Mamman karviaismarjahillo

Karviaismarjahillo kuten ennen vanhaan ja mamma sen keitti. Meillä keitetään vuodesta toiseen vähän eri marjoista hilloja jotta hilloihin saadaan vähän vaihtelua, meillä on kuitenkin joitkin vakituisia hilloja joita keitetään joka vuosi, kuten mamman mainio mansikkahillo sekä vadelmahillo.

Tämä on hyvä hilloresepti, ja meidän suvussa jo kolmannessa polvessa käytetty ja hyväksi todettu, ja voit tähän käyttää sekä vihreitä että punaisia kypsiä karviaismarjoja. meillää karviaiset ovat usemmiten olleet vihreitä, ja joka kerta hilloa keittäessä pääsen samoihin lapsuuden muistoihin Kallen puutarhaan neljä kymmentä vuotta sitten jossa alunperin tutustuin karviaisiin.

Vihreät karviaismarjat

Mitään hilloa ei koskaan kannata keittää liian pienessä kattilassa, vaan sille kannattaa jättää tilaa nousta jottei se kiehu kattilan reunojen yli vahingossakaan. Tätä hilloa keitetään miedolla lämmöllä jotteivät maikki karviaiset menisi rikki ja jotta ne pysyvät kokonaisina hillossa.

Käytän hilloihin kerrasta toiseen vaihdellen joko tavallista vakoista taloussokeria, hillosokeria tai ruokosokeria vähän riippuen siitä mitä milloinkin sattuu olemaan kotona. On hyvä muistaa että ruokosokeri tekee hillosta tummempaa kuin se olisi taloussokeria tai hillosokeria käyttäessä.

Perkaamattomia punaisia karviaismarjoja

Samalla hillon perusreseptillä saa valmistettua useimmista marjoista hilloa. Voit myös kokeilla kuningatarhilloa, sekamarjahilloa sekä sitruunaista mansikkahilloa, mustikkahilloa tai lakkahilloa. Lisää säilöntäreseptejä löydät sivultani jossa olen niitä koonnut. Tällä reseptillä saat pari, kolme lasipurkillista karviaismarjahilloa vähän tietenkin riippuen lasipurkkiesi koosta.

Karviaismarjahillo

1 kg karviaismarjoja

750 g sokeria

3 dl vettä

Huuhtele karviaiset ja poista niistä karat ja niiden varret. Anna marjojen kuivahtaa lävikössä. Mittaa sokeri ja vesi isoon hillokattilaan ja keitä sokeriliuos ylös. Anna sokeriliuoksen kiehua keskilämmöllä kunnes se on kirkasta. Kuori sokeriliuoksen pinnalta siihen muodostunut vaahto pois isolla lusikalla. Tee sokerikuulakoe, ota teelusikallinen sokeri liuosta ja anna sen jäähtyä kunnes voit käsitellä sitä. Aseta sokeripallo etusormen ja peukalon väliin ja venytä sormet erilleen. Jos sokerikuula venyy lankamaiseksi pitkäksi säikeeksi sormiesi välissä on sokeriliuos valmista hilloon, jollei jatka keittämistä kunnes saat venytettyä sokerin säikeeksi. Lisää marjat siihen ja heiluta kattilaa liedellä jotta marjat painuisivat liuokseen. Keitä hilloa miedolla lämmöllä sitä yhtään hämmentämättä. Nosta kattila lämmöltä ja kuori sen pinnalta siihen muodostunut vaahto pois ja anna sen uudelleen kiehua. Nosta hillokattila taas lämmöltä ja heiluttele sitä, jatka keittämistä ja heiluttelemista kunnes marjat vajoavat ja uppoavat hilloon eivätkä enää kellu sen pinnalla. Hilloa heiluttaessa marjat täyttyvät nesteellä ja tulevat täyteläisemmän näköisiksi. Hillo on valmista noin puolen tunnin keittä­misen jälkeen kun hillon neste on kirkasta ja vähän paksuuntunutta. Kaada kuuma hillo huolellisesti puhdistettuihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiivisti kannella hillon vielä ollessa lämmintä jotta lasipurkkiin muodostuu tyhjiö. Anna hillon jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirrä se vasta tämän jälkeen säilöön jääkaappiin tai kylmäkellariin. Avattu hillopurkki kannatta säilyttää jääkaapissa jossa se säilyy parisen viikkoa.

