English breakfast

Lämmin englantilainen perinne-aamiainen; english breakfast jossa rapeaksi paistettua pekonia ja siskon makkaroita, kullan keltaista samettisen pehmeää munakokkelia, mausteisia herkkusieniä, meheviä punaisia paistettuja tomaatteja, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa paahtoleivän ja maitoteen kanssa.

Vietin juuri ensimmäisen yöni omassa sängyssä kahden olohuoneen matolla nukutun yön jälkeen ja oli se oma sänky sitten niin ihana paikka nukkua. En nukkunut olohuoneen lattialla koska olimme puolison kanssa tapelleet, vaan koska kissamme olivat tapelleet. Meillä on kaksi kissa, kolme vuotta vanha tyttö ja kuutisen kuukautta vanha poika kissa, joka nyt ilmeisesti on tullut isoksi pojaksi ja koska kissat ovat hyvin herkkiä uusille hajuille joten sukukypsä poikamme sitten ilmeisesti haisee tytön mielestä erilaiselle kuin ennen, ja siitäkös sitten syntyi tappelu. Kaksi yötä kunnes tyttö lähti jälkikasvulle kyläilemään kunnes pikkumies saadaan leikattua

Fry-up

Katselin tässä heti aamulla herättyäni Jamie Oliverin ruokaremonttia ja koska hän yrittää valistaa Englantilaisia syömään paremmin ja terveellisemmin, laittamaan ruokansa itse sen sijaan että syövät nouto-ruokaa, joten ajattelin että Englantilainen kunnon tuhti aamiainen maistuisi nyt sen tasapainoksi. Britit itse kutsuvat aamiaistansa ”fry-up’iksi” ja sitähän se on, periaatteessa kaikki paistetaan ja syödään lämpimänä.

Perinteisesti siihen kuulu paistettu muna, englantilaisia porsaanliha makkaroita, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, tomaattia, pari kolme paistettua siivua pekonia, herkkusieniä ja paahtoleipää jotka tarjoillaan teen kanssa. Suomesta ei löydy englantilaisia makkaroita, ns. Porksausages, enkä niitä tähän hätään lähtenyt itse valmistamaan, vaikka valmiudet ja resepti ovat hallussa, olen hieman joutunut mukailemaan englantilaista aamiaistani suomalaisen makuun käyttämällä siskomakkaroita, joissa on aika samantapainen makuvivahde.

Toiset aamiaisen osat taas olen päättänyt maustaa oman makuni mukaan, jottei kaikki maistuisi samalle ja paistetun munan sijaan olen valinnut munakokkelin koska se sopii paremmin kokonaisuuteen. Parasta tässä ruoassa on se että suurin osa sen ainesosat voivat olla kaapissa kotona säilykepurkeissa valmiina odottamassa käyttöä. Tietysti on parasta jos sinulla on tuoreita herkkusieniä ja tomaatteja, mutta säilyketomaatit ja herkkusienet kelpaavat pitkälle Englannissa. Minulle on kerran yhdessä hotellissa Brightonissa, ja hotelli oli olevinaan paremmasta päästä, tarjoiltu aamiaisella kokonaisia säilyketomaatteja jotka olivat lämmitetty omassa mehussaan. Pekonia voi säilyttää pakastettuna, joten itse asiassa vain makkarat vaativat hieman ennakoimista koska ne maistuvat parhaiten tuoreina.

Mitä pannulle?

Meillä kotona tämä fry-up usein tarjoillaan lämpimänä ruokana, ei siis aina välttämättä aamiaisena vaikka kutsummekin sitä aamiaiseksi. Se on aika tuhtia tavaraa ja sopii hyvin esimerkiksi brunssiksi, joka siis on aamiaisen ja lounaan välimuoto. Englannissa lasketaan yleensä että jokainen ruokailija syö pari kolme pekoniin siivua, puolikkaan tomaatin, yhden herkkusienen jos ne ovat isoja, enemmän jos ne ovat hyvin pieniä, yhden paistetun munan (sama pätee munakokkeliin muna per syöjä + yksi pannulle lisäksi), yhdestä kahteen makkaraa (pork-sausages'it ovat erittäin pieniä raaka-makkaroita), pari kolme ruokalusikallista papuja ja paahtoleipää niin paljon kuin haluavat ja jaksavat syödä, normaalisti arvioisin yhdestä kahteen leipäviipaleeseen per nuppi.

Kaiken tämän lisäksi tarjoillaan myös joko HP-kastiketta tai ketsuppia ja kaikki huuhdellaan alas kuumalla makealla maitoteellä. Englantilaisen aamiaisen valmistamisessa on omat kikkansa, aloitetaan tietysti siitä mikä kestää pisimmän aikaa valmistaa ja jo valmiit ruoat pannaan uuniin jotta ne pysyisivät lämpiminä kunnes joko tarjoilet aamiaisen samalta vuoassa pöytään, jossa kaikki ruokailijat voivat itse ottaa mitä haluavat, tai saat koottua jokaiselle oman annoksen lautasille tarjoiltaviksi.

English breakfast tai Fry-up

pekonia
Siskon makkaroita
kanan munia
kermaa
herkkusieniä
tomaatteja
valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
paahtoleipää
voita
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
timjamia

Pese tomaatit ja leikkaa ne puoliksi. Paista tomaatin puolikkaita leikkauspinta pannun pintaa vasten kunnes ne ovat saaneet kivan värin. Siirrä tomaatit vuokaan uuniin paistumaan lisää 175 asteeseen. Avaa paputölkki ja pane ne kattilaan miedolle lämmölle lämpiämään, ja ala unohda sekoitella papuja aika ajoin jotteivät ne kiehu pohjaan. Papuja ei saa lämmittää liian kovalla lämmöllä koska ne muusantuvat silloin ja tässä olisi tarkoitus tarjoilla ne kokonaisina kastikkeessaan. Jos käytät säilykesieniä, valuta niistä ensin pois neste. Jos käytät tuoreita herkkusieniä, huuhtele ne ja anna kuivua ennen valmistusta. Paista tuoreet herkkusienet oliiviöljyssä pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Purkkisieniä ei tarvitse paistaa. Mausta sienet timjamilla, suolalla ja pippurilla ja pane ne uuniin odottamaan kypsymään lisää. Voit hyvin panna ne samaan vuokaan tomaattien kanssa. Paista siskonmakkarat öljyssä pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja pane ne uuniin odottamaan syöntiä. Vaikka siskonmakkara on raakamakkaraa, se kypsyy varmasti uunissa odotellessaan. Tee nyt munakokkeli, tai jos et halua munakokkelia paista jokaiselle syöjälle muna. Munakokkeli valmistetaan periaatteessa samalla tavalla kuin omeletti, ainoa ero on että munakokkeli ei saa ottaa yhtään väriä joten sitä on koko ajan sekoitettava sen paistuessa. Vispaa kermaa ja munat, mausta suolalla ja pippurilla. Sulata voita ja öljyä paistinpannussa, kaada munaseos pannulle ja paista miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Ota pannu lämmöltä kun seos on kokonaan hyytynyt. Paista pekoni kuumalla pannulla kunnes se on saanut kivan värin ja on niin rapseakkaa kuin sen halut olevan. Nyt voit joko koota jokaiselle oman annoksen tai lisätä kokkelin ja pekonin vuokaan muun ruoan sekaan ja tarjoilla ruoat pöydässä. Tarjoile vasta paahdetun paahtoleivän, höyryävän kuuman teen ja ketsupin kanssa.

Sahramilla maustetut biscotit

Sahramibiscottit, sahramilla maustetut pähkinäiset biscottit, italialaiset sahramikorput. Kullan keltaisia, makean rapeita sahramisia appelsiinilla ja hasselpähkinällä höystettyjä biscotteja.

Biscotti on korppu

No mikä nyt sitten onkaan biscotti? Juu se on korppu ja tässä kohdassa juuri sahramilla, hillotuilla appelsiinin kuorilla ja hasselpähkinöillä maustettu korppu, keksejä tai pikkuleipiä. Biscotti ovat perujaan jo keskiajan Italiasta, ja itse sano juontuu latinan ”panis biscoctus”, joka tarkoittaa kahdesti kypsennettyä leipää. Tätä käytettiin jo antiikin armeijoiden muonituksessa ja näistä kehittyi myöhempien aikojen laivakorput.

Korppu on siis kahdesti leivottuja pikkuleipiä joiden säilyvyys on pitkä, jollei nyt ihan ”ikuinen” mutta tiiviissä purkissa ne säilyvät kuukausia. Biscotit ovat makeita pikkuleipiä jotka perinteisesti Italiassa tarjotaan juoman kera, usein vino Santon kanssa, joka on makea viini ja johon biscotteja kastetaan. Nykyään biscotit usein tarjoillaan kahvin kera jälkiruokana tai pikemminkin sen sijaan. Kokeile biscotteja vaikkapa Limoncellon kera.

Olen usein vuosien mittaan tehnyt näitä biscotteja eri muunnelmin, olen kuitenkin aina käyttänyt sahramia koska se mielestäni sopii erittäin hyvin rapeisiin kekseihin varsinkin nyt kun joulu tekee tulojaan. Jostain ihmeen syystä juuri nyt, kun luonto alkaa olla pimeimmillään ja synkimmillään, tarvitsen sitä etelän tuulahdusta jostain ja etsin aurinkoista makua ruokiin. Periaatteessa kaikki kuivatut hedelmät ja eri pähkinät ovat hyviä biscoteissa, varsinkin pistaasipähkinät antavat vihreällä värillään säväyksen näihin ja hillottu appelsiinin kuori taas maustaa niitä hieman hienovaraisemmin ja tästä reseptistä tulee noin 40 biscottia.

Sahramibiscotit

50 g sahramia
100 g voita
1 dl sokeria
1 iso kanan muna
3½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl pistaasi- tai hasselpähkinöitä
1 rkl hillottuja appelsiinin kuoria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Vispaa sokeri ja muna kuohkeaksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Leikkaa appelsiinit kuoret ohuiksi sentin pitkiksi suikaleiksi. Lisää kananmunaseokseen sahrami, voi, jauhot pähkinät ja appelsiinin kuoret sokeri ja sekoita huolella. Nosta taikina jauhotulle pöydälle ja muotoile kaksi noin 30 sentin pituista pötköä. Pane pötköt leivinpaperille uunipellille ja paista uunissa 15–20 minuuttia. Leikkaa pötköt pellillä vinosti 2 sentin paksuisiin paloihin jo ennen kuin ne jäähtyneet ja käännä ne ylös sivulleen paperille. Pane biscotit takaisin uuniin ja anna niiden ”jälki-kuivua” uunissa 75 asteen lämmössä vähintään 40 minuuttia, tai anna niiden olla jälkiuunissa, siis lämpimässä uunissa joka ei enää ole päällä ja joka jäähtyy itsestään, yön yli. Sahramiset biscoto maistuvat hyvin Limoncellon kera.

