Vadelmatorttu

Tuoreita kirpakoita hohtavan punaisia vadelmasattumia pinjansiemenien kanssa makean rapeassa marenkimaisessa Frangipainetäytteessä mahtavassa murotaikinakuoressa. 

Etelä-ranskasta kotoisin oleva vadelmatorttu pinjansiemenillä joka mielestäni on täydellinen eikä tarvitse seurakseen mitään muuta ja tämä on hyvä vaihtoehto nauttia tuoreista vadelmista jotka juuri nyt ovat parhaimmillaan. Voit myös keittää vadelmahilloa tai pakastaa vadelmia samalla tavalla kuten reseptissäni marjatilan tuorehillo käyttäen vadelmia mansikoiden sijasta. 

Vadelmatortusta leikataan pala

Maistoin tätä herkkua joskus 1980-luvulla Pariisissa opiskeluaikoinani, ja mieleeni ikuistui muisto taivaallisen herkullisesta vadelmatorttuhetkestä. En enää muista keneltä tämän reseptin alkujaan sain, mutta se on elänyt melkein samassa muodossaan reilut pari kymmentä vuotta. Kerrasta toiseen olen paahtanut pähkinät ennen niiden jauhamista, ja tämä antaa vadelmatortulle vieläkin hienostuneemman maun. Frangipane on täyte joka useimmiten valmistetaan mantelijauhoista, munista ja sokerista ja Frangipane paistuu tässä tortussa marenkimaisen rapeaksi pinnalta vaikka se samalla sisältä jää pehmeän meheväksi ja mantelimassamaiseksi. Frangipane maustetaan usein liköörillä, tai rommilla kuten tässä mutta tässä vadelmatortussa käytetään mantelien sijaan hasselpähkinöitä. 

Hasselpähkinät

Pähkinät kannattaa jauhaa itse jotta pähkinäjauhot ovat tuoreita ja saat Frangipanesta mehevän, mutta voit hätätapauksessa käyttää hasselpähkinäjauhoja kunhan ne vain eivät ole kuivuneet liikaa. Pinjansiemeniä se sijaan ei kannata paahtaa koska ne paahtuvat tarpeeksi tortun pinnalla. Piirakkapohjaan käytän periaatteessa samaa murotaikinaa kuin reseptissäni Mustikkagalette mutta sillä erolla ettei murotaikinaa mausteta millään tavalla vaan se saa olla omana itsenään, torun muut ainekset hoitavat kyllä oman osansa.

Voit hätätapauksessa käyttää tähän pakastettuja vadelmia, mutta vadelmapiirakka ei ole sama, kesän tuoreet mehevät ja huumaavasti tuoksuvat vadelmat ovat parhaita. Älä turhaan käytä suolatonta voita vaan käytä sen sijaan suolattua voita, voin suolaisuus tasapainottaa piirakkatäytteen makeutta eikä murotaikinaa tällöin tarvitse lisätä sitä pientä ripausta suolaa.

Täytetty vadelmatorttu

Valmista vadelmatorttu joko isoon rengasvuokaan, tai niin sanottuna flan- tai piirakkavuokaan jos haluat ohuen perinteisen vadelmapiirakan. Voit myös käyttää pienempään vuokaan saat ylellisen paksun ja maun täyteisen herkkupalan joko jälkiruoaksi tai kahvileiväksi kun anoppi tulee käymään tai on jostain muusta syystä juhlia. Kolmas vaihtoehto on valmistaa pieniä annospiiraita jos sinulla on sellaisia. Tapa on tietysti työläämpi kuin on monen monta pikkupiperrettävää mutta tulos on takuulla menestys kun jokainen saa aivan oman pienen ylellisen vadelmatarteletin vispikermalla. Paista annos tarteletteja 10–15 minuuttia 200 asteen lämmössä, paksulle ylelliselle vadelmapiirakalla paistoaika pitenee alla mainitusta ja jotta frangipanetäyte hyytyy, joten paista sitä reilua puolituntia, kolmenvarttia 200 asteen lämmössä kunnes pinta on saanut kauniin värin ja täyte ei enää hylly ja paistoaika vaihtelee vähän uunista uuniin. Jos vadelmatortun pinta uhkaa tummua liikaa uunissa voit peittää sen voipaperilla paiston loppuajaksi. Tämä voi tapahtua varsinkin jos valitse valmistaa pienemmän ja paksumman vadelmatortun.

Frangipanetäyte

Älä täytä piirakkapohjia piripintaan frangipanella koska sen tilavuus kasvaa uunissa sen kypsyessä kunnes se hyytyy ja vajoaa taas takaisin kun otat sen uunista. Leikkaa piirakkaa vasta kun se on kokonaan hyytynyt ja jäähtynyt jottei täytettä valu pitkin. Vaniljauutteen puutteessa voit käyttää tortuntäytteeseen teelusikallisen vaniljasokeria, tai yhden vaniljatangon josta raaputat siemenet täytteen sekaan.

Annosvadelmatorttu

Minua harmittaa usein se pieni murotaikinan pala joka aina jää piirakkakuorista yli, ja olen keksinyt pari tapaa joilla niitä voi hyödyntää. Nämä pienet murotaikinapalat voi yksitellen pakastaa omassa pussissaan, ja myöhemmin kun niitä on tarpeeksi käyttää piirakanpohjiin. Huomaa vain että voi säilyy pakastettuna noin kolmisen kuukautta. Toinen vaihtoehto on paistaa pieniä tarteletteja vuoissa ja kypsentää ne puolivalmiiksi ja pakasta ne puolikypsennettyinä, jolloin uuni aika lyhenee ja vain täytteen pitää kypsyä ja saat nopeasti tarjottavaa yllätysvieraille. Kolmas vaihtoehto on kypsentää tarteletit uunissa valmiiksi ja pakastaa, jolloin voit täyttää ne heti niiden sulettua kylmällä täytteellä kuten esimerkiksi hillolla ja vispikermalla, moussella tai vaniljakastikkeella ja lisätä tuoreita marjoja niiden päälle tai käyttää niitä bebeeleivosten tavalla.

Frangipanevadelmatorttu

Jossain tätä täydellistä vadelmatorttua suositeltiin tarjoiltavan vaniljajäätelön tai vaniljalla maustetun vispikerman kanssa, mutta mielestäni tämä torttu on niin täydellinen ettei se tarvitse mitään lisukkeeksi vaan on aivan taivaallinen itsestään. Asia josta kiistelemme on onko vadelmatorttu parempaa syötävää heti  samana päivänä vai vasta seuraavana päivänä, kumpanakin päivänä se kuitenkin on omalla tavallaan herkkua. Seuraavana päivänä frangipanetäyte on saanut enemmän aikaa tekeytyä ja jalostua paremmaksi, kun taas vadelmat ovat enemmän edukseen samana päivänä. Tällä saat vadelmatorttua 6-8 hengelle, isommassa piirakkavuoassa ohuemman vadelmatortun vieläkin isommalle joukolle tai jos teet pienen pieniä annosvadelmatarteletteja. 

Vadelmafrangipanetorttu

Piirakkakuori:

200 g vehnäjauhoja

125 g voita

2 rkl ruokosokeria

3-4 rkl kylmää vettä

Täyte:

3 kanamunaa

100 g sokeria

100 g voita

3 rkl tummaa rommia

100 g tuoreita vadelmia

100 g hasselpähkinöitä

1 tl vaniljauutetta
1 dl pinjansiemeniä

Vuoan voiteluun:

voinokare

vehnäjauhoja

Piirakkakuori:

Sekoita taikinakulhossa jauhot ja sokeri kunnes kaikki on sekoitettu kunnolla. Leikkaa kylmä voi pienemmiksi paloiksi ja lisää se jauhojen sekaan, sekoita kunnes taikina on kaurahiutaleiden tapaista. Lisää vettä kunnes taikina juuri ja juuri pysyy koossa. Muotoile taikinasta pallo ja peitä se tiiviisti kelmulla. Anna niiden tekeytyä jääkaapissa pari tuntia, vähintään tunnin tuntia. Voitele 20 sentin piirakkavuoka pehmeällä voilla ja sirottele vuokaan jauhoja, jauhota koko vuoka kunnolla ja kopauta ylimääräiset jauhot pois vuoasta. Sijoita taikinapallo kevyesti jauhotetulle pöydälle tai kahden voipaperin väliin ja kauli siitä noin 25 sentin halkaisijaltaan leveä pyöreä ohut piirakkapohja. Rullaa taikina kääröksi kaulimen ympäri ja asettele taikinakuori vuokaan rullaamalla taikinaa kaulimelta aloittamalla vuoan reunasta ja jatka toiselle puolelle. Asettele taikina käsin kunnolla vuokaan ja painele se sekä vuoan reunoihin että pohjaan kiinni. Viimeistele piirakanreunat. Pane valmis torttukuori jääkaappiin jäähtymään ja kovettumaan kunnes on aika täyttää se frangipanella.