Pullavanukas

Vadelmainen pullavanukas jälkiruoaksi. Leipävanukas vadelmaisena muunnelmana johon rikkaiden ritarien tyyliin käytetty pullaa leivän sijaan. Vadelmapullavanukas, perinteinen lämmin jälkiruokavanukas, jälkiruokaa vaivattomasti kuivahtaneesta pullasta.

Meillä lapsuudessani mamma teki pullapröttiä, ja tämä vadelmainen pullavanukas perustuu siihen, valmistustapa on sama vaikka itse jälkiruoka on erimuotoinen ja makuinen. Pullaprötti oli mamman suurinta herkkua, ja olisi hän varmaan tästäkin pitänyt vaikka oli enemmän mansikkanaisia kuin tyttären tyttärensä joka ilmeisimmin taas on vadelmanaisia. 

Pyöreä vadelmainen pullavanukas

Pullapröttiin mamma hyödynsi tietenkin nimensä mukaan pullaa, ja samaa olen tässäkin käyttänyt kun sen aikoinaan niin opin. Joten kaikki rippiäisistä, lakkiaisista ja muista sukujuhlista ylijäänyt pulla pakkaseen ja pullavanukkaaseen kun sille on aikaa ja tarvetta. Mutta kyllä tähän leipäkin käy, se ei vain ole aivan yhtä hyvää, sanoo pullahiiri vai oliko se leipäsusi.

Kuivunutta pullaa

Parasta pulavanukkaasta kuitenkin tulee kun pulla on jo vähän kuivahtanut, joten jollei sinulla ole tarpeeksi vanhaa pullaa voit jättää sen pariksi, kolmeksi tunniksi kuivahtamaan. Tämä on asia josta olen aikaisemminkin maininnut, leivän on oltava jo kuivahtanutta jotta ruoka onnistuu parhaiten. Liian tuoreesta leivästä, vaikka se silloin on herkullisinta syötynä, ei aina saa valmistettua kaikkea kuten esimerkiksi greipillä ryyditetyt sienileivät, juustoinen leipäkeitto tai köyhät ritarit.

Tämä vadelmainen pullavanukas on hyvä tapa saada käytettyä ja hyödyntää kuivunutta pullaa, oli se sitten korvapuusteja, Lucian päivän sahramipullia tai pullapitkoa mutta niistä voit myös tehdä rikkaita ritareita.

Kuivattuja vadelmia

Kuivatut vadelmat maistuvat tiivistyneille vadelmille, ja sitä ne juuri ovatkin. Vadelmissa ei ole liikaa sokeria vain niissä on vain niiden oma luontaiset sokerit joten ne sopivat meikäläiselle kuin nakutettu. Mutta jos pidät enemmän makeasta voit tarjoilla pullavanukkaan vadelma hillon kera, tai vaihtoehtoisesti käyttää siihen enemmän sokeria kun reseptissä on mainittuna jos makeannälkä kolkuttaa. 

Anna munamaidon imeytyä kunnolla

Hienointa hienoa tästä tulee kun käytät kermamaitoa, mutta myös tavallinen maito käy jos haluat tehdä pullavanukkaasta kevyemmän version. Laktoosille herkät tietenkin korvaavat sekä maidon, kerman että voin laktoosittomilla sellaisilla. Tarjoile vadelmaista pullavanukasta joko vaniljalla maustetulla vispatun kerman, perinteisen vanhan ajan aidosta kermasta valmistetun vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Vaniljakastikkeen reseptin löydät reseptistäni mansikat laventelikastikkeessa ja jos sinulla on laktoosin kanssa ongelmia mutta voit syödä kutunmaitoa voit valmistaa kutunmaidoista kuusenkerkillämaustettua jogurttijäätelöä. Tällä saat vadelmaista pullavanukasta neljälle ruokailijalle jälkiruoaksi.

