Espressokakku

Tummaa suklaata, kermaista Mascarponejuustoa ja vahvaa espressosiirappia, siitä on kesän parhain suklaakahvikakku valmistettu. Vähän kuin Cheesecake muttei kuitenkaan juustokakku, vaan kahvikakku jossa yhdistyy kaksi italialaista asiaa, vahva melkein musta espressokahvi sekä samettisen pehmeä Mascarponejuusto jonka kruunaa tumma suklaa.

Olen tätä reseptiä vuosien mittaan kehitellyt ja vasta tänä vuonna se sai sen oikean lisän, espressokahvisiirapin. Tämä sai muuten hyvän suklaaleivoksen, tai kakun riippuen miten ison tai monta siitä valmistat, nousemaan vaivan toisiin korkeuksiin. Ja kakussa käytetään ylijäänyttä espressokahvia josta valmistetaan aivan mahtavan tumman makeaa kahvisiirappia joka kruunaa jälkiruoan kuin jälkiruoan johon halutaan kahvin makua. espressosiirappi saa sen tumman laktisaisen sävyn mustatsa melassista, Black Treacle.

Kuppi espressoa

Käytin tähän italialaista Mascarponejuustoa joka sopii hyvin makeisiin jälkiruokiin kermaisella koostumuksellaan. Kakun tai leivokset voi valmistaa jos ei ole uunia käytössä kunhan vain on tilaa missä se saa hyytyä ja tekeytyä kylmässä jääkaapissa tms. Kakun tai leivoisten voi myös antaa hyytyä pakkasessa puolisen tuntia, jos kakun valmistusta on nopeutettava mutta varo sen kovettumasta liikaa.

Tähän käytetään Digestivekeksejä, noin 2/3 osaa yhdestä paketista ja keksit saat hyvin muruiksi monitoimikoneessa mutta sen puutteessa voit panna sen muovipussiin ja nuijia ne joko kaulimella, lihanuijalla tai jopa kivellä rikki. Muista vain ettei pussia kannata sulkea tiivisti jottei se räjähtäen mene rikki ja saat keksimuruja yltympäri mökkikeittiötä.

Espressosiirappia

Kakussa on sekä Mascarpone juustoa että kermaa jotka kummatkin sisältävät laktoosia, mutta jos haluat tehdä kakusta tai leivoksista laktoosittoman version, voit korvata tuorejuuston ja kerman laktoosittomalla vispikermalla, maitorahkalla ja creme Fraichella, noin puolet ja puolet siis sama määrä kumpaakin noin kaksi purkkia jotka kummatkin ovat 2 dl vetoisia. Gluteenia on Digestivekekseissä jotenvalitse gluteenittomia murokeksejä jos halut valmista keliaakikollekin sopivan kakkuversion.

Suklaan raastaminen onnistuu parhaiten kun suklaa on ollut jääkaapissa pari tuntia kovettumassa. Tällöin se on tarpeeksi kovaa eikä sula heti sitä käsitellessä. Täytteeseen suklaa raastetaan hienosti raastimella, viimeistelyyn se taas raastetaan veitsellä sen reunaa raaputtaen jotta saadaan aikaiseksi isompia suklaasuikaleita. Hyvä tapa on sijoittaa suklaalevy mahaa vasten ja vetää veistä sen terä suklaalevyn reunaa pitkin itseensä päin. Raasta vain täytteeseen se suklaa pituussuunnassa jotta sinun on helpompi sada pitkiä suklaasuikaleita viimeistelyyn.

Tumma suklaa

Tämän espressokahvikakun voit valmistaa joko isossa irtopohjallisessa kakkuvuossa, tai annoskoossa annosvuokia tai annosrengasmuotteja käyttäen. Tämä satsi kuitenkin riittää yhteen 24 senttiseen kakkuvuokaan jolla saat noin kahdeksasta kymmeneen annospalaa, joten vähintään kymmeneen annosleivokseen tai enempään, ja siirappia jää hyvin talteen toiseen kertaan ja sitähän voi aina kun espressoa sattuu jäämään yli, valmistaa lisää.

Espressosiirappi

2 dl vahvaa espressokahvia

½ dl sokeria

1 rkl black treacle

Lämmitä kahvi uudestaan jos se on kylmää, lisää sokeri ja tumma siirappi ja pidä kahvi miedolla lämmöllä kunnes kaikki sokeri on liuennut kahvin sekaan. Kaada siirappi huolellisesti puhdistettuun lasipulloon sulje korkilla ja anna sen jäähtyä kokonaan. Siirappi säilyy huoneenlämmössä jopa vuoden.

Espressokahvikakku

1 pkt Digestive keksejä

50 g voisulaa

300 g Mascarponejuustoa

2 dl vispikermaa

2 rkl espressosiirappia

4 liivatelehteä

100 g tummaa 80 % suklaata

Viimeistelyyn:

100 g tummaa 80 % suklaata

tuoreita sitruunamelissan lehtiä

10 tuoretta mansikkaa

½ dl espressosiirappia

Murskaa 2/3 Digestive keksipaketin keksit hienosti. Sulata voi pienessä kattilassa miedolla lämmöllä. Pane keksit kulhoon ja kaada voisula päälle. Leikkaa voipaperista irtopohjavuoan pohjaan sopivan muotoinen paperi. Voitele paperi sekä ylä- että alapuolelta kevyesti öljyllä. Asettele paperi vuoan pohjalle. Kaada paperin päälle muroseos ja tasoittele ne tasaiseksi kerrokseksi vuona pohjaan joko käsin tai lusikan avulla. Pane vuoka jääkaappiin kovettumaan 2-3 tunniksi. Pane liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Raasta suklaa hienosti kulhoon. Lisää kulhoon Mascarponejuusto, espressosiirappi ja sekoita kaikki hyvin. Vispaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää se kääntämällä Mascarponen sekaan. Purista liivatteista vesi ja sulata ne tilkassa vettä pienessä kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää sulatettu liivate Mascarponen sekaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kunnes kaikki on seassa. Varmista että kaikki sekoitettu tasaiseksi massaksi. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle mansikoiden keskellä ja tasoittele kakun pinta.  Peitä kakku tiivisti muovilla ja pane se kylmään hyytymään jääkaappiin yön yli.

