dieetti on hyvinkin tiukka ja erilainen kuin mihin on totuttu. Ja se muuttuu vielä ohitusleikkauksen jälkeen kun saadaan tietää miten puolison sydän ja sen toiminta palautuvat. 

Ruokavalio onkin asia josta sydänpotilaille osastolla erityisesti valistettiin ja tässä kaksi hyvää esimerkkiä. Esimerkiksi kananmunien kolesterolia ei suositella sydänpotilaille. Mutta miten suhtautua siihen kun samana päivänä kun juuri on kuunnellut kananmunan haitoista saa iltakahville karjalanpiirakan munavoilla? Nauramme edelleen asialle katketaksemme kun siitä tulee puhe. 

Vappumunkkeja sydänsairaille?

Tulee vain mieleen etteikö sairaalakeittiössä pitäisi huomioida mitä jokainen potilas voi, pystyy ja saa syödä? Eikä vain vanhasta tottumuksesta syydetä samaa ruokaa huomioimatta muuta kuin allergiat kaikille potilaille tai että on sosetta kuten äidilleni? Myös vappumunkki tarjoiltiin sydänosastolla ja sekin on aika hilpeää ainakin nyt kun hän on kotona.

Kyselin viime viikolla käynnillä äitini luona miten mansikkakakun kanssa kävi, saiko äitini sen syötyä kun hän ei itse muistanut miten sen kakun kanssa kävi. Parikin eri hoitajaa sanoi etteivät olleet paikalla silloin etteivät tienneet ja asiaei edennyt mihinkään suuntaan tai toiseen ja jäi epäselväksi.

Kuulin kuitenkin lähtiessäni avoimen oven välistä yhden mieshoitajan nauravan että mitä hääviä oli mansikkasoseessa jossa oli paljon vispikermaa? Sanonpahan vain että kannattaisi panna ovi kiinni ja olla nauramatta. Tiedän minkä vaivan näin ilahduttaakseni äitiäni, ja mitä makuja olin sinne soseutettuun mansikkakermakakkuun saanut mukaan.

Joten hyvää vappuakin vaan näin jälkikäteen!

Bonoffiepie

Tutustuin bonoffiepiehin aivan 1980-luvun alussa, ja se oli jännää tavaraa. Itse jälkiruoan teko ei ollut sen helppous, kasaat periaatteessa vain tarpeet kokoon, sijoitat ne kakkuvadilla oikeaan järjestykseen, paloittelet banaanit ja vispaa kermaa päälle. Se oli se maitotiivistepurkki. 

Tämä kokoon keitetty tiivistetty säilykemaito, ns. condensed milk, on koko jälkiruoan juju ja tätä kondensoitua maitoa avaamattomassa säilykepurkissa piti keittää kolmisen tuntia vähintään vesihauteessa jotta siitä sai aikaiseksi toffeekastikkeen, tai meilläpäin suomessa sanottuna kinuskikastiketta.

Banaanitoffeepiirakka - Bonoffiepie

Näitä valmiiksi esikeitettyjä purkkeja oli minulla aina keittiössä valmiina ruokakomeron ylimmäisellä hyllyllä muiden säilykepurkkien joukossa, ja jotkut jopa vanhenivat ennen niiden käyttöä. Toisin on nykyään, en ole enää vuosiin keittänyt maitotiivistettä koska saman jälkiruoan saa käyttämättä tiivistettyä maitoa, tavallisella toffeekastikkeella joka oikeasti vähän eroaa kinuskista.

Nimi tarkoittaa oikeasti banana-toffee-pie, jos et vielä ollut sitä oivaltanut, ja se on harvinaisen makeaa ja tahmeata herkkua jota itse en enää valmista usein, korkeintaan kerta parissa kolmessa vuodessa.

Samoilla linjoilla, mutta aivan erisyystä oli ilmeisesti Jamie Oliver, kun hän repäisi kermaan soseutetut banaanit paahtuneen sokerin sekaan paistinpannulle ja valmisti banoffipien, joka jo nimeltään eroaa omasta versiostani, Bonoffiepiesta. Jamie Oliver valmisti omansa valmiista piirakkapohjasta, minä taas en oikaise vaan valmistan pohjan pitkän kaavan mukaan Digestive kekseistä. 

