Muikkukruunut maa-artisokkasoseella

Nykyinen kotiruokamme on pääsääntöisesti sydänystävällinen, ja kun puoliso oli kotona odottamassa sydämen ohitusleikkausta oli hänen ruokavalionsa vieläkin kummallisempi kuin nyt leikkauksen jälkeen. 

Miten korvata läski läskisoosissa? Voiko se onnistua muikuilla?

Tein hänelle sopivan ”sydänystävällisen version läskisoosista”, ruisjauhoissa kuorrutettuja muikkuja maa-artisokkasoseella. Tämä ruoka istuu kuin nakutettu viileään kesään, joka muuten puolison leikkauksen toipumisen puolesta on ollut erittäin sopiva. 

Ruoan työläin vaihe on perata muikut, ja pyysin kalakauppiaalta erittäin pieniä muikkuja, kun aikomukseni oli tehdä aivan jotain muuta mutta ajan puutteessa sitten lopussa päädyin tähän.

Olen aika kronkeli kalan perkaamisen suhteen, eikö minulle riittänyt vain ns. "puhkoa muikut" siis poistaa muikkujen päät ja vetää suolet sen mukana, vaan halkaisin joka ikisen muikun ja kaikki niihin jääneet sisälmykset ennen niiden huuhtomista.

Muikut ovat paistettu oliiviöljyssä, eikä myöskään soseessa ole voita vaan miedon makuista hienoa oliiviöljyä mutta sen voi korvata voilla tai margariinilla omien makutottumuksen mukaan. Maa-artisokkasoseessa on myös hiukan perunaa ja annoksessa on tietenkin tilliä. 

Annoksen sitoo yhteen ”läskisoosi” joka valmistuu pannulla aivan itsestään muikkujen paistuttua kullan ruskean kauniiksi ja rapeiksi, pannuun vaan lisätään tilkka vettä ja vispataan ja kastike on siinä. Jos olet epävarma kastikkeen valmistuksesta kannattaa sinun tarkistaa sen reseptistäni läskisoosi jossa valmistusmenetelmä on selitettynä.

Huomaa että ruoka on sydänystävällinen sekä laktoositon eikä sisällä tyydyttyneitä rasvoja, mutta jos väkisin haluat ruokaan niitä käytä oliiviöljyn sijaan voita kohdissa joissa mainittu oliiviöljy sekä maitoa maa-artisokkasoseessa keitinliemen sijaan. Perunat voi halutessaan jättää kokonaan pois jolloin ruoka sopii myös diabeteksesta potevalle. Tällä reseptillä saat reilun kokoiset annokset pääruoaksi.

Paistetut muikut

500 g perattuja ja puhdistettuja muikkuja

hienoja kokojyväruisjauhoja

loraus oliiviöljyä paistamiseen

suolaa ja valkopippuria oman makusi mukaan

vettä tai keitinlientä kastikkeeseen

Maa-artisokka-sose

200 g perunoita

300 g maa-artisokkaa
½ tl jauhettua muskottipähkinää
2 dl keitinlientä (tai maitoa)

2-3 rkl oliiviöljyä (tai voita)
suolaa ja valkopippuria oman makusi mukaan

viimeistelyyn
säilykepunajuurta

tuoretta tilliä

tirskahdus tuoretta sitruunamehua

Huuhtele tuore tilli ja anna sen kuivahtaa talouspaperilla. Puhko muikut ja vedä pää pois suolet mukana. Huuhtele peratut muikut kylmässä vedessä ja anna niiden valua kunnolla lävikössä. Kuori perunat ja pane ne kattilaan kylmän veden kanssa. Kuori myös maa-artisokat niin nopeasti kuin suinkin jotteivät ne tummu, ja lisää kattilaan perunoiden sekaan. Pane kattila liedellä ja kiehauta ylös ja anna niiden kiehua kypsiksi noin kaksikymmentä minuuttia, puolisen tuntia. Mausta kuivahtaneet peratut muikut valkopippurilla ja ripauksella suolaa. Kieritä muikut hienoissa kokojyväruisjauhoissa ja paista ne rapeiksi lorauksessa oliiviöljyä. Ota paistetut muikut sivuun ja pidä ne lämpiminä. Lisää pannulle ruisjauhojen sekaan tilkka vettä jotta saat ”läskisoosin”. Perunat ovat kypsiä kun niihin pistetty tikku jää niihin kiinni, ja peruna on tullut pehmeäksi. Kaada keitinvesi pois mutta ota osa talteen soseeseen jos sitä käytät. Lisää kattilaan keitinliemi ja soseuta vihannekset sauvasekoittimilla Mausta lorauksella oliiviöljyä, pienellä ripauksella suolaa sekä valkopippurilla että muskottipähkinällä. Sekoita mausteet kunnolla soseeseen. Annostele maa-artisokkasosetta lämpimille lautasille. Kuutioi punajuuret tasakokoisiksi kuutioiksi. Asettele muikut sinne muusiin pystyyn jotta muodostuu kruunu, lorauttele ”läskisoosi”-kastiketta sinne tänne ja annoksen ympärille. Ripottele sinne tänne hienoja tillinoksia,  punajuurtta ja viimeistele annokset tirskahduksella tuoretta sitruunamehua. Tarjoile ruoka raikkaan vihersalaatin ja mummon pikaetikkakurkkujen kera.

