Kefiirisämpylät

Kerroin viime viikolla ohutleivästä ja sen muunneltavuudesta, miten samalla perusreseptillä saat vaivattomasti vaihdeltua leivän makua eri nesteillä sekä jauhoilla. Mutta se ei olekaan tämän ohutleipäreseptin erinomaisuus, vaan se muuntuu vieläkin enemmän.

Mainitsin ohutleipäreseptissä että taikinan voi tehdä jo valmiiksi edellisenä päivänä ja antaa sen tekeytyä jääkaapissa hyvin muovilla peitettynä. Ja unohtaa sinne.

Asumme nykyään puolison kanssa kahdestaan ja jälkikasvu tulee sunnuntaisin kolmelta syömään, tai ei aina tule, mutta se ei vaadi mitään ilmoitusta, vaikka se olisikin kohteliasta. Olen useimmiten olen jo päivää tai parikin päivää ennen päättänyt mitä teen sunnuntaiksi. Ja ohutleipä oli yksi. Tein taikinaa koko perheen tarpeiksi jääkaappiin. Mutta jäimmekin sunnuntaina kahden kesken ja taikina unohtui sinne kylmään ja löysin sen vasta seuraavana aamuna.

Vesikefiirillä leivotut sämpylät

No ei hätä, tietenkin leipätaikinasta pitää leipää leipoa. Sattui vain oleman syntymäpäiväni ja laiska emäntä oli vieläkin laiskemmalla tuulella periteisen samppanja-aamiaisen jälkeen, kun olin viime aikoina myös kaulinnut liikaa ohuen ohutta ja loppupäässä vähän huolimattomammin paksumpaa ja muodotonta ohutleipää joten pyöritinkin taikinasta tasakokoisia pyöreitä pullia, jotka asettelin pellille leivontapaperille, lyttäsin ne litteämmiksi sämpylöiksi ja jätin ne tunniksi pariksi siihen keittiön pöydälle liinan alle nousemaan.

Joten, yllätys, yllätys tämä on sama resepti kuin ohutleipä, nämä sämpylät vain leivotaan eri tavalla, nostetaan ja kypsennetään matalammassa lämmössä ja pidempään. Tämä on asia jota käsittelin jo kerran tekstissäni kaksi leipää samasta taikinasta ja suosittelen että luet myös sen tekstin. Sämpylöiden pinnan saa joko kovaksi tai sen voi jättää pehmeäksi, ihan miten itse sen haluat. Kovaksi kuori tulee kun annat sämpylöiden nousta ilman liinaa, ja anna niiden myös uunikypsytyksen jälkeen jäähtyä pettämättä niitä liinalla. Liina taas päälle nostamisen ajaksi sekä jäähtymisen ajaksi jos haluat pehmeitä sämpylöitä.

Yön yli jääkaappiin unohtunut vesikefiiritaikina

Erityisen maukkaita sämpylöistä tulee kun käytät vesikefiiriä nesteenä sekä tattaria jauhoina, ja olen sen kirjannutkin reseptiin vaikka se on muuten aivan identtinen määriltään ohutleivän kansa. Totuus kyllä on että vehnäjauhot ensimmäisellä kerralla sattuivat loppumaan kesken taikinan teon joten käytin tattaria niiden sijasta.  Tattarilla sämpylöist' tulee gluteenittomia, ja niiden pitäisi myös olla laktoosittomia mutta olen huomannut että vesikefiiri voi aiheuttaa laktoosi-intoleranteille mahavaivoja jotn kannattaa olla sen kanssa varovainen.

 Jos käytät vettä nesteenä ja tavallisia vehnäjauhoja ovat nämä helpot leivottavat sämpylät isän ja lasten äitien päiväaamiaiselle leivottavaksi. Mutta tämän syntymäpäivän mysteerit eivät loppune vielä tähänkään vaan jatkuvat taas kunhan ehdin ja asia jonka tiimoilta palaan vielä on hyvin esillä ylimmäisessä kuvassa. Ja arvauksia saa tietenkin tehdä ja kommentoida niistä. Tällä reseptillä saat kuudesta kahdeksan sopivan kokoista sämpylää.

