Rautaisa-annos

Paistettua maksaa ja kermassa haudutettua nokkosta, tuplasti rautaa, rautaisannos tai todella rautaisa-annos. Nelimausteella maustettua mehevää paistettua maksaa ja tuoretta kermaista nokkosta suoraan luonnosta tumman viinikastikkeen kera tarjoiltuna.

Nokkosta lisukkeeksi

Nokkonen on nyt parhaimmillaan, jollei jopa jo paikoittain ala olla ohi, jollei nokkosta leikkaa. Leikkaamalla nokkosta voi kerätä koko kesän ajan. Suosittelen sinua lukemaan tekstini nokkosmuusista jos kiinnostut nokkosen käyttämiseen ruoassa. Nokkosta kannatta kerätä nyt ja ottaa talteen talvea varten. Kerää nokkosta kuivana päivänä, sateisena päivänä nokkonen sisältää enemmän nitraatteja, joita siinä ei ole aurinkoisena ja kuivana päivänä. Sama koskee muitakin nitraatteja sisältäviä vihanneksia ja juurikkaita kuten punajuurta, mangoldia sekä pinaattia. 

Nokkospuska

Nokkosen käsittely

Kerää vain nuoria korkeintaan parikymmentä senttiä korkeita nokkosia, sekä varret että lehdet käytetään. Nokkosta ei enää kerätä kun se alkaa kukkia, joten jos haluaa taata nokkossatoa koko kesäksi pitää nokkosta leikata jottei se ala kukkimaan. Älä kerää villiyrttejä lähellä isoja teitä, tai nokkosta joka kasvaa lantakasoissa, olivat lantakasat sitten uusia tai vanhoja. Lisää nokkosen ja muiden villien kasvien ja yrttien keräämisestä voit lukea tekstistäni villit kasvit ja yrtit talteen.

Huuhtele nokkonen kunnolla sen keräämisen jälkeen jos pakastat sen, kuivaamiseen en nokkosta kannata pestä tai kastella, huolehdi vain ettei nokkonen ole likainen. Ryöppää nokkonen panemalla se kylmään veteen ja keittämällä se ylös. Älä säästä nokkosen keitinvettä, se voi sisältää liikaa nitraattia. 

Jäähdytä nokkonen panemalla se jääveteen jotta se säilyttää kauniin vihreän värinsä, valuta se ja purista enimmät vedet pois ja pakasta sopivan kokoisissa erissä. Nokkosta voi myös kuivata ilmavassa paikassa, esimerkiksi korissa tai tarjottimella suojassa auringonvalolta. Säilytä tuoreet yrtit tiiviissä rasiassa. Kuivattu nokkonen kuitenkin liotetaan ennen sen käyttöä, joten se pestään tavallaan vasta liottamisen yhteydessä ennen sen käyttämistä. Nokkosen puutteessa voit korvata sen tähän joko pinaatilla tai mangoldilla, siis lehtijuurikkaalla. Jos käytät tähän pakastettua nokkosta, tai sen puoleen pinaattia, voi sen nopeasti sulattaa kattilassa miedolla lämmöllä voinokareessa kannen alla. Lisää muun muassa nokkosesta reseptissäni Capellinia nokkosesta sekä nokkospekonimuusia.

Maksaviipaleet

Maksaa

Maksaa saa Suomesta onneksi valmiiksi viipaloituna, ja siitä poistetaan yleensä aina kalvot. Tämä oli syy miksi en pitänyt maksan syömisestä vuosikausiin, koska niissä oli liian usein kalvot jätetty paikalleen, vaikka olen aina pitänyt itse maksan mausta. Jollei laiskuus voita ja ostat valmiiksi viipaloitua maksaa, muista aina poistaa sen kalvot ja leikata pois suurimmat suonet ennen sen paistamista, Jotta maksan pinnan saa kauniin ruskistetuksi ja rapeaksi levitetään se kevyesti vehnäjauhoissa, ja jollet voi  syödä gluteenia voi maksan leivittää joko maissijauhoilla tai riisijauhoilla. Muista vain maustaa ennen jauhottamista, sekä suolalla että nelimausteella. 

Nelimauste

Quatre epices on suomeksi nelimauste ja valitsin sen tähän antamaan maksalle hieman lisäsyvyyttä. Myös nelimauste sisältää muskottipähkinää joten se korostaa entisestään nokkosessa olevaa muskottipähkinää, joten suosittelen ettet liioittele sen kanssa, liikaa on liikaa. Lisää Quatre epicestä voit lukea tekstistäni ranskalainen maustekakku. Käytin sitä myös reseptissäni Lindströmin muffinit.

Sipulilohkot pannulla

Paistettu maksa on hieman makea maultaan, joten sen seuraksi sopii aina hyvin jokin hapan joka leikkaa sekä kastikkeen rasvaisuutta että maksan makeutta ja tästä syystä yhdistän usein maksan kanssa karpalon tai puolukan. Lisää tapoja valmistaa maksaa löydät resepteistäni maksaa kermasipulikastikkeessa ja maksaa paistetun sipulin kera. Sipuli kuuluu hyvin tiivisti yhteen maksan kanssa, siitä en voi mitenkään väistää. Tässä tapauksessa valitsinkin viinikastikkeen joka ajaa samaa asiaa, annos ei ole sama ilman sitä joten se valmistamiseen kannattaa panostaa. 

Kastike saa makua sekä sipulista, maksasta sekä viinistä että lihaliemestä ja kaikki keitetään kokoon kunnes kastikkeen koostumus on oikea, kiiltävän sakeaa. Kannattaa itse keittää liemipohja joka keitetään kokoon ja pakastetaan jääpaloina. Tällä tavalla sinulla on tarpeeksi paksua ja vahvaa lientä aina tarjolla ja jonka voin vain sulattaa suoraan kattilassa tai pannulla, kuten tässä tapauksessa. Liemikuutiot ja fondit sisältävät hieman liikaa suolaa, joten suosittelisin että sinäkin itse keität liemen itse. Ruoka sisältää voita ja kermaa mutta voit halutessasi korvata sen laktoosittomalla voilla ja kermalla jos siihen on tarve. Tällä reseptillä saat makoisan rautaisan ruoan neljän hengen perheelle kun tarjoile sen kanssa keitettyjä uusia perunoita.

Paistettua maksaa nokkosella

500 g maksaa

4 sipulia

1 tl Quatre epices

suolaa

2-3 rkl voita

1 dl vahvaa lihalientä

1 dl valkoviiniä

400 g nokkosta

½ dl kermaa

½-1 tl muskottipähkinää

voita paistamiseen ja kastikkeeseen

Ota maksa ulos jääkaapista noin tunti ennen sen valmistusta jotta se lämpenee. Huuhtele nokkonen huolellisesti kylmässä vedessä. Kuori sipulit ja leikkaa ne neljään osaan pituussuunnassa. Kuullota sipulia voinokareessa keskilämmöllä kunnes se on pehmeää ja läpikuultavaa, anna sipulin paistua lisää kunnes se alkaa saada vähän ruskistunutta reunaa. Nosta sipuli ylös pannulta ja pidä lämpimänä. Poista maksasta kalvot ja leikkaa maksasta noin puolen sentin paksuisia viipaleita. Kuivaa maksan pinta talouspaperilla ja suolaa se ja mausta nelimausteella. Käännä maksa vehnäjauhoissa ja paista se kuumassa pannussa sipulilla maustetussa voissa kummaltakin puolelta kunnes se on saanut kaunista väriä pintaan. Nosta maksa sivuun ja pidä lämpimänä. Pane nokkonen isoon kattilaan runsaaseen kylmään veteen ja kiehauta ylös se. Valuta pinaatti lävikössä ja anna keitinveden valua pois.  Painele liiat vedet pois pinaatin seasta. Pane nokkonen kattilaan voinokareen kanssa, mausta suolalla ja pippurilla sekä raastetulla muskottipähkinällä. Lisää sekaan loraus kermaa ja hauduta nokkosta matalalla lämmöllä kunnes kerma on kietoutunut nokkoseen. Kaada pannulle viini ja lihaliemi ja anna kastikkeen kiehua kokoon kunnes se alkaa olla paksua ja tahmeaa. Lisää pannulle voinokare ja anna sen sulaa kastiketta vispaamatta tai sekoittamatta. Heiluttele vain pannua edes takaisin. Lisää pannulle maksasta valuneet nesteet ja sekoita. Tarkista kastikkeen maku ja mausta se suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan ja lisää sipulit takaisin pannulle. Annostele lämpimille lautasille kermassa haudutettua nokkosta sekä maksa. Asettele sipulia maksan päälle ja lusikoin kastiketta annosten päälle ja ympärille. Tarjoile ruoka heti lämpimänä keitettyjen uusien perunoiden kera.

