Tofua ja haudutettua kyssäkaalia

Pikaisesti paistettua tofua, paahdettua valkosipulia ja soijakermassa haudutettua kyssäkaalia.

Tämä ruoka on helppoa ja yksinkertaista syksyn sadosta, soijakermassa haudutettua kyssäkaalia. Mutta jollet pidä soijakermasta etkä ole vegaani kannatta sinun käyttää tähän ruokaan tavallista kermaa, tai laktoositonta sellaista. Soijakermaan me jouduimme lisäämään sinihomejuustoa jotta soijakerman kitkerä maku muuttui siedettäväksi. Lisää tästä kermasta voit lukea tekstistäni soijakermaa, ja reseptini tofua ja soijamaitoa avulla opit miten itse valmistat tofua.

Samalla reseptillä voit myös valmistaa soijakermaa, jos lisäät soijamaidon määrää vähemmän vettä. Muuten ruoka toimi hyvin, ja tottuneelle soijakerman käyttäjälle tämä on loistava ruoka. Se taas joka ei ole kasvissyöjä, tai ei muuten pidä soijakermasta, voit korvata soijakerman tavallisella kermalla. Tämä on myös loistava lisuke lihalle esimerkiksi perunagratiinin sijaan.

Keitin ensin kyssäkaalia suolavedessä jotta se kypsyisi nopeammin, sitä ei edes kannata kokonaan kypsentää kermassa. Kerma maustetaan vain suolalla ja valkoisella pippurilla jonka jälkeen se saa kiehua kokoon. Jos kyssäkaalia jää yhtään yli voi sitä seuraavana päivänä lämmittää uunissa, jolloin pinta saa kivan gratinoituneen värin. Noin parikymmentä minuuttia, puolisen tuntia 175 asteessa pitäisi ajaa asian, kyssäkaali saa kivan värin pintaan ja lämpiää syömäkelpoiseksi.

Tofu paistetaan kevyesti jotta se saa väriä pintaan, mutta jotta se samalla lämpiää. Tämä tapahtuu samassa ajassa kuin valkosipuli paahtuu samalla paistinpannulla. Ja vain rapeata vihersalaattia lisäksi niin on jo ateria. Käytin tähän syksyn viimeisiä salaatinlehtiä, ne hennot pienet lehdet jotka ovat vielä elossa. Rucola kukkii vain edelleen eikä sille toistaiseksi vielä näy loppua, päivät ovat vielä niin lämpimiä. Jollei sinulla ole omaa salaatti voit tähän käyttää Rucolaa, tai jotain sidesalaattia, siis roomansalaattia kuten Lollo rossoa tms. mutta kyllä Rucolakin käy.

Kevyesti paistettu tofu:
300 g tofua
1-2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
vadelmaviinietikkaa
suolaa
valkopippuria

Soijakermassa haudutettu kyssäkaali:
1 kyssäkaali
suolaa
valkopippuria
2 dl soijakermaa

Viimeistelyyn:
salaattia
oliiviöljyä
vadelmaviinietikkaa

Soijakermassa haudutettu kyssäkaali:
Kuori kyssäkaali, poista siitä kaikki vihreä. Paloittele kyssäkaali sopiviksi suupaloiksi. Keitä ne miedosti suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi, tämä kestää noin vartin, korkeintaan kakis kymmentä minuuttia. Valuta lävikössä pois vesi kyssäkaalista, voit ottaa keitinveden talteen ja hyödyntää sitä jossain muussa ruoassa. Kaada kyssäkaali takaisin kattilaan ja lisää kerma. mausta kerma suolalla ja pippurilla ja anna kerma kiehua kokoon. Sekoita aika ajoin jottei kyssäkaalin kerma pala pohjaan.

Kevyesti paistettu tofu:
Huuhtele salaatinlehdet ja anna niiden kuivahtaa lävikössä. Kuori valkosipulin kynnet ja viipaloi ne ohuelti. Leikkaa tofu annospaloiksi. Lämmitä pannu ja lisää sille loraus oliiviöljyä. Lisää pannulle tofu ja viipaloita valkosipuli. Varo polttamasta valkosipulia, jos se tummuu liikaa, tai palaa sen maku muuttuu hyvin kitkeräksi. Tämä pannulla oleva öljy maustaa myös tofua, joten sama kitkeryys siirtyy myös tofun makuun. Jos valkosipuli jostain syystä kärähtää, poista se heti tofun kanssa pannulta ja aloita alusta uudella valkosipulilla. Paista tofun pintaa kummaltakin puolelta ja mausta tofu suolalla ja pippurilla. Pane salaatinlehdet kulhoon ja lisää sekaan teelusikallinen viinietikkaa ja kaksi öljyä. Sekoita kunnolla. Asettele haudutettua kyssäkaalin lämpimälle lautaselle ja lisää kevyesti paistettu tofun se viereen. Lusikoi pannulta paistinöljyä ja valkosipulia tofun päälle ja viimeistele annokset tuoreella salaatilla.

Soijakermaa vai tavallista kermaa?

Kokeilimme 100 % vegetabiilista, siis kasvisperäistä, soijakermaa.

Kyseinen kerma sopii Alprosoyan mukaan sekä "kuumennukseen että kylmänä ruokiin lisättäväksi" mutta että se ei sovellu vispattavaksi, koska se ei paksuunnu sitä vispatessa, tähän tarkoitukseen tarvitset vispaantuvan soijakerman. Pakkauksessa mainostetaan että kyseistä soijakermaa voi ”nauttia kaikissa mieliruoissaan mausta tinkimättä” ja ”ruoanlaittotapoja muuttamatta”.

Soijakermassa kyllä on hyvin suotuisaa syötävää verrattuna tavalliseen kermaan, se sisältää 2 g proteiinia, 1,6 g hiilihydraatteja joista kaikki ovat sokereita, ja sen sisältämä rasva on suurilta osin monnityydyttämättömiä rasvoja, 10,8 g joista vain 2,2 g ovat tyydyttyneitä rasvoja, kolesterolia tuotteessa ei ole lainkaan. Kaloreita soijakermassa oli 174 kCal tai 716 kJ per sataa grammaa.

Tavallisessa kuohukermassa kun samat arvot 100 grammalta kermaa ovat 1400 kJ tai 340 kCal energiaa, 2 g proteiinia, rasvaa 35 g joista 19 g tyydyttyneitä rasvahappoja, 3 g laktoosia, ja sehän on sokeria joka tarkoittaa että nämä kuohukermassa olevat hiilihydraatit ovat laktoosin muodossa olevia sokereita. Kermassa ei ollut mitään muuta kuin sitä itseään, siis kermaa. Vertailu ei oikeasti mitenkään ole hyvä, koska tuotteet eivät ole verrattavissa toisiinsa. Aito kerma sisältää paljon enemmän rasvaa kuin soijakerma, pointtini on mistä tuote on valmistettu ja mille se maistuu.

Suurin osa soijakermasta oli auringonkukkaöljyä 15,4 % ja kuorittuja soijapapuja 4 %, mutta se sisälsi myös glukoosisiirappia, merisuolaa ja aromia. Tuote sisältää myös valmistajan kotisivuilla olevien tietojen mukaan tokoferooli-uutetta, joka on E-vitamiinia jota on luonnostaan soijapavuissa, joka toiselta nimeltään on E 306, näin myös lisäaineena käytettyä soijalesitiini, joka toiselta nimeltään on E 471 jota myös luonnostaan esiintyy soijapavussa. Soijakerman paksuus tuli karrageenista, guarsiemenjauhoista (siis guarkumista) joka toisella nimellään on E 412 ja ksantaanikumista joka taas toiselta niemeltään on E 415. Mikään mainitsemistani E-koodeista ei ollut pakkauksessa mainittuna E-koodi nimellään, joten voi sitten kai sano että tuote ei sisältänyt ollenkaan E-lisäaineita. Mistä pääsemmekin hyvään puheenaiheeseen.

Mikä on lisäaine? Onko se E-koodilla mainittu aine jota on lisätty johonkin tuotteeseen, vai onko se aine jota on lisätty tuotteeseen jotta se ominaisuudellaan muuttaa tuotteen koostumusta? Onko E-koodilla mainittu aine tuotteessa aina lisäaine, vaikka sitä olisi tuotteessa ilman mitään siihen lisäämistä? Hyvänä esimerkkinä appelsiinissä luontaisesti esiintyvä askorbiinihappo, joka on C-vitamiinia, ja nimeltään E300.

Mutta takaisin tähän soijakermaan josta kaikki alkoi. Ensimmäisen kokeilun jälkeen totesimme ettei se valitettavasti ole meidän juttumme. Kerma maistui liikaa soijamaidolle, ja sen kitkeräjälkimaku jäi pörräämään kermakastikkeeseen. Maistoimme ja totesimme ettei meistä kumpikaan sitä syö jollei kerma kitkeryyttä jollain tavalla naamioida ja päädyimme siihen sinihomejuustoon, jota silloin sattui olemaan jääkaapissa.

Minun on tunnustettava että epäilin kerman makua jo alusta lähtien, ja varasin kyseistä juuston tätä varten.
Tästä huolimatta ei soijakerma toistaiseksi ainakaan sovi meidän huushollimme, mutta se on hyvä vaihtoehto sille joka kokopäiväisesti harrastaa vegaania ruokavaliota vakaumukseltaan tai sydänystävällisen ruoanvaliona kolesterolin alentamisen takia. Minä tuskin vielä luovun juustosta tai muiden maitotuotteiden käytöstä joten soijakermat saavat jäädä kauppaan niille jota sitä paremmin tarvitsevat vaikka soijakerman tuottamiseen kuluisi vähemmän luonnon maa-alaa ja niistä muodostunut hiilijalanjälki olisi paljon pienempi.

Tiesitkö muuten että yhden ainoan lehmän vuosittaiset märehtimiset ja metaanipäästöt lisäävät kasvihuonekaasuja saman verran kuin 10.000 kilometriä henkilöautolla ajettuna?

Raidalliset maustepunajuuret

Pienen pieniä raidallisia punajuuria makeassa mausteliemessä.

Tänä vuonna punajuuret eivät oikein onnistuneet, ja nostin ne ylös maasta aivan liian aikaisin, mutta mistä sitä olisi voinut tietää että leuto syksy jatkuu pitkälle marraskuuhun asti. Punajuuret myöhästyivät samasta syystä kuin porkkanat, ne kylvettiin liian myöhään koska siemenet saapuivat oikean kylvämisajankohdan jälkeen. Sain kuitenkin joitakin raidallisia punajuuria, vaikka ne olivatkin pieniä. Raakoina niistä näkee parhaiten niiden raidat ja kypsennettynä raidat häviävät punajuurien vaalean punan sekaan ja tuskin enää näkyvät. Tulos on kuitenkin häkellyttävän vaaleita punajuuria, sanoisinko jopa pinkkejä punajuuria, joka muuten sattuu olemaan puolison lempivärejä.

