Kauniin läpikuultavaa hohtavan punaista konjakilla
terästettyä punaherukkahilloa, tällä kertaa punaherukkahilloa rakkaalle anopille.
Konjakilla maustettua makeaa punaviinimarjahilloa.
Koska itse olen punaherukalle pahasti allerginen enkä voi
punaherukkahilloa itse syödä, on sitä meillä varsin harvaan nykyään, ja hillon
keittäminen jää hyvin vähäiseksi joten äidin punaherukkapuskien kypsät marjat olivat
jonkin aikaa enimmäkseen vain tarjolla linnuille.
Anoppi on viime vuonna leskeksi jäätyään vähän löysännyt ruoanlaiton
toimeliaisuuden suhteessa koska nykyään keittelee ruokaa vain itselleen, eikä
muutenkaan pahemmin ole vuosiin vaivautunut hillonkeittämiseen kun että ikääkin
jo alkaa olla joten kävimme hiljattain puolison kanssa verottamassa marjapensaita
ja pelastamassa osan kauniin auringonvalossa kauniisti punaisina hohtavista
marjoista joista keitin hänelle makeaa hilloa.
 |
| Punaherukat kukassa |
Vielä ulkomailla asuessani söimme usein punaherukkahilloa puolukkahillon
puutteessa kun marjoja oli tarjolla omissa marjapuskissa ja keitin tällöin
usein punaherukkahilloa jota käytimme lisukkeena perinteisille suomalaisille
ruoille. Tällöin en vielä ollut allerginen punaherukalle,
punaherukka-allergiani ilmeni vasta nyt pari vuotta sitten suomeen takaisin
muutettuani En toistaiseksi onneksi vielä ole allerginen valkoherukalle,
mustaherukalle tai viherherukalle joten näistä muista herukoista voin toistaiseksi
vielä nauttia.
Eihän se punaherukkahillo samaa ole kuin puolukkahillo, tai
puolukkasurvos, ne eivät edes verrattavissa mutta jollei ole puolukoita niin
tällä voi ainakin kuvitella syövänsä puolukkaa. Joten tiedän hyvin että
punaherukkahillo sopii kaalilaatikon, lihapullien tai läskisoosin kera jollei
puolukkaa ole saatavissa. Punaherukoita voi pakastaa kokonaisina ja vasta
keittää hilloa kun sen sulatetaan, voit sulattaa punaherukat vaikkapa suoraan
kattilassa miedolla lämmöllä samalla kun keität siitä hilloa. Punaherukoilla voi
myös koristella kakkuja ja jälkiruokia pitkin talvea kun toisia marjoja ei
olisi tarjolla niiden viimeistelyyn.
 |
| Punaherukat salaattilingossa |
Käytin tähän hillosokeria jotta sain hillosta hieman kiinteämpää
mutta voit halutessasi käyttää tähän myös tavallista taloussokeria kunhan vain
keität hilloa kokoon kunnes se kestää hillokokeen. Hillokoe on muutenkin hyvä
tapa varmistaa hillo koostumus ja ettei se ole liian löysää. Ota hilloa
teelusikkaan ja valuta lusikasta hillo pieneen kylmällä vedellä täytettyyn
kulhoon. Jos hillo leviää kulhon pohjalle veden sekaan se on liian löysää,
mutta jos hillo pysyy koossa pienenä pallona vedessä se on valmista
purkittamiseen.
Purkita aina sekä hillot, mehut että siirapit huolellisesti
puhdistettuihin lasipurkkeihin ja pulloihin jottei lasipurkissa ai pullossa ala
kukkia home. Homeista hilloa tai mehua ei enää voi pelastaa, joten tässä kohtaa
puhdistus on valttia. Ennen vanhaan sanottiin että hillo vielä olisi
pelastettavissa, mutta nykytiede on todistanut että hillossa vieläkin sen
uudelleen keittämisen jälkeen voi olla homeitiöitä jotka eivät pelkällä silmällä
erotu, ja hillo voi olla vaarallista, jopa myrkyllistä eikä sitä pidä syödä.
 |
| Punaherukkahilloa |
Marjat puhdistuvat helpoiten vedessä jolloin lehdenpalat sun
muut nousevat pinnalle ja ne ovat helppo kaataa pois marjojen seasta. Hilloa ja mehua kannattaa aina keittää paljon isommassa
kattilassa kuin marjojen määrä antaa ymmärtää keittämisen alussa. Marjat kiehuvat
helposti yli joten niillä voi olla hyvä olla tilaa nousta, jollet ole
harjaantunut hillokeittäjä. Myös sokerin lisääminen kasvattaa hillon
tilavuutta, joten varaa myös sokerille tilaa kattilaan.