 

Tortun täyte:

Ota voi esiin jääkaapista ja kuutioi se taikinakulhoon. Anna voin pehmetä huoneenlämmössä. Paahda hasselpähkinät ja poista niistä kaikki kuoret jotka irtoavat helposti. Anna pähkinöiden jäähtyä ja jauha pähkinät jauhoksi ja lisää se sokeri kanssa voin sekaan. Vispaa voi sokerin ja pähkinäjauhojen kanssa tasaiseksi seokseksi. Lisää munat yksitellen huolellisesti sekoittaen jokaisen munan kerrallaan taikinaan. Lisää lopuksi rommi sekä vaniljauute ja sekoita nekin kunnolla täytteeseen. Ota torttukuori esiin jääkaapista ja kaada täyte kuoreen. Älä täytä piirakkaa kokonaan vaan jätä täytteelle tilaa nousta kypsennyksen aikana. Kaada tuoreet vadelmat täyteen pinnalle ja ripottele sinne tänne pinjansiemeniä vadelmien sekaan. Kypsennä vadelmatorttua uunissa 200 asteen lämmössä noin puoli tuntia, mitä paksumpi täyte ja pienempi vuoka sitä pidempi paistoaika kuten yllämainittuna. Ota torttu uunista ulos ja anna sen jäähtyä vähän ennen kuin irrotat reunat vuoasta. Anna vadelmatortun jäähtyä kokonaan ennen kuin leikkaat siitä paloja, Frangipane tarvitsee antaa aikaa hyytyä ja kovettua kokonaan ennen sen tarjoilua.

Pikaetikkakurkut

Ohuen ohuita jaden vihreitä läpikuultavia kurkkuviipaleita makeassa tillillä maustettuja etikkaliemessä, herkullinen lisuke paistille kuin paistille, oli se sitten riista tai häränlihaa.

Pikaetikkakurkut tillillä

Tätä meillä syötiin usein kesäisin, isäni piti erittäin paljon avomaan kurkusta, ja äitini viljeli sitä hänelle aina kasvimaassa. Tämä on oivallista voileivälle maustekurkun sijaan, tai sunnuntaipaistin lisukkeeksi ja sitä voi valmistaa talvellakin. 

Alkuperäisessä reseptissäni tähän käytetään persiljaa mutta minä käytän tähän persiljan sijaan aina tilliä. Kurkku on tavallista pitkään kasvihuonekurkkua, sen voi myös halutessaan valmistaa avomaankurkusta jota isäni usein kesäisin teki, ja se valmistetaan päivää ennen kuin se on tarkoitus syödä, ja kurkku on hyvin samantapainen kuin suomalaiset hölskykurkut. Kurkun voi joko kuoria tai jättää kuorimatta, tämä on makuasia, mutta kurkun pinnasta voi myös kuoria vain osan jolloin saa sen reunoista jännän näköisiä.

Pikaetikkakurkut persiljalla

Kuori kurkku perunankuorijalla tai raasta sen kuori niin kurkku näyttä hauskemmalta. Leikkaa kurkku ohuen ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä, tai viipaloi ne joko juustohöylällä tai mandoliinilla niin ohuiksi kuin vain suinkin, melkein läpinäkyviksi. Kurkkuviipaleet itketetään suolalla, jonka jälkeen ne maustetaan yön yli jääkaapissa makeassa etikkaliemessä. 

Raidallinen kurkunkuori

Kurkkuviipaleet kannattaa jättää painoon nesteen pinnan alle jotta ne kunnolla maustuvat. Kurkut säilyvät jääkaapissa tiivisti muovilla peitettyinä kolmisen päivää. Käytä tähän keitettyä kokonaan jäähtynyttä vettä. Kurkku säilyy noin pari, kolme päivää jääkaapin kylmässä säilytettynä omassa liemessään kulhossa tiivisti muovilla peitettynä.

Pikaetikkakurkut

1 kurkku

1-2 tl suolaa

1 rkl tilliä

Etikkaliemi:

½ dl väkiviinaetikkaa (12 %)

1 dl sokeria

1½ dl vettä

ripaus valkopippuria

tilliä tai persiljaa oman maun mukaan

Huuhtele tilli huolellisesti ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöliinalla huuhtele myös kurkku jollet kuori sitä, tai kuori se. Leikkaa kurkusta ohuita viipaleita ja pane ne kulhoon. Suolaa kurkkuviipaleet ja pane jotain painoksi jotta kurkku pysyy sen nesteen pinnan alla jota se kulhoon itkee. Kaada kaikki kulhoon muodostunut vesi pois siivilässä. Keitä etikkaliemi ja anna sen jäähtyä. Pane kurkkuviipaleet takaisin kulhoon ja kaada jäähtynyt etikkaliemi niiden päälle. Lisää kulhoon hienonnettua tilliä tai persilja oman makusi mukaan, mausta kurkut myös ripauksella valkopippuria. Peitä kulhon tiiviisti muovilla ja säilytä jääkaapissa seuraavaan päivään jolloin kurkut ovat valmiita syötäväksi.

Strutsitournedos

Tournedos strutsista. Pekoniin kääritty grillattu strutsinliha tournedos, sitruunaisella valkosipulivoilla maustettuja uusia perunoita ja valkoviinissä bräseerattuja tuoreita vihreitä papuja.

Strutsin liha

Strutsi on lintu joten sillä ei samalla tavalla ole sen selkärangan sisäpuolelle sisäfileetä kuin härällä, mutta koska liha on niin hämäävästi naudanlihan tapaista halusin kuitenkin valmistamaan tournedosin tapaiset pekoniin käärityt korkeat pihvit ja kesän kunniaksi tarjoilin ne uusien keitettyjen Siikli perunoiden kanssa johon yhdistin sitruunaisen valkosipulimaustevoin. 

Pekoni lihaan kiinni tikuilla

Strutsi on hyvin mietoa maultaan ja halusin tässä antaa sen omalle perusmaulle mahdollisuuden päästä oikeuksiinsa ja näyttää värinsä. Strutsissa on hyvin hienostunut häränlihamainen maku, eikä se mitenkään muistuta riistan makua, voisin ehkä jotenkuten verrata strutsin makua hanheen tai ankkaan vaikkei se  kuitenkaan ole samaa. 

Strutsinlihan kypsennys

Strutsin lihan koostumus taas on samalla lintumainen ja hieman sitkeähkön tuntuinen sitä leikatessa, mutta suussa sulavan mureaa sitä syödessä. Strutsia ei tarvitse villisian tapaan kypsentää kokonaan läpikypsäksi vaan sen voi turvallisesti jättää mediumiksi, siis sisältä punertavaksi. Strutsinlihan on jo kypsää kun sen sisälämpötila lihamittarilla mitattuna on 60 astetta, ja läpikypsää se on jo 70 asteessa. Tarkista liha kypsyys lihamittarilla jotta saat sen sellaiseksi kuin haluat. PEkonin voit itse riimisuolata ja kylmäsavustaa seuraamalla reseptiäni pekoni.

Strutsipaisti

Vihreät bräseeratut pavut

Papujen valmistustapa on vaihtelee hieman onko sinulla tuoreita vihreitä papuja vai pakastettuja papuja. Tuoreet ryöpätään ja niiden annetaan valua lävikössä kuiviksi jonka jälkeen ne käsitellään samalla tavalla kuin vihreät pavut suoraan pakastimesta. Paista pavut nokareessa voita kunnes ne ovat saaneet hieman ruskeaa väriä reunoihin. Tämän jälkeen ne keitetään, tai bräseerataan valkoviinissä ja annokset viimeistellään sitruunaisella valkosipulivoilla. 

Sinun kannatta tähän käyttää Luomuviljeltyä sitruunaa koska se kuoret käytetään. Oli sitruuna sitten tavallinen tai luomuviljelty pitää se kuitenkin pestä huolellisesti ja antaa kuivua kokonaan ennen sen käyttöä. Valkosipulisitruunavoin voi valmistaa jo pitkään etukäteen ja säilyttää pakastimessa jossa se säilyy noin puolisen vuotta. Valmista maustevoi samalla tavalla kuin reseptissäni kangasajuruohovoi. Älä unohda että liha aina paistetaan huoneenlämpöisenä joten leikkaa strutsipaistista hyvissä ajoin sopivan kokoiset viipaleet jotta liha saa temperoitua noin tunnin verran. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan annokset neljälle hengelle.