Parsaa Gribiche

Miedon makuista lempeästi höyrytettyä valkoista parsaa, tuoretta parsaa raikkaan suolaisella Gribichekastikkeella. Höyrytettyä valkoista parsaa Gribichekastikkeella, klassinen yhdistelmä kevään tuoreelle valkoiselle parsalle.

Nyt toukokuussa parsa on parhaimmillaan, tuoreen parsan sesonki on nyt ja on ihanaa saada syödä vihreää että valkoista tuoretta parsaa sen pakastetun sijaan, jota on tarjolla talvella. Säilöttyä valkoista parsaa en syö, jollei pakoteta ja aseella uhata. Toukokuun hävikistä herkuksitempaus on vähän rajoittanut mistä kirjoitan, koska koen ruoan tähteistä uusiokäytön tärkeäksi jotta suomalaisten kotitalouksien massiivinen ruokahävikki saataisiin kuriin. Kuulostaa älyttömältä ostaa ruokaa jääkaappi täydeltä ja panna suurin osa siitä käyttämättömänä ja vielä käyttökelpoisena roskiin, siksi kun ei tiedä mitä siitä voisi tehdä, tai miten siitä voisi mitään tehdä ja olenkin siksi keskittynyt ruoantähteiden uusiokäyttöön.

Katkaistut parsat

Gribichekastike on hyvin samantyyppinen kuin remouladekastike, en muista kuka mutta joku kuuluisa ranskalaine kokki kutsui Gribichekastiketta tartarkastikkeen alter egoksi, ja tartarkastike on periaatteessa sama asia kuin remouladekastike, ja asiaa olen käsitellyt enemmän tekstissäni remouladekastike. Gribiche perustuu tavallaan majoneesiin, vaikkei sitä siinä ole. Gribichekastike valmistetaan löysäksi keitetystä kananmunasta samalla tavalla kuin Caesarin salaatti. Gribichekastiketta tarjoillaan yleensä kalan kanssa, mutta se sopii aivan tajuttoman hyvin tuoreen valkoisen parsan kanssa ja on yksi kestosuosikkeja meillä keväällä kun parsaa alkaa taas saada. Ei vihreäkään parsa ole hullumpaa muttei yllä samalle tasolle gribichekastikkeen kera.

Kastike maustetaan kapriksilla ja pienillä maustekurkuilla, Cornichons, sekä Julienneksi leikatulla munan valkuaisella. Jätän tästä Cornichonsit pois, koska mielestäni se maistuu paremmin vain kapriksilla näin keitetyn valkoisen parsan kera, tämä on maku asia, joten aloita maistamalla kastike oikealla tavalla. Saan aika paljon kysymyksiä sähköpostilla ihmisiltä jotka eivät kommentoi blogiin, ja viimeksi minulta kyseltiin mistä tietää onko sen kuori paksua, koska jossain mainittiin että parsa kannatta kuoria jos sen kuori paksua. Mistä tietää onko kyseisen parsan kuori paksua vai ei? 

Parsan kuoriminen

Mietin itse asiaa, asia on se että sen vain tiedän ja näen parsasta ja se myös riippuu miten pitkä aika parsan keräämisestä ja leikkaamisesta on, mitä pidempi aika sadon korjuusta, sitä paksummaksi kuori on kehittynyt, tai oikeastaan sitä enemmän parsa on kuoren sisäpuolelta kuivunut joten myös kuori vaikuttaa paksummalta.

Valkoinen parsa kasvatetaan maan alla jottei se saa auringonvaloa ja siitä tule vihreää. Vihreä parsa siis on maan pinnan yllä kasvanutta parsaa, sama kasvi ja sama kohta kasvista, mutta eri tavalla kasvatettu. Sanoisin että periaatteessa kannattaa kuoria valkoinen maan alla kasvanut valkoinen parsalla on sillä on paksumpi kuori, joten kuori se aina. Vihreä paras taas on kasvanut auringonvalossa, se on muodostanut klorofylliä, joka on vihreää, eikä sillä ei ole yhtä paksua kuorta joten sitä voi syödä sitä kuorimatta mutta se kannattaa kypsentää joko keittämällä tai grillaamalla.

Valkoinen parsa on yleensä paksumpaa kuin vihreä hennompi maan yläpuolella nopeasti kasvanut vihreä parsa, joten valkoinen parsa kannattaa aina kiehauttaa ennen sen grillaamista. Liota aina valkoiset parsat huolellisesti nehän ovat olleet mullan alla, vaikka ne on pesty ei kaikki multa aina huuhtoudu pois. Kaiken parsan suhteen pätee sama, parsan tyvi poistetaan, se on kuivunut ja puinen joten sitä on epämiellyttävä syödä, jollei jopa mahdoton.  Katkaise parsa noin pari senttiä tyvestä, leikkaa joko vetisellä tai katkaise parsa sitä taivuttamalla, se katkeaa oikeasta kohdasta. Tämä kohta sijaitsee noin 1-2 senttiä tyvestä jos parsa on melko tuoretta, ja tämän pidemmältä katkeaa vanha, jo jonkun aikaa sitten korjattu ja hieman jo nuupahtanut parsa. 

Itse pidän vähän rustiikimmasta ulkonäöstä ja katkaisen parsat käsin kohdasta josta ne napsahtavat, siis siitä missä se kuivettunut tyvi loppuu ja tuoreempi vielä hyvä ja syötävä varsi alkaa. Tätä kannatta harrastaa vain jollei ole kiire ja valmistaa montaa nippua parsaa samalla kertaa juhliin. Yksitellen katkaisu on hauskaa ajanvietettä jota ei kannata harrastaa kun valmistelee kevään juhlaruokia.

Parsan jäähdytysvesi

Valitse kastikkeeseen öljy oman maun mukaan, alkuperäisessä reseptissäni käytettiin oliiviöljyä mutta kaikki eivät pidä sen kitkerästä mausta, varsinkaan neitsytoliiviöljystä, joten voit korvata sen halutessasi rypsiöljyllä, auringonkukan tai rypäleensiemenöljyllä joissa kummasakin on paljon miedompi maku vaikka se rypsiöljy olisikin kylmäpuristettua. Parsan voi joko tarjoilla lämpimänä tai kylmänä, Gribichekastike sopii joka tapauksessa. Jos valitset tarjoilla parsan kylmänä kannattaa sen kypsyminen keskeyttää upottamalla se nopeasti jääkylmään veteen jäähtymään. Tällä tavalla parsa säilyttää rapsakkuutensa eikä tule liian lötköksi.

Voit joko keittää parsan kattilassa miedosti suolatussa vedessä jossa mukana ripaus sokeria, tai höyryttää sen miedosti. Olen muuten miettinyt miksi parsankeitin veteen aina lisätään ripaus sokeria, enkä ole saanut siihen hyvää vastausta. Sekä suola että sokeri toimivat samalla tavalla vedessä, ja parsa imee itseensä vähän kumpaakin. Joten miksi parsaa pitäisi maustaa sokerilla?

Sitruuna vihreällä lautasella

Haudutetut munat valmistat helpoiten samalla tavalla kuten reseptissäni Caesarin salaatti kaatamalla kiehuvaa vettä munien päälle, tämän jälkeen munat saavat olla vedessä kymmenen minuuttia, jonka jälkeen ne pannaan kylmän veteen jotta niiden kypsyminen keskeytyy. Tällä tavalla saadaan täydellisiä haudutettuja munia, valkuainen hyytynyt ja keltuainen vielä ihanan keltainen ja valuva. Toinen vaihtoehto on keittää munia kiehuvassa vedessä vain minuutin verran, jos munaa on säilytetty huoneenlämmössä, tuplaa aika jos muna on kylmä suoraan jääkaapista.

