5. maaliskuuta 2012

Suklaapuuro



Samettisen pehmeää suklaista mannapuuroa joka maustettu tummalla kaakaojauheella, suklaapuuroa.

Olen aina ollut kaurapuuronaisia, olen mieluummin syönyt kaurapuuroa tai jopa ruispuuroa kuin niin etovaa mannapuuroa, en tiedä mikä siinä mannapuurossa aikoinaan oli niin iljettävää. Systerini taas ei millään suostunut syömään minun rakastamaani kaurapuuroa, vaan hän halusi aina vain mannapuuroa. Tästä muodostui tietenkin puurosota, joka kerta kun jommalta kummalta kysyttiin mitä puuroa hän halusi syödä se valittiin vaikka vain toisen kiusaksi se  mistä systeri ei pitänyt, eikä syönyt. Ainoa jolla tähän puurosotaan oli ymmärrystä oli mamma, jolla myös oli ollut samanlainen sota sisarustensa kanssa lapsuudessa, tällöin kiisteltiin oliko se puuroa vai velliä kun syötiin. Jossain kohtaa äitini keksi maustaa mannapuuron kaakaojauheella jolloin yhtäkkiä kummatkin tyttäret sulassa sovussa söivätkin sulassa sovussa mannapuuroa eivätkä kiistelleet puurosta. Tällöin suklaapuuro vielä oli maustettu sokerilla makeutetulla juomataksi maidon sekaan sekoitetulla kaakaojauheella eikä tummalla 100 % kaakaojauheella kuten nykyään. Lisää kaakao terveyvaikutuksista voit lukea muun muassa reseptistäni Inkiväärinen tummasuklaakakku.

Mannapuurosta tulee vielä mieleen tarina niiltä ajoilta kun isä oli juuri valmistunut ja matkannut ulkomaille harjoittelemaan luksushotellin ravintolassa. Ensimmäisenä aamuna tämän vastaleivotun ammattikokin oli tarkoitus valmistaa juuri mannapuuroa hotellin aamiaiselle, ja niin hän myös teki. Kukaan ei vain ollut määritellyt miten paljon puuroa piti valmistaa, tai pikemmin kokilta taisi unohtua miten vietävän paljon ne mannaryynit siellä kypsyessä turpoavat ja paisuvat, ja puuro mahtui vasta seitsemänteen kattilaan. Tässä on otettava huomioon se tosiasia että ravintolankattilat vetävät hieman tavallisia kotikattiloita enemmän, ne ovat suunnilleen noin 10 litran kattiloita, joten voitta uskoa että puuroa riitti. Sitä isä ei koskaan kertonut mitä tälle kaikelle puurolle tehtiin, tuskin sitä aamiaiselle niin paljon meni. 

Niin, mannapuuro keittäminen voi olla hyvin yllättävää touhua, jopa ammattilaisille. Asia jonka joka kerta itsekseni naureskellen muistelen keittäessä juuri mannapuuroa. Ja jollet joko innostu tästä suklaapuurosta, voit kokeilla hedelmäistä spelthiutalepuuroa, riisipuuroa veskunavellin kanssa tai ruispuolukkapuuroa aamiaiseksi tai välipalaksi.

Mannapuuro keitetään joko maitoon tai veteen, varsinkin vispipuuroon käytetään vettä, mutta koska tässä puurossa käytetään tummaa kaakaota sopii tähän ehdottomasti paremmin maito, tai jopa kerma-maito jossa puolet ja puolet kumpaakin. Laktoosille herkät käyttävät joko vettä tai korvaavat mainio laktoosittomalla sellaisella. Laktoositon maito, tai pikemminkin maitojuoma, vain ei oikein sovi keittämiseen, joten keitä puuro veteen ja lisää vasta lopussa maitoa tai kermaa lämpiämään juuri ennen sen tarjoilua. Ja jollei puuroon käytä maitotuotteita sitä valmistaessa, sopii se hyvin myös vegaaneille. Sokeria voit lisätä jos näin haluat, ja tällä reseptillä saat valmistettua suklaapuuroa neljän hengen aamiaiseksi. Suklaapuuro sopii kyllä myös lapsille välipalaksi koulusta tullessa, ja sitä on hyvä olla valmiina jääkaapissa josta he voivat itse sitä ottaa halutessaan, samalla tavalla kuten riisipuuroakin jouluna. Suklaapuuroa voi myös halutessaan tarjoilla jälkiruokana, jolloin tästä määrästä riittää isommallekin joukolle lapsia, tai lapsimielisiä.

Suklaapuuro
1 dl mannaryynejä
8 dl maitoa
2 rkl 100 % kaakaojauhetta
½ tl suolaa
sokeria oman maun mukaan
Mittaa maito kattilaan, vispaa sekaan kaakao ja kiehauta ylös se. Kaada kuuman kaakaomaidon sekaan mannaryynit vispaten. Anna suklaapuuron hautua miedolla lämmöllä aika ajoin sekoittaen reilut kymmenen minuuttia. Mausta puuro suolalla ja halutessasi myös sokerilla. Tarjoile maidon kanssa joko lämpimänä aamiaiseksi tai jäähtyneenä välipalaksi.

