Melkein lihaton Bolognesekastike

Juuri viikko pari sitten ulkomailla kirjoiteltiin suomalaisista lihattomista lihapullista ja sille naureskeltiinkin parin ulkomailla asuvan kaverin kanssa. He halusivat tietää onko oikeasti lihattomia lihapullia ja pohdiskeltiinkin asiaa enemmän puolison kanssa. Lihapullissa oli ilmeisesti lihan kanssa rinnastettavia raaka-aineita ja joita ei lasketa lihaksi.

No halusin tietenkin tehdä oman versioni lihattomasta ruoasta mutta päädyin kuitenkin melkein lihattomaan jauhelihakastikkeeseen. Pastakastikkeeseen jonka 400 grammaa jauheliha on pitkälle jatkettu vihanneksilla ja riittää koko viikoksi jos suuri nälkäinen tai jopa pariksi viikoksi jollei ole suuriruokainen yhdellä opiskelijalle ja on vain lämmittää kun on nälkä, tai 6-8 hengelle pastoineen.

Ja jos on pihi kastikkeen kanssa ja sekoittaa sen valmiiksi isoon määrään pastaa ja juuston kanssa ja tarjoilee lisukkeena salaattia on tämä hyvä ruoka vaikka pariin otteeseen. Pastan voi vielä jatkaa niillä keitetyllä parsakaalin kukinnoilla joiden varret käytetään kastikkeessa.
Ylijääneen kastikkeen voi hyvin pakastaa jossa se säilyy 3 kuukautta jos jauhelihassa on possun lihaa, 6 kuukautta jos vain härän lihaa.

Pitkälle jatkettu Bolognesekastike

400 g jauhelihaa
2-3 rkl oliiviöljyä
2 porkkanaa
1 iso sipuli
2 parsakaalin vartta ( 500 g parsakaalin )
2-3 ruisleipäviipaletta
2 dl linssejä
2 tl oreganoa
1/2-1 tl chiliä
1 laakerinlehti
1-2 tl Suolaa
1 dl punaviiniä
1 tl mustapippuria
500 g tomaattimurskaa
vettä
1 rkl viherjauhoa
3rkl soijahauhoja
pastaa
juustoraastetta
parsakaalin kukintoja

Kuori sipuli, porkkanat ja huuhtele parsakaalin varret. Lämmitä pata ja lisää siihen jauheliha sekä sipuli ja anna niiden saada vähän väriä. Kuori valkosipuli ja hienonna se ja lisää pataan. Sekoita ja  anna tuoksun levitä  Raasta sekaan parsakaalin varret, porkkana sekä ruisleipä. Sekoita kunnolla ja anna seoksen saada kaunista ruskeaa pintaa. Lisää pataan linssit, viini, tomaattimurska sekä pari desiä vettä. Lisää mausteet ja anna pastakastikkeen porista miedolla lämmöllä kannen alla vähintään puolituntia, tai jopa tunnin ajan. Tarkista kastikkeen maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Keitä pasta suolatussa vedessä, valuta ja sekoita osa kastikkeesta pastan kanssa. Tarjoile parmesanin kanssa.

Päärynäinen katkarapucocktail

Isäni harrasti monesti juhlien ja tilaisuuksien tarjoiluruoissaan helppoja salaatteja sekä luonnollisesti äyriäisiä, kun niitä tuotti maahankin, ja tämä resepti, tai pikemminkin sen uusi päivitetty versio on hänen perujaan. Alkuperäisessä reseptissä isäni käytti omenaa mutta puolison omena-allergian ottaen huomioon olen korvannut sen päärynällä hyvällä tuloksella ja lisäsin myös sekaan fenkolia. 

Käytä tähän ehdottomasti kypsiä päärynöitä, niissä on aivan erilainen makeus ja pyöreys maussa kuin puoliraaoissa. Kypsä päärynä vaan vuotaa nestettä enemmän joten olen ratkonut sen ongelman antamalla päärynäpalojen olla talouspaperilla jolloin liiat nesteet imeytyvät siihen. Tällöin majoneesi ei vety liikaa. Käytän tähän tietenkin kotitekosta majoneesia ja olen sen käytön suhteen säästeliäs jottei cocktailista tule liian löysää lusikoitavaa.