Tänä vuonna punaherukat
ovat varsin isoja ja täynnä vettä joten reseptin ½ desilitran vesimäärässä on
otettu tämä huomioon, kuivana vuonna vettä voi käyttää kasinkertaisen määrän
tähän marjamäärään, siis kokonaisen desin verran. Veden lisääminen hilloon estää
marjojen pohjaan palamista hillon keiton alussa ennen hillosokerin lisäämistä.
 |
| Sokeri lisätty punaherukoiden sekaan |
Sulje aina hillopurkin kannet tiiviisti kun hillo vielä on
lämmintä, tällöin lasipurkkiin muodostuu painetta, joka estää ilman mukana
leijuvien homeitiöiden pääsemästä hilloon pilaamaan sitä. Ennen vanhaa sanottiin
että hillon keittämisen aikana sen pinnalle muodostunut vaahto oli ”kuonaa”
joka tästä syystä piti poistaa, mutta nykyään kun raaka-aineet, siis tässä
tapauksessa sokeri, on puhtaampaa ei tämä asia päde. Olen kuullut monta teoriaa
mikä hillonvaahdossa edesauttaa hillon nopeampaa pilaantumista, ja se että
vaahto sisältää ilmaa jonka seassa aina on enemmän tai vähemmän homeitiöitä on
kaikista uskottavin, joten poista sinäkin hillon päältä siihen muodostunut
vaahto. Tähän vaahtoon pulpahtaa usein myös marjojen sekaan jääneitä roskia,
joten jo sekin on syy poistaa vaahto hillosta. Konjakki toimii tässä hillossa
sekä pienenä lisäsävynä hilloon, että säilöntäaineena ja se kaadetaan
hillopurkkeihin ja purkkien sisäpinnat ”huuhdellaan” ja ”pinnoitetaan” konjakilla
ennen niiden täyttämistä.
Resepti on periaatteessa sama joka lukee hillosokeripakkauksessa (vain pienemmillä määrillä) ja saat reseptillä kolmesta neljään pientä
lasitölkkiä kauniin punaista konjakkitilkkasella terästettyä herukkahilloa
vähän lasipurkkien koosta riippuen. Ja jos haluat valmistaa punaherukkahilloa
puolukkahillon korvikkeeksi kannattaa hillo pitää kirpeämpänä ja käyttää
vähemmän sokeria. Hillo säilyy viileässä säilytettynä vuoden seuraavaan
satokauteen, jopa kaksikin vuotta. Säilytä avattu hillopurkki aina jääkaapissa
ja käytä se parin, kolme viikon sisään sen avaamisesta.
Punaherukkahillo
1½ kg punaviinimarjoja
750 g hillosokeria
½-1 dl vettä
3-4 rkl konjakkia
Huuhtele marjat ja poista niiden seasta kaikki roskat kuten
lehdenpalat ja koivunsiemenet ja anna marjojen kuivahtaa. Punnitse kuivahtaneet
marjat ja lisää ne kattilaan kylmän veden kanssa isoon kattilaan. Keitä marjat
ylös keskilämmöllä ja vähennä lämpöä miedolle. Punnitse oikea määrä sokeria ja
lisää se kiehuvaan marjaseokseen hämmentäen. Keitä hilloa noin reilut kymmenisen
minuuttia vartti aika ajoin sitä hämmentäen pohjasta asti. Kuori hillon
pinnalle muodostunut vaahto pois isolla lusikalla tai reikäkauhalla. Käännä
lämpö pois kattilan alta ja anna hillon jäähtyä puolisen tuntia. Kaada
ruokalusikallinen konjakkia jokaiseen huolellisesti puhdistettuun lasipurkkiin
ja valuta konjakin purkin sisällä kunnes kaikki purkin sisäpinnat ovat
konjakilla ”pinnoitettuja”. Kaada kuuma lasipurkkeihin ja kierrä kannet
tiivisti kiinni kun hillo vielä on lämmintä. Anna hilloon jäähtyä huoneenlämmössä
ja hyytyä ennen sen siirtämistä viileään. Säilytä hillo viileässä tai jääkaapissa.
