Horsmalikööri

Puolison lempikukka on rentun ruusu, tai maitohorsma, joten sitä tulee käytettyä aina siinne sun tänne myös ruokiin. Olin ottanut mukaan kaikki äitini reseptit Seinäjoella emännöimään blogimiittiin horsmankukkalikööriä jonka reseptin lupasin julkaista. Miitissä käytin tämän horsman lisäksi horsmaa sekä horsman kärkilehtiä itse salaatin osana mutta myös horsman kukintoja Nannan rikkaruohosalaatin viimeistelyyn.

Käytän kesäisin usein rentun ruusun lehtiä osana salaateissa ja valmistan joka vuosi pula-ajan mustan teen korviketeetä johon tulee myös muitakin villinä kasvavia yrttejä. Minulla on myös tapana valmistaa horsmakukinnoista sekä horsmankukkamehua että horsmahyytelöä ja tällä horsmankukkaliköörireseptillä saat nyt niiden lisäksi valmistettua sekä snapsia sekä likööriä horsmasta. 

Käyttäessä tuoretta yrttiä tai sen kukintoja on huolehdittava yrtin puhtaudesta, liota sitä runsaassa vedessä jotta kaikki mahdollinen lika vajoaa astian pohjalle, mutta tässä kun on kyseessä kukinnoista myös jotta kaikki pienet hyönteiset kiipeävät pois kukista ja kuivata yrtti ennen sen likööriin lisäämistä. Voit lukea tästä enemmän tekstissäni luonnon villiyritit ja sienet talteen, jossa olen syventynyt asiaan enemmän. 

Rentun ruusulsnapsia

Valitettavasti horsman kauniin helakan punertavan ja sen aromaattisen maun suhteen on valittava, ja koska tässä halusin sen maun annoin horsman kukkien uuttua alkoholiin kaksi viikkoa. Samantyyppistä likööriä saa myös jos sekoittaa horsmamehua vodkaan jolloin se säilyttää kauniin punertava värinsä, mutta sen maku ei saa samaa syvyyttä koska tähän likööriin saadaan vain horsman vesiliukoiset makuaineet. 

Hyvä kompromissi on siis käyttää sekä horsmamehua että horsmauutetta kuten tässä, jotta yrttiuute saa sekä veteen että alkoholiin liukenevat makuaineet makuunsa samalla tavalla kuten olen tehnyt kuusenkerkkäliköörin suhteen joka valmistetaan sekä kuusenkerkkäuutteesta että kuusenkerkkäsiirapista samalla periaatteella.

Sekä liköörin että snapsin valmistusmenetelmä on periaatteessa sama, snapsin tai pikemminkin horsmauutteen sekaan lisätään vain joko lisää vodkaa snapsia varten tai sokeria ja horsmamehua likööriä varten.

Maitohorsman kukinto

Horsmankukkasnapsi

Horsmauutteen valmistus ei ole vaikeaa, kaikki raaka-aineet vain puhdistettuun lasipurkkiin ja ikkunalaudalle auringonvaloon tekeytymään. Ja mitä enemmän horsmauute saa olla auringonvalossa ikkunalaudalla, sitä parempaa siitä tulee. Horsmankukinnot haalistuvat luovuttaessaan kauniin punaisen värinsä horsmauutteelle. Tätä saatua horsmauutetta voi laimentaa halutun makuiseksi lisäämällä pulloon vodkaa ja maustaa vain toisen pullon horsmalikööriksi ohjeen mukaan. Hyvä suhde horsmasnapsille on noin 1/3 osa horsmauutetta ja 2/3 vodkaa mutta snapsista voi tehdä väkevämminkin horsmanmakuista jos haluaa ja käyttää enemmän horsmauutetta.

Alkoholin valitseminen on usein tärkeää liköörin valmistuksessa, ja jos innostus itse valmistamaan liköörejä tai snapsia luonnossa villinä kasvavista kasveista ja yrteistä kannatta sinun lukea reseptini Limoncello jossa olen selittänyt alkoholiprosentin vaikutuksen liköörin ja snapsin valmistukseen. Mutta lyhyesti, mitä enemmän karvasaineita raaka-aine sisältää sitä miedompaa alkoholia tulee käyttää ja tässä kun nyt on vielä kyseessä hennoista kukinnoista niin alkoholin vahvuudella ei ole samalla tavalla väliä kuten jos tässä olisi kyseessä kitkerän makuinen koiruoho.

Makeutusaineeksi tähän voit valita joko tavallista valkeaa sokeria tai ruokosokeria koska horsman kukka kuten niin monet muutkin kukinnot menettävät oman kauniin loistavan värinsä samalla kun luovuttavat ihanan aromaattisen makunsa liköörille, ja tästä johtuen suurin osa kaikista luonnollisista värjäämättömistä yrttilikööreistä on ruskehtavaa, kun kukkien värit haalistuvat alkoholiin. Tällä reseptillä saat joko noin kaksi pullollista horsmalikööriä tai sekä horsmasnapsia että horsmalikööriä yhden pullollisen kumpaakin.

Horsmauute

1 l horsmankukintoja

7 dl vodkaa

Horsmankukkalikööri

yllämainittu horsmauute

2 dl horsmamehua

2-4 dl ruokosokeria

Valmista horsmamehu ohjeen mukaan jollei sinulla ole sitä jo valmiina. Huuhtele horsmankukat vedessä jotta höynteiset kiiepvät niistä ulos. Täytä huolellisesti puhdistettu valkoinen lasipurkki horsmakukilla ja kaada päälle vodkaa kunnes purkki täyttyy sillä. Siirrä lasipurkki ikkunalaudalle ja anna liköörin tekeytyä auringonvalossa kahden viikon ajan. Muista hölskyttää lasipurkkia kerran päivässä kun menet sen ohi. Siivilöi horsma pois vodkasta puhtaan harsokankaan läpi ja jaa horsmauute kahteen kauniiseen sopivan kokoiseen huolellisesti puhdistettuun lasipulloon. Kaada pulloon puolet horsmamehusta kumpaankin ja lisää pulloon noin desi sokeria ja hölskytä pulloa aika ajoin kunnes sokeri on liuennut liköörin sekaan. Jos halut myös snapsia älä käytä toiseen pulloon ollenkaan sokeria vaan lisää sen sekaan vodkaa kunnes olet saanut halutun horsman maun vahvuuden snapsiin. Tarkista liköörin maku ja lisää sokeri kunnes se on tarpeeksi makeata. Sekä likööri että snapsi ovat nyt valmiita juotavaksi mutta niiden maut vain paranevat jos maltat vielä antaa niiden tekeytyä rauhassa ja suojassa auringon valolta huoneenlämmössä parisen kuukautta jotta maut tasaantuvat ja kietoutuvat yhteen toisiinsa pulloissa. Säilytä likööri suojassa auringonvalolta, jossa se säilyy hyvänä jopa vuosia. Ajan kanssa horsmaliköörin aromaattinen maku vaimenee joten suosittelen sen juomista parin kolmen vuoden sisään.

