Voikukkamehu ja voikukkatee

Voikukkamehua ja voikukkateetä. Kullankeltaista läpikuultavaa voikukan terälehdistä valmistettua mehua ja voikukkateetä. Kauniin keltaista, hyvin hienostuneen makuista vienosti lakritsille maistuvaa voikukkamehua. Kuka edes uskoo että tämä on valmistettu voikukasta, vihon viimeisestä rikkaruohosta? Voit lukea lisää villiyrteistä ja niiden talteen otosta tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen jossa olen käsitellyt asiaa syvemmin ja lisää voikukasta voit lukea lisää tekstistäni Voikukka jossa olen kertonut vähän lisää siitä.

Tämä mehu valmistetaan samalla periaatteella kuin mustan seljan kukkamehukin, kukkien terälehtien päälle kaadetaan kiehuvaa vettä jonka jälkeen mehu saa viipaloidun sitruunan kanssa vetäytyä seuraavaan päivään. Älä tässä kohdassa vain erehdy jättämään sitruunaa ja voikukkaa pidemmäksi ajaksi likoamaan, mehusta tulee hyvin kitkerää sitruunankuorien valkoisen kitkerän osan takia. Älä myöskään keitä voikukan terälehtiä, tällöin voikukan kauniin keltainen herkkä väri kaikkoaa taivaan tuuliin ja saat aikaiseksi kitkerää ruskeata lientä ihanan keltaisen ja herkullisen mehun sijaan.

Alkuperäisessä tanskalaisessa reseptissäni siihen käytettiin varsin paljon sokeria mikä mielestäni hukutti alleen voikukan varsin hienostuneen ja elegantin maun. Tästä syystä olen vuosien mittaan muokannut reseptiä ja tullut tähän tulokseen jossa on paljon vähemmän sekä sokeria että sitruunaa. Tällä samalla tavalla voit myös valmistaa voikukkasiirappia, lisäät vain enemmän sokeria kuin mehuun. Voikukanterälehdet eivät vain kestä keittämistä joten sokeri on liuotettava mehuun miedolla lämmöllä. Voikukasta tulee myös aivan mahtavaa viiniä, ja koska nykyään asun kaupungissa eikä minulla enää ole voikukkia saatavana puhtaasta paikasta niin suurina määrinä, joten en valitettavasti tätä nykyä voi valmistaa sitä.

Voikukan irroitetut terälehdet

Voikukkaa voi myös hyvin tuoreena syömisen lisäksi ottaa talteen ja kuivata talveksi. Levitä vain ohut kerros voikukanlehtiä koriin tai tarjottimelle ja annan kuivua varjossa auringonvalolta suojattuna. Säilytä kuivaa yrttiä tiiviissä purkissa tai rasiassa. Voikukanlehdistä tulee kivaa teetä, jos harrastaa yrttiteetä tai nyt keväällä voit valmistaa teettä voikukan terälehdistä. Jätin tähän kuvaan terälehdet teehen havainnollistamaan että se tosiaankin on voikukkateetä, mutta ne kylläkin kannattaa siivilöidä teestä pois ennen teen juomista. Voikukan terälehdet eivät vain kuivu hyvin, niistä muodostuu ajan kanssa näitä tuulessa seilaavia haituvia joten voikukanterälehtiä kannattaa hyödyntää juuri nyt teessä. Tee valmistetaan kuivatuista voikukanlehdistä, voi sitä tietysti valmistaa tuoreistakin lehdistä mutta tällöin lehtiä tarvitsee enemmän, sama pätee kuin kuivattuun ja tuoreeseen yrttiin muutenkin. Keväällä voikukan kukkiessa voi teetä valmistaa tuoreista kukista, jolloin kukan varret ja sen kukkaa ympäröivät vihreät karvaat lehdet poistetaan ennen sen veteen lisäämistä. Noin kuusi auennutta voikukkaan on sopiva määrä jos keitätä teetä tuoreista terälehdistä.

