Voikukkahillo

Kauniin keltaista, hyvin hienostunutta ja aromaattista hilloa. Ihanaan kevään aurinkoa jota on ilo levittää aamiaisleivälle sekä nyt tuoreena että keskellä talvea.

Kerää vain juuri auenneita voikukkia kokonaisina. Poista niistä hilloa varten kotona varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Voikukan terälehdet sekä mehuun että hilloon kerätään auenneista kukinnoista, ylikukinneet tai ei vielä auennut eivät maistu samalle niistä mehuun tulee heinämäinen etkä saa mukaan voikukan kukan aromaattista vienosti salmiakille maistuvaa luonnetta. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, jos vihreätä jää paljon mehusta tulee kitkerämpää.

Tämä hillo valmistetaan periaatteessa samalla tavalla kuin voikukkamehu kaatamalla kukkien terälehtien päälle kiehuvaa vettä jonka jälkeen mehu saa viipaloidun sitruunan kanssa vetäytyä seuraavaan päivään. Tämän jälkeen siitä keitetään hilloa, ja vasta ivan loppu vaiheessa lisättään voikukan teralehtiä.

Älä tässä kohdassa vain erehdy keittämään voikukan terälehtiä, tällöin voikukan kauniin keltainen herkkä väri kaikkoaa taivaan tuuliin ja saat aikaiseksi kitkerää ruskeata lientä ihanan keltaisen ja herkullisen mehun sijaan. Voikukanterälehdet eivät vain kestä keittämistä joten terälehdet on liuotettava mehuun aivan lopussa. 

Lisää reseptejä jossa olen käyttänyt voikukkaa löytyy blogista hakusanalla voikukka ja jos olet innostunut villiyrteistä ja niiden hyödyntämisestä kannattaa sinun myös lukea tekstini  voikukasta sekä villiyrteistä ja niiden talteen ottamisesta.

Tällä reseptillä saat (tietenkin vähän hillopurkkien koosta riippuen) kolmesta neljään purkkia voikukkahilloa.

Hillo voikukan terälehdistä

200 g tuoreita auenneita voikukan terälehtiä

7 dl vettä
300 g hillo-marmeladisokeria

1 luomu sitruuna

1 dl tuoreita voikukan terälehtiä seuraavana päivänä

Kerää vain juuri auenneita voikukkia kuivalla aurinkoisella säällä. Pane voikukat runsaaseen veteen jotta kaikki mahdollinen lika niistä vajoaa kulhon pohjaan ja myös mahdolliset hyönteiset häviävät niistä, anna niiden liota noin vartti ja tee se joko ulkona tai aukinaisen ikkunan vieressä. Kaada kukat lävikköön ja anna niiden kuivahtaa. Ota osa kukista kokonaisina sivuun, ja säilytä jääkaapissa tiiviissä astiassa tai muovipussissa seuraavaan päivään. Poista kukinnoista varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Pane terälehdet isoon lämpöä kestävään kulhoon tai muuhun astiaan. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, vihreästä mehu saa kitkerän maun. Pese ja harjaa sitruuna ja viipaloi se ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle, lisää sitruunaviipaleet ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli kylmässä. Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet kattilaan siivilän läpi jossa on harsokangasta. Lisää voikukkamehuun sokeri ja kiehauta mehu ylös. Kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen kuona reikäkauhalla. Riivi eilisestä olleista voikukista pois vihreät osat. Ota hillo pois lämmöltä ja lisää tuoreet voikukan terälehdet hillon sekaan. Sekoita lusikalla kunnes terälehdet ovat kyllästyneet nesteestä eivätkä enää kellu hillon pinnalla. Kaada hillo huolellisesti pestyihin ja steriloituihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiiviisti kun hillo vielä on lämmintä. Anna jäähtyä kokonaan ja säilytä pimeässä suojassa auringonvalolta. Voikukkahillo säilyy hyvin huoneenlämmössä vuoden, ja sen väri tummuu ajan myötä kirkkaan keltaisesta kullan kellertäväksi. Avattu hillo säilytetään jääkaapissa ja syödään parin viikon sisään.