Päärynäinen katkarapucocktaili kuohuviinillä

Saman katkarapucocktailin voit myös tehdä ilman majoneesia jolloin saat cocktailista kanan muna allergikoille sopivan, käytä silloin kastikkeena tavallista vinaigretteä jonka löydät edellisen linkin takaa. Jos käytät vinaigretteä kannattaa se lisätä vasta aivan ennen annoksen tarjoilua jottei hedelmistä valu ulos liikaa nesteitä. Majoneesin suhteen taas ei ole samaa ongelmaa, vaan voit tehdä salaatin valmiiksi kulhoon tunteja ennen tarjoilua ja vasta annostella tarjoilun alla.

Tämän katkarapucocktailin tai salaatin voi tarjoilla joko jokaiselle omassa annoslasissaan tai kaikille laiskan emännän tapaan isosta kulhosta josta jokainen saa itse ottaa haluamansa määrän. Päärynäinen katkarapucocktail sopii alkupalaksi, hiukopalaksi telkan eteen ja sen lisäksi seisovan pöydän antimiin kevään juhlatilaisuuksiin.

Tarjoile päärynäistä katkarapucocktailia rapean patongin tai vasta paahdetun leivän sekä kuohuvan viinin kera, esimerkiksi J P Chenet Ice sopii loistavasti. Se säestää kivasti päärynän mehukasta ja pyöreän hedelmäistä makua. 

J P Chenet Ice Edition

Huomasin juurit teksti kirjoittaessa että JP Chenet’in Ice kuohuviini kuuluukin tilausvalikoimaan. Löysin sen Nokian Alkosta uuden vuoden alla, joten se kannattaa kaiketi tilata hyvissä ajoin ennen tilaisuutta ja voi tässä tapauksessa nyt esimerkiksi ystävänpäiväksi olla vähän liian lyhyt varoitusaika, mutta se kannattaa pitää mielessä kevään muita juhlia varten.

Tällä reseptillä saat isomman alkuruoan neljälle tai pienemmän kuudelle. 

Päärynäinen katkarapusalaatti

2 päärynää

300 g katkarapuja

20 cm kurkkua

1 pieni fenkoli

1-2 rkl sitruunamehua

3-4 rkl majoneesia

Tuoretta tilliä tai fenkolintilliä koristeluun

Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa vuorokauden. Valuta sulaneista katkaravuista liika vesi lävikössä. Huuhtele tilli ja anna sen kuivahtaa. Teen samoin fenkolille. Kuori kurkku, halkaise se pituus suunnassa ja poista sen sisustasta sen siemenet lusikalla. Paloittele kurkku kuutioksi ja lisää ne lävikköön katkarapujen kanssa. Kuori päärynä ja leikkaa siitä samankokoisia kuutioita kuin kurkusta. Jos päärynä luovuttaa paljon nesteitään anna sen kuivahtaa tovin talouspaperilla, muuten lisää päärynästä valumaan liiat nesteet samaan lävikköön katkarapujen kanssa. Halkaise fenkoli, ja halkaise vielä puolikkaat jotta saat neljä palaa ja leikkaa pois sen kova sisusta. Kuutioi fenkoli suunnilleen samankokoisiksi paloiksi kun kurkku ja päärynä. Mittaa pieneen kulhoon majoneesi ja purista sen sekaan ruokalusikallinen tuoretta sitruunamehua. Tarkista majoneesin sitruunainen maku ja lisää suolaa, jauhettua valkopippuria sekä sitruunamehua kunnes maku on paikallaan. Varo lisäämästä majoneesiin liikaa sitruunamehua jottei majoneesista tule liian löysää. Kokoa ainekset isoon kulhoon ja lisää sitruunalla maustettu majoneesi ja sekoita kunnolla. Peitä kulho tiiviisti muovia ja pane salaatti jääkaappiin pariksi tunniksi ennen sen tarjoilua. Annostele päärynäistä katkarapucocktailia kauniisiin annoslaseihin, viimeistele annokset tillillä ja tarjoile unohtamatta rapeaan leipää lisukkeena.

