Uunissa hitaasti kypsytettyä silakkalaatikkoa,
kerroksittain ohuita perunaviipaleita, tuoreita silakoita sekä sipulirenkaita ja
jonka päällä uunissa ohuina siivuina rapeaksi paahtunutta porsaan kylkeä.
Kävin hiippailemassa Citarissa penkomassa monen monta
kassanroskakoria, ja kun ei muuten tärpännyt kun ostokset olivat sitä luokkaan
tupakkaan, makeisia, olutta, aurinkolaseja kysyin kassa kurkkaamaan omaan
roskikseensa jotta saisin niistä etsiä mieleistä kuittia, kun nyt olin päättänyt
ottaa tosissani maaliskuun ruokahaasteen ja noukkia jonkun aivan tuntemattoman
henkilön ruokakuitin. Lopulta löysin parikin hyvää vaihtoehtoa, oli kuitti
jossa oli jo valmiina silakkalaatikkoa sekä maitoa, ja se toinen jossa oli
paljon muutakin kivaa mutta joka se sijaan sisälsi silakkafileitä ja kermaa,
joten voit varmaan jo arvata että mielessäni oli silakat. Ja te jotka tunnette minut voitte selvästi
nähdä ettei tämä ole minun kuittini, koska se sisältää sellaisia tuotteita
joita itse en joko käytä, tai ostaisi kotiin, kuten myös te jotka olette jo
lukeneet blogiani jonkun aikaa voitte sen myös sieltä huomata. Huvin vuoksi
voisinkin kysellä teiltä mitä ruokia ei tästä kuitista kuulusi ostoksiini?
Arvuutella voi huvikseen kommenttilomakkeella.
Silakkalaatikko on periaatteessa muunnos lohilaatikosta,
tai lohilaatikko muunnelma silakkalaatikosta ja toinen samantyyppinen
perinneruoka on merimiespihvi, jossa myös ladotaan viipaloituja perunoita ja
haudutetaan nesteessä. On kummallista etten muista kummankaan vanhempani koskaan
valmistaneen lohilaatikkoa tai silakkalaatikkoa. Nämä ruoka muistot ovat kuitenkin
vanhimpia ruokamuistoja joita minulla on, ajalta jolloin olin nelisen vuotta
vanha. Olin tähän aikaan mammalla huvilakadulla päivisin hoidossa, ja seurasin tällöin
jakkaralta kurkottaen silmät tarkkana ruoanlaittoa. Muistan myös monen monta ostosreissua mamman kanssa vain kahdestaan kauppahalliin ja kauppatorille, aikoihin jolloin pappa vielä oli töissä tennispalatsin lähistöllä ja kävi harva se päivä kotona syömässä lounasta kanssamme. Minulla on toisinaan hyvin ikävä mammaa, ja meidän kahdenkeskisiä hetkiämme, mutta mamma onneksi on tavallaan on joka päivä mukana keittiössä, käytän useita hänen keittiövälineistään päivittäin ja minulla on jopa tämä sama jakkara omassa keittiössäni.
Silakkalaatikon tärkein raaka-aine on tietysti silakka,
ja silakan määrän suhteen ei saa olla pihi, tämä ruoka tarvitsee paljon
silakoita jotta se maistuu jollekin, eikä vain sisällä perunoita ja vähän
silakoita ja sipulia. Jotta säästä vaivaa kannatta ostaa valmiita
silakkafileitä. Lado pari kerrosta silakkaa vuokaan jos silakkakerroksia tulee
vain yksi, muuten pari silakkakerrosta vuokaa kohden.
Joissakin resepteissä
silakat paloitellaan mutta olen todennut että silakoiden paloittelu on aivan
turhaa jos laatikkoa kypsyttää tarpeeksi kauan uunissa. Joskus silakkalaatikkoon käytetään sipulia, toisinaan
taas ei. Silakkalaatikkoon voi kuitenkin näin halutessaan käyttää renkaiksi
leikatua sipulia, tai hienonnettua sipulia ja olen myös syönyt silakkalaatikkoa
jossa oli ruskistettua sipulia silakan seurana, mikä tämäkään ei ollut hassumpi
version ruoasta. Meillä se kuitenkin menee näin, perunat oikein ohuiksi
viipaloituina, ja sipuli renkaita sirotellaan silakan päälle.
Muna-maitoa kaadetaan vuokaan noin kolmas osaan
perunoiden korkeutta, itse tiedän vuoasta miten paljon perunoita ja nestettä
vuokaa tarvitsee. Muista vain sekoittaa mausteet muna-maidon sekaan, ja lado
vasta kylkiviipaleet perunoiden päälle kaadettuasi munamaito perunoiden sekaan. Mamman silakkalaatikko viimeisteltiin latomalla sen
päälle porsaan kylkiviipaleita, samaa tavaraa kuten läskisoosissakin käytetään,
mutta voit korvata läskin savustetulla tavallisella pekonilla jos haluat
silakkalaatikkoosi savun makua. Lihaviipaleiden määrä vaihtelee niiden
paksuudesta, itse peitän koko vuoan pinnan lihalla, mutta toisinaan voi myös
latoa porsaankylkeä silakkakerroksen päälle. Tällöin ruoka ei ole yhtä huokea ja
terveellinen kuin se muuten olisi.
