Voikukkapikkelssi

Voikukkaa pukkaa, ja jos vielä on nuppuja tulollaan ehdit saada ihanaa voikukkapikkelssiä.

Kerää nuput aikaisin aamulla, ei sateisella säällä, vain avantumattomat uudet nuput kelpaavat. Jos olet kiinnostunut villiyrteistä ja erityisesti voikukasta kannattaa sinun myös lukea tekstini voikukka sekä kokeilla voikukkahilloa ja voikukkakapriksia.

Jollet ole ennestään tuttu voikukan kitkerän maun kanssa kannattaa nuput tähän piikkelssiin käyttää suolaliuoksessa jossa niiden kitkeryys tule miedommaksi. Pari teelusikallista on riittävästi tälle määrälle voikukan nuppuja. Muscovadosokerin voit vaihtaa fariinisokeriin mutta niiden lakritsimaisuus korostaa voikukan oma hienostunutta lakritsin makua.Tällä reseptillä saat kolmesta neljään purkkia herkullista voikukkapikkelssiä.

Suolaliemi voikukille:

5 dl voikukannuppuja

Vettä kunnes nuput peittyvät

2 tl merisuolaa

Mausteliemi voikukan nupuille:

2 dl omenaviinietikkaa

1½ dl taloussokeria

½ dl Muscovadosokeria

6 dl vettä

1 iso punasipuli

1 tl mustia sinapinsiemeniä

5 neilikka

4 maustepippuria

6 valkopippuria

Kerää vielä kiinni olevat voikukan nuput kuivalla aurinkoisella säällä. Pane voikukan nuput runsaaseen veteen jotta kaikki mahdollinen lika niistä vajoaa kulhon pohjaan. Poista nupuista niiden varret jos niihin on sitä jäänyt ja pane ne lävikköön valumaan. Kiehauta ylös vesi ja lisää suola, ja sekoita lusikalla kunnes suola on liuennut kiehuvaan veteen. Pane voikukan nuput isoon lämpöä kestävään kulhoon ja kaada kiehuva suolavesi niiden päälle ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Peitä kulho tiiviisti muovilla ja siirrä kokonaan jäähtyneenä kylmään pariksi vuorokaudeksi. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja etikka mausteliemeen. Kuori sipuli ja halkaise se kahtia. Leikkaa sipulin puolikkaat kolmeen osaan pituussuunnassa ja viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Lisää kattilaan sipuli ja mausteet. Kiehauta mausteliemi ylös ja anna sen kiehua parisen minuuttia. Kaada voikukan nuput lävikköön ja anna niiden valua. Kuori pikkeli-liemen pinnalta vaahto pois isolla lusikalla. Kaada nuput kattilaan vielä lämpimän liemen sekaan ja sekoita kunnes nuput ovat täyttyneet liemestä ja alkavat vajota liemeen eivätkä enää kellu pinnalla. Kaada lämmin voikukkapikkelssi huolellisesti puhdistettuihin ja steriloituihin lasipukkeihin ja sulje ne tiiviisti ennen kuin ne jäähtyvät. Anna pikkelssin jäähtyä kokonaan ennen kuin siirrät purkit viileään. Anna voikukkapikkelssin tekeytyä vähintään kolme päivää, tällöin maut alkavat jo tasoittua, mutta anna niiden mielellään tekeytyä kaksi viikkoa. Voikukkapikkelssi säilyy avaamattomana valota suojattuna ja viileässä säilytettynä jopa kaksikin vuotta. Avaamaton pikkelssipurkki tulee säilyttää jääkaapissa ja käyttää parin viikon sisään kun se vielä on parhaimmillaan.

Voikukkahillo

Kauniin keltaista, hyvin hienostunutta ja aromaattista hilloa. Ihanaan kevään aurinkoa jota on ilo levittää aamiaisleivälle sekä nyt tuoreena että keskellä talvea.

Kerää vain juuri auenneita voikukkia kokonaisina. Poista niistä hilloa varten kotona varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Voikukan terälehdet sekä mehuun että hilloon kerätään auenneista kukinnoista, ylikukinneet tai ei vielä auennut eivät maistu samalle niistä mehuun tulee heinämäinen etkä saa mukaan voikukan kukan aromaattista vienosti salmiakille maistuvaa luonnetta. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, jos vihreätä jää paljon mehusta tulee kitkerämpää.

