Käärmekakku

M’hanccha, makea lehtevä kierrekakku, jossa läpikuultavan ohuiden filotaikinakerrosten välissä hunajaa ja pähkinöitä, marokkolaisittain käärmekakku, kreikkalaisittain kierretty baklava tässä ras el hanout’illa terästettynä.  Filotaikinasta valmistettu hunajan makea, mahtavan rapea aromaattinen käärmekakku, makuelämys joka ras el hanout maustesekoituksella siivitettynä nousee taivaallisen nautinnollisiin korkeuksiin.

Baklava

Sekä Marokossa että Kreikassa valmistetaan periaatteessa baklava, filotaikina kerroksien väliin sijoitetaan pähkinöitä ja hunajaa ja leivos kypsennetään uunissa kullan keltaiseksi ja rapeaksi. Kreikassa tämä leivos vielä viimeistellään joko ruusuvedellä tai appelsiinin kukkavedellä maustetulla sokerisiirapilla. Sekä Marokossa että kreikassa tätä jälkiruokaleivosta, baklavaa, valmistetaan kokoon käärittynä, ja Marokossa sitä kutsutaan M’hanncha'ksi, käärmeeksi. Tämän lehtevän leivoksen voisi luulla leivotun voitaikinasta mutta ei, se on sen sijaan monen monta kerrosta filotaikinaa.

Valmis m'hanncha

Olin lähdössä tilaisuuteen, tai pikemminkin nyyttäreihin, johon piti viedä omat eväät ja minulla oli aikomus valmistaa marokkolainen käärmekakku. Matkalle tulikin mutkia ja enkä valitettavasti päässytkään kyseiseen tilaisuuteen, joten tässä teille tiedoksi mistä jäitte paitsi.

Tätä reseptiä et takuulla löydä mistään, ja jos, niin se on vain sattumaa koska resepti syntyi hetken inspiraatiosta ja hyvän ystävän yllytyksestä jokin vuosi sitten. Idea on siitä lähtien hautunut ja nyt se vihdoin syntyi, mausteinen M’hanncha käärmekakku. Oma käärmekakkuni on yhdistelmä sekä marokkolaisesta käärmeestä että kreikkalaisesta baklavasta jota olen jo jonkin aika satunnaisesti harrastanut, ja johon ensikertaa lisäsin ras al hanoutia antamaan jo mahtavan herkulliselle makealla leivokselle siivet. Jamie Oliver valmisti samantyyppisen leivoksen reissullaan Marokossa, siis käärmekakun, ja muistaakseni hän pani omaansa pähkinöiden ja hunajan lisäksi myös ruusunlehtiä. Itse taas menin pidemmälle mausteiden suhteen ja käytin tähän ras el hanoutia perinteisten pähkinöiden ja hunajan lisäksi.  

Ras el hanout  

Tämä mauste on paljon tunnetumpi taginessa tai cous-cousissa lampaan, tai härän yhteydessä lihamausteena mutta sitä käytetään myös leivoksiin. Ras el hanout sopii erittäin hyvin yhteen pähkinöiden ja hunajan kanssa, ja tämä on hyvä todiste maustesekoituksen muuntuvuudesta ja sen monikäyttöisyydestä. Lisää ras el hanoutista, mitä se sisältää ja miten itse voit sitä valmistaa voit lukea reseptistäni ras el hanout.

Käärmekakun kierteet

Filotaikina

Sekä baklavan että käärmekakun ideana on että filotaikina kerroksia on niin monta kuin mahdollista, ja että jokaisen kerroksen välissä on tarpeeksi täytettä. Tällöin leivoksesta tulee tarpeeksi ilmava, ihana rapea ja lehtevä. Tämä on mielestäni enemmän millefeuille, tuhatlehtinen, kuin voitaikinasta leivottu leivos, johon sitä nimeä useimmiten käytetään. Jokaisen taikinakerros on voideltava ja siihen on saatava oikea määrä täytettä. Ei liikaa, eikä liian vähääkään. Joka ikisessä filotaikinan kerroksen välissä on pähkinöitä, hunajaa sekä ras al hanout maustesekoitusta.  Filotaikinassa on vain vehnäjauhoja, vettä sekä öljyä joten se sopii myös vegaaneille että kananmunalle allergisille.

Voisulaa voiteluun

Filotaikina voi voidella joko öljyllä tai voisulalla, ja tällöin sitä voi syödä myös vegaanit. Itse valitsin käyttää gheetä, kun sitä taas kerran sattui olemaan käsillä mutta oikeaoppisesti käärmekakku sivellään joko voisulalla tai öljyllä. Gheetä käyttämällä käärmekakku ei sovi laktoosille herkille henkilöille koska Ghee sisältää on laktoosia. Gheellä on mahtavan herkullinen pähkinäinen aromi joka kivasti korostaa käärmeen sisältämien pähkinöiden makua. Voit itse helposti valmistaa gheete seuraamalla reseptiäni Kedgeree. Joissain resepteissä suositellaan käyttämään kanamunaa leivoksen sivelyyn ennen sen uunissa kypsentämistä. Itse olen huomannut ettei se mitenkään paranna filotaikina ulkonäköä paremmaksi, saman tuloksen saa taikinaan köyttämällä joko öljyä tai voisulaa. Munalla siveleminen ei tee leivoksesta kauniimman ruskeaa, ja tällöin siinä ei ole kananmunaa.

Ghee, hunaja ja pähkinöitä

Makea täyte

Pähkinöinä käärmeen täytteeseen käytetään perinteisesti hasselpähkinöitä, manteleita, seesamin siemeniä, pistaasipähkinöitä sekä pinjansiemeniä, samoin kuten kreikassa baklavaan. Tässä käytin sekä manteleita että hasselpähkinöitä kumpaakin kaksi osaa suhteessa yhteen osaan pistaasipähkinöitä.

Pähkinät voi halutessaan jauhaa, tai käyttää valmista pähkinämassa tyyppiä mantelimassaa mutta itse olen sitä mieltä että pähkinät tässä tulevat paremmin oikeuksiinsa pieninä paloina tai pikemminkin rouheena. Hienoa baklavaa sekä käärmekakkua juhliin valmistaessa pähkinät usein kuoritaan, jotta saadaan lumivalkoinen kakunsisällys. Itse en tätä tee koska haluan että jälkiruokani ja leivokseni ovat terveellisempiä kuin mahdollista, joten jätän kaikki mantelit ja pähkinät kuorineen leivokseen. Pähkinän kuorissa on paljon hivenaineita jotka ne kalttaamalla ja kuorimalla menevät hukkaan. Pähkinät voi halutessaan paahtaa, mutta koska itse käytin tähän jo pähkinäistä gheetä voisulan sijaan, en kokenut sen tässä tapauksessa olevan tarpeellista vaikka suuresti pidän paahdettujen pähkinöiden ja mentelien mausta.