Nämä uunissa tummuneet ja enimmän rasvansa perunoille
luovuttaneet rapeat kylkiviipaleet ovat sitten herkkua. En kuitenkaan muista
että olisin kovin usein tällöin saanut maistaa tätä silakkalaatikon päällä
valmistettua rapeaa lihaherkkua ennen kuin aloin itse valmistaa
silakkalaatikkoa. Taisi kyseiset lihat sujahtaa herkuttelevan kokin omiin parempiin
suihin ennen ruoan tarjolle pöytään saamista.
Silakkalaatikko on inhottavaa jollei sen nesteet ole
kunnolla imeytyneet perunoihin ja perunat saaneet ruskeaa väriä reunoihin joten
jollei kypsennysaika riitä ohjeen mukaan odota kunnes näin on. Silakkalaatikon
suhteen on aina parempi antaa nesteiden imeytyä perunoihin, ja munamaidon
hyytyä kokonaan ja myös saada vähän tummempaa väriä kuin syödä liian vetelää
laatikkoa. Monessa silakkalaatikon reseptissä mainitaan noin tunnin
kypsennysaika uunissa, tämän ajan olen huomannut liian lyhyeksi jotta kaikki
neste imeytyisi perunoihin, joten puolestatoista tunnista jopa kahteen on
todennäköisempää silakkalaatikolle, oli lämpötila sitten 175 astetta tai 200. Tämä
pitkä kypsennysaika kuitenkin rasittaa vuoassa päällimmäisinä olevia
possunviipaleita joten peitä vuoka joko voipaperilla tai foliolla jos liha
alkaa saada liikaa väriä. Lihan tarkoitus on kuitenkin antaa ruoalla makua,
joten sitä ei voi poistaa ennen aikojaan. Lihaviipaleiden rasvan on määrä valua
vuokaan ja imeytyä perunoihin kypsennyksen aikana.
Nesteenä tähän käytetään perinteisesti muna-maitoa, mutta
kananmunalle allergiset voivat jättää munan pois ja käyttää sen sijaan 2 rkl
vehnäjauhoja joka sekoitetaan maidon sekaan. Silakkalaatikossa ei ole paljon
makua, joten käytän tähän kerma-maitoa, mutta jos haluat ruoasta vähärasvaisen voit korvata osan maitoa liemellä, kanaliemellä joka sopii paremmin kuin kalaliemi perusliemenä
kaikkiin ruokiin, myös kalaruokiin. Tämä viimeinen vaihtoehto sopii myös niille
jotka ovat laktoosille herkkiä jollei laktoositonta kermaa, maitoa ja voita jostain
syystä satu olemaan käsillä.
Gluteenia on korppujauhoissa, joten keliaakikot
puolestaan voivat jättää käyttämättä korppujauhoja, tai korvata ne
gluteenittomilla korppujauhoilla. Mutta tähän ei mielestäni sovi kevyt tai
rasvaton maito, kummatkin ovat tähän ruokaan pannassa, niillä ei ole makua
ollenkaan ja tässä ruoassa jos jossain on oltava rasvaa, muuten ruoka ei maistu
ollenkaan. Kalan kanssa moni mieltää tillin, mutta tänne silakkalaatikkoon se
ei kuulu vaikka se voisulassa kuulukin lohilaatikon kanssa. Mausteena tässä on
maustepippuri mutta voi halutessa käyttää pitkääpippuria sen sijaan. Pitkästä pippurista voit lukea lisää reseptistäni keitettyä possunpotkaa. Muita
silakkaruokia joita myös voit kokeilla ovat perinteiset sinappisilakat, tomaattisilakat
sekä paistetut silakat, unohtamatta etikkasilakoita. Karppaajille taas tämä
ruoka ei sovi, koska se sisältää perunoita. Tällä reseptillä saat tavallisen
neljän sijaan annokset jopa kuudelle hengelle.
Perinteinen silakkalaatikko
1 kg perunoita
1 sipuli
300 g silakkafileitä
200 g kylkiviipaleita tai savupekonia
3 dl maitoa
2 dl kermaa
2 dl kermaa
1 kananmuna
1 rkl suolaa
10 maustepippuria
Voiteluun:
voita
Päälle:
korppujauhoja
Kuori ja viipaloi perunat. Kuori ja viipaloi sipuli
ohuiksi renkaiksi. Voitele uunivuoka voilla ja asettele vuokaan ohuin kerroksin
perunaviipaleita ja silakkafileitä limittäin. Irrottele sipulirenkaat
toisistaan ja ripottele ne silakkakerroksen päälle. Sirottele osa suolasta kerroksien väliin. Jatka kerroksittain kunnes
vuoka on täynnä ja lado päällimmäiseksi perunoita. Rouhi maustepippuri hienosti. Riko muna pieneen kulhoon
ja vispaa se kevyesti rikki. Lisää sekaan maito sekä loput suolasta ja vasta rouhittu
pippuri. Kaada muna-maito vuokaan ja lado päällimmäiseksi kylkiviipaleet.
Viimeistele vuoka ripottelemalla korppujauhoja lihan päälle. Kypsennä silakkalaatikkoa
175 asteessa reilu puolitoista tuntia tai kunnes kaikki nesteet ovat imeytyneet
perunoihin ja perunat ovat kypsiä, ja sekä pinnalla että reunoilla olevat
perunat ovat saaneet kauniin ruskean reunan ja muna-maito on hyytynyt kokonaan.
Tarjoile silakkalaatikko etikkapunajuurien ja raikkaan vihreän salaatin kera.