Kanaa ja riisiä porkkanalla

Paistettua kanaa, kantarelleja ja porkkanaa paistetun riisin kanssa kahdelle. Nopea arkiruoka ja hyvä tapa uusiokäyttää sunnuntain tähteeksi jäänyttä uunissa paahdettua kanaa riisin kanssa.

Minä suorastaan rakastan ruoantähteitä ja haastetta loihtia niistä jotain uudenlaista syötävää sen sijaa että lämmittäisin ne vain sinällään. Monta kertaa jatkan jollain tavalla sitä mitä minulla jo valmiina on ja ruoka muuttuu aivan erilaiseksi kuin se alkujaan oli ja tämänlaisiin ruokiin käytän wokpannua, mutta tämän voit ihan hyvin valmistaa tavallisella paistinpannullakin. Tähteeksi jäänyttä kanaa voisi myös käyttää kylmänä esimerkiksi kanasalaattiin tai lämpimänä kanaviilokkiin.

Uunissa paahdettua kanaa

Uusiokäyttäessä ruoantähteitä on pidettävä yksi tärkeä asia mielessä, tämä tähteeksi jäänyt ruoka on aina lämmitettävä tarpeeksi kuumaiksi jotta sitä voi turvallisesti syödä. Tämä tarkoittaa että ruoka lämmitetään yli sen tarjoilulämpötilan, yli 70 asteiseksi niin nopeasti kuin mahdollista, ja ruoan on oltava kuumaa, siis kuumempaa kuin sitä syödessä. Tällä tavalla varmistetaan ettei ruoassa ole mitään meille haitallisia mikrobeja, ja jollet ole varma ruoan lämpötilasta varmista ruoan lämpötila lihamittarilla. Huomaa että jo kerran lämmitettyä ruokaa ei kannata lämmittää ja uusiokäyttää kolmatta kertaa.

Jokin aika sitten valmistin keltavahverokanaa speltillä, ja tämä ruoka muistuttaa sitä vaikkei kuitenkaan ole samaa. Tässäkin ruoassa on käytetty kantarelleja, tai keltavahveroita, mutta speltin sijaan tähteeksi jäänyt kana oli ollut uunissa paahtumassa riisin kanssa jonka tähän hyödynsin sen paistamalla. Halusin myös lisätä vihannesten määrää ruoassa joten raastoin sekaan myös porkkanaa sekä lisäsin sipulia jotka kummatkin saivat paahtua suloisen makeiksi pannulla. 

Toistaiseksi keittämätöntä riisiä kattilassa suolan kera

Syksyllä tulee käytettyä tuoreita sieniä joka paikassa, ja ne ovat hyvä tapa saada jotain uutta ruoantähteiden sekaan mutta nyt ei enää ole tuoreita sieniä saatavilla, ainakaan kotimaisia kantarelleja joten tähän olen käyttänyt pakastettuja keltavahveroita. Tähän tarvittava määrä pakastettuna on pari, kolme desiä paistettua sientä. Ja sienenä voit tietenkin käyttää tuoreita herkkusieniäkin tuoreiden metsäsienten puutteessa. Muista vain sulattaa sienet ennen niiden käyttöä jotta ruoan valmistusaika pysyy lyhyenä. Kolmantena vaihtoehtona tähän voisi myös käyttää kaupasta ostettuja säilöttyjä sieniä, suolasieniä kunhan vain liotat niistä liian suolan ensin, etikkasieniä tai hapansieniä.

Sekä porkkanata että kantarellit sisältävät karotenoideja, A-vitamiini esiasteita, ja keltavahveroissa on myös D-vitamiinia jota me nyt talven kaamoksen keskellä eniten tarvitsemme. Viimeisten tutkimusten mukaan me tarvitsisimme nykyisiä ravintosuosituksiakin enemmän D-vitamiinia ja että sen vajeella voisi olla yhteys ykköstyypin diabetekseen.

Tämä ruoka ei sisällä yhtään laktoosia, jollet käytä paistamiseen voita ja gluteenia ei siinä ole ollenkaan, joten ruoka soveltuu sekä laktoosille herkille että keliaakikoille. Tällä reseptillä saat yhden hengen tähteeksi jääneestä rintapalasta tai koipi-reidestä riittävästi ruokaa kahdelle hengelle kun tarjoilet sen esimerkiksi tomaatti ja avokadosalaattia sen kanssa.

Porkkanaista kantarellikanaa

1 kananrinta tai koipi-reisi

2 isoa porkkanaa

200 g kantarelleja

1 sipuli

5 dl kypsennettyä riisiä

öljyä paistamiseen

suolaa

mustapippuria

Puhdista tuoreet sienet huolellisesti ja harjaa ne kunnolla. Kuori sipuli ja suikaloi se. Lisää tuoreet sienet ja sipuli pannulle ja ruskista niitä keskilämmöllä öljytilkassa kunnes se on saanut kaunista paahtunutta väriä reunoihin. Irrota kananliha luista ja revi se käsin pienemmiksi suikalepaloiksi lihasyiden mukaan. Lisää riisi ja kana pannulle sipulin kanssa ja lämmitä ne kuumiksi aika ajoin sekoittaen. Kuori porkkanat ja raasta ne karkeasti. Lisää porkkanat (ja sulatetut sienet jos niitä käytät tuoreiden sijaan) pannulle ja anna niiden saada vähän väriä. Sekoita aika ajoin jottei ruoka pala karrelle. Mausta ruoka suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan ja tarjoile oitis lämpimältä lautaselta salaatin kanssa.

Villiriisipihvit

Pähkinäisellä villiriisillä ja suppilovahverojauheella maustettuja jauhelihapihvejä keitetyn kukkakaalin, sinisten porkkanoiden sekä tavallisten oranssien porkkanoiden että viinikastikkeen kanssa, arkiruokaa jossa uusiokäyttämällä hyödynnetään viikonlopun ruoantähteet.

Vahverot kuivumassa

Suppilovahveroiden sesonki on parhaimmillaan, ja niitä kannattaa ottaa säilään ne kuivaamalla. Ja jos sato on runsas voi osan kuivatuista suppilovahveroista jauhaa ja käyttää mausteena. Kuivatut suppilovahverot jauheena ovat erinomainen tapa piilotta pihveihin sieniä sille joka haluaa niihin pikkuhiljaa totuttautua, hyvä tapa piilottaa sieniä ruokaan myös lapsille. Olen aikaisemmin käyttänyt jauhettuja, kuivattuja suppilovahveroita hirvipaistinkuorruttamiseen, mutta se sopii moneen paikkaa sen lisäksi, tässä yksi.

Nämä ovat laktoosittomia, gluteenittomia jauhelihapihvejä jotka sopivat myös karppaajille, kunhan vain käytät kokojyvä riisiä pihveihin, ja tämä tarkoittaa juuri villiriisiä, mustaa riisiä tai punaista riisiä. Voit myös tähän käyttää tavallista keitettyä valkoista riisiä, mutta mustasta, punaisesta tai villiriisistä saat jauhelihapihveille pähkinäisen maun.

Villiriisiä pihveihin

Jauheliha kannattaa jauhaa itse jotta tietää mitä se sisältää, ja tähän käytin vain häränlihaa, mutta sika-nauta käy myös, jopa suosittelen sitä koska siinä on enemmän rasvaa joka sitoo pihvit tiukemmin kokoon. Mureketaikinassa käytin kanamunaa sitomaan taikina kokoon, mutta jos olet allerginen kanamunalla voit korvata munan 3 rkl soijajauhoja ja noin saman verran vettä ja sekoittaa mureketaikinaan.