Makeus hunajasta

Hunaja on sekä käärmekakussa että baklavassa hyvin tärkeää, se antaa leivokselle sekä makeutta että makuansa, joten valitse se huolella. Itse suosin tähän jotain aromaattisempaa hunajaa kuin ”tavallista” sekahunajaa. Itse suosin kukkaista hunajaa jossa on vahvasti aromia. Hunajan työstämisen helpottamiseksi se kannatta lämmittää panemalla hunajapurkki lämpimään veteen jotta se tulee juoksevaksi ja valuu paremmin sitä käsiteltäessä. En suosittele tähän juoksevaa hunajaa, koska se valuisi ulos kakun sisälmyksistä sitä leikattaessa.

Täytettä filotaikinalla

Kakku säilyy huoneenlämmössä rapeana päiviä, suoja se vain auringonvalolta ja pahimmalta kuumuudelta sekä mettä ja hunajaa janoavilta lentäviltä pörriäiseltä. On totta että tässä kakussa myös on paljon mausteita, ja että kakussa myös on hyvin paljon makeutta, mutta nämä mausteet tasapainottavat kakkua ja sen imelää makeutta mainiosti, joten se ei maistu niin makealta kuin se maistuisi ilman ras el hanoutia.

Käärmeen voi tehdä joko yhden ison, tai monta pientä jolloin jokainen saa omansa. Olen tehnyt näitä muffinssivuoissa, jolloin ne pitävät kivasti muotonsa. Isoon  käärmeeseen joka kannattaa valmistaa sen reilun kahdenkymmenen sentin halkaisijaltaan kokoisessa irtopohjavuoassa menee noin tusina filotaikinalevyjä joita saa ostettua pakastettuna valmiina, tähän en ruvennut itse valmistamaan filotaikinaa, vaikka senkin osaisin. Minulla pulmana on kärsivällisyys, joten tässä oikaisen hyvin mielelläni, paitsi kun pääsiäiseksi valmistan pitkäperjantain Torta Pasqualinan johon itse teen filotaikinan pitkän kaavan päivän nimen mukaan, perinteisellä tavalla.

Käärmekakun alkuosio

Käärmekakku on nopea valmistaa, vaikein tässä on se että saa käärittyä kaikki taikina-arkit tarpeeksi napakasti yhteen, ja ettei ne löysty. Filotaikina on hyvin ohutta, melkein läpinäkyvää joten se kuivuu silmänräpäyksessä, ja sekä jo valmiiksi käärityt käärmeen osiot että käyttämättömät filotaikina-arkit on pidettävä kuivumiselta suojassa kosteiden keittiöpyyhkeiden alla. Kaikista vaikeinta on saada edellinen käärmeen ison liitettyä uuteen. 

Tässä voisi tarvita sekä kolmatta että neljättä kättä avuksi, mutta kyllä se yksinkin onnistuu harjoittelemalla. Käärmettä jatketaan panemalla kaksi kokoon käärittyä käärmeosiota vierekkäin ja kierittämällä sauman päälle voideltua filotaikina suikaletta pari kierrosta. Jollei ole tarpeeksi pitkään pöytää jolla käärmettä valmistaa, menee tähän pidempi aika kuin se reilu puolituntinen. Muuten kakun saa puolessa tunnissa uuniin, jossa se on vähän uunista riippuen puolesta tunnista kolmeen varttiin kunnes on tullut rapeaksi ja saanut kauniin kullanruskean paahtuneen pinnan. 

Käärmekakun kypsennys

Alkuperäisessä reseptissäni käärmekakku neuvottiin kolme neljäsosan kypsymisen jälkeen kääntämään jotta se saa myös alapuolelta saman paistuneen rapean pinnan. Itse jätän tämän väliin, varsinkin tällä kertaa, koska tämä ei ollut puhdaskäärme vaan halusin lisätä siihen lisäsyvyyttä, jos se vain on mahdollista, kaatamalla sen päälle lämmintä sokerisiirappia, samalla tavalla kuten baklavalle tehdään. Tästä syystä saat käärme hyvin makean alapuolen joka kannattaa syödä vähemmän makean yläpuolen kanssa jotta maut ovat tasapainossa. Maustan yleensä baklavan joko appelsiinin kukkavedellä tai ruusuvedellä ja tällä kertaa appelsiinikukkavesi oli loppu, joten päädyin tästä syystä ruusuveteen. Olen aikaisemmin käyttänyt appelsiinikukkavettä reseptissäni appelsiinicarpaccio ja ruusunkukkavettä taas reseptissäni Canteloupemelonisorbetissa vaikka käytän kumpaakin kukkavettä melko usein ruoaalaitossa.

Voitelematon käärmekakku

Ostamassani filotaikina pakkauksessa oli 12 isoa filotaikina-arkkia, ja sen oli juuri sopiva määrä tähän. Käytin ne kaikki jotta koko vuoka olisi täynnä. Mistä pääsenkin varmaan siihen mikä koko kakussa on tärkeintä sen filotaikinan voitelemisen jälkeen, se että käärmeen kaikki kierteet ovat tarpeeksi tiivistä toisissaan kiinni, niiden välissä ei saa olla ilmaa. Jos kakun kierteiden välissä on ilmaa, ei kakku pysy koossa sitä leikattaessa, joten et saa kaikkia kakun kerroksia, ja kakun salaisuus on se että jokaisessa kierteessä ja kerroksessa ei ole täysin samaa täytettä, se vaihtelee hieman miten sitä olet sinne saanut ripoteltua ennen taikina-arkkien kokoon käärimistä.

Valmistan itse käärmekakkuni uunissa, mutta sen voi myös keittää öljyssä kuten näin Marrakeshissä paikan päällä, jolloin leivoksista tulee vieläkin rapeampia, ja valmistuvat nopeammin parissa minuutissa reilun puolen tunnin sijaan uunissa. Kakku on parhaimmillaan vain omana itsenään mutta voit myös tarjoilla sen maustamattoman jogurtin kera jonka mahdollisesti tässä tapauksessa voi maustaa tuoreella mintulla. Tällä reseptillä saat makeaa aromaattista ja hyvin huoneenlämmössä säilyvää herkkua 8-10, jopa 12 hengelle, jolleivät he ole hyvin makean himoisia.