Kefiirisämpylät

Kerroin viime viikolla ohutleivästä ja sen muunneltavuudesta, miten samalla perusreseptillä saat vaivattomasti vaihdeltua leivän makua eri nesteillä sekä jauhoilla. Mutta se ei olekaan tämän ohutleipäreseptin erinomaisuus, vaan se muuntuu vieläkin enemmän.

Mainitsin ohutleipäreseptissä että taikinan voi tehdä jo valmiiksi edellisenä päivänä ja antaa sen tekeytyä jääkaapissa hyvin muovilla peitettynä. Ja unohtaa sinne.

Asumme nykyään puolison kanssa kahdestaan ja jälkikasvu tulee sunnuntaisin kolmelta syömään, tai ei aina tule, mutta se ei vaadi mitään ilmoitusta, vaikka se olisikin kohteliasta. Olen useimmiten olen jo päivää tai parikin päivää ennen päättänyt mitä teen sunnuntaiksi. Ja ohutleipä oli yksi. Tein taikinaa koko perheen tarpeiksi jääkaappiin. Mutta jäimmekin sunnuntaina kahden kesken ja taikina unohtui sinne kylmään ja löysin sen vasta seuraavana aamuna.

Vesikefiirillä leivotut sämpylät

No ei hätä, tietenkin leipätaikinasta pitää leipää leipoa. Sattui vain oleman syntymäpäiväni ja laiska emäntä oli vieläkin laiskemmalla tuulella periteisen samppanja-aamiaisen jälkeen, kun olin viime aikoina myös kaulinnut liikaa ohuen ohutta ja loppupäässä vähän huolimattomammin paksumpaa ja muodotonta ohutleipää joten pyöritinkin taikinasta tasakokoisia pyöreitä pullia, jotka asettelin pellille leivontapaperille, lyttäsin ne litteämmiksi sämpylöiksi ja jätin ne tunniksi pariksi siihen keittiön pöydälle liinan alle nousemaan.

Joten, yllätys, yllätys tämä on sama resepti kuin ohutleipä, nämä sämpylät vain leivotaan eri tavalla, nostetaan ja kypsennetään matalammassa lämmössä ja pidempään. Tämä on asia jota käsittelin jo kerran tekstissäni kaksi leipää samasta taikinasta ja suosittelen että luet myös sen tekstin. Sämpylöiden pinnan saa joko kovaksi tai sen voi jättää pehmeäksi, ihan miten itse sen haluat. Kovaksi kuori tulee kun annat sämpylöiden nousta ilman liinaa, ja anna niiden myös uunikypsytyksen jälkeen jäähtyä pettämättä niitä liinalla. Liina taas päälle nostamisen ajaksi sekä jäähtymisen ajaksi jos haluat pehmeitä sämpylöitä.

Yön yli jääkaappiin unohtunut vesikefiiritaikina

Erityisen maukkaita sämpylöistä tulee kun käytät vesikefiiriä nesteenä sekä tattaria jauhoina, ja olen sen kirjannutkin reseptiin vaikka se on muuten aivan identtinen määriltään ohutleivän kansa. Totuus kyllä on että vehnäjauhot ensimmäisellä kerralla sattuivat loppumaan kesken taikinan teon joten käytin tattaria niiden sijasta.  Tattarilla sämpylöist' tulee gluteenittomia, ja niiden pitäisi myös olla laktoosittomia mutta olen huomannut että vesikefiiri voi aiheuttaa laktoosi-intoleranteille mahavaivoja jotn kannattaa olla sen kanssa varovainen.

 Jos käytät vettä nesteenä ja tavallisia vehnäjauhoja ovat nämä helpot leivottavat sämpylät isän ja lasten äitien päiväaamiaiselle leivottavaksi. Mutta tämän syntymäpäivän mysteerit eivät loppune vielä tähänkään vaan jatkuvat taas kunhan ehdin ja asia jonka tiimoilta palaan vielä on hyvin esillä ylimmäisessä kuvassa. Ja arvauksia saa tietenkin tehdä ja kommentoida niistä. Tällä reseptillä saat kuudesta kahdeksan sopivan kokoista sämpylää.