Jollei sinulla ole omaa kasvimaata, voit hyvin ostaa kaupasta tavallisia punajuuria ja käyttää tätä samaa reseptiä niiden säilömiseen. Resepti on hyväksi todettu niiden säilömiseen ja ne ehtivät nyt hyvin viileässä tekeytyä ja voit käyttää niitä joulun rosolliin. Omenaviinietikkaa voit itse helposti valmistaa ohjeen mukaan. Maustepunajuuret ovat myös kiva itse valmistettu ruokalahja hyvälle ystävälle joko  voit itse valmistaa ja antaa sekä joululahjaksi tai tuliaisena.

Punajuuret säilötään makeahkoon mausteliemeen jossa ne saavat tekeytyä ja maustua valmiiksi ja vaikka ne reseptin mukaan jo seuraavana päivänä syötäviä kannattaa niiden kuitenkin antaa maustua purkeissa joten yritä jakaa mausteet tasan lasipurkkeja kohti. Totean kuitenkin omien punajuurien koosta, pienet punajuuret ovat maukkaampia kuin isommat jotka voivat olla aika vetisiä maultaan joten ajattelin kuitenkin säilöä ne tavallisella punajuuri reseptilläni. Perinteisen keittämisen sijaan kypsensin kuitenkin juurikkaat uunissa kuorineen ja kuorin ne vasta kypsinä. Tällöin juurikkaisiin jää kaikki väri, kuoret irtoavat helposti eivätkä kädet sotkeennu. Koska juurikkaat olivat hieman erikokoisia paloittelin jotta ne maustuisivat tasaisesti mausteliemessä, ja koska en saanut maasta kokoon kolmea kiloa punajuuria, oli oma satsini pienempi kuin tämä hyväksi havaittu alkuperäisreseptini.

Raidalliset maustepunajuuret
3 kg tasakokoisia punajuuria
1 l vettä
1½ dl omenaviinietikkaa
6 dl sokeria
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl kokonaista valkopippuria
1 tl kokonaisia neilikoita
1 pala piparjuurta
½ tl sinapinsiemeniä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa

Huuhtele punajuuret huolella mutta älä turhaan kuori niitä. Pane punajuuret uunivuokaan ja kypsennä niitä 30–45 minuuttia 175 asteen lämmössä uunissa. Ota punajuuret uunista pois ja peitä vuoka tiivisti alumiinifoliolla. Anna punajuurien höyryyntyä folion alla kymmenisen minuuttia. Kuori punajuuret, kuori irtoaa helposti vaikka punajuuret olisivat ehtineet jäähtyä. Sekoita mausteliemi paitsi timjami ja piparjuuri, lisää sekaan punajuuret pienet kokonaisina ja isommat voit paloitella. Kiehauta liemi ylös ja anna punajuurien kypsyä siinä lisää viitisen minuuttia. Nosta punajuuret reikäkauhalla huolellisesti puhdistettuihin lasipurkkeihin, lisää timjami ja piparjuuripala. Kaada lämmin liemi punajuurien päälle ja sulje lasipurkit tiivisti. Anna jäähtyä ja säilytä viileässä. Punajuuret ovat valmiita syötäväksi kun ovat tekeytyneet yön yli viileässä mutta ne vielä parempia kun annat niiden maustua noin viikon päivät. Punajuuret säilyvät seuraavaan satoon kunhan säilytät ne valolta suojattuna viileässä. Avattu purkki kannatta hyödyntää parin viikon sisään, ja ehdottomasti säilyttää jääkaapissa.

Suppilovahveroilla kuorrutettu hirvipaisti

Hirvipaisti suppilovahveroilla kuorrutettuna maa-artisokkapyreen kera. Isälle tarjoillaan isänpäivänä Dijonsinapilla ja suppilovahveroilla kuorrutettua hirvipaistia, silkkistä maa-artisokka sosetta ja kermassa haudutettua mangoldia.

Riistaliha kuulu syksyyn ja talveen, kuten myös sienet ja tässä yhdistin kuivatut suppilovahverot joita käytin paistin kuorrutukseen kuivattuina. Usein kuivatut sienet nesteytetään ja käytetään tuoreiden tapaan, tässä sen sijaan jauhoin sienet jotta ne luovuttaisivat täyteläisen makunsa hirvenlihalle. Tällä tavalla saat sienien maun salakavalasti sekä kastikkeeseen että paistiin. Myös vannoutunut sienien vihaaja menee tässä halpaan, kukaan ei löydä ruoasta "näkyviä" sieniä mutta ne maistuvat, ja sieniä rakastavat nauttivat suu täynnä mutta varo vain tekemästä jekkua sieniallergisille.Ja jollei tämä kelpaa isälle voit kokeilla viime vuotista reseptiäni pihviä isälle.

Dijonsinappi puolestaan antoi vähän potkua maulle, mutta se myös helpotti sienijauheen kiinnittymistä lihan pintaan. Muista vain kuivata liha kunnolla ennen sinapin levittämistä, ja sirottele sen jälkeen sienijauhe päälle. Sienijauhetta on oltava tarpeeksi paistinpinnalla, jotta se pysyy mehevänä. Liha kypsennetään uunissa ilman ruskistusta, joten ruokaa on helppo valmistaa. Lihamittari kertoo milloin liha o tarpeeksi kypsää, 60 astetta on punaiselle lihalle, 70 astetta vaaleanpunaiselle ja 75 astetta läpikypsälle lihalle. Alussa korkeampi lämpötila kuivattaa lihan pinnan, jonka jälkeen liha muhii matalammassa lämmössä kypsäksi. Laske noin 40 minuuttia kypsennysaikaa kiloa kohti ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen.

Kastike ei taaskaan ole oikea kastike, koska sitä ei suurusteta vaan se on lihanmehu, ns. jus, joka hyödynnetään kastikkeena. Kastikkeeseen hyödynnetään lihasta valuneet nesteet ja ylijäänyt sieni ja sinappikuorrutus, jonka voit raaputtaa leikkuulaudalta kattilaan mukaan punaviinin kera kiehumaan, ja koska nestettä harvoin on tarpeeksi kastikkeeseen kannattaa tähän myös käyttää vähän lihalientä. Tämä sienillä ja Dijon sinapilla kuorrutettu hirvenpaisti tarjoillaan kermassa haudutetun mangoldin ja maa-artisokkasoseen kera.

Maa-artisokka on läheisesti sukua auringonkukalle ja siitä syödään sen juurimukulat, useimmiten keiton tai soseen muodossa, ja maa-artisokat saa parhaiten kuorittua raaputtamalla niistä kuoren perunakintaalle pois ja vain isot ja tasaiset mukulat kannatta kuoria perunankuorijalla. Maa-artisokka tummuu nopeasti rumaksi ollessaan hapen kanssa yhteydessä, joten se kannattaa pitää veden pinnan alla kylmässä vedessä. Veteen voi myös lisätä joko sitruunamehua tai viinietikkaa, mutta tämä ei ole välttämätöntä jolleivät kuorittavat määrät ole huimia. Vaikkei maa-artisokka ole sukua latva-artisokalle ovat ne kuitenkin ihmeellisen saman makuisia, joten jos sinä pidät latva-artisokista pidät varmasti myös maa-artisokista. Maa-artisokat tummuvat myös niitä kypsennettäessä, joten keitin veteen kannattaa lisätä sitruunamehua ja mikään ei kiellä keittämistä perunoita ja maa-artisokkia samassa vedessä, niiden kypsymisaika on periaatteessa sama. Maa-artisokkasose voi vain hyvin pienestä sitruunan antamasta happamuudesta.

Lehtijuurikasta siis mangoldia

Käytin tähän syksyn mangoldin satoa, jonka aikaisemmin otin talteen sen nopeasti ryöppäämällä ja pakastamalla ja sulatuksen jälkeen mangoldi haudutettiin kermassa mausteiden kera kunnes se sai oikean kermaisen koostumuksen. Jos sinulla on tuoretta mangoldia ryöppää se nopeasti suolatussa vedessä, anna sen valua kuivaksi jonka jälkeen se saa hautua kypsäksi kermassa Mangoldista, siis lehtijuurikkaasta, voit lukea lisää reseptistäni nokkosperunamuusi, jossa nokkosen voi korvata mangoldilla jollei nokkosta tai vuohenputkea ole saatavilla. Tällä reseptillä saat tarjottua noin kuudelle hengelle kaikkine lisukkeineen.

Suppilovahveroilla kuorrutettu hirvipaisti

1,5 kg hirvenpaisti
½ dl jauhettuja suppilovahveroita
3 rkl Dijonsinappia
savustettua suolaa
mustaa pippuria
lihalientä

Suppilovahverokastike

1 rkl voita
1 salottisipuli
lihasta valuneet nesteet
lihalientä
2 dl punaviiniä
1 rkl sienijauhetta
1 tl kuivattua timjamia
savustettua merisuolaa
mustaa pippuria

Maa-artisokkapyree

300 g perunoita
500 g maa-artisokkia
1 sitruuna
nokare voita
suolaa
valkopippuria

Kermassa haudutettu mangoldi

600 g mangoldia
2 dl kermaa
suolaa
½ tl muskottia

Suppilovahveroilla kuorrutettu hirvipaisti :
Ota liha ulos jääkaapista tunti ennen sen kypsennystä jotta sillä on aikaa tulla huoneenlämpöiseksi. Kuivaa liha talouspaperilla ja pane se leikkuulaudalle. Mausta se savustetulla merisuolalla ja mustalla pippurilla. Jauha suppilovahverot. Sivele paisti sinapilla ja kierittele se sienijauhoissa. Raaputa ylijäänyt sieni ja sinappi kastikkeeseen. Pane paisti uuniin kypsymään 225 asteeseen vartiksi, jonka jälkeen lasket lämpötilan 175 asteeseen. Kypsennä paistia kunnes se mittarin mukaan on halutun kypsää. Anna paistin tekeytyä folioon käärittynä viitisentoista minuuttia.

Kastike:
Kuori salottisipuli ja hienonna se. Sulata voi kattilassa ja ruskista sipuli siinä. Lisää lihasta valunut neste, loppu sienijauheesta ja sinapista, timjami, lihaliemi ja kaada punaviiniä päälle. Kiehauta kokoon sen aikaa kun liha vetäytyy. Lisää kastikkeeseen lihasta valuneet nesteet ja siivilöi se. Mausta kastike oman makusi mukaan suolalla ja mustalla pippurilla.

Maa-artisokka sose:
Purista sitruunamehua kulhoon ja lisää sekaan kylmää vettä. Kuori maa-artisokat. Pidä maa-artisokat kylmässä sitruuna vedessä jottei ne tummuisi. Kuori perunat ja keitä ne maa-artisokkien kanssa kypsiksi suolatussa vedessä ja soseuta ne. Lisää soseen sekaan voinokare ja mausta se pippurilla ja suolalla. Soseen pitää olla kuin löysää perunasosetta.