Sitruunamehun sijaan tähän voit myös käyttää viinietikkaa, valkoviini tai vaaleata balsamietikka sopivat hyvin. Mielestäni vain kirpeä sitruuna antaa kastikkeelle oman sävynsä joka sopii hyvin hieman makeahkon valkoisen parsan kera, vihreään olisin mieluummin käyttänyt vähän makeampaa vaaleata balsamietikkaa tai valkoviinietikkaa. Voit myös kokeilla reseptiäni grillattua parsaa sitruunavoilla. Tällä reseptillä saat lounaan kahdelle, tai valkoista parsaa, tai miksei myös vihreää parsaa, neljälle alkuruokana tai välipalana Gribichekastikkeen kera.

Parsaa Gribichekastikkeella

1 nippu valkoista parsaa

1 kananmuna

1 Cornichons

1 tl Dijonsinappia

1 salottisipuli

1 tl kapriksia

1 tl persiljaa

2 rkl sitruunamehua

2 rkl rypsiöljyä

suolaa

pippuria

Parsa:

Huuhtele ja tai liota valkoista parsaa viitisen minuuttia. Poista parsan tyvestä kuiva kohta joko leikkaamalla tai napsauttamalla se kohdasta josta se menee poikki. Kuori parsanvarsi nuppuun asti mutta jätä nuppu koskemattomaksi. Kiehauta ylös vesi isossa kattilassa, lisää veteen ripaus sekä suolaa että sokeria. Keitä parsat vedessä kypsiksi, tai höyrytä ne 10–12 minuuttia. Nosta parsat vedestä reikäkauhalla ja anna niiden kuivahtaa.

Gribichekastike:

Huuhtele persilja ja anna sen kuivua kokonaan talouspaperilla. Asettele kananmuna joko kulhoon. Keitä ylös vettä ja kaada vesi munan päälle. Anna munan hautua vedessä minuutin verran. Nosta munat ylös vedestä ja anna niiden jäähtyä kokonaan kylmässä vedessä. Kuori sipuli. Hienonna kaprikset ja Cornichonsit salottisipulin kanssa. Hienonna persilja ja sekoita se kapristen, maustekurkun ja sipulin kansa pienessä kulhossa. Purista sekaan sitruunamehu ja lisää sekaan sinappi. Valuta kulhoon öljyä ohuena norona koko ajan vispaten. Halkaise muna ja kaada juokseva keltuainen kulhoon. Sekoita se kunnolla kastikkeen sekaan vispilällä. Vispaa kastike tasaiseksi. Leikkaa valkuainen hyvin ohuiksi suikaleiksi ja lisää hienonnettu valkuainen kastikkeen sekaan. Sekoita ja tarkista kastikkeen maku. Mausta se oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla. Annostele lämpimät parsatangot lämpimille lautasille ja annostele kastiketta parsan päälle. Tarjoile joko heti lämpimänä, tai tarjoile parsat kylminä kastikkeen kera.

Gammeldags æblekage

Tanskalainen perinteinen vanhan ajan omenakakku.  Mehevää omenakompottia, kardemummalla maustettua ruskistettua leipää ja vaniljaista vispikermaa, perinteinen tanskalainen jälkiruoka. 

Omenakakku jossa hyödynnetty vanhaa ruisleipää sekä jo vähän nahistuneet omenat, jollei syksyn sadon tullessa käytä tuoreita omenia suoraan puusta. Rapeaa kardemummalla maustettua hapanleipää, ja vispattua kermaa joten tämän jälkiruoan osaa jopa hyvin avuton kokkikin saada aikaiseksi sekä omenat että leivän voi paistaa valmiiksi jo hyvissä ajoin, kakun voi koota, vain vispikermalla viimeistely kannattaa jättää viime hetkeen.

Tummaa ruisleipää

Tanskalaiset syövät hyvin paljon ruisleipää, samoin kuten me suomalaisetkin, joten tähän tanskalaiseen vanhan ajan omenakakkuun käytetään myös hapanleipää, kokojyväruisleipää joka on hapatettu taikinajuuresta jollet leivo sitä itse niin voit käyttää tähän eväsleipää tms. tai saksalaisen halparuokaketjun myymää kokojyväruisleipää, joka sopii tähän tarkoitukseen hyvin.

Vanhojen hieman rupistuneiden omenoiden sijaan voit myös valmistaa tämän omenakakun syksyllä tuoreista omenista, ja olen tähän käyttänyt myös omenahilloa jolloin tämä ei ole omenakakku vaan pikemminkin Pappilan hätävara tai Trifle tyyppinen jälkiruoka. Söin tätä "kakkua" ensimmäistä kertaa joskus Gillelejen sataman vieressä sijaitsevassa Brasseriet ja heillä näkyy vieläkin olevan æblekage ruokalistallaan. En tosin tiedä onko omistaja sama kuten aikoinaan, ja miten taso mahdollisesti viime käynnistä on muuttunut puoleen tai toiseen.

Vähän väsyneet omput

Tämä oli aikaan ennen Internetin yleistymistä, taisi silloin olla vain esikoinen mukana matkassa, ja sain jostain tämän jälkeen suhteellisen lyhyessä ajassa käsiini omenakakkureseptin ja olen aika ajoin valmistanut ja jossain kohtaan sain päähäni maustaa omenat kardemummalla, mutta myös kaneli käy hyvin, jos siitä paremmin pidät. Kaneli sopii erittäin hyvin omenan kanssa, itse vain vältän kanelin liiallista käyttämistä. Omenien kannattaa olla ns. ruokaomenia jotka eivät mene soseudu liian helposti, ja tähän sopii myös paremmin hieman happamat omenat, kuin hyvin makea lajike.

Paistetettua ruisleipäraastetta

Modernissa versiossa kakusta käytetään nykyään omenasosetta sekä vehnäleipää perinteisin ruisleivän sijaan joten sen omenasoseen lopunkin voi hyvin hyödyntää tähän kakkuun, tai pikemminkin jälkiruokaan. Tällä kertaa oli äiti syömässä ja halusi myös sain jälkiruokaa aivan yllättäen, koska en ollut sitä suunnitellut joten jouduin improvisoimaan jälkiruoan, ja päätin tehdä tanskalaista omenakakkua mutta omenasoseella kun kaikki raaka-aineet olivat tarjolla. Mutta se omenasose jota jääkaapissa oli jäljellä ei ollutkaan omenasosetta vaan sen sijaan kurpitsahilloa, joten sekoin toimii tähän. Äitini oli hyvin epäluuloinen kurpitsahilloa kohtaan, mutta mieltyi sen makuun jo otti jälkiruokaa lisää, joten hyväksi todettu neljässä polvessa tämä jälkiruoka, mamma kun oli mukana Gillelejessä syömässä alkuperäistä jossa oli omenakompottia.

Sosetta ruislepäraasteella

Maustan vispikerman yleensä joko vaniljasokerilla tai vaniljauutteella. Tanskalainen vanhan ajan omenakakku kuuluu oikeasti tarjoilla punaherukkahillolla viimeisteltynä, mutta koska olen sille allerginen, jätän sen tekemättä. Punaherukkahilloa lusikoidaan pieninä hillokekoina vispikerman päälle ja tällöin tähän sopii paljon paremmin omenakompotti kuin omenasose. Jos käyttää sekä omenasosetta että punaherukkahilloa ei jälkiruoassa ole mitään kontrastia, vain rapeaa paistettua kardemummalla maustettua ruisleipää makean hillon ja soseen kanssa. 

Omenakakun voi tarjoilla joko haalean huoneenlämpöisenä tai jääkaapissa kylmäksi jäähdytettynä. Ja jos etsit suolaista vaihtoehtoa sille tähteeksi jääneelle jo vähän kuivuneelle ruisleivälle, voit valmistaa siitä maukkaan leipäkeiton. Tällä reseptillä saat jälkiruokaa neljälle, jopa kuudelle ruokailijalle vähän annoksien koosta riippuen.

