Lohta appelsiinillä maustettuna

Arkisen nopeaa paistettua lohta ja spagettia appelsiinilla, inkiväärillä ja chilillä maustettuna.

Olen jostain syystä viime aikoina ollut hyvin mieltynyt keltaiseen ruokaan, sen näkee jo niistä resepteistä joita tänne on viime aikoina päätynyt mutta kesällä minulla oli jonkinlainen päähänpinttymä appelsiinin, chilin ja inkiväärin kohdalla ja sitä päätyi, no ei nyt ihan joka ruokaan mutta useaan kuitenkin. Se muuten on aivan mahtava aromivoi, valkosipulia, appelsiininkuorta, tuoretta chiliä ja inkivääriä. Kannatta kokeilla.

Valitsin käyttää tähän kokonaiset lohiviipaleita jokaista ruokailijaa kohden, mutta voit yhtä hyvin käyttää lohisuikaleita jos niin haluat. Tällöin kala kypsyy vieläkin nopeammin kuin viidessä minuutissa. Jos haluat lohestasi ylikypsää paista sitä tuokio pidempään kuin reseptissä neuvotaan. Kala on maustettu soijakastikkeella, joka on suolaista, joten sinun kannatta maistaa sekä kalaa että kastiketta, jotta tiedät tarvitsevatko ne mielestäsi lisää suolaa vai ei.

Samasta syystä myös spagetti keitetään miedosti suolatussa vedessä, tässä kohtaan se eroaa tavalliseen neuvooni joka on että pasta keitetään aina ”merelle maistuvassa vedessä”, siis suolatussa vedessä. Munatonta ja vegaaneillekin sopivaa nauhapastaa valmistat itse helposti kotona seuraamalla ohjettani reseptissäni pasta fresca. Voit myös itse valmistaa "tavallisen" spagetin seuraamalla reseptiäni Nokkoscapellinia mutta olla käyttämättä siihen sitä nokkosta.
Koska opin ettei kalaa tai merenelävää sisältävän pastaruoan kanssa koskaan tarjoilla juustoa, jätin sen pois mutta voit tietenkin lisätä sitä tähän esimerkiksi raastetun Pecorinon tai Parmesaanin muodossa, jos niin haluat.

Appelsiinistä käytetään sekä sen mehu että sen kuori kastikkeeseen, joten sen kannattaa mieluiten olla Luomu appelsiini. Hätätapauksessa voit myös huolellisesti pestä tavallisen appelsiinin. Pieni osa appelsiinini kuoresta raastetaan sitrusraudalla joka säästetään koristeluun, loput taas raastetaan tavallisella raastinraudan hienommalla puolella. Vasta tämän jälkeen kannattaa appelsiini halkaista ja puristaa sen mehut kastikkeeseen. Tämän ruoan ei ole tarkoitus olla tulinen, siinä pitää vain olla tulinen alavire, joten maista chilin tulisuus ja käytä sitä määrässä sen tulisuuden huomioon ottaen mutta muista että myös tuore inkivääri lisää tulisuutta ruokaan.

Tällä reseptillä saat ruoat neljälle ruokailijalle, noin sata grammaa raakaa kalaa sekä sama määrä kuivaa spagettia jokaista ruokailijaa kohden pääruokana, jos tarjoilet saman alkuruokana riittää tästä kuudesta kahdeksalle, vähän riippuen annoskoosta. Jollei tämä lohispagetti kiinosta voit sen sijaan kokeilla vuohenputkitagliatellia ja rapeaksi paistettua lohta.

Appelsiinillä maustettu lohipasta

400 g lohta
oliiviöljyä
400 g täysjyvä spagettia
2-5 cm tuoretta inkivääriä
mustaa pippuria
1 valkosipulinkynsi
1 appelsiini
1 tuore punainen chili
2-3 rkl soijakastiketta

Viimeistelyyn:
tuoretta korianteria

Ota lohi jääkaapista ulos vähintään puolisen tuntia ennen sen kypsentämistä jotta sen lämpiää. Leikkaa lohesta joko annospaloja tai suikaloi se, riippuen miten kiire ruoalla on. Keitä spagetti kypsäksi sen pakkauksen ohjeiden mukaan miedosti suolatussa vedessä. Pese appelsiini ja anna sen kuivahtaa. Kuori inkivääri teelusikalla ja joko raasta se hienoksi tai suikaloi veitsellä. Kuori valkosipuli ja hienonna se. Poista chilistä sen kanta ja halkaise se. Poista se sisustasta sekä siemenet että vaaleat kalvot (joissa suurin osa tulisuutta piilee) ja hienonna myös chili. Lorauta paistinpannun oliiviöljyä ja lisää valkosipuli, chili ja inkivääriä ja sekoita. Kuivaa lohen pinta talouspaperilla ja lisää tämän jälkeen lohi nahkapuoli alaspäin. Anna lohen paistua kaksi minuuttia nahkapuoli ylöspäin jonka jälkeen se käännetään. Lisää pannulle 1 rkl soijakastiketta ja valele paistinnesteillä kalaa sen yläpuolelta. Anna sen paistua kolme minuuttia. Raasta appelsiinin kuoresta pitkiä suikaleita sitrusraudalla, noin nelisen annosta kohden. Säästä nämä annosten viimeistelyyn. Raasta loppu appelsiinin kuori raastimen hienolla puolella. Halkaise raastettu appelsiini ja purista sen mehut. Huuhtele korianteri ja anna sen kuivahtaa talouspaperilla. Kaada spagetti lävikköön ja anna sen valua, ota talteen noin desin verran keitinvettä. Ota kala sivuun ja pidä sitä lämpimänä. Lisää pannulle soijakastiketta, appelsiinin kuori ja mehu, ja lisää valutettu spagetti. Sekoita hyvin ja anna mausteiden imeytyä spagettiin parin minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Ota pannu lämmöltä ja tarkista spagetin maku ja lisää suolaa jos se sitä mielestäsi sitä tarvitsee. Annostele spagettia lämpimille syville lautasille, asettele kalapalat päälle ja lusikoi paistinlientä mausteineen kalan päälle. Viimeistele annokset appelsiinin kuorisuikaleilla, vasta rouhitulla mustalla pippurilla ja tuoreella korianterilla.

Keltainen porkkanakeitto

Kermaista samettisen pehmeää porkkanakeittoa keltaisista ja valkoisista porkkanoista valmistettuna.

Tosiaankin, kasvimaa on nyt tyhjennetty ja tänä vuonna sain myös keltaisia ja valkoisia porkkanoita mutta, koska sain tilaamani siemenet harmittavan myöhään, jäi niiden kasvuaika vähän lyhyehköksi. Porkkanoita tuli yllätyksekseni aika paljon, ja ne kasvoivat kuitenkin melko hyvin. Suurin osa jäi pieniksi vaikka yksi keltainen porkkana oli jopa kilon painoinen. Porkkanakeitto on klassikko jota meille syödään usein, mutta nyt keiton väri oli eri mihin olimme tottuneet. Yllätys, yllätys sekä keltainen että valkoinen porkkana maistuu, juuri niin, aivan porkkanalle vaikkei se näytä sille mihin me nykyajan ihmiset olemme tottuneet. Porkkanat eivät alun perin olleet oransseja, nykyajan oranssin värinen porkkana on kotoisin Hollannista, ja mainitsinkin sen reseptissäni inkivääriporkkanat.

Porkkanoita on valkoisia, keltaisia, sinisiä tai violetteja ja punaisia nykyajan tavallisen oranssin lisäksi. Suureksi harmikseni en löytänyt mistä mitään tarkkaa tietoa miten eriväristen porkkanoiden ravintoarvot eroavat toisistaan, vain viitteitä porkkanamuseon sivuilla. Niin yllätyin että on jopa olemassa porkkanamuseo.

Tämä keitto on ihanan samettista lämmintä syötävää kylmänä arkipäivänä vain tuoreen hapanleivän kanssa, mutta sopii yhtä loistavasti illallisten alkuruoaksi. Korostin keiton keltaista väriä lisäämällä sen pinnalle oranssin tavallisen porkkanan raastetta, ja vaikka se sopiikin keittoon kontrastiksi sen pehmeälle koostumukselle voit suosiolla jättää sen pois kun tarjoilet keittoa. Jollet halua keitosta kasvisversiota voit viimeistellä keiton rapeaksi paistetuilla pekonin paloilla.

Useissa sosekeitoissa on aina perunaa, jolla keitto saadaan silkkisen pehmeäksi mutta soseutin vain porkkanoita ja tulos oli aivan yhtä samettisen silkinpehmeä mutta voit toki halutessasi jatkaa keltaisia porkkanoita perunalla jollei niitä ole tarpeeksi. Tähän keittoon voit myös käyttää vihanneslientä jos haluat, mutta itse valitsin pelkistetyn keltaisen porkkanan maun. Suurin syy tähän päätökseen oli etten halunnut muuntaa keltaisten porkkanoiden omaa väriä, tai makua. Huomaa, tämä keitto ei ole vegaaneille sopiva, koska se sisältää sekä voita että kermaa, mutta tottunut laktoosille herkkä osaa tämän vaihtaa laktoosittomaan kermaa ja voihin. Kerman voi myös vaihtaa hapankermaan, siis smetanaan tai Creme Fraicheen jotka sopivat erinomaisesti makean porkkanan kanssa.

Keltainen porkkanakeitto
keltaisia porkkanoita
merisuolaa
valkopippuria
3 rkl voita
kermaa tai hapankermaa

Viimeistelyyn:
mustaa pippuria
pekonia (tai porkkanaraastetta)

Kuori porkkanat. Paloittele porkkanat pieniksi, kaikki samankokoisiksi paloiksi kattilaan. Lisää vettä kunnes porkkanat melkein peittyvät ja keitä porkkanat kypsiksi kannen alla miedosti suolatussa vedessä. Kaada porkkanat lävikköön mutta ota talteen keitinvesi kulhossa. Lisää porkkanoiden sekaan voi ja anna sen sulaa ennen kuin soseutat ne. Kaada porkkanasose takaisin kattilaan ja lisää sekaan loraus kermaa, lisää keitinvettä kunnes keitto on tarpeeksi paksua, muttei liian juoksevaa. Lämmitä keittoa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen pohjasta asti, jottei keitto pala pohjaan. Tarkista keiton maku ja mausta keitto suolalla ja valkoisella pippurilla oman makusi mukaan. Tarjoile keitto syviltä lautasilta tai pienistä kulhoista, ja viimeistele keitto mustalla pippurilla, raastetulla porkkanalla ja/tai rapeaksi paistella pekonilla.

Aamiaishillo kurpitsasta

Läpikuultavaa kullankeltaista ihanan makeaa kurpitsahilloa aamiaisleivän päälle.

Kasvimaa on nyt tyhjennetty kaikista kasveista joten nyt on kiire saada kaikki hyödynnettyä ja säilöttyä sopivalla tavalla. Tänä vuonna äiti viljeli taas kurpitsaa pitkästä aikaa, joten sain häneltä suurimman osan 18-kiloisesta vonkaleesta. Tämän kokoisesta kurpitsasta riittää jo muuhun kuin vain siihen tavalliseen anopin ananaskurpitsaa ja lipuliin joista myös valmistin. Kurpitsan käsittelyn suhteen sinun kannattaa lukea tekstini lipulia. Loppu kurpitsasta päätyi kuutioituna kattilaan kypsymään kultaisen läpinäkyväksi ja sen jälkeen soseeksi jota pakastin sopivan kokoisissa erissä.

Kurpitsalla on ihana tuoksu kun se keittiössä hiljalleen kypsyy, se tuoksuu jotenkin pehmeän voimaiselle, tuoksu jota rakastan. Keitin kurpitsan keitinliemen kokoon, josta pakastin osan vihannesliemeksi. Minulla on kasvislientä jota keitän aina kun sille saan hyviä raaka-aineita jonkun muun ruoan valmistuksen sivutuotteena. Kasvisliemikuutiot säilytän pussissa, johon päätyy monen eri erän vihannesliemet joten liemikuutioiden värit ja maut eriävät toisistaan. Mutta kun ottaa tämän huomioon ruokaan valmistaessa, että käyttää monta eriväristä kuutiota saa keittoihin ja kastikkeisiin vähän vaihtelua.