Kermassa haudutettu mangoldi:
Pane sulatettu (tai ryöpätty ja valutettu) mangoldi kattilaan, ja kaada kerma päälle. Anna kerman kiehua kokoon kunnes se on tullut paksummaksi ja on ihanasti kietoutunut mangoldin ympärille. Lehtijuurikkaasta ei tässä kohtaan enää pidä valua kermaa ulos, sen pitää vain tihkua mangoldin seasta paksun aja kermaisena. Mausta suolalla, valkopippurilla ja raastetulla muskotilla.

Annosten kokoaminen:
Leikkaa paistista ohuita viipaleita. Asettele lämpimille lautasille maa-artisokkasosetta ja mangoldia. Asettele viereen lihaviipaleet ja lusikoi kastiketta päälle. Tarjoile mustaherukkahyytelön, englantilaisten maustepäärynöiden ja salaatin kera.

Kolesterolipommi aamiaiseksi

Pekonin rasvassa paistettua kermaista munakokkelia joka toiselta nimeltään on tuhman ja hyvin laiskan tytön aamiainen.

Meillä harrastetaan usein aamiaista iltapalana, tai lounaana ja suosituin versio on munakokkelia paistetulla pekonilla koska sen saa paljon nopeammin aikaiseksi kuin englantilaisen aamiaisen mutta valitettavan täynnä kolesterolia.

Kuten varmaan tiedät, on munakokkeli periaatteessa sama asia kuin omeletti, se ei vain ole saanut sitä paahtunutta väriä, joka omeletille sallitaan. Munakokkelin pitää olla vaalean keltaista, samettisen kermaista mutta silkkisen pehmeätä mutta sisälläni asuva pieni laiska tyttö joka karttaa lisätyötä voitti taas kerran järkeä ja terveellisyyttä vastaan, ja meillä valmistui oikea kolesterolipommi yhdellä pannulla. Pekonia ja munakokkelia periaatteessa ei saisi, tai ei pitäisi, valmistaa samalla pannulla.

Ensiksi pekonit paistettiin omassa rasvassaan rapeiksi, jonka jälkeen munakokkeli kypsyi samalla pannulla, rapeat pekonipalat kokkelin seassa koko ajan hämmentäen jottei munakokkeli saisi paistunutta pintaa. Tämä tarkoittaa sitä että munakokkelista tulee tummempaa kuin tavallisesti, mutta tämä väri ei tule paistamisesta, vaan pekonin rasvan väristä, joten kaikki pekonin rasva hyödynnetään ja se lisää sitä kolesterolia.

Keltavahveroita, pekonia ja munakokkelia

Meillä viime aikoina ollut myös toinen vaihtoehto aamiaiseksi, sienestäjän aamiainen, joka on sama asia mutta siinä on pekonin ja kokkelin lisäksi myös paistettuja tuoreita sieniä ja sipulia, sekin hyvin maukas ja vaihtoehto. Tässä pekonin rasvaa ei kuitenkaan hyödynnetä kokkeliin, joten se on se kevyempi versio samasta ruoasta. Voit myös kokeilla munakasta tai pinaattimunakasta mutta ennen kuin päätätä mitä huomenna syöt aamiaiseksi kannatta sinun lukea tekstini kananmunista näin vain niiden maun kannalta ottamatta mitenkään kantaa niiden eettisyyteen tai terveellisyyteen.

Kaikki nämä aamiaisvaihtoehdot ovat vähän hillahydraattisia, joten ne sopivat karppaajille, mutta miten terveellisiä ne sitten ovat kun pohtii niiden rasvapitoisuutta, oli se rasva sitten miten terveellistä ja monnityydyttyneitä, tyydyttyneitä tai ei ja miten vähän niissä on kuituja. Voit lukea artikkelin joka koskee juuri tätä asiaa, miten oikea syöminen alentaa kolesterolia.

Tässä kolesterolipommissa ei ole yhtään mitään ravintokuituja, sienestäjän aamiaisessa on sieniä ja sipulia, pinaattimunakkaassa pinaattia verrattain vähän kuituja rasva- ja proteiinipitoisuuteen verrattuna, ja me tarvitsemme niitä jotta ruoansulatus toimii ja kuidut alentavat myös verensokeria. Englantilaisessa aamiaisessa taas on eniten kuitupitoinen, siinä taas myös on hiilihydraatteja leivän muodossa, joka parhaimmassa tapauksessa on kokojyväleipää.

Ja mitäs me tästä nyt taas opimme? No emme varmaankaan yhtään mitään, mutta hyvä, jos sinulla heräsi joku ajatus asiasta.

Viisimaustettua kanaa

Viisimaistettua kanaa ja paahdettua fenkolia. Eksoottista aromaattista uunissa paahdettua kanaa, fenkolia ja valkosipulia.

Ruoka kuuluu helppoihin vaivattomiin ruokiin ja valmistuu alta aika yksikön. Parhaiten tämä ruoka onnistuu kanan rintapaloista joissa vielä on nahka kiinni, nahkaa ei tarvitse syödä jollei sitä halua, mutta se antaa kanalle mehukkuutta, jota ei samalla tavalla saa nahattomasta kanasta uunissa paahdettuna.Myös kanan koipireidet ovat tähän hyvät.

Tähän käytin kiinalaista riisiviinietikkaa, mutta jollei sinulla ole sitä, etkä sitä löydä kaupasta voit korvata sen verjusilla, tai tavallisella omenaviinietikalla.

Viisimaustettu kana paahdetulla fenkolilla

4 kananrintaa tai koipi-reittä
öljyä

Kanan viisimaustemarinadi

1 tl viisimaustetta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl soijakastiketta
½ dl maapähkinäöljyä

Lisukkeeksi:
tuoretta fenkolia
1 kokonainen valkosipuli
1 sipuli

Viimeistelyyn:
tuoretta korianteria
Rucolan kukkia
tuoretta rakuunaa

Sekoita marinadi ja pane kananrintafileet kulhoon maustumaan vähintään pariksi tunniksi jääkaappiin, mielellään yön yli. Pese fenkoli ja paloittele se lohkoiksi, noin parin sentin paksuiksi. Jätä kanta paikalleen jotta viipaleet pysyvät koossa. Kuori sipuli ja suikaloi se ohuelti. Pane kana öljyttyyn uunivuokaan, lisää fenkoli, sipuli ja kokonaine, kuorimaton valkosipuli samaan vuokaan kanan kanssa. Paahda kana ja vihannekset kypsäksi 200 asteen lämmössä uunissa, noin 40–45 minuuttia. Muista valella vihanneksia ja kanaa pari, kolme kertaa paahtamisen aikana. Ota vuoka ulos ja leikkaa kana viipaleiksi. Irrota valkosipulin kynnet toisistaan ja sekoita ne fenkolin ja sipulin kanssa uunivuoassa. Asettele fenkolisekoitusta lämpimälle lautaselle, kanaviipaleet viereen lusikoi paistinnestettä päälle ja viimeistele annokset tuoreella rakuunalla, Rucolan kukilla ja tuoreella korianterilla. Tarjoile annokset keitetyn villiriisin kanssa.

Aurinkokuivatut tomaatit oliiviöljyssä

Aurinkokuitattuja tomaatteja kotona, syksyn sadon viimeiset punaiset tomaatit kuivattuina oliiviöljyyn säilöttynä.

Viime vuonna valmistin vahingossa uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja koska sain äitienpäivälahjaksi pari kirsikkatomaattia. Nyt taas sain liikaa tomaatteja joista pienen kypsytyksen jälkeen en kuitenkaan halunnut valmistaa tomaattimurskaa ja pakastaa niitä tähän tomaatteja nyt oli liian vähän mutta ajattelin että voisinkin vaihteenvuoksi kuivata niitä.  Jos haluat hyödyntää vihreät tomaattisi voit kokeilla reseptiäni vihreätä tomaattichutneytä.

Olen kuivattanut paljonkin, käyttänyt uunia, saunaa ja tavallista huoneenlämpöä yrtteihin, vihanneksiin, sieniin ja hedelmiin. Ja tomaatteihin suosittelen lämpimästi kuivuria esimerkiksi uunin sijaan, tomaatit kuivuvat paljon nopeammin ja vähemmällä vaivalla kuivurissa kuin uunissa.

Tomaatit kannattaa aina pestä ennen niiden käyttöä, ja koska nämä tomaatit oli aikomus kuivattaa, oli tärkeää että ne kuivuivat kunnolla ennen niiden käsittelyä. Tomaatit kuivuvat parhaiten kotioloissa ja nopeinten kun ne ensin fileoidaan ja niistä poistaa niiden siemenet ja vetisen sisustan, samalla tavalla kuten monessa salaattireseptissäni ja katkarapucocktaileissa. Tämän vetisen sisutan voi hyödyntää toisella tavalla, kuivaamisessa siitä on vain haittaa, se hidastaa kuivumista ja tomaatit voivat jopa mennä pilalla. Kuivattaminen uunissa kestää kauan, yön yli, joten mietin vain onko sillä mitään muuta järkeä kuin että ne on kotona kuivatettuja. Aurinkokuivattuihin tomaatteihin verrattuna uunissa kuivuneet ovat paljon pehmeämpiä kuin kuivurissa taas ne ovat hieman sitkeämpiä. Voit myös kokeilla reseptiäni tomaattihyytelö jossa hyödynnetään tomaatin siemenet ja sisusta tomaattihyytelöön.

Käytin tässä tavallisia tomaatteja, vaikkeivät ne kooltaan olleet hirveän isoja. Tomaattien kuivuttua ladoin ne lasipurkkeihin ja kaadoin oliiviöljyä päälle. Tässä vaiheessa tomaattien sekaan voi halutessaan lisätä mausteita, jos niin haluaa, itse halusin hyvin pelkistettyä tomaattia ja lisäsin vain suolaa, laakerinlehtiä, hivenen timjamia ja mustaa pippuria. Tomaatteja käytettäessä voi myös hyödyntää sen öljyn missä ne ovat säilöttyjä, joten kannattaa miettiä maustaako öljyä ja samalla tomaatteja ja miten niitä maustaa. Tomaattien öljyä voi käyttää mausteöljynä esimerkiksi Bruschettaa tehdessä tai salaattikastikkeessa joten pääsemmekin tärkeään kysymykseen, miten hienolaatuista oliiviöljyä tähän kannattaa käyttää. Ja vastaus riippuu siitä aioitko hyödyntää öljyä tomaattien säilömisen jälkeen, ja mihin. Tomaatit voisi tietysti myös säilyttää kuivattuina tiiviissä lasipurkissa, mutta kun nyt puoliso niin huomaavasti osti oliiviöljyä tähän tarkoitukseen.

