Hyppiviä äyriäisiä, kiemurtelevia mustekaloja ja henkeä haukkovia kaloja. Tämä on osa aasialaista ruokakulttuuria joka tekee tuloaan, myös meille tänne Suomeen, tämä vielä elossa oleva ruoka.
Katselen mielelläni ruoanlaitto ohjelmia televisoista ja siellä näkyy joskus aivan hirveitä asioita. Aivan juuri tässä hiljattain katselin myös meillä täällä Suomessa tunnettua ruotsalaista naiskokkia kun hän keitti rapuja aivan liian alhaisessa lämpötilassa, ravut sätkivät pitkään sen jälkeen kun ne lisättiin keittoliemen sekaan. Tietämätön olisi voinut toimia näin mutta ei ammattikokki, jolla pitäisi olla vuosien kokemus ruoanlaitosta sekä ravintoloissa että televisoissa. Jokainen ammattilainen tietää että sekä ravut että muut äyriäiset kuten katkaravut ja hummerit pitää lisätä liemeen vasta kun se kiehuu kunnolla.
Valitettavasti en löytänyt tähän ohjelmaan mitään linkkiä mutta sattumalta minulla juuri sen jälkeen oli mahdollisuus ottaa osaa seminaariin, jossa käsiteltiin elävää gastronomiaa vaikka en mitenkään etukäteen olisi osannut arvata miten elävää ruokaa osassa ohjelmaa käsiteltiin. Koska en halua blogiini mitään lapsilta kiellettyä en ole lisännyt tähän tekstiini mitään linkkejä, jokainen voi itse oman harkintansa mukaan käydä katsomassa mitä haluaa netistä.
Aasialaisessa keittiössä raaka-aineiden tuoreuden näyttäminen asiakkaille on jotenkin mennyt överiksi. Ravintoloissa tarjoillaan asiakkaiden huviksi sätkiviä eläviä eläimiä, mereneläviä kuten kaloja ja katkarapuja tai paremmassa tapauksessa vain sekunteja sitten tapettua mutta vielä sätkiviä sellaisia. Tämä selitetään sillä että se on kulttuurista riippuvaa, ja tässä kohdassa ymmärrän hyvin kasvissyöjät, nämä jotka harjoittavat tätä toista elävää ravintoa joka ei enää lautasella hypi henkensä edestä. Tutkimusten mukaan kalat voivat tuntea kipua hyvin samantapaisella tavalla kuin nisäkkäät, ravuista taas en tiedä, simpukoista vielä vähemmän ja minua mietityttää nyt voinko enää syödä raakoja ostereita.
Oletko koskaan kuullut ruoista kuin ”drunken shrimp” juopuneita katkarapuja, siis katkarapuja jotka ovat elävinä pantu alkoholiin uimaan jossa ne sätkivät ja ne syödään raakana ja elävinä? Niitä voidaan myös liekittää elävinä, flambeerata, ovathan ne jo sopivasti alkoholissa, tuikataan vain vähän tulitikulla tuleen.
Entä ”eating alive octopus”, jo nimi sanoo kaiken, eläviä mustekaloja? Kohtalaisen pieniä sellaisia mutta jotka kuitenkin on tiukasti kiedottava syömäpuikkoihin jotta ne saa nieltyä itse siihen tukehtumatta. Ja vaikka mustekalan lonkeron leikkaisi irti tässä kohdassa sen ollessa elävänä lautasella, lonkero sätkii vielä jonkin aikaa, joten sen syöminen voi olla yhtä hengenvaarallista kuin japanilaisten niin rakastama Fugu, raaka myrkkykala jonka syömiseen kuolee kymmeniä (joidenkin lähteiden mukaan noin sata) japanilaista vuodessa.
No nämä eivät minulle olleet mitenkään uusia asioita, mutta Yin and Yang fish taas oli. "Fried fish eaten alive" jossa kala uppokeitetään öljyssä sen vielä eläessä, sen päätä suojellaan tämän friteerauksen aikana jotta se pysyy hengissä. Tämän jälkeen se tarjoillaan lautasella elävänä, haukkoen henkeä ja usein hapanimelällä kastikkeella maustettuna.
Joten missä menee eläinrääkkäyksen raja? Onko eetistä syödä ostereita tai simpukoita raakana, nehän ovat silloin eläviä. Vai onko raja raaoissa elävissä katkaravuissa? Missä sitten?