Tätäkin kurpitsasosetta olisi ollut liikaa näin kahden hengen huusholliin jossa vain satunnaisesti vaikka toki joka sunnuntai jälkikasvu käy tunnollisesti perhelounaalla. Mietin tovin mitä muuta voisin helposti kaapissa olevista aineksista ja päädyin kurpitsahilloon. Tämä hillo on valmistettu tavallisella valkoisella taloussokerilla, mutta siihen voisi myös käyttää hillosokeria jos haluaa hillosta enemmän marmelaatia tai hyytelöä. Huomaa että tässä reseptissä on myös käytetty jo kypsäksi keitettyä kurpitsaa, määrä reseptissä on kypsennettyä kurpitsaa koska tämä oli tavallaan kurpitsan säilömisen sivutuote.

Mausteeksi hilloon en valinnut kanelia, jota käytetään useimmissa makeissa kurpitsaresepteissä, vaan sen sijaan tonkanpavun jonka uutetta minulla on kaapissa. Voit itse helposti valmistaa tonkanpavun uutetta, jos vain saat näitä tonkanpapuja käsiisi, tai samalla tavalla kuten luumuhillossa antaa tonkanpapujen kiehua mukana hillossa. Muita maustevaihtoehtoja jotka olen tähän todennut sopivan hyvin ovat mm neilikka, muskotinkukka, inkivääri, voit käyttää joko tuoretta inkivääriä raastettuna tai inkivääriä jauhettuna mutta myös kanelia, jonka jo mainitsinkin. Voit myös lisätä pari tähtianista mukaan kiehumaan ja noukkia ylös ennen hillon purkittamista mutta myös pari ruokalusikallista hunajaa antaa hillolle kivan makuvivahteen.
Sokerin määrä vaihtelee vähän kurpitsanlajikkeen, ja oman maun mukaan, joten aloita vähemmästä määrästä ja lisää sitten vasta lisää jollei hillo ole mielestäsi tarpeeksi makeaa.

Aamiaishillo kurpitsasta
1½ kg kurpitsaa
500–700 g sokeria
1 tl tonkanpapu-uutetta

Halkaise kurpitsa ja kaiva lusikalla sen sisustasta ulos kaikki säikeet ja siemenet. Leikkaa kurpitsa pienemmiksi paremmin käteen sopiviksi paloiksi ja kuori ne. Kuutioi kuorittu kurpitsa noin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Pane kurpitsa kattilaan ja kaada vettä päälle kunnes kurpitsa nippa nappa peittyy.
Anna kurpitsan kypsyä miedolla lämmöllä kunnes se on aivan läpikuultavia. Aseta siivilä kulhon päälle ja nosta kurpitsanpalat kauhalla siihen keitinvedestä. Anna kurpitsan valua kunnes suurin osa keitinvedestä valuu kulhoon. Keitä keitinvettä kokoon kunnes siitä on noin kolmannesjäljellä. Lisää sekaan sokeri ja anna sen liueta kurpitsaveteen. Soseuta kurpitsa sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Lisää kurpitsasose sokeriveden sekaan ja kiehauta hillo ylös. Anna hillon hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Kuori pinnalle muodostunut vaahto pois. Kaada kurpitsahillo huolella puhdistettuihin lasipurkkeihin. Pane purkin kansi kiinni ja anna jäähtyä kunnolla. Lasipurkit säilyvät viileässä avaamattomina noin vuoden. Avatun hillopurkin sisältö taas kannattaa syödä parin viikon sisällä.

Porkkanapihvit okarasta

Okarasta ja porkkanoista valmistettuja vegaaneja kasvispihvejä jeeralla ja korianterilla maustettuna.

Joka keskiviikko meillä puolisoni pyynnöstä syödään kasvisruokia, ja tästä syystä keskiviikkoisin tänne blogiin ilmestyy kasvisruoka. Itse olin aikoinani vuosia kasvissyöjä mutta nyt puolison innostuttua me syömme vähintään kerran viikossa kasvisruokaa mutta hän oli jo tottunut aikaisemmin satunnaiseen kasvisruokaan joten idea ei edes ollut kaukaa haettu. Joten jos haluat aloittaa kasvisruoan syönnin tämä on hyvä tapa vähennät vähitellen liha syöntiä, syöt enemmän kalaa ja vähennät pikkuhiljaa tämän eläinperäisen proteiinin syöntiä.

Kasvissyöntiä ei voi alkaa noin vain suoraan seurauksitta, vaan elimistölle on annettava aikaa mukautua uuteen ruokavalioon. Ja sama koskee myös toiseen suuntaan, jos on ollut kasvissyöjä, kuten jälkikasvu oli alkujaan on aluksi vain maistettava samalla tavalla kuin pikkulapset tottuvat kiinteään ruokaan äidinmaidon jälkeen. Jälkikasvu valitsi itse alkaa syödä lihaa koska kaikki muutkin sitä tekivät, enkä mitenkään voinut tätä kieltää. Mitkään perustelut eivät auttaneen ja ajan kanssa minäkin siirryin takaisin sekaruokavalioon.
Meillä kun on tämän nykyisen satunnaisen tofun valmistuksen sivutuotteena tätä okaraa ja olen sitä käyttänyt pihvien valmistukseen, nyt tällä kertaa porkkanapihveihin. Voit kokeilla okaraa myös kesäkurpitsapihveihin ja jos haluat valmistaa okaraa itse on sinun kokeiltava reseptiäni tofua ja soijamaitoa jotta saat sitä sivutuotteena.

Nämä pihvit voi hyvin joko paistaa paistinpannulla keskilämmöllä, liian matalalla lämmöllä pihvit imevät likaa rasvaa itseensä, liian kuumalla pannulla ne taas palavat pinnalta ennen kuin sisusta on saanut kypsyä. Pihvit voi myös kypsentää uunissa, 175 asteen lämmössä noin kymmenisen minuuttia, vartti, tai kunnes pihvit ovat saaneet kauniin kullanruskean pinnan. Sivele voipaperi pellillä ja sijoita pihvit voipaperille. Suurin haaste kasvispihveissä on se neste jota raaka-aineet sisältävät. Tavallisesti tähän käytettäisiin kananmunaa, mutta se taas ei olisi vegaaniruokaan. Nestettä ei kuitenkaan saa poistaa liikaa jotta pihvit edelleen pysyvät koossa, joten tässä on kerrasta toiseen kyse raaka-aineista ja niiden kosteudesta, asia jonka vain kokemus näyttää. Mutta voi pihvejä hätätapauksessa myös syödä vegaanin pyttipannun muodossa. Tuoreet alkusyksyn porkkanat sisältävät enemmän nestettä kuin lopputalveen asti kylmässä levänneet vanhat porkkanat, jotka muutenkin ovat puisempia koostumukseltaan.

Ensimmäiset pihvisi voivat olla enemmän pyttipannun tapainen massa, sinänsä hyvän makuista muttei välttämättä esteettisesti ruokahalua herättävää tavaraa. Syy miksi nestettä puristetaan pois jo alku vaiheessa on että mausteitten lisättyä sitä ei enää kannata tehdä, mausteet valuvat nesteiden mukana pois pihveistä ja niistä tulee mauttomia ja jos olet käyttänyt esimerkiksi chiliä voivat kätesi alkaa kirvellä. Nestettä voi aina lisätä jos pihvitaikinasta on tullut liian kuivaa eikä se pysy koossa. Tätä asiaa käsittelin enemmän reseptissäni perunalettuja.

Tarjoilin kasvispihvit tällä kertaa Hummuksen kera, mutta tällä kertaa hummus oli maustettu vahvemmin sitruunamehulla jota siinä oli noin kolminkertainen määrä, mutta lisäsin myös Hummuksen jauhettua korianterinsiementä joka kivasti korostaa sitruunanmakua vielä lisää.

Porkkanapihvit okarasta
5 porkkanaa
1 keltasipuli
4 rkl jeeraa
3 dl okaraa
1-2 tl merisuolaa
½-1 tl valkopippuria
½ tl korianterin siemeniä
2-3 rkl riisijauhoja
2 tl rakuunaa
oliiviöljyä paistamiseen
tuoretta korianteria koristeluun

Kuori porkkanat ja raasta ne hienosti. Kuori sipuli ja hienonna se. Pane porkkanaraaste isoon kulhoon, ja jos porkkanasta irtoaa hyvin paljon nestettä voit tässä kohdassa puristella sitä pois. Raasteen ei kuitenkaan pidä olla liian kuivaa jotta pihvit pysyvät koossa. Lisää porkkanan sekaan okara ja hienonnettu sipuli. Rouhi valkopippuri ja korianteri hienoksi morttelissa ja lisää se kulhoon porkkanaraasteen sekaan muiden mausteiden ja jauhojen kera. Sekoita kunnolla. Anna pihvitaikinan tekeytyä vähän aikaa huoneenlämmössä. Muovaa pihvejä, tai pullia ja paista ne joko paistinpannussa tilkassa oliiviöljyä miedolla lämmöllä tai uunissa. Anna pihvien paistua rauhassa kunnes ne ovat saaneet ruskeata väriä reunasta jolloin voit kääntää ne ja paistaa toiseltakin puolelta. Tarjoile Hummuksen ja raikkaan vihersalaatin kera ja viimeistele annokset tuoreella korianterilla.

Tuliset kanafajitakset

Tulisia rapeaksi ruskistettuja kanasuikaleita, tuoretta avokadoa, juustoa ja makean mangochutneyn ja happaman ranskan kerman kanssa käärittynä herkullisiin lämpimiin maissitortilloihin.

Nuorena tyttönä luin kirjaa ja siellä toinen päähenkilöistä oli hulluna tacoihin, joihin en silloin vielä ollut saanut tutustua. Suureksi onneksi pääsin hyvin pian tämän jälkeen ensimmäistä kertaa syömään Taco Belliin, ja totesin että olin samaa mieltä asiasta. Tämän jälkeen söin tacoja aina kuin vain oli mahdollista ja kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini oli tarjolla melkein aina tacoja. Tacojen valmistus muuttui vuosien mittaan, mutta siihen käytettiin aina Pop’s Pimen chilitahnaa, se oli salainen mausteeni jonka toin mukanani Seychelleiltä ja syy miksi kastikkeeni oli, ja on vielä edelleen paljon parempi kuin kenenkään muun. Tacot vain on harmillisen kovia syödä, joten kun löysin pehmeät maissista valmistetut tortillat alkoi ruoka muuttua vieläkin enemmän. Suureksi harmikseni minun on nyt myönnettävä että vaikka olen ylpeä että valmistan kaikki alusta alkaen itse, jotenkin jossain matkan varrella unohtui tacot, tortillat ja fajitakset. Vuosia ostin aivan turhaan maustesekoitusta, jonka aivan yhtä hyvin, tai oikeastaan paremminkin voit itse tehdä. Ja tämä ilman mitään lisäaineita. Onneksi meillä syötiin muutakin kuin vain ja ainoastaan tacoja kaksi kymmentä vuotta, olisi muuten jälkikasvu voinut olla vähän yksipuolisesti ravittu.

Suureksi harmikseni en vielä ole täällä Suomessa löytänyt oikeanlaisia maissijauhoja mistään joten joudun vielä tästedes ostamaan maissitortillani kaupasta valmiina, asia joka nyt harmittaa inua suuresti kun sen vihdoin ja viimein keksin. Fajitas tulee sanasta nauha, ja se liha millä pehmeät tortillat täytetään on leikattu pitkiksi suikaleiksi ja jotta suikaleet olisivat tarpeeksi pitkiä on ne leikattava kokonaisesta kana rintafileestä. Voithan sitä myös käyttää valmiita kanasuikaleita muttei ne ole yhtä pitkiä.

