Haukea kuusenkerkällä

Kalaa on sattuneesta syystä tullut syötyä paljonkin keväästä lähtien, grilliriennot ovat tänä vuonna jääneet paitsioon. Saa nähdä miten ensi vuonna käy, tämän kesän sääkin on tähän asti enemmän suosinut lämmintä syötävää eikä kylmälle ruoalle ole ollut tarvetta kuin kerran, pari.

Tämä on erittäin helppoa mutta samalla hienostunutta ruokaa, paistettua kalaa, tässä tapauksessa nyt haukea mutta samalla tavalla voisi tarjoilla myös esimerkiksi lohta tai miksei ahventa.

Kalan kypsyy nopeasti, joten vaikein osuus tässä ruoassa taas on uusien perunoiden puhtaiksi harjaaminen sekä fenkolin leikkaaminen ohuiksi suikaleiksi. Kastike on helpoista helpoin, ja perustuu italialaiseen pestoon josta juuston osa on poistettu jotta se sopii sydänystävälliseksi ruoaksi. 

Juusto on tässä jätetty pois koska se sisältää liikaa tyydyttyneitä rasvahappoja ja ne piti vähentää. Mutta jollei sinulla ole ongelmia rasvojen kanssa suosittelen että käytät tähän noin 50 g raastettua Pecorinoa Parmesaanijuuston sijaan. 

Tuoreita kuusenkerkkiä kastikkeesen

Kastikkeen vihreät ainesosat ovat perinteinen basilika mutta myös tuore kuusenkerkkä sekä pinjan siemenet. Pinjan siemenet ja kuusenkerkkä sointuvat hyvin yhteen, ja korostavat kukin toinen toisiensa makuja omalla luontaisella miedolla pihkaisuudellaan.

Oliiviöljyn kannattaa olla sitä hienompaa laatua, ei sitä millä paistaisit ruoan vaan sitä jota käyttäisit salaattikastikkeissa. Kastike on kylmä joten sen hienostunut maku säilyy. Ylijääneen kastikkeen voi säilyttää samalla tavalla kuten muutkin tuoreyrttiöljyt.

Kuusenkerkkää on vain rajattu aika keväällä, mutta niitä voi pakastaa kokonaisina ja ottaa esille kun niille tarvetta. Älä turhaan kuivaa kuusenkerkkiä ne eivät kuivauksen jälkeen enää maistu samalle vaan säilyttävät parhaiten makunsa pakastettuna. Suolaa annos sisältää hyvin vähän, joten lisää sitä oman makusi ja oman tuntosi mukaan ruokaan, meillä jokainen suolaa nykyään itse oman ruokansa.

Lisukkeena hauelle tuoretta fenkolia sekä uusia perunoita.

Paistettua haukea kuusenkerkkäkastikkeella ja uusilla perunoilla

Hauki kannattaa fileoida, ja sen nahan voi joko poistaa tai jättää paikalleen kunhan vain suomustaa sen. Jos jätät nahan kannattaa paistaminen aloittaa nahkapuolella, ja painaa kalaa kuumaa pannua vastaan jottei se mene kuprulleen ja osa kalan pintaa jää paistamatta. 

Muista nyrkkisääntö sanoi julkiskokki mitä sanoi, sinä syöt sen kalan ja jos pidät kypsästä ja rapeasta kalasta, paista se rapeaksi koska sinä pidät siitä. Ja jätä se juuri ja juuri suuriksi paloiksi lohkeilevaksi mutta ei enää läpikuultavaksi jos pidät siitä paremmin. Tällä reseptillä saat taas kerran tuttuun tapaan annokset neljälle.