Strutsin tournedos

400 g strutsipaistia

4 pekonin viipaletta

400 g uusia perunoita

suolaa

mustapippuria

400 g vihreitä papuja

½ dl kuivaa valkoviiniä

½ sitruunankuori

100 g voita

2 valkosipulinkynttä

Vvita ja öljyä paistamiseen

Ota voi ulos huoneenlämpöön jotta se on pehmeää. Pese sitruuna ja anna sen kuivua kokonaan. Kuori valkosipuli ja hienonna se. Raasta sitruunasta kuori ja pane se pieneen kulhoon valkosipulin kanssa. Lisää voi ja sekoita kaikki kunnolla keskenään. Pane voi jääkaappiin tekeytymään ja kovettumaan. Leikkaa paistista noin reilun pekoniviipaleen korkuisia viipaleita lihaa poikkisyin. Kääri palat kokoon lihansyyt ylöspäin ja kääri sen ympärille pekoniviipale. Kiinnitä pekoni lihaan joko cocktailtikuilla tai paistinarulla. Suolaa liha sekä suolalla että vasta rouhitulla mustapippurilla. Ruskista lihat kuumalla pannulla voi ja öljyseoksessa. Ruskista myös pekoni joka puolelta. Pane tournedos'it uuniin 175 asteeseen kypsymään valmiiksi. Pese perunat ja keitä ne miedosti suolatussa vedessä. Ryöppää tuoreet pavut ja anna niiden valua lävikössä. Paista papuja kuumassa pannussa voi nokareessa kunnes ne ovat saaneet hieman väriä reunoihin, ja jos käytätä pakastepapuja että pavut ovat sulaneet. Lisää pannulle viini ja anna sen kiehua kokoon ja imeytyä papuihin. Ota liha ulos uunista kun se on niin kypsää kuin sen haluat olevan ja anna sen vetäytyä vähintään viisi minuuttia ennen tarjoilua, mieluiten kymmenen minuuttia. Lisää lihasta ulos valunut neste pannulle papujen kanssa. Sekoita papuja aika ajoin, keitä kunnes neste on kiehunut melkein kuivaksi pannulla.

Annosten kokoaminen:

Irrota lihasta tikut tai paistinaru jolla pekonin kiinnitit ja asettele strutsitournedos’it lämpimille lautasille, annostele sekä papuja että perunoita viereen. Lusikoi pannulta nestettä tournedosin ympärille j alisää sitruunavoita papujen sekä perunoiden päälle sulamaan, tarjoile oitis lämpimänä vihreän salaatin kanssa.

Sekamarjahillo

Mansikkaa, vadelmaa, nektariinia, karviaismarjoja, valkoherukkaa, Saskatooneja, mustaherukkaa, viherherukkaa ja nektariinia. Siitä muodostuu tämän vuoden sekamarjahillo vai pitäisikö sen olla sekämarjahedelmähilloa?

Joka vuosi kun kesällä keittelen hilloa tulee sama ongelma eteen, hilloa on pienen pieni tippa enemmän kuin mahtuu hillopurkkiin. Joskus hillo syödään heti kun se on valmista joten siitä ei sinänsä muodostu ongelmaa, toisinaan taas kun keittää enempää kuin yhtä hilloa samana päivänä ongelmaan onkin hyvä ratkaisu, sekamarja-hedelmähillo.

Viher ja valkoherukkaa

Nyt viimeksi hillosta tuli aivan mahtavan aromaattista ja herkullista, enkö jopa kehuisi sitä hienostuneeksi. Hillon makua ei sinänsä voi kuvailla miksikään koska se koostuu niin monesta eri marjasta ja hedelmästä koska tähän hilloon päätyi mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, viherherukkaa, valkoherukkaa, Saskatooneja joita myös kutsutaan mustikkapuun marjoiksi, karviaismarjaa sekä tuoreita nektariineja ja luumuja kun niitä myös sattui olemaan käsillä.

Saskatoon on pohjois-Amerikasta kotoisin oleva korkea pensas jota myls kutsutaan mustikkapuuksi, ja suomeksi myös marjatuomipihlajaksi ja sitä kasvaa monessa pihassa pensasaitoina. Saskatoonpensaan marja on syötävä ja muistuttaa maultaan hyvin paljon mustikkapensaan marjoja. Huomaa että on myös jalostettuja lähisukulaisia jotka välttämättä eivät ole samaa marjatuomipihjalaa ja joiden marjat eivät välttämättä sovellu syömiseen. Näitä saskatooneja saat lähiruokana ja itsekerättynä täällä Tampereen seudulla Yrjölän marjatilalta Hämeenkyröstä.

Sekahillon keittäminen tapahtuu samalla tavalla kuten kaiken muunkin hillon keittäminen, marjat ja hedelmät huuhdellaan ja keitetään sokerin kanssa hilloksi, vaahto kuoritaan ja se purkitetaan huolellisesti puhdistettuihin purkkeihin. Määrä marjoja ja hedelmiä on samassa suhteessa, jolleivät marjat ole hirveän happamia, mutta tässä hillossa happamuus oli makeuden kanssa oivallisessa tasapainossa jollaista harvoin olen tavannut. Herukoiden kirpakkuus sopii hyvin yhteen luumujen, nektariinien ja mansikoiden sekä vadelmien kanssa yhteen ja tulos on ilman mitään lisättyä makua aivan mahtava. 

Saskatooneja

Hillo syntyi siitä että vadelmahilloa jäi liikaa yli, panin sen sivuun kulhoon jääkaappiin odottamaan syöjäänsä. Myöhemmin illalla olin jo puurtanut monen hillon parissa ja olin saanut jonkun toisenkin hillon jämät jääkaappiin kunnes heitin kaikki hillonjämät luumujen ja nektariinein kanssa takaisin kattilaan lisäsäin tuoreita karviaismarjoja ja keitin hilloa sokerin kanssa. Hyvä tapa saada jotain uutta ja yllättävää hilloa talveksi säilöön, muista vain kirjoittaa ylös mitä milloinkin hilloosi ja miten paljon suhteessa toisiinsa käytät jos vaikka saat aikaiseksi erittäin hyvän aromaattisen hillon, kuten tämä on.

Tästä sain vain yhden ja juuri sopivan määrän hilloa yhteen hillopurkkiin ja päivän huipennus oli menestys. Tämä on hieman löysempää hillon koska siihen käytetään tavallista taloussokeria hillosokerin sijaan joten se sopii hyvin lettujen tai pannukakun kanssa syötäväksi. Hillo säilyy tuttuun tapaan noin vuoden avaamattomana viileässä säilytettynä. Avattu purkki kannattaa hyödyntää parin viikon, korkeintaan kuukauden sisään ja säilyttää jääkaapissa. Saat tällä reseptillä yhden ison hillopurkin sekamarjahilloa.

Sekamarjahillo

1 kg marjoja ja hedelmiä

500 g sokeria

Huuhtele marjat ja hedelmää huolellisesti ja anna niiden kuivua kokonaan lävikössä. Punnitse marjat ja pane ne kattilaan ja paloittele isot marjat ja hedelmät pienimmiksi ja poista niistä kivet. Lisää puolisen desilitraa kylmää vettä ja kiehauta marjat ylös. Lisää sokeri ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Kuori pinnalle muodostunut vaahto isolla lusikalla pois hillosta. Anna hillon tekeytyä kattilassa viitisen minuuttia ennen kuin kaadat sen huolellisesti puhdistettuun isoon lasipurkkiin. Sulje heti hillopurkin kansi tiivisti, anna hillon jäähtyä huoneenlämmössä ennen kuin siirrät sen viileään.

Marokkolainen sitruunakana

Tulista sitruunaista marokkolaisittain maustettua grillattua kanaa. Sitruunaista grillikanaa Ras el hanoutilla maustettua joka voit valmistaa sekä paloina että varrastettuna bambutikkuihin.

Maustaminen

Tämä ei ole kostea marinadi, eikä kuivakaan vaan sen välimuoto ainoana nesteenä itse kana ja sitruunanmehu. Kana marinoidaan vähintään neljä tuntia jääkaapissa, hätätapauksessa tunti, puolitoista menettelee huoneenlämmössä. Kanaa kannatta kuitenkin marinoida yön yli jääkaapissa, silloin sen saa parhaan maun ja mehevöityy hienosti ja kanan voi marinoida siinä rasiassa kun se ostit niin säästyt yhdeltä lisätiskiltä. 

Kanapalat maustumassa

Yleensä lisää suolan vasta kun liha tai kana on marinoitu, mutta tässä tapauksessa savusuola ajaa nesteitä ulos kanasta ja se edesauttaa kanan maustumista. Kana grillataan kuumalla hiilloksella kunnes se on saanut kauniin värin ja grilliraidat pintaa, tämän jälkeen se kypsennetään valmiiksi joko uunissa miedommassa lämpötilassa, tai grillikannen alla keskilämmöllä. Uunissa tämä tarkoittaa noin 200 astetta ja vartista kahteenkymmeneen minuuttiin vähän kanan koipien koosta. 