Rumtopf eli rommiruukku

Kesän mansikoita, luumuja, kirsikoita, omenia, päärynöitä, persikoita ihanassa rommissa sokerin kanssa ruukkuun hukutettuna, Rommiruukku. Ajoissa kesällä aloitettu slow food herkku joka vasta joulun aikoihin on valmista syötäväksi.

Saksalainen Rumtopf, tai suomalaisittain rommiruukku, on mahtavaa jälkiruokaa ympäri vuoden, se vain kestää niin harmillisen kauan saada valmiiksi koska siihen satokauden aikana lisätään marjoja ja hedelmiä kun ne ovat parhaimmillaan. Mutta Rumtopf on vaivansa arvoinen jälkiruokaherkku ja se tekeytyy valmiiksi viimeistään joulun odotuksen aikaan kunhan sen valmistamisen aloittaa heti juhannuksen jälkeen mansikoista. Rommiruukun idea on se että isoon keramiikkaruukkuun tai lasipurkkiin säilötään kauden marjoja ja hedelmiä sen myötä kun ne kypsyvät ja ne säilötään sokerilla ja rommilla. 

Rommiruukun ensimmäiset mansikat sokerin kanssa

Marjoja ja hedelmiä lisätään koko ajan ruukkuun johon ne jäävät tekeytymään ja niiden mukana lisätään joka kerta lisää sekä rommia että sokeria oikeassa suhteessa toistensa määriin. Ja jujuna on se että kaikki lisätään raaka-aineet ruukkuun kerroksittain joita ei sekoiteta ja varsinkin lasipurkeista rommiruukusta tulee harvinaisen kaunis ja näyttävä herkku jota kehtaa tarjoilla kenelle vain tai antaa ruokaa rakastavalle ystävälle tuliaiseksi tai joululahjaksi kunhan vain muistat aloittaa säilömisen tarpeeksi ajoissa. Käytä tähän vain tuoreita ja vioittumattomia marjoja ja hedelmiä jotta tulos on parhain mahdollinen, eikä vahinkoja satu ja rommiruukku pilaannu.

Olen myös kokeillut valmistaa rommiruukkua pakastemarjoista ja hedelmistä jolloin siitä ei tule yhtä hyvää, se ei maistu samalle, joten käytä sinäkin vain tuoreita marjoja sekä hedelmiä rommiruukkuusi. Jos rommiruukkusi on jossain kohdassa marjojen tai hedelmien lisäämisen jälkeen unohtunut huoneenlämpöön ja alkaisi käydä, tämän tiedät kun kissat ahdistuneina herättää sinut keskellä yötä ja marjojen sekaan on muodostunut vaahtoa ja kuplia, kuori vaahto pois ruukun pinnalta ja lisää vain sokeria ja rommia sekaan ja anna sen tekeytyä lisää. Rommiruukun voi hyvin valmistaa matalassa huoneenlämmössä, ei kuitenkaan kesähelteellä ja viileä kellari olisi parempi. Rommiruukun voi myös aloittaa pienemmässä ruukussa ja ennen kuin mansikoiden jälkeen lisää marjoja tai hedelmiä jakaa jo tekeytyneet mansikat kahteen, tai kolmeen osaan.

Marjoja ja hedelmiä rommilla maustetussa sokeriliemessä

Rommina voit käyttää halvinta tai kalleinta rommia, tumma tai vaaleaa ihan kuten haluat ja mistä parhaiten pidät, kunhan siinä vain on vähintään 37 % alkoholia. Sokerina käy sekä tavallinen taloussokeri, ruokosokeria että fariinisokeri ja voit käyttää vaikka kaikkia samaan rommiruukkuun jos haluat. Mutta kokemuksesta tiedän että tumman rommin ja ruokosokerin tai ruokosokerisiirapin yhdistelmä on herkullisin, ainakin minun omasta mielestäni.

Marjoina tähän sopii periaatteessa kaikki marjat ja hedelmät jotka pysyvät hyvin kasassa. Marjat kuten vadelmat, karhunvatukat sekä hillat eivät pysy koossa ja rikkoontuvat vain ruukun sekaan. Niistä jää vain niiden siemenet irtonaisina rommiruukun sekaan, mutta ne luovuttavat rommiruukulle kuitenkin herkullisen makunsa joten kannatta harkita haluatko irtonaisia siemeniä rommiruukkuusi. Voit käyttää esimerkiksi mansikoita, vadelmia, herukoita sen kaikissa muodoissa, mustikoita ja hedelminä kirsikoita, aprikooseja, luumuja, kvitteniä, hapankirsikoita, päärynöitä ja omenia jotka kaikki toimivat rommiruukussa hyvin menemättä rikki. Valitse ne marjat ja hedelmät joista itse pidät rommiruukkuusi. Huuhtele likaiset marjat ja hedelmät kuten esimerkiksi mansikat, mutta anna niiden kuivua kokonaan ennen niiden rommiruukkuun lisäämistä. Marjojen sekä hedelmien on myös oltava virheettömiä ja hyviä, rommiruukkua ei kannata pilata käyttämällä pilaantuneita tai ylikypsiä marjoja tai hedelmiä. 