Fajitakset ovat siitä helppoja valmistaa että kana vain kypsytetään mausteiden kanssa, muut lisukkeet leikataan suupaloiksi ja sitten jokainen saa itse täyttää uunilämpimän tortillansa oman makunsa mukaan. Leikatut kanasuikaleet voi maustaa ja antaa tekeytyä jääkaapissa jopa vuorokauden niiden kypsentämistä ennen, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Tällä tavalla säästyy kaikelta piilosuolalta ja piilosokerilta makeutusaineiden erimuodoissa ja makuvahventeista jota mausteseokset aina sisältävät. Itse etsin edelleen sitä optimaalista tortillaa, sitä kaikista herkullisinta suupalaa, ja samaa on jatkunut aivan alusta lähtien ja tulee varmaan jatkumaan aikojen loppuun asti. Juuri nyt siihen sisältyy nämä alla mainitut raaka-aineet. Näihin sopii myös täytteeksi lämmin esikeitetty irtomaissi, tai pavut.

Tämä ruoka sopii hyvin keliaakikoille koska se ei sisällä gluteenia, siinä ei myöskään ole kanan munaa ja laktoosille allerginen voi korvata tavallisen ranskan kerman laktoosittomalle sellaisella jos vain muistaa että juuston on vähän kypsytettyä jolloin siinäkään ei ole enää yhtään laktoosia.

Sitruunan mehun voit hyvin korvata limetillä, sitä käytetään vain maustamaan avokadoa, sekä estämään sen tummumista mutta tuore korianteri on pakollista, ilman sitä tämä ei ole yhtä hyvää. Tähän voisi myös käyttää Guacamolea avokadon sijasta. Toinen pakollinen ainesosa on mangochutney, ja se sopiikin aivan loistavan hyvin tulisen paistetun kanasuikaleiden kera mutta myös ranskan kerma taltuttaa tätä tulisuutta. Tässä versiossa ei ole ollenkaan käytetty tomaattia, mikä on yleistä joten tortillat tarvitsevat muutakin täytettä kuin vain itse nauhoja, ja se onkin toinen syy miksi tämä suorastaan vaatii mangochutneytä seurakseen. Juustoraasteena voit käyttää aivan tavallista Goudaa koska muut ainekset ovat niin vahvan makuisia joten hienompi ja maukkaampi juusto menisi tavallaan aivan hukkaan tässä.

Suomessa tortilloja myydään kahdeksan tortillan pakkauksissa, ja noin kaksi on riittävä jokaiselle ruokailijalle, jolleivät ne ole nuoria teini-ikäisiä kasvavia poikia jotka syövät kyllä kaiken kuin vain lähtee irti padasta mutta tällä ruokit noin nelisen ruokailijaa.

Kana fajitas
8 maissitortillaa
3 kanan rintaa
oliiviöljyä
1 sipuli
1-3 tl jeeraa
1-3 tl chilitahnaa
1-2 savustettua paprikajauhetta
2 valkosipulin kynttä
1 tl korianterin siemeniä
½ tl rouhittua mustaa pippuria
suolaa

Tortillojen lisukkeeksi:
1 avokado
sitruunan mehua
juustoraastetta
ranskan kermaa
tuoretta korianteria
Mangochutneyta 

Fajitakset:
Ota kana ulos jääkaapista temperoitumaan. Kuori valkosipuli ja hienonna se. Hienonna morttelissa korianterin siemenet ja jeera jollei se ole jauhettua. Leikkaa kanafileet ohuiksi pitkiksi suikaleiksi. Sekoita kulhossa savustettu paprikajauhe, murskattu korianteri, jeera, chilitahna ja hienonnettu valkosipuli. Mausta suikaleet mausteseoksella ja anna niiden tekeytyä yön yli jääkaapissa tiiviissä rasiassa, tai paista ne heti. Kuori sipuli ja silppua se hienosti. Sekoita sipuli kanan sekaan, suolaa suikaleet ja paista ne oliiviöljyssä kuumalla pannulla. Anna kanan ruskistua oikein kunnolla ja paista se pienissä osissa jotta liha ruskistuu eikä kiehu. Pidä lämpimänä kunnes on aika syödä.

Lisukkeet:
Huuhtele korianteri ja anna sen kuivahtaa lävikössä. Halkaise avokado ja poista sen sisustasta sen siemen. Kuori avokado ja kuutioi sen liha. Pane avokado pieneen kulhoon ja purista sitruunasta mehua päälle. Sekoita kunnolla jotta sitruunaa on joka puolella avokadoa ettei se tummu. Asettele kaikki lisukkeet omiin kulhoihinsa lusikan kanssa, ja pane ne esiin ruokapöydälle. Lämmitä tortillat uunissa niiden ohjeiden mukaan ja tarjoile ne heti lämpiminä. Täytä lämpimät tortillat mieleisilläsi täytteillä ja nauti ihanasta kana fajitasista.

Pakastin lampaanlihalle

Löysin vihdoinkin lampaanlihan tuottajan, tästä ihan läheltä Mahnalasta joten koska meillä oli jo keittiön pakastin täynnä kaikenlaisia herkkuja päätimme ostaa uuden pakastimen sen lisäksi, jotta lampaanliha mahtuisi johonkin, sieniä kun on tänä vuonna tullut kerättyä vähän muitten säilömisten ohessa.

Aluksi sain tiedoksi että tilaamaani lampaanlihan saisi vasta huomenna valmiiksi paloiteltuna Yrjölän tilalta, joten tilasin viime torstai-iltana pakastimen netin kautta ja sain se tänään nyt maanantaina jo kotiin kuljetettuna. Ostin ensimmäistä kertaa jotain hieman isompaa ja kalliimpaa kortilla, pakastinta edes katsastamatta suuresta paikallisesta elektroniikkaketjusta. Se toimitettiinkin jo nyt jopa aikaisemmin toimitettuna kotiin, ja sisään kannettuna. Vain muovin poistaminen sen ympäriltä, sähköjohdon kytkeminen ja pakastimen puhdistaminen jäi minulle.

Pakastin puhdistettuna ja päälle ja eikös olekin jo aika lähteä noutamaan kotiin tätä erää lammasta josta syksymmällä ja talven mittaan saan valmistaa herkkuja ja jos se pakastin olisi ollut tulossa vasta huomenissa, tämä laskutoimitus ei olisikaan mennyt yhteen tänään.

Joten nyt minulla on taas (toistaiseksi) tilaa pakastimessa mutta itseni tuntien se on jo ennen joulua täpötäynnä. Oikeasti minun olisi tänään pitänyt käydä äidillä, mutta tuli muuta tällä kertaa eteen joten se siirtyy huomeniseen. Meillä on vielä kurpitsat sun muut vihannes ja juureshommat kasvimaalla vähän keskeneräisiä, syksyt ovat kiireistä aikaa kun kaiken muun sadonkorjuun ohessa on myös ehdittävä sinne sienimietsään jonne tämä puoliso halajaa. Mutta nyt lähden tästä tietokoneen äärestä höpöttämästä sitä lampaanlihaa noutamaan.

Mc Donald’s 1955

Tämä voi kuulostaa mainokselta mutta sitä se ei ole. En ole mikään mäkkärifani, ja siellä tulee vain hyvin harvakseltaan syötyä, kerta pari vuodessa, mutta joskus minäkin innostun maistamaan jotain uutta hampurilaista.

Harvat mäkkärin hampurilaiset ovat mainitsemisen arvoisia, ne eivät mielestäni ole hintansa arvoisia. Hampurilaiset ovat yleensä kovassa kiireessä heitetty kasaan sikin sokin joten täytteet repsottavat usein vinksin vonksin leivän ulkopuolella vaikka Big Mac oli aikoinaan taattua laatua. Se oli tänne Eurooppaan rantautuessaan paljon isompi.

Tullessaan Big Mac oli rahansa arvoinen hampurilainen. Se oli leveämpi, paksumpi ja koko hampurilainen oli reilusti korkeampi mutta se on valitettavasti kokenut pahan inflaation tämän reilun parin vuoden kymmenen saatossa ja sekä leipä, täytteet että pihvit ovat kutistuneet ja ohentuneet kuin kaljuuntuvan vanhan miehen hiuspehko. Enää ei kannata kilpailla kuka jaksaa syödä kaksi Big Macia, sen tekee kuka tahansa normaali nälkäinen ihminen.

Toista oli McDonald’s 1955, se oli iso ja mahtavan herkullinen hampurilainen ja mielestäni mainitsemisen arvoinen. Tämä on vasta toinen kerta viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa mäkkärissä kun mieleen jäi halu syödä samaa uudestaan. Viimeksi se oli kun mäkkärillä oli italialaiset hampurilaiset joissa oli Mozzarella juustoa ja basilikamajoneesia, vuosia sitten keväällä.

Kesällä mainostettiin että Mc Donald’s 1955 hampurilainen olisi tarjolla vain rajoitetun ajan, en muista päivämäärää elokuussa mihin asti, ja kävimme heinäkuussa toteamassa että 1955 on hampurilainen minun makuuni, mahtava yhdistelmä jossa paahdettua sipulia, sinappimajoneesia, tuoretta tomaattia, salaattia rapeaksi paistettua pekonia ja medium pariloitu pihvi pehmeän sämpylän välissä. Ainoa asian on että hampurilainen oli minulle henkilökohtaisesti vähän iso, varsinkin jos tilaa koko aterian ranskalaisten ja juoman kera, mutta tässä pulmassa puolison onneksi avuliaasti avittaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin kuin voin sanoa että mäkkärissä sain hyvää hampurilaista. Oliko hampurilainen sitten oikeasti grillattu vai vain parilalla paistettu jäi epäselväksi mutta sen savuinen makuvivahde oli mahtava, kuin se olisi ollut avotulella grillattu, ja siinä se erosi suuresti tavallisesta Big Macista. Voin tässä tunnustaa että olen vannoutunut Burger King-fani.

1955 oli mäkkärillä erikoistilaus, joka tuotaisiin pöytään sen valmistuttua mutta jonka henkilökunta sunnuntaisessa kesälomatuoksinassa jotenkin unohtivat pitkäksi aikaa, ja tästä hyvitykseksi meille olisi tarjottu kahvit ja jäätelöt. Tästä tarjouksesta plussa henkilökunnalle, se näyttä palveluhalua joten Kaukajärvellä asioimme uudestaan. Mutta koska hampurilaiset olivat niin isoja ja täyttäviä jouduimme kieltäytymään ystävällisestä tarjouksesta koska minä en ainakaan olisi jaksanut syödä mitään enää lisää 1955 hampurilaisen jälkeen.

Valokuvasin hampurilaisen mutta kuvat eivät jostain syystä onnistuneet, joten sain hyvä tekosyyn käydä syömässä hampurilaista uudestaan ennen kuin se poistuisi valikoimasta. En toisellakaan kerralla onnistunut saamaan kelpo kuvia, vaikka kamera oli tällä kertaa mukana joten kävimme tässä viime viikolla syömässä 1955 kolmatta kertaa, joten olen nyt jo ylittänyt normaalit vuosittaiset mäkkärissä käymiskerrat. Kolmannen kerta toteen sanoo, nyt kuvat onnistuivat vaikka hampurilaisen ulkonäkö oli kärsinyt, se ei enää ollut yhtä huolella koottu, mutta maussa ei ollut valittamista, joten suosittelisin lämpimästi Mc Donald’s 1955 hampurilaista jos se vielä löytyisi mäkkärin ruokalistalta. Tätä jään kaipaamaan.

Katkaraputoast

Alkuruoaksi katkaraputoast. Herkullisia katkarapuja, tomaattia, kurkkua ja Rucolaa hennosti piparjuurella maustetussa kastikkeessa ja rennosti tarjoituna paahdetun leivän päällä.