Kanaa

Käytän tähän aina koipireisi paloja koska niissä on eniten makua mutta ne pitää ensin paloitella jotta niistä saa sopivan kokoista sormiruokaa. Voit myös maustaa kanapaloja samalla tavalla ja pujottaa ne grillivartisiin, tällöin kana valmistuu nopeammin kuin alla mainittuna ja tämän kanan kypsyyden suhteen viittaan reseptiini Yakitori. Muista vain liottaa bambutikkuja puolisen tuntia ennen kanan niille pujottamista, jotta ne kestävät paremmin grillin lämpöä, mutta myös tekevät kanan helpommaksi varrastaa tikkuihin.

Ras el hanoutia myllyssä

Ras el hanout  

Ras el hanout on marokkolainen reilun kolmenkymmenen mausteen sekoitus jonka reseptin löydät tekstistäni ras le hanout. Käytä tähän kanaan mausteen lisäksi Luomu viljeltyä sitruunaa koska sitruunankuori käytetään mausteena, muista kuitenkin pestä se ennen käyttöä ja tässä tapauksessa ja anna sen kuivua kokonaan ennen sen käyttöä. Raasta tai suikaloi kuoresta vain sen keltainen uloin kerros. Vältä saamasta mukaan sitruunan valkoista kitkerää kuorta. Voit myös tähän käyttää kuivattu sitruunakuorta jos sinulla sitä on. Halkaise vasta kuoren raastamisen jälkeen sitruuna ja purista siitä sen mehu marinadiin jossa maustat kanapalat.

Ras el hanoutista olen myös valmistanut epäpyhäänpossunpaistia sekä jälkiruoaksi marokkolaista käärmekakkua jonka kanssa maistuu kuuma minttuteen jollet sitä mieluummin syö kahvin tai teen kanssa. Tällä reseptillä saat lämpimän pääruoan neljälle hengelle tuttuun tapaan kun tarjoilet kanaa keitetyn riisin tai uusien perunoiden ja vihreän salaatin kanssa, tai sitten sormisyötävää hieman isommalle joukolle, tästä riittää noin kuudelle, jopa kahdeksalle hengelle, kunhan tarjolla on muutakin sormiruokaa tai naposteltavaa sitruunakanapalojen lisäksi.

Marokkolainen sitruunakana

3 kanan koipireisipalaa

3 valkosipulinkynttä

3 tl ras el hanout maustesekoitusta

1 sitruuna

1 tl savustettua merisuolaa

4 pientä kuivattua punaista chiliä

Paloittele koipireidet kolmeen palaan. Leikkaa koiven nivelestä terävällä veitsellä läpi ja leikkaa reiden keskikohdalta viilto kokonaan luun ympäri. Paina veitsellä luun kohtaa voimalla niin luu napsahtaa poikki. Kuori ja hienonna valkosipuli. Pane valkosipuli ja ras el hanout kulhoon tai rasiaan jossa sen ostit ja jossa nyt marinoit sen. Hienonna morttelissa neljä kuivattua punaista chiliä, lisää ne muiden mausteiden sekaan. Voit myös käyttää kananpakkausta hyväksesi niin säästy tiskiltä. Raasta sitruunankuori ja halkaise se. Purista sitruunanmehu mausteseoksen sekaan ja lisää raastettu kuori ja teelusikallinen suolaa. Sekoita kunnolla ja lisää kanat. Varmista että kaikki kananlanat ovat saaneet mausteita pintaansa. Peitä astia tiivistä muovilla ja anna kanan maustua jääkaapissa neljä tuntia, tai yön yli. Mausta kanapalat suolalla ja grillaa ne uunissa 200 asteen lämmössä kypsiksi, noin puolituntia, 20 minuuttia vähän riippuen kanapalojen koosta. Mitä pienempi pala, sitä nopeammin se on kypsää.

Sitruunarisotto

Lempeä sitruunarisotto. Mustasta riisistä, punaisesta riisistä spelthelmillä vahvistettua lämmintä sitruunaista pehmeää risottoa, lämmintä ruokaa kesän sateisille päiville.Lempeästi sitruunamehulla ja sen kuorella maustettua samettisen kermaista risottoa.

Kesä on tähän asti ollut liian viileä ja kostea jotta olisin innostunut kylmiin ruokiin kuten aikaisempina vuosina. Tänä kesänä olen saanut aikaiseksi enimmän määrän enemmän tai vähemmän lämpimiä ruokia vaikka en toistaiseksi ole vielä sortunut keittoihin vaikka niillekin varmaan kysyntää.

Riisi ja spelthelmet kypsymässä

Tämä ei ole täysin vegaani ruoka, vaikka nyt eletäänkin keskiviikkoa jolloin minulla on tapana julkaista vegaani resepti,  joten jos haluat ruoasta vegaanin on sinun joko jätettävä juusto käyttämättä tai korvata se vegaaneille sopivalla kasvisrasvajuustolla sekä korvata voin öljyllä.

Tämä on aitoa risottoa, se ei sisällä kermaa tai tuorejuustoa. Risotossa on vain riisiä ja speltjyviä, viiniä ja lientä juustoa ja sen samettinen pehmeys tulee riisin ja spelthelmien tärkkelyksestä. Huomaa että annos sisältää gluteenia speltin muodossa, ja laktoosia voin muodossa joten korvaa ne itsellesi sopivilla tuotteilla. Juustona käytin kutunmaidosta valmistettua kypsytettyä Pecorino-juustoa mutta myös parmesaani käy.

Voit laskea noin 350–400 grammaa riisiä ja jyviä jokaista ruokailijaa kohti jos ruoka on tarkoitettu lämpimäksi ruoaksi. Riisien ja Speltin suhdetta voi vaihdella haluamallaan tavalla, kunhan vain pitää mielessä että sekä risottoriisissä että Speltissä on sitä tärkkelystä jolla risotosta vähän nestettä kerrallaan lisäten pienissä osissa ja lempeästi hauduttamalla risotosta tulee samettisen pehmeä ja ihanan kermainen.

Tuoretta vai kuivattua sitruunaa

Maustamiseen voit käyttää joka tai, tai sekä että kuivattua sitruunankuorta ja tuoretta sitruunaa, sitruunasta käytetään sen kuorta joten sen kannattaa olla luomuviljelty jottei sen kuoressa olevat hyönteistorjunta-aineet kulkeudu kuorien mukana ruokaan. Tähän voit hyödyntää kuivattua sitruunankuorta jos sinulla sitä on. 

Lisää kuivattu sitruunakuori riisin mukaan kiehumaan, samalla kun alat lisätä vihanneslientä riisin sekaan. Kesällä tähän voi käyttää tuoretta kevätsipulia tavallisen kuivatun talvisipulin sijaan. Sitruunasta käytetään sen kuoret joten sen kannattaa olla luomuviljelty. Muista myös huuhdella ruohosipuli ja antaa sen kuivaa kunnolla ennen sen käyttöä annoksen viimeistelyyn.

Jollet ole vegaani voit myös kokeilla reseptejäni kurpitsarisotto sekä kalkkunarisotto ja jos sinulle tähteeksi jää risottoa voit hyödyntää sen uusiokäyttämällä sitä kuten reseptissäni risottopihvit. Alkuruokana tästä riittää hyvin kuudesta jopa kahdeksalle ruokailijalle kun annos on osana isompaa ruokakokonaisuutta lämpimän ruoan ja jälkiruoan lisäksi, pääruokana tästä taas tuttuun tapaan riittää neljälle.