Tämä hillo valmistetaan periaatteessa samalla tavalla kuin voikukkamehu kaatamalla kukkien terälehtien päälle kiehuvaa vettä jonka jälkeen mehu saa viipaloidun sitruunan kanssa vetäytyä seuraavaan päivään. Tämän jälkeen siitä keitetään hilloa, ja vasta ivan loppu vaiheessa lisättään voikukan teralehtiä.

Älä tässä kohdassa vain erehdy keittämään voikukan terälehtiä, tällöin voikukan kauniin keltainen herkkä väri kaikkoaa taivaan tuuliin ja saat aikaiseksi kitkerää ruskeata lientä ihanan keltaisen ja herkullisen mehun sijaan. Voikukanterälehdet eivät vain kestä keittämistä joten terälehdet on liuotettava mehuun aivan lopussa. 

Lisää reseptejä jossa olen käyttänyt voikukkaa löytyy blogista hakusanalla voikukka ja jos olet innostunut villiyrteistä ja niiden hyödyntämisestä kannattaa sinun myös lukea tekstini  voikukasta sekä villiyrteistä ja niiden talteen ottamisesta.

Tällä reseptillä saat (tietenkin vähän hillopurkkien koosta riippuen) kolmesta neljään purkkia voikukkahilloa.

Hillo voikukan terälehdistä

200 g tuoreita auenneita voikukan terälehtiä

7 dl vettä
300 g hillo-marmeladisokeria

1 luomu sitruuna

1 dl tuoreita voikukan terälehtiä seuraavana päivänä

Kerää vain juuri auenneita voikukkia kuivalla aurinkoisella säällä. Pane voikukat runsaaseen veteen jotta kaikki mahdollinen lika niistä vajoaa kulhon pohjaan ja myös mahdolliset hyönteiset häviävät niistä, anna niiden liota noin vartti ja tee se joko ulkona tai aukinaisen ikkunan vieressä. Kaada kukat lävikköön ja anna niiden kuivahtaa. Ota osa kukista kokonaisina sivuun, ja säilytä jääkaapissa tiiviissä astiassa tai muovipussissa seuraavaan päivään. Poista kukinnoista varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Pane terälehdet isoon lämpöä kestävään kulhoon tai muuhun astiaan. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, vihreästä mehu saa kitkerän maun. Pese ja harjaa sitruuna ja viipaloi se ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle, lisää sitruunaviipaleet ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli kylmässä. Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet kattilaan siivilän läpi jossa on harsokangasta. Lisää voikukkamehuun sokeri ja kiehauta mehu ylös. Kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen kuona reikäkauhalla. Riivi eilisestä olleista voikukista pois vihreät osat. Ota hillo pois lämmöltä ja lisää tuoreet voikukan terälehdet hillon sekaan. Sekoita lusikalla kunnes terälehdet ovat kyllästyneet nesteestä eivätkä enää kellu hillon pinnalla. Kaada hillo huolellisesti pestyihin ja steriloituihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiiviisti kun hillo vielä on lämmintä. Anna jäähtyä kokonaan ja säilytä pimeässä suojassa auringonvalolta. Voikukkahillo säilyy hyvin huoneenlämmössä vuoden, ja sen väri tummuu ajan myötä kirkkaan keltaisesta kullan kellertäväksi. Avattu hillo säilytetään jääkaapissa ja syödään parin viikon sisään.

Ankkaa voikukalla ja karhunputkella

Ankka on ihanaa ruokaa, ja tämän ankan yhdistin pariksi Cono Surin Bicicleta reseptiviinikilpailuun,

Osallistuessani reseptikilpaluun sain tietenkin pullon maisteltavaksi ja totesin että ankanrinta sitruunaperunoille on hyvää lämmintä ruokaa syksyn pikkuhiljaa viileneville illoille ulkoterassilla kylmän Coco Sur Bicicleta Rieslingin seuralaiseksi. Ruoka on nopeaa ja herkullista, muta sitä ei kannatta syödä liian lämpimällä säällä, perunoiden paistaminen voi kesähelteellä ottaa voimille. Voit käydä äänestämässä kilpailussa 22.9.2014 asti.Voit lukea lisää Cono Surin viinitalosta täältä blogissa.