Vadelmapullavanukas

½ pullapitko

1 dl kuivattuja vadelmia

2 kanamunaa

3 dl maitoa

3 dl kermaa

1 tl vaniljasokeria

3-4 rkl ruokosokeria

kourallinen mantelirouhetta

Leikkaa pullapitko karkeasti vajaan viiden sentin paloiksi. Riko kanamunat isoon kulhoon, vispaa ne rikki ja lisää maito. Lisää kulhoon myös ripaus suolaa ja vaniljasokeri. Sekoita munamaito kunnolla ja lisää paloiteltu pulla munamaitoon nesteytymään. Anna munamaidon imeytyä leipään vähintään vartin. Kaada kuivatut vadelmat nesteytyneiden pullapalojen sekaan ja sekoita. Voitele pyöreä uunivuoka kevyesti voilla ja kaada pulla munamaitoineen sinne. Viimeistele pullavanukas ennen uuniin menoa ripottelemalla sen pinnalle ruokosokeria ja rouhittuja manteleita tai pähkinöitä. Paista pullavanukasta  uunissa 175-200 asteen lämmössä noin pulisen tuntia, korkeintaan 40 minuuttia. Annostele pullavanukasta lautasille ja tarjoile sitä heti lämpimänä joko vaniljalla maustetulla vispatun kerman, kermajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa mutta pullavanukas maistuu kyllä herkulliselle vielä haaleanakin.

Valkosuklaa ja vadelmakeksit

Unelmapikkuleivät. Vadelmilla ja paahdetuilla valkosuklaahippusilla maustettuja suussa sulavan herkullisia rapeita keksejä. Rapeita pikkuleipiä kuivatuilla vadelmilla sekä toffeemaisella paahdetulla valkosuklaalla. Vadelmilla maustetut valkosuklaa chocolatechip cookiesit. 

 

Onko nämä nyt Raspberry and white chocolate chip biscuits vai Raspberry and white chocolate chip cookies, se riippuu vähän miten sen ottaa. Englannin biscuit tarkoittaa samaa kuin cookie Amerikoissa, joka suomeksi tarkoittaa keksejä tai pikkuleipiä. Ongelma vain kasvaa kun alkaa miettiä ovatko nämä sitten keksejä vai pikkuleipiä. Tärkeintä mielestäni kuitenkin on että en ovat suussa sulavan herkullisia.

 

Tuoreet vadelmat kuivumassa pikkuleipiin

Viime kesänä kun kävimme marjastamassa ei puolisoni oikein hyvällä mielin katsonut tuoreitten vadelmien kuivaamista hyötykasvikuivurissa. Kulmakarvat rypyssä hän seurasi kun panin se samaiset kurttuisiksi kuivuneet vadelmat ruokakomeroon tiiviiseen rasiaan säilöön odottamaan vuoroansa. Kuivatut vadelmat eivät ole niitä kaikista herkullisimpia näkyjä ja hänen mielestään se oli hyvien marjojen haaskausta, ääni kuitenkin muuttui kun sain aikaiseksi sen mitä olin niistä jo silloin suunnitellut vaikkei se ole hänen herkkuaan samalla tavalla, vadelma valkosuklaamuru pikkuleipiin jotka ovat ehdottomasti herkkuani. Tässä yhdistyy aivan mahtavasti vadelman raikas kirpeys valkosuklaan joskus liiallisen imelän maun kanssa ihanaksi makujen sinfoniaksi mahtavissa pikkuleivissä.

Uuniiin valmiit vadelma ja valkosuklaakeksit uunipellillä

Idea näihin pikkuleipiin on lähtenyt kaupasta ostetuista murokekseistä, skotlantilaisista Shortbread biscuits joita saa myös Suomesta. Esimerkkikekseissä on kuivattuja vadelmia sekä valkosuklaata. Nämä omat keksini kuitenkin muuntuivat aikojen myötä murotaikinasta ei niin mureaan mutta pinnalta rapeaan keksitaikinaan koska siihen kerran vahingossa ajautui kananmuna. Mutta, mainittujen keksien leivonnan viime kerralla tavallaan mennessä mönkään ne onnistuivatkin yli odotusten. Sainkin viime aikoina niin paljon ruokablogeissa kohutun paahdetun valkoisen suklaan kekseihin ja aivan tahtomattani vahingossa aikaiseksi.

Koko keksien juju on olla polttamatta keksit liian koviksi niiden saadessa hieman rapeutta pinnalle ja samalla saaden sen valkoisen suklaan ylikypsän paahdetuksi ja tahmean sitkeän toffeemaiseksi kekseihin samalla kun itse keksit ovat hieman tahmeita sisältä. Valkoinen suklaa on hyvin makeaa, kuten myös kuivatut vadelmat joten nämä keksitä eivät pahemmin tarvitse mitään lisäsokeria kuin sen vähän mitä niissä on jotta ne pysyvät kasassa oikealla tavalla.