Kastikkeen valmistin pihvien jälkeen pannulle jääneistä nesteistä kanaliemen kanssa, ja jos sinulla on vielä tilkka viiniä jäljellä viikonlopun jälkeen on tämä se paikka johon sen viinin panet. Viini puutteessa loraus valkoviinietikkaa, ja vaaleaa balsamietikkaa käy vieläkin paremmin. 

Keitän itse kaikki liemet ja niin olin tehnyt käyttämäni kanaliemenkin, keitän liemen ja keitän sitä kokoon kunnes se on tiivistynyttä ja paksua ja pakastan sen jääpaloina jotka on helppo ottaa pakastimesta esille kun sille on tarvetta. 

Kukkakaalia lisukkeeksi

Kanalientä voi itse keittää ja pitää pakastettuna, teet sen helpoiten seuraamalla reseptiäni kanaliemi ja kanakeitto samalla vaivalla. Oman kanaliemen puutteessa sinun on sovellettava joko kanafondin tai kanaliemikuution kanssa ja lisätä vain tilkka vettä pannulle ennen kastikkeen kokoon keittämistä. Kastikkeeseen kannatta myös hyödyntää jos vain mahdollista kukkakaalin ja porkkanoiden keitinliemi, tai muuten säästää se jääkaapissa myöhempään käyttöön.

Lisukkeena kastikkeen lisäksi tarjoilin keitettyä kukkakaalia, sekä keitettyjä sinisiä sekä tavallisia oransseja porkkanoita ja vihreää salaattia. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan ruokaa neljän hengen perheelle.

Suppilovahveroilla maustetut villiriisipihvit

2 dl keitettyä villiriisiä

1 kanamuna

1 sipuli

2 rkl suppilovahverojauhetta

400 g jauhelihaa

½-1 tl valkopippuria

1-2 tl suolaa

öljyä paistamiseen

Kastike:

pannun paistin nesteet

tilkka viiniä

kanalientä

suolaa

pippuria

Lisukkeeksi:

keitettyjä porkkanoita ja sinisiä porkkanoita

keitettyä kukkakaalia

Villiriisipihvit:

Ota liha huoneenlämpöön temperoitumaan noin tunti ennen sen kypsentämistä. Kuori sipuli ja hienonna se. Kuullota sipuli läpikuultavaksi miedolla lämmöllä paistinpannulla öljytilkassa. Anna sipulin jäähtyä. Paloittele liha karkeasti kuutikoiksi ja jauha se lihamyllyssä. Pane jauheliha kulhoon jäähtyneen sipulin, riisin ja suppilovahverojauheen kanssa. Riko kulhoon kananmuna ja sekoita kaikki kunnolla keskenään. Mausta mureketaikina suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan ja anna mureketaikina tekeytyä puolisen tuntia. Muovaa jauhelihasta sopivan kokoisia pihvejä ja paista ne kypsiksi kuumalla pannulla öljyssä. Nosta kypsät pihvit sivuun ja pidä ne lämpiminä. 

Kastike:

Lorauta pannulle tilkka viiniä, tai viinietikkaa ja pakastettua, kokoon keitettyä kanalientä. Muista myös hyödyntää lisukevihannesten keitinvesi kastikkeeseen. Anna nesteiden kiehua kokoon pannulla kunnes neste on paksua ja kiiltävää. Mausta kastike suolalla ja valkopippurilla oman makusi mukaan.

Annosten kokoaminen:

Aseta lämpimän lautasen keskelle villiriisipihvi ja asettele sen ympärille keitettyä kukkakaalia ja keitettyjä porkkanoita. Lusikoin vihannesten ja pihvin päälle kastiketta ja tarjoile annokset oitis lämpiminä vihreän salaatin kera.

Uunikanaa mustalla riisillä

Uunissa paistettua kanaa, paahdettua mustaa riisiä sekä sieniä. Helppoa ja vaivatonta arkiruokaa joka melkein itsetään valmistuu uunissa, ja hyvä tapa uusiokäyttää ruokaa.

Tammikuun loppu alkaa jo häämöttää ja ajattelin vielä saada tähän mukaan yhden tavan jolla uusiokäyttää jo kerran keitettyä riisiä. Tässä tapauksessa mustaa ja punaista riisiä uunikana kera. Kaikista helpoin tapa valmistaa kanaa, tai broileria kuten sitä myös kutsutaan, on panna se uuniin ja tämä perustuu reseptiini uunissa paahdettua kanaa riisipedillä mutta tällä kertaa hyödynsin ylijäänyttä mustaa ja villiä punaista riisiä sekä sieniä jotka lisäsin kanan alle uuniin paahtumaan.

Uunissa valmistettu kana valmistuu uunissa aivan itsekseen kun sen on vain maustanut ja vaikka kanan kypsennysaika onkin aika pitkä, ei se ole työlästä ruokaa valmistaa, varsinkaan jos on sitä riisiä ja sieniä.

Kanan koipi-reisiä

Tämän helpon mutta herkullisen kana-aterian voit valmistaa arkipäivänä joko kanan koipi-reisi paloista tai sen juhlavamman version kokonaisesta linnusta aivan samalla tavalla, paisto vain hieman eroaa, ja se kannattaa tarkastaa pakkauksesta. Kokonaiseen lintuun menee noin 1-1½ tuntia hieman riippuen sen koosta, kanan koivet valmistuvat nopeammin. Jos valmistat ruoan pakastetusta kokonaisesta kanasta tuoreen sijasta, kannattaa se sulattaa yön yli jääkaapissa ennen sen valmistusta. Pakastettu kana sulaa jääkaapissa vuorokaudessa. Ruoan voit tietysti myös valmistaa koipireisipaloista, jolloin se kypsyy nopeammin uunissa.

Kuivattuja, tuoreita tai pakastettuja sieniä

Tähän voit käyttää kuivattuja nesteytettyjä sieniä, suppilovahverot ovat hyväksi todettuja tähän mutta muutkin sinet kuten esimerkiksi herkkutatit sopivat hyvin yhteen mustan riisin maun kanssa. Sulata pakastetut sienet, tai nesteytä kuivatut sienet mielellään yön yli valuta, ja lisää ne riisin kanssa samaan aikaan uunivuokaan. Tällä reseptillä ruokit vähintään neljän hengen perheen, kunhan valmistat joko kokonaisen kanan tai varaat jokaiselle oman ison koipireiden. Keitettyä riisiä tarvitset noin reilut sata grammaa jokaista syöjää kohden, se on jo kypsää ja tarvitsee vain lämmittää samalla hieman paahtuen pähkinäiseksi sienien kera ja sieniä noin sata grammaa nesteytettyä painoa, ei kuivaa sientä.