Cono Sur Bicicleta Riesling

Yhdestä ankanrinnasta riittää vähän sen koosta riippuen kahdelle, kahdelle ja puolelle, joskus jopa kolmelle ruokailijalle.  Varaan noin 100-150 grammaa ankanrintaa jokaista ruokailija kohden. Ota ankan rinnat ulos jääkaapista hyvissä ajoin, noin tunti ennen sen kypsentämistä jotta ne ehtivät temperoitua huoneen lämpöiseksi. Tällöin lihasta tulee mehukkaampaa kuin se ei vetäydy kokoon liian suuren lämpötilaeron takia. Ankanrinta kokonaisena paistaminen on helppoa ja ruoan vaikein vaihe on muistaa tehdä ankanrinnan nahkaan viillot. Älä leikkaa nahkaa aivan lihaan asti, jätä ristiviillot vain pintaan ne eivät saa olla liian syviä.

Kun ankka on saanut kauniin paahtuneen pinnan pannaan se uuniin kypsymään valmiiksi jollei sinulla ole mahdollisuutta kypsentää ankkaa loppuun asti matalammalla lämmöllä grillissä kannen alla. 

Voit kokeilla ankan rintojen kypsyyden lihamittarilla jos olet epävarma. Punertavan ankan lihan sisälämpötilan tulee on 60 astetta ja kypsän taas 75 astetta. Huomaa vain että kypsän ankan, kuten muidenkin lintujen lihat ovat näin kypsinä aika kuivia.

Viilletty ankanrinta

Ankasta pannulle valunut rasva käytetään perunoiden paistamiseen maustetaan sitruunankuorilla, valkosipulilla ja laakerinlehdellä. Uudet perunat paistetaan raakoina ja kypsentämättöminä, tähän ei käytetä mitään eilisiä ylijääneitä perunoita vaan tuoreita juuri maasta nostettuja. Perunat kypsyvät ihanan herkullisiksi ja rapeiksi ankan luovuttamassa rasvassa joten mitään lisä rasvaa ei tähän tarvita.

Jos ruokailijat ovat hyvin persoja paahdetulle valkosipulille voi valkosipulia paahtaa lisukkeeksi, pari kolme kynttä ruokailijaa kohden ja tarjoilla ne annoksessa.

Valitsin viimeistellä annokset sitruunankuori raasteella ja villinä kasvavan karhunputken (Angelica sylvestris) kukilla. Jos keräät luonnon yrttejä varmista että keräät oikeaa kasvia, varsinkin putkikasveja on monia samannäköisiä myrkyllisiä joita voi erehtyä keräämään, joten varmista kasvi kasvistosta tai kysy apua asiantuntijalta jollet tunnista karhunputkea. Kerää kukinnot kokonaisina ja auenneina aurinkoisena päivänä, ja liota niitä kotiin tultua tovin runsaassa vedessä jotta kaikki hyönteiset poistuvat niistä. Tuoretta karhunputkea, kuten muitakin villiyrttejä voi huuhtelemisen jälkeen säilyttää jääkaapissa talouspaperiin käärittyinä tiiviissä rasiassa kolmisen päivää. Talouspaperi pitää yrtit kosteina muttei märkinä. 

Jos pidät ankasta voit myös kokeilla reseptejäni kiinalaista luumuankkaa, ranskalaista appelsiiniankka, ankkaa vihreillä pavuilla sekä jos ankkaa jää yli herkullista ankkabruschettaa. Tällä reseptillä saat paahdettua ankkaa voikukkaperunoilla neljälle lämpimänä ruokana. 