Minttusima

Vapuksi mintulla maustettua simaa. Vapun perinnejuoma kotisima, joka tällä kertaa on raikasta ja makeaa hieman sameaa minttusimaa.

Viime vuonna valmistin vapuksi mesiangervolla maustettua kotisimaa (josta vielä jääkaapissa on edelleen yksi avaamaton pullollinen tallessa) ja tänä vuonna valmistin mintulla maustettua simaa. 

Ehdit vielä saada kotisiman valmiiksi pantua ennen vappua, mutta jos sinulle tulee kiire sen kanssa voit ottaa riskin ja lukea tekstini mesiangervosimaa jossa olen käsitellyt miten siman valmistumista voi nopeuttaa, mutta sillä on omat riskinsä joista on hyvä olla tietoinen. Lisää vapun herkkuja löydät tekstistäni vapun herkut josta löydät muita vapun viettoon kuuluvia herkkuja kuten tippaleipiä ja munkkeja linkkeineen.

Minttua

Käytän usein sekä kuivattua että tuoretta maustetta tai yrttiä, tämä jotta mausteesta tai yrtistä saa kaikki se ominaisuudet irti, joten voit käyttää tähän simaan kumpaakin siis sekä kuivattua että tuoretta minttua. Jollet löydä sekä viherminttua että piparminttua voit tyytyä vain viherminttuun. 

Vapun minttusiman mausteet

Kaupoista löytyy nykyään usein myös vahvaa minttua joka taitaa olla näiden kahden risteytys koska se näyttää vihermintulla mutta maistuu voimakkaasti piparminttumaiselle. Piparmintulla on paljon voimakkaampi maku joten jos käytät vain sitä voi simasi mausta tulla liian hammastahnamaista.

Fariinisokeria

Sokeri on simassa tärkeä raaka-aine ja sen maku määrittelee hyvin pitkälle siman maun. Perinteisesti simassa käytetään fariinisokeria josta sima saa sen simaisen makunsa mutta tulee samalla sameaksi. Jos haluat kirkasta simaa voit käyttää valkoista sokeria mutta tällöin siman maku kärsii mutta puolet ja puolet on hyvä kompromissi siman sameuden ja kirkkauden suhteen ja tässä käytin itse ruokosokeria. 

Fariinisokeri on kidesokerin ja ruokosokerisiirapin tai melassin sekoitus. Tämä tumma osa on se joka poistetaan sokerin seasta jotta siitä saadaan valkoista taloussokeria ja lisätään takaisin jotta saadaan fariinisokeria jota englanniksi kutsutaan nimellä brown sugar.

Minttusima käymässä

Sitruunaa

Monesti ruokiin tarvitsee vain sitruunan mehun, jolloin sitruunakuoret tämän jälkeen usein menevät roskiin, ei meillä näin. Kuorin ensin sitruunasta kuoret ja puristan vasta tämän jälkeen mehut sitruunasta ruokaan. Kuivaan kuoret joten niitä on tallessa niihin kertoihin jos sitruunankuorta vaikkapa ei olisikaan kotona kun sitä tarvitsee, toinen on että nämä menevät hyvin usein simaan. Huomaa vain että aina kun käyttää sitrushedelmien kuoria kannattaa niiden olla luomuviljeltyjä vaikka ne pesee huolellisesti ennen niiden käyttöä. 

Raikas minttusima

6 l vettä

350 g ruokosokeria

350 g fariinisokeria

½ nippua piparminttua

½ nippua viherminttua

2 sitruunaa

1 sitruunan kuoret

1/4 tl hiivaa

rusinoita

Huuhtele tuore minttu huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Pese sitruunat huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Kiehauta vesi ja lisää sokeri ja liuota se veteen. Kaada sokeriliuos isoon ämpäriin. Kuori sitruunoista ohuelti niiden lisää keltaiset kuoret ilman sen valkoista, karvasta kuorta. Poista kuorituista sitruunan hedelmästä valkoinen karvasosa terävällä veitsellä ja viipaloi sitruunat. Lisää sitruunan keltaiset kuoriosat ja viipaleet veden sekaan. Anna siman jäähtyä käden lämpöiseksi, siis noin 37 asteeseen. Lisää hiiva pieninä muruina ja sekoita simaa kunnolla. Peitä ämpäri pyyhkeellä ja anna siman käydä yön yli. Pullota sima seuraavana päivänä huolellisesti steriloituihin ja puhtaisiin lasipulloihin. Lisää joka pulloon pari rusinaa ja sulje tiiviillä korkilla. Anna siman käydä loppuun viileässä, mielellään kellarissa, kunnes rusinat ovat pullahtaneet siman pinnalle pullossa. Tarjoile sima hyvin jäähdytettynä.