Vesikefiirisämpylät

6-7 dl tattarijauhoja

2 ½ d vesikefiiriä

1-2 tl suolaa

1-2 rkl oliiviöljyä

1 tl sokeria (tai hunajaa)

1 tl tuorehiivaa

Mittaa vesikefiiri kulhoon, lisää hiiva, suola, öljy sekä sokeri ja sekoita. Lisää kulhoon suurin osa jauhoista ja sekoita kunnes saat tehtyä taikinan jossa vähän sitkoa ja joka pysyy koossa. Lisää jauhoja jos taikina on liian löysää mutta varo lisäämästä liikaa jottei siitä tule liian kuivaa. Peitä kulho puhtaalla keittiöliinalla ja se jääkaappiin yön yli. Jaa taikina kahdeksaan samankokoiseen osaan ja pyöritä ne pyöreiksi pulliksi jauhotetulla pöydällä. Asettele pullat uunipellille leivontapaperille ja lyttää ne litteämmiksi ja ripottele sämpylöiden päälle ohut kerros jauhoja siivilän läpi. Peitä sämpylät puhtaalla liinalla jos haluat pehmeitä ja anna nousta ilman jos haluat kovan kuoren, ja anna niiden nousta vähintään puolituntia, mielellään tunti. Kokeile onko taikina noussut valmiiksi painamalla sämpylää kevyesti sormella. Jos taikina palaa takaisin samaan muotoon niin se on noussut valmiiksi, jos sämpylään jää reikä anna sen nousta lisää.  Paista sämpylät uunissa 175 asteen lämmössä kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean väriin, vähän riippuen uunistasi sekä sämpylöiden koosta, 15–25 minuuttia. Anna sämpylöiden jäähtyä vähän ennen kuin halkaiset ne ja tarjoilet uunista suoraan haaleina aamiaseksi.

Ohutleivät

Tämä on vanha resepti jonka alkuperää en enää muista ja jota taas viime aikoina on tullut käytettyä jonkusen kertaa viimeksi sitruunaisen pulled porkin kera. 

Olen käyttänyt tätä samaa perusreseptiä nestettä vaihdellen, maitoheraa valkosipulijuuston ja chevren valmistuksesta, heraa jogurtin valuttamisesta Tsatsikiin sekä tavallista vettä ja nyt viimeisintä hottia on vesikefiiri jonka kanssa vielä teen erilaisia kokeiluja. Vesikefiiristä voit lukea lisää tekstistäni ginger ale vesikefiiri.

Olen myös vaihdellut jauhoja, tavallisia hienoja vehnäjauhoja, grahamjauhoja, gluteenittomia tattarijauhoja sekä maissijauhoja. Eri jauhot antavat erilaisen leivottavuuden, ja vehnällä saat niistä hyvin ohuita koska taikina kestää pitkälle venyttämisen. Mitä karkeammat jauhot sitä vähemmän sitä tulee käyttää. 

Ei niin pyöreät ja vähän paksut ohutleivät

Taikinan ohutleipiin voi joko kaulia ohueksi kaulimella tai sen puutteessa myös tyhjällä viinipullolla. Ei ole myöskään aivan tyhmää vain venyttää taikinaa ohueksi jauhotetulla pöydällä. Leipien ole pakko olla pyöreitä, olen todennut että neliön muotoinen leipä voi olla vieläkin parempi kuin pyöreä, joten älä ota pulttia jollei leivät ole pyöreitä. Ohutleivät sopivat siten sekä aikuisille että lapsille leivottaviksi kunhan vain aikuiset huolehtivat niiden paistamisesta.

Ohuet leivät voi paistaa joko kuivalla kuumalla pannulla, öljytyllä pannulla tai uunissa kuten reseptissä lukee. Mitä pidempi paistoaika sitä kovempi leipä, pehmeä leipä vaatii vähän matalamman lämmön tai lyhyemmän kypsennysajan.