Ripaus suolaa sokerin ja voin sekaan

Pieni ripaus suolaa tasapainottamaan sitä makeutta on oma lisäni vaniljasokerin kanssa, ja se vaniljasokeri antaa kivasti tummaa sävyä kirpeille kuivatuille vadelmille. Mutta käytän tässä myös suolaa sisältävää voita, en siis suolatonta voita kuten monessa englantilaisessa pikkuleipä reseptissä neuvotaan. Huomaa ettei nämä pikkuleivät onnistu samalla tavalla tuoreista vadelmista, tuoreet marjat ovat liian kosteita tämän tyyppisiin pikkuleipiin.

Keksien uunissa oloaika vaihtelee uunista toiseen mutta sen myös vaihtelee sen mukaan miten tahmeita tai rapeita niistä haluat. Tämä on asia joka jokaisen kotileipurin kokeiltava omassa uunissaan. Lyhyin mainittua aika ei paahda valkosuklaata toffeemaiseksi vaan se jättää sen neitseellisen valkoiseksi valkosuklaaksi, kun taas se pidempi aika paahtaa sen jo reilusti ja joissakin uuneissa se voi varmaan jopa polttaa keksit karrelle. Pikkuleipien kypsennysaikaan vaikuttaa myös keksien koko kuten olen jo ennekin todennut, mitä pienempi sitä rapeampi ja sisältä kypsempi, isompi jää sisältä vielä tahmeammaksi.

Valkosuklaa suklaahipuiksi

Keksit ovat parhaimmillaan juuri uunista ulos tulleina samana päivänä leivottuina, ne eivät maistu samalle enää seuraavana päivänä, jos niitä edes on tallessa. Vadelma valkosuklaahippu pikkuleipiä voi pakastaa, mutta suosittelisin kuitenkin että mieluummin pakasta valmista keksitaikinaa kuin kypsennettyjä pikkuleipiä. Näiden herkullisten vadelma ja valkosuklaa keksien maku ja rapeus kärsii pakastamisesta. Tällä pikkuleipä reseptillä saat taas kerran vaihtelevan määrän pikkuleipiä riippuen siitä miten isoja tai pieniä niistä valitset tehdä. Arvioisin että saat tällä taikinalla noin 12–30 pikkuleipää.

Vadelmakeksit paahdetulla valkosuklaalla

6 dl vehnäjauhoja

250 g voita

1 kananmuna

2 dl sokeria

1 tl suolaa

1½ tl vaniljasokeria

1 tl leivin jauhetta

1 dl kuivattuja vadelmia

150 g valkosuklaata

Pane valkosuklaa jääkaappiin kovettumaan jotta sitä olisi helpompi leikata paloiksi eikä se sula käsittelyssä. Ota samalla voi ulos huoneenlämpöön temperoitumaan. Leikkaa valkosuklaa pieniksi murupaloiksi noin puolen sentin kuutikoiksi tai muruiksi. Pane voi kulhoon ja lisää suola, vadelmat, suklaa, sokeri ja jauhot, sekoita niistä taikina. Lusikoi keksitaikina voipaperille ja kääri se kokoon noin reilun kuuden sentin paksuiseksi makkaraksi kummastakin makkaranpäästä kiertäen. Pane voipaperiin makkaraksi kääritty pikkuleipätaikina jääkaappiin kahdeksi tunniksi jäähtymään ja kovettumaan. Ota taikinamakkara ulos ja leikkaa siitä noin vajan sentin paksuja viipaleita. Asettele keksit voipaperille uunipellille. Paista keksit uunin keskitasolla 175 asteen lämmössä noin 15–25 minuuttia tai kunnes valkosuklaa on saanut ruskehtavan vivahteen ja pikkuleivät ovat saaneet kauniin kullan kellertävän paahtuneen pinnan. Anna vadelmavalkosuklaakeksien jäähtyä jonkin aikaa pellillä ennen kuin siirrät ne ritilälle jäähtymään kokonaan.

