Samettisen pehmeää suklaista mannapuuroa joka maustettu
tummalla kaakaojauheella, suklaapuuroa.
Olen aina ollut kaurapuuronaisia, olen mieluummin syönyt kaurapuuroa
tai jopa ruispuuroa kuin niin etovaa mannapuuroa, en tiedä mikä siinä
mannapuurossa aikoinaan oli niin iljettävää. Systerini taas ei millään suostunut
syömään minun rakastamaani kaurapuuroa, vaan hän halusi aina vain mannapuuroa. Tästä
muodostui tietenkin puurosota, joka kerta kun jommalta kummalta kysyttiin mitä
puuroa hän halusi syödä se valittiin vaikka vain toisen kiusaksi se mistä systeri ei pitänyt, eikä syönyt. Ainoa
jolla tähän puurosotaan oli ymmärrystä oli mamma, jolla myös oli ollut
samanlainen sota sisarustensa kanssa lapsuudessa, tällöin kiisteltiin oliko se
puuroa vai velliä kun syötiin. Jossain kohtaa äitini keksi maustaa mannapuuron
kaakaojauheella jolloin yhtäkkiä kummatkin tyttäret sulassa sovussa söivätkin sulassa
sovussa mannapuuroa eivätkä kiistelleet puurosta. Tällöin suklaapuuro vielä oli
maustettu sokerilla makeutetulla juomataksi maidon sekaan sekoitetulla kaakaojauheella
eikä tummalla 100 % kaakaojauheella kuten nykyään. Lisää kaakao terveyvaikutuksista voit lukea muun muassa reseptistäni Inkiväärinen tummasuklaakakku.
Mannapuurosta tulee vielä mieleen tarina niiltä ajoilta kun
isä oli juuri valmistunut ja matkannut ulkomaille harjoittelemaan
luksushotellin ravintolassa. Ensimmäisenä aamuna tämän vastaleivotun
ammattikokin oli tarkoitus valmistaa juuri mannapuuroa hotellin aamiaiselle, ja
niin hän myös teki. Kukaan ei vain ollut määritellyt miten paljon puuroa piti
valmistaa, tai pikemmin kokilta taisi unohtua miten vietävän paljon ne
mannaryynit siellä kypsyessä turpoavat ja paisuvat, ja puuro mahtui vasta seitsemänteen
kattilaan. Tässä on otettava huomioon se tosiasia että ravintolankattilat
vetävät hieman tavallisia kotikattiloita enemmän, ne ovat suunnilleen noin 10 litran
kattiloita, joten voitta uskoa että puuroa riitti. Sitä isä ei koskaan kertonut
mitä tälle kaikelle puurolle tehtiin, tuskin sitä aamiaiselle niin paljon meni.
Niin, mannapuuro keittäminen voi olla hyvin yllättävää touhua, jopa
ammattilaisille. Asia jonka joka kerta itsekseni naureskellen muistelen
keittäessä juuri mannapuuroa. Ja jollet joko innostu tästä suklaapuurosta, voit kokeilla
hedelmäistä spelthiutalepuuroa, riisipuuroa veskunavellin kanssa tai ruispuolukkapuuroa
aamiaiseksi tai välipalaksi.
Mannapuuro keitetään joko maitoon tai veteen, varsinkin vispipuuroon käytetään vettä, mutta koska tässä
puurossa käytetään tummaa kaakaota sopii tähän ehdottomasti paremmin maito, tai jopa
kerma-maito jossa puolet ja puolet kumpaakin. Laktoosille herkät käyttävät joko
vettä tai korvaavat mainio laktoosittomalla sellaisella. Laktoositon maito, tai
pikemminkin maitojuoma, vain ei oikein sovi keittämiseen, joten keitä puuro veteen
ja lisää vasta lopussa maitoa tai kermaa lämpiämään juuri ennen sen tarjoilua. Ja
jollei puuroon käytä maitotuotteita sitä valmistaessa, sopii se hyvin myös
vegaaneille. Sokeria voit lisätä jos näin haluat, ja tällä reseptillä saat
valmistettua suklaapuuroa neljän hengen aamiaiseksi. Suklaapuuro sopii kyllä
myös lapsille välipalaksi koulusta tullessa, ja sitä on hyvä olla valmiina
jääkaapissa josta he voivat itse sitä ottaa halutessaan, samalla tavalla kuten
riisipuuroakin jouluna. Suklaapuuroa voi myös halutessaan tarjoilla
jälkiruokana, jolloin tästä määrästä riittää isommallekin joukolle lapsia, tai
lapsimielisiä.
Suklaapuuro
1 dl mannaryynejä
8 dl maitoa
2 rkl 100 % kaakaojauhetta
½ tl suolaa
sokeria oman maun mukaan
Mittaa maito kattilaan, vispaa sekaan kaakao ja kiehauta
ylös se. Kaada kuuman kaakaomaidon sekaan mannaryynit vispaten. Anna suklaapuuron
hautua miedolla lämmöllä aika ajoin sekoittaen reilut kymmenen minuuttia. Mausta
puuro suolalla ja halutessasi myös sokerilla. Tarjoile maidon kanssa joko
lämpimänä aamiaiseksi tai jäähtyneenä välipalaksi.