Paahdettua kanaa mustariisi ja sienipedillä

400 g kanaa
500 g keitettyä mustaa ja punaista riisiä
200 g metsäsieniä
suolaa
mustaa pippuria
oliiviöljyä voiteluun

Kuivaa kana talouspaperilla ja mausta se joka puolelta suolalla ja mustalla pippurilla. Voitele uunivuoka niukasti oliiviöljyllä ja pane kana vuokaan uuniin paistumaan 175 asteen lämpöön. Kanaa kannattaa valella siitä valuvalla nesteellä pari kolme kertaa sen paistamisen aikana. Lisää keitetty riisi ja sienet kun paistoaikaa on jäljellä noin puolisen tuntia ja anna riisin paistua uunissa lopun paistoaikaa. Se maustuu kanasta valuneella nesteellä ja paahtuu hieman. Nosta lämpö 225 asteeseen viimeisen vartin ajaksi, jollei kana vielä ole saanut kaunista paahteista pintaväriä. tarkista kanan kypsyys painamalla tikulla sen paksuimpaan kohtaan rinnasta (tai reidestä jos valmistat koipireisipaloja). Kana on kypsää, kun siitä valuva neste on kirkasta ja läpinäkyvää eikä enää punertavaa kuten raa’asta kanasta valuva neste. Paloittele kana annospaloihin, ja tarjoile sieniriisin ja vihersalaatin kanssa.

Ris à la Malta

Samettisen kermaista vaniljalla maustettua riisipuuroa jossa fileoitua appelsiinia kauniin läpikuultavan punaisen mansikkakastikkeen kera.

Tämän merkeissä toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja rauhallista joulua ja palaan joulun pyhien jälkeen taas koneen ääreen kirjoittamaan ruoasta. Ris à la Malta on ruotsalaisessa joulupöydässä ”must” jota ilman ei tule joulua, ja se tarjoillaan yleensä hyvin jäähdytettynä suoraan jääkaapista punaisen mehukastikkeen kera. Ruoan nimen alkuperästä ei ole tietoa mutta voisi on ainakin epäillä että se juontuu ranskan kielen ”Riz á l’amande”, siis manteliriisistä ja miksi näin selittyy kohta.

Riisin tulo Europpaan

Maurit toivat riisin viljelyn tullessaan valloittajina Gibraltarin salmen yli Pohjois-Afrikasta Espanjaan 800-luvulla ja keskiajalla yhdistelmä riisi ja manteli olivat hyvin usein käytettyjä yhdessä paastosääntöjen takia. Kolme päivää viikosta oli paastopäiviä, jolloin ei saanut käyttää maitotuotteita. Maito korvattiin paastopäivinä mantelimaidolla, ja tästä johtuen voin ymmärtää ruoan nimen, maitoriisiä. Keskiajalla riisi oli kallista ja hienoa, ja se maustettiin silloin usein sahramilla ja koska tämä ruoka sisältää vaniljaa joka ilmestyi meille vasta Kolumbuksen löydettyä Amerikan 1400-luvun lopulla, joten tätä ruokaa on uudistettu uusien mausteiden löydyttyä ja on myönnettävä että makea riisipuuro vaniljalla maustettuna on nerokas keksintö.

Vaniljalla maustettua

Tämän ruoan voit valmistaa hyödyntämällä ylijäänyttä riisipuuroa jolloin helpointa on käyttää vaniljasokeria ja lisätä se kerman sekaan. Jos keität riisipuuroa varta vasten Ris a la Maltaan kannattaa siihen käyttää vaniljatankoa, joka halkaistaan, siemenet raaputetaan maustamaan riisipuuroa. Vaniljatangon puuttuessa voit korvata sen käyttämällä neljä ruokalusikallista vaniljasokeria, ei vanilliinisokeria, joka on eri asia eikä yhtä voimakkaasti vaniljamakuinen.

Tonkanpapuja

Vaihtoehtoisesti voisi tämän myös maustaa tonkanpavuilla, jolloin 2-3 teelusikallista tonkanpapu-uutetta on riittävästi. Lisää tonkanpavuista ja sen uutteen valmistamisesta voit lukea reseptistäni tonkanpavuilla maustettua päärynäpiirasta ja tutulla tavalla laktoosittomaksi saat ruoan käyttämällä sekä laktoositonta vispikermaa että maitoa, mutta myö laktoositon maitojauhe käy tähän erittäin hyvin.

Appelsiinia riisin sekaan

Käytin tähän tuoreita appelsiineja, mutta tähän voisi käyttää oikotietä ja käyttäen säilöttyjä mandariineja, jolloin niitä ei myöskään tarvitse fileoida, mutta maku ei ole sama kuin tuoreilla appelsiineilla. Lisää siitä miten tuoreet sitrushedelmät fileoidaan voit lukea reseptistäni appelsiiniankka. Mandariineja ei pidä olla liikaa, vain niiden pitää olla mehukkaita hedelmäisiä sattumia makean vaniljalla maustetun riisipuuron seassa.

Mehukastiketta

Perinteisesti Ris à la Maltan kanssa tarjoiltu mehukastike on mansikkaa, vadelmaa tai sekamehua ja sen valmistaa tietysti omasta mehusta, ja sen voi tarjoilla joko lämpimänä tai kokonaan jäähtyneenä. Kastike säilyy jääkaapissa viikon päivät tiivistä muovilla peitettynä kannussa jossa se on kaatovalmiina ruoan päälle ja voit tähän käyttää esimerkiksi tavallisen mansikka- tai vadelmamehun lisäksi mustaherukkamehua, raparperimehua tai mintulla maustettua mansikkamehua. Tällä reseptillä saat 6-8 hengelle jouluista jälkiruokaa jota lapset ja lapsimieliset voivat omatoimisesti syödä myös aamiaiseksi ja välipalana.

Perinteinen maltalainen riisi

1 kg riisipuuroa
2-3 dl vispikermaa
3 appelsiiniä
2-3 rkl sokeria
2 vaniljatankoa

Maltan riisin mansikkakastike

4 dl mansikkamehua
6 dl vettä
3 rkl perunajauhoja

Mansikkakastike

Sekoita perunajauhot tilkkaa vettä ja sekoita ne kunnolla. Lisää jauhoseos nauhana mehuun koko ajan vispaten. Annan kastikkeen lämmitä miedolla lämmöllä kunnes kastike on saostunut. Kaada kastike kannuun ja anna jäähtyä tai tarjoile kastike heti lämpimänä kylmän Ris à la Maltan kera.

Ris à la Malta

Halkaise vaniljatangot ja raaputa niiden siemenet irti. Lisää siemenet ja halkaistut tangot riisin sekaan ja keitä puuro ohjeiden mukaan. Anna puuron jäähtyä kokonaan ja ongi ylös vaniljatankojen puolikkaat. Vaahdota kerma ja sekoita sen jäähtyneen riisipuuron sekaan. Kuori kaikki appelsiinit terävällä veitsellä ja poista applesiinilohkoista kaikki valkoinen. Fileoi kaikkia appelsiinit mutta ota yhden fileet sivuun viimeistelyä varten. Sekoita appelsiinilohkot riisin sekaan. Mausta riisi sokerilla (ja vaniljasokerilla) ja anna sen jäähtyä kokonaan. Säilytä ruoka jääkaapissa tiivisti kelmulla peitettynä kunnes on aika syödä se, ja viimeistele ruoka jäljelle jääneillä appelsiininlohkoilla. Tarjoile ruoka omasta kulhostaan josta jokainen saa itse ottaa ja kaataa kannusta kastiketta päälle.

Paprikakeitto villiriisillä

Keltaista paprikaa, punaista villiriisiä, tuoretta kaalia ja tomaattia. Ihanaa juustokuminalla maustettua aromaattista vegaaneille sopivaa keltaista paprikakeittoa.