M’hanncha

1 pkt filotaikinaa

1-3 rkl ras el hanoutia

1-2 dl gheetä tai öljyä

5 dl pähkinärouhetta

2 dl hunajaa

Sokerisiirappi

1 dl vettä

1 rkl hunajaa

½ dl sokeria

1-2 rkl ruusun tai appelsiininkukkavettä

viimeistelyyn:

tomusokeria

Anna filotaikina sulaa huoneenlämmössä kaksi tuntia. Rouhi pähkinät ja pane ne kulhoon. Lisää sekaan ras el hanout maustesekoitus ja sekoita. Sulata voi. Asettele hunajapurkki pieneen kulhoon jossa lämmintä vettä jotta siitä tulee juoksevampaa. Voitele rengasvuoka kevyesti voilla. Ota filotaikina esille, ja asettele kaksi tai kolme niitä peräkkäin pöydälle. Pane yksi arkki pari senttiä toisen päälle jotta taikinaa on saumattomasti koko matkan. Suojaa loput taikina-arkit puhtaalla kostealla keittiöpyyhkeellä. Voitele arkit kevyesti voisulalla ja ripottele päälle pähkinöitä. Lusikoi päälle hunajaa ja kierrä taikina pituussuunnassa kokoon pitkäksi rullaksi. Litistä rullaa kevyesti ja kääri se aloittamalla toisesta päästä litteää rullaa kiertäen käärmettä tiiviisti kokoon rullaan kierteelle. Pane kokoon kääritty käärmeenosio toisen puhtaan ja kostean keittiöpyyhkeen alle suojaan kuivumiselta siksi aikaa kuin teen seuraavan käärmeosion. Toista sama taikinan kanssa seuraavalle osiolle, voitele, ripottele pähkinä ja mausteseosta taikinalla ja lusikoi hunajaa päälle, kierrä taikina kokoon rullalle ja litistä sitä kevyesti. Ota esille yksi filotaikina-arkki ja leikkaa sen päädystä viitisen sentin kaistale ja voitele tämä. Pane taikina-arkista ylijäänyt pala taas takaisin pyyhkeen alle suojaan. Ota esiin edellinen kokoon kääritty käärmeen osio, ja asettele se ”häntäpää” uuden osion viereen edellisen jatkeeksi ja kierrä voideltu taikinasuikale kummankin ympärille jotta ne liittyvät toisiinsa. Kääri nyt tämä uusi käärmeen osio edellisen jatkeeksi tiivisti rullalle. Aseta taas käärme pyyhkeen alle suojaan kuivumiselta kun valmista loput käärmeenosiot. Täytä koko vuoka tiivisti kokoon käärityllä käärmeellä. Voitele käärmeen pinta voisulalla ja paista käärmettä uunissa 180 asteen lämmössä noin 30–45 minuuttia kunnes sen pinta on tullut rapeaksi ja kullan ruskeaksi. Mittaa sokeri, hunaja ja vesi kattilaan ja kiehuta ylös. Anna siirapin kiehua viitisen minuuttia ja käännä lämpö pois. Pidä siirappi lämpimänä. Ota käärme ulos uunista ja lisää lämpimän siirapin sekaan ruusunkukkavesi tai appelsiinikukkavesi ja sekoita. Lusikoi käärmeen päälle kuuma sokerisiirappi ja anna käärmeen jäähtyä. Viimeistele käärmekakku ennen sen tarjoilua tomuttamalla kevytkerros tomusokeria sen pinnalle . Leikkaa käärmeestä kakkupaloja ja tarjoile se vahvan espresson kera. Kakku säilyisi huoneenlämmössä jopa viikon, jos sitä vain olisi jäljellä sen ajan.

Avgolemono

Kauniin Helenan Avgolemono, perinteinen kreikkalainen munasitruunakeitto. Kanaa ja riisiä sitruunaisessa kananmunalla suurustetussa keitossa jossa hyödynnetty tähteiksi jäänyttä keitettyä riisiä ja kanaa.

Soupa Avgolemono, joka suomeksi sanatarkasti käännettynä munasitruunakeitto, syntyi aikoinaan ruoantähteistä ja tästä syystä se sopiikin oivallisesti toukokuun hävikistä herkuksi ruoantähteiden joukkoon, joista loihditaan tämä keitto tähteeksi jääneestä keitetystä riisistä ja kanasta sitruunamehun ja kananmunan kanssa. Pakastan pienet erät kypsennettyä kanaa ja jo parista erästä samaa saa jo kahdelle ruokaa. Pienestäkin erästä kanaa voi saada hyvää esim. salaatissa, voileivän päälle, piirakantäytteeseen, keittoon, muhennokseen tai tortillaan täytteeseen vihannesten kera tämän keiton lisäksi. 

Raa'at munat kulhossa

Avgolemono perustuu suurilta osalta riisiä ja raikkaan sitruunanmakuista kananliemestä, ja jos haluaa kanaa voi lisätä keiton sekaan, tai tarjoilla sitä sen sivussa, lisukkeena. Kana kuitenkaan ei ole välttämätöntä, vaan riittää kunhan kana on antanut makunsa keitolle kanaliemeen.  Nykyään keitto kylläkin useimmiten valmistetaan keittämällä sekä riisi että kana keittoa varta vasten, mutta se maustetaan edelleen tuoreella sitruunalla ja sakeutetaan kananmunalla. Keskiajalla suurustettiin sekä keittoja että kastikkeita joko leivällä tai kanamunilla, ei kuten tänä päivänä jauhoilla, sitä ei silloin vielä ollut keksitty, tai sellaista tapaa paksuntaa ruoan koostumusta ei ainakaan mainita aikakautisissa keittokirjoissa joita olen tutkinut.

Facebook on hassu juttu, sieltä löytää vanhoja, tosi vanhoja ystäviä nuoruusajoilta, niin opiskelijakavereita kuin työkavereita. Olin aikoinaan töissä Helenan kanssa monta vuotta töitä samassa ravintolassa mutta esikoisen syntymän aikoihin Helena tapasi miehen Kreikassa lomaillessaan, ja kaunis pitkähiuksinen punatukkainen ja sinisilmäinen nainen meni naimisiin ja muutti kreikkaan. Yhteydenpitomme katkesi muuton myötä emmekä olleet yhteydessä melkein pariin vuosikymmeneen, kunnes tässä hiljattain kiitos Facebookiin löysimme toisemme uudelleen. Ja parhain asia on että Helena on oppinut pari tai kolme aitoa kreikkalaista ruoanlaittoniksiä, joten tarkistan kreikkalaisen keittiön tietoni autenttisuuden häneltä. Tein tämän Avgolemonokeitto reseptini kanssa, joka sen jälkeen sai nimensä kauniin Helenan Avgolemonokeitto, vaikka se on jo ollut pitkään repertuaarissa. Helena kertoi että keittoa kreikassa usein myös käytetään kalakastikkeena ja vihannesten kera kuten esimerkiksi kesäkurpitsan kanssa.

Sitruunasta mehut

Keitto maistuu hyvin vahvasti sitruunalle, joten se joka ei pidä sitruunasta ei kannata tätä maistaa, mutta se joka pidä sitruunasta ihastuu ikiajoiksi. Siinä vain piilee kompastuskivi, jollei keittoon käytetä maukasta lientä, ei keitto maistu paljon muulle kuin vain sitruunalle, joten panosta maukkaaseen ja väkevään kanaliemeen. Keitossa on hyvin vähän rasvaa, vain sen mitä kana ja kanaliemi siihen tuovat, tämän lisäksi keitossa on vain keitettyä riisiä sitruunana ja kanamuna lisäksi.