Vesikefiirisämpylät

6-7 dl tattarijauhoja

2 ½ d vesikefiiriä

1-2 tl suolaa

1-2 rkl oliiviöljyä

1 tl sokeria (tai hunajaa)

1 tl tuorehiivaa

Mittaa vesikefiiri kulhoon, lisää hiiva, suola, öljy sekä sokeri ja sekoita. Lisää kulhoon suurin osa jauhoista ja sekoita kunnes saat tehtyä taikinan jossa vähän sitkoa ja joka pysyy koossa. Lisää jauhoja jos taikina on liian löysää mutta varo lisäämästä liikaa jottei siitä tule liian kuivaa. Peitä kulho puhtaalla keittiöliinalla ja se jääkaappiin yön yli. Jaa taikina kahdeksaan samankokoiseen osaan ja pyöritä ne pyöreiksi pulliksi jauhotetulla pöydällä. Asettele pullat uunipellille leivontapaperille ja lyttää ne litteämmiksi ja ripottele sämpylöiden päälle ohut kerros jauhoja siivilän läpi. Peitä sämpylät puhtaalla liinalla jos haluat pehmeitä ja anna nousta ilman jos haluat kovan kuoren, ja anna niiden nousta vähintään puolituntia, mielellään tunti. Kokeile onko taikina noussut valmiiksi painamalla sämpylää kevyesti sormella. Jos taikina palaa takaisin samaan muotoon niin se on noussut valmiiksi, jos sämpylään jää reikä anna sen nousta lisää.  Paista sämpylät uunissa 175 asteen lämmössä kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean väriin, vähän riippuen uunistasi sekä sämpylöiden koosta, 15–25 minuuttia. Anna sämpylöiden jäähtyä vähän ennen kuin halkaiset ne ja tarjoilet uunista suoraan haaleina aamiaseksi.

Aprikoosihillo

Ihanaa kullan kellertävää aprikoosihilloa tuoman valoa talven keskelle.

Vaikka valonmäärä on jo lisääntymässä elämme juuri nyt talven pimeintä aikaa. Yritän elää ja laittaa ruokaa satokausien mukaan mutta joskus kaupassa tulee eteen jotain vastustamatonta, kuten nyt viimeksi tuoreet aprikoosit. 

En edes muista mistä maasta aprikoosit olivat tuotu, tunsin vain niin suuren kaipuun toukokuuhun ja kesäkuun alkuun jolloin tuoreita aprikooseja tavallisesti on tarjolla, joten ostin vain yhden vaivaisen kilon.

Aprikoosihilloa

Voi käyttää joko hillosokeria jolloin saat paksumman hillon, tai tavallista hienoasokeria jolloin hillo on löysempää. Tähän ei tarvitse mitään muita hienouksia vaan tavallinen taloussokeri tai vaihtoehtoisesti ruokosokeri kelpaa hyvin.

Keitän aprikoosihillon kivineen ja poistan ne hillon seasta vasta kun hillo alkaa olla valmista joten muista laskea kivet jotta löydät ne kaikki. Valitse hieman isompi kattila suhteessa hedelmien määrään jottei hillo vahingossa kiehu yli. 

Halkaistut aprikoosit kivineen

Tämä on hyvin pieni määrä hilloa tarkoitettu vain talven pimeyden valopilkuksi, saat vain yhden hillopurkin (tai kaksi riippuen purkkien koosta), mutta se hillopurkki on täynnä aurinko ja toivoa tulevasta kesästä.

Aprikoosihillo

1 kg tuoreita aprikooseja

3 rkl sitruunamehua

1 dl vettä

4½ dl sokeria

Huuhtele aprikoosit, halkaise ne a lado paksupohjaiseen kattilaan. Urista päälle sitruunamehu ja lisää kattilaan 1 dl vettä. Pane kattila miedolle lämmölle ja anna hedelmien hautua hiljalleen rikki. Nouki ylös laskemasi aprikoosin kivet ja lisää sokeri kattilaan. Anna sokerin liueta hilloon sekoittaessa ja keitä hilloa kymmenen minuuttia. Kaada hillo huolellisesti puhdistettuun ja steriloituun hillopurkkiin ja sulje tiiviillä kannella kun hillo vielä on kuumaa. Anna jäähtyä. Säilytä avaamatonta hillopurkkia huoneenlämmössä jossa se säilyy vuoden. Avattuna hillo säilytetään jääkaapissa jossa se säilyy kuukauden.