Viimeistely:

Huuhtele mansikat ja sitruunamelissa huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa. Jätä mansikoihin niiden tyvilehdet ja halkaise ne. Valitse tähän samankokoiset ja kauneimmat marjat. Raasta kakun päälle suklaalevyn reunasta veitsellä sen reunaa raaputtaen suklaasuikaleita. Kaada suklaa kakun päälle. Lusikoi espressosiirappia kakun ympärille sekä sen päälle Kaada myös kakun päälle suklaalastujen sekaan espressosiirappia. Viimeistele kakku asettelemalla sen päälle sitruunamelissan lehtiä sekä mansikoita kakun alareunaan kakkuvadille.

Ohramehu

Barley water, ohramehu tai ohrajuoma. Raikas sitruunalla maustettu alkoholitonta juoma jota juotiin jo keskiajalla, omassa versiossani se on sitruunan lisäksi maustettuna tuoreella mintulla.

Kesällä mietin mitä muuta voisin juoda kuin tavallista vettä tai mehua ja jääteen lisäksi harrastan monta muutakin juomaa saadakseni vaihtelua juomiseen ja samalla ylläpidettyä sitä nestetasapainoa kesähelteillä ja Barley water on hyvä esimerkki siitä.

Ohrajuomaa

Barley water oli keskiajalla ympäri Eurooppaa niin suosittua maukkaasta ohrasta ja sitruunasta valmistettua sokerilla maustettua juomaa. Ohravettä suositeltiin erityisesti vanhuksille, lapsille ja sairaille koska sen katsottiin olevan erittäin ravinteikasta ja terveellistä ja sille reseptejä löytyy useammin lääketieteellisistä keskiaikaisista teksteistä kuin keittokirjoista ja Barley water on vielä tänäkin päivänä hyvin suosittu perinnejuoma brittien saarilla, joka kai suomennettuna saisi nimen ohranmehua sen ilmeisemmän ohraveden sijaan ja tämä on tavallaan kotikaljan tai siman alkoholiton versio, ja se sopii hyvin lapsille, ja niille jotka eivät jostain syystä halua, tai lääketieteellisistä syistä ei voi, juoda alkoholia. Tämä on tuorejuoma, ja sitä ei kannata valmistaa etukäteen, kuin korkeintaan edellisenä päivänä jottei se ala käymään.

Tähän voit käyttää sekä ohranhelmiä, siis kokonaisia ohranjyviä että suurimoita, siis murskattuja ohranjyviä, kummatkin toimivat tässä hyvin. Maku on sama, ainoa on että suurimoilla juomasta tulee hiekan sameampaa mutta juoman on tarkoitus olla sameaa, joten se ei ohravettä mitenkään pilaa. Suurimat siivilöidään juomasta pois, ja koska ne ovat maustettu pitää vähän miettiä mihin ja mitä mintulle maistuvaa leipää sitä voisi leipoa. Useimmiten keitän tästä puuroa, se sopii hyvin uunipuuroksi jossa on pieni sitruunainen ja minttuinen vivahde mutta sitä voisi myös kokeilla ohraleivässä jos on seikkailunhaluinen.

Tähän käytän yleensä viherminttua joka on hieman miedompi minttu kuin piparminttu mutta olen tähän käyttänyt myös piparminttua. Määrä riippuu vähän mintun koosta, kaupasta ostetusta ruukkumintusta tähän käytetään noin kymmenisen oksaa, jos viljelet itse minttua on sinun arvioitava tämä määrä itse. Ja sitruunan kannatta itsestään selvänä olla Luomoviljety koska siitä käytetään sen mehun lisäksi myös kuori. Muista vain pestä sitruuna huolellisesti ennen sen käyttöä.

Ohrajuoma tekeytymässä

Ohra sisältää luonnollista sokeria joka ajan myötä alkaa käydä. Tässä kuitenkaan ei ole tarkoitus saada aikaiseksi mitään käymistä, juoma vain maustetaan ohranjyvillä ja sitruunalla sekä makeutetaan sokerilla. Juoman voit valmistaa sekä kokonaisista ohranjyvistä, pearl barley, mutta myös murskatut ohraryynit, ohrasuurimot käyvät tähän hyvin. Tämä on luonnollinen juoma josta saa vaihtelua kesällä kun tavallinen vesi alkaa tökkiä, eikä kuitenkaan halua juoda alkoholia sisältäviä juomia, tai sokeroituja limsoja.

Juomaa ei käytetä, mutta se kyllä käy jos sen antaa olla liian kauan tai unohtaa ohrajuoman liian pitkäksi aikaa huoneenlämpöön ja varsinkin kesähelteillä on oltava tarkkana ettei juoman käyminen  ala. Tämä ei sinänsä ole mitään haittaa, jos juomasi alkaa käydä voi sitä vieläkin juoda muttei se ei käymisen jälkeen välttämättä sovellu enää lapsille koska se sisältää hivenen alkoholia.

Mistä pääsenkin juohevasti siihen makeutukseen. Stevia on uusi ilmiö, ja voit käyttää tuoretta Steviaa ohraveden makeuttamiseen jos sinulla sitä on. En toistaiseksi itse ole kokeillut Steviaa kuin tuoreen yrttinä, joten kokemusta Steviajauheesta minulla ei ole. Jos päädyt makeuttamaan juomasi Stevialla sokerin sijaan, on sinun kokeiltava paljonko Steviaa juoma vaatii. Tuoreella yrtillä määrä voi vaihdella aika lailla, koska olen huomannut että vaikka kasvimulta ja kasvupaikka ovat olleet samat, vaihtelee Stevian makeus ruukusta toiseen. Lisää Steviaa juoman sekaan samaan aikaa kuin minttu, Stevian ei tarvitse liueta veteen samalla tavoin kuten sokerin.  Ohramehun voi säilyttää jääkaapissa jossa se säilyy jopa viikon, mutta parhaimmillaan se on seuraavana sekä kolmantena päivänä sen valmistuksesta.