Vedellä täytetty muovipussi painona rommiruukussa

Lisää marjat kokonaisina tai isot mansikat halkaistuna. Kovakuoriset hedelmät kuoritaan, niistä poistetaan myös niiden siemenkodat sekä luumuista ja persikoista niiden kivet, kirsikoiden kivet sen sijaan voi jäädä rommiruukkuun. Isot hedelmät ja marjat paloitelleen ennen niiden lisäämistä ruukkuun. Kirsikan kivet voit jättää rommiruukkuun maustamaan sitä mutta rommiruukkuun ei kannata jättää liikaa muita siemeniä tai kiviä. Sekä luumun, persikan, nektariinin että kirsikan siemenet sisältävät sinihappoa, toiselta nimeltään syanidia, samaa ainetta kuin syanidi joka on myrkyllistä. Samaa ainetta on myös karvasmanteleissa, ja nämä kirsikan kivet antavat rommiruukulle karvasmantelimaista lisävivahdetta.

Ole tarkkana raaka-aineiden määrän suhteen, muuten rommiruukku ei onnistu ja tässä reseptissä marjojen ja hedelmien 5 kiloa vastaa 1 pulloa, siis 70 senttilitraa rommia ja 2½ kiloa joka vastaa 2 litraa sokeria jottei rommiruukkusi pilaannu tai homehdu. Jos lisäät rommiruukkuun kilon marjoja tai hedelmiä lisää samalla puoli kiloa sokeria ja rommia kunnes marjat peittyvät nesteellä. Rommiruukkua voi tietysti myös valmistaa pienempiin ruukkuihin tai lasipurkkeihin ja käyttää esimerkiksi vain herukoita yhteen, mansikoita ja hedelmiä toiseen jne. kunhan vain raaka-aineitten suhde on oikea ja sama. 

Hedelmäistä rommiruukkulikööriä

Olen kuitenkin huomannut että tällä määrällä marjoja ja hedelmiä samassa ruukussa kaikki yhtä aikaa valmistettuna rommiruukusta tulee parhain, paljon paremmin kuin jos valmistat raaka-aineet yksitellen ja yhdistät ne vasta ennen tarjoilua, asia jota en osaa selittää mutta joka on otettava huomioon ruukun koossa. Joten jollei sinulla ole vielä isoa ruukkua tai lasipurkkia kun aloitat rommiruukkusi, hanki sellainen ja kaada mansikat joilla se aloitit isompaan ruukkuun jossa jatkat sen valmistamista. Tämä muuten on asia jota muutenkin voi tapahtua varsinkin ensimmäisinä kertoina ennen kuin tietää mikä ruukku on sopivan suuri tälle määrälle marjoja ja hedelmiä. Itse käytän isoa 3 litran lasipurkkia ja johon marjat ja hedelmät juuri ja juuri sokerin ja rommin kanssa mahtuvat. Marjojen ja hedelmien on tarkoitus pysyä nesteen pinna alla koko ajan, joten ruukkuun kannattaa panna jotain painoksi. Monet käyttävät rommiruukkuun tarkoitettua ruukkua jossa on vesilukko, tai puhtaaksi pestyjä kiviä mutta jollei sinulla ole mitään näistä voit panna pinnalle painoksi muovipussin jonka täytät vedellä.

Rumtopfia vispatun kerman kera

Kosteina vuosina jolloin marjat sisältävät hyvin paljon nestettä voi tulla vaikeuksia saada rommiruukku kokoon. Marjat sisältävät liikaa nestettä, tai vettä, suhteessa sokereihin ja marjoista voi valua ulos enemmän nestettä sokeriliuokseen, tällöin sokerin määrää pitää säätää hieman pienemmäksi. Marjat ja hedelmät luovuttavat nestettä sokerirommiliuokseen ja saat aivan mahtavan herkullista marjalikööriä vielä rommiruukun lisäksi samalla vaivalla joten siivilöi se ja pullota ja säilytä viileässä. Rommiruukku ei sovellu jälkiruoaksi lapsille tai niille jotka syystä tai toisesta eivät voi tai halua nauttia alkoholia  koska se sisältää ne verran alkoholia rommin muodossa, enkä toistaiseksi ole vielä keksinyt tapaa jolla saisin positettu alkoholin tarpeeksi hellävaraisesti jottei marjat ja hedelmät siinä prosessissa menisi liian soseeksi.

Rommiruukku

5 kg marjoja ja hedelmiä

75 cl rommia

2½ kg sokeria

Huuhtele mansikat ja poista niistä tyvet. Anna mansikoiden kuivua kokonaan. Punnitse mansikat ja laske tarvitsemasi määrä sokeria. Lado mansikoita ruukkuun kerros ja kaada osa sokeria mansikoiden päälle, jatka kerroksittain kunnes kaikki sokeri ja marjat ovat loppuneet. Anna rommiruukun seistä ja tekeytyä puolisen tuntia ja kaada rommia päälle kunnes marjat peittyvät. Sulje ruukku tai lasipurkki tiiviillä kannella ja anna mansikoiden tekeytyä viileässä kunnes lisäät lisää marjoja tai hedelmiä. Kovakuoriset hedelmät kuten omena ja päärynä sekä halkaise hedelmät tai leikkaa isot hedelmät pienemmiksi paloiksi ja poista niiden siemenet tai kivet ja paloittele ne pienemmiksi. Punnitse lisättävä määrä marjoja ja hedelmiä ja laske tarvittava määrä sokeria. Lisää sokeri ja kokonaiset marjat sekä kivettömät kuoritut ja paloitellut hedelmät ruukkuun ja lisää tarvittava määrä sokeria. Kaada taas rommia ruukkuun kunnes marjat ja hedelmät peittyvät. Voit asetella painon marjojen ja hedelmien päälle jotta ne pysyvät makean rommiliemen pinnan alla. Jätä kaikki ainekset kerroksittain rommiruukkua sekoittamatta kunnes olet lisännyt kaikki hedelmät ja marjat. Annan rommiruukun tekeytyä kaksi päivää viileässä jonka jälkeen voit varovasti sekoittaa kaikki ainekset keskenään jos niin haluat, rommiruukun voi myös jättää tekeytymään kerroksittain loppuun asti ja vasta sekoittaa sen tarjoilun yhteydessä. Anna nyt rommiruukun tekeytyä vähintään kuukauden päivät viileässä. Parasta rommiruukku on vasta parin, kolmen kuukauden tekeytymisen jälkeen noin joulun aikoihin. Tarjoile rommiruukkua jäätelön tai vispikerman kanssa. Liemestä saat hyvää kastiketta jälkiruokiin mutta se käy myös herkullisesta marja ja hedelmälikööristä jonka voit siivilöidä ja pullottaa omaan pullonsa ja tarjoilla tilaisuuden tullen.

