20. heinäkuuta 2011

Elävää ravintoa


Hyppiviä äyriäisiä, kiemurtelevia mustekaloja ja henkeä haukkovia kaloja. Tämä on osa aasialaista ruokakulttuuria joka tekee tuloaan, myös meille tänne Suomeen, tämä vielä elossa oleva ruoka.

Katselen mielelläni ruoanlaitto ohjelmia televisoista ja siellä näkyy joskus aivan hirveitä asioita. Aivan juuri tässä hiljattain katselin myös meillä täällä Suomessa tunnettua ruotsalaista naiskokkia kun hän keitti rapuja aivan liian alhaisessa lämpötilassa, ravut sätkivät pitkään sen jälkeen kun ne lisättiin keittoliemen sekaan. Tietämätön olisi voinut toimia näin mutta ei ammattikokki, jolla pitäisi olla vuosien kokemus ruoanlaitosta sekä ravintoloissa että televisoissa. Jokainen ammattilainen tietää että sekä ravut että muut äyriäiset kuten katkaravut ja hummerit pitää lisätä liemeen vasta kun se kiehuu kunnolla.

Valitettavasti en löytänyt tähän ohjelmaan mitään linkkiä mutta sattumalta minulla juuri sen jälkeen oli mahdollisuus ottaa osaa seminaariin, jossa käsiteltiin elävää gastronomiaa vaikka en mitenkään etukäteen olisi osannut arvata miten elävää ruokaa osassa ohjelmaa käsiteltiin. Koska en halua blogiini mitään lapsilta kiellettyä en ole lisännyt tähän tekstiini mitään linkkejä, jokainen voi itse oman harkintansa mukaan käydä katsomassa mitä haluaa netistä.

Aasialaisessa keittiössä raaka-aineiden tuoreuden näyttäminen asiakkaille on jotenkin mennyt överiksi. Ravintoloissa tarjoillaan asiakkaiden huviksi sätkiviä eläviä eläimiä, mereneläviä kuten kaloja ja katkarapuja tai paremmassa tapauksessa vain sekunteja sitten tapettua mutta vielä sätkiviä sellaisia. Tämä selitetään sillä että se on kulttuurista riippuvaa, ja tässä kohdassa ymmärrän hyvin kasvissyöjät, nämä jotka harjoittavat tätä toista elävää ravintoa joka ei enää lautasella hypi henkensä edestä. Tutkimusten mukaan kalat voivat tuntea kipua hyvin samantapaisella tavalla kuin nisäkkäät, ravuista taas en tiedä, simpukoista vielä vähemmän ja minua mietityttää nyt voinko enää syödä raakoja ostereita.

Oletko koskaan kuullut ruoista kuin ”drunken shrimp” juopuneita katkarapuja, siis katkarapuja jotka ovat elävinä pantu alkoholiin uimaan jossa ne sätkivät ja ne syödään raakana ja elävinä? Niitä voidaan myös liekittää elävinä, flambeerata, ovathan ne jo sopivasti alkoholissa, tuikataan vain vähän tulitikulla tuleen.

Entä ”eating alive octopus”, jo nimi sanoo kaiken, eläviä mustekaloja? Kohtalaisen pieniä sellaisia mutta jotka kuitenkin on tiukasti kiedottava syömäpuikkoihin jotta ne saa nieltyä itse siihen tukehtumatta. Ja vaikka mustekalan lonkeron leikkaisi irti tässä kohdassa sen ollessa elävänä lautasella, lonkero sätkii vielä jonkin aikaa, joten sen syöminen voi olla yhtä hengenvaarallista kuin japanilaisten niin rakastama Fugu, raaka myrkkykala jonka syömiseen kuolee kymmeniä (joidenkin lähteiden mukaan noin sata) japanilaista vuodessa.

No nämä eivät minulle olleet mitenkään uusia asioita, mutta Yin and Yang fish taas oli. "Fried fish eaten alive" jossa kala uppokeitetään öljyssä sen vielä eläessä, sen päätä suojellaan tämän friteerauksen aikana jotta se pysyy hengissä. Tämän jälkeen se tarjoillaan lautasella elävänä, haukkoen henkeä ja usein hapanimelällä kastikkeella maustettuna.

Joten missä menee eläinrääkkäyksen raja? Onko eetistä syödä ostereita tai simpukoita raakana, nehän ovat silloin eläviä. Vai onko raja raaoissa elävissä katkaravuissa? Missä sitten?