Perinteinen piparjuuriliha

Perinteinen piparjuuriliha, haudutettua häränrintaa piparjuurikastikkeessa herkullista piparjuurikastikkeeseen valmistettua pitkään ja hitaasti meheväksi valmistettua häränrintaa samaan tapaan kuin ennen vanhaan.

Häränrintaa

Vanhoja perinteisiä reseptejä on kivaa käyttää, ja nykyäänhän on jopa muotia ns. slow food, ja tämä ruoka sitä slow foodia sitten vasta onkin koska häränliha saa kannen alla hitaasti hautuen muhia kolmesta tunnista kolmeen ja puoleen tuntia vihannesten ja mausteiden kanssa ennen kuin se on tarpeeksi mureaa syötäväksi joten tämä on hyvä projekti ruoaksi kun ei viikonloppuna ole mitään menoa. 

Tämä on sellaista ruokaa jota isäni valmisti varsinkin viikonloppuisin, ja sunnuntaisin kun pääsääntöisesti oli vapaa rentoutuakseen, ja samaa ruokaa harrasti myös mamma aikoinaan kun olin vielä pieni ja olen aina pitänyt pitkään haudutetusta itsestään murenevasta, suussa sulavasta joskus jopa ylikypsäksi kypsennetystä lihasta ja pataruoista.

Tämä on pitkäaikaisprojekti, ja pitkään keitettyihin ruokiin kannattaa käyttää pitkän kypsennysajan kestäviä lihapaloja kuten esimerkiksi häränrintaa tai kylkeä, jotka kummatkin mielestäni ovat aliarvostettua ruokaa. Häränrinnasta saa vaikka mitä kivaa ruokaa, asia johon palaan takaisin tässä syksyn mittaan. Häränrinta sopii periaatteessa kaikkiin pataruokiin kunhan vain ottaa huomioon sen pitkän kypsennysajan jotta siitä tulee oikein mureaa suussa sulavaa syötävää.

Kuori keitinveden vaahto

Keitä liha kokonaisena ja lisää se aina kylmään veteen, lihan kanssa keitetyt vihannekset antavat liemelle makunsa ja vain liha käytetään jatkossa sen samalla muodostuneen herkullisen lihaliemen kanssa, joten älä suolaa keitinlientä kuin pienen ripauksen, suolaisuus voi muuten liemen tiivistyessä tulla liila suolaiseksi. 

Piparjuurikastike joka on lihan keitinliemestä valmistettu kastike on se kastike johon pitkään muhinut liha siirretään maustetaan ja sen suolaisuus on ratkaiseva, ja jos keitinliemi on liian suolainen tulee piparjuurikastikkeesta aivan liian suolainen. Ja koska tähän käytetään lihankeitinlientä saa kastike liha maun, tähän ei panna mitään lihakuutiota tai fondia pullosta vaan liha maustaan itse oman kastikkeensa. Keitinliemen käyttö myös tarkoittaa ettei kastikkeesta tule aivan valkoista, vaan se värjääntyy vähän rusehtavaksi.

Tuoretta piparjuurta

Nesteenä piparjuurikastikkeeseen käytetään alkuperäisen reseptini mukaan keitinliemen lisäksi maitoa, mutta kuten tässä tapauksessa halusin hieman juhlistaa tilaisuutta joten käytin kermaa maidon sijasta. Kastike sisältää sekä kermaa että voita, joten valitse laktoosittomat tuotteet jos olet laktoosille herkkä. Keliaakikot se sijaan voivat korvata vehnäjauhot maissisuuruksella.

Kastikkeeseen käytetään tietenkin tuoretta piparjuurta joka raastetaan kastikkeen sekaan juuri viime hetkellä. Piparjuuriraaste lisätään vasta juuri ennen tarjoilua koska sen maku tylsistyy lämmön vaikutuksesta, mutta huomaa myös että piparjuurta ei pidä raastaa liian aikaisin koska raastettu piparjuuri myös tummuu ollessaan hapen kanssa yhteydessä. Piparjuurta voi ottaa nyt talteen talven varalle pakastamalla se kuorittuina paloina, ja ottaa sopivan kokoisen palan ulos pakastimesta ja antaa sen sulaa viitisen minuuttia ennen sen raastamista ruokaan.  Ja tällä tavalla käsitelty piparjuuri maistuu paljon paremmalle kuin kaupasta ostettu piparjuuritahna. Lisää vasta sen verran piparjuurta kastikkeeseen kuin se tarvitsee juuri ennen sen tarjoilua. 