9 kommenttia:

  1. Minunkin isäni (amatöörikokki olosuhteiden pakosta) on keittänyt joskus puuroa niin että kattilaa on pitänyt vaihtaa, ei kuitenkaan ihan seitsemää kertaa :) Hauska tarina! Minä en jostain syystä ole ikinä tykännyt suklaa(manna)puurosta, omituinen lapsi.

    VastaaPoista
  2. Hmmmm... minun koti-kotonani mannapuuro tehtiin aina maitoon (paitsi tietty vispipuuro) ja niin olen aina tehnyt itsekin. Täytyypä vilkaista keittokirjaa :)

    VastaaPoista
  3. hei kotiharmi ja kiva kun kommentoit! niin, mannapuuro voi olla hankalaa, ja sen keittäminen naurattaa minua yhtä paljon joka kerta kun keitän mannapuuroa! hauskinta on että isäni kertoi tarinan yleisesti vitsinä eikä ollut liian kopea jakaakseen omia kokemuksiaan toisten kanssavaikka tarina olikin tosi:)niin, suklaapuuro oli ainoa tapa jolla lapsena söin mannapuuroa...

    VastaaPoista
  4. Minulle jäi lapsena traumat siitä, että pakotettiin syömään puuroa. Äitini mielestä oli parempi syödä jopa riisi(hiutale)puuroa kuin vaikka ruisleipää - vaikka eihän siinä ole mitään järkeä, koska ruisleipä olisi ollut paljon terveellisempää ja täyttävämpää! Tuli kokeiltua kaikki mahdolliset puurot vehnähiutaleista hirssiin ja perunahelmiin. Suklaapuuroa en tosin ole tainnut koskaan maistaa. :-o Sitä ei varmaan olisi kelpuutettu aamupalaksi.

    Nykyään taas söisin puuroa, inhoamaani kaurapuuroakin, ihan mielelläni, mutta valitettavasti se ei oikein sovellu ruokavaliooni.

    VastaaPoista
  5. hei maija ja kiiton kun vaivauduit kommentoimaan! meilläkin suklaapuuro aikoinaan hyväksyttiin aamiaiseksi rauhan vuoksi, ja tällä tavalla käyttäen tummaa 100% kaakaota se onkin jo terveellistä kaakaon terveysvaikutusten takia. lisää tästä voit lukea mm http://lautasella.blogspot.com/2011/10/inkivaarinen-tumma-suklaakakku.html

    VastaaPoista
  6. hei kaunis nelli että vaivauduit kommentoimaan. tekstistäni oli jäänyt pois juuri se viittaus siihen vispipuuroon, ja asia on nyt korjattu. kiitos kun huomautit.:)

    VastaaPoista
  7. niin, ja unohdin tässä yhteydessä tiestysti vielä mainita että se on juuri se yhdistelmä maitoa ja mannaryynejä joka helposti paisuu yli äyräiden.

    VastaaPoista
  8. Juu, kaakaon terveysvaikutukset ovat kyllä tuttuja - kirjoitan ruoasta ja ravitsemuksesta työkseni. :-> Silloin kun olin pieni, ne eivät olleet vielä ainakaan yleisessä tiedossa.

    Jos minulla olisi lapsia, toivoisin silti, että he söisivät aamupalaksi jotain terveellisempää kuin vehnäpuuroa. Suklaapuuro voisi kyllä käydä, mutta jostain terveellisemmästä viljasta tehtynä (esim. amarantti?) ja mielellään muulla kuin tavallisella sokerilla makeutettuna. Jälkiruokana pienemmissä määrin voisivat syödä tällaistakin. Tämä siis ihan puhtaasti oma näkemykseni, olen ehkä vähän niuho.

    Itse en valitettavasti voi edes harkita puuroa aamupalaksi, koska hypoglykeemikkona minun on pakko syödä varsin vähähiilihydraattinen aamupala ja muutenkin olla tarkkana hiilihydraattien suhteen. Niille, jotka voivat, tietysti eri juttu.

    VastaaPoista
  9. hei maija ja kiitos kun vaivauduit kommentoimaan. ei et mitenkään ole niuho, olet vain sinä. minulla on suvussa ollut tiukkapipon nimike, kun olen aian yrittänyt saada niitä leseitä ja oliiviöljyä joka ruokaan, nyt blogissani yritän kuitenkin kattavasti kirjoittaa ruoasta joten täältä löytyy reseptejä laidasta laitaan; vegaaneja, laktoosittomia, ilman kananmunaa, gluteenittomia, vähän hiilihydraattia sisältäviä koska yritän saada ihmiset ajattelemaan mitä he syövät, ja miksi, asia joka on jokaiselle henkilökohtainen. toivon hartaasti että esimerkilläni saisin edes pari ihmistä miettimään enemmän ruokaansa, mitä se sisältää, miten se on tuotettu ja miksi. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...