Beaujolais Nouveau ja Villages 2010

Beaujolais Nouveau ja Villages. Se ei ole mehua, se on viiniä, punaista viiniä ja hieman vetistä mutta kyllä sitä juoda voi.

Marraskuun kolmantena torstaina minä suunnistan Alkoon heti kuin vain mahdollista. Tällöin saapuu uusi Beaujolais Nouveau, joita olen suurella mielenkiinnolla maistellut  jo reilut kaksi vuosikymmentä. Alkujaan tämä oli myynti-kikka jotta Bourgognen viininviljelijät saisivat myytyä viininsä ja sittemmin on tullut muitakin viinejä jotka myydään ja juodaan jo heti tuoreena.

Beaujolais Nouveau on siis tuore-viiniä, ja se valmistetaan Gamay-viinirypäleistä. Sitä ei kannata säästää ja kypsyttää koska se ei välttämättä parane vaan se on valmistettu juuri nyt, heti juotavaksi. Alkon sivuilla suositellaan viiniä kuuden kuukauden sisällä juotavaksi. Joinakin vuosina Beaujolaisit ovat loppuneet jo samana päivänä kun ne ovat tulleet myyntiin ja täällä Suomessa valitettavasti Alko määrää mitä me saamme maistaa ja joka vuosi ilmestyy kaksi viiniä, Beaujolais Nouveau ja Beaujolais Villages.

Toisin Pariisissa jossa kävelemällä vain baarista toiseen, voi maistaa eri tuottajien viinejä tänään, ja siellä on tänään juhlat kaduilla, joten kadehdin hieman juuri nyt Pariisissa olevia. Totta kyllä on että, jos maistaa viinejä, niin silloin sylkee viinin maistamisen jälkeen ulos, sitä ei juoda ollenkaan ja näin makunystyrät pysyvät vielä vireessä monenkin maistelun jälkeen. Toisin on kun maistelee ja juo sen mitä maistaa, silloin tuskin kolmannen viini lasillisen jälkeen enää osaa erotella viinejä toisistaan, ainakaan minä en, mutta voi se silti olla kivaa varsinkin oikeassa seurassa.

Tänään teen siis poikkeuksen sääntöön, en koskaan kirjoita mitään tietokoneella kun olen juonut alkoholia ja tämä tulee toistumaan juuri tänä päivänä joka vuoden marraskuun kolmantena torstaina. Olen siis jo maistanut kumpaakin Beaujolaista ja en voi sanoa muuta kuin, petyin taas kerran. Alko on tapansa mukaan saanut taas kerran kaksi hyvin samanlaista viiniä myyntiin, maussa on eroja mutta pieniä. Tämä vuosi ei mielestäni ole parhaita vuosia, kummatkaan viinit eivät maistu ”mehulle” kuten usein väitetään mutta nämä ovat mielestäni hyvin vetisiä, jotenkin laimennettuja maultaan. Niistä puuttuu syvyys ja se kiva helmeilevä hiilihappo joka yleensä Beaujolaisissa on. Kuvailisin että kummatkin viinit jotenkin maultaan ovat ”vaaleita”, en osaa sitä sen paremmin selittää, ja viime vuonna ne kummatkin olivat ”tummempia” kuin tavallisesti. Jos nyt arvostelen näin jälkikäteen, niin viime vuonna oli paremmat viinit, vaikkeivät ne silloinkaan olleet mitään huippuja, siis nämä Alkon myymät Beaujolais Nouveau viinit. On kylläkin myönnettävä että kummankin viinin maku paranee kun ne saavat hengittää vähän aikaa korkit auki ennen kuin niitä juodaan ja ne kannattaa myös tarjoilla hieman viilennettyinä, ei siis jääkylminä. Noin pari astetta lämpimämpinä kuin jääkaapissa tavallisesti on.

Suurin pettymykseni oli että kummatkin viinit ovat pullotettuja kierrekorkkipulloon. Yksi suuri osa viinin nauttimisesta on juuri kun avaa pullon korkkiruuvilla ja se sanoo ”Pop”. Tiedän että luonnon korkki on kallista, teidän myös että viinit pysyvät paremmin kierrekapselipulloissa, laadun voi taata aivan eri tavalla kuin luonnon korkkipulloissa, niihin ei tule ns. korkki-vikaa, mutta kuitenkin ikävöin vanhoja kunnon korkkeja ja korkkiruuvin käyttämistä. Onneksi se ei vielä ole hävinnyt kaikista viineistä ja nyt sitten näin tänään.

Kummankaan viinitalon kortisivuilta ei löytynyt mitään tietoa heidan tämän vuotisesta Beaujolais viinistä, joten joudin tässä turvautumaan Alkon sivuilta löytyvään tietoon, ja huomatkaa, tämä ei ole mainosta, jonka varmasti ymmärrätte kun luette mitä mieltä niistä olen. Lisää Beaujolais Nouveausta voit lukea niille omistetulta sivulta.

Mutta jos vihdoinkin pääsisin asiaan, ja tapani mukaan annan pisteet 1-5, jossa 5 on paras mahdollinen, pisteet ovat seuraavat.

Mommesin Beaujolais Nouveau
Alkon sivujen mukaan: ” Kevyt, pehmeä, vadelmainen, kevyen kirsikkainen, hennon mausteinen”. Minun mielestäni maku oli vedellä jatkettu, hapan muistuttaa salaattikastiketta ja Beaujolais Nouveaun tavallinen pieni helmeily puuttui. Kirsikan pystyin mahdollisesti jotenkin tunnistamaan ja löytää sieltä jostain perältä tai seasta, mutta vadelma meni minulta aivan ohi. Tämä ei ole mitään mehua, jollei hapanta sellaista, ja mietin mitä sen kanssa voisi syödä, jollen teen tästä kastiketta.

Arvosana: 2

Pierre Dupond Beaujolais Villages
Alkon mukaan. ”Kevyt, pehmeä, vadelmainen, karpalohilloinen, hennon banaaninen, kevyen mausteinen”. Minun mielestäni tämä viini oli edelliseen verrattuna hieman pehmeämpi ja pyöreämpi, siinä oli hapekkuutta mutta syvyys puuttui ja kuten edellisessä, Beaujolais Nouveaun tavallinen pieni helmeily puuttui. Vadelma meni tästäkin jotenkin minulta ohi, karpalon voin tunnistaa ja banaania? Jos minun pitäisi valita näistä kahdesta yksi, suosittelisin kuitenkin tätä. Voin sitä hyvin juoda ja tarjoilisin sitä jopa vieralle.

Arvosana: 3

Beaujolais Nouveau

Olen seurannut Beaujolais Noveaun tarjontaa täällä Suomessa nyt vuosikymmenen ajan joten tähän asiaan palaan vielä päivän mittaan...kun olen ensin saanut haettua viinit Alkosta ja maistettua ne. Voit lukea Beaujolais Nouveau ja Beujolais Villages viineistä lisää Beaujolaisviini sivultani jolle olen koonnut ne kaikki.

Nopeat timjamiset porsaankyljykset

Timjamilla maustettuja nopeita porsaankyljyksiä. Arjen nopeaa rapeaksi paistettua possua vihreillä pavuilla, arkiruokaa nopeasti pöytään.

Yksi tapa maustaa lihaa, on maustaa rasva jossa sen paistat ja maustetulla öljyllä saat vaivatta uutta makua jo vanhaan tuttuun. Tällä tavalla saat aikaan miedon vivahteen eikä mausta lyö itseänsä likaa läpi vaikka sattuisi olemaan vahva mauste.

Mausteöljyä

Mausteöljyn voit joko tehdä itse, tai ostaa kaupasta esimerkiksi valkosipulilla tai yrteillä valmiiksi maustettua öljyä. Tässä olen valinnut appelsiinisen mausteöljyn jonka sisältävän timjamin lisäksi lisäsin vielä tuoretta timjamia paistinpannulle antamaan lisävivahteen makuun tavallisille porsaan kyljyksille. Näin saat valmistettua oivallista pikaruokaa, ruoka on valmista jo vajaassa parissa kahdessa kymmenessä, joko pekonilla tai valkosipulilla maustetut Haricots vertsit ja salaatti vain lisukkeeksi.

Porsaankyljykset timjamilla

4 porsaankyljystä
tuoretta timjamia
suolaa
mustaa pippuria
mausteöljyä

Ota liha ulos jääkaapista puolisen tuntia ennen sen valmistamista jotta se ehtii ”temperoitua”, siis saada huoneen lämmön. Mausta kyljykset suolalla ja pippurilla. Kaada kuumaan paistinpannuun loraus öljyä ja lisää sinne pari tuoretta timjamin oksaa. Lisää pannulle kyljykset timjamin päälle ja anna paistua kauniin ruskeaksi. Käännä kyljykset ja paista toiseltakin puolelta. Valele kyljyksiä mausteisella öljyllä paistamisen aikana aika ajoin jo paistetulta puolelta. Kokoa annokset lämpimille lautasille, alimmaiseksi kasa joko valkosipuli Haricots vertsejä tai pekoni Haricots vertsejä jonka päälle asetat kyljykset, lusikoin vähän paistin rasvaa päälle ja tarjoile salaatin kera.

Uunissa paahdettu kurpitsa

Uunissa paahdettua kurpitsaa makella vinaigrettellä. Lisukkeeksi hitaasti uunissa paahdettua kurpitsaa ja valkosipulia mausteisella vaahterasiirappivinaigrettelle höystettynä.

Kurpitsasta on moneen, ja yksi vaivaton tapa valmistaa siitä maukasta lisuketta lihan tai linnun kanssa on paahtaa sitä uunissa, jossa se periaatteessa ihan itsekseen valmistuu. Joissakin resepteissä mausteet ja liemi sekoitetaan heti vihannesten sekaan uunivuokaan, mutta varsinkin kanelin eteeriset ominaisuudet menevät uunin lämmössä hukkaan joten ne on parempi lisätä vasta viimeiseksi ennen tarjoilua. Kaneli sopii hyvin kurpitsan kanssa yhteen, kuten myös vaahtera siirappi joita tässä olen käyttänyt kumpaakin balsamiviinietikan kanssa antamaan kurpitsalle makua. Voit vaahterasiirapin sijaan käyttää hunajaa saman verran. Ja käytin tässä myös tavallisen sipulin lisäksi myös punasipulia jotta sain enemmän väriä annokseen ja tästä riittää noin neljälle syöjälle.