Ohramehu

2½ ohrahelmiä tai 2 dl ohrasuurimoita

2 rkl ruokosokeria (tai Steviaa)

5 dl vettä

10 oksaa minttua

1 sitruuna

Pese sitruuna huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Huuhtele myös minttu ja anna senkin kuivahtaa. Mittaa ohra kannuun. Kuori sitruunan kuoren keltainen osa, jätä kaikki valkoinen sitruunaan ja pane kuoret kannuun ohran kanssa. Halkaise sitruuna ja purista sen mehu. Lisää sekä sokeri, mintunoksat että sitruunamehu ohran sekaan. Kiehauta ylös vesi kattilassa ja kaada kannuun. Peitä kannu puhtaalla liinalla ja anna ohraveden tekeytyä kunnes se on kokonaan jäähtynyt. Kaada siivilän läpi lasiin ja tarjoile jäiden kera. Koristele lasit sitruunaviipaleilla ja tuoreella mintulla.

Lohisalaatti voikukalla

Voikukanlehtiä, tuoretta pinaattia, viinisalaattia graavilohen, retiisien, omenan ja kurkun kanssa pinjansiemenillä höystettynä. Kesäinen kylmä jääkaapissa jäähdytetty lohisalaatti joka sopii sekä helteisenä päivänä lounaaksi tai illemmalla grilliruoan alkuruoaksi.

Voikukka, tai pikemminkin sen lehdet ovat salaatti jota saa luonnosta aivan ilmaiseksi.

Voikukasta voit lukea lisää tekstistäni Voikukka jossa olen kertonut vähän lisää siitä. Meillä voikukkaa käytetään kesäisin melko usein, varsinkin nyt kun meillä nykyään on pieni puutarhuri joka näpsäisee salaateista lehdet ja syö ne. Meillä tosiaan on kaksi kissaa joista nuorimmainen viime vuonna keksi pavunversot ja söi niitä.

Totesin että vaikka ne ovat ihmisille myrkyllisiä ne eivät sitä ole kissoille. Ruusupavuntaimet parvekkeella saivat pahaa kyytiä viime vuonna, ja satoa tuli sen mukaan, kahdeksan ruusupapua joista vain yksi iti ja alkoi kasvamaan. Tosiaan, kissaherran uusin suosikki, kun chilintaimet eivät oikein maistu, on tämä viinisuolaheinä jota jo viime vuonna harrastin. 

Kärsinyt viinisuolaheinä

Silloin se ei vielä ollut osunut herran silmään ja annan sen nykyään olla herran ulottuvilla jotta muut kukat ja parvekekasvit saavat olla rauhassa. Rucola ei herralle käy, kuten ei tomaatti eikä munakoiso vain viinisuolaheinä ja punaiset härkäpapuni saavat samaa kohtelua kuin viime vuoden ruusupavut. Niiden kosteat lehdet nuollaan rei’ille ja viinisuolaheinän varsia jopa napsaistaan hampailla poikki. Tänä vuonna olen suojannut ruusupapuni kissaherralta, joten on tänä vuonna mahdollista että voin saada sen saman kahdeksan papua kuin viime vuonna joista yksi itää ensi vuonna.

Viinisuolaheinä, niin kaunis kasvi ja joka sopii moneen paikkaan myös kissan suuhun, sopii myös hyvin lievästi kitkerien voikukanlehtien ja miedomman makuisen pinaatin kanssa yhteen. Voikukka on kitkerämpää mitä terävämmät ja sahalaitaisemmat lahdet sillä on, joten kerää salaatteihin vain pyöreäreunaisia lajeja, jollet pidä oikein kitkerästä sikurisalaatista, joka muuten on hyvin saman makuista kuin voikukanlehdet. Muista aina kerätä luonnon villejä yrttejä paikoista jotka eivät ole aivan suurien teiden vieressä, ja kerää niitä aina kuivalla säällä. Salaattiin käytettävä voikukka tulee liottaa ja huuhdella huolellisesti jottei siihen jää mullanmakua. 

Pinaatti vedessä

Pane voikukanlehdet isoon kulhoon haaleaa vettä, ja sekoittele niitä vedessä jotta kaikki multa ja muu lika vajoaa kulhon pohjalle. Valuta lävikössä ja anna kuivahtaa ennen käyttöä. Voikukkaa voi myös säilyttää viileässä muovipussissa, ei siis kylmässä jääkaapissa, sulkematta pussia tiivisti jotta ilma kulkee. Huuhdeltu voikukan lehdet säilyvät pari päivää viileässä säilytettynä. Lisää villiyrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea tekstistäni luonnon yrtit ja sienet talteen jossa olen syventynyt tähän asiaa.

Tuore pinaatti on toinen kesän herkku jota meillä käytetään salaattiin, tänä vuonna minun on vain herkuteltava yksin, puolisolla menee tuskallisen pitkä aika syödä salaattia ja hän saakin toistaiseksi vielä pysytellä sose ja muhennos dieetillään.

Tosiaan, tämä oli yhden naisen iltaherkku, mutta se sopii aivan loistavasti lounaaksi tai alkuruoaksi varsinkin jos tarjoilet sen tuoreen patongin kera. Lohisalaatti sopii myös karppaajille jollei syö sitä leipää.

Makeahko omena tasapainottaa hyvin voikukan hieman kitkerää makua, ja vaikka omena voi kuulostaa erikoiselle graavilohen kanssa, on se hyväksi todettu yhdistelmä, jo isäni käytti sitä. Lisäsin salaattiin myös niitä pinjansiemeniä, jotka minulta unohtuivat kun kuvasin tahraantunutta mozzarellasalaattia. Salaatissa on myös sekä pippurista Rucolaa että retiisejä, kummatkin säestävät kivasti toisiaan ja antavat salaatille hieman lisäsyvyyttä, ja sinappi on hyväksi todettu yhdistelmä lohen kanssa, joten tämän valinta oli aivan itsestään selvä.

Kitkerät voikukanlehdet

Salaattikastikkeeksi tuli tällä kertaa sitruunamehusta valmistettu vinaigrette, ja lohihan melkein vaatimalla vaatii pirskahduksen sitruunan raikkautta päästäkseen oikeuksiinsa. Tämä salaatti ei sisällä ollenkaan laktoosia, eikä gluteenia joten se sopii sekä laktoosille herkille että keliaakikoille, kunhan vain valitset gluteenitonta leipää keliaakikolle. Lohena voit hyödyntää tähteeksi jäänyttä lohta ja sinun kannattaa käyttää "aika peruslohta" kuten esimerkiksi korianteri graavilohi sopii tähän hyvin, ja voit myös kokeilla käyttää tähän kylmäsavulohta.