Opin että illallisen menyyssä ei koskaan saa käyttää samaa raaka-ainetta toista kertaa, tämä on etiketti virhe ja sitä olen kaikki vuodet myös noudattanut, joten kun meillä on lihaa pääruokana osuu kala ja äyriäiset kuten katkaravut, ravut ja simpukat alkuruokaan.

Tämä alkuruoka on helppo valmistaa vaikkei olisi mitään kauniita lasikulhoja, oikeastaan tämä on sama asia kuin katkarapucocktail, se vain on asetettu paahtoleivän päälle. Meillä lapsuuden kodissani harrastettiin paljon voileipiä iltapalana, ja monesti meillä myös oli jotain salaattia voileivälle sopivassa muodossa. Olenkin hyvin mieltynyt voileipiin, voisi jopa sanoa että se lukeutuu suurimpiin heikkouksiini juuston kanssa, varsinkin voileipäkakun muodossa. Tämä tyttö ei pahemmin makeasta välitä, vaikka sitä syönkin valikoivasti.

Ja voileivät ovat syy miksi karppaus ei minulta luonnistu, sorrun ennemmin tai myöhemmin johonkin minua vokottelevaan herkulliseen voileipäseen. Piparjuuri sopii loistavasti katkarapujen kera joten tässä se on klassisesti yhdistettynä majoneesikastikkeeseen. Kastikkeen ei pidä olla liian väkevää ja tulista, vaan sen pitäisi mieluummin säestää äyriäisten hennompaa laulua maullaan, jota tuore Rucola salaatti myös tekee.

Tämän alkuruoan voi valmistaa hieman etukäteen, mutta voileipien valmistamisessa etukäteen on se huonopuoli että leipä vettyy ja tulee pehmeäksi, jollei kyseessä ole voileipäkakku. Tämä vettymisen välttämiseksi leipä kannattaa ensin paahtaa, jonka jälkeen se sivellään kevyesti voilla. Tämä voipinta tekee kosteuseristeenä jonkun aikaa, ja se estää salaattikastikkeen imeytymistä leipään. Tämä kosteuseriste ei vain toimi miten kauan kuin tahansa, joten suosittelen että valmistat leivät vain noin tunti puolisen tuntia etukäteen ja säilytät ne jääkaapissa kunnes on aika tarjoilla ne. Parempi on valmistaa salaatti valmiiksi etukäteen ja vasta viime tingassa levittää sitä leipäviipaleille.

Leivän voi itse valita mieleisekseen, valkoisesta höttöisestä vehnäisestä paahtoleivästä kokojyvään tai rukiiseen. Tähän ei välttämättä edes tarvitse käyttää paahtoleipää, koska mikä tahansa leipä käy yhtä hyvin. Paahtoleivän voit itse helposti leipoa reseptini paahtoleipää mukaan. Katkaravut kannattaa sulattaa niin hitaasti kuin vain on mahdollista, siis jääkaapissa yön yli ja muista hyödyntää kuoret keittoon. Valuta niitä vähän aikaa lävikössä jotta liika neste valuu pois. Kastike kannattaa ehdottomasti valmistaa kotitekoisesta majoneesista jonka itse helposta ja nopeasti valmistat sauvasekoittimella kaupasta ostetun sijaan. Koska kastikkeessa on majoneesia se ei välttämättä tarvitse lisää mausteita, jollet itse ole sitä mieltä. Tällä reseptillä saat alkupalat neljälle ruokailijalle mutta se sopii myös hyvin pienksi hiukopalaksi illemmalla vaikka saunan jälkeen.

Katkaraputoast
4 paahtoleivän viipaletta
2 rkl voita
tuoretta Rucolaa
200 g kuorittuja katkarapuja
5 cm purjosipulia
2 kanan munaa
1 avokado
10 cm kurkkua
1 iso tomaatti

Mieto piparjuurikastike:
3 rkl majoneesia
1 dl kermaa
1-2 tl raastettua piparjuurta
suolaa
valkopippuria

Koristeluun:
tuoretta tilliä
sitruunaa

Mieto piparjuurikastike:
Vispaa kerma kuohkeaksi. Kuori piparjuuri ja raasta se hienosti. Sekoita kaikki ainekset hyvin pienessä kulhossa keskenään. Tarkista kastikkeen maku ja lisää siihen suolaa jos se mielestäsi sitä vaatii, ja valkopippuria jos siitä pidät. Anna kastikkeen tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Katkarapusalaatti:
Keitä kanan munat koviksi, 10 minuuttia. Leikkaa purjon valkoisesta päästä sopivan kokoinen pala, halkaise ja huuhtele se kunnolla vedellä sisältä jotta kaikki mahdollinen multa on poissa. Pese myös kaikki muut vihannekset hyvin ja anna niiden kuivua kunnolla lävikössä. Leikkaa purjosta ohuita puolirenkaita ja pane ne kulhoon. Kuori kurkku ja leikkaa se halki pituussuunnassa ja koverra pienellä lusikalla sen siemenet ulos. Leikkaa kurkku taas pituussuunnassa jotta saat kurkun neljään yhtä suureen osaan ja viipaloi nämä ohuelti ja pane kulhoon. Leikataan tomaatti noin sentin lohkoiksi ja leikkaa terävällä vetisellä sen sisusta siemenineen pois jotta jäljelle jää vain tomaatin hedelmäliha kuorineen. Kuutioi tomaatin suikaleet, kuori avokado, poista sen kivi ja leikkaa se samankokoisiksi paloiksi kuin tomaattikin ja pane ne kulhoon. Leikkaa munat neljäksi lohkoksi. Lisää valutetut sulatetut katkaravut, kananmuna ja jääkaapissa tekeytynyt kastike. Aloita vain osasta kastiketta ja lisää sitä myöhemmin jollei se riitä. Salaatin pitää vain olla kostutettu kastikkeella, sen ei pidä uida siinä. Sekoita salaattia varovasti. Lisää viimeiseksi salaatti. Voit antaa salaatin olla jääkaapissa tarjoiluun asti. Paahda leipäviipaleet, voitele ne kevyesti ja asettele ne lautasille. Lisää lusikalla salaattia päälle ja viimeistele annokset sitruunalohkolla ja tillillä.

Lampaankääpä Ballotine sahramivaahdolla

Lempeästi haudutettua lampaankäävillä täytettyä kananrintafileetä, sahramivaahtoa Romanesco kukkakaalin kera.

Ballotine on ranskaa ja se on perinteisesti linnun koipea josta on poistettu luut ja joka on täytetty, samoin kuten reseptissäni pistaasipähkinöillä täytetyt kanankoivet, jossa poistin koipi-reisipalasta luut ja sidoin ne narulla, ruskistin ja kypsensin uunissa. Oikeasti ballotine haudutetaan, kuten tässä tapauksessa, ja nykyään kokeilla on hyvää apua muovikelmusta, joka kestää kuumennuksen noin sataan asteeseen. Linnut pitää vain kääriä tarpeeksi hyvin, jotteivät sen maut liukene veteen jossa se haudutetaan, mutta myös jotta ballotine pysyy koossa. Kaikki liha jää siihen muotoon jossa se on kun se kypsennetään, lihan proteiinit hyytyvät ja tässä tapauksessa saadaan aikaiseksi vaalea kanasta haudutettu makkaranmuotoinen ruoka. Tavallisesti käytän koipireisipaloja mutta tässä tapauksessa kaupassa ei ollut mitä halusin joten jouduin tyytymään kananrintafileisiin, joita nuijin kevyesti jotta ne olisivat tasapaksuja, kuitenkin varoen niitä rikkomasta.

Valitsin täyttää kanaballotinet tällä kertaa lampaankäävillä koska niitä oli juuri nyt tarjolla, metsästä matkusti kotiin suurin saalis kun ole itse koskaan kerännyt, joten metsään keräämään lampaankääpiä. Otin itse lampaankäävät talteen paistamalla ne, jonka jälkeen ne saivat jäähtyä ja pakastin suurimman osan niistä sopivan kokoisissa erissä. Sienet olin jo ruskistanut puoliväliin valmiiksi, ja lisäsin niiden sekaan ohuelti suikaloitua sipulia ja annoin sienien ja sipulin saada vähän kaunista väriä. Maustoin lampaankäävät ripauksella korianterinsiemeniä jotta lampaankääpien oma hienostunut vieno maku tuli esiin paremmin ja korostin tätä sahramilla maustetulla vaahdolla.
Ravintolamaailmassa peitetään monesti hieman epätäydellinen, tai pieleen mennyt annos, jollain vaahdolla. Tässä asia ei kuitenkaan ole näin, vaan halusin asetella ballotinet keskelle kaunista sahramilla maustettua keltaista vaahtoa ja tarjoilla ne kuvan kauniin höyrytetyn Romanesco kukkakaalin kera, joka englanniksi paremmin tunnettu Romanesco broccoli siis suomennettuna Romanesco parsakaali.

Romanesco on kauniin limetin vihreätä, ja tämä väri säilyy sitä kypsennettäessä. Romanesco maistuu samalla kivasti sekä parsakaalille että kukkakaalille samaan aikaan, joten leikkasin kukkakaalin pieniksi osiksi ja höyrytin ne, jotta ne olisivat valmiina yhtä aikaa kanan kanssa. Itse kana kypsyy nopeasti vaikka se haudutetaan lempeästi. Hyödynsin myös Romanescon sisimmät, hennot lehdet joilla koristelin annokset. Kolmella rintafileellä saat hyvin alkuruoat neljälle, lämpimäksi ruoaksi tarvitset jokaisella ruokailijalle oman ballotinen jolloin se myös kannatta tarjoilla keitetyn riisin kera, mutta jos jätä syömättä riisiä ballotinen kanssa on annos vailla hiilihydraatteja.

Lampaankäävillä täytetty Ballotine sahramivaahdolla
4 kanan rintafileetä
100 g lampaankääpää
1 sipuli
½ tl korianterin siemeniä
suolaa
mustaa pippuria
voita paistamiseen
Romanesco kukkakaalia

Sahramivaahto:
ripaus sahramia
1 dl rasvatonta maitoa

Ballotinet:
Ota kanaliha ulos jääkaapista huoneenlämpöön puolesta tunnista tuntiin ennen kuin alat valmistaa ruokaa. Putsaa sienet huolellisesti kaikista roskista. Harjaa ne puhtaiksi ja leikkaa jalasta multaiset kohdat irti. Kuori sipuli ja suikaloin se ohuelti. Sulata nokare voita kuumassa pannussa ja lisää sienet kun voi on hiljennyt. Ruskista sieniä aika ajoin niitä sekoitellen ja lisää noin puolessa välissä sipuli. Anna sipulinkin saada vähän väriä. Mausta sienet suolalla ja mustalla pippurilla ja anna niiden jäähtyä.
Täytä iso kattila lämpimällä vedellä ja pane se miedolle lämmölle. Sijoita fileet yksi kerrallaan keskelle taitettua muovikelmua sisäpuoli ylöspäin ja nuiji niitä kevyesti ohuemmiksi. Sijoita fileet sisäpuoli ylöspäin leikkuulaudalle. Rouhi korianteri morttelissa ja mausta fileet sekä sillä että suolalla ja vasta rouhitulla mustalla pippurilla. Sijoita täytettä fileille mutta jätä täyttämättä se fileen puoli jonka kierrät viimeiseksi rullalle. Rullaa kana tiukalle rullalle, jonka kierit ylimitoitetun isoon kelmupalaan. Kierrä kana tiiviille makkaralle, kiertäen rullaa kommastakin päästä. Kierrä vielä toinenkin kelmupala tiiviisti ballotinen ympäri. Lisää ballotinet kattilaan kypsymään kun vesi poreilee vienosti. Ballotinet jäävät kellumaan veden pinnan tuntumaan ja voit peittää kattilan kannella jotta ne kypsyvät tasaisesti. Anna ballotinien kypsyä viisitoista minuuttia. Nosta ballotinet reikäkauhalla ylös vedestä ja anna niiden vetäytyä (ja samalla vähän jäähtyä) viitisen minuuttia. Poista muovi terävällä veitsellä ja leikkaa ballotineista vinosti puolen toista sentin paksuisia viipaleita.