Puolisoni toiveen mukaan ”keskiviikkoisin vain vegaania ruokaa” jatkuu edelleen. Mikä mielestäni on kivaa: asiahan on niin että puolisoni osaa laittaa ruokaa, hän on taitava keittiössä, ja omaa parikin hyvää bravuuria, joita en mene edes kokeilemaan. Minä vain suhteemme alussa ”otin keittiön haltuuni” ja olen sitä siinä samassa otteessa pitänyt, nykyään vielä enemmän kun aloitin bloggaamisen.

Jossain kohtaan suuri intohimoni valokuvaus alkoi haitata perheemme ruokailua, ja minä sain kuvauskiellon keittiössä. Tämä oli kielto tuli yksimielisesti sekä puolisolta että jälkikasvulta, ja vain yksi hyvin vanha hattuni on saanut edes verrattavan määrän kyytiä. En vuosiin uskaltanut valokuvata ruokia joita söimme, en edes salaa, mutta nykyään taas on toisin. Minä kuvaan kaiken jota suuhuni pistän, vaikkei se tänne koskaan ajautuisikaan vain harjoituksen vuoksi. Kaikkia kuvia en säästä, mutta monen monet voivat vielä joskus päätyä tänne koska syömme näitä ruokia päivittäin, joitakin kerran pari vuodessa ja tällöin voin vaihtaa jonkun vanhan tekstin kuvan uudempaan, ja toivottavasti parempaan.

Paprikaa ja linssejä keittoon

Tämä keitto on samaa jatkumoa ajatuksesta erivärinen kuin tavallisesti, joka tavallaan keltaisista paprikoista kuin kesäinen Gazpachokeitto. Tavallisesti keittoni olisi valmistettu punaisista paprikoista punaisten linssien kera, mutta voit tietenkin valmista sen paprikasta oman makusi mukaan, ja linssien ei välttämättä tarvitse olla punaisia, vaan voit myös käyttää vihreitä linssejä joilla on hieman pidempi kypsymisaika. Linssejä tai muita palkokasvien hedelmiä kuten herneitä ja papuja ei koskaan pidä keittää suolatussa vedessä. Jos keittovedessä on suolaa voi herneet ja pavut jäädä koviksi sisältä. Sama pätee jos liotat herneitä tai papuja, käytä aina suolatonta vettä liottamiseen. Linssit nyt eivät varsinaisesti tarvitse mitään liottamista, kunhan nyt vain ohimennen mainitsin.

Jeeraa tai juustokuminaa

Voit maustaa keiton joko jauhetulla juustokuminalla, tai ensiksi paahtaa kokonaisia jeeran siemeniä jotka joko jätät keiton pohjaksi oliiviöljyn alle, tai annan jäähtyä ja jauhat morttelissa pienemmiksi. Tärkeätä kuitenkin on että sekä jeera, että chili ovat mukana keiton alussa josta se saa mahtavan syvyytensä jota oregano ja korianteri säestävät omilla sävyillään. Jeera on lämmin mauste ja sopii hyvin kylminä sateisina päivinä, joita nyt syksyllä alkaa esiintyä aika useinkin. Punainen villiriisi taas antaa keitolle oman pähkinäisen vivahteen joka sopii hyvin paprikan kera. Keitossa on myös mausteena savustettua makeata paprikajauhetta, jota ei pidä sekoittaa tulisen savustetun ”paprikan”(engl. pepper) siis chilin kanssa. Tähän käytin tavallista chilitahnaa, Pop’s Pimen, jota meillä aina on jääkaapissa valmiina mutta voit tietenkin käyttää myös tuoretta chiliä oman makusi mukaan.

Keltainen paprikakeitto linsseillä ja villiriisillä

3 keltaista paprikaa
1 pieni valkokaali
2 dl punaisia linssejä
1 dl punaista riisiä
1 prk tomaattimurskaa
1-2 tl jeeraa (juustokuminaa)
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl chilitahnaa
½ nippu tuoretta oreganoa
½ tuoretta korianteria
1 laakerinlehti
merisuolaa
valkopippuria
vihanneslientä
oliiviöljyä

Huuhtele paprikat ja halkaise ne. Poista sisältä siemenet ja valkoinen sisusta. Paloittele paprika sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Kuori sipuli ja pilko se pieneksi. Lämmitä öljyä kattilassa ja lisää chili, jeera, sipuli ja paprika. Anna niiden kuullottua miedolla lämmöllä kunnes sipuli on läpinäkyvää. Kuori valkosipuli ja hienonna se ja lisää pariksi minuutiksi paprikan sekaan, kunnes koko keittiön tuoksuu ihanalle valkosipulille. Halkaise kaali ja suikaloi se hienosti parin kolmen senttiä pituisiksi tikuiksi. Lisää kattilaan kaali, laakerinlehti, linssit ja riisi. Lisää tomaatit, liemi ja kaada vettä päälle kunnes kaikki ainekset reilusti peittyvät. Anna keiton porista miedolla lämmöllä kunnes kaikki on kypsää. Tarkista keiton maku ja mausta se suolalla ja valkopippurilla. Lisää keiton sekaan hienonnettu tuore oregano ja korianteri, ja tarjoile keitto syvältä lämpimältä lautaselta, tai kulhosta uunituoreen leivän kanssa jonka päällä Hummusta tai Baba Ganoushia.

Espanjalainen Paella

Mausteista Chorizomakkaraa, paprikaa, kanaa ja äyriäisiä simpukoiden ja katkarapujen muodossa sekä aromaattista sahramilla maustettua riisiä, tämä on Espanjalainen Paella.

Tässä valitsin valmistaa Paellan kauden kevät sipuleilla tavallisen kuivatun viime vuoden keltasipulilla lisäsin sekaan myös kahviherneitä antamaan vähän lisää proteiinia ruokaan. Paellan riisi osa valmistetaan aika samalla tavalla aluksi kuin risotto, riisinjyvät kuullotetaan läpinäkyviksi öljyssä sipulin ja valkosipulin kanssa kunnes lisätään nestettä jonka jälkeen paellan valmistus eroaa risotosta, riisin annetaan vain olla pannulla sitä hämmentämättä jotta riisi saisi hieman paahtunutta makua pannun pohjasta.

Nesteenä tässä käytetään perinteisesti kanalientä, kuten monessa muusakin ruoassa mutta myös vihannesliemi käy hyvin ja lisäsin myös lorauksen valkoviiniä antamaan vähän hapokkuttaa. Ruoka on niin rasvainen, siinä on paljon vihanneksia tuomaan siihen makeutta joten siihen on lisättävä jotain happoa jotta maut tasapainottuvat ja nivoutuvat yhteen hyväksi sinfoniaksi.

Yksi paellan tärkeimmistä aineksista on Chorizo makkara, tässä kohdassa sen kypsennetty ja ilmakuivattu versio. Kaiken aluksi Chorizoa kuullotetaan oliiviöljyssä jotta siitä irtoaisi maut, ja tämä maku on sahramin kanssa koko ruoan pohja sävel. Sekä simpukoita että katkarapuja löytyy pakasteena, ja niitä on helppo käyttää varsinkin tähän vähän työlääseen ruokaan, mutta ne voi myös kypsentää raaoista muun ruoan ohessa. On vain muistettava että äyriäiset ja simpukat kypsyvät viidessä minuutissa jonka jälkeen niitä ei enää saa kypsentää jotteivät ne tulisi kumimaisiksi ja epämiellyttäviksi syödä. Raa’at simpukat ja äyriäiset ovat raakoina hieman läpikuultavia ja niistä näkee kun ne ovat kypsiä. Niiden liha muuttuu läpinäkyvästä valkoiseksi ja se ei enää ole läpikuultava, ja rapujen ja hummerien kuoret muuttuvat punaisiksi. Pakastetut versiot voi lisätä vain ruoan sekaan sulamaan, jolloin me myös antavat ruoalle makua, ja kun ne ovat lämminneet on aika tarjoilla ruoka.