Karitsaa vadelmakastikkeessa

Karitsaa vadelmakastikkeella ja maa-artisokka pyreellä. Pitkäpippurilla maustettua paahdettua karitsanfileetä kermaisen artisokkapyreen, tähtianiksella maustetun vadelmakastikkeen sekä hillottujen hasselpähkinöiden kera.  Karitsan filee vadelmakastikkeellansa sopii hyvin pääsiäisenäkin syötäväksi pääsiäisen lammaspaistin sijaan.

Tämä tapa valmistaa karitsaa kokonaisena paahdettuna pitää lihan mehevänä ja resepti on vain jäänyt julkaisematta koska en ole saanut sitä kirjoitettua kuin vasta nyt vaikka se syötiin jo uuden vuoden aattona, mutta sairaustapauksen takia ei joulun aikoihin ja tammikuussa oikein jaksanut kirjoittaa mitään, ruokaa kyllä tuli laitettua sekä myös sitä valokuvattua.

Hillottuja hasselpähkinöitä

Hillottuja hasselpähkinöitä

Oikeastaan tämä ruoka aiheutti ongelman jonka jouduin ratkaisemaan ennen kuin pääsin itse asiaan ja edes karitsan kimppuun. En löytänyt mistään päin Suomea hillottuja pähkinöitä, joiden olisi vielä pitänyt olla saksanpähkinöitä ja kiire oli, joten jouduin itse hilloamaan ne tätä ruokaa varten, ja käytin tähän hasselpähkinöitä saksanpähkinöiden sijaan ja joita minulla sattui olemaan kaapissa. 

Hillotut pähkinät ovat yleensä tuoreita kun ne hillotaan eivätkä kuivattuja joten ensin pähkinät tietenkin liotettiin vedessä yön yli ja vaihdoin veden kerran, pari. Tänä aikana suurin osa kuorien kitkeryydestä hävisi. Tämän jälkeen keitin hasselpähkinöitä miedossa makeutetussa etikkaliemessä kunnes ne olivat ihanan pehmeitä.  Jäähtyneet hillotut hasselpähkinät säilyvät huoneenlämmössä jopa vuoden avaamattomana. avattu purkki vain kannatta säilyttää jääkaapissa, kuten kaikki muutkin säilykkeet.

Karitsan filee leikattu satulasta

Karitsan lihan kypsennys

Karitsan liha maustettiin pitkäpippurilla jota voi olla vaikea löytää Suomesta, joten jollet löydä sitä voit korvata sen mustapippurilla ja maustepippurilla, arvioisin että noin puolikas teelusikallinen kumpaakin yhteensä olisi tähän sopiva määrä. Liha ruskistettiin kuumalla pannulla voinokareessa jotta sen lihasyyt sulkeutuisivat ja liha pysyisi mehevänä ja vaalean punaisena sisältä. 

Liha pistettiin ruskistuksen jälkeen uuniin vuokaan kypsymään 175 asteen lämpöön noin vartiksi. Tarkista varmuuden vuoksi lihan kypsyys lihamittarilla jollet ole varma. 52–55 astetta on karitsalle medium kypsää ja vielä roseeta sisältä kun taas 62 astetta on täysin kypsää lihaa joka ei enää punerra. Voit myös kokeilla reseptiäni lampaan satulaa joka valmistetaan samalla tavalla mutta eri lisukkein, härkäpavuilla.

Maa-artisokan mukuloita

Karitsan lisukkeeksi tuli samettisen pehmeää ja kermaista maa-arisokkapyreetä ja kastike sai marjaisen makunsa vadelmista, ja tämä on oivallinen tapa käyttää vadelmia jälkiruoan lisäksi jossa hyödynsin niitä vadelmaiseen tähtianiksella ja timjamilla maustettuun kastikkeeseen. Käytin pakastettuja vadelmia  pakkasesta, ja suoraan kattilaan viinin ja lihaliemen kanssa. Jollei sinulla ole viiniä voit korvata sen kastikkeessa vadelmaviinietikalla, noin 2-3 ruokalusikallista on hyvä määrä tähän kastikemäärään.

Tällä reseptillä saat ruokaa vähän karitsan kosta riippuen joko vain kahdelle ystävänpäivänä, ja isommasta satulasta jopa neljälle hengelle jolloin määrä reseptissä on tuplattava jollei annos ole alkuruoaksi tarkoitettu.