Tillikeitetyt uudet perunat

Nyt alkusyksystä tämä ruoka tarjoillaan keitettyjen uusien perunoiden kanssa mutta myöhemmin syksyllä kun taas saa kunnollisia muusiperunoita, tai myöhemmin talvella, on piparjuuriliha herkkua perunamuusin kanssa. 

Tämä on suuri resepti, sillä tarkoitan että tällä reseptillä saat enemmän ruokaa kuin sille tavalliselle neljän hengen perheelle, mutta kun tätä ruokaa ryhtyy valmistamaan kannattaa sitä tehdä enemmän kuin yhden aterian tarpeeseen. 

Säilytä loput jääkaapissa, jossa se säilyy viikon verran. Kaikkea lihaa ei tietenkään ole pakko köyttä juuri piparjuurilihaan ja voit myös pakastaa keitettyä lihaa sopivan kokoisissa osissa ja ottaa jääkaappiin sulamaan tarpeen tullen.

Piparjuuriliha

1½ kg häränrintaa tai kylkeä

2 porkkana

1 sipuli

1 pala palsternakkaa

pieni nippu persiljaa

Piparjuurikastike:

1 rkl voita

3 rkl voita

3½ dl maitoa

3½ dl lihan keitinlientä

suolaa

valkopippuria

3-4 rkl piparjuuriraastetta

Pane liha pala kattilaan ja kaada kylmää vettä päälle kunnes liha nippa nappa peittyy. keitä liha ylös ja kuori pinnalle muodostunut vaahto pois lusikalla. Laske lämpö pienemmällä ja anna lihan hautua kannen alla. Huuhtele persilja ja anna sen kuivahtaa. Kuori porkkanat, palsternakka ja sipuli ja paloittele ne karkeasti. Lisää vihannekset kattilaan lihan kassa, lisää ripaus suolaa ja anna liha hiljalleen hautua miedolla lämmöllä 3-3½ tuntia. Nosta liha ylös keitinliemestä ja paloittele se sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja pidä lämpimänä. 

Piparjuurikastike:

Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Anna jauhojen kypsyä viitisen minuuttia miedolla lämmöllä niiden saamatta yhtään väriä, sekoita ahkerasti jottei jauhot pala pohjaan tai ruskistu. Lisää kattilaan maito koko ajan sekoittaen, sekoita kunnes kastike on tasaista mutta paksua. Kaada lihankeitinliemi siivilän läpi ja lisää sitä kauha kerrallaan koko ajan sekoittaen kastikkeeseen. Jatka kunnes olet saanut aikaiseksi paksun mutta tasaisen kastikkeen. Lisää kastikkeeseen lihanpalat ja sekoita. Kuori piparjuuri ja raasta se hienosti. Lisää piparjuuriraaste viime hetkellä kastikkeeseen ja tarkista kastikkeen maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Tarjoile keitettyjen uusien perunoiden ja raikkaan vihreän salaatin kera.

Vaaleaorakaskeitto

Kermainen keitto vaaleasta orakkaasta, tavallinen tuoreista metsäsienistä valmistettu sienikeitto. Maailman parhain sienikeitto jonka yhtä hyvin voit valmistaa vaaleaorakkaasta, tai sen serkusta keltaorakkaasta, lampaankäävästä, suppilovahveroista, kantarelleista, tateista tai herkkusienistä. 

Keiton voi valmistaa tuoreista metsästä juuri kerätyistä sienistä, kuivatuista tai pakastetuista sienistä, sama ohje käy kaikkiin ja muuntuu mistä sienestä tahansa olivat ne sitten keltavahveroita, herkkutatteja, kaupasta ostettuja tuoreista herkkusieniä tai säilykkeenä suolavedessä.

Tuoreet keltaorakkaat

Niin ne sienet, joko niistä pitää tai niitä inhoaa, mutta maku voi muuttua iän myötä ja itse olen siitä hyvä esimerkki koska pienenä en syönyt sieniä pakon edessä ja nykyään syön niitä hyvin mielelläni. Olen kuitenkin aina ollut intohimoinen sienestäjä ja kerännyt sieniä pienestä pitäen ja joka vuosi suunnistan metsänsiimeksiin salaisille sienipaikoilleni. 