Vesikeriifiä ohutleivän taikinassa

Taikinan voi tehdä jo valmiiksi edellisenä päivänä ja antaa sen tekeytyä jääkaapissa hyvin muovilla peitettynä. Resepti on hyvin samantapainen kuin pitaleipä resepti mutta tässä leipäreseptissä on vielä yksi hyvä ominaisuus jääkaappiin liittyen jota en vielä paljasta mutta johon palaan piakkoin. Tällä reseptillä saat neljälle aikuiselle riittävästi leipää, joko neljä isompaa ohutleipää, tai kuudesta kahdeksan pienempää leipästä.

Ohutleipää nyhtöpossulle

6-7 dl jauhoja

2 ½ d nestettä

1-2 tl suolaa

1-2 rkl oliiviöljyä

1 tl sokeria (tai hunajaa)

1 tl tuorehiivaa

Mittaa neste kulhoon, lisää hiiva, suola, öljy sekä sokeri ja sekoita. Lisää kulhoon suurin osa jauhoista ja sekoita kunnes saat tehtyä taikinan jossa vähän sitkoa ja joka pysyy koossa eikä ole vain velliä. Lisää jauhoja jos taikina on liian löysää mutta varo lisäämästä liikaa jottei siitä tule liian kuivaa. Peitä kulho puhtaalla keittiöliinalla ja anna sen nousta tunti, tai pane se jääkaappiin yllä olevan ohjeen mukaan. Jaa taikina neljään samankokoiseen osaan ja kauli ne ohuiksi kaulimella jauhotetulla pöydällä tai leivinpaperilla. Mitä ohuempi sitä parempi ja sitä nopeammin leivät kysyvät uunissa tai pannulla. Lämmitä uuni kuumaksi, 250–300 asteen lämpöiseksi. Paista leivät uunissa kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean väriin mutta varo polttamasta niitä. Tarjoile leivät lämpiminä tai lämmitä ne uudestaan juuri tarjoilun yhteydessä. Uudelleen lämmitetyt leivät kuitenkin kuivahtavat vielä lisää joten tuoreina ne ovat parhaimmillaan.

Juureva näkkileipä jouluksi

Näkkileipää, ohuen ohutta pastakoneella veivattua laiskan emännän tyyliin. Perinteen mukaan ennen vanhaan leivottiin tuoretta leipää vain kerran vuodessa, joten lopun vuotta sitä sai pärjätä tällä kuivalla, kovalla näkkileivällä joten tässä on nyt loppuvuodelle herkullinen ohuen ohut näkkileipä.

Myllärinluomuleivonta kilpailu etenee ja marraskuussa aiheena oli ”juuresta se alkaa” ja päädyin leipomaan rapeaa ohuen ohutta näkkileipää koska sille on lähestyvien joulun alusaikoina piakkoin tarvetta. En kuitenkaan ehtinyt kirjoittamaan kyseistä tekstiä kuin vasta nyt, marraskuun viimeisenä päivänä. Käytin näkkileipään Myllärin kuituista talonleipäainesta joka sisältää taikinajuurta sekä hiivaa ja annoin sen vain olla tekeytymässä keittiönpöydällä päivän ajan ennen kuin leivoin, tai pikemminkin veivasin sen ohuiksi levyiksi pastakoneella.

Juuresta se näkkileipä alkaa

Olen tehnyt näkkileipää ennen, sekä maltaista tummempaa taikinajuuresta leivottua näkkileipää että vaaleampaa vehnäisestä taikinajuuresta leivottua näkkileipää. Tällä kertaa sain kuitenkin aihetta käyttää pastakonettani, näkkileivän ohueksi veivaamiseen. Olen täällä aikaisemmin käyttänyt pastakonetta myös oikeaan tarkoituksensa, siis pastan tekemiseen kuten reseptissäni Pasta fresca, myös vegaaneille sopivaa pastaa ilman kanamunaa, Tattarista valmistettua tagliatellia vuohenputkella sekä reseptissäni Nokkoscapellinia Gorgonzolakastikkeessa. 