Ensimmäisessä versiossa josta aloitin paellan valmistamisen oli paprikaa, kanaa ja katkarapuja mutta myös versiota joissa on käytetty kania ja etanoita on olemassa, ja kannattaakin kokeilla niitä jos sille tarjotaan mahdollisuus, varsinkin etanasta ja kotilot ovat herkullisia sahramiriisin kanssa.

Oikaisin tässä käyttämällä kahviherneitä suoraan purkista jottei minulle tällä kertaa tullut niiden liottamista ja keittämistä joka kestää vuorokauden. Kahviherneitä pitää ensin liottaa vedessä yön yli, jopa vuorokausikin on hyvä, ja muista olla suolaamatta vettä jotta tulos on parhain mahdollinen, jonka jälkeen kahviherneet kypsennetään keittämällä ne suolavedessä tunnin ajan, tai kunnes ne ovat pehmenneet ja ovat kypsiä.

Käytin tähän aina kanan koipi-reisiä jotka mielestäni ovat kanan parhain ja maukkain kohta, ja paloittelin jokaisen koiven kolmeen osaan samalla tavalla kuten selitän reseptissäni Coq au vin. Paellan työläin osa on kaikkien sen raaka-aineiden pilkkominen, muuten ruoka hoitaa periaatteessa itse itsensä. Parasta olisi valmistaa paella avotulella siihen tarkoitetulla pannulla, mutta minulla ei tällaista enään ole joten joudun tyytymään isoon paistinpannuun ja uunivuokaan ja sen voi myös valmistaa uunissa isolla uunipellillä, jos ruokailijoita on tulossa paljon. Uunissa paellan valmistaminen vain tarjoaa yhden pulman jos haluaa Paellaansa tämän rapean riisipohjan ja tällöin kannattaa käyttää uunin alalämpöä jotta sen saa, ja tämä vaatii kokeilua koska jokainen uuni eriää toisestaan joten halutun tuloksen saaminen vaatii harjoittelua. Hellalla tai avotulella tämä rapea pohja valmistuu itsestään kunhan vain malttaa olla sekoittamatta riisiä pannulla.

Ruoassa on kaikki joten sen kanssa ei tarvitse tarjoilla mitään muuta kuin hyvää leipää ja jotain maukasta juotavaa, ja tähän sopii hyvin jokin valkoviini. Paellaa voi jokainen ruokailija korkeintaan maustaa sitruunamehulla oman makunsa mukaan. Uunissa haudutettuna riisin kypsyminen ja nesteen imeytyminen kestää noin vajaan tunnin verran 200 asteen lämmössä.

Kevät sipuli on miedompaa kuin kuivattu talvisipuli jota yleensä käytämme ruoanlaittoon, joten kevät sipulia tarvitsee suhteessa enemmän kuin keltaista sipulia jotta se antaa tarpeeksi paljon makua.

Porkkanat ovat tämän kauden satoa joten pesin ne vain ja paloittelin sitten haluamallani tavalla.
Riisin pitää olla pitkäjyväistä jottei se puuroonnu ja pysyy irtonaisena eikä siihen muodostu kokkareita. Tällä reseptillä saat ruokaa noin 6-8 syöjälle ja tervetuliaisjuomaksi sopii hyvin Sangria jokaa muutenkin on hyvä juoma näin kesällä.

Kesäinen Paella

3 kanan koipireisipalaa
16 simpukkaa
1 nippu kevät sipulia
5 dl riisiä
aimo loraus oliiviöljyä
2 punaista paprikaa
500 g vihreitä makeita herneitä
4 vartta varsiselleriä
4 porkkanaa
½ g sahramia
suolaa
1-2 tl chilitahnaa
3-4 valkosipulin kynttä
5 dl kanalientä
3 dl kuivaa valkoviiniä
200 g keitettyjä kahviherneitä
sitruunalohkoja tarjoiluun
persiljaa viimeistelyyn

Ota kana ja Chorizo ulos jääkaapista tunti ennen sen valmistamista. Pese vihannekset ja anna niiden kuivahtaa. Paloittele kanankoivet ohjeen mukaan, mausta ne suolalla ja pippurilla joka puolelta. Leikkaa Chorizosta sentin paksuisia viipaleita. Lorauta paistinpannulle aimo loraus öljyä ja pane makkara sille. Anna makkaran lämmitä pannulla ja saada vähän väriä. Ota makkaranpalat sivuun odottamaan. Rukista kanapalat öljyssä kunnes ne ovat saanee kauniin värin. Ruskista kana osissa, jottei pannu jäähdy liikaa jolloin keität kanaa sen ruskistamisen sijaan. Kuori valkosipuli ja hienonna sen pienen pieneksi. Ota kananpalat myös sivuun odottamaan. Kuori porkkanat ja paloittelen ne tikuiksi, Julienne. Suikaloi myös paprika ja leikkaa varsiselleri tikuiksi. Kuullota vihannekset nopeasti pannussa ja ota ne sivuun. Viipaloi kevätsipuli puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi, vihreät varret mukaan lukien ja kuullota sipuli läpikuultavaksi miedolla lämmöllä, lisää sekaan valkosipuli juuri lopussa pariksi minuutiksi jotta siitäkin irtoaa maut ja sen tuoksu leviää keittiöön. Kaada sekaan riisi ja hämmennä riisiä pannulla. Kuullota riisi läpinäkyväksi. Lisää sekaan chiliä ja sahramia ja kaada päälle kanalientä. Lisää sekaan myös suolaa. Pane kananpalat takaisin riisin sekaan ja anna niiden kypsyä loppuun riisin seassa. Riisiä ei nesteen lisäämisen jälkeen pitäisi sekoittaa, mutta voit halutessasi sekoittaa riisiä, jollet halua Paellan pohjaan paahtunutta osaa.

Kalkkunarisotto tryffeliöljyllä

Kalkkunarisottoa tryffeliöljyllä. ermaista, samettisen pehmeää kalkkunarisottoa tryffeliöljyllä terästettynä.

Risotto on Pohjois-Italiasta Pon jokilaaksosta kotoisin oleva perinteinen ruoka, jossa riisiä on viljelty jo vuosisatoja. Risotossa yhdistyvät pehmeä kermainen riisi siihen lisättyjen mausteiden kanssa, milloin tryffeliä, milloin sahramia. Rasva yhdessä hiilihydraattien kera muodostavat maailman parhaimmat lohturuoat, ne ruoat joista me oikeasti rauhoitumme niiden sisältämien hiilihydraattien takia ja jotka eivät sovi karppaajille. Yhdistelmä rasva ja riisi ovat kuitenkin hyvin kärkästä muodostamaan poimuja vyötärön kohtiin, joten sitä pitää syödä valikoiden ja harvoin, tai sitten lisätä liikuntaa.