Sitruunarisotto

1½ dl risottoriisiä

½ dl mustaa riisiä

½ dl punaista riisiä

½ dl spelthelmiä

100 g Pecorinoa

1 sipuli (tai 2 kevätsipulia)

1 valkosipulinkynsi

7-8 d l vihanneslientä

2 dl valkoviiniä

1 sitruunan mehu ja kuori

(suolaa)

valkopippuria

voita/öljyä kuullottamiseen

viimeistelyyn:

ruohosipulia

sitruunanviipaleita

Pese sitruuna huolellisesti ja anna sen kuivua kokonaan puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Kuori sipuli ja silppua se hienosti. Sulata voi kattilassa ja kaada sen sekaan aimo loraus öljyä. Lisää sipuli ja kuullota se rasvassa läpikuultavaksi. Lisää riisi ja kypsennä sitä kuumassa öljyssä koko ajan hämmentäen. Anna riisin kypsyä kunnes se on läpikuultavaa ja siihen on imeytynyt rasvaa. Juuri kun riisi alkaa olla valmista, lisää sekaan pieneksi pilkottu valkosipuli. Anna sen kypsyä parisen minuuttia ja tuoksun levittyä keittiöön. Lisää viini riisin sekaan. Sekoita hyvin ja anna viinin imeytyä riisiin miedolla lämmöllä. Lisää riisin sekaan lämmintä vihanneslientä vähän hämmentäen pohjasta asti kun kaikki viini on kokonaan imeytynyt riisiin. Lisää vähitellen lientä pienissä erissä riisin joukkoon välillä sekoittaen. Anna riisin kypsyä puolisen tuntia. Raasta juusto hienosti ja lisää puolet juustosta ja sekoitat kunnolla riisin sekaan. Raasta pestyn sitruunankuori hienosti risoton sekaan. Leikkaa sitruuna kahteen osaan ja purista sen mehut risoton sekaan ja sekoita kunnolla. Tarkista risoton maku ja mausta risotto makusi mukaan valkopippurilla. Poista kattila lämmöltä, peitä kattila kannella ja anna risoton hautua vielä hetken ajan. Lisää kypsän risoton joukkoon loput nokare voita, loput juustosta. Sekoita risottoa nopeasti, mutta hellästi. Tarkista risoton suolaisuus, lisää sitä jos se mielestäsi sitä tarvitsee. Jaa risotto lämpimille syville lautasille, koristele sitruunaviipaleella ja ruohosipulilla ja tarjoile se heti.

Pekoniosterit

Pekoniin käärittyjä ostereita miedosti valkosipulilla maustetussa öljyssä paahdettuina.

Olen hyvin tykästynyt espanjalaistyyliseen naposteluun, tapaksiin, joita voisin voileipien lisäksi syödä koko ajan. Muu perhe ei vain ole tänä vieläkään suostunut, puolisini on luvannut että saan kehitellä koko viikonlopulle vaikkapa vain pieninä herkullisia naposteltavia herkkupaloja, joten valmistamalla massiivisen määrän pienen pieniä herkkupaloja ja cocktailpaloja ka kanapeita voi säästyä koko viikon lopun ruoanlaitolta. Tätä herkkuviikonloppua en toistaiseksi vielä ole ajan puutteesta saanut toteutettua, mutta etsin edelleen mitä herkkuja siihen sisällyttäisin ja tässä on hyvä esimerkki. Pekoniin käärityt osterit, helppoa ja vaivatonta naposteltavaa. Ja jos haluat haasteita voi titse riimiruolata ja kylmäsavustaa oman pekonisi joka porsaan kyljestä tai villisian kyljestä seuraamalla reseptiäni.

Pekoniosterit pannulla

Käytin tähän tuoreita ostereita jotka ensin höyrytin kypsiksi, ja laiskana emäntänä säästyin osterien avaamiselta. Tämän jälkeen käärin osterit pekoniviipaleeseen ja paistoin ne kuumalla pannulla. Osterin käsittelyn suhteen sinun kannattaa lukea tekstini perinteiset osterit sekä chiliosterit, jotka muuten myös sopivat tapaksina.

Nämä pekoniosterit voit tietenkin myös grillata kuumalla hiilloksella, jolloin ne saavat kivan savuisen maun. Pannulla paistaen ne vaan saavat helposti lisäsyvyyttä käyttämättä valkosipulilla maustettua öljyä. Tämän öljyn maustat itse kuorimalla valkosipulinkynnen ja painamalla sen lyttyyn veitsen lappeella leikkuulautaa vasten, lisää tämän jälkeen lytätty valkosipulinkynsi pannulla öljyn kanssa ja paista pekoniosterit siinä. Tällä tavalla saat helposti vienon valkosipulivivahteen ostereihin. Voit tähän myös käyttää tuoreitten osterien sijaan säilykeostereita, esimerkiksi savustetut osterit käyvät tähän erittäin hyvin ja saat samalla savunmakua niitä grillaamatta.

Pekoniin käärityt osterit

Pekoni kääritään osterien ympäri, noin puolikas pekoniviipale osteria kohden riittää, ja pekoni kiinnitetään osteriin cocktailtikulla. Nämä cocktailtikut ovat myös hyvänä apuna kun ostereita napostelee pitkin iltaa jonkun cocktailin kera, tai miksei sangrian tai juhlaboolin kanssa.

Osterien menekki riippuu vähän siitä miten paljon muuta samanaikaista tarjottavaa sinulla on, mutta arvioisin että jos sinulla on tapaksia suupalana alkupalan sijasta, tarvitset noin kaksi pekoniin käärittyä osteria jokaista ruokailijaa kohden. Yhdessä pekonipaketissa on noin 7-8 pekoniviipaletta joten ne riittävät 14-16 osterin käärimiseen. Viimeistele pekoniosterit tarjottimelle, tai annokseen lautasella, tuoreella rakuuna tai basilikasilpulla.

Pekoniosterien lisäksi voit myös tarjoilla graavihärkäänektariinilla, pieniä tomaattimunakkaita, pieniä parsabruchettoja tai bocadilloja, kuten niiden nimi olisi espanjaksi, lohitahnakanapeita sekä vegaaneille sopivaa grillattua munakoisoa ja grillattua kesäkurpitsaa nyt mainitakseni joitain varteen otettavia ja herkullisia suupaloja jotka sopivat juhliin seisovan pöydän tarjontaan. Tällä reseptillä saat kaksi pekoniosterin neljälle ja jos tarjontaa on enemmän voit laskea vain yhden, puolitoista osteria jokaista ruokailijaa kohden kun tarjolla muitakin herkkuja.

Pekoniosterit

8 osteria

4 pekoniviipaletta

 tuoretta rakuunaa tai basilikaa

musta pippuria

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä paistamiseen

Huutele basilika, tai rakuuna jos sitä käytät, ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Avaa tuoreet osterit ja höyrytä ne kypsiksi kannen alla höyryttimessä. Osterit ovat kypsiä noin viidessä minuutissa, tiedät että osterit ovat kypsiä kun ne avaavat kuorensa. Irrota osterit kuoristaan ja leikkaa pekoniviipaleet kahteen osaan. Kääri puolikas pekonin viipale jokaisen yksittäisen osterin ympärille ja kiinnitä pekoni osteriin cocktailtikulla. Kuori valkosipulinkynsi ja litistä se leikkuulautaa vasten veitsen lappeella. Lämmitä pannu ja lisää sille loraus öljyä ja litistetty valkosipuli. Lisää pannulle myös osterit ja paista ne kauniin ruskeiksi. Käännä ostereita pannulla paistamisen aikana jotta ne saavat kauniin ruskean paahtuneen värin joka puolelta. Suikaloin rakuuna, tai basilika, hienosti ja sirottele sitä ja vasta rouhittua mustapippuria pekoniosterien päälle. Tarjoile heti kuumana, tai anna niiden jäähtyä haaleiksi ne maistuvat hyville myös jäähtyneinä joten niiden tarjoilemisella ei ole kiirettä.

Kesäkeitto

Perinteinen kesäkeitto jossa uusia perunoita, porkkanoita, kukkakaalia ja sokeriherneitä. Satokauden tuoreista vihanneksista maitoon valmistettu keitto.

Yksi kesän ehdottomia herkkuja on kesäkeitto, ja sitä on syötävä kerran, jollei jopa toisen, kesässä. Kesäkeitto on joka vuosittaisista herkuista, ja se maistuu joka vuosi yhtä hyvälle samoin kuin juhannuksen ensimmäiset tillin kanssa keitetyt uudet perunat. Keskustelin tässä juuri hiljattain äidin kanssa kesäkeitosta puolison kuullen, ja aloitin kai kysymykseni tyhmällä tavalla koska kumpikin yhtä ääneen sanoi samaa, ei, ei kesäkeitossa ole sipulia. Kysymykseni olisi pitänyt olla, jos olisin saanut tarpeeksi aikaa kysymykseni loppuun sanottua, mahtaakohan kesäkeitto olla ainut perinteinen suomalainen keitto jossa ei käytetä sipulia, kun taas kuoro luuli että kysyin onhan kesäkeitossa sipulia.

Kesäkeitto kiehumassa

Kesäkeitostakin on monen monta eri versiota, meillä lapsuudessani keittoon käytettiin uusia perunoita, porkkanoita, kukkakaalia sekä herneitä. Keiton voi suurustaa käyttämällä munan keltuaisia ja vehnäjauhoja ja näin myös ehdotettiin äidin vanhassa koulukirjassa ja keitto maustetaan vain ja ainoastaan suolalla sekä valkopippurilla. Veden ja maidon suhde on keitossa tärkein, keiton vihannesten keittämiseen käytetään vain niukasti vettä. Kaikki vihannekset keitetään kypsiksi vedessä ja keiton viimeistelyyn, tai pikemminkin juuri ennen kuin keitto on valmista, keitinveden sekaan lisätään suhteessa 2/3 maitoa jonka annetaan kiehua ylös. Tämän jälkeen keitto maustetaan ja on valmista.