Ja nyt ilouutisiin, tätä keittoa voi valmista myös vegaaneille sopivalla tavalla. Käytä keittoon hyvää kasvislientä ja purista sekaan sitruuna, mutta suurusta keitto kananmuna sijaan maissijauhoilla jotka olet sekoittanut vesitilkkaan. Anna keiton kiehahtaa ylös ja tulla sakeaksi, mausta suolalla ja valkopippurilla ja tarjoile lämpimän keitetyn riisin kera. Kanamuna juoksettuu jos sitä lämmittää liian paljon, hyvänä esimerkkinä munakokkeli jossa muna tahallaan saadaan kokkareiseksi ja juoksettumaan kunnes siitä on haihtunut kaikki kosteus. 

Tässä keitossa taas muna lisätään sitruunamehun sekaan jonka jälkeen keitto tarjoillaan. Helena käyttää tähän haarukkaan, ja mietin onko sille jotenkin ihan oikea syy, se ettei vispilää käytetä vaan haarukkaa samalla tavalla kuten kaikissa Avgolemonokeiton resepteissä jotka olen lukenut, tai nähnyt televisoissa. Kaikissa mainitaan apuvälineenä tämä keiton valmistuksessa vispilän sijaan. Itse olen kuitenkin aina käyttänyt vispilää enkä näe syytä vaihtaa sitä haarukkaan. Keittoon voi myös käyttää vain munankeltuaisia, joten voit tähän hyvin hyödyntää esimerkiksi marenkien tms. valmistuksesta ylijääneitä pakkasessa säilytettyjä valkuaisesta eroteltuja keltuaisia. 

Kananrintafileesuikaleet

Muista raasta sitruunankuoret ja ottaa ne talteen kuivaamista varten ennen sitruunamehun puristamista. Käytin tähän alkujaan vain yhtä sitruunaa kahta munaa kohden, mutta Helenan suosituksen jälkeen siirryin kahteen sitruunaan yhteen kanamunaan jotta keitto saa sen oikean sitruunaisen maun. Jollet halua liian sitruunaista makua voit käyttää tähän vain yhden sitruunanmehun. Keitto on hyvää ruokaa toipilaille, ja monet vannovatkin kanakeiton nimeen flunssan torjunnassa, ja tämä keitto sisältää raikasta sitruuna jossa kivasti C-vitamiinia ja se toimii, ainakin sen syömisen jälkeen tulee virkistynyt olo, toimi se sitten flunssaan tai ei.

Helena vannoo että riisi on ehdottomasti ainoa ja oikea hiilari tähän, ja siitä se perinteisesti valmistetaan ympäri kreikkaa, riisistä vaikka muitakin vaihtoehtoja riisille mainitaan. Voit tähän hyödyntää esimerkiksi tähteeksi jäänyttä uunissapaahdettua kanaa tai inkiväärikanaa ja sen kanssa ylijäänyttä riisiä, tai keittää riisin keittoa varten kanaliemessä. Keitto ei sisällä ollenkaan gluteenia ja se sopii täten keliaakikoille, eikä keitto myöskään sisällä laktoosia jollet oikaise liemikuutiolla jossa mahdollisesti voi olla. Nämä reseptissäni mainitut määrät ovat jo valmista, keitettyä riisiä joka vain lämmitetään kanaliemessä. 

Kananrinta ja riisiä liemessä

Kana määrä ei ole suuri, se on vain pieni ainesosa, jota ei välttämättä edes tarvitse keittoon, kuten jo taisinkin mainita. Noin yksi rintapala tai pari, kolme koipireisipalaa riittää. Jos keität kanan keittoa varta vasten, lisää kana kylmään veteen ja keitä kunnes se on kypsää miedosti suolatussa vedessä. Ja muista kuoria isolla lusikalla tai reikäkauhalla kaikki pinnalle muodostunut vaahto pois liemen pinnalta. Tähän voi käyttää joko kokonaista kanaa, koipireisipaloja tai rintafileitä. Nosta kana ylös keitinliemestä ja siivilöi liemi, keitä lientä kokoon jollei se ole vahvasti kananmakuista. 

Kanalihan voi lämmittää kanaliemessä, muista vain nostaa se reikäkauhalla sivuun kun se on lämmintä ja pidä se lämpimänä kunnes on aika paloitella se. Tässä keitossa piilee sama ongelma kuin Choronkastike tai Sabayonkastike, kumpaakaan ei voi enää lämmittää uudelleen koska ne sisältävät kummatkin kanamunaa, ja muna juoksettuisi niiden uudelleen lämmittämisen myötä. Tällä reseptillä saat herkullisen sitruunaista Avgolemonokeittoa arkiruoaksi tai lounaaksi neljän hengen perheelle tuttuun tapaan. Keitto voi syödä sekä lämpimänä että jäähtyneenä. Alkukeittona tästä riittää noin kuudelle, jollei jopa kahdeksalle ruokailijalle isomman ruokakokonaisuuden yhteydessä.

Avgolemono

2-3 dl keitettyä riisiä

1½-2 l kanalientä

1 kananrintaa

2 kanamunaa

1-2 sitruunaa

suolaa

valkopippuria

Lämmitä keitetty riisi ja kana kanaliemessä. Anna niiden kiehua vajaat viitisen minuutti jotta se kunnolla on lämmennyt jottei riisi mene rikki. Nosta kana ylös ja pidä se lämpimänä. Ota liemikattila pois lämmöltä. Riko munat kulhoon, ja vispaa ne rikki. Raasta sitruunankuoret ennen sitruunamehun puristamista ja ota ne talteen myöhempää käyttöä varten kuten ylhäällä mainittuna. Halkaise sitruunat ja purista niiden mehut. Valuta sitruunamehua ohuena norona munien sekaan kulhoon koko ajan vispaten. Lisää viitisen ruokalusikallista lämmintä kanalientä yksi ruokalusikallinen kerrallaan sitruunamunaseokseen koko ajan vispaten lusikallisten välissä. Tee tämä jotta munaseos lämpenee, muttei liikaa ja liian nopeasti, eikä juoksetu. Pane kattila takaisin miedolle lämmöllä ja lisää munaseosta kanaliemeen valuttamalla sitä ohuena nauhana koko ajan keittoa vispaten. Lisää sitruunamunaseosta vähän kerrallaan, varsinkin aluksi ja varo lisäämästä liikaa jottei munat juoksetu, vispaa koko ajan. Jatka tätä koko ajan kunnes kaikki munaseos on lisätty keittoon. Jatka keiton hauduttamista miedolla lämmöllä vispaten kunnes keitto on paksuuntunut samalla tavalla kuten Sabayonkastike. Tarkista keiton maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla. Leikkaa kana sopivan kokoisiksi suupaloiksi, ja lisää sitä keiton sekaan jos haluat, tai tarjoile sitä keiton sivussa lisukkeena. Tarjoile keitto heti lämpimänä tuoreen leivän kera.

 

Taramaa blineille

Taramaa, tai taramasalataa blinien seuraksi. Herkullisen punertavan vaalea lohesta ja mädistä valmistettu tarama sopii oivallisesti blinien kanssa, tarama hieman erikoisempi lisuke perinteisille blineille.