Risottoriisi

Risottoa pitäisi aina valmistaa siihen sopivasta riisilajikkeesta, kuten maailman kuulu Arborioriisi, mutta jollei kotona satu olemaan risotto-riisiä voi sen suuressa hädässä mukailla puuroriisistä. Tämän puuroriisistä valmistetun risoton ulkonäkö poikkeaa kuitenkin niin paljon serkustaan joka on valmistettu risottoriisistä, joten en suosittele sen tarjoilemista vieraille, sitä voi valmistaa vain itselleen ja lähimmäisille lohduksi hätätapauksessa. Toinen asian on että risottoon usein lisätään viiniä. Sen on syystä oltava valkoista viiniä, koska vaikka tulos punaisesta viinistä valmistettuna on yhtä maukasta, sen ulkonäkö valitettavasti on luotaan työntävä. Tähän ei myöskään kannata käyttää mitään makeata viiniä, vaan puolikuiva tai kiva valkoviini sopii risottoon parhaiten. Risoton kera voit kyllä juoda makeatakin viiniä, jos siitä pidät.

Risoton valmistus

Risotto aloitetaan aina freesaamalla, siis kuullottamalla, sipulia ja riisiä jonka jälkeen risoton sekaan lisätään pienissä erissä nestettä. Tämä nestettä lisätään koko ajan lisää sen imeydyttyä riisiin, kunnes riisi on pitkän haudutusajan mittaan kyllästetty nesteellä. Tällä tavalla saadaan sametin pehmeä risotto, ruoka joka oikealla tavalla valmistettuna, ja oikeilla lisukkeilla vie kielen mennessään. Risottoa voi tarjota vaikka millä tavalla, ja vai sinä itse päätät mitä sen kanssa tarjoilet. Tulos on joka kerta takuuvarma, kun noudatat yllämainittuja ohjeita. Voit tietenkin valmistaa tämän risoton myös kanasta, siis broilerista käyttämällä kananlientä ja kanaa mainitsemani kalkkunan ja sen liemen sijaan.

Tryffeliä

Hienoimmissa risotoissa on tietenkin aitoa tryffeliä mausteena. Oli se sitten mustaa tai valkoista tryffeliä, tryffelit ovat erittäin kalliita. Joten jos haluat päästä tryffelin makuun kuitenkaan maksamatta maltaita, suosittelen sinua ostamaan tryffeliöljyä. Jollet pidä mausta öljy kun on huokeampaa kuin itse sieni eivätkä kalliit sienet mene hukkaan. Tryffeliöljyjä on tarjolla paljon, mutta sinun kannatta kuitenkin varmistaa että oliiviöljyssä jonka ostat, on aitoja tryffelinpalasia seassa.

Jollei ole, öljy suurimmalla todennäköisyydellä on vain halpaa oliiviöljyä johon on lisätty ns. ”tryffeliuutetta”. Tämän uutteen ei nykyisten säännösten mukaan tarvitse edes olla valmistettu luonnollisesta tai aidosta tryffelistä, joten pahassa tapauksessa se ei sisällä tryffeliä ollenkaan. Kalkkunan jota käytät pitää tietenkin olla maustamatonta, jollei sinulla satu olemaan valmiiksi kypsennettyä kalkkunaa pakkasessa, jotta risoton muut mausteet pääsevät oikeuksiinsa. Tässä resepti neljälle syöjälle.

Kalkkunarisotto tryffeliöljyllä

400 g kalkkunasuikaleita
1 l kalkkunalientä
350 g risottoriisiä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä ja/tai voita
1-2 dl valkoviiniä
suolaa
mustaa pippuria
2 dl Parmesan juustoa
tryffeliöljyä ja persiljaa koristeluun

Kuori sipuli ja silppua se hienosti. Sulata voita, tai lämmitä öljyä kattilassa, kumpaa käytät, on makuasia. Lisää sipuli ja kuullota se rasvassa. Lisää riisi ja kypsennä sitä koko ajan hämmentäen. Anna riisin kypsyä kunnes se on läpikuultavaa ja siihen on imeytynyt rasvaa. Parisen minuuttia ennen kuin riisi on valmista, lisää sekaan pieneksi pilkottu valkosipulin kynsi. Anna sen kypsyä parisen minuuttia ja tuoksun levittyä keittiöön. Kaada tämän jälkeen riisin sekaan viiniä ja anna sen imeytyä riisiin. Kun viini on kokonaan imeytynyt riisiin, lisää riisin sekaan kalkkunalientä vähän hämmentäen pohjasta asti. Lisää vähitellen lientä pienissä erissä riisin joukkoon välillä sekoittaen. Anna riisin kypsyä 15 minuuttia ja lisää puolet juustosta jonka sekoitat kunnolla riisin sekaan. Mausta risotto makusi mukaan pippurilla. Nyt risotto on vähän nestemäistä, sammuta liesi ja peitä kattila kannella. Anna risoton hautua vielä hetken ajan. Paista suikaleet öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kypsän risoton joukkoon loput nokare voita ja loput juustosta. Sekoita risottoa nopeasti, mutta hellästi. Tarkista risoton suolaisuus, lisää sitä jos se mielestäsi sitä tarvitsee. Jaa risotto lämpimille syville lautasille, ja asettele kalkkunansuikaleet sen päälle. Valuta halutessasi pinnalla sekä maun että ulkonäön takia tryffeliöljyä, koristele persiljalla ja tarjoile se heti.

Joulun perinteinen riisipuuro veskunavellillä

Perinteinen riisipuuro rusinakeitolla jouluksi. Valkoista samettisen pehmeää maitoon keitettyä riisipuuroa rusinakeiton kanssa tarjoiltuna, se on meillä joulun perinteinen jälkiruoka jota ilman ei tule joulua.

Riisipuuro ja "veskunavelli" kuuluvat perinteisesti meillä jouluun. Meillä tämä rusinakeitto menee nimellä "veskunavelli", mutta vasta tänä syksynä sain tietää että sen oikea nimi on väskynävelli. Veskunat on luumuja, ja niitä tässä keitossa ei yhtään ole, vain ja ainoastaan rusinoita. No, meillä tämä ei mitenkään vaikuta rusinakeiton nimeen, se tulee aina meillä olemaan veskunavelliä.

Sekametelisoppaa

Joskus isäni valmisti jouluksi "seka-meteli-soppaa" veskunavellin sijaan, mutta tästä minä en koskaan samalla tavalla innostunut, vaikka pidänkin paljon kuivatuista hedelmistä, ja joka vuosi valmistan hedelmäkakun jouluksi. Taidan kai olla aika vanhoillinen ruokani suhteen, varsinkin perheen perinne ruokien suhteen.

Nyt, neljäntenä adventtisunnuntaina, voit jo hyvissä ajoin etukäteen valmistaa riisipuuroa ja väskynävelliä, kummatkin säilyvät hyvin viikon päivät jääkaapissa ja ovat vielä syötäviä Tapanin päivänä koska se on sunnuntai.

Manteli riisipuuroon

Meillä lapsuuteni kodissa puuroa syötiin vasta jouluaattona, myöhään illalla. Meillä riisipuuron sekaan lisättiin joka joulu yksi ainokainen kaltattu manteli. Se, joka löysi sen puuronsa seasta, sai toivoa jotakin. Toivomustaan ei koskaan saanut paljastaa kenellekään jotta se toteutuisi, mutta en tiedä toimiiko tämä koska en lapsena koskaan löytänyt mantelia puurostani. Jostain ihmeen syystä sen löysi aina pappa, ja hänen kuolemansa jälkeen on perinne jatkunut, minä vaan en koskaan löydä sitä mantelia puurostani, vaikka sinne olisin lisännyt enemmän kuin sen yhden mantelin.Ohjeen miten kaltata manteleita löydät reseptistäni joulun punaiset glögit.