Sienikeitto, niin arkipäiväinen asia jota monikaan ei varmaan mieti miten monta vaihtoehtoista tapaa sitä on valmistaa aivan samoista raaka-aineista.  Keiton perusta ovat sienet ja sipuli johon lisätään nestettä ja pelkistetyimmässä muodossaan keitto maustetaan ainoastaan suolalla ja pippurilla, mutta sienikeitto muuntuu yllättävän monella tavalla kunhan sitä vain ajattelee oikealta, tai sen puoleen vasemmalta laidalta.

Kuivatut keltaorakkaat

Itse aloitan keiton aina paistamalla sienet ja sipulin, joko voissa josta keitto saa herkullisen pähkinäistä makua, tai öljyssä jos haluaa välttää kovia rasvoja. Margariinia en kuitenkaan sen missään muodossa suosittele, koska se ei mielestäni sovellu aidon ja herkullisen keiton makuun vaan pilaa keiton raikkauden. Tässä kohdassa voi jokainen kukin itse valita haluaako keitostaan paahdetun jolloin sekä sieniä ja sipulia ruskistetaan kunnes ne ovat karamellisoituneet kunnolla ja saaneet kauniin ruskean paahtuneen värin, tai vain miedolla lämmöllä kuullottaa sienet kypsiksi sekä sipulin läpikuultavaksi ja pehmeäksi. 

Sienikeiton nesteenä voit käyttää tavallista vettä, vihanneslientä tai sienistä keitettyä lientä mutta keiton voi myös valmistaa paksulla kermalla, kuten hapatetulla smetanalla jonka voit itse valmistaa ohjeen mukaan tai kaupasta ostetulla Creme Fraichella. Perinteinen vanhan ajan hieno sienikeitto valmistettiin kermasta joka annettiin kiehua kokoon paksuksi. Tällöin keittoa ei tarvitse suurustaa ja se sopii myös karppaajille vaikka keiton rasvapitoisuus voi olla huima. 

Sienikeitto kattilassa

Keittoa myös toisinaan suurustettiin vehnäjauhoilla jotta se sai oikean halutun koostumuksen ja joka on tapa jota itse useimmiten käytän ja käytän vettä kerma lisäksi keittoon. Jos olet gluteenille herkkä, voit käyttää perunajauhoja keiton suurustukseen. Maito on ainoa maitotuote jota meillä ei kotona käytetty ruoanlaittoon kuin lettuihin ja jota en käytä muuhun kuin kesäkeittoon, pinaattikeittoon tai lettuihin.

Tuoreita vaalea orakkaita tai muita tuoreita sieniä tarvitset noin litran neljälle ruokailijalle, mutta jos sen sijaan valmistat keiton kuivatuista sienistä noin 500 g tuoreita perattuja sieniä riittää. Sienistä on noin 90 % vettä joka kuivuessa haihtuu ja 50 gramma kuivattua sientä vastaa puolta kiloa tuoreita sieniä. Liota kuivatut sienet niukassa mutta suolattomassa vedessä, ja muista hyödyntää tämä liotusvesi keitossa tai kastikkeissa. On tärkeää että kuivattavaksi tarkoitetut sienet on huolella perattuja koska myös niiden roskat liotetaan uudestaan. Voit syventyä lisää sieniin ja niiden käsittelyyn lukemalla tekstini sienet ja villit yritit talteen sekä metsäsienistä suolasienet sekä sienisalaatti.

Vaaleasta orakkasta voit myös valmistaa kastikkeen seuraamalla reseptiäni kastike vaaleasta orakkaasta.

Soseuttamaton vaaleaorakaskeitto

Aivan kuin se että sienikeiton voi valmistaa mistä sienistä itse haluaa ja pitää, kuten tässä tapauksessa vaaleasta orakkaasta, tai että se voi olla tuoreista sienistä, kuivatuista tai pakastetuista sekä säilötyistä sienistä, sienikeiton koostumuksen voi myös säädellä haluttuun muotoon. Sienikeiton voi halutessaan valmistaa kokonaisista sienistä, suikaloiduista sienistä, viipaloiduista sienistä mutta sienikeiton voi myös soseuttaa ja myös soseuttamisen yhteydessä on parikin vaihtoehtoa keiton koostumuksen suhteen.  Keiton voi soseuttaa kokonaan sileäksi, tai osan keitosta voi soseuttaa jolloin keitosta saa paksun ja kermaisen mutta siinä vielä on isompia sieniä ja sipulia sattumina jotka antavat puruvastetta keittoon.