Gammeldags æblekage

500 g omenoita

n. 1 dl vettä

2-3 rkl sokeria

2-3 rkl voita

2 dl leipäraastetta

1-2 tl kardemummaa

½ dl sokeria

2 dl vispikermaa

1 tl vaniljasokeria

Kuori omenat ja leikkaa ne neljään osaan, poista siemen kodat ja leikkaa omenat pienemmiksi paloiksi. Pane omenapalat kattilaan ja lisää desin verran vettä. Keitä omenat kypsiksi, kunnes ne ovat pehmeitä muttei menneet aivan soseeksi. Lisää sokeri ja tarkista maku, lisää sokeria jos omenat ovat mielestäsi liian happamia. Anna omenien jäähtyä, joko kokonaan tai huoneenlämpöisiksi. Rasta hapanleipä. Ruskista leipä voinokareessa kuumassa pannussa, lisää kardemumma sekaan ja sekoita. Paista leipää koko ajan sekoittaen kunnes se on saanut ruskeaa värin reunoihin muttei ole palanut karrelle. Sekoita leivän sekaan pari ruokalusikallista sokeria ja anna jäähtyä. Pane isoon tarjoilukulhoon tai jokaiseen annoslasiin alimmaiseksi kerros leipää, lisää sen päälle kerros omenoita ja jatka taas leivällä, lisää toinen kerros omenaa ja viimeistele kerrokset päällimmäisellä kerroksella paistettua kardemummalla maustettua ja sokerilla makeutettua leipää. Kaada kerma toiseen kulhoon ja lisää vaniljasokeria. vispaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja viimeistele kakku sillä, tai tarjoile vispikerma kakun lisukkeena. 

Myskikurpitsapihvit

Vegaanit papupihvit myskikurpitsasta ja mustista pavuista valmistettuja pihvejä raikkaan sitruunalla maustetun tillijogurttikastikkeen kanssa. Mehevät vegaanit pihvit mustista pavuista ja uunissa paahdetusta myskikurpitsasta, taas kerran jääkaapin ruoantähteistä esiin loihdittua helppoa ruokaa, hävikistä herkuksi tempauksen mukaisesti.

Eilisen migreenin takia vegaaninkeskiviikon kirjoitus siirtyi perinteisestä poiketen nyt helatorstain tekstiksi, mutta kaipa sekin käy. Vaikka saisin valmistettua ruoan ja valokuvattua sen, ei kirjoittaminen onnistu sitten mitenkään, se vaatii liikaa keskittymistä, ja te joilla on migreeni, te tiedätte mistä puhun. Meillä ei pahemmin ruokaa heitetä pois, se hyödynnetään uusissa ruoissa ja kaikkein yllätyksellisimpiä ruokia syntyy yhdistellen jääkaapissa olleista ruoantähteistä uusia yllättäviä ja herkullisia ruokia ja näitä reseptejä löytyy täältä blogista nimekkeellä uusiokäyttö. 

Paahdettu myskikurpitsa

Nämä vegaanit pihvit mustista pavuista ja myskikurpitsasta syntyi koska liotin taannoin aivan liikaa papuja pataan, joten keitin pavut normaalisti ja pakastin ylijäämän. Tämän ylijäämänä sulatin huoneenlämmössä päivällä, ja yhdistin samaiset mustat pavut tähteeksi jääneen uunissa paahdetun myskikurpitsan kanssa papupihveiksi, tällä tavalla tähän käy hyvin myös peruna ja bataatti, jotka jonka olen tähän hyväksi todennut ja samalla tavalla käyttänyt monen monta kertaa. 

Tämänlaisten kasvispihvien suurin kompastuskivi on niiden kosteus, ja soseen karkeus. Mitä hienommaksi jauhaa pihvitaikinan sitä vaikeammin se on saada pysymään koossa sitä paistettaessa. Ja mitä enemmän nestettä kasvispihveissä on, sitä enemmän se lisää edellä mainittua ongelmaa, joten tee pihvitaikina ja koepaista yksi pihvi tai pyörykkä samalla tavalla kuten esimerkiksi makkaraa valmistaessa, jotta tiedät että pihvit pitävät kauniisti muotonsa. Kasvispihvien paistaminen lettupannussa on myös hyvä tapa estää liian löysää taikinaa leviämästä pannulle.

Myskikurpitsaa ja mustia papuja

Näissä pihveissä on hyvin vähän rasvaa joten älä pelästy sitä määrää rasvaa jonka ne itseensä imevät. Kuitenkin tätä rasvan määrää voi vähentää lisäämällä öljyn vasta kuumenneeseen ja paistamiselle sopivanlämpöiseksi ennen pihvien ja öljyn lisäämistä. Toisaalta pihvit voi myös paistaa uunissa voidellun voipaperin päällä noin 200 asteessa 15–20 minuutin ajan kunnes niiden pinta on saanut kauniin kullanruskean paistopinnan. Kaikki pihvien aineksethan ovat jo kerran kypsennettyjä, paisti sipulia sekä valkosipulia joten niiden ie tarvitse enää kuin saada tarpeeksi lämpimiksi ja pinta rapeaksi jotta ne voi turvallisesti syödä.

Kurpitsapihvit valmiit

Huomaa että reseptin pavut ovat valmiiksi liotettuja ja kypsäksi keitettyjä joten jos liotat pavut on niiden kuiva määrä pienempi. Kurpitsasosetta oli noin nelisen desiä, tämä määrä oli yhden myskikurpitsan uunissa paahdettu sosemäärä. Myös kurpitsan voi paahtaa pihvejä varten. Menettele samalla tavalla kuin reseptissäni paahdettu spagettikurpitsa. Paahdettua kurpitsaa ei mitenkään soseutettu, se vain muusattiin lisää sekaan. Voit soseuttaa pavut ja kurpitsan joko sauvasekoittimella, monitoimikoneella tai perunasurvimella, jota suosittelisin jottei pihvitaikinasta tule liian hienojakoista. 

Kurpitsapihvit pannulla

Sidosaineena tässä on käytetty soijajauhoja. Määrä riippuu tietenkin pihvien kosteudesta, ja jollet pidä soijan mausta voit korvata osan niistä tavallisilla vehnäjauhoilla, tai riisijauhoilla jollet voi syödä gluteenia. Ja laktoosiahan pihveissä ei ole jollet paista niitä voissa. Tarjoilin pihvit raikkaan vihreän salaatin ja raikkaan sitruunamehulla maustetun tillijogurttikastikkeen kanssa. Tässä käytin itse tavallista jogurttia mutta voit käyttää soijajogurttia tähän aivan samalla tavalla.

Näitä pihvejä voi myös valmistaa pienempinä jolloin ne sopivat hyvin esimerkiksi vegaanina tapaksena, alkupaloina tai osana seisovan pöydän tarjontaa kevään ja kesän perhejuhlissa. Tämänlaisten kasvispihvien lisäksi minulla on tapana käyttää ylijääneitä vihanneksia muun muassa kasvispihveihin, lihamurekkeisiin jossa kasvissose korvaa korppujauhot sekä sosekeittoihin kuten esimerkiksi Falafelhärkäpavuilla, punajuuripihvit, porkkanapihvit ja lisukkeeksi sopii hyvin perunasalaatti multicolore. Nämä mustapapupihvit maistuvat myös hyville kylminä joten ne sopivat hyvin evääksi kesän piknikeille.Tällä reseptillä tavalliseen tapaan saat ruokaa normaalille neljän hengen perheelle.

Mustapapupihvit myskikurpitsalla

5 dl mustia papuja

1 myskikurpitsa

1 sipuli

1-3 dl soijajauhoja

1-2 tl suolaa

1 -½ tl chilitahnaa

2 valkosipulinkynttä

1 tl korianterinsiemeniä

öljyä paistamiseen

Tillikastike:

1 dl tillisilppua

3 dl jogurttia

½ sitruunanmehu

suolaa

mustaa pippuria

Tillikastike:

Huuhtele tilli kunnolla ja anna sen kuivua kokonaan puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Mittaa jogurtti kulhoon ja lisää hienonnettu tilli sekaan. Purista sitruunasta mehu ja sekoita kastike kunnolla. Tarkista kastikkeen maku ja mausta se suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Peitä kulhon tiivisti muovilla ja pane se jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi.