Joulun rääppiäiskakku

Joulu on loppu ja mitä nyt tehdä rääppeistä? Teeppä voileipäkakku. Tämä on tähän asti paras keksimäni tapa hyödyntää joulun herkkuja kun niihin alkaa jo joulun loppupuolella olla kyllästynyt. 

Te lukijat jotka tunnette minut jo paremmin tiedätte että innostun aina voileivistä, varsinkin voileipäkakusta vaikken niitä pahemmin blogissa esittele. Löydät myös blogista ohjeet miten itse valmistat maitorahkaa smetanaa ja majoneesia, mutta tällä aikavälillä niitä tuskin kannatta vaivautua tehdä itse kun on joulun ruokatähteiden hyödyntämisestä. Tiedätpähän vain nyt mistä niiden ohjeet löytyvät.

Joulun rääppiäisvoileipäkakku

Hyödynnän kotona kaikki ruoan tähteet niin pitkälle kuin vain suinkin, joten täältä blogista löytyy paljon reseptejä ja vinkkejä miten hyödyntää myös jouluruokia. Löydät niitä hakusanalla uusiokäyttö tai hävikistä herkuksi mutta myös sivulta joulun herkut jolle olen ne sijoittanut sivun alimmaisiksi. Totean taas kerran ettei mikään ruoka ole parempaa kuin ne raaka-aineet joita siihen on käytetty. Joten käytä vain niitä ruokia jota ovat jääneet yli ja odottaneet jääkaapissa. Älä käytä mitään tunteja pöydässä esillä ollutta, se takaa vain ruokamyrkytyksen.

Tähän käytin keltaista rosollia,  mutta sen puutteessa voit hyvin käyttää tavallista punaista rosollia, graavilohta

Viimeistelin jouluisen voileipäkakun katkaravuilla, hennoilla ja vaaleilla salaatin sydänlehdillä sekä säilötyllä keltajuurella vaikka se kuvissa näyttääkin enemmän ananakselle. Täytä kakku valmiiksi päivää ennen tarjoilua ja viimeistele se vasta samana päivänä kun se on määrä syödä.

Rosollia ja kinkkua kakkuun

Käytän voileipäkakuissa majoneesin ja maitorahkan sekoitusta mikä alentaa jo muuten kakun rasva-pitoisuutta, ja kuorrutus on myös helpompi levittää ja saada pysymään paikallaan. Se kestää myös paremmin lämpöä kuin majoneesilla kuorrutettu kakku, musta kuitenkin ettei mitään ruokaa saa jättää huoneenlämpöön pitkäksi aikaa, sanotaan nyt noin tunti niin olemme varmoja asiasta. Pidä voileipäkakkua huoneenlämmössä tarjolla vain niin lyhyt aika kuin vain mahdollista.

Tähän voileipäkakkuun käytin ruispaahtoleipää, mutta voit hyvin käyttää muita vaihtoehtoja.Mitä kaapista löytyykin. Vähän riippunee miten paljon sinulla on mitäkin jäänyt jäljelle, käytä niitä. Ja toetenkin kaikkein näyttävimmät raaka-aineet esille voileipäkakun päälle sitä koristamaan.

Smetanaa ja maitorahkaa kuorrutukseen

 

Laske noin 2-3 vuokaleipäviipaletta täytteineen jokaista henkilöä kohden.  Kakussa on kaksi kerrosta täytettä ja päällimmäinen kerros joka koristellaan. Tämä kakku riittää hyvin 6-8 hengelle iltapäivä kahveille tms. tai juhlavaksi lounaaksi. Isommalle seurueelle jos esillä on tarjolla muutakin kahvileipää.