Myös sipulilajikkeen valinta vaikuttaa sienikeiton makuun joten sekin on huomioitava haluatko käyttää sienikeittoosi hienostunutta ja mietoa salottisipulia, tuoretta kevätsipulia tai voimakkaampaa ja kitkerämpää talvisipulia oli se sitten punasipulia tai keltasipulia. Purjosipuli on ainoa jota itse sienikeitossa vältän koska sen maku voi helposti ottaa ylivallan muista raaka-aineista ja tulos on purjosipulikeittoa sienikeiton sijaan jonka tällä kertaa piti olla vaaleasta orakkaasta.

Soseutettu vaaleaorakaskeitto

Ainoa asia josta en toistaiseksi vielä ole puhunut on itse keiton maustaminen, itse olen puristi tämän asian suhteen ja suosin hyvin pelkistettyjä sienikeittoja joissa sienien omintakeinen maku tulee oikeuksiinsa ja käytän periaatteessa ainoastaan vain suolaa ja pippuria mausteena, mutta tuoreet yrtit kuten timjami varsinkin suomessa villinä kasvavassa muodossaan kangasajuruohona on ykkönen, tai basilika sen monessa muodossa sopivat sienikeittoihin hyvin. Muista vain aina huudella tuoreet yrtit kunnolla ja antaa niiden kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä ennen niiden käyttöä.

Ja kun haluaa ”oikein hienostella” sienikeittonsa suhteen voi siihen lisätä viiniä, samppanjaa, portviiniä tai sherryä antamaan sille ”sitä jotain ekstraa”. Muista vain että punaviini tekee sienikeitolle sen saman kuin punikkitatti, katso reseptini suppilovahvero ja koivunpunikkitattikeitto. Koivun punikkitatti värjää keiton tummaksi eikä aina aivan makunystyröitä hivelevän tumman ruskean väriseksi. Ja kun nyt niin yritän mainita kaiken sienikeitoista kaiken kattavasti, voihan sitä sienikeittoa myös valmistaa valmiiksi ison satsin ja pakastaa sopivan kokoisissa erissä ja vain lämmittää, jos näin haluaa ja on pakastin. 

Osittain soseutettu keitto

Meillä harvemmin nykyään syödään keltavahverokeittoa koska erittäin hyvänä kantarellivuotena keitin kylpyammeellisen keittoa (lue kymmenen litran kattila)ja söimme sitä koko viikon sekä keittona että kastikkeena kun jääkaapissa ei ollut pakastinlokeroakaan. Sienikeitot sopivat hyvin alkuruoaksi, lämpimäksi välipalaksi koulusta kotiin tullessa tai tentteihin lukiessa jos jälkikasvu sieniä syö. Vaaleaorakaskeitto säilyy jääkaapissa noin viikon päivät tiiviissä rasiassa tai kulhossa muovilla suojattuna. 

Tällä reseptillä saat sienikeittoa vaaleasta orakkaasta, tai mistä muusta metsäsienestä tuttuun tapaan neljälle hengelle pääruoaksi, alkuruokana sienikeitosta riittää jopa kuudelle hengelle.

Vaaleaorakaskeitto

1 l tuoreita vaaleaorakkaita

2 kevätsipulia

2-3 rkl vehnäjauhoja

2 dl kermaa

(2-3 rkl portviiniä tai sherryä)

vettä

suolaa

valkopippuria

Perkaa sienet rokista ja mullasta ja harjaa ne puhtaiksi mutta älä suotta pese niitä vedellä kuin vain aivan viimeisenä vaihtoehtona. Paloittele isot sienet pienemmiksi kuori ja suikaloi sipulit. Joko kuullota sienet ja sipuli voinokareessa miedolla lämmöllä tai ruskista ne kuumalla pannulla öljytilkassa. Lisää sekaan vehnäjauhot ja sekoita kunnolla. Kuullota jauhoja pari, kolme minuuttia miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes ne ovat kypsyneet. Lisää keiton sekaan kylmää nestettä, joko kermaa tai vettä koko ajan sekoittaen pienissä erissä. Sekoita keittoa kunnes se on paksuuntunut ja lisää nestettä kunnes keitto on niin sakeaa, tai ohutta, kuin itse siitä haluat. Lisää sherry tai portviini jos sitä käytät ja tarkista samalla keiton maku. Mausta keitto suolalla ja valkopippurilla oman makusi mukaan. Tarjoile keitto heti lämpimänä alkuruokana rapean leivän kanssa, tai arkikeittona koleana syksyiltana ja viimeistele tuoreilla yrteillä.

Kesäkeitto

Perinteinen kesäkeitto jossa uusia perunoita, porkkanoita, kukkakaalia ja sokeriherneitä. Satokauden tuoreista vihanneksista maitoon valmistettu keitto.