Blinit mädillä on meilläpäin perinteinen tapa syödä blinejä nyt näin tammi ja helmikuussa ja Tarama on tavallisesta vahvasti eroava tapa tarjoilla ne jokavuotiset tattariletut mädin kera. Harvempi varmaan on edes kuullutkaan puhuttavan Taramasta mitä nyt mahdollisesti hämärästi Kreikassa käynnin yhteydessä. Tarama on kreikkalaista alkuperää, samaa Taramasalataa jota käytetään dippikastikkeena mezenä aperitiivien kera ennen ateriaa, tai samalla tavalla kuten reseptissäni crudites chiliaiolikastike tai Guacamolea ja Hummusta vain leivän dippaukseen.

Maiston Taramaa juuri blinien kera ensimmäistä kertaa vuosia sitten opiskeluvuosinani Pariisissa. Rue de Rosiersin varrella Maraisin korttelissa oli aikoinaan juutalainen ravintola nimeltään Jo Goldberg, aivan nurkan takana missä ystävättäreni edelleen asuu ja jossa tarjoiltiin blinejä ja Taramaa. Sekä blinejä että Taramaa sai myös ostettua valmiina mukaan ja ole missään tavannut yhtä hyvää Taramaa. Tiedän että Goldberg’s valmisti omansa tuoreena joka päivä.

Tämä minulle tutuksi tullut Tarama on kermaista, pehmeätä tahnaa joka on valmistettu kalan mädistä johon on lisätty joko maidossa tai kermassa kostutettua valkoista leipää ja maustettu sitruunamehulla ja hienonnetulla sipulilla ja emulsioitu oliiviöljyllä kermaiseksi tahnaksi. Kaupoissa myydyt Taramat sisältävät aivan turhia lisäaineita, kuten munankeltuaista, elintarvikeväriä, perunajauhoja, liivatetta sun muuta joita alkuperäisessä Taramassa ei ole ollenkaan ja onneksi sitä on todella helppoa itse valmistaa kotona.

Oikeasti Tarama valmistetaan savustetusta turskan mädistä ja turskan ollessa uhattuna, olen todennut savustetun siianmädin olevan vailla vertojaan sen korvikkeena mutta myös kirjolohen mäti kelpaa. Kuten mainitsin Taraman koostuu suurelta osaltaan oliiviöljystä, joten jollet välttämättä pidä oliiviöljyn mausta, voit korvata sen vaikkapa rypsi tai manteliöljyllä. Lohi jota tähän käytetään pitää olla esikypsytettyä, kuten keitettyä tai säilykelohta suoraan purkista ja tähän voisi esimerkiksi hyvin hyödyntää ylijäänyttä kokonaisena keitettyä kirjolohta. Valmista blinit joko perinteisten blinien tai karjalaisten hapanjuurella nostettujen blinien ohjeen mukaan.

Tällä reseptillä saat Taramaa noin neljälle ei liian nälkäiselle tai ahneelle, blininsyöjälle. Kesällä Mezejen dippikastikkeena samalla tavalla kuten Guacamole, Hummus ja chiliaiolikastike jota tarjoilen cruditen kera, siis raakojen vihannesten kanssa Taramasta taas riittää hieman pidemmälle. Tarama on tuoretuote ja se säilyy jääkaapissa korkeintaan pari päivää.

Tarama
150 g siianmätiä
150 g keitettyä lohta
2 rkl hienoksi silputtua sipulia
2 rkl sitruunamehua
2 leivän palaa
1-½ dl oliiviöljyä

Liota leipä vedessä viitisen minuuttia ja purista iistä liika neste pois. Kuori ja silppua sipuli hienosti. Pane leipä tehosekoittimeen ja lisää mäti, lohi, sitruunamehu. Lisää koneen käydessä öljyä kunnes seos on paksua mutta kuitenkin juoksevaa. Kaada Tarama kulhoon ja anna sen asettua jääkaapissa pari tuntia. Ota Tarama esiin puolisen tuntia ennen sen tarjoilua. Tarjoile Tarama joko vastapaistettujen blinien kanssa tai dippikastikkeena.

Kreikkalainen salaatti

Raikkaita vihreitä salaatinlehtiä, sipulia, mustia aromaattisia oliiveja ja Fetajuustoa tuoreella oreganolla maustetussa vinaigrettessä.

Kreikan salaatti sopii hyvin muistuttamaan kesästä, vaikka se muuten voi tulla mieleen epävakaat nykypäivät huippukokouksineen. Salaatilla vain tänä päivänä, ja tässä yhteydessä, on onneton nimi, mutta se vain on niin kesäinen joten en voinut olla muistamatta sitä tähän kaamosterapian yhteydessä jota juuri nyt harjoitan. Parin viikon päästä minäkin vihdoin ja viimein totun tähän pimeämpään maailmaan. Kreikan salaatti on niin helppoa valmistaa että jokainen joka löytää omasta keittiöstään jääkaapin voi se valmistaa.

Jos sinulla vain on rapeata vihreää salaattia, suolaista kermaisen valkoista Fetajuustoa, aromaattisia mustia oliiveja ja auringon kypsentämiä punaisia tomaatteja pärjäät jo pitkälle tämän salaatin suhteen. Ainekset voivat jopa paloitelle sormilla repimällä, jollei joko ole veistä tai ei omaan edes sen vertaa veitsitaitoja että uskaltaisi leikata salaattia, paprikaa ja Fetajuustoa.

Tähän voi myös fetan sijaan käyttää tuorechevreä jonka voit helposti itse valmistaa kotona seuraamalla reseptiäni chevre kutunmaitojuusto.

Hyvä kastike tietysti piristää salaatin makua joten oliiviöljy ja viinietikka ovat hyväksi avuksi avittamaan salaatin makua. Perinteisesti kreikan salaatinkastike maustetaan aina oreganolla, joka mieluiten tietysti pitäisi olla tuoretta, mutta tässä kaamoksen keskellä pimeää pohjolaan voi olla pakko tyytyä kuivattuun oreganoon.

Käytä tähän kypsiä punaisia tomaatteja, ja jos ne ovat kaupasta oranssin talvikalpeita anna niiden kypsyä päivä pari ikkunalaudalla ennen niiden syömistä. Perinteisesti tässä salaatissa ei ole paljon salaatinlehtiä, mutta se kuitenkin näyttää paremmalle, nyt tarvitsemme kauniita loistavia värejä.

Seuraavaksi tärkein raaka-aine on mustat oliivit, niitä pitää vain olla. Kaupasta saa sekä vihreitä että mustia oliiveja, ja niitä löytyy joka kaupasta lasi tai peltipurkeissa, joistain jopa tyhjiöpakattuna muoviin. Oliiveja ei kuitenkaan syödä raakana suoraan oliivipuusta, vaan ne ennen syömistä kypsytettävä fermentoimalla ne joko suolavedessä tai lipeässä jolloin haitalliset ja pahalle maistuvat aineet poistuvat jonka jälkeen ne usein säilötään suolaveteen.