Ankanrintaa voikukalla ja karhunputkenkukilla

400-600 g ankanrintaa
valkopippuria

merisuolaa
600 g uusia perunoita

5 dl voikukanlehtiä

1 laakerinlehti

1 luomu sitruuna

2-3 valkosipulinkynttä

mustaa pippuria

3-4 tuoretta karhunputken kukintoa 

Ota fileet huoneenlämpöön pari tuntia ennen paahtamista. Pese ja harjaa uudet perunat huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Pese sitruuna huolellisesti ja anna sen kuivua kokonaan. Huuhtele voikukan lehdet huolellisesti ja anna niiden kuivua kokonaan. Pese karhunputken kukinnot huolellisesti, anna niiden liota edessä jotta kaikki hyönteiset kiipeävät pois niistä. Irrota kukat yksitellen kukinnoista ja poista niistä pitkä varsi. Anna kukkien kuivahtaa talouspaperilla. Taputtele ankanrinnat kuiviksi ja tee niihin pintaviillot terävällä veitsellä. Leikkaa vain rasvapintaa, ei ihan lihaan asti. Mausta liha sekä suolalla että pippurilla. Pane fileet kylmään valurautapannuun nahkapuoli alaspäin ja siirrä pannu kuumalle levylle. Paahda kunnes osa rasvasta on sulanut ja nahka saanut rapean pinnan. Käännä rintoja pari kerta jottei nahka pala karrelle. Nosta ankat pois kuumalta pannulta mutta jätä rasva pannulle. Riippuen miten kypsää haluat ankan rinnasta, pane ankka uuniin kypsymään lisää kunnes se on saavuttanut oikean kypsyys asteen. Ota rinnat ulos uunista ja anna niiden vetäytyä foliolla peitettynä noin 10 minuuttia. Halkaise pienet perunat, isommat voit jakaa neljään. Raasta puolet sitruunan kuoresta suikaleiksi sitrusraudalla pieneen kulhoon. Pane pannu takaisin kuumalle levylle, lisää pannulle valkosipulinkynnet kuorineen kaikkineen, laakerinlehti sekä sitruunakuorisuikaleet. Paista perunat kypsiksi keskilämmöllä aika ajoin niitä sekoittamalla kapustalla tai heittelemällä niitä pannulla jotta ne menevät sekaisin. Ota pannu pois lämmöltä kun peruna ovat kypsiä ja rapeita, lisää voikukan lehdet ja anna niiden nuutua kuumien perunoiden sekaan. Sekoita voikukanlehdet perunoiden sekaan ja mausta perunat suolalla ja mustalla pippurilla oman makusi mukaan. Viipaloi ankan rinnat vinosti poikkisyin noin reilun puolen sentin ohuiksi viipaleiksi. Raasta sitruunasta loput kuoret suikaleiksi, halkaise sitruuna ja purista siitä mehua voikukkaperunoiden päälle. Nosta lämpimille lautasien keskellä keko lämpimiä perunoita. Lisää perunoiden päälle ankanviipaleet ja sitruunasuikaleita ja viimeistele annokset karhunputken kukilla. Tarjoile annokset raikkaan vihreä salaatin ja unohtamatta lasillista kylmää Cono Sur Bicicleta Rieslingiä.

Salaattia ylpeyden aiheista

Saanko ylpeänä esitellä salaatin jossa rapeaksi paistettu savupekonia, chevreä, salaattia, retiisejä, vadelmia, Rucolaa ja salaattia vadelmaisella vinaigrettekastikkeella. Ja mitä sitten? Näitä kaikkia raaka-aineitahan saa ostettua kaupasta, vai? 

Mutta kun ei saakaan, et voi mistään ostaa tätä salaattia, tämä on yksilöllistä ja uniikkia ruokaa monella tapaa ja nyt haluan hetken hehkutella sillä. Voin samalla rehellisesti tunnustaa pakonomaisen tarpeeni tietää mistä ruokani tulee, miten se on valmistettu ja kuka sen on kasvattanut tai valmistanut ja tässä nyt tulos. Tämä on tyystin lisäaineetonta ruokaa jonka olen itse valmistanut alusta loppuun ja tiedän että edesmennyt isäni olisi ylpeä, vaikka hän aina  ihmetteli pakkomielteistä tarvetta tietää kaiken ruoastani ja miten se oli tuotettu.