Uuni kurpitsa

1 kg kurpitsaa
4-5 valkosipulin kynttä
2 isoa sipulia
1 tl fenkolin siemeniä
suolaa
mustaa pippuria

Vaahterasiirappivinaigrette

2 tl kuivattua basilikaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 dl oliiviöljyä
½ dl Balsamietikkaa
2 rkl vaahterasiirappia
suolaa
mustaa pippuria

Ala pesemällä kurpitsa. Halkaise kurpitsa ja kaiva sen sisustasta ulos kaikki säikeet ja siemenet käytäen isoa lusikkaa. Jollet paahda siemeniä, voit heittää ne sisustan säikeiden kanssa kompostijätteeseen. Leikkaa kurpitsa pienemmiksi paloiksi ja kuori palat terävällä veitsellä. Leikkaa kurpitsa kymmenisen senttiä pitkiksi ohuiksi suikaleiksi. Kuori sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi jättäen niihin kannat jotta ne pysyisivät paremmin koossa uunissa kypsennyksen aikana. Pilko valkosipuli hienosti. Kaada uunivuokaan aimo loraus öljyä ja lisää sipuli, kurpitsan palat ja valkosipuli ja sekoita kaikki hyvin keskenään. Paahda uunissa 225 asteen lämmössä kunnes vihannekset ovat saaneet kiva tumman pinnan, tämä kestää noin 25–45 minuuttia riippuen miten tummia haluat kurpitsasta. Sekoita vihanneksia vuoassa pari kolme kertaa paahtamisen aikana. Sekoita kulhossa Vinaigrette ja mausta se suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Kaada Vinaigrette kurpitsan päälle sen tultua uunista, sekoita hyvin ja tarjoile heti lihan tai linnun lisukkeena.

Isän päivänä pihviä isälle

Paahtopaistia ja wokkivihanneksia isälle isänpäivänä. Kokonaisena uunissa kypsennettyä paahtopaistia ja sen kanssa punaviinikastiketta ja Itämaisesti maustettuja nopeasti Wokkipannussa paistettuja vihanneksia, joko perunan kanssa tai ilman sitä, tänään asiasta päättää isä onhan nyt Isien päivä.

Kyselin alustavasti tuttavapiirissä, mitä isät mieluiten haluaisivat syödä Isän päivänä, ja yksi mielinen vastaus oli, että he haluisivat syödä hyvän pihvin. Pihviä ei ole kiva valmistaa suurelle joukolle joten laiskana tyttönä päädyin kokonaisena paistettuun lihanpalaan ja wokattuihin vihanneksiin jottei koko päivää menisi keittiössä ruokaa väsäämässä.

Paahtopaisti uunissa

Wokki valmistuu hetkessä esivalmisteluiden jälkeen, sen reseptin löydät tästä alta ja paahtopaisti paistuu itsekseen uunissa sen esipaistamisen jälkeen ja punaviinikastikkeen voit tehdä valmiiksi etukäteen. Jollet halua valmistaa punaviinikastiketta alusta alkaen voit sen valmistamiseen käyttää joko lihaliemikuutioita tai pullossa valmista Fondia ellet mieluummin halua punaviinillä deglaseerata, siis nesteellä irrottaa maut paistinpannusta lihan paistamisen jälkeen, ja keittää sitä kokoon hieman ja tarjota sen kastikkeena. Jotta saisit kaiken valmiiksi tarjoiltavaksi samaan aikaan, sinun kannattaa alkaa lihasta, jonka jälkeen siirryt kastikkeen valmistukseen ja jonka kiehumisen aikana pilkot vihannekset wokkausta varten. Kun kastike on valmista wokkaat vain nopeasti vihannekset, maustat ne ja ateria on valmis.

Itämaisesti maustetut Wokkivihannekset

punasipulia
punaista paprikaa
varsiselleriä
kaalia
kesäkurpitsaa
1-2 valkosipulin kynttä
tuoretta inkivääriä
½ tl chiliä
soijakastiketta
rypsiöljyä paistamiseen

Kuori ja suikaloin vihannekset aika ohuiksi tikuiksi ja suikaleiksi. Lämmitä pannu kuumaksi ja lisää siihen loraus öljyä. Paista ensin chiliä ja hienoksi raastettua inkivääriä parisen minuuttia jotta maut irtoavat öljyyn. Paista vihannekset nopeasti koko ajan sekoittaen ja mausta ne viimeiseksi ennen tarjoilua soijakastikkeella oman makusi mukaan. Tarjoile se heti kuumana viipaloidun paahtopaistin, punaviinikastikkeen ja perunoiden kanssa, jos isä niitä haluaa.

Mausteinen keitetty kinkku

Keitetty kinkku, mausteinen omassa liemessään keitetty joulukinkku. Mausteisessa liemessä kokonaisena keitettyä, pullean pyöreätä höyryävän kuumaa suussa sulavan ohuiksi siivuiksi leikattua kinkkua.

On kivaa voida hyödyntää kaupan tarjous kun kinkkua halvalla löytää muulloinkin kuin jouluna. Jouluksi perinteisesti paistetaan kinkku uunissa, mutta se voi yhtä hyvin keittää jos vain on tarpeeksi iso kattila. Kyseinen kinkku oli pujotettu joustavaan verkkoon jotta se pysyisi muodossaan kypsentämisen, ja tämä verkko kestää hyvin sekä uunissa paistamisen että keittämisen. Naapurimaassamme Ruotsissa kinkkua on vuosikymmeniä yritetty saada kaikkein juhlapyhien osaksi ja siellä myydään juhlakinkkua jo Pääsiäisenä ja yritetään ujuttaa kinkku jopa osaksi Juhannusta.

Kinkun keittäminen

Lihan keittämisessä on sama niksi kuin sen uunissa paistamisessa, noin tunnin verran joka lihakiloa kohti ja lihalämpömittari on tässä oivallinen apuväline, sillä näkee tarkalleen milloin kinkku on kiehunut valmiiksi. Itse pidän hieman ylikypsästä kinkusta, joten annan yleensä keitetyn kinkun jäähtyä keitinliemessään jälkeenpäin. Kinkkuja löytää verkkoon käärittyinä joissa ne voi valmistaa.

Kinkkuja on harmaasuolattuja, ja näitä minä suosin itse, joten jos olet tottunut kauniin vaaleanpunaiseen kinkkuun jossa nitraatteja lisättynä, tämä tekemäni kinkku näyttää tylsän harmaalta. Ennen vanhaan suolasin itse joulukinkun, mutta se onkin aivan oma, ja aika pitkä tarina ja tilaa vievä tehdä kotona, kinkun harmaasuolaus nimittäin, nykyään joudun tilanpuutteessa tyytymään valmiiksi suolattuun kinkkuun jouluisin.

Voi jotenkin tuntua hullulle keittää suolattua kinkkua suolatussa keitinvedessä, mutta kokemukseni mukaan liian suuri osa suolasta poistuu kinkusta sen keitinveden mukana ja tästä syystä kinkku kannatta keittää suolatussa vedessä. Paras maku tulee kun panee kylmän lihan kylmään veteen lämpiämään. Kinkusta riittää moneen, se on hyvää kylmänä viipaloituna leivän päällä leikkeenä, tai lämpimänä ruokana tarjottuna joko porkkanalaatikon, lanttulaatikon tai perunasoseen kanssa.

Keitetty joulukinkku

Noin 2 kg kinkku
merisuolaa
2 porkkanaa
1 iso sipuli
6 kokonaista, kuivattua neilikkaa
iso nippu tuoretta timjamia
2 laakerinlehteä
3 kuivattua chiliä
1 tl kokonaisia mustaa pippureita
1 tl kokonaisia maustepippureita

Pane kinkku isoon kattilaan. Kuori sipuli ja porkkanat. Leikkaa porkkanat paloiksi ja sipuli viipaleiksi ja lisää kattilaan. Kaada kattilaan vettä ja mausta se suolalla ja lisää muut mausteet. Kuori veden pinnalta pois siihen muodostunut vaahto reikäkauhalla. Anna kiehua tunti per liha kiloa tai kunnes lihamittari, jonka olet työntänyt lihan paksuimpaan kohtaan sen sisälle, näyttää 85 astetta. Nyt voit joko ottaa kinkun pois keitinliemestä jäähtymään, tai antaa sen jäähtyä liemessä jolloin siitä tulee ylikypsää ja se saa vielä enemmän makua mausteista. Tarjoile kinkku lämpimänä tuoreen pottumuusin tai lanttulaatikon, porkkanalaatikon ja salaatin kanssa tai jäähtyneenä kylmänä leikkeleenä osana seisovan pöydän herkkuja.

Paahdetut kurpitsan siemenet

Paahdettuja kurpitsan siemeniä, sekä makeita että suolaisia. Tahmean makeita jouluisilla mausteilla höystettyjä ja suolaisia tulisia paahdettuja kurpitsan siemeniä.

Kurpitsaa säilöessä kannattaa samalla paahtaa niiden siemenet niiden poisheittämisen sijaan, mutta voit yhtä hyvin ostaa kaupasta kurpitsan siemeniä ja paahtaa ja maustaa ne itse. Voit joko paahtaa siemenet valkoisine kuorineen tai kuoria ne ja paahtaa vain niiden vihreän siemenen. Kaupasta löytyy yleensä vihreitä valmiiksi kuorittuja kurpitsan siemeniä.

Paahda kuivalla pannulla

Ensin ”peruspaahdan” kurpitsan siemenet kuiviltaan jotta voin käyttää siemeniä muun muassa naposteluun ja leivän leipomiseen. Valmistan myös sekä suolaisia että makeita maustettuja kurpitsan siemeniä joita paahdan hieman lisää mausteseoksen kanssa. Siemenet voi yhtä hyvin syödä paahtamattakin, ja ne sisältävät suhteellisen runsaasti fosforia muihin pähkinöihin ja siemeniin verrattuna ja hieman enemmän proteiinia kuin maapähkinät ja vetää tässä asiassa vertoja monelle juustolle. Nämä makeat paahdetut kurpitsan siemenet maistuvat varsin jouluisille ja sopivat hyvin naposteltaviksi tuleviin joulun ajan pitoihin. Siemeniä ei ole pakko maustaa heti niiden paahtamisen jälkeen vaan siemenet voi ensin paahtaa ja säilyttää ennen niiden lisämaustamista. Paahdetut siemenet, ja pähkinät, säilyvät lyhyemmän aikaa kuin paahtamattomissa siemenissä, tai pähkinöissä, koska niiden sisältämä öljy on lämmitetty joten se härskiintyy, tai hapettuu, nopeammin.