Jouluinen voileipäkakku

4-5 dl rosollia

2-3 dl kuutioitua graavilohta tai savulohta

2 dl kuutioitua joulukinkkua

4 dl majoneesia

4 dl maitorahkaa

4 dl smetanaa  tai ranskan kermaa

sitruunamehua

24 viipaletta grahampaahtoleipää

Viimeistelyyn:

hentoja salaatinlehtiä

tilliä

2 dl katkarapuj

1 dl keltajuurta etikkaliemessä

Sekoita rosolliin pari ruokalusikallista smetanaa. Leikkaa joulukinkkua tai lohta kuutioiksi ja sekoita rosollin sekaan. Leikkaa graavilohesta pieniä paloja ja sekoita lopun smetanan kanssa. Leikkaa paahtoleivistä pois kantit ja lado tarjoiluvadille kerros paahtoleipää ja levitä rosollikerros päälle. Levitä niin tasaisesti kun vain suinkin aivan reunoihin asti muttei niiden yli. Peitä kerroksella leipää jonka päälle levität lohitahnan jonka peität kerroksella leipää. Pane tiivisti muovi kakun ympärille ja pane se kylmään yön yli maustumaan. Ota katkaravut pakastimesta ulos ja pane ne jääkaappiin tiiviiseen rasiaan sulamaan yön yli. Voileipäkakku päällystetään ja koristellaan vasta seuraavana päivänä kun katkaravutkin ovat jo sulaneet. Valuta katkaravut lävikössä. Huuhtele tilli ja salaatinlehdet ja anna niiden kuivua talouspaperilla. Sekoita 1/3 osa majoneesia maitorahkan sekaan ja päällystä kakku sillä. Koristele kauniisti ja viimeistele tillillä ja ruohosipulilla. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoilua parin tunnin ajan.

Bonoffiepie

Tutustuin bonoffiepiehin aivan 1980-luvun alussa, ja se oli jännää tavaraa. Itse jälkiruoan teko ei ollut sen helppous, kasaat periaatteessa vain tarpeet kokoon, sijoitat ne kakkuvadilla oikeaan järjestykseen, paloittelet banaanit ja vispaa kermaa päälle. Se oli se maitotiivistepurkki. 

Tämä kokoon keitetty tiivistetty säilykemaito, ns. condensed milk, on koko jälkiruoan juju ja tätä kondensoitua maitoa avaamattomassa säilykepurkissa piti keittää kolmisen tuntia vähintään vesihauteessa jotta siitä sai aikaiseksi toffeekastikkeen, tai meilläpäin suomessa sanottuna kinuskikastiketta.

Banaanitoffeepiirakka - Bonoffiepie

Näitä valmiiksi esikeitettyjä purkkeja oli minulla aina keittiössä valmiina ruokakomeron ylimmäisellä hyllyllä muiden säilykepurkkien joukossa, ja jotkut jopa vanhenivat ennen niiden käyttöä. Toisin on nykyään, en ole enää vuosiin keittänyt maitotiivistettä koska saman jälkiruoan saa käyttämättä tiivistettyä maitoa, tavallisella toffeekastikkeella joka oikeasti vähän eroaa kinuskista.

Nimi tarkoittaa oikeasti banana-toffee-pie, jos et vielä ollut sitä oivaltanut, ja se on harvinaisen makeaa ja tahmeata herkkua jota itse en enää valmista usein, korkeintaan kerta parissa kolmessa vuodessa.

Samoilla linjoilla, mutta aivan erisyystä oli ilmeisesti Jamie Oliver, kun hän repäisi kermaan soseutetut banaanit paahtuneen sokerin sekaan paistinpannulle ja valmisti banoffipien, joka jo nimeltään eroaa omasta versiostani, Bonoffiepiesta. Jamie Oliver valmisti omansa valmiista piirakkapohjasta, minä taas en oikaise vaan valmistan pohjan pitkän kaavan mukaan Digestive kekseistä. 

Bonoffiepie koottuna ja valmis tarjoiltavaksi

Vaikka perusreseptini oli hyvinkin pelkistetty olen vuosien mittaan lisännyt siihen omat niksini, joten tässä nyt teille alkujaan meidän Aunty Andrean Bonoffiepie jota itse olen vuosien mittaan hieman jalostanut. Ehdoton lisäys on ollut pieni ripaus suolaa, se taittaa kakun makeuden kivasti eikä siitä tule liian imelää, vain hyvin makeaa.