Sahramivaahto ja Romanesco kukkakaali:
Leikkaa Romanesco puketteihin ja höyrytä niitä kattilassa kymmenen minuuttia. Nosta kukkakaali pois höyryttimestä ja anna sen höyryyntyä kuivaksi. Mittaa maito kattilaan ja lisää sen sekaan ripaus sahramia. Lämmitä maito kuumaksi ja vaahdota se vispilällä. Tähän käy hyvin Latte kahveihin tarkoitettu pieni maitovispilä.

Annoksien kokoaminen:
Asettele lämpimän lautasen pohjalle Romanesco kukkakaalin hennot sisälehdet. Sijoita ympärille höyrytettyä Romanesco kukkakaalia. Sijoita keskelle lautasta ballotinen viipaleita ja lusikoi lautaselle annoksen ympärille sahramivaahtoa. Tarjoile heti annokset, sahramivaahto ei kestä turhaan odottelua. Odottamisesta se valahtaa kasaan ja tuloksena on vain sahramilla maustettua lämmintä maitoa.

Kanelinen suppilovahverohilloke

Mausteista, makeaa hilloketta jossa suppilovahveroita, kanelia, neilikkaa ja Balsamietikkaa.

Metsät ovat nyt täällä Tampereen seudulla täynnä sekä lampaankääpiä että suppilovahveroita. Saimme viimeksi aivan liian paljon jotta niitä kaikki kannattaisi kuivata tai pakastaa paistettuna joten tein osasta sienistä hilloketta joka sopii hyvin riistan ja sunnuntaipaistin lisukkeena.

Suppilovahverohan kasvaa jopa lumen alla, joten hyvinä vuosina metsään voi palata keräämään
lisää suppilovahveroita ensimmäisen hätäisen lokakuisen lumimyräkän jälkeen, kunhan lumi vain on sulanut pois. Vain jokin vuosi sitten keräsimme viimeiset suppilovahverot juuri enne joulua aatonaattona ja tänä vuonna näyttää taas vaihteen vuoksi olevan suppilovahvero vuosi, ainakin täälläpäin Suomea.
Aloitin tämän reseptin kehittelyn juuri Suomeen palaamisen jälkeen kun ensimmäisen kerran tutustuin hillottuihin suppilovahveroihin. Löysin alkuperäisen reseptin jostain mamman aikakausilehdestä ja olen sen sittemmin maustanut oman makuni mukaan, lisännyt siihen neilikkaa ja kanelia jotka olen huomannut säestävän suppilovahveroiden makua erinomaisella tavalla. Käytän tähän kaikista pienimpiä sieniä, koska ne ovat mielestäni hauskempia kuin isommat suppilovahverot, joten nekin ovat saaneet oman ruokansa jossa esiintyä edukseen.

Tämä siitä syystä että lajittelen sienet niiden lajikkeen ja koon mukaan. Kaikista isoimmat suppilovahverot kuivaan, ja erä kasvaa kun sinne lisää isoja kuivattuja sieniä. Keskikokoisista sekä kuivaan osan että paistan voissa ja pakastan ja kaikista pienimmät, ”pikku nasserot” pääsevät tähän aivan omaan suppilovahverohillokkeeseen. En nyt tällä tarkoita että keräisin alkusyksystä vain pienen pieniä sieniä, vaan tarkoitan että muitten sienien sekaan ajautuu väkisin niitä kerätessä aivan pieniäkin sieniä.

Vaihdoin myös nesteen vedestä portviiniin, jota yleensä käytän jollen tavallisen valkoviinietikan sijaan käytä balsamietikkaa jolloin hilloke saa kivan tumman värin. Tähän ei kuitenkaan kannata käyttää sekä että, koska maut mitätöivät toisensa, joten valitse joko balsamietikkaa veden kanssa tai portviiniä valkoviinietikan kera. Hillokkeesta saa kivan näyttävän kun käyttää kokonaisia mausteita. Käytä kokonaista kanelitankoa, sen voi murtaa pienemmiksi palasiksi, ja neilikoita. Olen myös kokeillut tätä käyttäen neilikkajauhetta ja sekin käy hyvin mutta esteettisyys jää toisenlaiseksi. Käytä myös tuoretta laakerinlehteä jos sinulla sattuu olemaan laakeripuu, kuivatun laakerinlehden sijasta, parilla tuoreella laakerinlehdellä on vähän miedompi ja hienostuneempi maku. Olen syönyt jopa kolme vuota vanhaa hilloketta enkä ole huomannut mitään eroa maussa kun vertasin sitä uudempaan hillokkeeseen, ravintoarvoista taas en mene takuuseen ovatko ne muuttuneet ja miten.

Suosittelen tähän tuoreita suppilovahveroita jotka metsät juuri nyt ovat pullollaan mutta älä käytä liian kosteita sieniä jottei hillokkeesta tule liian vetistä. Jos sienet ovat hyvin kosteita voit puhdistaa ne ja antaa niiden kuivahtaa jääkaapin viileässä yön yli tai ulkona jollei ole pakkasta. Tämä hilloke onnistuu yhtä hyvin myös pakastetuista suppilovahveroista, ja miksei myös kuivatuista jotka ennen hillokkeen valmistusta saavat rauhassa turpoavat vedessä ennen niiden valmistusta. Tällöin voit myös hyödyntää sienten liotusnestettä hillokkeen nesteenä. kunhan ne vain eivät ole voissa paistettuja. Hillosokerin sijaan voi myös käyttää Muscovadosokeria tai ruokosokeria jotka antavat hillokkeelle oman kivan lisänsä.

Tässä säilykkeessä ei ole väliä käytätkö merisuolaa vai tavallista pöytäsuolaa, vuorisuolaa, koska mahdollinen vihreä väri peittyy tumman portviinin ja balsamietikan alle, mutta jos valitset valkoviinietikkaa ja nesteenä vettä, kannattaa ehdottomasti käyttää vuorisuolaa, jottei hillokkeesta tule vihreätä. Ja jollei sinulla satu olemaan hillosokeria, tai et jostain syystä halua käyttää sitä, voit sen sijaan lisätä kaksi teelusikallista agar-agaria mausteliemeen kylmään nesteeseen. Muista vain olla kuorimatta vaahtoa ennen kuin Agar-agar on liuennut nesteeseen sienien lisäämisen jälkeen kun liemi on kiehunut kymmenisen minuuttia. Jos kuorit vaahtoa liian aikaisin, poistat samalla myös hyytelöaineena käytetyn, ei vielä nesteeseen liuenneen, agar-agarin.

Kokonaiset kauniit mausteet tulevat tummassa balsamietikasta ja Muscovadosokerista valmistetusta hillokkeessa oikeuksiinsa vasta tarjoilutilanteessa, jolloin ne näkyvät, mutta vaaleammassa valkoviinietikasta valmistetussa ne näkyvät purkissakin. Tässä kanelilla ja neilikalla maustetussa suppilovahverohillokkeessa on varsin jouluinen tuoksu, joten jollet muuten itse valmista jouluruokia on tämä hyvä tapa saada jouluinen tuoksu tupaan. Tätä hilloketta on myös kiva valmistaa herkkusuuystävälle tuliaiseksi tai vaikkapa joululahjaksi, kaada hilloke kauniisiin lasipurkkeihin jotka koristelet kangaskannella ja nauhalla.

Kanelilla maustettu suppilovahverohilloke
1 l tuoreita (pieniä) suppilovahveroita
3 dl hillosokeria
Mausteliemi:
4 dl vettä (tai portviiniä)
3 dl balsamiviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)
1 laakerinlehti
1 kanelitanko
10 neilikkaa
10 maustepippuria
1 tl suolaa

Puhdista sienet kunnolla mutta älä pese niitä. Harjaa roskat pois suppilovahveroista ja leikkaa pois multaiset kohdat niiden jaloista. Mittaa kattilaan neste ja lisää mausteet. Kiehauta liemi, lisää sienet ja kiehuta hilloketta keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Tänä aikana neste kiehuu hieman kokoon. Kuori nesteen pinnalta pois kaikki mahdollinen valkoinen vaahto ja roskat. Lisää sokeri ja keitä 10 minuuttia kunnes sokeri on kunnolla liuennut nesteeseen. Purkita suppilovahverohilloke huolella puhdistettuihin lasipurkkeihin ja pane kansi kiinni ennen kuin hilloke on jäähtynyt jotta purkkiin muodostuu tyhjiö, tällöin hilloke säilyy pidempään. Avattuna purkki pitää säilyttää jääkaapin viileässä, ja se kannatta syödä parin viikon sisään. Hilloke säilyy avaamattomana huoneen lämmössäkin, mutta se säilyy kuitenkin pidempään, jopa vuosia, viileässä ja valolta suojattuna.

Vegaani ruskeapapusose

Ruskeita papuja sileäksi soseutettuna, punasipulilla ja varsisellerillä maustettuna, oivaa leivän päällistä muillekin kuin vain vegaanille.

Meillä näitä vegaani leivänpäällisiä tulee aika paljon tehtyä, ja voisi melkein sanoa että kaikki ovat periaatteessa sen saman variaatioita. Keitetyt pavut, linssit tai vihannekset soseutetaan ja maustetaan. Riippuen miten rasvaista leivänpäällisestään haluaa lisätään joko öljyä tai osa korvataan keitetyllä vedellä. Voit halutessasi kokeilla myös vihreätä Tapenadea, Hummusta tai Guacamolea leivän päälle, ja kokeilla vaikkapa punajuuresta leivottua hapanleipää, Viljattaren aamiaisämpylöitä tai perinteistä rukiista leivottua hapanleipää.

Tällä kertaa halusin kuitenkin käyttää tavallisia maineeltaan vähän tylsiä ruskeita papuja, mutta jotta tämä taas ei olisi yksi tylsän ruskea mössö lisää, käytin siihen punasipulia sekä varsiselleriä ja kyllähän se väriä lisäsi roimasti. Tämä soseutettu papu on aivan vispipuuron väristä ja hyvin raikasta myös hapanleivän päällä.

Voit joko esiliottaa pavut suolattomassa vedessä vähintään 8 tuntia ja tämän jälkeen keittää ne kypsiksi, edelleen suolattomassa vedessä tunnin ajan, tai oikaista ostamalla suolaveteen säilöttyjä jo valmiiksi keitettyjä ruskeita papuja kaupasta. Jos käytät säilöttyjä papuja kannattaa niitä huuhdella kylmässä vedessä ja antaa niiden valua lävikössä ennen niiden käyttöä.

Tässä reseptissä papujen määrä on valmiiksi keitettyjä papuja, joten kuivattuja papuja tarvitsee vähemmän, noin puolet kuivattuja papuja liotettuihin verrattuna. 1 dl kuivattuja papuja on noin 3 dl keitettyjä papuja papulajikkeesta riippumatta. Muista aina keittää papuja ennen niiden syömistä. Pavut sisältävät lektiiniä, joka on meille myrkyllistä ja haitallista ja voit lukea lisää tästä aiheesta tekstissäni Maissia ja papuja talteen talveksi. Eri pavut sisältävät erimääriä tätä lektiiniä, ja niiden keittoaika vaihtelee tämän mukaan. Jos haluaa voi papujen keitonveden vaihtaa noin puolessa välissä keittoaikaa, ja keittää pavut kypsiksi tässä uudessa vedessä.