Vadelmalikööri

Läpikuultavaa herkullisen punaista vienosti vaniljalla maustettua vaniljalikööriä, hyvä tapa hyödyntää hyytelön tai mehun keitosta ylijäänyttä marjamassaa sen poisheittämisen sijaan.

Pidän vadelmista, ja tämä on yksi suosikeistani kun puhutaan likööreistä, ja vaniljalla maustettuna vadelmalikööri on aivan ihanaa.

Ämpärillinen vadelmia

Tähän käytän useimmiten mehun keittämisestä ylijäänyttä vadelmaa, mutta tämän vaniljalla maustetun vadelmaliköörin voi yhtä hyvin valmistaa suoraan tuoreista marjoista. Tämä vadelmaliköörin valmistustapa on periaatteessa sama tapa hyödyntää mehun tai hyytelön valmistuksesta ylijäänyttä marjaa, jonka jo olen paljastanut teille reseptissäni Creme de Cassis, joka on mustaherukkalikööri.

Olen vadelmaliköörissä vuorottain myös käyttänyt appelsiinikuorta mausteena, ja tähän määrään voit käyttää noin puolikkaan, korkeintaan ¾ osaa appelsiini kuorta jottei sen maku mene överiksi liköörissä. Käytä luomuviljeltyä appelsiiniä koska vain sen kuorta käytetään liköörin maustamiseen, ja muista joka tapauksessa pestä se huolellisesti ennen sen raastamista vadelmien sekaan.

Vadelmamassaa valumassa

Vadelmina käytän joko tuoreita vadelmia tai vadelmamassaa, reseptissä olen maininnut litran tuoreita marjoja, mutta vadelmamassan määrä pitää olla noin tupla siis kahden litran marjoista jotta saat tarpeeksi vadelman makua likööriisi.

Sokerina, tai makeutusaineena tähän sopii valkoinen taloussokeri jotta vadelman kaunis väri näkyy, mutta lisään joskus teelusikallisen, pari hunajaa antamaan lisäsyvyyttä. Huomaa vain että hunaja aina samentaa liköörin, joten sen pitää ensin antaa makunsa liköörille, jonka jälkeen hunajan pitää antaa vajota pullon pohjalle ennen kuin sitä voi tarjoilla, jollei välitä onko likööri kirkasta tai sameaa tällä ei ole merkitystä. Lisää sekä hunaja että appelsiininkuori jo marjojen sekaan maustamaan likööriä sen tekeytyessä ikkunalaudalla auringonvalossa. 

Vähän kerrasta toiseen riippuen, ja mille liköörisi haluat maistuvan voit käyttää myös vaaleaa rommia tavallisen maustamattoman vodkan sijaan, jota useimmiten käytän snapseihin ja likööreihin. Jos paremmin pidät mansikasta kannatta sinun kokeilla reseptiäni pihasauniolla maustettu mansikkalikööri.

Kirkasta vadelmalikööriä

Vadelma sisältään hyvin vähän karvasaineita, joten sen voi ihan hyvin valmistaa vahvemmastakin alkoholista sen minun tavallisesti suositteleman 32 % vodkan sijasta. Voit lukea lisää snapsien ja liköörien valmistuksesta tekstistäni kuusenkerkkälikööri tai Limoncello joissa olen syventynyt tähän asiaan vähän enemmän.

Tällä reseptillä saat noin pullollisen, puolitoista vadelmalikööriä vähän riippuen miten makeaa siitä haluat, ja miten paljon sokeri siihen lisäät. Likööri säilyy tiivisti suljetussa lasipullossa auringonvalolta suojassa vuosikausia. 

Parhaillimmaan likööri on noin kolmen kuukauden tekeytymisen jälkeen, ja vuoden vanhana ja muista että tämän jälkeen sen aromit, sen ihanan pehmeä maku ja kaunis punainen väri vaimenee pikkuhiljaa koko ajan.

Vadelmalikööri

1 l tuoreita vadelmia

300–500 g sokeria

1 vaniljatanko

70 cl vodkaa tai vaaleaa rommia

Kaada puhtaat marjat tai mehun keitosta ylijäänyt vadelmamassa isoon huolellisesti puhdistettuun ja keitettyyn lasipurkkiin. Lisää purkkiin myös vaniljatanko ja kaada purkki täyteen vodkaa. Sulje tiivisti kannella ja pane lasipurkkiin ikkunalaudalle auringonvaloon tekeytymään. Anna vadelmien tekeytyä ikkunalaudalla kuukauden päivät mutta muista hölskyttää sitä kerran, pari päivässä ohi mennessäsi. Siivilöi marjamassa harsokankaan läpi suppilolla puhtaaseen uuteen lasipulloon, anna liköörin valua itsestään rauhassa yön yli huoneenlämmössä jottei sakka valu liköörin mukana pulloon. Lisää pulloon sokeria ja hölskytä pulloa. Anna sokerin rauhassa liueta liköörin sekaan itsestään, hölskytä pulloa aina silloin tällöin kunnes kaikki sokeri on liuennut liköörin sekaan. Tarkista liköörin maku ja lisää sokeria jos se sitä mielestäsi tarvitsee ja toista sama kunnes kaikki sokerin on liuennut liköörin sekaan. Anna liköörin tekeytyä kolmisen kuukautta ennen sen nauttimista, mutta sitä voi tietenkin juoda jo aikaisemminkin jos haluaa.

Pihasaunio-mansikkalikööri

Makea kauniin punainen tukevasti mansikalle ja vienosti ananakselle sekä aprikoosille maistuva likööri. Kesän marjasadon tuoreita mansikoita villinä kasvavan pihasaunoin kanssa talteen kauniin läpikuultavan mansikkaliköörin muodossa, pulloon säilöttyä kesää ja auringonpaistetta talvea piristämään sen pimeinä ja koleina iltoina.