Yksi kesän ehdottomia herkkuja on kesäkeitto, ja sitä on syötävä kerran, jollei jopa toisen, kesässä. Kesäkeitto on joka vuosittaisista herkuista, ja se maistuu joka vuosi yhtä hyvälle samoin kuin juhannuksen ensimmäiset tillin kanssa keitetyt uudet perunat. Keskustelin tässä juuri hiljattain äidin kanssa kesäkeitosta puolison kuullen, ja aloitin kai kysymykseni tyhmällä tavalla koska kumpikin yhtä ääneen sanoi samaa, ei, ei kesäkeitossa ole sipulia. Kysymykseni olisi pitänyt olla, jos olisin saanut tarpeeksi aikaa kysymykseni loppuun sanottua, mahtaakohan kesäkeitto olla ainut perinteinen suomalainen keitto jossa ei käytetä sipulia, kun taas kuoro luuli että kysyin onhan kesäkeitossa sipulia.

Kesäkeitto kiehumassa

Kesäkeitostakin on monen monta eri versiota, meillä lapsuudessani keittoon käytettiin uusia perunoita, porkkanoita, kukkakaalia sekä herneitä. Keiton voi suurustaa käyttämällä munan keltuaisia ja vehnäjauhoja ja näin myös ehdotettiin äidin vanhassa koulukirjassa ja keitto maustetaan vain ja ainoastaan suolalla sekä valkopippurilla. Veden ja maidon suhde on keitossa tärkein, keiton vihannesten keittämiseen käytetään vain niukasti vettä. Kaikki vihannekset keitetään kypsiksi vedessä ja keiton viimeistelyyn, tai pikemminkin juuri ennen kuin keitto on valmista, keitinveden sekaan lisätään suhteessa 2/3 maitoa jonka annetaan kiehua ylös. Tämän jälkeen keitto maustetaan ja on valmista.

Pienet uudet perunat

Ennen vanhaan kesämökillä oli naapurissa pientila jossa vielä siihen aikaan oli maitokarjaa, ja koska olin jo ”iso tyttö” sain itse käydä siellä hakemassa maitoa tonkassa. olin tosi ylpeä kun sain itse yksin noutaa maitoa, en tosin muista sainko rahat mukaan vai menikö maksut kenties aikuisten kautta. maitotonkka oli noin litran, puolen toista vetoinen kannellinen tonkka eikä kotimatkakaan ollut pitkä, vaikka se siltä ”isosta tytöstä” joskus tuntuikin, olisikohan puolisen kilometriä. Suurin osa kotimatkasta kului rattoisasti pellon viertä pitkin soratiellä, mutta puolivälissä kotimatkaa pellon piennar muuttui metsäksi tien kummallakin puolella, samalla kuin ylämäki alkoi, ja tässä kohdassa minua aina alkoi pelottaa. 

Porkkanalantit

Olin jostain syystä saanut päähän että metsässä asui susia, ja että ne vaanivat juuri yksinäisiä pieniä tyttölapsia kuusten lomasta ja aikaisempi laulellen hyppely ruohonkorsien yli vaihtui joka kerta siinä samassa silmän räpäyksessä pakokauhun omaiseen henkensä eteen ylämäkijuoksuun. Voitte varmaan arvata ettei maitotonkka pitänyt tästä, maitoa läikkyi kannesta huolimatta pitkin tietä ja vaateita ja maitomatkani harventuivat kunnes pappa keksi että aidosti pelkään metsää enkä halunnut siellä edes lyhyttä kotimatkaa kulkea ja alkoi tulla minua vastaan puoleen väliin ylämäkeä paikkaan josta hänet pystyin näkemään ja matka jatkui tämän jälkeen rauhallisesti ja kaikki maito pysyi tonkassa. Muistan että tätä hakemaani maitoa käytettiin juuri kesäkeittoon, ja se maito oli pastöroimatonta ja homogenisoimatonta. Mistä pääsenkin maitoon ja sen rasvaisuuteen.

Tästä raakamaidosta valmistettu kesäkeitto oli kermaista ja maukasta, ja jonka makua ei millään korvaavalla tuotteella saa, joten jos sinulla ei ole raakamaitoa josta valmistaa keittoa, käytä tähän täysmaitoa ja lisää siihen tilkka kermaa. Huomaa ettei maitoa pidä keittää suolan kanssa, suolattu maito voi juoksettua, ja tästä syystä suolaa lisätään vasta kun keitto on valmis.

Sokeriherneet

Kesäkeiton idea on käyttää kesän uusia ja tuoreita vihanneksia ja antaa niiden luovuttaa makunsa keitolle, siksi tähän keittoon ei tule vihanneslientä vaan itse vihannekset saavat maustaa keiton. Koska tämä keitto on kesäkeitto nimeltään, on tähän keittoon se ainoa ja oikea peruna on uusi peruna, ja suosittelen lämpimästi Siikliä jolla on makea ja täyteläinen maku. Perunat vain raaputetaan tai harjataan jotta niistä irtoaa niiden ohuet kuoret ja keittoon.