Kurpitsan käsittely

Katso Lipulin reseptistä, siis hillotun kurpitsan reseptistä miten käsittelet kurpitsaa ja saat siemenet otettua talteen kurpitsasta. Puhdista siemenistä kaikki säikeet joissa ne ovat olleet kurpitsan sisustassa kiinni. Huuhtele siemenet huolella lävikössä ja anna niistä valua kaikki vesi siivilässä ollessaan. Vaikka olisit miten tarkka hyvänsä siemeniä puhdistaessa niihin jää kuitenkin aina pienen pieniä säikeen paloja ja ne eivät mitenkään haittaa lopputulosta. Säikeitten jämät irtoavat pannussa paahtaessa ja näyttävät ohuen ohuilta läpinäkyviltä paperinpalasilta tai hyönteisen siiviltä. Leivitä siemenet puhtaalle keittiöpyyhkeelle, joko isolle lautasella tai tarjottimelle, kuivumaan ja anna niiden kuivua kunnolla. Tämä kestää aika kauan koska siemenet ovat aika limaisia, joten anna niiden rauhassa kuivua yön yli. Talouspaperi ei ole hyvä käyttää tähän, se voi liimaantua siemenien pintaan liian visusti kiinni niiden kuivuessa. Muista sekoittaa siemeniä aika ajoin kuivumisen aikana jotta ne eivät jää kiinni toisiinsa.

Peruspaahdetut kurpitsan siemenet

kurpitsan siemeniä

Paahda siemeniä miedolla lämmöllä kuivassa paistinpannussa tai wok-pannussa. Sekoittele siemeniä paahtamisen aikana jotta ne saavat tasaisen paahdon kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin. Tämä kestää noin kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä jos aiot syödä ne maustamattomina, muuten jatka ne maustamalla alla olevilla vaihtoehdoilla.

Suolaiset paahdetut kurpitsan siemenet

manteliöljyä
chilipulveria tai cayennepippuria
suolaa

Kaada pannuun loraus öljyä ja sekoita siihen mausteet suolaa lukuun ottamatta. Lisää kurpitsan siemenet ja paahda niitä viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Suolaa siemenet oman makusi mukaan kun ne ovat maustuneet valmiiksi pannussa. Voit tarjota siemenet joko suoraan lämpiminä naposteltavina tai antaa niiden jäähtyä ja tarjota ne vasta kylminä.

Makeat paahdetut kurpitsan siemenet

1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia
1 tl jauhettua inkivääriä
½ tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa

Kaada pannuun ruokalusikallinen hunajaa tai vaahtera-siirappia ja sekoita siihen mausteet. Lisää kurpitsan siemenet ja paahda niitä viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Siemenet voi tarjota joko suoraan lämpiminä tai kylminä naposteltavina.

Mansikkainen jogurtti hampun siemenillä

Mansikkainen jogurttiaamiainen. Raikasta jogurttia, makeaa mansikkahilloa sekä rapeita hampun siemeniä. Oivallinen ja laiska jälkiruoka, aamiainen tai miksei välipala.

Lapsena, ja varsinkin teini-iässä, olin varsin perso kaikelle makealle. Söin äidiltäni salaa jäisiä pikkuleipiä suoraan pakkasesta ja joskus jopa tyhjensin tyystin hänen pikkuleipä varastonsa. Nykyään syön hyvin valikoidusti makeata ja tästä syystä riippuen suureksi harmikseni tänne päätyy hyvin vähän leivonnaisia ja jälkiruokia vaikka haluaisin tehdä blogistani kaiken kattavan ruoanvalmistuksen osien suhteen.

Tässä yksi päivä löysin kaupasta hyvin paksua kermaista jogurttia jota söin aamiaiseksi. Kaadoin jogurttia syvälle lautaselle ja etsin ruokakomerosta mitä sen kanssa syödä. Minulle se oli tämän päivän aamiainen mutta sen voisi myös erinomaisesti tarjota jälkiruoaksi vain hieman pienentäen annosta, varsinkin jollei halua mitään hirveän makeata. Käytin jogurtin ihan omana itsenään maustamattomana ja yhdistin siihen mansikka-basilika-siirapin jonka päälle ripottelin hampun siemeniä.

Omega-3 rasvahappoja

Hampun siemenet ovat yksi niin sanotuista Superfood’eista, ja ne sisältävät tietojeni mukaan meille kaikki 8 elintärkeätä aminohappoa. Siis kaikki ne aminohapot joita oma kehomme ei itse pysty tuottamaan ja meidän on saatava ruoasta. Hampun siemenissä on kolme kertaa enemmän E-vitamiinia kuin pellavansiemenissä ja sanotaan myös että ne sisältävät Omega-3 rasvahappoa parhaimmassa suhteessa verrattuna Omega-6 rasvahappoon jota me länsimaissa yleisesti saamme liika ravinnostamme.

Hampun siemenille suositellaan parin tunnin liottamista ennen niiden käyttöä jotta ne pehmenisivät, ne olisi myös voinut paahtaa, mutta itse lisäsin ne kuivina jogurtin päälle koska pidän rouskuttamisesta ja en myslin ollessa loppu löytänyt mitään sen sijalle sopivaa jogurttini kanssa. Jogurtin voit helposti itse valmistaa, voit lukea tästä tarkemmin tekstistäni kotitekoista jogurttia.

Mansikkainen jogurtti hampun siemenillä

maustamatonta jogurttia
hampun siemeniä
Mansikkabasilikasiirappia tai mansikkahilloa

Koko jutun juju on kermainen, paksu jogurtti. Jollei kaupasta löydy hyvin paksua jogurttia ja lähelläsi ei ole saksalaista halpakauppa ketjun myymälää, voit valuttaa sitä jonkun tunnin kahvifiltterinläpi jääkaapissa kuten Tsatsikin reseptissä neuvotaan. Lusikoi paksua jogurttia annoskulhoihin tai laseihin, ja valuta päälle siirappia ohuessa vanassa. Viimestele annos sirottelemalla hampun siemeniä päälle. Jos valitset paahtaa hampun siemenet menettele samalla tavalla kuten paahdetut kurpitsan siemenet kuivapaahdetaan, löydät sen täältä. Tai jos haluat liottaa hampun siemenet ennen niiden käyttämistä anna niiden valua kunnolla lävikössä ennen niiden käyttöä. Tarjoile annokset oitis koska annoksen ulkonäkö kärsii pahasti lämmöstä ja odottamisesta.

Pinaattikeitto

Kevään perinteinen pinaattikeitto. Tuoretta pinaattia kermaisessa perinteisessä pinaattikeitossa löysäksi keitetyn kananmunan kanssa tarjoiltuna.

Sain tässä juuri taannoin ennen pakkasia korjattua talteen viimeiset viljelemäni pinaatit, ja sitä tehdessäni mietin miksi miellän pinaatin syömisen ja pinaattikeitto kevääseen, eihän pinaattia ole sen enempää keväällä tuoreena kuin talvellakaan, nokkosta kylläkin löytyy heti keväällä, ja siitä saa sekä hyvää keittoa että piirakkaa. Pinaattikeittoon voi hyvin lisätä nokkosta kun sillä on sesonki, tai sitä on joko pakastettuna tai kuivattuna, mutta nyt tällä kertaa en sattunut olemaan nokkostuulella joten jätin sen.

Keitto pinaatin lehdistä

En pidä pinaattikeitosta jossa pinaatti on silputtu tuntemattomaksi vihreäksi sohjoksi vaan haluan hieman krouvimman koostumuksen pinaattikeittooni ja aikaisemmin se oli ongelma talvella kun omat pinaattivarastot olivat loppuneen ennen kuin suureksi onnekseni kokonaisena pakastettuja pinaatinlehtiä ensimmäistä kertaa ilmestyi tunnetun saksalaisen halpakauppaketjun myymälöihin, josta sitä yleensä ostan varastoon koska sitä ei joka myymälästä aina löydy mitä ilmeisimmin kaudesta riippuen.

Pinaattikeiton mausteet

Meillä kotona pinaattikeitto oli aina melko makeaa, jollen jopa sanoisi hyvin makeaa ja tässä ruokalajissa valmistuksen vaikein osio on tasapainotella sopivasti suolaisuuden ja makeuden välimaastossa. Pinaatin kanssa sopii varsin hyvin muskottipähkinä, yhdistelmä jota hyvin usein käytetään ruoanlaitossa ja meillä pinaattikeitto maustettiin aina jauhetulla muskotinpähkinällä. Jauhettu muskotinpähkinä on taas kerran mauste joka kannattaa jauhaa, tai raastaa, vasta kun sitä käyttää jottei sen maku väljähdy, kuten jauheelle nopeammin kuin kokonaiselle mausteelle aina ajan mittaan käy. Lapsuudessani keitto tarjottiin aina kovaksi keitetyn kanana munan kera, mutta itse pidän keiton sekaan valuvasta munan ruskuaisesta ja aloin jossain vaiheessa tarjoilla keiton löysäksi keitetyn munan kera kovaksi keitetyn sijaan.

Voit valmista keiton sekä pakastetusta pinaatista kuin tuoreesta kun se on sesongissa ja sitä on saatavilla, menetelmä on periaatteessa sama. Pakastettu pinaatti sulatetaan voissa miedolla lämmöllä kun taas tuore huuhdeltu ja kuivaksi valutettu pinaatti paistetaan kokoon voissa. Tuoretta pinaattia käyttäessä pitää vain muistaa että se kutistuu kuihtuessaan lämmössä ja tästä syystä myös sen menekki voi arvaamattoman vaikea arvioida tottumattomalle ruoanlaittajalle. Tuoreesta pinaatista kannattaa poistaa liiat kovat ruodut ja varret ennen sen valmistamista, ja toinen vaihtoehto tuoreelle pinaatille, olisi ryöpätä se ennen sen keittoon lisäämistä. Pinaattikeittoa sopii hyvin tarjota lämmittävänä arkiruokana, kevyenä lounaana tai alkuruokana. Tällä reseptillä saat lämmintä pitaattikeittoa neljälle.

Perinteinen pinaattikeitto

300 g pinaattia
4 dl kanalientä
2-3 rkl voita
4 dlmaitoa
2-3 rkl vehnäjauhoja
2-3 rkl sokeria
valkopippuria
muskottipähkinää
kirveliä
4 kananmunaa

Sulata nokare voita miedolla lämmöllä kattilassa. Voin ei pidä saada yhtään väriä, sen pitää vain sulaa. Lisää sekaan pakastettu pinaatti ja anna sen sulaa kannen alla. Älä unohda sekoitta pinaattia välillä. Jos käytät tuoretta pinaattia, lämpöä voi olla enemmän, lisää pinaatti kattilaan ja anna sen kiehua kokoon kattilassa kannen alla. Kun on pinaatti on kutistunut ja kiehunut kokoon, lisää sekaan puolisen litraa kananlientä ja suurusta keitto. Mittaa kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja pieneen purkkiin jossa on tiivis kansi ja kaada puolisen desiä maitoa sekaan. Pane kansi kiinni ja ravistele purkki kunnes suurus on sileää ja siinä ei enää ole klimppejä. Kaada suurus koko ajan hämmentäen keiton sekaan. Keiton pitää tässä vaiheessa olla aika paksua koska siihen lisätään vielä maitoa. Anna keiton hautua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Keitä kanan munat. Lämmitä keitinvesi kiehuvaksi ja lisää munat veteen ruokalusikalla. Keitä munia 7 minuuttia jos haluat löysiä ja 10 minuuttia jos haluat niistä kovia. Kun munat ovat keitetty, kaada vesi pois kattilasta ja anna munien kuorien ja kattilan pohjan höyryyntyä kuivaksi. Kun höyryäminen loppuu kaada munien päälle hieman kylmää vettä ja anna munien olla kylmässä vedessä pari minuuttia ennen kuin kuorit ja halkaiset ne. Lisää pinaattikeiton sekaan maitoa kunnes se on saavuttanut haluamasi paksuuden ja mausta se oman makusi mukaan suolalla, sokerilla, valkopippurilla, ripauksella kirveliä ja vasta raastetulla muskottipähkinällä. Kokoa annokset, kaada keittoa lautaselle ja aseta munan puolikkaat keitonpinnalle ja koristele ne ripauksella kuivattua kirveliä ja suolaa. Tarjoile keitto lämpimänä hyvän ruisleivän kera, kokeile vaikkapa pähkinäistä päärynäleipää tai tavallista hapanleipää.