Bonoffiepie koottuna ja valmis tarjoiltavaksi

Vaikka perusreseptini oli hyvinkin pelkistetty olen vuosien mittaan lisännyt siihen omat niksini, joten tässä nyt teille alkujaan meidän Aunty Andrean Bonoffiepie jota itse olen vuosien mittaan hieman jalostanut. Ehdoton lisäys on ollut pieni ripaus suolaa, se taittaa kakun makeuden kivasti eikä siitä tule liian imelää, vain hyvin makeaa.

Huomaa että tässä on banaania, ja kuorittu banaani tummuu hapen vaikutuksesta joten kakkua ei kannata valmistaa liian pitkään etukäteen, tai säilyttää seuraavan päivään. Pohjan ja kinuskin voit tehdä edellisenä päivänä, tai vaikka jopa pakastaa valmiina mutta kakku on viimeisteltävä juuri ennen sen tarjoilemista. Kakkupohja kinuskeineen sulaa hyvin jääkaapissa vuorokaudessa.

KInuskikastike piirakkapohjassa

Digestivekeksien määrää olen myös vaihdellut jo tullut siihen tulokseen että kakkupohjan on oltava tarpeeksi paksu jotta se kestää kinuskikastikkeen vaikutuksen. Sokerin on käytetty tavallista valkoista taloussokeria, tummaa ruokosokeria mutta parhaaksi on todettu tumma Muscovadosokeri, se antaa sitä jotain tähän jälkiruokaa.

 

Kastiketta ei meillä enää valmisteta maitotiivisteestä fuskaamalla, vaan se keitetään toffeekastikkeeksi kermasta ja sokerista. Kastike myös maustetaan tonkanpavuilla ja joskus maustan bonoffiepien vispikerman Bailey’s kermaliköörillä. Löydät tonkanpapu-uutteen valmistusohjeenreseptistäni päärynäpiiras tonkanpavuilla.

Toffeekastike vai kinuskikastike

Käytän vaihtelevasti Digestive, muro-, suklaa- tai inkiväärikeksejä piirakkapohjaan, ja kaikki ovat vuosien mittaan hyvin valahtaneet kurkusta alas varsin isojenkin illallisten jälkeen vahvan kahvin kera. Bonoffiepien on meillä varsin usein vieraillut itsenäisyyspäivän kalkkuna-illallisen jälkiruokana.  Kerran meillä oli Bonoffiepieta jopa syntymäpäiväkakkuna mutta silloin se oli hyvin isona versiona. 

Tämä on normaalin kokoinen versio jonka valmistat noin 23 senttiä halkaisijan irtorengasvuoassa josta riittää 10–12 hengelle. Ja varotan, vaikka olisikin hulluna makeaan, puolitetulla bonoffiepie-reseptillä 12 sentin vuokaan valmistettuna tyydytät 6-8 henkeä ihan hyvin.

Banaanitoffeepiirakka

50 g voita

5 dl Digestive-keksimuruja

Toffeekastike:

1½ dl tummaa Muscovadosokeria

3 dl kermaa

½ tl tonkanpapu-uutetta

ripaus suolaa

Banaanipiirakan

päällinen:

3-4 kypsää banaania

3 dl vispikermaa

tummaa suklaata (tai paahdettuja kookoslatuja)