Kotona kuivatut tomaatit
tomaatteja
mustaa pippuria
Pari oksaa tuoretta timjamia
1 laakerinlehti
ripaus suolaa
oliiviöljyä

Huuhtele tomaatit hyvin ja anna niiden kuivua kokonaan lävikössä. Halkaise kuivat tomaatit ja leikkaa ne neljään osaan. Leikkaa terävällä vetisellä sen sisusta siemenineen pois jotta jäljelle jää vain tomaatin hedelmäliha kuorineen. Lado fileoidut tomaatit kuivuriin kuivumaan. Pane kuivuneet tomaatit hyvin pestyyn lasipurkkiin ja kaada hyvää oliiviöljyä päälle kunnes tomaatit peittyvät. Anna tomaattien maustua pari päivää jääkaapin viileässä ennen niiden käyttöä. Avattu purkki kannattaa syödä parin viikon sisällä.

Vegaani Mustakeitto

Mustaa keittoa, siis keitto jossa mustaa riisiä, mustia linssejä ja mustia papuja.

Huomenna Martinpäivä, se päivän jolloin ennen vanhaan perinteisesti syötiin hanhea, perinne joka edelleen elää Ruotsin eteläisimmässä maakunnassa, Skoonessa. Siellä vain mustakeitto, Svartsoppa, valmistetaan hanhen verestä, mutta tässä tapauksessa kun tein pienen varaslähdön huomiseen Mustaan keittoon, ja koska tämä on vegaanikeskiviikko, tein tämän keiton aivan eri raaka-aineista, mustaa keitosta kuitenkin tuli.

Tämä on keitto, vaikka se yhtä hyvin voisi olla musta papupata tai papumuhennos, se on kuitenkin paksua keittoa ja sitä voi hyvin syödä kylmänä leivän päällä, kunhan vain ei ota mukaan liikaa nestettä ja vielä halutessaan voi soseuttaa keiton jolloin se sopii vieläkin paremmin leivänpäälliseksi. Voit käyttää joko tuoretta lipstikkaa jos sinulla sattuu olemaan sitä puutarhassa, minä taas käytin tähän kuivattua lipstikkaa kun muuta ei ollut tarjolla, joten määrä tuoretta yrttiä on hieman suurempi. Kuivuessa yrtin maut tiivistyvät.

Raastettu sitruunakuori rikasti keittoa kivasti, ja jollei vegaanisudella ole niin väliä, voit tarjoilla keiton smetanatilkan kera. Varmista että keitossa on pieni hapan alaväre, ja jos se vielä puuttuu, lisää sekaan punaviiniä ja jollei sinulla ole punaviiniä voit käyttää tähän punaviinietikkaa, lisää se vasta keiton viimeistely vaiheessa samalla kun tarkistat keiton maun. Mustia papuja saa satunnaisesti ruokakaupoista, kuivattuna niitä löytyy etnisistä ja luomuruokakaupoista. Huuhtele kuivatut pavut kylmässä vedessä, pane pavut kulhoon kylmään veteen nesteytymään. Anna niiden liota pari tuntia, vaikka jopa yön yli jääkaapissa tiivisti muovilla peitettynä.

Kaada pavut siivilään ja anna liotusveden valua pois. Tästä papujen liotusveden käyttämisestä on kiistelty, ja viimeisimpien tietojen mukaan veden mukana poistuu vain pieni määrä meille terveellisiä aineita, mutta pavun syönnistä johtuvat ilmavaivojen aiheuttavat aineet, poistuvat liotusveden kanssa. Ja karppaajille hyvää kiinnostavaa tietoa, liotusvedessä poistuu myös osa niitä hiilihydraatteja joita emme halua nauttia. Linssit eivät tarvitse mitään esiliotusta, ovat kahden kymmenen minuutin jälkeen keiton jälkeen kypsiä kun taas musta riisi kestää noin neljäkymmentä minuuttia kolme varttia kypsyä. Papujen liotusaika lyhentää aina niiden keittoaikaa, ja ne pannaan keittoon samalla musta riisin kera.

Vegaani mustakeitto
1 purjosipuli
oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyreetä
vihanneslientä
1½ dl mustaa riisiä
2 dl mustia linssejä
2 dl mustia papuja
1 dl punaviiniä
1 tl paprikajauhetta
1-2 tl jeeraa
½ tl kuivattua liperiä
suolaa
mustaa pippuria
1 sitruunan kuori

Pese sitruuna ja anna sen kuivahtaa. Halkaise purjosipuli ja pese se huolellisesti pitäen valkoista juuripäätä ylempänä jotta lika valuu poispäin purjosta, eikä syvemmälle se sisustaan. Anna purjon kuivahtaa lävikössä jotta vesi saa vapaasti valua pois. Suikaloin purjo ohuelti, kuori valkosipulin ja hienonna se. Lämmitä kattilassa tilkka oliiviöljyä ja kuullota purjoa miedolla lämmöllä sitä sekoittaen siinä kunnes se on läpinäkyvää. Lisää sekaan myös valkosipulia, jeera, paprikajauhe ja tomaattipyree ja anna niiden saada vähän lämpöä kunnes valkosipulin tuoksu on levinnyt keittiöösi. Kaada kattilaan liotetut pavut ja musta riisi. Kaada päälle vihannesliemi ja punaviini ja lisää myös lipstikka Anna riisin ja papujen kiehua kaksikymmentä minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää sekaan linssit ja lipstikka ja keitä keittoa vielä kaksi kymmentä minuuttia. tarkista nyt riisin ja papujen kypsyys niitä maistamalla. Pehmeinä ne ovat kypsiä. Tarkista keiton maku, lisää suolaa ja pippuria oman makusi mukaan. Annostele keitto lämpimille syville lautasille ja viimeistele annokset raastetulla sitruunakuorella tai tilkalla smetanaa. Tarjoile lämmin keitto hyvän uunituoreen leivän kanssa.

Boeuf bourguignon suomeksi

Tummalla oluella maustettua hitaasti haudutettua häränlihapataa jossa lampaankääpiä, Burgundin pataa suomalaisittain.

Burgundin pata on petinteinen talviruoka, ja se valmistetaan yleensä pitkään hauduttamalla punaviinissä jonak korvasin tummalla oluella ja tässä myös hyödynsin kotona olevia sieniä, lampaankääpiä, perinteisten herkkusienien sijaan. Burgundin pata on periaatteessa sama asia kuin viiniin hukutettu kukko, ja ruoka joka pitkään hauduttamalla tulee mureaksi joten tähän sopii parhaiten ns. keittoliha kuten lapa ja tämä liha kannattaa paloitella suupalan kokoisiksi kimpaleiksi.

Viinin pitää perinteisesti olla burgundista kotoisin, ja voit burgundin pataan hyvin hyödyntää keskitäyteläistä tai täyteläistä viiniä, mieluiten Pinot noir tai Gamay rypäleistä valmistettua sellaista joita perinteisesti käytetään Burgundin viineihin. Minä taas löysin kaupasta tummaa suomalaista Stoutia jota halusin maistaa ja kokeilla tämän valmistukseen saadakseni ruokaa suomalaisen vinkkelin, vaikkei Stout nyt välttämättä ole suomalaista. Stout on tummaksi paahdetusta maltaista valmistettua hieman makeahkoa tummaa olutta, joista tunnetuin esimerkki on irlantilainen Guinness, josta paljon pidän, vaikka harrastan olutta vain satunnaisesti viimeistään joulun aikoihin öisen kinkkuleivän painikkeeksi. Guinness muuten on aivan mahtavaa suklaakukan kanssa, vaikkei sitä moni uskoisi. Kokeile sitä vaikkapa tumman suklaakakun kanssa.

Samoin kuten viinikukossa on tähänkin ruokaa kaksi vannoutunutta keittiökuntaa, ne jotka alkavat marinoimalla lihan ennen sen kypsennystä, ja ne jotka kypsentävät lihan ilman marinoimista yön yli ja tässä tapauksessa käsittelen marinoimatonta, nopeammin valmistuvaa burgundin pataa, mutta jos haluat marinoida lihan ennen sen kypsentämistä kannatta sinun lukea reseptini Coq au vin koska kummatkin reseptit ovat hyvin samanlaisia ja siitä ymmärtää periaatteen.

Lampaankääpiä suomalaiseen Bourguignoniin

Lihat maustetaan, jauhotetaan ja ruskistetaan jonka haudutetaan nesteessä, tässä tapauksessa tummassa oluessa. On aina muistettava että valittu neste tiivistyy sitä keittäessä, joten sen kanssa ei kannata liioitella. Oluen humalan kitkeryys tekee ruoasta vieläkin kitkerämpää redusoituaan, ja tästä syystä pataan lisätään oluen lisäksi saman verran vettä. Ei missään tapauksessa olutta, jollet pidä juuri sen humalan kitkeryydestä. Ja jos neste uhkaa loppua kesken kypsennyksen lisätään pataan vain ja ainoastaan vettä. Koska padassa on paljon makeutta antavia raaka-aineita, kuten ruskistettua sipulia, porkkanaa ja tummapaahteista mallasolutta, voi padan makua olla pakko säätää jollain happamalla, ja tässä tapauksessa suosittelisin sinun käyttävän vanhaa tuttua balsamietikkaa. Joten tarkista kastikkeen maku ja lisää ruokalusikallinen, pari balsamietikkaa jollei padassa ole tarpeeksi happamuutta.

Käytä tähän joko savupekonia tai porsaankylkeä jonka on ehdottomasti oltava savustettua, se on yksi padan maun määritteleviä makuja, toiseksi on voi. Voi vaikuttaa työläältä ruskistaa kaikki ainekset erikseen ja niitä sekoittamatta, mutta tällä tavalla saadaan paras tulos koska tällä tavalla kaikista raaka-aineksista saadaan esiin niiden parhaat ominaisuudet, niiden luontaiset aromit ja makeus. Tästä syystä tähän ruokaan menee paljon rasvaa ja voin määrä voi vaikuttaa hyvin suurelle, muta se on tarpeen jotta kaikki raaka-ainekset saavat sen otollisen määrän lämpöä jokainen erikseen, ja tulevat edukseen padassa haudutettuna. Tästä reseptistä riittää noin 8-10 ruokailijalle, mutta muista että pata vain paranee ajan myötä, joten sitä kannatta aina valmistaa enemmän kuin tarvitsee, niin on jotain laiskan päivän varalle pakastettuna.