Pastakonetta käytin myös kun epätoivoissani hikoilin joka vuosittaisen hyvin vaikeasti leivottavan suvun perinnepiparkakkutaikinan parissa, reseptissä jossa joka joulu kolmen sukupolven naiset miettivät ongelman ratkaisemista, perinteiset vanhan ajan joulupiparkakut.

Pastakoneella se helposti veivaantuu ohueksi

Näkkileivän voi tietenkin myös leipoa ilman pastakonetta, kunhan vain kaulii taikinan tarpeeksi ohueksi, mutta pastakoneella se tapahtuu vaivattomammin ja saat kaikista leipälevyistä tasapaksuisia kunhan vain muistat miten ohuiksi ne veivasit. Omalla koneellani hyvä ohut näkkileipä tulee 4:llä tai 5:lla. 

Näkkileivät asetellaan voipaperille uunipellille ja kypsennetään kuumassa uunissa. Uunin lämmön pitää olla tarpeeksi kuuma että näkkäristä tulee tarpeeksi rapeaa mutta se is kuitenkaan saa olla liian kuuma jotta näkkärit palavat karrelle, varsinkaan jos leivot näkkileipää ensimmäistä kertaa. 

Uunin lämpötila myös vaihtelee uunista toiseen, joten ensimmäisellä uunipellillisellä eivät näkkileivät välttämättä vielä onnistu vaan joten ensimmäinen uuniin menevä erä voi olla pienempi koe-erä jolla säädellään uunissa oloaika ja lämpötila. Tällä reseptillä saat reilusti herkullisen rapeaa taikinajuuresta leivottua näkkileipää joulun juustotarjottimelle.

 

Näkkileipää voilla

Rapean juureva näkkileipä

4 dl vettä

5 dl Myllärin kuituista talonleipäainesta

1 tl hienoa merisuolaa

2 rkl rypsiöljyä

3-4 dl Myllärin hienoja vehnäjauhoja

Keitä vesi ja anna sen jäähtyä kokonaan. Lisää jäähtyneen veden sekaan suola ja öljy ja lisää talonleipäainesjauhot. Sekoita kaikki kunnolla ja anna taikinan tekeytyä puhtaan keittiöliinan alla huoneenlämmössä yön yli, tai vähintään pari tuntia jotta se on saanut maukasta taikinajuuren makua. Lisää jauhoja löysän taikina sekaan kunnes olet saanut aikaiseksi tavallisen leipätaikinapallon. Leikkaa taikinapallosta paloja ja veivaa ne pastakoneessa ohuiksi levyiksi. Sijoita jokainen näkkileipälevy voipaperilla peitetylle uunipellille vieriviereen limittäin muttei kuitenkaan päällekkäin. Paista näkkileipälevyt uunissa 225–250 asteen lämmössä noin 5-7 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut kauniin kullan ruskean hieman pilkukkaan pinnan ja on tullut rapeaksi. Nosta levyt ritilälle ja anna näkkileivän jäähtyä kokonaan. Murra jäähtyneet levyt sopivan kokoisiksi paloiksi ja säilytä ne tiiviissä rasiassa. Anna näkkileivän jäähtyä ritilällä ja säilytä sitä tiiviissä rasiassa, jossa se säilyy jopa vuosia.

Myllärin laiskan emännän munaleipä

Tässä on taas kerran kiireisen reseptikilpailusyksyn antimia ja näitä kikpailuja tänä syksynä riittää. Nyt syyskuussa alkoi Myllärin luomutuotteiden leivontakilpailu ja hedin siihen nipin napin mukaan. Sain kotiin toimitettuna ison paketin Myllärin luomutuotteita joista vielä riittää vaikka mihin leipomiseen ja nyt syyskuun aiheena oli viljaisa välipala. Reseptikilpailun etenemistä voit seurata Myllärin Luomun Facebook-sivuilla. Kilpailu jatkuu puolivuotta, joten näitä leivonta reseptejä on tulossa vähintään viisi tämän lisäksi.