Mausteinen pihlajanmarjahyytelö

Mausteista pihlajanmarjahyytelöä. Kauniin punaista läpikuultavaa vienosti kanelilla ja inkiväärillä maustettua sekä konjakkitilkalla ryyditettyä pihlajanmarjahyytelöä. MItä ihaninta lisuketta paistille kuin paistille, ja miksei lihapullillekin.

Pihlajanmarjat

”Hapanta” sanoi kettu syötyänsä pihlajanmarjoja. Ei, pihlajanmarjat eivät ole happamia varsinkaan hillossa tai hyytelössä. Haluaisin mieluiten vaihdella reseptejä toiseen vähän enemmän ja kattavammin.

Yritän välttää saman aineksen käyttämistä monta päivää peräkkäin, tai samantapaisen reseptin julkaisemista heti toisen perään mutta se on vaan niin, rautaa on taottava kun se on lämmin. Syksy on säilönnän aikaa ja metsästä löytyy edelleen pihlajanmarjoja säilöttäväksi vaikka pakkanen olisi jo ehtinyt niitä puraista.

Pihlajanmarjat pakkaseen

Marjat ovat vielä makeampia parin pakkasyön jälkeen joten jos valmistat hyytelöä pihlajanmarjoista ja pakkanen ei vielä ole yöllä ehtinyt kunnolla purrut, suosittelen niiden sijoittamista pakastimeen yön yli, neuvon jonka sain isältäni.

Mehun pinnalta kuorittua vaahtoa

Runsaasti C-vitamiinia

Pihlajanmarjahyytelö sopii erittäin hyvin sekä punaisen että riistan lihan kanssa, ja ennen vanhaan pihlajaan yhdistettiin maagisia ominaisuuksia ja se antoi jopa hyvää metsästysonnea. Ennen vanhaan kuivattiin myös pihlajanmarjoja niiden suuren C-vitamiini sisältönsä vuoksi ja niiden lehdistä voi valmistaa teetä, jossa myös erittäin on paljon C-vitamiinia kunhan vain ottaa lehdet talteen kuivattavaksi jo ennen Juhannusta. Käytän itse pihlajanlehtiä muiden villien yrttien ja kasvien lehtien kanssa mustan teen korviketeehen.

Pihlajanmarjassa itsessään on jo aika hienostunut maku, johon varmasti miellyt kun sitä kokeilet. Jos olet jo maistanut pihlajanmarjaa, ja haluaisit hyytelöösi vielä enemmän makua ja syvyyttä, voit marjojen keittovaiheessa lisätä sekaan hieman kanelia, mausteneilikkaa ja inkivääriä.

Hyytelön mehu valumassa

Pihlajanmarjoissa on suhteellisen paljon luontaista pektiiniä, kuten happamissa omenissakin, joten se ei välttämättä tarvitse muuta hyytelöainetta kuin sokeria. Pihlajanmarjahytelölle hyvä vaihtoehto on mustaherukkahyytelö.

Pihlajanmarjahyytelö

1 kg pihlajanmarjoja
3 dl vettä
1 kanelitanko
pala kuivattua inkivääriä
8 mausteneilikkaa
100 g hillosokeria /litra mehua
2 rkl konjakkia

Puhdista marjat hyvin, poista seasta pilaantuneet ja tummuneet marjat ja huuhtele ne hyvin. Marjat voit keittää varsineen kaikkineen. Pane kattilaan marjat, (neilikka, inkivääri ja kaneli jos niitä käytät) ja lisää vesi. Kiehauta ylös ja kuori reikäkauhalla kaikki pinnalle muodostunut vaahto. Keitä marjoja miedolla lämmöllä kunnes ne ovat kiehuneet rikki ja nosta kattila levyltä. Valuta marjat siivilän ja puhtaan juustokankaan läpi toiseen puhtaaseen kattilaan. Anna nesteen valua itsestään, älä purista tai paina marjoja jottei hyytelöstä tulisi sameaa. Marjat kuoret ja varret sekä mausteen palat jäävät siivilään ja vain kirkas mehu otetaan talteen. Mehun valuminen voi joskus kestää yön yli, varsinkin jos on keittänyt paljon marjoja. Mittaa neste ja lisää hillosokeria suhteessa 100 g sokeria per litraa mehua ja kiehauta mehu ylös. Anna mehun kiehua reilu kymmenen minuuttia ja kuori reikäkauhalla vaahto joka sen pinnalle mahdollisesti muodostuu. Nosta kattila lämmöltä ja lisää sekaan konjakki sekoittaen. Kaada mehu huolella puhdistettuihin lasipurkkeihin ja sulje heti kansi tiivisti jotta purkkeihin muodostuu tyhjiö ja hyytelön säilyvyys pitenee. Pihlajanmarjan säilyvyys jo itsessään on pitkä sen sisältämän pektiinin takia ja hillosokerin säilöntäaineen. Siirrä pihlajanmarjahyytelö jääkaappiin, tai kylmäkellariin, vasta sen jäähdyttyä jossa se säilyy vuosia.

Lipuli

Mamman kurpitsahilloketta, Lipulia, hillottua kurpitsaa mausteliemessä. Kirpeän makeaa, läpikuultavaa kullankeltaista hillottua kurpitsaa. Mitä ihanin lisuke lihalle tai kanalle, kokeile vaikkapa uunissa paahdetun kanan kanssa.

Mietin kauan miksi vanhoissa keittokirjoissa säilykeresepteissä on niin isot määrät, niiden mukaan tulee aina tonneittain hilloa, mehua ja säilykkeitä kunnes keksin aivan itsestään selvän syyn. Ennen vanhaan ei ollut mahdollisuutta pakastaa ruokaa, joten kaikki marjat, vihannekset ja niin edelleen oli säilöttävä kesällä ja syksyllä purkkeihin jotka sitten säilytettiin kylmäkellarissa jotta niitä olisi syödä pitkin talvea. Joten olen pienentänyt isot valmistusmäärät sisältävät vanhat reseptit paremmin jääkaappiin sopiviin eriin.

Kylmäkellari on asia jota minä todella kaipaisin mutta koska kotona asuva joukko nykyään on pienempi kuin aikaisemmin ei kylmäkellarille tänään enää ole samaa tarvetta. Kun on vain jääkaappi missä säilykkeitään säilyttää, on valmistettava säilykkeitä valikoidusti jotta on tilaa muullekin kuin hilloille, suolakurkuille tai muille sen tapaisille joten en joka vuosi tee kaikkea joita haluaisin ja tällä tavalla saan vaihtelua säilykkeisiin.

Meillä suvussa on ollut tapana keksiä uusia nimiä asioille, jo iso äitini isä aloitti tämän tavan ja se on meillä pysynyt polvesta toiseen ja Lipuli suvussa kulkeva hillotun kurpitsan nimi, Lipuli kun oli ja edelleen on suurta herkkuani jota melkein joka vuosi valmistan. Kurpitsareseptejä on lähiaikoina tulossa lisää koska en hillonnut koko kuutta kiloa kurpitsaa jonka kaupasta kotiin kannoin.

Kanelia vai Cassiaa

Tämä on alun perin hyvin perinteinen hillottu kurpitsa josta itse hieman vähensin sokeria ja kaneli on mauste jota käytän hyvin säästeliäästi ja harvoin, mutta se sopii erittäin hyvin kurpitsan kanssa ja tässä säilykkeessä se ajaa asiansa osana kokonaisuutta. Tarkista vain että käyttämäsi kaneli on oikeata kanelia, Cinnamonum zeylanicum, eikä usein samalla nimellä usein myytyä Kassiaa, hyvin saman makuista ja näköistä mutta jolla ei yhtä hienostunut maku. Ceylonin kaneli on useimmiten hieman ohuempaa ja sen saa helposti murrettua sopiviksi paloiksi verrattuna Kassia kaneliin.

Samalla kun valmistaa hillottua kurpitsaa kannattaa myös valmistaa kurpitsasosetta jonka voi pakastaa ilmatiivissa rasiassa kun se jäähtynyttä. Voit myöhemmin hyödyntää kurpitsasosetta vaikkapa pikkujouluaikoihin sopiviin kurpitsa muffinsseihin tai kurpitsakeittoon ja koska se ei sisällä rasvaa se säilyy hyvin jopa yli vuoden verran pakastettuna .

Lipuli, siis hillottu kurpitsa

1 l kurpitsan kuutioita
3 dl etikkaa
150 g sokeria
hieman suolaa
1 kanelitanko
10 kokonaista neilikkaa
1 tähtianis
1 tuore laakerinlehti

Ala pesemällä kurpitsa, ja miksikähän sinä tietysti kysyt, kun se kuitenkin kuoritaan ja kuoria ei käytetä. Kurpitsa on kasvanut mullassa ja maannut sen päällä joten se ei ole puhdas. Kun valmistat kurpitsaa käsittelet sitä käsilläsi, kuorit sen, ja kuoresta voi siirtyä multaa ja muuta likaa, joka voi saastuttaa ruoan jota valmistat. Kätesi saastuttavat työvälineet, veitset, ja leikkuulaudan, joten pese kurpitsa ensiksi. Itse annan sen aina kuivua, jottei sitä olisi liukas käsitellä. Täten pienennän onnettomuuksien riskit mutta ainahan vahinkoja sattuu ja varsinkin veitsi kädessä on todennäköisempää että leikkaa itseänsä kuin lusikalla. Halkaise kurpitsa ja kaiva sen sisustasta ulos kaikki säikeet ja siemenet. Itse käytän tähän isoa lusikkaa. Homma on hankalaa ja sisusta on erittäin liukasta käsiteltävää. Siemenet voit paahtaa löydät reseptin täältä mutta sisustan säikeet voit heittää kompostijätteen sekaan. En ole mistään löytänyt syytä miksi säikeet pitää poistaa, muuta kuin etteivät ne esteettisesti ole kauniita kurpitsan paloissa roikkumassa. Leikkaa kurpitsa pienemmiksi paloiksi ja kuori palat. Kurpitsan kuoriminen on hankalaa, jollei ole terävää veistä, joten varmista etukäteen että veitsesi todella on terävä. Leikkaa palat noin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Kiehauta liemi sokerista, etikasta ja mausteista. Murra kanelitankin pienempiin osiin jotta sitä olisi jokaiseen purkkiin. Voit myös leikata laakerinlehden pienempiin suikaleisiin jotta sitäkin olisi kaikkiin purkkeihin. Kun liemi on kiehahtanut lisää sekaan kurpitsan palat, jotka saavat kiehua kunnes ovat aivan läpikuultavia. Nosta kurpitsanpalat kauhalla huolella puhdistettuihin lasipurkkeihin ja kaada lopuksi liemi purkkiin. Pane purkin kansi kiinni ja anna jäähtyä kunnolla. Lasipurkit säilyvät viileässä reilun vuoden, mutta laatu kärsii siitä mikä kauemmin sitä säilyttää.