Pienet uudet perunat

Ennen vanhaan kesämökillä oli naapurissa pientila jossa vielä siihen aikaan oli maitokarjaa, ja koska olin jo ”iso tyttö” sain itse käydä siellä hakemassa maitoa tonkassa. olin tosi ylpeä kun sain itse yksin noutaa maitoa, en tosin muista sainko rahat mukaan vai menikö maksut kenties aikuisten kautta. maitotonkka oli noin litran, puolen toista vetoinen kannellinen tonkka eikä kotimatkakaan ollut pitkä, vaikka se siltä ”isosta tytöstä” joskus tuntuikin, olisikohan puolisen kilometriä. Suurin osa kotimatkasta kului rattoisasti pellon viertä pitkin soratiellä, mutta puolivälissä kotimatkaa pellon piennar muuttui metsäksi tien kummallakin puolella, samalla kuin ylämäki alkoi, ja tässä kohdassa minua aina alkoi pelottaa. 

Porkkanalantit

Olin jostain syystä saanut päähän että metsässä asui susia, ja että ne vaanivat juuri yksinäisiä pieniä tyttölapsia kuusten lomasta ja aikaisempi laulellen hyppely ruohonkorsien yli vaihtui joka kerta siinä samassa silmän räpäyksessä pakokauhun omaiseen henkensä eteen ylämäkijuoksuun. Voitte varmaan arvata ettei maitotonkka pitänyt tästä, maitoa läikkyi kannesta huolimatta pitkin tietä ja vaateita ja maitomatkani harventuivat kunnes pappa keksi että aidosti pelkään metsää enkä halunnut siellä edes lyhyttä kotimatkaa kulkea ja alkoi tulla minua vastaan puoleen väliin ylämäkeä paikkaan josta hänet pystyin näkemään ja matka jatkui tämän jälkeen rauhallisesti ja kaikki maito pysyi tonkassa. Muistan että tätä hakemaani maitoa käytettiin juuri kesäkeittoon, ja se maito oli pastöroimatonta ja homogenisoimatonta. Mistä pääsenkin maitoon ja sen rasvaisuuteen.

Tästä raakamaidosta valmistettu kesäkeitto oli kermaista ja maukasta, ja jonka makua ei millään korvaavalla tuotteella saa, joten jos sinulla ei ole raakamaitoa josta valmistaa keittoa, käytä tähän täysmaitoa ja lisää siihen tilkka kermaa. Huomaa ettei maitoa pidä keittää suolan kanssa, suolattu maito voi juoksettua, ja tästä syystä suolaa lisätään vasta kun keitto on valmis.

Sokeriherneet

Kesäkeiton idea on käyttää kesän uusia ja tuoreita vihanneksia ja antaa niiden luovuttaa makunsa keitolle, siksi tähän keittoon ei tule vihanneslientä vaan itse vihannekset saavat maustaa keiton. Koska tämä keitto on kesäkeitto nimeltään, on tähän keittoon se ainoa ja oikea peruna on uusi peruna, ja suosittelen lämpimästi Siikliä jolla on makea ja täyteläinen maku. Perunat vain raaputetaan tai harjataan jotta niistä irtoaa niiden ohuet kuoret ja keittoon.

Porkkanoita voit käyttää nipussa ostettuja uuden sadon porkkanoita, mutta vieläkin parempi jos sinulla on omia itse viljeltyjä porkkanoita, tämä on hyvä tapa saada hyödynnettyä ne porkkanamaasta harvennetut pienet porkkanat. 

Silvotut sokeriherneet

Keittoon tulee myös herneitä, ja tässä kannatta myös panostaa makeisiin tuoreisiin uusiin herneisiin. Joskus kesällä makeina myydyt sokeriherneet eivät taida olla aivan oikeita sokeriherneitä vaan uusia herneen palkoja jotka myös ovat alussa makeita mutta iän myötä pienten herneiden pullistuttua pinkeiksi palon sisällä, ne ovat jo saaneet kuivan koostumuksen ja maistuvat liidulle. Keiton sisältämien vihannesten yleensä makeuttavat keitto tarpeeksi, muta jossain tapauksessa voi olla oikeutettua lisätä ripaus sokeria antamaan keitolle sitä jotain ekstraa mutta varo toki liioittelemasta sokerin käyttöä jottei keitosta tule liian imelää.

Muistan että lapsuuteni kesäkeitto viimeisteltiin tuoreella persiljalla, asia josta olen itse luopunut kun en pahemmin persiljasta välitä mutta voit toki itse käyttää persiljaa jos siitä pidät. Muista vain huudella sekunnilla se ja antaa sen kuivahtaa ennen sen käyttöä kuten aina käyttäessä yrttejä ruokaan. Itse käytän tähän keittoon aina pienen pieniä perunoita joita mahtuu kaksikin joka lusikalliseen, miniherneitä ja porkkanoita jotka juuri ja juuri yltävät lusikan reunan yli, mutta jollet jaksa näperrellä liikaa vihannesten parissa, ja vihannesten raaputtelu ja harjaamien on tämän ruoan aikaa vievin vaihe, käytä isompia vihanneksia ja paloittele ne. Mitä pienemmät vihannekset, sitä lyhyempi keittoaika. Perunat vastaavat isoa tavallista perunaa, joten suhteuta perunan määrä pieninä perunoina neljään isoon perunaan, jotka keittoon pienennetään. 

Herneen versot

Huomaa että laktoositonta maitoa ei kannata keittää, se ei ole tähän tarkoitettu joten lisää se vasta viimeiseksi. Suurusta keitto 2-3 ruokalusikallisella vehnäjauhoja jotka sekoitat tiiviissä purkissa desin verran kylmää vettä ja hölskytä suurus tasaiseksi ja kaada keittoon ennen maidin lisäämistä. Anna keiton kiehua matalalla lämmöllä pari, kolme minuuttia kunnes keitto on saennut ja lisää tämän jälkeen vasta laktoositon maito. Anna maidon lämmetä ja tarjoile keitto oitis.

Raaka-aineet ovat tähän reseptiin kirjoitettu siinä järjestyksessä kun ne lisätään keittoon, ensin pisimmän kypsymisajan vaativat ja viimeiseksi lisätään nopeitten kypsyvät herneet. Käytä keiton viimeistelyyn huolelliseti huuhdeltuja tuoreita herneen versoja niin saat ammattimaisemman ulkonäön keittoosi. Tällä reseptillä saat taas tuttuun hyväksi todettuun tapaan ruokaa neljän hengen perheelle.

Kesäkeitto

5 dl vettä

2 porkkanaa

4 isoa uutta perunaa

½ kukkakaalia

2 dl silvottuja tuoreita herneitä

1 l maitoa

1-2 tl suolaa

½-1 tl valkopippuria

(1 tl sokeria)

(2-3 rkl vehnäjauhoja)

Viimeistelyyn:
tuoreita herneen versoja

Silvo herneet paloista pieneen kulhoon. Raaputa porkkanat ja harjaa perunat puhtaiksi. Pilko porkkanat ohuiksi puolen sentin paksuisiksi lanteiksi. Huuhtele kukkakaali ja paloittele se pieniksi puketeiksi. Lisää kattilaan porkkanat ja vettä. Anna kiehua ylös ja lisää perunat sekä kukkakaali. Annan keiton kiehua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ja lisää silvotut herneet, keitä keittoa viisi minuuttia ja lisää sekaan maito. Tarkista keiton maku ja mausta se oman makusi mukaan vasat jauhetulla valkopippurilla, suolalla sekä ripauksella sokeria. Tarjoile keitto heti lämpimänä.

Punaherukkahillo

Kauniin läpikuultavaa hohtavan punaista konjakilla terästettyä punaherukkahilloa, tällä kertaa punaherukkahilloa rakkaalle anopille. Konjakilla maustettua makeaa punaviinimarjahilloa.

Koska itse olen punaherukalle pahasti allerginen enkä voi punaherukkahilloa itse syödä, on sitä meillä varsin harvaan nykyään, ja hillon keittäminen jää hyvin vähäiseksi joten äidin punaherukkapuskien kypsät marjat olivat jonkin aikaa enimmäkseen vain tarjolla linnuille. 

Anoppi on viime vuonna leskeksi jäätyään vähän löysännyt ruoanlaiton toimeliaisuuden suhteessa koska nykyään keittelee ruokaa vain itselleen, eikä muutenkaan pahemmin ole vuosiin vaivautunut hillonkeittämiseen kun että ikääkin jo alkaa olla joten kävimme hiljattain puolison kanssa verottamassa marjapensaita ja pelastamassa osan kauniin auringonvalossa kauniisti punaisina hohtavista marjoista joista keitin hänelle makeaa hilloa.