Ruskea papusose
300 g ruskeita papuja
1 iso punasipuli
2 sellerinvartta
1 valkosipulin kynsi
1 tl jeeraa
suolaa
mustaa pippuria
1-2 rkl omenaviinietikkaa

Pese sellerin varret ja anna niiden kuivahtaa. Kuori sipuli ja hienonna se sellerin kanssa karkeasti. Kuori myös valkosipuli ja hienonna se. Lisää monitoimikoneeseen, keitetyt ja kypsät pavut ja mausteet. Soseuta kaikki ja lisää vettä kunnes sose on niin paksua kuin itse haluat sen olevan. Perunamuusin paksuus on mielestäni aika hyvä leivänpäälliselle. Tarkista papusoseen maku ja mausta se suolalla ja mustalla pippurilla oman makusi mukaan. Lisää lopuksi omenaviinietikkaa. Anna soseen makujen tasaantua jääkaapissa tunnin verran, ja käytä sitä joko leivänpäällisenä tai dippikastikkeena raaoille vihanneksille. Papusose säilyy tiiviissä rasiassa, tai kulhossa muovikelmulla peitettynä jääkaapissa säilytettynä noin kolmisen päivää.

Creme de Cassis ja Kir

Cocktaili nimeltään Kir, ja mustaherukka likööri joka tällä hieman eroaa alkuperästään sillä että se tällä kertaa on maustettu mesiangervonkukilla ja makeutettu tummalla, toffeemaisella Muscovadosokerilla.

Ranskassa kaikista suosituin aperitiivi on edelleenkin juoma nimeltä Kir. Se koostuu mustaherukkalikööristä ja kuivasta kylmästä Bourgognen valkoviinistä ja se tarjoillaan tavallisesta viinilasista Oikeasti myös tämä Creme de Cassis mitä käytetään pitäisi olla Bourgognesta kotoisin olevaa Aligotée rypäleistä valmistettua viiniä. Kun valkoviini vaihtaa kuohuviiniin tai samppanjaan tulee Kir samasta cocktailista Kir Royal, siis kuninkaallinen Kir joka puolestaan tarjoillaan samppanjalaista.

Cocktail muuttaa nimeään Cardinal'iksi kun siinä käytetään punaista viiniä valkoisen sijasta. Sen pitää olla Beaujolais viiniä, ja mieluiten tämän viini pitää olla tuoretta, siis Beaujolais Nuoveau’ta, joten tätä cocktailia saa vain myöhään syksyllä kun Beaujolais saapuu marraskuun kolmantena torstaina. Myös tämä Cardinal tarjoillaan tavallisesta viinilasista.

Oikeasti Kir’iin ei kuulu mesiangervolla maustettu mustaherukkalikööri, mutta tämä makuyhdistelmä on todettu hyväksi ja toimivaksi, joten tässä se on. Kuvassa on kaksi eritavalla valmistettua Kir cocktailia, ja kummassakin on lisättynä jäitä, vaikkei se oikeasti kuulu tähän cocktailiin. Viinin pitää vain olla tarpeeksi jäähdytettyä.

Voit korvata Muscovadosokerin liköörissä tummalla fariinisokerilla tai ruokosokerilla, mutta tässä mesiangervon kukkainen ja karvasmantelinen maku on tasapainotettava jollain tummalla ja muhkean makealla. Myös hunaja toimii, mutta se tekee likööristä sameaa, joten liköörin on aina annettava rauhassa kirkastua ja kaataa se uuteen puhtaaseen pulloon ennen sen juomista. Nyt tosiaankin tämän mustaherukkaliköörin väri on niin tumma, joten pienen pieni sameus tuskin pahasti haittaa liköörin ulkonäköä. Voit käyttää saman määrän hunajaa kuin sokeria on mainittuna reseptissä.

Liköörin valmistukseen voi voit käyttää tuoretta mustaherukkaa, ja itse käytin tässä sitä ylijäänyttä marjamössöä jota jäi yli keittäessäni mustaherukasta hyytelöä ja mehua. Marjasose vain pulloon vodkan kanssa ja antaa sen tekeytyä kuukauden verran, mieluiten ikkunalaudalla auringonvalossa mutta hätätapauksessa tavallinen huoneenlämpökin toimii.

Muista käyttää väkiviinaa jossa ei ole liian korkea alkoholiprosentti, vaikkei nyt mustaherukan siemenissä pahemmin ole karvasaineita. Sinun kannattaa kuitenkin lukea reseptini Limoncello jotta ymmärrät miksi. Myös reseptissäni Vin d’oranges on hyödyllistä luettavaa liköörin sameudesta ja miten sen kanssa menetellä. Jollet käytä herukan ylijäämää hyytelön tai mehun valmistuksesta, voit nopeuttaa liköörin valmistusta keittämällä rikki herukat niukassa vedessä, ja varmuuden vuoksi myös soseuttaa marjat ennen väkiviinan lisäämistä. Viinan voi lisätä suoraan lämpimien soseutettujen marjojen sekaan.

Mesiangervolla maustettu mustaherukkalikööri
1 l mustaherukkaa
1 l vodkaa
3 mesiangervon kukkaa
250–500 g Muscovadosokeria

Kaada marjasose isoon lasipurkkiin, tai pariin kolmeen pienempään. Vaikka kaikki sekoitetaan lopussa kun sokeri lisätään, kannatta kuitenkin kaikki raaka-aineet jakaa tasan suhteessa toisiinsa purkkeihin. Lisää sekaan kuivatut mesiangervon kukat. Kaada päälle väkiviina ja pane kansi tiiviistä kiinni. Anna liköörin tekeytyä kuukauden verran, mieluiten valoisalla ikkunalaudalla. Hölskytä purkkia kerran, pari joka päivä. Siivilöi maustunut väkiviina siivilän ja puhtaan harsokankaan läpi. Anna maustetun viinan valua itsestään, älä puristele sitä jottei mukaan kulkeudu marjasakkaa. Lisää sokeri valmiiksi valuneeseen maustettuun viinaan ja hölskytä. Anna sokerin liueta viinan sekaan kunnolla, jos käytätä kuivahtanutta Muscovadosokeria voi tämä kestää parikin päivää. Tarkista liköörin maku ja lisää sokeria jos se sinusta on tarpeellista. Anna liköörin tasaantua pullossa pari, kolme kuukautta ennen sen käyttämistä. Maku vain paranee ajan kanssa. Avattu pullo kannattaa kuitenkin käyttää suhteellisen lyhyessä ajassa. Tämä likööri ei avattuna säily hyvänä vuosia, toisin kuten kaupalliset likööri yleensä. Säilytä pulloa suojassa auringonvalolta.

Kir
1-2 cl Creme de Cassis
kuivaa valkoviiniä

Mittaa mustaherukkalikööri ja kaada se lasiin. Täytä lasi kylmällä valkoviiniä. Lisää halutessasi tämän jälkeen lasiin jäitä, vaikkei se kuulu oikaoppiseen Kiriin. Oikealla olevaan vesilasiin on kaadettu likööri oikealla tavalla, ennen viiniä. Likööri sekoittuu viinin ja värjää sen, kuten oikeassa Kir cocktailissa pitäisi. Vaihda valkoviini kuohuvaan viiniin ja saat samalla tavalla valmistettua Kir Royal’in. Vasemmanpuolsein saa aikaiseksi kun kaataa ensin viini lasiin, jonka jälkeen lisätään likööri. Liköörissä on niin paljon sokeria, se on raskaampaa kuin viini, joten se vajoaa lasin pohjalle ja saadaan kaksi kerrosta cocktailiin. Lisää vasta tämän jälkeen jäitä jos haluat.

Mango Tarte Tatin

Herkullista makeata mangoa ylösalaisin valmistetussa kakussa nimeltään la Tarte Tatin.

Paulig haastoi Suomen ruokablogit luomaan heidän kahveilleen makuparit, ja tietenkin myös minun oli otettava osaa tähän kilpailuun. Kilpailussa yleisö saa äänestää suosikkinsa, joista sitten kymmenen parasta jatkaa finaaliin, ja joista raati valitsee voittajan. Itse päätin ottaa osaa tällä mangosta valmistetulla Tarte Tatinilla, joten sinun kannattaa käydä Pauligin sivuilla ennen 30.11.2011 äänestämässä tätä mangosta valmistettua Tarte Tatinia jatkoon.

Maistoin Tarte Tatinia ensi kerran Pariisissa opiskeluaikoinani ravintolassa nimeltään Le Select joka sijaitsee Boulevard Montparnassella nurkan takana Boulevard Raspaililta. Le Select on sijainnut samalla paikalla jo 1920-luvulta vaikka se on vaihtanut omistajaa monen monta kertaa, ja Le Select on yksi Pariisilainen instituutio, samoin kuten samalla kadulla Montparnasseen päin sijaitsevat La Coupole ja Le Dôme.

Le Select sijaitsee juuri metron kohdalla, josta kivasti näkee ihmisten tulevan ja menevän, kiiruhtavan asioilleen. Vietin tässä kantapaikassani monen monta iloista illallista opiskelutoverien kanssa, toisinaan istuin siellä yksin lukemassa jotain kirjaa. Suurin harrastu kylläkin oli katsella ihmisten kävelevän ohi. Pariisissa tämä on ajanvietettä ja mitä suurimmissa osin keväisin kun ihmiset kuoriutuvat talvivaatteistaan pitkälle syksyyn ennen kuin kylmä iskee. Kaikki jotka lähtevät kävelemään tietävät tämän, he pukeutuvat sen mukaan, että heitä katsellaan kun he kävelevät ravintolan ulkoterassin ohi. Ja kaikki ravintolassa istujat tietävät tämän, he katsovat takaisin. Tyypillistä Pariisilaista ajanviettoa.

Mutta takaisin tähän mangosta omenan sijaan valmistettuun Mango Tarte Tatiniin.

Ranskalainen kahvi on tummaksi paahdettua, ja Pauligilla on kahvi nimeltään Parisien joka on kuin olisi Ranskassa. Tummaksi paahdettu kahvi vaatii jotain hedelmäistä ja makeaa parikseen joten suunnittelin tämän Mangosta valmistetun Tarte Tatinin sen makupariksi Tässä lievästi makea mutta rapea murotaikina levitetään karamellisoitujen pihkanmakuisten mangoviipaleiden päälle, kypsennetään uunissa ja kumotaan tarjolle.

Niin, unohdin mainita että Tarte Tatin on ylös-alaisin-omenakakku jonka tarun mukaan Tatinin siskokset vahingossa keksivät 1800-luvun loppupuolella pitämässään hotellissa Solognen alueella keski-ranskassa, Loiren laaksossa Toursin ja Blois’in mailla. Vaikka kakku olikin syntyessään vahinko, on se nykyään yksi ranskalaisen keittiön ehdottomia jälkiruokasuosikkeja ja se tarjoillaan aina kuumana suoraan uunista ennen kuin se on ehtinyt jäähtyä, mielellään ranskankerman tai vispikerman kanssa.

Mango Tarte Tatin
Piirakan taikina:
200 g vehnäjauhoja
1 rkl ruokosokeria
1 hyppysellinen suolaa
100 g voita
1 rkl kylmää vispikermaa
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:
4 mangoa
50 g voita
60 g ruokosokeria
1 vaniljatanko

Koristeluun:
tuoreita vadelmia
hillottua appelsiininkuorta
tomusokeria
tuoreita mintun lehtiä

Piirakan taikina:
Raasta sitruunan kuori hienosti. Sekoita monitoimikoneessa jauhot, sokeri, sitruunan kuori ja suola kunnes kaikki on sekoitettu kunnolla. Leikkaa kylmä voi pienemmiksi paloiksi ja lisää se jauhojen sekaan, sekoita kunnes taikina on kaurahiutaleiden tapaista. Lisää kerma ja tarpeeksi vettä kunnes taikina juuri ja juuri pysyy koossa. Muotoile taikinasta pallo ja peitä se muovikelmulla ja anna tekeytyä jääkaapissa viileässä pari tuntia. Sijoita taikinapallo kahden kevyesti jauhotetun voipaperin väliin ja kauli siitä pyöreä puolen sentin paksuinen piirakkapohja. Piirakkapohjan pitää olla samankokoinen tai lievästi suurempi kuin vuoka jossa valmistat Tarte Tatinin. Pane piirakanpohja jääkaappiin jäähtymään vähintään vartiksi. Taikinan on oltava kylmä jotta se ei sula ja rikkoonnu kun sijoitat sen lämpimän täytteen päälle.