Limoncello

Sitruunainen Limoncello, likööri täynnä sitruunaa. Limoncellolikööri, läpikuultava räikeän keltainen makea sitruunalikööri etelä-Italiasta.

Limoncello sitruunalikööriä tarjoillaan perinteisesti jäähdytettynä digestiivinä, siis ”aterian jälkeisenä ruoan sulatusta edistävänä juomana” mutta joskus myös huoneen lämpöisenä aperitiivina, siis ”ateriaa edeltävänä ruoan sulatusta edistävänä juomana”. Kokeile Limoncelloa sahramila maustettujen biscottien kera.

Limoncellon valmistus

Limoncelloa on helppo tehdä itse kotona, sen tekemistapoja olen tavannut monta, kaikki variaatioita samasta teemasta, sitruunakuoria, viinaa ja sokerilientä, on vain pari asiaa jotka kannattaa pitää mielessä jotta saa hyvän tuloksen. Alkoholijuomien maustaminen on kivaa, ja joskus sitä innostuu vähän likaa ja tulee tehtyä asioita jotka eivät paranna tuloksen laatua.  Hyvä esimerkki on käyttää alkoholia jossa on liian korkea alkoholipitoisuus tietämättä mitä tekee.

Joissain kohdissa sillä ei ole paljoakaan merkitystä mutta Limoncelloa tehdessä taas, sillä on hyvinkin suuri merkitys. Sitruunan kuorien valkoinen osa sisältää karvasaineita, ne ovat ne jotka tekevät juomasta kitkerän. Mitä korkeampi alkoholiprosentti on viinassa johon uuttaa, sitä enemmän karvasaineita siihen liukenee, joten jos joko liuottaa kuoria liian kauan tai käyttää liian paksuja sitruunan kuoria, juomasta tulee epämiellyttävän kitkerää ja makua ei välttämättä saa korjattua edes sokerimäärää lisäämällä, joten älä tee Limoncelloasi 80 % alkoholiin.

Limoncelloa tarjotaan yleensä jäähdytettynä ja säilytän itse Limoncelloni pakkasessa. Jos on taas liian alhainen alkoholiprosentti, juomaan muodostuu jäähileitä, mikä voisikin olla ihan kiva jos haluaa tehdä Limoncello Granitéeta. Granité tai Granita on siis italialaisten antama nimi maustetulle jäälle. Jos Limoncello taas on tarkoitettu juotavaksi, tämä on ongelma jos käyttää 32 % alkoholia joka on suositeltavaa, jollei halua liuottaa karvasaineita liialti juomaansa.

Vain sitruunan keltainen kuori

Kuoret jotka käytät, on leikattava niin ohuelti kuin vain mahdollista, ja siihen on oivallinen apuväline, perunankuorija, mutta ei mikään tahansa perunan kuorija vaan "erittäin huono" perunankuorija. Minulla on erittäin huono perunankuorija jota käytän vain sitrushedelmien kuorimiseen. Tämä kyseinen kuorija on aivan hyödytön perunaan, koska se kuorii aivan liian ohuelti ja perunaa saa krapsuttaa kuollakseen että kuoret lähtevät irti. Sitrushedelmien kuoriin se taas on oivallinen, kuoren valkoinen osa, jossa kitkeryys piilee, jää tällä kuorijalla pois. Jos haluat valmistaa todella hyvää Limoncelloa sinun on etsittävä itsellesi tällainen kuorimaveitsi. Minulla on ollut omani jo niin kauan, ja ostin sen vielä ulkomailta, joten en valitettavasti voi suositella mistä sellaisen löytää...

Nyt päädyn taas samaan asiaan, sitruunan kuoreen joka on tämän juoman ydin. Sinun kannattaa ehdottomasti käyttää Luomu sitruunoita, koska niiden kuorissa on vähiten meille haitallisia aineita ja jollei Luomua ole saatavilla voit tietysti käyttää tavallisia sitruunoita ja niiden kuoret on pestävä lämpimässä vedessä ja harjattava hyvin. Tässä tavassa vain on yksi huono puoli, laatu ei tule olemaan verrattavissa Luomu sitruunoista tehtyyn Limoncelloon. Ja miksi ei muka, kysyt nyt?

No, siksi koska; eteeriset öljyt, jotka ovat sitruunan kuoressa, ovat juuri ne joista Limoncello saa makunsa ja ne pursuavat ulos kuorta pestessä. Voit itse kokeilla ohuella palalla sitruunan kuorta, taita se kahtia keltainen ulkopuoli ulospäin niin näet ja haistat miten se pärskii sitruunan eteeristä öljyä ympäriinsä.

Limoncellon valmistus kahdella tavalla

Voit valmistaa Limoncelloa kahdella eri tavalla. Ensimmäinen perinteinen tapa jota sinun kannattaa käyttää, jollet aikaisemmin ole maistanut Limoncelloa ja toinen tapa taas on se, jonka olen vuosien mittaa virheistäni koonnut käytännöksi maustaessani liköörejä ja snapseja. Tätä menetelmää sinun kannattaa käyttää jos pidät Limoncellosta erittäin paljon ja haluat samalla vaivalla saada enemmän kuin yhden pullon aikaiseksi. Valmistat ensin pullon esanssia sitruunankuorista jota käytät Limoncellon valmistamiseen. 

Perinteinen Limoncello

7 dl vodkaa n 40 %
750 g Luomu sitruunoita
2½ dl vettä
2 dl sokeria

Pese sitruunat vedellä ja anna kuivua. Kuori sitruunat ohuelti, varo saamasta kuoren valkoista osaa mukaan. Pane kuoret lasipurkkiin kaada viina päälle. Ravista purkkia kerran päivässä ja anna sen maustua kunnes kuoret ovat vaalentuneet. Tämä kestää yleensä 7-10 päivää ja on hyvä jos voit pitää viinaa auringonvalossa kesällä. Älä uuta kuoria pidempää aikaa kuin kymmentä päivää. Siivilöi viina kahvifiltterin läpi puhtaaseen pulloon. Kiehauta vesi kattilassa, kaada sekaan sokeri ja sekoita kunnes se on liuennut veteen. Anna sokeriliemen jäähtyä ennen kuin kaadat sen sitruuna-uutteen sekaan. Annan Limoncellon kypsyä ja maun tasaantua parisen viikkoa ennen kuin juot sitä. Mitä kauemmin se saa seistä ennen juomista, sitä parempaa on loppu tulos.

Sitruunankuoria alkoholissa

Limoncello-uute

paljon sitruunoita
1 litra  32 % viinaa

Tässä ideana on että saat erittäin vahvan sitruuna-esanssin jolla maustat, joten niin paljon sitruunan kuoria purkkiin kuin vaan saat tungettua sinne. Pese sitruunat vedellä ja anna kuivua. Kuori sitruunat ohuelti, varo saamasta kuoren valkoista osaa mukaan. Pane kuoret lasipurkkiin ja kaada viina päälle aivan samalla tavalla kuin aikaisempi Limoncello tehtiin. Ravista purkkia kerran pari päivässä ja anna sen maustua kunnes kuoret ovat vaalentuneet. Tämä kestää yleensä 7-10 päivää ja on hyvä jos voit pitää viinaa auringonvalossa kesällä jolloin prosessi nopeutuu huomattavasti. Älä uuta kuoria pidempää aikaa kuin kymmentä päivää. Siivilöi viina kahvifiltterin läpi puhtaaseen pulloon ja nyt sinulla on valmista esanssia jota voit käyttää Limoncellon tekoon.

Limoncello sitruuna-uutteesta

2½ dl vettä
2 dl sokeria
1 litra 40 % vodkaa

Tämän Limoncellon valmistaminen on melkein sama kuten perinteisessä. Kiehauta vesi kattilassa ja kaada sokeri sekaan. Sekoita kunnes sokeri on liuennut veteen ja anna sokeriliemen jäähtyä. Kaada pulloon sokeriliemi ja vodkaa. Tässä esimerkissä käytin tavallisinta noin 40 % vodkaa mutta tämän Limoncellon voit tehdä jopa niin vahvaan vodkaan kuin 80 %, mutta mielestäni maku kärsii kun vodkan maku on liian pistävä. Lisää esanssia sekaan, suosittelisin alkamaan suhteella 1/10 osalla esanssia 9/10 osaa vodkaa ja maistamaan. Koska esansseissa joka kerta voi olla suuria eroja suhde esanssin ja vodkan välillä voi hieman vaihdella. Jollei maku ole haluamasi lisää esanssia kunnes pienemmistä määristä kunnes löytää oikean sekoitus-suhteen ja se on mieleisen makuista. Esanssia ei yleensä kuitenkaan kannata kuin korkeintaan 1/3 osa esanssia 2/3 osaa vodkaa kohden. Jos teit esanssi juuri voit antaa Limoncellon kypsyä parisen viikkoa ennen kuin juot sen, mitä kauemmin se saa seistä ennen juomista, sitä parempaa on loppu tulos kuten perinteisessä Limoncellossa. Kun taas valmistat Limoncellon esanssista, joka sinulla on ollut valmiina jo jonkin aikaa, sen ei välttämättä tarvitse kypsyä ja voit periaatteessa tarjoilla sen heti.

Kahta kastiketta kylmälle haukipateelle

Kaksi kastiketta haukipateelle. Herkullista sitruunabasilikakastiketta tai basilikalla maustettua ruohosipulikastiketta kylmän haukipateen kera. Yrttisiä ja maukkaita kastikkeita kylmälle kalalle.