Paistettua haukea

500 g haukea

600 g uusia perunoita

400 g tuoretta fenkolia

Kuusenkerkkäkastike hauelle

½ dl pinjan siemeniä

1 dl tuoreita basilikanlehtiä

½ - 1 dl kuusenkerkkiä

1 valkosipulinkynsi

1-1½ dl oliiviöljyä

ripaus suolaa

ripaus suolaa sekä vasta rouhittua mustapippuria

Huuhtele basilika ja anna sen kuivua kokonaan talouspaperilla. Tee samoin kuusenkerkille jos käytät tuoreita, pakastetut voit nyt ottaa ulos sulamaan. Ne sulavat hyvin nopeasti tarpeeksi jotta niitä voi työstää kastikkeeseen jopa noin vartissa. Kaada kattilaan vettä ja pane se liedelle keskilämmölle jotta se jo alkaa kiehua kun perunat ovat valmiitta keitettäväksi. Harjaa uudet perunat puhtaiksi ja lisää kiehuvaan veteen. Keitä perunoita noin 20–30 minuuttia, vähän riippuen niiden koosta. Kuori valkosipulin kynsi ja pane sen pinjan siementen kanssa mortteliin, lisää sekaan myös basilikan lehdet sekö kuusenkerkät. Murskaa kaikki keskenään tahnaksi ja lisää oliiviöljyä norona koko ajan kastiketta sekoittaen kunnes olet saanut lusikoitavan ja helposti juoksevan kastikkeen. Mausta hyppysellisellä suolaa. Halkaise fenkoli pituussuunnassa ja leikkaa kummatkin puoliskot taas pituussuunnassa kahteen osaan. Ota fenkolin tilli sivuun ja säästä annosten viimeistelyyn. Poista fenkolin kova puumainen sisusta ja suikaloi fenkoli ohuen ohuiksi suikaleiksi terävällä veitsellä tai mandoliinilla. Pane fenkoli kulhoon niin kylmään veteen kuin hanasta lähtee, tai kesähelteellä voit lisätä kourallisen jääpaloja veteen. Leikkaa hauki tasakokoisiksi annospaloiksi ja suolaa kala kevyesti. Lämmitä pannu kuumaksi ja lisää loraus oliiviöljyä pannulle ja paista hauki nahkapuoli alaspäin keskilämmöllä. Paina haukea pannuun paistolastalla jotta se kypsyy tasaisesti. Kala alkaa olla kypsää käännettäväksi noin 3-5 minuutin jälkeen, tietenkin vähän riippuen kalafileen paksuudesta. Käännä kala vasta loppuvaiheessa kun kalan reunat ovat tulleet valkoisiksi ja valkoinen väri on alkanut kivuta kalan sivua pitkin ylöspäin raa'alle yläpuolelle. Käännä kala ja paista niitä kaksi minuuttia lisää ja ota pannu lämmöltä. Kaada fenkoli lävikköön ja anna sen kuivahtaa. Kaada perunoiden keitinvesi ja anna perunoiden höyryyntyä kuiviksi keitinkattilassa. Annostele lämpimille lautasille neljäsosa fenkolisuikaleita keskelle lautasta. Lisää päälle keitetyt uudet perunat. Asettele paistettu hauki perunoiden päälle ja lusikoi kuusenkerkkäkastiketta annosten päälle ja ympärille. Viimeistele annokset fenkolintillillä, mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja tarjoile heti.

Wasabilohicarpaccio siankärsämöllä

Viime kesän helteillä kehittelin reseptejä pariin viiniin ja silloin tuli tehtyä joitakin aivan loistavia kokeiluja joista parhaimpia on tänä vuonna sateisempana kesänä kehitetty lisää kuten tätä skandinaavinen ja japanilainen lohi Carpaccio. 

Ruoan idea on leikata aivan ohuen ohuita lohi viipaleita ja asetella ne kauniisti lautasille ja valutella päälle muun muassa japanilaisesta wasabista ja soijakastikkeesta valmistettua kastiketta joka ansioista kala kypsyy ja viimeistellä se siankärsämön kukilla ja lehdillä. Voisiko alkuruoka olla tämän helpompaa?

Raaka lohi raakakypsytetään kastikkeessa vähän samaan tyyliin kuin Ceviche, mutta kuutioimisen sijaan ohuen ohueksi viipaloituna. Lohen tulee olla ehdottoman tuoretta ja kannattaa panostaa laatuun ja ostaa kalakauppiaalta sen sijaan kuin käyttää tarjouslohta joka jo on alkanut haiskahtaa kalalle.

Lohta on helpompi leikata jos sen antaa olla pakastimessa puolisen tuntia, tunnin kunnes se on alkanut jo kohmettua. Lohiviipaleiden suunta ei ole niinkään tärkeä, kunhan vain viipaleet ovat ohuita. 