Huomaa että tässä on banaania, ja kuorittu banaani tummuu hapen vaikutuksesta joten kakkua ei kannata valmistaa liian pitkään etukäteen, tai säilyttää seuraavan päivään. Pohjan ja kinuskin voit tehdä edellisenä päivänä, tai vaikka jopa pakastaa valmiina mutta kakku on viimeisteltävä juuri ennen sen tarjoilemista. Kakkupohja kinuskeineen sulaa hyvin jääkaapissa vuorokaudessa.

KInuskikastike piirakkapohjassa

Digestivekeksien määrää olen myös vaihdellut jo tullut siihen tulokseen että kakkupohjan on oltava tarpeeksi paksu jotta se kestää kinuskikastikkeen vaikutuksen. Sokerin on käytetty tavallista valkoista taloussokeria, tummaa ruokosokeria mutta parhaaksi on todettu tumma Muscovadosokeri, se antaa sitä jotain tähän jälkiruokaa.

 

Kastiketta ei meillä enää valmisteta maitotiivisteestä fuskaamalla, vaan se keitetään toffeekastikkeeksi kermasta ja sokerista. Kastike myös maustetaan tonkanpavuilla ja joskus maustan bonoffiepien vispikerman Bailey’s kermaliköörillä. Löydät tonkanpapu-uutteen valmistusohjeenreseptistäni päärynäpiiras tonkanpavuilla.

Toffeekastike vai kinuskikastike

Käytän vaihtelevasti Digestive, muro-, suklaa- tai inkiväärikeksejä piirakkapohjaan, ja kaikki ovat vuosien mittaan hyvin valahtaneet kurkusta alas varsin isojenkin illallisten jälkeen vahvan kahvin kera. Bonoffiepien on meillä varsin usein vieraillut itsenäisyyspäivän kalkkuna-illallisen jälkiruokana.  Kerran meillä oli Bonoffiepieta jopa syntymäpäiväkakkuna mutta silloin se oli hyvin isona versiona. 

Tämä on normaalin kokoinen versio jonka valmistat noin 23 senttiä halkaisijan irtorengasvuoassa josta riittää 10–12 hengelle. Ja varotan, vaikka olisikin hulluna makeaan, puolitetulla bonoffiepie-reseptillä 12 sentin vuokaan valmistettuna tyydytät 6-8 henkeä ihan hyvin.

Banaanitoffeepiirakka

50 g voita

5 dl Digestive-keksimuruja

Toffeekastike:

1½ dl tummaa Muscovadosokeria

3 dl kermaa

½ tl tonkanpapu-uutetta

ripaus suolaa

Banaanipiirakan

päällinen:

3-4 kypsää banaania

3 dl vispikermaa

tummaa suklaata (tai paahdettuja kookoslatuja)

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Murskaa keksit monitoimikoneessa ja lisää voisula koneen käydessä. Anna voisulan kostuttaa keksimurut kunnolla. Kaada muruseos irtorengasvuokaan ja vuoraa silla kakkuvuoan pohja sekä reunoja parisen senttiä. Tähän voi hyvin käyttää isoa lusikkaa jotta saat tasaisen pohjan. Anna pohjan kovettua jääkaapissa parisen tuntia tai yön yli, pane se pakkasessa vähintään puoleksi tunniksi jos sinulla on kiire. Mittaa sokeri ja pane se ane sulamaan teflonpannuun tai kattilaan keskilämmölle. Anna sokerin sulaa ja juuri kun se alkaa muuttua ruskeaksi, siis karamellisoitua, kaada kermaa sen päälle ja lisää sekä suola että tonkanpapu-uute. Älä sekoita kermaa vaan heiluttele kattilaa varovasti edestakaisin hellalla jotta sokeri sekoittuu kermaan. Varo polttamasta itseäsi. Keitä kastiketta hieman kokoon, noin puolisen tuntia ja anna sen jäähtyä kattilassa hetken ennen kuin kaadat sen piirakkapohjan päälle. Anna piirakan jäähtyä kokonaan huoneenlämmössä. Peitä piirakka tiivisti muovikelmulla ja säilytä sitä jääkaapissa kunnes on puolituntia jäljellä aikaan tarjoilla se.  Kuori banaanit ja leikkaa ne vinosti puolen korkeintaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Mitä enemmän banaania keossa, sitä näyttävämpi kakku. Vispaa kerma ja mausta se tonkanpapu-uutteella jonka lorauta vispikerman sekaan loppuvaiheessa. Asettele vispattu kerma banaanien päälle, raasta tummasta suklaalevystä lastuja ja lisää ne kerman päälle ja tarjoile kahvin kera.