Myllärin laiskan emännän munaleipä

Tässä on taas kerran kiireisen reseptikilpailusyksyn antimia ja näitä kikpailuja tänä syksynä riittää. Nyt syyskuussa alkoi Myllärin luomutuotteiden leivontakilpailu ja hedin siihen nipin napin mukaan. Sain kotiin toimitettuna ison paketin Myllärin luomutuotteita joista vielä riittää vaikka mihin leipomiseen ja nyt syyskuun aiheena oli viljaisa välipala. Reseptikilpailun etenemistä voit seurata Myllärin Luomun Facebook-sivuilla. Kilpailu jatkuu puolivuotta, joten näitä leivonta reseptejä on tulossa vähintään viisi tämän lisäksi.

Joten nyt voin ylpeänä teille esitellä Myllärin laiskan emännän tapaan rennosti taikinajuuresta leivottua leipää ja leivän päällisenä sitä mitä itse mieluiten nuorena leivän päälle levitin välipalaksi valitsin joten tässä tulee Myllärin munaleipä mätitahnalla. Näihin Myllärin laiskan emännän leipiin ei vaadita mitään vaivaamista eikä leivontataitoja riittää kunhan vain osaat lukea reseptin ja sekoittaa ainekset kulhossa, jakaa kahteen leipävuokaan, panna uunin päälle ja ottaa kypsät leivät uunista ulos ja kumota ne ritilälle jäähtymään.

Myllärin laiskan emännän leipä

Olen hyvin varautunut valmistuotteiden ja einesten käyttämiseen, ja olen käyttänyt omia taikinajuuria. Minulla on muun muassa ruisjuuri, vehnäjuuri, mämmimallasjuuri sekä gluteeniton taikinajuuri nyt mainitakseni joitain ja olen leiponut taikinajuurella jo parisen vuosikymmentä enkä koskaan aikaisemmin ole kokeillut jauhoja joiden seassa on kuivattua taikinajuurta osana jauhoseosta kuin vasta nyt ja yllätyin positiivisesti myllärin Ciabatta leipäaineksesta jossa on ohraista taikinajuurta seassa. 

Huomaa ettei tämä kyseinen kirjoitus ei siis ole mikään maksettu mainos, vaan leivontareseptikilpailu, ja koska olen laiska haluan saada maksimaalisen nautinnon helpolla ja vähällä työllä tinkimättä yhtään mausta ja heitin kaikki ainekset taikinakulhoon. Sain aikaiseksi hyvin löysää taikinaa mutta niin sen tuleekin olla taikina vain sekoitetaan kulhoon jossa se saa olla seuraavaan päivään jolloin se jaetaan kahteen leipävuokaan joissa se saa nousta kylmässä uunissa kun se lämpenee ja kypsyä valmiiksi uunissa. Tämä tarkoittaa sitä että uunin lämmetessä leipä nousee ja kun uuni on lämmin leipä alkaa kypsyä.

Hyvin löysä leipätaikina kulhossa tekeytymässä

Kypsennysaika vaihtelee vähän uunista toiseen miten uunisi pitää lämpöä, mutta tässä tapauksessa myös se miten nopeasti, tai hitaasti uunisi lämpenee kyseiseen uuninlämpöön. Voit mitata tämä ajan jotta tiedät tämän kyseisen leivän kypsennysjana omassa uunissasi, mutta on parempi oppia tämä nyrkkisääntö jos leivot leipää toisessakin uunissa esimerkiksi maalla. 

Kyseinen Ciabattaleipäaines toimi jopa paremmin kuin osasin arvata joten se sopii oivallisesti kiireiselle ja erittäin laiskalle hyvästä leivästä pitävälle  leipurille. Ainoa mitä leipä tarvitsee on tilaa keittiössä saada hapattua ja tekeytyä seuraavaan päivään hyvin puhtaalla keittiöliinalla peitettynä. Leipää ei ole pakko leipoa valmiiksi heti aamulla vaan sen voi jättää keittiöön päiväksi ja paistaa uunissa vasta töistä kotiin tullessa illemmalla.