Riispuuuroa aamiaiseksi tai välipalaksi

Jouluna, kun tapana on syödä vähän tavallista enemmän ja on niin paljon muita herkkuja joita syö, on hyvää olla riisipuuroa ja väskynävelliä valmiina jääkaapissa. Ne sopivat hyvin syötäviksi kylminä suoraan jääkaapista, eikä kenelläkään tule mitään paineita valmistaa niitä kumpiakaan mihinkään määrättyyn aikaan. Meillä syötiin riisipuuroa aamiaiseksi tai välipalaksi ja kokemuksella voin sanoa että on käytännöllistä kun jokainen pystyy itse vapaasti niitä ottamaan jääkaapista kun mieli tekee. Siinä on yksi asia vähemmän josta huolehtia jouluna. Itse puuron keittämiseen menee aika tovi, ja minä haudutan sitä miedolla lämmöllä reilun tunnin verran, lisäten siihen koko ajan hieman lisää nestettä, samalla tavalla kuin risottoa keitettäessä tehdään.

Voit riisin sekaan panna kanelitangon mukaan, josta se saa kivaa makua, mutta itse kun en pahemmin välitä kanelista, joten minä jätän se suosiolla pois. Kokonaisen kanelitangon käyttöön on kuitenkin käytännön syy, se on helppo onkia valmiin puuron seasta pois. Kaneli on luovuttanut makunsa, mutta sitä ei näy missään.

Rusinakeitto

Itse väskynävelli on helppoa, se ei mitenkään ole aikaan vievää saada valmiiksi. Kuivatut rusinat veteen likoamaan vähäksi aikaa jonka jälkeen se kiehautetaan ylös tuoreen sitruunamehun ja sokerin kanssa ja saostetaan perunajauhoilla. Perunajauhoja menee 2-3 ruokalusikallista per litraa vettä, äläkä unohda laskea myös sitruunan mehua mukaan nestemäärään.

Jotkut maustavat myös väskynävellinsä joulun mausteilla, tähän sopii esimerkiksi ripaus kanelia tai inkivääriä, mutta meillä sitä ei ollut enkä sitä siihen lisää. Mausteet voivat olla jauhettuja koska vellistä tulee hieman sameaa, ja niitä ei ruoan ulkonäön takia tarvitse poistaa keiton seasta. Rusinoiden ei välttämättä tarvitse olla tavallisia tummia, vain rusinakeitosta saa näyttävän jos vaihtelee niitä ajoittain vuodesta toiseen.

Erivärisiä rusinoita

Yhtenä vuonna tavallisia, toisena kullankeltaisia tai kolmantena vihreitä, tai miksei kaikkea kolmea lajiketta yhtä aikaan. Koska väskynävelli sisältää sitruunanmehua, siitä ei tule aivan kirkasta, kuten muuten perunajouhista valmistetut kastikkeet, joten sen voi valkoisen taloussokerin vaihtoehtona makeuttaa joko hunajalla jolloin siitä tulee kellertävän väristä tai ruokosokerilla jolloin siitä tulee vaalean ruskeata. Riisipuuron voi syödä joko lämpimänä, haaleana tai ihan kylmänä mutta väskynävelliä ei kuitenkaan enää saa lämmittää sen valmistamisen jälkeen, koska siinä on perunajauhoja, jotka juoksettuvat niiden uudesti lämmittämisestä. Joten väskynävelli on joko valmistettava silloin kun sitä tarjoilee jos haluaa sen lämpimänä, tai antaa sen jäähtyä ja tarjoilla sen vasta kylmänä.

Perinteinen riisipuuro

2 dl puuroriisiä
7 dl vettä
suolaa
5 dl maitoa
1 kaltattu manteli
1 kanelitanko

Joulun perinteinen väskynävelli

3 dl rusinoita
1 l vettä
½ sitruunan mehu
sokeria tai hunajaa
2-3 rkl perunajauhoja per litra nestettä
(jauhettua inkivääriä tai kanelia)

Joulun perinteinen riisipuuro

Kaada riisinjyvät kattilaan (ja kanelitanko jos haluat maustaa puuron sillä) ja lisää ripaus suolaa. Kaada päälle kylmää vettä kunnes riisi juuri ja juuri peittyy. Anna riisin liota vedessä noin tunnin ennen kuin keität sen, tämä nopeuttaa keittoaikaa hieman. Pane kattila levylle ja kiehauta se ylös jonka jälkeen puuroa pitää hautoa matalalla lämmöllä lopun ajan kypsymisajasta. Sekoita riisiä aika ajoin jottei se jää kiinni kattilan pohjaan, ja lisää sen sekaan nestettä kun se sitä tarvitsee. Riisipuuro tarttuu helposti pohjaan kiinni, jollei sitä sekoita tarpeeksi usein, ja se palaa muutenkin herkästi pohjaan. Voit kokeilla riisin kypsyyden maistamalla sitä. Lisää viimeisinä kertoina maitoa veden sijan ja anna sen melkein kokonaan imeytyä riisiin ennen kuin lisäät sitä lisää. Nosta kattila levyltä (ja nouki puuron seasta pois kanelitanko jos sitä käytit) ja kaada puuro kulhoon josta sen tarjoilet. Tarjoile joko lämpimänä tai anna sen jäähtyä ennen kuin tarjoilet sitä väskynävellin kera. Anna puuron jäähtyä kokokaan ennen kuin peität sen muovikelmulla. Säilytä riisipuuro jääkaapissa.

Joulun perinteinen väskynävelli

Pane rusinat kylmään veteen likoamaan tunniksi pariksi. Rusinoiden kannattaa antaa imeä itseensä nestettä ja pullistua jotta ne eivät myöhemmässä vaiheessa tekisi sitä, jottei väskynävellistä yllättäen tulisi liian paksua perunajauhon lisäyksen jälkeen. Lisää keiton sekaan puolikkaan sitruunan mehu ja valitsemasi makeutusaine (ja jauhetut mausteet jos niitä haluat käyttää) jotka luettelin tässä yllä jos niitä haluat käyttää. Varo saamasta sitruunan siemeniä keiton sekaan, niistä tulee kitkerämaku joka ei sovi tähän ruokalajiin. Maista että keitto on mielestäsi sinulle sopivan makuinen, ei liian makea eikä liian kirpeä. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan vettä kulhossa. Sekoita hyvin ja ota keitto pois levyltä. Kaada perunajauheseos ohuena nauhana väskynävellin sekaan koko ajan vispilällä vispaten. Nosta kattila takaisin levylle ja kiehauta keitti ylös. Kaada väskynävelli kulhoon tai kannun josta sen tarjoilet. Tämän jälkeen en suosittele väskynävellin lämmittämistä vaan anna sen jäähtyä kunnolla huoneenlämmössä (tai ulkona) ennen kuin peität sen muovilla ja panet sen jääkaappiin. Väskynävelli säilyy viikon jääkaapissa. Vispaa väskynävelliä vispilällä vähän ennen sen tarjoilemista, rusinoiden on tapana kerääntyä keiton pohjaan. Kaada väskynävelliä joulun riisipuuron päälle ja nauti.

Perinteinen karjalan paisti

Aito ja perinteinen karjalanpaisti. Karjalanpaisti uunissa perinteisesti hitaasti haudutettuna savipadassa.