Käytin myös voikukanlehtiä viime kesän villiyrttisalaatti sekä suolaheinä ja punajuurisalaatti jonka lisäksi sinun kannatta myös kokeilla reseptiäni voikukkamehu jos haluat tutustua voikukkaan sen mihin sitä voi käyttää. Voit lukea lisää villiyrteistä ja niiden talteen otosta tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen.

Graavattua lohta

Salaatissa piilee pieni kikka, jos halut salaatin oikein kylmäksi kannatta sinun valmistaa kaikki valmiiksi paitsi omenaa ja salaattikastiketta. Leikkaa ja paloittele kaikki muuta raaka-aineet kuten reseptissä alla, valmista salaattikastike omaan kulhoonsa ja jätä omena toistaiseksi leikkaamatta. Kastike sisältää öljyn ja happoa joka tekee salaatista ruman jo lyhyessä ajassa, varsinkin jos se on esillä lämpimässä. 

Paloittele omena vasta juuri ennen tarjoilua ja sekoita kastikkeeseen ja lisää se muiden ainesten sekaan, jotka myös ovat olleet jääkaapissa jäähtymässä jo valmiina sekoitusta vailla ja viimeistele salaatti pinjan siemenillä ja lohisuikaleilla ja tarjoile se heti. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan luonaan neljälle hengelle, alkuruoaksi siitä riittää jopa kuudelle ruokailijalle jos se on osana suurempaa ruokakokonaisuutta.

Voikukkasalaattia lohella

200 g graavilohta

200 g tuoretta pinaattia

pari kourallista voikukanlehtiä

1 ruukku viinisuolaheinää

1 ruukku Rucolaa

10 retiisiä

1 omena

10 cm kurkkua

½ dl pinjan siemeniä

Sitruunavinaigrette:

2 rkl sitruunamehua

4 rkl oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

Revi salaatit irti ruukuista ja huuhtele ne huolellisesti. Anna niiden kuivahtaa lävikössä. Huuhtele myös liottamalla voikukan lehdet ja huuhtele pinaatti. Poista kaikkein isoimmat ja paksuimmat ruodit kummastakin. Pese myös kurkku, omena ja retiisit. Valmista salaattikastike vinaigrette ohjeen mukaan salaattikulhoon. Leikkaa omena viipaleiksi ja pienemmiksi suuhun sopiviksi paloiksi. Pane omenapalat kastikkeeseen ja sekoita. Kastike estää omenaa tummumasta rumaksi. Viipaloi retiisit vajaan puolen setin paksuisiksi ja lisää kulhoon. Halkaise kurkku ja leikkaa se pituussuunnassa vielä kerran kahtia jotta sinulla on neljä pitkää kurkunpalaa. Viipaloi kurkku vajaan puolen sentin viipaleiksi ja lisä kulhoon. Revi salaatti pienemmiksi paloiksi kulhoon ja sekoita kaikki kulhossa keskenään. Mausta suolalla ja vasta rouhitulla mustapippurilla ja tarkista salaatin maku. Annostele lautasille, tai viimeistele salaatti kulhossa. Leikkaa lohi puolen sentin leveiksi viipaleiksi ja ripottele niitä salaatin päälle ja sekaan. Viimeistele ripottelemalla pinjan siemeniä viimeiseksi ja tarjoile salaatti heti kylmänä.

Yakitori

Marinoitua kanaa japanilaisittain maustettuna soijakastikkeella, tuoreelle inkiväärillä ja valkosipulilla hitaasti hiilloksella paahdettuina vartaina ilmavan keitetyn riisin ja maustekastikkeen kanassa tarjoiltuna. Aitoja japanilaisia makuja jotka mutkattomuudessaan sopivat oivallisen hyvin suomen viileään suveen ja grilliin.

Sana Yakitori on japania ja tarkoittaa kanavartaita, ja niitä ne ovatkin mutta valmistan niitä myös usein lohesta, joka sopii kuin nakutettu suomalaiselle. Japanilainen ruoka mielletään useimmiten raakaan kalaan ja sushiin, ja nämä grillatut kanavartaat ovat hyvä tapa tutustua muuhun japanilaiseen ruokaan sen raa’an kalan lisäksi.

Yakitori ja lohivarras

Ruoka ei oikeastaan voisi olla helpompaa, kanapaloiksi ja soijakastikkeen ja tuoreen valkosipulin kanssa marinoitumaan jääkaappiin vuorokaudeksi ja se on valmista grilliin. Ja tämä tapa maustaa sopii aivan yhtä hyvin lohelle jota alkujaan hyvän ystäväni Yorikon kehotuksesta olen myös vuosien mittaan valmistanut. Sekä kanaa että lohta voi marinoida yhtä kauan, siis vuorokauden tai jopa pari, mutta yleensä maustan lohta hieman lyhyemmän ajan kuin kanaa. Marinadissa on ollut raakaa kanaa jota sitä ei saa käyttää sitä kuumentamatta, tässä se hyödynnetään kanavartaiden sivelyyn jolloin se kypsyy kanan kanssa. 

Pala tuoretta retikkaa

Muista aina liottaa bambuvartaita vedessä puoli tuntia ennen niiden käyttöä, tämä estää vartaita palamasta karrelle, mutta se myös helpottaa lihapalojen pujottamista vartaisiin, kosteat vartaat liukuvat helpommin lihan sisään.

Kana marinoidaan ja tähän marinadiin käytetään soijakastiketta ja joko sakeeta tai riisiviinietikkaa, olen kokoillut kumpaakin tapaa mutta niiden puutteessa hätä tapauksessa sakeen voi korvata kuivalla valkoviinillä. Olen jo kohta kolmekymmentä vuotta harjoitellut syömäpuikoilla syömistä enkä vieläkään sitä taida. Osaan hyvin opettaa toisia syömään oikealla tavalla, kuten esimerkiksi puolisoni, mutta japanilaiset ystäväni nauravat edelleen minun lastenomaiselle tavalla syödä syömäpuikoilla.