Täyte:
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Mangojen ei tarvitse olla aivan kypsiä jotteivät ne mene rikki niitä pannulla kypsentäessä, riittää että mangot ovat puolikypsiä. Leikkaa mangot pituussuunnassa siemenen kummaltakin puolelta alas. Kuori mangon puolikkaat perunan kuorijalla. Poista kaikki vihreä mangonkuori ja leikkaa mangon kuorittu puolikas puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Halkaise vaniljatanko ja raaputa sen sisältä sen siemenet pienellä veitsellä. Sulata voi pannulla, lisää sokeri, vaniljan siemenet ja tanko pannulle keskilämmöllä. Lisää mangoviipaleet kun sokeri on liuennut voin sekaan ja anna mangon karamellisoitua, noin viitisen minuuttia kunnes se saa kivasti väriä. Mango ei kuitenkaan saa palaa, tai tulla liian mustaksi. Poista vaniljatanko kastikkeesta. Mangojen voi antaa hieman jäähtyä ennen piirakan kokoamista, jos pelkää polttavan sormensa kuumalla toffeekastikkeella. Mangot vain on sijoiteltava vuokaan ennen kuin kastike hyytyy. Asettele mangoviipaleet voilla voidellun uunivuoan pohjalle kauniiseen kuvioon. Kaada toffeekastike päälle ja sijoita kylmä taikina kanneksi mangon päälle. Käännä taikinan reunat alas vuoan reunaa myöten mangojen ulkopuolelle. Paista Tatinia 10 minuuttia pieniä puolet siitä, ja laske lämpö sen jälkeen 175 asteeseen. Jatka paistamista 20–25 minuuttia, kunnes pohja on saanut kauniin vaalean ruskean värin. Mangot ovat jo kypsiä joten vain tortun pohjan tulee kypsyä ja kovettua. Ota piirakka uunista ja anna niiden jäähtyä pari minuuttia ennen kuin käännät ne vuoasta lautaselle. Koristele Tarte Tatinit appelsiinin kuorisuikaleilla, tuoreilla vadelmilla, mintunlehdillä ja sirottele tomusokeria päälle. Tarjoile lämpiminä tai haaleina jälkiruokana Pauligin Parisien tummaksi paahdetun kahvin kera.

Perinteiset sinappisilakat

Perinteiset sinappisilakat mamman reseptin mukaan. Uunissa kypsennettyjä rullalla kierrettyjä tuoreita silakoita, herkullisessa Dijonsinapilla maustetussa kermakastikkeessa.

Nyt Helsingissä on ollut silakkamarkkinat, joihin valitettavasti en mitenkään päässyt. Olisi ollut mielenkiintoista käydä katsomassa miten markkinat ovat muuttuneet siitä kuin joskus melkein neljä vuosikymmentä sitten siellä viimeksi kävin. En edes päässyt Tampereen kalamarkkinoille tänä viikonloppuna muuta kuin pikaisesti tuoreita silakoita hakemaan. Mutta en myöskään unohtanut sitä toista asiaa joka kuuluu kalamarkkinoihin, savusilakka jota maistuu niin hyvälle, niin hyvälle lasillisen punaviinin kanssa ruisleivän päällä.

Osta aina valmiiksi fileoituja silakoita jollet kotona halua harjoitella silakoiden perkaamista, joka on taidelaji jonka muuten puolisoni hallitsee täydellisesti, kuten myös ahventen perkaamisen ja nylkemisen. Silakka on rasvainen kala ja sisältää suhteellisen paljon omega-3 rasvahappoja. Silakan pitää tuoksua merelle eikä sen haju saa olla liian pistävä mutta älä turhaan osta liian suureksi kasvaneita silakoita jottei niiden dioksiinipitoisuus olisi liian korkea. Mitä vanhempi kala, siis isompi kala, sitä enemmän se sisältää dioksiinia ja muita saasteita ja Eviran syöntisuositusten mukaan silakkaa pitäisi syödä vain kerran, korkeintaan kaksi kertaa kuukaudessa.

Mamman rullasi aina kaikki silakkafileet kauniisti rullalle ja latoi ne vierekkäin vuokaan, ja tällä tavalla minäkin valmistan tämän ruoan, silakat kauniissa riveissä rullina. Ei oio tämän ruoan kanssa ja lado silakoita toistensa päälle kuten reseptissäni laiskan tyttärentyttären tomaattisilakat. Silakoiden jälkeen tämän ruoan toiseksi tärkein ainesosa on kerma, vai onko se sinappi.

Ruoka kuitenkin yksinkertaisuudessaan on mestariteos ja en vielä ole osannut päättää, aito vispikerma on ruoan maulle yhtä tärkeä kuin oikea sinappi, jonka tässä tapauksessa on oltava Dijon-sinappia. Voit käyttää joko tavallista sileätä sinappia, tai vanhan aikaista Dijon-sinappia jossa on sinappijauheen lisäksi myös kokonaisia sinapinsiemeniä. Silakat tarvitsevat tämän kerman rasvaisuuden jotta maut yhtyvät sinapin kanssa täydellisesti toisiinsa.

Silakat kypsyvät kermassa ennen kuin kerma on tarpeeksi sakeutunut herkulliseksi kastikkeeksi, joten annan kerman vain tiivistyä uunissa äläkä hätäile vuoan ulos ottamisen kanssa. Kerman pinnalle tulle kaunis paahtunut väri joten ruoka on herkullisen näköistä. Kala itse kypsyy noin parissa kymmenessä minuutissa, mutta kerma ottaa oman aikansa ennen kuin siitä muodostuu herkullista kastiketta.

Mamma myös viimeisteli silakat korppujauhoilla ennen uunissa kypsennystä, mutta tämän olen havainnut makuasiaksi, sen voi joko tehdä tai jättää tekemättä. Jos kuitenkin käytät korppujauhoja suosittelen että valitset ruisleivästä valmistetut korppujauhot, ne antavat ruoalle hieman erikoisemman ulottuvuuden joka sopii hyvin yhteen sinappiset silakoiden kanssa.

Laske noin 150 grammaa raakaa kalaa per annos, kalan hieman kutistuu kypsyessään, joten silakkakilolla ruokit noin kuusi henkeä, mutta vain neljä hyvin syöppöä silakansyöjää. Nämä sinapilla maustetut silakat sopivat myös osaksi seisovan pöydän herkkuja, lämpimänä vaihtoehtona kalojen sekaan.

Mamman perinteiset sinappisilakat
1 kg silakoita
suolaa
mustaa pippuria
voita vuoan voiteluun

Sinappikastike:
2 rkl Dijonsinappia
3 dl kermaa

Voitele vuoka voinokareella. Mausta silakat kevyesti suolalla ja valkoisella pippurilla ja rullaa jokainen silakka rullalle ja lado ne limittäin vuokaan. Sekoita kastike kulhossa vispilällä ja kaada se kalojen päälle. Pane silakat uuniin kypsymään 175 asteeseen kunnes kerma on kiehunut kokoon sakeaksi kastikkeeksi. Tarjoile lämpimät silakat pottumuusin, tuoreen hapanleivän ja salaatin kera. Kylmänä silakat taas maistuvat hyvin joko hapanleivän tai näkkileivän päällä.

Anopin ananaskurpitsa

Hillottua ananasmehulla ryyditettyä kurpitsaa. Herkullista lisuketta lihan ja kanan kanssa.

Olen aina ollut heikkona säilöttyyn kurpitsaan, olen syönyt lipulia pienestä tytöstä lähtien ja pysynyt perinteisessä hillotussa kurpitsassa mutta kun maistoin tätä anoppini valmistamaa kurpitsaa haluin heti reseptin. Tämä eroaa hieman tavallisesta hillotusta kurpitsasta siinä että tässä on käytetty tuoretta ananasmehua. Maku on eri, ja valitettavasti myös säilyvyys on lyhyempi, joten ota tästä vaaria, käytä se nopeasti ennen kuin sen kaunis kullan keltainen väri alkaa haalistua noin kolmen, neljän kuukauden päästä, samaan aikaan sen herkullinen makukin kaikkoaa taivaan tuuliin.

Kurpitsat ovat useimmiten isoja ja kun osta kurpitsaa kannattaa valmistaa siitä muitakin ruokia. Voit itse paahtaa kurpitsan siemeniä, valmistaa lipulia, siis hillottua kurpitsaa, uunissa paahdettua myskikurpitsaa ja kanaa, uunissa paahdettu kurpitsaa tai kurpitsakeittoa. Sinun kannattaa muutenkin lukea tekstini lipulista, jossa käsittelen syvemmin miten kurpitsan kanssa kannattaa menetellä jotta ruokasi onnistuu.

Tässä käytin aina tavallista valkoista taloussokeria jotta saan oikean keltaisen värin kurpitsalle, mutta voit hyvin vaihtaa sen ruokosokeriin tai vaikkapa Muscovadosokeriin. Määrä on reseptissä täsmälleen sama. Ananaskurpitsaa voi syödä hei sen valmistuttua, mutta olen huomannut että sen maku parantuu ja tasaantuu jos se saa rauhassa vetäytyä jääkaapin viileässä pari kolme päivää ennen sen syömistä.

Ananaskurpitsaa on helppoa valmistaa, ja voit vaikkapa valmistaa tätä herkullista ananaskurpitsaa kauniiseen lasipurkkiin ja antaa sen hyvälle ystävällesi joululahjaksi.

Anopin herkullinen ananaskurpitsa
2 l kurpitsakuutioita
1 l ananas tuoremehua
1 dl etikkaa
2 dl sokeria
vähän suolaa
1 tl kokomaisia neilikoita
2-3 rkl Atamonia

Pese kurpitsa. Halkaise kurpitsa ja kaiva sen sisustasta ulos kaikki säikeet ja siemenet. Itse käytän tähän isoa lusikkaa. Siemenet voit paahtaa löydät reseptin täältä mutta sisustan säikeet voit heittää kompostijätteen sekaan. En ole mistään löytänyt syytä miksi säikeet pitää poistaa, muuta kuin etteivät ne esteettisesti ole kauniita kurpitsan paloissa roikkumassa. Leikkaa kurpitsa pienemmiksi paloiksi ja kuori palat. Kurpitsan kuoriminen on hankalaa, jollei ole terävää veistä, joten varmista etukäteen että veitsesi todella on terävä. Kuutioi kurpitsa noin sokeripalan kokoisiksi paloiksi. Kiehauta kattilassa liemi sokerista, etikasta ja neilikasta. Kun liemi on kiehahtanut ylös, lisää sekaan kurpitsan palat, jotka saavat kiehua kunnes ovat aivan läpikuultavia. Nosta kurpitsanpalat kauhalla huolella puhdistettuihin lasipurkkeihin ja kaada lopuksi liemi päälle. Pane purkin kannet kiinni ja anna jäähtyä kokonaan huoneenlämmössä tai ulkona. Hillokkeen makujen kannattaa antaa tasaantua pari kolme päivää viileässä ennen sen syöntiä. Säilytä lasipurkit viileässä. Kurpitsa kannattaa syödä ennen kuin se alkaa haalistua, ja noin puolisen vuoden päästä ja sen laatu on jo kärsinyt niin eikä se ole enää sama tuote kuin tuoreena.

Tervaoluinen kalkkunapiirakka

Tervaoluessa haudutettua kalkkunaa ja kauden vihanneksia piirakan muodossa, mikä mainio tapa hyödyntää ylijäänyttä pataruokaa.