Villisian pekoniviipaleita

Olen itse riimisuolannut ja kylmäsavustanut villisian kylkeä pekoniksi, juoksuttanut tuoretta kutun tinkimaitoa chevreksi ja kypsyttänyt sitä melkein neljä viikkoa. Olen valmistanut vinaigrettekastikkeen itse valmistamasta omenaviinietikasta joka kesti yli kome kuukautta saada valmiiksi ja olen sen maustanut vadelmilla vadelmaviinietikaksi. 

Tiedän mistä kyseinen chevreen käytetty kutun maito tulee, pekoniin ennen sen savustamista riimisuolattu villisian liha on omasta villisiasta sekä omenaviinietikan omenat ja ne vadelmat joilla sen olen maustanut ovat myös tutusta paikasta ja vadelmat viime vuonna itse kerättyjä ja pakastettuja . Rucola on omalla parvekkeella ruukussa kasvatettua Rucolaa, voikukka taas äidin nurmikosta,  joten tosiaan, sallin itselleni hetken olla ylpeä itsestäni, myönnän sen. 

Kuitenkin tässä harmittaa se ettei minulla ole omaa kasvimaata josta olisin voinut saada salottisipulia, salaattia ja retiisejä koko kesän mittaa, sekä myös ettei minulla enää ole mahdollisuutta pitää mehiläisiä kuten ennen vanhaan. Tai etten vielä tiedä mistä oliiviöljy, suola, hunaja tai musta pippuri jota käytän ovat kotoisin, kuka ne on viljellyt ja jalostanut siihen muotoon jossa ne olen ostanut. 

Kypsytetttyä chevreä ja vasta leivottua leipää

Mutta, ei kai minunkaan tarvitse mennä ihan liiallisuuksiin, vai pitääkö, iloitsen sillä että se leipä jota salaatin kassa tarjoilin oli itse kotona leivottua tuoretta leipää. Jos korvaat villisian pekonin tavallisella pekonilla saat aivan mukiin menevän version salaatista, ja tällä reseptillä saat kylmää salaattia kahdelle hengelle kesähelteisiin tai alkuruoaksi neljälle hengelle.

Salaatti oman villisian kylmäsavustetulla pekonilla ja kotitekoisella chevrellä

100 g villisianpekonia

1 kerä Romainesalaattia

100 g chevreä

1 salottisipuli

kourallinen retiisejä

kourallinen voikukan lehtiä

n 1 dl vadelmia

kourallinen Rucolan lehtiä

1 rkl vadelmaviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

½-1 tl suolaa

1-2 tl hunajaa

½ tl musta pippuria

Leikkaa pekonista noin puolen sentin paksuja viipaleita ja paista ne kuumalla pannulla rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperille jäähtymään jotta siitä valuu enimmät rasvat. Aloita pekonin paistamien kylmältä pannulta jos pekoni on erittäin rasvaista. Huuhtele salaatti, voikukan lehdet ja Rucola huolellisesti ja linkoa ne kuiviksi salaattilingossa. Huuhtele myös retiisit huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Revi salaatinlehdet sopivasti suupalan kokoisiksi paloiksi ja pane ne salaattikulhoon. Leikkaa pekoni noin parin sentin paloiksi ja lisää pekoni kulhoon salaatin kanssa. Leikkaa retiisit puolikkaiksi, isommat voit leikata kuuteen ja lisää ne salaatin sekaan. Kuori salottisipuli ja silppua se hienon hienosti. Pane se pienne kulhoon, lisää oliiviöljyä, hunajaa ja vadelmaetikkaa ja sekoita. Mausta salaattikastike oman makusi mukaan suolalla ja vasta rouhitulla musta pippurilla. Ripottele salaattikastiketta salaatin päälle ja sekoita se kunnolla. Lisää salaatin sekaan nokareita chevrejuustosta sekä tuoreita vadelmia. Tarjoile salaatti heti tuoreen kotona leivotun leivän ja aromaattisen roseeviinin kanssa. Salaatti jonka sekaan on lisätty salaattikastike ei kestä odottamista pitkään vaan nuutuu nopeasti kastikkeen vaikutuksesta varsinkin nyt kesällä kun on lämmintä.