Vihreää teetä

Japanilaisittain riisi tarjoillaan omasta kulhostaan samoin kuten dippikastikekin. Vartaat asetelleen omalle lautaselleen johon myös pannaan muut lisukkeet, kuten tässä tapauksessa retikka. Retikka on retiisille sukua oleva valkoinen paksu ja pitkä juuri ja sitä syödään usein japanissa tulisen ruoan kanssa, tämä ei nyt ole sellainen jollet itse lisää chiliä marinadiin, mutta pidän retikan mausta ja syön sitä siksi. Se on kiva vastakohta kaikelle muulle lämpimälle ruoalle, retikka vain raastetaan ja tarjoillaan kylmänä lisukkeena. Käytän samalla tavalla kyssäkaalia reseptissäni tulista savustettua tofua.

Sakeeta on myös kiva juoda tämän ruoan kanssa. Sakeeta voi juoda sekä kylmänä että lämpimänä, ja niiden suositeltava tarjoilulämpötila riippuu vähän sakeesta toiseen ja useimmiten Suomessa sake tarjoillaan lämpimänä. Älä keitä sakeeta vaan lämmitä se vesihauteessa noin kädenlämpöiseksi, ei sen kuumemmaksi. Yleisesti sanotaan että halvat sakeet tarjoillaan kuumina, ja mitä hienompi sakee sitä viileämpänä se juodaan. Ruokajuomana meillä tarjoillaan japanilaisen ruoan ja sakeen kanssa lämmintä vihreätä teetä jossain muodossa.

Sakekupit ja pullo

Japanilaiseen ruokaan kuuluu tietysti riisi, keitetty ilmava riisi jonka keitossa en ole mikään asiantuntija mutta olen joitakin kikkoja vuosien saatossa oppinut japanilaisilta ystäviltäni. Yksi mitta riisiä kohta mittaa vettä suhteessa, siis yksi desi kuivaa riisiä ja vajat puolitoista desiä vettä on hyvä suhde. Tällöin kaikki keitinvesi imeytyy riisiin eikä sitä tarvitse valuttaa. Keskustelaan vilkkaasti pitääkö riisiä esiliottaa ennen sen keittämistä vai ei, ja olen todennut että kummatkin tavat käy. Ruoka ei sisällä ollenkan laktoosia. Gluteenia ruoka taaas sisältää vähän riippuen mitä soijakastiketta käytät ruokaan, joten huomioi tämä ostaessasi soijaa jos olet keliaakikko. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan lämpimät ruoka-annokset neljälle hengelle.

Yakitori

400 g kanaa tai lohta

Marinadi:

1½ dl soijakastiketta

1½ dl sakeeta

1 valkosipulinkynsi

1 cm tuoretta inkivääriä

Tarjoilukastike:

5 rkl soijakastiketta

5 rkl sakeeta

1 kevätsipuli

Lisukkeeksi:

keitettyä riisiä

20 cm tuoretta retikkaa

Viimeistelyyn:

Paahdettuja seesamin siemeniä

Mittaa kulhoon soija ja sakee. Kuori inkivääri ja valkosipuli. Raasta inkivääri kulhoon ja hienonna valkosipuli ja lisää se marinadiin. Sekoita. Leikkaa kana tasakokoisiksi parin sentin kokoisiksi kuutioiksi ja lisää marinadiin. Sekoita, peitä tiivistä muovilla ja pane viileään maustumaan vähintään pariksi tunniksi, mielellään yön yli seuraavaan päivään. Liota bambuvartaat puolituntia kylmässä vedessä. Ota kana ulos jääkaapista tunti ennen sen kypsennystä jotta se ehtii temperoitua huoneenlämpöiseksi. Pujottele kana vartaisiin ja grillaa kana kypsäksi kuumalla hiilloksella. Sivele kanaa marinadilla ja käännä vartaita jotta kana kypsyy tasaisesti ja saa kauniin paahtuneen pinnan, koko grillauksen ajan. Kana on kypsää noin viidessä minuutissa jos hiillos on tarpeeksi kuuma.

Annosten kokoaminen:

Keitä riisi valmiiksi. Huuhtele kevätsipuli ja anna sen kuivua kokonaan. Leikkaa sipuli puolen sentin renkaiksi. Sekoita kulhossa sakee ja soijakastike ja lisää sipuli. Anna tekeytyä sen ajan kun kanaa grillataan. Kuori retikka ja raasta se hienosti. Asettele varras tai pari lämpimälle lautaselle, ja lusikoi tarjoilukastiketta päälle, ripottele päälle seesamin siemeniä. Lisää viereen keko retikkaa. Annostele riisi omaan kulhoonsa tai vartaiden viereen lautaselle.

Lämmin perunasalaatti

Kesän uusista perunoista valmistettu lämmin perunasalaatti jossa rapeita fenkolisuikaleita, vihreää kevätsipulia, suolaisia kapriksia sekä kesän tilliä piparjuurella ryyditettynä. Uusia lämpimiä perunoita tillillä, basilikalla sekä kapriksilla maustettuna. Nopea ja vaivaton lisuke kesän grillirientoihin, perunasalaatti jonka voit tarjoilla sekä lämpimänä että kylmänä lisukkeena.

Kesään kuuluu uudet perunat, ja nyt kun uudet perunat ovat  parhaimmillaan on miellä niitä on viime aikoina syöty tavalla jos toisellakin. Sen perinteisin lämpimän keitetyn uuden perunan lisäksi lämmin perunasalaatti uusista perunoista on ollut hitti tämän kesän viileinä päivinä. Tässä tarjoilin sen kylmän paahtopaistin kanssa. Parasta tässä salaatissa on että sen on yhtä maukasta lämpimänä kuin jo jäähtyneenä, joten sitä voi valmistaa isomman satsin ja antaa lopun jäähtyä ja syödä seuraavana päivänä jolloin ei tarvitse panostaa sen enempää ruoanlaittoon.

Perunat maustumassa

Uudet perunat kypsyvät tuossa tuokiossa ja niiden kiehuessa liedellä saat valmistettua salaatinkastikkeen, joka on koko jutun juju. Perunat imevät itseensä kaiken kastikkeen maun ja tulos on aina parempi maustaa lämpimät perunat kuin käyttää eilisiä kylmiä jo keitettyjä perunoita perunasalaattiin. Tässä salaatissa on perunoiden lisäksi myös fenkolia sen mukula muodossa jotta salaatissa olisi muutakin kuin vain pehmeitä raaka-aineita, fenkolista salaatti saat hieman puruvastetta ja sitä on miellyttävämpää syödä.

