Kuningatarhilloa jossa makeita mansikoita, auringon suutelemia vadelmia ja tumman kirpeitä mustikoita keitettynä sokerin kanssa kattilassa hilloksi ja toiseen makeita, aurinkolämpimiä vadelmia niin suuresti rakastamaani vadelmahilloon.
Täällä on viime aikoina touhuttu niin paljon marjojen ja niiden säilönnän parissa joten en ole ehtinyt kirjoitella ollenkaan, minulla olisi nyt aiheita kirjoittaa parikin kuukautta putkeen mitään uutta tekemättä, mutta tämähän olisi minulle epätyypillistä. En vain osaa olla laittamatta ruokaa, ja onhan sitä nyt tytön joskus syötäväkin.
Mutta takaisin tämän päivän aiheeseen, tämän kesän hillosatoon ja sen säilömiseen. Käytän usein samaa hyväksi todettua reseptiä, ja tässä käytin samaa vanhaa mamman mansikkahillon reseptiä hieman nykyaikaistettuna, hillosokerin kera ja olen tällä aivan identtisellä reseptillä tänä vuonna valmistanut sekä tavallista vadelmahilloa että ns. kuningatarhilloa, siis hilloa jossa on sekä vadelmaa, mansikkaa että mustikkaa. Mitä enemmän vettä, tai nestettä marjat sisältävät sitä vetelämpää hillosta tulee, joten olen vähentänyt veden lisäämisen hilloon niin paljon kuin suinkin, nyt vettä on vain sen verran ettei sokeri pala kattilan pohjaan. Olen tällä periaatteessa identtisellä reseptillä tänä vuonna valmistanut sekä tavallista vadelmahilloa että ns. kuningatarhilloa, siis hilloa jossa on sekä vadelmaa, mansikkaa että mustikkaa.
Kuningatarhillossa marjojen suhde on jokaisen oman mieltymyksen mukaan, ja itse pidät siitä että vadelmia on enemmän kuin mansikkaa ja mustikkaa vähiten. Tämä maun takia, ja toiseksi mustikka värjää hilloa liikaa enkä halua aivan tummaa marjahilloa ja sokeria käytän suhteessa juurin ¾ osaa marjoja kohden kuten tässä reseptissä lukee ja olen myös pienentänyt määrää koska emme nykyään enää kahdestaan tarvitse niin paljon hilloa kuin ennen jälkikasvun pesästä lentämistä. Nykyään valmistan mieluummin paria kolmea hilloa ja vaihtelen vuodesta toiseen, mamman mansikkahillo, ja vadelmahillo kylläkin ovat kestisuosikkeja joten niitä valmistan joko vuosi.
Pensaassa kasvaneita marjoja kuten vadelmia ja mustikoita ei kannata turhaan pestä, poistaa vain vahingossa mukaan tulleet roskat, kun taas mansikat on huuhdeltava kunnolla, nehän usein laahaavat maata ja ovat multaisia mutta anna mansikoiden kuivahtaa ennen niiden keittämistä jotteivät ne lisää liikaa vettä hilloon. Pienet marjat jätän kokonaisiksi mutta isot mansikat voin puolittaa tai paloitelle vielä pienemmäksi riippuen siitä mihin tarkoitukseen hillo tulee. Hillossa tärkeintä on että se on tarpeeksi paksua eikä vetelää, ja ettei se ole liian makeata. Toisaalta sokerilla on säilövä vaikutus joten sitä on oltava tarpeeksi jotta hillo säilyy.
Hillosokerissa muistaakseni kuitenkin on hieman kaliumbentsoattia säilöntäaineena joka on toiselta nimeltään E 212 ja monet tuntevat tämän säilöntä aineen nimellä Atamon tai Melatin jotka sisältävät tätä samaa E 212. Monet huuhtelevat lasipurkkinsa tai pullonsa ennen käyttöä tällä säilöntäiaineella ja on totta kaliumbentsoaatti tehokkaasti ehkäisee hiivan, homeiden ja joidenkin bakteereiden kasvua. Tätä kaliumbentsoaattia ilmenee luonnollisesti muun muassa pihlajanmarjoissa, puolukoissa ja karpaloissa jolloin se ei ole mikään lisä- tai säilöntäaine. Tietojeni mukaan asetyylisalisyylihapolle allergiset, siis aspiriinille yliherkät ihmiset voivat reagoida E212 ja tällöin sinun kannattaa hillosokerin sijaan käyttää tavallista taloussokeria hillon valmistukseen. Lisää säilötäaineista voit lukea Kotimaiset kasvikset sivuilla.
Kummatkin hillot, sekä vadelmahillo että kuningatarhillo, keitetään aivan samalla tavalla ja tärkeätä hillon säilyvyydelle on että lasipurkit joissa hillon aiot säilyttää ovat huolellisesti puhdistettuja, ja mielellään jopa steriloituja ettei niihin vain pääse bakteereja tai hometta pilaamaan hilloa. Muista myös olla koskematta purkkien ja sen kannen sisäpintoja. Itse panen aina hillopurkin kannen kiinni kun se on vielä lämmintä jotta purkkiin muodostuu tyhjiö, joka vieläkin paremmin estää hillon pilaantumiselta. Nämä määrät ovat tuoreilla marjoille mutta ne toimivat myös hyvin pakastemarjoilla, jos käytätä niitä. Voit myös kokeilla keittää mustikkahilloa jos mustikoita vielä metsästä löytyy, säilöä omenia myöhemmin syksyllä omenasoseena tai omenamarmeladia, taivaallista puolukkasurvosta, tai mausteista pihlajanmarja hyytelöä vielä myöhemmin syksyllä juuri ennen talven tuloa.
Vadelmahillo
500 vadelmia
325 g hillosokeria
½ dl vettä
Kuningatarhillo
400 g vadelmia
300 g mansikoita
300 g mustikoita
750 g hillosokeria
1 dl vettä
Kaada kattilaan sokeri ja lisää vesi. Anna sokerin sulaa ja lisää marjat. Keitä marjoja kymmenisen minuuttia ja kuori huolella pinnalle muodostunut vaahto pois. Kaada hillo kuumana puhtaisiin purkkeihin ja sulje se heti jotta tyhjiö muodostuu purkkiin sen jäähtyessä. Hillo säilyy huoneenlämmössä mutta auringolta suojassa ennen purkin avaamista. Hillo on syötävää vähintään vuoden verran, viileässä säilytettynä säilyvyys pitenee hiukan. Tämän jälkeen hillon laatu huononee ja sen värikin alkaa jo muuttua. Avattua hillopurkkia pitää aina säilyttää jääkaapissa, ja se kannattaa syödä noin kuukauden sisällä sen avaamisesta.