Jos lämpimästä haukipateesta jäi yhtään yli, tämä on se mitä voit sillä tehdä jollet varta vasten teet haukipateeta kylmänä syötäväksi. Voit tarjota haukipateen joko alkuruokana tai osana seisovaa pöytää juhlissa, ja tähän nämä kaksi kastiketta sopivat hyvin jotta olisi valinnan varaa niille jotka joko eivät voi syödä sitruunaa tai muuten eivät pidä sen mausta. Kummatkin kastikkeet kannattaa tehdä päivää ennen niiden tarjoilua jotta kaikki maut ehtivät yhtyä toisiinsa ja puhjeta täyteen kukkaan muttei yhtään sitä aikaisemmin koska maut alkavat jo väljähtyä kolmantena päivänä, ja ne kannattaa ehdottomasti syödä viikon sisällä niiden valmistuksesta.

Majoneesista valmistettu kastike ei säily hyvin huoneenlämmössä, joten sitä ei pidä pitää esillä pitkiä aikoja vaan mieluummin valmistaa enemmän kastiketta jääkaappiin jotta voi ottaa lisää esiin menekin mukaan. Tämä on muutenkin hyvä niksi pitää mielessä jos haluaa välttyä ruokamyrkytykseltä jos kesähelteellä haluaa tarjoilla majoneesia sisältävää ruokaa.

 Sitruunan kuorta käyttäessä kannattaa joko ostaa Luomu sitruunoita tai pestä sen kuori huolella ennen kuoren käyttöä. Käytän tässä vain tuoreita yrttejä, ja käytetyn yrtin määrä riippuu tietysti miten paljon kastiketta haluaa saada aikaiseksi. Desilitraan majoneesia ei kannata silputa kokonaista nippua yrttiä, vaan sen verran että kastikkeessa on selvästi paljon vihreätä mutta se on vielä juoksevaa eikä tönkköä ja kokkareista, arvelisin suunnilleen desin yrttejä desiin majoneesia. Itse käytän aina kotitekoista majoneesia joka on sauvasekoittimella helppoa valmistaa ja löydät majoneesin reseptin täältä. Voit myös kolmantena vaihtoehtona haukipateen kera kokeilla yrttikastiketta jota usein valmistan kokonaisena keitetyn kirjolohen seuraksi. Smetanan voit itse valmistaa helposti, löydät ohjeen reseptistäni pihvi Stroganoff.

Sitruunabasilikakastike

1 dl majoneesia
tilliä
tuoretta basilikaa
sitruunan kuorta ja mehua
valkopippuria
suolaa

Ruohosipulibasilikakastike

½ dl majoneesia
½ dl smetanaa
tuoretta basilikaa
ruohosipulia
mustaa pippuria
suolaa

Sitruunabasilikakastike
Silppua yrtit hienosti, käyttäen noin 1/3 osa basilikaa suhteessa 2/3 osaa tilliä. Sekoita yrtit ja ruokalusikallinen hienoksi raastettua sitruunan kuorta majoneesiin sekaan ja ohenna kastiketta sitruunan mehulla. Mausta merisuolalla ja pippurilla oman makusi mukaan ja anna kastikkeen maustua yön yli jääkaapissa.

Ruohosipulibasilikakastike
Silppua yrtit hienosti, käyttäen noin puolet basilikaa ja puolet ruohosipulia. Sekoita yrtit majoneesin ja smetanan sekaan ja mausta kastiketta merisuolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Anna kastikkeen maustua yön yli jääkaapissa.

Potage Jardinière

Potage Jardinière, suomeksi puutarhurin keitto, joka on vihannessosekeitto. Ihana samettisen pehmeä soseutettu vihanneskeitto.

Joillakin ruoilla on ihanan kauniit nimet kuten Potage Jardinière, suomeksikin puutarhurin keitto kuulostaa paljon kauniimmalta kuin vihanneskeitto mitä se itse asiassa on. Reseptejä löytyy netistä miljoonia, on keittoja joissa on Juliennevihannekset, siis ohuiksi lyhyiksi tikuiksi leikatut vihannekset ja on soseutettuja keittoja. Te lukijat olette varmaan jo huomanneet että minulla on taipumus valmistaa soseutettuja keittoja, tapa jonka opin ranskassa opiskellessani ja joka tuli jäädäkseen.   

Sosekeitto vihanneksista

Sosekeitot ovat helppotekoisia ja helposti muunneltavissa, resepti seuraan aina samaa kaavaa, vihannekset keitetään suolavedessä, soseutetaan voin kanssa, jonka jälkeen lisätään joko keitinlientä tai lihalientä kunnes on saavutettu haluttu koostumus, maustetaan ja lämmitetään uudelleen. Mahdollisesti sekaan lorautetaan viiniä tai kermaa. Ei sen vaikeampaa, ja voit hätä tapauksessa tehdä Potage Jardinièren eilen ylijääneistä vihanneksista jos on kiire tai olet sairaana.

Haluan tässä nyt muistuttaa, että suosin tuoreita raaka-aineita, valmistan ruokani yleensä alusta loppuun asti itse ja samana päivänä kuin se syödään, mutta joskus se ei vain onnistu ja poikkeustapauksessa on vähän oiottava. Joten, jos aiot käyttää jo valmiiksi keitettyjä vihanneksia, kuten tässä esimerkissä, älä käytä vanhempia kuin eilisiä vihanneksia. Keiton maku valitettavasti ei ole verrattavissa samana päivänä keitettyihin vihanneksiin, mutta mitäs mahdat kun ei jaksa tai ei huvita viettää aikaa keittiössä. Saat keiton tosi nopeasti lautaselle syötäväksi kun valmistat sen jo valmiiksi kypsytetyistä vihanneksista ja käytän tässä nyt esimerkkinä lämpimän haukipateen kanssa tarjottuja höyrytettyjä vihanneksia joiden sekaan lisäsin pari perunaa, koristelin tuoreella basilikalla ja maustoin tryffeliöljyllä. Jos teet vihanneskeiton eilisistä vihanneksista, en suosittele että sitä enää lämmitetään uudestaan, kuten voisi tehdä jos käyttää tuoreita, tänään keitettyjä vihanneksia.

Puutarhurin keitto

höyrytettyjä vihanneksia

pari perunaa

voita

kanalientä

(kermaa)

valkopippuria

merisuolaa

tuoretta basilikaa

tryffeliöljyä

Kuori perunat, paloittele ne ja pane kattilaan. Kaada päälle kiehuvaa vettä kunnes perunat nippanappa peittyvät ja keitä ne kannen alla kypsiksi suolatussa vedessä. Mitä pienempiä perunan palasia, sitä nopeammin ne kypsyvät. Kun perunat ovat melkein kypsiä lisää vihannekset ja vähän kanalientä jotta ne lämpiävät ja anna niiden kiehua mukana viitisen minuuttia. Kaada keitinvesi vihanneksista lävikön läpi talteen kulhoon. Soseuta vihannekset kattilassa voinokareen kanssa. Lisää keittoon lientä, ja jos haluat loraus kermaa, kunnes saat siihen haluamasi paksuuden ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada keittoa annoskulhoihin, ja koristele annos tryffeliöljyllä ja silputulla tuoreella basilikalla. Tarjoile keitto heti kuumana vaikkapa pähkinäisen päärynäleivän kera.

Pähkinäinen päärynäleipä

Päärynällä ja hasselpähkinöillä maustettu ja graham- ja ruisjauhoista taikinajuurella leivottu hapanleipä.

Leivän leipominen vaihtelee paljon leipomiskerrasta toiseen ja tämä vaihtelu johtuu suurin osin jauhoista. Myös sää vaikuttaa siihen miten hiiva käyttäytyy ja esimerkiksi ukkossäällä hiivaleipä voi epäonnistua vaikka tekisi sen kaikkien sääntöjen mukaan. Maukas leipä tuppaa aina olla aikaa vaativaa leipoa, ja hapanjuuresta leivottu leipä vaatii vielä hivenen enemmän aikaa, vaikkei sen ole sen enempää työlästä leipoa.

Hapanjuuresta leipää

Taikina hapatetaan ensin ja vasta sen jälkeen tehdään itse leipätaikina josta nostamisen jälkeen itse leivät leivotaan ja toisen nostamisen jälkeen uunissa paistetaan. Olen leiponut leipää jo vuosikymmeniä, ja en itse enää tarvitse reseptiä vaan pyöritän nykyään aina leipäni vapaalla kädellä joten leipä-reseptini ovat joskus aika summittaisia ja voivat kuulostaa kummallisille vasta-alkaville ja kokemattomille leipureille. Leivän leipomisen oppiminen vaatii aikaa joten harjoittelemaan vaan ja tämän resptien määrät pitäsivät olla oikeat. Minä en itse koskaan saa tehtyä samanlaista tai saman makuista leipää uudestaan, vaikka tekisinkin leivän reseptin mukaan leipomani leivät eroavat aina kerrasta toiseen jotenkin toisistaan. Maustan leivät mielivaltaisesti ja kausittain suosin jonkun ajan yhtä mausteyhdistelmää kunnes keksin taas uuden. Tätä hasselpähkinällä ja kuivatulla päärynällä maustettua leipää leivotaan meillä täällä kotona juuri nyt ja on nautintoa syödä sitä uunilämpimänä kun voi sulaa leivän päälle!

Pähkinäinen päärynäleipä
8 dl vettä
14 dl ruisjauhoja
2 dl hapanjuurta
1-2 tl suolaa
4-5 dl grahamjauhoja
2 tl tuorehiivaa
2 tl fenkolin siemeniä
2 dl hasselpähkinöitä
2 dl kuivattua päärynää

Kaada haalea vesi ja 8 dl jauhoista kulhoon johon sekoitat noin 2 dl hapanjuurta. Sekoita taikina hyvin ja ripottele päälle hieman jauhoja. Peitä kulho liinalla ja anna sen hapattua vähintään yön yli huoneenlämmössä, taikinan voi jättää pariksikin päivää hapattumaan. Kun taikina on hapantunut, kuutioi kuivattu päärynä noin sentin kokoisiksi paloiksi. Jauha fenkolin siemenet morttelissa. Sekoita taikinaan suola, fenkolin siemenet, hiiva, päärynä, kokonaiset pähkinät ja ruisjauhot. Vaivaa taikinaa grahamjauhoilla jauhotetulla pöydällä ja lisää grahamjauhoja pienissä erissä kunnes taikina on kiinteätä ja ei enää jää kiinni alustaan ja se on saanut hyvän sitkon. Kerrasta toiseen jauhon menekki voi vaihdella hyvinkin paljon. Kun taikinaa on vaivattu tarpeeksi jaa se kahteen osaa ja leivo niistä joko pitkulaiset limput tai pyöreät leivät. Pane leivät leivinpaperille uunipellille ja anna nousta liinan alla kaksinkertaisiksi lämpimässä paikassa. Tämä kestää yleensä noin 2-4 tuntia. Kokeile varovasti leipää pinamalla jos se on noussut välmiiksi. Jos leipään jää vielä kolo ja kestää ennen kuin kolo on taas ponnahtanut täyteen, anna leivän nousta vielä lisää liinan alla. Jos leipätaikina heti taas paisuu takaisin ja täyttää reiän se on noussut valmiiksi. Leikkaa nnen paistamista terävällä veitsellä limpun pintaan 5-6 viiltoa tai pyöreään leipään ristikuvio ja paista uunissa 45 minuutista 1 tuntiin 200 asteisessa uunissa. Nosta viimeisen vartin ajan lämpöä 250 asteeseen jos haluat rapean pinnan leipiin. Leivän tietää olevan kypsää kun sen pohjaan koputtaa, leipä on valmista kun kopahdus on kumea. Anna leipien jäähtyä ritilällä ilman liinaa.