Leivän kypsyys tarkistetaan leipävuoassa kypsentäessä pistämällä siihen tikku sen keskelle. kun tikun vetää ulos ja tikku on kuiva on leipä kypsää mutta jos tikussa on yhtään tahmeaa ei leipä vielä ole valmista vaan sen kypsennystä on jatkettava kunnes tikku on kuiva. Leivän kypsyyden voi varmistaa vielä kumoamalla leivän vuoasta ja kopauttamalla sen pohjaa lempeästi, jos leipä kumahtaa ontosti on se kypsää. Ja varmuuden vuoksi voit jättää leivät vuoissaan vielä uunin jälkilämpöön vartiksi kun olet todennut ne kypsiksi mutta haluat varmistaa että ne ovat täysin kypsiä. Tässä vain on oma riskinsä, se että leivistä tuleekin liian kuivia. 

Tuorehiivaa leipätaikinaan

Leipien unnissaolo ajan voi karkeasti laskea näin; uuni lämpiää ja leivät nousevat parikymmentä minuuttia tai puolisen tuntia jonka jälkeen ne kypsyvät noin puolisen tuntia tai reilun puolituntia joten leivät ovat uunissa kolmesta vartista reiluun tuntiin.

Leipä saa kivan rapeahkon pinnan joten sitä ei kannata turhaan säilyttää muovipussissa vaan se säilyy parhaiten keittiöliinaan käärittynä ja sen voi vasta parin, kolmen päivän päästä siirtää muovipussiin jos sitä vielä on jäljellä. Taikinajuureen leivottu hapanleipä on siitä hyvää että se säilyy hyvin, valkoista leipää pitempään ja hapanleivän maku vain paranee aja myötä. Hyvä hapanleipä voi säilyä ihan hyvänä parikin viikkoa, kun valkoinen leipä homehtuu joskus jo parissa kolmessa päivässä. 

Leivän voi hyvin pakastaa ja jos pakastat sen kannatta se viipaloida ennen sen pakastamista. Pakastamisen jälkeen leivällä on taipumus murentua, ja valmiiksi viipaloidusta leivästä on helppoa ottaa pari viipaletta esiin ja jopa välipalan tarpeessa olevat koulusta kotiin palavat lapset osaavat sen koulusta tultuaan itse sulattaa vaikkapa leivänpaahtimessa. Tällä reseptillä saat kaksi normaali kokoista vuokaleipää. 

Myllärin laiskan emännän leipä

4 dl kauraleseitä

500 g Myllärin Ciabattaleipäainesta

50 g tuorehiivaa

2 rkl sokeria

1-2 rkl merisuolaa

8 dl vettä

Keitä vesi ja anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva isoon taikinakulhoon jossa taikinalla on hyvin tilaa nousta. Lisää kulhoon sokeri, suola ja kauraleseet sekö jauhota ja sekoita kaikki kunnolla keskenään. Sekoita kunnes huomaat että taikinaa on yhdessä ja tasaista. Peitä kulho puhtaalla keittiöliinalla ja jätä se seuraavaan päivään huoneenlämpöön tekeytymään. Kaavi noussut ja takaisin vähän vajonnut löysä taikina kulhon reunoista irti ja jaa se kahteen. Kaada kumpikin taikinapuolikas omaan leipävuokaansa ja pane ne kylmään uuniin. Aseta uuni 175 asteen lämpöön ja anna uunin lämmetä.

Myllärin laiskan emännän munaleipä

Myllärin laiskan emännän munaleipä

1 kananmuna

voita

mätitahnaa

Kiehauta vesi ylös kattilassa ja asettele kananmuna kiehuvaan veteen. Anna kananmunan kiehua keskilämmöllä kymmenen minuuttia. Ota kattila pois lämmöltä ja kaada kiehuva vesi pois. Annan munan höyryyntyä kuivaksi. Kaada munan päälle kylmää vettä ja anna sen jäähtyä. Vaihda vesi pariin kertaa jos sinulla on nälkä ja kiire saada jäähdytettyä kananmuna leipään.  Riko varovasti munan kuori ja kuori se. Viipaloi kananmuna munaleikkurilla tai terävällä veitsellä viiteen viipaleeseen poikkisuunnassa. Leikkaa Myllärin laiskan emännän leivästä viipale. Leivät leipäviipaleelle voita ja asettelen munaviipaleet leivän päälle. Avaa mätitahnatuubi ja pursottele haluamasi määrä mätitahnaa munaviipaleiden päälle ja nauti oitis munaleipä pieneen nälkään.