Jollei syöjät ole harjaantuneita raa’an kalan syöjiä ja ovat esim. ulkomaalaisia vieraita voi kalan antaa kypsyä pidempään vaikka jääkaapissa kastikkeen kanssa jo valmiiksi lautasille aseteltuna pari, kolmekin tuntia. Ruoka sisältää vihreää japanilaista piparjuuritahnaa, wasabia joka on aika tulista tottumattomalle joten tarkista wasabin määrä kastikkeessa maistamalla. 

Aloita pienellä määrällä ja lisää vasta maistamisen jälkeen lisää jos se ei mielestäsi maistu tarpeeksi. Kastikkeen tulee olla tulista muttei sietämättömän tulista. Suolaa annokseen ei tarvitse lisätä koska soijakastike sisältää sen verran ettei lisää tarvitse. 

Ja suomalaiseen tyyliin voi annokseen lisätä keitettyjä uusia perunoita niille jotka sitä haluavat eivätkä tule kylläisiksi tästä. Tällä reseptillä saat kuitenkin hyvän kokoiset alkupalat neljälle hengelle ilman perunoita.

Lohicarpaccio wasabilla ja siankärsämöllä

200 g merilohta

3 rkl tummaa soijakastiketta

3 tl riisiviinietikkaa (tai sitruunamehua)

2 tl seesaminsiemenöljyä

1-4 cm Wasabitahnaa

pieni kourallinen siankärsämö kukkaa

n 5-6 siankärsämön lehteä

Huuhtele siankärsämö ja anna sen kuivaa kokonaan talouspapeilla. Mittaa kulhoon soijakastike, riisiviinietikka sekä seesaminsiemenöljy. Lisää kulhoon noin senttimetri wasabitahnaa tuubista ja sekoita kastike kunnolla. Maista kastiketta ja lisää wasabia kunnes sitä on mielestäsi tarpeeksi. Leikkaa lohesta ohuita viipaleita ja asettele ne kylmille lautasille aloittaen lautasen keskeltä ja rakenna annoksia ulospäin lautasten reunoille päin. Lusikoi varovasti kastiketta ohuina noroina teelusikalla lautasille lohen päälle. Viimeistele annokset riipimällä siankärsämön kukkia ja lehtiä lohen päälle. Tarjoile annokset heti vielä kylminä hyvin jäähdytetyn valkoviinin kanssa joka soveltuu japanilaisen wasabin kanssa.

Voikukkapikkelssi

Voikukkaa pukkaa, ja jos vielä on nuppuja tulollaan ehdit saada ihanaa voikukkapikkelssiä.

Kerää nuput aikaisin aamulla, ei sateisella säällä, vain avantumattomat uudet nuput kelpaavat. Jos olet kiinnostunut villiyrteistä ja erityisesti voikukasta kannattaa sinun myös lukea tekstini voikukka sekä kokeilla voikukkahilloa ja voikukkakapriksia.

Jollet ole ennestään tuttu voikukan kitkerän maun kanssa kannattaa nuput tähän piikkelssiin käyttää suolaliuoksessa jossa niiden kitkeryys tule miedommaksi. Pari teelusikallista on riittävästi tälle määrälle voikukan nuppuja. Muscovadosokerin voit vaihtaa fariinisokeriin mutta niiden lakritsimaisuus korostaa voikukan oma hienostunutta lakritsin makua.Tällä reseptillä saat kolmesta neljään purkkia herkullista voikukkapikkelssiä.

Suolaliemi voikukille:

5 dl voikukannuppuja

Vettä kunnes nuput peittyvät

2 tl merisuolaa

Mausteliemi voikukan nupuille:

2 dl omenaviinietikkaa

1½ dl taloussokeria

½ dl Muscovadosokeria

6 dl vettä

1 iso punasipuli

1 tl mustia sinapinsiemeniä

5 neilikka

4 maustepippuria

6 valkopippuria

Kerää vielä kiinni olevat voikukan nuput kuivalla aurinkoisella säällä. Pane voikukan nuput runsaaseen veteen jotta kaikki mahdollinen lika niistä vajoaa kulhon pohjaan. Poista nupuista niiden varret jos niihin on sitä jäänyt ja pane ne lävikköön valumaan. Kiehauta ylös vesi ja lisää suola, ja sekoita lusikalla kunnes suola on liuennut kiehuvaan veteen. Pane voikukan nuput isoon lämpöä kestävään kulhoon ja kaada kiehuva suolavesi niiden päälle ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Peitä kulho tiiviisti muovilla ja siirrä kokonaan jäähtyneenä kylmään pariksi vuorokaudeksi. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja etikka mausteliemeen. Kuori sipuli ja halkaise se kahtia. Leikkaa sipulin puolikkaat kolmeen osaan pituussuunnassa ja viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Lisää kattilaan sipuli ja mausteet. Kiehauta mausteliemi ylös ja anna sen kiehua parisen minuuttia. Kaada voikukan nuput lävikköön ja anna niiden valua. Kuori pikkeli-liemen pinnalta vaahto pois isolla lusikalla. Kaada nuput kattilaan vielä lämpimän liemen sekaan ja sekoita kunnes nuput ovat täyttyneet liemestä ja alkavat vajota liemeen eivätkä enää kellu pinnalla. Kaada lämmin voikukkapikkelssi huolellisesti puhdistettuihin ja steriloituihin lasipukkeihin ja sulje ne tiiviisti ennen kuin ne jäähtyvät. Anna pikkelssin jäähtyä kokonaan ennen kuin siirrät purkit viileään. Anna voikukkapikkelssin tekeytyä vähintään kolme päivää, tällöin maut alkavat jo tasoittua, mutta anna niiden mielellään tekeytyä kaksi viikkoa. Voikukkapikkelssi säilyy avaamattomana valota suojattuna ja viileässä säilytettynä jopa kaksikin vuotta. Avaamaton pikkelssipurkki tulee säilyttää jääkaapissa ja käyttää parin viikon sisään kun se vielä on parhaimmillaan.

Ravintola C:n keittiössä

Vietin viime viikon koko tiistain Tampereen ravintola C:n keittiössä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ravintola C on avannut keittiön ovensa ruokabloggarille, ja lähdin edellytyksestä että kirjoittaisin Rieslingviikkoihin liittyvän jutun, mutta toisin taisi käydä. 

Tämä ei ole tarina siitä mitä herkullista ruokaa salin puolella syödään tai viiniä juodaan, tämä on kertomus ravintolakeittiöstä.

Ravintola C:ssä on tarkoitus vain tehdä hyvää ruokaa. Taitaa riippua siitä mitä hyvällä ruoalla tarkoittaa ja mitä itseltään vaatii.

Myönnän että tasokkaassa ravintolassa syöminen on kallista, mutta oletko sinä koskaan miettinyt mistä ravintola ruoan hinta tulee ja mistä kaikesta se koostuu? 

Olen varttunut alalla ja tiedän mikä työ elegantisti lautasille esille loihdittujen gurmee annosten takana on, ja miten pitkään niitä usein on keittiössä ennen ravintolan avaamista valmisteltu jotta kaikki annosten osat ovat ”mise-en place” ja valmiita asiakkaiden nautittaviksi. Ainakin täällä hinta-taso on paikallaan ottaen huomion sen mitä sillä saa.

Ja täästä syystä haluan avata asiaa enemmän suurelle yleisölle. Keittiöelämä ravintolassa ei ole mitään glamouria, se on kovaa ja hikistä työtä aamusta yömyöhään.

C:ssä suositaan puhtaita, luonnollisia aidosti tunnistettavia ja selkeitä makuja ilman kikkailuja käyttäen raaka-aineita joissa eettisyys, ekologisuus ja luonnonmukaisuus ovat merkittävä osa toiminnassa jollei jopa ensisijalla.

Kaikki ruoat valmistetaan paikanpäällä, kellarissa on kaksi kylmäkellarikomeroa, keittiön hyllyt ovat täynnä kuivattuja, jauhettuja tms. eri tavoin käsiteltyjä raaka-aineita valmiina käytettäviksi. 

C:ssä käytetään vain ja ainoastaan merisuolaa, hienoa sekä karkeaa, sekä käytetty kerma että voi ovat vähälaktoosisia ja kaikki leivät ja näkkileivät leivotaan paikalla.

Keittiömestari Ilkka Isotalo kerää itse omat villiyrtit metsästä, korjaa rikkaruohot talteen omasta puutarhastaan, kasvattaa kotipuutarhassa omenia, marjoja, yrttejä ja kukkia ravintolan käyttöön. 

