Näytetään tekstit, joissa on tunniste maustesiirappi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maustesiirappi. Näytä kaikki tekstit

13. kesäkuuta 2013

Syreeninkukkamehu


Sinisyreeneistä valmistettua kesämehua, sireenin kukkaismehua. Aromaattista kauniin vaaleanpunaista läpikuultavaa kesämehua joka on vaivansa arvoista erikoisempaa herkkua.

Idean tähän syreeninkukkamehuun olen saanut ranskasta jossa valmistetaan syrop de lilas, syreenisiirappia maustamaan jälkiruoka ja juomia. Ja siirappihan tavallaan on mehua, siirapissa vain sokeria on enemmän kuin mehussa ja siirappia myös on tiiviimpää kuin mehu. 

Tämä valmistetaan aivan identtisellä tavalla jolla olen ennenkin valmistanut mehuja, ja jonka aikoinaan sisäistin seljan kukkamehun yhteydessä aikanaan kun sen opin, että hennot kukinnot sokeriliemeen pariksi, kolmeksi päiväksi tekeytymään mehuksi ja voila, herkullista mehua on pullotettavana. Muuten mehu saisi vähän kitkerän ja ylikukkineen pilaantuneen maun, samantyyppisen maun kuin pilaantunut mustunut ja kolhiintunut kohta omenasta. 

Pese syreennikukinnot puhtaiksi hyönteisistä
Mehussa on enemmän makua jottei siitä tulee liian imelää juotavaksi, ja samasta syystä siinä on myös sitruunaa tämän lisäksi, sitruuna auttaa makuaineita ulos kukinnoista, ja samalla se  toimii myös hapettumisen estoaineena sitruunahappoliäsyksen kanssa, jottei kukat nuudu liian nopeasti ja luovuta nuupahtanutta pahaa makua mehuun.Sitruunan kanssa ei kuitenkaan saa liioitella.

Näin saat vangittua hentojen syreenikukkien upean hennon vaaleanpunaisen läpikuultavan värin sekä aromaattisen maun ja säilöttyä ne mehuun. Olen tällä samalla tavalla jo aikaisemmin valmistanut mehuja kukista ja blogissa julkaissut näin valmistetun kullankeltaisen Voikukkamehun ja loistavan vaalenapunaisen Horsmankukkamehun.

Sinisyreeninkukkamehua
On tärkeää että käytät tähän vain perinteisiä vanhan ajan maatiaissyreenejä, uudemmat jalostetut syreenit eivät välttämättä toimi samalla tavalla, eikä niiden mausta ole takuuta. Niiden mahdollisesta myrkyllisyydestäkään ei ole tietoa koska niitä ei ole jalostettu syötäväksi vaan niiden ulkonäön, mahdollisen tuoksun ja värin takia.

Perinteinen sini ja valkosyreeni ovat olleet jo vuosisatoja olemassa, ja niiden käyttö kulinaarisesti on jo vakiintunut ulkomailla. Mehuun sopii sekä sininen että valkoinen syreeni, mutta sinisestä saa kauneimman värin mehuun, joten jollet halua sinisyreenin mahtavaa väriä voit hyvin käyttää valkoista syreeniä mehuun.

Riivityn syreenin oksat
Syreeninkukkamehu säilyy noin parisen kuukautta avaamattomana viileässä. Syy tähän on ettei mehua ole keitetty vaan hentojen kukintojen takia, jotka muuttaisivat makuansa radikaalisti lämmössä ja pilaantuisi. Samasta syystä on tärkeää että annat mehun jäähtyä ilman kantta, jotta kukinnot säilyttävät kauniin oman värinsä eivätkä tiiviin kannen takaisin valuttaman lämpimän veden takia hapetu ruman ruskeiksi pinnalla. 

 Jos haluat mehulle pidemmän säilyvyyden lisää mehun sekaan säilöntäainetta kuten atamonia tms. tai pakasta mehu, mutta muista jättää pulloihin jotka pakastavat tilaa mehulle koska se tilavuus kasvaa sen jäätyessä, samoin kuten vedenkin. Avattua pulloa ei kannata säilyttää kuin viikon, parin verran jääkaapissa sen avaamisen jälkeen. Tällä reseptillä saat noin kahdesta kolmeen lasipullollista kauniin vaaleanpunaista sinisyreenimehua.
Aromaattista syreenimehua pulloon