Vihreät oliivit ovat oliivipuun raakoja hedelmiä kun taas mustat tai tummat ovat kypsiä hedelmiä mutta joskus raakoja vihreitä oliiveja värjätään mustiksi. Mustat värjätyt oliivit ovat yleensä epätasaisia väriltään, ja aidot mustat oliivit eivät välttämättä ole ”mustia” vaan tumman ruskeita joskus vähän violetinsävyisiä väriltään. Valitse tähän niin hyvänlaatuisia oliiveja kuin vain budjettisi antaa myöten, jos laatu on huono ei tuloskaan ole yhtään sen parempi, olivat oliivit sitten vihreitä tai mustia. Jos pidät oliiveista kannatta sinun myös kokeilla reseptiäni vihreä tapenade.

Kumpiakin oliiveja saa kivettöminä, mutta tällöin niitä on jo käsitelty enemmän joten ne eivät kaikki ole aina hyvän makuisia, varsinkin mustat oliivit rikkoontuvat helposti. Oliivien yhteydessä on mainittava myös oliiviöljy, älä käytä halvinta laatua tähän, salaattikastikkeisiin kannattaa aina sijoittaa korkealaatuiseen kylmäpuristettuun extra virgine oliiviöljyyn jos vain suinkin budjetti sen antaa periksi. Halvempaa oliiviöljyä voi käyttää muuhun ruoanlaittoon kuten esimerkiksi paistamiseen.

Jos sipuli on hyvin äreä talvisipuli, joka itkettää pahasti sitä viipaloidessa voit panna viipaleet pariksi minuutiksi sitruunamehuun kypsymään, samalla tavalla kuten reseptissäni avokadoa siianmädillä. Osta hyvälaatuista Fetajuustoa, älä valitse marketin tyhjiöpakattua tanskalaista Fetaa, sekin käy jollei muuta ole, mutta suosittelen että kokeilet jotain oikeata vuohenmaidosta valmistettua Fetajuustoa. Näitä löytyy juustokauppiailta, isojen tavaratalojen herkkutiskeiltä tai herkkupuodeista kuten Koivistolta Tampereen kauppahallissa ja etnisistä ruokakaupoista.

Vuoden aikojen mukaan salaattia voi tuunata sillä mitä on käsillä, kuten alkukesän vihreillä versoilla vähän erinäköinen kreikan salaatti, kunhan vaan perusainekset ovat ne samat: tomaattia, sipulia, fetaa ja mustia oliiveja. Sipulin ei välttämättä tarvitse aina olla keltasipulia, vaan voit sen mielesi mukaan halutessasi korvata purjosipulilla, punaisella sipulilla tai kevät sipulilla kesällä.

Salaattilajikkeen voi valita omin mieltymyksiensä mukaisesti, mutta värikontrasteja miettien suosittelisin jotain loistavan vihreää salaattia, en niinkään mitään punertavaa tammenlehtisalaattia tai Lollo Rossoa joka paremmin sopii kesään kuin loistamaan pimeydessä. Jos tarjoilet salaatin heti voit lisät kastikkeen sen sekaan, muuten kannatta säilyttää salaattikastike erikseen kannussa jotta jokainen voi lisätä sitä itse salaattinsa sekaan. Nahistunut salaatti masentaa vielä enemmän nyt pimeän tullen. Kreikan salaatti sopii hyvin alkuruoaksi, ja leivän kanssa lounaaksi mutta miksei myös lisukkeeksi moussakan tai marokkolaisten kebakkojen kera. Sekä alkuruokana että lisukkeena tästä riittää hyvin kuudelle hengelle.

Kreikan salaatti
1 salaatin kerä
4 tomaattia
1 punainen paprika
1 sipuli
200 g Fetajuustoa
150 g mustia oliiveja

Oreganovinaigrette:
½ valkoviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl tuoretta oreganoa (tai 1 tl kuivattua)
merisuolaa
mustaa pippuria

Huuhtele salaatti, tomaatit ja muut vihannekset ja anna niiden kuivahtaa. Huuhtele myös oregano, jos käytät tuoretta sellaista. Anna oreganon kuivua talouspaperilla. Kuori sipuli ja viipaloi se ohuelti. Valuta oliiveista neste ja lisää pane ne kulhoon sipulin kanssa. Leikkaa tomaatit paloiksi, tee sama myös paprikalle. Paloittele feta sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja lisää tomaatit, feta ja paprika kulhoon. Paloittele salaatti, lisää se kulhoon. Riivi oreganosta lehdet ja pane ne pieneen kulhoon, lisää öljy ja viinietikka ja sekoita. Mausta suolalla ja vasta rouhitulla mustalla pippurilla. Kaada kastike salaatin päälle ja sekoita se kunnolla, tarjoile salaatti heti puolen tunnin sijaan jottei se nahistu.

Moussakatornit

Moussaka uudella tavalla tornin muodossa. Kreikkalainen mussaka on nyt tällä kertaa siirtynyt perinteisestä vuoastaan korkeuteen kootuksi mussakatorniksi.

Monesti mietin, ja joskus pitkäänkin, miten voi uudistaa vanhoja tuttuja, ja toisinaan se tulee vain salamanräpäyksessä. Tämä oivallus miten sen tee kuten tässä moussakatorni tapauksessa jossa kaikki perinteisesti raakaä-aineet ovat tallessa mutta ulkonäkö on uusi.

Ladon vain moussakan annoskokoisiin torneihin joihin pinoan kaikki ainekset, mutta vähän eri tavalla ja järjestyksessä kuin tavallisessa muossakassa joka tehdään kerroksittain vuokaan. Tämä ei ole yhtään sen vähemmän työläs tapa valmistaa moussakaa, mutta paljon hauskempi ja näyttävämpi tarjoilla ja tällä tavalla saat tavallisen kotiruoan näyttämään paremmalle. Aivan identtiset ainekset kuten kreikkalaisessa moussakassa, vain aivan eri järjestyksessä vaikka periaate on sama, kerroksittain.

Perunoiden on oltava hyvin isoja, ja jollet löydä tarpeeksi isoja tarvitset vähän silmänlumetta ja sinun kannattaa ”leikata perunat väärinpäin”. Tavallisestihan perunaa viipaloidaan jommastakummasta ”kärjestä” suoraan ”syitä” vasten, mutta nyt leikkaatkin perunan pituussuuntaan ”syiden” mukaan jolloin saat pienemmästä perunasta isompia paloja. Käytän tässä tapauksessa lampaanjauhelihaa, pihveihin jotka maustan samalla tavalla kuten tekisin tomaattikastiketta moussakaan, osan mausteista taas jätän tomaattikastikkeen osaksi, ja lisään vasta bechamelkastikkeen uunissa kypsennyksen jälkeen. Koska sekä munakoiso, peruna että pihvit ovat jo kypsiä ennen uunia, voi tämä ruoan valmistaa etukäteen ja vain lämmittää uunissa ja viimeistellä kastikkeella ennen tarjoilua. Jokaiseen torniin tarvitse yhden ison perunaviipaleen ja munakoison viipaleen, ja pihvin. Pihvin tekemisessä kannattaa yrittää muistaa että se paistettaessa, tai grillatessa, kutistuu, joten sen pitää alkujaan olla isompi kuin se perunanviipale jolle sne suunnittelet panevasi. Tässä käytin kuivattua timjamia mutta voi tyhtä hyvin käyttää myös tuoretta yrttiä pari kolem oksaa on hyvä määrä tälle kastikkeelle.