Ravintola C mainostaa käyttävänsä lähiruokaa mutta harvemmat tietävät että Ilkka myös huolehtii siitä että hänen käyttämänsä raaka-aineet ovat eettisiä ja humaanisella tavalla tapettuja. 

Hyvänä esimerkkinä ennenkuin C:ssä vielä oli siirrytty pääosin kotimasiin raaka-aineisiin, käytettiin ruoissa ainoastaan käsin poimittuja kampasimpukoita jotta niiden kasvupaikkojen merenpohja pysyy elinkelpoisena. Tänä päivänä kotimaiset luottokalastajat pyytämän kalat otetaan hengiltä ”inhimillisellä” tavalla jotta niille ei aiheuteta turhaa kärsimystä ikijime menetelmällä. Kalat halvautetaan ja tapetaan parin minuutin sisään sen pyydystämisestä sen sijaan että ne hitaasti tukehtuisivat vedestä ylös nostettuna. 

Annosten esivalmistelut aloitetaan jo puolelta päivin pitkään ennen rravintola avaamista ja momentteja on useita, joitakin ruokia esivalmistellaan päiviä. Annosten esillepanoon panostetaan unohtamatta makua ja niiden yhteensopivuutta.

Useassa ravintolakeittiössä on kova meteli päällä, radio pauhaa kovalla, kokit huutelevat toisillensa ja salihenkilökunnalle tai keittiömestari on ollut hyvin samantyyppinen kuin televisoista maailman kuulut rivosuiset tv-kokit. 

Täällä ei huudeta. Tiskikone pauhaa kun se käy mutta muuten C:n keittiössä on mukavan rauhallinen meno päällä ja ihanan hiljaista. C:n keittiö on koko päivän ja illan ajan siisti, puhtaus on a ja o, ja kummatkin kokit pyyhkivät ja puhdistavat työpintoja jatkuvasti ajan uusien raaka-aineitten tultua valmiiksi odottamaan esillepanoa.

Koko henkilökunta tietää omat tehtävänsä mutta tekevät myös asioita joita ei välttämättä laskettaisi heidän työtehtävikseen, kuten esimerkiksi joidenkin annosten esille paneminen. Riippumatta asemasta kukin vuorollaan joka ehtii täyttää tiskikoneen, tai tyhjentää sen. Täällä yhteistyö ja samasta köydestä vetäminen on itsestään selvää.

C:ssä tarjoillaan nykyään aluksi tämän vuoden alusta kokeilutasolla ollutta ”vain yhtä menyytä” ja joka ainakin toistaiseksi koettu toimivaksi joten syytä ei toistaiseksi ole ollut muutoksiin. 

Menyy on niin laaja ja siinä on niin monta eri annosta jotka vaihtuvat ja elävät koko ajan vuoden aikojen ja raaka-aineiden saatavuuden ja tuoreuden mukaan, joten vaikka täällä söisi usein ruokiin tuskin edes ehtisi kyllästyä. 

Nytkin vaikka olin paikan päällä Rieslingviikkojen avauspäivänä oli yksi annos jo muuttunut pari kolme päivää myöhemmin, annokset elävät koko ajan.

C:llä seurustelu menyy jossa on noin parikymmentä annosta kestää 4-5 tuntia syödä, ja se tarjoillaan vain koko pöytä seurueelle. Tavallinen C:n menyy kestää noin kolmisen tuntia syödä kaikkineen annoksineen ja tässä se mitä viime viikon tiistaina 19.5.2015 tarjoiltiin ravintola C:ssä. Huomaa että kaikissa valokuvien annoksissa eivät vielä kaikki elementit ole paikallaan vaan niitä kootaan vasta.

Snäks. Rapeaa possunnahkaa. Sipulimajoneesia. Tuoretta koiranputkea.

Kylmä alkukeitto. Tuoretta lipstikkaa. Kurkkua. Kotimaista kylmäpuristettua luomu rypsiöljyä. Luomu jogurttia.

Amuse bouche. Uunissa rapeiksi paahdettuja perunankuoria. Viiriäisen munia Sääksmäeltä uppokeitettyinä. Hollandaisekastiketta. Mesiangervoa viinietikassa. Punaista Tarhamaltsaa.

Moussea Pyhäjärven Säijäänselän kevätmateesta kolme kertaa savustetulla kermalla.  