Myskikurpitsapihvit:

Kuori sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuutio sipuli ja hienonna valkosipuli. pane sipuli isoon kulhoon ja lisää pavut sekä kurpitsa. Muusaa pavut ja kurpitsa perunasurvimella tai sauvasekoittimella. Jauha korianteri morttelissa ja lisää jeeraa, chiliä ja desin verran soijajauhoja pihvitaikinaan. Sekoita taikina kunnolla ja koepaista pieni pyörykkä taikinaan kuumalla pannulla tilkassa öljyä, Lisää jauhoja jollei pyörykkä pysynyt koossa ja toista koepaistamalla kunnes pihvit pysyvät kauniisti koossa. Paista pihvejä kuumalla pannulla tilkassa öljyä kunnes ne ovat saaneet kauniin kullan ruskean pinnan kummaltakin puolelta. Tarjoile pihvit lämpiminä tillijogurttikastikkeen ja raikkaan vihreän salaatin kera.

Sitruunalimonadi

Vanhan ajan sitruunalimonadi, makeaa sitruunalla maustettua juomaa, hedelmäisen täyteläistä raikasta jäillä jäähdytettyä kirkkaan keltaista juomaa, limua. Tuoreista sitruunoista valmistettua aitoa vanhan ajan limonadia ahtavaa ja terveellistä janon sammuttajaa nyt keväällä aurinkoisena päivänä, unohtamatta myöskään ottaa sitä kesähelteillä piknikille mukaan juomaksi.

Limonadilasit kannun kera

Tämä sitruunalimonadi resepti on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Sain se aikoinaan jälkikasvun aunty Andrean äidiltä, ja sitä on vaikeaa korvata millään, ei ole mitään mikä voittaa aitoa kotona valmistettua tuoretta sitruunalimua. Kaupasta ostettua en ole samanveroista toistaiseksi vielä löytänyt, ja epäilen että parempaa edes löytyisi. Tässä ei ole kuin sitä itseään, sitruunaan ja makeutusainetta jonka itse valitset.

Limonadin makeutusaine antaa sille lisä särmää ja sävyä sen makuun. Tavallinen hieno taloussokeri tekee limonadistasi läpinäkyvää ja antaa sille makeuttaa muttei lisää limonadin makuun mitään kun hunaja sen sijaan antaa tälle janonsammuttajalle lisä syvyyttä. Itse suosin akasiankukkahunajaa, jolla on hyvin aromaattinen kukkainen maku. Hunajaa ei tarvitse olla paljoa, vain pari ruokalusikallista riittää jo antamaan limulle sen omintakeisin makunsa. Jos haluat tummaa limua kannattaa sinun taas käyttää Muscovadosokeria, joka myös on todettu sopivan tähän hyvin. Tällöin limustasi vain tulee tummempaa, eikä se jostain syystä vaikuta yhtä sitrusnaiselta, koska siitä puuttuu sitruunan keltainen väri. Tähän limonadiin voi myös halutessaan käyttää jotain muuta makeutusainetta jos jostain syystä haluat välttää sokerin käyttöä.

Sitruunalimonadia

Tässä on mielestäni itsestään selvää käyttää luomusitruunoita, ja tee niin sinäkin. Käytä luomusitruunoita, koska niiden viljelyssä ei ole käytetty torjunta-aineita. Mutta jos käytät tavallisia sitruunoita pese ja harjaa huolellisesti sitruunat ja anna niiden kuivua ennen niiden käyttöä. Mehun voi valmistaa nopeutettuna muta tällöin limonadi ei ole yhtä hyvää, vaan sitruunankuorien maun uuttaminen yön yli huoneenlämmössä tekee tästä niin mahtavan herkullista. Toki voi kuoria uuttaa vain tunnin, pari jotta saa nopeasti raikasta juomaa.

Sitruunankuoria

Kuori sitruunat niin ohuelti kuin vain mahdollista ja käytä tähän vain sitruunan keltaista kuoriosaa, jätä kaikki valkoinen pois. Valkoinen kuori antaa juomalle kitkerän maun, joten sitä kannattaa välttää, jollei halua kitkerää sitruunajuomaa. Minulla on käytössä tähän tarkoitukseen yksi kuorimaveitsi jota en käytä muuhun kuin sitrushedelmien kuorimiseen. Kuorija kuorii liian ohuelti jotta siitä olisi mitään hyötyä perunakuorijana ja käytän sitä varsinkin Limoncellon valmistukseen. Tähän voit myös käyttää ns. sitrusrautaa jolla baarimikot tekevät sitruunakuorisuikaleita jos sinulla sellainen on, mutta huomioi että tällöin sitruuna valkoista kuorta tulee mukaan maustamaan limonadia.

Sitrusmehustin

Limonadi säily jääkaapissa säilytettynä pari, kolme päivää. Tämän jälkeen limonadin maku kitkeröityy pikku hiljaa eikä ole enää yhtä raikasta juotavaa. Jos haluat pidempään säilyvää sitruunalimonadia lisää mehun sekaan pari teelusikallista sitruunahappoa. Siivilöi limonadi siivilän läpi huolellisesti puhdistettuihin pulloihin jollet juo sitä heti. Janon sammuttamiseen voit myös kokeilla reseptejäni marokkolaistaminttuteetä, persikkajääteetä, mustanseljankukka teetä jäähdytettynä tai raikasta inkiväärijääteetä. Ja jollei jääteet limun lisäksi juomina innoita kesähelteellä, voit myös kokeilla voikukkamehua, tai heleän punaista raparperimehua joita kannattaa hyödyntää nyt kun ne alkavat olla ajankohtaista ottaa säilöön tänäkin vuonna, Myöhemmin voit kokeilla minttuista mansikkamehua. Tällä reseptillä saat vajaan kaksi litraa maukasta vanhan ajan sitruunalimonadia.

Sitruunalimonadi

6 sitruunaa

1½ l vettä

1-2 rkl hunajaa

100–150 g sokeria

Pese sitruunat huolellisesti lämpimällä vedellä niitä harjaten. Kuori sitruunan kuoret jättäen kaiken valkoisen kuoresta sitruunaan. Peitä kuoritut sitruunat tiiviiseen rasiaan ja säilytä niitä jääkaapissa seuraavaan päivään. Pane kuoret kulhoon sokerin ja hunajan kanssa. Kiehauta ylös vesi kiehuvaksi ja lisää sen sekaan sokeri ja kuorien sekaan. Peitä kulho puhtaalla keittiöliinalla ja anna kuorien luovuttaa makunsa veteen yön yli huoneenlämmössä. Halkaise sitruunat ja purista niistä mehu. Lisää mehu sitruunankuorien seuraavan kulhossa ja sekoita. Tarkista limonadi maku, ja lisää makeutusta jos limonadi sitä mielestäsi vaatii. Kaada limonadi siivilän läpi kannuun ja anna juoman jäähtyä jääkaapissa. Tarjoile sitruunalimonadia joka sinällään runsaiden jäiden kanssa, tai lisää oman makusi mukaan juoman ja jäiden sekaan maustamatonta soodaa tai mineraalivettä.

Vihreä lihaperunasoselaatikko

Hävikistä herkuksi: Perunalaatikko, ruskistetusta jauhelihasta ja perunamuusista uunissa valmistettusuomalainen perinteinen arkiruoka. Perunasoseesta, tai kuten tässä hävikistä herkuksi tempauksen hengessä, tähteeksi jääneestä vihannessosekeitosta sekä ruskistetun sipulin ja jauhelihan tähteistä valmistettua perinneruokaa, vihreätä lihaperunasoselaatikkoa.