Joten nyt voin ylpeänä teille esitellä Myllärin laiskan emännän tapaan rennosti taikinajuuresta leivottua leipää ja leivän päällisenä sitä mitä itse mieluiten nuorena leivän päälle levitin välipalaksi valitsin joten tässä tulee Myllärin munaleipä mätitahnalla. Näihin Myllärin laiskan emännän leipiin ei vaadita mitään vaivaamista eikä leivontataitoja riittää kunhan vain osaat lukea reseptin ja sekoittaa ainekset kulhossa, jakaa kahteen leipävuokaan, panna uunin päälle ja ottaa kypsät leivät uunista ulos ja kumota ne ritilälle jäähtymään.

Myllärin laiskan emännän leipä

Olen hyvin varautunut valmistuotteiden ja einesten käyttämiseen, ja olen käyttänyt omia taikinajuuria. Minulla on muun muassa ruisjuuri, vehnäjuuri, mämmimallasjuuri sekä gluteeniton taikinajuuri nyt mainitakseni joitain ja olen leiponut taikinajuurella jo parisen vuosikymmentä enkä koskaan aikaisemmin ole kokeillut jauhoja joiden seassa on kuivattua taikinajuurta osana jauhoseosta kuin vasta nyt ja yllätyin positiivisesti myllärin Ciabatta leipäaineksesta jossa on ohraista taikinajuurta seassa. 

Huomaa ettei tämä kyseinen kirjoitus ei siis ole mikään maksettu mainos, vaan leivontareseptikilpailu, ja koska olen laiska haluan saada maksimaalisen nautinnon helpolla ja vähällä työllä tinkimättä yhtään mausta ja heitin kaikki ainekset taikinakulhoon. Sain aikaiseksi hyvin löysää taikinaa mutta niin sen tuleekin olla taikina vain sekoitetaan kulhoon jossa se saa olla seuraavaan päivään jolloin se jaetaan kahteen leipävuokaan joissa se saa nousta kylmässä uunissa kun se lämpenee ja kypsyä valmiiksi uunissa. Tämä tarkoittaa sitä että uunin lämmetessä leipä nousee ja kun uuni on lämmin leipä alkaa kypsyä.

Hyvin löysä leipätaikina kulhossa tekeytymässä

Kypsennysaika vaihtelee vähän uunista toiseen miten uunisi pitää lämpöä, mutta tässä tapauksessa myös se miten nopeasti, tai hitaasti uunisi lämpenee kyseiseen uuninlämpöön. Voit mitata tämä ajan jotta tiedät tämän kyseisen leivän kypsennysjana omassa uunissasi, mutta on parempi oppia tämä nyrkkisääntö jos leivot leipää toisessakin uunissa esimerkiksi maalla. 

Kyseinen Ciabattaleipäaines toimi jopa paremmin kuin osasin arvata joten se sopii oivallisesti kiireiselle ja erittäin laiskalle hyvästä leivästä pitävälle  leipurille. Ainoa mitä leipä tarvitsee on tilaa keittiössä saada hapattua ja tekeytyä seuraavaan päivään hyvin puhtaalla keittiöliinalla peitettynä. Leipää ei ole pakko leipoa valmiiksi heti aamulla vaan sen voi jättää keittiöön päiväksi ja paistaa uunissa vasta töistä kotiin tullessa illemmalla.

Leivän kypsyys tarkistetaan leipävuoassa kypsentäessä pistämällä siihen tikku sen keskelle. kun tikun vetää ulos ja tikku on kuiva on leipä kypsää mutta jos tikussa on yhtään tahmeaa ei leipä vielä ole valmista vaan sen kypsennystä on jatkettava kunnes tikku on kuiva. Leivän kypsyyden voi varmistaa vielä kumoamalla leivän vuoasta ja kopauttamalla sen pohjaa lempeästi, jos leipä kumahtaa ontosti on se kypsää. Ja varmuuden vuoksi voit jättää leivät vuoissaan vielä uunin jälkilämpöön vartiksi kun olet todennut ne kypsiksi mutta haluat varmistaa että ne ovat täysin kypsiä. Tässä vain on oma riskinsä, se että leivistä tuleekin liian kuivia. 