Karjalanpaistia savipadassa

Vuosikymmen pari sitten Savipata oli muodissaan ja melkein joka kodissa valmistettiin sillä uunissa ruokaa. Nykyään tämä vaivaton tapa valmistaa ruokaa on melkein unohdettu koska se on ”out” mutta se on kuitenkin kaikista vaivattomin tapa saada Karjalanpaistia pöytään syödäkseen ja jos sinulla sattuu olla oma, tai olet perinyt omasi, sinun kannattaa pitää siitä hyvää huolta. Savipadan huoltaminen on helppoa, se on aina käytön jälkeen puhdistettava huolella ja siihen ei saa käyttää tiskiainetta, vaan ja ainoastaan puhdasta vettä ja harjaa.

Savipadan pitää aina saada kuivua läpikotaisesti ja se on säilytettävä ilmavasti, jottei se homehdu. Ennen sen käyttöä savipata pitää liottaa vähintään tunnin verran puhtaassa haaleassa vedessä, jotta se imee itseensä niin paljon vettä kuin vain mahdollista ja se pannaan aina kylmään uuniin. Jos vahingossa panet kylmän savipadan uuniin se suurimmalla toden näköisyydellä halkeaa. Koska pata pannaan kylmään uunin, on ruokien valmistusaika pidempi kuin se olisi muuten, ja padan ja uunin lämpiäminen riippuu padan kosteudesta, siis miten huokoinen se on ja miten paljon vettä se on imenyt itseensä, ja myös miten kauan uunilta menee lämpiämiseen padan uunin panemisen jälkeen.

Olen vuosien mittaan kokeillut monia tapoja karjalanpaistin valmistuksessa. Olen ruskistanut lihat ennen niiden uunissa hauduttamista, jauhonnut lihat ennen niiden ruskistamista, olen vaihdellut eri lihalaatujen määriä suhteessa toisiinsa ja maustanut sen eri tavoilla ja palaan aina saman lähtökohtaan, miten sen alun perin opin valmistamaan, savipadassa. Lihat vaan mausteiden kanssa savipataan uuniin kunnes hautuneet tarpeeksi ja valmista.

Uunissa haudutettua

Savipadassa lihan omat nesteet ja padan kosteus mureuttavat paistin aivan eri lailla kuin tavallisessa padassa, ja koska neste määrä padassa on hyvin alhainen, osa siitä haihtuu uunissa, liha ruskistuu padassa siltä osalta joka on nesteen yläpuolella. Äitini ei ole mikään lampaan syöjä, joten meillä lapsuuden kodissani lampaan osa usein jätettiin pois, ja voit sinäkin tehdä niin jos haluat, ja kaupasta saa tähän tarkoitukseen valmiiksi leikattua kuutiolihaa.

Kaikista parasta saat tietysti jos itse leikkaat lihat, parasta makua pataan saat hieman rasvaisemmista paloista, kuten kyljestä, lavasta tai niskasta. Itse pidän suhteesta 1/3 osaa jokaista lihalaatua kohti, jollet käytä lammasta suosittelisin 2/3 porsaan ja 1/3 härän lihaa koska porsaanlihassa on enemmän rasvaa, ja rasva tarkoittaa tässä tapauksessa enemmän makua. Savipataan voi myös lisätä pari valkosipulin kynttä jos niin haluaa, itse teen sekä valkosipulilla höystettyä että ilman sitä saadakseni vähän vaihtelua ruokaan. Voit lisätä kuoritut valkosipulin kynnet pataan samaan aikaan muitten aineksien kanssa.

Karjalanpaistia keltaisella mausteriisillä

Meillä kotona tarjottiin Karjalanpaisti joko perunamuusin, lanttulaatikon tai karjalan piirakoiden kera mutta tässä olen valinnut hieman erikoisemman lisukkeen, keltaisen Marokkolaistyyppisen maustetun riisin mantelien ja rusinoiden kera. Riisi saa kauniin värinsä kurkumasta, kurkuma ei liielti mausta riisiä vaan antaa siihen vain kauniin keltaisen värinsä, ja makean makunsa rusinoista.

Rusinat lisätään riisin keitin veden sekaan jotta riisiin tulee hieman makeutta, joka kivasti pyöristää muuten vähän karvaita mausteita ja mantelit antavat kivaa rouskuvaa vastapainoa muuten pehmeille aineksille. Tähän voit käyttää sekä kourittuja että kuorimattomia manteleita, itse pidän kuorimattomista manteleista kivan värivivahteensa takia. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan ruokaa neljälle hengelle, ja josta jää vähän ruokaa laiskan päivän varalle, jottei joka päivä tavitse olla ruokaa laittamassa.

Perinteinen Karjalanpaisti

300 g lampaan lihaa
300 g porsaan lihaa
300 g härän lihaa
1 iso sipuli
(1-2 kuorittua valkosipulin kynttä)
suolaa
mustaa pippuria
laakerinlehti

Marokkolaistyyppinen mausteriisi

4 dl riisiä
1 tl kurkumaa
suolaa
½ tl neilikkajauhetta
½ tl jauhettua kardemummaa
1 tl jauhettua inkivääriä
kourallinen rusinoita
kourallinen manteleita

Liota puhdas savipata vähintään tunti puhtaassa haaleassa vedessä. Jollet käytä valmista kuutiolihaa, leikkaa kaikki liha samankokoisiksi kuutioiksi, noin parisen sentin kokoisiksi. Kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Ota pata pois vedestä likoamasta ja lado siihen lihat sipulin kera. Mausta suolalla, mustalla ja maustepippurilla ja pane laakerin lehti sekaan. Sekoita hyvin ja pane padan kansi päälle. Pane pata kylmään uuniin ja lämmitä uuni 175 asteeseen. Paista kunnes padan pohjalla on vain niukasti nestettä ja lihat ovat saaneet kauniin värin pintaa. Tämä kestää hyvällä todennäköisyydellä parista tunnista neljään tuntiin, riippuen lihan määrästä ja miten mureata haluat paististasi. Voit paistoajan aikana käännellä lihoja padassa jos haluat niin mehut sekoittuvat vielä paremmin keskenään. Padassa on kuitenkin koko ajan oltava nestettä tallella, se ei saa kuivua kokonaan, silloin se voi haljeta. Keitä riisiä jonka maustat tavalliseen tapaa suolalla. Lisää keitinveteen myös kurkuma, kardemumma, neilikka ja inkivääri ja anna riisin kiehua melkein valmiiksi. Itse keitän riisin aina niin että kaikki vesi imeytyy siihen, hieman riisin laadusta riippuen, siis miten paljon vettä se imee itseensä, se on kattilassa suhteessa noin vettä riisin jyvien pintaan asti ja puolet vettä lisää riisin yläpuolelle. Keitä riisi miedolla lämmöllä kannen alla ja lisää rusinat riisin sekaan viitisen minuuttia ennen kuin riisi on valmista. Lisää mantelit vähän ennen kuin kaikki vesi on imeytynyt riisiin ja sekoita hyvin haarukalla jotta riisistä tulee ilmavaa. Tarkista Karjalanpaistin liemen suolaisuus ja lisää sitä jos se sitä tarvitsee. Kokoa annokset lautasille jos niin haluat, tai tarjoile suoraan pöytään jotta jokainen ruokailija voi ottaa ruokaa itse. Tarjoile Karjalanpaisti maustetun riisin kera jollet sen kanssa valitse tarjoilla perinteisempiä vaihtoehtoja kuten Karjalanpiirakat, pottumuusi tai lanttulaatikko.