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Murskaa keksit monitoimikoneessa ja lisää voisula koneen käydessä. Anna voisulan kostuttaa keksimurut kunnolla. Kaada muruseos irtorengasvuokaan ja vuoraa silla kakkuvuoan pohja sekä reunoja parisen senttiä. Tähän voi hyvin käyttää isoa lusikkaa jotta saat tasaisen pohjan. Anna pohjan kovettua jääkaapissa parisen tuntia tai yön yli, pane se pakkasessa vähintään puoleksi tunniksi jos sinulla on kiire. Mittaa sokeri ja pane se ane sulamaan teflonpannuun tai kattilaan keskilämmölle. Anna sokerin sulaa ja juuri kun se alkaa muuttua ruskeaksi, siis karamellisoitua, kaada kermaa sen päälle ja lisää sekä suola että tonkanpapu-uute. Älä sekoita kermaa vaan heiluttele kattilaa varovasti edestakaisin hellalla jotta sokeri sekoittuu kermaan. Varo polttamasta itseäsi. Keitä kastiketta hieman kokoon, noin puolisen tuntia ja anna sen jäähtyä kattilassa hetken ennen kuin kaadat sen piirakkapohjan päälle. Anna piirakan jäähtyä kokonaan huoneenlämmössä. Peitä piirakka tiivisti muovikelmulla ja säilytä sitä jääkaapissa kunnes on puolituntia jäljellä aikaan tarjoilla se.  Kuori banaanit ja leikkaa ne vinosti puolen korkeintaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Mitä enemmän banaania keossa, sitä näyttävämpi kakku. Vispaa kerma ja mausta se tonkanpapu-uutteella jonka lorauta vispikerman sekaan loppuvaiheessa. Asettele vispattu kerma banaanien päälle, raasta tummasta suklaalevystä lastuja ja lisää ne kerman päälle ja tarjoile kahvin kera.

Horsmajäätelö

Ihanaa nyt alkavat jo horsmatkin kukkia vaikka kesähelteet ovat antaneet odottaa itseään tähän asti joten kannattaa ehdottomasti nyt ottaa horsmat talteen kaikilla tavoilla kuten horsmamehu, horsmalikööri sekä horsmajäätelö. Jäätelölle on kaksikin tapaa valmistaa, joko käyttää tuoreita horsman kukintoja jäätelöön tai säilöö horsman horsmasiirappina niin on mistä tehdä horsmajäätelöä vaikka sydän talvella. 

Kukinnoista tehty jäätelö säilyy kuitenkin vain kolmisen kuukautta pakastimessa, ja tästä syystä valmistan itse horsmajäätelön siirapista, siirappi kun joka säilyy jopa vuoden jollei kaksikin avaamattomana huoneenlämmössä poissa auringon valosta. Horsmasiirapista kuitenkin sen verran että jostain syystä se pilaantuu ja alkaa käydä muita siirappeja helpommin, joten noudata ehdotonta puhtautta ja ole valikoiva kukintojen suhteen. Kukintojen pitää olla kokonaan auenneita ja virheettömiä. 

Vasemmalta: Horsmasiirappia, likööriä ja mehua

Horsmasiirappia valmistetaan samalla tavalla kuin horsmamehua, nestettä, siis vettä vain on pienempi määrä. Käytä jäätelöön myös horsmalikööriä lisäämään jäätelö horsman eri säveliä, mutta sen puutteessa voit käyttää vaikka maustamatonta vodkaa. Alkoholi antaa jäätelölle pyöreämmän ja hienojakoisemman koostumuksen varsinkin jollei jäätelöä valmista koneella vaan käsin sähkövispilällä. Tekstissäni vanhan ajan kermajäätelö löytyy myös selostus miten jäätelöä valmistetaan sekä koneella, että käsin sähkövispilällä ilman jäätelökonetta.

Horsmasta kannattaa myös kokeilla Nannan rikkaruohosalaattia, mustan teenkorviketeetä, sekä horsmalikööriä tai blogista hakusanalla horsma. Tällä reseptillä saat horsmajäätelöä neljälle hengelle.