Tuorehiivaa leipätaikinaan

Leipien unnissaolo ajan voi karkeasti laskea näin; uuni lämpiää ja leivät nousevat parikymmentä minuuttia tai puolisen tuntia jonka jälkeen ne kypsyvät noin puolisen tuntia tai reilun puolituntia joten leivät ovat uunissa kolmesta vartista reiluun tuntiin.

Leipä saa kivan rapeahkon pinnan joten sitä ei kannata turhaan säilyttää muovipussissa vaan se säilyy parhaiten keittiöliinaan käärittynä ja sen voi vasta parin, kolmen päivän päästä siirtää muovipussiin jos sitä vielä on jäljellä. Taikinajuureen leivottu hapanleipä on siitä hyvää että se säilyy hyvin, valkoista leipää pitempään ja hapanleivän maku vain paranee aja myötä. Hyvä hapanleipä voi säilyä ihan hyvänä parikin viikkoa, kun valkoinen leipä homehtuu joskus jo parissa kolmessa päivässä. 

Leivän voi hyvin pakastaa ja jos pakastat sen kannatta se viipaloida ennen sen pakastamista. Pakastamisen jälkeen leivällä on taipumus murentua, ja valmiiksi viipaloidusta leivästä on helppoa ottaa pari viipaletta esiin ja jopa välipalan tarpeessa olevat koulusta kotiin palavat lapset osaavat sen koulusta tultuaan itse sulattaa vaikkapa leivänpaahtimessa. Tällä reseptillä saat kaksi normaali kokoista vuokaleipää. 

Myllärin laiskan emännän leipä

4 dl kauraleseitä

500 g Myllärin Ciabattaleipäainesta

50 g tuorehiivaa

2 rkl sokeria

1-2 rkl merisuolaa

8 dl vettä

Keitä vesi ja anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva isoon taikinakulhoon jossa taikinalla on hyvin tilaa nousta. Lisää kulhoon sokeri, suola ja kauraleseet sekö jauhota ja sekoita kaikki kunnolla keskenään. Sekoita kunnes huomaat että taikinaa on yhdessä ja tasaista. Peitä kulho puhtaalla keittiöliinalla ja jätä se seuraavaan päivään huoneenlämpöön tekeytymään. Kaavi noussut ja takaisin vähän vajonnut löysä taikina kulhon reunoista irti ja jaa se kahteen. Kaada kumpikin taikinapuolikas omaan leipävuokaansa ja pane ne kylmään uuniin. Aseta uuni 175 asteen lämpöön ja anna uunin lämmetä.

Myllärin laiskan emännän munaleipä

Myllärin laiskan emännän munaleipä

1 kananmuna

voita

mätitahnaa

Kiehauta vesi ylös kattilassa ja asettele kananmuna kiehuvaan veteen. Anna kananmunan kiehua keskilämmöllä kymmenen minuuttia. Ota kattila pois lämmöltä ja kaada kiehuva vesi pois. Annan munan höyryyntyä kuivaksi. Kaada munan päälle kylmää vettä ja anna sen jäähtyä. Vaihda vesi pariin kertaa jos sinulla on nälkä ja kiire saada jäähdytettyä kananmuna leipään.  Riko varovasti munan kuori ja kuori se. Viipaloi kananmuna munaleikkurilla tai terävällä veitsellä viiteen viipaleeseen poikkisuunnassa. Leikkaa Myllärin laiskan emännän leivästä viipale. Leivät leipäviipaleelle voita ja asettelen munaviipaleet leivän päälle. Avaa mätitahnatuubi ja pursottele haluamasi määrä mätitahnaa munaviipaleiden päälle ja nauti oitis munaleipä pieneen nälkään.