Piirakat ovat ihanaa retkiruokaa, ja meillä on melkein aina piknikillä mukana jotain piirasta eväänä mutta piirakasta on enemmäksi kuin vain retkievääksi. Tässä ruoassa uusiokäytin piirakan täytteessä jo aikaisemmin valmistettua tervaolutpadan loppua, ja samasta arkiruoasta tulikin juhlallisempi versio jota voi tarjoilla vieraillekin. Halusin kuitenkin lisätä piirakkaan lisää vihanneksia joten lisäsin täytteeseen padan ainesten lisäksi vasta keitettyjä perunoita ja kukkakaalia, ja suosittelenkin että keität perunat tätä piirakkaan varten, eiliset keitetyt perunat eivät maistu samalle. Voit tähän käyttää joko talviperunoita tai uusia perunoita kuorineen kaikkineen, kunhan vain peset ja harjaat perunat huolellisesti.

Piirakkaan voi myös lisätä keitettyjä jäähtyneitä härkäpapuja tai ruusupapuja, jos haluaa enemmän papuja piirakkaan kuin padassa oli.
Kypsä kalkkunanliha ei säily pitkään, joten tähteet on kannattaa hyödyntää päivän, parin sisällä. Jo kerran kypsennettyä kalkkunaa ei pitäisi toista kertaa altistaa korkeille lämpötiloille, jottei syntyisi ns. uudelleenlämmitetyn makua sopii se hyvin uusiokäyttää piirakoissa, jolloin vain piirakan taikinakuori ja osa täytettä kypsytetään.

Juuston jota käytät tähän ei kannata olla liian vahvanmakuista jottei se peitä piirakan hienoisia sointuja alleen, tavallinen mozzarella juustoraaste toimii hyvin, jollet halua hyödyntää ”vanhoja” juustonkannikoita tai sinulle ei ole pakkasesta tällaista juustoraastetta.

Käytän usein hyväksi todettua reseptiä joten tähän piirakkaan valmistin taikinakuoren samalla reseptillä kuin kana ja fenkolipiirakka, ja sen voi hyvissä ajoin valmistaa etukäteen. Minulla on usein pakkasessa ylijäämäpaloja edellisistä piirakoista jotka hyödynnän seuraavalla kerralla, olen jopa yhdistänyt jäämäpaloja enemmänkin ja saanut tällä tavalla ”koottua” piirakkataikinan. Tämä onnistuu myös silloin kun piirakkataikinat eivät ole aivan ”identtisiä”, kunhan vain sulattaan taikinan se yhdistää ne pehmeässä vaiheessa, ennen kuin taas antaa niiden kovettua jääkaapissa ennen piirakkavuoan vuoraamista taikinalla.
Voit joko esipaistaa piirakkataikina uunissa kymmenisen minuuttia 200 asteen lämmössä ennen sen täyttämistä, tai kuten laiskana täytettynä itse teen, täyttää piirakan ja vasta tämän jälkeen kypsentää piirakan, Kummatkin tavat käyvät, enkä tässä ole vielä pahemmin huomannut eroa, eroavatko piirakkapohjien maut toisistaan ollenkaan.

Tässä reseptissä vaikuttaa ylijääneen tervaoluella maustetun kalkkunan määrä, jos pataa jäi vain vähän saat sillä vain pienemmän piirakan, arvelisin että noin puolisen litraa pataa riittää hyvin isompaan 24 senttiseen piirakkavuoan täytteeksi kunhan siihen lisätään perunat ja kukkakaali. Tämän piirakan kanssa sopii hyvin tarjoilla jotain kirpakkaa hilloketta, kuten esimerkiksi hillottua mamman perinteisesti hillottua kurpitsaa tai anopin ananaskurpitsaa.

Piirakkataikina:
300 g voita
5½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 dl vettä

Täyte:
kalkkunaa tervaoluessa
200 g keitettyjä perunoita ja kukkakaalia
200 g juustoraastetta
2 kananmuna
1 rkl kuminan siemeniä
suolaa
valkopippuria

Piirakkataikina:
Murustele voi sormilla vehnäjauhojen kanssa kunnes se on ryynimäistä. Lisää sekaan leivinjauhe ja vesi. Sekoita kunnolla ja muovaa taikinasta iso kiinteää palloa. Kääri taikinapallo tiivisti muovikelmuun ja pane se jääkaapin viileään tekeytymään ja kovettumaan vähintään puoleksi tunniksi. Kauli kahden voipaperin välissä taikinasta iso pyöreä vajaan sentin paksuinen ympyrä. Pane taikina taas jääkaappiin jäähtymään. Poista taikinan päältä voipaperi ja rullaa taikina kaulimen ympäri samalla poistaen toisenkin voipaperin. Levitä taikina kaulimen avulla vuoanpäälle, vieritä taikina kaulimelta alas vuokaan. Painele taikina vuokaan paikoilleen.

Piirakan täyte:
Keitä perunat ja kukkakaali kypsiksi, ei aivan pehmeiksi jätä niihin vähän rapsakkuutta ja suutuntumaa. Anna niiden valua lävikössä ja jäähtyä. Ota tervaoluella maustettu kalkkuna ulos jääkaapista ja anna sen lämmetä puolisen tuntia. Tällöin se on helpompaa käsitellä ja saada sekoittumaan muiden täytteen ainesten kanssa. Vispaa kananmunat rikki pienessä kulhossa ja sekoita ne kalkkunapadan isossa kulhossa. Lisää kumina, puolet juustoraasteesta, perunat ja kukkakaali ja sekoita täytettä varovasti. Mausta suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Kaada täyte piirakkapohjaan ja sirottele loppu juustoraaste päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa 40 minuuttia jopa tuntiin kunnes täyte ei enää hylly ja piirakkaan on saanut kauniin kullan ruskean pinnan. Anna piirakan jäähtyä hiukan ennen se tarjoilemista. Se maistuu jopa paremmalta hieman haaleana vihreän salaatin kera kuin kuumana suoraan uunista.

Kalkkunaa tervaoluessa

Mureaksi hautunutta kalkkunaa, härkäpapuja ja paahdettua kyssäkaalia savuisen herkullisessa tervaolutkastikkeessa.

Minulta pyydettiin jojokin aika sitten reseptejä jossa käytetään tervaa ja olen tämän tästä kehitellyt reseptejä ja tässä paras versio arkipäiväruokaan, kalkkunaa tervaoluessa.

Liperi tai lipstikka on harvemmin käytetty maustekasvi, ja sitä kannatta suosia liemissä joissa se vaiheistaa makua hienostuneella tavalla. Lipstikka on se ainesosa josta Maggi-liemikuutiot saavat omintakeisen makunsa. Sellerille sukua olevaa lipstikkaa voi myös käyttää keittoon jolloin sen varsia käytetään kuin vihannesta tai liemiin ja kastikkeisiin jolloin se siivilöidään liemestä. Itse käytän kesällä tuoretta lipstikkaa jota talven varalle kuivaan.

Lipstikasta voi kasvaa suuri riesa puutarhassa, se kasvaa hyvin isoksi ja leviää helposti, joten jos sitä ei hyödynnä ja leikkaa usein kesän aikana, voi se vallata isonkin osan kasvimaasta. Lipstikalla on aika vahva maku, joten jollet ole vielä siihen tutustunut kannatta sinun aloittaa käyttämällä vähän ja totutella makuun, tämä on taas kerran yksi niistä opituista mauista, ns. acquired taste. Noin puolikas teelusikallinen vastaa ruokalusikallista tuoretta pieneksi silputtua yrttiä.

Tässä hyödynsin omia härkäpapuja, jotka eivät muuten olisi ehtineet kypsyä valmiiksi paloissaan joten käytin palot kokonaisina. Jollei sinulla ole härkäpapuja, tuoreina tai pakastettuina voit korvata ne joko vahapavuilla tai vihreillä pavuilla, haricots verts'eillä. Tällöin pavut voi jättää suuremmiksi paloiksi, ne kannattaa paloitella kahteen, kolmeen tasakokoiseen palaan. Härkäpavut sijastaan paloittelen sentin kahden suuhun sopivan kokoisiksi paloiksi.

Kyssäkaalin, toiselta nimeltään kaalirapi, taas paloittelin karkeammin ja paahdoin ne öljyssä jotta ne saisivat kivan paahtuneen maun. Jos halut voit lisätä teelusikallisen hunajaa pataan juuri ennen sen tarjoilemista. Jollet pidä oluen mausta, saat tällä tavalla pyöristettyä sen makua hieman. Tämä ruoka sopii myös kananmunalle allergisille ja laktoosille herkille, ja se olisi myös gluteeniton jollei siihen lisättäisi olutta. Joten jos haluat ruoasta gluteenittoman versioin korvaa tervaolut kuivalla omenasiiderillä tai valkoviinillä.

Ruoan kokonaisilme on kuitenkin ”rustiikki” jonka suomentaisin talonpoikasmainen kotiruoka ja tähän voisi käyttää muutakin lihaa kuin kalkkunaa, kuten esimerkiksi härän, villisian tai hirven mutta koska halusin maistaa mitä tervaolut tekee miedommalle ja hennommalle lihalle valitsin käyttää kalkkunaa ja tulos oli herkullinen. Lihaa pitää vain keittää tarpeeksi kauan jotta siitä tulee tarpeeksi mureata, mitä sitkeämpi liha sitä pidempi keittoaika ja kalkkunassa se ei ole hirveän pitkä joten kalkkunaa käyttämällä tämän saa nopeammin pöytään sammuttamaan kirkuvaa nälkää. Padan voi myös valmistaa panemalla sen padassa hautumaan uuniin tunniksi matalaan lämpöön. Tällä reseptillä ruokit kolmesta neljään henkeen, jos tarjoilet padan kanssa myös salaattia ja riisiä tai perunaa riittää pataa parille yllätysvieraallekin.

Kalkkunaa tervaoluessa
400 g kalkkunaa
2 isoa kyssäkaalia
1 iso sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
200 g tuoreita härkäpapuja
1 rkl hienonnettua tuoretta liperiä
1 laakerinlehti
mustaa pippuria
suolaa
oliiviöljyä
1 tlk tervaolutta

Viimeistelyyn:
tuoretta punaista basilikaa

Ota kalkkuna ulos jääkaapista reilu puolituntia ennen sen valmistusta jotta sillä on aikaa lämmitä. Kuori kyssäkaali ja paloittele se karkeasti pienemmäksi, palojen ei pidä olla liian suuria jotta ne kypsyvät muttei liian pieniäkään. Lisää kuumaan pataan loraus oliiviöljyä ja paista kyssäkaalia aika ajoin sekoittaen kunnes se on hieman pehmennyt ja saanut väriä pintaa. Kuori sipuli ja valkosipuli. Hienonna valkosipuli aivan hienoksi ja kuutioi sipuli hienosti. Leikkaa kalkkunan liha suokaleiksi ja mausta ne kevyesti suolalla ja mustalla pippurilla. Ota kyssäkaali sivuun padasta, ja ruskista kalkkunansuikaleet kunnes ne ovat alkaneet saada hienoa väriä pintaan. Lisää sekaan hienonnettu sipuli ja anna sen ruskistua hiukan. Lisää aivan lopussa vasta valkosipuli mukaan ja anna sen paistua mukana parisen minuuttia. Lisää pataan kyssäkaali, laakerinlehti ja lipstikka. Leikkaa pavut pienempiin osiin ja lisää ne pataan, Kaada päälle tervaolut osissa jottei se kuohu yli ja lisää vettä kunnes vihannekset peittyvät nesteeseen. Pane kansi päälle ja anna padan hautua puolituntia miedolla lämmöllä. Tarkista padan maku ja lisää oman makusi mukaan suolaa ja pippuria. Tarjoile pata sellaisenaan tuoreen leivän kera, ja viimeistele annokset tuoreella punaisella basilikalla. Voit myös tarjoilla pataa keitettyjen perunoiden tai riisin kera.