Sinisyreeninkukkamehu

60 syreeninkukintoa
1½ kg sokeria
2 l vettä
2 sitruuna
30 g sitruunahappoa

Upota kukat varsineen kylmään veteen ja anna niiden olla siellä jotta kaikki kuikissa lymyävät hyönteiset ryömivät ulos ja veden pinnalle. Pese sitruunat huolellisesti kuumassa vedessä vaikka käyttäisit Luomusitruunoita ja anna niiden kuivahtaa. Riivi kukinnot irti oksista suureen kulhoon tai ämpäriin. Viipaloi sitruunat ohuelti ja lisää ne syreenikukkien päälle astiaan. Mittaa vesi kattilaan ja lisää sokeri, kiehauta ylös ja keitä sekoittaen kunnes kaikki sokeri on liuennut veteen. Kaada sokeriliemi kukkien ja sitruunoiden päälle ja lisää sekaan sitruunahappo ja mahdollinen säilöntäaine jos sitä käytät. Anna mehun jäähtyä huoneenlämpöiseksi ilman kantta.  Peitä astia tiiviisti muovilla tai kannella ja siirrä se kahdeksi vuorokaudeksi kylmään tekeytymään. Siivilöi mehu kukista ja sitruunoista ja kaada se huolellisesti puhdistettuihin lasipulloihin. Täytä pullot vain 2/3 osaa jos säilöt mehua sitä pakastamalla. Käytä syreenimehua kuin tavallista mansikkamehua janoa sammuttamaan, cocktaileihin tai booliin. Mehun suhde veteen riippuu vähän omasta mausta mutta noin 1/3 mehua  arvelisin suuntaa viittaavaksi suhteeksi joka jokaisen kannatta tarkistaa oman makunsa mukaiseksi.

28. toukokuuta 2011

Kuusenkerkkäsiirappi, snapsi ja likööri


Keväällä vasta poimituista kuusenkerkistä  valmistettua kuusenkerkkäsiirappia, kuusenkerkkäsnapsia ja kuusenkerkkälikööriä.

Meillä valmistetaan joka vuosi lisää kuusenkerkkäsiirappia, mutta otan sitä myös sen lisäksi talteen snapsina ja liköörinä. Snapsia ja likööriä en valmista aivan joka vuosi koska haluan pitää sen haluttuna herkkuna.

Kuusenkerkkiä on ennen vanhaan käytetty mm oluen maustamiseen ja niitä voi käyttää yskänlääkkeenä, valmista vain siirappia ja ota sitä lusikallinen tarpeen vaatiessa. Kuusenkerkkäsiirappia voit myös kokeilla tukkoisen nenän parantamiseen talvella flunssakaudella. Kuusenkerkkiä on parempi pakastaa kuin kuivata jos niitä haluaa syödä muulloin kuin nyt alkukesästä. Kuivattuna kerkän maku muuttuu kuten myös sen ulkonäkö ja tämä maku säilyy paremmin pakkasessa. Kerkkiä voi hyvin kuivata jos haluaa tehdä niistä teetä. Kuivaa kerkät vain samalla tavalla kuten esimerkiksi vuohenputki. Luin jostain että kuusenkerkkiä jossain päin pohjolaa on kutsuttu” pohjolan sitruunaksi” sen korkean C-vitamiini pitoisuuden takia. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea lisää villiyrteistä ja niiden talteen otosta tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen jossa olen käsitellyt asiaa syvemmin.

Kuusenkerkät ovat siis kuusen nuoria ja uusia versoja, ne osat jotka ovat aivan oksien päässä, nämä uudet vaalean vihreät kerkät. Niitä kerätessä on vain muistettava että siihen on oltava maanomistajan lupa, vaikka meillä on joka miehenoikeus kerätä metsistä marjoja ja sieniä, se ei koske kuusenkerkkiä, joka on kasvava osa kuusta, sen vuosikasvu. Kerkkiä kerätään nyt keväällä, kun ne vielä ovat hennon vaalean vihreitä, ja kun kerkät ovat tummuneet samanvärisiksi kuin muut havut oksassa ne eivät enää ole yhtä hyviä tähän tarkoitukseen. Kuusen oksia voi kyllä pitkin vuotta käyttää ruokiin sellaisinaan, mutta ne eivät silloin maistu kerkeille.

Äläkä koskaan kerää kerkkiä kuusen latvasta, se vioittaa kuusta pahoin, saman tekevät hirvet joten maanomistaja ei tästä tule iloiseksi. Kuusenkerkillä on lääkinnällisiä vaikutuksia, joten sitä ei saa, kuten ei muitakaan luonnonyrttejä, nauttia viikkokaupalla. Kuusenkerkkäsiirapista voi myös valmistaa hyytelöä joka on erittäin maukasta esimerkiksi riistan kanssa, onhan kuusenkerkät osa sitä ruokaa jota peurat, hirvet ja muut metsäneläimet syövät ravinnokseen. Kuusenkerkkäsiirappia on kaksi tapaa valmista, on nopeampi ja hieman hitaampi ja koska minulla ei ole laboratoriota jossa tarkistaa näiden kolmen ero, en tiedä miten ne eroavat toisistaan ja en ole huomannut isompaa eroa niiden välillä kuin että se voisi myös johtua kyseisen kuusen kasvupaikasta eikä sen valmistustavasta.

Ensimmäinen tapa on panna kuusenkerkät sokeriin, lasipurkkiin ja kuukaudeksi ikkunalaudalle auringonvaloon. Sama menetelmä pätee maustettuihin viinietikoihin ja öljyihin. Tai sitten voi siirapin keittää kerkkien ensin liottua vedessä yön yli ja tällöin saa siirappia herkutteluun jo heti seuraavana päivänä.