Burgundin pata suomalaisittain

2 ½ kg häränlapaa
100–150 g voita
300 g lampaankääpiä
200 g savustettua porsaankylkeä tai pekonia
5-6 dl tummaa olutta tai kotikaljaa
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 rkl tomaattipyreetä
25 pientä sipulia
suolaa
pippuria
1 ½ tl maustepippuria
½ tl timjamia
2 laakerinlehteä
2-3 rkl vehnäjauhoja

Viimeistelyyn:
persiljaa

Ota liha ulos jääkaapista tunti ennen sen kypsennystä jotta sillä on aikaa lämmitä huoneenlämpöiseksi. Leikkaa pekoni parin sentin paloiksi ja pane ne kylmälle pannulle ruskistumaan jotta niistä irtoaa rasvaa. Anna pannun tulla kuumaksi ja paistua rapeaksi ja siirrä ne pataan. Kuivaa liha ja mausta se suolalla ja pippurilla. jauhota lihapalat kevyesti siivilän läpi ja ruskista se joka puolelta kuumalla pannulla ja siirrä se sen jälkeen pataan. Kuori sipulit ja paista ne keskilämmöllä kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin pintaan, ja ovat karamellisoituneet ihanan makeiksi. Lisää sipulit lihan sekaan pataan. Kuori ja paloittele porkkanat ja anna niiden saada vähän väriä pintaan pannulla. Kuori ja hienonna valkosipuli ja lisää se ja tomaattipyree pannulle porkkanan kanssa pariksi minuutiksi koko ajan sekoittaen. Pane porkkanat pataan ja kaada päälle olut, ja lisää vettä kunnes liha juuri ja juuri peittyy. Anna padan hauta miedolla lämmöllä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Pata vain paranee saadessaan kiehua kauan, tällöin lihasta tulee oikean mureaa ja se sulaa suussa. Ruskista lampaankäävät miedolla lämmöllä, lisää ne vasta kun pata kiehuu viimeistä varttia. Viimeistele pata hienonnetulla persiljalla ja tarjoile se tuorepastan, kuorineen keitettyjen perunoiden tai perunasoseen kera.

Rikkaat ritarit kardemummalla

Päätin osallistua marraskuun ruokablogien ruokahaasteeseen, jonka emäntänä tällä kertaa toimii ruokablogi kulinaarimuruja. Marraskuun ruokahaaste on lohturuoka ja ensimmäinen ehdotukseni Janssonin kiusaus viime vuodelta hylättiin, koska en ollut huomannut että resepti on julkaistava kilpailuajan aikana. Tämä marraskuun ruokahaaste, lohturuoka sopii hyvin samaan aiheeseen jota olen jo käsitellyt sen jälkeen kun siirryimme talviaikaan viime sunnuntaina ja se saa nyt.

Parhain lohturuoka on usein jostain kaukaa lapsuudesta ja ne mielellään sisältävät paljon hiilihydraatteja ja rasvaa. Ja siinä on oikeasti perää, se on jopa tutkimuksilla todettu asia, että hiilihydraatit sisältävät enemmän tryptofaania, joka on serotoniinin esiaste. Serotoniini on mielihyvää tuottava välittäjäaine ja joka, no ei nyt paranna mielialaa, mutta voi vähentää masennusoireita ja alavireisyyttä. Tähän on hyväksi todettu Janssonin kiusaus ja perunamuusi mutta sen lisäksi köyhät ritarit ja rikkaat ritarit ovat niille hyvä vaihtoehto.

Kirjoitin jo aikaisemmin köyhistä ritareista mutta mikä on sitten köyhien ritareiden ja rikkaiden ritarien ero? Sain pienestä pitäen oppia että köyhät ritarit tehdään vanhasta leivästä ja rikkaat hienommasta ja makeasta vehnäisestä nisusta esimerkiksi pullasta, pullapitkosta tai lievästi makeasta brioche-leivästä. Tärkeintä ritareissa, olivat ne sitten köyhiä tai ei, on, ettei käytä liian tuoretta leipää. Leivän kannattaa olla päivän pari vanhaa koska ritareista ei tule yhtä hyviä, jos ne valmistetaan liian tuoreesta ja pehmeästä leivästä. Ne vaativat määrätyn napakkuuden ollakseen hyviä.

Ja jotta leivästä ei häviäisi tämä parissa päivässä saatu napakkuus, ei sitä myöskään saa liottaa liian pitkään munamaidossa. Vetiset ritarit eivät ole herkkua syödä, mutta ne ovat sen lisäksi hyvin vaikeita paistaa kauniin muotoisiksi. Ne lässähtävät kasaan pannulle ja kestävät ikuisuuden paistaa kypsiksi. Ja tässä hän oli kyse lohturuoasta ja on hyvä että lohturuoan saa nopeasti syötäväksi.

Tässä kohtaa taidan olla hyvin vanhoillinen mutta paitsi että opin sen, olen kokeillut vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen että ritarit paistetaan aina voissa. Tätä voissa paistetun makua ei voi jäljitellä, se pähkinäinen makuvivahde jonka munamaidossa liotettu pulla saa kun sen paistaa voissa. Aidossa voissa eikä missään margariinissa. Munamaito taas ei ole yhtä tärkeä kuin edellä mainitut leipä ja voi, vaikka tietysti munan maku, ja maidon laatu vaikuttaa ritareiden makuun. Jos kananmunat maistuvat hyvin kalalle, eivät ritaritkaan ole herkullisia. Suhde muna-maidossa on noin kaksi desilitraa maitoa per kananmuna ja tämä määrä riittää noin kuudesta kahdeksalle leipäviipaleelle, tietysti riippuen käytetyn leivän viipalekoosta mutta myös niiden paksuudesta. Munamaito antaa mahdollisuuden maustaa rikkaita ritareita, ja jollei pullassa jo ole kardemummaa kannattaa sitä lisätä munamaitoon. Jos sitä taas jo on pullassa, voit lisätä sitä puolet mainitusta määrästä. Kardemumman vaikutuksista voit lukea lisää tekstistäni kardemummakahvia.

Rikkaita ritareita ei kannatta valmistaa paljon etukäteen, niiden rapeus ei säily pitkään vaan rikkaat ritarit ovat parhaita suoraan pannulta syötynä. Ritarit maistuvat hyvälle vispatun kerman ja mamman mansikkahillon, ei aivan tavallisen mustikkahillon tai kuningatarhillon kanssa. Voit myös kokeilla kurpitsahilloa tai luumuhilloa mutta myös kuusenkerkkäsiirappi ja avokadojäätelö sopivat hyvin rikkaiden ritarien kera. Tällä reseptillä saat rikkaita ritareita noin neljälle tavalliselle syöjälle, mutta kokemukseni mukaan se riittää vain parille masentuneelle kovalle syöpölle.

Kardemummalla maustetut rikkaat ritarit
6-8 pullapitkoviipaletta
1 kananmuna
2 dl maitoa
½ tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl kardemummaa

Riko kananmuna kulhoon ja lisää maito. Sekoita munan rakenne maitoon vispilällä vispaten. Lisää sekaan sokeri, suola ja jauhettu kardemumma. Sekoita munamaito kunnolla. Leikkaa pullapitko noin reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja kasta ne nopeasti munamaidossa. Lämmitä paistinpannu ja paista ritarit nokareessa voita kunnes ne ovat saaneet kauniin kullankeltaisen värin kummaltakin puolelta. Sirottele tomusokeria ritareiden päälle ja tarjoile makeat rikkaat ritarit vaniljasokerilla maustetun vispikerman ja mieleisesi hillon kera.

Kardemummakahvi

Kardemummalla maustettua kahvia, hiven toivoa kaamosmasennukseen.

Tutustuin ensi kertaa kardemummakahviin ensi kertaa Israelissa vieraillessani 1980-luvun loppupuolella, ja miellyn siihen oitis. Puoliso ei kuitenkaan pidä tästä kahvista, joten joudun sitä juomaan kun paikalle ilmestyy jokin ystäväni joka sitä osaa arvostaa, mikä tapahtuu valitettavan harvoin. Itse en kahvia itselleni keitä koska kahvin keittäminen on minulle suuri mysteeri jossa useimmiten epäonnistun jossain kohdassa, joten vältän sitä. Ne kerrat ovat harvat, kun itse uskaltaudun kahvinkeitintä käyttämään ja useimmiten usutan vieraat kahvinkeittimen kimppuun ja itse seison varuillani vieressä. Tai siis kuka nyt kutsuu vieraita kotiinsa, yleensähän ne ovat tuttuja ja ystäviä, ja toivottavasti hyviä sellaisia, jotka jokainen jo ovat todenneet avuttomuuteni kahvinkeitossa.

Espressot meillä kuitenkin keitän minä, koska puoliso taas ei ole vaivautunut paneutumaan tähän puoleen kahvin keitosta, jonka minä jostain ihmeen syystä sattumalta taidan. Mutta takaisin tähän kardemummakahviin.

Cafe au lait

Ostin silloin aikanaan kardemumma kahvia kotiin tuliaisiksi, ja tilasin sitä aina kun joku vaan oli menossa matkoille maihin jossa sitä voisi olla tarjolla ja jostain syystä kesti taas kerran vuosia ennen kuin itse keksin miten sen tehdä, lisää vain kardemummajauhetta jauhetun kahvia sekaan kahvin keittämisen yhteydessä. Kardemumma on sukua inkiväärille, ja sillä on ruoansulatusta edistävä vaikutus, ja sitä käytetään myös stressiin ja masentuneisuuden lieventämiseen, joten ajattelin että se sopii hyvin tänne marraskuun ensimmäiselle viikolle, jolloin yritän taas kerran totutella pohjolan pimeään talveen. Ja totean että kellon siirtäminen edes takaisin keväällä ja talvella, sen paremmin kuin vuorotyö, ei tutkimusten mukaan ole hyväksi meidän terveydellemme.

Kardemumma on siitä hyvä mauste juuri kahviin, että se korostaa kahvin omaa aromia, mutta se myös maustaa kahvin helpolla tavalla, jauhettua kardemummaa lisätään vain jauhetun kahvin sekaan ja tätä maustettua kahvia voi valmistaa sekä tavallisella kahvinkeittimellä, että pressopannussa. kardemummakahvi sopii jopa maitokahviksi, joten latteakin voi harrastaa tavallisen cafe au lait’n lisäksi. Ja vain teelusikallinen riittää maustamaan kuusi kupillista kahvia, oli se sitten pressokahvia, tavallista suodatinkahvia tai pannukahvia. Määrää voi lisätä jos on hyvin mieltynyt kardemummaan, mutta kardemumman kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella, jottei se peitä kahvin omaa makua.

Cafe latte

Ranskalaisen Café au lait’n, siis maitokahvin, saat aikaiseksi kun sekoitat puolet lämmintä maitoa samaan määrään pressokahvia. Latteen taas maito ensin lämmitetään ja sitten vaahdotetaan, ja maitona voit käyttää sekä tavallista maitoa että rasvatonta maitoa. Lämmitä maitoa, mutta älä anna sen kiehua ja vaahdota sen maito tähän tarkoitetulla maidon vaahdottimella. Sekoita maito ja pressokahvi, lattekahvin pinnalla ei pitäisi olla kuin hivenen vaahtoa. Muista vain maustaa kahvi jauhetulla kardemummalla niin saat sitä kaamosterapiaa, ja jos oikein ”tekee pahaa” kannattaa kokeilla myös inkiväärillä maustettua tumman tumma suklaakakkua.