Pihasauniota, mansikkaa ja aprikoosia

Pihansaunio Huvilakadunkujalla

Ihmettelin pienenä tyttönä jo 1970-luvun alussa Huvilakadun takaisella kujalla pienen pientä päivänkakkaran keskustaa muistuttavaa vihreää mitätöntä kasvia, ja ihmettelin miksi siitä puuttui valkoiset terälehdet, mitä sille oli tapahtunut kun siitä jostain syystä oli hävinnyt terälehdet. 

Vasta isompana ymmärsin että kasvi oli eri, Pihasaunio ja se on päivänkakkaran Aasialaista Suomeen vasta 1800-luvulla laivojen mukana tullut sukulainen ja että se sittemmin satamista myös levinnyt sisämaahan ja kasvaa nyt yleisesti koko maassa. Hassua on että muistan niin tarkasti juuri tämän kasvin, koska se on se kasvi josta aikoinaan huomasin kiinnostukseni kasveihin ja villeihin yrtteihin.

Tuore pihasaunio

Kuulin joskus jostain vuosia sitten että Pihasaunion ananasmainen maku sopii erittäin hyvin mansikan kanssa ja valitsin sen siitä syystä tähän liköörin. Eniten makua on pihasaunion kukinnoissa tiivistettynä joten sitä kannatta suosia ja voit tähän yhtä hyvin käyttää tuoretta pihasauniota, kuin kuivattuakin. Muista vain että pihasaunion määrä on suurempi jos käytät tuoretta yrttiä. 

Olen tässä reseptissä maininnut tuoreen yrtin määrän ja jos käytät kuivattua yrttiä on sen määrä noin neljäsosa tuoreesta. Yrtit kutistuvat kuivuessaan ja niiden sisältämät makuaineet tiivistyvät. Käyttäessä tuoretta yrttiä on huolehdittava yrtin puhtaudesta, liota sitä runsaassa vedessä jotta kaikki mahdollinen lika vajoaa astian pohjalle, ja kuivata yrtti ennen sen likööriin lisäämistä. Voit lukea tästä enemmän tekstissäni luonnon yrtit ja sienet talteen, jossa olen syventynyt asiaa enemmän. 

Mansikat ja pihasaunio rommissa

Liköörin valmistus

Olen tähän liköörin toistaiseksi vain käyttänyt tuoreita mansikoita mutta voin jo reilun parin vuosikymmenen kokemuksella sanoa että kuivatut mansikat soveltuvat myös likööriin, pakastettuja sen sijaan en suosittele. Alkoholin valitseminen on usein tärkeää liköörin valmistuksessa, ja jos innostus itse valmistamaan liköörejä tai snapsia luonnossa villinä kasvavista kasveista ja yrteistä kannatta sinun lukea reseptini Limoncello jossa olen selittänyt alkoholiprosentin vaikutuksen liköörin ja snapsin valmistukseen. Mutta lyhyesti, mitä enemmän karvasaineita raaka-aine sisältää sitä miedompaa alkoholia tulee käyttää. 

Mansikoissa ei ole pahemmin karvasaineita joten tähän voi tavallisen 32 % sijaan hyvin käyttää 40 % alkoholia. Tästä syystä valitsinkin tähän Pihasauniolla maustettuun mansikkalikööriin tavallisesta tavastani poiketen tummaa rommia, koska ajattelin että se voisi sopia hyvin yhteen mansikoiden ja pihasaunoin kanssa ja säestää niiden makuja kauniisti. Mutta jotta pihasaunoin hieman ruohoinen sivumaku ei ottaisi yliotetta liköörin mauista lyhensin tekeytymisajan kuukaudesta kahteen viikkoon.

Mansikat luovuttaneet värinsä

Liköörin valmistus ei ole vaikeaa, kaikki raaka-aineet vain puhdistettuun lasipurkkiin ja ikkunalaudalle auringonvaloon tekeytymään. Ja mitä enemmän likööri saa olla auringonvalossa ikkunalaudalla, sitä kauniimpi väri sille tulee. Mansikat, kuivatut aprikoosit sekä Pihasaunio sen sijaan haalistuvat luovuttaessaan kauniin punaisen värinsä liköörille.

Makeutusaineeksi valitsin tähän ruokosokeria korostamaan ruokosokerista valmistettua tummaa rommia ja aprikoosia lisäsin liköörin tasapainottamaan ja sitomaan makuja paremmin yhteen, mutta myös natamaan liköörille lisää hedelmäisyyttä ja syvyyttä sen makusinfoniaan. Tällä reseptillä saat pullollisen kauniin punaista Pihasaunio-mansikkalikööriä.

Pihasauniolla maustettu mansikkalikööri

1 dl pihasauniota

1 l mansikoita

2 kuivattua aprikoosia

5-7 dl tummaa rommia

2 dl ruokosokeria

Huuhtele mansikat vedessä ja anna niiden kuivua kokonaan. Pilko yritit pienemmiksi paloiksi, halkaise mansikat ja leikkaa aprikoosit pieniksi paloiksi. Lisää huolellisesti puhdistettuun valkoiseen lasipurkkiin rommia kunnes purkki täyttyy sillä. Siirrä lasipurkki ikkunalaudalle ja anna liköörin tekeytyä auringonvalossa kahden viikon ajan. Muista hölskyttää lasipurkkia kerran päivässä kun menet sen ohi. Siivilöi mansikat ja yrtit pois puhtaan harsokankaan läpi ja kaada likööri kauniiseen sopivan kokoiseen huolellisesti puhdistettuun lasipulloon. Tarkista liköörin maku ja jollei se sinusta ole tarpeeksi makea lisää hieman sokeria. Hölskytä pulloa aika ajoin kunnes sokeri on liuennut jos lisäsit sokeria liköörin sekaan. Tähän määrään voit lisätä noin desin verran, pari lisäsokeria sitä ensin keittämällä ja liuottamalla veteen. Säilytä likööri suojassa auringonvalolta, auringonvalo haalistaa liköörin kauniin värin. Likööri säilyy hyvänä jopa vuosia, mutta ajan kanssa sen kauniin punainen väri haalistuu ja aromaattinen maku vaimenee joten suosittelen sen juomista vuoden, korkeintaan parin vuoden sisään.