Munakoison ja perunaviipaleet joko grillataan tai paistetaan oliiviöljyssä, mutta ne voidaan myös uppokeittää öljyssä jos sellainen keitin on käsillä. Vaihtoehtoisesti voit jättää perunan pois ja käyttää vain munakoisoa sekä pihvin ylä- että alapuolella. Nämä moussakatornit voisi myös tehdä aivan pienen pieninä torneina, se vaatii vain aikaa ja vaivaa mutta suupalan kokoiset syötävät ovat sitten ihania. Näistä torneista voisi tehdä vielä korkeampiakin kuin vain kolmekerroksisia, mutta tällöin niiden syönti hankaloituu huomattavasti, ja ne eivät pysy samalla tavalla koossa, joten tarvitse tällöin cocktailtikun pitämään tornia koossa. Mitä korkeampi torni, sitä hauskemman näköinen se on, mutta korkeus tekee siitä vaikeammin syötävän herkku. Muista vain poistaa tikut ennen annosten viimeistelyä ja niiden tarjoilua.

Moussakatornit
munakoisoa
isoja perunoita
2 dl juustoraastetta
suolaa
pippuria
(oliiviöljyä)

Moussakapihvit:
lampaanjauhelihaa
2 tl jauhettua kanelia
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl chilitahnaa

Moussakatornien punainen kastike:
sipulia ja valkosipulia pihvien maustamisesta
1 tlk tomaattimurskaa
3 rkl tomaattipyrettä
1 tl kuivattua timjamia
1 laakerinlehti
1 dl punaviiniä

Moussakatornien valkoinen kastike:
voita
vehnäjauhoja
maitoa
½ tl raastettua muskottipähkinää

Vihannekset:
Huuhtele munakoiso ja anna niiden valua ja kuivahtaa vähän. Pese ja harjaa perunat huolellisesti jos haluat käyttää ne kuorineen, tai kuori ne jollet halua kuoria ruokaasi. Leikkaa munakoisosta 1½-2 cm paksuja viipaleita, ja viipaloi peruna noin 1 sentin paksuisiksi viipaleiksi. Grillaa munakoiso ja perunat hiilloksella grillissä, tilkassa oliiviöljyä pannulla tai keitä ne öljyssä. Mitä matalampi kypsennyslämpö sitä enemmän sekä perunat että munakoiso imee itseensä öljyä. Anna niiden kuivua talouspaperilla jotta ylimääräinen öljy imeytyy paperiin.

Moussakapihvit:
Kuori sipuli, hienonna se ja freesaa se tilkassa öljyä läpikuultavaksi, voit halutessasi ruskistaa sipulin. Hienonna valkoispuli ja lisää se sipulin sekaan pariksi minuutiksi. Ota osa tästä seoksesta ja lisää se lampaan jauhelihan sekaan. Jäljelle jäänyt osa käytetään punaiseen kastikkeeseen. Mausta liha kanelilla, chilillä, suolalla ja pippurilla, ja sekoita liha hyvin. Voit hyvin antaa sen maustua tunnin pari jääkaapissa. Muovaa jauhelihasta ohuita pihvejä jotka paistat tilkassa oliiviöljyä kuumassa pannussa, tai grillissä. Lihan ei tarvitse olla läpikypsää kun se on lampaanlihaa, sama koskee häränlihaa. Lihan voi jättää punertavaksi sisältä.

Punainen kastike:
Lisää sipulin ja valkosipuli sekaan loraus viiniä ja sekoita tomaattipyreetä ja purkillinen murskattuja tomaatteja sekaan. Mausta kastike timjamilla, laakerinlehdellä ja anna sen kunnolla porista kokoon miedolla lämmöllä, kastikkeesta pitää tulla paksua ja se ei saa olla liian vetistä. Siivilöi kastikkeesta pois kokonaiset mausteet ja soseuta se sauvasekoittimella.

Valkoinen kastike:
Sulata voinokare kattilassa. Lisää pari ruokalusikallista vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen ja anna niiden kypsyä mutta varo etteivät ne rusketu tai jää pohjaan kiinni. Lisää vähän maitoa vispilällä hämmentäen pohjasta asti ja anna kastikkeen kiehahtaa ylös. Tee kastikkeesta aika paksua, joten älä lisää liikaa maitoa. Mausta kastike juuri raastetulla muskotinpähkinällä ja oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla.

Moussakatornien kokoaminen:
Voitele uunivuoka oliiviöljyllä ja asettele peruna alustaksi. Levitä perunan päälle tilkka punaista kastiketta, ja lisää päälle pihvi. Lusikoi vähän punaista kastiketta myös pihvin päälle ja asettele munakoison viipale kanneksi. Ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta. Pane vuoka uuniin 200 °C ja anna juuston saada kaunis ruskea paahtunut väri. Aseta tornit lautaselle ja lusikoi valkoista kastiketta päälle. Tarjoile moussakatornit oitis kuumina vihreän salaatin kera.

Isän Tsatsiki

Tsatsiki, perinteinen kreikkalainen lisuke lihalle ja tässä isältäni peritty versio siitä jossa mehevää kurkkua valkosipulilla ja tuoreella tillillä maustetussa jogurttikastikkeessa.

Kreikkalaisesta Tsatsikista on lukemattomia reseptejä, ja isäni lisäsi omaan Tsatsikkiinsa aina hieman suolakurkkua, tilliä, etikkaa ja oliiviöljyä, mistälie sen oppinutkaan. Jugurtti pitää valuttaa jotta siitä saa sopivan paksuista ja koska itse pidän ”aika kovasta” Tsatsikista valutan jugurtin aina jääkaapissa yön yli, kuten myös kurkun lävikössä. Kummastakin valuu aika lailla nestettä joten kannattaa kaataa liiat valuneet nesteet pois pari kertaa valumisajan aikana.

Kreikkalainen tsatsiki

2 kurkkua

1 l maustamatonta jogurttia

1 valkosipulin kynsi

suolaa

valkopippuria

2 rkl suolakurkkua

pari oksaa tilliä

1 rkl valkoviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

Pese kurkut ja raasta ne. Kaada liika neste pois ja suolaa raastettu kurkku ja pane yön yli jääkaappiin. Kaada jogurtti kahvifiltteriin ja anna siitä valua liiat nesteet pois yön yli jääkaapissa. Murskaa valkosipuli ja sekoita viinietikan ja oliiviöljyn kanssa isossa kulhossa. Lisää sekaan valutettu kurkku, tilli, suolakurkku ja jogurtti. Sekoita hyvin ja mausta pippurilla ja suolalla. Tarjoile grillatun lampaan lihan kanssa.