 

Kandeerattuja horsmankukkia jäätelön päällä

Siirappi horsmankukista

1 l horsmankukkia

½ dl sitruunamehua

4 dl vettä

300 g sokeria

Horsmankukkajäätelö

3 dl vispikermaa

2 kananmunaa

½ dl horsmasiirappia

½ dl sokeria

ripaus merisuolaa

(2 rkl horsmalikööriä tai vodkaa)

Horsmasiirappi

Liota kukkia haaleassa vedessä jotta kaikki niissä piileskelevät hyönteiset ryömivät pois kukinnoista. Valuta vesi pois siivilässä. Lisää kukat kattilaan veden kanssa. Purista sitruunasta mehua ja lisää se kukkien sekaan ja peitä kannella. Keitä horsmia miedolla lämmöllä noin kymmenisen minuuttia, varttitunti kunnes niiden väri on liuennut veteen. Siivilöi kukat pois ja kaada mehu takaisin kattilaan. Lisää sokeri ja jatka keittämistä miedolla lämmöllä sekoittaen kunnes sokeri on kokonaan liuennut mehuun. Kuori pinnalta kaikki siihen muodostunut vaahto joko reikäkauhalla tai isolla lusikalla. Pullota siirappi kuumana huolellisesti puhdistettuihin lasipulloihin. Sulje pullot heti ennen siirapin jäähtymistä ja anna sen jäähtyä kokonaan. Mehu säilyy hyvin jopa vuoden avaamattomassa pullossa säilytettynä. Avattu horsmasiirappi kannattaa käyttää noin kuukauden, parin sisällä.

Horsmajäätelö

Mittaa kerma isoon kulhoon ja vispaa se kovaksi vaahdoksi, varo vispaamasta liikaa ettei se juoksetu.

Riko munat toiseen kulhoon, lisää sokeri ja ripaus suolaa ja vispaa ne kuohkeaksi ilmavaksi vaalean keltaiseksi vaahdoksi. Lisää vispattu kerma munavaahdon sekaan horsmaliköörin kanssa jos sitä käytät ja sekoita vaahdot keskenään varovasti sähkövispilällä hitaasti. Kaada seos jäätelökoneeseen ja valuta horsmasiirappia jäätelömassan sekaan koneen käydessä. Anna koneen käydä loppuun kunnes jäätelö on valmista, noin pari kymmentä minuuttia.  Säilytä horsmajäätelö pakastimessa tiiviissä rasiassa. Ota jäätelö esiin noin varttitunti ennen sen tarjoilemista niin sen saa helpommin annosteltua. Lusikoi jäätelöä jälkiruokakulhoihin tai kauniisiin laseihin ja koristele ne kandeeratuilla horsman kukilla tai tuoreilla kun ne ovat sesongissa.

Suklaafondanttikakku

Myllärin Luomun leivontakilpailu jatkuu edelleen, ja aikaisemmin kisaan liittyviä reseptejä olen julkaissut täällä blogissa jo kuusi tätä Suklaafondantkakkua ennen. Julkaisin Mansikkaiset välipalaneliöt tammikuussa, Joulun makuiset vuokaleivokset joulukuussa, Juureva näkkileipäjouluksi marraskuussa, Lumoavat ruusucannolit lokakuussa ja Myllärin laiskan emännän munaleipä syyskuussa jolloin leivontakilpailu alkoi. Kilpailussa voi äänestää Myllärin Luomusivuilla jossa näkyy kaikki leivontakilpaluun osallistuvat. Nyt tällä kertaa aiheena helmikuussa oli kuitenkin on mestarileipojan taidonnäyte.

Minä en itseäni leivonnan mestariksi laske, hapuilen sen verran edelleen leivonnan parissa, se ei oikein ole alaani samalla kuin muu ruoanlaitto mutta kakkuja pyörittelen tämän tästä, varsinkin suklaakakkuja muodossa tai toisessa. Tämä suklaafondantkakku on helppo versio suklaakakusta jonka tumpelompikin leipuri onnistuu leipomaan, vaikeinta tässä on suklaan sulattaminen kookosrasvan kanssa. 

Suklaa valuu ulos suklaakakusta

Suklaafondantkakusta on meillä tullut hätävarasuklaakakku kun vieraita yllättäen ilmestyy ovelle kahvi aikoihin tai kun s oma suklaanhimo yllättää laiskana sunnuntaina. Kakkua on vuosien mittaan tullut leivottua jos minkälaisesti suklaasta, kaikki käy ja voi suklaan laadulla ja sen kaakaosisällöllä vaihdella kakun makua kerrasta toiseen. 