Kerää aina villit yrtit vähintään viidenkymmenen metrin päästä isoista teistä, ja käytä tervettä maalaisjärkeä muutenkin ettet kerää yrttejä läheltä vanhoja lantakasoja tai kaatopaikkoja. Kerää vain ehjiä ja vioittumattomia yrttejä. Usein yrtit ovat parasta kerätä ennen niiden kukkimista, mutta voikukkaa voit kerätä koko kesän ja kuivata. Itse kukka ei valitettavasti kuivu ja säily, joten sitä voi vain juoda keväisin. Yrttiteetä ei koskaan saa juoda pitkiä kausia aina vain samaa yrttiä. Yrttiteetä saa vain juoda kaksi viikkoa yhteen menoon jonka jälkeen jos sitä juo kuurimaisesti, jonka jälkeen pidetään yhtä pitkä tauko ilman teetä.

Voikukkamehu

250 g voikukkia
1½ kg sokeria
2 sitruunaa
4 l vettä

Kerää vain juuri auenneita voikukkia, poista niistä varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukanterälehdet käteen. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, jos vihreätä jää paljon mehusta tulee kitkerämpää. Pese sitruunat ja viipaloi ne ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle, lisää sitruunat ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli. Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet siivilän läpi jossa on harsokangasta. Lisää mehuun sokeri ja kiehauta mehu ylös. Kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen kuona reikäkauhalla. Kaada mehu puhtaisiin pulloihin. Mehua voi pakastaa samoin kuten mansikka ja rapaperimehua. Mehu säilyy viikon verran jääkaapissa. Jos haluat säilyttää sitä pidemmän ajan, kannattaa siihen joko lisätä jotain säilöntäainetta, tai pakastaa se. Mehu säilyy hyvin pakkasessa, muista vain ettet täytä pulloa kokonaan, ettei se jäätyessään rikkoonnu.

Voikukkatee

Voikukkatee

2 tl kuivattuja voikukanlehtiä
2½ dl kiehuvaa vettä
1 tl hunajaa

Pane teelusikallinen kuivattua voikukkaa teekannuun per kupillinen. Kaada päällä kiehuvaa vettä ja anna teen vetäytyä kymmenen minuuttia, siivilöi tee ja juo se kuumana. Voikukalla on diureettinen vaikutus, joten sitä ei kannatta juoda illalla muuten yö voi kulua vessassa juoksemiseen nukkumisen sijaan. Teen voi halutessaan makeuttaan hunajalla, mutta maito ei siihen sovi.

Heleän vaaleanpunainen raparperimehu

Raparperimehua, heleän vaaleanpunaista makeaa mehua. Raikasta vaaleanpunaista janon sammuttajaa, makean kirpakkaa alkukesän raparperimehua.

Vain keväällä ja alkukesästä saa valmistettua kaikista kauneinta heleän vaaleanpunaista raparperimehua, joten nyt on se aika jolloin raparperia on hyödynnettävä mehuun, hilloon tai marmeladiin. Myöhemmin kesällä siitä voi kyllä myös valmistaa mehua ja kiisseliä, mutta se ei kuitenkaan ole väriltään verrattavissa tähän alkukesän herkulliseen väriin. Raparperi on keväällä myös hieman makeampaa kuin myöhemmin kesällä, joten mehu ei tarvitse aivan yhtä paljon sokeria. Myös voikukkamehu on varteenotettava mehu janon sammuttamiseen ja säilömiseen näin keväällä kun voikukat vielä kukkivat.