Tilli kuuluu uusien perunoiden kanssa kesällä, ja kapriksista salaatti saa hieman syvyyttä ja samalla suolaisuutta. Kastike on tavallinen ranskalainen salaattikastike, vinaigrette jossa oliiviöljyä ja koska salaatissa myös on kapriksia halusin tasapainottaa oliiviöljyn sekä kapristen hivenen kitkerää makua lisäämällä mukaan myös ripauksen sokeria. Lisää suolaisuutta kastike saa sardelleista jotka lisätään heti viinietikan ja öljyn kanssa jotta ne saadaan haarukalla hienonnettua kastikkeeseen eivätkä ole salaatissa paloina.

Tuoreesta raastetusta piparjuuresta salaatti taas saa perinteisen pohjoismaalaisen potkun ilman mitään kaukomaiden tulista chiliä ja piparjuuri tuleekin hyvään tarpeeseen jos tarjoilet tätä perunasalaattia viileänä kesäpäivänä. Raasta piparjuuri salaattikastikkeen sekaan vasta aivan lopussa kun olet jo lisännyt kuumat perunat ja antanut niiden maustua pari, kolme minuuttia jotta voi itse tarkistaa salaatin maun ja jottei siitä tule liian tulista.

Kapriksia, tilliä, kevätsipulia

Kastikkeessa on vaaleaa balsamietikkaa jottei tumma tahraa salaatin kaunista väriä rumaksi. Salaatti säilyy jääkaapissa tiivistä muovilla peitettynä kulhossaan pari, kolme päivää. Tämän jälkeen sen maku alkaa jo mielestäni kärsiä liikaa mutta se on vielä syötävää tämänkin jälkeen, noin viitisen päivää jos koko ajan kylmässä jääkaapissa säilytettynä. Jos salaatti on jääkaapin ulkopuolella tarjolla, lyhenee sen säilyvyys joten älä valmista liikaa perunasalaattia etukäteen. Ja tässä jujuna on ne uudet juuri keitetyt perunat jotka imevät itsensä täyteen makua. Kylmänä tämä perunasalaatti on oivallista ruokaa kesän helteillä juuri sen paahtopaistin kera. 

Paahtopaistin valmistat helposti reseptini paahtopaisti mukaan ja voit myös kokeilla reseptiäni routapaisti jos paremmin pidät hirvenlihasta tai perinteinen perunasalaatti majoneesikastikkeessa jos mieluummin haluat sellaisen. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan lounassalaattia paahtopaistin tms. kanssa neljälle ruokailijalle.

Lämmin perunasalaatti

500 g uusia perunoita

1 fenkoli

1 nippu tilliä

3 rkl kapriksia

5 oksaa basilikaa

2 kevätsipulia

2 sardellifileitä

2-3 cm tuoretta piparjuurta

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl vaaleaa balsamietikkaa

suolaa

mustapippuria

ripaus sokeria

Pese perunat huolellisesti ja harjaa ne jos sille on tarvetta. Keitä perunat kypsiksi miedosta suolatussa vedessä. Huuhtele fenkoli ja leikkaa siitä ohuita viipaleita poikkisyin. Pane fenkolin viipaleet isoon kulhoon runsaaseen kylmään veteen kymmeneksi minuutiksi jotta se rapeutuu. Huuhtele kevätsipulit, tilli ja basilika huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa lävikössä. Pane sardellit salaattikulhoon ja lisää balsamietikka ja oliiviöljy. Hienonna sardellit kastikkeen sekaan ja sekoita kaikki tasaiseksi kastikkeeksi. Valuta kaprikset suolavedestä ja lisää ne salaattikulhoon, voit hienontaa niitä jos ne ovat hyvin isoja. Irrota basilikanlehdet varsista ja kääri ne kääryleeksi, leikkaa lehdet leikkuulaudalla hienon hienoiksi suikaleiksi. Leikkaa myös tilli hienoksia ja lisää se basilikan kanssa kulhoon. Leikkaa sipuli noin puolen sentin renkaiksi ja lisää kulhoon. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Valuta fenkolista vesi ja lisää sen kulhoon. Valuta myös perunoista keitinvesi lävikössä ja lisää ne heti salaattikastikkeen sekaan. Sekoita ja anna niiden maustua viitisen minuuttia. Kuori piparjuurta ja raasta sitä noin sentin verran salaatin sekaan. Sekoita ja tarkista salaatin maku. Lisää piparjuurta jos se sitä mielestäsi tarvitsee, ja mausta salaatti myös lisäsuolalla jos se sitä tarvitsee, sekä vasta rouhitulla mustapippurilla. Muista myös lisätä ripaus sokeria jos salaattikastike mielestäsi on liian kitkerää. Sekoita ja tarjoile lämmin perunasalaatti heti.

Machamysli

Vihreää myslisekoitusta jossa speltvehnä hiutaleita, kuivattuja makeita mansikoita, pellavan siemeniä sekä Speltvehnää jotka tällä kertaa ovat saanet terveellisen lisäsärmän japanilaisesta vihreästä teestä. Machateetä, mansikoita sekä pistaasipähkinöitä hieman erikoisemmassa myslissä.

Mysli on hyvää välipalana tai aamiaiseksi ja se on perinteisesti ollut kaurahiutaleiden ja kuivahedelmien sekoitus jota on nautittu joko maidon tai jogurtin kera.  Jogurtin valmistat helposti itse seuraamalla ohjettani kotitekoinen jogurtti. Omassa myslissä on juuri niin paljon sokeria kuin itse siihen lisäät, ja itse valmistan myslini aivan ilman mitään makeutusaineita kuten sokeria, siirappia tai hunajaa. Myslini kaikki makeus on luonnollista ja tulee sen sisältämistä aineksista, toisin kuten kaupasta ostetuissa, joissa usein on lisätty jotain makeuttamaan sitä. Raa’an ruoan dieettiä noudattavat voivat myös syödä tätä mysliä, kuten vegaanit ja muutkin kasvisyöjät jos myslin raaka-aineet valitsee käsittelemättömänä ja Luomuna.