Kuusenkerkkäsiirappi, snapsi ja likööri

Keväällä vasta poimituista kuusenkerkistä  valmistettua kuusenkerkkäsiirappia, kuusenkerkkäsnapsia ja kuusenkerkkälikööriä.

Meillä valmistetaan joka vuosi lisää kuusenkerkkäsiirappia, mutta otan sitä myös sen lisäksi talteen snapsina ja liköörinä. Snapsia ja likööriä en valmista aivan joka vuosi koska haluan pitää sen haluttuna herkkuna.

Kuusenkerkkiä on ennen vanhaan käytetty mm oluen maustamiseen ja niitä voi käyttää yskänlääkkeenä, valmista vain siirappia ja ota sitä lusikallinen tarpeen vaatiessa. Kuusenkerkkäsiirappia voit myös kokeilla tukkoisen nenän parantamiseen talvella flunssakaudella. Kuusenkerkkiä on parempi pakastaa kuin kuivata jos niitä haluaa syödä muulloin kuin nyt alkukesästä. Kuivattuna kerkän maku muuttuu kuten myös sen ulkonäkö ja tämä maku säilyy paremmin pakkasessa. Kerkkiä voi hyvin kuivata jos haluaa tehdä niistä teetä. Kuivaa kerkät vain samalla tavalla kuten esimerkiksi vuohenputki. Luin jostain että kuusenkerkkiä jossain päin pohjolaa on kutsuttu” pohjolan sitruunaksi” sen korkean C-vitamiini pitoisuuden takia. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea lisää villiyrteistä ja niiden talteen otosta tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen jossa olen käsitellyt asiaa syvemmin.

Kuusenkerkät ovat siis kuusen nuoria ja uusia versoja, ne osat jotka ovat aivan oksien päässä, nämä uudet vaalean vihreät kerkät. Niitä kerätessä on vain muistettava että siihen on oltava maanomistajan lupa, vaikka meillä on joka miehenoikeus kerätä metsistä marjoja ja sieniä, se ei koske kuusenkerkkiä, joka on kasvava osa kuusta, sen vuosikasvu. Kerkkiä kerätään nyt keväällä, kun ne vielä ovat hennon vaalean vihreitä, ja kun kerkät ovat tummuneet samanvärisiksi kuin muut havut oksassa ne eivät enää ole yhtä hyviä tähän tarkoitukseen. Kuusen oksia voi kyllä pitkin vuotta käyttää ruokiin sellaisinaan, mutta ne eivät silloin maistu kerkeille.

Äläkä koskaan kerää kerkkiä kuusen latvasta, se vioittaa kuusta pahoin, saman tekevät hirvet joten maanomistaja ei tästä tule iloiseksi. Kuusenkerkillä on lääkinnällisiä vaikutuksia, joten sitä ei saa, kuten ei muitakaan luonnonyrttejä, nauttia viikkokaupalla. Kuusenkerkkäsiirapista voi myös valmistaa hyytelöä joka on erittäin maukasta esimerkiksi riistan kanssa, onhan kuusenkerkät osa sitä ruokaa jota peurat, hirvet ja muut metsäneläimet syövät ravinnokseen. Kuusenkerkkäsiirappia on kaksi tapaa valmista, on nopeampi ja hieman hitaampi ja koska minulla ei ole laboratoriota jossa tarkistaa näiden kolmen ero, en tiedä miten ne eroavat toisistaan ja en ole huomannut isompaa eroa niiden välillä kuin että se voisi myös johtua kyseisen kuusen kasvupaikasta eikä sen valmistustavasta.

Ensimmäinen tapa on panna kuusenkerkät sokeriin, lasipurkkiin ja kuukaudeksi ikkunalaudalle auringonvaloon. Sama menetelmä pätee maustettuihin viinietikoihin ja öljyihin. Tai sitten voi siirapin keittää kerkkien ensin liottua vedessä yön yli ja tällöin saa siirappia herkutteluun jo heti seuraavana päivänä.

Jos sinulla on kuusenkerkkiä kannattaa siirapin valmistuksen lisäksi myös tehdä snapsia, josta helposti saat likööriä, jollet ole niin tykästynyt snapseihin. Lisäät vain snapsin sekaan kuusenkerkkäsiirappia jolloin saat sekä ne aineet kerkästä jotka liukenevat alkoholiin sekä ne jotka liukenevat veteen ja sinulla on hyvä lääkinnällinen tekosyy maistella tätä herkkua pitkin talvea. Siirapista voi valmistaa halutessaan mehua ja laimentaa sen vain kylmällä vedellä tai juoda sen lämpimänä teenä lisäten siihen vain kuumaa vettä.

Snapsin ja liköörin valmistuksesta viittaan reseptiini Limoncello, ne valmistetaan kaikki samalla tavalla. Ensin valmistetaan uute jossa on vain vaikuttavaa ainetta ja viinaa, ja tässä tapauksessa taas Limoncellosta tuttu 32 % alkoholia on parasta, jottei snapsista tule liian kitkerää. Uute laimennetaan viinan kanssa josta haluat tehdä snapsia, tai likööriä, ja tämän voi olla vahvempaa nyt kun makuaineet ovat jo vedetty uutteeseen ja vaikuttava kuusenkerkät siivilöity pois. Liköörin suhteen yhdistät vain snapsiin tarpeeksi paljon makeutta siirapilla uutteen laimennuksen jälkeen.

Sokeria voisi myös antaa liueta suoraan snapsin sekaan, mutta tällöin voi joskus käydä niin ettei liköörin saa liuotettua tarpeeksi paljon makeutta, joten suosittelen sinua käyttämään tätä sokeriliemitapaa valmistaessasi likööriä.