Mausteiset lampaanribsit

Tahmeita, mausteisia lampaan kylkiluita, sormin syötävää hyvää.

Minulla on edelleen tarvetta kaamosterapialle ennen kuin taas totun talviaikaan, joten jatkan samalla linjalla, kesäisin ruoin keskellä talvea. Tai eihän nyt vielä ole talvi, ulkona on vuoden aikaan suhteellisen lämmintä, ja metsässä on vielä sieniä, vain almanakan mukaan on tullut pimeä ja talvi. Joten päädyin nyt mausteisiin lampaan kylkiluihin jotka ensin kypsennetään uunissa vain suolalla ja pippurilla maustettuna jonka jälkeen ne maustetaan aromaattisella ja tulisella mutta makealla mausteseoksella, glazella ja viimeistellään uunissa. Tämä Glaze on niin tulinen kuin siitä haluat mutta se on myös makea joten saat ribsit ihanan tahmeaksi syötäväksi herkuksi ja kuten amerikkalaiset sen sanoisivat, ” finger-lickin-good”, niin hyvää että sormet on nuoltava puhtaaksi syömisen jälkeen, tai monen monta kertaa syömisen lomassa.

Lampaan ohuet kylkiluut eivät tarvitse yhtä pitkää aikaa kuin paksut porsaankylkiluut ja grillikylki ja ne kypsyvät noin puolessa tunnissa. Nämä ribsit valmistuvat nopeasti koska ne eivät tarvitse mitään esimaustamista tai marinoimista, ja itse ruoka syntyi kun kukaan ei ilmestynyt sovittuun aikaa syömään jolloin kypsennysaika venyi, ja venyi ja tämän mukaan myös ruoan valmistustapa muuttui ajan kanssa. Luut olivat uunissa kypsiä vedessä hautumassa tunteja ennen kuin syöjät ilmestyivät paikalle. Joten jos haluat ylikypsiä ribsejä, joista liha irtoaa vain puhaltamalla sitä, valmista ribsit vedessä hauduttaen. Mutta jos ruoalla on kiire, eikä tarjoilu aika veny ja veny kuten minulla tässä tapauksessa, voit jättää käyttämättä vettä ja kypsennät luut uunissa nopeasti vain voidellussa vuoassa ja viimeistelet ne maustekastikkeella. Resepti toimii aivan yhtä hyvin porsaangrilliluiden kanssa.

Glaze valmistetaan periaatteessa valkosipulista, sipulista, Garam masalasta ja luumuhillosta. Garam masalaa voi ostaa kaupoista, etnisten ruokakauppojen lisäksi moni iso marketti pitää tätä nykyään valikoimassaan. Jollet löydä Garam masalaa voit helposti tehdä sitä itse, ohjeen löydät reseptistäni kananuggetteja aikuiseen makuun. Sipulin voi oman maun mukaan antaa joko ruskistua ja saada väriä, kuten itse tein jotta sain sen muhkean mehevän makuvivahteen kastikkeeseen mukaan mutta sipulin voi myös jättää läpikuultavaksi näin halutessaan. Lisäsin tähän Garam masalan lisäksi kurkumaa antamaan vähän lisäväriä, mutta myös maun vuoksi.

Kurkumassa on hyvin paljon antioksidantteja ja joissain tutkimuksissa sillä on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia joihinkin syöpämuotoihin joten sitä kannattaisi suosia ruoanlaitossa, vaikkei sitä pidä liioitella oli se miten terveellinen tahansa. Kohtuus kaikessa. Kurkumalla, tai oikeastaan se sisältämällä kurkumiinilla on oma E-numeronsa, E 100. Joten onko se tässä tapauksessa lisäaine vai ei. Tähän voit käyttää joko tuoretta chiliä tai chilitahnaa, ja chilin määrästä ja lajikkeesta riippuu ribsien tulisuus ja luumuhillon sijaan voit hyvin myös käyttää omenasosetta.

Grilliluiden annoskoko on noin 125–200 grammaa syöjää kohden ja parasta on jos lampaan kylkiluut ovat jo leikattu erikseen, mutta tämän voit myös helposti tehdä itse. leikkaat vain terävällä veitsellä luiden välistä kunnes kohtaat ruston ja leikkaat sen läpi. Luut voi myös leikata lyhyemmiksi paloiksi, jolloin tämä ruoka sopii hyvin sormiruoaksi Hot Wings’ien siis kanansiipien tapaan. Ribsit voi valmistaa tunteja etukäteen ja lämmittää ja viimeistellä ne glazen kanssa kun ruokailijat suostuvat putkahtamaan oven raosta, toivottavasti samaan aikaan. Jos syöminen jostain syystä pitkittyy lisää, voit lisätä vuokaan vettä mutta vuoan voi myös peittää alumiinifoliolla jolloin niitä voit pitää lämpiminä uunissa sadassa asteessa tuntikaupalla. Tällä tavalla niistä tulee erittäin mureita joka ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni. Jos ribsit ovat jäähtyneet tarvitsevat ne pidemmän kypsennysajan jolloin lämmön on oltava matalampi. Suoraan uunista kuumina ne taas tarvitsevat vain se ajan kunnes ne ovat saaneet kauniin värin pintaan.

Mietin menisinkö lisukkeiden suhteen amerikkalaiseen grillikulttuuriin ja tekisinkö uuniperunoita vai pitäisikö ribsit tarjoilla mausteriisin kanssa koska Garam masala on intialainen mausteseos. Jos pidät erikulttuurien ruokien sekoituksesta voit kokeilla näitä marokkolaisen minttukastikkeen, kreikkalaisen Tsatsikiin, englantilaisen Cole slaw salaatin, intialaisen mangochutneyn ribsien kanssa. Voit myös kokeilla mustia ribsejä tai appelsiinillä maustettuja tulisia ribsejä jotka kummatkin tarvitsevat maustumisaikaa ennen niiden kypsennystä.

Mausteiset lampaan ribsit
lampaan kylkiluita
suolaa
mustaa pippuria

Mausteinen glaze:
2 rkl öljyä
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl chiliä
3 tl Garam masalaa
1 tl kurkumaa
1 tl jauhettua inkivääriä
1 dl luumuhilloa
suolaa

Lampaan mausteiset ribsit:
Ota ribsit ulos jääkaapista tunti ennen ribsien kypsennystä jotta ne ovat huoneenlämpöisiä ennen niiden kypsennystä. Leikkaa ne erilleen jos sinulla on kiire ruoan kanssa ja ne vielä ovat kiinni rivinä jotta ne kypsyvät nopeammin. Mausta luut miedosti suolalla ja mustalla pippurilla. Asettele luut uunivuokaa tai pellille ja kaada vuokaan vettä puoleen väliin luita. Kypsennä niitä uunissa 200 asteessa, kunnes kaikki vesi on haihtunut ja luut ovat saaneet vähän väriä joka puolelta. Käännä luita paistamisen aikana jotta ne kypsyvät tasaisesti ja saavat ruskettuneen alkuvärin. Lopullisen värin ne saavat glazesta.

Mausteinen glaze:
Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna chili jos käytät tuoretta. Kuumenna pienessä kattilassa öljyä ja lisää sipuli sinne kuullottumaan tai ruskistumaan. Kun sipuli on valmista, lisää sekoittaen sekaan hienonnettu valkosipuli ja chili ja anna tuoksun levitä keittiöön parisen minuuttia. Lisää sekaan hillo, Garam masala, kurkuma, jauhettu inkivääri ja myös vettä tilkka jos hillo on erittäin paksua kastikkeen mausteet tarvitsevat lämpöä jotta ne puhkeavat täyteen kukkaan. Kylminä ne eivät maistu samalle. Anna kastikkeen miedolla lämmöllä kiehua kokoon, kunnes se alkaa saeta. Siivilöi kastike ja tarkista sen maku ja lisää siihen suolaa, lopputuloksen pitää sen olla tahmaista ei enää hyvin juoksevaa, mausteista mutta makeaa jossa hiven suolaisuutta. Ota ribsit ulos uunista ja sivele niiden päälle maustekastiketta. Pane ne takaisin uuniin ja anna niiden nyt saada kunnolla väriä 225 asteessa niitä kuitenkaan polttamatta karrelle. Käännä ribsejä ja sivele toinenkin puoli. Tarjoile uuniperunan ja salaatin kera.

Kreikkalainen salaatti

Raikkaita vihreitä salaatinlehtiä, sipulia, mustia aromaattisia oliiveja ja Fetajuustoa tuoreella oreganolla maustetussa vinaigrettessä.

Kreikan salaatti sopii hyvin muistuttamaan kesästä, vaikka se muuten voi tulla mieleen epävakaat nykypäivät huippukokouksineen. Salaatilla vain tänä päivänä, ja tässä yhteydessä, on onneton nimi, mutta se vain on niin kesäinen joten en voinut olla muistamatta sitä tähän kaamosterapian yhteydessä jota juuri nyt harjoitan. Parin viikon päästä minäkin vihdoin ja viimein totun tähän pimeämpään maailmaan. Kreikan salaatti on niin helppoa valmistaa että jokainen joka löytää omasta keittiöstään jääkaapin voi se valmistaa.

Jos sinulla vain on rapeata vihreää salaattia, suolaista kermaisen valkoista Fetajuustoa, aromaattisia mustia oliiveja ja auringon kypsentämiä punaisia tomaatteja pärjäät jo pitkälle tämän salaatin suhteen. Ainekset voivat jopa paloitelle sormilla repimällä, jollei joko ole veistä tai ei omaan edes sen vertaa veitsitaitoja että uskaltaisi leikata salaattia, paprikaa ja Fetajuustoa.

Tähän voi myös fetan sijaan käyttää tuorechevreä jonka voit helposti itse valmistaa kotona seuraamalla reseptiäni chevre kutunmaitojuusto.

Hyvä kastike tietysti piristää salaatin makua joten oliiviöljy ja viinietikka ovat hyväksi avuksi avittamaan salaatin makua. Perinteisesti kreikan salaatinkastike maustetaan aina oreganolla, joka mieluiten tietysti pitäisi olla tuoretta, mutta tässä kaamoksen keskellä pimeää pohjolaan voi olla pakko tyytyä kuivattuun oreganoon.

Käytä tähän kypsiä punaisia tomaatteja, ja jos ne ovat kaupasta oranssin talvikalpeita anna niiden kypsyä päivä pari ikkunalaudalla ennen niiden syömistä. Perinteisesti tässä salaatissa ei ole paljon salaatinlehtiä, mutta se kuitenkin näyttää paremmalle, nyt tarvitsemme kauniita loistavia värejä.

Seuraavaksi tärkein raaka-aine on mustat oliivit, niitä pitää vain olla. Kaupasta saa sekä vihreitä että mustia oliiveja, ja niitä löytyy joka kaupasta lasi tai peltipurkeissa, joistain jopa tyhjiöpakattuna muoviin. Oliiveja ei kuitenkaan syödä raakana suoraan oliivipuusta, vaan ne ennen syömistä kypsytettävä fermentoimalla ne joko suolavedessä tai lipeässä jolloin haitalliset ja pahalle maistuvat aineet poistuvat jonka jälkeen ne usein säilötään suolaveteen.