Olen tähän käyttänyt aivan tavallista maitosuklaata jossa vain 30% kaakaot  ja tästä syystä sokerin määrä on niin vähäinen, ja jos käytät tummaa suklaata voit lisätä kakkuun enemmän sokeria 70% kaakaota sisältävään suklaaseen on tupla määrä sokeria hyvä, ja vain jos pidät makeasta. Kookosrasvan sijaan kakkuun voi myös käyttää tavallista voita jossa suolaa, tällöin reseptissä mainittua suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä taikinaan.

Suklaata suklaakakkuun

Fondant tarkoittaa sulaa ja kakku on täynnä sulanutta juoksevaa herkullista suklaata. Suklaan on tarkoitus valua itsestään kakusta ulos sitä leikattaessa, ja siksi teen sen pienempään rengaskakkuvuokaan, isomman tavallisen laakeamman 26 cm mittaisen rengaskakkuvuoan sijaan jotta saan kakusta korkeamman ja muhkeamman näköisen. Tämä suklaat tihkuva suklaakakku sopii jälkiruoaksi tai muuten vaan herkutteluun. Saman kakun voit myös valmistaa pienempänä puolitettuna jolloin se riittää hyvin neljälle hengelle pieneksi herkkupalaksi vaniljalla maustetun vispikerman tai jogurtin kanssa. 

Tämä tosiaan on kakku, mutta samaa reseptiä voi myös käyttää suklaafondantteihin, teet vain pienempiä suklaakakkuja jokaiselle omassa pienessä annosmuotissaan. Menettelytapa on aivan identtinen mutta uunissa paistoaika on lyhyempi 8-10 minuuttia jos teet annoskokoisia suklaafondantteja. Kakkuvuoat yleensä jauhotetaan korppujauhoilla mutta jotta saat oikein tumman pinnan suklaakakkuun kannattaa se kakkuvuoka kuitenkin jauhottaa kaakaojauheella, ja mitä tummempaa sitä tummempi kakun ulkopinta on. 

Anna suklaaherkun jäähtyä ennen syöntiä

Tällä reseptillä saat suklaafondanttikakkua 6 hengelle jos he ovat hyvin persoja suklaalle, muun kakusta pitäisi riittää jopa kahdeksalle hengelle.

Suklaafondantkakku

180 g suklaata

150 g kookosrasvaa (tai voita)

80 g kookossokeria

75 g Myllärin Luomu kokojyvävehnäjauhoja

1 tl suolaa

4 kananmunaa

1 tl leivinjauhetta

1-2 rkl tummaa kaakaojauhetta jauhotukseen

Voitele 20 cm rengasvuoka kookosrasvalla ja jauhota se tummalla kaakaojauheella. Kopauta liika kaakaojauho ulos vuoasta. Mittaa kookosrasva kattilaan ja lisää suklaa sen päälle. Sulata kookosrasva ja suklaa miedolla lämmöllä juoksevasi ja sekoita kookosrasva ja suklaa keskenään. Älä jää suklaata lämmölle sen jälkeen kun se jo on sulanutta jottei se pala pohjaan. Mitta kuivat ainekset isoon taikinakulhoon ja lisää juokseva suklaarasvaseos kulhoon koko ajan sekoittaen. Sekoita kunnes olet saanut taikinasta tasaisen. Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista sitä 15–20 minuuttia 175 asteessa. Paista kakkua mieluummin alikanttiin kuin liian pitkään, kakku ja sen reuna kovettuvat hieman kakun jäähdyttyä joten sen tulee olla vielä hieman hyllyvä uunista ulos tullessaan. Anna kakun jäähtyä vuoassa kunnes sen reunat ovat hieman kovettuneet. Nosta kakku hieman vielä lämpimänä kakkulautaselle ja tarjoile sitä vispikerman tai luonnonjogurtin kanssa.