Kuusenkerkän maku on niin hennon ihana ja omintakeinen, joten sitä ei kannata peittää millään hienostelulla lisäämällä siihen kukkaishunajaa, Muscovadosokeria tai vaahterasiirappia vaan tavallinen sokeri on parasta siirapin valmistukseen, jolloin kuusenkerkän oma maku säilyy hallitsevana. Voit myös käyttää ruskeata ruokosokeria, mutta tällöin kuusenkerkkäsiirapin väri tummuu ja muuttuu ruskeaksi, muuten se on kauniin punertavaa.

Kuusenkerkkäsiirappi

2 l kuusenkerkkiä
5 dl sokeria
vettä

Pane kuusenkerkät kylmän veteen kattilaan kunnes ne peittyvät, ja anna niiden olla vedessä yön yli. Hauduta kerkät vedessä miedolla lämmöllä noin pari tuntia ja anna kerkkäveden tämän jälkeen seistä tunti pois lämmöltä kannen alla. Siivilöi kerkät pois harsokankaan läpi ja kaada siirappi takaisin puhtaaseen kattilaan. Lisää sokeri ja anna sen liueta miedolla lämmöllä koko ajan hämmentäen. Keitä siirappia noin parisenkymmentä minuuttia tai puolisen tuntia ja kuori tänä aikana kaikki mahdollinen kuona pois siirapin pinnalta reikäkauhalla. Pullota siirappi huolellisesti puhdistettuun kauniiseen pulloon, jossa sen voit panna tarjolle pannukakkujen tai vohveleiden kera. Kuusenkerkkäsiirappi säilyy huoneenlämmössä tummassa pullossa vuosikausia samoin kuten snapsi ja liköörikin, mutta niitä ei välttämättä ole pakko säilyttää tummassa pullossa.

Kuusenkerkkäsnapsi

2 l kuusenkerkkiä
5 dl viinaa (jossa korkeintaan 32 % alkoholia)

Pane kerkät lasipurkkiin ja kaada viina päälle. Pane kansi kiinni ja anna snapsin tekeytyä kuukauden päivät purkissa. Voit panna purkin ikkunalaudalle jos haluat. Ravista purkkia joka päivänä ainakin kerran. Siivilöi kerkät pois ja mausta tällä uutteella viinasi, oman makusi mukaan. Nyt alkoholipitoisuus voi olla korkeampi kuin yllämainittu 32 %, jopa 80 % jos niin haluat.

Kuusenkerkkälikööri

kuusenkerkkäsnapsia
kuusenkerkkäsiirappia

Yhdistä valmistamasi kuusenkerkkäsnapsi kuusenkerkkäsiirapilla sopivan makeaksi ja nauti se kylmänä. Liköörin maun kannattaa antaa tasaantua pari, kolmekin kuukautta mutta se on heti jo valmista nautittavaksi. Sekä snapsi että likööri säilyy tiiviissä pullossa vuosia. Likööri vain kuivuu nopeammin se sokeripitoisuuden takia. Sekä likööriä että snapsi voit tarjoilla kylmänä, snapsia voi säilyttää pakkasessa jos niin haluaa, ja likööriin voi lisätä jääpalan lasiin sitä nauttiessa.

Limoncello

Sitruunainen Limoncello, likööri täynnä sitruunaa. Limoncellolikööri, läpikuultava räikeän keltainen makea sitruunalikööri etelä-Italiasta.

Limoncello sitruunalikööriä tarjoillaan perinteisesti jäähdytettynä digestiivinä, siis ”aterian jälkeisenä ruoan sulatusta edistävänä juomana” mutta joskus myös huoneen lämpöisenä aperitiivina, siis ”ateriaa edeltävänä ruoan sulatusta edistävänä juomana”. Kokeile Limoncelloa sahramila maustettujen biscottien kera.

Limoncellon valmistus

Limoncelloa on helppo tehdä itse kotona, sen tekemistapoja olen tavannut monta, kaikki variaatioita samasta teemasta, sitruunakuoria, viinaa ja sokerilientä, on vain pari asiaa jotka kannattaa pitää mielessä jotta saa hyvän tuloksen. Alkoholijuomien maustaminen on kivaa, ja joskus sitä innostuu vähän likaa ja tulee tehtyä asioita jotka eivät paranna tuloksen laatua.  Hyvä esimerkki on käyttää alkoholia jossa on liian korkea alkoholipitoisuus tietämättä mitä tekee.

Joissain kohdissa sillä ei ole paljoakaan merkitystä mutta Limoncelloa tehdessä taas, sillä on hyvinkin suuri merkitys. Sitruunan kuorien valkoinen osa sisältää karvasaineita, ne ovat ne jotka tekevät juomasta kitkerän. Mitä korkeampi alkoholiprosentti on viinassa johon uuttaa, sitä enemmän karvasaineita siihen liukenee, joten jos joko liuottaa kuoria liian kauan tai käyttää liian paksuja sitruunan kuoria, juomasta tulee epämiellyttävän kitkerää ja makua ei välttämättä saa korjattua edes sokerimäärää lisäämällä, joten älä tee Limoncelloasi 80 % alkoholiin.

Limoncelloa tarjotaan yleensä jäähdytettynä ja säilytän itse Limoncelloni pakkasessa. Jos on taas liian alhainen alkoholiprosentti, juomaan muodostuu jäähileitä, mikä voisikin olla ihan kiva jos haluaa tehdä Limoncello Granitéeta. Granité tai Granita on siis italialaisten antama nimi maustetulle jäälle. Jos Limoncello taas on tarkoitettu juotavaksi, tämä on ongelma jos käyttää 32 % alkoholia joka on suositeltavaa, jollei halua liuottaa karvasaineita liialti juomaansa.

Vain sitruunan keltainen kuori

Kuoret jotka käytät, on leikattava niin ohuelti kuin vain mahdollista, ja siihen on oivallinen apuväline, perunankuorija, mutta ei mikään tahansa perunan kuorija vaan "erittäin huono" perunankuorija. Minulla on erittäin huono perunankuorija jota käytän vain sitrushedelmien kuorimiseen. Tämä kyseinen kuorija on aivan hyödytön perunaan, koska se kuorii aivan liian ohuelti ja perunaa saa krapsuttaa kuollakseen että kuoret lähtevät irti. Sitrushedelmien kuoriin se taas on oivallinen, kuoren valkoinen osa, jossa kitkeryys piilee, jää tällä kuorijalla pois. Jos haluat valmistaa todella hyvää Limoncelloa sinun on etsittävä itsellesi tällainen kuorimaveitsi. Minulla on ollut omani jo niin kauan, ja ostin sen vielä ulkomailta, joten en valitettavasti voi suositella mistä sellaisen löytää...