Vihreää machamysliä

Mysli kannattaa aina säilyttää ilmatiiviissä purkissa, jossa se säilyy paremmin joten kaupasta ostetuissa mysleissä tämä ei onnistu koska ne ovat usein joko paperia tai pahvia, eivätkä ne ole ilmatiiviitä. Mysliä ei kuitenkaan kannata valmistaa liian isoissa erissä, noin parin viikon tai korkeintaan kuukauden kulutus on hyvä määrä valmistaa kerralla jotta mysli pysyy tuoreena eikä pilaannu. 

Minulla myslin raaka-aineet vaihtelevat kerrasta toiseen, mutta koska perustana kuitenkin on vilja, ja tässäkin tapauksessa olen spelthiutaleiden lisäksi lisännyt sekä leseitä ja pellavan siemeniä. Muut ainekset antavat makua myslille ja vaihtelua puremiselle. Käytän sekä paahdettuja hiutaleita että paahtamattomia ja tässä tapauksessa käytin speltvehnästä valmistettuja hiutaleita joita en paahtanut. 

Pistaasipähkinöitä

Näiden lisäksi tässä myslissä on vain kolme muuta raaka-ainetta, kuivattua mansikka jotka olen pienentänyt kuivattua viipaletta pienemmäksi, pellavan siemeniä joita minulla yleensä aina on mukana myslissä sekä leseitä, mutta sen lisäksi japanilaista vihreää machateejauhetta sekä pistaasimanteleita jotka sopivat hyvin tähän vihreään teemaan. Harmittaa vain että myös mansikat värjäytyvät vihreiksi machasta, asia jolta ei voi välttyä kun myslin kerran on sekoittanut ja se on valmista. 

Mansikat kuivumassa

Machateestä ja sen terveellisyydestä olen kertonut hieman enemmän senchateesorbetti reseptissäni ja sinun kannattaa myös kokeilla reseptiäni suklaamysli joka myös on terveellinen vaihtoehto sen sisältämän kaakaojauheen takia. Samalla sieltä löytyy tavallinen kotitekoinen perusmysli jonka makua ja ulkonäköä muuntelen vaihtamalla sen raaka-aineita. 

Machateen kanssa ei kannata liioitella koska se on hienoksi jauhettua ja värjää koko myslin hienojakoisella koostumuksellaan vihreäksi, mutta siitä tulee myös hieman tavallista totuttua makeuttamatonta mysliä kitkerämpää,  joten jollet ole tottunut makeuttamattomaan mysliin voit siihen syödessäsi jogurtin sekaan lisätä lusikallisen, parin hunajaa. Itse en tätä tarvitse ja syön myslin makeuttamattomana. Tämän satsin pitäisi riittää noin kuukaudeksi yhdelle hengelle aamiaiseksi, tai pariksi viikoksi kahdelle hengelle. Jos syöt sitä myös ajoittain välipalan on menekki tietenkin suurempi.

Vihreä machamysli

5 dl spelthiutaleita

1 dl pellavan siemeniä

1 dl kauraleseitä

1 dl pistaasipähkinöitä

1½ dl kuivattua mansikkaa

1-2 tl machateetä

Pienennä sekä mansikat että pistaasit pienemmän kokoisiksi paloiksi, jotta niitä on helpompi syödä.

Lisää mansikkapalat ja pähkinät spelthiutaleiden, leseiden ja pellavan siemenien sekä machateen kanssa kulhoon ja sekoita kaikki kunnolla. Kaada mysli ilmatiiviiseen purkkiin ja säilytä se viileässä muttei jääkaapissa ja auringonvalolta suojattuna. Tarjoile mysliä joko maidon tai jogurtin kanssa aamiaiseksi tai välipalana.

Englantilaiset muffinit

Perinteiset englantilaiset muffinit, kuumalla pannulla rasvassa paistettua aamiaisleipää, tai miksei iltapäivän teehetkiin. 

Juhannus meni jo ja nyt alkoi jo heinäkuu ja eikä kesä oikein vielä ole päässyt alkuun, ainakaan ne kesähelteet joita olen odotellut. Tänä vuonna alkukesä on ollut melko kolea, joten ainakin meillä on tullut syötyä melkein tavallista ruokaa kuin normaalisti, joudun tosin vielä pitkään syksyyn miettimään miten ruoat saa helposti syötyä, näkkileipää ei meille toistaiseksi leivota ja kesän kylmät ruoat odottavat toistaiseksi edelleen vielä vuoroaan. 

English muffins

Englantilaiset muffinit ovat oikeaoppisesti pannulla vähässä rasvassa paistettua aamiaisleipää joka sopii yhtä hyvin iltapäivä teen tarjoiluun. Vähän aikaa vievää leivontaa, mutta vaivansa arvoista aamiaisherkkua jota voi valmiiksi valmistaa pakkaseen odottamaan sitä hetkeä kun niille on tarvetta.

Englantilainen muffini eroaa hiukan amerikkalaisesta serkustaan, amerikkalaiset valmistetaan uunissa ja niihin käytetään useimmiten vuokia, joko paperisia tai muffinivuokia. Englantilaiset muffinit taas paistetaan pannulla tai parilalla rasvassa. Näitä voisi kai myös kutsua pannuleiväksi, vaikkei sitä valmisteta kokonaisena koko uunipellin kokoisena vaan muffinit paistetaan yksittäisinä pannulla tai parilalla. Muffinit voi myös paistaa lettupannulla jos sellainen tarpeeksi iso on käytössä. Muita teeleipätyyppisiä leipiä täältä blogista löytyy esimerkiksi piimäskonssit, englantilaiset kermaskonssit sekä italialaisella tavalla hiemaan muuntunaat suolaiset vihreät skonssit.

Muffinit pannulla paistumassa

Tämä englantilaisten muffinien resepti on alkujaan Delia Smithiltä, joka on maansa ulkopuolella huonosti tunnettu tv-kokki, mutta joka omassa maassaan luetaan englantilaisen kotikeittiön äidiksi. Hän uudisti brittiläisen keittiön 1970-luvulta lähtien ensin ruokatoimittajana ja siirtyi televisioon. Hän on myynyt kaikista eniten keittokirjoja brittien saarilla ja monen monta reseptiäni ovat häneltä lähtöisin, vaikka itse niitä olen montaa niistä vuosien mittaan hieman muunnellut oman makuni mukaan. 