Vihreät oliivit ovat oliivipuun raakoja hedelmiä kun taas mustat tai tummat ovat kypsiä hedelmiä mutta joskus raakoja vihreitä oliiveja värjätään mustiksi. Mustat värjätyt oliivit ovat yleensä epätasaisia väriltään, ja aidot mustat oliivit eivät välttämättä ole ”mustia” vaan tumman ruskeita joskus vähän violetinsävyisiä väriltään. Valitse tähän niin hyvänlaatuisia oliiveja kuin vain budjettisi antaa myöten, jos laatu on huono ei tuloskaan ole yhtään sen parempi, olivat oliivit sitten vihreitä tai mustia. Jos pidät oliiveista kannatta sinun myös kokeilla reseptiäni vihreä tapenade.

Kumpiakin oliiveja saa kivettöminä, mutta tällöin niitä on jo käsitelty enemmän joten ne eivät kaikki ole aina hyvän makuisia, varsinkin mustat oliivit rikkoontuvat helposti. Oliivien yhteydessä on mainittava myös oliiviöljy, älä käytä halvinta laatua tähän, salaattikastikkeisiin kannattaa aina sijoittaa korkealaatuiseen kylmäpuristettuun extra virgine oliiviöljyyn jos vain suinkin budjetti sen antaa periksi. Halvempaa oliiviöljyä voi käyttää muuhun ruoanlaittoon kuten esimerkiksi paistamiseen.

Jos sipuli on hyvin äreä talvisipuli, joka itkettää pahasti sitä viipaloidessa voit panna viipaleet pariksi minuutiksi sitruunamehuun kypsymään, samalla tavalla kuten reseptissäni avokadoa siianmädillä. Osta hyvälaatuista Fetajuustoa, älä valitse marketin tyhjiöpakattua tanskalaista Fetaa, sekin käy jollei muuta ole, mutta suosittelen että kokeilet jotain oikeata vuohenmaidosta valmistettua Fetajuustoa. Näitä löytyy juustokauppiailta, isojen tavaratalojen herkkutiskeiltä tai herkkupuodeista kuten Koivistolta Tampereen kauppahallissa ja etnisistä ruokakaupoista.

Vuoden aikojen mukaan salaattia voi tuunata sillä mitä on käsillä, kuten alkukesän vihreillä versoilla vähän erinäköinen kreikan salaatti, kunhan vaan perusainekset ovat ne samat: tomaattia, sipulia, fetaa ja mustia oliiveja. Sipulin ei välttämättä tarvitse aina olla keltasipulia, vaan voit sen mielesi mukaan halutessasi korvata purjosipulilla, punaisella sipulilla tai kevät sipulilla kesällä.

Salaattilajikkeen voi valita omin mieltymyksiensä mukaisesti, mutta värikontrasteja miettien suosittelisin jotain loistavan vihreää salaattia, en niinkään mitään punertavaa tammenlehtisalaattia tai Lollo Rossoa joka paremmin sopii kesään kuin loistamaan pimeydessä. Jos tarjoilet salaatin heti voit lisät kastikkeen sen sekaan, muuten kannatta säilyttää salaattikastike erikseen kannussa jotta jokainen voi lisätä sitä itse salaattinsa sekaan. Nahistunut salaatti masentaa vielä enemmän nyt pimeän tullen. Kreikan salaatti sopii hyvin alkuruoaksi, ja leivän kanssa lounaaksi mutta miksei myös lisukkeeksi moussakan tai marokkolaisten kebakkojen kera. Sekä alkuruokana että lisukkeena tästä riittää hyvin kuudelle hengelle.

Kreikan salaatti
1 salaatin kerä
4 tomaattia
1 punainen paprika
1 sipuli
200 g Fetajuustoa
150 g mustia oliiveja

Oreganovinaigrette:
½ valkoviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl tuoretta oreganoa (tai 1 tl kuivattua)
merisuolaa
mustaa pippuria

Huuhtele salaatti, tomaatit ja muut vihannekset ja anna niiden kuivahtaa. Huuhtele myös oregano, jos käytät tuoretta sellaista. Anna oreganon kuivua talouspaperilla. Kuori sipuli ja viipaloi se ohuelti. Valuta oliiveista neste ja lisää pane ne kulhoon sipulin kanssa. Leikkaa tomaatit paloiksi, tee sama myös paprikalle. Paloittele feta sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja lisää tomaatit, feta ja paprika kulhoon. Paloittele salaatti, lisää se kulhoon. Riivi oreganosta lehdet ja pane ne pieneen kulhoon, lisää öljy ja viinietikka ja sekoita. Mausta suolalla ja vasta rouhitulla mustalla pippurilla. Kaada kastike salaatin päälle ja sekoita se kunnolla, tarjoile salaatti heti puolen tunnin sijaan jottei se nahistu.

Kesän tuulahdus keskellä kaamosta

Mansikoita, tuoretta minttua ja aniksen makuista herkullista Pernodia. Ihana aromaattinen tapa parantaa kaamosmasennusta.

Joka kesä kaikki pakastaa hulluna mansikoita kokonaisina ja minä keksin vasta tänä kesänä mihin minä niitä tarvitsen niitä kokonaisia pakastemansikoita. Mansikoista voi talvella keittää hilloa, mehua tai kiisseliä mutta saman voi tehdä myös kesällä, ja koska minulla nyt sattui olemaan viime vuoden mansikoita pakkasessa heitin ne jäisinä Pernodin sekaan, ja ai kun oli ihanaa. Jäiset mansikat jäähdyttävät aniksen makuisen Pernodin hetkessä, ja siinä liottuaan ne maistuvat sitten niin hyvälle, että jos sytyttää lampun voisi jo melkein uskotella itselleen ettei olekaan vuoden pimeintä aikaa ennen joulua, vaan kesä.

Pernod on yrteillä maustettua anisviinaa, tai likööriä koska se on hyvin makeaa. Se syntyi alkujaan pakosta kun niin suosittu Absintti suurimmassa osassa maailmaa kiellettiin 1915 koska se sisälsi koiruohoa jonka silloin luultiin aiheuttavan harhanäkyjä ja hullutta. Pernod oli alkujaan absinttimerkki ja siitä tuli laillista kun siitä toisen maailman sodan jälkeen poistettiin koiruoho ja lisättiin sokeria ja syntyi se mitä me tänä päivänä kutsumme Pernodiksi.

Olen jo vuosikymmeniä ollut vannoutunut Pernod-fani vaikka Pernod minun makuuni on liian makeaa. Parasta Pernodissa on sen lakritsimainen aniksen maku jota monet usein kutsuvat yskänlääkkeeksi. Pernod muuttuu läpikultaisesta keltaisesta läpinäkymättömäksi maitomaiseksi kun siihen lisätään vettä, samoin kuten mm absintti ja monet muut anista sisältävät viinat ja liköörit. Juon aika ajoin Pernodia Coca Colassa ja sitä on joskus nimetty tiskirätistä puristetuksi nesteeksi. Se on oikeasti sameata ja aika iljettävän näköistä, mutta en ihailekaan juomaa kauneuttaa, vaan nautin sen herkullisesta ja aromaattisesta mausta. Kokiksen kanssa Pernod on vieläkin makeampaa kuin omana itsenään, joten jos pidät sekä makeasta että aniksen mausta suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä.

Käytän myös verrattain usein Pernodia ruoanlaitossa, kuten reseptissäni etanoita Pernodissa ja juon sitä ihan sinällään. Ennen mansikoiden keksimistä käytin tavallisia jäitä mutta tästä lähtien aion siirtyä pakastemansikoihin, ja tätä kutsun kesän tuulahdukseksi keskellä kaamosta.

Kesän tuulahdus keskellä kaamosta
6 cl Pernodia
pakastemansikoita
tuoretta minttua

Mittaa likööri kauniiseen lasiin, lisää kuplavettä jos halut pitkän drinkin ja miedomman aniksen maun. Lisää lasiin jäiset mansikat ja koristele tuoreella mintun oksalla. Istuudu nojatuoliin ja nosta jalat ylös.
Nauti juomaa silmät ummessa ja kuvittele että on kesä. Kun olet nauttinut hiljaisesta hetkestä voit virkistyneenä palata takaisin nykypäivään ja tähän hetkeen.

Vihreä hernetahna leivälle

Vihreistä herneistä valmistettu tahan maustettuna piparjuurella, vihermintulla ja mallasetikalla. Vegaanilekin sopiva leivänpäällinen.


Tässä yhdistin samalla Suomalaisen kulttuurin vihreillä herneillä piparjuuren kera Englantilaiseen, jossa herneet usein yhdistetään minttuun, ja käytinkin tässä tuoretta viherminttua. Voit myös käyttää valmista minttukastiketta, tuoreen mintun sijaan. Lisäsin tähän mallasetikkaa antamaan sitä happamuutta johon yleensä olen käyttänyt sitruunan mehua vegaaneissa leivänpäälisissä.

Tällä kertaa käytin hyväkseni esikeitettyjä papuja säilykkeenä, halusin kokeilla mille ne maistuvat ja tähän ne soveltuvat hyvin, mutta jollei sinulla ole kiire voit hyvin itse liottaa kuivatut herneet jotka sen jälkeen kypsennät keittämällä. Mutta anna kuitenkin herneiden jäähtyä ennen soseen valmistusta. Huomaa että reseptissä herneiden määrä on liotettuja ja kypsennettyjä herneitä. Kuivatuista saat samalla määrällä varmaan tuplan määrä herneitä liottamisen ja keittämisen jälkeen, jollet jopa kolminkertaista määrää. Tämä muuten on syy miksi minä en osaa keittää kuin kylpyammeellisia perinteistä vihreätä hernekeittoa kuin keltaista hernekeittoakaan, jotka aina riittävät ruokkimaan koko komppanian sekä naapurit.

Käytin tähän manteliöljyä oliiviöljyn sijaan, koska halusin että herneet maistuvat sille omalle itselleen, eivätkä oliiviöljylle. Jollet halua hernetahnasta hyvin rasvaista voit korvata osan öljystä jäähdytetyllä keitetyllä vedellä. Hernetahnaa voi käyttää dippinä samalla tavalla kuten Hummusta, ruskeata paputahnaa leivän päälle, Guacamolea, ja jollet ole vegaani voit myös kokeilla reseptiäni chili-aïolia dippinä raaoille vihanneksille. Suunnittelin tämän hernesoseen kurpitsansiemen leivälle, joten lisäsin myös hernesoseen sekaan paahdettuja kurpitsan siemeniä viimeistelyvaiheessa.