Lämmin haukipatee

Haukipatee lämpimänä. Mietoa, pehmeätä kalamureketta, maukasta roseeviinikastiketta ja lempeästi höyrytettyjä suikaloituja vihanneksia. Herkullista ja näyttävää tarjottavaa juhlissa mutta kuitenkin vaivatonta valmistaa.

Kalapatee vai kalapihvit

Olen aika ajoin tehnyt kalakvenellejä, tai kalapullia, yleensä hauesta koska meillä ennen vanhaan ”syötiin vain valkoista kalaa”, kaikki ainekset vain koneeseen on mielestäni ruoanlaittoa ja halusin nyt kokeilla miten kvenellit onnistuisi vuoassa koska olin laiskalla tuulella. En siis tehnytkään mitään kalapullia vaan päädyin tekemään kalapateeta, tai kalamureketta toiselta nimeltään. Yleisesti kalapullien ja kalapateen reseptien ero on se, että pullien taikina tulee olla kovempaa kuin pateen. Tämä sama sääntö pätee myös lihapulliin, pihveihin ja lihamurekkeeseen. Pateeseen voi panna enemmän nestettä ja sen voi tehdään melko löysästä taikinasta, ja silti lopputulos on hyvä. Liian löysästä taikinasta tehdyt pullat ja pihvit taas leviävät joko pannulle niitä paistaessa, tai nesteeseen niitä hauduttaessa. 

Lämmin kalapatee

Vaikka päätinkin tarjoilla pateeta, en kuitenkaan päätynyt tekemään tavallista nelikulmaista mureketta leipävuoassa, valitsin sen sijaan pyöreään kakkuvuokaan jotta saisin hauskemman näköiset ruoka-annokset. Maustoin haukipateen tuiki tavallisen tillin ja sitruunan sijaan muskottipähkinällä ja tarjoilin sen roseeviinikastikkeen ja höyrytettyjen vihannesten kera. Voit tarjota tätä lämmintä haukipateeta joko alkuruokana pienempinä paloina tai isompina paloina pääruokana tai tarjoa haukipatee kylmänä alkuruokana. Tällä reseptillä saat lämmintä pääruokaa noin neljästä kuudelle hengelle. Alkuruokana siitä riittää isommallekin seurueelle kunhan haukipatee on osana isompaa ruokakokonaisuutta.

Haukipatee

1 kg haukea

½ -1 dl kuivaa valkoviiniä

1 tl suolaa

½ tl jauhettua muskottipähkinää

½ tl valkopippuria

3 dl paksua kermaa

3 kanan munaa

Lisukkeeksi:

1 iso fenkoli

1 punasipuli

2 porkkanaa

1 kesäkurpitsaa

Kastike:

2 rkl voita

2 dl kermaa

6 dl kalalientä

1 dl roseeviiniä

2-3 rkl vehnäjauhoja

suolaa

valkopippuria

tilliä tai fenkolin vihreitä oksia koristeluun

Haukipatee:

Paista patee pyöreässä vuoassa jossa irrotettavat reunat 165 asteen lämmössä vesihauteessa. Vuoka kannattaa panna uuniin pellille johon vasta uunissa kaadat kuumaa vettä. Paiston aikana kannattaa tarkistaa että vettä on koko paistoajan, jos se alkaa haihtua, lisää vettä pellille. Kokeile onko patee valmista pistämällä sen keskelle veitsi. Pidä veistä vähän aikaa paikallaan pateessa ja kokeile vetisen lämpöä huultasi vastaan. Jos veitsi on kuuma kun kosketat sillä alahuultasi, patee on valmista.

Kastike;

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää voin sulettua sekaan vehnäjauhot ja sekoita vispilällä. Kaada sekaan kaliemi, loraus sekä roseeviiniä että kermaa ja anna hautua miedolla lämmöllä. Mausta valkopippurilla ja suolalla oman makusi mukaan.

Lisukkeet;

Pese ja kuori vihannekset, leikkaa sipuli, fenkoli ja kesäkurpitsa 3-4 senttiä pitkiksi suikaleiksi ja leikkaa porkkana samanpituisiksi, ohuiksi tikuiksi. Höyrytä vihannekset höyryttimessä isossa kattilassa kannen alla. Nosta vihannekset höyryttimessä ylös ja kokoa annokset lämpimille lautasille. Lusikoi kastikkeesta peili lautaselle jonka päälle sijoitat palan haukimureketta. Kokoa kasa höyrytettyjä vihanneksia viereen ja koristele fenkolin vihreillä oksilla tai tillillä. Tarjoile heti ennen kuin annos jäähtyy.

Meidän mummon murosoosi

Mummon murosoosi. Valkoista jauhelihakastiketta ja kuorineen keitettyjä isoja perunoita, se on perinteistä murosoosia, tai murokastiketta.

Meillä kotona perinteistä jauheliha kastiketta kutsuttiin murosoosiksi, sillä nimellä sen aikoinaan kirjoitin muistiin ja sillä nimellä se edelleen pysyy, vaikka Suomeen takaisin muutettuani huomasin, ettei nimi oikeasti ollutkaan murosoosi vaan murusoosi tai murukastike. Tämä on ruokalaji joka perimätiedon mukaan on isäni äidin peruja, ollen yksi niistä harvoista joista minulla on edes sen verran tietoa. Hyvin suoraoikoinen ja pelkistetty versio niihin verrattuna joita olen nähnyt jonka opin valmistamaan valurautapadassa. Alkuperäisessä versiossa ei ollenkaan esiintynyt mitään valkosipulia, sen lisäsin mukaan reseptiin jossain vuosien varrella vajaat parisen kymmentä vuotta sitten ja joskus lisään sekaan sieniä antamaan makua, varsinkin suppilovahverot sopivat tähän hyvin. 

Kuoriperunat

Viime kerralla kun valmistin murosoosia, sain jostain syystä päähän ostaa kaikista suurimmat perunat kuin vain kaupasta löytyi ja keittää ne kokonaisina kuorineen, ja tarjoilla jokaiselle ruokailijalle vain ja ainoastaan yhden, mutta mahtavan isokokoisen perunan kastikkeen kanssa. Kokonaisena kuorineen keitetyt perunat ovat paljon terveellisempiä, meille lapsille muistettiin mainita että juuri kuoren alla piileskelivät kaikki perunan terveellisimmät ainesosat, jotka kuorittaessa hävisivät. Ja tämä puhumattakaan niiden paremmasta mausta! Kuorineen keitettyjä perunoita syödään nykyään valitettavan harvoin, edes kotona perheen kesken, ja valitettavan usein suositaan mauttomampia kuorittuina keitettyjä perunoita joista suurin osa makua on liuennut keitinveteen, ja keitinvettä hyödynnetään tuskin lainkaan ruoissa. Tässä haluan nyt huomauttaa, ettei satu mitään onnettomia väärinymmärryksiä; kuorineen keitettyjen perunoiden keitinvettä ei pidä käyttää mihinkään, siinä voi olla multaa seassa, (jollet sitten ole harjannut perunoita kunnolla puhtaiksi kaikesta mullasta ennen niiden keittämistä).

Johtuuko sitten laiskuudesta, vai alituisesta kiireestä, kuoria perunat ennen niiden keittämistä vai onko se vain omaksuttu uusi ”esteettisempi” tapa? Onhan sileä, kuorittu peruna kauniimpaa katseltavaa kuin peruna kuorineen kaikkineen. On tietysti työläämpää saada mukulat oppimaan kuorimaan perunansa itse, kestääkin niin kauan. Mutta miten me se sitten opittiin aikoinamme?!? Istuimme pöydän ääressä näppejä puhaltaen kuorimassa höyryävän kuumia perunoita ja pöytäliinaa sottaamassa, joten perunat vaan pöytään, koko perhe kuorimaan omat perunansa ja risteilijä seilaamaan pöytää pitkin. Jaa että mikä risteilijä? No meillä kotona kutsuttiin risteilijäksi sitä lautasta jolle kaikki kuorittuaan omat perunansa kokosivat kuoret ja joka nimensä mukaisesti seilasi edes takaisin pöydän päästä toiseen ja takaisin riippuen siitä kuka milloinkin sai kuorittua perunansa valmiiksi.

Mummon murokastike

400 g härän jauhelihaa

1 sipuli

2-3 rkl vehnäjauhoja

nokare voita

vettä

loraus kermaa

merisuolaa

mustaa pippuria

Ota jauheliha esiin ½ tuntia ennen valmistusta jotta sen ehtii tulla huoneen lämpöiseksi. Kuori sipuli ja pilko se hienosti. Ruskista sipuli voissa paistinpannussa ja lisää jauheliha ja kunnes kaikki nesteet ovat haihtuneet ja liha on kauniisti ruskistunut. Juuri ennen kuin liha on ruskistunut valmiiksi, lisää sekaan pieneksi pilkottu valkosipuli. Anna paistua muutama minuutti lisää koko ajan sekoittaen jotta sen maku irtoaa lihan sekaan. Lisää pataan lihan sekaan pari ruokalusikallista jauhoja ja hämmennä kauhalla jauhoja koko ajan. Jauhojen ei pidä saada yhtään väriä, vain kypsyä parisen minuuttia, joten varo jauhojen palamista ja niiden kiinni jäämistä padan pohjaan. Lisää sekaan vettä osissa jotta näet kastikkeen koostumuksen. Jos valmistat pottumuusia murosoosin kanssa, sinun kannattaa nyt käyttää hyväksesi perunan keitinvettä, muussa tapauksessa lisäät vain kylmää vettä. Sekoita kastiketta kunnolla koko ajan ja jatka sekoittamista kunnes kastikkeessa ei ole enää yhtään klimppejä, lisää nestettä jos kastike on mielestäsi liian paksua. Murosoosin kyllä kuuluu olla melko paksua. Kun kastike on sopivan paksua mausta se suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Tarjoile murosoosi joko pottumuusin tai kuorineen keitettyjen perunoiden ja maustepunajuurien kanssa.