Mehun voi säilöä huolella puhdistettuun lasipulloon ja se säilyy huoneenlämmössä avaamattomana kuukausia. Se säilyy kuitenkin paremmin viileässä tai kylmässä ja se on aina säilytettävä jääkaapissa sen avaamisen jälkeen. Raparperimehua voi myös pakastaa, varsinkin muovipullot ovat tähän oivallisia. On vain muistettava että mehun tilan tarve kasvaa sen jäätyessä joten se tarvitsee enemmän tilaa ja pulloja ei saa täyttää kokonaan. Jopa muovipullot jäätyvät rikki noin 13 asteen pakkasessa.

Mehua valmistaessa on aina muistettava että jos haluaa kirkasta mehua, mehu raaka-aineita ei koskaan saa puristaa väkisin siivilän ja harsokankaan läpi, vaan se on itse saatava valua oman painonsa voimalla. Jos haluaa tiivistää mehua entisestään voi sitä keittää kokoon, ja tämä tapahtuu parhaiten vaiheessa enne sokerin lisäämistä mehuun.

Raparperimehu kiehumassa

Raparperimehu on ihanaa juotavaa kuumalla kesähelteellä, sitä voi tarjoilla lastenjuhlissa jäillä, tai terästää aikuisten makuun valkoviinillä Spritzeriksi tai rommilla tai vodkalla ja tarjoilla runsailla jäillä. Tarjoile mehu runsailla jäillä korkeasta lasista. Jos valmistat mehua lapsia varten voit jättää lisäämättä inkiväärin, joka antaa mehulle kivaa terää ja tulisuutta. Vaniljatanko taas on omalisä, vanilja ja raparperi, sekä myös mansikka, ovat aivan taivaallinen yhdistelmä.

Tässä lienee pieni pulma, mansikka-raparperi mehu on hyvää, mutta raparperin kaunis väri ei osu mansikkasadon kanssa yhteen, joten voit nyt valmistaa raparperimehun, ja myöhemmin mansikkamehun samalla kun keität hilloa ja yhdistät raparperin mansikan kanssa. Tämä tapahtuu siten että kun sinulla on mansikkamehua, sinä kaadat raparperimehun kattilaan ja kiehautat sen ylös uudestaan ja yhdistää sen kuuman mansikkamehun kanssa. Tämän jälkeen raparperimansikkamehu on valmista pullotettavaksi samalla tavalla. Mehua annostellaan sen vahvuutta maistamalla, joskus se on 1/3 mehua suhteessa veteen, toisinaan vähemmän mutta älä lisää liikaa sokeria, jottei se pietä raparperinmakua allensa.

Vaaleanpunainen raparperimehu

½ kg raparperia
vettä
500 g sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
1 vaniljatanko

Huuhtele raparperi hyvin ja leikkaa se parin sentin paloiksi. Kaikki kuoret pannaan myös kattilaan, se on kuoressa kun raparperin kaunis punainen väri piilee. Kuori myös inkivääri ja viipaloi se. Pane raparperi, inkivääri ja kokonainen vaniljatanko kattilaan ja lisää vettä vain niin että sitä on korkeintaan puoleen väliin raparperia. Kiehauta raparperi ylös ja anna sen kiehua miedolla lämmöllä kunnes raparperi on kokonaan pehmennyt. Poimi vaniljatanko mehusta, ja pane siivilään pala puhdasta harsokangasta ja anna mehun valua sen läpi puhtaaseen kattilaan. Mittaa mehun paino ja lisää mehun sekaan sokeria 400 grammaa per 500 gramma mehua, tai hieman enemmän jos pidät makeasta mehusta, etkä niin kirpeästä. Halkaisen vaniljatanko ja raaputa sen sisustasta sen mustat siemenet ja lisää mehun sekaan. Itse vaniljatangon voit nyt huuhdella ja antaa kuivua ja käyttää sen vaniljasokerin valmistukseen. Lisää myös sokeri mehun sekaan ja kiehauta mehu ylös. Kuori pinnalta pois kaikki vaahto ja anna mehun kiehua reilut kymmenen minuuttia. Pullota huolella puhdistettuihin pulloihin ja säilytä viileässä.