Tillihyytelöä. Kurkkugraniteeta. Poltettua kurkunkuoriöljyä. Luomu jogurttia. Kuivattua pinaattia. Pikkukäenrieskan kukkia.  Maahumalaa.

Omenapuulla paikan päällä grillattua Paijaan tilateurastamon porsaan kylkeä Urjalasta. Kylmäsavustettuja ja pikkelöityjä suppilovahveroita. Uunissa olutmaltaissa kypsennettyjä porkkanoita. Krutonkeja hunaja Madeleine-leivoksista. Sinappivaahtoa. Kallioimarre vinaigretteä. Siankärsämöä. Ketunleipää.

Väliruoka ns. cleanse palate. Granité. Omenaa ja Väinönputkea. Kuivattua Väinönputkea.

Pyhäjärven kuhaa haudutettuna. Uunissa paahdettua maa-artisokkaa. Maa-artisokka pyreetä. Kriikunansiemenvoikastiketta. Pikkelöityä kuutioitua porkkanaa ja palsternakkaa. Villiä Peltokanankaalia. 

Karitsaa ylätalon tilalta Lavajärveltä. Biodynaamisesti Kangasalla viljeltyä ylivuotista maassa talvehtinutta voissa haudutettua palsternakkaa sekä palsternakka pyreetä. Kaalia. Nokkosemulsiota. Katajamysliä. Paahdettua sinapinsiemenkastiketta joka tarjoillaan pöydässä.

Mouhijärven herkkujuustolan valmistamaa Metsuria, punakittistä mäntyviiluun pakattua valkohomejuustoa. Talon omaa näkkileipää. Talon tomaattihilloa. Uusia tammenlehtiä.

Pieni makea alkujälkiruoka. Mesimarjasorbetti joiden marjat Haukiputaalta. Kaakaopapukeksimuruja. Laventelimarenkia.

Jälkiruoka. Raparperia kolmella eri tavalla. Raakaa raparperia, haudutettua raparperia sekä raparperi marenkia. Ternimaitojäätelöä. Mansikkakreemiä Rekolan tilan polkka mansikoista. Metsämansikkahilloa. Wilhelmiinakeksiä.

Tämän ruokalistan lisäksi tarjoiltiin joitakin vaihtoehtoisia annoksia niille jotka syystä tai toisesta eivät voineet syödä joitain menyyn annoksissa olevia raaka-aineita.

Risottoa. Korvasieniä. Riisiä. Viiniä. Friteerattuja vuohenputken lehteä

Vegaani annos. Tomaatilla ja siitakesienillä täytetty selleri-Cannelloni. Kylmäsavustettuja pikkelöityjä suppilovahveroita. Kuivattua tomaattia. Liemi poltetusta tomaatista joka kaadetaan pöydässä. Siankärsämöä. Ketunleipää.

Karamellisoitu sipulipiiras, karamellisoitua sipulipyreetä ja kuivattua sipulilastua joihin sipuli Huittulasta Sääksmäeltä. Tattivanukas. Timjamimurua. Ranskan kermaa.

En itse syönyt tai maistanut mitään annoksia, se ei harmita yhtään eikä se ollut syy käymiseeni, halusin nähdä C:n keittiömestarin Ilkka Isotalon työnsä parissa. 

Mutta tuli siinä ohessa maisteltua joitain vähän erikoisempia ja ennestään tuntematonta tai erikoisemmalla tavalla käsiteltyä elementtiä joistain annoksista, kuten esimerkiksi Tarhamaltsaa joka on yleinen rikkaruoho mutten ole sitä koskaan ennen tavannut punertavana, tai poltettua tomaattilientä, Kriikunan siementä, sekä pikkukäenrieskaa.

Tuliaisena kotiin sain pari vinkkiä ruoanlaitosta, ja tiedän nyt vihdoinkin mihin mikroa käytetään! Mikrolla lämmitetään kätevästä montakin lautasta yhdellä kertaa joten meillekin voi jopa tulevaisuudessa olla tulossa mikro.

Kiitos Atte, Matti, Christina ja Ilkka, kiitos vielä kerralleen että jaksoitte kanssani ja sain seisoa tiellänne keittiössä, kysellä tyhmiä ja valokuvata ruokianne!