Porkkanoita voit käyttää nipussa ostettuja uuden sadon porkkanoita, mutta vieläkin parempi jos sinulla on omia itse viljeltyjä porkkanoita, tämä on hyvä tapa saada hyödynnettyä ne porkkanamaasta harvennetut pienet porkkanat. 

Silvotut sokeriherneet

Keittoon tulee myös herneitä, ja tässä kannatta myös panostaa makeisiin tuoreisiin uusiin herneisiin. Joskus kesällä makeina myydyt sokeriherneet eivät taida olla aivan oikeita sokeriherneitä vaan uusia herneen palkoja jotka myös ovat alussa makeita mutta iän myötä pienten herneiden pullistuttua pinkeiksi palon sisällä, ne ovat jo saaneet kuivan koostumuksen ja maistuvat liidulle. Keiton sisältämien vihannesten yleensä makeuttavat keitto tarpeeksi, muta jossain tapauksessa voi olla oikeutettua lisätä ripaus sokeria antamaan keitolle sitä jotain ekstraa mutta varo toki liioittelemasta sokerin käyttöä jottei keitosta tule liian imelää.

Muistan että lapsuuteni kesäkeitto viimeisteltiin tuoreella persiljalla, asia josta olen itse luopunut kun en pahemmin persiljasta välitä mutta voit toki itse käyttää persiljaa jos siitä pidät. Muista vain huudella sekunnilla se ja antaa sen kuivahtaa ennen sen käyttöä kuten aina käyttäessä yrttejä ruokaan. Itse käytän tähän keittoon aina pienen pieniä perunoita joita mahtuu kaksikin joka lusikalliseen, miniherneitä ja porkkanoita jotka juuri ja juuri yltävät lusikan reunan yli, mutta jollet jaksa näperrellä liikaa vihannesten parissa, ja vihannesten raaputtelu ja harjaamien on tämän ruoan aikaa vievin vaihe, käytä isompia vihanneksia ja paloittele ne. Mitä pienemmät vihannekset, sitä lyhyempi keittoaika. Perunat vastaavat isoa tavallista perunaa, joten suhteuta perunan määrä pieninä perunoina neljään isoon perunaan, jotka keittoon pienennetään. 

Herneen versot

Huomaa että laktoositonta maitoa ei kannata keittää, se ei ole tähän tarkoitettu joten lisää se vasta viimeiseksi. Suurusta keitto 2-3 ruokalusikallisella vehnäjauhoja jotka sekoitat tiiviissä purkissa desin verran kylmää vettä ja hölskytä suurus tasaiseksi ja kaada keittoon ennen maidin lisäämistä. Anna keiton kiehua matalalla lämmöllä pari, kolme minuuttia kunnes keitto on saennut ja lisää tämän jälkeen vasta laktoositon maito. Anna maidon lämmetä ja tarjoile keitto oitis.

Raaka-aineet ovat tähän reseptiin kirjoitettu siinä järjestyksessä kun ne lisätään keittoon, ensin pisimmän kypsymisajan vaativat ja viimeiseksi lisätään nopeitten kypsyvät herneet. Käytä keiton viimeistelyyn huolelliseti huuhdeltuja tuoreita herneen versoja niin saat ammattimaisemman ulkonäön keittoosi. Tällä reseptillä saat taas tuttuun hyväksi todettuun tapaan ruokaa neljän hengen perheelle.

Kesäkeitto

5 dl vettä

2 porkkanaa

4 isoa uutta perunaa

½ kukkakaalia

2 dl silvottuja tuoreita herneitä

1 l maitoa

1-2 tl suolaa

½-1 tl valkopippuria

(1 tl sokeria)

(2-3 rkl vehnäjauhoja)

Viimeistelyyn:
tuoreita herneen versoja

Silvo herneet paloista pieneen kulhoon. Raaputa porkkanat ja harjaa perunat puhtaiksi. Pilko porkkanat ohuiksi puolen sentin paksuisiksi lanteiksi. Huuhtele kukkakaali ja paloittele se pieniksi puketeiksi. Lisää kattilaan porkkanat ja vettä. Anna kiehua ylös ja lisää perunat sekä kukkakaali. Annan keiton kiehua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ja lisää silvotut herneet, keitä keittoa viisi minuuttia ja lisää sekaan maito. Tarkista keiton maku ja mausta se oman makusi mukaan vasat jauhetulla valkopippurilla, suolalla sekä ripauksella sokeria. Tarjoile keitto heti lämpimänä.