Nyt päädyn taas samaan asiaan, sitruunan kuoreen joka on tämän juoman ydin. Sinun kannattaa ehdottomasti käyttää Luomu sitruunoita, koska niiden kuorissa on vähiten meille haitallisia aineita ja jollei Luomua ole saatavilla voit tietysti käyttää tavallisia sitruunoita ja niiden kuoret on pestävä lämpimässä vedessä ja harjattava hyvin. Tässä tavassa vain on yksi huono puoli, laatu ei tule olemaan verrattavissa Luomu sitruunoista tehtyyn Limoncelloon. Ja miksi ei muka, kysyt nyt?

No, siksi koska; eteeriset öljyt, jotka ovat sitruunan kuoressa, ovat juuri ne joista Limoncello saa makunsa ja ne pursuavat ulos kuorta pestessä. Voit itse kokeilla ohuella palalla sitruunan kuorta, taita se kahtia keltainen ulkopuoli ulospäin niin näet ja haistat miten se pärskii sitruunan eteeristä öljyä ympäriinsä.

Limoncellon valmistus kahdella tavalla

Voit valmistaa Limoncelloa kahdella eri tavalla. Ensimmäinen perinteinen tapa jota sinun kannattaa käyttää, jollet aikaisemmin ole maistanut Limoncelloa ja toinen tapa taas on se, jonka olen vuosien mittaa virheistäni koonnut käytännöksi maustaessani liköörejä ja snapseja. Tätä menetelmää sinun kannattaa käyttää jos pidät Limoncellosta erittäin paljon ja haluat samalla vaivalla saada enemmän kuin yhden pullon aikaiseksi. Valmistat ensin pullon esanssia sitruunankuorista jota käytät Limoncellon valmistamiseen. 

Perinteinen Limoncello

7 dl vodkaa n 40 %
750 g Luomu sitruunoita
2½ dl vettä
2 dl sokeria

Pese sitruunat vedellä ja anna kuivua. Kuori sitruunat ohuelti, varo saamasta kuoren valkoista osaa mukaan. Pane kuoret lasipurkkiin kaada viina päälle. Ravista purkkia kerran päivässä ja anna sen maustua kunnes kuoret ovat vaalentuneet. Tämä kestää yleensä 7-10 päivää ja on hyvä jos voit pitää viinaa auringonvalossa kesällä. Älä uuta kuoria pidempää aikaa kuin kymmentä päivää. Siivilöi viina kahvifiltterin läpi puhtaaseen pulloon. Kiehauta vesi kattilassa, kaada sekaan sokeri ja sekoita kunnes se on liuennut veteen. Anna sokeriliemen jäähtyä ennen kuin kaadat sen sitruuna-uutteen sekaan. Annan Limoncellon kypsyä ja maun tasaantua parisen viikkoa ennen kuin juot sitä. Mitä kauemmin se saa seistä ennen juomista, sitä parempaa on loppu tulos.

Sitruunankuoria alkoholissa

Limoncello-uute

paljon sitruunoita
1 litra  32 % viinaa

Tässä ideana on että saat erittäin vahvan sitruuna-esanssin jolla maustat, joten niin paljon sitruunan kuoria purkkiin kuin vaan saat tungettua sinne. Pese sitruunat vedellä ja anna kuivua. Kuori sitruunat ohuelti, varo saamasta kuoren valkoista osaa mukaan. Pane kuoret lasipurkkiin ja kaada viina päälle aivan samalla tavalla kuin aikaisempi Limoncello tehtiin. Ravista purkkia kerran pari päivässä ja anna sen maustua kunnes kuoret ovat vaalentuneet. Tämä kestää yleensä 7-10 päivää ja on hyvä jos voit pitää viinaa auringonvalossa kesällä jolloin prosessi nopeutuu huomattavasti. Älä uuta kuoria pidempää aikaa kuin kymmentä päivää. Siivilöi viina kahvifiltterin läpi puhtaaseen pulloon ja nyt sinulla on valmista esanssia jota voit käyttää Limoncellon tekoon.

Limoncello sitruuna-uutteesta

2½ dl vettä
2 dl sokeria
1 litra 40 % vodkaa

Tämän Limoncellon valmistaminen on melkein sama kuten perinteisessä. Kiehauta vesi kattilassa ja kaada sokeri sekaan. Sekoita kunnes sokeri on liuennut veteen ja anna sokeriliemen jäähtyä. Kaada pulloon sokeriliemi ja vodkaa. Tässä esimerkissä käytin tavallisinta noin 40 % vodkaa mutta tämän Limoncellon voit tehdä jopa niin vahvaan vodkaan kuin 80 %, mutta mielestäni maku kärsii kun vodkan maku on liian pistävä. Lisää esanssia sekaan, suosittelisin alkamaan suhteella 1/10 osalla esanssia 9/10 osaa vodkaa ja maistamaan. Koska esansseissa joka kerta voi olla suuria eroja suhde esanssin ja vodkan välillä voi hieman vaihdella. Jollei maku ole haluamasi lisää esanssia kunnes pienemmistä määristä kunnes löytää oikean sekoitus-suhteen ja se on mieleisen makuista. Esanssia ei yleensä kuitenkaan kannata kuin korkeintaan 1/3 osa esanssia 2/3 osaa vodkaa kohden. Jos teit esanssi juuri voit antaa Limoncellon kypsyä parisen viikkoa ennen kuin juot sen, mitä kauemmin se saa seistä ennen juomista, sitä parempaa on loppu tulos kuten perinteisessä Limoncellossa. Kun taas valmistat Limoncellon esanssista, joka sinulla on ollut valmiina jo jonkin aikaa, sen ei välttämättä tarvitse kypsyä ja voit periaatteessa tarjoilla sen heti.