Jos sinulla on kuusenkerkkiä kannattaa siirapin valmistuksen lisäksi myös tehdä snapsia, josta helposti saat likööriä, jollet ole niin tykästynyt snapseihin. Lisäät vain snapsin sekaan kuusenkerkkäsiirappia jolloin saat sekä ne aineet kerkästä jotka liukenevat alkoholiin sekä ne jotka liukenevat veteen ja sinulla on hyvä lääkinnällinen tekosyy maistella tätä herkkua pitkin talvea. Siirapista voi valmistaa halutessaan mehua ja laimentaa sen vain kylmällä vedellä tai juoda sen lämpimänä teenä lisäten siihen vain kuumaa vettä.

Snapsin ja liköörin valmistuksesta viittaan reseptiini Limoncello, ne valmistetaan kaikki samalla tavalla. Ensin valmistetaan uute jossa on vain vaikuttavaa ainetta ja viinaa, ja tässä tapauksessa taas Limoncellosta tuttu 32 % alkoholia on parasta, jottei snapsista tule liian kitkerää. Uute laimennetaan viinan kanssa josta haluat tehdä snapsia, tai likööriä, ja tämän voi olla vahvempaa nyt kun makuaineet ovat jo vedetty uutteeseen ja vaikuttava kuusenkerkät siivilöity pois. Liköörin suhteen yhdistät vain snapsiin tarpeeksi paljon makeutta siirapilla uutteen laimennuksen jälkeen.

Sokeria voisi myös antaa liueta suoraan snapsin sekaan, mutta tällöin voi joskus käydä niin ettei liköörin saa liuotettua tarpeeksi paljon makeutta, joten suosittelen sinua käyttämään tätä sokeriliemitapaa valmistaessasi likööriä.

Kuusenkerkän maku on niin hennon ihana ja omintakeinen, joten sitä ei kannata peittää millään hienostelulla lisäämällä siihen kukkaishunajaa, Muscovadosokeria tai vaahterasiirappia vaan tavallinen sokeri on parasta siirapin valmistukseen, jolloin kuusenkerkän oma maku säilyy hallitsevana. Voit myös käyttää ruskeata ruokosokeria, mutta tällöin kuusenkerkkäsiirapin väri tummuu ja muuttuu ruskeaksi, muuten se on kauniin punertavaa.

Kuusenkerkkäsiirappi

2 l kuusenkerkkiä
5 dl sokeria
vettä

Pane kuusenkerkät kylmän veteen kattilaan kunnes ne peittyvät, ja anna niiden olla vedessä yön yli. Hauduta kerkät vedessä miedolla lämmöllä noin pari tuntia ja anna kerkkäveden tämän jälkeen seistä tunti pois lämmöltä kannen alla. Siivilöi kerkät pois harsokankaan läpi ja kaada siirappi takaisin puhtaaseen kattilaan. Lisää sokeri ja anna sen liueta miedolla lämmöllä koko ajan hämmentäen. Keitä siirappia noin parisenkymmentä minuuttia tai puolisen tuntia ja kuori tänä aikana kaikki mahdollinen kuona pois siirapin pinnalta reikäkauhalla. Pullota siirappi huolellisesti puhdistettuun kauniiseen pulloon, jossa sen voit panna tarjolle pannukakkujen tai vohveleiden kera. Kuusenkerkkäsiirappi säilyy huoneenlämmössä tummassa pullossa vuosikausia samoin kuten snapsi ja liköörikin, mutta niitä ei välttämättä ole pakko säilyttää tummassa pullossa.

Kuusenkerkkäsnapsi

2 l kuusenkerkkiä
5 dl viinaa (jossa korkeintaan 32 % alkoholia)

Pane kerkät lasipurkkiin ja kaada viina päälle. Pane kansi kiinni ja anna snapsin tekeytyä kuukauden päivät purkissa. Voit panna purkin ikkunalaudalle jos haluat. Ravista purkkia joka päivänä ainakin kerran. Siivilöi kerkät pois ja mausta tällä uutteella viinasi, oman makusi mukaan. Nyt alkoholipitoisuus voi olla korkeampi kuin yllämainittu 32 %, jopa 80 % jos niin haluat.

Kuusenkerkkälikööri

kuusenkerkkäsnapsia
kuusenkerkkäsiirappia

Yhdistä valmistamasi kuusenkerkkäsnapsi kuusenkerkkäsiirapilla sopivan makeaksi ja nauti se kylmänä. Liköörin maun kannattaa antaa tasaantua pari, kolmekin kuukautta mutta se on heti jo valmista nautittavaksi. Sekä snapsi että likööri säilyy tiiviissä pullossa vuosia. Likööri vain kuivuu nopeammin se sokeripitoisuuden takia. Sekä likööriä että snapsi voit tarjoilla kylmänä, snapsia voi säilyttää pakkasessa jos niin haluaa, ja likööriin voi lisätä jääpalan lasiin sitä nauttiessa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...