Vihreä paputahna leivänpäälle
400 g keitettyjä vihreitä herneitä
1 sipuli
1-2 dl öljyä
nippu tuoretta viherminttua
suolaa
valkopippuria
3 cm tuoretta piparjuurta
kurpitsan siemeniä
1-3 rkl mallasetikkaa

Liota herneet ja keitä ne kypsiksi. Anna herneiden jäähtyä. Huuhtele minttu huolellisesti ja anna sen kuivua puhtaalla keittiöpyyhkeellä tai talouspaperilla. Kuori sipuli ja hienonna se karkeasti. Kuori piparjuuri ja raasta se hienosti. Riivi mintunvarsista lehdet ja hienonna niitä vähän pienemmiksi. Kaada herneet, sipuli piparminttu ja piparjuuri kulhoon. Lisää sekaan ripaus pippuria, suolaa ja loraus öljyä. Soseuta tasaiseksi jollet halua sattumia ja lisää öljyä kunnes tahna on tarpeeksi paksua muttei vielä aivan juoksevaa, jotta se pysyy hyvin leivän päällä. Tarkista soseen maku ja lisää suolaa, pippuria tai etikkaa kunnes herneet maistuvat hieman kirpeiltä. Siirrä tahna tarjoilukulhoon ja peitä se tiivisti muovilla. Anna tahnan tekeytyä vähintään tunnin ajan jotta maut ehtivät tekeytyä ja päästä kunnolla kukkaan. Viimeistele hernetahna valuttamalla ohut vana öljyä sen päälle ja ripottele paahdettuja kurpitsansiemeniä koristeeksi ja ripaus sormisuolaa mausteeksi. Tarjoile tahnaa leivänpäällisenä uunituoreen kurpitsansiemenleivän päällä.

Lampaanlihamureke suppilovahveroilla

Tuoreilla suppilovahveroilla täytettyä lampaan lihasta valmistettua lihamureketta piparjuurikastikkeella.

Tämä vuosi tosiaankin on taas niitä suppilovahvero vuosia. Metsä on edelleen pullollaan isoja suppilovahveroita ja koska nyt taas oli tuoreita sieniä tarjolla, päätin hyödyntää niitä lihamurekkeen täytteeseen. Sienet vain eivät sovi täytteeseen tuoreina vaan ne pitää ensin kypsentää koska ne sisältävät liikaa nestettä raakoina. Mistä tulikin mieleeni. Jollei sinulla ole saumaa ja siinä mahdollisuutta kuivattaa kaikkia suppilovahveroita on toinenkin tapa voissa paistamisen lisäksi saada ne säilöön. Ne voi myös ryöpätä nopeasti suolavedessä, valutta neste pois ja jäähdyttää, ja mitä nopeampi jäähdytys sitä parempi. Jähdyttämistä nopeuttamiseksi voit ryöpätyt, valutetut sienet oanna esimerkiksi parvekkelle, tai muuten ulos jäähtmään. Pussita jäähtyneet sienet sopivan kokoisissa erissä ja pakasta ne. Tämä on sama tapa jolla kaupasta ostetut suppilovahverot on käsitelty, nopeasti ryöppäämällä ennen niiden pakastamista.

Käytin tähän lampaanlihaa ja porsaanlihaa, mutta voit yhtä hyvin käyttää jotain muuta lihaa kunhan vain porsaanlihaa on tarpeeksi suhteessa kuivempaan lihalaatuun. Porsaanlihaa tarvitaan jotta murekkeessa on tarpeeksi rasvaa, ja rasva antaa sitä makua. Jauhoin tähän murekkeeseen lihat itse, se kannattaa jotta tietää mitä ruoassa on. Lihat saa helpoiten jauhettua helpoiten monitoimikoneessa tai lihamyllyllä. Mutta koko mureketaikinan voi valmistaa monitoimikoneessa jolloin samalla saa lihan työstettyä jotta se saa sen sitkon jonka mureke vaatii. Mureketaikina jota ei ole työstetty tarpeeksi ei pysy koossa samalla tavalla kuten vaivattu lihamassa. Mutta, laiskana tyttönä olen keksinyt vielä yhden oikopolun hyvälle lihamurekkeelle.

Lihamurekkeen voi valmistaa leipä- tai pateevuoassa, eikä sen välttämättä tarvitse olla vesihauteessa. Tällä tavalla mureke pysyy koossa paremmin, vaikka se kutistuukin leipävuoassa. Tämän kokoinen mureke vaatii noin tunnin kypsennysajan uunissa, joten se voi hyvin jättää uuniin ja harrastaa jotain muuta sen ajan.
Nesteenä kerma antaa murekkeelle myös lisärasvaa, jota lampaan lihassa suhteessa on vähemmän kuin porsaanlihassa. Käytin tähän myös ruiskorppujauhoja, jotka antavat murekkeelle mehevämmän ja täyteläisemmän maun.

Lisukkeeksi valitsin paahtaa erivärisiä porkkanoita ja palsternakkaa omassa vuoassaan samalla tavalla kuten reseptissäni paahdettuja juureksia ja tarjoilla ne murekkeen sivussa mutta voit yhtä hyvin valmistaa perunasosetta tai bataattisosetta ja tarjoilla koko helan hoidon piparjuurikastikkeen kanssa. Jos paahdat palsternakkaa tarvitsee se lyhyemmän kypsennysajan kuin esimerkiksi perunat, palsternakat ovat kypsiä jo puolen tunnin jälkeen samoin pienet porkkanat.

Murekkeen kastike on maustettu tuoreella raastetulla piparjuurella. Juuri nyt sitä voi vielä kaivaa ylös maasta, jos on oma maa mutta on hyvä ja helppo tapa ottaa piparjuurta talteen talveksi, jolloin pakkanen estää tuoreen piparjuuren saannin. Kaupan piparjuuret ovat monesti olleet jo kuukausia maasta kaivettuna eivätkä maistu samalle kuin tuore piparjuuri, vaikka nekin hätä tapauksessa välttävät. Tuore piparjuuri kuoritaan ja leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi ja pakastetaan. Parissa minuutissa huoneenlämmössä on piparjuuri jo niin sulaa että sen helposti voi raastaa ruokaan.

Kastiketta tehdessä kannatta aina hyödyntää lisukevihannesten keitinvettä unohtamatta sitä nestettä ja rasvaa murekkeesta valuu ulos. ja tässä pääsen sujuvasti takaisin tähän rasvaan, josta jo mainitsin että mureke tarvitsee oikean määrän rasvaa jotta siitä tulee maukasta. Osa tästä rasvasta valuu kypsennyksen aikana ulos murekkeesta, joten itse kypsä lihamureke sisältää vähemmän rasvaa kuin kypsentämätön liha. Lisää siivilöityä keitinvettä kastikkeen sekaan ennen kerman lisäämistä. Tällä resepti ruokkii noin neljästä kuuteen syöjää vähän riippuen miten nälkäisiä he ovat, runsailla lisukkeilla ruokit tällä isommankin pöytäseurueen.

Lampaanlihamureke:
200 g porsaanlihaa
400 g lampaanlihaa
1½ dl ruiskorppujauhoja
1½ dl kermaa
1 kananmuna
1 rkl suolaa
1 tl mustaa pippuria
½ tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua kanelia

Suppilovahverotäyte:
1 sipuli
5 dl tuoreita suppilovahveroita
mustaa pippuria
suolaa
½-1 tl kanelia
oliiviöljyä paistamiseen

Piparjuurikastike:
5 cm piparjuurta
3 rkl murekkeesta valunutta rasvaa
3-5 dl vettä
½ dl kermaa
vehnäjauhoja
suolaa
valkopippuria

Suppilovahverotäyte:
Puhdista sienet huolellisesti. Leikkaa multaiset kohdat pois ja harjaa sienet kuivalla harjalla. Älä huuhtele sieniä. Kuori sipuli ja silppua se hienosti. Ruskista sipuli ja sienet keskilämmöllä tilkassa oliiviöljyä tai voita. Käytä niin vähän rasvaa kuin vain mahdollista. Mausta täyte suolalla, mustalla pippurilla ja kanelilla.

Lampaanlihamureke:
Ota liha ulos jääkaapista noin tunti ennen sen kypsennystä jotta se ehtii lämmitä. Mittaa korppujauhot kulhoon ja kaada kerma päälle lisää muut mausteet ja anna korppujauhojen turvota puolisen tuntia. Paloittele liha pienemmäksi ja jauha se hienoksi joko lihamyllyssä tai monitoimikoneella. Vispaa kananmuna rikki pienessä kulhossa ja lisää se ja jauhettu liha korppujauhojen kanssa lihan sekaan. Anna koneen työstää lihamassaa kunnes se on tasaista ja notkeaa. Tee massalle paistokoe, ota pieni pala sitä ja paista se ja tarkista sen maku. Lisää mausteita makusi mukaan kunnes mausteet ovat paikallaan. Muotoile lihamassasta mureke niukasti öljyttyyn leipävuokaan. Aloita tekemällä sen alapuoli käyttäen noin puolet taikinasta. Levitä liha paksuksi levyksi jotka ulottuvat vuoan reunoille ja lisää sen keskelle riviin sienitäyte ja lisää loppu taikina päälle. Muotoile murekkeelle tasainen yläpinta. Paista mureketta uunissa noin reilu 1 tunti 175 asteen lämmössä. Pinnan pitää saada kaunis ruskea paahtunut väri. Voit helposti kokeilla onko mureke valmista. Pistä veitsi keskelle mureketta ja anna sen olla viitisen sekuntia. vedä veitsi ulos ja pane se alahuultasi vasten. Jos veitsi on kuuma on mureke valmista. Nosta mureke uunista ja kaada liiat nesteet vuoasta siivilän läpi ja ota ne talteen. Kumoa mureke leikkuulaudalle tai isolle vadille ja anna murekkeen levätä vuoan alla noin vartin ajan.

Piparjuurikastike:
Lusikoi kolme ruokalusikallista murekkeen rasvaa lämpimään kattilaan. Lisää kattilaan 2 rkl jauhoja vispaten. Anna jauhojen paistua rasvassa kunnes ne ovat saaneet ruskean värin. Älä polta jauhoja liikaa jollet halua tummaa kastiketta murekkeesi kanssa. Lisää rasvan sekaan nestettä, joka lisukkeiden keitinvettä tai tavallista vettä sekoita kunnolla jottei kastikkeesta tule kokkareista. Kuori piparjuuri ja raasta se hienosti. Ota kastike lämmöltä ja lisää raastettu piparjuuri. Mausta kastike suolalla ja valkoisella pippurilla oman makusi mukaan.

Esille pano:
Leikkaa puolentoista sentin paksuisia viipaleita, ja asettele ne lämpimille lautasille. Asettele sen viereen lisukkeet ja lusikoi kastiketta ympärille. Tarjoile murekkeen lisäksi kastiketta kulhosta, pihlajanmarjahyytelöä ja raikasta vihersalaattia.