Punaherukat kukassa

Vielä ulkomailla asuessani söimme usein punaherukkahilloa puolukkahillon puutteessa kun marjoja oli tarjolla omissa marjapuskissa ja keitin tällöin usein punaherukkahilloa jota käytimme lisukkeena perinteisille suomalaisille ruoille. Tällöin en vielä ollut allerginen punaherukalle, punaherukka-allergiani ilmeni vasta nyt pari vuotta sitten suomeen takaisin muutettuani En toistaiseksi onneksi vielä ole allerginen valkoherukalle, mustaherukalle tai viherherukalle joten näistä muista herukoista voin toistaiseksi vielä nauttia.

Eihän se punaherukkahillo samaa ole kuin puolukkahillo, tai puolukkasurvos, ne eivät edes verrattavissa mutta jollei ole puolukoita niin tällä voi ainakin kuvitella syövänsä puolukkaa. Joten tiedän hyvin että punaherukkahillo sopii kaalilaatikon, lihapullien tai läskisoosin kera jollei puolukkaa ole saatavissa. Punaherukoita voi pakastaa kokonaisina ja vasta keittää hilloa kun sen sulatetaan, voit sulattaa punaherukat vaikkapa suoraan kattilassa miedolla lämmöllä samalla kun keität siitä hilloa. Punaherukoilla voi myös koristella kakkuja ja jälkiruokia pitkin talvea kun toisia marjoja ei olisi tarjolla niiden viimeistelyyn.

Punaherukat salaattilingossa

Käytin tähän hillosokeria jotta sain hillosta hieman kiinteämpää mutta voit halutessasi käyttää tähän myös tavallista taloussokeria kunhan vain keität hilloa kokoon kunnes se kestää hillokokeen. Hillokoe on muutenkin hyvä tapa varmistaa hillo koostumus ja ettei se ole liian löysää. Ota hilloa teelusikkaan ja valuta lusikasta hillo pieneen kylmällä vedellä täytettyyn kulhoon. Jos hillo leviää kulhon pohjalle veden sekaan se on liian löysää, mutta jos hillo pysyy koossa pienenä pallona vedessä se on valmista purkittamiseen.

Purkita aina sekä hillot, mehut että siirapit huolellisesti puhdistettuihin lasipurkkeihin ja pulloihin jottei lasipurkissa ai pullossa ala kukkia home. Homeista hilloa tai mehua ei enää voi pelastaa, joten tässä kohtaa puhdistus on valttia. Ennen vanhaan sanottiin että hillo vielä olisi pelastettavissa, mutta nykytiede on todistanut että hillossa vieläkin sen uudelleen keittämisen jälkeen voi olla homeitiöitä jotka eivät pelkällä silmällä erotu, ja hillo voi olla vaarallista, jopa myrkyllistä eikä sitä pidä syödä.

Punaherukkahilloa

Marjat puhdistuvat helpoiten vedessä jolloin lehdenpalat sun muut nousevat pinnalle ja ne ovat helppo kaataa pois marjojen seasta. Hilloa ja mehua kannattaa aina keittää paljon isommassa kattilassa kuin marjojen määrä antaa ymmärtää keittämisen alussa. Marjat kiehuvat helposti yli joten niillä voi olla hyvä olla tilaa nousta, jollet ole harjaantunut hillokeittäjä. Myös sokerin lisääminen kasvattaa hillon tilavuutta, joten varaa myös sokerille tilaa kattilaan. 

Tänä vuonna punaherukat ovat varsin isoja ja täynnä vettä joten reseptin ½ desilitran vesimäärässä on otettu tämä huomioon, kuivana vuonna vettä voi käyttää kasinkertaisen määrän tähän marjamäärään, siis kokonaisen desin verran. Veden lisääminen hilloon estää marjojen pohjaan palamista hillon keiton alussa ennen hillosokerin lisäämistä. 

Sokeri lisätty punaherukoiden sekaan

Sulje aina hillopurkin kannet tiiviisti kun hillo vielä on lämmintä, tällöin lasipurkkiin muodostuu painetta, joka estää ilman mukana leijuvien homeitiöiden pääsemästä hilloon pilaamaan sitä. Ennen vanhaa sanottiin että hillon keittämisen aikana sen pinnalle muodostunut vaahto oli ”kuonaa” joka tästä syystä piti poistaa, mutta nykyään kun raaka-aineet, siis tässä tapauksessa sokeri, on puhtaampaa ei tämä asia päde. Olen kuullut monta teoriaa mikä hillonvaahdossa edesauttaa hillon nopeampaa pilaantumista, ja se että vaahto sisältää ilmaa jonka seassa aina on enemmän tai vähemmän homeitiöitä on kaikista uskottavin, joten poista sinäkin hillon päältä siihen muodostunut vaahto. Tähän vaahtoon pulpahtaa usein myös marjojen sekaan jääneitä roskia, joten jo sekin on syy poistaa vaahto hillosta. Konjakki toimii tässä hillossa sekä pienenä lisäsävynä hilloon, että säilöntäaineena ja se kaadetaan hillopurkkeihin ja purkkien sisäpinnat ”huuhdellaan” ja ”pinnoitetaan” konjakilla ennen niiden täyttämistä. 

Resepti on periaatteessa sama joka lukee hillosokeripakkauksessa (vain pienemmillä määrillä) ja saat reseptillä kolmesta neljään pientä lasitölkkiä kauniin punaista konjakkitilkkasella terästettyä herukkahilloa vähän lasipurkkien koosta riippuen. Ja jos haluat valmistaa punaherukkahilloa puolukkahillon korvikkeeksi kannattaa hillo pitää kirpeämpänä ja käyttää vähemmän sokeria. Hillo säilyy viileässä säilytettynä vuoden seuraavaan satokauteen, jopa kaksikin vuotta. Säilytä avattu hillopurkki aina jääkaapissa ja käytä se parin, kolme viikon sisään sen avaamisesta.

Punaherukkahillo

1½ kg punaviinimarjoja

750 g hillosokeria

½-1 dl vettä

3-4 rkl konjakkia

Huuhtele marjat ja poista niiden seasta kaikki roskat kuten lehdenpalat ja koivunsiemenet ja anna marjojen kuivahtaa. Punnitse kuivahtaneet marjat ja lisää ne kattilaan kylmän veden kanssa isoon kattilaan. Keitä marjat ylös keskilämmöllä ja vähennä lämpöä miedolle. Punnitse oikea määrä sokeria ja lisää se kiehuvaan marjaseokseen hämmentäen. Keitä hilloa noin reilut kymmenisen minuuttia vartti aika ajoin sitä hämmentäen pohjasta asti. Kuori hillon pinnalle muodostunut vaahto pois isolla lusikalla tai reikäkauhalla. Käännä lämpö pois kattilan alta ja anna hillon jäähtyä puolisen tuntia. Kaada ruokalusikallinen konjakkia jokaiseen huolellisesti puhdistettuun lasipurkkiin ja valuta konjakin purkin sisällä kunnes kaikki purkin sisäpinnat ovat konjakilla ”pinnoitettuja”. Kaada kuuma lasipurkkeihin ja kierrä kannet tiivisti kiinni kun hillo vielä on lämmintä. Anna hilloon jäähtyä huoneenlämmössä ja hyytyä ennen sen siirtämistä viileään. Säilytä hillo viileässä tai jääkaapissa.

Mansikkagazpacho

Kylmä mansikka Gazpacho, makea ja viileä mansikkakeitto kesän helteisiin jossa mansikoiden maku on jalostettu makealla Marsalalla. Ihana ja raikas jälkiruoka jonka myös avuttomampi kokki saa aikaiseksi kunhan vain raaka-aineet ovat tuoreita ja ensiluokkaisia.

Kylmä mansikkasosekeitto ei jälkiruokana kuulosta hääville, mutta kun sitä kutsuu Gazpachoksi kaikki muuttuu se kuulostaa jo jännittävämmälle. Gazpacho on espanjasta kotoisin oleva perinteinen kylmä tomaattikeitto, ja voit kokeilla sitä keltaisessa versiossa seuraamalla reseptiäni keltainen Gazpacho. Ja kun nyt puhutaan espanjalaisista ruoasta voit myös kokeilla reseptiäni mansikkasangria joka myös sopii hyvin kesään.

Tuoreet mansikat

Ruoan juju on se että mansikat soseutetaan ja jäähdytetään, ja viime tipassa keiton sekaan lorautetaan viiniä joten se ei sovellu lapsille eikä niille jotka jostain syystä eivät voi, tai halua käyttää alkoholia. Keitto tarvitsee vain kylmiä huuhdeltuja mansikoita ja sen mausteet. Keiton voi myös soseuttaa etukäteen ja jäähdyttää vasta sen jälkeen, mutta keiton tuoreus on tässä valttia, joten suosittelen että soseutat keiton jäähdytetyistä mansikoista. 