Brittien saarilla meille niin tuttu perinneruoka jauhelihasta ja perunasoseesta valmistettu lihaperunasoselaatikko tunnetaan nimellä Cottage pie tai Shepherd’s pie. Cottage pie on valmistettu härän lihasta, kun taas Sheperd’s pie on valmistettu lampaasta, ja näihin käytetty liha on nykyään aina jauhelihaa mutta kattona lihan päällä on samalla tavalla kuten meidän lihaperunasoselaatikossammekin perunamuusia ja ruoka valmistetaan samalla tavalla myös uunissa. Tuli tässä kirjoittaessani mieleen etten muista tekikö äitini lihaperunasoselaatikon samalla tavalla, jota hieman epäilen koska minulla on joitakin hämäriä muistoja jostain ruoasta jossa oli kerroksittain perunasosetta jonka välissä ruskistettua jauhelihaa. On voinut olla niitä harvoja kertoja kun meillä kotona kokeiltiin valmisruokia, mutta se voi myös olla jokin hatara muisto koulusta ensimmäiseltä luokalta jonka kävin Suomessa.

Soseen pinnan kuviot

Meillä syödään usein sosekeittoja, varsinkin juuri nyt sattuneesta syystä ja siitä sainkin idean perunasoseen sijaan käyttää soseutettu vihanneskeittoa lihaperunasoselaatikkoon. Tämä perustuu siihen että soseutetut vihanneskeiton tähteet jämähtävät paksummiksi kuin keitto oli sitä lämpimänä syödessä, ja se muuttuu usein perunasoseen paksuuteen kun siitä haihtuu lisää kosteutta. Jollei sosekeittoa taas ole tarpeeksi koko ruokaan jatketaan sosekeittoa lisäämällä keitettyjä survottuja perunoita sen sekaan.

Toinen asia on että koska meitä nykyään on pääsääntöisesti vain kaksi kotona syömässä en valmista kaikesta jauhelihasta aina pihvejä, vaan paistan osan myöhempään käyttöön jo valmiiksi paistettuna. Ja tälle paistetulle jauhelihalle on montakin käyttötapaa joihin palaan paremmalla ajalla. Mutta tähän voi myös käyttää tähteeksi jäänyttä Bolognesekastiketta, jonka jatkamisesta voit lukea lisää tekstistäni jatkettua jauhelihakastiketta. Joten tähän ruokaan, lihaperunasoselaatikkoon, tai tässä tapauksessa pikemminkin vihreään lihaperuna-soselaatikkoon saat käytettyä sekä sen sosekeiton lopun ja paistetun jauhelihanlopun tai murosoosin. 

Ruskistettu liha annosvuoassa

Huomaa kuitenkin että ravintoaineita on aina vähemmän uudelleen lämmitetyssä ruoassa kuin tuoreista raaka-aineista valmistetussa, tämä sama koskee myös eineksiä ja valmisruokia, joten jo kerran tähteeksi jäänyttä ja uudestaan toisessa ruoassa hyödynnettyä ruokaa ei kannata lämmittää enää kolmatta kertaa kuin vain poikkeustapauksessa. Kerran valmistettu ruoka säilyy noin viikon verran jääkaapissa ja tähteeksi jäänyttä perunasosetta voi käyttää juuri sellaisena kuin se on esimerkiksi lihaperunasoselaatikkoon. 

Laktoosittomaksi ruoan saa käyttämällä joko laktoositonta voita tai öljyä tavallisen voin sijaan, ja gluteeniahan tämä ruoka ei sisällä joten se sopii myös keliaakikoille. Tällä kertaa reseptistä riittää poikkeuksellisesti vain yhdelle syöjälle, koska valmistan usein liha-perunasoselaatikkoa annosvuokiin, ja näin saat paremmin arvioitua miten paljon ja isoja annoksia kukin ruokailija syö. Yhdelle hengelle tarvitset noin sata grammaa lihaa tai kastiketta ja saman verran vihannessosetta. 

Vihreä lihaperunasoselaatikko

4 dl vihannessosetta

1-1½ dl ruskistettua lihaa tai jauhelihakastiketta

2-3 rkl ruskistettua sipulia

Voita tai öljyä voiteluun

Voitele annosvuoat kevyesti pehmeällä voilla tai öljyllä. Lusikoin vuoan pohjalle ruskistettu liha sekä sipuli. Mausta suolalla ja mustalla pippurilla jos liha mielestäsi sitä tarvitsee eikä ollut maustettua. Lusikoi päälle vihannessosetta. Peitä liha huolellisesti soseen alle ja teen pintaa kauniita kuvioita haarukalla. Pane vuoka uuniin 200 asteen lämpöön kunnes se ruoka on läpikotaisesti kuumaa, ja soseen pinta on saanut kauniin kullan ruskean pinnan. Tarjoile heti lämpimänä annosvuoasta raikkaan vihersalaatin kera.

Hernesosekeitto

Paksua samettisen pehmeää kermaista hernekeittoa jossa mukana perunaa. Silkkistä soseutettua perunakeittoa joka maustettu vihreillä herneillä, helposti lusikoitavaa ruokaa toipilaalle.

Tämä on ensimmäinen ruoka joka jälkikasvu oppi itse valmistamaan, soseutettu hernekeitto jossa herneiden lisäksi perunaa, ja tähän on hyvä syy. Sitä on helppoa syödä kun on sairaana, ja meillä tätä on syöty vuosikausia juuri Croquemonsieurin kera tomaattikeiton lisäksi. Keitto ei voisi olla helpompaa valmistaa, keitetään vain perunat pehmeiksi, lisätään pakasteherneet jotka saavat tulla lämpimiksi ja koko helahoito soseutetaan, lisätään voita ja kermaa ja keitto on valmis. 

Tällä kertaa keitto on taas mukana, koska se on ruokaa jota hammaskirurgiaa läpikäynyt voi syödä. Vältän edelleenkin näkkileivän tms. syömistä puolison nähdessä ja keskityn helposti syötävään ruokaan joista viimeviikon lohikeitto hyvänä esimerkkinä ja tämä keitto on sille jatketta, tuoreista raaka-aineista saa kaiken mitä tarvitsee, uusiokäytettynä ruoan tähteistä valmistettuna ruoka taas on toisin, ja juuri nyt minulla on huoli siitä mistä puoliso saa kaikki C-vitamiininsa, hän kun on muun muassa allerginen sitrushedelmille. C-vitamiinille on tarvetta varsinkin nyt kun hänen suunsa toipuu kirurgin käsittelystä eikä hän mitenkään voi kunnolla pureskella ruokaansa. 

Tämä Hernesosekeitto  valmistuu tosi nopeasti, aikaa menee vain herneiden kypsymiseen ja soseuttamiseen. Nesteenä keitossa käytetään tietenkin perunan omaa keitinlientä, mutta tähän voisi myös käyttää vihanneslientä tai kanalientä niin halutessaan. Jotta keitto olisi hyvin täyttävää jätän sen tällä kertaa hyvin paksuksi, vaikka useimmiten suosin hieman juoksevampia ja ohuempia sosekeittoja. Mausta vain miedosti suolalla ja pippurilla jos keitto on tarkoitettu suukirurgiasta toipuvalle ja keitto on valmista lusikoitavaksi, jopa ekaluokkalaiset sen osaavat, meinaan että kokemusta on. Keittoa voi varovasti lämmittää uudelleen, mutta se on tehtävä hyvin matalalla lämmöllä miedosti sitä lämmittäen ja koko aika sekoittaen. Sosekeitot palavat hyvin helposti pohjaan. 

Tämä keitto sisältää laktoosia sekä voin että kerman muodossa, mutta voit korvata nämä laktoosittomilla tuotteilla niin keitto sopii myös laktoosille herkille henkilöille. Jos käytät vain kasvislientä nesteenä sekä lisäät tilkan öljyä sopii tämä keitto myös vegaaneilla. Gluteeniahan tämä keitto ei sisällä joten se on sopivaa syötävää keliaakikoille. Muita kivoja sosekeittoja blogista löytyy muun muassa nyt näin keväällä sopiva parsakaalisosekeitto, samettinen maissikeitto, sileä kukkakaalikeitto, keltainen kukkakaalikeitto, sekä keitto josta kaikki alkoi, Potage Jardinière, puutarhurin vihanneskeitto. Keitto on lämpimän arkiruoan lisäksi hyvä alkuruoka, varsinkin talvella kylminä talvi-iltoina. Minulla ei koskaan ole ollut mitään tarkkaa reseptiä tälle keitolle, mutta yritän nyt tähän nyt hahmotella suunnilleen miten paljon mitäkin tähän tarvitsisin neljän hengen keittoon. 