Herkkutatticonfit

Tässä vähän sienisesongista myöhästynyt tattiresepti jonka lupasin mutta joka ajanpuutteesta viivästyi, ja pitkään. Metsästä löytyi tänä syksynä tavallist enemmän tatteja, varsinkin herkkutatteja joita meillä valmistettiin monella tapaa tällä kertaa öljyssä, oliiviöljyssä. Käytin tähän mausteena villinä kasvavaa kuivattua kangasajuruohoa mutta sen puutteessa voit korvata sen samalla määrällä timjamia, sekä kuivattu että tuore käy. Huomaa vain että tuoretta yrttiä tulee käyttää enemmän kuin kuivattua. 

Äläkä unohda suolaa, suolattomat sienet eivät oikein maistu millekään ja niistä puuttuu ihan selvästi jotain. Uunikypsennyksen aikana tateista poistuu nestettä jolloin ne voi säilöä öljyyn, tuoreet vettä sisältävät sienet taas alkavat käydä jos se panee öljyyn niitä mitenkään kypsentämättä. Sienet maistuvat parhaimmillaan haaleina joko sinällään lisukkeina tai salaateissa ja leipien päällä.

 

Tatticonfit'ia ja sipulihilloketta

Samalla tavalla voit kypsentää muitakin aromikkaita tatteja sekä sieniä kuten esimerkiksi suppilovahveroita, lampaankääpiä, orakkaita sekä haperoita. Öljynä voit oman makusi mukaan käyttää joko rypsi- tai oliiviöljyä.

Tällä tavalla valmistetut sienet eivät kuitenkaan oikein säily pitkään, tiiviissä steriloidussa lasipurkissa noin pari, kolme päivää korkeintaan viikon. Kylmänä sieniconfit taas ei oikein maistu. Sieniconfit’in voi kylläkin pakastaa, antaa sulaa hiljalleen vuorokauden jääkaapissa ja lämmittää uudelleen uunissa kunnes ovat taas lämpimiä. 

Tarjoilin tatticonfitia kanapeena drinkkien kanssa ja yhdistin tatticonfit’n ja hillotun sipulin jonka tällä kertaa olin säilönyt kotitekoiseen punaviinietikkaan. Hillotun sipulin reseptin löydät vuoden 2012 reseptien seasta. Ylijääneen öljyn voi siivilöidä huolellisesti puhdistettuun ja steriloituun tummaan lasipulloon ja käyttää mausteena esimerkiksi perunoille tai munakkaisiin samaan tyylin kuten tryffeliöljyä. Öljy säilyy jääkaapissa säilytettynä viikon, pari.

Sieniconfit herkkutateista

2 l herkkutatteja

4-5 dl öljyä

1 tl kuivattua kangasajuruohoa

1-2 tl hienoa merisuolaa

Puhdista sienet harjalla ja paloittele ne karkeasti. Lado sienet uunivuokaan ja kaada päälle rypsiöljyä. Pane vuoka uuniin 175 asteen lämpöön ja anna niiden kypsyä uunissa tunnin ajan.  Voit kypsennyksen aikana sekoittaa sienipaloja varovasti parisen kertaa. Anna kaiken nesteen kuplia pois, sienet eivät saa kiehua, öljyn pitää vain hienosti kuplia ja poreilla. Tatticonfit maistuu parhaimmillaan samana päivänä valmistettuna. Anna sienten jäätyä ja tarjoile ne lisukkeena lihalle tai leivän päällä.