Voit myös valmistaa tätä kylmää mansikkagazpachoa talvella käyttämällä valmiiksi soseutettuja mansikoita kuten esimerkiksi marjatilantuorehilloa, tai soseuttaa sulaneita pakastemarjoja vaikka tämä kylmä mansikkakeitto on parhaimmillaan kesähelteillä, joita ei tänä vuonna ole pahemmin, ainakaan vielä toistaiseksi, ollut.

Tähän mansikkagazpachoon käytin makeaa sherryä, joka antaa keitolle kivan paahteisen ja pähkinäisen maun rusinoiden makeuden lisäksi. Mutta voit myös halutessasi käyttää joko italialaista makeaa jälkiruokaviiniä Marsalaa, tai tavallista makeaa viiniä jollet sitten halua juhlistaa tilaisuutta käyttämällä tähän kylmään mansikkakeittoon makeaa kuohuviiniä, esimerkiksi espanjalaista Cavaa, jota voit myös tarjoilla keiton ohessa.

Kylmä mansikkakeitto

Sokerin määrän perustuu siihen miten makeita mansikoita sinulla on, ja miten makean tuloksen haluat mutta voit myös hyvin makeuttaan tämän Mansikkagazpachon tuoreella Stevialla ja jollei sinulla ole tuoretta Stevia, voit käyttää tähän keittoon Steviajauhetta oman makusi mukaan. Stevian makeuden saa parhaiten uutettua alkoholiin. Huuhtele tuore Stevia ja anna sen kuivua kokonaan. Hienonna Stevianlehdet ja varret ja anna niiden tekeytyä vuorokauden maustamattomassa vodkassa tiiviissä huolellisesti puhdistetussa lasipurkissa huoneenlämmössä. 

Tähän steviauutteeseen pätevät samat säännöt kuin snapsin tai liköörin valmistukseen, josta voit lukea lisää reseptistäni Limoncello jossa olen asiaan syventynyt. Steviauutetta ei kannata uuttaa kuin korkeintaan vuorokauden, tämän jälkeen Steviasta irtoaa liikaa karvasaineita ja haluat varmaan vain Stevian makeuden uutteeseen muttet sen karvautta. Siivilöi vihreä Steviauute kahvifiltterin läpi ja keitä tämän jälkeen Steviauutetta kokoon miedolla lämmöllä kattilassa jossa tilkka vettä lisättynä uutteen lisäksi, jollet halua Steviauutteen sisältävän alkoholia. Hauduta uutetta kunnes kaikki alkoholi on haihtunut ja Steviauute tiivistynyt. Kaada makeutusaine huolellisesti puhdistettuun tummaan lasipulloon. Säilytä Steviauute jääkaapin kylmässä tiivisti korkilla suljettuna, jossa se säilyy jopa kolme kuukautta. Tällä reseptillä saat herkullista mansikkagazpachoa tuttuun tapaan neljälle ruokailijalle, pienempinä annoksina siitä riittää jopa kuudelle hengelle.

Mansikkagazpacho

1 l tuoreita Mansikoita

½ dl sherryä (tai kuohuviiniä)

6 oksaa tuoretta minttua

3-6 rkl tomusokeria (tai Steviauutetta oman maun mukaan)

viimeistelyyn:

mansikoita

mintun lehtiä

Huuhtele mansikat mullasta ja anna niiden kuivahtaa jääkaapissa jotta ne samalla jäähtyy. Huuhtele myös mintunoksat ja anna niiden kuivua puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Ota sivuun iso kourallinen mansikoita ja säästä ne keiton viimeistelyyn. Riivi mintun oksista lehdet ja hienonna ne. Lisää mansikat ja hienonnettu minttu astiaan ja soseuta ne. Lisää mansikoiden sekaan jäähdytetty sherry ja tarkista keiton maku. Lisää keittoon makeutusainetta oman makusi mukaan, oli se sitten tomusokeria tai Steviauutetta. Leikkaa viimeistelyyn säästetyt mansikat pienemmiksi ja asettele ne keiton päälle. Viimeistelen tuoreella Stevialla jos sitä käytit, tai tuoreilla mintun lehdillä. Tarjoile keitto heti jotta se säilyy jäähdytettynä.

Lämmin bokchoysalaatti

Kesäkurpitsaa, aasialaista bokchoyta, kevät sipulia soijakastikkeella, inkiväärillä ja paahdetuilla seesamin siemenillä maustettuna, lämmintä vihreää salaattia lisukkeeksi.

Tämä ruoka sopii hyvin lisukkeeksi lihan kanssa mutta se sopii myös vegaaneille. Parasta tässä ruoassa on se että se on lämmin ja sille tänä kesänä ainakin toistaiseksi on ollut tarvetta ajoittain ja ruoassa yhdistyvät kiinnostavat maut, Aasiassa hyvin suosittu bokchoy, Kiinan pinaattikaali, kypsytetty suolainen soijakastike, pippurinen tuore inkivääri sekä paahtuneet seesamin siemenet nivoutuvat yhteen kesän tuoreen ja vihreän tuoreen sipulin kanssa. Tätä salaattia voisi jopa kutsua lämpimäksi vihreäksi salaatiksi joten se on hyvä vaihtoehto sille vihreälle salaatille jonka ajoittain mainitsen ruoan yhteydessä. 

Vaihtoehtoiset vihannekset

Ruoka on hyvä lämmin lisuke tai sinällään grillatun tofun kanssa vegaanille tai kasvissyöjälle. Saat salaatista ruokaisampaa kun tarjoilet sen ohessa marinoitua ja grillattua tofua. Tämä lämmin bokchoy salaatti sopii vegaaneille ja kasvissyöjille, mutta se on myös oivallinen lisuke kalalle, varsinkin savukalalle ja jollei ruokavaliosi ole millään tavalla rajoitettu vegaaniksi voit tähän myös käyttää kalakastiketta maustamiseen ja sen puutteessa jopa Worcestershirekastike joka myös sisältää kalaa sardellien muodossa. Soijakastike sisältää gluteenia joten se ei sovi keliaakikoille, mutta laktoosia tässä ei ole suinkaan joten laktoosille herkät voivat syödä tätä.

Bokchoyn voi halutessaan, tai jollei sitä löydy kaupasta, korvata tuoreella sekä vihreällä kesäkaalilla ja tuoreella pinaatilla. Pinaatin taas voi halutessaan korvata mangoldilla, tai keväällä tuoreella vuohenputkella sekä nokkosella. Tähän voi myös lisätä chiliä, varsinkin jos haluaa ruokaan vähän lisäpotkua mutta minun mielestäni se ei välttämättä tarvitse sitä. Tällä reseptillä saat maukkaan lisukkeen tuttuun tapaan neljälle hengelle.

Lämmin bokchoysalaatti

1-2 kesäkurpitsaa

2 kevätsipulia

1 iso Bokchoy tai kaksi pientä

1-2 rkl soijakastiketta

(1 rkl kalakastiketta)

 1 rkl seesamin siemeniä

1 valkosipulinkynsi

3 cm tuoretta inkivääriä

maapähkinäöljyä paistamiseen

Huuhtele bokchoy, kesäkurpitsa ja kevätsipulit ja anna niiden kuivua kokonaan lävikössä. Paahda seesamin siemenet kuivalla pannulla koko ajan sekoittane viitisen minuuttia kunnes niiden tuoksu alkaa leijua keittiön ilmassa. Ota pois lämmöltä ja anna niiden jäähtyä. Leikkaa kesäkurpitsa uhiksi viipaleiksi ja leikkaa sipuli noin puolen sentin renkaiksi. Leikkaa bokchoysta tyvi pois ja leikkaa sen vaaleat varret puolen sentin viipaleiksi poikkisyin. Jätä lehtivihreät odottamaan vuoroaan. Kuumenna pannu tai wokki ja lisää öljyä. Lisää pannulle sipuli, kesäkurpitsa ja bokchoyn varret. Sekoita aika ajoin. Kuori inkivääri ja joko raasta tai suikaloin se hienon hienosti. Kuori ja hienonna myös valkosipuli. Leikkaa lehtivihreät sentin parin leveiksi suikaleiksi ja lisää ne pannulle valkosipulin ja inkiväärin kanssa. Sekoita ja jatka paistamista kunnes vihannekset ovat saaneet hieman ruskeaa väriä. Ota wokki pois lämmöltä ja lisää sekaan soija (ja kalakastike) ja sekoita. Tarkista vihannesten maku ja lisää soijakastiketta kunnes lämmin salaatti on mielestäsi tarpeeksi suolainen. Kaada salaatti tarjoiluvadille ja viimeistele se seesamiin siemenillä.