Hernesosekeitto

6 isoa perunaa

3 dl herneitä

2-3 rkl voita

1 dl kermaa

keitinlientä tai kanalientä

suolaa

valkopippuria

Kuori ja kuutioi perunat. Keitä perunat joko vedessä tai liemessä keskilämmöllä. Lisää kuitenkin nestettä kattilaan kunnes perunakuutiot nippa nappa peittyvät. Perunoiden kypsyminen riippuu vähän siitä miten pieneksi ne pilkot, mutta korkeintaan noin 20 minuuttia. Lisää herneet suoraan pakkasesta perunoiden sekaan. Sekoita ja anna herneiden sulaan ja lämmetä kunnolla, tämä kestää parista minuutista viiteen minuuttiin. Kaada keitinliemi siivilän läpi kulhoon, muista säästää se keittoon. Lisää kattilaan perunoiden ja herneiden sekaan nokare voita ja soseuta ne. Lisää kattikaan kermaa sekä keitinlientä kunnes keitto on tarpeeksi juoksevaa mutta vielä paksua. Pane kattila takaisin miedolle lämmöllä ja lisää kerma. Sekoita kunnolla ja tarkista keiton maku. Mausta keitto oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla. Annostele keitto lämpimille syville lautasille tai kulhoihin ja viimeistele vihreillä herneenversoilla tai tuoreilla basilikan lehdillä. Tarjoile keitto kuumana.

Ei niin hillomunkit suklaakakku

Äidille äitienpäiväksi helposti leivottava gluteeniton ja maidoton suklaakakku, toukukuun Hävikistä herkuksi tempauksen tapaan.

Tämä on tarina aivan totaalisesti pieleen menneestä, epäonnistuneesta munkkitaikinasta josta ruman ankanpoikasen tavalla ruokahävikin sijaan kehkeytyi aivan tajuttoman mahtavan mehevän herkullinen gluteeniton ja laktoositon suklaakakku. 

Aloitin vappuna hillomunkkien valmistuksen ja jo heti alussa sattui vahinko. Se alkoi heti menemällä mönkään. Joskus tämä suomenkielientaitoni on erittäin huonoa, vai olisikohan se mahdollisesti jonkin lukihäirän oireilua lyhytmuistihäiriön lisäksi. Sain kuitenkin mitattua munkkitaikinaan alkajaisiksi 250 grammaa sokeria jotka sekoitinreseptissä mainittujen kahden munan kanssa. Reseptin mukaan sinne olisi pitänyt panna vain 2 ruokalusikallista sokeria ja nämä 250 gramma olisi pitänyt olla vehnäjauhoja jotka olisi sekoitettu taikinaan vasta sokerin, hiivan ja maidon jälkeen. 

Päivä alkoi hyvin, tavarat lentelivät käsistä koko ajan joten tulin siihen tulokseen etten sinä päivänä ainakaan minä ala leikkimään tulikuuman kiehuvan öljyn kanssa, kun jo vadelmahillotkin menivät pitkin lattiaa, (keittelin sitä samalla hillomunkeille) ja mietin mitä sitten tälle sokerimunalle tekisin koska eihän sitä roskiinkaan voi laittaa. Ja kun nyt on vielä tarkoitustoukokuun aikana saada hävikistä herkkuja joten kyllä se munaseos pitää hyödyntää johonkin, mutta mihin?

Kahvit kakkutaikinaan

En suoraan keksinyt mitään kakkureseptiä päästä, enkä lähtenyt keittiöstä pois mitään koneelta etsimään, kone ei ole keittiössä jottei siihen vahingossakaan kaatuisi mitään tahmeaa tms. Koin viime vuonna kauheita kun koneeni kaatui kovalevyn kärähtäessä, joten improvisoin kakkua vähän samaan tyyliin kuin Nanny Suen suklaakakussa konsanaan ja heitin lonkalta ainekset, tai siis ruokakomerosta munien sekaan. 

Mietin ettei tainnut vielä tehnyt mitään gluteenitonta kakkua joten sokeripaljouden ja munien sekaan lensi ensimmäisenä 100 % kaakaojauhetta ja riisijauhoja. Mietin vaihtoehtoja ja olin vähällä lisätä kakkuun nesteeksi olutta, tai pikemminkin Guinnessiä. Mutta tämähän olisi pilannut koko gluteenittoman suklaakakun ajatuksen, ja ehdin keksiä sen juuri ennen oluen lisäämistä taikinaan. Mietin että samalla kun kakusta tulee gluteeniton, voisi siitä samalla vaivalla saada laktoosittomankin, ja tämän käyttämättä laktoositonta maitoa tai voita. 

Tästä johtuen päätin voidella kakun vuoan öljyssä tavallisen voin sijaan, ja jatkoin kakun nesteen pähkäilyn kimpussa ja päädyin lopulta kahviin koska kahvinkeitin oli siinä aivan vieressä ja siinä oli vielä vähän (tavallista) kahvia tallella aamukahvilta. Älkää nyt vaan kertoko tätä rakkaalle puolisolleni, että käytin osan hänen keitettyä kahviaan suklaakakkuun, vaikka kyllä hän sitä pisteli poskeensa ja oli erittäin yllättynyt onnistumisen suhteen kun kakun alkuperä oli niin onneton. Kahvin korostaa kivasti tumman kaakaojauheen makua. 

Kakkutaikina piirakkavuoassa

Voit korvata kahvin halutessasi maidolla jollet välttämättä tarvitse laktoositonta kakkua, tai et jostain syystä halua nauttia kofeiinia, etkä myöskään tarjoilla sitä lapsillesi mutta myös vesi tai esim. appelsiinimehu olisi toiminut yhtä hyvin kakkuun nesteenä antamaan sille vähän kosteutta. Pääsääntönä tässä vain ettei nesteessä kannata olla mitään sokeria, koska kakussa jo on niin paljon sokeria.

Annan vain kahvin jäähtyä ennen sen lisäämistä taikinaan, jotteivät munat turhaan juoksettuisi. Lisäsin tavallisen kahvin jälkeen myös leivinjauhetta, suolaa ja vähän mausteita. Käytin mausteena tonkanpapu-uutetta koska se on todettu toimivaksi suklaakakuissa, mutta jos sinulla ei ole sitä, etkä onnistu sitä saamaan voit korvata sen ripauksella neilikkaa ja teelusikallisella vaniljasokeria.

Valitsin kakulle laakean piirakkavuona jotta se kypsyisi nopeasti ajoissa iltapäiväkahveille kun oli tulossa lisäsuita niille herkuttelemaan. Kun olin saanut kakun turvallisesti laitettua uuniin aloit harmitella sen laakean matalan piirakkavuoan valitsemista kakulle, koska en tiennyt miten tämä taikina käyttäytyisi uunissa. Matalassa vuoassa sillä olisi mahdollisuus hyvin saada paisua ja valua yli reunojen uunin pohjalle. Kakku ei onneksi valunut pitkin uunia, vaan kakku nousi kauniisti juuri ja juuri piirakkavuoan reunojen tuntumiin ja jäi siihen, ja kakku vaati sen tavallisen kolme varttia uunissa sen puolen tunnin sijaan kuin itse tuumailin.

Kypsä ei niin hillomunkit suklaakakku

Kakku kypsyi ajoissa iltapäiväkahveille, olihan nyt vapaa päivä ja joskus meillä aamukahvit jatkuvat iltapäivä kahvien merkeissä, varsinkin jos puoliso on nukkunut hyvin pitkään viikonloppuna. Kakun onnistumisesta toivorikkaana uskaltauduin myös keittämään ne hillomunkitkin, mutta senhän te jo tiesittekin.

Viimeiset ei niin hillomunkit suklaakakun rippeet menivät ihan omana itsenään makean nälkäisiin herkkusuihin, viimeiset muruset myöhään yöllä siman kanssa. Koska tämä kakku syntyi onnettomuudesta, ja on niin helppo valmistaa ajattelin että se sopisi äitienpäivän vähän kokemattomammille leipureille. Kaikki vain sekaisin kulhossa ja voideltuun piirakkavuokaa uuniin kypsymään. 