Alkuperin muffineissa käytettiin laardia, joten jos sitä löydät on se ainoa ja oikea tapa valmistaa englantilaisia muffineja. Tässä Delialta peräisein olevassa reseptissä on laardin sijaan käytetty voita mutta myös hanhen tai ankanrasva käy jos sinulla niitä sattuu olemaan. Linnunrasva on oikeampi vaihtoehto laardille kuin voi, varsinkin muffinien paistamiseen.

Jauhotetut muffinit nousemassa

Delian netissä olevassa reseptissä mainitaan maito, mutta alun perin englantilaiset muffinit leivottiin piimällä. Delia myös käytti kuivahiivaa, jota itse en ole koskaan oppinut kunnolla käyttämään joten jouduin tästä syystä muuntamaan reseptin tavallista hiiva käyttäen. Jos haluat käyttää kuivahiivaa, ja taidat sen käytön, reseptissäni mainittu määrä tuorehiivaa on sama kuin teelusikallinen kuivahiivaa. 10 g kuivahiivaa korvaa 30 g tavallista hiivaa ja kuivahiivapusseissa muistaakseni on kymmenisen grammaa hiivaa joka täten vastaisi noin puolikasta tuorehiivaa, jos hiivapaketti on 30 g kokoinen. Itse en koskaan mitenkään taida enkä ole oppinut kuivahiivan käyttöä joten käytän tähän aina tuoretta hiivaa kuivahiivan sijaan, ja se on ainoa aisa jossa poikkesin tästä reseptistä. Sulata voi ensin ja lisää piimä lämpiämään kädenlämpöiseksi ja sirottele tuorehiiva sekaan. Seoksesta tulee hyvin juoksettuneen näköistä, mutta näin sen pitääkin olla tässä kohdassa.

Piimää nesteenä

Tämä on vähässä rasvassa kypsennettyä leipää ja hyvä resepti asuntoautoon tai mökkiin, jollei ole uunia. Pannu ei paitaessa saa olla liian kuuma jottei muffinien sisu jää raa’aksi, muttei myöskään liian kylmä. Muffinit tarvitsevat enemmän lämpöä alkuvaiheessa jotta ne nousevat vielä hivenen niitä paistaessa mutteivät pala karrelle ja mustiksi ja saa liian kovaa pintaa. Jollei sinulla ole sopivan kokoista rengasmuottia voit käyttää sopivan kokoista lasia tai kulhoa muffinien leikkaamiseen. Näitä muffineja voi valmistaa hyvissä ajoin ennen niiden nauttimista, jopa edellisenä päivänä, ja ne voi hyvin pakastaa ja pakastettuna se säilyvät kolmisen kuukautta. 

Tarjoillessa muffinit murretaan auki käsin, niitä ei kuulu leikata veitsellä, ja ne voi paahtaa kevyesti uudestaan kun ne on tarkoitus syödä jos haluaa syödä ne lämpiminä. Muffinit säilyvät pari, kolme päivää tiivissää rasiassa säilytettynä huoneenlämmössä. Älä koskaan säilytä leipää jääkaapissa, leipä pilaantuu nopeammin kuin sitä säilyttää jääkaapissa. Näitä muffineja on hyvä pitää varalla kotona niin lapset voivat itse paahtaa niitä leivänpaahtimessa välipalaksi palattuaan iltapäivällä koulusta. Tällä reseptillä saat noin kaksitoista muffinia ja ne sopivat hyvin aamiaisella, halkaistuna ja lämpimäksi paahdettuina hillon kera.

Englantilaiset muffinit

450 g vehnäjauhoja

2 ¼ dl piimää

1 tl suolaa

1 tl sokeria

50 g laardia tai voita

25 g hiivaa

Sulata voi miedolla lämmöllä ja lisää piimä sekaan lämpiämään kun voi on sulanut, lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Lisää kuivahiiva, suola ja sokeri ja sekoita. Anna kuivahiivan tekeytyä noin kymmenisen minuuttia, tuorehiivalla voit jatkaa suoraan seuraavaan vaiheeseen. Siivilöi jauhot isoon taikinakulhoon ja lisää piimäseos jauhojen keskelle tehtyyn kuoppaan. Sekoita kaikki keskenään kunnes olet saanut kiinteän taikinan. Jos taikina vaikuttaa tahmealta lisää vähän jauhoja, jos taikina taas vaikuttaa liian kuivalta lisää hivenen verran vettä, tai tässä tapauksessa voit myös käyttää piimää. Anna taikinan nousta puhtaalla keittiöpyyhkeellä peitettynä kolme varttia kunnes se on noussut kaksinkertaiseksi. Aika riippuu vähän huoneenlämpötilasta, tähän voi mennä tunti tai pidempään. Kauli taikina noin sentin paksuiseksi levyksi kevyesti jauhotetulla pöydällä ja ota siitä pyöreällä muotilla kaksitoista seitsemän ja puolen senttistä halkaisijaltaan muffinia. Käytä kaikki taikina, kokoa loput kokoon ja kauli taikina taas uudestaan jos se alkaa nousta ja olla taas ilmavaa. Muffinien pitää olla ilmavia ja niiden pitää nousta, muttei vielä niiden leikkaus- tai muotoiluvaiheessa. Aseta muffinit voipaperille ja siivilöi muffinien päälle ohut jauhokerros ja anna niiden nousta toinen kerta taas liinalla peitettynä noin 25–35 minuuttia mutta nyt lämpimässä paikassa. Voitele paistinpannu tai parila kevyesti laardilla tai muulla rasvalla ja paista muffineja noin 7 minuuttia kummaltakin puolelta. Aloita paistaminen kuumalla pannulla mutta vähennä lämpöä keskilämmöksi kun muffinit lisätään pannulle ja paista kunnes ne ovat saaneet herkullisen kullanruskean paahtuneen värin. Saat tehtyä tämän erän noin kolmesta neljässä erässä vähän riippuen pannusi koosta. Tarjoile muffinit heti kuumina aamiaiseksi, iltapäivä teen kanssa tai välipalana.