Kreikkalainen Moussaka

Mussaka, kreikkalainen moussaka. Uunissa gratinoitua munakoisoa, lampaan jauhelihaa tomaattikastikkeessa kerroksittain uunivuoassa juustoisen valkokastikkeen kera.

Italialainen Lasagne on kaiketi tunnetumpi ruokalaji joka perustuu samaan ideaan, ja Moussakkaa voitaisiinkin kai sanoa kreikkalaiseksi lasagneksi, kummatkin ruoat ladotaan kerroksittain vuokaan ja paistetaan uunissa. Moussaka on hieman työteliäs ruokalaji, mutta kun sitä tekee voi sitä tehdä pienempiin vuokiin ja pakastaa myöhemmin syötäväksi varsinkin kun munakoisoa on saatavilla halvalla. Harmi vain ettei munakoisoa viljellä Suomessa.

Lammasta ja maitokastiketta

Moussakassa käytän mieluiten lampaanjauhelihaa, josta mielestäni tulee parempi maku, mutta naudan jauheliha käy myös. Jauhelihakastiketta voit tehdä isomman satsin, otat sivuun toisen osan ja panet sen pakkaseen sopivissa annoksissa päiviksi jolloin ei huvita laitta ruokaa, helppoa ja nopeaa syötävää lämmitettynä pastan kanssa. 

Valkoinen kastike, jota tässä käytetään, on tavallista Bechamelkastiketta johon on lisätty juustoraastetta joten sen nimi on Mornaykastike. Tässä olen maustanut Mornayn raastetulla muskottipähkinällä, joka sopii hyvin perunoiden maun kanssa. Sekä perunat että munakoiso ovat aika neutraalin makuisia, joten kummatkin Moussakaan tulevat kastikkeet ovat maustettava sitä silmällä pitäen, ne on siis maustettava hieman väkevämmin kun ne laimenevat muitten raaka-aineitten vaikutuksesta.

Moussaka

400 g jauhelihaa

2 munakoisoa

4-6 perunaa

oliiviöljyä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 prk tomaattimurskaa

2-3 rkl tomaattipyreetä

1 dl punaviiniä

1 tl kanelia

suolaa

pippuria

1-2 tl chilitahnaa

timjamia

1 laakerinlehti

2-3 rkl vehnäjauhoja

½ tl muskotinpähkinää

3-4 dl maitoa

2-3 rkl voita

2-3 dl juustoraastetta

Tee tavallinen jauheliha kastike, ruskista jauhelihaa ja sipulia valkosipulin kera oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää loraus viiniä ja sekoita tomaattipyreetä ja purkillinen murskattuja tomaatteja sekaan. Mausta kastike timjamilla, laakerinlehdellä, chilillä ja kanelilla ja anna porista hieman kokoon. Kastike ei saa olla liian vetistä. Pese munakoisot ja perunat kunnolla. Leikkaa munakoisosta 1½-2 cm paksuja viipaleita. Leikkaa perunat 1 cm paksuiksi viipaleiksi ja paista ne ja munakoison viipaleet öljyssä. Aseta paistetut perunat ja munakoison viipaleet talouspaperille kuivahtamaan. Sulata voita kattilassa. Lisää vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen ja anna niiden kypsyä mutta varo etteivät ne rusketu tai jää pohjaan kiinni. Lisää maitoa hämmentäen ja anna kastikkeen kiehahtaa ylös ja tee Mornaykastikkeestasi aika paksua. Lisää juustoraastetta ja kattila ota lämmöltä. Mausta kastike raastetulla muskotinpähkinällä, suolalla ja pippurilla. Voitele uunivuoka oliiviöljyllä ja lado ainekset siihen kerroksittain; alimmaiseksi kerros perunoita ja Mornay-kastiketta jonka jälkeen kerros munakoisoa ja jauhelihakastiketta jne. kunnes päällimmäiseksi vuokaan tulee Mornayn. Pane vuoka uuniin 200 °C ja peitä se leivinpaperilla jonka poistat ensimmäisen puolen tunnin jälkeen uunissa. Paista Moussaka uunissa noin 1-1½ kunnes juusto on kullan keltaista ja tarjoile raikkaan salaatin kera.

Marinoitu Fetajuusto

TImjamilla maustettua marinoitua fetajuustoa, herkullista valkosipulilla ja tuoreella timjamilla maustettua oliiviöljyssä marinoitua fetajuustoa. Helppoa ja vaivatonta naposteltavaa.

Tampereen kauppahalli on oivallinen paikka jossa käydä ostoksilla ja sieltä löytää aina silloin tällöin jotain aivan uutta ja mahtavan hyvää. Tällä kertaa huomasin Kreikkalaista vuohenmaidosta Fetajuustoa Koivistolta. Suosittelen kauppaa lämpimästi, sieltä löytyy muitakin herkkuja joita herkkusuiden kannattaa kokeilla.

Ostamani kreikkalainen vuohenmaito Fetajuusto oli aivan ihanaa sinänsä ilman mitään muita lisättyjä makuja vaikkapa salaatissa tai vai naposteltavana mutta jollei ole saatavilla tätä juustoa niin tavallinen Fetajuusto purkissa, joka ei itsestään oikein maistu millekään saa hyvää marinoimalla sen. Marinoitua Fetaa voi tarjoilla vaikkapa alkupalana tai sitten lisukkeena kesän grilliriennoissa. Mitä laadukkaampaa oliiviöljyä käytät, sitä parempi on tulos, siis maku, joten käytä Extra Virgin oliiviöljyä. Lisään myös hiukan viinietikkaa tasapainottamaan öljyn rasvaisuutta. Fetajuusto sinänsä on hyvin suolaista joten se ei tarvitse lisättyä suolaa mutta musta pippuri kannattaa rouhita itse myllystä kun se lisätään. Alkuperäisreseptissä oli roseepippuria mutta minä jätän sen itse pois.

Marinoitu Fetajuusto

200 g fetajuustoa

1 dl oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

2 oksaa tuoretta timjamia

1 valkosipulin kynsi

rouhittua mustaa pippuria

roseepippuria

Leikkaa juusto sopivan kokoisiksi paloiksi, noin sokeripalan kokoisiksi. Kaadas puhtaaseen lasipurkkiin hyvää oliiviöljyä, pilko valkosipulin kynsi ja pane öljyn sekaan. Mausta öljyä lisää suolalla, vasta rouhittua mustaa pippuria suoraan myllystä. Pane purkkiin mukaan parisen oksaa tuoretta timjamia ja sekoita. Lado lasipurkkiin juusto ja lisää öljyä kunnes juustokuutiot peittyvät. Sulje purkki tiiviillä kannella ja anna maustua yön yli jääkaapissa. Juusto säilyy parisen viikkoa jääkaapissa. Ylijäänyttä oliiviöljyä voi käyttää esimerkiksi salaatinkastikkeena, se on mysö maukasta tuoreen leivän päällä.