Koska keittiössä samaan aikaan kiehui vadelmahilloa munkkien täytteeksi tarjoilin tietenkin tähän gluteenittoman suklaakakun lämpimän vadelmahillon kera. Muuta äidille leivottavaksi sopivaa ovat perinteiset englantilaiset kermaskonssit sekä piimäskonssit jos on tarvetta vähän enemmän leiväntyyppiselle aamiaiselle. Tällä reseptillä saat leivottua älyttämän helpon mahtavan makean ja gluteenittoman suklaakakun alta tunnissa.

Ei niin hillomunkit suklaakakku

2 kananmunaa

250 s sokeria

1 dl tummaa kaakaojauhetta (100 %)

2 dl riisijauhoja

1 dl oliiviöljyä

1 dl kahvia

1 tl suolaa

1 tl tonkanpapu-uutetta

1 tl leivinjauhoja

Riko kulhoon kananmunat ja mittaa sinne myös sokeri. Lisää kahvia ja sekoita vispilällä. Lisää taikinaan tonkanpapu-uute, kaakaojauhe, riisijauhe, suola sekä leivinjauhe. Sekoita kaikki kunnolla tasaiseksi kakkutaikinaksi. Voitele uunivuoka ja kaada taikina uunivuokaan. Paista kakkua 200 asteen lämmössä uunissa keksitasolla noin 35–45 minuuttia. Paistoaika riippuu vähän uunistasi. Kokeile kakun kypsyyttä pistämällä siitä tikulla. Jos tikku on kuiva sen pois vedettäessä on kakku kypsä, muuten paista lisää kunnes tikku pysyy kuivana kakun kypsyyttä kokeiltaessa. Anna kakun jäähtyä viitisen minuuttia ennen kuin kumoat sen ritilälle asetetulla voipaperille. Anna kakun jäähtyä, se irtoaa itsestään piirakkavuoasta. Käännä kakku oikeinpäin, siis yläpuoli ylös kun kakku on irronnut piirakkavuoasta ja anna sen jäähtyä. Leikkaa kakusta viipaleita, tomuta päälle sokeria ja tarjoile lämpimän vadelmahillon kera.

Tomaattinen lohikeitto

Kirkas tomaattinen lohikeitto toipilaalle. Vienosti sahramilla ja fenkolinsiemenillä maustettua lohikeittoa. Punertavaa kalakeittoa jossa lohta, tuoreita tomaatteja, perunaa, lanttua sekä porkkanaa sahramilla ja valkoviinillä maustetussa kalaliemessä.

Kaltatut tomaatit

Tämä ruoka on suunniteltu sopivaksi sille jolla on hankalaa syödä, en kuitenkaan soseuttanut keittoa vaan keiton kaikki ainekset kypsennettiin tarpeeksi kauan jotta ne olivat pehmeitä ja helppo syödä. Keiton maut ovat miedot jotta sitä voi syödä, mutta jos haluat keitostasi tulisempaa voit lisätä siihen hieman chiliä sekä valkosipulin kynsi on riittävää tälle määrälle keittoa.

Tomaatit kaltataan ja kuoritaan jonka jälkeen ne fileoidaan, ja leikataan lohkoiksi joista poistetaan niiden sisusta ja siemenet ja jäljelle jää vain kaltatun tomaatin hedelmäliha. Tomaatin siemenet voi jättää keittoon jos näin haluaa, kuten kuoretkin jokainen oman makunsa mukaan, ja voihan sitä oikaista käyttämällä säilyketomaatteja purkista mutta tässä halusin poistaa kaikki mahdolliset haittaelementit toipilaalta jolla on vaikeuksia syödä.

Pokkananauhat

Keitto on saanut inspiraationsa eteläranskan Provencesta ja koska se sisältää tomaattia maustettiin se Provencelaiseen tapaan sahramilla sekä fenkolinsiemenillä. Kalana tähän käytin lohta koska sitä oli saatavilla mutta keittoon sopii myös hyvin valkoinen kala, kuten esimerkiksi hauki, tai jokin turskansukulainen jota voi hyvällä omallatunnolla syödä, jollei sitten pidä kirjolohesta. Kalaliemen keittoon valmistat itse kalaliemi reseptini mukaan keittämällä porkkanan, sellerin ja sipulin kanssa hyödyntämällä kalan perkeet liemipohjan kokoon jotta sinulla on pakkasessa valmiina. Tästä syystä reseptin määrä kalalientä on niin suuri, käytän vettä johon lisään kalaliemen sulamaan sen jälkeen kun olet ensin kaltannut tomaatit siinä.

Lanttu Julienne

Sekä porkkanasta että lantusta tulee makeaa niiden kypsyttyä, joten keitto tarvitsee jotain hapokasta, ja lisäsin keittoon tilkan kuivaa valkoviiniä tasapainottamaan sekä tätä että lohen rasvaisuutta. Kaikki keiton rasva tulee kalasta jota siihen käytät. Jos haluat aivan kirkkaan keiton kannattaa sinun keitto keittäessä reikäkauhalla tai isolla lusikalla kuoria kaikki tomaatilla värjääntynyt kalasta muodostunut punainen vaahto keiton päältä. 

Viimeistelin keiton itse versottamilla herneenversoilla, jota juuri nyt kasvavat natisten pituutta ja joita minulla on kiire sada hyödynnettyä ennen kuin ne evät enää ole yhtä makeita ja tuoreita. Tarjoile keitto normaalikuntoisille ruokailijoille herkullisen tuoreen rapean leivän kera, toipilaat voivat oman valintansa mukaan liottaa leipää keittoon, jos siitä pitävät. Tällä reseptillä saat keittoa tavalliseen tapaan neljän hengen perheelle, alkuruokana tätä keittoa riittää kuudelle, jopa kahdeksalle jos annokset ovat pieniä.

Tomaattinen lohikeitto

400 g lohta

2 isoa tomaattia

2 porkkanaa

1 sipuli

6 perunaa

pala lanttua

8 dl vettä + kalalientä

1 dl valkoviiniä

1 tl fenkolinsiemeniä

ripaus sahramia

suolaa

valkopippuria

Ota kala ulos jääkaapista vähintään puolituntia ennen se kypsennystä. Kuori porkkanat ja lanttu. Paloittele lanttu ohuiksi tulitikuiksi. Kuori sipuli ja hienonna se joko ohuiksi suikaleiksi tai pieniksi kuutioiksi. Leikkaa tomaatin kantakohtaan risti terävällä veitsellä. Keitä isossa kattilassa ylös vesi kiehuvaksi ja pane tomaatit sinne pariksi minuutiksi. Käännä tomaatit jotta ne saavat lämpöä toiseltakin puolelta jos ne ovat hyvin isoja. Nosta tomaatit reikäkauhalla sivuun kylmään veteen pariksi minuutiksi. Tällöin kuori irtoaa helposti. Leikkaa tomaatit noin sentin lohkoiksi ja leikkaa terävällä veitsellä sen sisusta siemenineen pois jotta jäljelle jää vain tomaatin hedelmäliha kuorineen. Lisää kattilaan suikaloitu lanttu sekä kalaliemi kiehumaan keskilämmöllä. Kuori perunat ja kuutioi ne sokerinpalan kokoisiksi. Lisää perunat keiton sekaan kiehumaan kymmeneksi minuutiksi. Kuori keiton päältä siihen muodostunut vaahto jos haluat keitostasi kirkkaan. Kuori porkkana ja leikkaa se pitkiksi ohuiksi nauhoiksi porkkana pituussuunnassa. Kuutioi tomaatin suikaleet, ja kala samankokoisiksi kuutikoiksi. Lisää porkkana tomaatin kanssa keittoon ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes perunat ovat aivan pehmeitä ja kypsiä. Hienonna fenkolinsiemenet morttelissa ja lisää se kalan, viinin ja sahramin kanssa keittoon. Sekoita keittoa varovasti ja anna keiton hautua kunnes kala ei enään ole läpikuultavaa. Tarkista keiton maku ja mausta se suolalla ja valkopippurilla oman makusi mukaan. Annostele keitto kulhoihin tai syville lämpimille lautasille ja viimeistele se huolellisesti huuhdelluilla herneenversoilla.