6 kommenttia:

  1. Terve!

    Kyllä ihminen on sairas nautinnonhakuisuudessaan! Kyllä minusta elämää tulee kunnioittaa siten että henki pois mahdollisimman nopeasti, sitten pannulle. Hullua perustella jollain aasialaisella kulttuurilla, sitä kulttuuria voi myös muuttaa järkevämpään suuntaan.

    En ole koskaan ollut mikään varsinainen luonnonsuojelijatyyppi, mutta kyllä pahaa tekee joskus jo sekin että keitetään jotain elävältä, vaikka ehkä onkin nopea kuolo.

    Ensimmäistä kertaa eksyin blogiisi ja hyvältä näyttää. Valokuvauksen harrastajana ilahduin laadukkaista kuvista jotka otettu ilman pilaavaa salamaa :) Minkälaisella kuvausvälineistöllä otettu?

    Vielä pari toivetta: olisi kiva nähdä jotain reseptejä missä käytetään tervaa ja salmiakkia, yhdessä tai erikseen. Nämä ovat meikäläiselle sellaisia ikisuosikkeja...

    Terveisin Opa

    VastaaPoista
  2. hei opa ja suuri kiitos kommentistasi, minusta ruokaa jota me syömme on kunnioitettava, sitä ei saa halventaa eikä rääkätä oli se sitten mitä sitten olikaan!

    pokkaan ja niiaan kuvakommentistasi josta olen erittäin otettu. kuvaan aivan tavallisella jo 5 vuotta vanhalla digipokkarilla mutta ilmeisen laadukkaalla sellasella. pikseleitä sillä ei ole montaa mutta kuvia on otettu ja toimii edelleen kuin uusi.

    kiva myös että esitit oikein toivomuksia, ja mitä parempaa sellaisia joista itsekin innostun. olen tässä jo vähän aikaa miettinyt tervaa ja sen käyttöä, siis ruuassa, salmiakkikastiketta olen monesti käyttänyt tiikerikakussa, vaikken sitä vielä ole julkaissut blogissa. se onnistuu samalla tavalla kuin tavallinen tiikerikakku korvaamalla kaakaon vain lakritsikastikkeella ja lisäten vähän lisää jauhoja ettei taikinasta tule liian ohutta.

    VastaaPoista
  3. Minun kokemukseni tässä aihepiirissä rajoittuu rapujen keittämiseen ja onnekseni mukana oli kokenut ravustaja, oli tosiaan iso kattila ja reilusti kiehuva vesi.

    En luultavasti edes eksotiikan nimissä haluaisi syödä ruokaa, jonka toinen pää kirjaimellisesti vielä sätkisi. Ostereita olen ajatellut kokeilevani, mutten sitten ole ihan varma:)

    Kiitos kiinnostavasta postauksesta!

    VastaaPoista
  4. no niin, meni vähän taas sekaisin lakritsakastike ja salmiakkkikastike, opa , mutta toivon että osasit lukea vastaukseni oikein "rivien välistä". meillä ravustettiin paljonkin lapsuudessani, silloin kuin täällä veilä oli oikeita kotimaisia rapuja ennen rapuruttoa, ja silloin isäni varmisti aian että liemi kiehui kunnolla, samoin myöhemmin kun hän valmisti katkarapuja, hummeria, taskurapua tms. kyllä kalakin pitää tappaa ennen sen keittämistä, ei sitä elävänä keitetä, normaalisti se putsataan ja sen sisälmykset poistetaan. tällä tarkoitan ettei kaikkea voi lukemalla oppia, sitä oppii kokemuksella jolloin ravut pahimmassa tapauksessa sätkivät liemessä mutta vain sen yhden erran jos ollenkaan on älliä...ja omista mokista olisi paras ottaa vaaria.

    VastaaPoista
  5. Otti silmään tuo lause "keitti ravut liian alhaisessa lämpötilassa" koska jokainen vähänkin ruoanlaittoa harrastanut tietää että niin rapu kuin hummerikin tapetaan tai tainnutetaan päähän lyömällä ennen keittämistä. Mutta samaa mieltä siitä että ruoka voi olla tuoretta vaikkei se lautasella tai valmistettaessa eläisikään ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei anonyymi ja kiitos kommentistasi! rapujenn nuijimisesta en ole enne kuullutkaan, mielestäni parempi panna ravut ja hummeri pakastimeen jossa ne menevät horrokseen eivätkä enää ole tietoisia kun ne pannaana kiehuvaan veteen kypsymään.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...