Hillotut hasselpähkinät

2 dl hasselpähkinöitä

½ dl valkoviinietikkaa

1 dl hillosokeria

Karitsan paahdettu filee

1 karitsan satula

suolaa

1 pitkäpippuri

voita ruskistamiseen

Maa-artisokkapyree

600 g maa-artisokkia

1 dl kermaa

suolaa

valkopippuria

voinokare

1 sitruuna

Aniksella maustettu vadelmakastike

1 punasipuli

2 sellerinvartta

1 porkkana

2 dl vadelmia

2 dl kuivaa valkoviiniä

5 dl lihalientä

suolaa

mustapippuria

1 tähtianis

5-6 oksaa tuoretta timjamia

Viimeistelyyn:

tuoretta timjamia

Hillotut hasselpähkinät

Pane hasselpähkinät kulhoon veteen likoamaan yön yli. Voit vaihtaa veden pari kertaa. Kaada pähkinät kattilaan ja lisää valkoviinietikka sekä hillosokeri. Lisää vettä kunnes pähkinät peittyvät hyvin ja kiehauta ylös pähkinät. Anna pähkinöiden kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia ja kaada pehmeät pähkinät liemineen huolellisesti puhdistettuun ja steriloituun lasipurkkiin. Sulje kannella heti jollet käytä hilloketta heti samana päivänä. 

Paahdettu karitsan filee

Ota karitsanliha ulos jääkaapista noin tunti ennen sen kypsennystä huoneenlämpöön jotta se ehtii temperoitua. Kuivaa liha talouspaperilla, rouhi pitkäpippuri morttelissa ja mausta liha suolalla sekä vasta rouhitulla pitkäpippurilla. Ruskista lihan pinta voinokareessa kuumalla pannulla. Pane liha uunivuokaan kypsymään 175 asteen lämpöön noin vartiksi, tarkista lihan kypsyys lihamittarilla. Ota liha ulos uunista ja peitä se foliolla ja anna sen vetäytyä noin kymmenen minuuttia ennen sen leikkaamista.

Vadelmakastike

Huutele timjami ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Huuhtele sellerinvarret ja kuori porkkana. Hienonna selleri ja porkkanat pieniksi kuutikoiksi. Kuori sipuli ja hienonna se samankokoiseksi kuin selleri. Kuullota selleri, porkkana ja sipuli voinokareessa kattilassa keskilämmöllä kunnes sipuli läpikuultavaa, vihannekset voivat saada vähän väriäkin reunoihin. Lisää kattilaan lihaliemi, valkoviini, 5-6 oksaa timjamia (muista säästää osa viimeistelyyn), tähtianis ja vadelmat ja keitä kastiketta kokoon kunnes noin kolmasosa on jäljellä. Lisää lihasta valunut neste myös kastikkeeseen kattilaan kiehumaan. Siivilöi kastike ja kaada se takaisin kattilaan ja lisää kylmää voita pieninä kuutioina ja anna niiden sulaa kastikkeeseen. Tarkista kastikkeen maku ja mausta se oman makusi mukaan mustapippurilla ja suolalla.

Maa-artisokkapyree

Harjaa maa-artisokat huolellisesti ja kuori ne perunankuorijalla. Pidä kuoritut maa-artisokat kylmässä sitruunavedessä jottei ne tummuisi. Paloittele maa-artisokat pienemmiksi jotta ne kypsyvät nopeammin ja keitä ne kypsiksi suolatussa vedessä ja soseuta ne. Lisää pyreen sekaan voinokare sekä loraus kermaa ja mausta se pippurilla ja suolalla. Soseen tulisi olla kuin löysää perunasosetta. Mausta maa-artisokkapyreen oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla.

Annosten kokoaminen

Leikkaa karitsanliha irti satulasta seuraamalla luuta toiselta puolelta, toista sama vastakkaisella puolella. Leikkaa kummatkin lihapalat terävällä veitsellä vinosti puolensentin paksuiksi viipaleiksi. Annostele maa-artisokkapyreetä lämpimille lautasille ja nosta lihaviipaleet sen päälle. Lusikoi kastiketta annoksen ympärille ja lihaviipaleiden päälle ja viimeistele annokset ripottelemalla hillottuja hasselpähkinöitä ja tuoretta timjamia annoksien päälle. Tarjoile annokset oitis lämpiminä joko kahdelle pääruokana ystävänpäivänä tai neljälle alkuruoaksi.